1.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 134/25

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä3 päivänä syyskuuta 2009 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta tietyn Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan polyeteenitereftalaatin, jäljempänä ’PET’, tuonnissa unioniin.

(2)

Samana päivänä komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (3) polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta tietyn Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa unioniin ja pani vireille erillisen tutkimuksen, jäljempänä ’polkumyyntimenettely’.

(3)

Tukien vastainen menettely pantiin vireille sen jälkeen, kun Polyethylene Terephtalate Committee of Plastics Europe, jäljempänä ’valituksen esittäjä’, esitti 20 päivänä heinäkuuta 2009 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa suurimman osan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia tietyn polyeteenitereftalaatin kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö tarkasteltavana olevan tuotteen tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi oikeuttamaan tukien vastaisen menettelyn aloittamisen.

(4)

Ennen menettelyn vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Iranin, Pakistanin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, jäljempänä ’Arabiemiirikunnat’, viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jonka mukaan Iranista, Pakistanista ja Arabiemiirikunnista peräisin olevan PET:n tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Kyseisiä viranomaisia kehotettiin aloittamaan neuvottelut valituksen sisällön selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Kaikki viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, minkä jälkeen neuvotteluja järjestettiin. Neuvottelujen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Asianomaisten maiden viranomaisten tekemät valitukseen sisältyneitä väitteitä koskevat huomautukset siitä, että järjestelmät eivät olleet tasoitustoimenpiteiden alaisia, otettiin kuitenkin asianmukaisesti huomioon. Pakistanin ja Arabiemiirikuntien viranomaisilta saatiin huomautuksia neuvottelujen aikana tai niiden jälkeen.

(5)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn vireillepanosta valituksen tehneille tuottajille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tuojille/kauppiaille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, vientiä harjoittaville tuottajille sekä asianomaisten viejämaiden edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(6)

Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(7)

Unionin tuottajien ja tuojien ilmeisen suuren määrän vuoksi vahinkotutkimuksessa harkittiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisen otantamenetelmän käyttöä. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia unionin tuottajia ja tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä liiketoiminnastaan tutkimusajanjaksolta (1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 väliseltä ajalta).

(8)

14 unionin tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja lupautui osallistumaan otokseen. Yhteistyössä toimineilta unionin tuottajilta saatujen tietojen perusteella komissio valitsi otokseen viisi unionin tuottajaa, joiden osuus kaikkien yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien myynnistä on 65 prosenttia.

(9)

Tuojista kahdeksan toimitti pyydetyt tiedot ja lupautui osallistumaan otokseen. Yhteistyössä toimineilta tuojilta saatujen tietojen perusteella komissio valitsi otokseen kaksi tuojaa, joiden osuus kaikkien yhteistyössä toimineiden tuojien tuonnista oli 83 prosenttia ja Arabiemiirikunnista, Iranista ja Pakistanista tulevasta kokonaistuonnista 48 prosenttia.

(10)

Komissio lähetti kyselylomakkeet asianomaisten maiden viranomaisille, vientiä harjoittaville tuottajille, otokseen valituille unionin tuottajille, otokseen valituille tuojille sekä kaikille käyttäjille ja toimittajille, joita asian tiedettiin koskevan, samoin kuin niille, jotka ilmoittautuivat vireillepanoilmoituksessa esitetyssä määräajassa.

(11)

Vastauksia saatiin asianomaisten maiden viranomaisilta, yhdeltä iranilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja siihen etuyhteydessä olevalta kauppiaalta, yhdeltä pakistanilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä yhdeltä Arabiemiirikunnissa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta, viideltä otokseen valitulta unionin tuottajalta, yhdeltä otokseen valitulta tuojalta, kymmeneltä käyttäjältä unionissa sekä kolmelta raaka-aineiden toimittajalta. Lisäksi seitsemän yhteistyössä toiminutta unionin tuottajaa toimitti pyydettyjä yleisiä tietoja vahinkoa koskevaa tarkastelua varten.

(12)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuetun tuonnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(13)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien valtion viranomaisten toimitiloihin:

(14)

Tarkastuskäyntejä tehtiin myös seuraavien yritysten toimitiloihin:

(15)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välisen ajanjakson, jäljempänä ”tutkimusajanjakso”. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2006 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ”tarkastelujakso”.

(16)

Tarkastelun kohteena on Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin oleva polyeteenitereftalaatti, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, jonka viskositeettiluku on vähintään 78 ml/g ISO-standardin 1628-5 mukaisesti ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20.

(17)

PET on kemiallinen tuote, jota käytetään yleensä muoviteollisuudessa pullojen ja levyjen valmistukseen. Koska kyseessä oleva PET on homogeeninen tuote, sitä ei enää jaoteltu eri tuotelajeihin.

(18)

Tutkimus osoitti, että unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä PET:llä ja Iranin, Pakistanin ja Yhdistyneiden arabiemiraattikuntien tuottamalla ja kotimarkkinoillaan myymällä sekä unioniin viemällä PET:llä on olennaisilta osin samat kemialliset ja fyysiset perusominaisuudet ja sama käyttötarkoitus. Tämän vuoksi näitä tuotteita pidetään alustavasti perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(19)

Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia järjestelmiä, joissa viranomaiset esitettyjen väitteiden mukaan olivat myöntäneet vientitukea:

(20)

Lainsäädännön mukaan erityistalousalueelle sijoittautunut yritys voi hyödyntää tuotantopanosten tullivapaata tuontia, edellyttäen että tuotantopanokset käytetään sellaisen tuotteen tuotantoprosessissa, joka viedään myöhemmin maasta. Tarkastuskäynnillä kävi ilmi, että erityistalousalueilla sijaitsevat yritykset voivat hyödyntää myös tuotantohyödykkeiden tullivapaata tuontia.

(21)

Erityistalousalueiden järjestelmän tarkka kuvaus esitetään seuraavissa laeissa ja asetuksissa: ”The Law for Establishment and Management of the Special Economic Zones in the Islamic Republic of Iran” (laki erityistalousalueiden perustamisesta ja hallinnosta Iranin islamilaisessa tasavallassa) Nro 257/184168, vahvistettu 19 päivänä toukokuuta 2005; ”Approval of Commission of Art. 138 of Constitutional Act Secretariat of High Council of Free Industrial-Trade Zones”, 27 päivänä toukokuuta 2007; ”Executive By-law for Establishment and Management of Special Economic Zone of the Islamic Republic of Iran”; ministereiden hyväksyntä 29 päivänä huhtikuuta 2006.

(22)

Petrokemian alan erityistalousalue perustettiin 30 päivänä huhtikuuta 1997 (vuonna 1376 persialaisen kalenterin mukaan) säädöksellä nro 58548, joka julkaistiin 25 päivänä toukokuuta 1997 virallisessa lehdessä nro 15275.

(23)

Iranin viranomaisten tutkimuksen aikana toimittamissa säädöksissä/hallinnollisissa määräyksissä ei havaittu tukikelpoisuutta koskevia sääntöjä. Ainoan iranilaisen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tuotantolaitos sijaitsee Mahshahrin petrokemian alan erityistalousalueella Bandar Imam Khomeinissa. Iranin viranomaisten toimittamien tietojen mukaan alue on ainoa petrokemian alan erityistalousalue Iranissa.

(24)

Kunkin erityistalousalueen katsotaan sijaitsevan maan tullialueen ulkopuolella. Näin ollen kaikki tuonti on vapautettu tulleista edellyttäen, että tuodut tuotantopanokset käytetään vientiin tarkoitetun tuotteen tuottamista varten.

(25)

Voidakseen seurata tullivapaasti tuodun raaka-aineen määrää, joka kulutetaan vientituotteen tuotannossa, tulliviranomaiset rekisteröivät sekä tuonnin tullihelpotukset että vientivelvoitteet tuonti- ja vientihetkellä panos-tuotosvakionormien perusteella, jotka on määritetty terveysministeriön yleisen osaston antamassa tuotantoluvassa, joka on voimassa viiden vuoden ajan. Tullivirasto antaa kullekin liiketoimelle pyynnöstä koodinumeron (”B-Jack”), jonka yritys tarvitsee tullatakseen tavarat.

(26)

Lisäksi yritys toimittaa säännöllisesti asianomaisille viranomaisille tiedot seuraavaa vuotta koskevasta aiotusta vienti- ja kotimarkkinamyynnistään. Edellä mainittujen tietojen perusteella tulliviranomaiset valvovat yrityksen saamien etuuksien moitteetonta käyttöä.

(27)

Kotimarkkinamyyntiin eli erityistalousalueelta maan muille alueille suoritetusta myynnistä peritään tulli sen tullitta tuodun tuotantopanoksen osasta, joka sisältyy lopputuotteeseen, panos-tuotosvakionormien mukaisesti.

(28)

Tarkastuskäynnillä kävi ilmi, että ei ole konkreettisia, lakisääteisiä ja julkisesti saatavilla olevia kriteereitä, jotka säätelevät myöntävän viranomaisen päätöksiä siitä, kenellä on oikeus sijoittautua petrokemian alan erityistalousalueelle. Yrityksen, joka haluaa sijoittautua kyseiselle alueelle, on toimitettava hakemus asianomaiselle viranomaiselle, mutta pyynnön hyväksymis- tai hylkäämisperusteista ei ole saatavilla mitään ohjeita. Lisäksi petrokemian alan erityishallintoalueiden perustamisasiakirjassa annetaan National Petrochemical Companylle, jäljempänä ’NPC’, (joka on ainoan vientiä harjoittavan tuottajan osakkeenomistaja) valtuudet hallinnoida aluetta ja organisoida se petrokemian alan toimintaa varten.

(29)

Järjestelmässä havaittiin vakavia ristiriitaisuuksia ja toimintahäiriöitä. Iranin viranomaisilla ei ole asianmukaista varmennusjärjestelmää, jolla voitaisiin valvoa tullitta tuotujen raaka-aineiden määrää, joka on käytetty vientituotteen tuotantoon. STPC, ainoa iranilainen yhteistyössä toiminut tuottaja, ei ilmoittanut todellisia raaka-ainetuottoja, eikä NPC ole toteuttanut käytännössä varmennusjärjestelmää, jolla vahvistettaisiin, että tuotantopanokset, joille on myönnetty tullivapaus, käytettäisiin vientituotteiden tuotantoon, ja jolla vahvistettaisiin niiden määrä. Panos-tuotosvakionormit ovat tuotantosuhteita, jotka yritys esittää ja viranomaiset hyväksyvät, ja ne on saatu petrokemian teollisuudessa sovelletuista vakioista.

(30)

Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etuutta edellä mainitusta järjestelmästä sekä tuotantohyödykkeiden tullivapaasta tuonnista.

(31)

Edellä esitetyn perusteella tullivapaiden tuotantopanosten tuontia erityistalousalueelle on pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli Iranin viranomaisten taloudellisena tukena, josta on koitunut etua tutkitulle viejälle.

(32)

Lisäksi järjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, nimenomaisesti rajataan alueelle pääsy tiettyihin yrityksiin, jotka kuuluvat petrokemian tuotantosektoriin.

(33)

Lisäksi järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityinen ja tasoitustoimenpiteiden alainen. Yritys ei voi saada tukia tästä järjestelmästä ilman vientisitoumusta.

(34)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska se ei ole perusasetuksen liitteessä I, erityisesti sen i kohdassa, liitteessä II ja liitteessä III vahvistettujen sääntöjen mukainen.

(35)

Iranin viranomaiset eivät soveltaneet mitään varmennusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II osan 4 kohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II osan 2 alakohta). Panos-tuotosvakionormeja ei sinällään voida pitää yrityskohtaisina normeina tai tosiasiallisen kulutuksen varmennusjärjestelmänä. Tämäntyyppinen prosessi ei anna viranomaisille mahdollisuutta varmentaa riittävän tarkasti, mikä määrä tuotantopanoksia käytettiin vientituotantoon ja minkä panos-tuotos-viitearvon mukaisesti niitä olisi verrattava. Viranomaiset eivät myöskään harjoittaneet tehokasta valvontaa, joka olisi perustunut moitteettomasti pidettyyn tosiasiallista kulutusta koskevaan rekisteriin. Iranin viranomaiset eivät tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi tavallisesti vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta varmennusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II osan 5 kohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta liitteessä III olevan II osan 3 alakohta).

(36)

Myös tuotantohyödykkeiden tullittomasta tuonnista saatua etua on pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli Iranin viranomaisten taloudellisena tukena, josta on koitunut etua tutkitulle viejälle. Lisäksi järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityinen ja tasoitustoimenpiteiden alainen. Yritys ei voi saada tukia tästä järjestelmästä ilman vientisitoumusta.

(37)

Järjestelmää ei voida pitää sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä, koska se koskee tuotantohyödykkeitä, joita ei kuluteta tuotantoprosessissa ja jotka näin ollen eivät kuulu perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa esitettyjen sallittujen tullinpalautusjärjestelmien soveltamisalaan.

(38)

Edellä esitetyn perusteella kyseisiä tukia on pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisina.

(39)

Kun sallittuja verojen ja maksujen palautusjärjestelmiä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmiä ei sovelleta, etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tältä osin on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i kohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista valvontamenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eivätkä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan.

(40)

Viejän tuen määrä tuotantopanosten tullittoman tuonnin osalta laskettiin tutkimusajanjaksolla tarkasteltavana olevaa tuotetta varten tuotujen raaka-aineiden kantamatta jääneiden tuontitullien (perustulli) perusteella (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjaksolla tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(41)

Tässä järjestelmässä vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 1,13 prosenttia.

(42)

Myöskään tuotantohyödykkeiden tullittomasta tuonnista saatua etua ei voida pitää sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä, koska se koskee tuotantohyödykkeitä, joita ei kuluteta tuotantoprosessissa. Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se 15 vuoden ajanjaksolle, joka vastaa vähimmäispoistoaikaa kaikissa kolmessa tutkimuksen kohteena olevassa maassa kyseisellä teollisuudenalalla. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta se paremmin ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun arvoa. Iranissa tutkimusajanjakson aikana voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen.

(43)

Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Tässä järjestelmässä vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,93 prosenttia.

(44)

Edellä mainittujen toimenpiteiden osalta vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu kokonaistukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 2,06 prosenttia.

(45)

Järjestelmässä on kyse NPC:n ainoalle iranilaiselle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle suoraan maksamista varoista, joita ei tarvitse maksaa takaisin.

(46)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että NPC on STPC:n pääosakkeenomistaja, jonka hallussa on 75 prosenttia sen osakkeista. Muut osakkeenomistajat ovat Petroleum Ministry Retirement & Welfare Fund, jolla on 15 prosenttia osakkeista, ja Justice Shares Broker Co., jolla on 10 prosenttia osakkeista. Tarkastuskäynnin aikana vahvistettiin, että NPC on rahoittanut merkittävän osan STPC:n pääomakustannuksista ja sen liike-/käyttöpääomasta samoin kuin STPC:n pankkilainojen takaisinmaksusta niiden erääntymispäivinä. Kuten tutkimusajanjakson kattaman varainhoitovuoden tarkastetut tilinpäätökset selvästi osoittavat, yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toiminta riippuu näin ollen taloudellisesta tuesta, jota se saa pääosakkeenomistajalta, jonka omistaa kokonaan National Iranian Oil Company, joka puolestaan kuuluu Iranin öljyministeriölle.

(47)

STPC:n maksuvalmiutta parantavaa rahoitusta ei myöskään ilmoitettu yrityksen tileissä annettuina luottoina.

(48)

STPC:n velka NPC:lle, kuten selvästi todetaan STPC:n tarkastetuissa tilinpäätöksissä (20 päivänä maaliskuuta 2009), vastaa 51:tä prosenttia sen kokonaisvarallisuudesta. Iranin ”Amendment Bill of Commercial Code” -lain 141 pykälässä edellytetään, että osakkeenomistaja päättää yrityksen toiminnan lakkauttamisesta tai jatkamisesta, jos yrityksen on osoitettava vähintään puolet pääomastaan syntyneiden tappioiden kattamiseen.

(49)

NPC ei ole toteuttanut mitään toimia tähän mennessä STPC:n pääosakkeenomistajana lisätäkseen STPC:n pääomaa tässä taloudellisessa tilanteessa, vaikka STPC:n yleiskokouksessa 3 päivänä kesäkuuta 2009 päätettiin, että olisi selvitettävä, mikä oli yrityksen velka NPC:lle.

(50)

Tutkimuksessa myös vahvistettiin, että edellä kuvattu varojen siirto on toistuva käytäntö jo vuosien ajalta. Asiaa koskevista STPC:n tarkastetuista tilinpäätöksistä käy ilmi, että varoja, joita ei tarvitse maksaa takaisin, on kertynyt yrityksen toiminnan aloittamisesta lähtien, kuten tarkastetut tilinpäätökset todistavat varainhoitovuodesta 2004 lähtien.

(51)

Edellä esitetty huomioon ottaen NPC:ltä saatua taloudellista tukea voidaan pitää tukena, koska kyseessä on viranomaisten käytäntö, jolla annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea, eli kyseessä on suora varojen siirto käyttöpääomansiirtojen ja lainojen takaisinmaksuun annettujen varojen muodossa. Lisäksi se, että ei-takaisinmaksettavia varoja on kertynyt jo ainakin vuodesta 2004 lähtien, vahvistaa että kyseessä on toistuva tuki, jonka tarkoituksena on pitää yllä ainoan iranilaisen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimintaa.

(52)

NPC:tä on lisäksi pidettävä viranomaisena seuraavista syistä: 1) valtion omistajuus: NPC on 100-prosenttisesti valtion omistuksessa; se on Iranin kansallisen öljy-yhtiön (National Iranian Oil Company) tytäryhtiö, jonka puolestaan omistaa täysin öljyministeriö. 2) NPC:n yhtiöjärjestys on vahvistettu lainsäädäntömenettelyn kautta. 3) Osakkeenomistajien edustajien yleiskokouksen muodostavat kuusi ministeriä, joista yksi on pääministeri, sekä kaksi Iranin kansallisen öljy-yhtiön johtajaa, jotka Iranin kansallisen öljy-yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja valitsevat. Valtiolla on siis täydellinen valta NPC:ssä. 4) NPC vastaa maan petrokemian alan kehittämisestä ja toiminnasta, mistä syystä sille on annettu valtuudet hallinnoida petrokemian alan erityistalousaluetta.

(53)

Vastaanottaneelle yritykselle koituneen edun osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että STPC tämänhetkisessä muodossaan ei pystyisi jatkamaan toimintaansa ilman NPC:n taloudellista tukea. Käytäntö ei ole yksityisten investoijien tavanomaisen investointikäytännön mukainen, koska mikään kaupallinen organisaatio ei jatkaisi tällaisen rahoituksen antamista, jota ei makseta takaisin.

(54)

NPC:n rahoitus on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä, kun otetaan huomioon, että myöntävä viranomainen nimenomaisesti rajaa tuen saajaksi ainoastaan STPC:n petrokemian alan kehittämispolitiikkansa mukaisesti.

(55)

Edellä esitetyn perusteella tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(56)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajalle tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajalle koituneena etuna pidetään ei-takaisinmaksettavan rahoituksen koko määrää sellaisena kuin yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja on sen ilmoittanut kirjanpidossaan. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjaksolla yrityksen kokonaismyynnin liikevaihtoon, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(57)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 51,02 prosenttia.

(58)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien alustava määrä arvon perusteella ilmaistuna on ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan iranilaisen tuottajan osalta 53,08 prosenttia.

(59)

Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia järjestelmiä, joissa viranomaiset esitettyjen väitteiden mukaan olivat myöntäneet vientitukea:

(60)

Järjestelmä mahdollistaa tuotantopanosten tullivapaan tuonnin, edellyttäen että se käytetään myöhempää vientiä varten.

(61)

Järjestelmä perustuu tullilakiin (Customs Act 1969), sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä kesäkuuta 2008. Tullilain 219 pykälässä (luku XX) annetaan Central Board of Revenue -elimelle valtuudet antaa vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia ilmoituksia. Tullisääntöjen (Customs Rules 2001 – SRO 450(I)/2001, julkaistu 18 päivänä kesäkuuta 2001) luvussa XV annetaan yksityiskohtaiset säännöt tullivarastoon tuotujen tavaroiden tullivapautuksista.

(62)

Manufacturing Bond Scheme -järjestelmän hyödyntämiseksi on saatava lisenssi, jonka tullikollektoraatti (Customs Collectorate) myöntää hakijoina oleville henkilöille tai yrityksille (tullisääntöjen 343 pykälä, luku XV).

(63)

Tuotantoyrityksen on tuotantopanosten tuontihetkellä ilmoitettava SRO-numero 450/(I)/2001 tullin vaatimassa ilmoituslomakkeessa (Goods Declaration). Tullin haltuun jätetään kuitenkin yksinkertainen takaus ja myöhemmäksi ajankohdaksi päivätyt shekit, jotka vastaavat tullin ja myyntiveron määrä ja jotka ovat voimassa kolmen vuoden ajan. Tulli vapauttaa tämän takuun saatuaan yritykseltä todisteet siitä, että valmiit hyödykkeet on viety maasta.

(64)

Tuoduista tuotantopanoksista valmistetut hyödykkeet rekisteröidään tullivarastorekisteriin (Bond Register), ja raaka-aineiden määrää mukautetaan analyysitodistuksessa vahvistettujen panossuhteiden mukaisesti. Tullin antamassa todistuksessa todistetaan panos-tuotossuhde kaikista raaka-aineista, joita tarvitaan valmistamaan 1 000 kg tarkasteltavana olevaa tuotetta. Yritys ehdottaa panos-tuotossuhteita, jotka on saatu asianomaisessa teollisuudessa sovelletuista vakioista, ja viranomaiset hyväksyvät ne.

(65)

Tullin ilmoituslomakkeessa (Customs Goods Declaration) ilmoitetaan vientihetkellä, että vienti tapahtuu Manufacturing Bond -järjestelmän mukaisesti, ja ilmoituslomakkeeseen on liitettävä tiedot vietävien valmiiden hyödykkeiden valmistukseen käytetyistä tuotantopanoksista. Tutkittuaan ilmoituslomakkeessa olevat kaikki seikat tulliviranomaiset antavat luvan valmiiden hyödykkeiden vientiin.

(66)

Kun tuodut tuotantopanokset on käytetty tullivarastorekisteriin merkittyihin vastaaviin vietyihin valmiisiin hyödykkeisiin, yritys toimittaa tullille kirjeen sekä kopion tuonti-ilmoituslomakkeesta ja vientiasiakirjoista samoin kuin tiivistelmän/täsmäytyksen, jossa osoitetaan raaka-aineiden kulutus sekä niiden vienti valmiina hyödykkeinä Manufacturing Bond -järjestelmän mukaisesti. Tämän jälkeen tulli vapauttaa yksinkertaisen takauksen ja myöhemmäksi ajankohdaksi päivätyt shekit, jotka talletettiin tuotantopanosten tuontihetkellä.

(67)

Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etuuksia tullivalvonnassa tapahtuvan valmistuksen järjestelmästä.

(68)

Tarkastuskäynnillä vahvistettiin, että Pakistanin viranomaiset eivät sovella asianmukaista varmennusjärjestelmää, jolla voitaisiin valvoa tullitta tuotujen raaka-aineiden määrää, joka on käytetty vientituotteen tuotantoon. Järjestelmässä havaittiin vakavia ristiriitaisuuksia ja toimintahäiriöitä verrattuna lainsäädännössä (tullisääntöjen luku XV) vahvistettuun palautusjärjestelmään.

(69)

Tullivarastossa ei ollut selvästi erotettu toisistaan valmistusaluetta ja erillisiä alueita valmiille hyödykkeille, hylkytuotteille ja jätteille. Ainoastaan tullitta tuodut raaka-aineet oli erotettu paikallisesti hankituista tuotantopanoksista. Tilat – siis tullivaraston ja tullivalvonnassa olevan valmistusvaraston – tilat eivät olleet itsenäisellä alueella, jolle on oma sisään- tai uloskäynti julkiselta alueelta tai muu sisään- tai uloskäynti, kuten em. luvun XV 349 pykälässä säädetään.

(70)

Vastaanotetuista, valmistetuista ja viedyistä tuotantopanoksista ei pidetty kirjaa todellisen kulutuksen perusteella. Ainoastaan teoreettinen kulutus kirjattiin analyysitodistuksen mukaisesti ilmoittamalla panos-tuotossuhde kaikista raaka-aineista, joita tarvitaan tuottamaan 1 000 kg tuotosta. Viranomaiset asettavat nämä panos-tuotosnormit, joita ne tarkistavat säännöllisesti, mutta tarkistusten suorittamisesta ei ole selkeitä sääntöjä eikä mitään näyttöä.

(71)

Pakistanin viranomaiset eivät myöskään ole panneet täytäntöön tehokasta varmennusjärjestelmää. Viranomaiset väittivät, että ne auditoivat yritysten pitämät asiakirjarekisterit, mutta tämä tehdään katsomalla, mitä yritykset raportoivat vakiomuotoisen panos-tuotosnormien mukaisesti, eikä sen perusteella, mitkä olivat tosiasialliset tuotantopanosten tuotot.

(72)

Viranomaiset totesivat, että ainoan yhteistyössä toimineen tuottajan PET-analyysitodistusta on tarkistettu vuodesta 2002 lähtien (jolloin ensimmäinen analyysitodistus myönnettiin) tutkimusajanjaksolle asti. Väitteensä tueksi viranomaiset toimittivat kopion yhdestä vuonna 2004 suoritetusta tarkistuksesta. Kyseinen tarkistus johti rajoitukseen raaka-aineen määrissä, jotka sai tuoda tullivapaasti, mutta liiallista tuontitullien palauttamista koskevaa tutkimusta kantamatta jääneistä tulleista ei kuitenkaan suoritettu. Analyysitodistuksen mukautuksesta lähtien yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja vain mukautti rekisteröidyt määrät tullivarastorekisterissä analyysitodistuksen mukaisiksi. Vuoden 2004 jälkeen – vaikka oli selkeää näyttöä siitä, että tuotantoprosessi voisi johtaa parempiin raaka-ainetuottoihin (ja näin ollen liialliseen tullinpalautukseen) – analyysitodistusta ei tarkistettu, eikä yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan käyttämien raaka-aineiden todellista kulutusta tutkittu.

(73)

Edellä esitetyn perusteella Manufacturing Bond Scheme -järjestelmää on pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua tutkitulle yritykselle.

(74)

Lisäksi tukijärjestelmää voidaan pitää erityisenä, koska sitä annetaan yrityksille, jotka valmistavat tuotteita tullivalvonnassa ja sen jälkeen vievät hyödykkeitä, minkä vuoksi se on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(75)

Järjestelmää ei myöskään voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei täytä perusasetuksen liitteessä I, erityisesti i kohdassa, liitteessä II ja liitteessä III säädettyjä tiukkoja sääntöjä.

(76)

Pakistanin viranomaiset eivät soveltaneet tehokkaasti mitään varmennusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II osan 4 kohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II osan 2 alakohta). Panos-tuotossuhteita ei sinällään voida pitää yrityskohtaisina normeina tai tosiasiallisen kulutuksen varmennusjärjestelmänä. Tällainen prosessi ei anna valtiolle mahdollisuutta varmentaa riittävällä tarkkuudella tuotantopanosten määriä, jotka kulutettiin vientihyödykkeen tuotantoon. Viranomaiset eivät myöskään suorita asianmukaisesti pidettyyn todellista kulutusta koskevaan rekisteriin perustuvaa tehokasta valvontaa. Pakistanin viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II osan 5 kohta ja liitteessä III olevan II osan 3 alakohta).

(77)

Edellä esitetyn perusteella tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(78)

Kun sallittuja verojen ja maksujen palautusjärjestelmiä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmiä ei sovelleta, etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tältä osin on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i kohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista valvontamenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eivätkä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan.

(79)

Viejän tuen määrä (osoittaja) laskettiin Manufacturing Bond -järjestelmän mukaisesti tarkasteltavana olevaa tuotetta varten tuotujen raaka-aineiden tuonnissa tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tullien (perustulli) perusteella. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjaksolla tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(80)

Tässä järjestelmässä vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 2,57 prosenttia.

(81)

Järjestelmä mahdollistaa tullivalvonnassa tapahtuvaan valmistukseen tarkoitettujen ja 30 päivään kesäkuuta 2004 mennessä tuotujen laitteistojen, koneiden ja kaluston tuonnin tulleitta. Koneet ja varaosat, joita ei ole valmistettu paikallisesti, oli tuotava valmistusyksikön perustamista varten tai tullivalvonnassa olevien yksikköjen laajentamista, tasapainottamista, nykyaikaistamista tai korvaamista varten.

(82)

Järjestelmästä säädetään 12 päivänä kesäkuuta 1998 päivätyssä SRO:ssa nro 554(I)/98.

(83)

Voidakseen hyödyntää järjestelmää tuojan on ilmoitettava tulliviranomaisille, että koneet on asennettu asianmukaisesti tai niitä käytetään tullivalvonnassa olevissa tiloissa.

(84)

Tuojan on todistettava tuontihetkellä tulliviranomaisille, että koneet tai varaosat on tuotu tullivarastossa olevan valmistusyksikön perustamista varten, ja on annettava tullin suuruinen yksinkertainen takaus. Kyseinen yksinkertainen takaus vapautetaan, kun tuotujen koneiden asennuksesta esitetään todistus.

(85)

Järjestelmää käytettiin kesäkuuhun 2004 asti, ja ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etuuksia osan laitteistonsa tuontia varten vuosien 2002 ja 2003 välillä.

(86)

Edellä esitetyn perusteella järjestelmää on pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua tutkitulle yritykselle.

(87)

Tukijärjestelmää voidaan pitää erityisenä, koska sitä annetaan yrityksille, jotka valmistavat tuotteita tullivalvonnassa ja sen jälkeen vievät hyödykkeitä, minkä vuoksi se on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(88)

Tuotantohyödykkeiden tullittomasta tuonnista saatua etuutta ei voida pitää sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä, koska se koskee tuotantohyödykkeitä, joita ei kuluteta tuotantoprosessissa ja jotka näin ollen eivät kuulu perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa esitettyjen sallittujen tullinpalautusjärjestelmien soveltamisalaan.

(89)

Edellä esitetyn perusteella tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(90)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se 15 vuoden ajanjaksolle, joka vastaa vähimmäispoistoaikaa kaikissa kolmessa tutkimuksen kohteena olevassa maassa kyseisellä teollisuudenalalla. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta se paremmin ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun arvoa. Pakistanissa tutkimusajanjakson aikana voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen.

(91)

Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson kokonaisviennin liikevaihtoon, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(92)

Tässä järjestelmässä vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,01 prosenttia.

(93)

Järjestelmässä annetaan palautus Pakistanissa tuotetun PTA:n (PET:n valmistuksessa käytettävä tärkein raaka-aine) kotimarkkinaostoista; palautus on 7,5 prosenttia laskussa esitetystä myyntihinnasta.

(94)

Järjestelmä perustuu SRO:on nro 1045(I)/2008, päivätty 19 päivänä syyskuuta 2008 (muutettuna SRO:lla nro 1299(I)/2008, 22 päivänä joulukuuta 2008), ja siinä annetaan PTA:n kuluttajille ja käyttäjille mahdollisuus saada 7,5 prosentin palautus paikallisesti hankitun PTA:n ostoista.

(95)

Järjestelmästä maksetaan tasaustukea PTA:n käyttäjille tai kuluttajille, jotka on lueteltu em. SRO:ssa, ja muille tekstiiliteollisuusministeriön hyväksymille käyttäjille, jotka tulevat tukikelpoisiksi tulevaisuudessa. Pakistanin valtionpankki maksaa tasaustukea korvaamaan paikallisesti hankitun tai tuodun PTA:n vaikutukset. Lomakkeet etuuden hakemista varten esitetään SRO:n liitteessä. Lisäksi luettelo järjestelmästä etuutta saavista yrityksistä annetaan suoraan SRO:ssa nro 1045(I)/2008.

(96)

Kyseessä on polyesteriteollisuudelle tarkoitettu tasaustuki/tullisuoja, jota hallinnoi Pakistanin valtionpankki. Jos PTA:ta tuodaan, sovelletaan 7,5 prosentin tuontitullia.

(97)

Jos PTA ostetaan pakistanilaiselta valmistajalta, joka tuottaa PTA:ta paikallisesti, tämän kotimaisen PTA-tuottajan ostajalle lähettämässä laskussa yksilöidään 7,5 prosentin hintakomponentti. Tämän jälkeen ostaja saa hakemuksesta 7,5 prosentin palautuksen.

(98)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että järjestelmästä annetaan suoraa rahoitusta Pakistanin polyesteriteollisuudelle. SRO:iden tarkoituksena on suosia kotimarkkinoilla tuotetun PTA:n hankkimista. Kotimarkkinoilta hankitun PTA:n tukea pidetään suorana rahoituksena ostajalle. Tutkimuksessa vahvistettiin, että ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja oli nimenomaisesti mainittu asiaa koskevassa SRO:ssa järjestelmän edunsaajana. Asiaa koskevassa SRO:ssa mainittiin vain kahdeksan pakistanilaista yritystä, jotka ovat oikeutettuja saamaan etua järjestelmästä. Näin ollen yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etuutta PTA-tasaustuesta.

(99)

Edellä esitetyn perusteella järjestelmää on pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena, koska siitä annetaan taloudellista tukea, eli kyseessä on suora varojen siirto, josta on koitunut selvää etua vastaanottavalle yritykselle.

(100)

Lisäksi järjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti erityinen, koska tuki on riippuvainen siitä, että käytetään kotimaisia eikä tuotuja hyödykkeitä.

(101)

Lisäksi tukea voidaan pitää myös 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityisenä, koska lainsäädännössä nimenomaisesti rajataan järjestelmän käyttömahdollisuus tietyille polyesteriteollisuuteen kuuluville yrityksille.

(102)

Tämän vuoksi tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(103)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajalle tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajalle koituneena etuna pidetään palautuksen koko määrää sellaisena kuin yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja on sen ilmoittanut kirjanpidossaan.

(104)

Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjaksolla yrityksen kokonaismyynnin liikevaihtoon, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(105)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 2,38 prosenttia.

(106)

Tässä järjestelmässä yritys voi saada etua vientiliikevaihtoonsa sovellettavasta erityisestä verosta.

(107)

Järjestelmä perustuu vuoden 2001 Income Tax Ordinance -asetuksen (ITO) 154 ja 169 pykälään sekä ITO 2001:n ensimmäisen liitteen III osan IV lukuun.

(108)

Järjestelmässä verotetaan tuloja vientiliikevaihdon perusteella, ja se on avoin kaikille viejille tavaroiden myynnistä saatujen tulojen toteutumishetkellä.

(109)

Valtuutettu pankki vähentää 1 prosentin ennakonpidätyksen vientitapahtuman arvosta ulkomaisten valuuttatulojen toteutumishetkellä riippumatta siitä, saako yritys voittoa. Yritysten kotimaan toiminnasta verotettavaan tuloon sovelletaan sen sijaan 35 prosentin tuloveroa.

(110)

Valuuttatuloihin suoraan sovellettua verovähennystä on pidettävä vientitoiminnasta saatuihin tuloihin sovellettavana lopullisena verona. Vähennystä ei myönnetä kustannuksista, jotka liittyvät vientiliikevaihdon toteuttamiseen.

(111)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että käytännössä järjestelmä tarjoaa erityisen ja suotuisan verokohtelun viejille. Vaikka vientiliikevaihtoon liittyviä kustannuksia ei voida vähentää, kokonaisvientiliikevaihtoon sovellettava alhainen 1 prosentin veroaste on edullinen verojärjestelmä verrattuna normaaliin verojärjestelmään, jossa normaaleihin tuloihin sovelletaan 35 prosentin veroastetta, edellyttäen että viennistä saatuun voittoon sovelletaan alempaa veroastetta kuin kotimarkkinamyynnistä saatuun voittoon. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etuuksia FTR-järjestelmästä.

(112)

Koska verojärjestelmästä aiheutuu voittoa siksi, että vientiin sovelletaan alempaa veroastetta kuin kotimarkkinamyyntiin, järjestelmää on pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena eli valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua tutkitulle yritykselle.

(113)

Tukea voidaan lisäksi pitää erityisenä perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta.

(114)

Tämän vuoksi tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(115)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajalle tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajalle koituneena etuna pidetään kaikkien verojen määrä, joka olisi maksettava niiden tulojen mukaan, joihin sovelletaan FTR-järjestelmää (vienti) sen jälkeen, kun maksettu FTR (1 % vientiliikevaihdosta) on vähennetty. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjaksolla yrityksen kokonaisviennin liikevaihtoon, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(116)

Tässä järjestelmässä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 1,95 prosenttia.

(117)

Vientiin suuntautuneiden hankkeiden pitkäaikaisen rahoituksen tarkoituksena on antaa tukikelpoisille rahoituslaitoksille mahdollisuus tarjota rahoitusta houkuttelevin ehdoin lainanhakijoille laitteistojen, koneiden ja kaluston tuontia varten.

(118)

Oikeusperustana on vuoden 1956 State Bank of Pakistan Act -säädöksen 17(2)(a) pykälä 17(4)(c) pykälä sekä 22 pykälä yhdessä 17(2)(d) pykälän kanssa. Järjestelmän yksityiskohdat esitetään State Bank of Pakistanin, jäljempänä ’SBP’, yleiskirjeessä nro 14 (18 päivänä toukokuuta 2004).

(119)

Kuten 18 päivänä toukokuuta 2004 päivätyssä SBP:n yleiskirjeessä nro 14 nimenomaisesti todetaan, yritykset, jotka vievät suoraan tai epäsuorasti vähintään 50 prosenttia vuotuisesta tuotannostaan, ovat tukikelpoisia järjestelmän mukaiseen rahoitukseen.

(120)

Hyväksytyt FTF-EOP-järjestelmään osallistuvat rahoituslaitokset täyttävät SBP:n asettaman, pääoman riittävyyttä koskevan vaatimuksen. Nämä laitokset voivat tarjota lainansaajille pitkäaikaisrahoitusta enintään 7,5 vuotta.

(121)

Yrityksille annettua luottoa voidaan käyttää eri tarkoituksiin (esim. tehtaiden nykyaikaistamiseen, paikallisesti valmistettujen laitteistojen ja koneiden ostamiseen, koneiden tuontiin).

(122)

Pankit voivat veloittaa lainansaajalta enintään 3 prosenttia yli SBP:n ilmoittamien korkojen. Korkoprosentit LTF-EOP-järjestelmän mukaista rahoitusta varten sidotaan 12 kuukauden valtion velkasitoumusten sekä kolmen ja viiden vuoden Pakistanin debentuurien painotettuihin keskimääräisiin tuottoihin rahoituskaudesta riippuen.

(123)

Lainan maksamisen jälkeen pankit voivat ottaa yhteyttä SBP:n konttoriin saadakseen uudelleenrahoitusta maksetun lainan verran.

(124)

Järjestelmä lakkautettiin kesäkuussa 2007, mutta ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai edelleen etuutta järjestelmästä, koska kyseessä oli pitkäaikainen rahoitus ja etuutta koituu huhtikuusta 2005 alkaen 7,5 vuoden ajan.

(125)

Järjestelmässä SBP asettaa pitkäaikaisiin lainoihin sovellettavat pakolliset enimmäiskorkoprosentit.

(126)

Tämän tuloksena viejät saavat pitkäaikaisia lainoja suotuisammilla korkoprosenteilla verrattuna tavallisten kaupallisten luottojen korkoprosentteihin, jotka asetetaan puhtaasti markkinaolojen perusteella.

(127)

Järjestelmää on pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna tukena, koska kyseessä on viranomaisten käytäntö, johon liittyy julkinen elin (eli SBP), joka ohjeistaa kaupallisia pankkeja toteuttamaan 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa esitettyjä toimia (eli varojen suoria siirtoja lainojen muodossa). Vastaanottajayrityksille koituu etua suotuisamman korkoprosentin muodossa.

(128)

On korostettava, että SBP kuuluu perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa annettuun ”viranomaisen” määritelmään. Se on täysin valtion omistuksessa ja toteuttaa poliittisia tavoitteita. SBP toteuttaa kaikkia keskuspankille kuuluvia toimia eli se laskee seteleitä liikkeelle, sääntelee ja valvoo rahoitusjärjestelmää, toimii pankkien pankkina, viime käden lainaajana ja valtion pankkina, johtaa rahapolitiikkaa, hallinnoi valtion velkaa, hallinnoi ulkomaanvaluuttoja, kehittää rahoituspuitteita, institutionalisoi säästöjä ja investointeja, kouluttaa pankkiireja ja tarjoaa luottoa prioriteettialoille.

(129)

Edellä esitetyn perusteella tukea voidaan pitää perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityisenä, koska lainsäädännössä itsessään valintakelpoisuuskriteerien osalta säädetään nimenomaisesti tuesta, joka on riippuvainen vientituloksesta.

(130)

Tämän vuoksi tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(131)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajalle tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaisesti vastaanottajalle koitunut etu lasketaan ottamalla huomioon keskuspankin (Pakistanin valtionpankin SBP:n) asettaman korkokaton ja sovellettavien kaupallisten luottokorkojen välinen erotus.

(132)

Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjaksolla tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(133)

Tässä järjestelmässä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,60 prosenttia.

(134)

Lyhytaikaisen rahoituksen EFS-järjestelmässä viejille tarjotaan kaupallisten pankkien kautta rahoitusmahdollisuuksia kaikkien valmistettujen hyödykkeiden vientiin. Järjestelmä on pääasiassa lyhytaikainen käyttöpääomaväline enintään 180 päivän ajaksi.

(135)

Oikeusperustana on vuoden 1956 State Bank of Pakistan Act -säädöksen 17(2)(a) pykälä 17(4)(c) pykälä sekä 22 pykälä yhdessä 17(2)(d) pykälän kanssa. Järjestelmän yksityiskohdat esitetään SBP:n yleiskirjeessä nro 35 (28 päivänä syyskuuta 2001) ja yleiskirjeessä nro 44 (17 päivänä joulukuuta 1998).

(136)

Kaikki viejät voivat saada etua EFS-järjestelmästä esittämällä hakemuksen mihin tahansa kaupalliseen pankkiin ja täyttämällä rahoituslaitoksen esittämät muut vaatimukset. Lainanantopäätöksen tekee pankki oman sisäisesti hyväksytyn luottopolitiikkansa mukaisesti.

(137)

Etuus voidaan myöntää sekä vientiliiketoimen että vientituloksen perusteella.

(138)

Liiketoimeen perustuvassa järjestelyssä pankki myöntää rahoitusta viejälle vientitilauksen/vientiremburssin perusteella enintään 180 päivän ajaksi. Rahoitus voidaan antaa käyttöön lähetystä edeltävässä vaiheessa tuotantopanosten hankintaa ja vietävien hyödykkeiden valmistusta varten. Rahoitusta annetaan myös lähetyksen jälkeiseen vaiheeseen ulkomailla olevalle tuojalle jo lähetettyjä hyödykkeitä varten vientitulojen toteutumiseen asti tai 180 päiväksi, sen mukaan kumpi näistä on lyhyempi.

(139)

Vientitulokseen perustuvassa järjestelyssä uusiutuva rahoitus myönnetään viejälle 50 prosenttiin asti sen edellisen vuoden aikana toteutuneesta vientituloksesta. Viejät voida saada rahoitusta 180 päivän ajaksi. Jos tähän järjestelyyn turvaudutaan, luotto on maksettava takaisin kokonaisuudessaan.

(140)

Järjestelmästä annetaan lyhytaikaista vientiluottorahoitusta kaupallisista pankeista Pakistanin valtionpankin asettamilla suotuisammilla korkoprosenteilla. Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etuutta järjestelmästä sekä kotimaan että vientimyyntiin.

(141)

EFS-järjestelmän kateprosentit sidotaan 6 kuukauden Pakistanin valtion velkasitoumusten painotettuihin keskimääräisiin tuottoihin.

(142)

Tämän tuloksena viejät saavat rahoitusta suotuisammilla korkoprosenteilla verrattuna tavallisten kaupallisten lyhytaikaisten luottojen korkoprosentteihin, jotka asetetaan puhtaasti markkinaolojen perusteella.

(143)

Järjestelmää on pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna tukena, koska siinä annetaan rahallista tukea ja kyseessä on viranomaisten käytäntö, johon liittyy julkinen elin (eli SBP), joka ohjeistaa kaupallisia pankkeja toteuttamaan 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa esitettyjä toimia (eli varojen suoria siirtoja lainojen muodossa). Vastaanottajayrityksille koituu etua suotuisamman korkoprosentin muodossa.

(144)

Edellä esitetyn perusteella tukea voidaan lisäksi pitää perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityisenä, koska lainsäädännössä itsessään valintakelpoisuuskriteerien osalta säädetään nimenomaisesti tuesta, joka on riippuvainen vientituloksesta.

(145)

Tämän vuoksi tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(146)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajalle tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaisesti vastaanottajalle koitunut etu lasketaan ottamalla huomioon keskuspankin (Pakistanin valtionpankin) asettaman korkokaton ja sovellettavien kaupallisten luottokorkojen välinen erotus.

(147)

Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjaksolla viennin liikevaihtoon, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(148)

Tässä järjestelmässä vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 2,22 prosenttia.

(149)

Järjestelmästä annetaan lyhytaikaista rahoitusta vientiä ja tuontia varten kaupallisista pankeista Pakistanin valtionpankin asettamilla suotuisammilla korkoprosenteilla.

(150)

Rahoitusjärjestely on selitetty F.E. Circular -yleiskirjeessä nro 25 (20 päivänä kesäkuuta 1998), muutettuna F.E. Circular -yleiskirjeellä nro 05 (23 päivänä elokuuta 2002).

(151)

Tätä lyhytaikaista rahoitusta voivat saada kaikki viejät ja tuojat.

(152)

Järjestelmässä pankit voivat käyttää/investoida dollaritalletuksiaan tuojien ja viejien rahoittamista varten. Laina maksetaan dollaritalletuksista/pankin sisäisistä sijoituksista dollarimääräisenä, mutta se on maksettava takaisin rupiamääräisenä. Pankit myöntävät F.E. Circular -yleiskirjeen nro 25, jäljempänä ’F.E. 25’, mukaisen rahoituksen saatuaan todisteet liiketoimista.

(153)

Kuten F.E. Circular -yleiskirjeessä nro 05 (23 päivänä elokuuta 2002) tuodaan esiin, viejälle myönnettävän lainan tapauksessa on mahdollista mukauttaa viennin valuuttatuloja maksettaessa luottoa ja sen korkoa takaisin vain, jos viejä on luovuttanut lainan koko tuoton pankille rupiamääräistä maksua vastaan. F.E. 25 -järjestelmän mukainen kauppalainajärjestely perustuu kokonaan vientituloista saatuun itserahoitukseen.

(154)

Kuten F.E. Circular -yleiskirjeessä nro 05 (23 päivänä elokuuta 2002) selitetään, rahoitusta tuontiin voidaan myöntää vasta valuuttamääräisten tuontimaksujen tosiasiallisesta toteutumispäivästä luomalla valuuttalaina tuojalle. Tällaisten lainojen enimmäisaika ei saa ylittää kuutta kuukautta tuojalle maksamisesta lukien.

(155)

Järjestelmästä annetaan lyhytaikaista vientiluottorahoitusta kaupallisista pankeista Pakistanin valtionpankin asettamilla suotuisammilla korkoprosenteilla.

(156)

Rahoituksen korko/kate on sidottu LIBOR-korkoon sekä pankkien veloittamaan marginaaliin.

(157)

Tämän tuloksena viejät saavat rahoitusta suotuisammilla korkoprosenteilla verrattuna tavallisten kaupallisten lyhytaikaisten luottojen korkoprosentteihin, jotka asetetaan puhtaasti markkinaolojen perusteella.

(158)

Järjestelmää on pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna tukena, koska siinä annetaan rahallista tukea ja kyseessä on viranomaisten käytäntö, johon liittyy julkinen elin (eli SBP), joka ohjeistaa kaupallisia pankkeja toteuttamaan 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa esitettyjä toimia (eli varojen suoria siirtoja lainojen muodossa). Vastaanottajayrityksille koituu etua suotuisamman korkoprosentin muodossa.

(159)

Edellä esitetyn perusteella tukea voidaan lisäksi pitää perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityisenä, koska lainsäädännössä itsessään valintakelpoisuuskriteerien osalta säädetään nimenomaisesti tuesta, joka on riippuvainen vientituloksesta.

(160)

Tämän vuoksi tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(161)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan vastaanottajalle tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaisesti vastaanottajalle koitunut etu lasketaan ottamalla huomioon keskuspankin (Pakistanin valtionpankin) asettaman korkokaton ja sovellettavien kaupallisten luottokorkojen välinen erotus.

(162)

Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjaksolla viennin liikevaihtoon, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(163)

Tässä järjestelmässä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,06 prosenttia.

(164)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien alustava määrä arvon perusteella ilmaistuna on ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan pakistanilaisen tuottajan osalta 9,79 prosenttia.

(165)

Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia järjestelmiä, joissa viranomaiset esitettyjen väitteiden mukaan olivat myöntäneet vientitukea:

(166)

Järjestelmässä mahdollistetaan raaka-aineiden, pakkausmateriaalin ja tuotantohyödykkeiden tullivapaa tuonti nollatullein.

(167)

Järjestelmän perustana on liittovaltion laki nro 1 vuodelta 1979 teollisuusasioiden järjestämisestä (Federal Law No. 1 of 1979, Organising Industrial Affairs).

(168)

Edellä mainitun liittovaltion lain mukaisten etuuksien saamiseksi on hankittava tuotantolisenssi, jonka myöntää valtiovarain- ja teollisuusministeriö.

(169)

Liittovaltion lain 8 pykälän mukaan lisenssi teollisen hankkeen perustamista varten voidaan myöntää vain Arabiemiirikuntien kansalaisille tai yrityksille, joiden paikallinen pääoma on vähintään 51 prosenttia ja johtaja on paikallinen kansalainen tai johtokunnan enemmistö koostuu paikallisista kansalaisista.

(170)

Samassa laissa säädetään muistakin tukikelpoisuusvaatimuksista, jotka osapuolten on täytettävä: kiinteän pääoman on oltava vähintään 250 000 dirhamia, työntekijöiden lukumäärän vähintään 10 ja käyttövoiman on ylitettävä 5 hevosvoimaa (2 pykälä). Toinen vaatimus on, että työntekijöistä 25 prosenttia on oltava paikallisia, mutta ministeriö voi päättää olla soveltamatta tai alentaa tätä prosenttiosuutta (33 pykälä). 13 pykälän mukaan teollisia hankkeita koskevia hakemuksia on tarkasteltava ottaen huomioon seuraavat tekijät: maan teollisen kehittämisen ohjelmaan ja arabimaiden kanssa tehtyyn sopimukseen kuuluvat teolliset hankkeet sekä paikallista kulutusta koskevat vaatimukset. Niiden hankkeiden osalta, jotka täyttävät 13 pykälässä esitetyt vaatimukset ja ovat kilpailukykyisiä ja vientiin suuntautuneita, säädetään 21 pykälässä erityisestä prioriteetista etuuksien myöntämisessä.

(171)

Toimitetun hakemuksen ja siihen liittyvien asiakirjojen perusteella valtiovarain- ja teollisuusministeriön asiaa käsittelevä komitea suosittelee ministerille hakemuksen hyväksymistä tai hylkäämistä. Liittovaltion lain nro 112 pykälän mukaan ministeri voi tehdä myönteisen tai kielteisen päätöksen lisenssin myöntämisestä.

(172)

Kuuluakseen järjestelmän soveltamisalaan hakijan on noudatettava seuraavaa menettelyä: teollisuuslisenssihakemus on toimitettava valtiovarain- ja teollisuusministeriölle, ministeriö myöntää lisenssin ja tullivapaa tuonti hyväksytään verkon kautta tehdyn hakemuksen pohjalta.

(173)

Asiaa käsittelevä ministeriö on perustanut sähköisen EIS-järjestelmän tätä tukijärjestelmää varten ja julkaissut käyttöoppaan järjestelmän käyttäjien avuksi. EIS on ministeriön ylläpitämä online-järjestelmä. Toisaalta se tarjoaa käyttäjille suoran pääsyn lisensseihin ja toisaalta ministeriön teollisen kehittämisen osasto pystyy sen kautta valvomaan järjestelmää ja yritysten saamien etuuksien käyttöä.

(174)

Kullakin käyttäjällä on osittainen pääsy EIS-järjestelmään, minkä avulla käyttäjät pystyvät katsomaan tuotantoprosessissa käytettyjen raaka-aineiden luetteloa (aineen nimi, HS-koodi, mittayksikkö, kokonaiskiintiö – tarkoittaa aineen määrää – sekä jäljellä oleva kiintiö – joka tarkoittaa aineen jäljellä olevaa määrää, josta yritys voi saada tullivapautuksen). Kustakin liiketoimesta on tehtävä online-hakemus, jotta voi saada erityiskoodin, jolla tavarat saa tuotua tullitta. Teollisen kehittämisen osasto voi hylätä raaka-aineiden tullivapautta koskevan hakemuksen, jos haettu määrä ylittää kyseisen aineen jäljellä olevan kiintiön. Se voi myös hylätä sellaisten tuotantohyödykkeiden tullivapauden, jotka eivät sisälly teolliseen hankkeeseen. Tällöin päätös perustuu tietoihin, jotka yritys on toimittanut rekisteröityessään ensimmäistä kertaa järjestelmään. Hylkäävän päätöksen jälkeen yritys voi tarkastella EIS-järjestelmän kautta hylkäyksen syitä ja toimittaa vaaditut täsmennykset.

(175)

Tarkastuskäynnillä havaittiin, että ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etua raaka-aineiden, pakkausmateriaalin ja tuotantohyödykkeiden tullittomasta tuonnista ilman mitään ehtoja, kuten lopputuotteen myöhempää vientiä. Mitkään liittovaltion/paikalliset lait tai asetukset eivät velvoita yritystä pitämään minkäänlaista rekisteriä toimivaltaisten viranomaisten myöhemmin suorittamaa valvontaa varten.

(176)

Vaikka yrityksen on toimitettava hakemus EIS-järjestelmään tullivapaata tuontia varten, mitään ohjeita ei löydetty siitä, millä perusteella pyynnöt hyväksytään tai hylätään.

(177)

Luvan myöntävät viranomaiset eivät myöskään ole tietoisia tullitta tuotujen tuotantopanosten tosiasiallisesta kulutuksesta. Yritys ilmoittaa EIS-järjestelmän kautta vain teoreettisen kulutuksen. Siitä lähtien, kun yritys ensimmäistä kertaa rekisteröityy järjestelmään, luvan myöntävän viranomaisen tarkastukset tapahtuvat ainoastaan sähköisesti. Ensimmäisessä rekisteröinnissä ilmoitettujen tuotantopanosten tuoton tarkastuksesta ja varmennuksesta ei esitetty mitään näyttöä. Arabiemiirikuntien viranomaiset eivät myöskään ole panneet täytäntöön tehokasta varmennusjärjestelmää. Viranomaiset väittivät, että ne suorittavat auditointeja EIS-järjestelmän kautta ja niiden asiakirjojen perusteella, jotka kaikkien yritysten on toimitettava vuosittain lisenssin uusimiseksi (esim. paikallista teollisuuslisenssiä koskevat tiedot, auditoitu kirjanpito, tuotanto- ja myyntitiedot). Tämä tehdään kuitenkin katsomalla, mitä yritykset ilmoittavat vuosittain, ja vertaamalla tietoja niiden ensimmäiseen rekisteröitymiseen eikä tosiasialliseen tuotantoon. Mitään tietoja ei itse asiassa toimitettu sen vahvistamiseksi, että viranomaisilla on menettelyn kaikissa vaiheissa tiedossa, mitkä ovat tosiasialliset tuotantopanosten tuotot sen ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, joka sai etuuksia tästä järjestelmästä.

(178)

Edellä esitetyn perusteella järjestelmää on pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena, koska siitä annetaan taloudellista tukea, eli kyseessä on valtion menettämä tulo, josta on koitunut etua vastaanottavalle yritykselle, koska sillä on mahdollisuus saada vapautus tuontitulleista. On huomattava, että järjestelmää ei voida pitää sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska se ei ole perusasetuksen liitteessä I, erityisesti sen i kohdassa, liitteessä II ja liitteessä III vahvistettujen sääntöjen mukainen. Yhdistyneiden arabiemiirikuntien viranomaiset ovat todenneet, että maassa ei ole tullinpalautussääntöjä koskevaa lainsäädäntöä.

(179)

Järjestelmä on lisäksi perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, koska siihen on pääsy vain tietyillä yrityksillä eikä tukikelpoisuuden rajoittamiseksi ole puolueettomia perusteita perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Online-hakemusten osalta myöntävän viranomaisen tukikelpoisuuskriteerit järjestelmän edunsaajia valittaessa ovat osin selkeitä ja objektiivisia joskin syrjiviä (eli lisenssi voidaan myöntää vain Arabiemiirikuntien kansalaisille tai yrityksille, joiden paikallinen pääoma on vähintään 51 % ja johtaja on paikallinen kansalainen tai johtokunnan enemmistö koostuu paikallisista kansalaisista ja joiden työntekijöistä 25 % on paikallisia) ja osin epätäsmällisesti määritettyjä (eli sijoittautuminen viranomaisten määrittämälle alueelle, maan teollisen kehittämisen ohjelman ja arabimaiden kanssa tehtyjen sopimusten noudattaminen, paikallista kulutusta koskevien vaatimusten noudattaminen sekä kilpailukykyisyys ja vientiin suuntautuminen). Missään säännöissä ei täsmennetä, mikä asema on teollisen kehittämisen osastolla, joka mainitaan ainoastaan ministeriön julkaisemassa käyttöoppaassa muttei järjestelmän perustamisesta annetussa liittovaltion laissa.

(180)

On myös näyttöä siitä, että tukien myöntäminen ei ole automaattista. Lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, valtuutetaan ministeriö tekemään teollisuuslisenssin myöntämistä koskeva lopullinen päätös ilman mitään näyttöä siitä, millä perusteella hakemukset voidaan hyväksyä tai hylätä. Viranomaisilla on lisäksi aina mahdollisuus käyttää harkintavaltaa myöntäessään tai hylätessään haettuja tullivapautuksia.

(181)

Edellä esitetyn perusteella tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(182)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä lasketaan sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tutkimusajanjakson aikana, eli tutkimusajanjakson aikana raaka-aineiden tuonnista maksamattomien tullien mukaan. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu tutkimusajanjaksolla yrityksen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynnin liikevaihtoon,

(183)

Tässä järjestelmässä vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 5,02 prosenttia.

(184)

Vientiä harjoittava tuottaja toimi Ras Al Khaimah’n vapaakauppa-aluetta koskevan järjestelmän alaisena perustamisestaan toukokuuhun 2008 asti ja sai etuutta tuotantohyödykkeiden tullittomasta tuonnista.

(185)

Arabiemiirikunnissa ei ole vapaakauppa-alueen perustamista ja hallintoa koskevaa liittovaltion lainsäädäntöä. Kukin arabiemiirikunta antaa oman lainsäädäntönsä ja sääntönsä ja vastaa tullipalvelunsa kautta vapaakauppa-alueiden valvonnasta.

(186)

Yrityksiä, jotka haluavat sijoittautua Ras Al Khaimah’n vapaakauppa-alueelle, eivät koske mitkään erityiset tukikelpoisuussäännöt tai -rajoitukset: vapaakauppa-alueelle voivat sijoittautua kaikki kansalliset tai täysin ulkomaisessa omistuksessa ovat yritykset.

(187)

Vapaakauppa-alueelle sijoittautumiseen liittyvät tärkeimmät edut ovat mahdollisuus tuoda tullitta kaikkia tuotteita (raaka-aineita, perusaineita ja lisäaineita, välituotteita, tuotantohyödykkeitä) ja päättää ilman valtion asettamia ehtoja yrityksen omistusrakenteesta. Vapaakauppa-alueella valmistettujen tuotteiden katsotaan olevan peräisin Arabiemiirikunnista. Kun tuotteet viedään pois vapaakauppa-alueelta Arabiemiirikuntien kotimarkkinoille, niitä kohdellaan ulkomaisina tuotteina eli niihin sovelletaan tuontitullia, kun ne luovutetaan vapaaseen liikkeeseen.

(188)

Vaikka vapaakauppa-alueella sijaitseva yritys saa etua tullittomasta tuonnista ja viennistä, sen on tehtävä tulli-ilmoitus asianomaiseen liittovaltion tulliin tuontihetkellä. Yrityksen on toimitettava tullille pankkitakuu tuontituotteiden saapumispaikassa. Tuoduille tuotteille tehdään tulliselvitys poistumis-/saapumisilmoituksen mukaisesti. Vastaanottaessaan tavarat vapaakauppa-alueen saapumis-/tuontipaikassa asianomaiset tullialueviranomaiset tutkivat tavarat ja ehtojen täyttyessä vahvistavat poistumis-/saapumisilmoituksen. Vastaanottavassa tullitarkastuspaikassa asianmukaisesti allekirjoitettu saapumisilmoitus on annettava takaisin tulliviranomaisille tuonti-/saapumispaikassa pankkitakuun vapauttamiseksi.

(189)

Tarkastuskäynnillä kävi ilmi, että ei ole konkreettisia, lakisääteisiä ja julkisesti saatavilla olevia kriteereitä, jotka säätelevät myöntävän viranomaisen päätöksiä siitä, kenellä on oikeus sijoittautua vapaakauppa-alueelle. Yrityksen, joka haluaa sijoittautua kyseiselle alueelle, on toimitettava hakemus Ras Al Khaimah’n emiraatin viranomaiselle, mutta pyynnön hyväksymis- tai hylkäämisperusteista ei ole saatavilla mitään lainsäädäntöä tai ohjeita.

(190)

Arabiemiirikunnissa olevien eri vapaakauppa-alueiden osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että ei ole yhtenäisiä sääntelyperusteita, jotka koskevat vapaakauppa-alueiden perustamista ja hallintoa Arabiemiirikunnissa. Mitään näyttöä ei saatu siitä, että kaikki vapaakauppa-alueet Arabiemiirikunnissa toimisivat samoissa sääntelypuitteissa ja noudattaisivat samoja toimintasääntöjä. Vakavia epäilyksiä heräsi myös sen osalta, voidaanko vapaakauppa-alueelle sijoittautumiskelpoisuutta rajoittaa tietyntyyppisen liiketoiminnan perusteella. Saatujen tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että tietyt Arabiemiirikuntien vapaakauppa-alueet on yksinomaisesti omistettu tietyntyyppiselle liiketoiminnalle (esim. Dudai Auto Free Zone, International Media Production Free Zone, Dubai Flower Centre Free Zone).

(191)

Ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai etuutta tuotantohyödykkeiden tullivapaasta tuonnista.

(192)

Edellä esitetyn perusteella järjestelmää on pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena, koska siinä annetaan rahallista tukea valtion menettämän tulon muodossa, ja siitä on koitunut etua vastaanottavalle yritykselle.

(193)

Lisäksi järjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla erityinen, koska etuuksia voivat saada vain vapaakauppa-alueen yritykset, minkä vuoksi tuen saanti on rajattu tietyissä paikoissa sijaitseville yrityksille, jotka toimivat vapaakauppa-aluetta koskevan järjestelmän mukaisesti. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin, että vapaakauppa-alueen aseman myöntäminen Arabiemiirikunnissa on harkinnanvaraista, eikä siinä noudateta neutraaleja tai objektiivisia perusteita, kuten 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään. Koska vapaakauppa-alueiden perustamista ja hallintoa Arabiemiirikunnissa ei säännellä liittovaltion lainsäädännöllä, jokainen Arabiemiirikunnat muodostavan seitsemän emiirikunnan myöntävä viranomainen tarjoaa pääsyn vapaakauppa-alueelle omien sääntöjensä mukaisesti. Koska Ras Al Khaimah’n emiraatissa ei ole saatavilla lainsäädäntöä tai ohjeita, asianmukainen viranomainen päättää harkinnanvaraisesti, millä yrityksellä on oikeus sijoittautua vapaakauppa-alueelle.

(194)

Tuotantohyödykkeiden tullittomasta tuonnista saatua etuutta ei voida pitää sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä, koska se koskee tuotantohyödykkeitä, joita ei kuluteta tuotantoprosessissa ja jotka näin ollen eivät kuulu perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa esitettyjen sallittujen tullinpalautusjärjestelmien soveltamisalaan.

(195)

Edellä esitetyn perusteella tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(196)

Kun otetaan huomioon, että yritys oli sijoittautuneena vapaakauppa-alueelle perustamisestaan toukokuuhun 2008 asti mutta PET:n tuotantoprosessi alkoi syyskuussa 2007 ja sen tuotanto tapahtui tammikuusta 2008 lähtien vuoden 1979 liittovaltion lain nro 1 mukaisen alustavan teollisuuslisenssin mukaisesti, tutkimusajanjaksolla saaduksi tueksi on katsottava ainoastaan tuotantohyödykkeiden tulliton tuonti.

(197)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se 15 vuoden ajanjaksolle, joka vastaa vähimmäispoistoaikaa kaikissa kolmessa tutkimuksen kohteena olevassa maassa kyseisellä teollisuudenalalla. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta se paremmin ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun arvoa. Arabiemiirikunnissa tutkimusajanjakson aikana voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen.

(198)

Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tutkimusajanjaksolla kokonaismyynnin liikevaihtoon, koska tuen myöntäminen ei ole riippuvainen vientituloksesta.

(199)

Tässä järjestelmässä vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,11 prosenttia.

(200)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien alustava määrä arvon perusteella ilmaistuna on ainoan Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta 5,13 prosenttia.

(201)

Tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti 17 tuottajaa unionissa. Näiden tuottajien tuotannon katsotaan näin ollen muodostavan perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan.

(202)

Näistä 17 tuottajasta 12 toimi tutkimuksessa yhteistyössä. Kyseisten 12 tuottajan todettiin vastaavan suurimmasta osasta, tässä tapauksessa yli 80 prosentista, samankaltaisen tuotteen tuotannosta unionissa. Yhteistyössä toimineiden 12 tuottajan katsotaan siksi muodostavan unionin tuotannonalan perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’. Jäljelle jäävistä unionin tuottajista käytetään jäljempänä nimitystä ’muut unionin tuottajat’. Kyseiset muut unionin tuottajat eivät ole aktiivisesti tukeneet tai vastustaneet valitusta.

(203)

On huomattava, että PET:n unionin markkinoilla on varsin suuri määrä tuottajia, jotka kuuluvat usein suurempaan yritysryhmään, jonka päätoimipaikka on EU:n ulkopuolella. Äskettäin tapahtuneiden yritysostojen ja toiminnan lopettamisten jälkeen markkinat ovat vakiintumisvaiheessa. Esimerkiksi vuonna 2009 Tergal Fibers (Ranska), Invista (Saksa) ja Artenius (UK) lopettivat PET:n tuotantolaitokset ja Indorama otti haltuunsa Eastmaninin tuotantolaitokset Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa.

(204)

Kuten 8 kappaleessa todetaan, otokseen valittiin viisi yksittäistä tuottajaa, joiden myynti kattoi 65 prosenttia kaikkien yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien myynnistä. Yksi yritys ei pystynyt toimittamaan kaikkia pyydettyjä tietoja, mistä syystä otokseen kuului lopulta vain neljä yritystä, joiden myynti muodosti 47 prosenttia kaikkien yhteistyössä toimineiden tuottajien myynnistä.

(205)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tapahtuneen myynnin määrien ja Eurostatilta saatujen unionin markkinoita koskevien tuontimäärätilastojen sekä muiden unionin tuottajien osalta valituksessa esitettyjen arvioiden perusteella.

(206)

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kulutus unionissa kasvoi vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 11 prosenttia. Todettavissa oleva kysyntä kasvoi vuonna 2007 8 prosenttia, pieneni hiukan vuosien 2007 ja 2008 välisenä aikana (2 prosenttiyksikköä) ja kasvoi taas 5 prosenttiyksikköä vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

Taulukko 1

(207)

Komissio tutki, olisiko Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevan PET:n tuontia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(208)

Arabiemiirikunnista, Iranista ja Pakistanista peräisin olevan tuonnin vaikutusten osalta tutkimus osoitti, että tukimarginaalit olivat yli perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdassa määritellyn vähimmäistason ja että näistä maista tulevan tuetun tuonnin määrä ei ollut vähäistä perusasetuksen 10 artiklan 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(209)

Iranista, Pakistanista ja Arabiemiirikunnista tulevan tuonnin ja samankaltaisen tuotteen välisistä kilpailuolosuhteista tutkimuksessa todettiin, että kyseisten maiden tuottajat käyttävät samoja myyntikanavia ja myyvät tuotteitaan samanlaisille asiakasryhmille. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että kaikista näistä maista tuleva tuonti oli tarkastelujaksolla noususuuntaista.

(210)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan alustavasti, että kaikki perusasetuksen 8 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät ja että Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista tulevaa tuontia olisi tarkasteltava kumulatiivisesti.

(211)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuetun tuonnin määrä EU:hun kasvoi lähes viisinkertaisesti vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja oli tutkimusajanjaksolla 304 202 tonnia. Tuonti asianomaisista maista kasvoi 20 prosenttia vuosien 2006 ja 2007 välillä, minkä jälkeen se kasvoi 270 prosenttiyksikköä vuonna 2008 verrattuna vuoteen 2007 ja vielä 154 prosenttiyksikköä vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

Taulukko 2

(212)

Asianomaisista maista tulevan tuetun tuonnin markkinaosuus vuonna 2006 oli 2,1 prosenttia, ja se kasvoi vakaasti koko tarkastelujakson ajan 8 prosenttiyksiköllä. Markkinaosuus kasvoi 0,2 prosenttiyksikköä vuosien 2006 ja 2007 välillä, 5,3 prosenttiyksikköä vuosien 2007 ja 2008 välillä ja 2,6 prosenttiyksikköä vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Asianomaisista maista tulevan tuetun tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla 10,2 prosenttia.

(213)

On huomattava, että Arabiemiirikunnat tulivat markkinoille vasta vuonna 2007 mutta onnistuivat nopeasti valloittamaan merkittävän markkinaosuuden.

(214)

Tarkastelujaksolla keskimääräinen tuontihinta laski 14 prosenttia, ja jyrkintä lasku oli vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Keskimääräinen hinta laski 1 prosentin vuonna 2007 ja pysyi suunnilleen sillä tasolla vuonna 2008, ennen kuin se laski vielä 13 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 3

(215)

Koska tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat ja kustannukset vaihtelivat voimakkaasti tutkimusajanjaksolla, myyntihintoja ja kustannuksia koskevat tiedot kerättiin neljännesvuosittain, ja hintojen alittavuutta ja alihinnoittelua koskevat laskelmat tehtiin niiden perusteella.

(216)

Hinnan alittavuutta tutkittiin vertaamalla unionin tuotannonalan unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloitettuja painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, asianomaisista maista tulevan tuonnin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin vastaaviin painotettuihin keskimääräisiin tuontihintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tuonnin jälkeisten kustannusten ja kaupan tason erojen huomioon ottamiseksi.

(217)

Vertailu osoitti, että Arabiemiirikunnista peräisin olevan tuetun tuonnin hinnat unionissa alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla 3,9 prosentilla. Iranista peräisin olevan tuetun tuonnin hinnat unionissa alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla 3,2 prosentilla. Pakistanista peräisin olevan tuetun tuonnin hinnat unionissa alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla 1,4 prosentilla. Asianomaisten maiden painotettu keskimääräinen alittavuusmarginaali tutkimusajanjaksolla on 3,2 prosenttia.

(218)

Tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan koskevan tarkastelun yhteydessä arvioitiin perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikki asianmukaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(219)

Koska unionin tuottajia oli runsaasti, käytettiin otantamenetelmää, kuten edellä selitettiin. Vahinkoindikaattorit määritettiin vahingon tarkastelua varten kahdella tasolla:

(220)

Unionin tuotanto laski 4 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuotanto lisääntyi vuonna 2007 5 prosentilla noin 2 570 000 tonniin mutta laski vuonna 2008 jyrkästi 10 prosenttiyksikköä vuodesta 2007 ja lisääntyi taas hiukan (1 prosenttiyksikön) vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin se oli 2 300 000 tonnia.

Taulukko 4

(221)

Unionin tuottajien tuotantokapasiteetti kasvoi 15 prosenttia tarkastelujaksolla. Se kasvoi 1 prosentin vuonna 2007, 5 prosenttiyksikköä vuonna 2008 ja vielä 9 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 5

(222)

Kapasiteetin käyttöaste oli 83 prosenttia vuonna 2006, kasvoi 87 prosenttiin vuonna 2007 mutta laski myöhemmin 75 prosenttiin vuonna 2008 ja edelleen vain 69 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Käyttöasteen lasku vuonna 2008 ja tutkimusajanjaksolla tarkoittaa sitä, että kyseisenä ajanjaksona tuotanto laski ja tuotantokapasiteetti lisääntyi.

(223)

Unionin tuottajien myynnin määrä EU:n markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille laski hiukan tarkastelujaksolla. Myynti lisääntyi 5 prosenttia vuonna 2007 mutta laski seuraavana vuonna hiukan alle vuoden 2006 tason ja oli tutkimusajanjaksolla 3 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2006, eli noin 2 100 000 tonnia. Koska varastojen määrä oli rajallinen, myynnin kehitys noudattaa tarkasti tuotannon kehitystä.

Taulukko 6

(224)

Unionin tuottajat menettivät tarkastelujaksolla markkinaosuudestaan 10 prosenttiyksikköä; se supistui vuoden 2006 tasolta 85 prosentista tutkimusajanjakson 75 prosenttiin. Markkinaosuuden menetys tarkoittaa sitä, että kulutuksen lisääntymisestä huolimatta unionin tuotannonalan myynti laski 3 prosenttia tarkastelujaksolla. On huomattava, että kehityssuuntaus oli laskeva myös otokseen valituilla unionin tuottajilla.

Taulukko 7

(225)

Unionin kulutus kasvoi vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 11 prosenttia, mutta unionin tuottajien myyntimäärä EU:n markkinoilla laski 3 prosenttia ja markkinaosuus pieneni 10 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan tuetun tuonnin markkinaosuus kasvoi 2,1 prosentista 10,2 prosenttiin. Näin ollen päätellään, että unionin tuottajat eivät hyötyneet markkinoiden kasvusta lainkaan.

(226)

Unionin tuottajien työllisyystaso laski 15 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Työntekijöiden määrä, joka oli 2 400 vuonna 2006 ja 2 100 vuonna 2007, väheni merkittävästi (13 prosenttia) ja pysyi lähellä tätä tasoa vuonna 2008 ja tutkimusajanjaksolla. Määrän lasku vuonna 2007 johtui rakenteellisista muutoksista, joita monet EU:n tuottajat tekivät.

Taulukko 8

(227)

Unionin tuottajien työvoiman tuottavuus (ilmaistuna tuotantomääränä (tonnia) työntekijää kohti vuodessa) kasvoi tarkastelujaksolla 12 prosenttia. Tuotanto laski siis hitaammin kuin työllisyystaso eli unionin tuottajien tehokkuus kasvoi. Tämä oli erityisen ilmeistä vuonna 2007, jolloin tuotanto lisääntyi vaikka työllisyystaso laski ja tuottavuus oli 21 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2006.

Taulukko 9

(228)

Unionin tuottajien keskimääräinen vuotuinen myyntihinta EU:n markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille pysyi vakaana vuosien 2006 ja 2008 välillä ja oli noin 1 100 euroa tonnilta. Tutkimusajanjaksolla keskimääräinen vuotuinen myyntihinta laski 12 prosenttia ja oli 977 euroa tonnilta. Keskimääräinen vuotuinen myyntihinta ei heijasta PET:n kuukausittaisia tai jopa päivittäisiä hintavaihteluja Euroopan (ja maailman) markkinoilla, mutta sen katsotaan riittävän kuvaamaan tarkastelujakson kehityssuuntausta. PET:n myyntihinnat noudattelevat yleensä sen pääasiallisten raaka-aineiden (lähinnä tereftaalihappo (PTA) ja monoeteeniglykoli (MEG)) hintakehitystä, koska kyseiset raaka-aineet muodostavat jopa 80 prosenttia PET:n kokonaiskustannuksista.

Taulukko 10

(229)

Kuten edellä todetaan, asianomaisista maista tuleva tuettu tuonti alitti unionin tuotannonalan myyntihinnat.

(230)

Kun otetaan huomioon asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten tukimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä. On tärkeää muistaa, että vuodesta 2000 alkaen Intiasta, Indonesiasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Taiwanista ja Thaimaasta ja vuodesta 2004 alkaen Kiinan kansantasavallasta peräsin olevaan PET:hen on sovellettu polkumyyntitoimenpiteitä. Intiasta peräisin olevaan tuontiin on lisäksi sovellettu tukien vastaisia toimenpiteitä vuodesta 2000 alkaen. Koska tätä tutkimusta koskevalla tarkastelujaksolla unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan ja sen tappiot kasvoivat, sen ei voida katsoa toipuneen aiemmasta polkumyynnistä ja tuetusta tuonnista, ja siksi sen katsotaan olevan edelleen altis unionin markkinoille tuetusti tulevan tuonnin vahingollisille vaikutuksille.

(231)

Otokseen valittujen tuottajien loppuvarastot pienenivät vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 22 prosenttia. On huomattava, että varastot ovat alle 5 prosenttia vuosituotannosta, ja siksi tämän indikaattorin merkitys vahinkoa koskevassa tutkimuksessa on rajallinen.

Taulukko 11

(232)

Vuotuiset työvoimakustannukset nousivat vuosien 2006 ja 2007 välillä 11 prosenttia, ennen kuin ne vuonna 2008 laskivat 2 prosenttiyksikköä vuodesta 2007 ja tutkimusajanjaksolla edelleen 9 prosenttiyksikköä vuodesta 2008, jolloin ne olivat samalla tasolla kuin vuonna 2006. Kaiken kaikkiaan työvoimakustannukset pysyivät vakaina.

Taulukko 12

(233)

Otokseen valittujen tuottajien EU:n markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille tapahtuvan samankaltaisen tuotteen myynnin kannattavuus (ilmaistuna prosentteina nettomyynnistä) pysyi tappiollisena ja jopa laski – 6,9 prosentista – 7,5 prosenttiin. Otokseen valittujen tuottajien kannattavuuden tilanne parantui vuonna 2007, jolloin nettotappiot olivat vain – 1,5 prosenttia nettomyynnistä, mutta tappiot lisääntyivät jyrkästi – 9,3 prosenttiin vuonna 2008. Tutkimusajanjaksolla tilanne parantui hiukan.

Taulukko 13

(234)

Investointien tuotto (ilmaistuna voittoprosenttina investointien nettokirjanpitoarvosta) noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä. Se parantui vuosien 2006 ja 2007 välillä – 9,6 prosentista – 3,1 prosenttiin, laski – 16,8 prosenttiin vuonna 2008 ja parantui taas tutkimusajanjaksolla – 12,3 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan investointien tuotto pysyi tappiollisena ja heikkeni 2,7 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla.

(235)

Operatiiviseen toimintaan perustuva nettokassavirta oli negatiivinen vuonna 2006 (18,5 miljoonaa euroa). Se parantui merkittävästi vuonna 2007, jolloin se oli positiivinen (19,5 miljoonaa euroa), mutta heikentyi voimakkaasti vuonna 2008 (-42 miljoonaa euroa) ennen kuin parantui tutkimusajanjaksolla -11 miljoonaan euroon. Kaiken kaikkiaan kassavirta kehittyi tarkastelujaksolla myönteisesti vaikka pysyikin negatiivisena.

(236)

Ei ollut merkkejä siitä, että unionin tuotannonalalla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa, mikä johtuu lähinnä siitä, että osa tuottajista kuuluu isompiin yritysryhmiin.

Taulukko 14

(237)

Otokseen valittujen yritysten vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon vähenivät vuosien 2006 ja 2007 välillä 34 prosenttia, vuosien 2007 ja 2008 välillä 59 prosenttiyksikköä ja laskivat sitten vielä tutkimusajanjaksolla hieman vuodesta 2008. Kaiken kaikkiaan investoinnit laskivat 96 prosenttia tarkastelujaksolla. Investointien jyrkkä väheneminen selittynee osittain sillä, että vuosina 2006–2007 hankittiin uusia tuotantolinjoja, joilla pyrittiin lisäämään kapasiteettia.

Taulukko 15

(238)

Makrotaloudellisten tietojen analyysistä käy ilmi, että unionin tuottajien tuotanto ja myynti laskivat tarkastelujaksolla. Havaittu lasku ei ollut sinänsä merkittävä, mutta on syytä huomata, että vaikka kysyntä kasvoi vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, unionin tuottajien markkinaosuus laski 10 prosenttiyksiköllä 75 prosenttiin.

(239)

Samaan aikaan oleelliset mikrotaloudelliset indikaattorit osoittavat, että otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellinen tilanne heikkeni selvästi. Kannattavuus ja investointien tuotto pysyivät negatiivisena ja heikkenivät kokonaisuudessaan vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä. Myönteisestä kehityksestä huolimatta myös kassavirta pysyi negatiivisena tutkimusajanjaksolla.

(240)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(241)

Komissio tutki perusasetuksen 8 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti, oliko tuettu tuonti aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Muita tuetun tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa pidettäisi tuetun tuonnin aiheuttamana.

(242)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuetun tuonnin määrä lisääntyi vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana lähes viisinkertaisesti, 304 200 tonniin, ja sen markkinaosuus kasvoi noin 8 prosenttiyksikköä (2,1 %:sta 10,2 %:iin). Samaan aikaan unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni noin 10 prosenttiyksikköä (84,9 %:sta 72,1 %:iin). Kyseisen tuonnin keskimääräinen hinta laski vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja pysyi merkittävästi unionin tuottajien keskimääräistä hintaa alempana.

(243)

Tuetun tuonnin hintojen alittavuus oli keskimäärin 3,2 prosenttia (ks. 217 kappale). Vaikka hintojen alittavuus olikin alle 4 prosenttia, sitä ei voida pitää vähäisenä, koska PET on perushyödyke, jonka osalta kilpailu käydään lähinnä hinnasta.

(244)

Iranilainen viejä väitti, että PET:n tuonti Iranista ei olisi voinut aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, koska tuontitasot ylittivät vain marginaalisesti tuonnin vähimmäistason. Tutkimusajanjaksolla Iranista tulevan tuonnin markkinaosuus oli kuitenkin 1,9 prosenttia, mikä ylittää perusasetuksessa täsmennetyn vähimmäistason. Lisäksi Iranista tulevan tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan myyntihinnat. Tämän vuoksi iranilaisen viejän esittämät väitteet hylätään.

(245)

Koska asianomaisista maista tuleva tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnat, kyseisen tuetun tuonnin katsotaan aiheuttaneen laskupainetta hintoihin ja estäneen unionin tuotannonalaa pitämästä myyntihintojaan tasolla, joka olisi ollut tarpeen kustannusten kattamiseksi ja voiton saamiseksi. Näin ollen katsotaan, että kyseisen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä on selvä syy-yhteys.

(246)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että mahdollinen unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui sen heikosta vientitoiminnasta. Kuten seuraavasta taulukosta nähdään, unionin tuotannonalan viennin määrä kasvoi tarkastelujaksolla 11 prosenttia. Samaan aikaan vientihinnat kuitenkin laskivat 10 prosenttia, mikä johti siihen, että viennin arvo pysyi tarkastelujaksolla vakaana. Näin ollen ei ole merkkejä siitä, että vientitulos olisi vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

Taulukko 16

(247)

Toinen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan hinnat EU:n markkinoilla olivat keinotekoisen korkeat. Kyseisen osapuolen mukaan väitettä tukee se, että hinnat EU:n markkinoilla pysyivät vakaina, vaikka vientimyyntihinnat olivat pudonneet. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että unionin tuotannonalan vuotuiset keskimääräiset myyntihinnat EU:n markkinoilla laskivat 12 prosenttia tarkastelujaksolla ja vientihinnat laskivat vastaavasti samalla kaudella. Näin ollen väite hylätään.

(248)

Korean tasavaltaan on sovellettu polkumyyntitulleja vuodesta 2000. Kahteen korealaiseen yritykseen sovelletaan kuitenkin nollatullia, ja tutkimuksessa todettiin, että tuonti Korean tasavallasta on edelleen huomattavaa ja lisääntyi merkittävästi tarkastelujaksolla. Tuonti Korean tasavallasta lisääntyi lähes 150 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, ja sen markkinaosuus kasvoi vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä 3,5 prosentista 7,7 prosenttiin.

Taulukko 17

(249)

Korean tasavallasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta pysyi yleisesti hieman unionin tuottajien keskimääräisiä hintoja alhaisempana. Korealaisen tuonnin hinnat olivat kuitenkin korkeammat kuin asianomaisten maiden keskimääräiset hinnat. Vaikka Korean tasavallasta tuleva tuonti on saattanut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, sen vaikutus oli kuitenkin rajallinen, eikä sen katsota poistaneen asianomaisista maista tapahtuneen tuetun tuonnin osalta vahvistettua syy-yhteyttä.

(250)

Iranilainen viejä väitti, että iranilaisen tuonnin mahdollinen kasvu johtui Etelä-Koreasta tulevan tuonnin vähenemisestä, eikä se sen vuoksi tapahtunut eurooppalaisten tuottajien kustannuksella. Eurostatin tilastot kuitenkin osoittavat, että tarkastelujaksolla tuontimäärät molemmista maista kasvoivat vakaasti. Näin ollen ei voida päätellä, että tuonti Iranista olisi pelkästään korvannut tuonnin Etelä-Koreasta.

(251)

Tuonti muista maista tapahtui unionin tuottajien keskimääräisiä myyntihintoja huomattavasti korkeammilla hinnoilla. Myös kyseisen tuonnin markkinaosuus pieneni tarkastelujaksolla. Sen vuoksi tätä tuontia ei pidetä mahdollisena syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

Taulukko 18

(252)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtuisi yhteistyöstä kieltäytyneiden unionin tuottajien aiheuttamasta kilpailusta. Viisi unionin tuottajaa ei toiminut tässä menettelyssä yhteistyössä. Yksi niistä lopetti tuotantonsa jo tutkimusajanjaksolla ja kaksi muuta vähän sen jälkeen. Yhteistyöstä kieltäytyneiden tuottajien myyntimäärät arvioitiin valituksessa esitettyjen tietojen perusteella. Saatavilla olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että kyseiset tuottajat menettivät tarkastelujaksolla markkinaosuuttaan (20,5 % vuonna 2006 ja 16 % tutkimusajanjaksolla). Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään näyttöä siitä, että kyseisten tuottajien käyttäytyminen olisi poistanut syy-yhteyden tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

Taulukko 19

(253)

Vuoden 2008 rahoitus- ja talouskriisi johti odotettua hitaampaan markkinoiden kasvuun, joka oli epätavallista verrattuna 2000-luvun alkuun, jolloin vuotuinen kasvuvauhti oli jopa noin 10 prosenttia. Ensimmäisen kerran PET:n kysyntä laski vuonna 2008. Tällä oli luonnollisesti vaikutusta unionin tuotannonalan kokonaistulokseen.

(254)

Asianomaisista maista tapahtuva tuettu tuonti, joka alitti unionin tuotannonalan hinnat, kuitenkin lisäsi taloudellisen taantuman ja kysynnän supistumisen kielteisiä vaikutuksia. Vaikka talouden taantuman voitaisiinkin siksi katsoa vaikuttaneen aiheutuneeseen vahinkoon vuoden 2008 viimeisestä neljänneksestä alkaen, se ei mitenkään vähennä niitä vahingollisia vaikutuksia, joita alhaisin hinnoin tapahtunut tuettu tuonti aiheutti EU:n markkinoilla tarkastelujaksolla. Myös myynnin vähetessä unionin tuotannonalan pitäisi pystyä säilyttämään hyväksyttävä hintataso ja siten rajoittamaan kulutuksen pienenemisen negatiivisia vaikutuksia, mikä on mahdollista vain silloin, kun markkinoilla ei esiinny alhaisin hinnoin tapahtuvan tuetun tuonnin aiheuttamaa epäoikeudenmukaista kilpailua.

(255)

Talouden taantuma ei myöskään vaikuttanut millään tavalla ennen vuoden 2008 viimeistä neljännestä aiheutuneeseen vahinkoon.

(256)

Sen vuoksi talouden taantumaa on pidettävä tekijänä, joka vaikutti unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon vasta vuoden 2008 viimeisestä neljänneksestä alkaen, eikä sen voida katsoa sen maailmanlaajuisesta luonteesta johtuen poistavan syy-yhteyttä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja asianomaisista maista tapahtuvan tuetun tuonnin väliltä.

(257)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut mahdollinen vahinko olisi johtunut ensisijaisesti joidenkin unionin tuottajien epäedullisesta sijaintipaikasta (pitkä etäisyys satamaan, mikä aiheuttaa tarpeettomia lisäkustannuksia sekä raaka-aineiden että lopullisen tuotteen kuljetuksissa).

(258)

Edellä esitetystä väitteestä todetaan, että edullisempien kuljetusmuotojen hyödyntämisen kannalta hankalasti saavutettavasta sijaintipaikasta on tiettyä haittaa, sillä se lisää kustannuksia sekä raaka-aineiden toimituksiin että lopullisen tuotteen toimitukseen asiakkaalle. Tutkimuksesta ja otokseen valittujen unionin tuottajien (kahden toimipaikka sijaitsi lähellä satamaa ja kahden muun kauempana sisämaassa) toimittamista todennetuista tiedoista ei kuitenkaan käynyt ilmi, että unionin tuottajien maantieteellinen sijainti olisi vaikuttanut merkittävällä tavalla niiden taloudelliseen tulokseen. Vahinkoa oli aiheutunut myös niille tuottajille, joiden sijaintipaikka oli lähellä satamaa.

(259)

Näin ollen päätellään, että maantieteellinen sijainti ei vaikuttanut merkittävästi unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(260)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut mahdollinen vahinko olisi johtunut siitä, että unionin tuottajat eivät ole vertikaalisesti integroituneita (PTA:n tuotannon osalta), minkä vuoksi ne ovat kustannusten suhteen huomattavasti epäedullisemmassa asemassa kuin integroituneet viejät. Otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamista todennetuista tiedoista ei käynyt ilmi, että PTA:n tuotannon vertikaalisen integraation ja unionin tuottajien taloudellisen tuloksen välillä olisi merkittävä yhteys.

(261)

Näin ollen päätellään, että PTA:n tuotannon vertikaalisen integroinnin puuttuminen ei vaikuttanut merkittävästi unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(262)

Kun otetaan huomioon toisaalta asianomaisista maista tapahtuneen tuetun tuonnin ja sen markkinaosuuden kasvu sekä todettu hinnan alittavuus ja toisaalta unionin tuotannonalan tilanteen heikkeneminen samaan aikaan, voidaan päätellä, että tuettu tuonti aiheutti unionin tuotannonalalle perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(263)

Muitakin tekijöitä tutkittiin, mutta niiden ei todettu poistavan syy-yhteyttä tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä. Korean tasavallasta tuleva tuonti on saattanut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, mutta kyseisen tuonnin ja unionin markkinoiden hintaero oli niin pieni, että sen ei katsota poistaneen syy-yhteyttä asianomaisista maista tapahtuneen tuetun tuonnin osalta. Koska muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni ja sen hintataso on korkea, ei ole näyttöä siitä, että se olisi vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Myöskään muut tiedossa olevat tekijät, kuten unionin tuotannonalan vientitoiminta, muiden unionin tuottajien aiheuttama kilpailu, taloudellinen taantuma, maantieteellinen sijainti ja vertikaalisen integraation puuttuminen, eivät ole vaikuttaneet unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon siinä määrin, että se olisi poistanut syy-yhteyden.

(264)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa asianmukaisesti erotettiin kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen tuetun tuonnin vahingollisista vaikutuksista, päätellään alustavasti, että asianomaisista maista tuleva tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(265)

Perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko tukea, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Tätä tarkoitusta varten komissio tarkasteli perusasetuksen 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti mahdollisten toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta kaikkiin osapuoliin, ja myös todennäköisiä seurauksia, jos toimenpiteisiin ei ryhdyttäisi.

(266)

Komissio lähetti kyselylomakkeet riippumattomille tuojille, raaka-aineiden toimittajille, käyttäjille ja niiden järjestöille. Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä yli 50, mutta vastauksia saatiin asetetussa määräajassa ainoastaan 13. 22 käyttäjää ilmoittautui kirjallisesti menettelyn myöhemmässä vaiheessa ja vastusti mahdollisten toimenpiteiden käyttöönottoa tässä tapauksessa.

(267)

Toimenpiteiden käyttöönoton asianomaisista maista tulevassa tuonnissa odotetaan estävän markkinoiden vääristymisen ja hinnankorotusten estymisen jatkumisen sekä palauttavan terveen kilpailun. Tämä puolestaan antaisi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden parantaa tilannettaan korottamalla hintoja ja myyntimääriä sekä lisäämällä markkinaosuutta.

(268)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, on odotettavissa, että asianomaisista maista tuleva unionin tuotannonalan hinnat alittava halpatuonti lisääntyy entisestään. Tällöin unionin tuotannonala ei pystyisi parantamaan tilannettaan. Koska unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne on heikko, olisi odotettavissa lisää sulkemisia, jotka johtaisivat työpaikkojen menetyksiin.

(269)

Ei ole merkkejä siitä, että muiden unionin tuottajien, jotka eivät ole aktiivisesti toimineet yhteistyössä tutkimuksessa, etu eroaisi unionin tuotannonalan edusta.

(270)

Iranilainen yritys väitti, että toimenpiteiden käyttöönotto ei auttaisi unionin tuotannonalaa, koska se vain johtaisi uusiin investointeihin muissa vientiä harjoittavissa maissa. Tätä väitettä ei voida hyväksyä, koska sen loogisena seurauksena tasoitustoimenpiteitä ei koskaan voitaisi kohdistaa tuotteisiin, joita koskevat investoinnit voidaan siirtää muihin maihin. Se myös tarkoittaisi, että kiellettäisiin suoja epäterveitä kaupan käytäntöjä vastaan vain siksi, että muista kolmansista maista tulee mahdollisesti uutta kilpailua.

(271)

Sama osapuoli väitti, että millään toimenpiteillä ei voida korjata EU:n PET-tuotannon rakenteellisesti epäedullisempaa kilpailuasemaa verrattuna Aasian ja Lähi-idän PET-tuotantoon. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty riittävästi näyttöä. On huomattava, että myös joidenkin sellaisten otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellinen asema on vaikea, jotka ovat vertikaalisesti integroituneita. Lisäksi vaikka vientiä harjoittavilla tuottajilla olisikin mahdollisia kilpailuetuja (esimerkiksi halvemman raaka-aineen saanti), niiden havaittiin silti saavan tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(272)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto on selvästi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(273)

Kuten edellä todetaan, etuyhteydettömiin tuojiin sovellettiin otantamenetelmää, jossa kahdesta otokseen valitusta yrityksestä vain yksi tuontiagentti (Global Services International, jäljempänä ’G.S.I’) toimi täysin yhteistyössä tässä tutkimuksessa ja vastasi kyselylomakkeeseen. Yhteistyössä toimineen agentin ilmoittama tuonti muodosti merkittävän osuuden asianomaisista maista tulevasta kokonaistuonnista tutkimusajanjaksolla. PET:n tuonnista saadut palkkiot muodostavat pääosan G.S.I.:n liiketoiminnasta. Koska agentin toiminta perustuu palkkioihin, mahdollisten tullien käyttöönotolla ei uskota olevan merkittävää vaikutusta sen tulokseen, sillä mahdolliset tosiasialliset tuontihintojen korotukset tulisivat sen asiakkaiden maksettaviksi.

(274)

Muut tuojat eivät toimittaneet oleellista tietoa. Koska tuonti muista maista, joihin sovelletaan tällä hetkellä polkumyynti- ja/tai tasoitustoimenpiteitä, ei loppunut ja koska tuotetta on mahdollista tuoda maista (esim. Oman, Yhdysvallat ja Brasilia), joihin ei sovelleta minkäänlaisia kaupan suojatoimenpiteitä, katsotaan, että tuojat voivat tuoda tuotetta näistä maista.

(275)

Näin ollen päätellään alustavasti, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotolla ei ole merkittäviä negatiivisia vaikutuksia EU:n tuojien etuun.

(276)

Kolme raaka-aineiden toimittajaa (kaksi toimitti PTA:ta ja yksi MEGiä) toimi tutkimuksessa yhteistyössä ja vastasi kyselylomakkeeseen asetetussa määräajassa. Toimittajien palveluksessa oli noin 700 työntekijää, jotka toimivat niiden Euroopassa sijaitsevissa laitoksissa ja osallistuivat PTA:n/MEGin tuotantoon.

(277)

Yhteistyössä toimineet PTA:n tuottajat vastasivat noin 50 prosentista otokseen valittujen unionin tuottajien PTA-toimituksista. PTA:n tuottajat ovat erittäin riippuvaisia PET:n tuottajista, jotka ovat niiden pääasiakkaita. PET:n hinnan ollessa alhainen myös PTA:n hinta ja PTA:n tuottajien marginaalit ovat alhaiset. On huomattava, että meneillään on myös polkumyyntitutkimus ja tukien vastainen tutkimus Thaimaasta peräisin olevan PTA:n tuonnissa, eli unionin PTA-tuottajat saattavat joutua kohtaamaan epäoikeudenmukaista kilpailua myös Thaimaasta tulevan tuonnin osalta. Sen vuoksi katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotto PET:n tuetusti tapahtuvassa tuonnissa hyödyttäisi PTA:n tuottajia.

(278)

Yhteistyössä toimineen MEGin toimittajan kokonaisliikevaihdosta MEG muodosti alle 10 prosenttia. On huomattava, että PET ei ole MEGin ainoa tai edes pääasiallinen mahdollinen käyttötarkoitus, ja siksi MEGin tuottajat eivät ole yhtä riippuvaisia PET-teollisuuden tilanteesta. Siitä huolimatta PET-teollisuuden vaikeuksilla voi olla rajattua vaikutusta MEGin toimittajiin ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

(279)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotto asianomaisista maista tulevassa tuetussa tuonnissa olisi raaka-aineiden toimittajien edun mukaista.

(280)

Tämän menettelyn kohteena olevaa PET:tä (jonka viskositeettiluku on vähintään 78 ml/g, ns. ”pullolaatu”) käytetään useimmiten vesi- ja muiden juomapullojen valmistuksessa. Sen käyttö muiden pakkausten (kiinteiden elintarvikkeiden tai pesuaineiden pakkauksissa) ja levyjen valmistuksessa on lisääntymässä, mutta vielä varsin vähäistä. Pullot valmistetaan PET:stä kahdessa vaiheessa: i) ensin valmistetaan esimuotit ruiskuttamalla niihin PET:tä ja ii) myöhemmin esimuotit kuumennetaan ja puhalletaan pulloiksi. Pullojen valmistus voi olla integroitu prosessi (sama yritys ostaa PET:tä, valmistaa esimuotin ja puhaltaa sen pulloksi), tai se voi käsittää vain jälkimmäisen vaiheen (esimuotin puhaltamisen pulloksi). Esimuottien kuljettaminen on suhteellisen helppoa, koska ne ovat pieniä ja kestäviä, kun taas tyhjät pullot ovat särkyviä ja kokonsa vuoksi erittäin kalliita kuljettaa.

(281)

Pullotusyritykset (pullottajat) täyttävät PET-pullot vedellä ja/tai muulla juomalla. Pullotusyritykset ovat usein mukana PET:iin liittyvässä liiketoiminnassa joko integroidun pullonvalmistusprosessin kautta tai siten, että niillä on jalostuskorvaussopimus (tolling agreements) alihankkijoina toimivien jalostajien ja/tai pullonvalmistajien kanssa, joille ne neuvottelevat PET:n hinnat tuottajan kanssa (soft tolling) tai joille ne jopa ostavat PET:n omia pullojaan varten (hard tolling).

(282)

Käyttäjäryhmiä on siksi kahdenlaisia:

(283)

Esimuottien tuottajat ovat PET:n pullolaadun pääkäyttäjiä. Neljä jalostajaa, jotka kattoivat 16 prosenttia unionin kulutuksesta tutkimusajanjaksolla, toimivat tutkimuksessa täysin yhteistyössä (eli palauttivat kyselylomakkeen täytettynä asetetussa määräajassa). Kuten edellä todettiin, suuri määrä jalostajia ilmoittautui menettelyn myöhemmässä vaiheessa ja ilmaisi vastustuksensa mutta ei toimittanut todennettavissa olevia tietoja kulutuksestaan. Yhteistyössä toiminut tuontiagentti väitti kuulemistilaisuudessa, että yli 80 prosenttia EU:n käyttäjistä vastustaa toimenpiteitä. Väitteelle ei kuitenkaan esitetty riittävästi perusteita, eikä sitä voitu todentaa.

(284)

Euroopan muovinjalostajia edustava järjestö (EuPC) totesi kuulemistilaisuudessa, että sen kanta menettelyyn on puolueeton. Vaikka jotkin sen jäsenistä vastustavatkin toimenpiteitä, tämänhetkinen PET:n Euroopan markkinahinta on PET:n kierrätysyrityksille kestämätön. PET:n kierrätysyritykset (joita EuPC myös edustaa) kannattavat toimenpiteitä. Tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa järjestö kuitenkin muutti kantaansa ja ilmoitti vastustavansa toimenpiteiden käyttöönottoa. Se väitti, että toimenpiteiden käyttöönotosta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia EU:n muovinjalostusteollisuudelle, joka koostuu pääasiassa pienistä ja keskisuurista yrityksistä (pk-yrityksistä). Järjestö väitti, että pk-yritykset eivät pystyisi ottamaan vastaan korkeampia PET-hintoja, minkä vuoksi niiden olisi pakko lopettaa toimintansa tai siirtyä EU:n ulkopuolelle. Näiden väitteiden tueksi ei esitetty näyttöä tässä vaiheessa.

(285)

Yhteistyössä toimineiden jalostajien palveluksessa oli yhteensä 1 300 työntekijää, ja myöhemmässä menettelyn vaiheessa ilmoittautuneet jalostajat ilmoittivat työntekijöidensä määräksi 6 000. Tuontiagentti ja sen asiakkaat totesivat kuulemistilaisuudessa, että jalostajien työntekijöiden määrä on noin 20 000. Työntekijöiden määrää koskevia tietoja ei ole todennettu.

(286)

Saatavilla olevien tietojen perusteella esimuottien valmistuksessa käytetyn PET:n kustannukset muodostavat 70–80 prosenttia jalostajien kokonaistuotantokustannuksista. Sillä on sen vuoksi kyseisille yrityksille erittäin tärkeä merkitys. Tutkimuksessa on tähän mennessä käynyt ilmi, että yhteistyössä toimineet jalostajat ovat keskimäärin jo kärsineet tappioita. Koska suurin osa jalostajista on pieniä ja keskisuuria paikallisia yrityksiä, niillä saattaa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä olla vaikeuksia siirtää mahdolliset lisäkustannukset eteenpäin, erityisesti jos niiden asiakas (pullotusyritys) on varsin suuri toimija, jolla on parempi neuvotteluasema. Esimuottien ja/tai pullojen myyntisopimuksiin (jotka neuvotellaan yleensä vuosittain) sisältyy kuitenkin usein mekanismi, jolla otetaan huomioon PET:n hintojen vaihtelut.

(287)

Jalostajat ja yhteistyössä toiminut tuontiagentti väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi siihen, että jotkin suuremmat esimuottien valmistajat siirtävät standardoidut tuotantolinjansa EU:n naapurimaihin. Koska esimuottien kuljetuskustannukset ovat lyhyehköllä matkalla varsin alhaiset, näin tapahtuu jo jossain määrin. Tällä hetkellä tietyt seikat, kuten läheisyys asiakkaaseen ja toimitusten joustavuus, vaikuttavat kuitenkin vielä olevan tärkeämpiä kuin edut, joita naapurimailla on tarjottavana. Koska ehdotettujen toimenpiteiden taso on kohtuullinen, katsotaan alustavasti, että esimuottien tuottamisesta EU:n ulkopuolella koituvat edut eivät riitä korvaamaan haittoja. Kun lisäksi otetaan huomioon kuljetuskustannukset, toiminnan siirtämisen uskotaan olevan vaihtoehto vain sellaisille yrityksille, joiden asiakkaat ovat lähellä EU:n rajoja, mutta ei jalostajille, joiden asiakkaat ovat muissa osissa EU:ta.

(288)

Jalostajat ja yhteistyössä toiminut tuontiagentti väittivät vielä, että toimenpiteet auttaisivat PET:n tuottajia vain lyhyellä aikavälillä. Ne väittivät, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä esimuottien valmistajien siirtyessä EU:n ulkopuolelle EU:n markkinoilla ei olisi riittävästi kysyntää PET:n tuottajille ja laskevat hinnat lopulta pakottaisivat PET:n tuottajat sulkemaan laitoksia ja siirtämään toiminnan EU:n ulkopuolelle. Edellä olevassa kappaleessa esitettyjen huomioiden perusteella tätä ei todennäköisesti tule tapahtumaan, koska alustavasti katsotaan, että esimuottien valmistajien ei vielä ole taloudellisesti välttämätöntä siirtyä EU:n ulkopuolelle.

(289)

Näin ollen ei voida alustavasti sulkea pois sitä, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi merkittävä vaikutus jalostajien tuotantokustannuksiin. Koska on kuitenkin epävarmaa, voivatko esimuottien ja/tai pullojen valmistajat siirtää lisäkustannukset asiakkailleen, vaikutusta jalostajien toiminnan kannattavuuteen ja kokonaistulokseen ei voida tässä vaiheessa arvioida yksiselitteisesti.

(290)

Kuusi pullotusyritystä, joihin kuului Coca-Cola Co:n, Nestle Watersin, Danonen ja Oranginan sivukonttoreita, toimi tutkimuksessa yhteistyössä, eli palautti kyselylomakkeen täytettynä asetetussa määräajassa. Ne kattoivat 11 prosenttia unionin PET:n kulutuksesta tutkimusajanjaksolla. Niiden työntekijöiden määrää, jotka osallistuvat suoraan tuotantoon, jossa käytetään PET:tä, ei voida helposti määrittää toimitettujen tietojen muodon vuoksi. Alustavasti arvioidaan kuitenkin, että työntekijöiden määrä on 6 000. Saatavissa olevien tietojen perusteella arvioidaan, että koko unionin pullotusteollisuus työllistää 40 000–60 000 työntekijää, jotka osallistuvat suoraan tuotantoon, jossa käytetään PET:tä.

(291)

Saatavissa olevien tietojen perusteella PET:n osuus yhteistyössä toimineiden pullottajien kokonaiskustannuksista vaihteli 1 prosentista 14 prosenttiin riippuen niiden tuottamien tuotteiden tuotannossa käytettyjen muiden komponenttien kustannuksista. Saatavissa olevista tiedoista käy ilmi, että PET vaikuttaa olevan tärkeä kustannustekijä kivennäisveden tuottajille (erityisesti ei-merkkituotteille), kun taas joillekin virvokkeiden valmistajille sen merkitys on marginaalinen. Tiedoista käy ilmi, että joissakin tapauksissa PET:n osuus voi nousta 20 prosenttiin asiakkaan maksamasta kivennäisveden lopullisesta hinnasta. Keskimäärin PET:n osuuden pullotusyritysten kokonaiskustannuksista arvioidaan olevan noin 10 prosenttia.

(292)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotosta johtuvalla mahdollisella PET:n hinnan korotuksella on vain rajallinen (alle 2 prosentin kustannusten nousu) vaikutus pullotusyritysten kokonaistilanteeseen, vaikka niiden olisi väitteen mukaisesti vaikea siirtää lisäkustannukset asiakkailleen, mikä on joka tapauksessa epätodennäköistä keskipitkällä aikavälillä.

(293)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi riittämättömään PET:n tarjontaan EU:n markkinoilla ja että unionin tuottajilla ei ole tarpeeksi kapasiteettia tyydyttämään nykyistä kysyntää.

(294)

Tältä osin on huomattava, että vain 69 prosenttia unionin tuottajien kapasiteetista oli käytössä tutkimusajanjaksolla ja että niillä on tarvittaessa riittävästi käyttämätöntä kapasiteettia korvaamaan asianomaisista maista tuleva tuonti. Tullin tarkoituksena ei pitäisi kuitenkaan olla tuonnin ehkäiseminen vaan ainoastaan terveen kilpailun palauttaminen markkinoille. PET:tä on saatavilla on myös muista lähteistä.

(295)

Lisäksi on odotettavissa, että PET:n kierrätysteollisuus lisäisi tuotantoaan, jos uuden PET:n hinta säilyy EU:n markkinoilla kohtuullisella tasolla, eikä sen anneta laskea epäoikeudenmukaisen kilpailun vuoksi.

(296)

Iranilainen viejä väitti, että toimenpiteiden käyttöönotolla Iranista tulevan PET:n tuonnissa olisi suhteettoman negatiivinen vaikutus, kun otetaan huomioon, että kyseessä on kehitysmaa ja iranilaisille viejille aiheutuu jo nyt vakavia haittoja kansainvälisistä sanktioista. Komission pysyvänä käytäntönä on toteuttaa tukien vastaisia toimia yhtälailla kehitysmaita ja teollisuusmaita vastaan, jos oikeudelliset perusteet oikeuttavat tällaiset toimet. Lisäksi se, että Iraniin kohdistuu sanktioita, ei ole relevanttia voimassa olevien tukien vastaisten sääntöjen mukaisesti.

(297)

Voidaan siis odottaa, että toimenpiteiden käyttöönotto asianomaista maista tulevassa tuonnissa antaisi unionin tuotannonalalle ja muille unionin tuottajille mahdollisuuden parantaa tilannettaan lisäämällä myyntimääriään, korottamalla myyntihintojaan ja nostamalla markkinaosuuttaan. Vaikka joitakin negatiivisia vaikutuksia ilmenisikin, kuten hinnankorotukset (pääasiassa jalostajien) käyttäjien osalta, ne eivät todennäköisesti ole yhtä merkittäviä kuin tuottajille ja toimittajille odotetut edut.

(298)

Terveen kilpailun palauttaminen ja kohtuullisen hintatason säilyttäminen EU:ssa rohkaisee PET:n kierrättämistä ja myötävaikuttaa siten ympäristön suojeluun. Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, ettei loppujen lopuksi ole olemassa pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön toimenpiteitä tässä tapauksessa. Tätä alustavaa arvioita on ehkä tarkistettava loppuvaiheessa sen jälkeen, kun käyttäjien kyselylomakevastaukset on todennettu ja niitä on tutkittu lisää.

(299)

Tuettua tuontia, siitä johtuvaa vahinkoa ja unionin etua koskevat alustavat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat väliaikaiset toimenpiteet, jotta tuettu tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(300)

Asianomaisista maista peräisin olevaa tuontia koskevien väliaikaisten toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan tuetusta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko ylittämättä todettua tukimarginaalia. Vahingollisen tuen vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteillä pitäisi taata unionin tuotannonalalle mahdollisuus kattaa tuotantokustannuksensa ja saada kaiken kaikkiaan sellainen ennen veroja laskettu myyntivoitto, jonka se voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli tuetun tuonnin puuttuessa.

(301)

Unioni esitti 7,5 prosentin voittotavoitetta, jota käytettiin Kiinan kansantasavaltaa koskevassa menettelyssä. Tarkastelujaksolla unionin tuotannonala ei kuitenkaan kertaakaan saavuttanut tällaista voittoa (se ei itse asiassa ollut kannattava missään vaiheessa) ja tuotannonala ilmoitti yleisesti toimivansa varsin alhaisilla marginaaleilla. Kaksi otokseen valittua yritystä saavutti suurimmillaan 3 prosentin voiton, joka osui tarkastelujakson yhdelle vuodelle. Tämän perusteella katsottiin alustavasti 5 prosentin voittotavoitteen olevan asianmukainen.

(302)

Tämän perusteella unionin tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Vahinkoa aiheuttamaton hinta määritettiin vähentämällä tosiasiallinen voittomarginaali noudettuna lähettäjältä -hinnasta ja lisäämällä edellä mainittu tavoitevoittomarginaali näin laskettuun kannattavuusrajaa vastaavaan hintaan.

(303)

Koska raaka-aineiden hinnat ja sen myötä PET:n hinnat vaihtelivat merkittävästi unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla, katsottiin asianmukaiseksi laskea vahingon korjaava taso neljännesvuositietojen perusteella.

(304)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskeva väliaikainen tasoitustulli olisi otettava käyttöön alimman tuen ja vahingon korjaavan tason suuruisena alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(305)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti katsotaan, että Iranista peräisin olevassa tuonnissa väliaikainen tasoitustulli olisi otettava käyttöön havaitun vahinkomarginaalin suuruisena, kun taas Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevassa tuonnissa väliaikainen tasoitustulli olisi otettava käyttöön havaitun tukimarginaalin suuruisena.

(306)

PET:n kustannukset ja hinnat vaihtelevat voimakkaasti varsin lyhyiden ajanjaksojen kuluessa. Sen vuoksi katsottiin asianmukaiseksi ottaa tullit käyttöön tonnia kohti kannettavina paljoustulleina. Kyseiset määrät on saatu soveltamalla tasoitustullin määrää CIF-vientihintoihin, joita käytettiin rinnakkaisen polkumyyntimenettelyn laskelmissa.

(307)

Edellä todetun perusteella ehdotetut tasoitustullit ovat prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna seuraavat:

(308)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista toimenpiteistä päätettäessä,