52000PC0393

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä

(komission esittämä)

PERUSTELUT

Sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen uusi sääntelyjärjestelmä nopeasti muuttuville markkinoille

Tämä direktiiviehdotus on yksi kuudesta säädösehdotuksesta, jotka yhdessä muodostavat uudet puitteet sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen sääntelylle. Nämä kuusi direktiiviehdotusta ovat:

- Direktiivi sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä - sisältää Euroopan unionin sähköisen viestinnän uuden sääntelyjärjestelmän laaja-alaiset säännökset.

- Direktiivi sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevista valtuutuksista - tavoitteena sähköisen viestinnän palvelujen eurooppalaiset yhtenäismarkkinat yhtenäistämällä tällaisten palvelujen tarjoajien valtuuttamista koskevia sääntöjä.

- Direktiivi sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen yhteenliittämisestä ja käyttöoikeuksista - muodostaa puitteet verkonkäyttö- ja yhteenliittämissopimuksille EU:ssa.

- Direktiivi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla - määrittelee käyttäjien oikeudet sähköisen viestinnän palveluissa ja erityisesti yleispalvelussa.

- Direktiivi henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla - ajantasaistaa nykyistä direktiiviä niin, että se on käytetystä tekniikasta riippumaton ja kattaa uudet viestinnän palvelut.

- Asetus tilaajayhteyksien eriytetystä tarjonnasta - säädetään tilaajayhteyksien eriytetty tarjonta pakolliseksi. Pyritään saattamaan voimaan 31 joulukuuta 2000 mennessä ennen kokonaisuuden muiden direktiivien voimaantuloa.

Edellä lueteltujen toimenpiteiden lisäksi komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi [1] radiotaajuushallinnon sääntelyjärjestelmästä yhteisössä. Kyseisessä päätöksessä luodaan yhteisöön oikeudelliset ja toimintaperiaatteelliset puitteet radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamiseksi.

[1] KOM(2000)

Nämä ehdotukset ovat syntyneet mittavan julkisen kuulemisen tuloksena. Lausuntoja on pyydetty muun muassa seuraavista asiakirjoista: Vihreä kirja televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan lähentymisestä sekä sen vaikutuksista sääntelyyn - Kohti tietoyhteiskunnan edellyttämää lähestymistapaa (KOM(97) 623) [2], Vihreä kirja radiotaajuuspolitiikasta: radiotaajuudet Euroopan yhteisön televiestintä-, yleisradiotoiminta-, liikenne ja t&k-politiikassa (KOM(98) 596) [3] sekä Vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkastelu [4]. Tiedonanto viimeksi mainittuun asiakirjaan liittyneen kuulemisen tuloksista [5] julkaistiin tämän vuoden huhtikuussa, ja se sisälsi useita keskeisiä periaatteita mainittua kuutta direktiiviehdotusta varten.

[2] Tämän kuulemisen tulokset esitellään asiakirjassa Komission tiedonanto televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan lähentymisestä sekä sen vaikutuksista sääntelyyn - Vihreään kirjaan KOM(97) 108 liittyneen julkisen kuulemisen tulokset. (KOM(1999) 108).

[3] Tämän kuulemisen tulokset esitellään asiakirjassa Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Radiotaajuuspolitiikan tulevat toimet - Vihreään kirjaan liittyneen julkisen kuulemisen tulokset (KOM(1999) 538).

[4] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kohti sähköisen viestinnän perusrakenteiden ja niihin liittyvien palvelujen uutta järjestelmää -- Vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkastelu, KOM(1999) 539.

[5] Komission tiedonanto vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkasteluun liittyneen julkisen kuulemisen tuloksista, KOM(2000) 239.

Nykyinen sääntelyjärjestelmä suunniteltiin alun perin ohjaamaan siirtymistä monopoliympäristöstä kilpailuun, ja sen vuoksi siinä keskityttiin kilpailumarkkinoiden luomiseen ja uusien markkinatulokkaiden oikeuksiin. Sääntelyjärjestelmällä on saavutettu hyvin nämä tavoitteet. Osittain markkinoiden yleiseurooppalaisen vapauttamisen ansiosta markkinat muuttuvat kuitenkin yhä kasvavalla nopeudella. Tätä ennakoitiin nykyisessä sääntely-järjestelmässä, jossa vaadittiin komissiota laatimaan markkinoiden ja tekniikan kehityksen sekä käyttäjiltä tulevan kysynnän perusteella katsaus direktiivien toimivuuteen.

Uudessa järjestelmässä on otettava huomioon tällainen kehitys ja varsinkin televiestinnän, radio- ja televisiotoiminnan ja tietotekniikan lähentyminen. Uudella järjestelmällä pyritään vahvistamaan kilpailua kaikilla markkinalohkoilla ja varmistamaan samalla, että kuluttajien perusoikeudet turvataan jatkossakin. Uusi sääntelyjärjestelmä onkin suunniteltu niin, että se kattaa uudet, dynaamiset ja valtaosin ennalta arvaamattomat markkinat, joilla on paljon useampia markkinatoimijoita kuin nykypäivän markkinoilla.

Eurooppa-neuvoston kokouksessa Lissabonissa 23-24 maaliskuuta 2000 korostettiin niitä mahdollisuuksia, joita siirtyminen digitaaliseen tietotalouteen merkitsee kasvulle, kilpailulle ja työpaikkojen luomiselle. Kokouksessa korostettiin erityisesti, miten tärkeää on, että eurooppalaisilla yrityksillä ja kansalaisilla on mahdollisuus käyttää kohtuuhintaista ja ensiluokkaista viestintäinfrastruktuuria ja monipuolisia palveluja. Lisäksi siinä korostettiin alan teknisten ja markkinamuutosten dynamiikkaa, jota kuvastaa televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan teknologinen lähentyminen sekä Internetin kehittyminen.

Jotta oikeusvarmuus säilyisi siirryttäessä nykyisestä järjestelmästä uuteen sääntelyjärjestelmään, edellä olevan luettelon viisi uutta direktiiviä (puitedirektiivi, yhteenliittämisdirektiivi, valtuutusdirektiivi, yleispalveludirektiivi ja tietosuojadirektiivi) on tarkoitus saattaa voimaan samana ajankohtana. Tuona ajankohtana vastaavat nykyiset direktiivit kumottaisiin.

Ehdotetun direktiivin tavoitteet

Tällä ehdotetulla direktiivillä pyritään luomaan yhdenmukaistettu sääntelyjärjestelmä sähköisen viestinnän verkoille ja palveluille EU:ssa. Direktiivillä pyritään vastaamaan asiaan liittyvien eri alojen lähentymiskehitykseen kattamalla kaikki sähköisen viestinnän verkot ja palvelut. Siinä asetetaan sääntelyviranomaisille muutamia periaatteita ja tavoitteita, sekä joukko tehtäviä, jotka liittyvät radiotaajuuksien ja numerovarojen kaltaisten niukkojen resurssien hallintaan. Lisäksi direktiivi sisältää joukon laaja-alaisia säännöksiä, jotka ovat yhteisiä useammalle kokonaisuuden toimenpiteelle.

Tiivistelmä ehdotetun direktiivin sisällöstä

Luku I - Soveltamisala, tavoite ja määritelmät

Ehdotuksen 1 artiklassa määritellään uuden järjestelmän tavoitteet ja soveltamisala: pyrkimyksenä on luoda yhdenmukaistettu sääntelyjärjestelmä sähköisen viestinnän verkoille ja palveluille niin, että katetaan kaikki sekä kiinteät että langattomat satelliittivälitteiset ja maanpäälliset verkot (eli yleiset kytkentäiset puhelinverkot, Internetin yhteyskäytäntöön (IP) perustuvat verkot, kaapelitelevisioverkot, matkaviestintäverkot sekä maanpäälliset radio- ja televisiolähetysverkot). Ehdotuksessa tehdään selväksi että direktiivi ei koske lähetyssisältöjä, sähköisen kaupankäynnin palveluja tai vastaavia palveluja. Lisäksi tehdään selväksi, että telepäätelaitteet eivät kuulu uuden järjestelmän soveltamisalaan.

Ehdotuksen 2 artiklassa esitetään uuden järjestelmän määritelmät. Keskeisiä uusia määritelmiä ovat 'sähköisen viestinnän verkko', 'sähköisen viestinnän palvelu' ja 'niihin liittyvät toiminnot'.

Luku II (kansalliset sääntelyviranomaiset)

Tämä luku kattaa artiklat 3-6, joissa säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten perustamisen periaatteista sekä määritellään tiettyjä niitä koskevia menettelyjä (esim. kuulemismenettelyt ja tietojen julkistaminen).

Artiklassa 3 (kansalliset sääntelyviranomaiset) säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuudesta ja tietojen julkistamisesta siitä, mitkä elimet ovat vastuusta mistäkin direktiivin mukaisista tehtävistä. Tämä vaatimus ei paljoakaan poikkea kansallisille sääntelyviranomaisille jo nykyisessä sääntelyjärjestelmässä asetetuista velvoitteista. Lisäksi tässä artiklassa säädetään päätöksenteon puolueettomuudesta.

Artiklassa 4 (muutoksenhakuoikeus) säädetään muutoksenhakuoikeudesta ja tehdään selväksi, että muutoksenhakuelimen on oltava julkishallinnon viranomaisista riippumaton. Muutoksen-hakuelimen on pystyttävä käsittelemään myös tapauksen tosiasia-aineistoa, eikä pelkästään noudatettuun menettelyyn liittyviä kysymyksiä, ja kansallisten sääntelyviranomaisten päätös on sitova muutoksenhakumenettelyn ollessa vireillä.

Artiklassa 5 (tiedonvaihto) säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten oikeudesta kerätä yrityksiltä tietoa, mutta varmistetaan, että tällainen tiedonkeruu on tarkoituksenmukaista ja perusteltua. Lisäksi artiklassa annetaan komissiolle mahdollisuus pyytää kansallisia sääntelyviranomaisia hankkimaan tietoja komission tarkoituksiin esimerkiksi käytettäväksi kilpailuoikeudellisissa menettelyissä. Lopuksi artiklassa sallitaan luottamuksellisten tietojen vaihto, kunhan tiedot pidetään luottamuksellisina.

Artiklassa 6 (kuulemismenettelyt ja avoimuus) säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten velvollisuudesta kuulla tiettyjä tahoja silloin, kun niiden päätökset vaikuttavat kolmansiin osapuoliin. Lisäksi siinä säädetään menettelystä, jossa komissio voi vaatia kansallisia sääntelyviranomaisia muuttamaan toimenpidettä tai pidättäytymään siitä, jos kyseinen toimenpide ei ole sääntelyjärjestelmän nojalla perusteltu.

Luku III - Kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävät ja velvollisuudet

Tämä luku kattaa ne kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävät, jotka liittyvät niukkojen resurssien (radiotaajuuksien ja numerovarojen) varaamiseen ja osoittamiseen käyttäjille sekä järjestelmien asennusoikeuksien myöntämiseen.

Artiklan 7 (toimintapoliittiset tavoitteet ja sääntelyperiaatteet) mukaisesti kansallisten sääntelyviranomaisten on pyrittävä tiettyihin tavoitteisiin ja noudatettava tiettyjä periaatteita. Tavoitteet ja periaatteet ovat pääpiirteissään samat, jotka määriteltiin alan uudelleentarkastelua koskevassa tiedonannossa ja jotka vahvistettiin kuulemismenettelyssä, joskin periaatteista kaksi (oikeusvarmuus ja täytäntöönpano) kuuluu lähinnä yhteisön laajemman oikeuden piiriin pikemminkin kuin sääntelyelinten toimintaan, joten niitä ei ole sisällytetty sääntelyviranomaisten tavoitteisiin.

Artiklassa 8 (radiotaajuuksien varaaminen ja osoittaminen käyttäjille) säädetään tietyistä velvoitteista, jotka liittyvät radiotaajuuksien varaamiseen ja osoittamiseen eri käyttötarkoituksiin. Erityisesti siinä vaaditaan kansallisia sääntelyviranomaisia hallinnoimaan taajuuksia tehokkaasti ja annetaan sääntelyviranomaisille lupa sallia taajuuksien käyttöoikeuksien jälleenmyynti tietyin rajoituksin.

Artiklassa 9 (numerointivarojen hallinta) säädetään numerointiin liittyvistä velvoitteista. Erityisesti vahvistetaan nykyisinkin kansallisille sääntelyviranomaisille asetettu velvoite varmistaa, että kaikkien sähköisen viestinnän palveluntarjoajien käytössä on riittävästi numeroita. Artiklassa säädetään myös numerovarojen käytön yhdenmukaistamisesta tarvittaessa yleiseurooppalaisia palveluja varten. Lisäksi kansallisia sääntelyviranomaisia vaaditaan varmistamaan, että kaikki ei-maantieteelliset numerot (esim. ilmaisnumerot ja lisämaksulliset numerot) ovat kaikkien käyttäjien saatavilla yhteisössä, paitsi silloin, kun puhelun vastaanottaja on kaupallisista syistä halunnut rajoittaa puheluja alkuperän mukaan. Lopuksi jäsenvaltioita vaaditaan koordinoimaan numerointiin sekä nimi- ja osoitejärjestelmiin liittyviä kantojaan kansainvälisissä järjestöissä ja keskusteluyhteyksissä.

Artiklat 10 (järjestelmien asennusoikeudet) ja 11 (yhteiskäyttö ja yhteissijoittaminen) kattavat asennusoikeuksien myöntämisen sekä yhteiskäyttöön ja yhteissijoittamiseen liittyvät järjestelyt esimerkiksi tilanteissa, joissa asennusoikeuksia joudutaan ympäristötekijöiden, kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai maankäytön suunnittelun vuoksi rajoittamaan.

Artikla 12 (erillinen kirjanpito) sisältää aiemmin yhteenliittämisdirektiivissä olleen vaatimuksen, jonka mukaan sellaisten yritysten, joilla on erityis- tai yksinoikeuksia muilla markkinoilla, on toteutettava näille toiminnoille ja sähköisen viestinnän verkkoihin ja palveluihin liittyville toiminnoilleen keskenään erillinen kirjanpito. Lisäksi kaikkia yleisten viestintäverkkojen ja yleisesti saatavilla olevien viestintäpalvelujen tarjoajia vaaditaan julkaisemaan tarkastettu kirjanpitonsa.

Luku IV - Yleiset säännökset

Luku IV kattaa artiklat 13-25. Näiden artiklojen säännökset koskevat useampaa kuin yhtä sääntelyjärjestelmän direktiiviä.

Artiklassa 13 (merkittävä markkina-asema) määritellään merkittävän markkina-aseman käsite, johon viitataan sekä käyttäjien oikeuksia että yhteenliittämistä ja käyttöoikeuksia koskevissa direktiiveissä velvoitettaessa kansallisia sääntelyviranomaisia asettamaan tietyille yrityksille tiettyjä velvoitteita. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että vaikka samaa ilmaisua käytetään jo nykyisessä sääntelyjärjestelmässä, sitä on tässä luvussa laajennettu kattamaan myös määräävässä markkina-asemassa olevat operaattorit.

Artiklassa 14 (markkina-analyysi) säädetään menettelystä, jota kansallisten sääntelyviranomaisten on noudatettava niiden päättäessä siitä, asettavatko, ylläpitävätkö tai poistavatko ne tiettyjä yrityksiä koskevia velvoitteita. Komissio laatii kansallisten sääntelyviranomaisten avuksi ohjeet markkinoiden määrittelemisestä ja kilpailutason arvioimisesta. Lisäksi komissio antaa vuosittain päätöksen luettelosta niitä markkinoita, jotka ominaisuuksiensa perusteella saattaisivat edellyttää ennakkosääntelyä. Kansalliset sääntelyviranomaiset eivät saa ilman komission lupaa asettaa tällaisia velvoitteita muilla kuin kyseisen päätöksen luetteloon kuuluvilla markkinoilla. Artiklassa vaaditaan kansallisia sääntelyviranomaisia arvioimaan kilpailun taso tietyillä markkinoilla ohjeiden mukaisesti ja asettamaan tai ylläpitämään velvoitteita vain silloin, kun kilpailu ei ole toimivaa. Muussa tapauksessa velvoitteet on poistettava. Tätä menettelyä noudattaen tehdyistä päätöksistä on ilmoitettava komissiolle ja muille kansallisille sääntelyviranomaisille artiklassa 6 säädetyn avoimuusperiaatteen mukaisesti.

Artiklaan 15 (standardointi) on pääpiirteissään sisällytetty nykyisen sääntelyjärjestelmän ne säännökset, joissa säädetään standardoinnista markkinalähtöisenä prosessina, johon kuitenkin liittyy mahdollisuus säätää valikoituja standardeja pakollisiksi.

Artikla 16 (yhdenmukaistamistoimenpiteet) kattaa kaksi menettelyä, jotka liittyvät Euroopan yhtenäismarkkinoiden yhdenmukaistamiseen. Ensimmäinen liittyy komissiolta tulevaan ohjeistukseen (esim. suosituksiin), jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa uuden sääntelyjärjestelmän yksittäisten velvoitteiden täytäntöönpanoa. Toisen menettelyn avulla komissio komiteakäsittelyjen kautta ehdottaa sitovia yhdenmukaistamistoimia silloin, kun se katsoo, että kansalliset erot muodostavat esteen Euroopan yhtenäismarkkinoille.

Artiklassa 17 (yritysten välisten riitojen ratkaisu) säädetään yritysten välisten riitojen sovittelussa käytettävästä menettelystä. Perustana on käytetty nykyistä yhteenliittämisdirektiiviä.

Artiklalla 18 (eri jäsenvaltioista olevien osapuolten välisten riitojen ratkaisu) luodaan menettely rajat ylittävien, sekä käyttäjien että yritysten välisten riitojen ratkaisemiseksi.

Artiklalla 19 (viestintäkomitea) perustetaan viestintäkomitea ja säädetään kahdesta ehdotetusta, uuden komiteapäätöksen mukaisesta komiteamenettelystä (neuvoa-antava ja sääntelymenettely).

Artikla 20 (tiedonvaihto) kattaa komitean työhön liittyvän tiedonvaihdon.

Artiklassa 21 (korkean tason viestintätyöryhmä) perustetaan korkean tason viestintätyöryhmä sekä määritellään sen kokoonpano ja tehtävät.

Artiklassa 22 (tietojen julkistaminen) säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta julkistaa tämän direktiivin ja erityisten toimenpiteiden soveltamiseen liittyviä tietoja.

Artiklassa 23 (uudelleentarkastelu) säädetään tämän direktiivin uudelleentarkastelusta.

LUKU V - Loppusäännökset

Artikla 24 (kumoaminen), artikla 25 (saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä), artikla 26 (voimaantulo) ja artikla 27 (osoitus) sisältävät menettelytapasäännöksiä.

2000/0184 (COD)

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä

EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [6],

[6] EYVL C

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [7],

[7] EYVL C

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [8],

[8] EYVL C

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [9],

[9] EYVL C

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Nykyinen telealan sääntelyjärjestelmä on luonut toimivat edellytykset telealan todelliselle kilpailulle siirryttäessä monopoliympäristöstä täyden kilpailun ympäristöön.

(2) Televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan lähentymisestä sekä sen vaikutuksista sääntelyyn - Vihreään kirjaan liittyneen julkisen kuulemisen tulokset 10 päivänä maaliskuuta 1999 annettu komission tiedonanto [10] Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

[10] KOM(1999) 108.

(3) Radiotaajuuspolitiikan tulevista toimista - Vihreään kirjaan liittyneen julkisen kuulemisen tulokset 10 päivänä marraskuuta 1999 annettu komission tiedonanto [11] Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

[11] KOM(1999) 538.

(4) Kohti sähköisen viestinnän perusrakenteiden ja niihin liittyvien palvelujen uutta järjestelmää - Vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkastelu 10 päivänä marraskuuta 1999 annettu komission tiedonanto [12] Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Tiedonannossa komissio tarkastelee uudelleen telealan nykyistä sääntelyjärjestelmää noudattaen velvoitetta, joka sisältyy telepalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisesta saamalla aikaan avoimen verkon tarjoaminen 28 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/387/ETY [13], sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/51/EY, [14] 8 artiklaan. Siinä esitettiin julkista kuulemista varten myös joukko ehdotuksia uudeksi sähköisen viestinnän perusrakenteiden ja niihin liittyvien palvelujen sääntelyjärjestelmäksi.

[12] KOM(1999) 539.

[13] EYVL L 192, 24.7.1990, s. 1.

[14] EYVL L 295, 29.10.1997, s. 23.

(5) Komissio antoi 26 päivänä huhtikuuta 2000 Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tiedonannon Vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkasteluun liittyneen julkisen kuulemisen tulokset ja uutta sääntelyjärjestelmää koskevat suuntaviivat. [15] Tiedonannossa esitetään yhteenveto julkisesta kuulemisesta ja määritellään joukko keskeisiä suuntaviivoja sähköisen viestinnän perusrakenteiden ja niihin liittyvien palvelujen uuden järjestelmän valmistelua varten.

[15] KOM(2000) 239.

(6) Lissabonissa 23-24 maaliskuuta 2000 kokoontuneessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa korostettiin niitä mahdollisuuksia, joita siirtyminen digitaaliseen tietotalouteen merkitsee kasvulle, kilpailulle ja työpaikkojen luomiselle. Kokouksessa korostettiin erityisesti, miten tärkeää on, että eurooppalaisilla yrityksillä ja kansalaisilla on mahdollisuus käyttää kohtuuhintaista ja ensiluokkaista viestintäinfrastruktuuria ja monipuolisia palveluja.

(7) Televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan lähentymisen vuoksi kaikkien siirtoverkkojen ja -palvelujen tulisi kuulua samaan sääntelyjärjestelmään. Tämä sääntelyjärjestelmä koostuu tästä direktiivistä ja seuraavista neljästä muusta direktiivistä: sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevista valtuutuksista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi [.../.../EY] [16], sähköisen viestinnän verkkoihin ja niihin liittyviin toimintoihin pääsystä ja niihin yhteenliittämisestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi [.../.../EY] [17], yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi [.../.../EY] [18] ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi [.../.../EY] [19]; sääntelyjärjestelmään kuuluu lisäksi tilaajayhteyksien eriytetystä tarjonnasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus [(EY) N:o .../...] [20], jäljempänä 'erityiset toimenpiteet'. Siirron sääntely on tarpeen erottaa sisällön sääntelystä. Tästä syystä tämä järjestelmä ei koske sähköisissä viestintäverkoissa sähköisen viestinnän palvelujen avulla tarjottujen palvelujen sisältöä, kuten ohjelmasisältöä, rahoituspalvelujen sisältöä ja tiettyjä tietoyhteiskunnan palveluja. Televisiolähetysten sisältöön sovelletaan televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3 päivänä lokakuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/552/ETY [21], sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY [22]. Siirtojärjestelmien ja sisällön sääntelyn erottaminen toisistaan ei merkitse sitä, ettei niiden välisiä yhteyksiä olisi otettava huomioon.

[16] EYVL L

[17] EYVL L

[18] EYVL L

[19] EYVL L

[20] EYVL L

[21] EYVL L 298, 17.10.1989, s. 23.

[22] EYVL L 202, 30.7.1997, s. 60.

(8) Tämä direktiivi ei koske laitteita, jotka kuuluvat radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maalis-kuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY [23] soveltamisalaan, mutta kylläkin digitaalitelevisioon liittyviä kuluttajille tarkoitettuja laitteita.

[23] EYVL L 91, 7.4.1999, s. 10.

(9) Tietoyhteiskunnan palvelut kuuluvat tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY [24] soveltamisalaan (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä).

[24] EYVL L 178, 17.7.2000, s.

(10) Perustamissopimuksen 14 artiklan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla sähköisen viestinnän palvelujen vapaa liikkuvuus taataan.

(11) Sääntelytehtävien ja toiminnallisten tehtävien erottamisen periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi taattava kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus niiden päätösten puolueettomuuden varmistamiseksi. Tämä riippumattomuuden vaatimus ei rajoita jäsenvaltioiden institutionaalista itsemääräämisoikeutta, perustus-laillisia velvoitteita eikä puolueettomuuden periaatetta suhteessa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, kuten perustamissopimuksen 295 artiklassa määrätään. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava käytössään tarpeelliset voimavarat henkilöstön, asiantuntemuksen ja rahoituksen osalta niille määrättyjen tehtävien hoitamiseksi.

(12) Kaikilla niillä, joita kansallisen sääntelyviranomaisen päätös koskee, olisi oltava oikeus hakea niihin muutosta jäsenvaltion perustamalta riippumattomalta elimeltä. Muutoksenhakuelimellä olisi oltava mahdollisuus käsitellä tapausten tosiasia-aineistoa, ja muutoksenhaun ollessa vireillä olisi noudatettava kansallisten sääntelyviranomaisten päätöstä. Tämä muutoksenhakumenettely ei rajoita kansallisen oikeuden mukaisia oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden oikeuksia.

(13) Voidakseen hoitaa tehtäviään tehokkaasti kansallisten sääntelyviranomaisten on kerättävä tietoa yrityksiltä. Tällaisia tietoja saattaa olla tarpeen kerätä myös komission puolesta, jotta se voi täyttää yhteisön lainsäädännön mukaiset velvoitteensa. Tällaisten tietojensaantipyyntöjen olisi oltava tarkoituksenmukaisia, eivätkä ne saisi aiheuttaa kohtuutonta taakkaa yrityksille. Kansallisten sääntelyviranomaisten keräämien tietojen olisi oltava yleisesti saatavilla, lukuun ottamatta luottamuksellisia tietoja. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava samat tiedonvaihdon luottamuksellisuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet kuin 'toimivaltaisilla viranomaisilla', 6 päivänä helmi-kuuta 1962 annetussa neuvoston asetuksessa N:o 17 tarkoitetussa merkityksessä: perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus [25], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1216/1999 [26].

[25] EYVL L 13, 21.2.1962, s. 204.

[26] EYVL L 148, 15.6.1999, s. 5.

(14) On tärkeää, että kansalliset sääntelyviranomaiset kuulevat päätöksiä ehdottaessaan kaikkia asiaan liittyviä tahoja ja ottavat näiden näkemykset täysin huomioon ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Jotta kansallisilla päätöksillä ei olisi haittavaikutuksia yhtenäismarkkinoiden tai perustamissopimuksen muiden tavoitteiden kannalta, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi ilmoitettava tietyistä päätösehdotuksistaan myös komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille lausuntomahdollisuutta varten ja jotta komissio voi tarvittaessa vaatia päätöksiin muutoksia tai päätösten voimaantulon lykkäämistä. Tämä menettely ei rajoita ilmoitusmenettelyä, josta säädetään teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY [27], sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48/EY [28], eikä perustamissopimuksen mukaisia komission erityisoikeuksia ryhtyä toimenpiteisiin, jos yhteisön lainsäädäntöä rikotaan.

[27] EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

[28] EYVL L 217, 5.8.1998, s. 18.

(15) Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toiminnassaan noudatettava yhdenmukaisia periaatteita ja pyrittävä samoihin tavoitteisiin. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toiminnassaan pyrittävä ainoastaan näihin tavoitteisiin ja noudatettava ainoastaan näitä periaatteita niiden hoitaessa tässä sääntelyjärjestelmässä säädettyjä tehtäviään.

(16) Radiotaajuudet ovat olennainen tekijä radioviestintään perustuvissa sähköisen viestinnän palveluissa, ja silloin kun taajuudet liittyvät tällaisiin palveluihin, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varattava ja osoitettava taajuudet käyttäjille selkeiden, syrjimättömien ja objektiivisten perusteiden mukaisesti. Radiotaajuuksia on tärkeä hallinnoida mahdollisimman tehokkaasti ottaen huomioon tarve löytää tasapaino taajuuksien kaupallisen ja muun kuin kaupallisen käytön välillä. Radiotaajuuksien jälleenmyynti voi olla toimiva tapa tehostaa niiden käyttöä, kunhan on toteutettu riittävät varotoimenpiteet yleisen edun turvaamiseksi ja varsinkin tällaisen toiminnan avoimuuden ja viranomaisvalvonnan varmistamiseksi. [. . .] Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä ... päivänä ...kuuta ... annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä .../.../EY [29] luodaan puitteet radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamiselle, ja kaikissa tämän direktiivin mukaisesti toteutettavissa toimissa olisi pyrittävä helpottamaan kyseisen päätöksen soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa.

[29] EYVL L

(17) Selkeisiin, objektiivisiin ja syrjimättömiin ehtoihin perustuva numerovarojen käyttömahdollisuus on keskeinen tekijä yrityksille, jotta ne voivat kilpailla sähköisen viestinnän alalla. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi hallinnoitava kaikkia kansallisen numerointisuunnitelman osia, myös verkkojen osoitejärjestelmissä käytettyjä pistekoodeja. Silloin kun numerovarojen käyttöä on yhdenmukaistettava Euroopan yhteisössä, komission olisi tehtävä se toimeenpanovaltansa turvin. Loppukäyttäjien mahdollisuus käyttää kaikkia numerointivaroja yhteisössä on keskeinen edellytys Euroopan yhtenäismarkkinoille. Tähän olisi sisällyttävä ilmaisnumerot, lisämaksulliset numerot ja muut ei-maantieteelliset numerot paitsi silloin, kun vastaanottava tilaaja on kaupallisista syistä rajoittanut puheluja tietyltä maantieteelliseltä alueelta. Kunkin jäsenvaltion ulkopuolelta tulevista puheluista perittyjen hintojen ei tarvitse olla samoja kuin kyseisen jäsenvaltion sisältä soitettujen puhelujen hinnat. Euroopassa numeroinnille asetetut vaatimukset, tarve luoda yleiseurooppalaisia ja uusia palveluja sekä maailmanlaajuiset ja yhteisvaikutuksiin perustuvat sähköisen viestinnän markkinat edellyttävät, että yhteisö yhdenmukaistaa kansalliset näkökannat perustamissopimuksen mukaisesti niissä kansainvälisissä järjestöissä ja elimissä, joissa numerointipäätöksiä tehdään.

(18) Järjestelmien asennusoikeuksien myöntämiseen olisi sovellettava nopeita ja syrjimättömiä menettelyjä, jotta oikeudenmukaisen ja tehokkaan kilpailun edellytykset voivat täyttyä. Tällä direktiivillä ei rajoiteta pakkolunastuksia koskevaa kansallista lainsäädäntöä.

(19) Järjestelmien yhteiskäyttö voi olla hyvä ratkaisu kaupunkisuunnittelun, kansanterveyden tai ympäristönsuojelun kannalta, ja kansallisten sääntelyviran-omaisten olisi kannustettava siihen vapaaehtoisin sopimuksin. Pakollinen järjestelmien yhteiskäyttö voi olla aiheellista tietyissä olosuhteissa, mutta sitä tulisi vaatia yrityksiltä vasta perusteellisen julkisen kuulemisen jälkeen.

(20) Joissain olosuhteissa on asetettava ennakkosääntelyyn perustuvia velvoitteita kilpailun kehittymisen varmistamiseksi markkinoilla. Televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi 30 päivänä kesäkuuta 1997 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/33/EY, [30] sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/61/EY [31], oleva merkittävän markkina-aseman määritelmä on osoittautunut ennakkovelvoitteiden kynnyksenä tehokkaaksi markkinoiden avaamisen alkuvaiheessa, mutta sitä on nyt muutettava monimutkaisempien ja dynaamisempien markkinoiden tarpeisiin, ja tästä syystä käsitettä ollaankin nyt muokkaamassa niin, että se perustuisi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimen oikeuskäytännössä määriteltyyn määräävyyden käsitteeseen. Paitsi silloin, kun se on pakollista Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisten velvoitteiden perusteella, ennakkosääntelyyn perustuvia velvoitteita tehokkaan kilpailun varmistamiseksi voidaan asettaa vain sellaisille yrityksille, jotka ovat rahoittaneet perusrakenteitaan erityis- tai yksinoikeuksien turvin aloilla, joilla markkinoille tulolle, ja erityisesti verkkojen rakentamiselle, on oikeudellisia, teknisiä tai taloudellisia esteitä, tai sellaisille yrityksille, jotka toimivat tarjontaketjun monissa osissa eli omistavat tai hallinnoivat palvelujen toimittamiseen asiakkaille tarvittavia verkkoja ja myös tarjoavat palveluja näissä verkoissa, joita niiden kilpailijoiden on kilpaillakseen välttämätöntä päästä käyttämään.

[30] EYVL L 199, 26.7.1997, s. 32.

[31] EYVL L 268, 3.10.1998, s. 37.

(21) On erittäin tärkeää, että tällaisia sääntelyyn perustuvia velvoitteita asetetaan vain silloin, kun kilpailu ei toimi ja ongelmaa ei voida ratkaista jäsenvaltioiden ja yhteisön kilpailuoikeuden keinoin. Tästä syystä on välttämätöntä, että komissio laatii yhteisön tason ohjeet, joita kansalliset sääntelyviranomaiset soveltavat niiden arvioidessa kilpailun toimivuutta tietyillä markkinoilla ja yritysten markkina-aseman merkittävyyttä. Näissä ohjeissa käsitellään myös syntymässä olevia uusia markkinoita, joilla käytännön markkinajohtajalla tulee todennäköisesti olemaan huomattava markkinaosuus, mutta joilla kyseiselle yritykselle ei pitäisi asettaa tarpeettomia velvoitteita. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä yhteistyötä silloin, kun merkitykselliset markkinat ylittävät jäsenvaltioiden rajat.

(22) Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet standardeihin ja televerkkojen ja -palvelujen sääntelyyn liittyviä sitoumuksia Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa.

(23) Standardoinnin olisi jatkossakin oltava pääasiassa markkinalähtöistä. Tietyissä tapauksissa saattaa kuitenkin olla tarpeen edellyttää tiettyjen standardien noudattamista yhteisössä yhteentoimivuuden varmistamiseksi Euroopan yhtenäis-markkinoilla. Kansallisella tasolla jäsenvaltioihin sovelletaan direktiivin 98/34/EY säännöksiä. Televisiosignaalien lähetystä koskevien standardien käytöstä 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/47/EY [32] ei säädetty minkään tietyn digitaalitelevisiolähetysten siirtojärjestelmän käytöstä tai palveluvaatimuksista. Eurooppalaiset yritykset ovat kehittäneet digitaalisia televisio-lähetyksiä käsittelevän DVB-työryhmän yhteydessä joukon televisiolähetysten siirtojärjestelmiä, jotka Euroopan telealan standardointilaitos (ETSI) on standardoinut ja joista on tullut kansainvälisen teleliiton (ITU) suosituksia.

[32] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 51.

(24) Jos samassa jäsenvaltiossa toimivien yritysten välille syntyy riitoja tämän direktiivin tai erityisten toimenpiteiden kattamilla aloilla, riidan osapuolten olisi voitava pyytää kansallisia sääntelyviranomaisia ratkaisemaan se. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava määrätä osapuolet noudattamaan tiettyä ratkaisua.

(25) Kansallisen tai yhteisön lainsäädännön antamien riidanratkaisukeinojen lisäksi tarvitaan yksinkertaista menettelyä sellaisten rajat ylittävien riitojen ratkaisemiseksi, jotka ovat yksittäisten kansallisten sääntelyviranomaisten toimivallan ulkopuolella. Tämän menettelyn, jonka mikä tahansa osapuoli voi panna vireille, mutta kaikkien osapuolten suostumuksella, olisi oltava nopea, hinnaltaan edullinen ja avoin. Jos komissio päättää perustaa työryhmän avustamaan rajat ylittävien riitojen ratkaisua, sen on varmistettava, että työryhmän jäsenet ovat riippumattomia asianomaisista osapuolista.

(26) Olisi perustettava yksi ainoa komitea korvaamaan direktiivin 90/387/ETY 9 artiklalla perustettu ONP-komitea ja toimilupakomitea, joka on perustettu telepalvelualan yleisten valtuutusten ja yksittäisten toimilupien yhteisistä puitteista 10 päivänä huhtikuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/13/EY [33] 14 artiklalla.

[33] EYVL L 117, 7.5.1997, s. 15.

(27) Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava oikeus vaihtaa tietoja, jotta ne voisivat tehdä mahdollisimman hyvää yhteistyötä.

(28) Olisi perustettava kansallisista sääntelyviranomaisista koostuva korkean tason työryhmä. Työryhmän tärkeimpänä tehtävänä olisi oltava komission avustaminen sen varmistaessa tämän direktiivin ja erityisten toimenpiteiden muiden säädösten yhdenmukaisen soveltamisen jäsenvaltioiden välisen johdonmukaisuuden takaamiseksi. Yksittäisiä kysymyksiä, kuten kuluttajansuojaa varten voidaan perustaa asiantuntijaryhmiä.

(29) Tämän direktiivin säännöksiä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen erityisesti tekniikan ja markkinaolojen kehitykseen perustuvien muutostarpeiden selvittämiseksi.

(30) Menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston päätöksen 1999/468/EY [34] 2 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi hyväksyttävä tilanteen mukaan joko kyseisen päätöksen 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä tai kyseisen päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

[34] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(31) Perustamissopimuksen 5 artiklassa tarkoitetun toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tavoitetta sähköisen viestinnän palvelujen, sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien järjestelmien yhdenmukaistetun sääntelyjärjestelmän luomisesta ei voida riittävän hyvin saavuttaa jäsenvaltioiden voimin, ja näin ollen huomioon ottaen toimen laajuus ja vaikutukset tavoitteeseen päästään paremmin yhteisön toimien avulla. Tämä direktiivi rajoittuu vähimpään näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarpeelliseen eikä siten ylitä sitä, mikä tarvitaan tähän tarkoitukseen.

(32) Seuraavat direktiivit ja päätökset olisi kumottava:

- direktiivi 90/387/ETY,

- yhtenäisen Euroopan hätänumeron käyttöön ottamisesta 29 päivänä heinäkuuta 1991 tehty neuvoston päätös 91/396/ETY [35],

[35] EYVL L 217, 6.8.1991, s. 31.

- avoimen verkon tarjoamisen soveltamisesta kiinteisiin johtoihin 5 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/44/ETY, [36], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 98/80/EY [37],

[36] EYVL L 165, 19.6.1992, s. 27.

[37] EYVL L 14, 20.1.1998, s. 27.

- kansainväliseen puhelinverkkoon pääsyyn tarvittavan yhteisen tunnuksen käyttöönotosta yhteisössä 11 päivänä toukokuuta 1992 tehty neuvoston päätös 92/264/ETY [38],

[38] EYVL L 137, 20.5.1992, s. 21.

- direktiivi 95/47/EY,

- direktiivi 97/13/EY,

- direktiivi 97/33/EY,

- henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla 15 päivänä joulukuuta 1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/66/EY [39],

[39] EYVL L 24, 30.1.1998, s. 1.

- avoimen verkon tarjoamisen (ONP) soveltamisesta puhelintoimintaan ja teleyleispalvelusta kilpailuympäristössä 26 päivänä helmikuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/10/EY [40],

[40] EYVL L 101, 1.4.1998, s. 24.

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

SOVELTAMISALA, TAVOITE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala ja tavoite

1. Tällä direktiivillä luodaan yhdenmukaistettu järjestelmä sähköisen viestinnän palvelujen, sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen sääntelylle. Direktiivissä säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten velvollisuuk-sista ja määritellään joukko menettelyjä, joilla varmistetaan, että sääntelyjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla yhteisössä.

2. Tällä direktiivillä ja erityisillä toimenpiteillä ei rajoiteta yhteisön oikeuden mukaisesti tai sen nojalla kansallisessa oikeudessa asetettuja velvoitteita, jotka koskevat sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen avulla tarjottavia palveluja.

3. Tällä direktiivillä ei rajoiteta direktiivin 1999/5/EY säännösten soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'sähköisen viestinnän verkolla' siirtojärjestelmiä sekä soveltuvin osin kytkentä- tai reitityslaitteistoa ja muita välineitä, joilla voidaan siirtää signaaleja johtojen välityksellä, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla, mukaan luettuina satelliittiverkot, kiinteät (piiri- ja pakettikytkentäiset, mukaan luettuna Internet) ja matkaviestinnän maanpäälliset verkot, radio- ja televisiolähetyksiin käytetyt verkot sekä kaapelitelevisioverkot riippumatta siitä, minkä muotoista informaatiota niissä siirretään;

b) 'sähköisen viestinnän palvelulla' korvausta vastaan suoritettuja palveluja, jotka koostuvat kokonaan tai pääosin signaalien siirtämisestä ja reitittämisestä sähköisen viestinnän verkoissa, mukaan luettuina tietoliikennepalvelut ja siirtopalvelut radio- ja televisiotoiminnassa käytetyissä verkoissa, mutta lukuun ottamatta sähköisissä viestintäverkoissa sähköisen viestinnän palvelujen avulla tarjottuja sisältöpalveluja tai sisältöä toimituksellisessa valvonnassaan pitäviä palveluja;

c) 'yleisellä viestinnän verkolla' sähköisen viestinnän verkkoa, jota käytetään ainoastaan tai pääasiallisesti yleisesti saatavilla olevien sähköisen viestinnän palvelujen tarjontaan;

d) 'niihin liittyvillä toiminnoilla' niitä sähköisen viestinnän verkkoon ja/tai sähköisen viestinnän palveluun liittyviä toimintoja, joiden hyödyntämismahdollisuus on edellytyksenä kilpailevien sähköisen viestinnän palvelujen tarjonnalle tasapuolisin ehdoin;

e) 'kansallisilla sääntelyviranomaisilla' elintä tai elimiä, joiden hoidettavaksi jäsenvaltio on antanut tässä direktiivissä tai erityisissä toimenpiteissä tarkoitettuja sääntely-tehtäviä;

f) 'käyttäjällä' luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai pyytää käyttöönsä yleisesti saatavilla olevia sähköisen viestinnän palveluja;

g) 'kuluttajalla' luonnollista henkilöä, joka käyttää yleisesti saatavilla olevaa sähköisen viestinnän palvelua muuhun tarkoitukseen kuin liiketoimintaan tai ammatin-harjoittamiseen;

h) 'yleispalvelulla' [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetussa] direktiivissä määriteltyä tietyn laatuista palvelukokonaisuutta, joka on kaikkien käyttäjien saatavilla riippumatta heidän maantieteellisestä sijainnistaan ja kansallisten erityisolojen perusteella kohtuulliseen hintaan;

i) 'tilaajalla' luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on tehnyt sopimuksen yleisesti saatavilla olevien sähköisen viestinnän palvelujen tarjoajan kanssa näiden palvelujen toimittamisesta;

j) 'erityisillä toimenpiteillä' [sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevista valtuutuksista annettua] direktiiviä 2000/.../EY, [sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annettua] direktiiviä 2000/.../EY, [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annettua] direktiiviä 2000/.../EY, [henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annettua] direktiiviä ja [tilaajayhteyksien eriytetystä tarjonnasta annettua] asetusta (EY) N:o .../...;

k) 'viestintäkomitealla' 19 artiklalla perustettua komiteaa;

l) 'korkean tason viestintätyöryhmällä' 21 artiklalla perustettua työryhmää.

LUKU II

KANSALLISET SÄÄNTELYVIRANOMAISET

3 artikla

Kansalliset sääntelyviranomaiset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikista tässä direktiivissä ja erityisissä toimenpiteissä kansallisille sääntelyviranomaisille osoitetuista tehtävistä vastaa toimivaltainen elin.

2. Jäsenvaltioiden on taattava kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuus varmistamalla, että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat oikeudellisesti erillisiä ja toiminnallisesti riippumattomia kaikista sähköisen viestinnän verkkoja, laitteita tai palveluja tarjoavista organisaatioista. Niiden jäsenvaltioiden, joilla on omistus-osuuksia tai päätäntävaltaa sähköisen viestinnän verkkoja ja/tai palveluja tarjoavissa yrityksissä, on varmistettava, että sääntelytoiminta ja omistajuuteen tai päätäntä-valtaan liittyvä toiminta erotetaan tehokkaasti ja rakenteellisesti täysin toisistaan.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset käyttävät toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti.

4. Jäsenvaltioiden on julkaistava tiedot kansallisille sääntelyviranomaisille kuuluvista tehtävistä helposti saatavilla olevassa muodossa varsinkin silloin, kun tehtävistä vastaa useampi kuin yksi elin. Jäsenvaltioiden on lisäksi julkaistava tiedot näiden viranomaisten keskinäisistä ja näiden viranomaisten sekä kansallisten kilpailulainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten ja kansallisten kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten välisistä kuulemis- ja yhteistyömenettelyistä niitä yhteisesti koskevissa kysymyksissä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eri viranomaisten tehtävissä ei esiinny päällekkäisyyksiä.

5. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla on oltava oikeus vaihtaa keskenään tietoja. Yhteistyön ja keskinäisen tiedonvaihdon helpottamiseksi kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava samat tiedonvaihdon luottamuksellisuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet kuin 'toimivaltaisilla viranomaisilla', asetuksessa N:o 17 tarkoitetussa merkityksessä.

6. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista kansallisista viranomaisista, joille on osoitettu tämän direktiivin ja erityisten toimenpiteiden mukaisia tehtäviä, sekä kyseisten viranomaisten vastuualueista.

4 artikla

Muutoksenhakuoikeus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on käytössä järjestelmä, jonka avulla käyttäjä tai sähköisen viestinnän verkkoja ja/tai palveluja tarjoava yritys voi hakea muutosta kansallisten sääntelyviranomaisten päätökseen erilliseltä elimeltä, joka on riippumaton julkishallinnosta ja kyseisen valtion kansallisista sääntelyviranomaisista. Muutoksenhakuelimen on voitava tarkastella päätöksen-teossa noudatetun menettelyn lisäksi myös tapauksen tosiasia-aineistoa. Muutoksenhaun ollessa vireillä on noudatettava kansallisten sääntelyviranomaisten päätöstä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muutoksenhakuelinten tekemien päätösten täytäntöönpanoa voidaan tehokkaasti valvoa.

3. Ellei muutoksenhakuelin ole luonteeltaan tuomioistuin, sen on aina annettava päätökselleen kirjalliset perustelut. Tällaisessa tapauksessa päätös on voitava käsitellä uudelleen tuomioistuimessa.

4. Tällaisen muutoksenhakuelimen jäsenet on nimitettävä ja vapautettava tehtävistään samoin ehdoin kuin tuomioistuimen jäsenet niiltä osin kuin ehdot koskevat nimittävää tahoa, toimikautta ja erottamista. Ainakin tällaisen riippumattoman elimen puheenjohtajalla on oltava sama juridinen ja ammatillinen pätevyys kuin tuomioistuimen jäsenillä. Muutoksenhakuelimen on tehtävä päätöksensä kuultuaan kumpaakin osapuolta, ja päätöksen on kunkin jäsenvaltion määrittelemin keinoin oltava oikeudellisesti sitova.

5 artikla

Tiedonvaihto

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja tarjoavat yritykset toimittavat kaikki tarvittavat tiedot, jotta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat varmistua siitä, että yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan. Kansallisten sääntelyviranomaisten pyytämien tietojen on oltava tarkoituksen-mukaisia tähän tavoitteeseen nähden. Kansallisten sääntelyviranomaisten on esitettävä perustelut pyynnölleen.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset toimittavat pyynnöstä komissiolle tiedot, joita se tarvitsee suorittaessaan yhteisön perustamis-sopimuksen mukaisia tehtäviään. Komission pyytämien tietojen on oltava tarkoituksenmukaisia tehtävien suorittamiseen nähden. Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, komissio asettaa yksille kansallisille sääntelyviranomaiselle toimitetut tiedot myös muiden kyseisen tai muun jäsenvaltion vastaavien viranomaisten saataville. Silloin kun tiedot on toimitettu luottamuksellisina, komission ja kyseisten kansallisten sääntelyviranomaisten on säilytettävä tietojen luottamuksellisuus.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset julkaisevat tietojen saatavuutta koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti nämä tiedot, jos ne edistävät avoimia ja kilpailuun perustuvia markkinoita kuitenkin niin, että kaupallisten tietojen luottamuksellisuutta koskevia kansallisia ja yhteisön sääntöjä kunnioitetaan.

4. Kansallisten sääntelyviranomaisten on julkistettava 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen yleistä saatavuutta koskevat ehdot, joihin kuuluvat myös tiedonsaantiin liittyvät ohjeet ja menettelyt. Kaikki päätökset tietojen saannin epäämisestä on perusteltava ja julkistettava.

6 artikla

Kuulemismenettelyt ja avoimuus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset antavat asiaan liittyville tahoille mahdollisuuden esittää kohtuullisessa ajassa lausuntonsa toimenpiteistä, jotka kansalliset sääntelyviranomaiset aikovat toteuttaa tämän direktiivin tai erityisten toimenpiteiden mukaisesti. Kansallisten sääntelyviran-omaisten on julkaistava tiedot kansallisista kuulemismenettelyistään.

2. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset aikovat toteuttaa toimenpiteitä tämän direktiivin 8 artiklan tai 14 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla tai [sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen yhteenliittämisestä ja käyttöoikeuksista] annetun direktiivin 2000/.../EY 8 artiklan 2 kohdan nojalla, niiden on toimitettava toimenpideluonnos perusteluineen komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntely-viranomaisille. Muille kansallisille sääntelyviranomaisille on annettava mahdollisuus esittää lausuntonsa kyseisille sääntelyviranomaisille 1 kohdan mukaisesti määritellyssä määräajassa.

3. Kyseisten kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava muiden kansallisten sääntelyviranomaisten lausunnot mahdollisimman laajasti huomioon ja toimitettava lopullinen toimenpideluonnos viipymättä komissiolle.

4. Toimenpide tulee voimaan kuukauden kuluttua 3 kohdassa tarkoitetun luonnoksen komissiolle toimittamispäivästä, ellei komissio ole ilmoittanut kyseisille kansallisille sääntelyviranomaisille epäilevänsä toimenpiteen yhteensopivuutta yhteisön oikeuden ja erityisesti tämän direktiivin 7 artiklan säännösten kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa toimenpiteen täytäntöönpano siirtyy kahdella kuukaudella. Näiden kahden kuukauden kuluessa komissio tekee asiasta lopullinen päätöksensä ja vaatii tarvittaessa kyseisiä kansallisia sääntelyviranomaisia muuttamaan toimenpide-luonnosta tai pidättymään toimenpiteen täytäntöönpanosta. Jos komissio ei ole tehnyt asiassa päätöstä tämän ajan kuluessa, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat toteuttaa toimenpideluonnoksen mukaisen toimenpiteen.

5. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset poikkeustilanteissa katsovat, että kilpailun turvaamiseksi ja kuluttajien etujen suojaamiseksi tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä ilman 1-4 kohdassa säädettyä menettelyä, ne voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet välittömästi. Niiden on viipymättä ilmoitettava toimenpiteistä perusteluineen komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille. Komissio tarkastaa tällaisten toimenpiteiden yhteensopivuuden yhteisön oikeuden ja erityisesti tämän direktiivin 7 artiklan säännösten kanssa. Komissio vaatii tarvittaessa kansallisia sääntelyviranomaisia muuttamaan kyseisiä toimenpiteitä tai luopumaan niistä.

6. Komission pidättyminen ryhtymästä 4 ja 5 kohdan mukaisiin toimenpiteisiin ei millään lailla rajoita sen oikeuksia ryhtyä yhteisön perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla toimenpiteisiin kansallisten sääntelyviranomaisten päätösten tai toimenpiteiden osalta.

III LUKU

KANSALLISTEN SÄÄNTELYVIRANOMAISTEN VELVOLLISUUDET

7 artikla

Toimintapoliittiset tavoitteet ja sääntelyperiaatteet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä ja erityisissä toimenpiteissä määriteltyjä sääntelytehtäviään hoitaessaan kansalliset sääntelyviranomaiset toteuttavat kaikki kohtuulliset toimenpiteet, joilla pyritään ainoastaan 2-4 kohdassa säädettyihin tavoitteisiin. Toimenpiteiden on oltava tarkoituksenmukaisia kyseisiin tavoitteisiin nähden.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset pyrkivät kaikin tavoin välttämään sitoutumista yksittäisiin tekniikoihin niiden suorittaessa tässä direktiivissä ja erityisissä toimenpiteissä säädettyjä sääntelytehtäviä ja varsinkin terveen kilpailun varmistamiseen tähtääviä sääntelytehtäviä; toisin sanoen sääntelyviranomaiset eivät saa edellyttää tai syrjiä tietyn tyyppisen tekniikan käyttöä.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on edistettävä avoimia ja kilpailuun perustuvia sähköisen viestinnän verkkojen, sähköisen viestinnän palvelujen ja niihin liittyvien toimintojen markkinoita

a) varmistamalla, että käyttäjille koituu mahdollisimman paljoa hyötyä valinnanvaran lisääntymisestä, hintojen alentumisesta, laadun parantumisesta ja hinta/laatu-suhteen kohentumisesta,

b) varmistamalla, ettei kilpailua sähköisen viestinnän alalla vääristetä tai rajoiteta,

c) edistämällä tehokkaita investointeja alan perusrakenteisiin ja

d) varmistamalla radiotaajuuksien tehokas varaaminen ja osoittaminen eri käyttötarkoituksiin.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myötävaikutettava sisämarkkinoiden kehittymiseen

a) poistamalla jäljellä olevat esteet sähköisen viestinnän verkkojen, niihin liittyvien toimintojen ja sähköisen viestinnän palvelujen Euroopan laajuiselta tarjonnalta,

b) edistämällä Euroopan laajuisten verkkojen luomista ja kehittämistä ja yleiseurooppalaisten palvelujen yhteentoimivuutta ja

c) varmistamalla, että vastaavissa olosuhteissa sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja tarjoavien yritysten välillä ei esiinny syrjintää.

4. Kansallisten sääntelyviranomaisten on edistettävä eurooppalaisten kansalaisten etuja

a) varmistamalla, että kaikilla kansalaisilla on käytettävissään kohtuuhintainen yleispalvelu, joka määritellään [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetussa] direktiivissä 2000/.../EY,

b) varmistamalla kuluttajille hyvä suoja heidän asioidessaan yritysten kanssa erityisesti siten, että käytettävissä on yksinkertaisia ja edullisia riidanratkaisumenettelyjä,

c) varmistamalla korkeatasoinen henkilötietojen ja yksityisyyden suoja,

d) edellyttämällä yleisesti saatavilla olevien sähköisen viestinnän palvelujen hinnoilta ja ehdoilta selkeyttä ja

e) ottamalla huomioon erityiskäyttäjäryhmien, etenkin vammaisten, tarpeet.

8 artikla

Radiotaajuuksien hallinta

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisen viestinnän palveluissa niiden alueella käytettyjä radiotaajuuksia hallinnoidaan tehokkaasti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset noudattavat radiotaajuuksia varatessaan ja tiettyyn käyttöön osoittaessaan puolueettomia, selkeitä, syrjimättömiä ja oikein suhteutettuja perusteita.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on edistettävä radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamista yhteisössä ja otettava samalla huomioon tarve varmistaa niiden tehokas käyttö.

3. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat 7 artiklan tavoitteisiin pyrkiessään käyttää taajuuksien huutokauppoja tai hallinnollista hinnoittelua.

4. Jäsenvaltiot voivat antaa yrityksille mahdollisuuden käydä kauppaa muiden yritysten kanssa radiotaajuuksien käyttöoikeuksista ainoastaan silloin, kun kansalliset sääntelyviranomaiset ovat myöntäneet yrityksille kyseisten taajuuksien käyttöoikeudet huutokaupalla. Tehtäessä päätöksiä tiettyjen taajuusalueiden käyttöoikeuksien kaupan sallimisesta on noudatettava 6 artiklassa säädettyä menettelyä.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietyn yrityksen aikomuksesta kaupata radiotaajuuksien käyttöoikeuksia ilmoitetaan taajuuksien osoittamisesta vastaaville kansallisille sääntelyviranomaisille ja että mahdollinen kauppa toteutetaan kyseisten viranomaisten luvalla ja valvonnassa. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että asiaan liittyvät tahot ovat tietoisia aiotusta radiotaajuuksien käyttöoikeuksien kaupasta, jotta niillä on mahdollisuus esittää tarjouksensa kyseisistä käyttöoikeuksista. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että tällaisella kaupalla ei vääristetä kilpailua. Jos tiettyjen radiotaajuuksien käyttö on yhdenmukaistettu [radiotaajuushallinnon sääntelyjärjestelmästä yhteisössä] tehdyllä päätöksellä 2000/.../EY tai muulla yhteisön toimenpiteellä, tällaisella kaupalla ei saa muuttaa kyseisten taajuuksien käyttötarkoitusta.

6. Taajuuksien käyttöoikeuksien myöntämistä koskevissa päätöksissä on noudatettava 6 artiklassa säädettyä menettelyä.

9 artikla

Numerointi, nimeäminen ja osoitteiden antaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset valvovat kaikkien kansallisten numerovarojen varaamista ja osoittamista tiettyyn käyttöön ja kansallisen numerointisuunnitelman hallinnointia. Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikille yleisesti saatavilla oleville sähköisen viestinnän palveluille riittävä määrä numeroita ja numerointialueita.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että numerointisuunnitelmia ja -menettelyjä sovelletaan kaikkia yleisesti saatavilla olevien sähköisen viestinnän palvelujen tarjoajia yhdenvertaisesti kohtelevalla tavalla. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että yritys, jolle on myönnetty numerointialueita, ei syrji muita sähköisen viestinnän palveluntarjoajia niiden palvelujen käyttöön tarvittavien numeroiden osalta.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset numerointisuunnitelmat ja niihin tehtävät lisäykset ja muutokset julkaistaan, ja julkaisemista voidaan rajoittaa ainoastaan valtion turvallisuuden perusteella.

4. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tuettava numerointivarojen käytön yhdenmukaistamista yhteisössä silloin kun se on tarpeen yleiseurooppalaisten palvelujen edistämiseksi. Tällaisessa yhdenmukaistamisessa on noudatettava 19 artiklan 2 kohtaa.

5. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että käyttäjät voivat muista jäsenvaltioista käyttää niiden alueella käytössä olevia muunlaisia kuin maantieteellisiä numeroita paitsi silloin, kun vastaanottava tilaaja on kaupallisista syistä rajoittanut tietyltä maantieteelliseltä alueelta tulevia puheluja.

6. Palvelujen täydellisen maailmanlaajuisen yhteentoimivuuden varmistamiseksi Euroopan yhteisö toteuttaa kaikki tarvittavat toimet, jotta jäsenvaltioiden näkemyksiä koordinoidaan kansainvälisissä organisaatioissa ja keskusteluyhteyksissä, joissa tehdään päätöksiä sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen numerointiin, nimeämiseen ja osoitteisiin liittyvissä kysymyksissä.

10 artikla

Asennusoikeudet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että menettelyt, joilla myönnetään oikeuksia asentaa järjestelmiä yksityis- tai valtionomisteisen omaisuuden yhteyteen, ovat kaikkien yleisesti saatavilla olevia sähköisen viestinnän verkkoja tarjoavien yritysten käytettävissä selkein ja yleisesti saatavilla olevin ehdoin ja edellytyksin, joita sovelletaan syrjimättömästi ja viivytyksettä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin kun paikallisviranomaisilla on omistusosuuksia tai päätäntävaltaa sähköisen viestinnän verkkoja ja/tai palveluja tarjoavissa yrityksissä, asennusoikeuksien myöntämisestä vastaavat toiminnot erotetaan rakenteellisesti tehokkaasti omistajuuteen ja päätäntävaltaan liittyvistä toiminnoista.

11 artikla

Yhteisssijoittaminen ja järjestelmien yhteiskäyttö

1. Jos sähköisen viestinnän verkkoja tarjoavalla yrityksellä on kansallisen lainsäädännön mukaan oikeus asentaa järjestelmiä yksityis- tai valtionomisteisen omaisuuden yhteyteen, tai mahdollisuus hyödyntää erityistä omaisuuden pakkolunastus- tai käyttöönottomenettelyä, kansallisten sääntelyviranomaisten on edistettävä tällaisten järjestelmien tai tällaisen omaisuuden yhteiskäyttöä erityisesti silloin, kun muilla yrityksillä ei ympäristönsuojeluun, kansanterveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai kaupunkisuunnittelun ja maankäytön tavoitteisiin liittyvistä syistä ole muita käytännön vaihtoehtoja.

2. Yhteissijoittamiseen ja järjestelmien yhteiskäyttöön liittyvät sopimukset edellyttävät yleensä asianomaisten osapuolten välistä kaupallista ja teknistä sopimusta. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat puuttua asiaan riitojen ratkaisemiseksi 17 artiklassa säädetyllä tavalla.

3. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia sähköisen viestinnän verkkoa hallinnoivaa yritystä tarjoamaan järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäyttö-mahdollisuutta vasta riittävän sellaisen julkisen kuulemisvaiheen jälkeen, jonka aikana kaikille asiaan liittyville tahoille on annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä asiasta. Tällaiset järjestelyt voivat sisältää järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamista koskevia sääntöjä.

12 artikla

Erillinen kirjanpito ja tilinpäätökset

1. Jäsenvaltioiden on vaadittava yrityksiä, jotka tarjoavat yleisiä viestinnän verkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisen viestinnän palveluja ja joilla on erityis- tai yksinoikeuksia palvelujen tarjoamiseen muilla aloilla samassa tai toisessa jäsenvaltiossa

a) pitämään erillistä kirjanpitoa sähköisen viestinnän verkkojen tai palvelujen tarjontaan liittyvän toiminnan osalta siinä laajuudessa, kuin vaadittaisiin, jos kyseistä toimintaa harjoittaisi oikeudellisesti itsenäinen yhtiö, jotta voitaisiin yksilöidä kaikki meno- ja tuloerät sekä niiden laskentaperuste ja käytetyt yksityiskohtaiset kohdentamismenetelmät, jotka liittyvät niiden sähköisen viestinnän verkkoihin tai palveluihin liittyvään toimintaan, mukaan luettuna eritelty selvitys kiinteistä varoista ja rakenteellisista kustannuksista, tai

b) erottamaan sähköisen viestinnän verkkojen tai palvelujen tarjontaan liittyvä toiminta rakenteellisesti muista toiminnoista.

Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sellaisiin yrityksiin, joiden sähköisen viestinnän verkkojen tai palvelujen tarjontaan liittyvä liikevaihto tässä jäsenvaltiossa on alle 50 miljoonaa euroa.

2. Yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisen viestinnän palveluja tarjoavien yritysten on toimitettava niiden kansallisille sääntelyviranomaisille talouttaan koskevia tietoja heti pyydettäessä ja riittävän yksityiskohtaisesti. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat julkaista nämä tiedot, jos ne edistävät avoimia ja kilpailuun perustuvia markkinoita kuitenkin noudattaen kaupallisten tietojen luottamuksellisuutta koskevia kansallisia ja yhteisön sääntöjä.

3. Yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisen viestinnän palveluja tarjoavien yritysten laatimat tilinpäätökset on annettava riippumattoman tilintarkastajan tarkastettavaksi ja julkaistava. Tilintarkastus tapahtuu asiaan-kuuluvien kansallisten ja yhteisön sääntöjen mukaisesti.

Tätä vaatimusta sovelletaan myös 1 kohdan a alakohdassa vaadittuun erilliseen kirjanpitoon.

IV LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

13 artikla

Merkittävässä markkina-asemassa olevat yritykset

1. Silloin kun kansallisten sääntelyviranomaisten on erityisten toimenpiteiden mukaan määriteltävä, ovatko tietyt operaattorit merkittävässä markkina-asemassa, sovelletaan 2 ja 3 kohtaa.

2. Tietyn yrityksen katsotaan olevan merkittävässä markkina-asemassa, jos sillä on yksin tai yhdessä muiden kanssa sellaista taloudellista vaikutusvaltaa, jonka turvin se voi toimia huomattavassa määrin kilpailijoista, asiakkaista ja lopulta kuluttajista riippumattomasti.

3. Jos yritys on tietyillä markkinoilla merkittävässä markkina-asemassa, sen voidaan katsoa olevan merkittävässä markkina-asemassa myös näihin tiiviissä yhteydessä olevilla muilla markkinoilla, jos näiden markkinoiden väliset yhteydet mahdollistavat toisilla markkinoilla saavutetun merkittävän markkina-aseman hyödyntämisen toisilla markkinoilla siten, että kyseisen yrityksen markkina-asema vahvistuu.

14 artikla

Markkina-analyyseissä noudatettava menettely

1. Kuultuaan kansallisia sääntelyviranomaisia korkean tason viestintätyöryhmässä komissio tekee jäsenvaltioille osoitetun päätöksen merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista (jäljempänä 'päätös'). Päätöksessä yksilöidään ne sähköisen viestinnän tuote- ja palvelumarkkinat, jotka ominaisuuksiensa perusteella saattaisivat edellyttää erityisten toimenpiteiden sääntelyllisten velvoitteiden asettamista, mutta tällaisia markkinoita voidaan määritellä myös kilpailulainsäädännön mukaisesti erityistapauksissa. Komissio julkaisee myös ohjeet markkina-analyysien suorittamisesta ja merkittävän markkina-aseman määrittelemisestä (jäljempänä 'ohjeet').

Komissio voi päätöksessään yksilöidä myös monikansallisia markkinoita. Tällaisten markkinoiden tapauksessa kansallisten sääntelyviranomaisten on yhdessä suoritettava markkina-analyysi ja päätettävä 2, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen sääntelyyn perustuvien velvoitteiden asettamisesta yhteensovitetulla tavalla.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on pyydettävä komissiolta lupa ennen kuin ne käyttävät päätöksen markkinamääritelmistä poikkeavia määritelmiä tai ennen kuin ne asettavat alakohtaisia sääntelyyn perustuvia velvoitteita muilla kuin päätöksessä yksilöidyillä markkinoilla.

Komissio tarkistaa päätöstä säännöllisesti.

2. Kahden kuukauden kuluessa päätöksen tai sen tarkistuksen tekemisestä kansallisten sääntelyviranomaisten on komission ohjeiden mukaisesti suoritettava analyysi päätöksessä yksilöidyistä tuote- ja palvelumarkkinoista. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset osallistuvat kaikilta osin kyseisen analyysin suorittamiseen. Kansallisten sääntelyviranomaisten analyysit kaikista eri markkinoista on julkaistava.

3. Jos kansallisten sääntelyviranomaisten on [yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetun] direktiivin 2000/.../EY 16, 25 tai 27 artiklan tai [sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen yhteenliittämisestä ja käyttöoikeuksista annetun] direktiivin 2000/.../EY 7 tai 8 artiklan nojalla tehtävä päätös siitä, asettavatko, pitävätkö voimassa tai poistavatko ne tiettyjä yrityksiä koskevia velvoitteita, niiden on 2 kohdassa tarkoitetun analyysin ja edellä tarkoitettujen ohjeiden perusteella määriteltävä, vallitseeko päätöksessä yksilöidyillä markkinoilla todellinen kilpailu tietyllä maantieteellisellä alueella.

4. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset toteavat, että kyseisillä markkinoilla vallitsee todellinen kilpailu, ne eivät saa asettaa tai pitää voimassa erityisten toimenpiteiden alakohtaisia velvoitteita. Jos alakohtaisia sääntelyyn perustuvia velvoitteita jo sovelletaan, niiden on poistettava tällaiset yrityksille kyseisillä markkinoilla asetetut velvoitteet. Niille osapuolille, joita velvoitteiden poistaminen koskee, on ilmoitettava asiasta hyvissä ajoin.

5. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset toteavat edellä tarkoitettujen ohjeiden mukaisesti, ettei päätöksessä yksilöidyillä markkinoilla vallitse todellinen kilpailu tietyllä maantieteellisellä alueella, niiden on asetettava erityisten toimenpiteiden alakohtaisia velvoitteita tai pidettävä tällaiset velvoitteet edelleen voimassa.

6. Tämän artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisia toimenpiteitä toteutettaessa on noudatettava 6 artiklassa säädettyä menettelyä.

15 artikla

Standardointi

1. Komissio laatii ja julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä luettelon standardeista ja/tai eritelmistä, jotka toimivat perustana sähköisen viestinnän verkkojen, sähköisen viestinnän palvelujen ja niihin liittyvien toimintojen yhdenmukaisen tarjonnan edistämisessä. Komissio voi 19 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tarvittaessa pyytää eurooppalaisia standardointi-elimiä laatimaan standardeja.

2. Jäsenvaltioiden on edistettävä 1 kohdassa tarkoitettujen standardien ja/tai eritelmien käyttöä palvelujen, teknisten rajapintojen ja/tai verkkotoimintojen tarjoamiseksi siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja käyttäjien valintamahdollisuuksien lisäämiseksi.

Niin kauan kuin standardeja ja/tai eritelmiä ei ole julkaistu 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on edistettävä seuraavien standardien, eritelmien ja suositusten käyttöä ETSIn tai CEN/CENELECin kaltaisten eurooppalaisten standardointielinten hyväksymät standardit ja/tai eritelmät.

Jos tällaisia standardeja ja/tai eritelmiä ei ole, kansainvälisen teleliiton (ITU), kansainvälisen standardointijärjestön (ISO) tai kansainvälisen sähköteknisen standardointijärjestön (IEC) antamat kansainväliset standardit tai suositukset.

Jos kansainvälisiä standardeja on olemassa, jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ETSIn tai CEN/CENELECin kaltaiset eurooppalaiset standardointielimet käyttävät niitä tai niiden asiaan liittyviä osia perustana standardeja kehittäessään, lukuun ottamatta tilanteita, joissa tällaiset kansainväliset standardit tai niiden asiaan liittyvät osat olisivat tehottomia.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitettuja standardeja ja/tai eritelmiä ei ole noudatettu riittävän hyvin palvelujen yhteentoimivuuden takaamiseksi yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, kyseisten standardien ja/tai eritelmien noudattaminen voidaan tehdä pakolliseksi 4 kohdan mukaisesti, jos tämä on ehdottoman välttämätöntä yhteentoimivuuden takaamiseksi ja käyttäjien valinnanvapauden lisäämiseksi.

4. Jos komissio aikoo säätää tiettyjen standardien ja/tai eritelmien noudattamisen pakolliseksi, se julkaisee asiasta ilmoituksen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja pyytää kaikkia asiaan liittyviä tahoja esittämään asiasta näkemyksensä. Komissio säätää 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asiaan liittyvien standardien noudattamisen pakolliseksi viittaamalla niihin pakollisina standardeina 1 kohdassa tarkoitetussa standardiluettelossa ja/tai eritelmissä.

5. Jos komissio katsoo, että 1 kohdassa tarkoitetut yhdenmukaistetut standardit ja/tai eritelmät eivät enää edistä sähköisen viestinnän palvelujen yhdenmukaista tarjontaa, se poistaa 1 kohdassa tarkoitetusta standardiluettelosta ja/tai eritelmistä kyseiset viittaukset 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

6. Jos komissio katsoo, että 4 kohdassa tarkoitetut yhdenmukaistetut standardit ja/tai eritelmät eivät enää edistä sähköisen viestinnän palvelujen yhdenmukaista tarjontaa, se poistaa 1 kohdassa tarkoitetusta standardiluettelosta viittaukset kyseisiin standardeihin ja/tai eritelmiin 19 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

16 artikla

Yhdenmukaistamistoimenpiteet

1. Komissio voi tarvittaessa antaa 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen jäsenvaltioille suosituksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ottavat nämä suositukset toiminnassaan huomioon mahdollisimman laajasti. Jos kansalliset sääntelyviranomaiset päättävät olla noudattamatta suositusta, niiden on julkaistava perustelut päätökselleen.

2. Jos komissio esimerkiksi toteaa, että jäsenvaltioiden sääntelyn eroavaisuudet muodostavat esteen Euroopan yhtenäismarkkinoille, tai jos korkean tason viestintätyöryhmä pitää sitovaa yhdenmukaistamistoimenpidettä tarpeellisena, komissio voi 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toteuttaa sitovia yhdenmukaistamistoimenpiteitä.

17 artikla

Yritysten välinen riidanratkaisu

1. Tämän direktiivin tai erityisten toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvissa, sähköisen viestinnän verkkoja tai palveluja yksittäisessä jäsenvaltiossa tarjoavien yritysten välisissä riita-asioissa kyseisten kansallisten sääntelyviranomaisten on jomman kumman osapuolen pyynnöstä tehtävä kahden kuukauden kuluessa sitova päätös riita-asian ratkaisemiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki osapuolet tekevät riittävästi yhteistyötä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa.

2. Riitoja ratkaistessaan kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon muun muassa seuraavat tekijät:

a) käyttäjien edut,

b) osapuolia mahdollisesti koskevat sääntelyyn perustuvat velvoitteet tai rajoitukset,

c) pyrkimys edistää innovatiivisten palvelujen tarjontaa markkinoilla ja tarjota käyttäjille laaja valikoima sähköisen viestinnän palveluja kansallisella ja yhteisön tasolla,

d) mahdollisuudet käyttää tarvittaessa teknisesti ja kaupallisesti kannattavia vaihtoehtoja pyydetyille palveluille tai toiminnoille,

e) tarve ylläpitää sähköisen viestinnän verkkojen toimintavarmuutta ja palvelujen yhteentoimivuutta,

f) esitetyn pyynnön luonne verrattuna sen täyttämiseksi käytettävissä oleviin resursseihin,

g) osapuolten markkina-asema,

h) yleinen etu (esimerkiksi ympäristönsuojelu, kansanterveys ja yleinen turvallisuus),

i) kilpailun edistäminen,

j) tarve ylläpitää yleispalvelua.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten päätös on julkaistava. Osapuolille on esitettävä päätöksen täydelliset perustelut.

4. Tämän artiklan 1-3 kohdassa tarkoitettu menettely ei estä osapuolia hakemasta vahingonkorvauksia kansallisissa tuomioistuimissa.

18 artikla

Rajat ylittävien riita-asioiden ratkaisu

1. Tämän artiklan 2-5 kohdassa säädettävän menettelyn on oltava käytettävissä tämän direktiivin tai erityisten toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvissa, eri jäsenvaltioista tulevien osapuolten välisissä rajat ylittävissä riita-asioissa, jotka eivät kuulu yhden yksittäisen jäsenvaltion kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan.

2. Mikä tahansa osapuoli voi antaa riidan kyseisten kansallisten sääntelyviranomaisten käsiteltäväksi. Kansallisten sääntelyviranomaisten on koordinoitava toimintaansa riidan ratkaisemiseksi 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3. Jos riitaa ei ratkaista kahden kuukauden kuluessa sen saattamisesta kyseisten kansallisten sääntelyviranomaisten käsiteltäväksi, mikä tahansa osapuoli voi kaikkien osapuolten suostumuksella ja toimittamalla pyynnöstä jäljennökset kaikille osapuolille pyytää komissiolta päätöstä asiassa. Hyväksyessään kyseisen menettelyn käynnistämisen osapuolet pidättyvät kansallisen tason oikeustoimenpiteistä.

4. Komission vastaanotettua 3 kohdassa tarkoitetun pyynnön se tutkii tapauksen ja tekee päätöksensä, oman harkintansa mukaan asiantuntijaryhmää kuultuaan, kolmen kuukauden kuluessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki osapuolet noudattavat päätöstä kaikilta osin.

5. Ellei 4 kohdassa tarkoitettua päätöstä tehdä, osapuolet voivat vapaasti ryhtyä kansallisen tason oikeustoimenpiteisiin.

19 artikla

Viestintäkomitea

1. Komissiota avustaa viestintäkomitea, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä kyseisen päätöksen 7 ja 8 artiklan mukaisesti.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä kyseisen päätöksen 7 ja 8 artiklan mukaisesti.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on kolme kuukautta.

20 artikla

Tiedonvaihto

1. Komissio ilmoittaa tarvittaessa viestintäkomitealle verkko-operaattorien, palveluntarjoajien, käyttäjien, kuluttajien, laitevalmistajien ja ammattiyhdistysten edustajien kanssa käytyjen säännöllisten neuvottelujen tuloksista.

2. Viestintäkomitean on sähköistä viestintää koskevien yhteisön periaatteiden mukaisesti edistettävä jäsenvaltioiden välistä sekä jäsenvaltioiden ja komission välistä tietojen vaihtoa sähköisen viestinnän verkkoihin ja palveluihin liittyvien sääntelytoimien tilanteesta ja kehityksestä.

21 artikla

Korkean tason viestintätyöryhmä

1. Perustetaan korkean tason viestintätyöryhmä. Työryhmä on luonteeltaan neuvoa-antava ja toiminnassaan itsenäinen.

2. Työryhmä koostuu kansallisten sääntelyviranomaisten nimeämistä edustajista. Työryhmä valitsee puheenjohtajansa. Komissio huolehtii työryhmän sihteeristö-tehtävistä. Työryhmä laatii oman työjärjestyksensä, jonka komissio hyväksyy.

3. Joistakin 4 kohdassa tarkoitetuista tehtävistä voivat huolehtia tarkoitusta varten perustetut asiantuntijaryhmät. Työryhmän ja asiantuntijaryhmien toimintaan on tarvittaessa kutsuttava mukaan kansallisten kilpailuviranomaisten ja muiden asiaan liittyvien viranomaisten edustajia.

4. Työryhmän ja/tai asiantuntijaryhmien on:

a) tutkittava kaikki tämän direktiivin ja erityisten toimenpiteiden mukaisesti toteutettujen kansallisten toimenpiteiden soveltamista koskevat kysymykset niin, että edistetään toimenpiteiden yhdenmukaista soveltamista jäsenvaltioissa,

b) hyväksyttävä yhteisön lainsäädännön yksityiskohtaista soveltamista koskevat yhteisesti sovitut kannat niin, että edistetään yleiseurooppalaisia palveluja,

c) annettava komissiolle neuvoja sen laatiessa 14 artiklassa tarkoitettua päätöstä merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista,

d) käsiteltävä jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, yritysten tai käyttäjien esille tuomia kysymyksiä, ja ehdotettava tarvittaessa ratkaisuja,

e) ilmoitettava komissiolle mahdollisista vaikeuksista tämän direktiivin ja erityisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa,

f) hyväksyttävä jäsenvaltioissa sovellettavaksi työryhmän, asiantuntijaryhmien tai muiden asiaan liittyvien tahojen laatimia käytännesääntöjä yhteisön lainsäädännön soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä tällä alalla,

g) seurattava kansallisten sääntelyviranomaisten toimintaa kaikkialla yhteisössä ja tiedotettava siitä, varsinkin yksittäisiä sääntelykysymyksiä koskevista kansallisista kuulemismenettelyistä ja niitä seuraavista kansallisten sääntelyviranomaisten päätöksistä, mikäli se on tarkoituksenmukaista, tietokannan avulla.

5. Työryhmän on ilmoitettava komissiolle kaikista jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen tai käytänteiden välisistä eroavaisuuksista, jotka todennäköisesti tulevat vaikuttamaan sähköisen viestinnän verkkojen tai palvelujen markkinoihin yhteisössä. Työryhmä voi omasta aloitteestaan antaa lausuntoja tai suosituksia kaikista sähköisen viestinnän verkkoihin tai palveluihin liittyvistä kysymyksistä yhteisössä.

6. Työryhmän lausunnot ja suositukset on toimitettava komissiolle ja viestintä-komitealle. Komissio ilmoittaa työryhmälle toimenpiteistä, joihin se mahdollisesti ryhtyy sen lausuntojen ja suositusten perusteella.

7. Työryhmän ja asiantuntijaryhmien on mahdollisimman laajasti otettava huomioon asiaan liittyvien tahojen, kuten kuluttajien, käyttäjien, verkko-operaattorien, palveluntarjoajien, laitevalmistajien ja asianomaisten yhteisön tasoisten järjestöjen näkemykset.

8. Työryhmän on laadittava toiminnastaan ja asiantuntijaryhmien toiminnasta vuosikertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Vuosikertomus on julkistettava.

22 artikla

Tietojen julkistaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ajantasaiset tiedot tämän direktiivin ja erityisten toimenpiteiden soveltamisesta ovat yleisesti ja helposti kaikkien asiaan liittyvien tahojen saatavilla. Jäsenvaltioiden on julkaistava virallisessa lehdessään ilmoitus siitä, miten ja missä tiedot julkaistaan. Ensimmäinen tällainen ilmoitus on julkaistava ennen 1 päivää tammikuuta 2002, ja sen jälkeen ilmoitus on julkaistava aina kun sen sisältämiin tietoihin tulee muutoksia.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle jäljennös kaikista tällaisista ilmoituksista niiden julkaisuajankohtana. Komissio toimittaa tiedot tarpeen mukaan viestintäkomitealle ja korkean tason viestintätyöryhmälle.

23 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee säännöllisesti uudelleen tämän direktiivin toimintaa ja antaa asiaa koskevan kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ensimmäisen kerran viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä. Tätä tarkoitusta varten komissio voi pyytää jäsenvaltioilta tietoja, jotka niiden on toimitettava viipymättä.

V LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

24 artikla

Kumoaminen

Kumotaan seuraavat direktiivit ja päätökset 1 päivästä tammikuuta 2002 seuraavasti:

- direktiivi 90/387/ETY;

- päätös 91/396/ETY;

- direktiivi 92/44/ETY, 3, 4, 6, 7, 8 ja 10 artiklaa lukuun ottamatta;

- päätös 92/264/ETY;

- direktiivi 95/47/EY;

- direktiivi 97/13/EY;

- direktiivi 97/33/EY, 4, 6, 7, 8, 11, 12 ja 14 artiklaa lukuun ottamatta;

- direktiivi 97/66/EY;

- direktiivi 98/10/EY, 16 ja 17 artiklaa lukuun ottamatta;

25 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulu-kuuta 2001. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset sekä niihin myöhemmin tehtävät muutokset kirjallisina komissiolle.

26 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

27 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

Liite - Luettelo ensimmäiseen tuote- ja palvelumarkkinoita koskevaan komission päätökseen sisällytettävistä markkinoista (14 artikla)

1. Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla annetussa direktiivissä [...] tarkoitetut markkinat

16 artikla - (vähittäishintoja koskeva sääntely) ja 25 artiklan 2 kohta (operaattorin valinta)

- yleisen puhelinverkon tietyssä sijaintipaikassa olevan liittymän ja sen käyttömahdollisuuden tarjonta

27 artikla (kiinteät yhteydet)

- kiinteiden yhteyksien tarjonta loppukäyttäjille

2. Sähköisen viestinnän verkkojen ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetussa direktiivissä [...] tarkoitetut markkinat

7 artikla - Aiemmassa sääntelyjärjestelmässä määritellyt markkinat, joilla velvoitteita olisi tarkistettava

Yhteenliittäminen (direktiivi 97/33/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/61/EY)

- puhelinliikenteen välittäminen lähdeverkkona toimivassa yleisessä kiinteässä puhelinverkossa

- puhelinliikenteen välittäminen kohdeverkkona toimivassa yleisessä kiinteässä puhelinverkossa

- kauttakulkupalvelut yleisessä kiinteässä puhelinverkossa

- puhelinliikenteen välittäminen lähdeverkkona toimivassa yleisessä matkaviestintäverkossa

- puhelinliikenteen välittäminen kohdeverkkona toimivassa yleisessä matkaviestintäverkossa

- kiinteiden yhteyksien yhteenliittäminen (lyhyen matkan yhteyksien yhteenliittäminen)

Verkon käyttöoikeudet ja käyttöoikeudet erityisehdoin (direktiivi 97/33/EY, direktiivi 98/10/EY)

- yleisen kiinteän puhelinverkon käyttöoikeus, mukaan luettuna tilaajayhteyksien eriytetty käyttöoikeus

- yleisen matkaviestintäverkon käyttöoikeus, mukaan luettuna operaattorin valintamahdollisuus

Kiinteän siirtokapasiteetin tukkumyynti (direktiivi 92/44/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/51/EY)

- kiinteän siirtokapasiteetin tukkumyynti muille sähköisen viestinnän verkkojen tai palvelujen tarjoajille

3. Tilaajayhteyksien eriytetystä tarjonnasta annetussa asetuksessa [...] tarkoitetut markkinat

- eriytetyillä (kuparijohtimiin perustuvilla) tilaajayhteyksillä tarjotut palvelut

RAHOITUSSELVITYS

1. Toimenpiteen nimi

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä.

2. Budjettikohta / -kohdat

B5-302

3. Oikeusperusta

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artikla.

4. Toimenpiteen kuvaus

4.1 Toimenpiteen yleistavoite

Koko sääntelypaketti sisältää kuusi yhteisön säädöstä. Niiden tarkoituksena on ajantasaistaa ja muuttaa sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen sääntelyjärjestelmää yhteisössä. Nykyinen sääntelyjärjestelmä suunniteltiin alun perin ohjaamaan siirtymistä monopoliympäristöstä kilpailuun, ja siinä keskityttiin kilpailumarkkinoiden luomiseen ja uusien markkinatulokkaiden oikeuksiin. Uudessa järjestelmässä on otettava huomioon televiestinnän, radio- ja televisiotoiminnan ja tietotekniikan lähentyminen. Uudella järjestelmällä pyritään vahvistamaan kilpailua kaikilla markkinalohkoilla ja varmistamaan samalla, että kuluttajien perusoikeudet turvataan jatkossakin.

Järjestelmän kuusi säädösehdotusta ovat:

- Puitedirektiivi - sisältää Euroopan unionin sähköisen viestinnän uuden sääntelyjärjestelmän laaja-alaiset säännökset.

- Valtuutusdirektiivi - tavoitteena sähköisen viestinnän palvelujen eurooppalaiset yhtenäismarkkinat siten, että yhdenmukaistetaan tällaisten palvelujen tarjoajien valtuuttamista koskevat säännöt.

- Käyttöoikeus- ja yhteenliittämisdirektiivi - muodostaa puitteet verkonkäyttö- ja yhteenliittämissopimuksille EU:ssa.

- Yleispalveludirektiivi - määrittelee käyttäjien oikeudet sähköisen viestinnän palveluissa ja erityisesti yleispalvelussa.

- Sähköisen viestinnän tietosuoja- ja yksityisyysdirektiivi - ajantasaistaa nykyistä direktiiviä niin, että se on käytetystä tekniikasta riippumaton ja kattaa uudet viestintäpalvelut.

- Tilaajayhteyksien eriytetyn tarjonnan asetus - varmistaa eriytettyjen tilaajayhteyksien saatavuuden kilpailun lisäämiseksi paikallisliityntäverkoissa.

Tämä rahoitusselvitys koskee kaikkia kuutta säädöstä.

4.2 Toimenpiteen kesto ja sen uusimista tai voimassaolon jatkamista koskevat järjestelyt

Näiden säädösten voimassaoloaikaa ei ole rajoitettu.

5. Menojen ja tulojen luokitus

5.1 Ei-pakollinen

5.2 Jaksotetut määrärahat

5.3 Oletettu tulolaji

Ei koske tätä toimenpidettä.

6. Meno-/tulolaji

- Tuen osuus 100 %.

- Onko tuki maksettava takaisin osittain tai kokonaan siinä tapauksessa, että toimenpide on taloudellisesti kannattava- Ei koske tätä toimenpidettä.

- Aiheuttaako esitetty toimenpide muutoksen tuloihin- Jos aiheuttaa, niin millaisen, ja minkälainen tulo on kyseessä- Ei koske tätä toimenpidettä.

7. Rahoitusvaikutukset

7.1 Toimenpiteen kokonaiskustannusten laskutapa (yksittäisten ja yhteenlaskettujen kustannusten välinen suhde)

Pyydettyjä määrärahoja tarvitaan direktiivin 19 artiklalla perustettavan viestintä-komitean tukemiseen ja direktiivin 21 artiklalla perustettavan korkean tason viestintätyöryhmän tukemiseen.

Pyydetty määrä kattaa:

- komitean, korkean tason työryhmän ja sen alaisten asiantuntijaryhmien säännölliset tapaamiset

Kokousten kustannuksiksi on arvioitu 20 000 euroa/kokous.

7.2 Kustannusten jakautuminen eri tekijöiden kesken

Maksusitoumusmäärärahat, miljoonaa euroa (nykyhinnoin)

>TAULUKON PAIKKA>

7.3 Talousarvion osaan B kuuluvat selvityksistä, asiantuntijoista jne. aiheutuvat toimintakustannukset

Maksusitoumusmäärärahat, miljoonaa euroa (nykyhinnoin)

>TAULUKON PAIKKA>

7.4 Maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen aikataulu

miljoonaa euroa

>TAULUKON PAIKKA>

8. Petostenvastaiset toimenpiteet

- Komissio tarkastaa ennen maksuosuutensa suorittamista palveluista maksetut erät ottaen huomioon sopimusvelvoitteet, taloudellisuuden sekä moitteettoman varainhoidon ja hallinnon periaatteet. Kaikkiin komission ja tuensaajien välisiin sopimuksiin on sisällytettävä petostenvastaisia toimia koskevat määräykset.

- Lisäksi komission yksiköt tai tilintarkastustuomioistuin voivat suorittaa sisäisiä tai ulkoisia tilintarkastuksia Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

9. Kustannustehokkuusanalyysi

9.1 Määrälliset erityistavoitteet ja kohderyhmä

- Viestintäkomitea sekä korkean tason viestintätyöryhmä ja sen asiantuntijaryhmät ovat olennainen tekijä uudessa sääntelyjärjestelmässä.

- Kohderyhmä: Kokouksiin osallistuu jäsenvaltioiden virkamiehiä ja asiantuntijoita.

9.2 Toimenpiteen perustelut

Yhteisön rahoitusta tarvitaan erityisesti toissijaisuusperiaatetta silmällä pitäen.

- Neuvoa-antavassa ja sääntelytehtävässä olevan viestintäkomitean sekä korkean tason viestintätyöryhmän ja sen asiantuntijaryhmien toiminta edellyttää yhteisön rahoitusta.

Uusi viestintäkomitea korvaa kaksi nykyistä komiteaa (direktiivin 90/387/EY nojalla perustettu ONP-komitea ja direktiivin 97/13/EY nojalla perustettu toimilupa-komitea).

Lisäksi uuteen järjestelmään sisältyy mahdollisuus käyttää korkean tason viestintätyöryhmän alaisuudessa asiantuntijakomiteoita, joista on apua pyrittäessä varmistamaan uuden sääntelyjärjestelmän yhdenmukainen soveltaminen jäsen-valtioissa. Tarkoituksena on, että kerrallaan toiminnassa on keskimäärin kaksi asiantuntijaryhmää, jotka kokoontuvat kukin 4-5 kertaa vuodessa.

Varoja tarvitaan kokouskustannuksiin.

- Toimenpiteen toteuttamisessa käytettävien menettelytapojen valinta

- edut mahdollisiin vaihtoehtoihin verrattuna (verrattavissa olevat edut): Jäsenvaltioiden edustajista koostuvista nykyisistä komiteoista saatujen kokemusten perusteella tällaiset kokoukset ovat hyödyksi varmistettaessa sääntelyjärjestelmän asianmukainen täytäntöönpano.

- muiden vastaavien yhteisön tasolla tai kansallisella tasolla mahdollisesti toteutettavien toimien erittely: perustuu nykyisiin komiteoihin ja nykyiseen sääntelyelinten korkean tason työryhmään.

- odotetut liitännäis- ja kerrannaisvaikutukset: parantaa yhteyksiä käyttäjiin ja alan yrityksiin.

- Tärkeimmät epävarmuustekijät, jotka saattavat vaikuttaa toimenpiteen tuloksiin: kyseiset säännökset sisältyvät komission säädösehdotuksiin, jotka Euroopan parlamentin ja neuvoston on vielä hyväksyttävä.

9.3 Toimenpiteen seuranta ja arviointi

Korkean tason viestintätyöryhmä laatii vuosittain toimintakertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

10. Hallintomenot (yleisen talousarvion pääluokan III osa A)

Tarvittavien hallinnollisten varojen tosiasiallinen käyttöönotto riippuu komission vuotuisesta varojen jakamista koskevasta päätöksestä, ja siinä otetaan huomioon henkilöstön määrä ja budjettivallan käyttäjän myöntämät lisämäärärahat.

10.1 Vaikutus henkilöstön määrään

>TAULUKON PAIKKA>

Jos lisähenkilöstöä tarvitaan, on osoitettava, missä vaiheessa sille on tarvetta.

10.2 Lisähenkilöstön rahoituksellinen kokonaisvaikutus

euroa

>TAULUKON PAIKKA>

Määrissä on ilmoitettava lisähenkilöstöstä aiheutuvat kokonaiskustannukset koko toimenpiteen ajalta, jos kyseessä on määräaikainen toimenpide, ja 12 kuukauden ajalta, jos toimenpiteen kestoa ei ole määritelty.

10.3 Toiminnasta johtuva muiden hallintokustannusten lisääntyminen

euroa

>TAULUKON PAIKKA>

Määrissä on ilmoitettava toiminnasta aiheutuvat kokonaiskustannukset, jos kyseessä on määräaikainen toimenpide, ja 12 kuukauden ajalta, jos toimenpiteen kestoa ei ole määritelty.

VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSIIN)

Ehdotuksen nimi

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä.

Asiakirjan viitenumero

Ehdotus

1. Miksi yhteisön lainsäädäntö on tarpeen tällä alalla ja mitkä ovat sen päätavoitteet, kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate-

Direktiivi on yksi osa uutta sääntelyjärjestelmää, jolla pyritään varmistamaan sähköisen viestinnän alan jatkuva kehitys kilpailumarkkinoiksi, jotka hyödyttävät kaikkia sähköisiä viestintäpalveluja käyttäviä yrityksiä ja yksityishenkilöitä yhteisössä.

Tämän alan sisämarkkinoiden vahvistamisen tärkeys on tunnustettu laajalti, ja nykyisten yhteisön säännösten muuttamista pidetään tehokkaimpana tapana tämän saavuttamiseksi.

Vaikutukset liiketoimintaan

2. Keitä ehdotus koskee-

Kaikenkokoiset yrityskäyttäjät hyötyvät uuden sääntelyjärjestelmän yleensä tuomasta lisääntyneestä kilpailusta, innovatiivisista tuotteista markkinoilla sekä paremmasta hinta-laatusuhteesta.

Eniten ehdotus vaikuttaa merkittävässä markkina-asemassa (joka perustuu kilpailuoikeudessa tarkoitettuun määräävän aseman käsitteeseen) oleviin sähköisten verkkojen ja palvelujen tarjoajiin, kuten entisiin monopoliyrityksiin. Velvoitteista, jotka koskevat muun muassa yhteenliittämistä ja omien verkkojen avaamista muille yrityksille, säädetään muissa sääntelypakettiin kuuluvissa direktiiveissä.

Tällaiset yritykset eivät ole keskittyneet millekään tietylle maantieteelliselle alueelle yhteisössä.

3. Mitä yritysten on tehtävä noudattaakseen ehdotetun direktiivin säännöksiä-

Tässä ehdotuksessa asetetaan velvoitteita lähinnä jäsenvaltioille ja kansallisille sääntelyviranomaisille. Ainoastaan erillistä kirjanpitoa koskeva artikla vaikuttaa suoraan yrityksiin. Kyseisessä artiklassa vaaditaan yrityksiä, jotka tarjoavat yleisiä viestintäverkkoja ja/tai yleisesti saatavilla olevia sähköisen viestinnän palveluja ja joilla on erityis- tai yksinoikeuksia palvelujen tarjoamiseen muilla aloilla samassa tai toisessa jäsenvaltiossa, pitämään erillistä kirjanpitoa sähköiseen viestintään liittyvästä toiminnastaan.

4. Mitkä ovat ehdotuksen mahdolliset taloudelliset vaikutukset

Ehdotuksen tarkoitus on edistää alan kasvua ja luoda siten työpaikkoja sekä itse alalle että siihen liittyville markkinoille.

Ehdotus varmistaa, että sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen eurooppalaiset markkinat tarjoavat jatkossakin maailmanlaajuisesti houkuttelevia sijoitusmahdollisuuksia.

Ehdotus lisää alan yritysten kilpailukykyä ja tehostaa niiden toimintaa, mikä puolestaan hyödyttää talouselämää kokonaisuudessaan, koska kaikki yritykset tarvitsevat tehokkaita viestinnän perusrakenteita.

5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet (muihin käyttäjäryhmiin verrattuna lievemmät tai erilaiset vaatimukset tms.)-

Ehdotuksen tavoitteena on yleensä keventää sääntelyn aiheuttamaa taakkaa kaikkien sähköisen viestinnän alalla toimivien yritysten osalta. Koska esimerkiksi erillisistä toimiluvista aiheutuva taakka on erityisen raskas juuri pk-yrityksille, ne hyötyvät eniten siitä, että luovutaan erillisistä toimiluvista ja siirrytään yleisvaltuutuksiin. Ehdotukseen sisältyy myös erityisesti pk-yritysten tilanteen huomioon ottava toimenpide. Direktiivin 12 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa annetaan kansallisille sääntelyviranomaisille mahdollisuus olla asettamatta erillisen kirjanpidon velvoitetta yrityksille, joiden liikevaihto on alle 50 miljoonaa euroa.

Kuuleminen

6. Luettelo ehdotuksen valmistelussa kuulluista tahoista ja niiden esittämien kantojen pääpiirteet

Komissio pyysi kannanottoja monista sääntelypakettiin kuuluvien direktiiviehdotusten näkökohdista marraskuussa 1999 vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkastelussa (KOM(1999) 539). Palautetta saatiin 229 organisaatiolta tai yksityishenkilöltä. Luettelo vastaajista on Internet-osoitteessa: http://www.ispo.cec.be/infosoc/telecompolicy/review99/comments/comments.html. Tärkeimmät näkemykset on esitetty julkisen kuulemisen tuloksia koskevassa tiedon-annossa KOM(2000) 239. Lisäksi 28. huhtikuuta julkaistiin tämän ehdotuksen tärkeimmät säännökset sisältävä valmisteluasiakirja, johon lähetti kannanottoja 128 organisaatiota tai yksityishenkilöä. Luettelo näistä löytyy osoitteesta: http://www.ispo.cec.be/infosoc/telecompolicy/review99/nrfwd/comments.html.