52000AC0240

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta"

(2000/C 117/09)

Neuvosto päätti 12. marraskuuta 1999 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 152 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "Maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -jaosto antoi lausuntonsa 9. helmikuuta 2000. Esittelijä oli David Evans.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 1. ja 2. maaliskuuta 2000 pitämässään 370. täysistunnossa (maaliskuun 2. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 64 ääntä puolesta, 3 vastaan, ja 3 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto(1)

Uusi nautaeläinten tunnistusta ja rekisteröintiä sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkitsemistä koskeva järjestelmä perustuu kahteen ehdotukseen. Ensimmäisessä ehdotuksessa (99/0205 COD)(2), jota neuvosto ja parlamentti käsittelivät joulukuussa 1999, yksinkertaisesti pidennetään nykyisten vapaaehtoisten järjestelyjen voimassaoloaikaa, koska monien jäsenvaltioiden on ollut vaikea panna täysin täytäntöön vaadittu nautaeläinten tunnistusjärjestelmä. Neuvosto ei hyväksynyt parlamentin ehdottamia muutoksia, mutta suostui siihen, että voimaantulopäivää lykätään. Komissio toimi 19 artiklan nojalla ja jatkoi nykyistä käytäntöä 1. päivään syyskuuta 2000 saakka. Tästä syystä neuvosto hyväksyi 21. joulukuuta 1999 asetuksen (EY) N:o 2772/1999, jossa säädetään naudanlihan pakollisen merkintäjärjestelmän yleisistä säännöistä(3).

1.1. Toinen ehdotus (99/0204 COD) koskee pakollisen tunnistus-, rekisteröinti- ja merkintäjärjestelmän käyttöönottoa vaiheittain sekä rinnakkaista vapaaehtoista merkintäjärjestelmää. Joulukuussa 1999 tehtyjen päätösten seurauksena sen on nyt tultava voimaan ennen syyskuun 1. päivää 2000.

1.2. Ensimmäisessä vaiheessa vaadittaisiin, että kaikkien tuoretta tai pakastettua naudan- tai vasikanlihaa kaupan pitävien toimijoiden ja järjestöjen on sisällytettävä merkintään seuraavat tiedot 1. syyskuuta 2000 alkaen:

- viitenumero tai -koodi; tämä numero voi olla sen yksittäisen eläimen tunnistenumero, josta liha on peräisin, tai eläinryhmän tunnistusnumero

- alue tai jäsenvaltio tai kolmas maa, jossa teurastamo ja ruhon luuttomaksi leikannut leikkaamo sijaitsevat

- teurastamon ja leikkaamon hyväksymisnumerot

- teurastuspäivä

- eläimen luokka (ei määritelty ehdotuksessa)

- lihan raakakypsytyksen ihanteellinen vähimmäisaika.

1.3. Ehdotetussa toisessa vaiheessa, joka alkaa 1. tammikuuta 2003, otettaisiin käyttöön seuraavat pakolliset merkinnät:

- jäsenvaltio tai alue tai tila tai kolmas maa, jossa eläin on syntynyt

- jäsenvaltio tai alue tai tila tai kolmas maa, jossa eläin on lihotettu

- jäsenvaltio tai alue tai teurastamo tai kolmas maa, jossa eläin on teurastettu

- jäsenvaltio tai alue tai leikkaamo tai kolmas maa, jossa ruho on leikattu luuttomaksi.

1.4. Ehdotuksen mukaan sallittaisiin myös eräiden laajempien maantieteellisten määritelmien käyttö, jos esim. kaikki edellä mainittu on tapahtunut

- yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, merkintänä voi olla "alkuperä: EY"

- kolmannessa maassa ja EU:n jäsenvaltiossa, merkintänä voi olla "alkuperä: EY ja muu kuin EY"

- yhdessä tai useammassa kolmannessa maassa, merkintänä voi olla "alkuperä: muu kuin EY".

1.5. Ehdotukseen sisältyvät myös yleiset säännöt, joiden perusteella vapaaehtoisia merkintäjärjestelmiä voidaan käyttää pakollisen järjestelmän rinnalla. Vapaaehtoisia järjestelmiä valvovat toimivaltaiset viranomaiset, ja niissä vaaditaan tunnistusta koskevaa todennettavissa olevaa valvontaa. Tällaisia vapaaehtoisia järjestelmiä voidaan soveltaa sekä EU:ssa että kolmansissa maissa tuotettuun naudanlihaan.

2. Yleistä

2.1. Oikeudelliset seikat

2.1.1. Ehdotetun asetuksen oikeusperusta on kiistanalainen. Vaikka vielä ei ole annettu tuomiota asiassa, jossa komissio ja Euroopan parlamentti veivät neuvoston tuomioistuimeen perustamissopimuksen entisen 43 artiklan käytöstä nykyisen asetuksen N:o 820/97 oikeusperustana, komissio katsoo Amsterdamin sopimuksen 152 artiklan olevan asianmukainen oikeusperusta.

2.1.2. 22 artiklan soveltamista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä - joiden perusteella komissio voi suorittaa valvontaa ja varmistaa asetuksen noudattamisen - vaaditaan komissiota tietyissä tapauksissa pyytämään päätöstä tai apua pysyvältä eläinlääkintäkomitealta(4).

2.2. Poliittiset tavoitteet

2.2.1. Komitea huomauttaa ehdotetun asetuksen poliittisten tavoitteiden olevan mutkikkaat: johdanto-osassa on peräti 33 perustelukappaletta. Komitea arvelee kuitenkin seuraavien kysymysten olevan tärkeimmät:

- kuluttajien luottamusta naudanlihatuotteisiin on parannettava

- eläinlääkintäviranomaisten on voitava tarkastaa asianmukaisella tavalla sekä EU:ssa kasvatetut että muualta tuodut eläimet eläintautien torjumiseksi

- on varmistettava, että kaikki vähittäismyynnissä oleva naudanliha voidaan jäljittää sen käsittelijään, teurastamoon ja lopulta kotitilaan saakka

- on helpotettava nopeaa ja täsmällistä tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden välillä sekä yhteistyötä komission kanssa nautaeläinten liikkumisen valvonnassa ja jäljittämisessä

- on vahvistettava tiettyjen yhteisön tukijärjestelmien hallintoa

- on vältettävä kohtuuttoman hallinnollisen taakan aiheuttamista tuottajille

- naudanlihamarkkinoista on tehtävä mahdollisimman avoimet.

2.2.2. Komiteassa käydyissä keskusteluissa on esitetty vakavia epäilyjä siitä, onko järkevää yhdistää yhteen ainoaan asetukseen oikeudellisia ja hallinnollisia toimenpiteitä, joilla pyritään yhtäältä varmistamaan asianmukainen eläinlääketieteellinen ja kansanterveydellinen valvonta ja toisaalta antamaan säännökset merkinnöistä, joiden on määrä auttaa kuluttajia. Näin I osasto koostuu säännöksistä, joilla pyritään varmistamaan jäljitettävyys (korvamerkinnät, rekisterit, passit, tietokannat), kun taas II osastossa käsitellään merkintöjä koskevia säännöksiä (teurastamon ja leikkaamon hyväksymisnumero, eläimen luokka, teurastuspäivä, ihanteellinen raakakypsytysaika). Merkintäsäännökset on osittain tarkoitettu avustamaan täytäntöönpanoa, mutta niiden avulla on määrä myös tarjota luottamusta herättävää tai hyödyllistä tietoa kuluttajalle.

2.2.3. Komitea korostaa painokkaasti, että kansanterveyden suojelun tulee olla tärkein kysymys ja että tavoitteena tulee olla uusien järjestelyiden täytäntöönpano mahdollisimman pian. Tässä yhteydessä komitea huomauttaa, että parlamentti ei ollut suostuvainen pidentämään asetuksen 820/97 koskeman vapaaehtoisen järjestelmän voimassaoloaikaa yli syyskuun 2000. Ottaen huomioon eräissä jäsenmaissa syntyneet käytännön ongelmat tietokannan luomisessa asianomaisten viranomaisten on ryhdyttävä varsin päättäväisiin toimiin, jotta nopeutetussa aikataulussa pysyttäisiin.

2.2.4. Komiteaa huolettaa myös se, että naudanlihan tuotantoketju tilalta kuluttajalle on pitkä ja sille ovat leimallisia organisointiin ja käytäntöihin liittyvät erot eri jäsenvaltioissa. Komitea pitää erittäin tärkeänä, että ehdotuksissa määriteltyjä valvontatoimia sovelletaan tehokkaasti jokaisessa tuotantoketjun kohdassa kaikissa jäsenvaltioissa.

2.2.5. Komissio myöntää, että on kiinnitettävä erityishuomiota sellaisen naudanlihan ja sellaisten naudanlihatuotteiden kohteluun, jotka on tuotu EU:n ulkopuolisista maista. Eräissä maissa toimijoilla ei välttämättä ole käytettävissään kaikkia tietoja, joita EU:n merkinnöissä vaaditaan. Komissio ehdottaa, että tilanne hoidettaisiin hyväksymällä poikkeus, jonka mukaan voitaisiin käyttää merkintää "muu kuin EY" tai "teurastettu [kolmannen maan nimi]:ssa" WTO:n sääntöjen mukaisesti. Ehdotettuun asetukseen ei kuulu hallinnollisia järjestelyitä, joilla varmistettaisiin, että tällainen tuontiliha täyttää asianmukaiset kansanterveysnormit.

2.2.6. Komitea on myös huolissaan elintarvikemerkintöjä koskevien erilaisten säännösten runsaudesta, jota nyt käsiteltävänä oleva asetusehdotus entisestäänkin lisää. Komitea kehottaa komissiota ryhtymään kuluttajien turvallisuuden nimissä viipymättä toimenpiteisiin elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan ohjelmansa puitteissa, jotta elintarvikemerkintöjä voidaan yksinkertaistaa ja varmistaa, että niiden sisältämät tiedot ovat merkityksellisiä.

3. Erityistä

3.1. Asetuksen tarkoituksena on ennen kaikkea palvella yhteistä etua ja kansanterveyttä. Näin ollen komitea kehottaakin tarkistamaan yleisesti voimassa olevaa käytäntöä kustannusten jakamiseksi pelkästään tuottajien kesken.

3.2. Merkintöjä koskevat seikat

3.2.1. Komitea on sitä mieltä, että eläinten alkuperä on alun pitäen ilmoitettava kaikille kuluttajille etiketissä. Komissio sitä vastoin ehdottaa, että tämä olisi pakollista vasta toisessa vaiheessa 1. tammikuuta 2003 lähtien.

3.2.2. Komitea on pohtinut tarkoin kysymystä teurastamon tai leikkaamon lupanumeron merkitsemisestä etikettiin. Kaikki tätä koskeva tieto on kuluttajalle hyödyllistä, ja kuluttajan luottamusta lisää jo se, että hän voi merkinnästä nähdä tuotteen läpikäyneen tiukan jäljitettävyysjärjestelmän. Näin ollen komitea kannattaa tällaista määräystä.

3.2.3. Komitea on niin ikään keskustellut perusteellisesti ehdotuksesta, jonka mukaan merkintään tulisi sisällyttää tieto "naudanlihan ideaalisesta vähimmäiskypsytysajasta" (tarkoitetaan raakakypsytystä). Tämän kypsymisominaisuuksiin ja makuun vaikuttavan varauksen sisällyttäminen merkintöihin, joiden on määrä koskea turvallisuutta ja jäljitettävyyttä, on yllättävä. Raakakypsyysaste on monimutkainen asia, joka ei riipu pelkästään siitä, kuinka kauan sitten teurastus on tapahtunut. Siihen vaikuttavat myös teurastuksen olosuhteet, varastoinnin lämpötila ja tasaisuus sekä muut tekijät, jotka liittyvät tuotteen käsittelyyn matkalla teurastamolta kuluttajalle. Laatuparametrejä koskevat tiedot (esim. naudanlihan raakakypsyysaste) tulisi ilmoittaa vain vapaaehtoisesti.

3.2.4. Kohdassa 2.2.2 sanotusta riippumatta komitea katsoo, että lihatuotteen alkuperäeläimen luokitusmerkintä on omiaan lisäämään kuluttajien luottamusta.

3.3. Asetusten sovellutusala

3.3.1. Komissio on myöntänyt, että asetuksen soveltamisesta pieniin vähittäislihakauppoihin ja maataloustuotteiden suoramyyntiin syntyy käytännön ongelmia. Vaikka tällaiset yritykset hankkivat varastonsa yleensä yhdeltä ja samalta tuottajalta tai tukkukauppiaalta, monet ostavat myös useista eri lähteistä ja voivat myydä paloja eri eläimistä asiakkaan valinnan mukaan. Edellyttäen, että tunnistus- ja rekisteröintimenetelmiä on sovellettu ja valvottu oikein, tällainen käytäntö ei aiheuta lisäriskejä kuluttajalle. Näin voidaan perustella sitä, että pienet lihakaupat, jotka leikkaavat lihaa asiakkaan toivomusten mukaan, tulisi jättää merkitsemissääntöjen ulkopuolelle. Periaatteessa komitea ei kuitenkaan kannata tällaisen poikkeuksen myöntämistä. Komitea katsoo, että pienten lihakauppojen tulee voida informoida asiakkaitaan lihan alkuperästä kaupassa olevien tiedotteiden avulla.

3.3.2. 14 artiklassa annetaan jauhettua naudanlihaa, leikkuujätettä ja leikattua naudanlihaa koskeva poikkeus merkintäjärjestelmän tiukasta soveltamisesta. Tammikuun 1. päivän 2003 jälkeen vaaditaan, että näiden tuotteiden alkuperänä mainitaan alue, valtio, EU tai "muu kuin EU". Komitea katsoo tämän poikkeuksen voivan olla ristiriidassa niiden kansanterveystavoitteiden kanssa, jotka ovat asetusehdotuksen ytimenä. Jäljitettävyys on ilmeisen tärkeä seikka tuotteissa, joiden raaka-aineet tulevat monesta lähteestä. Komitea on kuitenkin vakuuttunut siitä, että tässä vaiheessa olisi epäkäytännöllistä asettaa tiukempia merkintävaatimuksia. On myönnettävä, että monet tällä naudanlihateollisuuden alalla käytetyistä eläimistä (joihin kuuluu myös maitokarja) ovat saattaneet syntyä ennen kuin tehokkaat ja todennettavat tunnistusjärjestelmät on otettu käyttöön. On myös myönnettävä, että näiden tuotteiden kauppa on monimutkaista ja että ne ovat hyvin tärkeitä kuluttajille ja ateriapalveluyrityksille. Siksi komitea kehottaa komissiota pitämään näiden ongelmien ratkaisemista erityisen tärkeänä ja tekemään tarkempia ehdotuksia hyvissä ajoin ennen tammikuuta 2003.

3.4. BSE:n seulontatestit

Komitea suosittaa, että asetukseen sisällytetään velvoite käyttää EU:n virallisesti hyväksymää seulontatestiä BSE:n toteamiseksi kaikista teurastetuista nautaeläimistä, kunhan tällainen testi tulee käyttöön. Tutkimuksia tällaisen seulontatestin kehittämiseksi tulee kiirehtiä.

4. Päätelmät

4.1. Komitea kannattaa voimakkaasti pyrkimystä tiukentaa kansanterveyttä edistäviä valvontasäännöksiä ihmisten ravinnoksi tarkoitetun naudanlihan tuotannossa, käsittelyssä ja myynnissä. Komitea on samaa mieltä siitä, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi kuluttajalle on annettava mahdollisuus jäljittää luotettavasti kaikkien naudanlihatuotteiden vaiheet myyntipaikalta alkuperätilalle saakka. Komitea uskoo ehdotetun asetuksen avulla päästävän tähän tavoitteeseen. Komitea tukee myös toissijaista tavoitetta, jonka mukaan on vahvistettava kuluttajien luottamusta naudanlihaan tekemällä näistä valvontamenetelmistä avoimia pakollisen merkintäjärjestelmän avulla. Näin ollen komitea kannattaa komission ehdotuksia edellä mainituin varauksin.

4.2. Komitean mielestä sekä naudanlihan merkintöjen että yleensä elintarvikemerkintöjen suhteen on vielä paljon tehtävää, ennen kuin voidaan katsoa järjestelmien antavan kuluttajalle hyödyllistä ja luotettavaa tietoa. Edellä mainitaan eräitä naudanlihaa koskevia erityiskysymyksiä, joita komitean mielestä on viipymättä tutkittava lähemmin. Elintarvikemerkintöjä on tarkasteltava laajemmin, ja komitea toivoo, että komissio selvittäisi tarkemmin joulukuussa 1998 hyväksytyssä kuluttajapolitiikan toimintaohjelmassa 1999-2001 mainitun direktiivin kodifioimistyön tilannetta.

4.3. Komitea kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta vältetään kyseisen uuden siirtymäjärjestelyn pitkittyminen edelleen. Pitkittyminen vähentäisi kuluttajien luottamusta naudanlihasektoriin ja EU:n järjestelmiin. Tämä merkitsee, että sekä Euroopan parlamentin että neuvoston tulee noudattaa olemassa olevia nopeita menettelyjä, jotta ne saavat työnsä valmiiksi ajoissa.

4.4. Komitea kehottaa komissiota samalla perustamaan pikaisesti asianmukaisen verkoston valvomaan asetuksen (EY) N:o 820/97 (nautaeläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevan) I osaston säännösten noudattamista sen varmistamiseksi, että merkintäjärjestelmän "ensimmäisen vaiheen" aloittamista varten tarvittavat tiedot kaikista nautaeläimistä saadaan käytettäväksi 31. elokuuta 2000 mennessä. Samoihin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä myös "toisen vaiheen" aloittamiseksi. Tätä tarkoitusta varten soveliaat komission yksiköt (esim. Dublinissa sijaitseva elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto) voisivat aloittaa koko EU:ta koskevan valvontaohjelman sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön nykyiset nautaeläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevat säännökset.

4.4.1. Lisäksi komitea ehdottaa komissiolle, että se laatisi ennen vuoden 2000 elokuun loppua väliaikaraportin, jossa se selvittäisi nykyisen (tunnistusta ja rekisteröintiä koskevan) lainsäädännön noudattamista kaikissa jäsenvaltioissa.

Bryssel 2. maaliskuuta 2000.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice Rangoni Machiavelli

(1) Pohjana on käytetty seuraavia asiakirjoja: KOM(1999) 486 lopullinen - Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle naudanlihan merkintäjärjestelmien täytäntöönpanoa koskevasta tilanteesta eri jäsenvaltioissa neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti. KOM(1999) 487 lopullinen - ehdotukset 99/0204 COD ja 99/0205 COD. KOM(1999) 487 lopullinen/2 - korjaus 99/0204:n 22 artiklaan.

(2) Joulukuun 8. ja 9. päivänä 1999 pidetyn täysistunnon esityslistalla.

(3) EYVL L 334, 28.12.1999, s. 1.

(4) Korjaus KOM(1999) 487 lopullinen/2.

LIITE

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

A Seuraava muutosehdotus, joka sai yli neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin käsittelyssä.

Kohta 3.2.2, viimeinen virke

Korvataan seuraavalla:

"TSK kuitenkin katsoo, että etikettiin olisi merkittävä ainoastaan ketjun viimeisen yrityksen lupanumero."

Perustelu

Ongelmana on, että muussa tapauksessa etikettiin merkitään sekä teurastamon että leikkaamon lupanumero, eli kaksi lupanumeroa. Saadakseen riittävästi toivotun laatuista lihaa, leikkaamot ostavat yleensä ruhoja usealta teurastamolta. Mikäli myös teurastamon lupanumero on ilmoitettava, joutuvat leikkaamot pitämään eri teurastamoista peräisin olevat lihat erillään, ja näin muodostuu useita pieniä eriä. Tästä on seurauksena pienten teurastamojen syrjäytyminen markkinoilta, koska niiden toimittamat erät ovat suuria eriä toivoville leikkaamoille liian pieniä.

Äänestyksen tulos

Jaa-ääniä: 15, ei-ääniä: 37, tyhjiä: 6.