52001AE1486

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Euroopan unionin veropolitiikan ensisijaiset tavoitteet tulevina vuosina"

(2002/C 48/18)

Komissio päätti 5. kesäkuuta 2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Euroopan unionin veropolitiikan ensisijaiset tavoitteet tulevina vuosina".

Asian valmistelusta vastannut "talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus" -jaosto antoi lausuntonsa 13. marraskuuta 2001. Esittelijä oli Peter Morgan.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28. ja 29. marraskuuta 2001 pitämässään 386. täysistunnossa (marraskuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 72 puolesta ja 8 vastaan, 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Komission tiedonanto on laaja ja monipuolinen.

Sen johdannossa(1) komissio selittää tiedonannon tarkoituksen:

"Tässä tiedonannossa esitetään komission näkemys veropolitiikan ensisijaisista tavoitteista Euroopan unionissa tulevina vuosina. Siinä selitetään se yleinen lähestymistapa, jota yhteisön on komission mielestä sovellettava ottaen huomioon laajemmat EU:n poliittiset tavoitteet, ja painotetaan tiettyjä ensisijaisia tavoitteita erityisillä verotusaloilla. Koska kaikkien verotusta koskevien päätösten oikeusperustana pysyy toistaiseksi yksimielisyys, tässä tiedonannossa tarkastellaan myös sitä, voidaanko kyseisten ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi käyttää lainsäädännön lisäksi muita asianmukaisia välineitä."

1.2. Tiedonannossa on neljä lukua: "Euroopan unionin veropolitiikan kehittämisestä yleensä", "Euroopan unionin veropolitiikan erityiset tavoitteet tulevina vuosina", "Tavoitteiden saavuttamismenetelmät" ja "Päätelmät". Tämän lausunnon toiseen jaksoon on koottu komission esittämiä yleisnäkemyksiä. Esittelijä ei kommentoi niitä vaan mainitsee ne, jotta myöhemmin esitettävät komission ehdotukset voidaan sijoittaa asiayhteyteensä. Lausunnon kolmannessa, neljännessä ja viidennessä jaksossa mainitaan komission joitakin toimia ja ehdotuksia sekä esitetään komitean näkemys siitä, tulisiko niihin suhtautua myönteisesti vai kielteisesti.

1.3. Komission yhtenä tavoitteena on ollut käsitellä tiedonannossa käytännönläheisesti mm. useita yksityishenkilöihin ja yrityksiin vaikuttavia, ratkaisuaan odottavia asioita.

2. Euroopan unionin veropolitiikan kehittämisestä yleensä

2.1. Komissio käsittelee tässä luvussa veropolitiikkaa yleensä. Luvussa on seuraavat neljä otsikkoa:

- "Viimeaikainen kehitys Euroopan unionissa"

- "Maailmanlaajuinen suuntaus kohti taloudellista yhdentymistä ja yhteistyötä"

- "Euroopan unionin veropolitiikan yleiset tavoitteet"

- "Miten tavoitteisiin päästään".

2.2. Kahdessa ensimmäisessä kohdassa ("Viimeaikainen kehitys Euroopan unionissa" ja "Maailmanlaajuinen suuntaus kohti taloudellista yhdentymistä ja yhteistyötä") esitettyjä seikkoja voidaan pitää pelkkinä taustatietoina, mutta kahden jälkimmäisen otsikon alla on toimintasuunnitelman tarkastelun kannalta tärkeitä pohjatietoja.

2.3. Euroopan unionin veropolitiikan yleiset tavoitteet(2)

2.3.1. "Millainen Euroopan unionin veropolitiikka sopisi yhteen jäsenvaltioiden verojärjestelmiensä uudistamista koskevien pyrkimysten kanssa tai tukisi niitä? On selvää, että kyseisen politiikan on ensisijaisesti palveltava niiden kansalaisten ja liikeyritysten etuja, jotka haluavat hyödyntää sisämarkkinoiden neljää vapautta (henkilöiden, tavaroiden ja pääomien vapaata liikkuvuutta sekä vapautta tarjota palveluja). - - Toiseksi, veroalaa koskevilla EU-aloitteilla on varmistettava, että verojärjestelmät johtavat osaltaan suurempaan tehokkuuteen tavaroiden, palveluiden ja pääomamarkkinoiden toiminnassa sekä asianmukaisesti toimiviin työmarkkinoihin. Lissabonissa asetettuihin tavoitteisiin pääseminen edellyttää tätä. - - Kolmanneksi, kuten talouspolitiikan yleislinjoissa edellytetään, EU:n veropolitiikan olisi jatkossakin edesautettava pyrkimyksiä alentaa nimellisverokantoja veroperustaa laajentamalla. Näin vähennettäisiin jäsenvaltioiden verojärjestelmiin liittyviä taloudellisia vääristymiä. - -"

2.4. Miten tavoitteisiin päästään(3)

2.4.1. "Edellä esitettyjen yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavista välineistä keskusteltaessa kysytään usein, missä määrin EU:n verotuksen yhdenmukaistaminen on tarpeen tai edes toivottavaa."

2.4.2. "On selvää, että tarvetta jäsenvaltioiden verojärjestelmien yleiselle yhdenmukaistamiselle ei ole. Jäsenvaltiot ovat vapaita valitsemaan parhaaksi katsomansa verojärjestelmät edellyttäen, että ne noudattavat yhteisön sääntöjä. - -"

2.4.3. "Laaja yhdenmukaistaminen on kuitenkin olennaista välillisen verotuksen alalla. Perustamissopimuksessa määrätään erityisesti kyseisestä yhdenmukaistamisesta (93 artikla), koska välilliset verot saattavat muodostaa välittömiä esteitä tavaroiden vapaan liikkuvuudelle ja palvelujen vapaalle tarjonnalle sisämarkkinoilla. Ne saattavat myös vääristää kilpailua. - -"

2.4.4. "Yleisen näkemyksen mukaan tuloverot voidaan jättää jäsenvaltioiden päätettäväksi silloinkin, kun Euroopan unioni on nykyistä enemmän yhdentynyt. - -"

2.4.5. "Liikkuvien verotuskohteiden välittömän verotuksen tapauksessa tietynasteisen yhteensovittamisen tarve on jo tunnustettu erityisesti säästötuloja koskevassa tietojenvaihdossa, yritysverotuksen alalla (perustamissopimuksen 94 artiklan nojalla) jo annetuissa direktiiveissä, yritysverotuksen menettelysäännöissä sekä korkoja ja rojalteja koskevassa direktiiviehdotuksessa. - - Tämän vuoksi tarvitaan perusteellisempaa analyysiä, jossa otetaan huomioon sekä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa mahdollisesti uhkaavat vääristymät että verokilpailun vaikutukset. - -"

2.4.6. "Vaikka komissio on edelleen sitä mieltä, että siirtyminen määräenemmistöpäätöksiin ainakin tietyissä veroasioissa on välttämätöntä, oikeusperustana pysyy toistaiseksi yksimielisyys. Koska yksimielisten päätösten tekeminen on lainsäädäntöehdotuksista vaikeaa, ja laajentumisen jälkeen tämä seikka korostuu entisestään, yhteisön olisi myös harkittava vaihtoehtoisten välineiden käyttöä veroalaa koskevien aloitteiden perustana. - -"

3. Euroopan unionin veropolitiikan erityiset tavoitteet tulevina vuosina

3.1. Välillinen verotus

3.1.1. Arvonlisävero

3.1.1.1. Komissio on esittänyt ehdotuksia(4) siirtymäjärjestelmän parantamiseksi. TSK esittää asiasta antamassaan lausunnossa(5) seuraavat päätelmät:

3.1.1.2. "Komitea toistaa aiemman kannanottonsa, jonka mukaan nykyisen siirtymäjärjestelmän lukuisat ja vakavat puutteet voidaan poistaa pysyvästi ainoastaan ottamalla käyttöön uusi, lopullinen verotusjärjestelmä, joka perustuu alkuperämaassa tapahtuvaan verotukseen. Komitea on syvästi pahoillaan siitä, että tavoitteessa ei ole ollenkaan edistytty. Komitea on kuitenkin tyytyväinen siihen, että aihe kuuluu yhä vahvasti komission pitkän aikavälin toimenpideluetteloon, mutta se kummastelee, montako vuotta vielä joudutaan turvautumaan horjuvaan siirtymäjärjestelmään ennen kuin tavoite saavutetaan."

3.1.1.3. "Komitea vetoaa jäsenvaltioihin, jotta ne tiedostaisivat lopullisen järjestelmän Euroopan unionille tuomat edut. Lopullinen järjestelmä ei vaarantaisi yhtenäismarkkinoita vaan tekisi niistä totta ja hillitsisi tuntuvasti paisumassa olevia alv-petoksia."

3.1.1.4. "Komitea yhtyy näkemykseen, että siirtymäjärjestelmän parantamisen avaintekijät ovat voimassaolevien sääntöjen yksinkertaistaminen ja uudenaikaistaminen, niiden nykyistä yhdenmukaisempi soveltaminen sekä entistä tiiviimpi hallinnollinen yhteistyö. Komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että uudenaikaistamisen ja yksinkertaistamisen tavoite liittyy erottamattomasti hallinnollisen yhteistyön ja petosten torjunnan tavoitteisiin ja että kyseisiä tavoitteita on edistettävä samanaikaisesti."

3.1.2. Valmisteverot

3.1.2.1. Energia- ja ympäristöverotus

3.1.2.1.1. On tärkeää huomata, että verotus on yksi useista välineistä, joiden avulla ympäristöongelmia voidaan ratkaista. Mm. polttomoottoreiden tehoa ja rakennusten energiansäästöominaisuuksia koskevalla sääntelyllä on erittäin suuri merkitys. Se, että osassa energiantuotantoa on siirrytty hiilen ja öljyn käytöstä kaasun käyttöön, on ollut merkittävä askel Kiotossa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. TSK:n mielestä verotusta on tärkeää tarkastella oikeassa asiayhteydessä. Komitea on useissa lausunnoissaan todennut kannattavansa taloudellisia ohjausvälineitä ympäristöpolitiikan alalla. Se toistaa kuitenkin näkemyksensä siitä, "ettei ekologisesti suunnattujen verojen ja maksujen käyttöönotto saa vaarantaa Euroopan unionin yritysten kilpailukykyä eikä vähentää työpaikkoja etenkään paljon energiaa vaativilla aloilla"(6).

3.1.2.1.2. TSK:n mielestä EU:n on tulevaisuudessakin annettava tukensa Kioton pöytäkirjalle, mutta samalla on uskallettava kysyä, miten pöytäkirjassa asetetut tavoitteet aiotaan saavuttaa.

3.1.2.1.3. Komissio toteaa tiedonannossaan(7) seuraavaa: "Nykyiset menetelmät sekä kansallisella että yhteisön tasolla johtavat siis mahdollisiin vääristymiin kuluttajan valinnoissa energialähteiden tai -tuotteiden osalta ja kilpailuolosuhteissa. Jäsenvaltioiden verotusjärjestelmien lähentämisen helpottamista koskeva yhteisön kehys olisi tehokkain tapa näiden vaikeuksien voittamiseksi." Talous- ja sosiaalikomitean mielestä asia tulisi jättää jäsenvaltioiden hallitusten päätettäväksi, koska ratkaisut määräytyvät kunkin jäsenvaltion tuotanto- ja kysyntärakenteen mukaan. TSK katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden on tehtävä päästöjen vähentämiseksi yhteistyötä, koska saasteet eivät noudata valtioiden rajoja.

3.1.2.1.4. Komissio on tehnyt ehdotuksen neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta(8) ja haluaa, että sen hyväksymisessä edistytään pikaisesti. TSK toistaa näkemyksensä siitä, että päätöksenteko tulee jättää jäsenvaltioille, mutta kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan ehdotuksen suositusta siitä, että niiden olisi direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä vältettävä kokonaisverorasituksen kasvattamista.

3.1.2.1.5. Komissio toteaa(9) seuraavaa: "Nykyisen tilanteen heikkoudet näkyvät jälleen kerran niissä toimenpiteissä, jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet erityisesti maanteiden tavaraliikenteen alalla öljyn hintojen noustua vuonna 2000. Se osoittaa jälleen kerran, että olisi laadittava energiatuotteiden verotusta koskeva yhteinen kehys sekä kyseisten verojen rakenteen että verokantojen osalta". Talous- ja sosiaalikomitea ei ymmärrä, millä tavoin jäsenvaltioiden reaktiot osoittavat, että olisi laadittava yhteinen kehys. On otettava huomioon, että toisistaan poikkeavat maakohtaiset tekijät olivat tapahtumien taustalla kussakin maassa.

3.1.2.1.6. Lopuksi komissio toteaa(10), että "siirtyminen ympäristöverotukseen on selvästi ollut hyvin hidasta". Se vakuuttaa, että "yhteinen kehys, jolla määrättäisiin ympäristötavoitteiden mukaan eriytyneistä verokannoista, saattaisi olla hyvin hyödyllinen". TSK katsoo kuitenkin, että yhteisen kehyksen laatimispyrkimykset eivät saisi viivästyttää toimia, joita jäsenvaltiot muuten toteuttaisivat. TSK suosittaa, että yhteisistä tavoitteista sovitaan samalla kun jatketaan yhteisen kehyksen hahmottamista.

3.1.2.2. Ajoneuvoverotus

3.1.2.2.1. Komissio toteaa, että ajoneuvoverotuksen lähentämistä tulisi edistää. Talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että henkilöautojen rajatylittävän verotuksen vaikutukset ovat kansalaisten kannalta hyvin vähäisiä ja että tulevaisuudessakin jäsenvaltioiden prioriteetit tulisi asettaa etusijalle. TSK huomauttaa kuitenkin, että hyötyajoneuvojen kohtelu eri puolilla rajoja vaikuttaa kilpailukykyyn.

3.1.2.2.2. Komissio toteaa(11), että "tiedonannossa tarkastellaan myös mahdollisuutta rekisteröinti- ja käyttöverojen järjestelemiseksi uudelleen ympäristönäkökohdat huomioon ottavaan suuntaan". Talous- ja sosiaalikomitea periaatteessa kannattaa tällaisia toimia, jos jäsenvaltiot sisällyttävät kyseiset näkökohdat CO2-päästöjen vähentämistä koskeviin suunnitelmiinsa.

3.1.2.3. Tupakka- ja alkoholiverotus

3.1.2.3.1. Euroopan unionin nykyisessä valmisteveron sääntelykehyksessä jäsenvaltioiden hallituksille jätetään paljon päätösvaltaa. TSK on tarkastellut komission ehdotusta valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteen ja valmisteverokantojen muuttamisesta(12). Kyseisessä direktiivissä tupakan valmisteveroa mukautettaisiin aiempaa selvemmin. TSK esittää direktiivistä eriävän mielipiteensä lausunnossaan CES 1330/2001. Komissio aikoo antaa alkoholiverotusta koskevan selonteon vuoden 2002 loppuun mennessä.

Talous- ja sosiaalikomitea on sitä mieltä, että alkoholi- ja tupakkaverosta päättäminen tulisi jättää yleisessä sääntelykehyksessä jäsenvaltioiden tehtäväksi. On selvää, että kyseisten verojen sekä välittömän verotuksen, käytettävissä olevien tulojen ja terveys- ja maatalouspolitiikan kaltaisten laajempien intressien välillä voidaan tehdä kompromisseja. Alkoholijuomien valmisteverokannoissa on nykyään huomattavia eroja, mikä johtaa vilkkaaseen rajatylittävään tavaraliikenteeseen (lailliseen ja laittomaan). Kyse on kuitenkin jäsenvaltiolle kuuluvasta asiasta

3.2. Välitön verotus

3.2.1. Kansainvälinen kehitys

3.2.1.1. Maailmantalouden tärkeimpien osapuolten, muun muassa EU:n jäsenvaltioiden, yleisenä tavoitteena on ollut kehittää verotusympäristö, joka edistää vapaata ja oikeudenmukaista kilpailua ja rajatylittävää liiketoimintaa samalla, kun huolehditaan siitä, että valtiokohtaisia veropohjia ei heikennetä. Haitallisen verokilpailun poistamiseen tähtäävä työ on muutaman viime vuoden aikana ollut keskeinen tekijä tähän tavoitteeseen pyrittäessä sekä OECD:ssä että veropaketin myötä myös EU:ssa(13).

3.2.1.2. TSK käsittelee aihetta myös lausunnossaan "Verokilpailu ja sen vaikutukset yritysten kilpailukykyyn" (ECO/067). Yleisesti ottaen komitea yhtyy komission näkemykseen(14) siitä, että "haitallisten verotuskäytäntöjen yksilöimisessä ja niiden poistamisaikatauluista sopimisessa on saavutettu merkittävää edistymistä". TSK valmistelee parhaillaan asiakirjakokonaisuuteen ECO/067 liittyvää lausuntoaan.

3.2.2. Yritysverotus

3.2.2.1. Komissio mainitsee veropolitiikkaa koskevassa tiedonannossaan, että se valmistelee parhaillaan perusteellista tutkimusta yritysverotuksesta.

3.2.2.2. "Tutkimuksessa analysoidaan jäsenvaltioiden yritysverotuksen tosiasiallisia eroja ottaen huomioon muun muassa Rudingin komitean raportin tulokset (1992). Olisi kiinnitettävä huomiota yritysveroperusteiden vaikutukseen verotuksen tosiasialliseen tasoon. Lisäksi tutkimuksessa olisi yksilöitävä tärkeimmät verosäännökset, jotka saattavat haitata rajat ylittävää taloudellista toimintaa sisämarkkinoilla. Tältä pohjalta olisi arvioitava vaikutukset taloudelliseen toimintaan ja investointien sijaintiin. Komission olisi otettava esille sellaiset veropoliittiset kysymykset, jotka ovat osaltaan vähentämässä verotussyistä johtuvia vääristymiä, sekä tarkasteltava mahdollisia korjaustoimia ottaen huomioon jäsenvaltioiden ja yhteisön toimivalta(15)."

3.2.2.3. TSK on saanut kyseisen uuden tiedonannon ja valmistautuu antamaan siitä lausunnon.

3.2.3. Henkilöiden tuloverotus

3.2.3.1. Komission näkökanta voidaan tiivistää seuraavasti(16): "Kuten jaksossa 2.3 todettiin, henkilöiden tuloverotus on täysin jäsenvaltioiden vastuulla ja yhteensovittamista EU:n tasolla tarvitaan vain rajatylittävään toimintaan liittyvän syrjinnän estämiseksi tai neljän vapauden harjoittamiseen liittyvien esteiden poistamiseksi. Tuloverojen yhteensovittamista voidaan tarvita joillakin aloilla erityisesti, jotta vältettäisiin kaksinkertainen verotus tai rajatylittävän toiminnan tahaton verottamatta jättäminen tai jotta voitaisiin estää rajatylittävään toimintaan liittyvät veropetokset. - -"

3.2.3.2. "- - Kuten yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi tulevien asioiden jatkuvasti lisääntyvä määrä osoittaa, uusia ongelmia on odotettavissa. Henkilöiden tuloverotukseen liittyvissä rajatylittävissä kysymyksissä tarvitaan aiempaa parempaa yhteensovittamista EU:n tasolla, jos näitä ongelmia ei haluta jättää kokonaan tuomioistuimen ratkaistavaksi."

3.2.3.3. TSK kannattaa tietyn tasoista tuloverotuksen yhteensovittamista jäsenvaltioiden välisen yhteistyön helpottamiseksi.

3.2.4. Eläkkeiden verotus

3.2.4.1. Komissio toteaa, että vähemmistö jäsenvaltioista ei myönnä verohelpotuksia työnantajan ja työntekijän (toisessa jäsenvaltiossa) suorittamista eläkemaksuista. Tämä on selvästi ongelmallista, ja komissio pyrkiikin ratkaisemaan ongelmat nykyisen sääntelykehyksen puitteissa(17). TSK on asiasta komission tavoin huolissaan ja on antanut aiheesta lausunnon.

3.2.5. Veropetosten torjunta - välitön ja välillinen verotus

3.2.5.1. TSK on huolissaan yhteisössä esiintyvien petosten määrästä yleensä ja erityisesti arvonlisävero- ja tullipetosten määrästä. Komitea on tyytyväinen toimiin, joita komissio toteuttaa veropetosten torjumiseksi.

3.2.6. Veropolitiikan tavoitteiden saavuttaminen laajentumisen yhteydessä

3.2.6.1. TSK kannattaa toimia, joita komissio toteuttaa sen varmistamiseksi, että ehdokasvaltiot hyväksyvät yhteisön verotussäännöstön perustekijät ottaessaan yhteisön säännöstön mukaiset velvoitteet vastuulleen.

4. Menetelmät tavoitteiden saavuttamiseksi

4.1. Päätösten tekeminen(18)

4.1.1. "Komission perinteisiä keinoja veroalan kehittämisessä ovat olleet direktiiviehdotukset ja joissakin tapauksissa myös asetusehdotukset. Direktiivien ja asetusten etuna on se, että ne annetaan vasta, kun neuvosto, Euroopan parlamentti ja talous- ja sosiaalikomitea ovat keskustelleet niistä perusteellisesti, minkä lisäksi ne takaavat oikeusvarmuuden, koska yhteisöjen tuomioistuin voi valvoa niiden noudattamista."

4.1.2. "Veroalan direktiiviehdotusten hyväksymisvauhti on kuitenkin ollut valitettavan hidasta. - - Koska talouden ja teknologian nopeat muutokset - - edellyttävät, että lainsäädäntöä voidaan mukauttaa ja uudistaa nopeasti, komissio aikoo hyödyntää aiempaa suuremmassa määrin sitä täytäntöönpanovaltaa, jonka neuvosto on siirtänyt sille perustamissopimuksen määräysten mukaisesti."

4.1.3. "- - Komission kantana on, että määräenemmistöpäätöksiin siirtyminen on välttämätöntä ainakin tietyissä verokysymyksissä. Koska oikeusperustana on tällä hetkellä edelleen päätösten yksimielisyys, on uudesta yhteisön lainsäädännöstä sopiminen aiempaa paljon vaikeampaa EU:n laajentumisen jälkeen. Näin ollen on löydettävä muita keinoja verotuksellisten esteiden ja sisämarkkinoita vääristävien tekijöiden poistamiseksi veronmaksajien oikeutettujen odotusten mukaisesti silloin, kun lainsäädännön antaminen ei ole ehdottoman välttämätöntä (varsinkin välittömän verotuksen alalla)."

4.1.4. TSK kantaa komission tavoin huolta siitä, että veroasioissa on vaikea edetä, ja on samaa mieltä siitä, että muita keinoja on etsittävä. Tämän johdosta TSK kannattaa komission esittämiä toimenpiteitä, jotka mainitaan jäljempänä kohdissa 4.2, 4.3 ja 4.4.

4.2. Komission asema perustamissopimuksen valvojana(19)

4.2.1. Komissio tuo esiin, että yhteisöjen tuomioistuimeen kannellaan usein siitä, että jäsenvaltioiden verosäännökset ovat perustamissopimuksen tai yhteisön voimassa olevan lainsäädännön vastaisia. Komission mielestä "yhteisön välitöntä verotusta koskevan oikeuskäytännön nopea kehitys yksittäisten asianosaisten nostamien juttujen kautta on - - osoittanut, että komission lisätoimia asiassa tarvitaan".

4.2.2. Komissio katsoo, että sen tehtävänä voisi olla ehdottaa yhteisiä toimia tällaisten tuomioiden johdosta, "tarvittaessa yhteisön lainsäädännön keinoin". "Komission tärkeänä tehtävänä on myös varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita ja panevat ne asianmukaisesti täytäntöön."

4.2.3. TSK kannattaa periaatteessa komission tapaa suhtautua yhteisöjen tuomioistuimen toimintaan verotusalalla.

4.2.4. "On - - selvää, että komissio ei perustamissopimusten valvojana voi suhtautua suopeasti verotusta koskevien määräysten rikkomiseen."

4.2.5. "- - Komission tarkoituksena on nyt omaksua aktiivisempi strategia veromääräyksiä koskevien rikkomusten alalla yleensä siten, että se on aiempaa valmiimpi ryhtymään toimiin, jos se katsoo, että yhteisön lainsäädäntöä rikotaan. Lisäksi se aikoo varmistaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden asianmukaisen noudattamisen. - -"

4.2.6. TSK kannattaa tällaista toimintamallia, kunhan samalla pidetään mielessä, että jäsenvaltiot saattavat soveltaa erilaisia menettelytapoja tuomioiden noudattamiseksi ja sisällyttämiseksi omaan lainsäädäntöönsä.

4.3. Poliittisen välinevalikoiman laajentaminen(20)

4.3.1. "Muiden kuin lainsäädäntötoimiin perustuvien lähestymistapojen eli muiden kuin oikeudellisesti sitovien määräysten (nk. soft legislation) käyttö saattaa olla sopiva lisäkeino veroalan kehittämiseksi. - - Tällaisten muiden kuin lainsäädäntötoimiin perustuvien lähestymistapojen yhteydessä olisi varmistettava Euroopan parlamentin mahdollisimman laaja osallistuminen olemassa olevia parlamentin kuulemismenettelyjä soveltamalla."

4.3.2. "Muut kuin oikeudellisesti sitovat määräykset voisivat olla erityisen tehokkaita silloin, kun niillä on perustamissopimukseen ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön nojaava vakaa oikeusperusta. Tällaisissa tapauksissa tiedonantojen, suositusten, suuntaviivojen ja tulkitsevien tiedonantojen kaltaisilla välineillä voidaan ohjata jäsenvaltioita niiden soveltaessa perustamissopimuksen periaatteita ja edistää sisämarkkinoiden toimintaa haittaavien esteiden nopeaa poistamista. - -"

4.3.3. TSK yhtyy tähän vilpittömästi. Se kannustaa komissiota kehittämään muiden kuin oikeudellisesti sitovien määräysten käyttöä, jos niiden avulla voidaan edistää kehitystä verotusalalla.

4.4. Yhteistyön tehostaminen(21)

4.4.1. Komissio toteaa, että "Nizzassa tehdyn päätöksen mukaan komissio voi ehdottaa neuvostolle, että jopa vain kahdeksasta jäsenvaltiosta koostuva ryhmä voi tehdä tiiviimpää yhteistyötä sen jälkeen, kun neuvosto on määräenemmistöllä antanut siihen luvan".

4.4.2. TSK kannattaa yhteistyön tehostamista edellä esitetyn mukaisesti siltä osin kuin jäsenvaltiot katsovat sen olevan etujensa mukaista.

5. Päätelmät

Päätelmissään komissio korostaa seuraavia kuutta veropoliittista tavoitetta:

i) Arvonlisäveroa koskevan lainsäädäntöstrategian toteuttaminen

- TSK kannattaa tätä vilpittömästi(22).

ii) Jäsenvaltioiden ympäristö- ja energiaverotusta koskevan lainsäädännön lähentäminen

- TSK:n mielestä tämä on vaikea toteuttaa. Komitea pitäisi kuitenkin tervetulleena, että tavoitteiden painoarvoa lisättäisiin ja samalla laadittaisiin suuntaviivat mm. ympäristöverotukselle ja jätehuollolle.

iii) Tupakan ja alkoholin valmisteverokantojen yhdenmukaistaminen

- Näitä veroja ei voida käsitellä muista erillään, koska jäsenvaltiot saavat niistä suuren osan verotuloistaan. TSK:n mielestä jäsenvaltioiden välisen kilpailun tulisi antaa ohjata lainsäädännön lähentymistä ajan myötä.

iv) Yritysverotuksen yhteensovittaminen

- TSK valmistautuu antamaan ajallaan lausunnon yritysverotusta koskevasta komission uudesta tiedonannosta(23).

v) Rajatylittävää työeläketarjontaa koskevien veroesteiden poistaminen

- TSK kannattaa tätä tavoitetta vilpittömästi.

vi) Verotusta koskevan päätöksenteon kehittäminen

- TSK yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan yksimielisyyden tulee toistaiseksi säilyä päätösten oikeusperustana.

TSK:n mielestä veropolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi tulee käyttää kumpaakin komission esittämää(24) menetelmää:

- Veroalalla tarvitaan nyt jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevan menettelyn kohdennettua, tasapuolista ja aiempaa aktiivisempaa käyttöä.

- Muiden kuin lainsäädäntötoimiin perustuvien ratkaisujen käyttöä ja tehostettua yhteistyötä tulee lisätä.

Bryssel 28. marraskuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) KOM(2001) 260 lopullinen, johdannon viimeinen kappale.

(2) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 2.3, kappaleet 1-3.

(3) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 2.4, kappaleet 1-5 ja 7.

(4) KOM(2000) 348 lopullinen.

(5) EYVL C 116, 20.4.2001, s. 59.

(6) EYVL C 19, 21.1.1998, s. 91.

(7) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 3.1.2, "Energia- ja ympäristöverotus", kolmas kappale.

(8) KOM(97) 30

(9) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 3.1.2, "Energia- ja ympäristöverotus", kuudes kappale.

(10) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 3.1.2, "Energia- ja ympäristöverotus", viimeinen kappale.

(11) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 3.1.2, "Ajoneuvoverotus", toinen kappale.

(12) KOM(2001) 133 lopullinen

(13) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 3.2.1, ensimmäinen kappale.

(14) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 3.2.1, toinen kappale.

(15) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 3.2.2, toinen kappale.

(16) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 3.2.3, ensimmäinen ja kolmas kappale.

(17) KOM(2001) 214 lopullinen.

(18) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 4.1, ensimmäinen, toinen ja neljäs kappale.

(19) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 4.2, kappaleet 1-3 ja 5.

(20) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 4.3, ensimmäinen ja toinen kappale.

(21) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 4.4, ensimmäinen ja toinen kappale.

(22) EYVL C 116, 20.4.2001, s. 59.

(23) KOM(2001) 582 lopullinen.

(24) KOM(2001) 260 lopullinen, kohta 5, toisen kappaleen viimeinen luetelmakohta.