23.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 345/75

(1)

Kesäkuussa 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota laatimaan elintärkeiden infrastruktuurien suojaamista koskevan kokonaisstrategian. Komissio hyväksyi tämän johdosta 20 päivänä lokakuuta 2004 tiedonannon ”Kriittisen infrastruktuurin suojelu terrorismin torjunnassa”, jossa on ehdotuksia siitä, miten Euroopassa voitaisiin entistä paremmin ehkäistä elintärkeään infrastruktuuriin kohdistuvia terrori-iskuja sekä varautua ja reagoida niihin.

(2)

Komissio hyväksyi 17 päivänä marraskuuta 2005 vihreän kirjan Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisohjelmasta, jossa esitetään eri vaihtoehtoja suojaamisohjelman ja elintärkeän infrastruktuurin varoitusjärjestelmän (Critical Infrastructure Warning Information Network) toteuttamista varten. Vihreään kirjaan saadussa palautteessa korostettiin lisäarvoa, jota saadaan elintärkeän infrastruktuurin suojaamista koskevalla yhteisön kehyksellä. Siinä tuotiin esiin tarve parantaa valmiutta suojata elintärkeää infrastruktuuria Euroopassa ja vähentää sen haavoittuvuutta. Lisäksi korostettiin toissijaisuuden, suhteellisuuden ja täydentävyyden pääperiaatteiden samoin kuin sidosryhmien kanssa käytävän vuoropuhelun merkitystä.

(3)

Joulukuussa 2005 kokoontunut oikeus- ja sisäasioiden neuvosto kehotti komissiota tekemään ehdotuksen elintärkeiden infrastruktuurien suojaamista koskevaksi Euroopan unionin ohjelmaksi, jäljempänä ’EPCIP’ (European Programme for Critical Infrastructure Protection). Neuvosto päätti, että ohjelman avulla olisi pyrittävä suojautumaan kaikkia uhkatekijöitä vastaan, vaikka ensisijaisena uhkatekijänä on pidettävä terrorismia. Tämän lähtökohdan mukaan elintärkeän infrastruktuurin suojaamisessa olisi otettava huomioon ihmisen aiheuttamat ja teknologiset uhkatekijät sekä luonnononnettomuudet, mutta terrorismia olisi pidettävä ensisijaisena uhkatekijänä.

(4)

Neuvosto hyväksyi huhtikuussa 2007 EPCIP:iä koskevat päätelmät, joissa se toisti, että jäsenvaltiot ovat viime kädessä vastuussa kansallisten rajojensa sisäpuolella olevien elintärkeiden infrastruktuurien suojaamista koskevista järjestelyistä, samalla kun se suhtautui myönteisesti komission pyrkimyksiin kehittää eurooppalainen menettely Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien, jäljempänä ’EEI’, määrittämistä ja nimeämistä varten sekä sen arvioimiseksi, onko tarvetta parantaa sen suojaamista.

(5)

Tämä direktiivi on ensimmäinen askel EEI:ien määrittämistä ja nimeämistä sekä arviointia, joka koskee tarvetta parantaa niiden suojaamista, koskevassa asteittaisessa lähestymistavassa. Tällaisena direktiivin pääpaino on energian ja liikenteen toimialoilla, ja sitä olisi tarkasteltava uudelleen, jotta voidaan arvioida sen vaikutusta ja tarvetta sisällyttää sen soveltamisalaan muita toimialoja, muun muassa tieto- ja viestintäteknologia-ala.

(6)

Ensisijainen ja viime käden vastuu EEI:ien suojaamisesta kuuluu jäsenvaltioille ja tällaisten infrastruktuurien omistajille/ylläpitäjille.

(7)

Yhteisössä on tietty määrä elintärkeitä infrastruktuureja, joiden vahingoittumisella tai tuhoutumisella olisi huomattavia rajat ylittäviä vaikutuksia. Tähän saattaa sisältyä sellaisia valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia, jotka johtuvat toisiinsa liitettyjen, eri alojen infrastruktuurien keskinäisestä riippuvuudesta. Tällaiset EEI:t olisi määritettävä ja nimettävä yhteisellä menettelyllä. Tällaisia infrastruktuureja koskevien turvallisuusvaatimusten arvioinnissa olisi noudatettava yhteisiä vähimmäisvaatimuksia. Elintärkeän infrastruktuurin suojaamista koskevat jäsenvaltioiden kahdenväliset yhteistyöjärjestelyt ovat vakiintunut ja tehokas keino vaikuttaa valtioiden rajat ylittävään elintärkeään infrastruktuuriin. EPCIP:n olisi nojauduttava tällaiseen yhteistyöhön. Tiedot, jotka liittyvät jonkin yksittäisen infrastruktuurin nimeämiseen EEI:ksi, olisi turvaluokiteltava asianmukaiselle tasolle voimassa olevan yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti.

(8)

Koska eri aloilla on erityistä kokemusta ja asiantuntemusta elintärkeän infrastruktuurin suojaamisesta ja ne asettavat omat vaatimuksensa tälle toiminnalle, elintärkeän infrastruktuurin suojaamista koskevaa yhteisön lähestymistapaa olisi kehitettävä ja pantava täytäntöön ottamalla huomioon eri alojen erityisominaisuudet ja olemassa olevat toimialakohtaiset toimenpiteet, mukaan lukien ne, joita jo on yhteisön sekä kansallisella ja alueellisella tasolla, tarvittaessa myös sellaiset rajat ylittävät keskinäistä avunantoa koskevat sopimukset, joita on olemassa elintärkeiden infrastruktuurien omistajien/ylläpitäjien kesken. Koska yksityinen sektori on erittäin merkittävällä tavalla mukana riskien valvonnassa ja hallinnassa, liiketoiminnan jatkuvuuden suunnittelussa ja katastrofien jälkeisessä elpymisessä, yhteisön lähestymistavan on rohkaistava yksityistä sektoria osallistumaan toimintaan täysipainoisesti.

(9)

Energiatoimialan ja erityisesti sähkön tuotanto- ja jakelumenetelmien (sähköntoimitusten osalta) osalta sähköntuotanto voi, silloin kun se katsotaan tarpeelliseksi, käsittää osia, jotka liittyvät ydinvoimaloiden sähkönjakeluun mutta ei niitä, jotka liittyvät nimenomaisesti ydinvoimaan, ja jotka kuuluvat asiaa koskevan ydinalan lainsäädännön, mukaan lukien sopimukset ja yhteisön lainsäädäntö, piiriin.

(10)

Tällä direktiivillä täydennetään yhteisön tasolla ja jäsenvaltioissa voimassa olevia toimialakohtaisia toimenpiteitä. Jos käytössä on jo yhteisön mekanismeja, niiden käyttöä olisi jatkettava, ja ne edistävät osaltaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Eri toimien tai säännösten päällekkäisyyttä tai niiden välisiä ristiriitaisuuksia olisi vältettävä.

(11)

Kaikessa nimetyissä EEI:issa olisi oltava voimassa turvallisuussuunnitelmia tai vastaavia toimenpiteitä, jotka käsittävät luettelon tärkeistä hyödykkeistä, riskinarvioinnin sekä vastatoimenpiteiden ja -menettelyjen määrittelyn, valinnan ja tärkeysjärjestyksen. Tarpeettoman ja päällekkäisen työn välttämiseksi kunkin jäsenvaltion olisi ensiksi arvioitava, onko nimettyjen EEI:ien omistajilla/ylläpitäjillä asiaankuuluvia turvallisuussuunnitelmia tai samankaltaisia toimenpiteitä. Jollei tällaisia suunnitelmia ole, kunkin jäsenvaltion olisi toteutettava tarvittavat toimet, joilla varmistetaan asianmukaisten toimenpiteiden käyttöönotto. Kukin jäsenvaltio päättää itse asianmukaisimmasta toimintamuodosta turvallisuussuunnitelmien laatimiseksi.

(12)

Toimenpiteiden, periaatteiden ja suuntaviivojen, yhteisön toimenpiteet mukaan lukien, sekä kahdenvälisten ja/tai monenvälisten yhteistyöjärjestelyjen, jotka tarjoavat samankaltaisen tai vastaavan turvallisuussuunnitelman tai joissa määrätään turvallisuusyhteyshenkilöstä tai vastaavasta, olisi katsottava täyttävän tämän direktiivin turvallisuussuunnitelmaa tai turvallisuusyhteyshenkilöä koskevat vaatimukset.

(13)

Kaikissa nimetyissä EEI:issa olisi nimettävä turvallisuusyhteyshenkilöitä, jotta voidaan helpottaa yhteistyötä ja tietojenvaihtoa elintärkeän infrastruktuurin suojaamisesta vastaavien kansallisten viranomaisten kanssa. Tarpeettoman ja päällekkäisen työn välttämiseksi kunkin jäsenvaltion olisi ensiksi arvioitava, onko nimettyjen EEI:ien omistajilla/ylläpitäjillä jo turvallisuusyhteyshenkilö tai vastaava. Jollei tällaista turvallisuusyhteyshenkilöä ole, kunkin jäsenvaltion olisi toteutettava tarvittavat toimet, joilla varmistetaan asianmukaisten toimenpiteiden käyttöönotto. Kukin jäsenvaltio päättää itse asianmukaisimmasta toimintamuodosta turvallisuusyhteyshenkilön nimeämiseksi.

(14)

Eri aloilla ilmenevien riskien, uhkatekijöiden ja haavoittuvuuksien tehokas määrittäminen edellyttää tietojenvaihtoa sekä EEI:ien omistajien/ylläpitäjien ja jäsenvaltioiden että jäsenvaltioiden ja komission välillä. Kunkin jäsenvaltion olisi kerättävä tietoja alueellaan sijaitsevista EEI:ista. Komission olisi saatava jäsenvaltioilta yleistä tietoa riskeistä, uhkatekijöistä ja haavoittuvuuksista aloilla, joilla EEI:ita on määritetty sekä tarvittaessa mahdollisista EEI:ia koskevista parannuksista ja eri alojen keskinäisistä riippuvuussuhteista, jotta se voisi näiden tietojen pohjalta tarvittaessa laatia yksityiskohtaisia ehdotuksia EEI:ien suojaamisen parantamiseksi.

(15)

EEI:ien suojaamista koskevien parannusten helpottamiseksi voidaan kehittää yhteisiä menetelmiä infrastruktuurihyödykkeisiin liittyvien riskien, uhkatekijöiden ja haavoittuvuuksien määrittämistä ja luokittelua varten.

(16)

EEI:ien omistajilla/ylläpitäjillä olisi oltava mahdollisuus tutustua, ensisijaisesti jäsenvaltioiden asiaankuuluvien viranomaisten välityksellä, elintärkeän infrastruktuurin suojaamista koskeviin parhaisiin käytänteisiin ja menetelmiin.

(17)

EEI:ien tehokas suojaaminen edellyttää tietojenvaihtoa, yhteensovittamista ja yhteistyötä sekä kansallisella että yhteisön tasolla. Tähän voidaan päästä parhaiten nimeämällä kussakin jäsenvaltiossa EEI:ien suojaamisen yhteyspisteitä, joiden olisi sovitettava yhteen Euroopan elintärkeän infrastruktuurin suojaamiseen liittyviä kysymyksiä kansallisella tasolla sekä muiden jäsenvaltioiden ja komission kanssa.

(18)

Jotta Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien suojaamiseen liittyviä toimia voidaan suunnitella luottamuksellisuutta edellyttävillä aloilla, on aiheellista varmistaa, että tietoja vaihdetaan tämän direktiivin puitteissa johdonmukaisesti ja turvallisesti. Elintärkeään infrastruktuuriin kuuluvia hyödykkeitä koskevien yksityiskohtaisten tietojen, joita voidaan käyttää hyväksi sellaisten toimien suunnittelussa ja toteuttamisessa, ja joiden tarkoituksena on aiheuttaa infrastruktuurijärjestelmien toiminnalle kestämättömiä seurauksia, osalta on tärkeää noudattaa sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (3) mukaisia luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä. Turvaluokitellut tiedot olisi suojattava yhteisön ja jäsenvaltion asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti. Kunkin jäsenvaltion ja komission olisi noudatettava asiakirjojen luovuttajien niille antamaa asianmukaista turvaluokittelua.

(19)

EEI:ita koskevan tietojenvaihdon olisi tapahduttava luottamuksellisesti ja suojatussa ympäristössä. Tietojen jakaminen edellyttää luottamuksellisia suhteita, jotta yritykset ja organisaatiot tietävät, että niiden arkaluonteiset ja luottamukselliset tiedot ovat riittävästi suojattuja.

(20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat menettelyn luominen EEI:ien määrittämistä ja nimeämistä varten sekä yhteisen lähestymistavan määrittely sellaista arviota varten, joka koskee tarvetta parantaa tällaisten infrastruktuurien suojaamista, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(21)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet,

a)

’elintärkeällä infrastruktuurilla’ sellaisia jäsenvaltioissa sijaitsevia hyödykkeitä ja järjestelmiä tai niiden osia, jotka ovat keskeisiä yhteiskunnan välttämättömien toimintojen, terveydenhuollon, turvallisuuden, turvatoimien sekä väestön taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, ja joiden vahingoittumisella tai tuhoutumisella olisi merkittävä vaikutus jäsenvaltioon sen vuoksi, että näitä toimintoja ei kyetä ylläpitämään;

b)

’Euroopan elintärkeällä infrastruktuurilla’ tai ’EEI’:lla sellaista jäsenvaltioissa sijaitsevaa elintärkeätä infrastruktuuria, jonka vahingoittuminen tai tuhoutuminen vaikuttaisi merkittävästi ainakin kahteen jäsenvaltioon. Vaikutuksen merkitystä on arvioitava horisontaalisin perustein. Tällaiset vaikutukset voivat johtua myös siitä, että toimialat ovat riippuvaisia muiden toimialojen infrastruktuureista;

c)

’riskianalyysillä’ asiaa koskevien uhkakuvien tarkastelua elintärkeän infrastruktuurin haavoittuvuuden ja sen vahingoittumisen tai tuhoutumisen mahdollisten seurausten arvioimiseksi;

d)

’elintärkeän infrastruktuurin suojaamiseen liittyvillä arkaluonteisilla tiedoilla’ elintärkeää infrastruktuuria koskevia tosiseikkoja, joita voitaisiin niiden paljastuttua käyttää sellaisten toimien suunnittelussa ja toteuttamisessa, joiden tarkoituksena on elintärkeiden infrastruktuurijärjestelmien vahingoittuminen tai tuhoutuminen;

e)

’suojaamisella’ kaikkia toimia, joilla pyritään varmistamaan elintärkeän infrastruktuurin toimivuus, jatkuvuus ja eheys uhkatekijöiden, riskien tai haavoittuvuuden ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja poistamiseksi;

f)

’EEI:ien omistajilla/ylläpitäjillä’ tahoja, jotka vastaavat tämän direktiivin mukaisesti EEI:ksi nimettyä hyödykettä, järjestelmää tai sellaisen osia koskevista investoinneista ja/tai niiden päivittäisestä toiminnasta.

a)

henkilövahinkoperuste (arvioidaan kuolleiden tai loukkaantuneiden mahdollisena lukumääränä);

b)

taloudellisten vaikutusten peruste (arvioidaan taloudellisina menetyksinä ja/tai tuotteiden tai palvelujen laadun heikkenemisen merkittävyytenä; tähän sisältyvät mahdolliset ympäristövaikutukset);

c)

väestövaikutusten peruste (arvioidaan kansalaisten luottamukseen kohdistuvana vaikutuksena, fyysisenä kärsimyksenä ja päivittäisen elämän häiriintymisenä sekä välttämättömien palvelujen menetyksenä).