25.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 115/39

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen uuden Eurooppa 2020 -strategian käyttöönotosta. Yksi Eurooppa 2020 -strategian painopisteistä on kestävä kasvu, joka saavutetaan edistämällä resurssitehokkaampaa, kestävämpää ja kilpailukykyisempää taloutta. Energiainfrastruktuurit nostetaan keskeiseen asemaan strategian lippulaivahankkeessa ”Resurssitehokas Eurooppa”, jossa korostetaan tarvetta parantaa Euroopan verkkoja pikaisesti siten, että ne voidaan liittää yhteen koko mantereen laajuisesti, jotta mahdollistetaan erityisesti uusiutuvien energialähteiden liittäminen verkkoon.

(2)

Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä sovittua tavoitetta, jonka mukaan jäsenvaltioiden sähköverkkojen yhteenliitäntäasteen olisi vastattava vähintään kymmentä prosenttia niiden asennetusta tuotantokapasiteetista, ei ole vielä saavutettu.

(3)

Komission tiedonannossa ”Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen – Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten” sekä sen pohjalta 28 päivänä helmikuuta 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä ja Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (4) peräänkuulutettiin uutta energiainfrastruktuuripolitiikkaa, jonka avulla voidaan optimoida verkkojen kehittämistä Euroopan tasolla vuoteen 2020 ulottuvana ajanjaksona ja sen jälkeen, jotta unioni voisi saavuttaa kilpailukykyä, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta koskevat keskeiset energiapoliittiset tavoitteensa.

(4)

Helmikuun 4 päivänä 2011 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti tarvetta nykyaikaistaa ja laajentaa Euroopan energiainfrastruktuuria sekä liittää verkot yhteen yli rajojen, jotta jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus toimisi käytännössä, saataisiin toteutettua vaihtoehtoiset toimitus- ja kauttakuljetusreitit ja energialähteet ja uusiutuvat energialähteet voisivat kehittyä ja kilpailla perinteisten lähteiden rinnalla. Se painotti, että vuoden 2015 jälkeen mikään jäsenvaltio ei saisi olla eristyksissä Euroopan kaasu- ja sähköverkoista eikä minkään jäsenvaltion energiavarmuus saisi vaarantua asianmukaisten yhteenliitäntöjen puuttumisen vuoksi.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1364/2006/EY (5) vahvistetaan Euroopan laajuisia energiaverkkoja (TEN-E) koskevat suuntaviivat. Suuntaviivojen tavoitteena on tukea unionin energian sisämarkkinoiden toteuttamista sekä edistää energiavarojen järkiperäistä tuotantoa, kuljetusta, jakelua ja käyttöä, vähentää epäsuotuisten alueiden ja saarialueiden eristyneisyyttä, turvata unionin energiansaanti sekä energialähteet ja toimitusreitit ja monipuolistaa niitä myös yhteistyössä kolmansien maiden kanssa ja edistää kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua.

(6)

Nykyisen TEN-E-kehyksen arviointi on selvästi osoittanut, että tämä kehys on vaikuttanut myönteisesti valittuihin hankkeisiin antamalla niille poliittista näkyvyyttä, mutta siitä puuttuu kokonaisnäkemys eikä se ole riittävän kohdennettu ja joustava, jotta infrastruktuureissa havaitut puutteet voitaisiin korjata. Unionin olisi sen vuoksi lisättävä toimiaan vastatakseen tämän alan tuleviin haasteisiin ja kiinnitettävä asiaankuuluvaa huomiota siihen, että voidaan havaita mahdolliset tulevat puutteet energian kysynnässä ja tarjonnassa.

(7)

On olennaisen tärkeää nopeuttaa olemassa olevien energiainfrastruktuurien parantamista ja uusien energiainfrastruktuurien käyttöönottoa, jotta voidaan saavuttaa unionin energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet eli toteuttaa energian sisämarkkinat, turvata toimitusvarmuus, erityisesti kaasun ja öljyn osalta, vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia (oikeissa olosuhteissa 30 prosenttia), kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukäytöstä 20 prosenttiin (6) ja parantaa energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä niin, että energiatehokkuuden lisääntyminen voi osaltaan vähentää uusien infrastruktuurien rakentamisen tarvetta. Samaan aikaan unionin on valmisteltava infrastruktuurejaan siihen, että sen energiajärjestelmässä irtaudutaan hiilestä vuoteen 2050 ulottuvalla pidemmällä aikavälillä. Tässä asetuksessa olisi sen vuoksi voitava ottaa huomioon myös unionin mahdolliset tulevat energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet.

(8)

Vaikka energian sisämarkkinoista säädetään sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/72/EY (7) ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/73/EY (8), nämä sisämarkkinat ovat edelleen hajanaiset, koska kansallisia energiaverkkoja ei ole liitetty riittävällä tavalla yhteen ja koska olemassa olevia energiainfrastruktuureja ei käytetä parhaalla mahdollisella tavalla. Unionin laajuisilla integroiduilla verkoilla ja älykkäiden verkkojen käyttöönotolla on kuitenkin suuri merkitys, jotta voidaan varmistaa kilpaillut ja asianmukaisesti toimivat yhdennetyt markkinat, käyttää energiainfrastruktuureita mahdollisimman hyvin, lisätä energiatehokkuutta ja hajallaan olevien uusiutuvien energialähteiden liittämistä verkkoon sekä edistää kasvua, työllisyyttä ja kestävää kehitystä.

(9)

Unionin energiainfrastruktuureja olisi parannettava, jotta voidaan ehkäistä teknisiä häiriöitä ja parantaa niiden kykyä sietää tällaisia häiriöitä sekä luonnonkatastrofeja tai ihmisen aiheuttamia onnettomuuksia, ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia ja turvallisuusuhkia; sanottu koskee erityisesti Euroopan elintärkeitä infrastruktuureja, jotka on määritelty Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista, 8 päivänä joulukuuta 2008 annetussa neuvoston direktiivissä 2008/114/EY (9).

(10)

Öljyn kuljetukseen liittyviä ympäristöriskejä voidaan merkittävästi vähentää, jos öljy kuljetetaan maaputkistojen kautta eikä vesitse.

(11)

Älykkäiden verkkojen merkitys unionin energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa tunnustetaan 12 päivänä huhtikuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa ”Älykkäät verkot: innovoinnista käyttöönottoon”.

(12)

Energian varastointilaitoksilla sekä nesteytetyn maakaasun ja paineistetun maakaasun vastaanotto-, varastointi- ja kaasuttamislaitoksilla tai paineenvähennyslaitoksilla on kasvava merkitys Euroopan energiainfrastruktuureissa. Tällaisten energiainfrastruktuurien laajentaminen on tärkeä osa hyvin toimivaa verkkoinfrastruktuuria.

(13)

Syyskuun 7 päivänä 2011 annetussa komission tiedonannossa ”EU:n energiapolitiikka: yhteistyö rajanaapureiden kanssa” korostetaan, että unionin olisi ulkosuhteissaan pyrittävä edistämään energiainfrastruktuurien kehittämistä sosioekonomisen kehityksen tukemiseksi unionin rajojen ulkopuolella. Unionin olisi edistettävä infrastruktuurihankkeita, joilla unionin energiaverkot liitetään kolmansien maiden verkkoihin, erityisesti naapurimaiden kanssa sekä sellaisten maiden kanssa, joiden kanssa unioni on sopinut erityisestä energiayhteistyöstä.

(14)

Jännite- ja taajuusvakavuuden takaamiseksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota unionin sähköverkon vakauteen, kun olosuhteet muuttuvat uusiutuvien, luonteeltaan vaihtelevien energialähteiden syötön lisääntyessä.

(15)

Euroopan kannalta merkittävien sähkön- ja kaasunsiirtoinfrastruktuurien investointitarpeiden arvioidaan olevan noin 200 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä. Investointimäärien huomattava lisäys aiempaan kehitykseen verrattuna ja kiireellinen tarve toteuttaa ensisijaiset energiainfrastruktuurit edellyttävät uutta toimintamallia energiainfrastruktuurien ja erityisesti luonteeltaan rajat ylittävien infrastruktuurien sääntelyyn ja rahoitukseen.

(16)

Kesäkuun 10 päivänä 2011 kokoontuneelle neuvostolle esitetyssä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”Energiainfrastruktuurin investointi- ja rahoitustarpeet” varoitetaan, että noin puolet vuoteen 2020 mennessä tarvittavista kokonaisinvestoinneista on vaarassa joko myöhästyä tai jäädä kokonaan toteuttamatta lupien myöntämiseen, sääntelyyn ja rahoitukseen liittyvien esteiden takia.

(17)

Tässä asetuksessa vahvistetaan Euroopan laajuisten energiaverkkojen viiveetöntä kehittämistä ja yhteentoimivuutta koskevat säännöt, jotta voidaan saavuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen energiapoliittiset tavoitteet eli varmistaa energian sisämarkkinoiden toimivuus ja energian toimitusvarmuus unionissa, edistää energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä ja edistää energiaverkkojen yhteenliittämistä. Näiden tavoitteiden kautta tämä asetus edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja tuo koko unionille kilpailukykyyn sekä taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä hyötyjä.

(18)

Euroopan laajuisten verkkojen ja niiden tosiasiallisen yhteentoimivuuden kehittämiseksi on tärkeää varmistaa toiminnan koordinointi sähkön siirtoverkonhaltijoiden välillä. Jotta voidaan tältä osin varmistaa verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 714/2009 (10) asiaa koskevien säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisesti. Suuntaviivat, jotka koskevat toiminnan koordinoinnin toteuttamista sähkön siirtoverkonhaltijoiden välillä unionin tasolla, olisi hyväksyttävä tarkastelumenettelyä noudattaen, sillä kyseisiä suuntaviivoja sovelletaan yleisesti kaikkiin siirtoverkonhaltijoihin.

(19)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 713/2009 (12) perustetulle energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle, jäljempänä ’virasto’, annetaan tällä asetuksella merkittäviä lisätehtäviä, ja sille olisi annettava oikeus periä maksuja joistakin näistä lisätehtävistä.

(20)

Kaikkien jäsenvaltioiden ja sidosryhmien tiiviin kuulemisen jälkeen komissio on määritellyt 12 strategista Euroopan laajuista ensisijaista energiainfrastruktuuria, joiden toteuttaminen vuoteen 2020 mennessä on olennaisen tärkeää unionin energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensisijaiset infrastruktuurit koskevat erilaisia maantieteellisiä alueita tai aihealueita sähkön siirtoa ja varastointia, kaasun siirtoa ja varastointia, nesteytettyä tai paineistettua maakaasua, älykkäitä verkkoja, sähkönsiirron valtaväyliä, hiilidioksidin siirtoa ja öljyä koskevien infrastruktuurien aloilla.

(21)

Yhteistä etua koskevissa hankkeissa olisi noudatettava yhteisiä, läpinäkyviä ja puolueettomia arviointiperusteita sen mukaan, miten ne vaikuttavat energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Sähkön ja kaasun osalta hankkeiden olisi oltava osa viimeisintä saatavilla olevaa kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa, jotta ne voitaisiin sisällyttää toiseen unionin luetteloon ja sitä seuraaviin luetteloihin. Suunnitelmassa olisi erityisesti otettava huomioon 4 päivänä helmikuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät tarpeesta integroida reuna-alueiden energiamarkkinat unionin sisämarkkinoihin.

(22)

Olisi perustettava alueellisia ryhmiä, joiden tehtävänä on ehdottaa ja tarkastella uudelleen yhteistä etua koskevia hankkeita, jotta voidaan laatia yhteistä etua koskevien hankkeiden alueellisia luetteloja. Laajan yksimielisyyden saavuttamiseksi alueellisten ryhmien olisi varmistettava jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, hankkeen toteuttajien ja asianomaisten sidosryhmien tiivis yhteistyö. Yhteistyön olisi mahdollisimman pitkälti perustuttava kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden olemassa oleviin alueellisiin yhteistyörakenteisiin ja muihin jäsenvaltioiden ja komission perustamiin rakenteisiin. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi osana tällaista yhteistyötä tarvittaessa annettava alueellisille ryhmille neuvoja, jotka koskevat muun muassa ehdotettujen hankkeiden sääntelyyn liittyvien seikkojen toteutettavuutta ja lakisääteisen hyväksynnän ehdotetun aikataulun toteutettavuutta.

(23)

Sen varmistamiseksi, että yhteistä etua koskevien hankkeiden unionin luettelo, jäljempänä ’unionin luettelo’, rajoittuu hankkeisiin, jotka edistävät eniten strategisten energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamista, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä unionin luettelo ja tarkastella sitä uudelleen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, kunnioittaen kuitenkin jäsenvaltioiden oikeutta hyväksyä niiden alueeseen liittyvät yhteistä etua koskevat hankkeet. Tähän asetukseen johtaneeseen säädösehdotukseen liittyvässä vaikutustenarvioinnissa tehdyn analyysin mukaan tällaisten hankkeiden lukumääräksi arvioidaan sähkön alalla noin 100 ja kaasun alalla 50. Kun otetaan huomioon kyseinen arvio sekä tarve turvata tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen, yhteistä etua koskevien hankkeiden kokonaismäärän olisi oltava hallittavissa, eikä se siten saisi merkittävästi ylittää 220:tä. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(24)

Uusi unionin luettelo olisi laadittava joka toinen vuosi. Seuraavassa unionin luettelossa ei saisi olla sellaisia yhteistä etua koskevia hankkeita, jotka on saatu päätökseen tai jotka eivät enää täytä tässä asetuksessa säädettyjä asiaankuuluvia arviointiperusteita ja vaatimuksia. Olemassa oleviin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, jotka on määrä sisällyttää seuraavaan unionin luetteloon, olisi sen vuoksi sovellettava samaa alueellisten luettelojen ja unionin luettelon laatimista koskevaa valintamenettelyä kuin ehdotettuihin hankkeisiin, mutta tästä aiheutuva hallinnollinen rasite olisi pyrittävä pitämään mahdollisimman vähäisenä, esimerkiksi käyttämällä mahdollisuuksien mukaan aiemmin toimitettuja tietoja ja ottamalla huomioon hankkeen toteuttajien vuosikertomukset.

(25)

Yhteistä etua koskevat hankkeet olisi toteutettava mahdollisimman pian, ja niitä olisi seurattava ja arvioitava tiiviisti aiheuttamatta kuitenkaan liiallista hallinnollista rasitetta hankkeen toteuttajille. Komission olisi nimitettävä eurooppalaisia koordinaattoreita hankkeille, joissa ilmenee erityisiä vaikeuksia.

(26)

Lupaprosessit eivät saisi aiheuttaa hankkeen kokoon tai monimutkaisuuteen nähden suhteetonta hallinnollista rasitetta eivätkä luoda esteitä Euroopan laajuisten verkkojen kehittämiselle ja markkinoille pääsylle. Helmikuun 19 päivänä 2009 kokoontunut neuvosto korosti päätelmissään tarvetta yksilöidä ja poistaa investoinnin esteet, muun muassa yksinkertaistamalla suunnittelu- ja konsultointimenettelyjä. Nämä päätelmät vahvistettiin 4 päivänä helmikuuta 2011 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, joka päätelmissään korosti jälleen, että on tärkeää järkeistää ja parantaa lupaprosesseja, kuitenkin siten, että samalla otetaan huomioon kansalliset toimivaltuudet.

(27)

Unionin energia-, liikenne- ja televiestintäinfrastruktuurien alan yhteistä etua koskevien hankkeiden suunnittelua ja toteuttamista olisi synergian luomiseksi koordinoitava silloin, kun se on taloudelliselta tai tekniseltä taikka ympäristön tai alueidenkäytön suunnittelun kannalta järkevää, ja siten, että turvallisuusnäkökohdat otetaan asiaankuuluvasti huomioon. Näin ollen voitaisiin erilaisia Euroopan laajuisia verkkoja suunniteltaessa asettaa etusijalle liikenne-, viestintä- ja energiaverkkojen yhteenliittäminen siten, että maa-alaa käytetään mahdollisimman vähän ja huolehditaan samalla mahdollisuuksien mukaan siitä, että olemassa olevia ja/tai käyttämättömiä reittejä käytetään uudelleen, jotta voidaan vähentää mahdollisimman paljon hankkeiden kielteisiä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia sekä ympäristö- ja rahoitusvaikutuksia.

(28)

Yhteistä etua koskeville hankkeille olisi annettava kansallisella tasolla ensisijainen asema, jotta voidaan varmistaa niiden nopea hallinnollinen käsittely. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pidettävä yhteistä etua koskevia hankkeita yleisen edun mukaisina. Hankkeille, joilla on haitallisia ympäristövaikutuksia, olisi myönnettävä lupa yleisen edun kannalta pakottavista syistä, kun kaikki luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (13) ja yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (14) edellytykset täyttyvät.

(29)

Sen, että perustetaan yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen kokoamaan yhteen tai koordinoimaan kaikkia lupamenettelyjä (”keskitetty palvelupiste”), pitäisi vähentää monimutkaisuutta, parantaa tehokkuutta ja avoimuutta sekä tehostaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Toimivaltaisten viranomaisten pitäisi olla toimintakykyisiä mahdollisimman pian nimeämisensä jälkeen.

(30)

Vaikka yleisön osallistumisesta ympäristöalan päätöksentekomenettelyihin on olemassa vakiintuneita vaatimuksia, lisätoimenpiteet ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa korkeimpien mahdollisten avoimuutta ja yleisön osallistumista koskevien vaatimusten soveltaminen kaikissa yhteistä etua koskevien hankkeiden lupaprosessiin liittyvissä merkityksellisissä kysymyksissä.

(31)

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13 päivänä joulukuuta 2011 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (15) ja, soveltuvin osin, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY (16), tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa Århusissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 allekirjoitetun yleissopimuksen (17) (Århusin yleissopimus) ja valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevan yleissopimuksen (Espoon yleissopimus) moitteettomalla ja koordinoidulla täytäntöönpanolla olisi varmistettava ympäristövaikutusten arvioinnin pääperiaatteiden yhdenmukaistaminen myös rajat ylittävissä tapauksissa. Jäsenvaltioiden olisi koordinoitava yhteistä etua koskeviin hankkeisiin liittyviä arviointejaan ja järjestettävä mahdollisuuksien mukaan yhteisiä arviointeja. Jäsenvaltioita olisi kannustettava vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja hallinnollisia valmiuksia lupaprosesseissa.

(32)

On tärkeää järkeistää ja parantaa lupaprosesseja kunnioittaen – niin pitkälle kuin mahdollista ja ottaen toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon – uuden infrastruktuurin rakentamista koskevia kansallisia toimivaltuuksia ja menettelyjä. Koska energiainfrastruktuureja on pikaisesti kehitettävä, lupaprosessien yksinkertaistamiseen olisi liitettävä selkeä määräaika, johon mennessä asianomaisten viranomaisten on tehtävä päätöksensä hankkeen rakentamisesta. Määräajan olisi tehostettava menettelyjen rakennetta ja toteuttamista, eikä se missään tapauksessa saisi vaarantaa ympäristönsuojelua ja yleisön osallistumista koskevien tiukkojen vaatimusten noudattamista. Jäsenvaltiot voisivat silti pyrkiä mahdollisuuksien mukaan lyhentämään entisestään tässä asetuksessa säädettyjä enimmäistason määräaikoja. Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että määräaikoja noudatetaan, ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että valitukset, joissa riitautetaan kattavan päätöksen aineellinen tai prosessioikeudellinen laillisuus, käsitellään mahdollisimman tehokkaasti.

(33)

Jos jäsenvaltiot katsovat sen aiheelliseksi, ne voivat sisällyttää kattavaan päätökseen päätöksiä, jotka koskevat yksittäisten maanomistajien kanssa käytyjä neuvotteluja kiinteistön käyttöoikeuden myöntämisestä, kiinteistön omistuksesta tai oikeudesta hallita kiinteistöä, alueidenkäytön suunnittelua, jolla määritetään tietyn alueen, mukaan lukien muut rakennuskohteet, kuten moottoritiet, rautatiet, rakennukset ja luonnonsuojelualueet ja jota ei toteuteta nimenomaisesti suunniteltua hanketta varten, sekä toimintalupien myöntämistä. Yhteistä etua koskeva hanke voisi lupamenettelyjen yhteydessä kattaa siihen liittyvän infrastruktuurin, siltä osin kuin se on hankkeen rakentamisen tai toimivuuden kannalta olennaista.

(34)

Tämän asetuksen ja erityisesti sen lupien myöntämistä, yleisön osallistumista ja yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamista koskevien säännösten ei pitäisi rajoittaa kansainvälisen ja unionin oikeuden soveltamista, mukaan lukien ympäristön ja ihmisten terveyden suojelua koskevat säännökset sekä yhteisen kalastus- ja meripolitiikan nojalla hyväksytyt säännökset.

(35)

Infrastruktuurin käyttäjien olisi yleisesti ottaen vastattava täysin yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittämis-, rakentamis-, toiminta- ja ylläpitokustannuksista. Yhteistä etua koskevien hankkeiden kustannukset pitäisi voida jakaa rajojen yli, kun kustannuksia ei markkinoiden kysyntää tai tariffeihin kohdistuvia odotettuja vaikutuksia koskevan arvion perusteella voida odottaa katettavan infrastruktuurin käyttäjien maksamilla tariffeilla.

(36)

Kustannusten asianmukaista jakamista koskevan keskustelun lähtökohtana olisi käytettävä infrastruktuurihankkeen kustannusten ja hyötyjen arviointia, joka tehdään energiajärjestelmän laajuiseen analyysiin perustuvan yhdenmukaistetun menetelmän pohjalta osana kymmenvuotisia verkon kehittämissuunnitelmia, jotka siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaiset verkostot laativat asetuksen (EY) N:o 714/2009 ja maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009 (18) nojalla ja jotka virasto arvioi. Kyseisessä arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon yksikkökohtaisten investointikustannusten vertailua koskevat indikaattorit ja vastaavat vertailuarvot.

(37)

Entistä yhdentyneemmillä energian sisämarkkinoilla tarvitaan selkeitä ja läpinäkyviä sääntöjä kustannusten jakamisesta rajojen yli, jotta voidaan nopeuttaa investointeja rajat ylittävään infrastruktuuriin. Helmikuun 4 päivänä 2011 kokoontunut Eurooppa-neuvosto muistutti, että on tärkeää edistää verkkoinvestoinneille otollisia sääntelypuitteita ja vahvistaa tariffit rahoitustarpeita vastaavalle tasolle sekä jakaa rajat ylittävien investointien kustannukset asianmukaisesti kilpailua ja kilpailukykyä tehostaen ja ottaen huomioon kuluttajiin kohdistuvat vaikutukset. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi päättäessään kustannusten jakamisesta rajojen yli huolehdittava siitä, että sen vaikutukset kansallisiin tariffeihin eivät aiheuta suhteetonta rasitetta kuluttajille. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi lisäksi vältettävä hankkeiden päällekkäiseen tukeen liittyvät riskit ottamalla huomioon todelliset tai arvioidut maksut ja tulot. Maksut ja tulot olisi otettava huomioon vain siltä osin, kuin niiden tarkoituksena on kattaa asiaankuuluvat kustannukset, ja niiden olisi mahdollisimman pitkälti liityttävä kyseisiin hankkeisiin. Kun investointipyynnössä otetaan huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden rajojen yli ulottuvat hyödyt, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kuultava kyseisiä siirtoverkonhaltijoita hankekohtaisesta kustannus-hyötyanalyysista.

(38)

Voimassa olevassa energian sisämarkkinoita koskevassa oikeudessa edellytetään, että sähkö- ja kaasuverkkoihin pääsystä perittävät tariffit kannustavat asianmukaisesti investointeihin. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi energian sisämarkkinoita koskevaa oikeutta soveltaessaan varmistettava vakaa ja ennustettava sääntelykehys sekä kannustimia yhteistä etua koskeville hankkeille, myös pitkän aikavälin kannustimia, jotka ovat oikeassa suhteessa hankkeen riskeihin. Tämä koskee erityisesti innovatiivisia sähkönsiirtoteknologioita, jotka mahdollistavat uusiutuvien energialähteiden, hajanaisten energiavarojen tai kysynnänohjauksen laajamittaisen integroinnin yhteenliitettyihin verkkoihin, ja kaasunsiirtoinfrastruktuureja, jotka tarjoavat markkinoille varakapasiteettia tai lisäävät niiden joustavuutta siten, että lyhyen aikavälin kaupankäynti tai korvaava toimitus on mahdollista toimitushäiriöiden aikana.

(39)

Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan lupien myöntämiseen asetuksessa tarkoitettuihin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, yleisön osallistumiseen tällaisiin hankkeisiin ja tällaisten hankkeiden säännöstämiseen. Jäsenvaltiot saavat kuitenkin kansallisen oikeutensa nojalla soveltaa samoja tai vastaavia sääntöjä muihin hankkeisiin, joilla ei ole tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan yhteistä etua koskevan hankkeen asemaa. Jäsenvaltiot saavat sääntelyyn liittyvien kannustimien osalta kansallisen oikeutensa nojalla soveltaa samoja tai vastaavia sääntöjä yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, jotka kuuluvat sähkön varastoinnin luokkaan.

(40)

Niiden jäsenvaltioiden, joissa energiainfrastruktuurihankkeilla ei nykyisin ole kansallisessa tärkeysjärjestyksessä korkeinta mahdollista oikeudellista asemaa lupamenettelyissä, olisi harkittava tällaisen aseman käyttöönottoa ja erityisesti arvioitava, nopeuttaisiko tämä lupaprosessia.

(41)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 663/2009 (19) Euroopan energia-alan elvytysohjelma (EEPR) on osoittanut lisäarvon, jota saadaan kokoamalla yksityistä rahoitusta unionin merkittävän rahoitustuen avulla, jotta Euroopan kannalta merkittävät hankkeet voidaan toteuttaa. Helmikuun 4 päivänä 2011 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että joihinkin energiainfrastruktuurihankkeisiin voidaan tarvita rajoitettua julkista rahoitusta yksityisen lisärahoituksen saamiseksi. Talous- ja finanssikriisin ja talousarviorajoitusten vuoksi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi kehitettävä avustusten ja rahoitusvälineiden kautta annettavaa kohdennettua tukea, joka houkuttelee uusia sijoittajia investoimaan energiainfrastruktuurien ensisijaisiin käytäviin ja alueisiin samalla, kun unionin rahoitusosuus pidetään mahdollisimman pienenä. Toimenpiteissä olisi hyödynnettävä kokemuksia, joita saadaan kokeiluvaiheessa hankejoukkovelkakirjojen käyttämisestä infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseen.

(42)

Sähkö-, kaasu- ja hiilidioksidialan yhteistä etua koskevien hankkeiden olisi voitava saada unionin rahoitustukea tutkimuksiin ja tietyin edellytyksin töihin, heti kun tällaista rahoitusta on käytettävissä Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevan asetuksen nojalla avustusten tai innovatiivisten rahoitusvälineiden muodossa. Näin voidaan varmistaa räätälöidyn tuen antaminen yhteistä etua koskeville hankkeille, jotka eivät ole kannattavia voimassa olevan sääntelykehyksen nojalla ja nykyisissä markkinaolosuhteissa. On tärkeää välttää kilpailun vääristyminen erityisesti sellaisten hankkeiden välillä, joilla edistetään unionin saman ensisijaisen käytävän toteuttamista. Rahoitustuen antamisessa olisi varmistettava tarvittava synergia rakennerahastojen kanssa, joista rahoitetaan paikallisesti tai alueellisesti merkittäviä älykkäitä energianjakeluverkkoja. Yhteistä etua koskeviin hankkeisiin tehtävissä investoinneissa olisi sovellettava kolmivaiheista harkintaa. Ensinnäkin markkinoille olisi annettava investoinneissa etusija. Toiseksi, jos investoinnit eivät toteudu markkinoilla, olisi tarkasteltava sääntelyyn liittyviä ratkaisuja ja tarvittaessa mukautettava sääntelykehystä sekä varmistettava sen asianmukainen soveltaminen. Kolmanneksi, jos kahden ensimmäisen vaiheen perusteella ei pystytä varmistamaan tarvittavia investointeja yhteistä etua koskevaan hankkeeseen, siihen voitaisiin myöntää unionin rahoitustukea, jos se täyttää sovellettavat kelpoisuusehdot.

(43)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli Euroopan laajuisten energiaverkkojen kehittämistä ja yhteentoimivuutta ja liitäntöjä näihin verkkoihin, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(44)

Näin ollen asetukset (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 olisi muutettava.

(45)

Näin ollen päätös N:o 1364/2006/EY olisi kumottava,

a)

käsitellään sellaisten yhteistä etua koskevien hankkeiden yksilöintiä, jotka ovat välttämättömiä ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamiseksi ja jotka kuuluvat liitteessä II määriteltyihin sähkön, kaasun, öljyn ja hiilidioksidin energiainfrastruktuuriluokkiin, jäljempänä ’energiainfrastruktuuriluokat’;

b)

helpotetaan yhteistä etua koskevien hankkeiden viiveetöntä toteuttamista järkeistämällä, koordinoimalla entistä tiiviimmin ja nopeuttamalla lupaprosesseja ja parantamalla yleisön osallistumista;

c)

vahvistetaan rajat ylittävää kustannusten jakamista ja riskisidonnaisia kannustimia koskevat säännöt ja ohjeistus yhteistä etua koskevia hankkeita varten;

d)

määritetään ehdot, joilla yhteistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea.

1)

’energiainfrastruktuurilla’ kaikkia fyysisiä laitteita tai laitoksia, jotka kuuluvat energiainfrastruktuuriluokkiin ja jotka sijaitsevat unionin alueella tai yhdistävät unionin ja yhden tai useamman kolmannen maan;

2)

’kattavalla päätöksellä’ jäsenvaltion yhden tai useamman viranomaisen, tuomioistuimia lukuun ottamatta, tekemää päätöstä tai tekemien päätösten sarjaa, jolla määritetään, voidaanko hankkeen toteuttajalle myöntää lupa energiainfrastruktuurin rakentamiseen hankkeen toteuttamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hallinnollisen muutoksenhakumenettelyn yhteydessä tehtävien päätösten soveltamista;

3)

’hankkeella’ yhtä tai useampaa energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvaa johtoa, putkijohtoa, laitosta, laitetta tai laitteistoa;

4)

’yhteistä etua koskevalla hankkeella’ hanketta, joka on välttämätön liitteessä I määriteltyjen energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamiseksi ja joka kuuluu 3 artiklassa tarkoitettuun unionin luetteloon yhteistä etua koskevista hankkeista;

5)

’energiainfrastruktuurin pullonkaulalla’ energiajärjestelmän fyysisten virtojen rajoitusta, jonka syynä on riittämätön siirtokapasiteetti, mukaan lukien infrastruktuurin puuttuminen;

6)

’hankkeen toteuttajalla’ yhtä seuraavista:

7)

’älykkäällä verkolla’ sähköverkkoa, jossa voidaan ottaa kustannustehokkaalla tavalla huomioon kaikkien siihen liitettyjen käyttäjien – tuottajien ja kuluttajien sekä niiden, jotka ovat sekä tuottajia että kuluttajia – käyttötottumukset ja toiminta siten, että voidaan varmistaa taloudellisesti tehokkaat ja kestävät energiajärjestelmät, joissa hävikki on vähäistä ja laatu, toimitusvarmuus ja turvallisuus ovat korkeatasoisia;

8)

’töillä’ osien, järjestelmien ja palvelujen, mukaan lukien ohjelmistot, ostoa, hankintaa ja käyttöönottoa sekä hankkeeseen liittyvien kehittämis-, rakennus- ja asennustöiden toteuttamista, laitteistojen vastaanottoa ja hankkeen käynnistämistä;

9)

’tutkimuksila’ hankkeen toteuttamisen valmistelemiseksi tarvittavia toimia, mukaan lukien valmistelevat tutkimukset, toteutettavuustutkimukset, arvioinnit, testit ja validointitutkimukset, mukaan lukien ohjelmistot, sekä muut tekniset tukitoimet tai ennakolta toteutettavat toimet, joita tarvitaan hankkeen suunnittelussa ja kehittämisessä ja hankkeen rahoitusta koskevien päätösten tekemisessä; näitä ovat esimerkiksi kohteiden tutkiminen ja rahoitusjärjestelyn valmistelu;

10)

’kansallisella sääntelyviranomaisella’ direktiivin 2009/72/EY 35 artiklan 1 kohdan tai direktiivin 2009/73/EY 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyä kansallista sääntelyviranomaista;

11)

’käyttöönotolla’ prosessia, jossa hanke saatetaan käyttökuntoon sen jälkeen, kun se on rakennettu.

a)

kullekin yksittäiselle ehdotukselle yhteistä etua koskevaksi hankkeeksi on saatava niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä, joiden alueeseen hanke liittyy, ja jos jäsenvaltio päättää olla antamatta hyväksyntäänsä, sen on perusteltava päätöksensä kyseiselle ryhmälle;

b)

sen on otettava huomioon komission neuvot, joiden tavoitteena on varmistaa, että yhteistä etua koskevien hankkeiden kokonaismäärä on hallittavissa.

a)

varmistaa, että siihen sisällytetään ainoastaan 4 artiklassa tarkoitetut arviointiperusteet täyttäviä hankkeita;

b)

varmistaa alueiden välisen johdonmukaisuuden ottaen huomioon liitteessä III olevassa 2 kohdan 12 alakohdassa tarkoitetun energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston, jäljempänä ’virasto’, lausunnon;

c)

ottaa huomioon liitteessä III olevassa 2 kohdan 9 alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden lausunnot; ja

d)

pyrkii varmistamaan, että yhteistä etua koskevien hankkeiden kokonaismäärä unionin luettelossa on hallittavissa.

a)

hanke on välttämätön vähintään yhden energiainfrastruktuurien ensisijaisen käytävän ja alueen toteuttamiseksi;

b)

hankkeen mahdolliset kokonaishyödyt, jotka on arvioitu 2 kohdassa säädettyjen erityisten arviointiperusteiden mukaisesti, ovat sen kustannuksia suuremmat, myös pidemmällä aikavälillä; ja

c)

hanke täyttää jonkin seuraavista kriteereistä:

a)

liitteessä II olevassa 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettuihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvien sähkön siirto- ja varastointihankkeiden on edistettävä merkittävästi vähintään yhtä seuraavista erityistavoitteista:

b)

liitteessä II olevassa 2 kohdassa tarkoitettuihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvien kaasuhankkeiden on edistettävä merkittävästi vähintään yhtä seuraavista erityistavoitteista:

c)

liitteessä II olevassa 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun energiainfrastruktuuriluokkaan kuuluvien älykkään sähköverkon hankkeiden on edistettävä merkittävästi kaikkia seuraavia erityistavoitteita:

d)

liitteessä II olevassa 3 kohdassa tarkoitettuihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvien öljynsiirtohankkeiden on edistettävä merkittävästi kaikkia seuraavia erityistavoitteita:

e)

liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitettuihin energiainfrastruktuuriluokkiin kuuluvien hiilidioksidinsiirtohankkeiden on edistettävä merkittävästi kaikkia seuraavia erityistavoitteita:

a)

kunkin ehdotetun hankkeen kiireellisyys markkinoiden yhdentymistä, muun muassa vähintään yhden jäsenvaltion eristyneisyyden poistamista, sekä kilpailua, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta koskevien unionin energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

b)

niiden jäsenvaltioiden lukumäärä, joita kukin hanke koskee, sekä yhtäläisten mahdollisuuksien varmistaminen hankkeille, joihin osallistuu reuna-alueiden jäsenvaltioita;

c)

kunkin hankkeen vaikutus alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, ja

d)

hankkeen täydentävyys muihin ehdotettuihin hankkeisiin nähden.

a)

toteutettavuus- ja suunnittelututkimukset;

b)

kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun asianomaisen viranomaisen hyväksyntä;

c)

rakentaminen ja käyttöönotto;

d)

10 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu lupaprosessin aikataulu.

a)

hankkeen kehittämisessä, rakentamisessa ja käyttöönotossa saavutettu edistys, erityisesti lupa- ja kuulemismenettelyjen osalta;

b)

tarvittaessa viivästykset suhteessa toteuttamissuunnitelmaan, tällaisten viivästysten syyt ja tiedot muista ilmenneistä vaikeuksista;

c)

tarvittaessa tarkistettu suunnitelma viivästysten ratkaisemiseksi.

a)

siltä osin kuin direktiivien 2009/72/EY ja 2009/73/EY 22 artiklan 7 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan kansallisten lakien mukaisesti, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että investointi toteutetaan;

b)

tapauksissa, joissa a alakohdan mukaisia kansallisten sääntelyviranomaisten toimenpiteitä ei sovelleta, hankkeen toteuttajan on valittava kolmas osapuoli rahoittamaan tai rakentamaan hanke kokonaan tai osittain. Hankkeen toteuttajan on tehtävä näin, ennen kuin viivästys toteuttamissuunnitelman mukaiseen käyttöönottopäivään verrattuna on yli kaksi vuotta;

c)

tapauksissa, joissa kolmatta osapuolta ei valita b alakohdan mukaisesti, jäsenvaltio tai, kun jäsenvaltio on niin säätänyt, kansallinen sääntelyviranomainen voi kahden kuukauden kuluessa b alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä nimetä kolmannen osapuolen rahoittamaan tai rakentamaan hanke, ja hankkeen toteuttajan on hyväksyttävä tämä;

d)

tapauksissa, joissa viivästys toteuttamissuunnitelman mukaiseen käyttöönottopäivään verrattuna on yli kaksi vuotta ja kaksi kuukautta, komissio voi asianomaisten jäsenvaltioiden hyväksynnän saatuaan ja niiden tehdessä täysimääräisesti yhteistyötä julkaista kaikille sellaisille kolmansille osapuolille, joista voi tulla hankkeen toteuttajia, avoimen ehdotuspyynnön hankkeen toteuttamiseksi sovitun aikataulun mukaisesti;

e)

sovellettaessa c tai d alakohtaa verkonhaltijan, jonka alueella investointi sijaitsee, on annettava toteuttaville verkonhaltijoille tai sijoittajille tai kolmannelle osapuolelle kaikki investoinnin toteuttamisessa tarvittavat tiedot, liitettävä uudet energiavarat siirtoverkkoon ja tehtävä yleensäkin parhaansa helpottaakseen investoinnin toteuttamista sekä yhteistä etua koskevan hankkeen turvallista, luotettavaa ja tehokasta toimintaa ja ylläpitoa.

a)

edistettävä hankkeita, joita varten hänet on nimetty eurooppalaiseksi koordinaattoriksi, sekä rajat ylittävää vuoropuhelua hankkeen toteuttajien ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien välillä;

b)

avustettava tarpeen mukaan kaikkia osapuolia asianomaisten sidosryhmien kuulemisessa ja tarvittavien lupien saamisessa hankkeille;

c)

tarvittaessa annettava hankkeen toteuttajille neuvoja hankkeen rahoituksesta;

d)

varmistettava, että asianomaiset jäsenvaltiot antavat asianmukaista tukea ja strategista ohjausta hankkeiden valmistelua ja toteutusta varten;

e)

toimitettava komissiolle vuosittain ja tarvittaessa toimeksiantonsa päättyessä kertomus hankkeiden edistymisestä sekä kaikista vaikeuksista ja esteistä, jotka voivat merkittävästi viivästyttää hankkeen (hankkeiden) käyttöönottopäivää. Komissio toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja asianomaisille ryhmille.

a)

toimivaltainen viranomainen ilmoittaa siirrosta komissiolle ja joko toimivaltainen viranomainen tai hankkeen toteuttaja julkaisee tätä koskevat tiedot 9 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla;

b)

vain yksi viranomainen on vastuussa tietystä yhteistä etua koskevasta hankkeesta, on hankkeen toteuttajan ainoa yhteyspiste kattavaa päätöstä koskevassa prosessissa tietystä yhteistä etua koskevasta hankkeesta ja koordinoi kaikkien asiaankuuluvien asiakirjojen ja tietojen toimittamista.

a)

Hakemusta edeltävä menettely, joka kattaa ajanjakson lupaprosessin alkamisesta siihen, kun toimivaltainen viranomainen hyväksyy jätetyt hakemusasiakirjat, toteutetaan kahden vuoden ohjeellisen ajanjakson kuluessa.

Kyseinen menettely sisältää hankkeen toteuttajien mahdollisesti laatimien ympäristöraporttien valmistelun.

Lupaprosessin alkamisajankohdan määrittämiseksi hankkeen toteuttajien on ilmoitettava hankkeesta kirjallisesti asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja liitettävä ilmoitukseen kohtuullisen yksityiskohtainen kuvaus hankkeesta. Toimivaltaisen viranomaisen on viimeistään kolmen kuukauden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta todettava ilmoitus vastaanotetuksi myös muiden asianomaisten viranomaisten puolesta tai, jos se ei katso hankkeen olevan riittävän kypsä lupaprosessiin, hylättävä se kirjallisesti. Toimivaltaisen viranomaisen on perusteltava ilmoituksen hylkääminen myös muiden asianomaisten viranomaisten puolesta. Toimivaltaisen viranomaisen antaman vastaanottoilmoituksen allekirjoituspäivä on lupaprosessin alkamispäivä. Jos hanke koskee kahta tai useampaa jäsenvaltiota, lupaprosessin alkamispäivä on päivä, jona asianomainen toimivaltainen viranomainen hyväksyy viimeisen ilmoituksen.

b)

Lakisääteinen lupamenettely, joka kattaa ajanjakson jätettyjen hakemusasiakirjojen hyväksymispäivästä siihen, kun tehdään kattava päätös, saa kestää enintään vuoden ja kuusi kuukautta. Jäsenvaltiot voivat asettaa lyhyemmän määräajan, jos sitä pidetään asianmukaisena.

a)

Toimivaltaisen viranomaisen on todettuaan ilmoituksen vastaanotetuksi 1 kohdan a alakohdan mukaisesti yksilöitävä tiiviissä yhteistyössä muiden asianomaisten viranomaisten kanssa ja tarvittaessa hankkeen toteuttajan ehdotuksen perusteella niiden tietojen kattavuus ja yksityiskohtaisuus, jotka hankkeen toteuttajan on toimitettava osana hakemusasiakirjoja kattavan päätöksen hakemiseksi. Yksilöinti tehdään liitteessä VI olevassa 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun tarkistuslistan pohjalta.

b)

Toimivaltaisen viranomaisen on tiiviissä yhteistyössä hankkeen toteuttajan ja muiden asianomaisten viranomaisten kanssa ja ottaen huomioon a alakohdan mukaisesti toteutettujen toimien tulokset määriteltävä lupaprosessin yksityiskohtainen aikataulu liitteessä VI olevan 2 kohdan suuntaviivojen mukaisesti.

Kahden tai useamman jäsenvaltion rajan ylittävien hankkeiden osalta asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on laadittava yhteinen aikataulu, jossa ne pyrkivät sovittamaan yhteen omat aikataulunsa.

c)

Toimivaltaisen viranomaisen on hakemusasiakirjojen luonnoksen vastaanotettuaan tarvittaessa ja myös muiden asianomaisten viranomaisten puolesta esitettävä hankkeen toteuttajalle pyyntö, joka koskee puuttuvien tietojen toimittamista ja jossa voidaan käsitellä ainoastaan a alakohdassa yksilöityjä kysymyksiä. Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä hakemus tarkastelua varten kirjallisesti kolmen kuukauden kuluessa puuttuvien tietojen toimittamisesta. Lisätietoja voidaan pyytää vain siinä tapauksessa, että se on perusteltua muuttuneiden olosuhteiden vuoksi.

a)

11 artiklan mukaisesti laaditun menetelmän mukainen hankekohtainen kustannus-hyötyanalyysi, jossa otetaan huomioon kyseisen jäsenvaltion rajojen yli ulottuvat hyödyt;

b)

liiketoimintasuunnitelma, jossa arvioidaan hankkeen taloudellista kannattavuutta, mukaan lukien valittu rahoitusratkaisu, sekä liitteessä II olevassa 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvan yhteistä etua koskevan hankkeen osalta markkinatestauksen tulokset; ja

c)

jos hankkeen toteuttajat pääsevät asiasta yhteisymmärrykseen, rajat ylittävää kustannusten jakamista koskeva perusteltu ehdotus.

—

siirtorajoitusmaksut tai muut maksut;

—

tulot, jotka saadaan asetuksen (EY) N:o 714/2009 13 artiklan nojalla perustetusta siirtoverkonhaltijoiden välisestä korvausmekanismista.

a)

kuhunkin asianomaiseen jäsenvaltioon kohdistuvien vaikutusten arviointi, myös verkkotariffien osalta;

b)

3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun liiketoimintasuunnitelman arviointi;

c)

alueelliset tai unionin laajuiset myönteiset ulkoisvaikutukset, joita hankkeesta aiheutuisi;

d)

asianomaisten hankkeen toteuttajien kuulemisen tulokset.

a)

vapautus direktiivin 2009/73/EY 32, 33 ja 34 artiklan sekä 41 artiklan 6, 8 ja 10 kohdan säännösten soveltamisesta kyseisen direktiivin 36 artiklan nojalla;

b)

vapautus asetuksen (EY) N:o 714/2009 16 artiklan 6 kohdan tai direktiivin 2009/72/EY 32 artiklan sekä 37 artiklan 6 ja 10 kohdan säännösten soveltamisesta asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan nojalla;

c)

vapautus direktiivin 2003/55/EY (20) 22 artiklan nojalla; tai

d)

vapautus asetuksen (EY) N:o 1228/2003 (21) 7 artiklan nojalla.

a)

vapautus direktiivin 2009/73/EY 32, 33 ja 34 artiklan sekä 41 artiklan 6, 8 ja 10 kohdan säännösten soveltamisesta kyseisen direktiivin 36 artiklan nojalla;

b)

vapautus asetuksen (EY) N:o 714/2009 16 artiklan 6 kohdan tai direktiivin 2009/72/EY 32 artiklan sekä 37 artiklan 6 ja 10 kohdan säännösten soveltamisesta asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan nojalla;

c)

vapautus direktiivin 2003/55/EY 22 artiklan nojalla; tai

d)

vapautus asetuksen (EY) N:o 1228/2003 7 artiklan nojalla.

a)

ennakoivaa investointia koskevat säännöt; tai

b)

ennen hankkeen käyttöönottoa tosiasiallisesti aiheutuneiden kustannusten huomioon ottamista koskevat säännöt; tai

c)

säännöt, jotka koskevat lisätuoton saamista hankkeeseen investoidusta pääomasta; tai

d)

kaikki muut tarpeellisiksi ja asianmukaisiksi katsotut toimenpiteet.

a)

1 kohdassa tarkoitetuista kannustimista kansallisten sääntelyviranomaisten parhaiden käytäntöjen vertailuanalyysin pohjalta;

b)

yhteisestä menetelmästä, jolla arvioidaan sähkö- ja kaasualan infrastruktuurihankkeisiin tehtävistä investoinneista aiheutuvia tavanomaista suurempia riskejä.

a)

12 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukainen hankekohtainen kustannus-hyötyanalyysi antaa näyttöä merkittävistä myönteisistä ulkoisvaikutuksista esimerkiksi toimitusvarmuuden, yhteisvastuun tai innovoinnin alalla;

b)

hankkeesta on tehty rajat ylittävää kustannusten jakamista koskeva päätös 12 artiklan nojalla; tai, kun on kyse yhteistä etua koskevista hankkeista, jotka kuuluvat liitteessä II olevassa 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun luokkaan ja joista ei sen vuoksi tehdä rajat ylittävää kustannusten jakamista koskevaa päätöstä, hankkeessa on pyrittävä tarjoamaan palveluja rajojen yli, kehittämään teknologisia innovaatioita ja varmistamaan rajat ylittävien verkkojen toiminnan turvallisuus;

c)

hanke ei ole liiketoimintasuunnitelman ja muiden, erityisesti mahdollisten sijoittajien tai luotonantajien taikka kansallisen sääntelyviranomaisen tekemien arviointien mukaan kaupallisesti kannattava. Hankkeen kaupallista kannattavuutta arvioitaessa on otettava huomioon 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kannustimia koskeva päätös ja sen perustelut.

a)

edistyminen 3 artiklan mukaisesti valittujen yhteistä etua koskevien hankkeiden suunnittelussa, kehittämisessä, rakentamisessa ja käyttöönotossa ja tapauksen mukaan toteutuksen viivästykset ja muut ilmenneet vaikeudet;

b)

varat, jotka unioni on sitonut ja maksanut yhteistä etua koskeviin hankkeisiin verrattuna rahoitettujen yhteistä etua koskevien hankkeiden kokonaisarvoon;

c)

sähkö- ja kaasualan osalta jäsenvaltioiden välisen yhteenliitäntäasteen kehitys, vastaava energian hintojen kehitys sekä verkon järjestelmähäiriöiden lukumäärä, niiden syyt ja niihin liittyvät taloudelliset kustannukset;

d)

lupien myöntämisen ja yleisön osallistumisen osalta erityisesti:

e)

sääntelyn osalta erityisesti:

f)

se, miten tehokkaasti tällä asetuksella edistetään markkinoiden yhdentymistä vuoteen 2014 ja 2015 mennessä koskevia tavoitteita, vuotta 2020 koskevia energia- ja ilmastotavoitteita sekä pidemmällä aikavälillä siirtymistä vähähiiliseen talouteen vuoteen 2050 mennessä.

a)

yleiset, päivitetyt tiedot kustakin yhteistä etua koskevasta hankkeesta, mukaan lukien maantieteelliset tiedot;

b)

5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kunkin yhteistä etua koskevan hankkeen toteuttamissuunnitelma;

c)

11 artiklan mukaisesti laaditun menetelmän pohjalta tehdyn kustannus-hyötyanalyysin keskeiset tulokset asianomaisista yhteistä etua koskevista hankkeista, lukuun ottamatta kaupallisesti arkaluonteisia tietoja;

d)

unionin luettelo;

e)

varat, jotka unioni on jakanut ja maksanut kuhunkin yhteistä etua koskevaan hankkeeseen.

1)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

Kulut

Tämän asetuksen 4–12 artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 347/2013 11 artiklassa tarkoitettuihin Sähkö-ENTSOn toimintoihin liittyvistä kustannuksista vastaavat siirtoverkonhaltijat, ja kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa. Sääntelyviranomaiset hyväksyvät kustannukset ainoastaan, jos ne ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.”

3)

Lisätään 18 artiklaan uusi kohta seuraavasti:

”4 a.   Komissio voi antaa suuntaviivoja toiminnan koordinoinnin täytäntöönpanosta siirtoverkonhaltijoiden välillä unionin tasolla. Näiden suuntaviivojen on oltava sopusoinnussa tämän asetuksen 6 artiklassa tarkoitettujen verkkosääntöjen kanssa ja perustuttava niihin sekä tämän asetuksen 8 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin hyväksyttyihin määrityksiin ja viraston lausuntoon. Komissio ottaa suuntaviivoja antaessaan huomioon erilaiset alueelliset ja kansalliset toimintavaatimukset.

Kyseiset suuntaviivat hyväksytään 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

4)

Lisätään 23 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (26) 5 artiklaa.

1)

Korvataan 8 artiklan 10 kohdan a alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

‘11 artikla

Kulut

Tämän asetuksen 4–12 artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 347/2013 11 artiklassa tarkoitettuihin Kaasu-ENTSOn toimintoihin liittyvistä kustannuksista vastaavat siirtoverkonhaltijat, ja kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa. Sääntelyviranomaiset hyväksyvät kustannukset ainoastaan, jos ne ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.”