18.9.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 243/7

(1)

Komissio vastaanotti 10 päivänä marraskuuta 2006 perusasetuksen 5 artiklaan perustuvan valituksen, jonka oli tehnyt Tosoh Hellas AIC, jäljempänä ’valituksen tekijä’, suurinta osaa – tässä tapauksessa yli 50:tä prosenttia – tiettyjen mangaanidioksidien kokonaistuotannosta yhteisössä edustava tuottaja.

(2)

Valituksessa esitetty näyttö tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Menettely aloitettiin 21 päivänä joulukuuta 2006, jolloin sitä koskeva ilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2).

(4)

Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti valituksen tekijälle, toiselle yhteisön tuottajalle, vientiä harjoittavalle tuottajalle, tuojalle ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Etelä-Afrikan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Valituksen tehnyt tuottaja, vientiä harjoittava tuottaja, tuoja ja käyttäjät ilmaisivat kantansa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli erityisiä syitä.

(6)

Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastaus saatiin Etelä-Afrikassa toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta, valituksen tehneeltä tuottajalta, tarkasteltavana olevaa tuotetta Etelä-Afrikasta tuovalta tuojalta sekä neljältä tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjältä.

(7)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(8)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2002 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(9)

Tarkasteltavana olevana tuotteena ovat Etelä-Afrikasta peräisin olevat mangaanidioksidit, jotka on valmistettu elektrolyyttisellä prosessilla ja joita ei ole lämpökäsitelty elektrolyyttisen prosessin jälkeen. Tuote luokitellaan yleensä CN-koodiin ex 2820 10 00.

(10)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta on kahta päälajia: hiili-sinkkityyppinen elektrolyyttinen mangaanidioksidi ja alkaalityyppinen elektrolyyttinen mangaanidioksidi. Kumpaakin lajia tuotetaan elektrolyyttisellä prosessilla, jonka tiettyjen parametrien muutoksella saadaan joko hiili-sinkkityyppistä elektrolyyttistä mangaanidioksidia tai alkaalityyppistä elektrolyyttistä mangaanidioksidia. Kumpikin on mangaanin osalta erittäin puhdasta, ja niitä käytetään yleensä välituotteina kuluttajille myytävien paristojen kuivaparien valmistuksessa.

(11)

Tutkimuksessa on ilmennyt, että tiettyjen fysikaalisten ja kemiallisten erityispiirteiden – kuten tiheyden, hiukkasten keskikoon, Brunauer-Emmet-Teller (BET) -pinta-alan ja alkaalipotentiaalin – eroista huolimatta, tarkasteltavana olevan tuotteen kummallakin lajilla on samat fysikaaliset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja niitä käytetään samoihin tarkoituksiin. Sen vuoksi niitä pidetään tässä menettelyssä yhtenä tuotteena.

(12)

On huomattava, että on myös muita mangaanidioksidityyppejä, joiden fysikaaliset, kemialliset ja/tai tekniset perusominaisuudet eivät ole samat kuin elektrolyyttisellä mangaanidioksidilla ja joiden käyttö on olennaisesti erilaista. Ne eivät tämän vuoksi kuulu tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Näitä eri tuotteita ovat: i) luonnolliset mangaanidioksidit, joihin sisältyy merkittäviä epäpuhtauksia ja jotka yleensä luokitellaan eri CN-koodiin, 2602 00 00; ii) kemiallisilla prosesseilla tuotetut kemialliset mangaanidioksidit, joiden tiheys on huomattavasti pienempi ja joilla on lisäksi huomattavasti suurempi BET-pinta-ala kuin elektrolyyttisellä mangaanidioksidilla ja iii) lämpökäsitellyt elektrolyyttiset mangaanidioksidit, jotka on elektrolyyttisten mangaanidioksidien tavoin valmistettu elektrolyyttisellä prosessilla mutta jotka kuitenkin eroavat elektrolyyttisestä mangaanidioksidista useiden olennaisten piirteidensä – kuten kosteussisällön, kiderakenteen ja alkaalipotentiaalin – osalta, minkä vuoksi niitä käytetään valmistettaessa litiumparistoja, jotka perustuvat muihin kuin vesijärjestelmiin ja joissa litium on anodina, mutta ei valmistettaessa hiili-sinkki- tai alkaaliparistoja, jotka perustuvat vesijärjestelmiin ja joissa sinkki on anodina, jolloin käytetään elektrolyyttistä mangaanidioksidia.

(13)

On huomattava, että yksikään asianomaisista osapuolista ei ole kiistänyt edellä esitettyä määritelmää tai erottelua tarkasteltavana olevan tuotteen kahden päälajin välillä.

(14)

Tutkimuksessa ilmeni, että elektrolyyttisellä mangaanidioksidilla, jonka yhteisön tuotannonala tuottaa ja myy yhteisössä, ja elektrolyyttisellä mangaanidioksidilla, joka tuotetaan ja myydään Etelä-Afrikan kotimarkkinoilla ja/tai tuodaan yhteisöön Etelä-Afrikasta, on samat fysikaaliset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset.

(15)

Tämän vuoksi niitä olisi alustavasti pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(16)

Normaaliarvon määrittämiseksi komissio arvioi ensin, oliko Deltan elektrolyyttisen mangaanidioksidin kokonaismyynti kotimarkkinoille edustava verrattuna tämän yrityksen yhteisöön suuntautuvaan kokonaisvientiin. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, kun vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli enemmän kuin 5 prosenttia sen yhteisöön suuntautuneen viennin kokonaismäärästä.

(17)

Komissio yksilöi tämän jälkeen kotimarkkinoiden kokonaismyynniltään edustavat, kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myytävät lajit tai suoraan verrattavissa niihin.

(18)

Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön vietäväksi myydyn vastaavan tuotelajin kokonaismäärästä.

(19)

Minkään yhteisöön vietäväksi myytävän tuotelajin osalta ei löydetty yhtään tuotelajia, joka on identtinen tai suoraan verrattavissa ja jota myydään kotimarkkinoilla edustavassa määrin. Näin ollen normaaliarvo oli määritettävä kaikille viedyille tuotelajeille laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(20)

Laskennalliset normaaliarvot määritettiin lisäämällä kohtuullinen osuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista sekä kohtuullinen voitto viejän vientiin myytyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, jotka oikaistiin tarvittaessa. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa esitettyjen menetelmien mukaisesti. Tätä varten komissio tutki, olivatko Deltalle kotimarkkinoilla aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä sen saamaa voittoa koskevat tiedot luotettavia.

(21)

Tietoja todellisista kotimarkkinoiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista pidettiin luotettavina, koska asianomaisen yrityksen koko kotimarkkinamyynnin määrä oli edustava yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin määrään verrattuna, kuten edellä todettiin.

(22)

Jotta voitiin arvioida, olivatko Deltan voittoa sen kotimarkkinoilla koskevat tiedot luotettavia, komissio tutki ensin, voidaanko tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin sellaisen tuotelajin, jota myytiin kotimarkkinoilla edustavia määriä, kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisessa tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus kyseisen tuotelajin myynnistä riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla oli kannattavaa.

(23)

Koska yhdenkään tuotelajin kannattavan myynnin määrä ei ylittänyt 10:tä prosenttia kyseisen lajin kokonaismyynnin määrästä kotimarkkinoilla, kotimarkkinoiden hinnan ei katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämiseen käytettävän voittomarginaalin perustaksi.

(24)

Koska Delta on ainoa tunnettu elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuottaja Etelä-Afrikassa, normaaliarvon määrittämiseen tarvittavaa kohtuullista voittoa ei voida perustaa muiden tutkimuksen kohteena olevien viejien ja tuottajien osalta vahvistettuihin todellisiin voittoihin samankaltaisen tuotteen tuotannossa ja myynnissä kotimarkkinoilla perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(25)

Koska elektrolyyttinen mangaanidioksidi on lisäksi ainoa Deltan valmistama ja myymä tuote, normaaliarvon määrittämiseen tarvittavaa kohtuullista voittoa ei voida perustaa kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan todellisiin voittoihin saman yleisen luokan tuotteiden tuotannossa ja myynnissä tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(26)

Tästä syystä normaaliarvon määrittämiseen tarvittava kohtuullinen voitto määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(27)

Tätä varten kerättiin tietoja kaikkien tunnettujen elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuottajien kannattavuudesta muissa maissa. Tietoja hankittiin yleisesti saatavilla olevista lähteistä yhden Intiassa toimivan tuottajan, kahden Japanissa toimivan tuottajan ja kahden Yhdysvalloissa toimivan tuottajan osalta. Yhden Yhdysvalloissa toimivan tuottajan ja Japanissa toimivien tuottajien osalta ei kuitenkaan ollut saatavilla tietoja kannattavuudesta elektrolyyttisen mangaanioksidin osalta tai yrityksen sellaisesta osasta, jossa elektrolyyttinen mangaanidioksidi olisi merkittävä.

(28)

Tutkimusajanjakson keskimääräinen voittomarginaali laskettiin yleisesti saatavilla olevien lähteiden pohjalta yhdelle Intiassa toimivalle tuottajalle sekä toiselle Yhdysvalloissa toimivalle tuottajalle, minkä lisäksi käytettiin tietoja, jotka Delta oli toimittanut siihen etuyhteydessä olevan Australiassa sijaitsevan yrityksen Delta EMD Australia Proprietary Ltd:n kannattavuudesta sen kotimarkkinoilla. Laskennallinen keskimääräinen voittomarginaali oli 9,2 prosenttia. Kun otetaan huomioon saatavilla olevat tiedot, menetelmä katsottiin hyväksyttäväksi perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti ja saatu tulos varovaiseksi. Yleisesti saatavilla olevat tiedot osoittivat, että tämä voittomarginaali ei ylitä muiden saman yleisen tuoteluokan (erikoiskemikaalit) tunnettujen tuottajien voittoja Etelä-Afrikassa tutkimusajanjaksolla.

(29)

Delta harjoitti vientimyyntiä yhteisöön yksinomaan riippumattoman edustajan Traxys France S.A.S.:n välityksellä.

(30)

Vientihinnat määritettiin näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti Etelä-Afrikasta yhteisöön vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(31)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin palkkioiden, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(32)

Yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen normaaliarvon painotettua keskiarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin vientihinnan painotettuun keskiarvoon, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdassa säädetään.

(33)

Väliaikainen painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali on näin ollen prosentteina CIF yhteisön rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna seuraava:

(34)

Voidakseen laskea kaikkiin muihin Etelä-Afrikassa toimiviin viejiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Eurostatin tietoja ja yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta Etelä-Afrikasta kyselylomakkeeseen saatua vastausta verrattiin toisiinsa. Vertailu osoitti saatavilla olevien tietojen perusteella, että Deltan vienti yhteisöön kattoi 100 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä Etelä-Afrikasta. Yhteistyön taso oli näin ollen erittäin korkea, ja koko maata koskeva polkumyyntimarginaali vahvistettiin samalle tasolle kuin Deltalle laskettu polkumyyntimarginaali.

(35)

Tutkimus osoitti, että vastaavaa tuotetta valmisti tarkastelujakson alussa kolme yhteisön tuottajaa. Yksi tuottajista lopetti kuitenkin tuotannon vuonna 2003, joten tutkimusajanjaksolla yhteisössä oli ainoastaan kaksi tuottajaa.

(36)

Valituksen teki ainoastaan yksi tuottaja, joka toimi täydessä yhteistyössä tutkimuksessa. Vaikka toinen tuottaja ei toiminut yhteistyössä, se ei myöskään vastustanut valitusta. Koska vain yksi yritys toimitti kattavat vastaukset kyselyyn, kaikki yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot joko esitetään indeksoidussa muodossa tai vaihteluväleinä luottamuksellisuuden säilyttämiseksi.

(37)

Tästä syystä yhteisön tuotannon määrä perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi määritettiin alustavasti laskemalla yhteen ainoan täydessä yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan tuotanto sekä toisen tuottajan tuotanto valituksessa toimitettujen tietojen pohjalta. Yhteisön kokonaistuotanto tutkimusajanjaksolla oli välillä 20 000–30 000 tonnia.

(38)

Yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan tuotanto oli yli 50 prosenttia yhteisössä tuotetusta elektrolyyttisestä mangaanidioksidista. Yrityksen katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(39)

Todettavissa oleva kulutus yhteisössä perustuu valituksen tehneen tuottajan myynnin määrään EY-markkinoilla, muiden yhteisön tuottajien myyntiin, joka on määritetty käyttäjien ilmoittamien hankintojen pohjalta, sekä kyseisestä maasta peräisin olevaan tuontiin, joka pohjautuu tarkistettuun kyselyvastaukseen, ja Eurostatista saatuun muiden kolmansien maiden tuontiin.

(40)

Tältä pohjalta yhteisön kulutus supistui 7 prosenttia tarkastelujaksolla. Erityisen suuri kasvu tapahtui vuosina 2003 ja 2004, jolloin erittäin alhaisiin hintoihin (– 35 %) tapahtuvan elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuonnin määrät Etelä-Afrikasta kasvoivat eniten ja merkittävä yhteisön tuottaja lopetti tuotannon. Vuonna 2005 kulutus palasi aiemmalle tasolleen, ja toinen merkittävä supistuminen tapahtui tutkimusajanjaksolla. Kulutuksen kehitykseen näyttää vaikuttaneen vuonna 2003 tapahtunut suuren yhteisön tuottajan tuotannon päättyminen; kyseinen tuottaja vastasi kolmanneksesta yhteisön tuotantoa.

(41)

Etelä-Afrikasta peräisin olevan tuonnin määrä perustuu todennettuihin lukuihin, jotka oli toimittanut ainoa vientiä harjoittava tuottaja. Kuten edellä mainitaan, useimmat indikaattorit on luottamuksellisuuden säilyttämiseksi esitetty indeksoidussa muodossa tai vaihteluväleinä, koska analyysi koskee vain yhtä yritystä.

(42)

Tuonnin määrä ja markkinaosuus ovat kehittyneet seuraavasti:

(43)

Elektrolyyttisen mangaanidioksidin kulutus supistui 7 prosenttia tarkastelujakson aikana, mutta tuonti asianomaisesta maasta lisääntyi samana ajanjaksona 69 prosenttia. Etelä-Afrikan markkinaosuus kasvoikin merkittävästi tarkastelujakson aikana: kasvua oli noin 81 prosenttia, ja markkinaosuus kasvoi noin 30–40 prosentista 60–70 prosenttiin.

(44)

Keskimääräiset tuontihinnat laskivat tarkastelujaksolla 31 prosenttia, vaikka tärkeimmän raaka-aineen hinta nousi.

(45)

Hinnan alittavuuden määrittämiseksi tutkimusajanjaksolla merkittäviä myyntihintoja olivat yhteisön tuotannonalan riippumattomilta asiakkailta veloittamat nettohinnat, jotka oikaistiin tarvittaessa noudettuna lähettäjältä -tasolle, eli huomioon ei otettu yhteisössä syntyneitä rahtikustannuksia, ja joista vähennettiin alennukset ja hyvitykset. Näitä hintoja verrattiin eteläafrikkalaisen vientiä harjoittavan tuottajan veloittamiin nettomyyntihintoihin, joista vähennettiin alennukset ja joita oikaistiin tarvittaessa CIF-hinta yhteisön rajalla -tasolle, jolloin tehtiin asianmukaiset tulliselvityskustannuksia ja tuonnin jälkeisiä kustannuksia koskevat oikaisut.

(46)

Vertailu osoitti, että hinnan alittavuuden marginaalien painotettu keskiarvo, prosenttiosuutena yhteisön tuotannonalan myyntihinnoista, oli tutkimusajanjaksolla välillä 11–14 prosenttia. Viitehinnan alittavuus oli vieläkin korkeammalla tasolla, sillä yhteisön tuotannonala kärsi huomattavia tappioita tutkimusajanjaksolla.

(47)

Tutkittaessa Etelä-Afrikasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan otettiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttivat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen vuodesta 2002 tutkimusajanjaksoon. Kuten edellä mainitaan, useimmat indikaattorit on luottamuksellisuuden säilyttämiseksi esitetty indeksoidussa muodossa tai vaihteluväleinä, koska analyysi koskee vain yhtä yritystä.

(48)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät seuraavasti:

(49)

Tarkastelujaksona yhteisön tuotanto lisääntyi 30 prosenttia. Tuotantokapasiteetti pysyi kuitenkin vakaana koko tarkastelujakson ajan. Tuotanto saavutti huipputasonsa vuonna 2005, kun kulutus EY:n markkinoilla oli vuonna 2004 kasvanut voimakkaasti, mihin yhdistyi merkittävän tuottajan poistuminen ja kysynnän kasvu yhteisön tuotannonalan vientimarkkinoilla. Vuodesta 2004 tutkimusajanjaksoon, jolloin raaka-aineen hinnat kaksinkertaistuivat, yhteisön tuotannonala pyrki saavuttamaan suurtuotannon etuja ja pienentämään yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia tutkimusajanjaksolla.

(50)

Varastot kasvoivat 32 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä kuvastaa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamia yhteisön tuotannonalan kasvavia vaikeuksia myydä tuotteitaan yhteisön markkinoilla.

(51)

Seuraavan taulukon luvut kuvaavat yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille suuntautunutta yhteisön tuotannonalan myyntiä.

(52)

Kun EY:n kulutus supistui 7 prosenttia, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus supistui 3 prosenttia. Lisäksi sen absoluuttisina määrinä ilmaistu yleinen myynnin määrä EY:n markkinoilla supistui tarkastelujaksolla merkittävästi, 9 prosenttia, ja erityisen jyrkästi tutkimusajanjaksolla, 22 prosenttia.

(53)

Vaikka yhteisön tuotannonala vuonna 2004 hyötyi lyhytaikaisesti kulutuksen kasvusta, ja sen myynnin määrä kasvoi 52 prosenttia ja markkinaosuus 35 prosenttia vuoteen 2002 verrattuna, sen markkinaosuus pienentyi tätä seuraavina vuosina samalla, kun Etelä-Afrikasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä kasvoi voimakkaasti.

(54)

Keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille ostajille yhteisön markkinoilla olivat laskussa vuoteen 2004 asti. Tämä kuvastaa yhteisön tuotannonalan pyrkimyksiä kilpailla polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kanssa ja pysyä markkinoilla. Vuonna 2004 hinnat kuitenkin saavuttivat kestämättömän alhaisen tason. Tämän jälkeen hinnat nousivat 4 prosenttia vuonna 2005. Huolimatta tästä pienestä hintojen noususta vuonna 2005, mikä vahvistui tutkimusajanjaksolla, yhteisön tuotannonala ei pystynyt siirtämään hintoihinsa tärkeimmän raaka-aineen, mangaanimalmin, hinnan kehitystä. Mangaanimalmin hinta nousi jyrkästi, lähes 100 prosenttia, vuosina 2004–2005.

(55)

Yhteisön tuotannonalan elektrolyyttisen mangaanidioksidin myynnistä saaman voiton ja kassavirran tasot olivat selvästi tappiollisia.

(56)

Kannattavuus heikkeni merkittävästi, 172 prosenttia, tarkastelujakson aikana. Se oli heikoimmillaan vuonna 2003, kun tuontihinnat laskivat voimakkaimmin (– 30 prosenttia) Se kohentui vuosina 2004 ja 2005, kun myyntimäärät kasvoivat. Tutkimusajanjaksolla kannattavuus laski takaisin alhaisimmalle tasolleen hintapaineen ja raaka-aineiden hinnannousun seurauksena.

(57)

Myös kassavirta heikkeni tarkastelujakson aikana kannattavuuden laskua seuraten.

(58)

Investoinnit lisääntyivät 7 prosenttia tarkastelujakson aikana. Keskellä tätä jaksoa yhteisön tuotannonala kirjasi tiettyjä investointeja, joilla pyrittiin vähentämään tuotantokustannuksia ja ylläpitämään uusia koneita. Seuraavina vuosina investoinnit jatkuivat mutta jäivät jälleen vähäisemmiksi.

(59)

Sijoitetun pääoman tuotto samankaltaisen tuotteen tuotannon ja myynnin osalta noudatti myynnin ja kannattavuuden kehityssuuntausta ja oli tappiollinen vuonna 2003 ja tarkastelujakson lopussa.

(60)

Yhteisön tuotannonalan pääoman saantimahdollisuuksien ei huomattu tarkastelujaksolla juurikaan kärsineen, kun otetaan huomioon investointien määrä, joka oli riittävä tarvittavien pääomainvestointien kattamiseksi.

(61)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteisön tuotannonalan työllisyyden, tuottavuuden ja työvoimakustannusten kehittyminen.

(62)

Työntekijämäärä vähentyi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä 33 prosenttia. Tämä johtui sekä yhteisön tuotannonalan myynnin laskusta että sen pyrkimyksistä parantaa tuottavuutta. Yhteisön tuotannonalan rationalisointitoimet näkyivätkin tuottavuudessa, joka oli selvässä nousussa tarkastelujaksolla.

(63)

Kokonaistyövoimakustannukset supistuivat huomattavasti, 18 prosenttia. Työntekijää kohden lasketut keskimääräiset kustannukset kasvoivat suhteellisesti, kun otetaan huomioon inflaatiokehitys. Kokonaisuudessaan työvoimakustannusten osuus tuotannon kokonaiskustannuksista supistui kuitenkin huomattavasti, mikä osoittaa tehokkuuden selvää parantumista.

(64)

Polkumyyntimarginaali esitetään tarkasti edellä polkumyyntiä käsittelevässä jaksossa. Se on selvästi yli vähimmäistason. Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei myöskään voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat.

(65)

Ei ollut mitään merkkejä siitä, että yhteisön tuotannonala olisi toipumassa aiemman polkumyynnin tai tuetun tuonnin vaikutuksista.

(66)

Tuonti Etelä-Afrikasta on kasvanut merkittävästi sekä absoluuttisesti että markkinaosuudella mitattuna. Tarkastelujaksolla tuonnin osuus kasvoi absoluuttisesti mitattuna 69 prosenttia ja noin 81 prosenttia osuutena yhteisön kulutuksesta mitattuna, ja se saavutti 60–70 prosentin markkinaosuuden.

(67)

Lisäksi tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat alittivat huomattavasti yhteisön tuotannonalan myyntihinnat tutkimusajanjaksolla. Painotettujen keskihintojen perusteella laskettu hinnan alittavuus oli tutkimusajanjaksolla vaihteluvälillä 11–14 prosenttia.

(68)

Tarkastelujaksolla yhteisön kulutus supistui 7 prosenttia, ja samalla yhteisön tuotannonalan myyntimäärä pienentyi 9 prosenttia ja sen markkinaosuus 3 prosenttia. Tutkimusajanjaksolla nämä indikaattorit heikentyivät voimakkaasti: myynti pienentyi 22 prosenttiyksikköä ja markkinaosuus 13 prosenttiyksikköä vuoteen 2005 verrattuna.

(69)

Kun myyntimäärät, markkinaosuus ja hinnat olivat laskussa, yhteisön tuotannonala ei voinut siirtää raaka-aineiden yleistä hinnannousua asiakkailleen. Seurauksena kannattavuus laski reilusti tappiolliseksi.

(70)

Huolimatta yhteisön tuotannonalan huomattavista investoinneista tarkastelujakson aikana ja jatkuvista ponnisteluista tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi sen kannattavuus, kassavirta ja sijoitetun pääoman tuotto heikkenivät rajusti ja päätyivät huomattavasti tappiollisiksi.

(71)

Myös työllisyysindikaattoreiden kääntyminen laskusuuntaan kertoo yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemisestä tarkastelujakson aikana.

(72)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(73)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkittiin, oliko Etelä-Afrikasta peräisin olevalla polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneella merkittävällä vahingolla syy-yhteys. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei näiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsota johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(74)

Kuten kappaleessa 43 ja 44 todettiin, tuonti kasvoi tasaisesti ja merkittävästi tarkastelujakson aikana – kasvua oli määrällisesti 69 prosenttia ja markkinaosuudella mitattuna 81 prosenttia. Etelä-Afrikasta peräisin olevan tuonnin yksikkökohtainen myyntihinta laski 31 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tutkimusajanjaksolla Etelä-Afrikasta peräisin olevan tuonnin hinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 11–14 prosentilla.

(75)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta osoittaa selvästi se, että useat merkittävät käyttäjät, joiden osuus on yli 60 prosenttia kokonaiskulutuksesta, päättivät siirtää hankintansa yhteisön tuotannonalalta eteläafrikkalaiseen tuotteeseen. Tarkastelujakson alussa nämä käyttäjät ostivat vain vähäisiä määriä Etelä-Afrikasta, mutta tarkastelujakson lopussa ja tutkimusajanjaksolla ne tekivät jopa 70–100 prosenttia tarvitsemistaan hankinnoista Etelä-Afrikasta.

(76)

Samalla yhteisön tuotannonalan oli alennettava hintojaan jyrkästi, jotta se olisi pystynyt säilyttämään myyntisopimuksensa muiden käyttäjien kanssa.

(77)

Yhteisön tuotannonalan supistuva markkinaosuus on tarkastelujaksolla nähtävä suhteessa Etelä-Afrikan tuonnin määrän ja markkinaosuuden kasvuun. Kun yhteisön kulutus vuonna 2005 ja tutkimusajanjaksolla laski 18 prosenttia suhteessa sen vuonna 2004 tapahtuneeseen jyrkkään kasvuun, tuonti Etelä-Afrikasta kasvoi absoluuttisesti mitattuna 8 prosenttia ja markkinaosuudessa kasvua oli noin 31 prosenttia. Samaan aikaan yhteisön tuotannonala menetti 28 prosenttia markkinaosuudestaan ja 40 prosenttia myynnistään.

(78)

Tästä syystä päätellään alustavasti, että polkumyyntinä tapahtunut tuonti, jonka määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi vuodesta 2002 lähtien ja joka tapahtui polkumyyntihinnoin ja merkittävällä hintojen ja viitehintojen alittavuuden tasolla, vaikutti aiheuttamansa paineen kautta ratkaisevalla tavalla yhteisön tuotannonalan myynnin menetykseen ja tämän seurauksena sen kannattavuuteen, kassavirran kehitykseen sekä sijoitetun pääoman tuoton, työllisyyden ja varastojen kasvun kielteiseen tilanteeseen.

(79)

Eurostatin tietojen mukaan tuonti muista kolmansista maista kehittyi seuraavasti:

(80)

Tarkastelujakson alussa elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuonti muista kolmansista maista vastasi 15 prosentin markkinaosuutta. Seuraavina vuosina tällainen tuonti supistui merkittävästi, ja tutkimusajanjakson lopulla sillä oli vain 8 prosentin osuus markkinoista. Tällaisen tuonnin hinta pysyi pääsääntöisesti Etelä-Afrikan hintoja korkeammalla tasolla ja jopa nousi 1 prosentilla.

(81)

Monissa toimitetuissa tiedoissa väitettiin, että elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuonti Kiinasta, joka ei ole tämä tutkimuksen kohteena, on osaltaan merkittävästi lisännyt yhteisön tuottajan kärsimää vahinkoa. Tutkimusajanjaksolla tuonti Kiinasta vastasi ainoastaan 0,6:ta prosenttia kaikesta kolmansien maiden tuonnista, ja vaikka se tapahtui Etelä-Afrikan tuotetta alhaisempiin keskihintoihin, sen ei näin ollen voida katsoa poistavan syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(82)

Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi, olisiko vienti EU:n ulkopuolisiin maihin voinut olla osasyynä tuotannonalan tarkastelujaksolla kärsimään vahinkoon.

(83)

Todettiin, että yhteisön tuotannonalan vientimäärät kasvoivat 9 prosenttia tarkastelujaksolla ja että vientihinnan 14 prosentin laskusta huolimatta hinta oli selvästi yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia korkeampi. Tämän vuoksi yhteisön tuotannonalan vientitoiminta ei ole voinut myötävaikuttaa tämän jakson aikana aiheutuneeseen vahinkoon.

(84)

Kuten edellä mainittiin, yhteisössä oli tarkastelujakson alussa kaksi muuta tuottajaa.

(85)

Näistä toinen, joka toimi Irlannissa, lopetti tuotannon vuonna 2003, koska polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttama voimakas hintapaine johti myynnin supistumiseen ja talousvaikeuksiin. Toinen, Espanjassa sijaitseva tuottaja, ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Koska yhteistyötä ei ollut, tiedot muiden tuottajien myynnistä yhteisön markkinoilla saatiin käyttäjäkyselyistä. Tutkimuksen tulosten mukaan viimeksi mainittu yritys harjoitti sekä paristojen että elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuotantoa. Suurin osa tämän yrityksen tuottamasta elektrolyyttisestä mangaanidioksidista käytettiin ilmeisesti sen omaan paristotuotantoon. Yrityksellä oli kuitenkin yhä merkittävämpi asema myös yhteisön elektrolyyttisen mangaanidioksidin markkinoilla.

(86)

On selvää, että muiden EY:n tuottajien yleiseen tilanteeseen vaikuttaa se, että yksi tuottajista lopetti toimintansa vuonna 2003 ja toinen tuottaja ei myynyt merkittäviä määriä EY:n markkinoille tarkastelujakson aikana. Tutkimuksessa saaduista tiedoista voidaan kuitenkin päätellä, että Etelä-Afrikan tuonnin aiheuttama hintapaine ja markkinoiden muutokset vaikuttivat myös näihin yhteisön tuottajiin, sillä niiden markkinaosuus supistui 10–25 prosentista 4–10 prosenttiin. Muiden yhteisön tuottajien myynti ei näin ollen ole voinut aiheuttaa yhteisön tuotannonalan kärsimää vahinkoa.

(87)

Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi, olisiko kysynnän supistuminen yhteisön markkinoilla voinut olla osasyynä tuotannonalan tarkastelujaksolla kärsimään vahinkoon. Todettiin, että näin ei ollut. Kuten kappaleissa 52 ja 77 todettiin, yhteisön tuotannonalan myynti supistui enemmän kuin yhteisön kokonaiskulutus ja samalla Etelä-Afrikan tuonnin vastaava markkinaosuus kasvoi merkittävästi.

(88)

Väitettiin että vahinko johtui pääasiassa perusraaka-aineen, mangaanimalmin, maailmanlaajuisesta hinnannoususta. Mangaanimalmin hinnat pysyivät vakaina vuoteen 2004, minkä jälkeen ne äkisti kaksinkertaistuivat vuonna 2005 ja laskivat hieman tutkimusajanjakson aikana. Yhteisön tuotannonalan yksikkökohtaiset tuotantokustannukset nousivat tämän vuoksi 19 prosenttia.

(89)

Koska Etelä-Afrikasta peräisin olevan tuonnin hinnat nousivat kuitenkin vain 1 prosenttiyksikön samana jaksona (2004–2005), yhteisön tuotannonala, joka yritti kilpailla polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kanssa ja pysyä markkinoilla, ei kyennyt siirtämään kustannusten kokonaiskasvua käyttäjille. Yhteisön tuotannonala pystyi nostamaan hintojaan vain 4 prosenttiyksikköä, jolloin ne jäivät tuotantokustannuksia alhaisemmiksi.

(90)

Näissä olosuhteissa katsottiin, että kustannusten nousu ei sinänsä ollut vahinkoa aiheuttanut tekijä vaan että yhteisön tuotannonala ei ollut kyennyt siirtämään kustannusten nousua asiakkailleen, koska Etelä-Afrikasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti, jossa raaka-aineiden hinnannousu ei näkynyt, painoi hintoja alas. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(91)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että Kiinan kasvaneen tuotantokapasiteetin aiheuttama elektrolyyttisen mangaanidioksidin maailmanlaajuinen ylitarjonta oli laskenut elektrolyyttisen mangaanidioksidin hintoja ja näin aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle koituneen vahingon.

(92)

Koska Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä oli vähäinen, tätä väitettä ei kuitenkaan voitu hyväksyä, vaikka tällainen tuonti tarkastelujaksolla tapahtui verrattain alhaisiin hintoihin.

(93)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät lisäksi, että yhteisön tuotannonalan myyntihintojen lasku elektrolyyttisen mangaanidioksidin kaupassa oli seurausta paristontuottajien lisääntyvästä kilpailusta ja niille aiheutuneesta hintapaineesta eikä siis Etelä-Afrikasta peräisin olevasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(94)

Tutkimus osoitti, että EY:n paristontuottajiin kohdistui todellakin hintapaine, joka aiheutui maailmanlaajuisesta raaka-aineiden hintojen noususta ja lisääntyneestä kilpailusta. Todettiin kuitenkin, että yhteisön markkinoilla toimivien elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuottajien vähäisen määrän vuoksi niillä oli vahva asema neuvoteltaessa tarkasteltavana olevan tuotteen hinnoista paristonvalmistajien kanssa. Tämän vuoksi katsotaan, että elektrolyyttisen mangaanidioksidin myyntihintojen lasku yhteisössä on suoraan seurausta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista ja hintojen alittavuudesta, jota vientiä harjoittava Etelä-Afrikan tuottaja oli toteuttanut tarkastelujakson alusta alkaen, eikä siis väitetystä paristontuottajien aiheuttamasta hintapaineesta. Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että paristontuottajien lisääntyvä kilpailu ei poista syy-yhteyttä polkumyynnillä Etelä-Afrikasta tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon väliltä.

(95)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että Etelä-Afrikasta peräisin olevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat voimakkaasti koko tarkastelujakson ajan, mihin yhdistyi huomattava hintojen lasku sekä merkittävä hintojen alittavuus tutkimusajanjakson aikana. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi samanaikaisesti, kun yhteisön tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus pienentyivät merkittävästi. Yhdessä hintojen laskupaineen kanssa tämän seurauksena oli mm. huomattavia yhteisön tuotannonalalle koituneita tappioita tutkimusajanjakson aikana.

(96)

Lisäksi tutkittaessa muita sellaisia tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, ilmeni ettei yksikään niistä ollut voinut vaikuttaa tuotannonalaan yhtä merkittävästi kielteisellä tavalla kuin Etelä-Afrikasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti.

(97)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että kyseinen polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(98)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, oliko polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto asianomaisesta maasta peräisin olevassa tuonnissa ei olisi yhteisön edun mukaista.

(99)

Komissio lähetti kyselylomakkeen ainoalle Etelä-Afrikasta peräisin olevan elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuojalle sekä kaikille teollisuuden käyttäjille, joihin toimenpiteiden tiedettiin vaikuttavan tai joiden osalta vaikutusta pidettiin todennäköisenä. Kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset tuojalta ja neljältä suurelta tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjältä yhteisössä.

(100)

On syytä muistaa, että yhteisön tuotannonala käsittää yhden tuottajan, jonka tuotantolaitokset sijaitsevat Kreikassa ja jonka myynti ja kannattavuus heikkenivät merkittävästi tarkastelujaksolla, millä oli kielteinen vaikutus sen markkinaosuuteen, työllisyyteen ja sijoitetun pääoman tuottoon ja kassavirtaan.

(101)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, on todennäköistä, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin synnyttämä hintapaine heikentää yhteisön tuotannonalan kannattavuutta siten, että elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuotanto yhteisössä lakkaa. On muistettava, että yksi yhteisön tuottajista lopetti tuotannon tarkastelujaksolla. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun Etelä-Afrikan tuonnin aiheuttama paine yhteisön markkinoilla kasvoi. Valituksen tehneen yhteisön tuottajan oli lisäksi väliaikaisesti keskeytettävä tuotanto yhdeksi kuukaudeksi vuonna 2003, ja se on ilmoittanut komissiolle vastaavasta, pidemmän aikaa kestävästä tilanteesta vuonna 2007.

(102)

On huomattava, että vientiä harjoittavan Etelä-Afrikan tuottajan tavoin yhteisön tuotannonala tuottaa ainoastaan elektrolyyttistä mangaanidioksidia, eikä tuotantolinjoja voida käyttää minkään muiden tuotteiden tuotantoon.

(103)

On kuitenkin odotettavissa, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vahvistamisen jälkeen yhteisön tuotannonalan myyntimäärät ja -hinnat yhteisön markkinoilla nousevat, jolloin yhteisön tuotannonalan kannattavuus kohentuu ja sulkemiselta vältytään.

(104)

Tämän vuoksi on selvää, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisivat yhteisön tuotannonalan etujen mukaisia.

(105)

Ainoa tuotannonala, jolla elektrolyyttistä mangaanidioksidia käytetään, on alkaali- ja hiili-sinkkiparistojen tuotanto.

(106)

Kuten edellä todettiin, kyselylomakkeet lähetettiin kaikille tunnetuille paristonvalmistajille yhteisössä. Vastaukset saatiin neljältä yritykseltä, jotka edustavat 93:a prosenttia yhteisön kulutuksesta; vastauksista kolme tarkistettiin paikan päällä.

(107)

Kuten edellä mainittiin, todettiin, että EY:n paristonvalmistajiin kohdistui merkittävä paine, jonka syinä olivat raaka-aineiden (sinkin, nikkelin, kuparin ja teräksen) maailmanlaajuinen hinnannousu sekä lisääntynyt kilpailu maailmanlaajuisilla paristomarkkinoilla. Paristonvalmistajat katsoivat, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto Etelä-Afrikasta tulevassa tuonnissa lisäisi nykyistä hintapainetta ja aiheuttaisi tappioita, sillä ne eivät pystyisi siirtämään mahdollisia hinnankorotuksia asiakkailleen. Todettiin kuitenkin, että nämä yritykset olivat yleisesti edelleen hyvässä taloudellisessa tilanteessa, niiden voitto ennen veroja oli ollut huomattava tutkimusajanjaksolla ja ne olivat kasvattaneet myyntimääräänsä tarkastelujaksolla tuotemerkkiensä myönteisen julkisuuskuvan ansiosta. Saatujen tietojen pohjalta voitiin todentaa, että elektrolyyttisen mangaanidioksidin osuus paristojen valmistuksen kokonaiskustannuksista voi vaihdella 10–15 prosentin välillä (pariston koon mukaisesti), ja voitiin arvioida, että ehdotetun tasoisen polkumyyntitullin määrääminen nostaisi paristojen hintaa enintään 0,01–0,02 euroa. Tämä paristojen hinnannousu, jonka polkumyyntitullien määrääminen saattaa aiheuttaa, saatiin soveltamalla ehdotetun tasoista tullia neljän erikokoisen pariston tuotantokustannuksiin.

(108)

Vaikka toimenpiteiden soveltamista yleisesti vastustettiin, useat käyttäjät myönsivät, että yhteisön tuotannonalan katoamisella olisi luultavasti kielteinen vaikutus niiden tilanteeseen ja kilpailuun EY:n markkinoilla, koska yhteisön tuotannonala tuottaa korkealaatuista elektrolyyttistä mangaanidioksidia, joka soveltuu laadukkaiden paristojen valmistukseen. Jos yhteisön tuotannonala katoaisi, olisi vaarana, että käyttäjät tulisivat riippuvaisiksi pelkästään Etelä-Afrikan elektrolyyttisestä mangaanidioksidista.

(109)

Tämän vuoksi voidaan alustavasti päätellä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei todennäköisesti vaikuta vakavasti käyttäjäteollisuuden tilanteeseen.

(110)

Ainoa elektrolyyttistä mangaanidioksidia yhteisöön Etelä-Afrikasta tuova maahantuoja toimi tutkimuksessa yhteistyössä. Toimitettujen tietojen pohjalta todettiin, että tämä maahantuoja oli Deltan yksinomainen ja riippumaton edustaja. Kaikki elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuonti Etelä-Afrikasta yhteisöön tapahtui tämän yrityksen kautta. Sen kauppatoiminta vastasi lähes 20 prosentista sen liikevaihtoa. Tämä maahantuoja toi esille huolensa mahdollisesta toimenpiteiden käyttöönotosta. Vaikka sen myynti vähentyisikin toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ja sen edustajanpalkkiot pienentyisivät, sen rahoitustilanteen uskotaan pysyvän terveenä, ja on epätodennäköistä, että toimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi merkittävästi kyseiseen maahantuojaan. On selvää, että polkumyyntitullin vaikutus jäisi käyttäjien kannettavaksi.

(111)

Tästä syystä päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotolla ei todennäköisesti ole vakavaa kielteistä vaikutusta yhteisön tuojien tilanteeseen.

(112)

Toimenpiteiden käyttöönoton voidaan odottaa antavan yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden saavuttaa takaisin menettämäänsä myyntiä ja markkinaosuuksia ja parantaa kannattavuuttaan. Yhteisön tuotannonalan heikkenevä tilanne huomioon ottaen on olemassa merkittävä riski, että yhteisön tuotannonala joutuu sulkemaan tuotantolaitoksensa ja irtisanomaan työntekijänsä, jos toimenpiteitä ei toteuteta.

(113)

Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään paristojen valmistuksessa, missä elektrolyyttisen mangaanidioksidin kustannukset eivät ole lopullisten tuotteiden arvoon verrattuna merkittäviä, käyttäjiin kohdistuva vaikutus ei olisi huomattava, kuten edellä 107 kappaleessa selvitetään.

(114)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, ettei ole pakottavia syitä luopua polkumyyntitullien käyttöönotosta Etelä-Afrikasta peräisin olevien tiettyjen mangaanidioksidien tuonnissa.

(115)

Polkumyyntiä, siitä aiheutuvaa vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(116)

Toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan kyseisestä tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutuva vahinko ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen kokonaismyyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä laskelmassa käytetty voittomarginaali ennen veroja vastaa yhteisön tuotannonalan saavuttamaa voittoa ennen tarkastelujakson alkua, jolloin Etelä-Afrikasta peräisin olevan elektrolyyttisen mangaanidioksidin hinnat olivat samalla tasolla kuin yhteisön tuotannonalan myymän samankaltaisen tuotteen hinnat.

(117)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa (ks. 45 kappale) määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan markkinoillaan myymien samankaltaisten tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa tutkimusajanjakson tosiasiallisella tappiolla/voitolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta.

(118)

Vahinkomarginaali oli merkittävästi korkeampi kuin havaittu polkumyyntimarginaali.

(119)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan todettua polkumyyntimarginaalia, koska se on alhaisempi kuin edellä laskettu vahinkomarginaali.

(120)

Edellä sanotun perusteella ehdotetut väliaikaiset tullit ovat seuraavat:

(121)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista toimenpiteistä päätettäessä,