LIITE

NATURA 2000

TIETOLOMAKE

Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu neuvoston direktiivi 2009/147/EY sekä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY

TIETOLOMAKE

Erityissuojelualueille (SPA), ehdotuksille yhteisölle tärkeiksi alueiksi (pSCI), yhteisölle tärkeille alueille (SCI) ja erityisten suojelutoimien alueille (SAC)

1.   ALUEEN TUNNISTUS

2.   ALUEEN SIJAINTI

3.   TIEDOT ALUEEN EKOLOGIASTA

4.   ALUEEN KUVAUS

5.   ALUEEN SUOJELUN TILA (VALINNAINEN)

6.   ALUEEN HOITO

7.   ALUEEN KARTTA

TIETOLOMAKE

SELITTÄVÄT HUOMAUTUKSET

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO

1.	ALUEEN TUNNISTUS

1.1	Aluetyyppi

1.2	Alueen koodi

1.3	Alueen nimi

1.4	Ensimmäinen täyttöajankohta

1.5	Päivitysajankohta

1.6	Vastuutaho

1.7	Ajankohta, jona alue on ilmoitettu ja osoitettu/luokiteltu erityisalueeksi

2.	ALUEEN SIJAINTI

2.1	Alueen keskipiste

2.2	Alueen pinta-ala

2.3	Meripinta-alan osuus alueesta

2.4	Alueen pituus (valinnainen)

2.5	Hallinnollinen aluekoodi ja -nimi

2.6	Luonnonmaantieteelliset vyöhykkeet

3.	TIEDOT ALUEEN EKOLOGIASTA

3.1	Alueella esiintyvät luontotyypit sekä alueen arviointi niiden osalta

3.2	Direktiivin 2009/147/EY 4 artiklassa tarkoitetut ja direktiivin 92/43/ETY liitteessä II luetellut lajit sekä alueiden arviointi näiden suojelun kannalta

3.3	Muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit (valinnainen)

4.	ALUEEN KUVAUS

4.1	Alueen yleispiirteet

4.2	Alueen luonne ja merkitys

4.3	Uhat, kuormitukset ja toimet, joilla on vaikutuksia alueeseen

4.4	Omistussuhteet (valinnainen)

4.5	Tietolähteet (valinnainen)

5.	ALUEEN SUOJELUN TILA (VALINNAINEN)

5.1	Suojelun tila kansallisella ja alueellisella tasolla

5.2	Alueen yhteydet muihin alueisiin (viereiset alueet ja muut suojelualuetyypit)

5.3	Alueen osoittaminen

6.	ALUEEN HOITO

6.1	Alueen hoidosta vastaava taho

6.2	Hoitosuunnitelma

6.3	Suojelutoimet (valinnainen)

7.	ALUEEN KARTTA

Liite

Lyhenteet:

EY	Euroopan yhteisöt
ETY	Euroopan talousyhteisö
GIS	Paikkatietojärjestelmä
INSPIRE	Euroopan paikkatietoinfrastruktuuri
pSCI	Ehdotus yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi (pSCI)
SCI	Yhteisön tärkeänä pitämä alue
SAC	Erityisten suojelutoimien alue
SPA	Erityissuojelualue

JOHDANTO

Natura 2000 on ekologinen verkosto, jonka avulla suojellaan luonnonvaraisia eläin- ja kasvilajeja sekä luontotyyppejä, jotka ovat yhteisön kannalta tärkeitä Euroopan unionissa. Se koostuu vuonna 1979 annetun lintudirektiivin 2009/147/EY ja vuonna 1992 annetun luontotyyppidirektiivin 92/43/ETY nojalla luokitelluista alueista.

Natura 2000 -hankkeen onnistumisen kannalta on keskeistä se, minkä tasoista tietoa yhteisön tärkeinä pitämistä luontotyypeistä ja lajeista on käytettävissä. Näin ollen tietojen on oltava strukturoituja ja vertailukelpoisia.

Natura 2000 -hankkeen tämän vaiheen toteuttamisen edellyttämän tietojen toimittamisen oikeudellinen perusta esitetään luontotyyppidirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan ”näihin tietoihin kuuluu alueen kartta, nimi, sijainti ja laajuus sekä liitteessä III (1 vaihe) eriteltyjen perusteiden soveltamisesta saadut tiedot, ja ne on toimitettava lomakkeella, jonka komissio on valmistellut 21 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti”. Lintudirektiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan ”jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki asiaan vaikuttavat tiedot, jotta komissio voi tehdä sellaista yhteensovittamista koskevia asianmukaisia aloitteita, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että toisaalta 1 kohdassa ja toisaalta 2 kohdassa tarkoitetut alueet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka vastaa kyseisten lajien suojelutarpeita sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan”.

Tietolomakkeen tarkoitus ja käyttö

Natura 2000 -verkoston tietolomakkeen ja siihen perustuvan tietokannan päätavoitteena on

(1)

tarjota kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla komissio voi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa koordinoida toimenpiteitä yhtenäisen Natura 2000 -verkoston luomiseksi ja ylläpitämiseksi sekä arvioida verkoston toimivuutta direktiivin 92/43/ETY liitteessä I olevien luontotyyppien ja liitteessä II olevien lajien sekä direktiivin 2009/147/ETY liitteessä I olevien lintulajien ja mainitun direktiivin kattamien muiden muuttolintujen elinympäristöjen suojelun suhteen;

(2)	päivittää SCI- ja SAC-alueita koskevia luontotyyppidirektiivin nojalla laadittuja EU-luetteloita;

(3)	tarjota tietoja komission muuta päätöksentekoa varten sen varmistamiseksi, että Natura 2000 -verkosto otetaan täysimääräisesti huomioon komission muilla toiminta-alueilla ja erityisesti alue-, maatalous-, energia-, liikenne- ja matkailupolitiikassa;

(4)	avustaa komissiota ja asiaankuuluvia komiteoita valittaessa Life+-välineestä ja muista rahoitusvälineistä rahoitettavia hankkeita, jos alueiden suojelua koskevilla tiedoilla todennäköisesti voidaan helpottaa päätöksentekoa;

(5)

luoda yhdenmukainen ja käyttökelpoinen formaatti Natura 2000 -alueita koskevien tietojen vaihtamista ja niistä tiedottamista varten paikkatietoinfrastruktuuria koskevan asetuksen (INSPIRE-asetus), muun EU:n lainsäädännön ja tietoihin tutustumista koskevien sopimusten (esim. Århusin yleissopimus) mukaisesti;

(6)	tarjota tietoja tutkimuksen ja suunnittelun avuksi sekä muihin luonnonsuojelupolitiikkaa tukeviin tarkoituksiin;

(7)	toimia luotettavana viite- ja tietolähteenä arvioitaessa erityisiä ongelmia mahdollisissa EU:n lainsäädännön rikkomistapauksissa.

Tietolomaketta, jolla Natura 2000 -verkosto dokumentoidaan EU:n tasolla, pidetään tärkeänä tietolähteenä kaikissa edellä mainituissa tarkoituksissa. Tietolomaketta olisi päivitettävä mahdollisimman usein, jotta sitä voitaisiin käyttää tarkoituksenmukaisella tavalla. Siksi on erittäin suositeltavaa, että jäsenvaltiot päivittävät tietolomaketta parhailla saatavilla olevilla tiedoilla säännöllisesti. Esimerkiksi luontotyyppidirektiivin 11 artiklassa tarkoitettu seuranta, hoitosuunnitelmat ja vaikutusten arvioinnit voivat tuottaa tulokseksi uusia tietoja, joiden avulla tietolomaketta voitaisiin päivittää. Luontotyyppidirektiivissä ei kuitenkaan säädetä kunkin alueen yksityiskohtaisesta seurannasta 11 artiklassa tarkoitetun seurannan lisäksi.

Vaikka joillakin jäsenvaltioiden tietolomakkeeseen tekemillä muutoksilla (esimerkiksi EU-luetteloihin komission päätöksellä tehdyt muutokset) voi olla oikeudellisia seurauksia, lähtökohtana ei kuitenkaan pidetä sitä, että tietolomakkeeseen tehdyillä tarkistetuilla merkinnöillä olisi sellaisenaan suoria oikeudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi jos joltakin alueelta häviää jokin laji, häviämisen ei välttämättä katsottaisi johtuvan epäasianmukaisesta hoidosta, eikä se siksi johtaisi automaattisesti oikeustoimiin. Myöskään se, että tietolomakkeessa annetaan tietoja alueeseen haitallisesti vaikuttavista uhista ja kuormituksista, ei välttämättä tarkoita sitä, ettei jäsenvaltio täytä sille kuuluvia velvoitteita. Kaikkia tietoja on tarkasteltava oikeassa kontekstissa.

Tarkistettu tietolomake

Ensimmäinen tietolomake hyväksyttiin vuonna 1997 päätöksellä 97/266/EY. Vuonna 2008 jäsenvaltiot ja komissio katsoivat, että luontotyyppi- ja lintudirektiiveihin liittyvää tiedonkulkua on tarpeen parantaa, yksinkertaistaa ja uudistaa. Tämän johdosta tietolomaketta alettiin tarkistaa teknisessä työryhmässä (raportointia käsittelevässä asiantuntijaryhmässä) tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

Tietolomaketta tarkistettiin niiden tietojen saatavuuden ja laadun parantamiseksi, joita tarvitaan Natura 2000 -verkostoa varten. Joitakin tarpeettomiksi tulleita vanhan tietolomakkeen osia poistettiin, ja tässä yhteydessä otettiin erityisesti huomioon digitaalisten paikkatietojen parempi saatavuus paikkatietoinfrastruktuureissa. Lisäksi korjattiin joitakin suuria puutteita (esimerkiksi otettiin käyttöön tiedot meripinta-alan osuudesta alueella) ja tehtiin tarvittavia parannuksia alueen ekologiaa koskevaan tietorakenteeseen.

Tarkistamisen toinen syy oli tiedonhallintateknologian nopea kehittyminen (esimerkiksi automaattinen laadunvalvonta ja muutosten tarkka jäljittäminen tietojen toimittamisten välillä) ja se, että käytettävissä on yhä enemmän digitaalisia maantieteellisiä tietoja ja analyysivälineitä. Paperisia karttoja ja lomakkeita ei näin ollen enää vaadita, vaan kaikki tiedot on toimitettava sähköisessä muodossa.

Tässä asiakirjassa selostetaan tietolomakkeen tietokenttiä ja tarvittavia maantieteellisiä tietoja sekä neuvotaan, miten tietokentät on täytettävä.

Natura 2000 -viiteportaali

Joitakin tietolomakkeen osia on tarpeen muuttaa ajan mittaan ja mukauttaa tekniseen kehitykseen. Nämä osat ovat nähtävillä Natura 2000 -viiteportaalissa, jota päivitetään säännöllisesti ja jolta voi suorittaa hakuja. Näitä osia ovat viiteasiakirjat (esimerkiksi lajien koodit), tekninen tukimateriaali (esimerkiksi tietomallit ja sovellukset) sekä ohjeet, joilla varmistetaan tietolomakkeen yhdenmukainen käyttö kaikissa jäsenvaltioissa ja joissa selostetaan teknisiä ja hallinnollisia menettelyt tietojen toimittamiseksi komissiolle. Koska viiteportaali on tärkeä osa tietolomakkeen dokumentointia, luontotyyppikomitealta olisi pyydettävä lupaa sellaisille mukautuksille ja muutoksille, joita on määrä tehdä portaalissa oleviin ympäristöasioiden pääosaston ja luontotyyppikomitean ylläpitämiin asiakirjoihin (ks. tämän asiakirjan liite) (1). Viiteportaali on nähtävillä ympäristöasioiden pääosaston verkkosivustolla. Portaalissa olevat viiteasiakirjat on lueteltu tämän asiakirjan liitteessä.

Natura 2000 -tietolomake ja siihen perustuva tietokanta

Kustakin ehdotetusta, osoitetusta ja luokitellusta alueesta on täytettävä oma tietolomakkeensa. Kahden tai useamman Natura 2000 -alueen välillä voi olla erilaisia yhteyksiä. Kuvassa 1 esitetään kolme yhteyttä, joita kahden Natura 2000 -alueen välillä voi olla. Jos kaksi aluetta on päällekkäisiä (muttei samanlaisia) tai jos yksi alue on kokonaan toisen sisällä, on täytettävä kaksi erillistä lomaketta.

Tietolomakkeen kaikki kentät ovat pakollisia, jollei nimenomaisesti toisin mainita.

1.   ALUEEN TUNNISTUS

1.1   Aluetyyppi

Tämä yksikirjaiminen koodi kertoo, onko kyseessä luontotyyppidirektiivin mukainen alue (pSCI, SCI tai SAC) vai luokiteltu erityissuojelualue (SPA) vai molemmat. Jos SCI- ja SPA-alueet ovat päällekkäisiä mutteivät täysin samoja, alueita kohdellaan erillisinä kohteina.

Kuva 1

Mahdolliset yhteydet alueiden välillä

	A	Osoitettu SPA-alue – täytetään yksi lomake
	B	pSCI, SCI tai SAC – täytetään yksi lomake
	C	pSCI-, SCI- tai SAC-alueen pinta-ala on sama kuin osoitetun SPA-alueen pinta-ala – täytetään yksi lomake
		Jos SCI- ja SPA-alueet ovat päällekkäisiä mutteivät täysin samoja, alueita kohdellaan erillisinä kohteina ja kummastakin täytetään oma lomake

1.2   Alueen koodi

Kukin alue on tunnistettavissa yksiselitteisen koodin avulla, joka koostuu yhdeksästä merkistä ja käsittää kaksi osaa seuraavasti:

1.	Ensimmäiset kaksi merkkiä ilmaisevat maakoodin, joka annetaan kaksikirjaimisella ISO 3166 -maakoodilla EU:n sääntöjen mukaisesti (ks. viiteportaali) (2).

2.	Loput seitsemän merkkiä, joiden avulla jokaiselle alueelle luodaan yksiselitteinen aakkosnumeerinen koodi, annetaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vahvistaman loogisen ja yhdenmukaisen järjestelmän mukaisesti. Koska alueet tunnistetaan koodien perusteella, niitä ei pitäisi muuttaa.

1.3   Alueen nimi

Alueiden nimet ilmoitetaan paikallisella kielellä. Siten vältetään hankalat käännökset, ja olemassa olevia tietoja on helppo käyttää kansallisella tai paikallisella tasolla. Jos kirjaimisto on erilainen (esim. kreikkalainen tai kyrillinen), nimet translitteroidaan latinalaisilla aakkosilla. Alueiden nimiä ei pidä ilmoittaa suuraakkosin (esimerkiksi EI ”GAVE DE PAU” vaan ”Gave de Pau”).

1.4   Ensimmäinen täyttöajankohta

Ilmoitetaan numeromuodossa ajankohta, jona tiedot on ensimmäisen kerran täytetty tietolomakkeeseen. Tietokenttä muodostuu vuodesta (4 numeroa), jota seuraa kuukausi (2 numeroa).

Esimerkki: 199305: Tiedot annettiin ensimmäisen kerran toukokuussa 1993.

Kun on kyse alueen laajentamisesta, kentän ”Ensimmäinen täyttöajankohta” tietoja ei muuteta, koska kyseisellä ajankohdalla tarkoitetaan ainoastaan alueen ensimmäistä ilmoittamisajankohtaa, vaan laajentamisen ajankohta merkitään kenttään ”Päivitysajankohta” (ks. jäljempänä kohta 1.5).

1.5   Päivitysajankohta

Merkitään ajankohta, jona aluetta koskevia tietoja on viimeksi muutettu, käyttäen samaa muotoa kuin kohdassa 1.4 annetussa esimerkissä. Kun on kyse uuden kohteen ilmoittamisesta, kenttä ”Päivitysajankohta” jätetään täyttämättä. Jos tietoja on päivitetty jo useita kertoja, ilmoitetaan tässä kentässä se ajankohta, jona tietoja on muutettu viimeksi.

1.6   Vastuutaho

Tässä kentässä annetaan ilmoitetut tiedot koonneen organisaation viralliset yhteystiedot (esimerkiksi toimivaltainen hallintoviranomainen). Vastuutahon olisi toimittava yhteyspisteenä teknisissä kysymyksissä. Vastuutaho voi olla myös jokin ”tehtävä” organisaation sisällä (esimerkiksi jokin asema jossakin yksikössä).

1.7   Ajankohta, jona alue on ilmoitettu ja osoitettu/luokiteltu erityisalueeksi

Kyseeseen voi tulla kolme ajankohtaa: ajankohta, jona alue luokitellaan SPA-alueeksi, ajankohta, jona aluetta ehdotetaan SCI-alueeksi, ja ajankohta, jona alue osoitetaan SAC-alueeksi kansallisella tasolla. Alakenttiin merkitään näiden ajankohtien vuosi ja kuukausi. Jos erityisalueeksi osoitettua aluetta on myöhemmin laajennettu, ilmoitetaan vuosi, jona alue on ensimmäisen kerran osoitettu, ja viimeisin kokonaispinta-ala.

Kenttä ”Ajankohta, jona alue on vahvistettu SCI-alueeksi” on valinnainen. Ympäristöasioiden pääosasto dokumentoi asiaa koskevan EU-luettelon vahvistamis- tai hyväksymisajankohdan.

SAC- tai SPA-alueen osoittamista koskeva kansallinen oikeusperusta ilmoitetaan asiaa koskevassa vapaassa tekstikentässä. Lisäselvennyksiä voidaan antaa valinnaisessa vapaassa tekstikentässä ”Huomautukset” esimerkiksi sellaisten alueiden luokitus- tai osoittamisajankohdista, jotka koostuvat alun perin erillisistä SPA- ja/tai SCI-alueista.

2.   ALUEEN SIJAINTI

2.1   Alueen keskipiste

Alueen keskipisteen maantieteelliset koordinaatit (pituus- ja leveysaste) ilmoitetaan desimaaliasteina. Pituusasteet Greenwichin meridiaanista länteen merkitään tavan mukaan miinus-merkillä ja itäiset pituusasteet plus-merkillä (jälkimmäiset voidaan osoittaa +-merkillä tai jättää ilman etumerkkiä).

Jos alue koostuu useasta erillisestä alueesta, ilmoitetaan tärkeimmän osa-alueen koordinaatit (käytännön syistä on suositeltavaa ilmoittaa suurimman alueen koordinaatit). Ilmoitettujen koordinaattien on sijaittava alueen sisäpuolella. Erityistä huolellisuutta on noudatettava, kun keskipisteen koordinaatit tuotetaan automaattisesti. Seuraavassa esimerkissä alue koostuu useasta polygonista: ensimmäisessä kuvassa (a) koordinaatit on tuotettu automaattisesti, mutta suurimman polygonin koordinaatti sijaitsee sen ulkopuolella; toisessa kuvassa (b) on tuotettu yksi koordinaatti suurimmalle alueelle, mutta se sijaitsee alueen ulkopuolella; kolmannessa kuvassa (c) koordinaatti on tuotettu suurimmalle alueelle, ja se sijaitsee polygonin sisäpuolella. Ainoastaan kuvan c koordinaatti on tuotettu oikein (3).

Asteiden, minuuttien ja sekuntien muuntaminen on yksinkertaista. Asteista, minuuteista ja sekunneista saatava arvo muunnetaan desimaaliasteiksi kaavalla D + M/60 + S/3600. Esimerkiksi 9° 15’ 30” läntistä pituutta, 54° 36’ 30” leveyttä on tällöin –9,2583 pituutta, 54,6083 leveyttä.

2.2   Alueen pinta-ala

Ilmoitetaan kaikkein tarkin saatavilla oleva tieto kokonaispinta-alasta hehtaareina; tarvittaessa voidaan käyttää desimaaleja. Jos pinta-alaa ei voida ilmoittaa, ilmoitetaan alueen pituus kentässä 2.4 (”Alueen pituus”) ja jätetään kenttä ”Pinta-ala” täyttämättä.

Luolat: Jäsenvaltioita pyydetään ilmoittamaan arvio luolan pinta-alasta aina kun mahdollista. Jos tämä ei ole mahdollista, täytetään kenttä 2.4.

Jos alueen pinta-ala on muuttunut ajan mittaan, ilmoitetaan viimeisin kokonaispinta-ala.

2.3   Meripinta-alan osuus alueesta

Ilmoitetaan meripinta-alan osuus alueesta prosentteina. Määritettäessä rannikkolinjaa, jonka avulla merirajaukset tehdään, on noudatettava kansainvälistä oikeutta (esimerkiksi YK:n merioikeusyleissopimus – UNCLOS) tai kansallista lainsäädäntöä. Kukin jäsenvaltio toimittaa komissiolle kuvauksen käyttämistään rajauksista. Nämä tiedot asetetaan myöhemmin saataville viiteportaaliin (esimerkiksi ”alue, joka jää keväisen laskuveden matalimman vedenkorkeuden alapuolelle”).

Jos tarkkoja tietoja ei ole saatavilla, käytetään arvioita. Jos meripinta-alan osuus alueesta on muuttunut ajan mittaan, ilmoitetaan sen viimeisin osuus.

2.4   Alueen pituus (valinnainen)

Tämä kenttä täytetään vain, jos pituus on keskeinen tekijä (esimerkiksi jyrkänteet). Alueen pituus ilmoitetaan kilometreinä.

Jos kentässä 2.2 ei ilmoiteta pinta-alaa, tässä kentässä on ilmoitettava arvio alueen pituudesta.

Jos alueen pituus on muuttunut ajan mittaan, ilmoitetaan viimeisin pituustieto.

2.5   Hallinnollinen aluekoodi ja -nimi

Eurostat on kehittänyt unionin eri alueita varten hierarkkisen koodijärjestelmän tilastotarkoituksiin. Tätä koodijärjestelmää on sovellettava kaikkiin alueellisiin koodeihin (ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003 (4)). Täydellinen kuvaus on nähtävillä Eurostatin kotisivuilla.

Kullekin alueelle annetaan vähintään yksi NUTS II -tason koodi. Jos alue ulottuu kahdelle tai useammalle unionin alueelle, tietokantaan ilmoitetaan kullekin unionin alueelle oma koodinsa. Unionin alueen nimi tarvitaan ristiintarkastusta varten. Jos alue ei kuulu NUTS-alueen piiriin, ilmoitetaan NUTS-koodi ”Extra Region” (esimerkiksi Belgiassa sijaitseva II-tason ”Extra Region” koodataan ”BEZZ” eikä ”BE0”). Tietoa koodeista on viiteportaalissa.

2.6   Luonnonmaantieteelliset vyöhykkeet

Merkitään luonnonmaantieteellisten vyöhykkeiden kartan (ks. viiteportaali) perusteella asiaankuuluva ruutu, joka osoittaa, mihin luonnonmaantieteelliseen vyöhykkeeseen (vyöhykkeisiin) alue kuuluu; tämä koskee myös merialueita.

Jos alue sijaitsee useammalla kuin yhdellä luonnonmaantieteellisellä vyöhykkeellä, ilmoitetaan peittävyysprosentti kullakin maantieteellisellä alueella (valinnainen).

Lisätietoa merivyöhykkeistä: Merivyöhykkeiden ilmoittaminen tietolomakkeessa johtuu käytännön/teknisistä syistä ja koskee jäsenvaltioita, joissa jokin luonnonmaantieteellinen vyöhyke rajautuu kahteen merivyöhykkeeseen, eikä ilmoittamisella ole muuta merkitystä. Viimeisimmät luonnonmaantieteellisten vyöhykkeiden ja merivyöhykkeiden rajaukset sekä koodit voidaan ladata viiteportaalista.

3.   TIEDOT ALUEEN EKOLOGIASTA

Alueista, jotka on luokiteltu SPA-alueiksi lintudirektiivin nojalla, jäsenvaltioiden on

—	ilmoitettava kaikki asiaankuuluvat tiedot lintudirektiivin 4 artiklan kattamista lajeista eli liitteessä I olevista lajeista ja liitteessä I mainitsemattomista säännöllisesti esiintyvistä muuttolinnuista (kohta 3.2) (pakollinen)

—

ilmoitettava tiedot luontotyyppidirektiivin liitteessä I olevista luontotyypeistä (kohta 3.1) ja liitteessä II olevista eläin- ja kasvilajeista (kohta 3.2), jos alue on kokonaan tai osaksi myös direktiivin 92/43/ETY perusteella yhteisön tärkeänä pitämä tai osoitettu myös pSCI-, SCI- tai SAC-alueeksi (valinnainen)

—	toivottavaa ilmoittaa myös kaikki muut asiaankuuluvat tiedot tärkeistä eläin- ja kasvilajeista (kohta 3.3) (valinnainen)

—

toivottavaa ilmoittaa tietoja SPA-alueeksi luokitellusta alueesta, joka ei ole kokonaan tai osaksi direktiivin 92/43/ETY perusteella yhteisön tärkeänä pitämä mutta jonka osalta tietyillä tiedoilla luontotyypeistä tai eläin- ja kasvilajeista kuitenkin on merkitystä niiden lintulajien suojelun kannalta, jota varten alue on ilmoitettu SPA-alueeksi (valinnainen).

Alueista, jotka kuuluvat luontotyyppidirektiivin piiriin (pSCI-, SCI- tai SAC-alueet), jäsenvaltioiden on

—	ilmoitettava kaikki asiaankuuluvat tiedot liitteessä I olevista luontotyypeistä (kohta 3.1) ja liitteessä II olevista eläin- ja kasvilajeista (kohta 3.2) (pakollinen)

—	kaikki asiaankuuluvat tiedot liitteessä I olevista lintulajeista ja muuttolinnuista lintudirektiivin mukaisesti (kohta 3.2), jos alue on kokonaan tai osaksi luokiteltu myös SPA-alueeksi (valinnainen)

—	toivottavaa ilmoittaa kaikki muut asiaankuuluvat tiedot tärkeistä eläin- ja kasvilajeista (kohta 3.3) (valinnainen).

3.1   Alueella esiintyvät luontotyypit sekä alueen arviointi niiden osalta

i)   Liitteessä I olevien luontotyyppien koodit ja pinta-ala alueella

Koodi: Merkitään direktiivin 92/43/ETY liitteessä I olevien luontotyyppien neljämerkkiset koodit. Vain luontotyyppidirektiivin voimassa olevassa liitteessä I olevia koodeja saa käyttää. Tulkintakäsikirjan aiemmissa versioissa annettuja alatyyppien koodeja ei pidä käyttää.

Ensisijaisesti suojeltavat muodot (Priority Forms – PF): Huom. Jos alueella esiintyy luontotyyppien 6210, 7130 ja 9430 ensisijaisesti suojeltavia muotoja (luontotyypin ominaispiirteistä riippuen ne voivat olla sekä ensisijaisesti suojeltavia että muita muotoja), ilmoitetaan ensisijaisesti suojeltava muoto merkitsemällä ”x” sarakkeeseen ”PF” (ks. esimerkki jäljempänä). Teknisistä syistä merkki ”*”, jota käytetään koodin osana liitteessä I, korvataan merkillä ”x” tässä sarakkeessa. (Jos alueella esiintyy sekä ensisijaisesti suojeltavia että muita muotoja, kumpikin muoto olisi merkittävä erikseen.)

Luontotyyppiä ei esiinny alueella (Non-presence – NP) (valinnainen): Jos alueella ei enää esiinny liitteessä I olevaa luontotyyppiä, jota varten alue alun perin on osoitettu (eli jota alueella aiemmin esiintyi), on erittäin suositeltavaa ilmoittaa tästä merkitsemällä ”x” sarakkeeseen ”NP” (vaihtoehto kyseistä luontotyyppiä koskevan tiedon poistamiselle tietolomakkeesta).

Pinta-ala: Ilmoitetaan kaikkien alueella esiintyvien direktiivin liitteessä I olevien luontotyyppien pinta-ala hehtaareina (ks. kuva 2). Tarvittaessa voidaan käyttää desimaaliarvoja.

Liitteessä I olevat luontotyypit voivat olla päällekkäisiä (esimerkiksi hiekkasärkät, joita esiintyy jokisuistossa). Tällöin ilmoitetaan kunkin luontotyypin pinta-ala (esimerkiksi jokisuiston pinta-ala ja hiekkasärkkien pinta-ala), mikä voi johtaa siihen, että liitteessä I olevien luontotyyppien kokonaispinta-ala on alueen pinta-alaa suurempi. Jos tällaista ilmoittamista ei pidetä mahdollisena, vähennetään pienemmän luontotyypin pinta-ala suuremman luontotyypin pinta-alasta.

Huom. Kun on tarkoitus ilmoittaa, että luontotyyppiä pidetään alueelle sisällytettävänä ehdokkaana, merkitään ”–1” kenttään ”Koko”.

Luolat: Luolien (8310 ja 8330) osalta voidaan merkitä lukumäärä, jos saatavilla ei ole arvioita pinta-alasta.

Tietojen laatu: Ilmoitetaan mittauksen laatu kenttään ”Tietojen laatu”. Ilmoitetaan tietojen laatu mahdollisimman tarkkaan: G = Hyvä (esimerkiksi tutkimusten perusteella), M = Kohtalainen (esimerkiksi osittaisten tietojen ja ekstrapoloinnin perusteella), P = Huono (esim. karkea arvio).

ii)   Alueen arviointiperusteet kullekin liitteessä I olevalle luontotyypille (liitteen III A kohdan mukaisesti)

—   EDUSTAVUUS: = Liitteen III kohta A.a: Luontotyypin edustavuus kyseisellä alueella.

Liitteessä III olevaa perustetta A.a tulee tarkastella liitteessä I olevien luontotyyppien tulkintakäsikirjan pohjalta, koska tulkintakäsikirja sisältää luontotyyppien määritelmät, tiedot tyypillisistä lajeista ja muita tärkeitä näkökohtia. Edustavuus ilmentää sitä, miten ”tyypillinen” luontotyyppi alueella on. Arvioinnissa huomioidaan tarvittaessa tietyn luontotyyppiryhmän tai tietyn erilaisten luontotyyppien yhdistelmän edustavuus.

Jos vertailua varten ei ole saatavilla maastotietoa, erityisesti kvantitatiivista aineistoa, tai jos tämän perusteen mittaaminen ei ole mahdollista, arvioidaan edustavuus ”parasta mahdollista asiantuntija-arviota” käyttäen.

Arvioinnissa käytetään seuraavaa luokittelua:

A:

erinomainen edustavuus

B:

hyvä edustavuus

C:

merkittävä edustavuus.

Lisäksi kaikkia sellaisia tapauksia varten, joissa luontotyyppiä ei esiinny kyseessä olevalla alueella merkittävällä tavalla, on otettava käyttöön seuraava neljäs luokka:

D:

merkityksetön edustavuus.

Jos alueella esiintyy pelkästään sellaisia liitteessä I olevan luontotyypin muotoja, joilla on vain vähäistä suojeluarvoa, merkitään ”D” (merkityksetön edustavuus). Esimerkiksi erittäin vaurioitunut metsämaa, josta on hävinnyt useita sille tavanomaisia lajeja, ilmoitetaan merkinnällä ”D”.

Jos alueen edustavuus kyseessä olevan luontotyypin suhteen on ilmoitettu merkinnällä ”D”, tietoja ei tarvita muita arviointiperusteita varten tämän luontotyypin osalta kyseisellä alueella eli arviointiperusteita ”Suhteellinen pinta-ala”, ”Suojelun taso” ja ”Yleisarviointi” ei täytetä.

—   SUHTEELLINEN PINTA-ALA: = Liitteen III kohta A.b: Luontotyypin pinta-ala alueella verrattuna kyseisen luontotyypin kokonaispinta-alaan koko maassa.

Teoreettisesti arviointiperusteen A.b käyttö edellyttää, että luontotyypin pinta-ala mitataan sekä kyseisellä alueella että koko maassa. Etenkin luontotyypin kokonaispinta-alan mittaaminen koko maassa voi olla vaikeaa.

Tämä arviointiperuste esitetään prosenttiosuutena ”p”. Riippumatta siitä, ovatko nämä kaksi mittaustulosta saatavilla (jolloin prosenttiosuus voidaan laskea) vai perustuuko tulos parhaaseen mahdolliseen asiantuntija-arvioon (mikä on todennäköisempi tilanne), ”p” arvioidaan käyttäen seuraavaa luokittelua:

A	:	100 ≥ p > 15 %
B	:	15 ≥ p > 2 %
C	:	2 ≥ p > 0 %

—   SUOJELUASTE: = Liitteen III kohta A.c: Kyseisen luontotyypin rakenteen ja toimintojen suojeluaste sekä mahdollisuudet palauttaa alkuperäinen tila.

Tämä arviointiperuste koostuu kolmesta osatekijästä:

i)	rakenteen suojeluaste

ii)	toimintojen suojeluaste

iii)	mahdollisuudet palauttaa alkuperäinen tila.

Vaikka nämä osatekijät voidaan arvioida erikseen, ne pitäisi kuitenkin yhdistellä kansalliseen luetteloon ehdotettavien alueiden valintaa varten, koska niillä on monenlaisia ja keskinäisiä vaikutuksia menettelyyn.

i)   Rakenteen suojeluaste

Tätä osatekijää tulee tarkastella liitteessä I olevien luontotyyppien tulkintakäsikirjan pohjalta, koska tulkintakäsikirja sisältää luontotyyppien määritelmät, luettelon tyypillisistä lajeista ja muita tärkeitä näkökohtia.

Vertaamalla tietyn alueella esiintyvän luontotyypin rakennetta tulkintakäsikirjan tietoihin (ja muuhun asiaankuuluvaan tieteelliseen aineistoon) sekä samaan luontotyyppiin muilla alueilla, pitäisi olla mahdollista arvioida luontotyypin rakenne parasta mahdollista asiantuntija-arviota käyttäen seuraavan luokittelun mukaisesti:

I	:	erinomainen rakenne
II	:	hyvä rakenne
III	:	kohtalainen tai huonontunut rakenne.

Jos alueella esiintyvällä luontotyypillä arvioidaan olevan ”erinomainen rakenne”, arviointiperuste A.c tulee kokonaisuudessaan luokitella ”A: erinomainen suojelu” riippumatta siitä, miten muut kaksi osatekijää arvioidaan.

Jos kyseessä olevan alueella esiintyvän luontotyypin rakenne ei ole erinomainen, on tarpeen arvioida myös kaksi muuta osatekijää.

ii)   Toimintojen suojeluaste

Voi olla vaikeaa määrittää ja mitata tietyn luontotyypin toimintoja määrätyllä alueella ja toimintojen suojelua muista luontotyypeistä riippumattomasti. Tästä syystä on tarkoituksenmukaista kuvata ”toimintojen suojelua” alueelle esiintyvän kyseisen luontotyypin mahdollisuuksilla (kyky ja todennäköisyys) säilyttää rakenteensa myös tulevaisuudessa ottaen huomioon mahdolliset epäsuotuisat tekijät ja kaikki kohtuullisesti toteutettavissa olevat suojelutoimet käyttäen seuraavaa luokitusta:

I	:	erinomaiset mahdollisuudet
II	:	hyvät mahdollisuudet
III	:	kohtalaiset tai epäsuotuisat mahdollisuudet.

Jos luontotyypillä arvioidaan olevan ”I: erinomaiset mahdollisuudet” tai ”II: hyvät mahdollisuudet” ensimmäisen osatekijän arvion ”II: hyvä rakenne” lisäksi arviointiperuste A.c tulee kokonaisuudessaan luokitella ”A: erinomainen suojelu” tai ”B: hyvä suojelu” riippumatta kolmannen osatekijän saamasta arviosta, jota ei enää oteta huomioon.

Jos luontotyypillä arvioidaan olevan ”III: kohtalaiset tai epäsuotuisat mahdollisuudet” ensimmäisen osatekijän arvion ”III: kohtalainen tai huonontunut rakenne” lisäksi, arviointiperuste A.c tulee kokonaisuudessaan luokitella ”C: kohtalainen tai heikentynyt suojelu” riippumatta kolmannen osatekijän saamasta arviosta, jota ei enää oteta huomioon.

iii)   Mahdollisuudet palauttaa alkuperäinen tila

Tätä osatekijää käytetään arvioitaessa, mitä mahdollisuuksia on käytettävissä kyseisen luontotyypin alkuperäisen tilan palauttamiseksi alueella.

Ensinnäkin on arvioitava alkuperäisen tilan palauttamisen toteutettavuutta tieteelliseltä kannalta ja pohdittava, voidaanko nykytiedon pohjalta ratkaista kysymykset ”mitä tehdään?” ja ”miten tehdään?”. Tämä edellyttää perinpohjaista tietämystä luontotyypin rakenteesta ja toiminnoista sekä sen alkuperäisen tilan palauttamiseen tarvittavista konkreettisista hoitosuunnitelmista ja menetelmistä. Toisin sanoen kyse on toimista, joilla vakiinnutetaan kyseisen luontotyypin peittämän alueen prosenttiosuus tai lisätään sitä, ennallistetaan erityisiä rakenteita ja toimintoja, jotka ovat tarpeen sen pitkäaikaisen säilymisen kannalta, sekä ylläpidetään sen tyypillisten lajien osalta suotuisaa suojelun tasoa tai palautetaan se.

Toisekseen on pohdittava, onko tämä kustannustehokasta luonnonsuojelun näkökulmasta katsottuna. Arvioinnissa on otettava huomioon luontotyypin uhanalaisuus ja harvinaisuus.

Arviointijärjestelmän olisi oltava seuraavanlainen parasta mahdollista asiantuntija-arviota käyttäen:

I	:	palauttaminen helppoa
II	:	palauttaminen mahdollista kohtalaisella panostuksella
III	:	palauttaminen vaikeaa tai mahdotonta.

Synteesi: Sovelletaan kolmen osatekijän yleisarviointiin.

A: erinomainen suojelu

B: hyvä suojelu

C: kohtalainen tai heikentynyt suojelu

—   YLEISARVIOINTI = Liitteen III kohta A.d: Kokonaisarvio alueen merkityksestä kyseisen luontotyypin suojelulle.

Tällä arviointiperusteella arvioidaan yleisesti alueen arvoa kyseisen luontotyypin suojelun kannalta. Tätä arviointitekijää on käytettävä edellä mainittujen perusteiden yhdennetyssä arvioinnissa ottaen huomioon, että niillä voi olla erilainen merkitys kyseiselle luontotyypille. Tärkeimpien osatekijöiden arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös muita näkökohtia, jotta näiden yleistä myönteistä tai kielteistä vaikutusta luontotyypin suojeluun voidaan arvioida. Tällaiset ”tärkeimmät osatekijät” voivat vaihdella luontotyypeittäin: niitä voivat olla sellaiset ihmisen toimet itse alueella tai sen lähiympäristössä, jotka todennäköisesti vaikuttavat luontotyypin suojelun tasoon, maanomistussuhteet, alueen laillinen asema, eri luontotyyppien ja lajien väliset ekologiset vaikutussuhteet jne.

Yleisarviointi tehdään parasta mahdollista asiantuntija-arviota käyttäen seuraavan luokittelun mukaisesti:

A:

erittäin tärkeä

B:

hyvin tärkeä

C:

merkittävä.

On huomattava, että tietolomake on tarkoitettu tietyn alueen luontotyypin tai lajin suojelun arviointiin, kun taas luontotyyppidirektiivin 17 artiklan nojalla tehtävät arviot koskevat suojelun tasoa jäsenvaltion kaikilla luonnonmaantieteellisillä vyöhykkeillä. Termi ”suojelun taso” on määritelty luontotyyppidirektiivin 1 artiklan e ja i alakohdassa. Se kuvaa luontotyypin tai lajin yleistä tilaa tietyllä luonnonmaantieteellisellä vyöhykkeellä. Suojelun tasoa arvioidaan säännöllisin väliajoin edistyskertomuksissa, joita jäsenvaltioiden on luontotyyppidirektiivin 17 artiklan mukaan laadittava joka kuudes vuosi. Luontotyyppidirektiivin liitteessä III olevien perusteiden mukaisesti laadittava alueiden arviointi sisältää arvion luontotyypin tai lajin ”suojeluasteesta” tietyllä alueella.

Taulukko 2

Esimerkki alueella esiintyviä luontotyyppejä koskevista tiedoista sekä alueen arvioinnista näiden luontotyyppien suojelun kannalta (kohta 3.1)

Liitteen I mukaiset luontotyypit						Alueen arviointi
Koodi	PF	NP	Pinta-ala (ha)	Luolat	Tietojen laatu	A|B|C|D	A|B|C
						Edustavuus	Suhteellinen pinta-ala	Suojelu	Yleisarviointi
7130	x		2 212,70		G	B	B	B	B
8310			0	3	P	C	C	C	C
3150			921		G	A	C	B	C
1110			1 700		P	C	A	A	B

Taulukko 3

Esimerkki lintudirektiivin 4 artiklassa tarkoitettuja tai luontotyyppidirektiivin liitteessä II lueteltuja lajeja koskevista tiedoista ja alueen arvioinnista näiden lajien suojelun kannalta (kohta 3.2)

Laji

Alueen populaatio

Alueen arviointi

Ryhmä

Koodi

Nimi

S

NP

Tyyppi

Koko

Yks.

Luokka

Tietojen laatu

A|B|C|D

A|B|C

Min.

Maks.

C|R|V|P

G|M|P|DD

Pop.

Suoj.

Erist.

Yleisarv.

B

A038

Cygnus cygnus

w

800

1 000

I

M

B

B

C

B

B

A038

Cygnus cygnus

c

1 500

1 500

I

P

A

B

A

B

P

1903

Liparis loeselii

p

20

30

I

G

C

A

C

A

I

1014

Vertigo angustior

p

R

DD

C

B

B

B

3.2   Direktiivin 2009/147/EY 4 artiklassa tarkoitetut ja direktiivin 92/43/ETY liitteessä II luetellut lajit sekä alueiden arviointi näiden suojelun kannalta

i)   Lajin koodi, nimi ja populaation koko

Tilanteen mukaan annetaan alueella esiintyvien kaikkien direktiivin 2009/147/EY 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen lintulajien sekä direktiivin 92/43/ETY liitteessä II lueteltujen eläin- ja kasvilajien ryhmät, koodit ja tieteelliset nimet sekä tiedot populaatiosta alueella (ks. jäljempänä).

Ryhmä: A = Sammakkoeläimet, B = Linnut, F = Kalat, I = Selkärangattomat, M = Nisäkkäät, P = Kasvit, R = Matelijat

Koodi: Lajin sarjakoodi. Koodit ovat nelinumeroisia, ja ne ovat nähtävillä viiteportaalissa.

Arkaluonteisuus (Sensitivity – S): Tässä kentässä ilmoitetaan, jos jotakin lajia koskevien tietojen yleinen saatavuus voi olla vahingollista sen suojelulle, esimerkiksi koska sitä kerätään laittomasti ja koska tietolomakkeen sisältämien tietojen yleinen saatavuus tosiasiassa lisäisi tätä riskiä. Jos tietojen yleinen saatavuus voi olla vahingollista, merkitään ”kyllä”. Jos lajin kohtaan on tehty tällainen merkintä, komissio ei julkista yleisesti tietoja lajin esiintyvyydestä alueella (esimerkiksi se ei syötä tällaisia tietoja julkiseen tietokantaan eikä internetsivulle). Jos tietoja kyseisen lajin esiintyvyydestä tietyllä alueella on jo yleisesti saatavilla (esimerkiksi verkossa), ei ole perusteltua merkitä lajia koskevia tietoja arkaluonteisiksi.

Luontotyyppiä ei esiinny alueella (Non-presence – NP) (valinnainen): Jos alueella ei enää esiinny liitteessä I olevaa luontotyyppiä, jota varten alue on alun perin osoitettu (eli jota alueella aiemmin esiintyi), on erittäin suositeltavaa ilmoittaa tästä merkitsemällä ”x” sarakkeeseen ”NP” (vaihtoehto kyseistä luontotyyppiä koskevan tiedon poistamiselle tietolomakkeesta). Lajeja, joita alueella ei ole esiintynyt direktiivin voimaantulon jälkeen, ja ”aiempaa esiintyvyyttä” ei ilmoiteta.

Huom. Lajien ei enää katsota esiintyvän alueella, esimerkiksi jos niitä ei ole havaittu alueella pitkään aikaan. Aikajänne kuitenkin vaihtelee lajista toiseen: jos helposti havaittavaa lajia ei havaita muutamaan vuoteen, se on todennäköisesti hävinnyt, kun taas jos vaikeasti havaittavaa lajia (kuten sammalia ja joitakin hyönteisiä) ei havaita moneen vuoteen, se ei välttämättä merkitse niiden häviämistä, edellyttäen ettei luontotyyppi ole muuttunut.

Tyyppi: Käytetään seuraavaa luokitusta:

Pysyvä (p)	:	on havaittavissa alueella ympäri vuoden (muut kuin muuttavat lajit tai kasvit, muuttavien lajien ympärivuotinen populaatio)
Pesivä/lisääntyvä (r)	:	kasvattaa poikasensa alueella (esimerkiksi pesii)
Levähtävä (c)	:	levähtää pesimisalueen ulkopuolisella alueella levähtämis-, muutto- tai sulkasatoaikana(ei pesimistä eikä talvehtimista)
Talvehtiva (w)	:	käyttää aluetta talven aikana.

Jos muuttavaa lajia esiintyy alueella useampana kuin yhtenä vuodenaikana, ilmoitetaan nämä populaatiotyypit erikseen (ks. esimerkki kuvassa 3). Esimerkiksi koska monet eläinlajit, erityisesti linnut, ovat muuttavia, alueella voi olla merkitystä lajille sen elinkaaren eri vaiheissa.

Jos eri vuodenajoista ei voida antaa tietoja, ilmoitetaan tiedot kaikkein tärkeimmästä vuodenajasta (talvehtiminen tai levähtäminen).

Koko: Ilmoitetaan tiedot populaation runsaudesta, jos ne ovat saatavilla. Jos populaation koko on tiedossa, täytetään molempiin kenttiin (minimi ja maksimi) sama arvo. Jos on tarkoituksenmukaisempaa ilmoittaa populaation koon rajat, annetaan arviot populaation koon alarajalle (minimi) ja ylärajalle (maksimi). Jos populaation koon rajoja ei tiedetä mutta populaation minimi- tai maksimikoko on tiedossa, arvioidaan koon rajojen puuttuva arvo. On huomattava, että minimi- ja maksimiarvojen olisi oltava keskiarvoja usean vuoden ajalta eikä ääriarvoja.

Jos populaation koosta ei voida tehdä edes karkeaa arviota, ilmoitetaan populaation tyyppi (esimerkiksi pysyvä) ja merkitään ”DD” (ei tietoja) kenttään ”Tietojen laatu”. Tässä tapauksessa populaation koon arvoja ei tarvitse antaa. Sen sijaan voidaan ilmoittaa runsausluokka (Yleinen (c), Harvinainen (r), Hyvin harvinainen (v) tai Esiintyvä (p)). Alueen populaation luonnetta (esimerkiksi tiheä, hajaantunut tai eristynyt) voidaan kuvata tarkemmin tekstikentässä ”Alueen luonne ja merkitys” (4.2). Populaation koon ohella voidaan käyttää myös runsausluokkia.

Huom. Kun on tarkoitus ilmoittaa, että luontotyyppiä pidetään alueelle sisällytettävänä ehdokkaana, merkitään ”–1” kenttään ”Koko”.

Yksikkö: Ilmoitetaan populaation arvon yksikkö asiaa koskevaan kenttään. Yksikkö on suositeltavaa ilmoittaa yksilöinä (= i) tai pareina (= p). Muussa tapauksessa käytetään kaikkein tarkimpia saatavilla olevia yksiköitä populaatioyksiköitä ja koodeja koskevan standardoidun luettelon mukaisesti, joka on laadittu 12 ja 17 artiklan (raportointi) mukaisesti (ks. viiteportaali).

Luokka (runsausluokat): Ks. edellä oleva kohta ”Koko” – Yleinen (c), Harvinainen (r), Hyvin harvinainen (v) ja Esiintyvä (p). Tämä kenttä on täytettävä, jos tietoja ei ole (DD) eikä populaation kokoa voida edes arvioida tai jos halutaan täydentää populaation koon määrällisiä arvioita.

Tietojen laatu: Ilmoitetaan tietojen laatu käyttäen seuraavia koodeja: G = Hyvä (esimerkiksi tutkimuksiin perustuva), M = Kohtalainen (esimerkiksi osittaisiin tietoihin ja ekstrapolointiin perustuva), P = Huono (esim. karkea arvio), DD = Ei tietoja (tätä merkintää on suositeltavaa käyttää, jos populaation koosta ei voida tehdä edes karkeaa arviota).

ii)   Alueen arviointiperusteet direktiivin 2009/147/EY 4 artiklassa tarkoitetuille ja direktiivin 92/43/ETY liitteessä II luetelluille lajeille (liitteen III kohdan B mukaisesti)

—   POPULAATIO: = Liitteen III kohta B.a: Alueella elävän lajin kannan koko ja tiheys verrattuna kansallisen alueen muihin kantoihin.

Tällä arviointiperusteella arvioidaan alueella esiintyvän lajin populaation suhteellinen koko ja tiheys verrattuna koko maan populaatioon.

Viimeksi mainittua seikkaa on yleisesti vaikea arvioida. Paras tulos olisi prosenttiluku, joka saataisiin alueella olevan populaation ja koko maan populaation välisestä suhteesta. Samoin kuin arviointiperusteen A.b yhteydessä, arvio on tehtävä tai suuruusluokka on ilmoitettava seuraavan mallin mukaisesti:

A	:	100 % ≥ p > 15 %,
B	:	15 % ≥ p > 2 %,
C	:	2 % ≥ p > 0 %.

Lisäksi kaikkia sellaisia tapauksia varten, joissa luontotyyppiä ei esiinny kyseessä olevalla alueella merkittävällä tavalla, on otettava käyttöön seuraava neljäs luokka:

D:

merkityksetön populaatio.

Jos lajia havaitaan alueella vain harvoin (esimerkiksi yksittäiset vaellukset), sitä ei pidetä merkittävänä populaationa ja se olisi siksi ilmoitettava merkinnällä ”D”.

Jos alueen edustavuus kyseessä olevan populaation suhteen on ilmoitettu merkinnällä ”D”, tietoja ei tarvita muita arviointiperusteita varten tämän luontotyypin osalta kyseisellä alueella eli arviointiperusteita ”Luonnontila”, ”Eristyneisyys” ja ”Yleisarviointi” ei täytetä.

—   SUOJELUASTE: = Liitteen III kohta B.b: Kyseisen lajin ja sen elvyttämismahdollisuuksien kannalta tärkeiden elinympäristötekijöiden suojeluaste.

Tämä arviointiperuste koostuu kahdesta osatekijästä:

i)	lajille tärkeiden elinympäristötekijöiden suojeluaste

ii)	elvyttämismahdollisuudet.

i)   Lajille tärkeiden elinympäristötekijöiden suojeluaste

Osatekijä i edellyttää yleisarviointia elinympäristötekijöiden ominaisuuksista tietyn lajin biologisten vaatimusten suhteen. Populaation dynamiikkaan vaikuttavat elinympäristötekijät ovat yleensä soveltuvimpia sekä eläinten että kasvien kannalta. Elinympäristön rakenne ja jotkin abioottiset tekijät tulee myöskin arvioida.

Tätä perustetta on arvioitava parasta mahdollista asiantuntija-arviota käyttäen seuraavasti:

I	:	erinomainen elinympäristötekijöiden tila
II	:	hyvä elinympäristötekijöiden tila
III	:	kohtalainen tai huonontunut elinympäristötekijöiden tila.

Jos alueen elinympäristötekijöiden tila arvioidaan ”erinomaiseksi” tai ”hyväksi”, arviointiperuste B.b tulee kokonaisuudessaan luokitella ”A: erinomainen suojelu” tai ”B: hyvä suojelu” riippumatta siitä, miten muut osatekijät arvioidaan.

ii)   Elvyttämismahdollisuudet

Tämä osatekijä on otettava huomioon vain, jos elinympäristötekijöiden tila on kohtalainen tai huonontunut. Tässä yhteydessä menetellään kuten arviointiperusteessa A.c.iii ja arvioidaan populaation elinkykyisyyttä. Tämän tuloksena olisi oltava seuraavanlainen arvosteluasteikko:

I	:	elvyttäminen helppoa
II	:	elvyttäminen mahdollista kohtalaisella panoksella
III	:	elvyttäminen vaikeaa tai mahdotonta.

Synteesi: Sovelletaan kahden osatekijän luokitteluun

A: erinomainen suojelu

B: hyvä suojelu

C: kohtalainen tai heikentynyt suojelu

—   ERISTYNEISYYS = Liitteen III kohta B.c: Alueella elävän kannan eristyneisyys verrattuna lajin luontaiseen levinneisyyteen

Tämä arviointiperuste voidaan tulkita summittaiseksi mitaksi toisaalta kyseisen lajin alueella elävän populaation merkityksestä lajin geneettiselle monimuotoisuudelle ja toisaalta tämän nimenomaisen populaation haavoittuvuudesta. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että mitä eristyneempi populaatio on (lajin luontaisesta levinneisyysalueesta), sitä suurempi on sen merkitys lajin geneettiselle monimuotoisuudelle. Tästä syystä eristyneisyyden käsitettä olisi tarkasteltava laajemmassa yhteydessä, ja sitä olisi sovellettava puhtaasti kotoperäisiin lajeihin, alalajeihin, muunnoksiin, rotuihin ja metapopulaation osiin. Tässä yhteydessä olisi käytettävä seuraavaa luokittelua:

A:

populaatio (lähes) eristynyt

B:

populaatio ei ole eristynyt, mutta lajia esiintyy levinneisyysalueen reunalla

C:

populaatio ei ole eristynyt, lajia esiintyy lajin levinneisyysalueella.

—   YLEISARVIOINTI = Liitteen III kohta B.d: Yleisarviointi alueen merkityksestä kyseisen lajin suojelulle.

Tällä arviointiperusteella arvioidaan alueen yleistä arvoa kyseisen lajin suojelun kannalta. Sitä voidaan käyttää edellisten arviointiperusteiden yhteenvetona ja myös arvioitaessa muita alueen tekijöitä, joiden katsotaan olevan kyseisen lajin kannalta merkityksellisiä. Nämä tekijät voivat vaihdella lajista toiseen, ja niitä voivat olla alueella tai sen lähiympäristössä harjoitettavat ihmisten toimet, jotka voivat vaikuttaa lajin suojelun tasoon, maanomistussuhteet, alueen lakisääteinen suojelu, eri luontotyyppien ja lajien väliset ekologiset vaikutussuhteet jne.

Yleisarviointi voidaan tehdä parasta mahdollista asiantuntija-arviota käyttäen seuraavan luokittelun mukaisesti:

A:

erittäin tärkeä

B:

hyvin tärkeä

C:

merkittävä.

On huomattava, että tietolomake on tarkoitettu luontotyypin tai lajin suojelun arvioimiseen jollakin tietyllä alueella, kun taas 17 artiklan mukainen arviointi koskee suojelun tasoa jäsenvaltion kaikilla luonnonmaantieteellisillä vyöhykkeillä. Käsite ”suojelun taso” on määritelty luontotyyppidirektiivin 1 artiklan e ja i alakohdassa. Se kuvaa luontotyypin tai lajin yleistä tilaa tietyllä luonnonmaantieteellisellä vyöhykkeellä. Suojelun tasoa arvioidaan säännöllisin väliajoin edistyskertomuksissa, joita jäsenvaltioiden on luontotyyppidirektiivin 17 artiklan mukaan laadittava joka kuudes vuosi. Luontotyyppidirektiivin liitteessä III olevien perusteiden mukaisesti laadittava alueiden arviointi sisältää arvion luontotyypin tai lajin ”suojeluasteesta” tietyllä alueella.

3.3   Muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit (valinnainen)

Kaikki muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit, jotka ovat oleellisia alueen suojelun ja hoidon kannalta, ilmoitetaan seuraavasti:

—	Ryhmä: Merkitään lajiryhmän koodi (A = Sammakkoeläimet, B = Linnut, F = Kalat, Fu = Sienet, I = Selkärangattomat, L = Jäkälät, M = Nisäkkäät, P = Kasvit ja R = Matelijat).

—	Nimi ja koodi: Ilmoitetaan lajin tieteellinen nimi. Liitteissä IV ja V olevien lintulajien osalta tieteellisen nimen lisäksi olisi käytettävä viiteportaalissa ilmoitettua koodia.

—

Arkaluonteisuus (Sensitivity – S): Tässä kentässä ilmoitetaan, jos jotakin lajia koskevien tietojen yleinen saatavuus voi olla vahingollista sen suojelulle, esimerkiksi koska sitä kerätään laittomasti ja koska tietolomakkeen sisältämien tietojen yleinen saatavuus tosiasiassa lisäisi tätä riskiä. Jos tietojen yleinen saatavuus voi olla vahingollista, merkitään ”kyllä”. Jos lajin kohtaan on tehty tällainen merkintä, komissio ei julkista yleisesti tietoja lajin esiintyvyydestä alueella (esimerkiksi se ei syötä tällaisia tietoja julkiseen tietokantaan eikä internetsivulle). Jos tietoja kyseisen lajin esiintyvyydestä tietyllä alueella on jo yleisesti saatavilla (esimerkiksi julkaisuissa tai verkossa), ei ole perusteltua merkitä lajia koskevia tietoja arkaluonteisiksi.

—

Luontotyyppiä ei esiinny alueella (Non-presence – NP) (valinnainen): Jos alueella ei enää esiinny lajia, jota alueella aiemmin esiintyi, merkitään ”x” sarakkeeseen ”NP” (vaihtoehto kyseistä luontotyyppiä koskevan tiedon poistamiselle tietolomakkeesta). Huom. Lajien ei enää katsota esiintyvän alueella, esimerkiksi jos niitä ei ole havaittu alueella pitkään aikaan. Aikajänne kuitenkin vaihtelee lajista toiseen: jos helposti havaittavaa lajia ei havaita muutamaan vuoteen, se on todennäköisesti hävinnyt, kun taas jos vaikeasti havaittavaa lajia (kuten sammalia ja joitakin hyönteisiä) ei havaita moneen vuoteen, se ei välttämättä merkitse niiden häviämistä, edellyttäen ettei luontotyyppi ole muuttunut.

—

Koko: Ilmoitetaan tiedot populaation koosta. Jos tarkka lukumäärä ei ole tiedossa, ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan populaation koon rajat ja täytetään populaation koon alaraja (minimi) ja yläraja (maksimi). Jos populaation koon rajoja ei tiedetä mutta populaation minimi- tai maksimikoko on tiedossa, arvioidaan koon rajojen puuttuva arvo. Ilmoitetaan populaation arvon yksikkö asiaa koskevaan kenttään. Yksikkö on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava yksilöinä (= i) tai pareina (= p). Muussa tapauksessa noudatetaan populaatioyksiköitä ja koodeja koskevaa standardoitua luetteloa, joka on laadittu 17 artiklan (raportointi) mukaisesti (ks. viiteportaali). Tarvittaessa voidaan ilmoittaa muita kuin 17 artiklassa (raportointi) käytettyjä yksiköitä.

—	Luokka: Jos määrällisiä tietoja ei ole, ilmoitetaan, onko laji yleinen (C), harvinainen (R) tai hyvin harvinainen (V). Jos populaation tiedot puuttuvat kokonaan, laji merkitään esiintyväksi (P) (ks. esimerkki kuvassa 4).

Esittäkää perustelut lajin listaukselle käyttäen seuraavaa luokittelua:

—	IV Liitteessä IV olevat lajit (luontotyyppidirektiivi)

—	V Liitteessä V olevat lajit (luontotyyppidirektiivi)

—	A. Kansallinen punainen lista

—	B. Kotoperäinen (endeemi)

—	C. Kansainväliset yleissopimukset (muun muassa Bernin yleissopimus, Bonnin yleissopimus ja biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus)

—	D. Muut syyt

Samanaikaisesti voidaan ilmoittaa useampia luokkia. Lisätietoja lajin listauksen perusteista (erityisesti luokasta D) voidaan antaa kohdan 4.2 vapaassa tekstikentässä, jossa voidaan kuvata alueen laatua ja tärkeyttä.

Tässä yhteydessä on käytettävä luontotyyppidirektiivin liitteissä IV ja V olevien lintulajien koodeja (ks. viiteportaali). Aluetta ei arvioida näiden lajien suhteen.

Taulukko 4

Esimerkki muita lajeja koskevista tiedoista (3.3)

Laji

Alueen populaatio

Perustelut

Ryhmä

Koodi

Nimi

S

NP

Koko

Yks.

Luokka

Liite

Muut luokat

Min.

Maks.

C|R|V|P

IV

V

A

B

C

D

P

Acer heldreichii

51

100

I

x

P

Accipter nisus

2

4

I

x

M

Eptesicus serotinus

150

200

I

x

x

I

Ectemnius massiliensis

R

x

R

Elaphe longissima

C

x

x

P

Campanula morettiana

C

x

x

4.   ALUEEN KUVAUS

4.1   Alueen yleispiirteet

Tässä kentässä on tarkoitus antaa yleiskuva alueesta. Alueen yleisten piirteiden yhteenveto aloitetaan ilmoittamalla, mitä keskeisiä luontotyyppejä alueella esiintyy. Kunkin luontotyypin prosentuaalinen peittävyys arvioidaan käyttäen parasta mahdollista asiantuntija-arviota (nämä luontotyypit on lueteltu koodeineen viiteportaalissa). Luontotyyppien kokonaispeittävyyden tulee olla 100 prosenttia ja vastata alueen kokonaispinta-alaa. Tämän kohdan mukaisesti annetut tiedot eivät välttämättä ole aina linjassa kohdan 3.1 (joka koskee liitteessä I olevia luontotyyppejä) mukaisesti annettujen tietojen kanssa, koska käytössä on erilaisia tietolähteitä.

Alueen muut ominaispiirteet: Kuvataan alueen tärkeimpiä geologisia, geomorfologisia ja maisemallisia piirteitä kohdan 4.1 vapaassa tekstikentässä. Tarvittaessa ilmoitetaan pääkasvillisuustyypit. Mainitaan myöskin muut liitteeseen I kuulumattomat luontotyypit tai muut kuin liitteessä olevat kohdelajit, jotka ovat tärkeitä alueen suojelun kannalta. Jos luontotyyppejä koskevan tiedon tarkempi jaottelu (esimerkiksi onko kyseessä laidunmaa vai viinitarha) on tärkeää alueen suojelun kannalta, tämä tehdään vapaassa tekstikentässä. Tiedot pienialaisista, pitkänmuotoisista ja mosaiikkimaisista metsäalueista (esimerkiksi pensasaidat, bocage ja puukujanteet) tulee myös kuvata tässä kohdassa.

4.2   Alueen luonne ja merkitys

Arvioidaan yleisesti alueen luonnetta ja merkitystä direktiivien suojelutavoitteiden näkökulmasta.

Tässä kentässä ilmoitetaan myös kansainvälisesti arvokkaat kosteikot, joissa esiintyy säännöllisesti yli 20 000 vesilintua.

Jos laji on ilmoitettu kohdassa 3.3 perustelulla ”D”, annetaan tässä kentässä taustalla olevat syyt.

4.3   Uhat, kuormitukset ja toimet, joilla on vaikutuksia alueeseen

”Vaikutukset” liittyvät kaikkiin sellaisiin ihmisen toimiin ja luonnon prosesseihin, joilla voi olla myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia alueen suojeluun ja hoitoon. Yhden luontotyypin tai lajin kannalta kielteinen vaikutus voi tunnetusti olla toisen lajin kannalta myönteinen samalla alueella. Tämän kentän tarkoituksena ei ole kerätä yksityiskohtaista vaan yleisluonteista tietoa alueen suurimmista uhista, kuormituksista ja toimista. On tärkeää ottaa huomioon myös alueen lähiympäristössä olevat uhat, kuormitukset ja toimet, jos niillä on vaikutuksia alueeseen. Vaikutukset riippuvat muun muassa sellaisista tekijöistä, kuten paikalliset korkeussuhteet, alueen koko ja luonne sekä ihmistoiminnan luonne. Tietojen olisi kuvastettava kaikkein viimeisintä tilannetta. Uhkia, kuormituksia ja toimia, joilla on kielteisiä vaikutuksia, voidaan torjua hoitotoimenpiteillä. Siksi niitä koskevia tietoja olisi tarkasteltava ja ne olisi ymmärrettävä esimerkiksi alueen hoitosuunnitelmien yhteydessä.

Voimassa oleva viiteluettelo uhista, kuormituksista ja toimista on nähtävillä viiteportaalissa. Sellaisten uhkien, kuormitusten ja toimien osalta, joilla on sellaisenaan vaikutuksia alueeseen, merkitään asiaankuuluva III-tason koodi. Jos III-tason koodit eivät ole sovellettavissa, voidaan käyttää II-tasoa. Koodiluettelo on sama, jota käytetään vaikutuksista ja toimista raportoimiseen luontotyyppidirektiivin 17 artiklan nojalla.

Uhan, kuormituksen tai toimen suhteellinen merkitys on luokiteltava seuraavasti:

H	Suuri merkitys/vaikutus	Suuri suora tai välitön vaikutus ja/tai toiminta laajalla alueella
M	Kohtalainen merkitys/vaikutus	Kohtalainen suora tai välitön vaikutus, pääosin epäsuora vaikutus ja/tai toiminta kohtalaisessa osassa aluetta / vain alueellisesti
L	Vähäinen merkitys/vaikutus	Vähäinen suora tai välitön vaikutus, epäsuora vaikutus ja/tai toiminta pienessä osassa aluetta / vain paikallisesti

Ylimpään luokkaan voi ilmoittaa enintään viisi kielteistä ja viisi myönteistä vaikutusta. Kuhunkin taulukkoon on merkittävä vähintään yksi vaikutus. Jos vaikutuksia ei ole, merkitään ”x”. Luokan (H, M tai L) sisällä ei ole asteikkoa. Kohtalaisen tai vähäisen merkityksen vaikutuksia ja toimia koskevia merkintöjä voidaan tehdä enintään 20. On kuitenkin suositeltavaa keskittyä alueen kannalta tärkeimpiin vaikutuksiin ja toimiin.

Pilaantumisen määreet (valinnainen)

Koska pilaantumisella voi olla hyvin erilaisia vaikutuksia sen aiheuttaja-aineista riippuen ja koska se voi olla peräisin hyvin erilaisista lähteistä (esimerkiksi typpi- tai fosfaattikuormitus veden ekosysteemeissä tai ilmakehän typen esiintyvyys maanpäällisissä niukkaravinteisissa luontotyypeissä) voidaan käyttää erityistä pilaantumisen määrettä.

Seuraavia määreitä voidaan käyttää:

N : Typpikuormitus P : Fosfori-/fosfaattikuormitus A : Happokuormitus/hapettuminen

T : Toksiset epäorgaaniset kemikaalit O : Toksiset orgaaniset kemikaalit X : Monenlaisia pilaavia aineita

Määre ”sisäpuolella/ulkopuolella”

Ilmoitetaan, ilmeneekö/toteutuuko uhka, kuormitus tai toimi alueen sisä- vai ulkopuolella vai molemmissa.

4.4   Omistussuhteet (valinnainen)

Annetaan yleiskuvaus alueen omistussuhteista käyttäen annettuja omistusluokkia. Ilmoitetaan kunkin omistajaluokan arvioitu osuus alueesta. Käytetään omistajaluokkia, jotka ovat samat kuin ne, joita käytetään kansainvälisessä suojelualueiden tietokannassa (World Database on Protected Areas).

Julkinen omistus:

—	Kansallinen/Liittovaltion taso: Maa-ala kuuluu kaikille kansalaisille, kansallisen/liittovaltion hallituksen hallussa

—	Valtio/Maakunta: Maa-ala kuuluu kaikille kansalaisille, valtion/maakunnan viranomaisten hallussa

—	Paikallinen/Kunnallinen taso: Maa-ala kuuluu kaikille kansalaisille, paikallis-/kunnallishallinnon hallussa

Yhteisomistus: Kahden tai useamman yksikön yhteisomistus (esimerkiksi julkinen ja yksityinen taho)

Yksityisomistus: Maa-ala ei ole julkista omaisuutta (esimerkiksi valtiosta riippumattomien tahojen, yksityishenkilöiden tai yritysten omaisuutta)

4.5   Tietolähteet (valinnainen)

Ilmoitetaan jokaiseen alueeseen liittyvät oleelliset julkaisut ja/tai tieteelliset aineistot, jos sellaisia on saatavilla. Tiedot annetaan tieteellisten kirjallisuusviitteiden vakiintuneeseen tapaan. Julkaisemattomat asiakirjat ja ilmoitukset, jotka liittyvät tietolomakkeessa annettuihin tietoihin, ilmoitetaan, jos niillä on merkitystä. Verkkolähteiden osalta on otettava huomioon, että koska URL-osoitteet yleensä muuttuvat usein, on vältettävä sellaisten URL-osoitteiden ilmoittamista, jotka saattavat muuttua. Tässä kentässä voidaan ilmoittaa myös muita tietoja, jotka ovat tärkeitä alueen dokumentoinnin kannalta.

5.   ALUEEN SUOJELUN TILA (VALINNAINEN)

5.1   Suojelun tila kansallisella ja alueellisella tasolla

Euroopan ympäristökeskus ylläpitää kunkin jäsenvaltion osalta luetteloa luonnonsuojelun kannalta keskeisistä suojelualuetyypeistä, joilla on lakiin perustuva suoja ja jotka on määritelty kansallisella/alueellisella tasolla. Luettelo on nähtävillä viiteportaalissa. Suojeltujen alueiden luetteloja on kolme seuraavasti:

A.	Alueet, joilla on tarkoitus suojella eläimistöä, kasvistoa, luontotyyppejä ja maisemaa (jos maisema on merkityksellinen eläimistön, kasviston tai luontotyyppien suojelun kannalta).

B.	Alueet, joiden eläimistölle, kasvistolle ja luontotyypeille alakohtaiset (erityisesti metsätalouden) säännökset ja hallinnolliset määräykset antavat riittävän suojan.

C.	Alueet, joiden eläimistölle, kasvistolle ja luontotyypeille yksityisoikeudelliset säännökset antavat pysyvän suojan.

Suojelutyypit on lueteltu suojelun tiukkuuden mukaisessa järjestyksessä alkaen tiukimmin suojelluista alueista.

Jos aluetta ei ole suojeltu, on tärkeää ilmoittaa tämä kansallisella koodilla ”Ei suojeltu”.

Jokaisen alueen osalta ilmoitetaan suojelualuetyypin koodi ja suojelualuetyypin peittävyys prosentteina alueen sisällä. Tähän kenttään tallennetaan tietoa erilaisten suojelualuetyyppien tasolla. Esimerkiksi jos ilmoitettuun alueeseen kuuluu useita samantyyppisiä luonnonsuojelualueita, ilmoitetaan näiden luonnonsuojelualueiden prosentuaalinen kokonaispinta-ala.

Alueen ja yksittäisten osoitettujen alueiden väliset yhteydet ilmoitetaan erikseen (ks. kohta 5.2).

5.2   Alueen yhteydet muihin alueisiin (viereiset alueet ja muut suojelualuetyypit)

Tässä osassa tietolomaketta voidaan ilmoittaa alueen viereisistä tai sen kanssa päällekkäisistä alueista tai muista suojelualuetyypeistä. Tämä eri tyyppien välinen yhteys voidaan ilmoittaa myös ristikkäisillä viittauksilla. Kaikki mahdolliset alueiden väliset yhteydet ilmoitetaan yhdellä seuraavista koodeista:

—	”=”, kun alueet ovat päällekkäisiä

—	”+”, kun kuvattava alue sisältää toisen alueen kokonaan

—	”–”, kun toinen alue sisältää kuvattavan alueen kokonaan

—	”*”, kun kaksi aluetta on osittain päällekkäisiä.

Näiden koodien lisäksi ilmoitetaan prosentteina, missä määrin kuvattu alue on päällekkäinen toisen alueen kanssa.

—	Vierekkäiset alueet ilmoitetaan merkinnällä ”/”.

Lomakkeeseen voidaan merkitä myös kansainvälisiä suojelualuetyyppejä, joita ovat muun muassa Ramsar-alueet, biogeneettiset alueet, Eurodiploma-alueet, Barcelonan yleissopimukseen perustuvat alueet, biosfäärialueet, maailmanperintöalueet, OSPAR-alueet, HELCOM-alueet, Bukarestin yleissopimukseen perustuvat alueet ja suojellut merialueet.

Ilmoitetaan kansallisen alueen nimi, sen yhteydet muihin alueisiin (ks. edellä) ja päällekkäisyys (prosentteina) kuvattavan alueen kanssa.

5.3   Alueen osoittaminen

Tähän vapaaseen tekstikenttään voidaan ilmoittaa kaikki se, mikä ei tule riittävästi esille alueen osoittamista kuvaavista koodeista (kohta 5.1 tai 5.2).

6.   ALUEEN HOITO

6.1   Alueen hoidosta vastaava taho

Annetaan tietoa alueen hoidosta vastaavista tahoista.

Ilmoitetaan alueen hoidosta vastaavan viranomaisen ja/tai yksityishenkilön täydelliset yhteystiedot eli nimi, osoite, puhelin-/faksinumerot ja sähköposti.

Täydelliset tiedot voidaan antaa useammasta kuin yhdestä tahosta.

6.2   Hoitosuunnitelma

Ilmoitetaan, onko aluetta varten jo laadittu erityinen ajankohtainen hoitosuunnitelma vai onko sellainen vasta valmisteilla. Hoitosuunnitelmia ei sinänsä edellytetä luontotyyppidirektiivissä, mutta tämä tieto on kuitenkin erityisen merkittävä, koska sen avulla saadaan näkemys välineistä, joilla jäsenvaltiot hallinnoivat verkostoaan, ja tarvittaessa lisätietoja.

Jos ajankohtainen hoitosuunnitelma on laadittu, ilmoitetaan sen nimi ja annetaan linkki asiaa koskevalle verkkosivulle (esimerkiksi linkki kansallisen tietojärjestelmän verkkosivulle). Koska URL-osoitteet yleensä muuttuvat usein, on vältettävä sellaisten URL-osoitteiden ilmoittamista, jotka saattavat muuttua.

6.3   Suojelutoimet (valinnainen)

Tietoa alueella toteutetuista tai tarvittavista suojelutoimista voidaan antaa vapaassa tekstikentässä.

7.   ALUEEN KARTTA

Tämän tarkistetun tietolomakkeen edellytys on, että tietoja on saatavilla alueiden georeferoiduista digitaalisista rajauksista. Asiaa koskevaa tietoa (esimerkiksi tilastotarkoituksiin) saadaan yhdistellen tietoja muiden digitaalisten paikkatietojen (GIS-tiedot) kanssa. Siksi tietojen toimittaminen alueiden georeferoiduista digitaalisista rajauksista on erittäin tärkeää.

Alueen rajaukset on saatava julkaistuista topografikartoista tai tiedostoista mittakaavassa 1:50 000 tai tätä tarkemmassa mittakaavassa. Kartan tarkkuuden on oltava mittakaavassa 1:50 000 vähintään 1,0 mm, mikä vastaa 50:tä metriä maassa alkuperäiseen verrattuna. Paikkatietoihin on sisällyttävä metatietoja INSPIRE-metatietoja koskevan asetuksen viimeisimmän hyväksytyn toisinnon mukaisesti.

INSPIRE-ID: INSPIRE-ID on suojelualueen ulkoinen yksiselitteinen tunniste, jonka julkaisee asiasta vastaava taho. Tunnistetta käytetään ulkoisissa sovelluksissa viitattaessa paikkatietokohteeseen. INSPIRE-ID tulee pakolliseksi heti, kun asiaa koskeva täytäntöönpanoasetus tulee voimaan.

PDF: Jäsenvaltio voi toimittaa sähköisten rajausten ohella myös sähköisen kartan standardin ISO 19005-1 Document Management – Electronic document file format for long term preservation (dokumenttimuotoisen tiedon pitkäaikaissäilytys) mukaisesti. Alueiden tunniste (aluekoodi) ja kartan laatimispäivä on sisällytettävä PDF-tiedostoon siten, että asiakirja voidaan hakea sähköisesti aluekoodilla ja laatimispäivällä (valinnainen).

Viitetiedot (valinnainen): Ilmoitetaan tässä kentässä kansalliset viitetiedot alkuperäisestä kartasta, jota on käytetty sähköisten rajausten digitoimiseen. Viitetieto voi olla esimerkiksi topografikartan virallinen tunnistenumero ja nimi.

---

(1)  Tämä ei koske verkkosivustoon tehtäviä pieniä korjauksia, kuten kirjoitusvirheiden korjauksia ja mukautusta uusimpiin teknisiin standardeihin.

(2)  Poikkeus: GB:n sijaan merkitään UK voimassa olevien alueen tunnisteiden koodien mukaisesti.

(3)  Useimmissa GIS-ohjelmissa on toiminto, jonka avulla voidaan laskea automaattisesti keskipisteen koordinaatti alueen suurimman osion sisäpuolelle.

(4)  EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1.