17.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/1

(1)

Useita merkittäviä muutoksia on tehtävä muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annettuun ensimmäiseen neuvoston direktiiviin 73/239/ETY (3), yhteisön rinnakkaisvakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 30 päivänä toukokuuta 1978 annettuun neuvoston direktiiviin 78/473/ETY (4), oikeusturvavakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 22 päivänä kesäkuuta 1987 annettuun neuvoston direktiiviin 87/344/ETY (5), muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämistä, 22 päivänä kesäkuuta 1988 annettuun toiseen neuvoston direktiiviin 88/357/ETY (6), muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettuun neuvoston direktiiviin 92/49/ETY (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) (7), vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta 27 päivänä lokakuuta 1998 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 98/78/EY (8), vakuutusyritysten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2001/17/EY (9), henkivakuutuksesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2002/83/EY (10) ja jälleenvakuutuksesta 16 päivänä marraskuuta 2005 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2005/68/EY (11). Selkeyden vuoksi kyseiset direktiivit olisi laadittava uudelleen.

(2)

Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisen ja jatkamisen helpottamiseksi on tarpeen poistaa jäsenvaltioiden lainsäädännöistä suurimmat erot vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskevissa säännöissä. Tästä syystä olisi säädettävä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oikeudellisesta kehyksestä vakuutustoiminnan harjoittamiseksi sisämarkkinoilla, jotta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, joiden kotipaikka on yhteisössä, voivat helpommin kattaa siellä sijaitsevia riskejä ja sitoumuksia.

(3)

Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on suotavaa, että vakuutusyritysryhmien valvonnasta ja, velkojien suojan vuoksi, vakuutusyritysten uudelleenjärjestelystä ja likvidaatiomenettelystä laaditaan yhteensovitetut säännöt.

(4)

Joidenkin vakuutuspalveluja tarjoavien yritysten ei ole aiheellista kuulua tällä direktiivillä käyttöön otettavaan järjestelmään niiden koon, oikeudellisen aseman, luonteen – eli ne ovat läheisesti yhteydessä julkisiin vakuutusjärjestelmiin – tai niiden tarjoamien erityispalvelujen vuoksi. Tämän direktiivin säännösten ei tulisi liioin koskea tiettyjä laitoksia, jotka sijaitsevat eri jäsenvaltioissa ja joiden liiketoiminta kattaa vain hyvin rajoitetun lohkon ja on lailla rajoitettu tietylle maantieteelliselle alueelle tai tiettyihin henkilöihin.

(5)

Tämän direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu hyvin pienet vakuutusyritykset, joiden bruttovakuutusmaksutulo ei ylitä 5 miljoonaa euroa ja jotka myös täyttävät tietyt muut edellytykset. Kaikkien niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, joille jo on myönnetty toimilupa voimassa olevien direktiivien nojalla, olisi kuitenkin voitava säilyttää toimilupansa, kun tämä direktiivi pannaan täytäntöön. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomien yritysten olisi voitava käyttää perustamissopimuksessa vahvistettuja perusvapauksia. Näillä yrityksillä on mahdollisuus hakea toimilupaa tämän direktiivin nojalla, jotta ne hyötyisivät tässä direktiivissä säädetystä yhdestä ainoasta toimiluvasta.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää rekisteröitymistä yrityksiltä, jotka harjoittavat vakuutus- tai jälleenvakuutustoimintaa ja jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltiot voivat myös valvoa näiden yritysten toiminnan vakautta ja laillisuutta.

(7)

Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 24 päivänä huhtikuuta 1972 annetussa neuvoston direktiivissä 72/166/ETY (12), perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetussa seitsemännessä neuvoston direktiivissä 83/349/ETY (13), moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 30 päivänä joulukuuta 1983 annetussa toisessa neuvoston direktiivissä 84/5/ETY (14), rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/39/EY (15) ja luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/48/EY (16) säädetään yleisistä säännöistä tilinpäätösten, moottoriajoneuvovastuuvakuutuksen, rahoitusvälineiden ja luottolaitosten osalta ja annetaan määritelmiä näiltä aloilta. Joitakin kyseisissä direktiiveissä säädetyistä määritelmistä on aiheellista soveltaa tässä direktiivissä.

(8)

Vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan aloittamiseen olisi vaadittava ennalta myönnetty toimilupa. Tästä syystä on tarpeen säätää toimiluvan myöntämistä tai sen epäämistä koskevista edellytyksistä ja menettelyistä.

(9)

Tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin ei sisälly sääntöjä siitä, miten laajan jälleenvakuutustoiminnan harjoittamiseen vakuutusyritys voi saada toimiluvan. Tällaisten sääntöjen antamisesta päättäminen kuuluu jäsenvaltioille.

(10)

Tässä direktiivissä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiin tehtyjen viittausten olisi katettava vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset paitsi silloin, kun näistä yrityksistä säädetään nimenomaisesti.

(11)

Koska tämä direktiivi on oleellinen väline sisämarkkinoiden toteuttamisessa, kotijäsenvaltiossaan toimiluvan saaneiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi saatava harjoittaa mitä tahansa osaa toiminnastaan tai kaikkea toimintaansa kaikkialla yhteisössä perustamalla sivukonttoreita tai tarjoamalla palveluja. Tästä syystä on aiheellista yhdenmukaistaa sääntöjä tarvittavassa ja riittävässä määrin, jotta toimiluvat ja valvontajärjestelmät voidaan tunnustaa vastavuoroisesti, ja ottaa siten käyttöön yksi toimilupa, joka on voimassa kaikkialla yhteisössä ja jonka perusteella kotijäsenvaltio voi hoitaa yrityksen valvomisen.

(12)

Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä 16 päivänä toukokuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/26/EY (neljäs liikennevakuutusdirektiivi) (17) annetaan korvausedustajien nimittämistä koskevat säännöt. Kyseisiä sääntöjä olisi sovellettava tässä direktiivissä.

(13)

Jälleenvakuutusyrityksen olisi rajattava kohteensa jälleenvakuutustoimintaan ja siihen välittömästi liittyvään toimintaan. Tämän vaatimuksen ei pitäisi estää sitä, että jälleenvakuutusyritys antaa asiakkailleen esimerkiksi tilastollista tai vakuutusmatemaattista neuvontaa, laatii riskianalyyseja tai tekee tutkimusta. Ne voivat hoitaa myös vakuutushallintayhtiön tehtäviä ja harjoittaa finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY (18) 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun rahoitusalan toimintaan liittyvää toimintaa. Jälleenvakuutustoimintaan liittymättömän pankki- ja rahoitusalan toiminnan harjoittaminen ei missään tapauksessa ole sopusoinnussa tämän vaatimuksen kanssa.

(14)

Vakuutuksenottajien suojaaminen edellyttää, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sovelletaan riittäviä vakavaraisuusvaatimuksia, jotka johtavat pääoman tehokkaaseen kohdentamiseen Euroopan unionissa. Markkinakehityksen perusteella nykyinen järjestelmä ei ole enää riittävä. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön uusi sääntelykehys.

(15)

Kansainvälisessä vakuutusvalvojien järjestössä (International Association of Insurance Supervisors, IAIS), kansainvälisessä tilinpäätösstandardilautakunnassa (International Accounting Standards Board, IASB) ja kansainvälisessä aktuaarijärjestössä (International Actuarial Association, IAA) riskinhallinnassa tapahtunutta kehitystä ja muiden rahoitusalojen viimeaikaista kehitystä seuraten olisi otettava käyttöön taloudellisiin riskeihin perustuva lähestymistapa, joka kannustaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä mittaamaan ja hallitsemaan riskejään asianmukaisesti. Yhdenmukaistamista olisi lisättävä antamalla erityiset säännöt saamisten ja velkojen arvostuksesta, tekniset säännökset mukaan luettuina.

(16)

Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan sääntelyn ja valvonnan päätavoite on riittävän suojan antaminen vakuutuksenottajille ja edunsaajille. Termin ”edunsaaja” on tarkoitus kattaa kaikki luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joilla on jokin vakuutussopimuksesta johtuva oikeus. Rahoitusjärjestelmän vakaus sekä tasapuoliset ja vakaat markkinat ovat myös vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan sääntelyn ja valvonnan tavoitteita, jotka olisi otettava huomioon, mutta niiden ei pitäisi vaarantaa päätavoitteen toteutumista.

(17)

Tässä direktiivissä säädetyn vakavaraisuusjärjestelyn odotetaan entisestään parantavan vakuutuksenottajien suojaa. Siinä jäsenvaltioiden edellytetään perustavan valvontaviranomaisia, joilla on direktiivissä niille asetettujen velvoitteiden saavuttamiseen tarvittavat voimavarat. Näihin kuuluvat taloudelliset voimavarat, henkilöstövoimavarat ja kaikki muut tarvittavat valmiudet.

(18)

Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisilla olisi siksi oltava käytettävissään kaikki tarpeelliset keinot sen varmistamiseksi, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten liiketoiminta on asianmukaista koko yhteisössä riippumatta siitä, perustuuko se sijoittautumisvapauteen vai palveluiden tarjoamisen vapauteen. Valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi kaikkien valvontaviranomaisten toteuttamien toimien olisi oltava oikeassa suhteessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen riippumatta siitä, kuinka merkittävä kyseinen yritys on markkinoiden yleisen rahoitusvakauden kannalta.

(19)

Tämä direktiivi ei saisi rasittaa liikaa pieniä ja keskisuuria vakuutusyrityksiä. Suhteellisuusperiaatteen asianmukainen soveltaminen on yksi tapa saavuttaa tämä tavoite. Periaatetta olisi sovellettava sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskeviin vaatimuksiin että valvontaa koskevan toimivallan käyttöön.

(20)

Erityisesti tämä direktiivi ei saisi rasittaa liikaa vakuutusyrityksiä, jotka erikoistuvat tietyntyyppisiin vakuutuksiin tai palvelujen tarjoamiseen tietyntyyppisille asiakkaille, ja siinä olisi otettava huomioon, että tällainen erikoistuminen voi olla hyvä tapa hallita riskejä tehokkaasti ja tuloksellisesti. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja suhteellisuusperiaatteen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi myös säädettävä yritysten nimenomaisesta mahdollisuudesta käyttää omia tietojaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan vakuutusriskimoduulien parametrien kalibroimiseen.

(21)

Tässä direktiivissä olisi myös otettava huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritysten erityisluonne. Koska nämä yritykset kattavat ainoastaan riskit, jotka liittyvät teollisuus- tai kaupparyhmään, johon ne kuuluvat, olisi säädettävä asianmukaisista lähestymistavoista suhteellisuusperiaatteen mukaisesti niiden liiketoiminnan luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden kuvastamiseksi.

(22)

Jälleenvakuutustoiminnan valvonnassa olisi otettava huomioon jälleenvakuutusliiketoiminnan erityispiirteet, etenkin sen maailmanlaajuinen luonne ja se, että vakuutuksenottajat ovat itse vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä.

(23)

Valvontaviranomaisten olisi saatava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiltä kaikki valvonnassa tarvittavat tiedot, mukaan luettuina tarvittaessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tilinpäätösraportointiin tai listautumiseen liittyvien tai muiden oikeudellisten tai säätelyyn liittyvien vaatimusten mukaisesti julkistamat tiedot.

(24)

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten olisi vastattava vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten taloudellisen aseman vakauden valvonnasta. Niiden olisi tätä varten tehtävä säännöllisesti tarkastuksia ja arviointeja.

(25)

Valvontaviranomaisten olisi voitava ottaa huomioon se, miten sääntelemättömien tai vaihtoehtoisten sijoitusinstrumenttien alalla toimivien rahoituslaitosten noudattamat vapaaehtoiset menettelysäännöt ja avoimuus vaikuttavat riskien ja varojen hallintaan.

(26)

Vakuutusalalla lähtökohtana määrällisten vaatimusten riittävyydelle on vakavaraisuuspääomavaatimus. Tästä syystä valvontaviranomaisilla olisi oltava valtuudet vaatia lisäpääomaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen lisäksi ainoastaan tässä direktiivissä luetelluissa poikkeuksellisissa tapauksissa valvojan tarkastusprosessin jälkeen. Vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan on määrä kuvata useimpien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten riskiprofiilia. Joissakin tapauksissa standardilähestymistapa ei kuitenkaan riittävästi kuvaa tietyn yrityksen hyvin erityistä riskiprofiilia.

(27)

Lisäpääoman vaatiminen on poikkeuksellista, koska sitä saisi käyttää ainoastaan viimeisenä mahdollisena keinona, kun muut valvontatoimet ovat tehottomia tai epätarkoituksenmukaisia. Lisäksi poikkeuksellisuus olisi ymmärrettävä kunkin yrityksen erityistilanteen perusteella eikä niinkään suhteessa tietyillä markkinoilla määrättyjen lisäpääomavaatimusten lukumäärään.

(28)

Lisäpääomavaatimus olisi säilytettävä, kunnes sen määräämiseen johtaneet seikat on korjattu. Jos kokonaisessa tai osittaisessa sisäisessä mallissa tai hallinnossa on merkittäviä puutteita, valvontaviranomaisten olisi varmistettava, että kyseinen yritys pyrkii kaikin tavoin korjaamaan puutteet, jotka johtivat lisäpääomavaatimuksen määräämiseen. Jos standardilähestymistapa kuitenkaan ei riittävästi ilmennä tietyn yrityksen hyvin erityistä riskiprofiilia, lisäpääomavaatimus voidaan pitää voimassa usean peräkkäisen vuoden ajan.

(29)

Joidenkin riskien asianmukaiseen hoitamiseen tarvitaan ehkä vain hallinnollisia vaatimuksia eikä niinkään vakavaraisuuspääomavaatimukseen sisältyviä määrällisiä vaatimuksia. Toimiva hallintojärjestelmä on tämän vuoksi keskeinen vakuutusyrityksen asianmukaisen hallinnon ja sääntelyjärjestelmän kannalta.

(30)

Hallintojärjestelmään kuuluu riskinhallintatoiminto, sääntöjen noudattamista valvova toiminto, sisäisen tarkastuksen toiminto ja aktuaaritoiminto.

(31)

Toiminto on hallinnon valmius suorittaa tiettyjä hallintotehtäviä. Tietyn toiminnon yksilöinti ei estä yritystä päättämästä vapaasti, miten toiminto järjestetään käytännössä, ellei tästä direktiivissä toisin säädetä. Tämän ei pitäisi johtaa kohtuuttoman työläisiin vaatimuksiin, koska yrityksen toiminnan laatu, laajuus ja monimutkaisuus olisi huomioitava. Näin ollen oman henkilöstön olisi voitava huolehtia näistä toiminnoista, tai olisi voitava turvautua ulkopuolisten asiantuntijoiden lausuntoihin tai ulkoistaa toiminnot asiantuntijoille direktiivissä asetetuissa rajoissa.

(32)

Lisäksi sisäisen tarkastuksen toimintoa lukuun ottamatta pienissä ja yksinkertaisemmissa yrityksissä yhden henkilön tai organisaatioyksikön olisi voitava suorittaa useampia toimintoja.

(33)

Hallintojärjestelmään kuuluvat toiminnot katsotaan keskeisiksi tehtäviksi ja näin ollen myös tärkeiksi ja ratkaisevan tärkeiksi tehtäviksi.

(34)

Kaikkien keskeisiä tehtäviä suorittavien henkilöiden olisi oltava sopivia ja luotettavia. Vaatimusta valvontaviranomaiselle tehtävästä ilmoituksesta olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan keskeisistä tehtävistä vastaaviin.

(35)

Vaadittavan pätevyyden arvioinnissa voidaan lisätekijöinä ottaa huomioon yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta vastaavilta tai siinä muissa keskeisissä tehtävissä olevilta vaadittava ammattitaito ja kokemus.

(36)

Kaikkien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten liiketoimintastrategiaan olisi erottamattomana osana kuuluttava yrityksen yleisten vakavaraisuustarpeiden säännöllinen arviointi sen erityinen riskiprofiili huomioon ottaen (yrityksen riski- ja vakavaraisuusarvio). Arviointi ei edellytä sisäisen mallin kehittämistä eikä sen tarkoituksena ole laskea vakavaraisuuspääomavaatimuksesta ja vähimmäispääomavaatimuksesta poikkeavaa pääomavaatimusta. Kummankin arvioinnin tulokset olisi ilmoitettava valvontaviranomaiselle valvontatarkoituksiin toimitettavien tietojen yhteydessä.

(37)

Ulkoistettujen toimintojen tai toimien tehokkaan valvonnan varmistamiseksi on oleellista, että ulkoistavan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvontaviranomaiset saavat käyttöönsä kaikki asiaa koskevat tiedot, jotka ovat ulkopuolisen palveluntarjoajan hallussa, riippumatta siitä, onko viimeksi mainittu säännelty vai sääntelemätön yritys, ja että viranomaisilla on oikeus paikalla tehtäviin tarkastuksiin. Markkinakehityksen huomioon ottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että ulkoistamisedellytysten noudattamista jatketaan, valvontaviranomaisille olisi ilmoitettava ratkaisevan tärkeiden tai merkittävien toimintojen tai toimien ulkoistamisesta etukäteen. Näissä vaatimuksissa olisi otettava huomioon yhteisen foorumin (Joint Forum) työ, ja ne ovat pankkialan samoin kuin direktiivin 2004/39/EY ja sen luottolaitoksiin soveltamisen nykyisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaisia.

(38)

Avoimuuden varmistamiseksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi julkistettava ainakin vuosittain keskeisiä tietoja vakavaraisuudestaan ja taloudellisesta asemastaan eli toisin sanoen saatettava ne maksutta yleisön saataville joko painetussa tai sähköisessä muodossa. Yrityksille olisi annettava lupa julkistaa lisätietoja vapaaehtoisesti.

(39)

Olisi säädettävä tietojen vaihdosta valvontaviranomaisten ja sellaisten viranomaisten tai elinten kesken, joiden tehtävänä on tehostaa rahoitusjärjestelmän toiminnan vakautta. Siksi on tarpeen täsmentää, millä edellytyksillä annetaan mahdollisuus edellä mainittujen tietojen vaihtamiseen. Silloin kun tietoja saa lisäksi antaa ainoastaan valvontaviranomaisten erityisellä luvalla, viranomaisten olisi tarvittaessa voitava asettaa suostumukselleen tiukkoja rajoituksia.

(40)

Valvonnan lähentämistä on tarpeen lisätä paitsi valvontavälineiden myös valvontakäytäntöjen osalta. Komission päätöksellä 2009/79/EY (19) perustetun Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean (CEIOPS) olisi oltava tältä osin merkittävässä asemassa, ja sen olisi raportoitava säännöllisesti edistymisestä Euroopan parlamentille ja komissiolle.

(41)

Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean esittämien lisäpääomavaatimuksia koskevien tietojen ja kertomuksen tarkoituksena ei ole estää lisäpääomavaatimusten käyttöä tässä direktiivissä sallitulla tavalla vaan edistää jatkuvaa eri jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten suorittaman valvonnan lähentämistä lisäpääomavaatimusten käytössä.

(42)

Hallinnollisen taakan rajoittamiseksi ja päällekkäisten tehtävien välttämiseksi valvontaviranomaisten ja kansallisten tilastoviranomaisten olisi toimittava yhteistyössä ja vaihdettava tietoja.

(43)

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvonnan ja vakuutuksenottajien suojan vahvistamiseksi tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/43/EY (20) tarkoitetut lakisääteiset tilintarkastajat olisi velvoitettava ilmoittamaan viipymättä kaikista seikoista, jotka todennäköisesti vaikuttavat merkittävästi vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taloudelliseen asemaan tai hallinto-organisaatioon.

(44)

Sekä henki- että vahinkovakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden olisi henkivakuutuksenottajien etujen suojelemiseksi hallinnoitava näitä kahta toimintaa erillään. Näihin yrityksiin olisi erityisesti sovellettava samoja pääomavaatimuksia kuin mitä sovelletaan vastaavaan vakuutusyritysryhmään, jonka muodostavat henki- ja vahinkovakuutusyritys, kun otetaan huomioon pääoman siirrettävyyden lisääntyminen kumpaakin toimintaa samanaikaisesti harjoittavien yritysten tapauksessa.

(45)

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten taloudellisen aseman arvioinnin olisi perustuttava hyvän taloudenhoidon periaatteisiin ja niissä olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon rahoitusmarkkinoilta saatavia tietoja ja yleisesti saatavia tietoja vakuutusteknisistä riskeistä. Erityisesti vakavaraisuusvaatimusten olisi perustuttava koko taseen taloudelliseen arviointiin.

(46)

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten hallinnollisen taakan rajoittamiseksi valvonnassa käytettävissä arvostusstandardeissa olisi mahdollisimman pitkälle seurattava kansainvälisessä kirjanpitokäytännössä tapahtuvaa kehitystä.

(47)

Tämän lähestymistavan mukaan pääomavaatimukset olisi katettava omalla varallisuudella riippumatta siitä, onko se taseeseen merkittävä erä tai taseen ulkopuolinen erä. Koska kaikki rahoitusvarat eivät käy tappioiden kattamiseen yritystä purettaessa, ja toiminnan jatkuvuuden periaatteen perusteella, oman varallisuuden erät olisi luokiteltava laatuperusteiden mukaan kolmeen luokkaan ja pääomavaatimusten kattamiseen hyväksyttävää oman varallisuuden määrää olisi rajoitettava vastaavasti. Oman varallisuuden eriä koskevia rajoituksia olisi sovellettava ainoastaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuustilanteen määrittämiseen, eivätkä ne saisi rajoittaa kyseisten yritysten sisäisen pääomahallinnon vapautta.

(48)

Yleisesti ottaen käytettävissä olevan solvenssimarginaalin muodostavat varat voidaan käyttää epäedullisista liiketoiminnan heilahteluista johtuvien tappioiden kattamiseen toiminnan jatkuvuuden periaatteen mukaisesti tai likvidaation kyseessä ollessa. Sen vuoksi valtaosaa siitä tässä direktiivissä esitettyjen periaatteiden mukaisesti arvostetusta ylijäämästä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, olisi kohdeltava korkealaatuisena pääomana (luokka 1).

(49)

Kaikki yrityksen varat eivät ole käytettävissä rajoituksetta. Joissakin jäsenvaltioissa on erityistuotteiden johdosta eroteltuja rahastoja, jotka antavat tietyille vakuutuksenottajille suuremmat oikeudet heidän oman rahastonsa varoihin. Vaikka nämä varat on otettu huomioon laskettaessa sitä omiin varoihin liittyviin tarkoituksiin käytettävää ylijäämää, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, niitä ei tosiasiallisesti voida ottaa käyttöön erotellun rahaston ulkopuolisten riskien kattamiseksi. Johdonmukaisuus taloudellisen lähestymistavan kanssa edellyttää, että omien varojen arviointia on mukautettava siten, että siinä otetaan huomioon eroteltuun järjestelyyn sisältyvien varojen erilainen luonne. Vastaavasti vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa olisi otettava huomioon näihin eroteltuihin rahastorakenteisiin liittyvä vähäisempi pooling-/hajautusvaikutus.

(50)

Joissakin jäsenvaltioissa on vallalla käytäntö, jonka mukaisesti vakuutusyhtiöt myyvät henkivakuutustuotteita vakuutuksenottajan ja edunsaajan osallistuessa vakuutusyhtiön riskipääomaan vastineeksi maksuista saatavasta koko tuotosta tai osasta tuottoa. Kertyneet voitot ovat ylijäämävarallisuutta, joka on sen oikeushenkilön omaisuutta, jossa se on syntynyt.

(51)

Ylijäämävarallisuus olisi arvostettava noudattaen tässä direktiivissä säädettyä taloudellista lähestymistapaa. Tässä suhteessa pelkkä viittaus ylijäämävarallisuuden arviointiin lakisääteisessä tilinpäätöksessä ei olisi riittävä. Omaa varallisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti ylijäämävarallisuuteen olisi sovellettava tässä direktiivissä säädettyjä luokitusperusteita. Tämä tarkoittaa muun muassa, että vain sitä ylijäämävarallisuutta, joka täyttää luokkaan 1 luokittelua koskevat vaatimukset, olisi pidettävä luokkaan 1 kuuluvana pääomana.

(52)

Keskinäiset yhtiöt tai yhdistykset tai niitä vastaavat yhteisöt, joiden maksut voivat vaihdella, voivat vaatia jäseniltään lisämaksuja lisätäkseen tappioiden kattamista varten hallussaan pitämiä rahoitusvaroja, jäljempänä ”jäseniltä vaaditut lisämaksut”. Jäseniltä vaaditut lisämaksut voivat muodostaa keskinäisten yhtiöiden tai yhdistysten tai niitä vastaavien yhteisöjen merkittävän rahoituslähteen muun muassa silloin, kun ne kärsivät epäedullisista liiketoiminnan heilahteluista. Sen vuoksi jäseniltä vaaditut lisämaksut olisi katsottava liitännäisiksi omien varojen eriksi ja niitä olisi kohdeltava tämän mukaisesti vakavaraisuustarkoituksissa. Etenkin laivanvarustajien keskinäisillä yhtiöillä tai yhdistyksillä tai niitä vastaavilla yhteisöillä, joiden maksut voivat vaihdella ja jotka vakuuttavat ainoastaan meriliikenteen riskejä, tällaisiin jäseniltä vaadittuihin lisämaksuihin turvautuminen on kauan ollut vakiintunut käytäntö, johon on sovellettu erityisiä takaisinmaksujärjestelyjä, ja näiden maksujen hyväksyttyä määrää olisi kohdeltava laadultaan keskitasoisena pääomana (luokka 2). Vastaavasti muiden sellaisten keskinäisten yhtiöiden tai yhdistysten tai niitä vastaavien yhteisöjen kyseessä ollessa, joissa jäseniltä vaaditut lisämaksut ovat laadultaan samanlaisia, näiden maksujen hyväksyttyä määrää olisi kohdeltava laadultaan keskitasoisena pääomana (luokka 2).

(53)

Jotta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat täyttää vakuutuksenottajille ja edunsaajille antamansa sitoumukset, jäsenvaltioiden olisi vaadittava yrityksiä muodostamaan riittävä vakuutustekninen vastuuvelka. Vertailtavuuden ja avoimuuden parantamiseksi vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisen periaatteita ja siinä sovellettavia vakuutusmatemaattisia ja tilastollisia metodiikkoja olisi yhdenmukaistettava koko yhteisössä.

(54)

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisen on oltava johdonmukaista varojen ja velkojen arvostuksen kanssa ja markkinaehtoista, ja siinä on seurattava kirjanpitoa ja valvontaa koskevaa kansainvälistä kehitystä.

(55)

Vakuutusteknisen vastuuvelan arvon on sen vuoksi vastattava määrää, joka vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen olisi maksettava, jos se siirtäisi sopimusoikeutensa ja -velvoitteensa välittömästi toiselle yritykselle. Vakuutusteknisen vastuuvelan arvon olisi näin ollen vastattava määrää, jonka toisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen (viiteyrityksen) odotettaisiin joutuvan ottamaan vastuulleen ja vastaamaan siihen liittyvistä vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteista. Vakuutusteknisen vastuuvelan määrän olisi vastattava sen perusteena olevaa vakuutuskantaa. Yrityskohtaisia tietoja, kuten korvausten hallinnoimista ja kustannuksia koskevat tiedot, olisi siksi käytettävä vastuuvelan laskemisessa ainoastaan siinä määrin, kun tällaiset tiedot vaikuttavat siihen, kuinka hyvin perusteena olevan vakuutuskannan piirteet näkyvät vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksissä.

(56)

Viiteyrityksen vastuulleen ottamasta määrästä ja tähän liittyvistä vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteista tehtävät oletukset olisi yhdenmukaistettava yhteisössä. Etenkin niitä viiteyrityksestä tehtäviä oletuksia, jotka määrittelevät, olisiko hajautusvaikutukset otettava huomioon riskimarginaalin laskennassa ja missä laajuudessa ne olisi otettava huomioon, olisi tarkasteltava osana täytäntöönpanotoimenpiteiden vaikutuksenarviointia, minkä jälkeen ne olisi yhdenmukaistettava yhteisössä.

(57)

Kohtuullisia interpolointeja ja ekstrapolointeja suoraan saatavilla olevista markkina-arvoista olisi voitava soveltaa vakuutusteknisen vastuuvelan laskemiseen.

(58)

Vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden taloudellista arviointia varten vakuutusvastuun oletettu nykyarvo on tarpeen laskea ajanmukaisten ja luotettavien tietojen sekä realististen odotusten perusteella ottaen huomioon taloudelliset takuut sekä vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten optiot. Olisi vaadittava toimivien ja yhdenmukaistettujen vakuutusmatemaattisten metodiikkojen käyttöä.

(59)

Pienten ja keskisuurten yritysten erityistilanteen huomioon ottamiseksi olisi säädettävä yksinkertaistetuista vakuutusteknisen vastuuvelan laskutavoista.

(60)

Valvontajärjestelmässä olisi säädettävä riskiherkästä vaatimuksesta, joka perustuu prospektiiviseen menetelmään sen varmistamiseksi, että valvontaviranomaisten toimet ovat tarkasti kohdistettuja ja tapahtuvat ajoissa (vakavaraisuuspääomavaatimus) ja että rahoitusvarojen määrä ei laske vähimmäisturvatason alle (vähimmäispääomavaatimus). Molemmat pääomavaatimukset olisi yhdenmukaistettava kaikkialla yhteisössä, jotta vakuutuksenottajien suojan taso olisi yhtäläinen. Jotta tämä direktiivi toimisi asianmukaisesti, vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen välillä olisi oltava riittävästi eriasteisia viranomaistoimia.

(61)

Jotta voidaan lieventää rahoitusjärjestelmän mahdollisia kohtuuttomia prosyklisiä vaikutuksia ja välttää se, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset joutuvat kohtuuttomasti nostamaan lisäpääomaa tai myymään investointejaan rahoitusmarkkinoiden lyhytaikaisten epäedullisten suuntausten johdosta, vakavaraisuusvaatimusten standardikaavan mukaan laskettuun markkinariskimoduuliin olisi sisällyttävä symmetrinen mukautusmekanismi osakkeiden hintatason muutosten varalta. Jos rahoitusmarkkinoilla on poikkeuksellisia häiriöitä ja symmetrinen mukautusmekanismi ei ole riittävä, jotta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voisivat täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksensa, olisi lisäksi säädettävä valvontaviranomaisten mahdollisuudesta jatkaa määräaikaa, jonka kuluessa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on saavutettava uudelleen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukainen hyväksyttävän oman varallisuuden taso.

(62)

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen olisi vastattava sellaista hyväksytyn oman varallisuuden tasoa, jolla vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset pystyvät kattamaan merkittäviä tappioita ja antamaan vakuutuksenottajille ja edunsaajille kohtuullisen varmuuden siitä, että maksettaviksi tulevat maksut suoritetaan.

(63)

Jotta voidaan varmistaa, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hyväksyttävän oman varallisuuden määrä jatkuvasti kattaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen, kun otetaan huomioon niiden riskiprofiilin mahdolliset muutokset, näiden yritysten olisi laskettava vakavaraisuuspääomavaatimus ainakin kerran vuodessa, seurattava sitä jatkuvasti ja laskettava se uudelleen aina, kun riskiprofiili muuttuu merkittävästi.

(64)

Hyvän riskinhallinnan edistämiseksi sekä lakisääteisten pääomavaatimusten ja toimialan käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi vakavaraisuuspääomavaatimus olisi määriteltävä taloudelliseksi pääomaksi, joka vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava sen varmistamiseksi, että vararikkoa ei tapahdu useammin kuin yhdessä tapauksessa 200:sta tai vaihtoehtoisesti että yritykset pystyvät edelleen ainakin 99,5 prosentin todennäköisyydellä täyttämään vakuutuksenottajia ja edunsaajia koskevat velvoitteensa seuraavien kahdentoista kuukauden aikana. Taloudellinen pääoma olisi laskettava kyseisten yritysten todellisen riskiprofiilin perusteella ja ottaen huomioon sekä mahdollisten riskienvähentämistekniikkojen vaikutukset että hajautusvaikutukset.

(65)

Olisi säädettävä standardikaavan vahvistamisesta vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseksi, jotta kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat arvioida taloudellisen pääomansa. Standardikaavan olisi oltava rakenteeltaan modulaarinen, mikä tarkoittaa sitä, että ensin riskialttiutta arvioidaan yksittäin kussakin riskiluokassa ja sen jälkeen yhteenlaskettuna. Jos yrityskohtaisia parametreja käyttämällä saadaan parempi kuva yrityksen todellisesta vakuutusriskiprofiilista, tämä pitäisi sallia edellyttäen, että parametrit perustuvat standardoituun metodiikkaan.

(66)

Pienten ja keskisuurten yritysten erityistilanteen huomioon ottamiseksi olisi säädettävä yksinkertaistetuista tavoista laskea vakavaraisuuspääomavaatimus standardikaavan mukaan.

(67)

Uuteen riskilähtöiseen lähestymistapaan ei lähtökohtaisesti sisälly määrällisiä sijoitusrajoituksia ja varojen hyväksyttävyyttä koskevia vaatimuksia. Olisi kuitenkin oltava mahdollista ottaa käyttöön sijoitusrajoituksia ja varojen hyväksyttävyyttä koskevia vaatimuksia sellaisten riskien varalta, jotka eivät tule riittävästi katetuiksi jossakin standardikaavan alamoduulissa.

(68)

Vakavaraisuuspääomavaatimusta koskevan riskisuuntautuneen lähestymistavan mukaisesti erityisolosuhteissa olisi oltava mahdollista käyttää standardikaavan sijasta osittaisia tai kokonaisia sisäisiä malleja tämän vaatimuksen laskemiseen. Tasavertaisen suojan tason tarjoamiseksi vakuutuksenottajille ja edunsaajille tällaisilta sisäisiltä malleilta olisi vaadittava valvontaviranomaisten ennakkohyväksyntä yhdenmukaistettujen prosessien ja standardien perusteella.

(69)

Kun hyväksyttävä oma perusvarallisuus jää alle vähimmäispääomavaatimuksen, vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen toimilupa olisi peruutettava, jolleivät kyseiset yritykset pysty saamaan hyväksytyn oman perusvarallisuuden määrää vähimmäispääomavaatimuksen tasolle lyhyessä ajassa.

(70)

Vähimmäispääomavaatimuksen olisi varmistettava vähimmäistaso, jonka alapuolelle rahoitusvarojen määrä ei saa laskea. Vähimmäispääomavaatimus on tarpeen laskea yksinkertaisella kaavalla, jota varten säädetään riskilähtöisen vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusteella määritelty vähimmäis- ja enimmäistaso, jotta mahdollistetaan valvontatoimien asteittainen lisääminen, ja sen on perustuttava tarkastettavissa oleviin tietoihin.

(71)

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä olisi oltava riittävän laadukkaat varat kattamaan niiden yleisen rahoitustarpeen. Kaikkia vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sijoituksia olisi hoidettava varovaisuusperiaatetta noudattaen.

(72)

Jäsenvaltiot eivät saisi vaatia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä sijoittamaan varojaan tiettyihin varojen luokkiin, koska tällaiset vaatimukset eivät ehkä sovi yhteen perustamissopimuksen 56 artiklassa määrätyn pääomanliikkeiden vapauttamisen kanssa.

(73)

On tarpeen kieltää kaikki säännökset, jotka antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden vaatia vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseen tarkoitettujen varojen sitomista, vaadittiinpa sitä missä muodossa tahansa, jos vakuutuksenantajan on jälleenvakuuttanut tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanut vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai jokin sellaisen kolmannen maan yritys, jonka valvontajärjestelmä on todettu vastaavaksi.

(74)

Oikeudellinen sääntely ei tähän asti ole tarjonnut yksityiskohtaisia perusteita ehdotetun hankinnan arvioimiseksi toiminnan vakauden kannalta eikä menetelmää niiden soveltamiseksi. Tarvitaan toiminnan vakauden arviointiin sovellettavien perusteiden ja menettelyjen selkeyttämistä oikeusvarmuuden, selkeyden ja ennustettavuuden tarjoamiseksi arviointiprosessissa ja sen tuloksissa. Nämä perusteet ja menettelyt on otettu käyttöön direktiivin 2007/44/EY säännöksillä. Kyseiset säännökset olisi siksi vahinkovakuutusten ja jälleenvakuutusten osalta kodifioitava ja sisällytettävä tähän direktiiviin.

(75)

Menettelyjen ja toiminnan vakauden arvioinnin mahdollisimman pitkälle viety yhdenmukaistaminen koko yhteisössä on siksi ratkaisevan tärkeää. Määräosuuksia koskevat säännökset eivät kuitenkaan saisi estää jäsenvaltioita edellyttämästä, että valvontaviranomaisille ilmoitetaan omistusosuuksien hankinnoista, jotka alittavat kyseisten säännösten mukaiset raja-arvot, sikäli kuin jäsenvaltio asettaa tätä tarkoitusta varten enintään yhden alle 10 prosentin uuden raja-arvon. Nämä säännökset eivät myöskään saisi estää valvontaviranomaisia antamasta yleisiä suuntaviivoja sen osalta, milloin kyseisillä omistusosuuksilla katsotaan olevan merkittävä vaikutus.

(76)

Unionin kansalaisten liikkumisen lisääntyessä moottoriajoneuvovastuuvakuutuksia tarjotaan yhä useammin kansallisten rajojen yli. Sen varmistamiseksi, että vihreän kortin järjestelmä ja liikennevakuutuksenantajien kansallisten toimistojen väliset sopimukset jatkuvat moitteettomasti, on aiheellista, että jäsenvaltiot voivat vaatia moottoriajoneuvovastuuvakuutuksia niiden alueella palveluntarjoajina antavilta vakuutusyrityksiltä kansalliseen toimistoon liittymistä ja rahoitusosuuden maksamista siihen sekä kyseisen jäsenvaltion perustamaan takuurahastoon. Jäsenvaltion, jossa palveluja tarjotaan, olisi vaadittava, että moottoriajoneuvovastuuvakuutuksia tarjoavat yritykset nimittävät sen alueelle edustajan, joka kerää kaikki korvausvastuita koskevat tarvittavat tiedot ja edustaa kyseistä yritystä.

(77)

Sisämarkkinoilla on vakuutuksenottajien edun mukaista, että he voivat valita mahdollisimman laajasta yhteisössä tarjolla olevasta vakuutustuotteiden valikoimasta. Jäsenvaltion, jonka alueella riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltion olisi sen vuoksi varmistettava, ettei sen alueella ole mitään estettä pitää kaupan kaikkia yhteisössä tarjottavia vakuutustuotteita sikäli kuin ne eivät ole ristiriidassa kyseisen jäsenvaltion voimassa olevan yleistä etua koskevan lainsäädännön kanssa, ja sikäli kuin kotijäsenvaltion säännökset eivät suojaa yleistä etua.

(78)

Olisi säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan silloin, kun vakuutusyritys ei noudata sovellettavia yleistä etua koskevia säännöksiä jäsenvaltiossa, jonka alueella riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltiossa.

(79)

Vakuutusalan sisämarkkinoilla kuluttajat voivat valita useammista ja erilaisista sopimuksista. Jotta kuluttajat saisivat täyden hyödyn tästä monipuolisuudesta ja lisääntyvästä kilpailusta, heille on ennen sopimuksen tekemistä ja koko sopimuskauden ajan annettava kaikki tarpeelliset tiedot, jotta he voivat valita tarpeisiinsa sopivimman sopimuksen.

(80)

Avustamissopimuksia tarjoavalla vakuutusyrityksellä olisi oltava tarvittavat varat, jotta se voi antaa tarjoamiaan luontoissuorituksia kohtuullisessa ajassa. Olisi annettava erityissäännöksiä siitä, miten tällaisten yritysten vakavaraisuuspääomavaatimus ja vähimmäispääomavaatimuksen absoluuttinen vähimmäistaso lasketaan.

(81)

Yhteisön rinnakkaisvakuutustoiminnan tehokasta harjoittamista silloin, kun toimet niiden luonteen tai koon vuoksi katetaan todennäköisesti kansainvälisin rinnakkaisvakuutusjärjestelyin, olisi helpotettava mahdollisimman vähäisellä yhteensovittamisella siten, että estettäisiin kilpailun vääristyminen ja eriarvoinen kohtelu. Tältä osin johtavan vakuutusyrityksen olisi arvioitava korvaukset ja vahvistettava vakuutusteknisen vastuuvelan määrä. Yhteisön rinnakkaisvakuutustoiminnan alalla olisi lisäksi luotava mahdollisuudet erityiseen yhteistyöhön sekä jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten että kyseisten viranomaisten ja komission välillä.

(82)

Vakuutettujen henkilöiden suojan vuoksi kansalliset lait oikeusturvavakuutuksesta olisi yhdenmukaistettava. Sellaiset eturistiriidat, joita syntyy varsinkin siitä syystä, että vakuutusyritys turvaa toisen henkilön tai turvaa henkilön sekä oikeudenkäyntikuluihin että mihin tahansa muuhun vakuutusluokkaan nähden, olisi mahdollisuuksien mukaan estettävä tai ratkaistava. Vakuutuksenottajien suojan sopiva taso voidaan tätä varten saavuttaa eri keinoin. Riippumatta siitä, mikä ratkaisu valitaan, oikeusturvavakuutuksen ottaneiden henkilöiden eduille olisi taattava yhtäläinen turva.

(83)

Vakuutettujen henkilöiden ja vakuutusyritysten väliset oikeudenkäyntikuluja koskevat riidat olisi ratkaistava oikeudenmukaisimmalla ja nopeimmalla mahdollisella tavalla. Tästä syystä on aiheellista, että jäsenvaltiot säätävät välimiesmenettelystä tai muusta vastaavasta puolueettomuuden takeet tarjoavasta menettelystä.

(84)

Joissakin jäsenvaltioissa yksityinen tai vapaaehtoinen sairausvakuutus korvaa osittain tai kokonaan sosiaaliturvajärjestelmän antaman sairausvakuutussuojan. Tällaisen sairausvakuutuksen erityisluonne erottaa sen muista vahinko- ja henkivakuutuksen luokista siltä osin kuin on tarpeen taata, että vakuutuksenottajilla on iästään tai vakuutuskelpoisuudestaan riippumatta todelliset mahdollisuudet saada yksityinen tai vapaaehtoinen sairausvakuutus. Sairausvakuutussopimusten luonne ja yhteiskunnalliset seuraukset huomioon ottaen sen jäsenvaltion valvontaviranomaisten, jonka alueella riski sijaitsee, olisi voitava vaatia sopimusten yleisten ja erityisten ehtojen järjestelmällistä ilmoittamista yksityisten tai vapaaehtoisten sairausvakuutusten tapauksessa sen varmistamiseksi, että nämä sopimukset korvaavat osittain tai kokonaan sosiaaliturvajärjestelmän antaman sairausvakuutussuojan. Tällainen tarkastaminen ei saisi olla tuotteiden markkinoille saattamisen ennakkoedellytys.

(85)

Jotkut jäsenvaltiot ovat antaneet tätä varten erityisiä säännöksiä. Yleisen edun suojaamiseksi pitäisi olla mahdollista antaa tai pitää voimassa tällaisia säännöksiä siltä osin kuin ne eivät perusteettomasti rajoita sijoittautumisvapautta tai palvelujen tarjoamisen vapautta edellyttäen, että näitä säännöksiä sovelletaan yhtäläisesti. Näiden säännösten luonne saattaa vaihdella niitä antavan jäsenvaltion tilanteen mukaisesti. Yleisen edun suojaamistavoite voidaan myös saavuttaa vaatimalla, että ne yritykset, jotka tarjoavat yksityistä tai vapaaehtoista sairausvakuutusta, tarjoavat lakisääteisiä sosiaaliturvajärjestelmiä noudattavia saman suojan antavia vakiomuotoisia vakuutuksia, joiden maksu on enintään säädetty enimmäismäärä, ja osallistuvat tappiontasausjärjestelmiin. Lisäksi voidaan vielä vaatia, että yksityisen tai vapaaehtoisen sairausvakuutuksen vakuutustekniset perusteet ovat samanlaiset kuin henkivakuutuksen perusteet.

(86)

Vastaanottavien jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia niiden alueella lakisääteistä työtapaturmavakuutusta tarjoavalta, omalla vastuullaan liiketointa harjoittavilta vakuutusyrityksiltä, että ne noudattavat näiden valtioiden kansallisessa lainsäädännössä tämän vakuutuksen osalta säädettyjä erityisiä säännöksiä. Tätä vaatimusta ei kuitenkaan voida soveltaa talouden valvontaa koskeviin määräyksiin, joiden olisi kuuluttava edelleen yksinomaan kotijäsenvaltion toimivaltaan.

(87)

Joissakin jäsenvaltioissa vakuutustoimintaan ei kohdistu minkäänlaisia välillisiä veroja, kun taas useimmissa niistä sovelletaan erityisveroja ja muita maksuja, kuten korvauselimille suoritettavat lisämaksut. Tällaisten verojen ja maksujen rakenteessa ja tasossa on merkittäviä eroja niitä soveltavien jäsenvaltioiden välillä. On suotavaa estää jäsenvaltioiden välisen kilpailun vääristyminen vakuutuspalveluiden alalla näiden erojen vuoksi. Yhteensovittamisen toteuttamiseen saakka siinä jäsenvaltiossa, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltiossa säädetyn verojärjestelmän ja muiden maksumuotojen soveltaminen todennäköisesti korjaa tämän ongelman, ja jäsenvaltioiden tehtävänä on antaa yksityiskohtaiset määräykset näiden verojen ja maksujen kannon turvaamiseksi.

(88)

Jäsenvaltioiden, joihin ei sovelleta sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 593/2008 (21), olisi tämän direktiivin mukaisesti sovellettava kyseisen asetuksen säännöksiä määrittääkseen lain, jota sovelletaan asetuksen 7 artiklan soveltamisalaan kuuluviin vakuutussopimuksiin.

(89)

Jälleenvakuutusalan kansainväliset näkökohdat huomioon ottaen olisi säädettävä mahdollisuudesta tehdä kansainvälisiä sopimuksia kolmansien maiden kanssa kunkin sopimuspuolen alueella toimintaa harjoittaviin jälleenvakuuttajiin sovellettavien valvontakeinojen määrittelemiseksi. Lisäksi olisi säädettävä joustavasta menettelystä, jolla voidaan arvioida yhteisön laajuisesti toiminnan vakauden valvontaa suhteessa kolmansiin maihin, jotta voidaan edistää niiden jälleenvakuutuspalveluiden vapauttamista joko sijoittautumisen tai palveluiden rajatylittävän tarjoamisen kautta.

(90)

Rajoitettua jälleenvakuutusta koskevan toiminnan erityisen luonteen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rajoitettua jälleenvakuutusta koskevia sopimuksia tekevät tai rajoitettua jälleenvakuutusta koskevaa toimintaa harjoittavat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset pystyvät asianmukaisesti tunnistamaan ja mittaamaan näistä sopimuksista tai toiminnoista aiheutuvat riskit ja valvomaan niitä.

(91)

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten riskeistä vastaaville erillisyhtiöille, jotka eivät ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, olisi vahvistettava asianmukaiset säännöt. Erillisyhtiöltä takaisin saatavia määriä olisi pidettävä jälleenvakuutuksesta tai edelleenvakuutuksesta saatavina korvauksina.

(92)

Ennen 31 päivää lokakuuta 2012 toimiluvan saaneisiin erillisyhtiöihin olisi sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa erillisyhtiölle on myönnetty toimilupa. Sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön estämiseksi tällaisen erillisyhtiön 31 päivän lokakuuta 2012 jälkeen aloittamaan uuteen toimintaan olisi kuitenkin sovellettava tämän direktiivin säännöksiä.

(93)

Koska vakuutustoimintaa harjoitetaan yhä enemmän yli rajojen, tämän direktiivin säännösten soveltamisalaan kuuluvia erillisyhtiöitä koskevien jäsenvaltioiden järjestelmien välisiä eroja olisi supistettava mahdollisimman paljon ottaen huomioon niiden valvontarakenteet.

(94)

Erillisyhtiöitä koskevaa työtä olisi jatkettava ottaen huomioon muilla talouden aloilla tehty työ.

(95)

Vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvontaan liittyvien toimenpiteiden olisi mahdollistettava se, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvonnasta vastaavat viranomaiset pystyvät tekemään perustellumman arvion kyseisen yrityksen taloudellisesta asemasta.

(96)

Tällaisessa ryhmävalvonnassa olisi tarpeellisessa määrin otettava huomioon vakuutushallintayhtiöt ja sekavakuutushallintayhtiöt. Tässä direktiivissä ei kuitenkaan pitäisi millään tavoin edellyttää, että jäsenvaltioiden olisi suoritettava näiden yritysten valvontaa yksittäin.

(97)

Vaikka yksittäisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen valvonta onkin edelleen ensiarvoinen vakuutusalan valvonnan periaate, on tarpeen määrittää, mitkä yritykset kuuluvat valvonnan piiriin ryhmätasolla.

(98)

Yritysten ja etenkin keskinäisten yhtiöiden tai yhdistysten tai niitä vastaavien yhteisöjen olisi voitava yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti muodostaa keskittymiä tai ryhmiä, joita pääomayhteyksien sijasta yhdistävät sellaiset vahvat muodolliset pitkäkestoiset taloudelliset suhteet, jotka perustuvat sopimusperusteiseen tai muuhun aineellisoikeudelliseen tunnustamiseen ja jotka takaavat yritysten välisen taloudellisen solidaarisuuden. Jos keskitetyn koordinoinnin kautta harjoitetaan tosiasiallista määräävää vaikutusta, näitä yrityksiä olisi valvottava noudattaen samoja sääntöjä, jotka koskevat pääomayhteyksin muodostettuja ryhmiä, jotta saavutettaisiin vakuutuksenottajien kannalta riittävä suojan taso ja yhtäläiset kilpailuedellytykset eri ryhmien välillä.

(99)

Ryhmävalvontaa olisi joka tapauksessa harjoitettava sen perimmäisen emoyrityksen tasolla, jonka kotipaikka on yhteisössä. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus sallia valvontaviranomaistensa harjoittavan ryhmävalvontaa joillakin alemmilla tasoilla, jos ne pitävät sitä tarpeellisena.

(100)

Ryhmän muodostavien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuus on tarpeen laskea ryhmän tasolla.

(101)

Ryhmän konsolidoidussa vakavaraisuuspääomavaatimuksessa olisi otettava huomioon ryhmän kaikilla vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä olevien riskien globaali hajautus, jotta ryhmän riskejä voidaan ilmentää asianmukaisesti.

(102)

Ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten olisi voitava hakea hyväksyntää sisäiselle mallille, jota käytetään vakavaraisuuden laskemiseen sekä ryhmätasolla että yksittäin.

(103)

Joissakin tämän direktiivin säännöksissä säädetään nimenomaisesti Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean asemasta sovittelijana tai sen kuulemisesta, mutta tämä ei saisi estää komiteaa osallistumasta myös muihin säännöksiin liittyvään sovitteluun tai kuulemiseen.

(104)

Tämä direktiivi kuvastaa innovatiivista valvontamallia, jossa ryhmävalvojalla on keskeinen asema samalla kun myös tunnustetaan ja säilytetään yrityskohtaisen valvojan tärkeä asema. Valvojien toimivaltuudet ja vastuut liittyvät niiden vastuuvelvollisuuksiin.

(105)

Kaikkia vakuutuksenottajia ja edunsaajia olisi kohdeltava yhdenvertaisesti heidän kansallisuudestaan tai asuinpaikastaan riippumatta. Tätä varten kunkin jäsenvaltion olisi varmistettava, että valvontaviranomaisen kansallisen toimivaltansa perusteella toteuttamia toimia ei kaikissa tapauksissa pidetä kyseisen jäsenvaltion etujen tai kyseisen jäsenvaltion vakuutuksenottajien ja edunsaajien etujen vastaisina. Aina kun on kyse korvausten maksamisesta ja likvidaatiosta, varat olisi jaettava yhtäläisin perustein kaikille asianomaisille vakuutuksenottajille heidän kansallisuudestaan tai asuinpaikastaan riippumatta.

(106)

On tarpeen varmistaa, että oma varallisuus jakautuu asianmukaisesti ryhmän sisällä ja että se ovat tarvittaessa käytettävissä vakuutuksenottajien ja edunsaajien suojaamiseksi. Tätä varten ryhmään kuuluvilla vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä olisi oltava riittävät oma varallisuus niiden vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen.

(107)

Kaikkien ryhmävalvonnassa mukana olevien valvojien olisi kyettävä ymmärtämään tehtyjä päätöksiä ja etenkin ryhmävalvojan tekemiä päätöksiä. Heti kun asiaa koskevat tiedot tulevat yhden valvojan saataville, ne pitäisi sen vuoksi viipymättä toimittaa myös muille valvojille, jotta kaikki valvojat voisivat muodostaa mielipiteensä samojen tietojen perusteella. Jos kyseiset valvojat eivät pääse sopimukseen asiasta, olisi pyydettävä Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitealta asiantuntijalausuntoa asian ratkaisemiseksi.

(108)

Vakuutushallintayhtiön, jälleenvakuutusyrityksen tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenyrityksen tytäryrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuuteen voivat vaikuttaa sen ryhmän varat, johon se kuuluu, ja näiden varojen jakautuminen ryhmän sisällä. Valvontaviranomaisilla olisi siksi oltava mahdollisuudet suorittaa ryhmävalvontaa ja toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta, jonka vakavaraisuus on vaarantunut tai saattaa vaarantua.

(109)

Riskikeskittymät ja yritysryhmän sisäinen liiketoiminta voivat vaikuttaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten rahoitusasemaan. Valvontaviranomaisten olisi siksi voitava valvoa sellaisia riskikeskittymiä ja yritysryhmän sisäisiä liiketoimia ja ottaa huomioon säänneltyjen ja myös sääntelemättömien yritysten välisten suhteiden luonne, vakuutushallintayhtiöt ja sekavakuutushallintayhtiöt mukaan lukien, sekä toteutettava asianmukaiset toimenpiteet vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tasolla silloin, kun kyseisen yrityksen vakavaraisuus on vaarantunut tai saattaa vaarantua.

(110)

Ryhmään kuuluvilla vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä olisi oltava asianmukaiset hallintojärjestelmät, jotka kuuluvat valvontatarkastusten piiriin.

(111)

Kaikilla ryhmävalvontaan kuuluvilla vakuutus- ja jälleenvakuutusryhmillä olisi oltava ryhmävalvoja, joka nimetään asiaa hoitavien valvontaviranomaisten keskuudesta. Ryhmävalvojan oikeuksiin ja velvollisuuksiin olisi sisällyttävä asianmukaiset koordinointi- ja päätöksentekovaltuudet. Samaan ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvonnasta vastaavien viranomaisten olisi otettava käyttöön koordinointijärjestelyt.

(112)

Ryhmävalvojan lisääntyvän toimivallan vuoksi olisi varmistettava, että ryhmävalvojan valintaperusteita ei voida kiertää mielivaltaisesti. Etenkin silloin, kun ryhmävalvojan nimeämisessä on määrä ottaa huomioon ryhmän rakenne sekä vakuutus- ja jälleenvakuutustoimien suhteellinen merkitys eri markkinoilla, ryhmän sisäisiä liiketoimia ja ryhmän sisäistä jälleenvakuutusta ei saisi ottaa lukuun kahdesti arvioitaessa niiden suhteellista merkitystä tietyillä markkinoilla.

(113)

Kaikkien niiden jäsenvaltioiden valvojien, joissa ryhmän yrityksiä on sijoittautuneena, olisi osallistuttava ryhmävalvontaan valvontaviranomaisten kollegion kautta. Niiden kaikkien olisi saatava käyttöönsä kollegion muiden valvontaviranomaisten saatavilla olevat tiedot, ja niiden olisi osallistuttava dynaamisesti päätöksentekoon. Olisi luotava yhteistyö vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvonnasta vastaavien viranomaisten sekä näiden viranomaisten ja muiden rahoitusalalla toimivien yritysten valvonnasta vastuussa olevien viranomaisten välille.

(114)

Valvontaviranomaisten kollegion toimien olisi oltava oikeassa suhteessa kaikkien ryhmään kuuluvien yritysten liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen sekä rajat ylittävään toimintaan. Kollegion perustamisella olisi varmistettava, että siihen kuuluvien valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä, tietojenvaihtoa ja kuulemismenettelyjä sovelletaan tosiasiallisesti tämän direktiivin mukaisesti. Valvontaviranomaisten olisi käytettävä kollegiota edistääkseen päätöstensä keskinäistä yhtenäistämistä ja tehdäkseen tiivistä yhteistyötä toteuttaessaan ryhmää koskevia valvontatoimia yhdenmukaistettujen kriteerien mukaisesti.

(115)

Tässä direktiivissä olisi säädettävä Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean neuvoa-antavasta roolista. Asianomaisen valvojan komitealta saaman lausunnon ei olisi sidottava valvojaa päätöksenteossa. Päätöstä tehdessään valvojan olisi kuitenkin otettava lausunto huomioon ja kerrottava perusteet, jos siitä poiketaan merkittävästi.

(116)

Sellaiseen ryhmään kuuluviin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, jonka kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, olisi kohdistettava vastaavat ja asianmukaiset ryhmävalvontajärjestelyt. Tästä syystä on tarpeen säätää sääntöjen avoimuudesta ja tietojen vaihdosta kolmansien maiden viranomaisten kanssa kaikissa asiaan liittyvissä tilanteissa. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen lähestymistapa kolmansien maiden vakuutus- ja jälleenvakuutusvalvonnan vastaavuuden määrittämiseen ja arviointiin, olisi säädettävä, että komissio tekee sitovan päätöksen kolmansien maiden vakavaraisuusjärjestelmien vastaavuudesta. Niiden kolmansien maiden osalta, joiden suhteen komissio ei ole tehnyt asiasta päätöstä, vastaavuuden arvioinnista huolehtii ryhmävalvoja neuvoteltuaan muiden asianomaisten valvontaviranomaisten kanssa.

(117)

Koska kansallista lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu uudelleenjärjestelytoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyjen osalta, sisämarkkinoiden osana on aiheellista varmistaa vakuutusyritysten uudelleenjärjestelytoimenpiteitä ja likvidaatiomenettelyjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön vastavuoroinen tunnustaminen samoin kuin tarvittava yhteistyö, kun otetaan huomioon tällaisten toimenpiteiden yhtenäisyyden, yleispätevyyden, yhteensovittamisen ja julkisuuden tarve sekä vakuutusvelkojien tasapuolisen kohtelun ja suojan tarve.

(118)

Olisi varmistettava, että yhden jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamat uudelleenjärjestelytoimenpiteet vakuutusyrityksen taloudellisen vakauden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen sekä likvidaatiomenettelyn estämiseksi mahdollisimman suuressa määrin vaikuttavat täysimääräisesti yhteisössä. Tällaisten uudelleenjärjestelytoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyjen vaikutusten ei kuitenkaan pitäisi koskea kolmansia maita.

(119)

Uudelleenjärjestelytoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyjen osalta olisi tehtävä ero toimivaltaisten viranomaisten ja vakuutusyritysten valvontaviranomaisten välillä.

(120)

Maksukyvyttömyystapauksia varten sivukonttorin määritelmässä olisi otettava nykyisten maksukyvyttömyyttä koskevien periaatteiden mukaisesti huomioon vakuutusyrityksen yksi ainoa oikeushenkilöllisyys. Kotijäsenvaltion lainsäädännössä olisi kuitenkin määriteltävä, miten riippumattomien henkilöiden, joilla on pysyvä valtuutus toimia vakuutusyrityksen asiamiehenä, varoja ja velkoja kohdellaan vakuutusyrityksen likvidaation yhteydessä.

(121)

Olisi säädettävä edellytyksistä, joilla maksukyvyttömyyteen perustumattomien likvidaatiomenettelyjen, joihin vakuutussaatavien maksun osalta liittyy etuoikeusjärjestys, sisältyvät tämän direktiivin soveltamisalaan. Työsopimuksesta tai -suhteesta johtuvat vakuutusyrityksen työntekijöiden saatavat olisi voitava siirtää kansalliseen palkkatakuujärjestelmään. Tällaisia siirrettyjä saatavia olisi kohdeltava kotijäsenvaltion lainsäädännössä (lex concursus) määritellyllä tavalla.

(122)

Uudelleenjärjestelytoimenpiteet eivät estä likvidaatiomenettelyn aloittamista. Likvidaatiomenettely olisi siksi voitava aloittaa ilman uudelleenjärjestelytoimenpiteitä tai sen jälkeen kun uudelleenjärjestelytoimenpiteitä on toteutettu ja likvidaatiomenettely voidaan päättää akordiin tai muuhun vastaavaan toimenpiteeseen, mukaan luettuna uudelleenjärjestelytoimenpiteet.

(123)

Ainoastaan kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi oltava toimivaltaisia päättämään vakuutusyritystä koskevasta likvidaatiomenettelystä. Päätösten olisi vaikutettava koko yhteisössä, ja ne olisi tunnustettava kaikissa jäsenvaltioissa. Päätökset olisi julkaistava kotijäsenvaltion menettelyjä noudattaen sekä Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asiasta olisi ilmoitettava myös tunnetuille velkojille, jotka asuvat yhteisössä ja joilla olisi oltava oikeus ilmoittaa saatavansa ja esittää huomautuksia.

(124)

Vakuutusyrityksen kaikki varat ja velat olisi otettava huomioon likvidaatiomenettelyssä.

(125)

Kaikkiin likvidaatiomenettelyn aloittamista, toteuttamista ja päättämistä koskeviin edellytyksiin olisi sen vuoksi sovellettava kotijäsenvaltion lainsäädäntöä.

(126)

Jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin varmistamiseksi kotijäsenvaltion ja kaikkien muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille olisi viipymättä ilmoitettava likvidaatiomenettelyn aloittamisesta.

(127)

On erittäin tärkeää, että likvidaatiomenettelyssä suojataan vakuutettuja, vakuutuksenottajia, edunsaajia sekä kaikkia vahingon kärsineitä, joilla on vakuutustoimintaan perustuvaa saatavaa koskeva suora kanneoikeus vakuutusyritykseen nähden, kuitenkin siten, ettei tällainen suoja koske saatavia, jotka eivät johdu vakuutussopimusten tai vakuutustoiminnan tuomista velvoitteista vaan siviilioikeudellisesta korvausvelvollisuudesta, jonka asiamies aiheuttaa neuvotteluissa, joista hän ei ole vakuutussopimukseen tai -toimintaan sovellettavan lain mukaisesti tällaisen vakuutussopimuksen tai -toiminnan nojalla vastuussa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi vakuutusvelkojien erityiskohtelun varmistamista varten saatava valita vastaavista menetelmistä, joista mikään ei estä jäsenvaltiota laatimasta maksunsaantijärjestystä eri vakuutussaatavaluokkien välille. Lisäksi olisi pyrittävä varmistamaan asianmukainen tasapaino vakuutusvelkojien ja kyseisen jäsenvaltion lainsäädännöllä suojattujen muiden etuoikeutettujen velkojien suojan välille.

(128)

Likvidaatiomenettelyn aloittamisen olisi johdettava vakuutusyritykselle myönnetyn liiketoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan peruuttamiseen, ellei näin ole jo tapahtunut.

(129)

Velkojilla olisi oltava oikeus ilmoittaa saatavia tai tehdä kirjallisia huomautuksia likvidaatiomenettelyn yhteydessä. Niiden velkojien saatavia, joiden asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, olisi kohdeltava samalla tavalla kuin vastaavia saatavia kotijäsenvaltiossa syrjimättä kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella.

(130)

Perustellun luottamuksen ja joidenkin liiketoimien varmuuden suojaamiseksi muissa jäsenvaltioissa kuin kotijäsenvaltiossa on tarpeen määrittää, mitä lakia vireillä olevissa oikeudenkäynneissä ja oikeudenkäynneistä johtuvissa yksittäisissä täytäntöönpanotoimissa sovelletaan uudelleenjärjestelytoimenpiteiden ja likvidaatiomenettelyjen vaikutuksiin.

(131)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä toimeenpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (22) mukaisesti.

(132)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta niiden toimenpiteiden hyväksymisessä, jotka koskevat liitteiden mukauttamista ja joissa eritellään erityisesti valvontavaltuudet ja toteutettavat toimet ja asetetaan yksityiskohtaisempia vaatimuksia hallintojärjestelmän, tietojen julkistamisen, määräosuuksien arviointiperusteiden, vakuutusteknisen vastuuvelan ja pääomavaatimusten laskemisen, sijoitussääntöjen ja ryhmävalvonnan kaltaisilla aloilla. Komissiolle olisi myös siirrettävä toimivalta hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla kolmansille maille myönnetään vastaavuusasema tämän direktiivin säännösten suhteen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(133)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan vaikutukset ja laajuus huomioon ottaen saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(134)

Sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamisesta jälleenvakuutuksen ja edelleenvakuutuksen osalta 25 päivänä helmikuuta 1964 annettu neuvoston direktiivi 64/225/ETY (23), muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annettu neuvoston direktiivi 73/240/ETY (24), muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 73/239/ETY muuttamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/580/ETY (25) ja muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun ensimmäisen direktiivin 73/239/ETY muuttamisesta erityisesti matkailijoille annetun avun osalta 10 päivänä joulukuuta 1984 annettu neuvoston direktiivi 84/641/ETY (26) ovat vanhentuneet, ja ne olisi siksi kumottava.

(135)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisempien direktiivien sisältöä. Velvollisuudesta saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä säädetään aiemmissa direktiiveissä.

(136)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä VI olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(137)

Komissio tarkistaa vakuutusalan nykyisten takuujärjestelmien riittävyyden ja tekee tarvittavan lainsäädäntöehdotuksen.

(138)

Ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY (27) 17 artiklan 2 kohdassa viitataan olemassa oleviin solvenssimarginaaleja koskeviin säännöksiin. Kyseiset viittaukset olisi säilytettävä nykytilanteen säilyttämiseksi. Komissio toteuttaa direktiivin 2003/41/EY 21 artiklan 4 kohdan mukaisen uudelleentarkastelun viipymättä. Komissio kehittää Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean tukemana asianmukaisen ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten vakavaraisuussääntöjen järjestelmän ottaen kuitenkin täysin huomioon vakuutusalan ominaispiirteet ja näin ollen sen, että järjestelmän ei tulisi vaikuttaa näitä laitoksia koskevien tämän direktiivin säännösten soveltamiseen.

(139)

Tämän direktiivin hyväksyminen muuttaa vakuutusyhtiön riskiprofiilia vakuutuksenottajan suhteen. Komission olisi esitettävä viipymättä ja joka tapauksessa vuoden 2010 loppuun mennessä ehdotus vakuutusedustuksesta 9 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/92/EY (28) tarkistamisesta ottaen huomioon tämän direktiivin vaikutukset vakuutuksenottajiin.

(140)

EU:n rahoitusalan sääntely- ja valvontamallia on edelleen varsin tarpeen uudistaa laajasti, ja komission olisi pikaisesti esitettävä tällaisia uudistuksia ottaen asianmukaisesti huomioon Jacques de Larosièren johtaman asiantuntijaryhmän 25 päivänä helmikuuta 2009 esittämät päätelmät. Komission olisi ehdotettava tarvittavaa lainsäädäntöä valvonnan koordinointia ja yhteistyömenettelyjä koskevissa säännöksissä todettujen puuteiden korjaamiseksi.

(141)

Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitealta on pyydettävä lausuntoa siitä, kuinka parhaiten voidaan ratkaista kysymykset, jotka koskevat ryhmävalvonnan ja pääoman hallinnan tehostamista vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten ryhmässä. Komitealta olisi pyydettävä lausuntoa, joka auttaisi komissiota valmistelemaan ehdotuksiaan sellaisia ehtoja soveltaen, jotka mahdollistavat vakuutuksenottajien (ja edunsaajien) suojan korkean tason ja rahoitusjärjestelmän vakauden. Komiteaa olisi tässä suhteessa pyydettävä esittämään komissiolle näkemyksensä siitä, minkä rakenteen ja periaatteiden pohjalta tähän direktiiviin voidaan tulevaisuudessa tehdä muutoksia, joita mahdollisten muutosehdotusten toteuttaminen saattaa edellyttää. Komission olisi laadittava kertomus ja sen jälkeen esitettävä tarvittavia ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle sellaisista vaihtoehtoisista järjestelmistä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toiminnan vakauden valvomiseksi ryhmissä, jotka tehostavat ryhmien sisäisen pääomien hallinnan tehokkuutta, jos se on vakuuttunut, että tällaisen järjestelmän käyttöönottamista varten on olemassa asianmukainen sitä tukeva sääntelykehys.

Erityisen toivottavaa on, että ryhmätukijärjestelmä toimii sellaisella vakaalla pohjalla, jonka perustan muodostavat yhdenmukaistetut ja riittävästi rahoitetut vakuutustakuujärjestelmät, toimivaltaisten viranomaisten, keskuspankkien ja valtiovarainministeriöiden kriisien hallintaa ja ratkaisua sekä rahoitustaakan jakamista koskeva sellainen yhdenmukaistettu ja oikeudellisesti sitova kehys, jossa valvontaa koskeva toimivalta mukautetaan rahoitusvastuuseen, oikeudellisesti sitova valvontaa koskevien riitojen sovittelukehys, yhdenmukaistettu varhaisessa vaiheessa toteutettavia toimia koskeva kehys sekä sellainen yhdenmukaistettu kehys varojen siirrettävyyttä, maksukyvyttömyyttä ja likvidaatiomenettelyjä varten, jossa poistetaan varojen siirrettävyyttä koskevat kansalliset yhtiöoikeudelliset esteet. Kertomuksessaan komissio ottaa myös huomioon hajautusvaikutusten ajalliset muutokset, ryhmään kuulumiseen liittyvät riskit, ryhmän keskitetyn riskienhallinnan käytännöt, ryhmänsisäisten mallien toiminnan sekä ryhmänsisäisten liiketoimien ja riskikeskittymien valvonnan.

(142)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (29) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltiota kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

I OSASTO

I LUKU

1 JAKSO

2 JAKSO

1 alajakso

2 alajakso

3 alajakso

4 alajakso

3 JAKSO

II LUKU

III LUKU

IV LUKU

1 JAKSO

2 JAKSO

3 JAKSO

4 JAKSO

5 JAKSO

6 JAKSO

V LUKU

VI LUKU

1 JAKSO

2 JAKSO

3 JAKSO

1 alajakso

2 alajakso

3 alajakso

4 JAKSO

1 alajakso

2 alajakso

3 alajakso

5 JAKSO

6 JAKSO

VII LUKU

VIII LUKU

1 JAKSO

2 JAKSO

1 alajakso

2 alajakso

3 JAKSO

1 alajakso

2 alajakso

4 JAKSO

5 JAKSO

IX LUKU

1 JAKSO

2 JAKSO

X LUKU

II OSASTO

I LUKU

1 JAKSO

2 JAKSO

3 JAKSO

4 JAKSO

5 JAKSO

1 alajakso

2 alajakso

II LUKU

1 JAKSO

2 JAKSO

3 JAKSO

4 JAKSO

5 JAKSO

6 JAKSO

III LUKU

IV LUKU

III OSASTO

I LUKU

1 JAKSO

2 JAKSO

3 JAKSO

II LUKU

1 JAKSO

1 alajakso

2 alajakso

3 alajakso

4 alajakso

5 alajakso

6 alajakso

2 JAKSO

3 JAKSO

III LUKU

IV LUKU

V LUKU

IV OSASTO

I LUKU

II LUKU

III LUKU

IV LUKU

V OSASTO

VI OSASTO

I LUKU

1 JAKSO

2 JAKSO

II LUKU

LIITE I

A.

B.

LIITE II

LIITE III

A.

B.

C.

LIITE IV

1.

2.

3.

4.

LIITE V

LIITE VI

A osa

B osa

LIITE VII

1)

ensivakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen yhteisössä;

2)

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmien valvonta;

3)

ensivakuutusyritysten uudelleenjärjestely ja likvidaatio.

a)

seuraaviin henkivakuutustoimintoihin, kun niitä harjoitetaan sopimusperusteisesti:

b)

seuraaviin toimintoihin, milloin ne ovat sopimusperusteisia, jos niiden valvonta kuuluu viranomaisille, jotka ovat vastuussa yksityisvakuutuksen valvonnasta:

c)

elinikään liittyvään toimintaan, josta säädetään tai määrätään sosiaalivakuutuslainsäädännössä, jos henkivakuutusyritykset harjoittavat tai hallinnoivat tätä toimintaa omalla vastuullaan jäsenvaltion lakien mukaisesti.

a)

yrityksen vuotuinen bruttomääräinen vakuutusmaksutulo ei ylitä viittä miljoonaa euroa;

b)

yrityksen 76 artiklassa tarkoitetun vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä ei ylitä 25 miljoonaa euroa;

c)

kun on kyse ryhmään kuuluvasta yrityksestä, ryhmän vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä ei ylitä 25 miljoonaa euroa;

d)

yrityksen liiketoiminta ei sisällä vakuutus- tai jälleenvakuutustoimintaa, joka kattaa vastuu-, luotto- ja takausvakuutusten riskejä, paitsi jos ne muodostavat 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja liitännäisriskejä;

e)

yrityksen liiketoimintaan ei kuulu jälleenvakuutustoimintoja, joiden osuus sen bruttovakuutusmaksutuloista ylittää 0,5 miljoonaa euroa tai joiden osuus sen vakuutusteknisestä vastuuvelasta jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä ylittää 2,5 miljoonaa euroa tai joiden osuus ylittää 10 prosenttia sen bruttomääräisistä vakuutusmaksutuloista tai 10 prosenttia sen vakuutusteknisestä vastuuvelasta jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä.

a)

mikään 1 kohdassa säädetyistä kynnysarvoista ei ole ylittynyt kolmena viimeisenä peräkkäisenä vuotena, ja

b)

minkään 1 kohdassa säädetyistä kynnysarvoista ei odoteta ylittyvän seuraavan viiden vuoden aikana.

1)

kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavat sopimukset, siten kuin ne on kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä määritelty;

2)

sellaisten huolto- ja avustuskassojen toiminta, joiden etuudet määräytyvät käytettävissä olevien varojen mukaan ja joissa jäsenten maksuosuus on etukäteen vahvistettu kiinteäksi;

3)

sellaisten yhteenliittymien harjoittama toiminta, jotka eivät ole oikeushenkilöitä ja joiden tarkoituksena on tarjota jäsenilleen keskinäistä suojaa ilman vakuutusmaksujen suorittamista tai vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamista; tai

4)

vientiluottovakuutustoiminta, joka tapahtuu valtion laskuun tai valtion takaamana tai jossa valtio on vakuutuksenantajana.

a)

apu annetaan sellaisen maantieajoneuvoa kohdanneen vahingon tai konevian johdosta, joka sattuu siinä jäsenvaltiossa, jossa suojan järjestänyt yritys sijaitsee;

b)

avunantovelvollisuus rajoittuu seuraaviin toimintoihin:

c)

apua ei anna yritys, jota tämä direktiivi koskee.

1)

Tanskassa Falck Danmark;

2)

Saksassa seuraavat osittain julkisoikeudelliset laitokset:

3)

Irlannissa Voluntary Health Insurance Board;

4)

Espanjassa Consorcio de Compensación de Seguros.

1)

sellaisten huolto- ja avustuskassojen toiminta, joiden etuudet määräytyvät käytettävissä olevien varojen mukaan ja joissa jäsenten maksuosuus on etukäteen vahvistettu kiinteäksi;

2)

muiden yhteisöjen kuin 2 artiklassa tarkoitettujen yritysten toiminta, jonka tarkoituksena on tarjota etuuksia yritykseen tai yritysryhmään taikka ammattiin tai ammattien ryhmään kuuluville työntekijöille tai yksityisyrittäjille kuoleman tai eloon jäämisen varalta taikka toiminnan lakkaamisen tai supistumisen varalta, riippumatta siitä, kattavatko vakuutusmaksuvastuut aina täysin tästä toiminnasta aiheutuvat sitoumukset;

3)

eläkevakuutusyritysten eläketoiminta, josta on säädetty työntekijän eläkelaissa (TyEL) ja siihen liittyvässä muussa Suomen lainsäädännössä, edellyttäen että:

1)

yhteisöt, joiden tehtävänä on tarjota etuuksia yksinomaan kuoleman sattuessa, jos tällaisten etuuksien summa ei ylitä yksittäisestä kuolemantapauksesta johtuvia hautajaiskuluja tai jos etuudet tarjotaan luontoissuorituksena;

2)

Saksassa toimiva Versorgungsverband deutscher Wirtschaftsorganisationen -niminen laitos, jollei sen sääntöjä toimintaoikeuden laajuuden osalta muuteta.

3)

Espanjassa toimiva ”Consorcio de Compensación de Seguros” -niminen laitos, jollei sen sääntöjä toiminnan tai toimintaoikeuden osalta muuteta.

1)

”vakuutusyrityksellä” henki- tai vahinkovakuutustoimintaa harjoittavaa ensivakuutusyritystä joka on saanut toimiluvan 14 artiklan mukaisesti;

2)

”vakuutusalan kytkösyrityksellä” vakuutusyritystä, jonka omistaa muu rahoitusalan yritys kuin 212 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmä, tai muu kuin rahoitusalan yritys, jonka tarkoituksena on vakuuttaa ainoastaan sen yrityksen tai niiden yritysten riskejä, joihin se itse kuuluu, tai siihen yritysryhmään kuuluvan yrityksen tai kuuluvien yritysten riskejä, johon se kuuluu;

3)

”kolmannen maan vakuutusyrityksellä” yritystä, jolta, jos sen kotipaikka olisi yhteisön alueella, vaadittaisiin 14 artiklan mukainen vakuutusyrityksen toimilupa;

4)

”jälleenvakuutusyrityksellä” yritystä, joka on saanut 14 artiklan mukaisesti toimiluvan harjoittaa jälleenvakuutustoimintaa;

5)

”jälleenvakuutusalan kytkösyrityksellä” jälleenvakuutusyritystä, jonka omistaa joko muu rahoitusalan yritys kuin 212 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmä, tai muu kuin rahoitusalan yritys, jonka tarkoituksena on jälleenvakuuttaa ainoastaan sen yrityksen tai niiden yritysten riskejä, joihin se itse kuuluu, tai siihen yritysryhmään kuuluvan yrityksen tai kuuluvien yritysten riskejä, johon se kuuluu;

6)

”kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksellä” yritystä, jolta, jos sen kotipaikka olisi yhteisön alueella, vaadittaisiin 14 artiklan mukainen jälleenvakuutusyrityksen toimilupa;

7)

”jälleenvakuutuksella” tai ”jälleenvakuutustoiminnalla” jompaakumpaa seuraavista toiminnoista:

8)

”kotijäsenvaltiolla” jotakin seuraavista:

9)

”vastaanottavalla jäsenvaltiolla” muuta sellaista jäsenvaltiota kuin kotijäsenvaltiota, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on sivukonttori tai jossa se tarjoaa palveluita; henkivakuutus- ja vahinkovakuutustoiminnan osalta jäsenvaltiolla, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tarjoaa palveluja, tarkoitetaan vastaavasti sitoumusjäsenvaltiota tai jäsenvaltiota, jonka alueella riski sijaitsee, jos sitoumuksen tai riskin kattaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva vakuutusyritys tai sivukonttori;

10)

”valvontaviranomaisella” kansallista viranomaista tai kansallisia viranomaisia, joilla on lain tai asetuksen nojalla toimivalta valvoa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä;

11)

”sivukonttorilla” vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen asioimistoa tai sivukonttoria, joka sijaitsee muun jäsenvaltion kuin kotijäsenvaltion alueella;

12)

”yrityksen toimipaikalla” yrityksen kotipaikkaa tai sivukonttoria;

13)

”jäsenvaltiolla, jossa riski sijaitsee” jotakin seuraavista:

14)

”sitoumusjäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jossa sijaitsee jompikumpi seuraavista:

15)

”emoyrityksellä” direktiivin 83/349/ETY1 artiklassa tarkoitettua emoyritystä;

16)

”tytäryrityksellä” direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa tarkoitettua tytäryritystä, sen tytäryritykset mukaan luettuina;

17)

”läheisillä sidoksilla” tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on sidossuhde määräysvallan tai omistusyhteyden kautta, tai tilannetta, jossa kaksi tai useampi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on määräysvallan kautta pysyvästi sidoksissa yhteen ja samaan henkilöön;

18)

”määräysvallalla” direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa säädettyä emoyrityksen ja tytäryrityksen välistä yhteyttä tai vastaavaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä yhteyttä;

19)

”ryhmänsisäisillä liiketoimilla” liiketoimia, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusalan yritykset ovat riippuvaisia suoraan tai välillisesti saman ryhmän toisista yrityksistä tai sellaisesta luonnollisesta tai oikeushenkilöstä, jota yhdistää ryhmän yritykseen läheinen sidos, velvoitteen täyttämiseksi riippumatta siitä, perustuuko se sopimukseen ja tapahtuuko se maksua vastaan;

20)

”omistusyhteydellä” sitä, että yrityksestä suoraan tai määräysvallan kautta pidetään hallussa vähintään 20 prosenttia yrityksen äänivallasta tai pääomasta;

21)

”määräomistusyhteydellä” yrityksestä suoraan tai välillisesti omistettua osuutta, joka on vähintään 10 prosenttia yrityksen pääomasta tai äänivallasta taikka jolla voidaan vaikuttaa merkittävällä tavalla kyseisen yrityksen johtamiseen;

22)

”säännellyillä markkinoilla” jompaakumpaa seuraavista:

23)

”kansallisella toimistolla” direktiivin 72/166/ETY 1 artiklan 3 kohdassa määriteltyä vakuutuksenantajien kansallista toimistoa;

24)

”kansallisella takuurahastolla” direktiivin 84/5/ETY 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua laitosta;

25)

”rahoitusalan yrityksellä” mitä tahansa seuraavista:

26)

”erillisyhtiöllä” yritystä, joka ei ole olemassa oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja joka ottaa vastatakseen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten riskejä ja kattaa nämä riskit kokonaisuudessaan lainan liikkeelle laskemisesta saatavilla tuotoilla tai muilla rahoitusmenetelmillä, joissa lainan tai rahoitusmenetelmän tarjoajan oikeuksilla saataviensa suorituksiin on huonompi etuoikeus kuin tällaisen yrityksen jälleenvakuutusvelvoitteilla, riippumatta siitä, onko se rekisteröity osakeyhtiö vai ei;

27)

”suurilla riskeillä”

Jos vakuutuksenottaja kuuluu yritysryhmään, joka direktiivin 83/349/ETY mukaisesti laatii konsolidoidun tilinpäätöksen, ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädettyjä arviointiperusteita sovelletaan konsolidoidun tilinpäätökseen pohjalta.

Jäsenvaltiot voivat lisätä ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettuun luokkaan riskejä, joita ammatilliset yhdistykset, yhteisyritykset tai tilapäiset yhteenliittymät vakuuttavat;

28)

”ulkoistamisella” kaikentyyppisiä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja palveluntarjoajan, joka voi olla valvottava yritys, välisiä järjestelyjä, joiden perusteella kyseinen palveluntarjoaja suorittaa suoraan tai edelleen ulkoistamalla sellaisen prosessin, palvelun tai toiminnan, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys olisi muutoin itse suorittanut, riippumatta siitä, onko palveluntarjoaja valvottava yritys vai ei;

29)

”toiminnolla” hallintojärjestelmään kuuluvaa sisäistä valmiutta suorittaa käytännön tehtäviä; hallintojärjestelmään kuuluvat riskinhallintatoiminto, sääntöjen noudattamista valvova toiminto, sisäisen tarkastuksen toiminto ja aktuaaritoiminto;

30)

”vakuutusriskillä” riittämättömistä hinnoittelua ja vastuuvelkaa koskevista oletuksista johtuvaa tappioriskiä tai vakuutusvastuiden arvon epäedullista muutosta;

31)

”markkinariskillä” tappioriskiä tai taloudellisen aseman epäedullista muutosta, joka johtuu suoraan tai välillisesti omaisuuden, vastuiden ja rahoitusvälineiden markkinahintojen tason ja volatiliteetin heilahteluista;

32)

”luottoriskillä” tappioriskiä tai taloudellisen aseman epäedullista muutosta, joka johtuu arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden, vastapuolten tai velallisten luottokelpoisuuden heilahteluista ja joka kohdistuu vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin vastapuoliriskin, korkomarginaaliriskin tai markkinariskikeskittymien muodossa;

33)

”operatiivisella riskillä” riittämättömiin tai epäonnistuneisiin sisäisiin prosesseihin, henkilöstöön ja järjestelmiin tai ulkoisiin tapahtumiin liittyvää tappioriskiä;

34)

”likviditeettiriskillä” riskiä, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät kykene muuttamaan sijoituksiaan ja muuta omaisuuttaan rahaksi täyttääkseen maksettaviksi tulevat taloudelliset velvoitteensa;

35)

”keskittymäriskillä” kaikenlaisia riskejä, joihin liittyvien tappiot voivat olla niin suuria, että ne vaarantavat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuden tai taloudellisen aseman;

36)

”riskienvähentämistekniikoilla” kaikenlaisia tekniikoita, joiden avulla vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat siirtää osan riskeistään tai kaikki riskinsä toiselle osapuolelle;

37)

”hajautusvaikutuksilla” vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysryhmien riskien pienentämistä liiketoimintaa hajauttamalla, sillä yhden riskin aiheuttama epäedullinen tulos voi tasoittua toisen riskin tuottamalla edullisemmalla tuloksella, kun kyseiset riskit eivät korreloi täysin keskenään;

38)

”ennustetulla todennäköisyysjakaumalla” matemaattista funktiota, jolla määritetään toteutumisen todennäköisyys kattavalle määrälle toisensa poissulkevia tulevia tapahtumia;

39)

”riskimitalla” matemaattista funktiota, jolla määritetään tietylle ennustetulle todennäköisyysjakaumalle rahamäärä, ja joka kasvaa monotonisesti kyseiseen ennustettuun todennäköisyysjakaumaan sisältyvien riskien tason kanssa.

a)

yritys, joka on perustamassa kotipaikkansa kyseisen jäsenvaltion alueelle; tai

b)

vakuutusyritys, joka saatuaan 1 kohdan mukaisen toimiluvan haluaa laajentaa liiketoimintaansa kokonaiseen vakuutusluokkaan tai muihin kuin aiemman toimiluvan jo kattamiin vakuutusluokkiin.

a)

ne liittyvät pääriskiin;

b)

ne koskevat kohdetta, joka on katettu pääriskiä vastaan; ja

c)

ne on katettu pääriskin vakuutussopimuksella.

a)

pääriski liittyy yksinomaan sellaisille henkilöille annettuun apuun, jotka joutuvat vaikeuksiin ollessaan matkalla, poissa kotoaan tai ollessaan poissa tavanomaisesta asuinpaikastaan; tai

b)

vakuutus koskee riitoja tai riskejä, jotka aiheutuvat merialusten käytöstä tai liittyvät niiden käyttöön.

a)

kun kyse on vakuutusyrityksistä, rajoittavat liiketoimintansa vakuutustoimintaan ja siitä välittömästi johtuvaan liiketoimintaan lukuun ottamatta muita kaupallisia liiketoimia;

b)

kun kyse on jälleenvakuutusyrityksistä, rajoittavat liiketoimintansa jälleenvakuutustoimintaan ja siitä välittömästi johtuvaan liiketoimintaan; ne voivat hoitaa myös vakuutusholdingyhtiön tehtäviä ja harjoittaa direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun rahoitusalan toimintaan liittyvää toimintaa;

c)

esittävät 23 artiklan mukaisen toimintasuunnitelman;

d)

pystyvät kattamaan 129 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyn vähimmäispääomavaatimuksen absoluuttisen vähimmäistason hyväksyttävillä omilla perusvaroilla;

e)

esittävät todisteet siitä, että niillä on tulevaisuudessa hyväksyttävä oma varallisuus 100 artiklassa säädetyn vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseksi;

f)

esittävät todisteet siitä, että niillä on tulevaisuudessa hyväksyttävät oma perusvarallisuus 128 artiklassa säädetyn vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseksi;

g)

esittävät todisteet siitä, että ne pystyvät toimimaan IV luvun 2 jaksossa tarkoitetun hallintojärjestelmän edellyttämällä tavalla;

h)

kun kyse on vahinkovakuutustoiminnasta, ilmoittavat kuhunkin muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, johon toimilupaa haetaan, direktiivin 2000/26/EY 4 artiklan mukaisesti nimettyjen korvausedustajien nimet ja osoitteet, jos katettava riski on luokiteltu tämän direktiivin liitteessä I olevan A osan luokkaan 10, rahdinkuljettajan vastuuta lukuun ottamatta.

a)

sillä on hyväksyttävät oma perusvarallisuus 129 artiklan 1 kohdan d alakohdassa henki- ja vahinkovakuutusyrityksille säädettyjen vähimmäispääomavaatimuksen absoluuttisten vähimmäistasojen kattamiseksi;

b)

se sitoutuu täyttämään 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tulevat taloudelliset vähimmäisvelvoitteet.

a)

sillä on hyväksyttävät oma perusvarallisuus 129 artiklan 1 kohdan d alakohdassa henki- ja vahinkovakuutusyrityksille säädettyjen vähimmäispääomavaatimuksen absoluuttisten vähimmäistasojen kattamiseksi;

b)

se sitoutuu täyttämään 74 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut taloudelliset vähimmäisvelvoitteet toiminnassaan jatkossa.

a)

niiden riskien tai sitoumusten laatu, joita kyseinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys aikoo kattaa;

b)

jälleenvakuutusmuoto, jota jälleenvakuutusyritys aikoo käyttää jälleenvakuutuksenottajien kanssa tekemissään sopimuksissa;

c)

jälleen- ja edelleenvakuutusta koskevat pääperiaatteet;

d)

omien perusvarojen erät, joista vähimmäispääomavaatimuksen absoluuttinen vähimmäistaso koostuu;

e)

hallinnon ja myyntiverkon arvioidut perustamiskustannukset ja niiden kattamiseen tarkoitetut varat sekä, jos katettavat riskit kuuluvat liitteessä I olevan A osan luokkaan 18, vakuutusyrityksen hallussa olevat, luvatun avun antamiseen tarvittavat voimavarat.

a)

taseen kehittymistä koskeva ennuste;

b)

a alakohdassa tarkoitettuun taseen kehittymistä koskevaan ennusteeseen perustuvat arviot VI luvun 4 jakson 1 alajaksossa säädetystä tulevasta vakavaraisuuspääomavaatimuksesta sekä käytetty laskentamenetelmä;

c)

a alakohdassa tarkoitettuun taseen kehittymistä koskevaan ennusteeseen perustuvat arviot 128 ja 129 artiklassa säädetystä tulevasta vähimmäispääomavaatimuksesta sekä käytetty laskentamenetelmä;

d)

arviot vakuutusteknisen vastuuvelan, vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseen tarkoitetuista varoista;

e)

vahinkovakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan osalta myös seuraavat tiedot:

f)

henkivakuutustoiminnan osalta myös suunnitelma, jossa on yksityiskohtaiset arviot ensivakuutuksen sekä tulevan ja menevän jälleenvakuutuksen tuloista ja menoista.

a)

tässä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritys;

b)

tässä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyrityksen tytäryritys; tai

c)

yritys, jossa määräysvalta on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin tässä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä.

a)

yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen tytäryritys;

b)

yhteisössä toimiluvan saaneen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen emoyrityksen tytäryritys; tai

c)

yritys, jossa määräysvalta on samalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä kuin yhteisössä toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa tai sijoituspalveluyrityksessä.

a)

vakuutusalan sääntelyyn liittyvät lait, asetukset, hallinnolliset määräykset ja yleisohjeet;

b)

36 artiklassa tarkoitetussa valvojan tarkastusprosessissa noudatettavat yleiset periaatteet ja menetelmät, mukaan lukien 34 artiklan 4 kohdan nojalla kehitetyt välineet;

c)

vakavaraisuuskehyksen soveltamiseen liittyviä keskeisiä seikkoja koskevat yhteenkerätyt tilastotiedot;

d)

tässä direktiivissä säädettyjen vaihtoehtojen käyttöä koskevat tiedot;

e)

valvonnan tavoitteet ja valvontaan sisältyvät tehtävät ja toiminta.

a)

arvioidaan yritysten soveltamia hallintojärjestelmiä, niiden harjoittamaa liiketoimintaa, niiden vakavaraisuustarkoituksiin soveltamia arvostusperiaatteita, todettuja riskejä ja riskienhallintajärjestelmiä sekä yritysten pääomarakennetta, tarpeita ja johtamista;

b)

tehdään jäsenvaltioiden valvontaoikeuksien ja -velvollisuuksien käyttämisestä ja täyttämisestä johtuvia tarpeellisia päätöksiä.

a)

määritellä 1 kohdassa tarkoitettujen sellaisten tietojen luonne, laajuus ja muoto, joita ne vaativat vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä antamaan seuraavina ajankohtina:

b)

saada vakuutusedustajien hallussa olevia sopimuksia tai kolmansien osapuolten kanssa tehtyjä sopimuksia koskevia tietoja; ja

c)

vaatia tietoja ulkoisilta asiantuntijoilta kuten tilintarkastajilta ja vakuutusmatemaatikoilta.

a)

laadulliset tai määrälliset tekijät tai niiden asianmukainen yhdistelmä;

b)

historialliset, nykyiset ja tulevaisuuteen liittyvät tekijät tai niiden asianmukainen yhdistelmä; ja

c)

sisäisistä ja ulkoisista lähteistä saatavat tiedot tai niiden asianmukainen yhdistelmä.

a)

niistä on käytävä ilmi asianomaisen yrityksen liiketoiminnan luonne, laajuus ja monimutkaisuus ja etenkin kyseiseen liiketoimintaan liittyvät riskit;

b)

niiden on oltava käytettävissä, täydelliset kaikilta osin sekä vertailukelpoiset ja yhdenmukaiset eri aikoina; ja

c)

niiden on oltava merkityksellisiä, luotettavia ja ymmärrettäviä.

a)

IV luvun 2 jaksossa tarkoitettu hallintojärjestelmä, mukaan lukien yrityksen riski- ja vakavaraisuusarvio;

b)

VI luvun 2 jaksossa tarkoitettu vakuutustekninen vastuuvelka;

c)

VI luvun 4 ja 5 jaksossa tarkoitetut pääomavaatimukset;

d)

VI luvun 6 jaksossa tarkoitetut sijoitussäännöt;

e)

VI luvun 3 jaksossa tarkoitettujen omien varojen laatu ja määrä;

f)

VI luvun 4 jakson 3 alajaksossa tarkoitettujen, kokonaisia ja osittaisia sisäisiä malleja koskevien vaatimusten jatkuva noudattaminen, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys käyttää kokonaista tai osittaista sisäistä mallia.

a)

valvontaviranomaiset toteavat, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili eroaa merkittävästi vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, kun vakavaraisuuspääomavaatimus on laskettu VI luvun 4 jakson 2 alajakson mukaisesti, ja

b)

valvontaviranomaiset toteavat, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili eroaa merkittävästi vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, kun vakavaraisuuspääomavaatimus on laskettu VI luvun 4 jakson 3 alajakson mukaista sisäistä mallia tai osittaista sisäistä mallia käyttäen, koska tietyt määrällisesti ilmaistavat riskit on määritetty puutteellisesti ja mallin mukauttaminen vastaamaan paremmin asianomaista riskiprofiilia ei ole toteutunut asianmukaisessa määräajassa; tai

c)

valvontaviranomaiset toteavat, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallintojärjestelmä eroaa merkittävästi IV luvun 2 jaksossa säädetyistä normeista, että nämä erot estävät yritystä tunnistamasta, mittaamasta, seuraamasta ja hallinnoimasta asianmukaisesti siihen kohdistuvia tai mahdollisesti kohdistuvia riskejä ja ilmoittamasta niistä ja että muiden toimenpiteiden toteuttaminen ei sinänsä todennäköisesti korjaisi puutteita riittävällä tavalla asianmukaisessa määräajassa.

a)

palveluntarjoajan on toimittava yhteistyössä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä valvovien viranomaisten kanssa ulkoistettuun tehtävään tai toimintaan liittyvissä asioissa;

b)

vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä, niiden tilintarkastajilla ja valvontaviranomaisilla on oltava tosiasiallinen mahdollisuus saada ulkoistettuun tehtävään tai toimintaan liittyviä tietoja;

c)

valvontaviranomaisilla on oltava tosiasiallinen mahdollisuus päästä palveluntarjoajan toimitiloihin ja valvontaviranomaisten on voitava käyttää näitä oikeuksia.

a)

heillä on riittävästi ammatillista pätevyyttä, taitoa ja kokemusta järkevään ja vakaaseen johtamiseen (sopivuus); ja

b)

he ovat hyvämaineisia ja kunniallisia (luotettavuus).

a)

vakuutusten merkintä ja varaaminen;

b)

varojen ja velkojen hallinta;

c)

sijoitukset, erityisesti johdannaiset ja vastaavat sitoumukset;

d)

likviditeetti ja keskittymäriskin hallinta;

e)

operatiivisten riskien hallinta;

f)

jälleenvakuuttaminen ja muut riskienvähentämistekniikat.

a)

sisäisen mallin suunnittelu ja toteutus;

b)

sisäisen mallin testaus ja validointi;

c)

sisäisen mallin ja siihen myöhemmin tehtävien muutosten dokumentointi;

d)

sisäisen mallin toimivuutta koskevien tiivistelmäraporttien laatiminen ja analysointi;

e)

tietojen antaminen hallinto-, johto- tai valvontaelimelle sisäisen mallin toimivuudesta, sellaisten alojen ehdottaminen, joilla tarvitaan parannuksia, ja hallinto- tai johtoelimen pitäminen ajan tasalla siitä, miten aiemmin havaittujen heikkouksien korjaaminen edistyy.

a)

yleinen vakavaraisuuden tarve ottaen huomioon yrityksen erityinen riskiprofiili, hyväksytyt riskirajat ja liiketoimintastrategia;

b)

VI luvun 4 ja 5 jaksossa vahvistettujen pääomavaatimusten ja VI luvun 2 jaksossa vahvistettujen vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevien vaatimusten jatkuva noudattaminen;

c)

siitä, missä määrin kyseisen yrityksen riskiprofiili poikkeaa 101 artiklan 3 kohdan mukaisen vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, kun vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan VI luvun 4 jakson 2 alajakson mukaisesti standardikaavaa käyttäen tai VI luvun 4 jakson 3 alajakson mukaisesti osittaista tai kokonaista sisäistä mallia käyttäen.

a)

koordinoi vakuutusteknisen vastuuvelan laskemista;

b)

varmistaa käytettyjen metodiikkojen ja mallien sekä vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa tehtyjen oletusten asianmukaisuuden;

c)

arvioi vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettyjen tietojen riittävyyden ja laadun;

d)

vertaa parhaita estimaatteja kokemusperäisiin tietoihin;

e)

tiedottaa hallinto-, johto- tai valvontaelimelle vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan luotettavuudesta ja asianmukaisuudesta;

f)

valvoo vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaa 82 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;

g)

antaa lausunnon yrityksen yleisestä vakuutuspolitiikasta;

h)

antaa lausunnon jälleenvakuutusjärjestelyjen tarkoituksenmukaisuudesta; ja

i)

osallistuu 44 artiklassa tarkoitetun riskienhallintajärjestelmän tehokkaaseen täytäntöönpanoon, mikä koskee erityisesti sen riskimallin luomista, johon VI luvun 4 ja 5 jaksossa vahvistettujen pääomavaatimusten laskenta perustuu, ja osallistuu 45 artiklassa tarkoitettuun arviointiin.

a)

kyseisen yrityksen hallintojärjestelmän laatu heikkenee olennaisesti;

b)

operatiivinen riski kasvaa kohtuuttomasti;

c)

valvontaviranomaisilla on heikommat mahdollisuudet valvoa, täyttääkö yritys velvoitteensa;

d)

jatkuvan ja hyvän palvelun tarjoaminen vakuutuksenottajille heikkenee.

a)

41, 44, 46 ja 47 artiklassa tarkoitettujen järjestelmien osat ja erityisesti alat, joita käsitellään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten varojen ja velkojen hallinnan ja sijoitusten yhteydessä;

b)

44 ja 46–48 artiklassa tarkoitetut toiminnot;

c)

42 artiklassa vahvistetut vaatimukset ja niiden kohteena olevat tehtävät;

d)

ehdot, joilla ulkoistaminen erityisesti kolmansissa maissa sijaitseville palvelujentarjoajille voidaan toteuttaa.

a)

kuvaus yrityksen liiketoiminnasta ja siitä suoriutumisesta;

b)

kuvaus hallintojärjestelmästä ja arvio sen sopivuudesta yrityksen riskiprofiiliin;

c)

kunkin riskiluokan osalta erillinen kuvaus riskialttiudesta, riskikeskittymästä, riskien vähentämisestä ja riskiherkkyydestä;

d)

erilliset kuvaukset varojen, vakuutusteknisen vastuuvelan ja muiden velkojen osalta niiden arvostuksessa käytetyistä perusteista ja menetelmistä sekä selvitys merkittävistä eroista näissä perusteissa ja menetelmissä, silloin kun niitä käytetään arvostukseen tilinpäätöksissä;

e)

pääomanhallinnan kuvaus, joka sisältää ainakin seuraavat tiedot:

a)

keskimääräinen lisäpääomavaatimus yritystä kohden ja valvontaviranomaisen edellisenä vuonna määräämien lisäpääomavaatimusten jakautuminen prosenttiosuuksina vakavaraisuuspääomavaatimuksesta ja seuraavasti eriteltyinä:

b)

kustakin a alakohdan mukaan annetusta tiedosta 37 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan nojalla määrättyjen lisäpääomavaatimusten osuudet erikseen.

a)

kustakin seuraavasta yritysjoukosta lisäpääomavaatimusten kokonaisjakautuminen kaikissa jäsenvaltioissa yhteensä prosenttiosuutena vakavaraisuuspääomavaatimuksesta:

b)

lisäpääomavaatimusten jakautuminen prosenttiosuutena vakavaraisuuspääomavaatimuksesta kussakin jäsenvaltiossa erikseen ottaen huomioon kyseisen jäsenvaltion kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset;

c)

kustakin a alakohdassa tarkoitetusta tiedosta 37 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan nojalla määrättyjen lisäpääomavaatimusten osuudet erikseen.

a)

tietojen julkistaminen antaisi yrityksen kilpailijoille merkittävän perusteettoman edun;

b)

yrityksellä on vakuutuksenottajiin kohdistuvia velvoitteita tai muita sellaisia suhteita vastapuoliin, jotka velvoittavat yrityksen salassapitoon tai luottamuksellisuuteen.

a)

jos havaitaan, että vähimmäispääomavaatimus on jäänyt täyttämättä, ja valvontaviranomaiset katsovat, että yritys ei pysty antamaan realistista lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelmaa, tai valvontaviranomaiset eivät saa tällaista suunnitelmaa kuukauden kuluessa siitä päivämäärästä, jona kyseisen vaatimuksen täyttämättä jääminen havaittiin;

b)

jos havaitaan, että vakavaraisuuspääomavaatimus on jäänyt täyttämättä merkittäviltä osin, ja valvontaviranomaiset eivät saa realistista tervehdyttämissuunnitelmaa kahden kuukauden kuluessa siitä päivämäärästä, jona kyseisen vaatimuksen täyttämättä jääminen havaittiin.

a)

sijoittautunut tai sääntelyn kohteena yhteisön ulkopuolella; tai

b)

luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, johon ei sovelleta tämän direktiivin tai arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY (32) taikka direktiivien 2004/39/EY tai 2006/48/EY mukaista valvontaa.

a)

hankkijaehdokkaan maine;

b)

sen henkilön maine ja kokemus, joka tulee johtamaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintaa ehdotetun hankinnan seurauksena;

c)

hankkijaehdokkaan taloudellinen vakaus erityisesti suhteessa sen liiketoiminnan tyyppiin, jota hankinnan kohteena olevassa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä harjoitetaan ja aiotaan harjoittaa;

d)

pystyykö vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys täyttämään jatkuvasti tähän direktiiviin ja soveltuvin osin muihin direktiiveihin, erityisesti direktiiviin 2002/87/EY, perustuvat toiminnan vakautta koskevat vaatimukset ja erityisesti se, onko ryhmällä, jonka osa yrityksestä tulee, rakenne, joka mahdollistaa tehokkaan valvonnan, tehokkaan tietojen vaihdon valvontaviranomaisten kesken ja valvontaviranomaisten keskinäisen vastuunjaon määrittämisen;

e)

onko perustelua syytä epäillä, että ehdotetun hankinnan yhteydessä syyllistytään tai pyritään tai on syyllistytty tai pyritty rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (33) 1 artiklassa tarkoitettuun rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen tai että ehdotettu hankinta saattaisi lisätä tämän vaaraa.

a)

luottolaitos, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, sijoituspalveluyritys tai direktiivin 85/611/ETY 1 a artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu rahastoyhtiö, jäljempänä ”’yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö”, jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä hankinnan kohde toimii;

b)

sellaisen luottolaitoksen, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, sijoituspalveluyrityksen tai yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiön emoyritys, jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä hankinnan kohde toimii; tai

c)

luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on määräysvalta sellaisessa luottolaitoksessa, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä, sijoituspalveluyrityksessä tai yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiössä, jolle on myönnetty toimilupa toisessa jäsenvaltiossa tai muulla alalla kuin millä hankinnan kohde toimii.

1)

vastaavan äänivallan käyttämisen väliaikainen keskeyttäminen; tai

2)

annettujen äänien mitätöinti tai mahdollisuus mitätöidä ne.

1)

tarkastaakseen, onko vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan aloittamista koskevat edellytykset täytetty, ja helpottaakseen tällaisen liiketoiminnan harjoittamisen valvontaa erityisesti vakuutusteknisen vastuuvelan, vakavaraisuuspääomavaatimuksen, vähimmäispääomavaatimuksen ja hallintojärjestelmän osalta;

2)

määrätäkseen seuraamuksia;

3)

haettaessa muutosta valvontaviranomaisten päätökseen hallinnollisessa muutoksenhaussa;

4)

tämän direktiivin mukaisissa tuomioistuinmenettelyissä.

a)

tietojen vaihtoa samassa jäsenvaltiossa valvontatehtäviään hoitavien eri valvontaviranomaisten kanssa;

b)

tietojen vaihtoa valvontatehtäviään hoitavien valvontaviranomaisten ja minkä tahansa seuraavien, samassa jäsenvaltiossa toimivien tahojen kanssa:

c)

sellaisten tietojen luovuttamista elimille, jotka hoitavat pakollista likvidaatiomenettelyä tai takuurahastoja, jotka ovat välttämättömiä niiden tehtävien hoitamiseksi.

a)

viranomaiset, jotka ovat vastuussa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten selvitystila- ja konkurssimenettelyyn sekä muuhun vastaavaan menettelyyn osallistuvien elinten valvonnasta;

b)

viranomaiset, jotka ovat vastuussa vakuutusyritysten, jälleenvakuutusyritysten, luottolaitosten, sijoituspalveluyritysten ja muiden rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien henkilöiden valvonnasta;

c)

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten laillisuusvalvonnasta vastaavat riippumattomat vakuutusmatemaatikot sekä näiden vakuutusmatemaatikkojen valvonnasta vastuussa olevat elimet.

a)

tietojen tarkoituksena on ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun valvonnan tai laillisuusvalvonnan harjoittaminen;

b)

saatuja tietoja koskee 64 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus;

c)

jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan sen valvontaviranomaisen nimenomaisella suostumuksella, jolta tiedot ovat lähtöisin, ja ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomainen on antanut suostumuksensa.

a)

tiedot on tarkoitettu käytettäviksi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa seuranta- ja tutkimustehtävissä;

b)

saatuja tietoja koskee 64 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus;

c)

jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan sen valvontaviranomaisen nimenomaisella suostumuksella, jolta tiedot ovat lähtöisin, ja ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten viranomainen on antanut suostumuksensa.

1)

keskuspankit ja muut elimet, jotka hoitavat vastaavaa tehtävää rahapoliittisina viranomaisina;

2)

tarvittaessa muut maksujärjestelmien valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset.

a)

sellaisten lakien asetusten tai hallinnollisten määräysten rikkominen, joissa säädetään toimilupaa koskevista edellytyksistä tai jotka erityisesti koskevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toiminnan harjoittamista;

b)

vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toiminnan jatkumisen häiriintyminen;

c)

tilien vahvistamatta jättäminen tai varausten esittäminen;

d)

vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jääminen;

e)

vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jääminen.

a)

yritykset, jotka ovat saaneet toimiluvan harjoittaa henkivakuutustoimintaa, voivat myös saada toimiluvan vahinkovakuutustoiminnan harjoittamiseen liitteessä I olevan A osan luokissa 1 ja 2 tarkoitettujen riskien kattamiseksi;

b)

yritykset, jotka ovat saaneet toimiluvan ainoastaan liitteessä I olevan A osan luokissa 1 ja 2 tarkoitettujen riskien kattamiseen, voivat saada toimiluvan henkivakuutustoiminnan harjoittamiseen.

a)

1 päivänä tammikuuta 1981 Kreikassa olevan toimiluvan perusteella;

b)

1 päivänä tammikuuta 1986 Espanjassa ja Portugalissa olevan toimiluvan perusteella;

c)

1 päivänä tammikuuta 1995 Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa olevan toimiluvan perusteella;

d)

1 päivänä toukokuuta 2004 Tšekissä, Virossa, Kyproksessa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltassa, Puolassa, Slovakiassa ja Sloveniassa olevan toimiluvan perusteella;

e)

1 päivänä tammikuuta 2007 Bulgariassa ja Romaniassa olevan toimiluvan perusteella;

f)

15 päivänä maaliskuuta 1979 muualla olevien toimilupien perusteella.

a)

yrityksen henki- tai jälleenvakuutustoiminnan harjoittamiseen liittyvä nimellinen henkivakuutustoiminnan vähimmäispääomavaatimus, joka lasketaan 6 kohdassa tarkoitetun erillisen kirjanpidon perusteella ikään kuin asianomainen yritys harjoittaisi ainoastaan kyseistä toimintaa; ja

b)

yrityksen vahinko- tai jälleenvakuutustoiminnan harjoittamiseen liittyvä nimellinen vahinkovakuutustoiminnan vähimmäispääomavaatimus, joka lasketaan 6 kohdassa tarkoitetun erillisen kirjanpidon perusteella ikään kuin asianomainen yritys harjoittaisi ainoastaan kyseistä toimintaa.

a)

nimellinen henkivakuutustoiminnan vähimmäispääomavaatimus henkivakuutustoiminnan harjoittamista varten;

b)

nimellinen vahinkovakuutustoiminnan vähimmäispääomavaatimus vahinkovakuutustoiminnan harjoittamista varten.

a)

varat arvostetaan siihen arvoon, josta ne ovat vaihdettavissa asiaa tuntevien, liiketoimeen halukkaiden, toisistaan riippumattomien osapuolten välillä;

b)

velat arvostetaan siihen arvoon, josta ne ovat siirrettävissä tai suoritettavissa asiaa tuntevien, liiketoimeen halukkaiden, toisistaan riippumattomien osapuolten välillä.

1)

kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden hoidosta aiheutuvat kulut;

2)

inflaatio, mukaan luettuna kustannus- ja korvausinflaatio

3)

kaikki maksut, mukaan luettuina tulevat lisäedut, jotka vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset odotettavat suorittavansa vakuutuksenottajille ja edunsaajille ja jotka eivät kuulu 91 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, riippumatta siitä, onko kyseiset maksut taattu sopimuksilla.

a)

vakuutusmatemaattiset ja tilastolliset metodiikat 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskemiseksi;

b)

asiaankuuluva riskitön korkokäyrä, jota käytetään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskennassa;

c)

olosuhteet, joissa vakuutustekninen vastuuvelka lasketaan kokonaisuutena tai parhaan estimaatin ja riskimarginaalin summana, sekä menetelmät, joita käytetään, kun vakuutustekninen vastuuvelka lasketaan kokonaisuutena;

d)

riskimarginaalin laskennassa käytettävät menetelmät ja oletukset, mukaan luettuna niiden hyväksyttävien omien varojen määrittäminen, jotka tarvitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden täyttämiseen ja pääomakustannuksen määrän kalibrointiin;

e)

vakuutuslajit, joiden perusteella vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet segmentoidaan vakuutusteknisen vastuuvelan laskemiseksi;

f)

vaatimukset, jotka on täytettävä vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettyjen tietojen asianmukaisuuden, täydellisyyden ja tarkkuuden varmistamiseksi, sekä erityisolosuhteet, joissa on asianmukaista käyttää parhaan estimaatin laskemiseen approksimaatioita, tapauskohtaiset menetelmät mukaan luettuina;

g)

metodiikat, joita käytetään laskettaessa 81 artiklassa tarkoitettu vastapuolen maksukyvyttömyyteen liittyvä korjaus, jolla otetaan huomioon vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvat tappiot;

h)

tarvittaessa yksinkertaistetut vakuutusteknisen vastuuvelan laskentamenetelmät ja -tekniikat sen varmistamiseksi, että a ja d alakohdassa tarkoitetut vakuutusmatemaattiset ja tilastolliset menetelmät ovat oikeassa suhteessa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset mukaan luettuina, kantamien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen.

1)

75 artiklan ja 2 jakson mukaisesti arvostettu ylijäämä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat;

2)

etuoikeudeltaan huonommat velat.

a)

maksamaton osakepääoma tai takuupääoma, jota ei ole vielä vaadittu maksettavaksi;

b)

remburssit ja takuut;

c)

muut vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten saamat oikeudellisesti sitovat sitoumukset.

a)

kunkin oman lisävarallisuuteen kuuluvan erän rahallinen määrä;

b)

menetelmä, jolla kunkin omaan lisävarallisuuteen kuuluvan erän määrä määritetään, jolloin valvontaviranomainen hyväksyy kyseisellä menetelmällä määritetyn määrän määräajaksi.

a)

asianomaisten vastapuolten asema suhteessa niiden maksukykyyn ja -halukkuuteen;

b)

varojen perittävyys, ottaen huomioon kyseisen erän oikeudellinen muoto, sekä mahdolliset ehdot, joiden vuoksi erää ei voida maksaa tai vaatia maksettavaksi;

c)

tiedot niiden aiempien vaatimusten tuloksista, jotka vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ovat esittäneet tällaisesta omasta lisävarallisuudesta, jos tietoja voidaan luotettavasti käyttää tulevien vaatimusten ennustettavien tulosten arvioinnissa.

a)

perusteet, joilla valvontaviranomaiset antavat hyväksyntänsä 90 artiklan mukaisesti;

b)

212 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen, rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien käsittely omien varojen määrityksessä.

a)

omistusyhteydet, jotka vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on:

b)

direktiivin 2006/48/EY 63 artiklassa ja 64 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut etuoikeudeltaan huonommassa asemassa olevat saamiset ja välineet, joita vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on tämän kohdan a alakohdassa määritellyissä laitoksissa, joihin sillä on omistusyhteys.

a)

erä voidaan käyttää tappioiden vaimentamiseen tai se voidaan pyydettäessä vaatia maksettavaksi tappioiden kattamiseen kokonaisuudessaan toiminnan jatkuvuuden periaatteen pohjalta tai kun on kyse likvidaatiosta (pysyvä saatavuus);

b)

kun on kyse likvidaatiosta, erän koko määrä voidaan käyttää tappioiden vaimentamiseen ja erää ei makseta takaisin sen haltijalle ennen kuin kaikki muut velvoitteet, mukaan luettuina vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksia tehneille vakuutuksenottajille ja edunsaajille, on täytetty (huonompi etuoikeusasema).

a)

liittyykö erään nimellismäärän lunastamista koskevia vaatimuksia tai kannustimia (lunastamista koskevien kannustimien puuttuminen);

b)

liittyykö erään pakollisia kiinteitä maksuja (pakollisten rahoituskulujen puuttuminen);

c)

liittyykö erään rasituksia (rasitusten puuttuminen).

1)

91 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluva ylijäämävarallisuus on sijoitettava luokkaan 1;

2)

direktiivin 2006/48/EY nojalla hyväksyttyjen luottolaitosten antamat remburssit ja takuut, joita hoitaa riippumaton omaisuudenhoitaja vakuutusvelkojien hyväksi, on sijoitettava luokkaan 2;

3)

tulevat lisämaksut, joita laivanvarustajien keskinäiset yhtiöt tai yhdistykset tai niitä vastaavat yhteisöt, joiden maksut voivat vaihdella ja jotka vakuuttavat ainoastaan liitteessä I olevan A osan luokkiin 6, 12 ja 17 kuuluvat riskit, voivat vaatia jäseniltään maksettaviksi seuraavien 12 kuukauden aikana, on sijoitettava luokkaan 2.

a)

luettelo, jossa mainitaan oman varallisuuden erät, myös 96 artiklassa tarkoitetut erät, joiden katsotaan täyttävän 94 artiklassa vahvistetut perusteet, ja esitetään kunkin oman varallisuuden erän osalta tarkka kuvaus ominaisuuksista, joka on määrännyt sen luokituksen;

b)

menetelmät, joita valvontaviranomaiset käyttävät arvioidessaan ja hyväksyessään oman varallisuuden eriä, jotka eivät sisälly a alakohdassa tarkoitettuun luetteloon.

a)

luokkaan 1 kuuluvien erien osuus hyväksyttävästä omasta varallisuudesta on enemmän kuin yksi kolmasosa hyväksyttävän oman varallisuuden kokonaismäärästä;

b)

luokkaan 3 kuuluvien erien hyväksyttävä määrä on vähemmän kuin yksi kolmasosa hyväksyttävän oman varallisuuden kokonaismäärästä.

a)

98 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut määrälliset rajoitukset;

b)

mukautukset, jotka olisi tehtävä ilmentämään niiden omien varojen erien siirtämättömyyttä, joita voidaan käyttää vain erityisestä velkasegmentistä tai erityisistä riskeistä syntyneiden tappioiden kattamiseen (korvamerkityt rahastot).

a)

vahinkovakuutusriski;

b)

henkivakuutusriski;

c)

sairausvakuutusriski;

d)

markkinariski;

e)

luottoriski;

f)

operatiivinen riski.

a)

104 artiklassa säädetty perusvakavaraisuuspääomavaatimus;

b)

107 artiklassa säädetty operatiivista riskiä koskeva pääomavaatimus;

c)

korjaus, jolla otetaan huomioon vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus 108 artiklan mukaisesti.

a)

vahinkovakuutusriski;

b)

henkivakuutusriski;

c)

sairausvakuutusriski;

d)

markkinariski;

e)

vastapuoliriski.

a)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu vakuutustapahtumien ajoituksessa, tiheydessä ja vakavuudessa tapahtuvista ja korvausten ajoituksessa ja määrissä tapahtuvista heilahteluista (vahinkovakuutukseen liittyvä vakuutusmaksu- ja varausriski);

b)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu merkittävästä epävarmuudesta hinnoittelua ja vastuuvelkaa koskevissa oletuksissa, jotka liittyvät äärimmäisiin ja poikkeuksellisiin tapahtumiin (vahinkovakuutukseen liittyvä katastrofiriski).

a)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu kuolevuuden tason, kehityksen tai vaihtelun muutoksista, jolloin kuolevuuden kasvu johtaa vakuutusvelkojen arvon kasvamiseen (kuolevuusriski);

b)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu kuolevuuden tason, kehityksen tai vaihtelun muutoksista, jolloin kuolevuuden väheneminen johtaa vakuutusvelkojen arvon kasvamiseen (pitkäikäisyysriski);

c)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu työkyvyttömyyden, sairauden ja sairastuvuuden tason, kehityksen tai vaihtelun muutoksista (työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriski);

d)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten hoidosta aiheutuvien kulujen tason, kehityksen tai vaihtelun muutoksista (henkivakuutukseen liittyvä kustannusriski);

e)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu elinkorkoihin sovellettavien muuttamismäärien tason, kehityksen tai vaihtelun heilahteluista, jotka aiheutuvat oikeudellisen ympäristön tai vakuutetun henkilön terveydentilan muutoksista (muuttamisriski);

f)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu vakuutusten raukeamisen, irtisanomisen, uusimisen ja takaisinoston määrällisen tason tai vaihtelun muutoksista (raukeamisriski);

g)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu merkittävästä epävarmuudesta hinnoittelua ja vastuuvelkaa koskevissa oletuksissa, jotka liittyvät äärimmäisiin tai poikkeuksellisiin tapahtumiin (henkivakuutukseen liittyvä katastrofiriski).

a)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten hoidosta aiheutuvien kulujen tason, kehityksen tai vaihtelun muutoksista;

b)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu vakuutustapahtumien ajoituksessa, tiheydessä ja vakavuudessa tapahtuvista ja korvausten ajoituksessa ja määrissä tapahtuvista heilahteluista;

c)

tappioriski tai vakuutusvelkojen arvossa tapahtuvan epäedullisen muutoksen riski, joka johtuu merkittävästä epävarmuudesta hinnoittelua ja vastuuvelkaa koskevissa oletuksissa, jotka liittyvät laajoihin epidemioihin, sekä poikkeuksellisesta riskien kasaantumisesta tällaisissa ääriolosuhteissa.

a)

varojen, velkojen ja rahoitusvälineiden arvojen herkkyys korkojen aikarakenteen muutoksille tai korkojen vaihtelulle (korkoriski);

b)

varojen, velkojen ja rahoitusvälineiden arvojen herkkyys osakkeiden markkinahintojen tason tai vaihtelun muutoksille (osakeriski);

c)

varojen, velkojen ja rahoitusvälineiden arvojen herkkyys kiinteistöjen markkinahintojen tason tai vaihtelun muutoksille (kiinteistöriski);

d)

varojen, velkojen ja rahoitusvälineiden arvojen herkkyys riskittömän koron ylittävän korkoerotuksen tason tai vaihtelun muutoksille (korkomarginaaliriski);

e)

varojen, velkojen ja rahoitusvälineiden arvojen herkkyys valuuttakurssien tason tai vaihtelun muutoksille (valuuttariski);

f)

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen kohdistuvat lisäriskit, jotka johtuvat joko sijoitussalkun riittämättömästä hajauttamisesta tai siitä, että yksittäiseen arvopapereiden liikkeeseenlaskijaan tai toisiinsa liittyvien liikkeeseenlaskijoiden muodostamaan ryhmään kohdistuu suuri luottotappioriski (markkinariskikeskittymät).

a)

101 ja 103–109 artiklan säännösten mukainen standardikaava;

b)

tarvittavat alamoduulit, joiden avulla 104 artiklassa tarkoitettuihin riskimoduuleihin kuuluvat riskit voidaan ottaa tarkemmin huomioon, sekä mahdolliset myöhemmät päivitykset;

c)

menetelmät, oletukset ja vakioparametrit, joita käytetään laskettaessa kutakin 104, 105 ja 304 artiklassa säädettyä perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen riskimoduulia tai alamoduulia, 106 artiklassa tarkoitettu symmetrinen mukautusmekanismi ja asianmukainen ajanjakso ilmaistuna kuukausien lukumääränä sekä asianmukainen lähestymistapa 304 artiklassa tarkoitetun menetelmän integroimiseksi standardikaavan mukaisesti lasketussa vakavaraisuuspääomavaatimuksessa;

d)

korrelaatioparametrit, tarvittaessa myös liitteessä IV tarkoitetut parametrit, ja kyseisten parametrien päivittämistä koskevat menettelyt;

e)

vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten käyttäessä riskienvähentämistekniikoita menetelmät ja oletukset, joita käytetään arvioitaessa kyseisen yrityksen riskiprofiilin muutoksia ja korjattaessa vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaa;

f)

laatuvaatimukset, jotka e alakohdassa tarkoitettujen riskienvähentämistekniikoiden on täytettävä sen varmistamiseksi, että riski on tosiasiallisesti siirretty kolmannelle osapuolelle;

g)

menetelmät ja parametrit, joita käytetään 107 artiklassa säädetyn operatiivista riskiä koskevan pääomavaatimuksen arvioinnissa, 107 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus mukaan luettuna;

h)

menetelmä ja mukautukset, joita käytetään kuvaamaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten rajallisia mahdollisuuksia hajauttaa korvamerkittyihin rahastoihin liittyviä riskejä;

i)

menetelmä, jota käytetään laskettaessa 108 artiklan mukaista korjausta, jolla otetaan huomioon vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus;

j)

henkivakuutus-, vahinkovakuutus- ja sairausvakuutusriskimoduulien vakioparametrit, jotka voidaan korvata 104 artiklan 7 kohdan mukaisilla yrityskohtaisilla parametreilla;

k)

standardoidut menetelmät, joita vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset käyttävät laskiessaan j alakohdassa tarkoitettuja yrityskohtaisia parametreja, sekä mahdolliset käytettyjen tietojen täydellisyyttä, tarkkuutta ja asianmukaisuutta koskevat vaatimukset, jotka on täytettävä ennen kuin valvontaviranomaiset antavat hyväksyntänsä;

l)

tiettyjä alamoduuleja ja riskimoduuleja varten yksinkertaistetut laskelmat sekä vaatimukset, jotka vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset mukaan luettuina, on täytettävä saadakseen oikeuden käyttää kyseisiä yksinkertaistuksia 109 artiklan mukaisesti;

m)

lähestymistapa, jota sovelletaan 212 artiklassa määriteltyihin sidosyrityksiin vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa, erityisesti 105 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun osakeriskialamoduulin laskennassa, ottaen huomioon todennäköinen väheneminen kyseisten sidosyritysten arvon vaihtelussa johtuen kyseisten investointien strategisesta luonteesta ja osakasyrityksen vaikutusvallasta kyseisiin sidosyrityksiin.

a)

104 ja 105 artiklan mukaista perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen yhtä tai useampaa riskimoduulia tai alamoduulia;

b)

107 artiklan mukaista operatiivista riskiä koskevaa pääomavaatimusta;

c)

108 artiklassa tarkoitettua korjausta.

a)