This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 32017D0848
Commission Decision (EU) 2017/848 of 17 May 2017 laying down criteria and methodological standards on good environmental status of marine waters and specifications and standardised methods for monitoring and assessment, and repealing Decision 2010/477/EU (Text with EEA relevance. )
Komission päätös (EU) 2017/848, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetuista täsmennyksistä ja standardoiduista menetelmistä sekä päätöksen 2010/477/EU kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti. )
Komission päätös (EU) 2017/848, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetuista täsmennyksistä ja standardoiduista menetelmistä sekä päätöksen 2010/477/EU kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti. )
C/2017/2901
EUVL L 125, 18.5.2017, p. 43–74
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
In force
|
18.5.2017 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 125/43 |
KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2017/848,
annettu 17 päivänä toukokuuta 2017,
merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetuista täsmennyksistä ja standardoiduista menetelmistä sekä päätöksen 2010/477/EU kumoamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (1) (meristrategiadirektiivi), ja erityisesti sen 9 artiklan 3 kohdan ja 11 artiklan 4 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
|
(1) |
Komission päätöksessä 2010/477/EU (2) vahvistetaan arviointiperusteet, joita jäsenvaltioiden on käytettävä niille kuuluvien merivesien hyvän ekologisen tilan määrittämiseksi ja kyseistä tilaa koskevien arviointien ohjaamiseksi direktiivin 2008/56/EY ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanossa. |
|
(2) |
Päätöksessä 2010/477/EU todettiin, että tarvitaan lisää tieteellistä ja teknistä kehitystä tukemaan joihinkin laadullisiin kuvaajiin liittyvien arviointiperusteiden kehittämistä tai tarkistamista sekä menetelmästandardien kehittämistä edelleen koordinoidusti seurantaohjelmien laatimisen kanssa. Lisäksi kyseisessä päätöksessä todettiin, että sen tarkistus olisi aiheellista suorittaa mahdollisimman pian direktiivin 2008/56/EY 12 artiklassa vaaditun arvioinnin valmistumisen jälkeen, jotta tarkistus valmistuisi hyvissä ajoin tukemaan meristrategioiden onnistunutta päivitystä, joka on direktiivin 17 artiklan mukaisesti tehtävä vuoteen 2018 mennessä. |
|
(3) |
Direktiivin 2008/56/EY 8 artiklan 1 kohdan nojalla tekemänsä alustavan arvioinnin jälkeen jäsenvaltiot raportoivat vuonna 2012 merivesiensä ympäristön tilasta ja ilmoittivat komissiolle direktiivin 2008/56/EY 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemästään ympäristön hyvän tilan määrittämisestä sekä direktiivin 2008/56/EY 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemästään ympäristötavoitteiden määrittämisestä. Direktiivin 2008/56/EY 12 artiklan mukaisesti tehdyssä, jäsenvaltioiden raportteja koskevassa komission arvioinnissa (3) korostettiin lisätoimia tarvittavan pikaisesti, jotta jäsenvaltiot voivat saavuttaa meriympäristön hyvän tilan vuoteen 2020 mennessä. Tulokset osoittivat, että jäsenvaltioiden suorittaman ympäristön hyvän tilan määrittämisen laatua ja johdonmukaisuutta on parannettava merkittävästi. Arvioinnissa todettiin myös, että alueellisen yhteistyön on oltava direktiivin 2008/56/EY täytäntöönpanon keskiössä. Lisäksi arvioinnissa painotettiin, että jäsenvaltioiden on järjestelmällisemmin hyödynnettävä unionin lainsäädäntöön perustuvia standardeja tai niiden puuttuessa meriä koskevissa alueellisissa yleissopimuksissa tai muissa kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuja standardeja. |
|
(4) |
Varmistaakseen, että jäsenvaltioiden meristrategioiden täytäntöönpanon toinen kierros edistää direktiivin 2008/56/EY tavoitteiden saavuttamista edelleen ja tuottaa johdonmukaisempia ympäristön hyvän tilan määrityksiä, komissio suositteli ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessaan, että komission yksiköt ja jäsenvaltiot tekevät unionin tasolla yhteistyötä tarkistaakseen, vahvistaakseen ja parantaakseen päätöstä 2010/477/EU tavoitteenaan selkeämmät, yksinkertaisemmat, tiiviimmät, johdonmukaisemmat ja vertailukelpoiset ympäristön hyvää tilaa koskevat vertailuperusteet ja menetelmästandardit, ja samalla tarkastelevat uudelleen direktiivin 2008/56/EY liitettä III ja tarvittaessa tarkistavat sitä, sekä kehittävät erityisiä ohjeita, jotta voidaan varmistaa aiempaa yhtenäisempi ja johdonmukaisempi arviointien lähestymistapa seuraavalla toimeenpanokierroksella. |
|
(5) |
Uudelleentarkasteluprosessi alkoi mainittujen johtopäätösten perusteella vuonna 2013, kun direktiivin 2008/56/EY 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustettu sääntelykomitea hyväksyi etenemissuunnitelman, joka käsittää useita vaiheita (tekninen ja tieteellinen, kuuleminen ja päätöksenteko). Tämän prosessin aikana komissio kuuli kaikkia asianosaisia tahoja, myös meriä koskevien alueellisten yleissopimusten mukaisia tahoja. |
|
(6) |
Jäsenvaltioiden merialueiden ja niiden ympäristön hyvän tilan määrittämisen alustavan arvioinnin tulevien päivitysten helpottamiseksi ja direktiivin 2008/56/EY täytäntöönpanon johdonmukaisuuden lisäämiseksi koko unionissa jäsenvaltioiden käyttämiä vertailuperusteita, menetelmästandardeja, eritelmiä ja standardoituja menetelmiä on tarpeen selventää, tarkistaa tai uudistaa päätöksessä 2010/477/EU tällä hetkellä vahvistettuihin tekijöihin nähden. Näin ollen niiden vertailuperusteiden lukumäärää, joita jäsenvaltioiden on seurattava ja arvioitava, olisi vähennettävä, ja säilytettäviin vertailuperusteisiin olisi sovellettava riskiperusteista lähestymistapaa, jotta jäsenvaltiot voivat keskittää ponnistelunsa vesiinsä vaikuttaviin merkittävimpiin ihmisen aiheuttamiin paineisiin. Vertailuperusteita ja niiden käyttöä olisi edelleen täsmennettävä, mukaan lukien kynnysarvot tai niiden asettaminen, jolloin kaikilla unionin merivesillä voitaisiin mitata, missä määrin ympäristön hyvää tilaa ollaan saavuttamassa. |
|
(7) |
Tällä päätöksellä pitäisi taata johdonmukaisuus unionin muun lainsäädännön kanssa sen sitoumuksen mukaisesti, jonka komissio teki antaessaan Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle tiedonantonsa ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (4). Jäsenvaltioiden tekemien ympäristön hyvän tilan määritysten paremman johdonmukaisuuden ja vertailukelpoisuuden takaamiseksi ja tarpeettomien päällekkäisyyksien välttämiseksi on aiheellista ottaa huomioon olemassa olevat seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut standardit ja menetelmät, jotka on vahvistettu unionin lainsäädännössä, muun muassa neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (5), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (6), komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (7), neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1967/2006 (8), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/105/EY (9), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/147/EY (10) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (11). |
|
(8) |
Kunkin direktiivin 2008/56/EY liitteessä I luetellun laadullisen kuvaajan osalta ja kyseisen direktiivin liitteessä III olevien ohjeellisten luettelojen perusteella on tarpeen määritellä käytettävät vertailuperusteet, mukaan lukien vertailuperusteiden osatekijät ja tarvittaessa kynnysarvot. Kynnysarvojen tarkoituksena on edistää jäsenvaltioiden tekemää ympäristön hyvän tilan ominaisuuksien määrittämistä ja tuottaa arviointiin tietoja siitä, missä määrin ympäristön hyvää tilaa ollaan saavuttamassa. Lisäksi on tarpeen vahvistaa menetelmästandardit, mukaan lukien arvioinnin maantieteellinen laajuus ja se, miten vertailuperusteita olisi käytettävä. Kyseisten vertailuperusteiden ja menetelmästandardien tarkoitus on varmistaa johdonmukaisuus ja mahdollistaa merialueiden tai -osa-alueiden vertaileminen siltä osin, missä määrin ympäristön hyvää tilaa ollaan saavuttamassa. |
|
(9) |
Jotta sellaisten yksityiskohtien päivitykset, joita jäsenvaltiot tekevät meristrategioidensa tiettyjen osien uudelleentarkasteluissa ja lähetettävät direktiivin 2008/56/EY 17 artiklan 3 kohdan nojalla, olisivat vertailukelpoisia, seurantaa ja arviointia varten olisi määritettävä täsmennykset ja standardoidut menetelmät ottaen huomioon unionissa tai kansainvälisellä tasolla voimassa olevat täsmennykset ja standardit, mukaan lukien alueellinen tai osa-alueellinen taso. |
|
(10) |
Jäsenvaltioiden olisi sovellettava tässä päätöksessä vahvistettuja vertailuperusteita, menetelmästandardeja, seurantaa ja arviointia varten tarkoitettuja täsmennyksiä ja standardoituja menetelmiä yhdistettynä direktiivin 2008/56/EY liitteessä III olevissa ohjeellisissa luetteloissa lueteltuihin ekosysteemin tekijöihin, ihmisen aiheuttamiin paineisiin ja ihmisen toimintaan ja ottaen huomioon kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan nojalla tehdyn alustavan arvioinnin silloin, kun ne määrittävät ympäristön hyvän tilan ominaispiirteitä kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja vahvistavat koordinoituja seurantaohjelmia kyseisen direktiivin 11 artiklan nojalla. |
|
(11) |
Jotta voidaan luoda selkeä yhteys ympäristön hyvän tilan ominaispiirteiden määrittämisen ja hyvän tilan saavuttamisessa tapahtuneen edistymisen arvioimisen välille, vertailuperusteet ja menetelmästandardit on aiheellista järjestää direktiivin 2008/56/EY liitteessä I vahvistettujen laadullisten kuvaajien perusteella ja ottaen huomioon kyseisen direktiivin liitteessä III vahvistetut ohjeelliset luettelot ekosysteemien tekijöistä, ihmisen aiheuttamista paineista ja ihmisen toiminnasta. Jotkin näistä vertailuperusteista ja menetelmästandardeista liittyvät erityisesti direktiivin 2008/56/EY 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ympäristön tilan tai b alakohdassa tarkoitettujen vallitsevien paineiden ja vaikutusten arviointiin. |
|
(12) |
Tapauksissa, joissa kynnysarvoja ei ole vahvistettu, jäsenvaltioiden olisi vahvistettava kynnysarvot unionin, alueellisen tai osa-alueellisen tason yhteistyössä, esimerkiksi olemassa olevien arvojen perusteella tai luomalla uusia arvoja meriä koskevien alueellisten yleissopimusten puitteissa. Tapauksissa, joissa kynnysarvot olisi vahvistettava unionin tason yhteistyössä (roskaantumista, vedenalaista melua ja merenpohjan koskemattomuutta koskevat kuvaajat), tämä tehdään osana yhteistä täytäntöönpanostrategiaa, jonka jäsenvaltiot ja komissio ovat luoneet direktiivin 2008/56/EY soveltamiseksi. Sen jälkeen, kun kynnysarvot on vahvistettu unionin, alueellisen tai osa-alueellisen tason yhteistyössä, niistä tulee osa jäsenvaltioiden ympäristön hyvän tilan ominaispiirteitä vasta, kun ne lähetetään komissiolle osana jäsenvaltioiden direktiivin 2008/56/EY 17 artiklan 3 kohdan mukaista tiedottamista. Kunnes tällaiset kynnysarvot on vahvistettu unionin, alueellisen tai osa-alueellisen tason yhteistyössä, jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää kansallisia kynnysarvoja, arvojen kehityssuuntauksia tai paineeseen perustuvia kynnysarvoja vastineena. |
|
(13) |
Siinä määrin kuin asianmukaista, kynnysarvojen olisi kuvastettava sellaista laatutasoa, joka kuvastaa haitallisen vaikutuksen merkittävyyttä tietyn vertailuperusteen osalta, ja ne olisi vahvistettava suhteessa vertailuolosuhteisiin. Kynnysarvojen olisi oltava johdonmukaiset unionin lainsäädännön kanssa, ja ne olisi vahvistettava asianmukaisessa maantieteellisessä laajuudessa, jotta ne kuvastavat eri alueiden, osa-alueiden ja ala-alueiden bioottisia ja abioottisia ominaisuuksia. Vaikka kynnysarvojen vahvistaminen tapahtuu unionin tasolla, saatetaan siitä huolimatta asettaa erilaisia kynnysarvoja koskemaan eri merialueita, niiden osa-alueita tai ala-alueita. Kynnysarvot olisi vahvistettava myös ennalta varautumisen periaatteen pohjalta, jolloin ne kuvastavat meriympäristölle aiheutuvia potentiaalisia riskejä. Kynnysarvojen asettamisessa olisi otettava huomioon meriekosysteemien ja niiden osien dynaaminen luonne, sillä ne voivat muuttua paikallisesti ja ajallisesti hydrologisten ja ilmastollisten vaihtelujen, saalistaja-saalis -suhteiden ja muiden ympäristötekijöiden vuoksi. Kynnysarvojen olisi myös kuvastettava sitä tosiasiaa, että huonokuntoiset meriekosysteemit voivat toipua vallitsevia fysiografisia, maantieteellisiä, ilmastollisia ja biologisia olosuhteita kuvastavaan tilaan, sen sijaan, että ne palaisivat tiettyyn menneisyyden tilaan. |
|
(14) |
Direktiivin 2008/56/EY 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti ihmisen toiminnasta aiheutuva kokonaispaine on pidettävä ympäristön hyvän tilan saavuttamisen kanssa yhteensopivalla tasolla, jotta varmistetaan, että merten ekosysteemien kyky vastata ihmisen aiheuttamiin muutoksiin ei vaarannu. Tästä voi tapauksesta riippuen seurata se, että tiettyjä paineita ja niiden ympäristövaikutuksia koskevia kynnysarvoja ei välttämättä saavuteta jäsenvaltioiden merivesien kaikilla alueilla, kunhan direktiivin 2008/56/EY tavoitteiden saavuttaminen ei vaarannu ja samalla mahdollistetaan merellisten luonnonvarojen ja palvelujen kestävä käyttö. |
|
(15) |
On tarpeen vahvistaa kynnysarvot, joista ovat osa niitä ominaispiirteitä, joita jäsenvaltiot käyttävät ympäristön hyvän tilan määrittämisessä direktiivin 2008/56/EY 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sekä se, missä määrin kynnysarvot on tarkoitus saavuttaa. Näin ollen kynnysarvot eivät sinällään muodosta jäsenvaltioiden määritelmää ympäristön hyvästä tilasta. |
|
(16) |
Jäsenvaltioiden olisi ilmaistava, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu suhteuttamalla niiden merivesien osuus, joiden osalta kynnysarvot on saavutettu koko merivesiensä alaan, tai niiden vertailuperusteiden osatekijöiden (lajit, epäpuhtaudet jne.) osuutena, jotka ovat saavuttaneet kynnysarvot. Arvioidessaan merivesiensä ympäristön tilaa direktiivin 2008/56/EY 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi ilmaistava kaikki tilan muutokset paranemisena, ennallaan pysymisenä tai heikentymisenä edelliseen raportointikauteen verrattuna, huomioiden sen, että meriympäristö reagoi usein hitaasti muutoksiin. |
|
(17) |
Jos tämän päätöksen mukaisesti vahvistettuja kynnysarvoja ei saavuteta tietyn vertailuperusteen osalta, jäsenvaltioiden olisi harkittava asianmukaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä tai uusien tutkimusten tai tarkastelujen suorittamista. |
|
(18) |
Jos jäsenvaltioiden on tarpeen tehdä yhteistyötä alueellisella ja osa-alueellisella tasolla, niiden olisi käytettävä, mikäli se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, olemassa olevia alueellisia institutionaalisia yhteistyörakenteita, mukaan lukien meriä koskevat alueelliset yleissopimukset, kuten direktiivin 2008/56/EY 6 artiklassa säädetään. Samoin jos muita erityisiä vertailuperusteita, menetelmästandardeja, mukaan lukien vertailuperusteiden integroimiseen tarkoitettuja standardeja, seurantaa ja arviointia varten tarkoitettuja täsmennyksiä sekä standardoituja menetelmiä ei ole, jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä, mikäli se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, niitä, joita on laadittu kansainvälisellä, alueellisella ja osa-alueellisella tasolla, kuten esimerkiksi niitä, joista on sovittu meriä koskevien alueellisten yleissopimusten tai muiden kansainvälisten mekanismien puitteissa. Muussa tapauksessa jäsenvaltiot voivat tarvittaessa päättää koordinoida toimiaan merialueen tai sen osa-alueen puitteissa. Lisäksi jäsenvaltio voi myös päättää merivesiensä erityispiirteiden perusteella harkita muita osatekijöitä, joita ei ole vahvistettu tässä päätöksessä eikä käsitelty kansainvälisellä, alueellisella tai osa-alueellisella tasolla, tai harkita tämän päätöksen osatekijöiden soveltamista jokisuidensa vaihettumisalueisiin, sellaisena kuin ne ovat määriteltyinä direktiivin 2008/56/EY täytäntöönpanoa tukevan direktiivin 2000/60/EY 2 artiklan 6 kohdassa. |
|
(19) |
Jäsenvaltioilla tulisi tietyin edellytyksin olla riittävästi joustonvaraa voidakseen keskittyä kullakin merialueella tai osa-alueella vallitseviin paineisiin ja niiden ekosysteemin eri osiin kohdistuviin ympäristövaikutuksiin, jotta ne voivat seurata ja arvioida merivesiään tehokkaasti ja tuloksellisesti sekä helpottaa ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi toteutettavien toimien priorisointia. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi ensinnäkin voitava katsoa, että perustelluissa tapauksissa joitakin vertailuperusteita ei ole syytä soveltaa. Toiseksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus päättää olla käyttämättä vertailuperusteiden tiettyjä osatekijöitä tai valita lisätekijöitä tai keskittyä merivesiensä tiettyihin matriiseihin tai alueisiin edellyttäen, että tämä perustuu paineita ja niiden vaikutuksia koskevaan riskinarviointiin. Lopuksi olisi tehtävä ero ensisijaisten ja toissijaisten vertailuperusteiden välillä. Ensisijaisia vertailuperusteita olisi käytettävä johdonmukaisuuden varmistamiseksi kaikkialla unionissa, mutta toissijaisten vertailuperusteiden osalta olisi sallittava joustoa. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä toissijaisten vertailuperusteiden käyttämisestä siten, että ne tarvittaessa täydentävät ensisijaisia vertailuperusteita tai tilanteessa, jossa tietyn vertailuperusteen osalta on vaarana, ettei meriympäristön hyvää tilaa saavuteta tai kyetä säilyttämään. |
|
(20) |
Vertailuperusteiden, mukaan lukien kynnysarvot, menetelmästandardien, seurantaa ja arviointia varten tarkoitettujen täsmennyksien ja standardoitujen menetelmien olisi perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon. Niistä joidenkin kehittämiseksi edelleen tarvitaan kuitenkin lisää tieteellistä tietoa ja teknistä edistymistä, joita pitäisi hyödyntää sitä mukaa kun tietämystä tulee saataville. |
|
(21) |
Sen vuoksi päätös 2010/477/EU olisi kumottava. |
|
(22) |
Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat sääntelykomitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Kohde
Tässä päätöksessä vahvistetaan
|
a) |
direktiivin 2008/56/EY 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti vertailuperusteet ja menetelmästandardit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä ympäristön hyvän tilan ominaispiirteiden määrittämiseksi direktiivin 2008/56/EY 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, perustuen liitteisiin I ja III sekä kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan nojalla tehtyyn alustavaan arviointiin sen arvioimiseksi, missä määrin ympäristön hyvää tilaa ollaan saavuttamassa; |
|
b) |
seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät, joita jäsenvaltioiden on käytettävä laatiessaan direktiivin 2008/56/EY 11 artiklan mukaisia koordinoituja seurantaohjelmia kyseisen direktiivin 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti; |
|
c) |
aikataulu kynnysarvojen, vertailuperusteiden osatekijöiden luettelojen ja menetelmästandardien määrittämiselle unionin, alueellisen tai osa-alueellisen tason yhteistyössä; |
|
d) |
vertailuperusteiden osatekijöitä, kynnysarvoja ja menetelmästandardeja koskeva ilmoitusvelvollisuus. |
2 artikla
Määritelmät
Tässä päätöksessä sovelletaan direktiivin 2008/56/EY 3 artiklassa vahvistettuja määritelmiä.
Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:
|
1) |
’osa-alueilla’ tarkoitetaan direktiivin 2008/56/EY 4 artiklan 2 kohdassa lueteltuja osa-alueita; |
|
2) |
’ala-alueilla’ tarkoitetaan direktiivin 2008/56/EY 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ala-alueita; |
|
3) |
’haitallisella vieraslajilla’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014 (12) 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ’haitallista vieraslajia’; |
|
4) |
’vertailuperusteiden osatekijöillä’ tarkoitetaan ekosysteemin muodostavia osatekijöitä, erityisesti sen biologisia osatekijöitä (lajit, elinympäristöt ja niiden yhteisöt) tai meriympäristöön kohdistuvien paineita (biologiset, fysikaaliset, aineet, roskaantuminen ja energia), joita arvioidaan kunkin vertailuperusteen puitteissa; |
|
5) |
’kynnysarvolla’ tarkoitetaan arvoa tai arvojen jakaumaa, joka mahdollistaa laatutason saavuttamisen arvioimisen tietyn vertailuperusteen osalta, mikä auttaa sen arvioimisessa, missä määrin ympäristön hyvää tilaa ollaan saavuttamassa. |
3 artikla
Vertailuperusteiden, menetelmästandardien, täsmennysten ja standardoitujen menetelmien käyttäminen
1. Jäsenvaltioiden on käytettävä tämän päätöksen liitteessä vahvistettuja ensisijaisia vertailuperusteita ja niihin liittyviä menetelmästandardeja, täsmennyksiä ja standardoituja menetelmiä tämän päätöksen toimeenpanemiseksi. Alustavan arvioinnin tai sen direktiivin 2008/56/EY 8 artiklan ja 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti suoritettujen myöhempien päivitysten perusteella jäsenvaltiot voivat kuitenkin perustelluissa tapauksissa katsoa, että yhtä tai useampaa ensisijaista vertailuperustetta ei ole asianmukaista käyttää. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle perustelut direktiivin 2008/56/EY 9 artiklan 2 kohdan tai 17 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyn ilmoituksen puitteissa.
Direktiivin 2008/56/EY 5 ja 6 artiklassa säädettyä alueellista yhteistyötä koskevan velvoitteen nojalla jäsenvaltion on ilmoitettava saman merialueen tai osa-alueen jakaville muille jäsenvaltioille ennen kuin se päättää olla käyttämättä ensisijaista vertailuperustetta ensimmäisen alakohdan mukaisesti.
2. Liitteessä vahvistettuja toissijaisia vertailuperusteita ja niihin liittyviä menetelmästandardeja, täsmennyksiä ja standardoituja menetelmiä käytetään täydentämään ensisijaisia vertailuperusteita tai kun on vaarana, ettei meriympäristön hyvää tilaa saavuteta tai säilytetä asianomaisen vertailuperusteen osalta. Toissijaisen vertailuperusteen käytöstä päättää kukin jäsenvaltio, ellei tämän direktiivin liitteessä toisin täsmennetä.
3. Jos tästä päätöksestä ei ole johdettavissa tarvittavia vertailuperusteita, menetelmästandardeja sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitettuja täsmennyksiä tai standardoituja menetelmiä, mukaan lukien tietojen alueellista ja ajallista koontia varten tarkoitettuja menetelmiä jäsenvaltioiden on hyödynnettävä vastaavia kansainvälisellä, alueellisella ja osa-alueellisella tasolla vahvistettuja sääntöjä, kuten niitä, joista on sovittu asianomaisissa meriä koskevissa alueellisissa yleissopimuksissa, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.
4. Kunnes unionin, kansainvälisen, alueellisen tai paikallisen tason luettelot vertailuperusteiden osatekijöistä, menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetuista täsmennyksistä ja standardoiduista menetelmistä on vahvistettu, jäsenvaltiot voivat käyttää kansallisella tasolla vahvistettuja luetteloita sillä edellytyksellä, että direktiivin 2008/56/EY 5 ja 6 artiklassa tarkoitettua alueellista yhteistyötä tehdään.
4 artikla
Kynnysarvojen asettaminen unionin, alueellisen tai osa-alueellisen tason yhteistyössä
1. Silloin kun jäsenvaltioiden on tämän päätöksen nojalla vahvistettava kynnysarvot unionin, alueellisen tai osa-alueellisen tason yhteistyössä, kyseisten arvojen on
|
a) |
oltava osa niitä ominaispiirteitä, joita jäsenvaltiot käyttävät ympäristön hyvän tilan määrittämisessä; |
|
b) |
oltava johdonmukaisia unionin lainsäädännön kanssa; |
|
c) |
erotettava, silloin, kun asianmukaista, se laatutaso, joka kuvastaa haitallisen vaikutuksen merkittävyyttä tietyn vertailuperusteen osalta ja ne on vahvistettava suhteessa vertailuolosuhteisiin; |
|
d) |
oltava vahvistettu asianmukaisessa maantieteellisessä arvioinnin mittakaavassa, jotta ne kuvastavat eri alueiden, osa-alueiden ja ala-alueiden bioottisia ja abioottisia ominaisuuksia; |
|
e) |
oltava vahvistettu ennalta varautumisen periaatteen pohjalta, jolloin ne kuvastavat meriympäristölle aiheutuvia potentiaalisia riskejä; |
|
f) |
oltava johdonmukaisia eri vertailuperusteiden välillä silloin, kun ne liittyvät samaan ekosysteemin osatekijään; |
|
g) |
hyödynnettävä parasta saatavilla olevaa tieteellistä tutkimustietoa; |
|
h) |
perustuttava pitkiin aikasarjoihin, jos niitä on saatavilla, jotta voidaan määrittää soveltuvin arvo; |
|
i) |
kuvastettava ekosysteemin luonnollista dynamiikkaa, mukaan lukien saalistaja-saalis-suhteita ja hydrologisia ja ilmastollisia vaihteluja sekä sitä, että huonokuntoinen ekosysteemi tai sen osat voivat toipua tilaan, joka kuvastaa vallitsevia fysiografisia, maantieteellisiä, ilmastollisia ja biologisia olosuhteita, sen sijaan, että ne palaisivat tiettyyn menneisyyden tilaan; |
|
j) |
kun se on käytännöllistä ja tarkoituksenmukaista, oltava johdonmukaisia asianomaisten arvojen kanssa, jotka on vahvistettu alueellisten institutionaalisten yhteistyörakenteiden puitteissa, mukaan lukien ne, joista on sovittu meriä koskevissa alueellisissa yleissopimuksissa. |
2. Siihen saakka, kunnes jäsenvaltiot ovat määrittäneet kynnysarvot unionin, alueellisen tai osa-alueellisen tason yhteistyössä tämän päätöksen edellyttämällä tavalla, jäsenvaltiot voivat käyttää mitä tahansa seuraavista ilmaistakseen sen, missä määrin ympäristön hyvää tilaa ollaan saavuttamassa:
|
a) |
kansallisia kynnysarvoja edellyttäen, että direktiivin 2008/56/EY 5 ja 6 artiklassa säädettyä velvollisuutta tehdä alueellista yhteistyötä noudatetaan; |
|
b) |
arvojen kehityssuuntauksia; |
|
c) |
paineeseen perustuvia kynnysarvoja vastineina. |
Näiden on mahdollisuuksien mukaan oltava 1 kohdan a)–i) alakohdissa vahvistettujen periaatteiden mukaisia.
3. Jos kynnysarvoja, mukaan lukien jäsenvaltioiden tämän päätöksen mukaisesti vahvistamia kynnysarvoja, ei saavuteta tietyn vertailuperusteen osalta siinä määrin kuin jäsenvaltio on ympäristön hyvän tilan perusteeksi määrittänyt direktiivin 2008/56/EY 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on tarpeen mukaan harkittava, olisiko toteutettava toimenpiteitä kyseisen direktiivin 13 artiklan nojalla tai olisiko suoritettava uusi tutkimus tai tarkastelu.
4. Jäsenvaltioiden tämän päätöksen mukaisesti vahvistamia kynnysarvoja voidaan tarkistaa määräajoin tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi ja tarvittaessa muuttaa, kuitenkin hyvissä ajoin direktiivin 2008/56/EY 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyihin tarkistuksiin nähden.
5 artikla
Aikataulu
1. Siten kuin tässä päätöksessä säädetään, että jäsenvaltioiden on vahvistettava kynnysarvot, luettelot vertailuperusteiden osatekijöistä tai menetelmästandardit unionin, alueellisen tai osa-alueellisen tason yhteistyössä, jäsenvaltioiden on pyrittävä tekemään näin alustavan arviointinsa ensimmäiselle tarkistukselle ja ympäristön hyvän tilan määrittämiselle asetetussa määräajassa direktiivin 2008/56/EY 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti (15 päivä heinäkuuta 2018).
2. Jos jäsenvaltiot eivät kykene vahvistamaan kynnysarvoja, luetteloja vertailuperusteiden osatekijöistä tai menetelmästandardeja unionin, alueellisen tai osa-alueellisen tason yhteistyössä 1 kohdassa säädetyssä määräajassa, niiden on vahvistettavan ne mahdollisimman pian sen jälkeen edellyttäen, että ne toimittavat viimeistään 15 päivänä lokakuuta 2018 komissiolle perustelut direktiivin 2008/56/EY 9 artiklan 2 kohdan tai 17 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyssä ilmoituksessa.
6 artikla
Ilmoitus
Jokaisen jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle osana direktiivin 2008/56/EY 17 artiklan 3 kohdan nojalla tehtyä ilmoitusta ne vertailuperusteiden osatekijät, kynnysarvot ja menetelmästandardit, jotka on vahvistettu unionin, alueellisen tai osa-alueellisen tason yhteistyössä tämän päätöksen mukaisesti ja joita se päättää käyttää osana niitä ominaispiirteitä, joiden perusteella se määrittää ympäristön hyvän tilan direktiivin 2008/56/EY 9 artiklan 1 kohdan nojalla.
7 artikla
Kumoaminen
Kumotaan päätös 2010/477/EU.
Viittauksia päätökseen 2010/477/EU pidetään viittauksina tähän päätökseen.
8 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tehty Brysselissä 17 päivänä toukokuuta 2017.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
Jean-Claude JUNCKER
(1) EYVL L 164, 25.6.2008, s. 19.
(2) Merivesien hyvän ekologisen tilan arvioinnissa käytettävistä perusteista ja menetelmästandardeista 1 päivänä syyskuuta 2010 annettu komission päätös 2010/477/EU (EUVL L 232, 2.9.2010, s. 14).
(3) Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Meristrategiadirektiivin (2008/56/EY) täytäntöönpanon ensimmäinen vaihe – Euroopan komission arviointi ja ohjeet (COM(2014) 97 final, 20.2.2014)
(4) COM(2015) 215 final.
(5) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1)..
(7) Komission asetus (EY) N:o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta (EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5).
(8) Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta (EYVL L 348, 24.12.2008, s. 84).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 35).
LIITE
Direktiivin 2008/56/EY liitteessä I lueteltujen laadullisten kuvaajien ja kyseisen direktiivin liitteessä III vahvistettujen ohjeellisten luettelojen kannalta merkittävät merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteet ja menetelmästandardit sekä täsmennykset ja standardoidut menetelmät seurantaa ja arviointia varten
Tämä liite on jaettu kahteen osaan:
|
— |
I osassa vahvistetaan direktiivin 2008/56/EY 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut vertailuperusteet ja menetelmästandardit ympäristön hyvän tilan määrittämiseksi sekä kyseisen direktiivin 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät, joita jäsenvaltioiden on käytettävä vallitsevien paineiden ja vaikutusten arvioinnin yhteydessä direktiivin 2008/56/EY 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. |
|
— |
II osassa vahvistetaan direktiivin 2008/56/EY 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut vertailuperusteet ja menetelmästandardit ympäristön hyvän tilan määrittämiseksi sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät, joita jäsenvaltioiden on käytettävä direktiivin 2008/56/EY 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ympäristön tilan arvioinnin yhteydessä. |
I OSA
Vertailuperusteet, menetelmästandardit, täsmennykset ja standardoidut menetelmät direktiivin 2008/56/EY 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vallitsevien paineiden ja vaikutusten seurantaa ja arviointia varten
I osassa tarkastellaan kuvaajia (1), jotka liittyvät ihmisen aiheuttamiin paineisiin: biologiset paineet (kuvaajat 2 ja 3), fyysiset paineet (kuvaajat 6 ja 7) sekä aineet, roskaantuminen ja energia (kuvaajat 5, 8, 9, 10 ja 11), sellaisina kuin ne on lueteltu direktiivin 2008/56/EY liitteessä III.
Kuvaaja 2
Ihmisen toiminnan välityksellä leviävien tulokaslajien määrät ovat tasoilla, jotka eivät haitallisesti muuta ekosysteemejä
Asianomainen paine: Vieraslajien vaikutus tai leviäminen
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
||
|
Uudet levinneet vieraslajit. |
D2C1 – Ensisijainen: Ihmisen toiminnan välityksellä luontoon leviävien uusien vieraslajien lukumäärä arviointijaksoa (6 vuotta) kohti, laskettuna direktiivin 2008/56/EY 8 artiklan 1 kohdan nojalla tehdyn alustavan arvioinnin viitevuodesta, on mahdollisimman vähäinen ja mahdollisuuksien mukaan vähennetty nollaan. Jäsenvaltioiden on vahvistettava uusien vieraslajien lukumäärälle kynnysarvo alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
Arvioinnin mittakaava: Alueen tai osa-alueen ala-alueet, jaettuna tarvittaessa valtioiden rajojen mukaan. Vertailuperusteiden käyttö: Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
|
||
|
Vakiintuneet vieraslajit, erityisesti haitalliset vieraslajit, joihin kuuluvat asetuksen (EU) 1143/2014 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytyssä unionille huolta aiheuttavien haitallisten vieraslajien luettelossa olevat merkitykselliset lajit ja lajit, joilla on merkitystä vertailuperusteen D2C3 kannalta. Jäsenvaltioiden on laadittava kyseinen luettelo alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
D2C2 – Toissijainen: Vakiintuneiden vieraslajien, erityisesti haitallisten lajien, runsaus ja alueellinen jakautuminen, jotka aiheuttavat merkittäviä tiettyihin lajiryhmiin tai laajoihin elinympäristötyyppeihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. |
Arvioinnin mittakaava: Sama kuin kuvaajiin 1 ja 6 liittyvässä vastaavien lajiryhmien tai laajojen elinympäristötyyppien arvioinnissa käytetty. Vertailuperusteiden käyttö: Vertailuperuste D2C2 (vieraslajien runsaus) on ilmaistava arvioitua lajia kohti, ja sitä on käytettävä vertailuperusteen D2C3 (vieraslajien haitalliset vaikutukset) arvioinnissa. Vertailuperusteen D2C3 on ilmaistava arvioidun lajiryhmän osuus ja arvioidun laajan elinympäristötyypin alueellinen osuus, joissa tapahtuu haitallisia muutoksia, ja sitä on näin ollen käytettävä niiden kuvaajiin 1 ja 6 liittyvissä arvioinneissa. |
||
|
Lajiryhmät ja laajat elinympäristötyypit, joita vieraslajit uhkaavat, valittuina kuvaajien 1 ja 6 osalta käytetyistä. Jäsenvaltioiden on laadittava kyseinen luettelo alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
D2C3 – Toissijainen: Se osuus lajiryhmästä tai sen laajan elinympäristötyypin alueellinen laajuus, jossa tapahtuu haitallisia muutoksia vieraslajien, erityisesti haitallisten vieraslajien, takia. Jäsenvaltioiden on vahvistettava alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä kynnysarvot kielteisille muutoksille, joita vieraslajit aiheuttavat lajiryhmille ja laajoille elinympäristötyypeille. |
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät
|
1. |
’Uusilla levinneillä’ vieraslajeilla tarkoitetaan lajeja, joiden ei tiedetty esiintyvän alueella edellisellä arviointijaksolla. |
|
2. |
’Vakiintuneilla’ vieraslajeilla tarkoitetaan lajeja, joiden tiedettiin esiintyvän alueella edellisellä arviointijaksolla. |
|
3. |
Vertailuperusteen D2C1 osalta: jos ei ole selvää, johtuuko uuden lajin saapuminen ihmisen toiminnasta vai luonnollisesta leviämisestä lähialueilta, leviämisen katsotan kuuluvan vertailuperusteen D2C1 piiriin. |
|
4. |
Vertailuperusteen D2C2 osalta: jos lajin esiintyminen ja runsaus vaihtelee kausittain (esim. plankton), seurantaa on suoritettava tarkoituksenmukaisina vuodenaikoina. |
|
5. |
Seurantaohjelmien on mahdollisuuksien mukaan liityttävä kuvaajien 1, 4, 5 ja 6 seurantaohjelmiin, sillä niissä käytetään tyypillisesti samoja näytteenottomenetelmiä ja vieraslajeja on käytännöllisempää seurata osana laajempaa biologisen monimuotoisuuden seurantaa, paitsi jos näytteenotossa on keskityttävä tärkeimpiin vektoreihin ja alueisiin, joille on riski levitä uusia lajeja. |
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D2C1: uusien levinneiden lajien lukumäärä arviointialuetta kohti arviointijaksolla (6 vuotta), |
|
— |
D2C2: runsaus (yksilöiden lukumäärä, biomassa tonneina (t) tai neliökilometreinä (km2)) vieraslajia kohti, |
|
— |
D2C3: se osuus lajiryhmästä (alkuperäisten lajien ja vieraslajien suhde lajien lukumääränä ja/tai niiden runsautena ryhmässä) tai sen laajan elinympäristötyypin alueellinen laajuus (neliökilometreinä (km2)), jossa tapahtuu haitallisia muutoksia. |
Kuvaaja 3
Kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien kalojen sekä äyriäisten ja nilviäisten populaatiot ovat turvallisten biologisten rajojen sisällä siten, että populaation ikä- ja kokojakauma kuvastaa kannan olevan hyvässä kunnossa
Asianomainen paine: Luonnonvaraisten lajien, sekä kohdelajien että muiden lajien, hyödyntäminen tai kuolleisuus/vahingoittuminen
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
||||
|
Kaupallisesti hyödynnettävät kalat ja simpukat. Jäsenvaltioiden on laadittava alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä kaupallisesti hyödynnettävien kalojen ja simpukoiden luettelo täsmennyksissä vahvistettujen kriteerien mukaisesti. |
D3C1 – Ensisijainen: Kaupallisesti hyödynnettävien lajien populaatioiden kalastuskuolevuus on sillä tasolla tai alle sen tason, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto (MSY). Asianmukaisia tieteellisiä elimiä on kuultava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 26 kohdan mukaisesti. |
Arvioinnin mittakaava: Kunkin lajin populaatiot arvioidaan kullakin alueella tai osa-alueella ekologisesti asianmukaisina kokonaisuuksina, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 26 artiklassa tarkoitettujen asianmukaisten tieteellisten elinten määrittämiä ja jotka perustuvat kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) määrittämien alueiden täsmennettyihin kokonaisuuksiin, Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) määrittämiin maantieteellisiin osa-alueisiin ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) määrittämiin Makaronesian luonnonmaantieteellisen vyöhykkeen kalastusalueisiin. Vertailuperusteiden käyttö: Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
Näiden populaatioarviointien tuloksia on käytettävä myös kuvaajien 1 ja 6 mukaisissa arvioinneissa, jos kyseiset lajit ovat merkityksellisiä tiettyjen lajiryhmien ja pohjaelinympäristöjen arvioinnissa. |
||||
|
D3C2 (2) – Ensisijainen: Kaupallisesti hyödynnettävien lajien populaatioiden kutukannan biomassa on yli kestävän enimmäistuoton mahdollistavien biomassatasojen. Asianmukaisia tieteellisiä elimiä on kuultava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 26 kohdan mukaisesti. |
||||||
|
Kaupallisesti hyödynnettävien lajien populaatioiden yksilöiden ikä- ja kokojakauma kuvastaa tervettä populaatiota. Vanhojen/suurikokoisten yksilöiden osuuden on oltava suuri ja hyödyntämisestä johtuvien epätoivottujen vaikutusten geneettiseen monimuotoisuuteen rajallisia. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kunkin lajin populaatiolle kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 26 artiklan nojalla saatujen tieteellisten lausuntojen mukaisesti. |
Muiden kuin kaupallisesti hyödynnettävien lajien kalastustoiminnasta johtuva hyödyntäminen tai kuolleisuus/vahingoittuminen (satunnaiset sivusaaliit) kuuluvat vertailuperusteen D1C1 piiriin.
Kalastustoiminnasta johtuvat merenpohjaan kohdistuvat fyysiset häiriöt, mukaan lukien vaikutukset pohjayhteisöihin, kuuluvat kuvaajaa 6 koskevien vertailuperusteiden piiriin (erityisesti vertailuperusteiden D6C2 ja D6C3), ja ne on sisällytettävä kuvaajia 1 ja 6 koskeviin pohjaelinympäristöjen arviointeihin.
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät
|
1. |
Jäsenvaltioiden on vahvistettava kaupallisesti hyödynnettävien lajien luettelo vertailuperusteiden soveltamiseksi kullakin arviointialueella alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä, ja luettelo on päivitettävä kutakin 6-vuotista arviointijaksoa varten ottaen huomioon neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008 (4) ja seuraavat seikat:
Tätä päätöstä sovellettaessa kunkin arviointialueen ei-kotoperäiset kaupallisesti hyödynnettävät lajit on jätettävä luettelon ulkopuolelle, joten ne eivät näin ollen vaikuta ympäristön hyvän tilan saavuttamiseen kuvaajan 3 osalta. |
|
2. |
Asetuksessa (EY) N:o 199/2008 vahvistetaan säännöt, jotka koskevat kalatalousalaa koskevien biologisten, teknisten, ympäristöön liittyvien ja sosioekonomisten tietojen keruuta ja hallintaa monivuotisten ohjelmien puitteissa; tietoja käytetään kuvaajaa 3 koskevaa seurantaa varten. |
|
3. |
’Populaatioilla’ tarkoitetaan asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 tarkoitettuja ’kantoja’. |
|
4. |
Vertailuperusteiden D3C1 ja D3C2 osalta sovelletaan seuraavaa:
|
|
5. |
Seuraavia arviointimenetelmiä on käytettävä:
|
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D3C1: vuotuinen kalastuskuolevuus, |
|
— |
D3C2: biomassa tonneina (t) tai yksilöiden lukumäärä lajeittain, paitsi jos 5 b kohdassa käytetään muita indeksejä. |
|
— |
D3C3: 5 c kohdassa: i alakohdan ensimmäinen luetelmakohta: osuus (prosenttiosuus) tai lukumäärä, i alakohdan toinen luetelmakohta: pituus senttimetreinä (cm), ja ii alakohta: pituus senttimetreinä (cm). |
Kuvaaja 5
Ihmisen aiheuttama rehevöityminen, erityisesti sen haitalliset vaikutukset, kuten biologisen monimuotoisuuden häviäminen, ekosysteemien tilan huononeminen, haitalliset leväkukinnat ja merenpohjan hapenpuute, on minimoitu
Asianomaiset paineet: Ravinteista aiheutuva kuormitus; Orgaanisista aineista aiheutuva kuormitus
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
||||||||||||||||||
|
Ravinteet vesipatsaassa: liuennut epäorgaaninen typpi (DIN), typen kokonaismäärä (TN), liuennut epäorgaaninen fosfori (DIP), fosforin kokonaismäärä (TP). Rannikkovesissä: kuten direktiivin 2000/60/EY nojalla käytetty. Rannikkovesien ulkopuolella: jäsenvaltiot voivat päättää alueellisella ja osa-alueellisella tasolla olla käyttämättä yhtä tai useampia näistä ravinnetekijöistä. |
D5C1 – Ensisijainen: Ravinnepitoisuudet eivät ole tasoilla, jotka ilmentävät haitallisia rehevöitymisvaikutuksia. Kynnysarvot ovat seuraavat:
|
Arvioinnin mittakaava:
Vertailuperusteiden käyttö: Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
Rannikkovesien ulkopuolella: toissijaisten vertailuperusteiden käytöstä sovitaan alueellisella tai osa-alueellisella tasolla. Arviointien tulokset vaikuttavat osaltaan myös kuvaajaa 1 koskeviin pelaagisten elinympäristöjen arviointeihin seuraavasti:
Arviointien tuloksia on käytettävä myös kuvaajia 1 ja 6 koskevissa pohjaelinympäristöjen arvioinneissa seuraavasti:
|
||||||||||||||||||
|
a-klorofylli vesipatsaassa |
D5C2 – Ensisijainen: a-klorofyllin pitoisuudet eivät ole tasoilla, jotka ilmentävät ravinteiden lisääntymisen haitallisia vaikutuksia. Kynnysarvot ovat seuraavat:
|
|||||||||||||||||||
|
Haitalliset leväkukinnat (esim. syanobakteerit) vesipatsaassa |
D5C3 – Toissijainen: Haitallisten leväkukintotapahtumien määrä, alueellinen laajuus ja kesto eivät ole tasoilla, jotka ilmentävät ravinteiden lisääntymisen haitallisia vaikutuksia. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kyseiset kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
|||||||||||||||||||
|
Vesipatsaan eufoottinen raja (veden kirkkaus) |
D5C4 – Toissijainen: Vesipatsaan eufoottinen raja (veden kirkkaus) ei ole alentunut kasviplanktonin lisääntymisen takia tasolle, joka ilmentää ravinteiden lisääntymisen haitallisia vaikutuksia Kynnysarvot ovat seuraavat:
|
|||||||||||||||||||
|
Liuennut happi vesipatsaan pohjalla |
D5C5 – Ensisijainen (voidaan korvata vertailuperusteella D5C8): Liuenneen hapen pitoisuus ei ole laskenut ravinteiden lisääntymisen vuoksi tasoille, jotka ilmentävät haitallisia vaikutuksia pohjaelinympäristöihin (mukaan lukien niihin liittyviin eliöstöihin ja liikkuviin lajeihin) tai muita rehevöitymisvaikutuksia. Kynnysarvot ovat seuraavat:
|
|||||||||||||||||||
|
Pohjaelinympäristöjen opportunistiset makrolevät |
D5C6 – Toissijainen: Opportunististen makrolevien runsaus ei ole tasoilla, jotka ilmentävät ravinteiden lisääntymisen haitallisia vaikutuksia. Kynnysarvot ovat seuraavat:
|
|||||||||||||||||||
|
Pohjaelinympäristöjen makrofyyttiyhteisöt (monivuotiset merilevät ja meriheinät kuten Fucales-lahkoon kuuluvat makrolevälajit, meriajokas ja Posidonia oceanica -meriheinät) |
D5C7 – Toissijainen: Makrofyyttiyhteisöjen lajikoostumus ja suhteellinen runsaus tai syvyysjakauma saavuttaa arvoja, jotka osoittavat, että ravinteiden lisääntyminen ei aiheuta haitallisia vaikutuksia edes veden samentumisen kautta, seuraavasti:
|
|||||||||||||||||||
|
Pohjaelinympäristöjen makrofaunayhteisöt |
D5C8 – Toissijainen (paitsi jos sitä käytetään korvaamaan D5C5): Makrofaunayhteisöjen lajikoostumus ja suhteellinen runsaus saavuttaa arvoja, jotka osoittavat, että ravinteiden ja orgaanisten aineiden lisääntyminen ei aiheuta haitallisia vaikutuksia, seuraavasti:
|
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät
|
1. |
Rannikkovesissä vertailuperusteiden osatekijät on valittava direktiivin 2000/60/EY mukaisesti. |
|
2. |
Vertailuperusteiden D5C2 ja D5C3 osalta jäsenvaltiot voivat lisäksi käyttää kasviplanktonlajien koostumusta ja runsautta. |
|
3. |
Tiedot meriympäristöön kulkeutuvien ravintoaineiden reiteistä (ilmakehässä, maalla tai merellä) on kerättävä mahdollisuuksien mukaan. |
|
4. |
Seuranta rannikkovesien ulkopuolelle ei välttämättä ole tarpeen riskin pienuuden vuoksi, kuten tapauksissa, joissa kynnysarvot saavutetaan rannikkovesissä ottaen huomioon ilmakehästä, merivesistä rannikkovedet mukaan luettuina ja rajatylittävistä lähteistä kulkeutuva ravinnekuormitus. |
|
5. |
Direktiivin 2000/60/EY mukaisia arviointeja on käytettävä kunkin vertailuperusteen arvioinneissa rannikkovesissä. |
|
6. |
Direktiivin 2000/60/EY mukaisesti vahvistettujen arvojen on viitattava joko komission päätöksen 2013/480/EU (6) mukaan interkalibroituihin arvoihin tai direktiivin 2000/60/EY 8 artiklan ja liitteen V mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuihin arvoihin. Näiden katsotaan tarkoittavan ”hyvän ja tyydyttävän ekologisen tilaluokan välistä rajaa”. |
|
7. |
Lajikoostumuksen katsotaan tarkoittavan arvioinnin kannalta alinta tarkoituksenmukaista taksonitasoa. |
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D5C1: ravinnepitoisuudet mikromoolia litrassa (μmol/l), |
|
— |
D5C2: a-klorofyllin pitoisuus (biomassa) mikrogrammoina litrassa (μg/l), |
|
— |
D5C3: kukintotapahtumat tapahtumien lukumääränä, kesto päivinä ja alueellinen laajuus neliökilometreinä (km2) vuodessa. |
|
— |
D5C4: eufoottinen raja syvyytenä metreissä (m), |
|
— |
D5C5: hapen pitoisuus vesipatsaan pohjalla milligrammoina litrassa (mg/l), |
|
— |
D5C6: ekologinen laatusuhde makrolevien runsauden tai alueellisen kattavuuden osalta. haitallisten vaikutusten laajuus neliökilometreinä (km2) tai osuutena (prosenttiosuutena) arviointialueesta, |
|
— |
D5C7: ekologinen laatusuhde lajikoostumuksen ja suhteellisen runsauden arviointien tai makrofyyttien kasvun enimmäissyvyyden osalta. haitallisten vaikutusten laajuus neliökilometreinä (km2) tai osuutena (prosenttiosuutena) arviointialueesta, |
|
— |
D5C8: ekologinen laatusuhde lajikoostumuksen ja suhteellisen runsauden arviointien osalta. haitallisten vaikutusten laajuus neliökilometreinä (km2) tai osuutena (prosenttiosuutena) arviointialueesta. |
Jos saatavilla, jäsenvaltioiden on käytettävä direktiivissä 2000/60/EY säädettyjä yksiköitä tai ekologisia laatusuhteita.
Kuvaaja 6
Merenpohjan koskemattomuus on sellaisella tasolla, että ekosysteemien rakenne ja toiminnot on turvattu ja että etenkään pohjaekosysteemeihin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia.
Asianomaiset paineet: Fyysinen menetys (merenpohjan substraatin tai morfologian pysyvän muutoksen ja merenpohjan substraatin hyödyntämisen takia); merenpohjaan kohdistuvat fyysiset häiriöt (väliaikaiset tai palautuvat)
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
|
Merenpohjan fyysinen menetys (myös vuorovesialueilla). |
D6C1 – Ensisijainen: Luonnonmukaisen merenpohjan fyysisen menetyksen alueellinen laajuus ja levinneisyys (pysyvät muutokset). |
Arvioinnin mittakaava: Sama kuin kuvaajiin 1 ja 6 liittyvässä laajojen pohjaelinympäristötyyppien arvioinnissa käytetty. Vertailuperusteiden käyttö: Vertailuperusteen D6C1 arvioinnin tuloksia (fyysisen menetyksen levinneisyys ja arvio sen laajuudesta) on käytettävä vertailuperusteiden D6C4 ja D7C1 arvioinnissa. Vertailuperusteen D6C2 arvioinnin tuloksia (fyysisten häiriöiden aiheuttamien paineiden levinneisyys ja arvio niiden laajuudesta) on käytettävä vertailuperusteen D6C3 arvioinnissa. Vertailuperusteen D6C3 arvioinnin tuloksia (arvio fyysisten häiriöiden haitallisista vaikutuksista elinympäristötyyppiä kohti kullakin arviointialueella) on käytettävä vertailuperusteen D6C5 arvioinnissa. |
|
Merenpohjaan kohdistuvat fyysiset häiriöt (myös vuorovesialueilla). |
D6C2 – Ensisijainen: Merenpohjaan kohdistuvien fyysisten häiriöiden aiheuttamien paineiden alueellinen laajuus ja levinneisyys. |
|
|
Laajat pohjaelinympäristötyypit tai muut elinympäristötyypit, samat kuin kuvaajiin 1 ja 6 liittyvässä arvioinnissa käytetyt. |
D6C3 – Ensisijainen: Kunkin sellaisen elinympäristötyypin alueellinen laajuus, johon kohdistuu haitallisia vaikutuksia siksi, että fyysiset häiriöt muuttavat sen bioottista ja abioottista rakennetta ja sen toimintoja (esim. muutokset lajikoostumuksessa ja lajien suhteellisessa runsaudessa, sellaisten lajien puuttuminen, jotka ovat erityisen herkkiä tai haavoittuvia tai joilla on keskeinen tehtävä, lajien kokorakenne). Jäsenvaltioiden on vahvistettava fyysisten häiriöiden aiheuttamien haitallisten vaikutusten kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
|
|
Vertailuperusteet D6C1, D6C2 ja D6C3 liittyvät ainoastaan paineisiin ”fyysinen menetys” ja ”fyysiset häiriöt” ja niiden vaikutuksiin, kun taas vertailuperusteet D6C4 ja D6C5 koskevat kuvaajan 6 yleistä arviointia yhdessä kuvaajaan 1 liittyvän pohjaelinympäristöjen arvioinnin kanssa. Vertailuperusteet D6C4 ja D6C5 esitetään tämän liitteen II osassa. |
||
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät
|
1. |
Seurantamenetelmistä:
|
|
2. |
Arviointimenetelmien osalta tiedot on koostettava niin, että
|
|
3. |
Fyysisellä menetyksellä tarkoitetaan merenpohjan pysyvää muutosta, joka on kestänyt tai jonka odotetaan kestävän kahden raportointikierroksen ajan (12 vuotta). |
|
4. |
Fyysisillä häiriöillä tarkoitetaan merenpohjan muutosta, josta se voi toipua, jos häiriöitä aiheuttavan paineen syynä oleva toiminta lakkaa. |
|
5. |
Vertailuperusteen D6C3 osalta lajikoostumuksen katsotaan tarkoittavan arvioinnin kannalta alinta tarkoituksenmukaista taksonitasoa. |
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D6C1: fyysisesti menetetty arviointialueen laajuus neliökilometreinä (km2), |
|
— |
D6C2: fyysisille häiriöille altistunut arviointialueen laajuus neliökilometreinä (km2), |
|
— |
D6C3: kunkin haitallisille vaikutuksille altistuneen elinympäristötyypin alueellinen laajuus neliökilometreinä (km2) tai osuutena (prosenttiosuutena) arviointialueen elinympäristön luonnollisesta kokonaislaajuudesta. |
Kuvaaja 7
Hydrografisten olosuhteiden pysyvät muutokset eivät vaikuta haitallisesti meren ekosysteemeihin
Asianomaiset paineet: Fyysinen menetys (merenpohjan substraatin tai morfologian pysyvän muutoksen tai merenpohjan substraatin hyödyntämisen takia); Hydrologisten olosuhteiden muutokset
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
|
Hydrografiset muutokset merenpohjassa ja vesipatsaassa (myös vuorovesialueilla). |
D7C1 – Toissijainen: Hydrografisten olosuhteiden pysyvien muutosten alueellinen laajuus ja levinneisyys (esim. muutokset aaltoliikkeessä, virtauksissa, suolaisuudessa, lämpötilassa) merenpohjassa ja vesipatsaassa tapahtuvat muutokset, joihin liittyy erityisesti luonnollisen merenpohjan fyysinen menetys (7). |
Arvioinnin mittakaava: Samat kuin kuvaajiin 1 ja 6 liittyvässä laajojen pohjaelinympäristötyyppien arvioinnissa käytetyt. Vertailuperusteiden käyttö: Vertailuperusteen D7C1 arvioinnin tuloksia (hydrografisten muutosten jakautuminen ja arvio niiden laajuudesta) on käytettävä vertailuperusteen D7C2 arvioinnissa. Vertailuperusteen D7C2 arvioinnin tuloksia (arvio haitallisista vaikutuksista elinympäristötyyppiä kohti kullakin arviointialueella) on käytettävä vertailuperusteen D6C5 arvioinnissa. |
|
Laajat pohjaelinympäristötyypit tai muut elinympäristötyypit, samat kuin kuvaajiin 1 ja 6 liittyvässä arvioinnissa käytetyt. |
D7C2 – Toissijainen: Kunkin sellaisille haitallisille vaikutuksille altistuneen pohjaelinympäristötyypin alueellinen laajuus (fyysiset ja hydrografiset ominaisuudet ja niihin liittyvät biologiset yhteisöt), jotka johtuvat hydrografisten olosuhteiden pysyvistä muutoksista. Jäsenvaltioiden on vahvistettava hydrografisten olosuhteiden pysyvistä muutoksista johtuvien haitallisten vaikutusten kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät
|
1. |
Seurantaa ja arviointia koskevista menetelmistä:
|
|
2. |
Arviointimenetelmien osalta tiedot on koostettava niin, että
|
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D7C1: hydrografisesti muuttunut arviointialueen laajuus neliökilometreinä (km2), |
|
— |
D7C2: kunkin haitallisille vaikutuksille altistuneen elinympäristötyypin alueellinen laajuus neliökilometreinä (km2) tai osuutena (prosenttiosuutena) arviointialueen elinympäristön luonnollisesta kokonaislaajuudesta. |
Kuvaaja 8
Epäpuhtauksien pitoisuudet ovat tasoilla, jotka eivät johda pilaantumisvaikutuksiin
Asianomaiset paineet: Muiden aineiden (esim. synteettisten aineiden, muiden kuin synteettisten aineiden, radionuklidien) aiheuttama kuormitus
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
D8C1 – Ensisijainen: Rannikko- ja aluevesillä epäpuhtauksien pitoisuudet eivät ylitä seuraavia kynnysarvoja:
Rannikko- ja aluevesien ulkopuolella epäpuhtauksien pitoisuudet eivät ylitä seuraavia kynnysarvoja:
|
Arvioinnin mittakaava:
Vertailuperusteiden käyttö: Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
Vertailuperusteen D8C2 käyttämisestä ympäristön hyvän tilan yleisarvioinnissa kuvaajan 8 osalta on sovittava alueellisella tai osa-alueellisella tasolla. Vertailuperusteen D8C2 arvioinnin tuloksia on tarvittaessa käytettävä kuvaajiin 1 ja 6 liittyvissä arvioinneissa. |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Lajit ja elinympäristötyypit, joita epäpuhtaudet uhkaavat. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kyseinen lajien ja arvioitavien kudosten sekä elinympäristöjen luettelo alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
D8C2 – Toissijainen: Lajien terveyteen ja elinympäristöjen tilaan (esim. lajikoostumus ja suhteellinen runsaus pitkäkestoisesti pilaantuneissa kohteissa) ei kohdistu epäpuhtauksista johtuvia haitallisia vaikutuksia sisältäen kumulatiiviset tai synergiavaikutukset. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kyseiset haitalliset vaikutukset ja niiden kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Merkittävät äkilliset pilaantumistapahtumat, joihin liittyy Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/35/EY (8) 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä ympäristöä pilaavia aineita, mukaan lukien raakaöljy ja sen kaltaiset yhdisteet. |
D8C3 – Ensisijainen: Merkittävien äkillisten pilaantumistapahtumien alueellinen laajuus ja kesto on minimoitu. |
Arvioinnin mittakaava: Alueellinen tai osa-alueellinen taso, jaettuna tarvittaessa valtioiden rajojen mukaan. Vertailuperusteiden käyttö: Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
Tätä vertailuperustetta on käytettävä vertailuperusteen D8C4 arvioinnin käynnistämiseen. |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
II osan taulukossa 1 luetellut lajiryhmien lajit ja II osan taulukossa 2 luetellut laajat pohjaelinympäristötyypit. |
D8C4 – Toissijainen (käytetään, kun merkittävä äkillinen pilaantumistapahtuma on tapahtunut): Merkittävän äkillisen pilaantumistapahtuman haitalliset vaikutukset, jotka kohdistuvat lajien terveyteen ja elinympäristöjen tilaan (esim. niiden lajikoostumukseen ja suhteelliseen runsauteen) on minimoitu ja mahdollisuuksien mukaan eliminoitu. |
Arvioinnin mittakaava: Sama kuin kuvaajiin 1 ja 6 liittyvässä lajiryhmien tai laajojen pohjaelinympäristötyyppien arvioinnissa käytetty. Vertailuperusteiden käyttö: Jos kumulatiiviset alueelliset ja ajalliset vaikutukset ovat merkittäviä, vertailuperusteen D8C4 arvioinnin tuloksia on käytettävä kuvaajiin 1 ja 6 liittyvissä arvioinneissa tuottamaan:
Vertailuperusteen D8C4 käyttämisestä ympäristön hyvän tilan yleisarvioinnissa kuvaajan 8 osalta on sovittava alueellisella tai osa-alueellisella tasolla. |
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät
|
1. |
Vertailuperusteen D8C1 osatekijöiden osalta 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan b alakohdan mukaisen muiden epäpuhtauksien, joista voi johtua pilaantumisvaikutuksia, valinnan on perustuttava riskinarviointiin. Näiden epäpuhtauksien osalta arvioinnissa käytettävien väliaineen ja kynnysarvojen on edustettava herkintä lajia ja altistusreittiä, mukaan luettuina ihmisten terveydelle ravintoketjun kautta altistumisesta aiheutuvat vaarat. |
|
2. |
Tätä päätöstä sovellettaessa:
|
|
3. |
Epäpuhtauksilla tarkoitetaan yksittäisiä aineita tai aineryhmiä. Raportoinnin johdonmukaisuuden vuoksi aineiden ryhmittelystä on sovittava unionin tasolla. |
|
4. |
Lajikoostumuksen katsotaan tarkoittavan arvioinnin kannalta alinta tarkoituksenmukaista taksonitasoa. |
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D8C1: epäpuhtauksien pitoisuudet mikrogrammoina litraa (μg/l) kohti vedessä, mikrogrammoina kilogrammaa (μg/kg) kohti kuivapainona sedimentissä ja mikrogrammoina kilogrammaa (μg/kg) kohti tuorepainona eliöstössä, |
|
— |
D8C2: runsaus (yksilöiden lukumäärä tai muut sopivat yksiköt, kuten alueellisella tai osa-alueellisella tasolla on sovittu) altistunutta lajia kohti, laajuus neliökilometreinä (km2) altistunutta laajaa elinympäristötyyppiä kohti, |
|
— |
D8C3: merkittävien äkillisten pilaantumistapahtumien kesto päivinä ja alueellinen laajuus neliökilometreinä (km2) vuotta kohti, |
|
— |
D8C4: runsaus (yksilöiden lukumäärä tai muut sopivat yksiköt, kuten alueellisella tai osa-alueellisella tasolla on sovittu) altistunutta lajia kohti, laajuus neliökilometreinä (km2) altistunutta laajaa elinympäristötyyppiä kohti. |
Kuvaaja 9
Kalojen ja ihmisravintona käytettävien muiden meren antimien epäpuhtaustasot eivät ylitä yhteisön lainsäädännössä tai muissa asiaa koskevissa normeissa asetettuja tasoja
Asianomainen paine: Vaarallisten aineiden aiheuttama kuormitus
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
||||||
|
Asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 luetellut epäpuhtaudet. Tätä päätöstä sovellettaessa jäsenvaltiot voivat päättää olla ottamatta huomioon asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 mainittuja epäpuhtauksia, jos se on perusteltua riskinarvioinnin perusteella. Jäsenvaltiot voivat arvioida myös muita epäpuhtauksia, jotka eivät sisälly asetukseen (EY) N:o 1881/2006. Jäsenvaltioiden on laadittava kyseisten muiden epäpuhtauksien luettelo alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. Jäsenvaltioiden on laadittava arvioitavien lajien ja kudosten luettelo vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Ne voivat tehdä yhteistyötä alueellisella tai osa-alueellisella tasolla kyseisen lajien ja kudosten luettelon laatimisessa. |
D9C1 – Ensisijainen: Epäpuhtauksien määrä luonnosta pyydettyjen tai korjattujen (lukuun ottamatta meriviljelystä saatuja eväkaloja) kalojen ja äyriäisten (mukaan lukien kalat, äyriäiset, nilviäiset, piikkinahkaiset, merilevä ja muut merikasvit) syötävissä kudoksissa (lihas, maksa, mäti, liha tai muut pehmeät osat) ei ylitä
|
Arvioinnin mittakaava: Pyynti- tai tuotantoalue Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1379/2013 (9) 38 artiklan mukaisesti. Vertailuperusteiden käyttö: Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
|
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät
|
1. |
Kun jäsenvaltiot laativat luettelon lajeista, jota käytetään vertailuperusteen D9C1 osalta, asianomaisten lajien on
|
|
2. |
Epäpuhtaudelle vahvistetun normin ylittymisen on johdettava seurantaan näytteenoton piiriin kuuluneen alueen ja siellä esiintyneiden lajien pilaantumisen pysyvyyden määrittämiseksi; Seurantaa on jatkettava kunnes on olemassa riittävästi näyttöä siitä, että riskiä normin ylityksistä ei ole. |
|
3. |
Tätä päätöstä sovellettaessa näytteenotto epäpuhtauksien enimmäismäärien arvioimiseksi on suoritettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (10) 11 artiklan sekä komission asetuksen (EU) N:o 589/2014 (11) ja komission asetuksen (EY) N:o 333/2007 (12) mukaisesti. |
|
4. |
Jäsenvaltioiden on varmistettava kullakin alueella tai osa-alueella, että näytteenoton ajallinen ja maantieteellinen laajuus on riittävä tuottamaan edustavan otoksen ravinnoksi käytettävissä merenelävissä olevista yllä täsmennetyistä epäpuhtauksista kyseisellä merialueella tai sen osa-alueella. |
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D9C1: epäpuhtauksien pitoisuudet asetuksen (EY) N:o 1881/2006 liitteessä vahvistetuissa yksiköissä. |
Kuvaaja 10
Roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle
Asianomainen paine: Roskaantuminen
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
||||
|
Roskaantuminen (pois lukien mikroroska), joka jaotellaan seuraaviin luokkiin (13): keinotekoiset polymeerimateriaalit, kumi, kangas/tekstiili, paperi/pahvi, jalostettu/työstetty puu, metalli, lasi/keramiikka, kemikaalit, määrittelemätön ja elintarvikejäte. Jäsenvaltiot voivat määritellä lisää alaluokkia. |
D10C1 – Ensisijainen: Rannikolla, vesipatsaan pintakerroksessa ja merenpohjassa olevan roskan koostumus, määrä ja levinneisyys ovat tasoilla, jotka eivät aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle. Jäsenvaltioiden on vahvistettava näille tasoille kynnysarvot unionin tason yhteistyössä ottaen huomioon alueelliset tai osa-alueelliset erityispiirteet. |
Arvioinnin mittakaava: Alueen tai osa-alueen ala-alueet, jaettuna tarvittaessa valtioiden rajojen mukaan. Vertailuperusteiden käyttö: Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava erikseen kunkin vertailuperusteen ja kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
Vertailuperusteiden D10C1, D10C2 ja D10C3 käyttämisestä ympäristön hyvän tilan yleisarvioinnissa kuvaajan 10 osalta on sovittava unionin tasolla. Vertailuperusteen D10C3 tulokset vaikuttavat tarvittaessa osaltaan myös kuvaajaan 1 liittyviin arviointeihin. |
||||
|
Mikroroska (hiukkaskoko < 5 mm), jaoteltuna luokkiin ’keinotekoiset polymeerimateriaalit’ ja ’muut’. |
D10C2 – Ensisijainen: Rannikolla, vesipatsaan pintakerroksessa ja merenpohjan sedimentissä olevan mikroroskan koostumus, määrä ja levinneisyys ovat tasoilla, jotka eivät aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle. Jäsenvaltioiden on vahvistettava näille tasoille kynnysarvot unionin tason yhteistyössä ottaen huomioon alueelliset tai osa-alueelliset erityispiirteet. |
|||||
|
Roska ja mikroroska, jaoteltuina luokkiin ’keinotekoiset polymeerimateriaalit’ ja ’muut’, arvioidaan missä tahansa lajissa seuraavista ryhmistä: linnut, nisäkkäät, matelijat, kalat ja selkärangattomat. Jäsenvaltioiden on laadittava kyseinen lajiluettelo alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
D10C3 – Toissijainen: Merieläinten nielemän roskan ja mikroroskan määrä on tasolla, joka ei vaikuta haitallisesti asianomaisten lajien terveyteen. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kyseisten tasojen kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
|||||
|
Lintu-, nisäkäs-, matelija-, kala- ja selkärankaislajit, joita roskaantuminen uhkaa. Jäsenvaltioiden on laadittava kyseinen lajiluettelo alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
K10V4 – Toissijainen: Kunkin lajin yksilöiden lukumäärä, johon roskaantuminen vaikuttaa haitallisesti, esim. eläinten tarttuminen pyydyksiin, muuntyyppiset vammat tai kuolemat tai terveysvaikutukset. Jäsenvaltioiden on vahvistettava roskaantumisen haitallisten vaikutusten kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
Arvioinnin mittakaava: Sama kuin kuvaajaan 1 liittyvässä lajiryhmien arvioinnissa käytetty. Vertailuperusteiden käyttö: Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
Vertailuperusteen D10C4 käyttämisestä ympäristön hyvän tilan yleisarvioinnissa kuvaajan 10 osalta on sovittava unionin tasolla. Tämän vertailuperusteen tuloksia on tarvittaessa käytettävä myös kuvaajaan 1 liittyvissä arvioinneissa. |
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät
|
1. |
Vertailuperusteen D10C1 osalta: roskaantumista on seurattava rannikolla, ja lisäksi sitä voidaan seurata vesipatsaan pintakerroksessa ja merenpohjassa. Roskien lähteestä ja reiteistä on mahdollisuuksien mukaan kerättävä tietoja; |
|
2. |
Vertailuperusteen D10C2 osalta: mikroroskaa on seurattava vesipatsaan pintakerroksessa ja merenpohjan sedimentissä, ja lisäksi sitä voidaan seurata rannikolla. Mikroroskaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava niin, että se voidaan yhdistää kuormituksen pistelähteisiin (kuten satamat, huvivenesatamat, jätevedenpuhdistamot ja hulevesipäästöt). |
|
3. |
Vertailuperusteiden D10C3 ja D10C4 osalta: seuranta voi perustua satunnaisiin tapahtumiin (esim. kuolleiden eläinten ajautuminen rannalle, roskiin takertuneet eläimet pesimäyhdyskunnissa, haitallisille vaikutuksille altistuneiden yksilöiden osuus kussakin kartoituksessa). |
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D10C1: roskan määrä luokkaa kohti yksittäisten roskien lukumääränä:
|
|
— |
D10C2: mikroroskan määrä luokkaa kohti yksittäisten roskien lukumääränä ja grammoina (g) ilmaistuna painona:
|
|
— |
D10C3: roskan/mikroroskan määrä grammoina (g) ja yksittäisten roskien lukumääränä yksilöä kohti kunkin lajin osalta suhteessa näytteenoton piiriin kuuluvan yksilön kokoon (pituuteen tai painoon), |
|
— |
D10C4: haitallisille vaikutuksille (tappava/lähes tappava) altistuneiden yksilöiden määrä lajia kohti. |
Kuvaaja 11
Energian mereen johtaminen, myöskään vedenalainen melu, ei ole tasoltaan sellaista, että se vaikuttaisi haitallisesti meriympäristöön
Asianomaiset paineet: Ihmisen aiheuttaman melun johtaminen mereen; muun energian johtaminen mereen
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
||||
|
Ihmisen aiheuttama impulssimainen melu vedessä. |
D11C1 – Ensisijainen: Ihmisen aiheuttaman impulssimaisen melun lähteiden alueellinen jakautuminen, kesto ja voimakkuus eivät saa ylittää tasoja, jotka vaikuttavat haitallisesti merieläinpopulaatioihin. Jäsenvaltioiden on vahvistettava näille tasoille kynnysarvot unionin tason yhteistyössä ottaen huomioon alueelliset tai osa-alueelliset erityispiirteet. |
Arvioinnin mittakaava: Alueet, osa-alueet tai ala-alueet. Vertailuperusteiden käyttö: Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
Vertailuperusteiden D11C1 ja D11C2 käyttämisestä ympäristön hyvän tilan arvioinnissa kuvaajan 11 osalta on sovittava unionin tasolla. Näiden vertailuperusteiden tuloksia on käytettävä myös kuvaajaan 1 liittyvissä arvioinneissa. |
||||
|
Ihmisen aiheuttama jatkuva matalataajuinen melu vedessä. |
D11C2 – Ensisijainen: Ihmisen aiheuttaman matalataajuisen melun lähteiden alueellinen jakautuminen, kesto ja voimakkuus eivät saa ylittää tasoja, jotka vaikuttavat haitallisesti merieläinpopulaatioihin. Jäsenvaltioiden on vahvistettava näille tasoille kynnysarvot unionin tason yhteistyössä ottaen huomioon alueelliset tai osa-alueelliset erityispiirteet. |
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät
|
1. |
Vertailuperusteen D11C1 seurannan osalta:
|
|
2. |
Vertailuperusteen D11C2 seurannan osalta: Vuotuinen keskiarvo tai muu alueellisella tai osa-alueellisella tasolla sovittu sopiva mittari äänenpaineen neliölle kummallakin kahdella 1/3-oktaavin alueella, toinen keskitaajuudella 63 Hz ja toinen taajuudella 125 Hz, ilmaistuna desibelitasona yksikkönä dB re 1μΡa, paineen suhteen sopivalla spatiaalisella erottelukyvyllä. Tämä voidaan mitata suoraan tai päätellä mallista, jota käytetään mittausten väliseen interpolointiin tai joka on ekstrapoloitu mittauksista. Jäsenvaltiot voivat myös päättää alueellisella ja osa-alueellisella tasolla seurata muitakin taajuusalueita. |
Vertailuperusteita, jotka koskevat muita energiakuormituksen muotoja (kuten lämpöenergiaa, sähkömagneettisia kenttiä ja valoa), ja vertailuperusteita, jotka koskevat melun ympäristövaikutuksia, kehitetään vielä lisää.
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D11C1: Niiden päivien lukumäärä neljännesvuotta (tai tarpeen mukaan kuukautta) kohti, joina impulssimelun lähteitä on olemassa; arviointialueen pinta-alayksikköjen osuus (prosenttiosuus) tai laajuus neliökilometreinä (km2), jolla on impulssimelun lähteitä, vuotta kohti; |
|
— |
D11C2: Jatkuvan äänitason vuotuinen keskiarvo (tai muu ajallinen mittari) pinta-alayksikköä kohti; arviointialueen osuus (prosenttiosuus) tai laajuus neliökilometreinä (km2), jolla äänitasot ylittävät kynnysarvot, |
II OSA
Vertailuperusteet, menetelmästandardit, täsmennykset ja standardoidut menetelmät merivesien olennaisten piirteiden ja ominaisuuksien sekä ympäristön nykytilan seurantaa ja arviointia varten direktiivin 2008/56/EY 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla
II osassa tarkastellaan kuvaajia, jotka liittyvät ekosysteemin osatekijöihin: lintujen, nisäkkäiden, matelijoiden, kalojen ja pääjalkaisten lajiryhmät (kuvaaja 1), pelagiset elinympäristöt (kuvaaja 1), pohjaelinympäristöt (kuvaajat 1 ja 6) ja ekosysteemit, myös ravintoverkot (kuvaajat 1 ja 4), sellaisina kuin ne on lueteltu direktiivin 2008/56/EY (14) liitteessä III.
Aihe
Lintujen, nisäkkäiden, matelijoiden, kalojen ja pääjalkaisten lajiryhmät (kuvaajaan 1 liittyvät)
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
||||||||||||||||
|
Lintu-, nisäkäs- ja matelijalajit sekä muut kuin kaupallisesti hyödynnettävät kala- ja pääjalkaislajit, jotka ovat vaarassa joutua tahattomaksi sivusaaliiksi merialueella tai osa-alueella. Jäsenvaltioiden on laadittava kyseinen lajien luettelo alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 25 artiklan 5 kohdassa säädettyjen velvoitteiden nojalla tiedonkeruutoimia varten ja ottaen huomioon komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/1251 (15) liitteessä olevassa taulukossa 1D oleva lajiluettelo. |
D1C1 – Ensisijainen: Tahattomaksi sivusaaliiksi joutumisesta johtuva kuolleisuus lajeittain on alle lajia uhkaavan tason niin, että sen elinkelpoisuus pitkällä aikavälillä on taattu. Jäsenvaltioiden on vahvistettava alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä kynnysarvo tahattomaksi sivusaaliiksi joutumisesta johtuvalle kuolleisuudelle lajeittain. |
Arvioinnin mittakaava: Sama kuin vertailuperusteiden D1C2–D1C5 mukaan tehtävässä vastaavien lajien tai lajiryhmien arvioinnissa käytetty. Vertailuperusteiden käyttö: Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
Tätä vertailuperustetta on käytettävä vertailuperusteen D1C2 mukaan tehtävässä vastaavien lajien arvioinnissa. |
||||||||||||||||
|
Taulukossa 1 luetellut lajiryhmät, jos niitä esiintyy kyseisellä alueella tai osa-alueella. Jäsenvaltioiden on vahvistettava alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä kullekin lajiryhmälle tyypilliset lajit, jotka on valittu ”eritelmissä lajien ja elinympäristöjen valintaa varten” vahvistettujen kriteerien mukaisesti. Niihin on kuuluttava direktiivin 92/43/ETY liitteessä II luetellut nisäkkäät ja matelijat, ja niihin voi kuulua mitä tahansa muita lajeja, kuten lajeja, jotka on lueteltu esimerkiksi unionin lainsäädännössä (direktiivin 92/43/ETY muissa liitteissä, direktiivissä 2009/147/EY tai asetuksessa (EU) N:o 1380/2013) ja kansainvälisissä sopimuksissa, kuten meriä koskevissa alueellisissa yleissopimuksissa. |
D1C2 – Ensisijainen: Ihmisen aiheuttamat paineet eivät vaikuta haitallisesti lajin populaation runsauteen niin, että sen elinkelpoisuus pitkällä aikavälillä on taattu. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kullekin lajille kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä ottaen huomioon vertailuperusteista D1C1, D8C4 ja D10C4 johdettu populaation koon ja kuolleisuuden luonnollinen vaihtelu sekä muut merkitykselliset paineet. Direktiivin 92/43/ETY kattamien lajien osalta näiden arvojen on oltava johdonmukaiset asianomaisten jäsenvaltioiden direktiivin 92/43/ETY nojalla vahvistamien populaation suotuisten viitearvojen kanssa. |
Arvioinnin mittakaava: On käytettävä kunkin lajiryhmän ekologisesti merkittäviä tasoja seuraavasti:
Vertailuperusteiden käyttö: Kunkin lajin tilanne on arvioitava erikseen perustuen käyttöön valittuihin vertailuperusteisiin, ja niitä on käytettävä ilmaisemaan, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu kunkin lajiryhmän osalta kullakin arvioidulla alueella seuraavasti:
|
||||||||||||||||
|
D1C3 – Ensisijainen kaupallisten hyödynnettävien kalojen ja pääjalkaisten osalta ja toissijainen muiden lajien osalta: Lajin populaation demografiset ominaisuudet (esim. yksilöiden koko- tai ikäluokkarakenne, sukupuolijakauma, hedelmällisyys, eloonjäämisaste) ovat merkkejä terveestä populaatiosta, johon ihmisen aiheuttamat paineet eivät vaikuta haitallisesti. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kunkin lajin erityisominaisuuksille kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä ottaen huomioon vertailuperusteista D8C2 ja D8C4 johdetut, lajien terveyteen kohdistuvat haitalliset vaikutukset sekä muut merkitykselliset paineet. |
||||||||||||||||||
|
D1C4 – Ensisijainen direktiivin 92/43/ETY liitteiden II, IV tai V kattamien lajien osalta ja toissijainen muiden lajien osalta: Lajin levinneisyysalue ja tarvittaessa levinneisyyden jakautuminen ovat vallitsevien fysiografisten, maantieteellisten ja ilmastollisten olosuhteiden mukaisia. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kullekin lajille kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. Direktiivin 92/43/ETY kattamien lajien osalta näiden arvojen on oltava johdonmukaiset asianomaisten jäsenvaltioiden direktiivin 92/43/ETY nojalla vahvistamien levinneisyyden suotuisten viitearvojen kanssa. |
||||||||||||||||||
|
D1C5 – Ensisijainen direktiivin 92/43/ETY liitteiden II, IV ja V kattamien lajien osalta ja toissijainen muiden lajien osalta: Lajin elinympäristön laajuus ja kunto ovat riittävät lajin elinkaaren eri vaiheiden tarpeisiin. |
Vertailuperusteiden osatekijät
Taulukko 1
Lajiryhmät (16)
|
Ekosysteemin osa |
Lajiryhmä |
|
Linnut |
Laiduntajat |
|
Kahlaajat |
|
|
Veden pinnalta ravintonsa hankkivat linnut |
|
|
Ulapalla ruokailevat linnut |
|
|
Merenpohjalta ravintonsa hankkivat linnut |
|
|
Nisäkkäät |
Pienet hammasvalaat |
|
Syvälle sukeltavat hammasvalaat |
|
|
Hetulavalaat |
|
|
Hylkeet |
|
|
Matelijat |
Kilpikonnat |
|
Kalat |
Rannikkoalueiden kalat |
|
Mannerjalustan pelagiset kalat |
|
|
Mannerjalustan pohjakalat |
|
|
Syvänmeren kalat |
|
|
Pääjalkaiset |
Rannikkoalueiden/mannerjalustan pääjalkaiset |
|
Syvänmeren pääjalkaiset |
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät, jotka koskevat aihetta ”Merilintujen, -nisäkkäiden, -matelijoiden ja -kalojen sekä pääjalkaisten lajiryhmät”
|
1. |
Vertailuperusteen D1C1 osalta tiedot on toimitettava lajeittain kullekin kalastusluokitteluyksikölle, kunkin ICES-alueen, GFCM:n maantieteellisen osa-alueen tai Makaronesian luonnonmaantieteellisen vyöhykkeen FAO-kalastusalueiden osalta, jotta ne voidaan koota yhteen asianmukaiseen mittakaavaan ja jotta voidaan yksilöidä kalastustavat ja -välineet, jotka aiheuttavat eniten tahattomia sivusaaliita kunkin lajin osalta. |
|
2. |
’Rannikkoalueet’ on ymmärrettävä fyysisten, hydrologisten ja ekologisten muuttujien pohjalta, eivätkä ne rajoitu direktiivin 2000/60/EY 2 artiklan 7 kohdassa määriteltyihin rannikkovesiin. |
|
3. |
Lajit voidaan tarpeen mukaan arvioida populaatiotasolla. |
|
4. |
Aina kun mahdollista tätä päätöstä sovellettaessa on käytettävä direktiivin 92/43/ETY, direktiivin 2009/147/EY ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 nojalla tehtyjä arviointeja:
|
|
5. |
Vertailuperusteiden D1C1, D2C3, D3C1, D8C2, D8C4 ja D10C4 mukaiset paineiden aiheuttamien haitallisten vaikutusten arvioinnit sekä vertailuperusteiden D9C1, D10C3, D11C1 ja D11C2 mukaiset paineiden arvioinnit on otettava huomioon kuvaajaan 1 liittyvässä lajien arvioinnissa. |
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D1C2: runsaus (yksilöiden lukumäärä tai biomassa tonneina (t)) lajeittain. |
Aihe
Pelagiset elinympäristöt (kuvaajaan 1 liittyvät)
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
||||
|
Laajat pelagiset elinympäristötyypit (vaihteleva suolapitoisuus (17), rannikkoalue, mannerjalusta ja valtameri/mannerjalustan ulkopuolella), jos niitä esiintyy alueella tai osa-alueella, ja muut toisessa kohdassa määritellyt elinympäristötyypit. Jäsenvaltiot voivat valita alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä muita elinympäristötyyppejä ”eritelmissä lajien ja elinympäristöjen valintaa varten” vahvistettujen kriteerien mukaisesti. |
D1C6 – Ensisijainen: Ihmisen aiheuttamat paineet eivät vaikuta haitallisesti elinympäristötyypin tilaan, mukaan luettuina sen bioottinen ja abioottinen rakenne ja sen toiminnot (esim. tyypillinen lajikoostumus ja lajien suhteellinen runsaus, sellaisten lajien puuttuminen, jotka ovat erityisen herkkiä tai haavoittuvia tai joilla on keskeinen tehtävä, lajien kokorakenne). Jäsenvaltioiden on vahvistettava kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä kunkin elinympäristötyypin tilalle niin, että varmistetaan yhteensopivuus kuvaajien 2, 5 ja 8 osalta asiaan liittyvien arvojen kanssa. |
Arvioinnin mittakaava: Sama kuin laajojen pohjaelinympäristötyyppien arvioinneissa käytetty alueen tai osa-alueen ala-alue, joka kuvastaa elinympäristötyypin lajikoostumuksen luonnonmaantieteellisiä eroja. Vertailuperusteiden käyttö: Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
|
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät, jotka koskevat aihetta ”Pelagiset elinympäristöt”
|
1. |
’Rannikkoalueet’ on ymmärrettävä fyysisten, hydrologisten ja ekologisten muuttujien pohjalta, eivätkä ne rajoitu direktiivin 2000/60/EY 2 artiklan 7 kohdassa määriteltyihin rannikkovesiin. |
|
2. |
Paineista aiheutuvien haitallisten vaikutusten arvioinnit, myös vertailuperusteisiin D2C3, D5C2, D5C3, D5C4, D7C1, D8C2 ja D8C4 liittyvät, on otettava huomioon kuvaajaan 1 liittyvissä pelagisten elinympäristöjen arvioinneissa. |
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D1C6: haitallisille vaikutuksille altistuneen elinympäristön laajuus neliökilometreinä (km2) ja osuutena (prosenttiosuutena) kyseisen elinympäristötyypin kokonaislaajuudesta. |
Aihe
Pohjaelinympäristöt (kuvaajiin 1 ja 6 liittyvät)
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
||||||||||
|
Ks. tämän liitteen I osa vertailuperusteiden D6C1, D6C2 ja D6C3 osalta. |
||||||||||||
|
Laajat pohjaelinympäristötyypit, jotka on lueteltu taulukossa 2, jos niitä esiintyy alueella tai osa-alueella, sekä muut toisessa kohdassa määritellyt elinympäristötyypit. Jäsenvaltiot voivat valita alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä muita elinympäristötyyppejä ”eritelmissä lajien ja elinympäristöjen valintaa varten” vahvistettujen kriteerien mukaisesti; niihin voi sisältyä direktiivissä 92/43/ETY tai kansainvälisissä sopimuksissa, kuten meriä koskevissa alueellisissa yleissopimuksissa lueteltuja elinympäristöjä, seuraavia tarkoituksia varten:
Samoja elinympäristötyyppejä käytetään sekä kuvaajaan 1 liittyvässä pohjaelinympäristöjen arvioinnissa että kuvaajaan 6 liittyvässä merenpohjan koskemattomuuden arvioinnissa. |
D6C4 – Ensisijainen: Ihmisen aiheuttamista paineista johtuvan elinympäristötyypin menetyksen laajuus ei ylitä tiettyä määritettyä osuutta elinympäristötyypin luonnollisesta laajuudesta arviointialueella. Jäsenvaltioiden on määritettävä menetetyn elinympäristön suurin sallittu laajuus osuutena elinympäristötyypin luonnollisesta kokonaislaajuudesta unionin tason yhteistyössä ottaen huomioon alueen tai osa-alueen erityispiirteet. |
Arvioinnin mittakaava: Alueen tai osa-alueen ala-alue, joka kuvastaa laajan elinympäristötypin lajikoostumuksen luonnonmaantieteellisiä eroja. Vertailuperusteiden käyttö: Samaa vertailuperusteiden D6C4 ja D6C5 mukaan tehtyä arviointia elinympäristötyyppiä kohti käytetään sekä kuvaajaan 1 liittyvässä pohjaelinympäristöjen arvioinnissa että kuvaajaan 6 liittyvässä merenpohjan koskemattomuuden arvioinnissa. Tieto siitä, missä määrin ympäristön hyvä tila on saavutettu, on ilmaistava kunkin arvioidun alueen osalta seuraavasti:
|
||||||||||
|
D6C5 – Ensisijainen: Ihmisen aiheuttamista paineista johtuvien, elinympäristötyypin tilaan kohdistuvien haitallisten vaikutusten laajuus, mukaan luettuina sen bioottisen ja abioottisen rakenteen ja sen toimintojen muuttuminen (esim. tyypillinen lajikoostumus ja lajien suhteellinen runsaus, sellaisten lajien puuttuminen, jotka ovat erityisen herkkiä tai haavoittuvia tai joilla on keskeinen tehtävä, lajien kokorakenne), ei ylitä tiettyä osuutta kyseisen elinympäristötyypin luonnollisesta laajuudesta arviointialueella. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kynnysarvot kunkin elinympäristötyypin tilaan kohdistuvien haitallisten vaikutusten laajuudelle alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä ottaen huomioon alueen tai osa-alueen erityispiirteet ja varmistaen yhteensopivuus kuvaajien 2, 5, 6, 7 ja 8 osalta vahvistettujen asiaan liittyvien vastaavien arvojen kanssa. Jäsenvaltioiden on määritettävä kyseisten haitallisten vaikutusten suurin sallittu laajuus osuutena elinympäristötyypin luonnollisesta kokonaislaajuudesta unionin tason yhteistyössä ottaen huomioon alueen tai osa-alueen erityispiirteet. |
||||||||||||
Vertailuperusteiden osatekijät
Taulukko 2
Laajat pohjaelinympäristötyypit, mukaan lukien niihin liittyvät biologiset yhteisöt (kuvaajiin 1 ja 6 liittyvien vertailuperusteiden kannalta merkittävät), jotka vastaavat yhtä tai useampaa elinympäristötyyppiä Euroopan luontoa koskevan tietojärjestelmän (EUNIS) habitaattiluokituksessa (18) . EUNIS-luokittelun päivitykset on otettava huomioon direktiivin 2008/56/EY ja tämän päätöksen soveltamiseksi käytetyissä laajoissa elinympäristötyypeissä.
|
Ekosysteemin osa |
Laajat elinympäristötyypit |
Asianomaiset EUNIS-habitaattiluokkien koodit (versio 2016) |
|
Pohjaelinympäristöt |
Litoraalin kallio ja biogeeninen riutta |
MA1, MA2 |
|
Litoraalin sedimentti |
MA3, MA4, MA5, MA6 |
|
|
Infralitoraalin kallio ja biogeeninen riutta |
MB1, MB2 |
|
|
Infralitoraalin karkeat sedimenttipohjat |
MB3 |
|
|
Infralitoraalin sekasedimentit |
MB4 |
|
|
Infralitoraalin hiekkapohjat |
MB5 |
|
|
Infralitoraalin liejupohjat |
MB6 |
|
|
Circalitoraalin kallio ja biogeeninen riutta |
MC1, MC2 |
|
|
Circalitoraalin karkeat sedimenttipohjat |
MC3 |
|
|
Circalitoraalin sekasedimentit |
MC4 |
|
|
Circalitoraalin hiekkapohjat |
MC5 |
|
|
Circalitoraalin liejupohjat |
MC6 |
|
|
Ulkomeren circalitoraalin kallio ja biogeeninen riutta |
MD1, MD2 |
|
|
Ulkomeren circalitoraalin karkeat sedimenttipohjat |
MD3 |
|
|
Ulkomeren circalitoraalin sekasedimentti |
MD4 |
|
|
Ulkomeren circalitoraalin hiekkapohjat |
MD5 |
|
|
Ulkomeren circalitoraalin liejupohjat |
MD6 |
|
|
Ylempi batyaalinen (19) kallio ja biogeeninen riutta |
ME1, ME2 |
|
|
Ylempi batyaalinen sedimentti |
ME3, ME4, ME5, ME6 |
|
|
Alempi batyaalinen kallio ja biogeeninen riutta |
MF1, MF2 |
|
|
Alempi batyaalinen sedimentti |
MF3, MF4, MF5, MF6 |
|
|
Abyssaalinen vyöhyke |
MG1, MG2, MG3, MG4, MG5, MG6 |
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät, jotka koskevat aihetta ”Pohjaelinympäristöt”
|
1. |
Kunkin elinympäristötyypin tila on arvioitava käyttäen direktiivin 92/43/ETY ja direktiivin 2000/60/EY mukaisia arvioita (kuten laajojen elinympäristötyyppien alatyyppien arvioita). |
|
2. |
Vertailuperusteena D6C4 arvioinnissa on käytettävä vertailuperusteeseen D6C1 liittyvää arviointia. |
|
3. |
Vertailuperusteet D6C4 ja D6C5 vastaavat direktiivin 92/43/ETY kriteereitä ”elinympäristötyypin kattama levinneisyys/alue kyseisellä alueella” ja ”erityinen rakenne ja erityiset toiminnot”. |
|
4. |
Vertailuperusteen D6C5 osalta paineista johtuvien haitallisten vaikutusten arvioinnit, myös vertailuperusteisiin D2C3, D3C1, D3C2, D3C3, D5C4, D5C5, D5C6, D5C7, D5C8, D6C3, D7C2, D8C2 ja D8C4 liittyvät, on otettava huomioon. |
|
5. |
Vertailuperusteen D6C5 osalta lajikoostumuksen katsotaan tarkoittavan arvioinnin kannalta alinta tarkoituksenmukaista taksonitasoa. |
Vertailuperusteiden mittayksiköt:
|
— |
D6C4: menetetyn elinympäristön laajuus neliökilometreinä (km2) ja osuutena (prosenttiosuutena) kyseisen elinympäristötyypin kokonaislaajuudesta. |
|
— |
D6C5: haitallisille vaikutuksille altistuneen elinympäristön laajuus neliökilometreinä (km2) ja osuutena (prosenttiosuutena) kyseisen elinympäristötyypin kokonaislaajuudesta. |
Täsmennykset lajien ja elinympäristöjen valinta varten aiheissa ”Merilintujen, -nisäkkäiden, -matelijoiden ja -kalojen sekä pääjalkaisten lajiryhmä”, ”Pelagiset elinympäristöt” ja ”Pohjaelinympäristöt”
Lajiryhmiin ja laajoihin pelagisiin ja pohjaelinympäristöihin luokiteltavien lajien ja elinympäristöjen valinnan on perustuttava seuraaviin tekijöihin:
|
1. |
Tieteelliset perusteet (ekologinen merkittävyys):
|
|
2. |
Muut käytännön vertailuperusteet (jotka eivät saa sivuuttaa tieteellisiä perusteita):
|
Arvioitavia lajeja ja elinympäristöjä edustava joukko on todennäköisesti ominainen kyseiselle alueelle tai osa-alueelle, vaikka tiettyjä lajeja voikin esiintyä useilla alueilla tai osa-alueilla.
Aihe
Ekosysteemit, myös ravintoverkot (kuvaajiin 1 ja 4 liittyvät)
Vertailuperusteet, myös vertailuperusteiden osatekijät, sekä menetelmästandardit
|
Vertailuperusteiden osatekijät |
Vertailuperusteet |
Menetelmästandardit |
|
Ekosysteemin trofiakillat. Jäsenvaltioiden on laadittava trofiakiltojen luettelo alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
D4C1 – Ensisijainen: Ihmisen aiheuttamat paineet eivät vaikuta haitallisesti trofiakillan monimuotoisuuteen (lajikoostumukseen ja lajien suhteelliseen runsauteen). Jäsenvaltioiden on vahvistettava kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
Arvioinnin mittakaava: Alueellinen taso Itämeren ja Mustanmeren osalta; osa-alueellinen taso Koillis-Atlantin ja Välimeren osalta. Ala-alueita voidaan käyttää tarvittaessa. Vertailuperusteiden käyttö: Jos arvot eivät ole kynnysarvojen rajoissa, tämä voi johtaa lisätutkimuksiin ja -selvityksiin ongelman syiden ymmärtämiseksi. |
|
D4C2 – Ensisijainen: Ihmisen aiheuttamat paineet eivät vaikuta haitallisesti kokonaisrunsauden tasapainoon trofiakiltojen välillä. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
||
|
D4C3 – Toissijainen: Ihmisen aiheuttamat paineet eivät vaikuta haitallisesti yksilöiden kokojakaumaan trofiakilloissa. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
||
|
D4C4 – Toissijainen (käytetään tarvittaessa vertailuperusteen D4C2 tukena): Ihmisen aiheuttamat paineet eivät vaikuta haitallisesti trofiakiltojen tuottavuuteen. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kynnysarvot alueellisessa tai osa-alueellisessa yhteistyössä. |
Seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset ja standardoidut menetelmät
|
1. |
Lajikoostumuksen katsotaan tarkoittavan arvioinnin kannalta alinta tarkoituksenmukaista taksonitasoa. |
|
2. |
Vertailuperusteiden osatekijöiden mukaisesti tapahtuvassa trofiakiltojen valinnassa on otettava huomioon ICES:n trofiakiltojen luettelo (20) ja niiden on täytettävä seuraavat edellytykset:
|
Mittausyksikkö:
|
— |
D4C2: trofiakillan kaikkien lajien kokonaisrunsaus (yksilöiden lukumäärä tai biomassa tonneina (t)). |
(1) Kun tässä päätöksessä viitataan ’kuvaajaan’, sillä tarkoitetaan ympäristön hyvän tilan määrittämisen kannalta merkittäviä laadullisia kuvaajia direktiivin 2008/56/EY liitteen I numeroiduissa kohdissa.
(2) 3C2 ja D3C3 ovat kaupallisesti hyödynnettävien kalojen ja simpukoiden tilaan perustuvia vertailuperusteita, mutta ne esitetään selkeyden vuoksi osassa I.
(3) Vertailuperuste D3C3 ei ehkä ole käytettävissä vuonna 2018 tehtävää direktiivin 2008/56/EY 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua alustavan arvioinnin ja ympäristön hyvän tilan määrityksen tarkistusta varten.
(4) Neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008, annettu 25 päivänä helmikuuta 2008, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (EUVL L 60, 5.3.2008, s. 1).
(5) Direktiivin 2000/60/EY yhteisen täytäntöönpanostrategian yhteydessä julkaistut ohjeasiakirjat voivat olla tärkeitä tässä arvioinnissa (esim. ’Nro 13 – Ekologisen tilan ja ekologisen potentiaalin luokittelemista koskeva lähestymistapa’ ja ’Nro 23 – Rehevöitymisen arvioiminen Euroopan vesipolitiikan yhteydessä’).
(6) Komission päätös 2013/480/EU, annettu 20 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisesti jäsenvaltioiden seurantajärjestelmien luokitteluille interkalibrointimenettelyn tuloksena määriteltyjen arvojen vahvistamisesta ja päätöksen 2008/915/EY kumoamisesta (EUVL L 266, 8.10.2013, s. 1).
(7) Fyysisellä menetyksellä tarkoitetaan kuvaajaan 6 liittyvien täsmennysten 3 kohdassa kuvattua menetystä.
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/35/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja pilaamisrikoksista määrättävistä seuraamuksista, myös rikosoikeudellisista seuraamuksista (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 11).
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).
(11) Komission asetus (EU) N:o 589/2014, annettu 2 päivänä kesäkuuta 2014, näytteenotto- ja määritysmenetelmistä tietyissä elintarvikkeissa olevien dioksiinien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien tarkastusta varten sekä asetuksen (EU) N:o 252/2012 kumoamisesta (EUVL L 164, 3.6.2014, s. 18).
(12) Komission asetus (EY) N:o 333/2007, annettu 28 päivänä maaliskuuta 2007, näytteenotto- ja määritysmenetelmistä elintarvikkeiden lyijy-, kadmium-, elohopea-, epäorgaanisen tinan, 3-MCPD- ja bentso(a)pyreenipitoisuuksien virallista tarkastusta varten (EUVL L 88, 29.3.2007, s. 29).
(13) Nämä ovat roskaluokkien pääluettelon tason 1 materiaaliluokkia yhteisen tutkimuskeskuksen oppaassa ”Guidance on Monitoring of marine litter in European seas” (Euroopan merien roskaantumisen seurantaa koskevat ohjeet) (2013, ISBN 978-92-79–32709–4).. Pääluettelossa täsmennetään, mitä kuhunkin luokkaan kuuluu, esimerkiksi ’kemikaalit’ viittaa parafiiniin, vahaan, öljyyn ja tervamaisiin aineisiin.
(14) Asetusta (EC) N:o 199/2008 voidaan käyttää merkityksellisten kalastukseen liittyvien tietojen keräämiseen kuvaajien 1, 4 ja 6 osalta.
(15) Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/1251, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, unionin monivuotisesta ohjelmasta kalastus- ja vesiviljelyalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä varten kaudella 2017–2019 (EUVL L 207, 1.8.2016, s. 113).
(16) Merkityksellisiä kalastusta koskevia tietoja olisi käytettävä asetuksen (EY) N:o 199/2008 mukaisesti.
(17) Koskee tilanteita, joissa jokisuiden valumat ulottuvat vaihettumisalueiksi direktiivin 2000/60/EY nojalla määritettyjen vesien ulkopuolelle.
(18) Evans, D. (2016). Revising the marine section of the EUNIS Habitat classification – Report of a workshop held at the European Topic Centre on Biological Diversity (EUNIS-habitaattiluokituksen meriosuuden tarkistus – Euroopan biologista monimuotoisuutta käsittelevässä keskuksessa järjestetty seminaari) 12.– 13. toukokuuta 2016. ETC/BD Working Paper No A/2016. [TÄTÄ VIITETTÄ EI PITÄISI SUOMENTAA, KOSKA SEMINAARIN NIMI AUTTAA LÖYTÄMÄÄN RAPORTIN]
(19) Jos EUNIS-luokituksessa ei ole erikseen määritelty, ylemmän ja alemman batyaalisen vyöhykkeen raja voidaan määrittää tiettynä syvyysrajana
(20) ICES Advice (2015) Book 1, ICES special request advice, julkaistu 20. maaliskuuta 2015.