8.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/1

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2597/1999 (3) käyttöön lopullisen tasoitustullin, jäljempänä ”lopulliset tasoitustoimenpiteet”, Intiasta peräisin olevan CN-koodeihin ex 3920 62 19 ja ex 3920 62 90 kuuluvan polyeteenitereftalaattikalvon, jäljempänä ”PET-kalvo”, tuonnissa yhteisöön. Toimenpiteiden lajiksi valittiin tietyiltä nimeltä mainituilta viejiltä peräisin olevaan tuontiin sovellettava 3,8–19,1 prosentin arvotulli ja kaikkien muiden yritysten tuotteisiin sovellettava 19,1 prosentin jäännöstulli.

(2)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1676/2001 (4) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuonnissa yhteisöön. Toimenpiteiden lajiksi valittiin 0–62,6 prosentin arvotulli, jota sovelletaan Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuontiin, jäljempänä ”lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet”, lukuun ottamatta tuotteita, jotka ovat peräisin muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä tarjottujen sitoumusten hyväksymisestä tehdyllä komission päätöksellä 2001/645/EY (5) hyväksytyn sitoumuksen antaneilta viideltä intialaiselta yritykseltä (Ester Industries Limited, jäljempänä ”Ester”, Flex Industries Limited, jäljempänä ”Flex”, Garware Polyester Limited, jäljempänä ”Garware”, MTZ Polyfilms Limited, jäljempänä ”MTZ”, ja Polyplex Corporation Limited, jäljempänä ”Polyplex”.

(3)

Asetuksilla (EY) N:o 1975/2004 ja (EY) N:o 1976/2004 neuvosto ulotti Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuontiin sovellettavat lopulliset tasoitustoimenpiteet ja lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet koskemaan myös saman tuotteen tuontia Brasiliasta ja Israelista riippumatta siitä, onko tuotteen alkuperämaaksi ilmoitettu Brasilia tai Israel.

(4)

Tammikuun 4 päivänä 2005 (6) komissio pani vireille asetuksen (EY) N:o 1676/2001 osittaisen välivaiheen tarkastelun, joka rajattiin koskemaan lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tasoa. Kyseinen tutkimus on päätetty neuvoston asetuksella (EY) N:o 366/2006 (7), jolla lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tasoa päätettiin muuttaa.

(5)

Joulukuun 10 päivänä 2004 (8) komissio pani vireille lopullisten tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun. Tämä tutkimus on päätetty neuvoston asetuksella (EY) N:o 367/2006 (9), jolla lopulliset tasoitustoimenpiteet päätettiin pitää voimassa.

(6)

Intialainen vientiä harjoittava tuottaja Polyplex, jolta oli päätöksellä 2001/645/EY jo hyväksytty voimassa oleviin polkumyynnin vastaisiin toimenpiteisiin liittyvä sitoumus, pyysi vuonna 2002 tasoitustoimenpiteiden muotoon rajatun, yhtä yritystä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa. Polyplexin toimittamien tietojen mukaan samankaltainen sitoumus poistaisi tukien vahingolliset vaikutukset ja sitä voitaisiin myös valvoa. Tästä syystä oli perusteltua tarkastella tasoitustoimenpiteen muotoa.

(7)

Yhteisön tuottajat Du Pont Teijin Films, Mitsubishi Polyester Film GmbH ja Nuroll SpA, jäljempänä ”pyynnön esittäjät”, pyysivät lokakuussa 2003 polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden muotoon rajatun osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa. Pyynnön esittäjien tuotanto muodostaa pääosan PET-kalvon tuotannosta yhteisössä. Toray Plastics Europe ilmaisi tukevansa pyyntöä kuulumatta kuitenkaan muodollisesti pyynnön esittäjiin.

(8)

Pyynnön esittäjät väittivät, etteivät toimenpiteet tuolloin sovelletussa muodossaan (eli päätöksellä 2001/645/EY hyväksyttyinä sitoumuksina) enää olleet tehokas keino vahingollisen polkumyynnin poistamiseen. Pyynnön esittäjien mukaan asianomaisten viejien tuotevalikoima oli voimassa olevien, vähimmäistuontihintoihin perustuvien sitoumusten hyväksymisen jälkeen kehittynyt ja käsitti nyt teknisesti kehittyneempää kalvoa, mistä syystä joitakin tuotteita koskevat vähimmäishinnat eivät enää vastanneet niiden todellista arvoa; tämä puolestaan tarkoittaa niiden mukaan sitä, että tekniikan kehitys huomioon ottaen toimenpiteiden pohjana oleva järjestelmä ei enää ole asianmukainen. Näin ollen sitoumusten ei enää katsottu riittävän poistamaan polkumyynnin vahingollisia vaikutuksia.

(9)

Komissio ilmoitti 28 päivänä kesäkuuta 2002Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (10) panevansa tuetun tuonnin perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti vireille tukien vastaisten toimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun, joka rajattaisiin koskemaan intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan Polyplexin tarjoaman sitoumuksen hyväksyttävyyttä.

(10)

Koska marraskuussa 2003 pantiin vireille polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden muotoa (eli voimassa olevia sitoumuksia) koskeva osittainen välivaiheen tarkastelu, kuten jäljempänä 12 ja 13 kappaleessa selostetaan, kysymys Polyplexin sitoumustarjouksen hyväksyttävyydestä jätettiin auki, jotta molemmat tarkastelut voitaisiin saattaa päätökseen samanaikaisesti. Komissio ilmoitti tästä aikomuksestaan virallisesti Polyplexille. Pyynnön esittäjä ei esittänyt tältä osin huomautuksia.

(11)

Komissio ilmoitti 22 päivänä marraskuuta 2003Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (11) panevansa vireille polkumyynnin perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun.

(12)

Tarkastelu rajattiin koskemaan niihin viiteen intialaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan sovellettavia toimenpiteitä, joilta oli hyväksytty sitoumukset. Tutkimusajanjakso käsitti 1 päivän lokakuuta 2002 ja 30 päivän syyskuuta 2003 välisen ajan, jäljempänä ”tämän tutkimuksen tutkimusajanjakso”.

(13)

Komissio ilmoitti vientiä harjoittaville tuottajille, viejämaan edustajille ja yhteisön tuottajille virallisesti tarkastelun vireillepanosta. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(14)

Saadakseen tutkimuksensa kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti kyselylomakkeen asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka kaikki toimivat yhteistyössä vastaamalla kyselylomakkeeseen. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimitiloihin:

(15)

Tarkasteltavana oleva tuote on alkuperäisessä tutkimuksessa määritellyn mukaisesti Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaattikalvo, joka yleensä luokitellaan CN-koodeihin ex 3920 62 19 ja ex 3920 62 90.

(16)

PET-kalvolla on tiettyjä fysikaalisia, kemiallisia ja teknisiä ominaisuuksia, joihin kuuluvat muun muassa paksuus, pinnoiteominaisuudet, pintakäsittely ja mekaaniset ominaisuudet; näiden perusteella määräytyvät PET-kalvon eri lajit, jotka ovat tulosta peruskalvon erilaisista käsittelyistä (muun muassa koronakäsittely, metallointi ja kemiallinen pinnoitus) tuotantoprosessin aikana tai sen jälkeen. PET-kalvoa on siten monenlaista ja monentyyppistä. Koska tuotteella on suuri määrä erilaisia esittämismuotoja (tuotetyyppejä) ja koska sitoumusten valvontaa haluttiin helpottaa, tuotteet jaettiin erilaisiin luokkiin (ryhmiin) niiden teknisten ominaisuuksien perusteella. Näiden ryhmien perusteella määritettiin sitoumuksissa vahvistetut vähimmäistuontihinnat. Alkuperäisessä tutkimuksessa kyseisiin ryhmiin perustuvia vähimmäistuontihintoja oli viejää kohti 10–32.

(17)

Tämän tarkastelun yhteydessä tehtiin vertailu, jossa tarkasteltiin tuoteryhmien sisäisiä mallivalikoimia ja hintavaihteluja alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyn tutkimusajanjakson, jäljempänä ”alkuperäinen tutkimusajanjakso”, ja tämän tutkimuksen tutkimusajanjakson aikana.

(18)

Tarkastelu osoitti, että tiettyihin tuoteryhmiin kuuluvina myytyjen mallien valikoima on muuttunut sitoumusten hyväksymisen jälkeen. Useiden tutkimuksen kohteena olevien yritysten tapauksessa muutokset ovat olleet erittäin merkittäviä, jopa niin, että eräissä tuoteryhmissä useimmat tutkimusajanjaksona yhteisöön viedyt tuotteen esittämismuodot eivät enää vastaa alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana vietyjä tuotteita. Tuoteryhmissä havaittuihin muutoksiin kuuluivat esimerkiksi arvoltaan vähäisempien tuotteiden pois jättäminen, uusien nähtävästi arvokkaampien tuotteiden lisääminen ja eräissä tapauksissa näiden yhdistelmä.

(19)

Tarkastelussa kävi lisäksi ilmi, että tietyissä tuoteryhmissä ryhmän sisäinen hintaero (tuotearvojen vaihteluväli) on muuttunut merkittävästi sitoumusten hyväksymisen jälkeen. Lisäksi olisi huomattava, että myös myynnin rakenteessa on tapahtunut huomattava muutos sitoumusten hyväksymisen jälkeen. Myyntiä on nähtävästi pyritty keskittämään niihin tuoteryhmiin, joille on vahvistettu alempi vähimmäishinta.

(20)

Koska vähimmäistuontihinnat ja sitoumukset vahvistettiin tuoteryhmittäin alkuperäisen tutkimusajanjakson tuotetyyppivalikoiman ja vastaavien arvojen perusteella, on selvää, että näissä tuoteryhmissä tapahtuneet tuotevalikoiman ja arvojen muutokset ovat johtaneet siihen, ettei kyseisillä vähimmäistuontihinnoilla ja sitoumuksilla enää pystytä torjumaan polkumyynnin vahingollisia vaikutuksia.

(21)

Polyplexin tarjoaman sitoumuksen hyväksyttävyyden tutkimiseen rajatun tarkastelun osalta voidaan todeta, että tutkimuksen mukaan sitoumuksen valvonta olisi kyseisen yrityksen rakenteen vuoksi monimutkaista, minkä johdosta sitoumus ei olisi tehokas tasoitustoimenpiteen muoto. Valvonnasta tekee monimutkaista se, että tarkasteltavana olevaa tuotetta valmistaa myös Polyplexiin etuyhteydessä oleva yritys kolmannessa maassa (Thaimaassa), mikä aiheuttaa hintojen ristiinkompensoinnin vaaran siinä tapauksessa, että myös kyseinen Thaimaassa toimiva yritys vie tuotetta yhteisöön. Koska sitoumuksen valvonta ja siten täytäntöönpano olisi vaikeaa, sen asianmukaista soveltamista ei voitaisi taata.

(22)

Voimassa olevat sitoumukset ja niihin liittyvät tuoteryhmiin perustuvat vähimmäistuontihinnat jättävät viejille paljon liikkumavaraa, jonka puitteissa ne voivat muuttaa kuhunkin ryhmään kuuluvien tuotteiden teknisiä ominaisuuksia. Tarkasteltavana olevassa tuotteessa on lukuisia ja jatkuvasti kehittyviä erityispiirteitä, joiden perusteella myyntihinnat suurelta osin määräytyvät. Kyseisten erityispiirteiden muutoksilla on näin ollen merkittävä vaikutus hintoihin. Ainoa toimiva keino lisätä tuoteryhmien yhtenäisyyttä fyysisten ominaisuuksien ja hintojen suhteen olisi jakaa ne edelleen alaryhmiin. Tämä johtaisi kuitenkin tuoteryhmien lukumäärän moninkertaistumiseen, mikä tekisi sitoumusten valvonnasta käytännössä mahdotonta erityisesti siksi, että tulliviranomaisten olisi tuonnin yhteydessä vaikea tehdä eroa tuotetyyppien ja tuoteryhmiin luokittelun välillä. Tuoteryhmien määrä yritystä kohti voisi lisäksi kasvaa 5–11-kertaiseksi nykyisiin sitoumuksiin verrattuna, jos useampia eri tuotetyyppien ominaisuuksia otettaisiin huomioon tarkemman luokituksen aikaansaamiseksi. Tuotetyypit jaetaan nykyisin jo satoihin eri ryhmiin, mikä tekee sitoumuksista mahdottomia soveltaa. Tämä luku saattaa vielä kasvaa, kun tuotteen ominaisuuksia kehitetään edelleen.

(23)

Eräiden tarkastelun kohteena olevien yritysten tapauksessa tiettyyn tuoteryhmään kuuluvina myydyt mallit eivät ole muuttuneet merkittävästi sitoumusten hyväksymisen jälkeen. Tuoteryhmien lukumäärä saattaa kuitenkin kasvaa ryhmien sisällä tapahtuvien muutosten vuoksi, kuten 22 kappaleessa todettiin, milloin tahansa tulevaisuudessa ja minkä tahansa vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa.

(24)

Tämän vuoksi voidaan päätellä, että sitoumusten tehokas valvonta edellyttäisi, että tuoteryhmät olisivat fyysisten ominaisuuksien ja hintojen suhteen huomattavasti nykyistä yhtenäisempiä. Näiden ominaisuuksien olisi pysyttävä vakaina sitoumuksen koko keston ajan. Tutkimus on osoittanut, että näin ei ole käynyt PET-kalvon tapauksessa.

(25)

Edellä esitettyjen tosiasioiden ja huomioiden perusteella katsotaan, etteivät sitoumukset ole sopiva keino torjua polkumyynnin vahingollisia vaikutuksia, koska niihin liittyy sekä huomattavia valvonta- ja täytäntöönpano-ongelmia että kohtuuttomia riskejä. Näin ollen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden muotoa koskevan tarkastelun kohteena olevilta viideltä intialaiselta tuottajalta hyväksytyt sitoumukset olisi peruutettava.

(26)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella päätös voimassa olevien sitoumusten peruuttamisesta tehtiin, ja niille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia.

(27)

Edellä mainittujen tietojen ilmoittamisen jälkeen eräät osapuolet totesivat, ettei sitoumuksiin niiden mielestä liity valvonta- tai täytäntöönpano-ongelmia eikä toimenpiteiden muotoon näin ollen liity mitään riskejä. Monet vientiä harjoittavat tuottajat katsoivat lisäksi, etteivät ne olleet rikkoneet sitoumussopimuksiaan. Yksi asianomaisista vientiä harjoittavista tuottajista totesi, että vireillepanoilmoituksessa oli viitattu uusien tuotetyyppien kehittämisen merkitykseen; se itse ei ollut kuitenkaan tuonut EU:n markkinoille uusia tuotetyyppejä voimassa olevan sitoumuksen tarjoamisajankohdan ja tämän tutkimuksen tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(28)

Teknisten näkökohtien osalta voidaan todeta, että jo pelkästään asianomaisen tuotteen erilaisten muunnelmien suuri määrä yhdessä tuotekehitysmahdollisuuksien kanssa tekee sitoumusten käytön tässä tapauksessa mahdottomaksi, sillä tuotteessa tapahtuvat muutokset edellyttäisivät vähimmäistuontihintojen jatkuvia tarkistuksia, mitä olisi käytännössä mahdotonta toteuttaa (ks. 22 kappale). Tältä osin olisi myös huomattava, että perusasetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaan ehdotettuja sitoumuksia ei tarvitse hyväksyä, jos niiden hyväksyminen olisi viranomaisten mielestä epäkäytännöllistä, esimerkiksi jos tosiasiallisten tai mahdollisten viejien määrä on liian suuri tai muista syistä. Vastauksena viejien väitteeseen, jonka mukaan ne eivät ole rikkoneet sitoumustensa ehtoja, voidaan todeta, ettei tällaista ole väitettykään tapahtuneen. Sitoumusten peruuttamista koskeva päätös perustuu tutkimuksen aikana kerättyyn näyttöön siitä, että tuotevalikoiman muutokset tekevät sitoumuksista epätarkoituksenmukaisia ja että tuotteen myyntiä ei voida valvoa sitoumussopimuksissa edellytetyllä tavalla (ks. 18–20 ja 22 kappale). Tutkimus osoitti myös, että yhteisössä myydään nykyisin sitoumussopimusten perusteella laajalti sellaisia kalvoja, jotka eivät sisälly vähimmäistuontihintojen perustana käytettyyn tuotevalikoimaan, ja että tällaisten tuotteiden määrä ja kirjo saattaa vielä kasvaa. Näin ollen markkinatilanne on myytävän tuotteen osalta nyt erilainen kuin se, jonka perusteella sitoumukset otettiin käyttöön, mistä syystä sitoumuksissa vahvistetut vähimmäistuontihinnat eivät enää vastaa todellisuutta.

(29)

Tämän perusteella on todettava, että vaikka yksi vientiä harjoittava tuottaja ei vielä ollut tuonut markkinoille uusia tuotetyyppejä, tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että sitoumukset todettiin tämän tuotteen tapauksessa epätarkoituksenmukaisiksi ja niiden valvonta käytännössä mahdottomaksi, kuten edellä 28 kappaleessa selostetaan.

(30)

Eräät vientiä harjoittavat tuottajat viittasivat vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”WTO:n polkumyynnin vastainen sopimus”, 15 artiklaan ja siinä esitettyyn vaatimukseen, jonka mukaan teollisuusmaiden on autettava kehitysmaita, ja esittivät tämän perusteella, että vientiä harjoittaville tuottajille olisi annettava tilaisuus tarjota uusia sitoumuksia. Ne katsoivat, että sitoumukset aiottiin peruuttaa laskelmoivin, epäolennaisin perustein, mikä ei vastannut WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 15 artiklan henkeä, ja että sitoumusten peruuttaminen oli ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa.

(31)

WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 15 artiklassa viitataan tarpeeseen pyrkiä löytämään rakentavia keinoja ennen polkumyyntitullien käyttöön ottamista. Voimassa olevat sitoumukset hyväksyttiin juuri rakentavana keinona torjua vahingollista polkumyyntiä. Olisi kuitenkin huomattava, että WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaan ehdotettuja sitoumuksia ei tarvitse hyväksyä, jos viranomaiset pitävät niiden hyväksymistä epäkäytännöllisenä, esimerkiksi jos todellisten tai mahdollisten viejien määrä on liian suuri tai muista syistä. Sitoumuksia ei suinkaan olla peruuttamassa laskelmoivin perustein vaan sen vuoksi, että suoritetun tutkimuksen mukaan yhteisössä tällä hetkellä myytävät tuotteet ovat merkittävästi erilaisia kuin ne tuotteet, joiden osalta intialaiset tuottajat sitoutuivat noudattamaan vähimmäistuontihintoja. Tästä syystä sitoumusten peruuttaminen ei ole kohtuutonta vaan sitä voidaan pitää perusteltuna reaktiona vientiä harjoittavista tuottajista itsestään johtuville markkinoiden muutoksille.

(32)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden muotoa koskevan tarkastelun päätelmä, jonka mukaan sitoumukset eivät ole sopiva keino torjua polkumyynnin vahingollisia vaikutuksia, koska niihin liittyy sekä huomattavia valvonta- ja täytäntöönpano-ongelmia että kohtuuttomia riskejä, pätee myös tasoitustoimenpiteisiin. Lisäksi todettiin, että Polyplex-konsernin yritysrakenne johtaisi ongelmiin sitoumuksen valvonnassa ja täytäntöönpanossa. Tästä syystä sitoumuksen hyväksymistä pidettiin tuetun tuonnin perusasetuksen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla epäkäytännöllisenä.

(33)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että tukien vastaisten toimenpiteiden muotoa koskeva tarkastelu, joka oli rajattu koskemaan Polyplexin tarjoaman sitoumuksen hyväksyttävyyttä, olisi päätettävä hyväksymättä kyseessä olevaa sitoumusta, koska edellytykset, jotka tuetun tuonnin perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan sitoumuksen hyväksymiselle, eivät täyttyneet.

(34)

Syyt, joiden vuoksi tarjottua sitoumusta ei voitu hyväksyä, annettiin tiedoksi pyynnön esittäjälle,