21.5.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 125/40

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vältettävä liiallisia julkisen talouden alijäämiä.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä ja saavuttamaan uusien työpaikkojen syntyä edistävä vahva ja kestävä kasvu.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan mukainen liiallisia alijäämiä koskeva menettely, sellaisena kuin sitä on selkeytetty liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1467/97 (1), joka on osa vakaus- ja kasvusopimusta, edellyttää päätöstä liiallisen alijäämän olemassaolosta. Asetus (EY) N:o 1467/97 sisältää myös säännökset Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 104 artiklan, josta on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artikla, täytäntöönpanosta. Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa vahvistetaan lisämääräykset liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 479/2009 (2) vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät mainitun pöytäkirjan määräysten soveltamiseksi.

(4)

Kun vakaus- ja kasvusopimusta vuonna 2005 uudistettiin, pyrittiin lisäämään sopimuksen vaikuttavuutta ja vahvistamaan sen talousteoreettista perustaa sekä turvaamaan julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Sillä pyrittiin varmistamaan, että erityisesti talouden tilanne ja talousarviotilanne otettaisiin täysin huomioon liiallista alijäämää koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoama kehys tukee tällä tavoin julkisen talouden rahoitusaseman ripeään tervehdyttämiseen tähtäävää hallituksen politiikkaa, jossa otetaan huomioon talouden tilanne.

(5)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 104 artiklan 5 kohdassa, josta on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 5 kohta, edellytettiin, että komissio antaa lausunnon neuvostolle, jos komissio katsoi, että jäsenvaltiossa oli tai siellä saattoi olla liiallinen alijäämä. Otettuaan huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 104 artiklan 3 kohdan, josta on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 3 kohta, mukaisen kertomuksensa ja talous- ja rahoituskomitean Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 104 artiklan 4 kohdan, josta on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 4 kohta, mukaisesti antaman lausunnon komissio katsoi, että Italiassa oli liiallinen julkisen talouden alijäämä. Komissio antoi tämän vuoksi neuvostolle Italiaa koskevan lausunnon alijäämän olemassaolosta 11 päivänä marraskuuta 2009 (3).

(6)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaan neuvoston olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion mahdolliset huomautukset, ennen kuin se kokonaisarvion tehtyään päättää, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä. Italiaa koskeva kokonaisarvio johtaa tässä päätöksessä esitettyihin päätelmiin.

(7)

Italian viranomaisten lokakuussa 2009 toimittamien tietojen mukaan maan julkisen talouden alijäämän ennakoidaan olevan 5,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009 ja ylittävän näin reilusti viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Viitearvon ennakoitua ylittymistä voidaan pitää poikkeuksellisena perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Se johtuu erityisesti perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetusta talouden jyrkästä laskusuhdanteesta. Komission yksiköiden syksyn 2009 talousennusteen mukaan Italian reaalinen BKT supistuu 4,7 prosenttia vuonna 2009, kun se vuonna 2008 supistui yhden prosentin. Lievää elpymistä on odotettavissa vuonna 2010 ja selvemmin vuonna 2011. Ennakoitua viitearvon ylitystä ei voida pitää väliaikaisena, sillä alijäämän ennustetaan kasvavan edelleen vuonna 2010 ja supistuvan vain vähän vuonna 2011, ellei politiikassa tapahdu muutoksia. Kriisin vuoksi on hyväksytty Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti useita perättäisiä elvytyspaketteja, joiden harkinnanvaraiset toimenpiteet (kohdennettu tukemaan pienituloisia väestönosia ja keskeisiä teollisuussektoreita) tuskin vaikuttavat merkittävästi julkisen talouden rahoitusasemaan, sillä Italian viranomaisten mukaan niiden koko rahoitus järjestetään pääasiassa käytettävissä olevien varojen uudelleenkohdennuksin. Alijäämää koskeva perussopimuksen arviointiperuste ei näin ollen täyty.

(8)

Italian viranomaisten lokakuussa 2009 toimittamien tietojen mukaan julkinen bruttovelka on ollut talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alusta alkaen ja jo sitä ennenkin huomattavasti yli viitearvon, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja sen ennakoidaan olevan 115,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009. Komission yksiköiden syksyn 2009 talousennusteen mukaan velkasuhde kasvaa edelleen 117,8 prosenttiin vuonna 2011. Velkasuhteen ei voida katsoa supistuvan riittävästi ja lähestyvän riittävän nopeasti viitearvoa perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Velkaa koskeva perussopimuksen arviointiperuste ei täyty.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 2 artiklan 4 kohdan mukaan ”merkitykselliset tekijät” voidaan ottaa huomioon liiallisen alijäämän olemassaolosta tehtävää, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaista neuvoston päätöstä edeltävissä vaiheissa ainoastaan, jos kaksi vaatimusta – se, että alijäämä pysyy lähellä viitearvoa, ja se, että viitearvon ylitys on väliaikaista – täyttyvät kaikilta osin. Italian tapauksessa nämä kaksi edellytystä eivät täyty. Merkityksellisiä tekijöitä ei sen vuoksi oteta huomioon tätä päätöstä edeltävissä vaiheissa,