(1)

Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettu kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimus, joka sääntelee kansainvälistä lentoliikennettä, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, tuli voimaan 4 päivänä huhtikuuta 1947. Sillä perustettiin Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö, jäljempänä ’ICAO’.

(2)

Unionin jäsenvaltiot ovat Chicagon yleissopimuksen sopimuspuolia ja ICAOn sopimusvaltioita, ja unionilla on tarkkailijan asema tietyissä ICAOn elimissä.

(3)

Chicagon yleissopimuksen 54 artiklan mukaan ICAOn neuvosto voi hyväksyä ilmailua koskevia kansainvälisiä standardeja, jäljempänä ’standardit’, ja suositeltuja menettelytapoja ja ottaa niitä Chicagon yleissopimuksen liitteiksi, jäljempänä ’ICAOn liitteet’, erityisesti siviili-ilmailun turvallisuuden osalta.

(4)

Chicagon yleissopimuksen 90 artiklan mukaan jokainen ICAOn liite tai ICAOn liitteen muutos tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen toimittamisesta ICAOn sopimusvaltioille tai ICAOn neuvoston mahdollisesti määräämän pitemmän ajanjakson päätyttyä, ellei ICAOn sopimusvaltioiden enemmistö sillä välin ilmoita, etteivät ne hyväksy kyseistä liitettä tai muutosta.

(5)

Kun standardit on hyväksytty ja ne ovat tulleet voimaan, ne sitovat kaikkia ICAOn sopimusvaltioita, myös kaikkia unionin jäsenvaltioita, Chicagon yleissopimuksen mukaisesti ja siinä määrätyissä rajoissa.

(6)

Chicagon yleissopimuksen 38 artiklan mukaan ICAOn sopimusvaltio, joka ei joka suhteessa voi noudattaa jotain standardia tai saattaa omia määräyksiään tai käytäntöjään täysin jonkin standardin mukaisiksi viimeksi mainitun tultua muutetuksi taikka pitää välttämättömänä joissakin kohdin standardilla määrätyistä eroavien määräysten tai käytäntöjen hyväksymistä, on velvollinen heti ilmoittamaan ICAOlle standardilla määrätyn ja omien määräyksiensä tai käytäntönsä eroavuuksista. Jos standardiin on tehty muutoksia, on jokaisen valtion, joka vastaavasti ei muuta omia määräyksiään tai käytäntöjään, ilmoitettava tästä ICAOn neuvostolle 60 päivän kuluessa standardin muutoksen tultua hyväksytyksi tai tiedotettava ne toimenpiteet, joihin se aikoo ryhtyä.

(7)

ICAOn sisäiset säännöt, erityisesti ICAOn ICAOn sopimusvaltioille asettamat määräajat standardeja koskevista eroavuuksista ilmoittamiseksi, sekä lentoturvallisuuden alalla vuosittain ilmoitettavien eroavuuksien lukumäärä vaikeuttavat unionin puolesta otettavan kannan oikea-aikaista vahvistamista perussopimuksen 218 artiklan 9 kohtaan perustuvalla neuvoston päätöksellä kunkin ilmoitettavan eroavuuden osalta. Lisäksi ICAOn neuvoston lentoturvallisuuden alalla hyväksymät standardit koskevat suurelta osin unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia asioita. Sen vuoksi on tehokasta ja asianmukaista vahvistaa puitteet kriteereille ja menettelyille, joita noudatetaan unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvan lentoturvallisuusalan standardeja koskevista eroavuuksista ilmoittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden Chicagon yleissopimuksen mukaisia oikeuksia ja velvoitteita.

(8)

Kun otetaan huomioon lentoturvallisuusalan erityispiirteet muihin ICAOn toimialaan kuuluviin aloihin verrattuna, erityisesti ICAOn neuvoston kyseisellä alalla hyväksymien standardien suuri määrä ja vuosittain ilmoitettavien eroavuuksien lukumäärä, tämä puitepäätös koskee ainoastaan lentoturvallisuusalaa menettelyjen virtaviivaistamiseksi ja monien ilmoitusten käsittelemiseksi tehokkaalla tavalla. ICAOn tasolla lentoturvallisuusstandardit sisältyvät lähinnä ICAOn liitteisiin 1, 6, 8, 14, 18 ja 19. Unionin tasolla kyseisiin standardeihin sisältyvät vaatimukset otetaan huomioon lähinnä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1139 (1) ja sen perusteella hyväksytyissä täytäntöönpano- ja delegoiduissa säädöksissä, erityisesti komission asetuksissa (EU) N:o 1178/2011 (2), (EU) N:o 748/2012 (3), (EU) N:o 965/2012 (4), (EU) N:o 139/2014 (5), (EU) N:o 452/2014 (6), (EU) N:o 1321/2014 (7)ja (EU) 2015/640 (8) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EY) N:o 2111/2005 (9) ja (EU) N:o 376/2014 (10).

(9)

Tämän puitepäätöksen olisi lisäksi rajoituttava kantoihin, joita otetaan unionin puolesta ICAOssa unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

(10)

ICAOn neuvoston hyväksymiä standardeja koskevat eroavuudet voivat perustua unionin oikeuteen, koska kyseinen neuvosto on hyväksynyt uuden tai muutetun standardin tai koska unionin oikeutta on muutettu. Unionin puolesta otettavan kannan olisi tällaisten eroavuuksien osalta perustuttava kirjalliseen asiakirjaan, jonka komissio on toimittanut hyvissä ajoin neuvoston käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi.

(11)

ICAOn neuvoston lentoturvallisuusalalla hyväksymiä standardeja koskevat eroavuudet voivat perustua myös kansallisiin toimenpiteisiin, joita on toteutettu asetuksen (EU) 2018/1139 71 artiklan nojalla kiireellisissä ja ennalta arvaamattomissa olosuhteissa, jos kyseiset toimenpiteet eroavat standardeista, minkä vuoksi ne edellyttävät Chicagon yleissopimuksen 38 artiklan mukaan eroavuuksien ilmoittamista ICAOlle. Sen vuoksi tässä puitepäätöksessä on myös aiheellista määritellä menettely, jota on noudatettava tällaisten eroavuuksien määrittelemiseksi. Kyseisen menettelyn olisi oltava riippuvainen toteutettujen kansallisten toimenpiteiden soveltamisalasta ja kestosta toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti, ja sen olisi annettava jäsenvaltioille mahdollisuus noudattaa viipymättä Chicagon yleissopimuksen 38 artiklan mukaisia kansainvälisiä velvoitteitaan. Kyseinen menettely ei saisi vaikuttaa asetuksen (EU) 2018/1139 71 artiklassa säädettyihin edellytyksiin ja menettelyyn.

(12)

ICAOlle ilmoitettavien eroavuuksien olisi perustuttava erityisesti tietoihin, joita Euroopan unionin lentoturvallisuusvirasto toimittaa asetuksen (EU) 2018/1139 90 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarvittaessa. Eroavuudet olisi ilmoitettava muodossa, jonka ICAO on määritellyt noudattamista tai eroavuuksien ilmoittamista koskevassa lomakkeessaan tai sähköiseen eroavuuksista ilmoittamiseen käytettävässä järjestelmässä ICAOn sitä edellyttäessä. Jos tämän puitepäätöksen mukaisesti unionin puolesta otettava kanta vahvistetaan kirjallisessa asiakirjassa, jonka komissio toimittaa neuvoston käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi, tällaisessa asiakirjassa olisi tarvittaessa ja tapauskohtaisesti ilmoitettava, olisiko jäsenvaltioille annettava joustovaraa kyseessä olevien eroavuuksien ilmoittamiseksi. Lisäksi komission olisi pyrittävä aloittamaan tällaisen asiakirjan valmistelu niin pian kuin mahdollista, jotta tällaiselle valmistelulle jää riittävästi aikaa, mukaan lukien asiantuntijatasolla mahdollisesti toteutettavat asianmukaiset kuulemiset.

(13)

Tämän puitepäätöksen täytäntöönpano ei saisi aiheuttaa jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisten velvoitteiden tai niiden Chicagon yleissopimuksen mukaisten kansainvälisten velvoitteiden rikkomista, etenkään eroavuuksien ilmoittamista ICAOlle koskevan määräajan noudattamisen osalta.

(14)

Tätä puitepäätöstä olisi sovellettava rajoitetun ajan, eli kunnes ICAOn seuraavan yleiskokouksen jälkeen on pidetty ICAOn neuvoston istunto, jotta neuvosto voi arvioida tämän puitepäätöksen tehokkuuden ja päättää komission ehdotuksen perusteella, jatketaanko sen soveltamista tai muutetaanko sitä muulla tavoin,