(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet hyväksytään ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatimat kertomukset.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet, mukaan lukien tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta ja otetaan asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit (TACit) olisi vahvistettava Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös ne näkemykset, jotka on tuotu esiin sidosryhmien, erityisesti asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien, kuulemisissa.

(5)

Jos kannoista ei ole riittäviä tai luotettavia tietoja kokoarvioiden tekemiseksi, kantojen hoitotoimenpiteissä ja TAC-tasoissa olisi noudatettava kalastuksenhoidon ennalta varautuvaa lähestymistapaa, sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa, samalla kun otetaan huomioon kantakohtaiset tekijät, mukaan lukien erityisesti saatavilla olevat tiedot kantojen kehittymissuuntauksista sekä sekakalastukseen liittyvät näkökohdat.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaan yksittäisten monivuotisten suunnitelmien alaisten kantojen TACit olisi vahvistettava kyseisissä suunnitelmissa määriteltyjen sääntöjen mukaisesti. Läntisten vesialueiden monivuotinen suunnitelma vahvistettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/472 (2), ja se tuli voimaan vuonna 2019. Koska vaihteluvälejä, jotka mahdollistavat kestävän enimmäistuoton saavuttamisen (FMSY), ei voida määrittää yhdellekään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalle kannalle, joka kuuluu läntisten vesialueiden monivuotisen suunnitelman soveltamisalaan, kyseisten kantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava kyseisen suunnitelman tavoitteiden mukaisesti ja ottaen huomioon parhaat käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot sekä kalastuksenhoidon ennalta varautuva lähestymistapa silloin, kun riittäviä tieteellisiä tietoja ei ole saatavilla, ja ottaen samalla huomioon myös vaikeus kalastaa kaikkia kantoja samanaikaisesti kestävän enimmäistuoton tasolla, erityisesti tilanteissa, joissa tämä johtaa kalastuksen ennenaikaiseen kieltämiseen.

(7)

Kun johonkin kantaan liittyvä TAC myönnetään ainoastaan yhdelle jäsenvaltiolle, on aiheellista valtuuttaa kyseinen jäsenvaltio perussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittelemään kyseisen TACin taso. Olisi annettava säännöksiä, joilla varmistetaan, että asianomainen jäsenvaltio toimii kyseistä TACin tasoa vahvistaessaan tavalla, joka on täysin yhdenmukainen yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden ja sääntöjen kanssa.

(8)

Tiettyjen TACien osalta sellaisten jäsenvaltioiden, joilla ei ole omaa kiintiötä, käytettävissä on jaettuja kiintiöitä, jotka on merkitty sanalla ”Muut”. Tällaista jaettua kiintiötä käyttäneet jäsenvaltiot voivat myöhemmin saada oman kiintiön esimerkiksi kiintiönvaihdon kautta. Ilmoittaessaan saaliita komissiolle saman TACin puitteissa jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava erikseen saaliit, jotka luetaan niiden omaan kiintiöön, ja saalit, jotka luetaan jaettuun kiintiöön. Tällaisen eron tekemiseksi olisi käytettävä erillisiä ilmoituskoodeja.

(9)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (3) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, mukaan lukien varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin kyseisen asetuksen 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Vuonna 2014 otettiin asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuosittainen joustomekanismi. Jotta vältettäisiin liiallinen jousto, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja heikentäisi kantojen biologista tilannetta, olisi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta käytetä.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen täysimääräisesti ja kaikki saalisrajoitusten alaiset lajit on purettava aluksesta. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kun tiettyä kalakantaa koskevaa purkamisvelvoitetta sovelletaan, kalastusmahdollisuudet määritellään ottaen huomioon se, että siirrytään kalastusmahdollisuuksien määrittelystä saaliin purkamisen perusteella kalastusmahdollisuuksien määrittelyyn saaliiden perusteella. Komissio on antanut jäsenvaltioiden toimittamien yhteisten suositusten perusteella ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan ja asetuksen (EU) 2019/472 13 artiklan mukaisesti delegoituja asetuksia, joissa vahvistetaan purkamisvelvoitteen täytäntöönpanemiseksi toteutettavien erityisten poisheittämissuunnitelmien yksityiskohdat.

(11)

Purkamisvelvoitteen soveltamisalaan kuuluvien lajien kantojen kalastusmahdollisuuksia vahvistettaessa olisi otettava huomioon, että saaliiden poisheittäminen ei periaatteessa enää ole sallittua. Sen vuoksi kalastusmahdollisuuksien olisi perustuttava ICESin antamaan kokonaissaaliiden (eikä tarkoituksellisesti pyydettyjen saaliiden) suositeltuun määrään. Kyseisestä suositellusta kokonaissaaliiden määrästä olisi vähennettävä ne määrät, jotka purkamisvelvollisuuden poikkeusten nojalla edelleen saa heittää pois.

(12)

Kalastusmahdollisuuksien olisi oltava kansainvälisten sopimusten ja periaatteiden mukaisia; niitä ovat muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1995 sopimus hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisestä ja hoidosta (4) sekä Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön vuonna 2008 hyväksymissä, valtamerillä harjoitettavan syvänmeren kalastuksen hallinnointia koskevissa kansainvälisissä suuntaviivoissa vahvistetut yksityiskohtaiset hoitoperiaatteet, joissa todetaan erityisesti, että lainsäätäjän olisi oltava erityisen varovainen silloin, kun saatu tieto on epävarmaa, epäluotettavaa tai puutteellista. Riittävien tieteellisten tietojen puutetta ei saisi käyttää syynä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden siirtämiselle tai toteuttamatta jättämiselle.

(13)

Pilkkupagellin (Pagellus bogaraveo) saaliita pyydetään Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitean (CECAF) ja Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) alueilta, jotka rajoittuvat ICES-suuralueeseen 9. Koska kyseisiä lähialueita koskevat ICESin tiedot ovat puutteellisia, TACin soveltamisala olisi edelleen rajoitettava ICES-suuralueeseen 9.

(14)

Koska Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ei ole vielä päästy sopimukseen hajallaan olevien kalakantojen TAC-tasoista ja jotta unionin kalastustoiminnalle voidaan vahvistaa asianmukainen sääntelykehys siihen asti, kun päätökset yhteisestä hoidosta tehdään, vuoden 2021 kolmeksi ensimmäiseksi kuukaudeksi olisi vahvistettava väliaikaisia kalastusmahdollisuuksia. Tällaiset väliaikaiset kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava tasoille, jotka eivät vaikuta asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa käytyjen kuulemisten tuloksiin, eivätkä ne saisi vaarantaa mahdollisuutta vahvistaa pysyviä TACeja tieteellisten lausuntojen mukaisesti. Sen vuoksi niiden olisi yleisesti vastattava 25:tä prosenttia unionin osuudesta vuodeksi 2020 vahvistetuista kalastusmahdollisuuksista. Kyseiset väliaikaiset kalastusmahdollisuudet eivät saisi missään olosuhteissa estää vahvistamasta lopullisia kalastusmahdollisuuksia kansainvälisten sopimusten, erityisesti Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen (5), ja kuulemisten tulosten, unionin oikeudellisen kehyksen ja tieteellisten lausuntojen mukaisesti.

(15)

ICES suositti, ettei keltaroussin (Hoplostethus atlanticus) saaliita sallittaisi ennen vuotta 2024. On syytä kieltää edelleen kyseisen lajin pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen ja purkaminen alukselta, koska kanta on ehtynyt eikä ole elpymässä. ICES huomautti, ettei Koillis-Atlantilla ole ollut unionin kohdennettua kyseisen lajin kalastusta vuodesta 2010.

(16)

ICES suositti syvänmeren haiden kalastuskuolevuuden saattamista mahdollisimman alhaiselle tasolle. Syvänmerenhait ovat pitkäikäisiä lajeja, joiden syntyvyys on alhainen ja joista on tullut ylikalastettuja. Tällaisten lajien kalastus olisi sen vuoksi kiellettävä.

(17)

Kalastustoiminnan keskeytyksen välttämiseksi ja unionin kalastajien toimeentulon turvaamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2021. Jotta jäsenvaltiot voivat varmistaa, että asetusta sovelletaan oikea-aikaisesti, asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,