20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/17

(1)

Vastuun arvonoikaisuriskiin liittyvien omien varojen vaatimusten määrittämiseen tarkoitetun kehittyneen menetelmän soveltamisalaan voi kuulua vastapuolia, joiden osalta luottoriskinvaihtosopimusten hintaeroa ei ole käytettävissä. Tällaisessa tapauksessa laitosten on sovellettava hintaeroa, joka on asianmukainen vastapuolen luokitukseen, toimialaan ja alueeseen nähden, jäljempänä ’hintaerosta tehtävä arvio’, asetuksen (EU) N:o 575/2013 383 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan, jossa määritellään käsite si, mukaisesti.

(2)

Vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan hintaerosta tehtävän arvion määrittämistä koskevien sääntöjen olisi mahdollistettava laajojen luokitus-, toimiala- ja alueluokkien käyttö ja annettava laitoksille tarpeellista joustavuutta, jotta ne voisivat itse määrittää asianmukaisimman hintaerosta tehtävän arvion oman asiantuntija-arvionsa perusteella.

(3)

Täsmennettäessä sitä, miten laitosten olisi otettava huomioon yksittäisten liikkeeseenlaskijoiden luokitusta, toimialaa ja aluetta koskevat ominaispiirteet määrittäessään omien varojen vaatimusten määrittämistä varten asianmukaista hintaerosta tehtävää arviota asetuksen (EU) N:o 575/2013 edellyttämällä tavalla, on aiheellista laatia säännöt, joiden nojalla ominaispiirteet voidaan ottaa huomioon kutakin ominaispiirrettä koskevien vähimmäisluokkien avulla, jotta varmistetaan näiden edellytysten yhdenmukainen soveltaminen.

(4)

Lisäksi, kun yksittäisten liikkeeseenlaskijoiden tapauksessa on läheinen sidonnaisuus, esimerkiksi aluehallinnon tai paikallisviranomaisen ja valtion välillä, olisi sallittava se, että asianmukainen hintaerosta tehtävä arvio määritetään ainoastaan yksittäisen liikkeeseenlaskijan luottoriskimarginaalista silloin, kun tämä johtaa asianmukaisempaan arvioon.

(5)

Vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen laskemiseksi asianmukaisella tavalla hintaerosta tehtävä arvio olisi määritettävä käyttämällä tietoja, jotka pohjautuvat likvideillä markkinoilla tehtyihin havaintoihin, ja tietojen taustaolettamusten, muun muassa eri erääntymisaikoihin liittyvien tietojen interpoloimista ja ekstrapoloimista koskevien olettamusten, olisi oltava käsitteellisesti moitteettomia.

(6)

Jotta voidaan varmistaa laitosten käytäntöjen lähentyminen, estää epäjohdonmukaisuudet ja ottaa huomioon se seikka, että implisiittiset maksukyvyttömyyden todennäköisyydet, jäljempänä ’PD-luvut’, hintaerot, jotka koskevat luottoriskinvaihtosopimuksia, ja tappio-osuudet, jäljempänä ’LGD-luvut’, muodostavat yhden yhtälön, jossa on kaksi tuntematonta muuttujaa, sekä se seikka, että markkinoiden käytäntönä on soveltaa kiinteää LGD-arvoa implisiittisten PD-lukujen johtamiseen markkinoiden hintaeroista, laitosten olisi sovellettava sellaista ’LGDMKT-arvoa’, joka on yhdenmukainen markkinaosapuolten yleisesti käyttämän kiinteän LGD-arvon kanssa, implisiittisten PD-lukujen määrittämiseen luottoriskimarginaaleista, joilla on käyty kauppaa likvideillä markkinoilla ja joita on käytetty määritettäessä arvioitua luottoriskimarginaalia kyseessä olevalle vastapuolelle.

(7)

Kun haetaan lupaa soveltaa vastuun arvonoikaisuriskin kehittynyttä menetelmää pienempien salkkujen rajalliseen määrään, on asianmukaista ymmärtää tällainen salkku asetuksen (EU) N:o 575/2013 272 artiklan 4 kohdassa määritellyksi nettoutusryhmäksi, tarkastella vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien transaktioiden määrää ja vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien nettoutusryhmien kokoa ja rajata nämä tekijät yhtäältä tiettyyn prosenttiosuuteen kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten transaktioiden kokonaismäärästä ja toisaalta prosenttiosuuteen kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen laskennan alaisten nettoutusryhmien yhteenlasketusta koosta, jotta laitosten eri ulottuvuudet voidaan ottaa huomioon.

(8)

Jotta voitaisiin lieventää mahdollisia katkoksia vastuun arvonoikaisuriskin laskennan kehittyneen menetelmän soveltamisessa pienempien salkkujen rajalliseen määrään, vastuun arvonoikaisuriskin laskennan kehittyneen menetelmän soveltaminen olisi lopetettava vasta silloin, kun määrälliset rajat rikotaan kahtena perättäisenä vuosineljänneksenä.

(9)

Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tietää, milloin pienempien salkkujen rajallisen määrän vaatimusta ei enää täytetä, jotta ne kykenisivät suorittamaan valvontatehtävänsä tehokkaasti; laitosten olisi siis tällaisissa tapauksissa annettava toimivaltaisille viranomaisille asiasta tieto.

(10)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen on toimittanut komissiolle.

(11)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (1) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

a)

hintaerosta tehtävä arvio on määritetty niin, että siinä on otettu huomioon kaikki b, c ja d alakohdassa täsmennetyt vastapuolen luokitusta, toimialaa ja aluetta koskevat ominaispiirteet;

b)

luokitusta koskeva ominaispiirre on määritelty soveltamalla sisäisten ja ulkoisten luottoluokituslähteiden ennalta määriteltyä hierarkiaa. Luokitukset jaotellaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 384 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin luottoluokkiin (credit quality steps). Tapauksissa, joissa on saatavilla useita ulkoisia luottoluokituksia, niiden jaottelussa luottoluokkiin on noudatettava mainitun asetuksen 138 artiklassa useammalle luottoluokitukselle vahvistettua menetelmää;

c)

toimialaa koskeva ominaispiirre on määritelty ottamalla huomioon vähintään seuraavat toimialaluokat:

d)

aluetta koskeva ominaispiirre on määritelty ottamalla huomioon vähintään seuraavat alueluokat:

e)

hintaerosta tehtävän arvion on edustavasti kuvastettava saatavilla olevia luottoriskinvaihtosopimuksia koskevia hintaeroja ja muiden sellaisten luottoriskivälineiden hintaeroja, joista käydään kauppaa likvideillä markkinoilla, minkä lisäksi hintaerosta tehtävän arvion on perustuttava asianmukaisten luokkien yhdistelmään ja täytettävä 3 kohdassa tarkoitetut tietojen laatua koskevat kriteerit;

f)

hintaerosta tehtävän arvion asianmukaisuuden määrittäminen perustuu volatiliteettiin eikä niinkään hintaeron tasoon.

a)

aluehallinnolla tai paikallisviranomaisella ja valtiolla on sama luottoluokitus;

b)

aluehallinnolla tai paikallisviranomaisella ei ole luottoluokitusta.

a)

kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien transaktioiden määrä ei saa olla enempää kuin 15 prosenttia vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten transaktioiden kokonaismäärästä;

b)

kunkin yksittäisen vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisen sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattoman nettoutusryhmän koko ei saa olla enempää kuin 1 prosentti kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten nettoutusryhmien yhteenlasketusta koosta;

c)

kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien nettoutusryhmien yhteenlaskettu koko ei saa olla enempää kuin 10 prosenttia kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten nettoutusryhmien yhteenlasketusta koosta;

a)

sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien transaktioiden määrä suhteessa transaktioiden kokonaismäärään;

b)

suurimman yksittäisen sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattoman nettoutusryhmän koko suhteessa kaikkien nettoutusryhmien yhteenlaskettuun kokoon; ja

c)

kaikkien sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien nettoutusryhmien yhteenlaskettu koko suhteessa kaikkien nettoutusryhmien yhteenlaskettuun kokoon.