1.6.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 134/4

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä3 päivänä syyskuuta 2009 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta tietyn Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan polyeteenitereftalaatin, jäljempänä ’PET’, tuonnissa unioniin.

(2)

Menettely aloitettiin sen jälkeen, kun Polyethylene Terephthalate Committee of Plastics Europe, jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki 20 päivänä heinäkuuta 2009 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia tietyn polyeteenitereftalaatin tuotannosta unionissa. Valituksessa esitettyä alustavaa näyttöä asianomaisista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta pidettiin riittävänä menettelyn vireille panemiseksi.

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn vireille panemisesta valituksen tehneille tuottajille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tuojille/kauppiaille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, vientiä harjoittaville tuottajille sekä asianomaisten viejämaiden edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Kaikkia niitä asiaan liittyviä osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Koska unionin tuottajia ja tuojia oli ilmeisen runsaasti, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia unionin tuottajia ja tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan tutkimusajanjaksolla (1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välisenä aikana).

(6)

Neljätoista unionin tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Yhteistyössä toimineilta unionin tuottajilta saatujen tietojen perusteella komissio valitsi otokseen viisi unionin tuottajaa, joiden myynti muodostaa 65 prosenttia yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien myynnistä.

(7)

Kahdeksan tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Yhteistyössä toimineilta tuojilta saatujen tietojen perusteella komissio valitsi otokseen kaksi tuojaa, joiden tuonti muodostaa 83 prosenttia yhteistyössä toimineiden tuojien tuonnista ja 48 prosenttia Arabiemiraateista, Iranista ja Pakistanista tulevasta kokonaistuonnista.

(8)

Komissio lähetti kyselylomakkeet vientiä harjoittaville tuottajille, otokseen valituille unionin tuottajille, otokseen valituille tuojille ja kaikille käyttäjille ja toimittajille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa ilmoittautuneille osapuolille.

(9)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset viideltä otokseen valitulta unionin tuottajalta, yhdeltä otokseen valitulta tuojalta, kymmeneltä unionin käyttäjältä, kolmelta raaka-aineiden toimittajalta, yhdeltä iranilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja siihen etuyhteydessä olevalta kauppiaalta, yhdeltä pakistanilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä yhdeltä Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta. Lisäksi seitsemän yhteistyössä toiminutta unionin tuottajaa toimitti pyydetyt yleiset tiedot vahinkoa koskevaa tarkastelua varten.

(10)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(11)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2006 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Tarkasteltavana oleva tuote on Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin oleva polyeteenitereftalaatti, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, jonka viskositeettiluku on vähintään 78 ml/g ISO-standardin 1628-5 mukaisesti ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20.

(13)

PET on kemiallinen tuote, jota käytetään yleensä muoviteollisuudessa pullojen ja levyjen valmistukseen. Koska kyseessä oleva PET on homogeeninen tuote, sitä ei enää jaoteltu eri tuotelajeihin.

(14)

Tutkimus osoitti, että unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä PET:llä ja Iranin, Pakistanin ja Yhdistyneiden arabiemiraattikuntien tuottamalla ja kotimarkkinoillaan myymällä sekä unioniin viemällä PET:llä on olennaisilta osin samat kemialliset ja fyysiset perusominaisuudet ja sama käyttötarkoitus. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(15)

Koska raaka-aineiden kustannusten ja PET:n markkinahintojen todettiin vaihdelleen voimakkaasti tutkimusajanjaksolla, katsottiin asianmukaiseksi määrittää normaaliarvo ja vientihinta neljännesvuositietojen perusteella. Tätä menettelytapaa ei kuitenkaan voitu soveltaa Iraniin, koska ainoa iranilainen tuottaja ei pystynyt toimittamaan kattavia neljännesvuosittaisia kustannustietoja.

(16)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio selvitti ensin, oliko ainoan iranilaisen tuottajan kotimarkkinamyynti riittävän edustavaa, eli oliko kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä. Ainoan iranilaisen tuottajan kotimarkkinamyynti katsottiin riittävän edustavaksi tutkimusajanjaksolla.

(17)

Tämän jälkeen komissio selvitti, voidaanko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tämä tehtiin määrittämällä, kuinka suuri osuus samankaltaisen tuotteen Iranin markkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta kotimarkkinamyynnistä oli ollut kannattavaa tutkimusajanjaksolla.

(18)

Koska samankaltaisen tuotteen kannattavan myynnin määrä oli enintään 80 prosenttia kokonaismyynnin määrästä, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kannattavan myynnin painotettu keskiarvo.

(19)

Koska vientimyynti unioniin tapahtui Iranissa toimivan etuyhteydessä olevan myyntiyrityksen kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla kyseisen etuyhteydessä olevan kauppiaan myynti unionin riippumattomille asiakkaille tapahtui.

(20)

Kyseiselle ainoalle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(21)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tällä perusteella tehtiin oikaisut kaupan tason, kuljetus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä muiden tekijöiden (pankkimaksut) erojen huomioon ottamiseksi aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(22)

Yritys vaati oikaisua kaupan tason erojen huomioon ottamiseksi sillä perusteella, että kaupan rakenne kotimarkkinoilla poikkeaa EU:n markkinoilla käytävän kaupan rakenteesta. Oikaisu tehtiin siinä määrin, kuin yritys pystyi esittämään näyttöä vaatimustensa tueksi.

(23)

Iranilainen vientiä harjoittava tuottaja esitti vielä lisävaatimuksen, joka koski Iraniin kohdistuvien kansainvälisten pakotteiden väitettyä vaikutusta. Yritys väitti, että tietyt isot Yhdysvalloissa toimivat asiakkaat, kuten Coca-Cola ja Pepsi, eivät pakotteista johtuen saa ostaa PET:tä Iranista eivätkä tästä syystä anna laatutodistuksia Iranista tulevalle PET:lle. Tämän väitetään vaikuttavan myös muihin eurooppalaisiin asiakkaisiin, jotka vaativat alhaisempia hintoja sellaiselle PET:lle, jolle Coca-Cola ja Pepsi eivät ole antaneet todistusta. Iranilainen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan pystynyt yksilöimään pakotteiden väitettyä vaikutusta niin, että siitä voisi esittää näyttöä. Yrityksellä oli samanlaisia ongelmia kotimarkkinoilla, joilla Coca-Colan ja Pepsin paikalliset lisenssinhaltijat eivät saaneet hankkia PET:tä iranilaisilta tuottajilta vaan joutuivat turvautumaan tuontiin muista maista. Näin ollen pakotteet aiheuttaisivat laskupainetta myös kotimarkkinoiden hintoihin, joten hintavertailuun liittyvää ilmeistä eroa ei ole. Sen vuoksi pääteltiin, että ei ollut perustetta tehdä oikaisua Iraniin kohdistuvien pakotteiden vaikutusten huomioon ottamiseksi.

(24)

Ainoaa iranilaista tuottajaa koskeva polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa.

(25)

Valituksesta ja yhteistyössä toimineelta iranilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta saatujen tietojen perusteella muita iranilaisia tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia ei ole tiedossa. Sen vuoksi Iranille määritettävän koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin olisi oltava sama kuin ainoalle iranilaiselle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetty polkumyyntimarginaali.

(26)

Irania koskeva väliaikainen polkumyyntimarginaali (ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta) on 28,6 prosenttia.

(27)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio selvitti ensin, oliko ainoan pakistanilaisen tuottajan kotimarkkinamyynti riittävän edustavaa, eli oliko kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä. Ainoan pakistanilaisen tuottajan kotimarkkinamyynti katsottiin riittävän edustavaksi tutkimusajanjaksolla.

(28)

Tämän jälkeen komissio selvitti, voidaanko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tämä tehtiin määrittämällä, kuinka suuri osuus samankaltaisen tuotteen Pakistanin markkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta kotimarkkinamyynnistä oli ollut kannattavaa tutkimusajanjaksolla.

(29)

Koska samankaltaisen tuotteen kannattavan myynnin määrä oli yli 80 prosenttia kotimarkkinoiden kokonaismyynnin määrästä, normaaliarvon perusteena käytettiin samankaltaisen tuotteen koko kotimarkkinamyynnin painotettua keskiarvoa.

(30)

Kyseinen ainoa pakistanilainen vientiä harjoittava tuottaja vei tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan unionin riippumattomille asiakkaille. Sen vuoksi vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti kyseisten riippumattomien asiakkaiden tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksamien tai maksettavaksi tulevien hintojen perusteella.

(31)

Kyseiselle ainoalle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(32)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tällä perusteella tehtiin oikaisut tuontimaksujen, alennusten, ostohyvitysten, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus-, luotto- ja myynnin jälkeisten kustannusten (tekninen tuki ja palvelut) sekä palkkioiden ja muiden tekijöiden (pankkimaksut) erojen huomioon ottamiseksi aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(33)

Ainoaa pakistanilaista tuottajaa koskeva polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa.

(34)

Ainoaa pakistanilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa Novatex Limitediä koskeva väliaikainen polkumyyntimarginaali (ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta) on 1,5 prosenttia, eli alle perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vähimmäistason.

(35)

Koska Pakistanissa ei ole muita tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia, väliaikaisia toimenpiteitä ei ole tarpeen ottaa käyttöön.

(36)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio selvitti ensin, oliko ainoan Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa, jäljempänä ’Arabiemiraatit’, toimivan tuottajan kotimarkkinamyynti riittävän edustavaa, eli oliko kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä. Ainoan Arabiemiraateissa toimivan tuottajan kotimarkkinamyynti katsottiin riittävän edustavaksi tutkimusajanjaksolla.

(37)

Tämän jälkeen komissio selvitti, voidaanko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tämä tehtiin määrittämällä, kuinka suuri osuus samankaltaisen tuotteen Arabiemiraattien markkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta kotimarkkinamyynnistä oli ollut kannattavaa tutkimusajanjaksolla.

(38)

Koska samankaltaisen tuotteen kannattavan myynnin määrä oli enintään 80 prosenttia kokonaismyynnin määrästä, normaaliarvon perusteena käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kannattavan myynnin painotettu keskiarvo.

(39)

Kyseinen ainoa Arabiemiraateissa toimiva vientiä harjoittava tuottaja vei tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan unionin riippumattomille asiakkaille. Sen vuoksi vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti kyseisten riippumattomien asiakkaiden tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksamien tai maksettavaksi tulevien hintojen perusteella.

(40)

Kyseiselle ainoalle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(41)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tällä perusteella tehtiin oikaisut kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis- ja luottokustannusten sekä palkkioiden erojen huomioon ottamiseksi aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(42)

Ainoaa Arabiemiraateissa toimivaa tuottajaa koskeva polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa.

(43)

Valituksesta ja yhteistyössä toimineelta Arabiemiraateissa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta saatujen tietojen perusteella muita Arabiemiraateissa toimivia tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia ei ole tiedossa. Sen vuoksi Arabiemiraateille määritettävän koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin olisi oltava sama kuin ainoalle Arabiemiraateissa toimivalle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritetty marginaali.

(44)

Arabiemiraatteja koskeva väliaikainen polkumyyntimarginaali (ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta) on 6,6 prosenttia.

(45)

Tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti 17 tuottajaa unionissa. Näiden tuottajien tuotannon (joka määritettiin yhteistyössä toimineilta tuottajilta kerättyjen tietojen perusteella ja muiden unionin tuottajien osalta valituksesta saatujen tietojen perusteella) katsotaan siksi muodostavan unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(46)

Näistä 17 tuottajasta 12 toimi tutkimuksessa yhteistyössä. Kyseisten 12 tuottajan todettiin vastaavan suurimmasta osasta, tässä tapauksessa yli 80 prosentista, samankaltaisen tuotteen tuotannosta unionissa. Yhteistyössä toimineiden 12 tuottajan katsotaan siksi muodostavan unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’. Jäljelle jäävistä unionin tuottajista käytetään jäljempänä nimitystä ’muut unionin tuottajat’. Kyseiset muut unionin tuottajat eivät ole aktiivisesti tukeneet tai vastustaneet valitusta.

(47)

On huomattava, että PET:n unionin markkinoilla on varsin suuri määrä tuottajia, jotka kuuluvat usein suurempaan yritysryhmään, jonka päätoimipaikka on EU:n ulkopuolella. Äskettäin tapahtuneiden yritysostojen ja toiminnan lopettamisten jälkeen markkinat ovat vakiintumisvaiheessa. Esimerkiksi vuonna 2009 Tergal Fibers (Ranska), Invista (Saksa) ja Artenius (UK) lopettivat PET:n tuotantolaitokset ja Indorama otti haltuunsa Eastmaninin tuotantolaitokset Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa.

(48)

Kuten 6 kappaleessa todetaan, otokseen valittiin viisi yksittäistä tuottajaa, joiden myynti kattoi 65 prosenttia kaikkien yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien myynnistä. Yksi yritys ei pystynyt toimittamaan kaikkia pyydettyjä tietoja, mistä syystä otokseen kuului lopulta vain neljä yritystä, joiden myynti muodosti 47 prosenttia kaikkien yhteistyössä toimineiden tuottajien myynnistä.

(49)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tapahtuneen myynnin määrien ja Eurostatilta saatujen unionin markkinoita koskevien tuontimäärätilastojen sekä muiden unionin tuottajien osalta valituksessa esitettyjen arvioiden perusteella.

(50)

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kysyntä unionissa kasvoi vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 11 prosenttia. Todettavissa oleva kysyntä kasvoi vuonna 2007 8 prosenttia, pieneni hiukan vuosien 2007 ja 2008 välisenä aikana (2 prosenttiyksikköä) ja kasvoi taas 5 prosenttiyksikköä vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

Taulukko 1

(51)

Komissio tutki, olisiko Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiraattikunnista peräisin olevan PET:n tuontia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(52)

Koska Pakistania koskeva polkumyyntimarginaali oli vähimmäistasoa, katsotaan, että kyseisen tuonnin vaikutuksia ei voida arvioida yhdessä Iranista ja Arabiemiraateista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kanssa.

(53)

Arabiemiraateista ja Iranista peräisin olevan tuonnin vaikutusten osalta tutkimus osoitti, että polkumyyntimarginaalit olivat yli perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa määritellyn vähimmäistason ja että näistä kahdesta maasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ei ollut vähäistä perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(54)

Iranista ja Arabiemiraateista tulevan tuonnin ja samankaltaisen tuotteen välisistä kilpailuolosuhteista tutkimuksessa todettiin, että kyseisten maiden tuottajat käyttävät samoja myyntikanavia ja myyvät tuotteitaan samanlaisille asiakasryhmille. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että molemmista mainituista maista tuleva tuonti oli tarkastelujaksolla noususuuntaista.

(55)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan alustavasti, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät ja että Iranista ja Yhdistyneistä arabiemiraattikunnista tulevaa tuontia olisi tarkasteltava kumulatiivisesti.

(56)

Tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä EU:hun kasvoi lähes 20-kertaisesti vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja oli tutkimusajanjaksolla 212 198 tonnia. Tuonti Arabiemiraateista ja Iranista melkein kolminkertaistui vuosien 2006 ja 2007 välillä, minkä jälkeen se nelinkertaistui vuonna 2008 verrattuna vuoteen 2007 ja lähes kaksinkertaistui vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

Taulukko 2

(57)

Arabiemiraateista ja Iranista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus oli vuonna 2006 0,4 prosenttia, ja se kasvoi tasaisesti koko tarkastelujakson ajan lähes 7 prosenttiyksikköä. Markkinaosuus kasvoi 0,8 prosenttiyksikköä vuosien 2006 ja 2007 välillä, 3,4 prosenttiyksikköä vuosien 2007 ja 2008 välillä ja 2,5 prosenttiyksikköä vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Arabiemiraateista ja Iranista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla 7,1 prosenttia.

(58)

On huomattava, että Arabiemiraatit tulivat markkinoille vasta vuonna 2007 mutta onnistuivat nopeasti valloittamaan merkittävän markkinaosuuden.

(59)

Tarkastelujaksolla keskimääräinen tuontihinta laski 15 prosenttia, ja jyrkintä lasku oli vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Keskimääräinen hinta laski 1 prosentin vuonna 2007 ja taas 1 prosenttiyksikön vuonna 2008, ennen kuin se laski vielä 13 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 3

(60)

Koska tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat ja kustannukset vaihtelivat voimakkaasti tutkimusajanjaksolla, myyntihintoja ja kustannuksia koskevat tiedot kerättiin neljännesvuosittain, ja hintojen alittavuutta ja alihinnoittelua koskevat laskelmat tehtiin niiden perusteella.

(61)

Hinnan alittavuutta tutkittiin vertaamalla unionin tuotannonalan unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloitettuja painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, Arabiemiraateista ja Iranista tulevan tuonnin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin vastaaviin painotettuihin keskimääräisiin tuontihintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tuonnin jälkeisten kustannusten ja kaupan tason erojen huomioon ottamiseksi.

(62)

Vertailu osoitti, että Arabiemiraateista peräisin olevan polkumyynnillä tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat unionissa alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla 3,9 prosentilla. Iranista peräisin olevien polkumyynnillä tuotujen tuotteiden hinnat unionissa alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla 3,2 prosentilla. Molempien asianomaisten maiden painotettu keskimääräinen alittavuusmarginaali tutkimusajanjaksolla on 3,8 prosenttia.

(63)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan koskevan tutkimuksen yhteydessä arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(64)

Koska unionin tuottajia oli runsaasti, käytettiin otantamenetelmää, kuten edellä selitettiin. Vahinkoindikaattorit määritettiin vahingon tarkastelua varten kahdella tasolla:

(65)

Unionin tuotanto laski 4 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuotanto lisääntyi vuonna 2007 5 prosentilla noin 2 570 000 tonniin mutta laski vuonna 2008 jyrkästi 10 prosenttiyksikköä vuodesta 2007 ja lisääntyi taas hiukan (1 prosenttiyksikön) vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin se oli 2 300 000 tonnia.

Taulukko 4

(66)

Unionin tuottajien tuotantokapasiteetti kasvoi 15 prosenttia tarkastelujaksolla. Se kasvoi 1 prosentin vuonna 2007, 5 prosenttiyksikköä vuonna 2008 ja vielä 9 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 5

(67)

Kapasiteetin käyttöaste oli 83 prosenttia vuonna 2006, kasvoi 87 prosenttiin vuonna 2007 mutta laski myöhemmin 75 prosenttiin vuonna 2008 ja edelleen vain 69 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Käyttöasteen lasku vuonna 2008 ja tutkimusajanjaksolla tarkoittaa sitä, että kyseisenä ajanjaksona tuotanto laski ja tuotantokapasiteetti lisääntyi.

(68)

Unionin tuottajien myynnin määrä EU:n markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille laski hiukan tarkastelujaksolla. Myynti lisääntyi 5 prosenttia vuonna 2007 mutta laski seuraavana vuonna hiukan alle vuoden 2006 tason ja oli tutkimusajanjaksolla 3 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2006, eli noin 2 100 000 tonnia. Koska varastojen määrä oli rajallinen, myynnin kehitys noudattaa tarkasti tuotannon kehitystä.

Taulukko 6

(69)

Unionin tuottajat menettivät tarkastelujaksolla markkinaosuudestaan 10 prosenttiyksikköä; se supistui vuoden 200685 prosentista tutkimusajanjakson 75 prosenttiin. Markkinaosuuden menetys tarkoittaa sitä, että kulutuksen lisääntymisestä huolimatta unionin tuotannonalan myynti laski 3 prosenttia tarkastelujaksolla. On huomattava, että kehityssuuntaus oli laskeva myös otokseen valituilla unionin tuottajilla.

Taulukko 7

(70)

Unionin kulutus kasvoi vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 11 prosenttia, mutta unionin tuottajien myyntimäärä EU:n markkinoilla laski 3 prosenttia, ja niiden markkinaosuus pieneni 10 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi 0,4 prosentista 7,1 prosenttiin. Näin ollen päätellään, että unionin tuottajat eivät hyötyneet markkinoiden kasvusta lainkaan.

(71)

Unionin tuottajien työllisyystaso laski 15 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Työntekijöiden määrä, joka oli 2 400 vuonna 2006 ja 2 100 vuonna 2007, väheni merkittävästi (13 prosenttia) ja pysyi lähellä tätä tasoa vuonna 2008 ja tutkimusajanjaksolla. Määrän lasku vuonna 2007 johtui rakenteellisista muutoksista, joita monet EU:n tuottajat tekivät.

Taulukko 8

(72)

Unionin tuottajien työvoiman tuottavuus (ilmaistuna tuotantomääränä (tonnia) työntekijää kohti vuodessa) kasvoi tarkastelujaksolla 12 prosenttia. Tuotanto laski siis hitaammin kuin työllisyystaso eli unionin tuottajien tehokkuus kasvoi. Tämä oli erityisen ilmeistä vuonna 2007, jolloin tuotanto lisääntyi vaikka työllisyystaso laski ja tuottavuus oli 21 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2006.

Taulukko 9

(73)

Unionin tuottajien keskimääräinen vuotuinen myyntihinta EU:n markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille pysyi vakaana vuosien 2006 ja 2008 välillä ollen noin 1 100 euroa tonnilta. Tutkimusajanjaksolla keskimääräinen vuotuinen myyntihinta laski 12 prosenttia ja oli 977 euroa tonnilta. Keskimääräinen vuotuinen myyntihinta ei heijasta PET:n kuukausittaisia tai jopa päivittäisiä hintavaihteluja Euroopan (ja maailman)markkinoilla, mutta sen katsotaan riittävän kuvaamaan tarkastelujakson kehityssuuntausta. PET:n myyntihinnat noudattelevat yleensä sen pääasiallisten raaka-aineiden (lähinnä tereftaalihappo (PTA) ja monoeteeniglykoli (MEG)) hintakehitystä, koska kyseiset raaka-aineet muodostavat jopa 80 prosenttia PET:n kokonaiskustannuksista.

Taulukko 10

(74)

Kuten edellä todetaan, Arabiemiraateista ja Iranista polkumyynnillä tapahtunut tuonti alitti unionin tuotannonalan myyntihinnat.

(75)

Kun otetaan huomioon Arabiemiraateista ja Iranista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä. On tärkeää muistaa, että vuodesta 2000 alkaen Intiasta, Indonesiasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Taiwanista ja Thaimaasta ja vuodesta 2004 alkaen Kiinan kansantasavallasta peräsin olevaan PET:hen on sovellettu polkumyyntitoimenpiteitä. Koska tätä tutkimusta koskevalla tarkastelujaksolla unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan ja sen tappiot kasvoivat, sen ei voida katsoa toipuneen aiemmasta polkumyynnistä, ja siksi sen katsotaan olevan edelleen altis unionin markkinoille polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisille vaikutuksille.

(76)

Otokseen valittujen tuottajien loppuvarastot pienenivät vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 22 prosenttia. On huomattava, että varastot ovat alle 5 prosenttia vuosituotannosta, ja siksi tämän indikaattorin merkitys vahinkoa koskevassa tutkimuksessa on rajallinen.

Taulukko 11

(77)

Vuotuiset työvoimakustannukset nousivat vuosien 2006 ja 2007 välillä 11 prosenttia, ennen kuin ne vuonna 2008 laskivat 2 prosenttiyksikköä vuodesta 2007 ja edelleen tutkimusajanjaksolla 9 prosenttiyksikköä vuodesta 2008, jolloin ne olivat samalla tasolla kuin vuonna 2006. Kaiken kaikkiaan työvoimakustannukset pysyivät vakaina.

Taulukko 12

(78)

Otokseen valittujen tuottajien EU:n markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille tapahtuvan samankaltaisen tuotteen myynnin kannattavuus (ilmaistuna prosentteina nettomyynnistä) pysyi tappiollisena ja jopa laski – 6,9 prosentista – 7,5 prosenttiin. Otokseen valittujen tuottajien kannattavuuden tilanne parantui vuonna 2007, jolloin nettotappiot olivat vain – 1,5 prosenttia nettomyynnistä, mutta tappiot lisääntyivät jyrkästi – 9,3 prosenttiin vuonna 2008. Tutkimusajanjaksolla tilanne parantui hiukan.

Taulukko 13

(79)

Investointien tuotto (ilmaistuna voittoprosenttina investointien nettokirjanpitoarvosta) noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä. Se parantui vuosien 2006 ja 2007 välillä – 9,6 prosentista – 3,1 prosenttiin, laski – 16,8 prosenttiin vuonna 2008 ja parantui taas tutkimusajanjaksolla – 12,3 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan investointien tuotto pysyi tappiollisena heiketen 2,7 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla.

(80)

Operatiiviseen toimintaan perustuva nettokassavirta oli negatiivinen vuonna 2006 (– 18,5 miljoonaa euroa). Se parantui merkittävästi vuonna 2007, jolloin se oli positiivinen (19,5 miljoonaa euroa), mutta heikentyi voimakkaasti vuonna 2008 (– 42 miljoonaa euroa) ennen kuin parantui tutkimusajanjaksolla – 11 miljoonaan euroon. Kaiken kaikkiaan kassavirta kehittyi tarkastelujaksolla myönteisesti vaikka pysyikin negatiivisena.

(81)

Ei ollut merkkejä siitä, että unionin tuotannonalalla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa, mikä johtuu lähinnä siitä, että osa tuottajista kuuluu isompiin yritysryhmiin.

Taulukko 14

(82)

Otokseen valittujen yritysten vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon vähenivät vuosien 2006 ja 2007 välillä 34 prosenttia, vuosien 2007 ja 2008 välillä 59 prosenttiyksikköä ja laskivat sitten vielä tutkimusajanjaksolla hieman vuodesta 2008. Kaiken kaikkiaan investoinnit laskivat 96 prosenttia tarkastelujaksolla. Investointien jyrkkä väheneminen selittynee osittain sillä, että vuosina 2006–2007 hankittiin uusia tuotantolinjoja, joilla pyrittiin lisäämään kapasiteettia.

Taulukko 15

(83)

Makrotaloudellisten tietojen analyysistä käy ilmi, että unionin tuottajien tuotanto ja myynti laskivat tarkastelujaksolla. Havaittu lasku ei ollut sinänsä merkittävä, mutta on syytä huomata, että vaikka kysyntä kasvoi vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, unionin tuottajien markkinaosuus laski 10 prosenttiyksiköllä 75 prosenttiin.

(84)

Samaan aikaan oleelliset mikrotaloudelliset indikaattorit osoittavat, että otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellinen tilanne heikkeni selvästi. Kannattavuus ja investointien tuotto pysyivät negatiivisena ja heikkenivät kokonaisuudessaan vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä. Myönteisestä kehityksestä huolimatta myös kassavirta pysyi negatiivisena tutkimusajanjaksolla.

(85)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(86)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti komissio tutki, onko polkumyynnillä tapahtuva Iranista ja Yhdistyneistä Arabiemiraattikunnista peräisin oleva tuonti aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Muita polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa pidettäisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamana.

(87)

Arabiemiraateista ja Iranista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä lisääntyi vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana lähes 20-kertaisesti, 212 200 tonniin, ja niiden markkinaosuus kasvoi lähes 7 prosenttiyksikköä (0,4 %:sta 7,1 %:iin). Samaan aikaan unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni 10 prosenttiyksikköä (84,9 %:sta 75,1 %:iin). Kyseisen tuonnin keskimääräinen hinta laski vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja pysyi merkittävästi unionin tuottajien keskimääräistä hintaa alempana.

(88)

Kuten 62 kappaleessa todetaan, polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintojen alittavuus oli Arabiemiraattien osalta 3,9 prosenttia ja Iranin osalta 3,2 prosenttia. Vaikka hintojen alittavuus olikin alle 4 prosenttia, sitä ei voida pitää vähäisenä, koska PET on perushyödyke, jonka osalta kilpailu käydään lähinnä hinnasta.

(89)

Iranilainen viejä väitti, että PET:n tuonti Iranista ei ole voinut aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, koska kyseisen tuonnin taso ylittää vain marginaalisesti tuonnille määritetyn vähimmäistason. Tutkimusajanjaksolla Iranista tuleva tuonti, jonka markkinaosuus oli 1,9 prosenttia, ylitti kuitenkin perusasetuksessa säädetyn vähimmäistason. Lisäksi sen hinnat alittivat unionin tuotannonalan myyntihinnat. Tästä syystä iranilaisen viejän väite hylättiin.

(90)

Koska Arabiemiraateista ja Iranista tuleva tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnat, kyseisen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin katsotaan aiheuttaneen laskupainetta hintoihin ja estäneen unionin tuotannonalaa pitämästä myyntihintojaan tasolla, joka olisi ollut tarpeen kustannusten kattamiseksi ja voiton saamiseksi. Näin ollen katsotaan, että kyseisen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä on selvä syy-yhteys.

(91)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että mahdollinen unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui sen heikosta vientitoiminnasta. Kuten seuraavasta taulukosta nähdään, unionin tuotannonalan viennin määrä kasvoi tarkastelujaksolla 11 prosenttia. Samaan aikaan vientihinnat kuitenkin laskivat 10 prosenttia, mikä johti siihen, että viennin arvo pysyi tarkastelujaksolla vakaana. Näin ollen ei ole merkkejä siitä, että vientitulos olisi vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

Taulukko 16

(92)

Eräs toinen asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan hinnat unionin markkinoilla olivat luonnottoman korkeat. Kyseisen osapuolen mukaan väitettä tukee se, että hinnat unionin markkinoilla pysyivät vakaina, vaikka vientihinnat ovat laskeneet. Tutkimus kuitenkin osoitti, että tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan keskimääräiset vuotuiset myyntihinnat unionin markkinoilla laskivat 12 prosenttia, mikä vastaa vientihintojen laskua samalla ajanjaksolla. Näin ollen väite hylättiin.

(93)

Vaikka todettiin, että Pakistanista tuleva tuonti ei tapahtunut polkumyynnillä, on silti tutkittava, vaikuttiko se unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Pakistanista tulevan tuonnin määrä kaksinkertaistui tarkastelujaksolla. Tuonti laski vuosien 2006 ja 2007 välillä 25 prosenttia mutta kasvoi sitten merkittävästi vuonna 2008 117 prosenttiyksikköä vuodesta 2007 ja tutkimusajanjaksolla edelleen 16 prosenttiyksikköä vuodesta 2008 ollen 92 000 tonnia. Kyseisen tuonnin vastaava markkinaosuus kasvoi vuoden 2006 1,6 prosentista 3,1 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 17

(94)

Pakistanista tulevan tuonnin keskimääräinen hinta pysyi yleisesti unionin tuottajien keskimääräisiä hintoja alhaisempana. Pakistanilaisen yhteistyössä toimineen viejän toimittamista yksityiskohtaisista hintatiedoista kävi kuitenkin ilmi, että sen hinnat alittivat unionin hinnat alle 1,5 prosentilla, eli alittavuus oli vähemmän kuin puolet Iranista ja Arabiemiraateista polkumyynnillä tapahtuneelle tuonnille määritetystä hintojen alittavuudesta. Vaikka Pakistanista tuleva tuonti on saattanut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, sen vaikutus oli kuitenkin rajallinen, eikä se voinut poistaa syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(95)

Korean tasavaltaan on sovellettu polkumyyntitulleja vuodesta 2000. Kahteen korealaiseen yritykseen sovelletaan kuitenkin nollatullia, ja tutkimuksessa todettiin, että tuonti Korean tasavallasta on edelleen huomattavaa ja lisääntyi merkittävästi tarkastelujaksolla. Tuonti Korean tasavallasta lisääntyi lähes 150 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, ja sen vastaava markkinaosuus kasvoi vuoden 2006 3,5 prosentista 7,7 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 18

(96)

Korean tasavallasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta pysyi yleisesti hieman unionin tuottajien keskimääräisiä hintoja alhaisempana. Korean tasavallasta tulevan tuonnin hinnat olivat kuitenkin korkeammat kuin Arabiemiraateista ja Iranista taikka Pakistanista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat. Vaikka Korean tasavallasta tuleva tuonti on saattanut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, sen vaikutus oli kuitenkin rajallinen, eikä sen katsota poistaneen polkumyynnillä Arabiemiraateista ja Iranista tapahtuneen tuonnin osalta vahvistettua syy-yhteyttä.

(97)

Iranilainen viejä väitti, että Iranista tulevan tuonnin lisääntyminen johtui Korean tasavallasta tulevan tuonnin vähenemisestä eikä siten tapahtunut eurooppalaisten tuottajien kustannuksella. Eurostatin tiedot kuitenkin osoittavat, että tarkastelujaksolla molempien maiden tuontimäärät ovat kasvaneet vakaasti samaan aikaan. Siksi ei voida päätellä, että Iranista tuleva tuonti ainoastaan korvasi Korean tasavallasta tulevaa tuontia.

(98)

Tuonti muista maista tapahtui unionin tuottajien keskimääräisiä myyntihintoja huomattavasti korkeammilla hinnoilla. Myös kyseisen tuonnin markkinaosuus pieneni tarkastelujaksolla. Sen vuoksi tätä tuontia ei pidetä mahdollisena syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

Taulukko 19

(99)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtuisi yhteistyössä toimimattomien unionin tuottajien aiheuttamasta kilpailusta. Viisi unionin tuottajaa ei toiminut tässä menettelyssä yhteistyössä. Yksi niistä lopetti toimintansa jo tutkimusajanjaksolla ja kaksi muuta vähän sen jälkeen. Yhteistyössä toimimattomien tuottajien myyntimäärät arvioitiin valituksessa esitettyjen tietojen perusteella. Saatavilla olevan tiedon perusteella vaikuttaa siltä, että kyseiset tuottajat menettivät markkinaosuuttaan (20,5 % vuonna 2006 ja 16 % tutkimusajanjaksolla) tarkastelujaksolla. Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään näyttöä siitä, että kyseisten tuottajien käyttäytyminen olisi poistanut syy-yhteyden polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

Taulukko 20

(100)

Vuoden 2008 rahoitus- ja talouskriisi johti odotettua hitaampaan markkinoiden kasvuun, joka oli epätavallista verrattuna 2000-luvun alkuun, jolloin vuosittainen kasvuvauhti oli jopa noin 10 prosenttia. Ensimmäisen kerran PET:n kysyntä laski vuonna 2008. Tällä oli luonnollisesti vaikutusta unionin tuotannonalan kokonaistulokseen.

(101)

Iranista ja Arabiemiraateista polkumyynnillä tapahtuvan tuonti, joka alitti unionin tuotannonalan hinnat, kuitenkin lisäsi taloudellisen taantuman ja kysynnän laskun kielteisiä vaikutuksia. Vaikka taloudellisen taantuman voitaisiinkin siksi katsoa vaikuttaneen aiheutuneeseen vahinkoon vuoden 2008 viimeisestä neljänneksestä alkaen, se ei mitenkään vähennä niitä vahingollisia vaikutuksia, joita alhaisin polkumyyntihinnoin tapahtunut tuonti aiheutti EU:n markkinoilla tarkastelujaksolla. Myös myynnin vähetessä unionin tuotannonalan pitäisi pystyä säilyttämään hyväksyttävä hintataso ja siten rajoittamaan kulutuksen pienenemisen negatiivisia vaikutuksia, mikä on mahdollista vain silloin, kun markkinoilla ei esiinny erittäin alhaisin polkumyyntihinnoin tapahtuvan tuonnin aiheuttamaa epäoikeudenmukaista kilpailua.

(102)

Taloudellinen taantuma ei myöskään vaikuttanut millään tavalla ennen vuoden 2008 viimeistä neljännestä aiheutuneeseen vahinkoon.

(103)

Sen vuoksi taloudellista taantumaa on pidettävä tekijänä, joka vaikutti unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon vasta vuoden 2008 viimeisestä neljänneksestä alkaen, eikä sen voida katsoa sen maailmanlaajuisesta luonteesta johtuen poistavan syy-yhteyttä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja Arabiemiraateista ja Iranista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin väliltä.

(104)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut mahdollinen vahinko olisi johtunut ensisijaisesti joidenkin unionin tuottajien epäedullisesta sijaintipaikasta (pitkä etäisyys satamaan, mikä aiheuttaa tarpeettomia lisäkustannuksia sekä raaka-aineiden että lopullisen tuotteen kuljetuksissa).

(105)

Edellä esitetystä väitteestä todetaan, että edullisempien kuljetusmuotojen hyödyntämisen kannalta hankalasti saavutettavasta sijaintipaikasta on tiettyä haittaa, sillä se lisää kustannuksia sekä raaka-aineiden toimituksiin että lopullisen tuotteen toimitukseen asiakkaalle. Tutkimuksesta ja otokseen valittujen unionin tuottajien (kahden toimipaikka sijaitsi lähellä satamaa ja kahden muun kauempana sisämaassa) toimittamista todennetuista tiedoista ei kuitenkaan käynyt ilmi, että unionin tuottajien maantieteellinen sijainti olisi vaikuttanut merkittävällä tavalla niiden taloudelliseen tulokseen. Vahinkoa oli aiheutunut myös niille tuottajille, joiden sijaintipaikka oli lähellä satamaa.

(106)

Näin ollen päätellään, että maantieteellinen sijainti ei vaikuttanut merkittävästi unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(107)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut mahdollinen vahinko olisi johtunut siitä, että unionin tuottajat eivät ole vertikaalisesti integroituneita (PTA:n tuotannon osalta), minkä vuoksi ne ovat kustannusten suhteen huomattavasti epäedullisemmassa asemassa kuin integroituneet viejät. Otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamista todennetuista tiedoista ei käynyt ilmi, että PTA:n tuotannon vertikaalisen integraation ja unionin tuottajien taloudellisen tuloksen välillä olisi merkittävä yhteys.

(108)

Näin ollen päätellään, että PTA:n tuotannon vertikaalisen integroinnin puuttuminen ei vaikuttanut merkittävästi unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(109)

Kun otetaan huomioon toisaalta Arabiemiraateista ja Iranista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja sen markkinaosuuden kasvu sekä todettu hinnan alittavuus ja toisaalta unionin tuotannonalan tilanteen heikkeneminen samaan aikaan, voidaan päätellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(110)

Muitakin tekijöitä tutkittiin, mutta niiden ei todettu poistavan syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä. Koska hintojen alittavuus oli Pakistanin osalta vähäistä, katsotaan, että sen tuonti ei vaikuttanut merkittävällä tavalla unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Korean tasavallasta tuleva tuonti on saattanut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, mutta kyseisen tuonnin ja unionin markkinoiden hintaero oli niin pieni, että sen ei katsota poistaneen syy-yhteyttä Arabiemiraateista ja Iranista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin osalta. Koska muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni ja sen hintataso on korkea, ei ole näyttöä siitä, että se olisi vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Myöskään muut tiedossa olevat tekijät, kuten unionin tuotannonalan vientitoiminta, muiden unionin tuottajien aiheuttama kilpailu, taloudellinen taantuma, maantieteellinen sijainti ja vertikaalisen integraation puuttuminen, eivät ole vaikuttaneet unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon siinä määrin, että se olisi poistanut syy-yhteyden.

(111)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa asianmukaisesti erotettiin kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisista vaikutuksista, päätellään alustavasti, että Arabiemiraateista ja Iranista tuleva tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(112)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Tätä tarkoitusta varten komissio tarkasteli perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti mahdollisten toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta kaikkiin osapuoliin, ja myös todennäköisiä seurauksia, jos toimenpiteisiin ei ryhdyttäisi.

(113)

Komissio lähetti kyselylomakkeet riippumattomille tuojille, raaka-aineiden toimittajille, käyttäjille ja niiden järjestöille. Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä yli 50, mutta vastauksia saatiin asetetussa määräajassa ainoastaan 13. 22 käyttäjää ilmoittautui kirjallisesti menettelyn myöhemmässä vaiheessa ja vastusti mahdollisten toimenpiteiden käyttöönottoa tässä tapauksessa.

(114)

Toimenpiteiden käyttöönoton Arabiemiraateista ja Iranista tulevassa tuonnissa odotetaan estävän markkinoiden vääristymisen ja hinnankorotusten estymisen jatkumisen sekä palauttavan terveen kilpailun. Tämä puolestaan antaisi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden parantaa tilannettaan korottamalla hintoja ja myyntimääriä sekä lisäämällä markkinaosuutta.

(115)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, on odotettavissa, että Arabiemiraateista ja Iranista tuleva unionin tuotannonalan hinnat alittava halpatuonti lisääntyy entisestään. Tällöin unionin tuotannonala ei pystyisi parantamaan tilannettaan. Koska unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne on heikko, olisi odotettavissa lisää sulkemisia, jotka johtaisivat työpaikkojen menetyksiin.

(116)

Ei ole merkkejä siitä, että muiden unionin tuottajien, jotka eivät ole aktiivisesti toimineet yhteistyössä tutkimuksessa, etu eroaisi unionin tuotannonalan edusta.

(117)

Iranilainen yritys väitti, että toimenpiteiden käyttöönotto ei auttaisi unionin tuotannonalaa, koska se johtaisi ainoastaan uusiin investointeihin muissa viejämaissa. Väitettä ei voida hyväksyä, koska sen looginen seuraus olisi, että polkumyyntitoimenpiteitä ei voida koskaan ottaa käyttöön sellaisten tuotteiden osalta, joita koskevat investoinnit voidaan siirtää muihin maihin.

(118)

Hyväksymällä väite kieltäydyttäisiin myös antamasta suojaa epätervettä kauppaa vastaan vain siksi, että suoja mahdollistaisi uuden kilpailun muista kolmansista maista. Sama asianomainen osapuoli väitti, että mahdolliset toimenpiteet eivät korjaisi EU:n PET-teollisuuden rakenteellisesti epäedullista kilpailuasemaa verrattuna Aasian ja Lähi-Idän PET:tä tuottavaan teollisuuteen. Väitteelle ei kuitenkaan esitetty riittävästi perusteita. On huomattava, että myös tiettyjen vertikaalisesti integroituneiden unionin tuottajien taloudellinen tilanne on vaikea. Lisäksi todettiin, että mahdollisista kilpailueduista (esimerkiksi raaka-aineiden saanti edullisemmin) huolimatta vientiä harjoittavien tuottajien tuonti tapahtui polkumyynnillä.

(119)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto on selvästi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(120)

Kuten edellä todetaan, etuyhteydettömiin tuojiin sovellettiin otantamenetelmää, jossa kahdesta otokseen valitusta yrityksestä vain yksi tuontiagentti (Global Services International, jäljempänä ’G.S.I’) toimi täysin yhteistyössä tässä tutkimuksessa ja vastasi kyselylomakkeeseen. Yhteistyössä toimineen agentin ilmoittama tuonti muodosti merkittävän osuuden asianomaisista maista tulevasta kokonaistuonnista tutkimusajanjaksolla. PET:n tuonnista saadut palkkiot muodostavat pääosan G.S.I.:n liiketoiminnasta. Koska agentin toiminta perustuu palkkioihin, mahdollisten tullien käyttöönotolla ei uskota olevan merkittävää vaikutusta sen tulokseen, sillä mahdolliset tosiasialliset tuontihintojen korotukset tulisivat sen asiakkaiden maksettaviksi.

(121)

Muut tuojat eivät toimittaneet oleellista tietoa. Koska tuonti muista maista, joihin sovelletaan tällä hetkellä polkumyyntitoimenpiteitä, ei loppunut ja koska tuotetta on mahdollista tuoda maista (esim. Oman, Yhdysvallat ja Brasilia), joihin ei sovelleta minkäänlaisia polkumyyntitoimenpiteitä, katsotaan, että tuojat voivat tuoda tuotetta näistä maista.

(122)

Näin ollen päätellään alustavasti, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotolla ei ole merkittäviä negatiivisia vaikutuksia EU:n tuojien etuun.

(123)

Kolme raaka-aineiden toimittajaa (kaksi toimitti PTA:ta ja yksi MEGiä) toimi tutkimuksessa yhteistyössä ja vastasi kyselylomakkeeseen asetetussa määräajassa. Toimittajien palveluksessa oli noin 700 työntekijää, jotka toimivat niiden Euroopassa sijaitsevissa laitoksissa ja osallistuivat PTA:n/MEGin tuotantoon.

(124)

Yhteistyössä toimineet PTA:n tuottajat vastasivat noin 50 prosentista otokseen valittujen unionin tuottajien PTA-toimituksista. PTA:n tuottajat ovat erittäin riippuvaisia PET:n tuottajista, jotka ovat niiden pääasiakkaita. PET:n hinnan ollessa alhainen myös PTA:n hinta ja PTA:n tuottajien marginaalit ovat alhaiset. On huomattava, että meneillään on myös polkumyyntitutkimus ja tukien vastainen tutkimus Thaimaasta peräisin olevan PTA:n tuonnissa, eli unionin PTA-tuottajat saattavat joutua kohtaamaan epäoikeudenmukaista kilpailua myös Thaimaasta tulevan tuonnin osalta. Sen vuoksi katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotto PET:n polkumyynnillä tapahtuvassa tuonnissa hyödyttäisi PTA:n tuottajia.

(125)

Yhteistyössä toimineen MEGin toimittajan kokonaisliikevaihdosta MEG muodosti alle 10 prosenttia. On huomattava, että PET ei ole MEGin ainoa tai edes pääasiallinen mahdollinen käyttötarkoitus, ja siksi MEGin tuottajat eivät ole yhtä riippuvaisia PET-teollisuuden tilanteesta. Siitä huolimatta PET-teollisuuden vaikeuksilla voi olla rajattua vaikutusta MEGin toimittajiin ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

(126)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotto Arabiemiraateista ja Iranista polkumyynnillä tapahtuvassa tuonnissa olisi raaka-aineiden toimittajien edun mukaista.

(127)

Tämän menettelyn kohteena olevaa PET:tä (jonka viskositeettiluku on vähintään 78 ml/g, ns. ”pullolaatu”) käytetään useimmiten vesi- ja muiden juomapullojen valmistuksessa. Sen käyttö muiden pakkausten (kiinteiden elintarvikkeiden tai pesuaineiden pakkauksissa) ja levyjen valmistuksessa on lisääntymässä, mutta vielä varsin vähäistä. Pullot valmistetaan PET:stä kahdessa vaiheessa: i) ensin valmistetaan esimuotit ruiskuttamalla niihin PET:tä ja ii) myöhemmin esimuotit kuumennetaan ja puhalletaan pulloiksi. Pullojen valmistus voi olla integroitu prosessi (sama yritys ostaa PET:tä, valmistaa esimuotin ja puhaltaa sen pulloksi), tai se voi käsittää vain jälkimmäisen vaiheen (esimuotin puhaltamisen pulloksi). Esimuottien kuljettaminen on suhteellisen helppoa, koska ne ovat pieniä ja kestäviä, kun taas tyhjät pullot ovat särkyviä ja kokonsa vuoksi erittäin kalliita kuljettaa.

(128)

Pullotusyritykset (pullottajat) täyttävät PET-pullot vedellä ja/tai muulla juomalla. Pullotusyritykset ovat usein mukana PET:iin liittyvässä liiketoiminnassa joko integroidun pullonvalmistusprosessin kautta tai siten, että niillä on jalostuskorvaussopimus (tolling agreements) alihankkijoina toimivien jalostajien ja/tai pullonvalmistajien kanssa, joille ne neuvottelevat PET:n hinnat tuottajan kanssa (soft tolling) tai joille ne jopa ostavat PET:n omia pullojaan varten (hard tolling).

(129)

Käyttäjäryhmiä on siksi kahdenlaisia:

(130)

Esimuottien tuottajat ovat PET:n pullolaadun pääkäyttäjiä. Neljä jalostajaa, jotka kattoivat 16 prosenttia unionin kulutuksesta tutkimusajanjaksolla, toimivat tutkimuksessa täysin yhteistyössä (eli palauttivat kyselylomakkeen täytettynä asetetussa määräajassa). Kuten edellä todettiin, suuri määrä jalostajia ilmoittautui menettelyn myöhemmässä vaiheessa ja ilmaisi vastustuksensa mutta ei toimittanut todennettavissa olevia tietoja kulutuksestaan. Yhteistyössä toiminut tuontiagentti väitti kuulemistilaisuudessa, että yli 80 prosenttia EU:n käyttäjistä vastustaa toimenpiteitä. Väitteelle ei kuitenkaan esitetty riittävästi perusteita, eikä sitä voitu todentaa.

(131)

Euroopan muovinjalostajia edustava järjestö (EuPC) totesi kuulemistilaisuudessa, että sen kanta menettelyyn on puolueeton. Vaikka jotkin sen jäsenistä vastustavatkin toimenpiteitä, tämänhetkinen PET:n Euroopan markkinahinta on PET:n kierrätysyrityksille kestämätön. PET:n kierrätysyritykset (joita EuPC myös edustaa) kannattavat toimenpiteitä. Tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa järjestö kuitenkin muutti kantansa ja ilmoitti vastustavansa toimenpiteiden käyttöönottoa. Järjestö väitti, että toimenpiteiden käyttöönotto aiheuttaisi valtavia kustannuksia EU:n muovinjalostusteollisuudelle, joka muodostuu lähinnä pienistä ja keskisuurista yrityksistä (pk-yrityksistä). Järjestö väitti, että kyseiset pk-yritykset eivät selviäisi korkeammista PET:n hinnoista, vaan hinnat joko pakottaisivat yritykset lopettamaan toimintansa tai rohkaisisivat niitä siirtymään EU:n ulkopuolelle. Väitteille ei esitetty tässä vaiheessa lisäperusteluja.

(132)

Yhteistyössä toimineiden jalostajien palveluksessa oli yhteensä 1 300 työntekijää, ja myöhemmässä menettelyn vaiheessa ilmoittautuneet jalostajat ilmoittivat työntekijöidensä määräksi 6 000. Tuontiagentti ja sen asiakkaat totesivat kuulemistilaisuudessa, että jalostajien työntekijöiden määrä on noin 20 000. Työntekijöiden määrää koskevia tietoja ei ole todennettu.

(133)

Saatavilla olevien tietojen perusteella esimuottien valmistuksessa käytetyn PET:n kustannukset muodostavat 70–80 prosenttia jalostajien kokonaistuotantokustannuksista. Sillä on sen vuoksi kyseisille yrityksille erittäin tärkeä merkitys. Tutkimuksessa on tähän mennessä käynyt ilmi, että yhteistyössä toimineet jalostajat ovat keskimäärin jo kärsineet tappioita. Koska suurin osa jalostajista on pieniä ja keskisuuria paikallisia yrityksiä, niillä saattaa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä olla vaikeuksia siirtää mahdolliset lisäkustannukset eteenpäin, erityisesti jos niiden asiakas (pullotusyritys) on varsin suuri toimija, jolla on parempi neuvotteluasema. Esimuottien ja/tai pullojen myyntisopimuksiin sisältyy kuitenkin usein mekanismi, jolla otetaan huomioon PET:n hintojen vaihtelut.

(134)

Jalostajat ja yhteistyössä toiminut tuontiagentti väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi siihen, että jotkin suuremmat esimuottien valmistajat siirtävät standardoidut tuotantolinjansa EU:n naapurimaihin. Koska esimuottien kuljetuskustannukset ovat lyhyehköllä matkalla varsin alhaiset, näin tapahtuu jo jossain määrin. Tällä hetkellä tietyt seikat, kuten läheisyys asiakkaaseen ja toimitusten joustavuus, vaikuttavat kuitenkin vielä olevan tärkeämpiä kuin edut, joita naapurimailla on tarjottavana. Koska ehdotettujen toimenpiteiden taso on kohtuullinen, katsotaan alustavasti, että esimuottien tuottamisesta EU:n ulkopuolella koituvat edut eivät riitä korvaamaan haittoja. Kun lisäksi otetaan huomioon kuljetuskustannukset, toiminnan siirtämisen uskotaan olevan vaihtoehto vain sellaisille yrityksille, joiden asiakkaat ovat lähellä EU:n rajoja, mutta ei jalostajille, joiden asiakkaat ovat muissa osissa EU:ta.

(135)

Jalostajat ja yhteistyössä toiminut tuontiagentti väittivät vielä, että toimenpiteet auttaisivat PET:n tuottajia vain lyhyellä aikavälillä. Ne väittivät, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä esimuottien valmistajien siirtyessä EU:n ulkopuolelle EU:n markkinoilla ei olisi riittävästi kysyntää PET:n tuottajille ja laskevat hinnat lopulta pakottaisivat PET:n tuottajat sulkemaan laitoksia ja siirtämään toiminnan EU:n ulkopuolelle. Edellä olevassa kappaleessa esitettyjen huomioiden perusteella tätä ei todennäköisesti tule tapahtumaan, koska alustavasti katsotaan, että esimuottien valmistajien ei vielä ole taloudellisesti välttämätöntä siirtyä EU:n ulkopuolelle.

(136)

Näin ollen ei voida alustavasti sulkea pois sitä, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi merkittävä vaikutus jalostajien tuotantokustannuksiin. Koska on kuitenkin epävarmaa, voivatko esimuottien ja/tai pullojen valmistajat siirtää lisäkustannukset asiakkailleen, vaikutusta jalostajien toiminnan kannattavuuteen ja kokonaistulokseen ei voida tässä vaiheessa arvioida yksiselitteisesti.

(137)

Kuusi pullotusyritystä, joihin kuului Coca-Cola Co:n, Nestle Watersin, Danonen ja Oranginan sivukonttoreita, toimi tutkimuksessa yhteistyössä, eli palautti kyselylomakkeen täytettynä asetetussa määräajassa. Ne kattoivat 11 prosenttia unionin PET:n kulutuksesta tutkimusajanjaksolla. Niiden työntekijöiden määrää, jotka osallistuvat suoraan tuotantoon, jossa käytetään PET:tä, ei voida helposti määrittää toimitettujen tietojen muodon vuoksi. Alustavasti arvioidaan kuitenkin, että työntekijöiden määrä on 6 000. Saatavissa olevien tietojen perusteella arvioidaan, että koko unionin pullotusteollisuus työllistää 40 000–60 000 työntekijää, jotka osallistuvat suoraan tuotantoon, jossa käytetään PET:tä.

(138)

Saatavissa olevien tietojen perusteella PET:n osuus yhteistyössä toimineiden pullottajien kokonaiskustannuksista vaihteli 1 prosentista 14 prosenttiin riippuen niiden tuottamien tuotteiden tuotannossa käytettyjen muiden komponenttien kustannuksista. Saatavissa olevista tiedoista käy ilmi, että PET vaikuttaa olevan tärkeä kustannustekijä kivennäisveden tuottajille (erityisesti ei-merkkituotteille), kun taas joillekin virvokkeiden valmistajille sen merkitys on marginaalinen. Tiedoista käy ilmi, että joissakin tapauksissa PET:n osuus voi nousta 20 prosenttiin asiakkaan maksamasta kivennäisveden lopullisesta hinnasta. Keskimäärin PET:n osuuden pullotusyritysten kokonaiskustannuksista arvioidaan olevan noin 10 prosenttia.

(139)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotosta johtuvalla mahdollisella PET:n hinnan korotuksella on vain rajallinen (alle 2 prosentin kustannusten nousu) vaikutus pullotusyritysten kokonaistilanteeseen, vaikka niiden olisi väitteen mukaisesti vaikea siirtää lisäkustannukset asiakkailleen, mikä on joka tapauksessa epätodennäköistä keskipitkällä aikavälillä.

(140)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi riittämättömään PET:n tarjontaan EU:n markkinoilla ja että unionin tuottajilla ei ole tarpeeksi kapasiteettia tyydyttämään nykyistä kysyntää.

(141)

Tältä osin on huomattava, että vain 69 prosenttia unionin tuottajien kapasiteetista oli käytössä tutkimusajanjaksolla ja että niillä on tarvittaessa riittävästi käyttämätöntä kapasiteettia korvaamaan Arabiemiraateista ja Iranista tuleva tuonti. Tullin tarkoituksena ei pitäisi kuitenkaan olla tuonnin ehkäiseminen vaan ainoastaan terveen kilpailun palauttaminen markkinoille. PET:tä on saatavilla on myös muista lähteistä.

(142)

Lisäksi on odotettavissa, että PET:n kierrätysteollisuus lisäisi tuotantoaan, jos uuden PET:n hinta säilyy EU:n markkinoilla kohtuullisella tasolla, eikä sen anneta laskea epäoikeudenmukaisen kilpailun vuoksi.

(143)

Iranilainen viejä väitti, että Iranista tulevaa PET:tä koskevien toimenpiteiden käyttöönotolla olisi suhteettoman negatiivinen vaikutus, koska Iran on kehitysmaa ja koska iranilaisille viejille aiheutuu jo merkittävää haittaa kansainvälisistä pakotteista. Komission pysyvä käytäntö on ottaa käyttöön sekä kehittyneitä että kehitysmaita koskevia polkumyyntitoimenpiteitä, jos lainsäädännössä asetetut vaatimukset niitä edellyttävät. Lisäksi Irania vastaan olemassa olevilla pakotteilla ei ole merkitystä voimassa olevien polkumyyntisääntöjen kannalta.

(144)

Voidaan siis odottaa, että toimenpiteiden käyttöönotto Arabiemiraateista ja Iranista tulevassa tuonnissa antaisi unionin tuotannonalalle ja muille unionin tuottajille mahdollisuuden parantaa tilannettaan lisäämällä myyntimääriään, korottamalla myyntihintojaan ja nostamalla markkinaosuuttaan. Vaikka joitakin negatiivisia vaikutuksia ilmenisikin, kuten hinnankorotukset (pääasiassa jalostajien) käyttäjien osalta, ne eivät todennäköisesti ole yhtä merkittäviä kuin tuottajille ja toimittajille odotetut edut.

(145)

Terveen kilpailun palauttaminen ja kohtuullisen hintatason säilyttäminen EU:ssa rohkaisee PET:n kierrättämistä ja myötävaikuttaa siten ympäristön suojeluun. Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, ettei loppujen lopuksi ole olemassa pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön toimenpiteitä tässä tapauksessa. Tätä alustavaa arvioita on ehkä tarkistettava loppuvaiheessa sen jälkeen, kun käyttäjien kyselylomakevastaukset on todennettu ja niitä on tutkittu lisää.

(146)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet Arabiemiraateista ja Iranista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan lisävahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(147)

Kuten edellä todettiin, Pakistanista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa polkumyyntiä ei alustavasti havaittu. Tästä syystä sitä koskevia väliaikaisia toimenpiteitä ei pitäisi ottaa käyttöön.

(148)

Arabiemiraateista ja Iranista peräisin olevaa tuontia koskevien väliaikaisten toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko ylittämättä todettua polkumyyntimarginaalia. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteillä pitäisi taata unionin tuotannonalalle mahdollisuus kattaa tuotantokustannuksensa ja saada kaiken kaikkiaan sellainen ennen veroja laskettu myyntivoitto, jonka se voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin puuttuessa.

(149)

Unioni esitti 7,5 prosentin voittotavoitetta, jota käytettiin Kiinan kansantasavaltaa koskevassa menettelyssä. Tarkastelujaksolla unionin tuotannonala ei kuitenkaan kertaakaan saavuttanut tällaista voittoa (se ei itse asiassa ollut kannattava missään vaiheessa) ja tuotannonala ilmoitti yleisesti toimivansa varsin alhaisilla marginaaleilla. Kaksi otokseen valittua yritystä saavutti suurimmillaan 3 prosentin voiton, joka osui tarkastelujakson yhdelle vuodelle. Tämän perusteella katsottiin alustavasti 5 prosentin voittotavoitteen olevan asianmukainen.

(150)

Tämän perusteella unionin tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Vahinkoa aiheuttamaton hinta määritettiin vähentämällä tosiasiallinen voittomarginaali noudettuna lähettäjältä -hinnasta ja lisäämällä edellä mainittu tavoitevoittomarginaali näin laskettuun kannattavuusrajaa vastaavaan hintaan.

(151)

Koska raaka-aineiden hinnat ja sen myötä PET:n hinnat vaihtelivat merkittävästi unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla, katsottiin asianmukaiseksi laskea vahingon korjaava taso neljännesvuositietojen perusteella.

(152)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti Arabiemiraateista ja Iranista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat väliaikaiset polkumyyntitullit olisi otettava käyttöön alimpien polkumyynnin ja vahingon korjaavan tason suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(153)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että Iranista peräisin olevalle tarkasteltavana olevalle tuotteelle ehdotetun tullin olisi perustuttava 17 prosentin suuruiseen vahingon korjaavaan tasoon. Arabiemiraateista peräisin olevalle tarkasteltavana olevalle tuotteelle ehdotetun tullin olisi perustuttava 6,6 prosentin suuruiseen polkumyyntiin. Pakistanista peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevia väliaikaisia toimenpiteitä ei pitäisi ottaa käyttöön.

(154)

On huomattava, että Iranista, Pakistanista ja Arabiemiraateista tulevaa PET:n tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen kanssa samanaikaisesti suoritettiin myös tukien vastainen tutkimus. Koska perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja saman polkumyynnistä tai vientituesta johtuvan tilanteen korjaamiseksi, on tarpeen selvittää, aiheutuvatko tuki- ja polkumyyntimarginaalit samasta tilanteesta ja jos aiheutuvat, niin missä määrin.

(155)

Muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (3) 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetut vientituet muodostavien tukijärjestelmien osalta iranilaisille vientiä harjoittaville tuottajille määritetyt väliaikaiset polkumyyntimarginaalit johtuvat osittain tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavista vientituista. Koska samaa vahingon korjaavaa tasoa sovelletaan sekä polkumyyntitutkimuksessa että tukien vastaisessa tutkimuksessa, Irania koskevaa väliaikaista polkumyyntitullia ei ehdoteta.

(156)

Kuten 15 kappaleessa todetaan, PET:n kustannukset ja hinnat vaihtelevat voimakkaasti varsin lyhyiden ajanjaksojen kuluessa. Sen vuoksi katsottiin asianmukaiseksi ottaa tullit käyttöön tonnia kohti kannettavina paljoustulleina. Kyseiset määrät perustuvat polkumyyntitullin määrien soveltamiseen polkumyyntimarginaalia laskettaessa käytettyihin CIF-vientihintoihin.

(157)

Kun otetaan huomioon väliaikaisen tasoitustullin käyttöönotosta annetun asetuksen (komission asetus (EU) N:o 473/2010) (4) päätelmät, edellä esitetyn perusteella ehdotetun väliaikaisen polkumyyntitullin määrät ovat (ilmaistuina prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta) seuraavat:

(158)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista toimenpiteistä päätettäessä,