15.4.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/57

(1)

Ensisijainen vastuu konfliktien ehkäisemisestä, hallinnasta ja ratkaisemisesta Afrikan mantereella on afrikkalaisilla itsellään.

(2)

Kansainvälisessä oikeudessa määritellään puitteet toimille, jotka liittyvät konfliktien ehkäisemiseen, hallintaan ja ratkaisemiseen Afrikassa.

(3)

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostolla on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan nojalla ensisijainen vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä.

(4)

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöksiä laadittaessa Euroopan unionin kantojen ja etujen puolustaminen varmistetaan täysin soveltamalla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklaa.

(5)

Neuvosto hyväksyi 26 päivänä tammikuuta 2004 yhteisen kannan 2004/85/YUTP konfliktien ehkäisemisestä, hallinnasta ja ratkaisemisesta Afrikassa (1).

(6)

Neuvosto hyväksyi istunnossaan 22 päivänä marraskuuta 2004 ETPP:n toimintasuunnitelman rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi Afrikassa ja antoi päätelmät rauhasta ja turvallisuudesta Afrikassa. Istunnossaan 13 päivänä joulukuuta 2004 neuvosto hyväksyi edellä mainitun toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koskevat suuntaviivat. Tässä yhteydessä neuvosto korosti YUTP:n puitteissa (myös ETPP:n tuella) toteutettavien toimien, Afrikan rauhanrahaston, yhteisön säädösten ja jäsenvaltioiden kahdenvälisten toimien täydentävää luonnetta.

(7)

Rauhan, turvallisuuden ja vakauden edistäminen Afrikassa on yksi Afrikan unionin (AU) tavoitteista, ja jäsenvaltioiden välisten konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen on yksi Afrikan unionin perustamisasiakirjaan sisällytetyistä periaatteista. Konfliktien ehkäisemistä, hallintaa ja ratkaisemista on käsitelty Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU) ja sen seuraajan Afrikan unionin kanssa käydyssä vuoropuhelussa, ja ne sisältyvät Kairon julistukseen ja toimintasuunnitelmaan. Afrikan unioni ja Afrikan osa-alueelliset järjestöt ovat keskeiset tekijät konfliktien ehkäisemisessä, hallinnassa ja ratkaisemisessa Afrikassa.

(8)

Tehokas konfliktinehkäisy edellyttää strategioita sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka edistävät vakaata ja paremmin ennustettavissa olevaa kansainvälistä toimintaympäristöä, sekä kattavia ja tasapainoisia avustus- ja kehitysapuohjelmia niiden paineiden helpottamiseksi, jotka laukaisevat väkivaltaisia konflikteja. Taloudellisten tekijöiden merkitys Afrikan konflikteissa sekä diplomaattisten ja taloudellisten toimenpiteiden tuomat mahdollisuudet ehkäistä ja ratkaista väkivaltaisia konflikteja on myös otettava huomioon.

(9)

Konfliktien ehkäiseminen sekä demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja hyvä hallintotapa ovat yhteydessä toisiinsa. Kehitysyhteistyöllä on tässä merkittävä asema, koska sillä voidaan vahvistaa rauhanomaisen konfliktinhallinnan valmiuksia.

(10)

HI-viruksen/aidsin ja konfliktien välinen yhteys on otettava huomioon kaikissa rauhaa ja turvallisuutta koskevissa politiikoissa. Epävakaus luo olosuhteet pandemian nopealle leviämiselle konfliktien kaikissa vaiheissa ehkäisemisestä jälleenrakentamiseen. Jo HI-viruksen ja aidsin leviämisellä itsellään on vakavia sosiaalis-taloudellisia ja poliittisia seuraamuksia niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.

(11)

Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot tekivät kumppanuussopimuksen AKT-valtioiden kanssa Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000.

(12)

Euroopan parlamentti hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2000 päätöslauselman naisten osallistumisesta konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen, ja yhteinen AKT–EU -edustajakokous hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2002 päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa koskevista asioista.

(13)

Neuvosto hyväksyi 8 päivänä joulukuuta 2003 suuntaviivat lapsista aseellisten selkkausten yhteydessä,

—

konfliktien ehkäiseminen pyrkimällä käsittelemään konfliktin perustana olevia rakenteellisempia syitä samalla kun keskitytään väkivaltaisten konfliktien välittömiin syihin eli konfliktin laukaiseviin tekijöihin,

—

kriisinhallinta käsittelemällä konfliktien akuutteja vaiheita ja tukemalla väkivallan loppumiseen tähtääviä pyrkimyksiä kaikin mahdollisin keinoin, mukaan lukien poliittinen ja käytännön tuki alueellisille ja osa-alueellisille aloitteille kaikkien osapuolten välisen tulitauon aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä tarvittaessa kriisinhallintaoperaation käynnistäminen,

—

rauhanrakentaminen pyrkimällä tukemaan väkivaltaisen konfliktin hillitsemiseksi tehtäviä aloitteita sekä valmistelemaan ja tukemaan tällaisten konfliktien rauhanomaisia ratkaisuja,

—

olojen ennalleen palauttaminen tukemalla konfliktista toipuvien valtioiden ja yhteiskuntien taloudellista, poliittista ja sosiaalista jälleenrakentamista väkivallan uudelleen leviämisen ehkäisemiseksi ja kestävän rauhan edistämiseksi.

—

kansainvälisten oikeusjärjestelmien, riitojen ratkaisumekanismien sekä alueellisen tason yhteistyöjärjestelyjen kehittämisen ja erityisesti Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston perustamisen kesäkuussa 2004,

—

yhteiskunnan rakenteiden kehittämisen lisäämällä Afrikan kansallisten turvallisuusinstituutioiden ja oikeuslaitosten tehokkuutta myös terrorismin vastaisten toimien osalta sekä yksilöimällä erityisiä toimia Afrikan maiden auttamiseksi niiden pannessa täytäntöön olemassa olevien kansainvälisten välineiden mukaiset sitoumuksensa kaikilla asiaankuuluvilla aloilla, mukaan lukien terrorismin ja laittoman kaupan torjunta,

—

tuen antamisen Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ratifioimisessa ja täysimääräisessä täytäntöönpanossa, jolla voi olla tärkeä tehtävä kansallisten instituutioiden luomisessa rankaisemattomuuden torjumiseksi. Tähän liittyen vahvistetaan myös oikeuslaitoksia, joilla on tärkeä täydentävä tehtävä tässä yhteydessä. Erityistä huomiota kiinnitetään Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön sisältyviin sotarikoksiin, kuten lasten kutsuminen tai värvääminen asevoimiin, millä on vakavia vaikutuksia konflikteista kärsivien maiden kannalta.

—

tukemaan konfliktien ehkäisemisen sisällyttämistä yhteisön kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikkaan ja siihen liittyviin maakohtaisiin ja alueellisiin strategioihin,

—

ottamaan kehitys- ja kauppayhteistyössä tarvittaessa käyttöön konflikti-indikaattoreita sekä välineitä rauhan ja konfliktin vaikutusten arvioimiseksi, jotta pienennetään sitä riskiä, että apu ja kauppa pitäisivät yllä konfliktia, ja jotta maksimoidaan yhteistyön myönteiset vaikutukset rauhanrakentamiseen,

—

varmistamaan, että koko väestö saa nopeasti konkreettisia hyötyjä,

—

parantamaan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden toimien koordinointia tällä alalla,

—

parantamaan kehitys- ja kauppayhteistyötä alueellisten, osa-alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa, jotta varmistetaan aloitteiden johdonmukaisuus ja tuetaan afrikkalaisten toimia,

—

yhteensovittamaan toimensa kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

—

toimivat yhteistyössä sen edistämiseksi, että asevientikieltoja ja muita asiaan liittyviä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöksiä noudatetaan kansainvälisesti, ja tukevat tällaisten toimenpiteiden tehokasta toteuttamista koskevia aloitteita,

—

tukevat ja aktiivisesti noudattavat jatkossakin alueellisia aloitteita, joilla ehkäistään ja torjutaan aseiden laitonta kauppaa,

—

toimivat yhteistyössä assosioituneiden maiden kannustamiseksi yhtymään Euroopan unionin hyväksymiin periaatteisiin ja toteuttamiin toimenpiteisiin. Lisäksi Euroopan unioni harkitsee tuen antamista Afrikan pyrkimyksille parantaa aseiden valmistuksen, tuonnin ja viennin valvontaa sekä tuen antamista ylimääräisten käsiaseiden valvonnalle tai hävittämiselle ja Afrikan pyrkimyksille ratkaista käsiaseisiin liittyvät ongelmat Euroopan unionin osallistumisesta käsiaseiden ja kevyiden aseiden epävakauttavan keskittymisen ja leviämisen torjumiseen 12 päivänä heinäkuuta 2002 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2002/589/YUTP (2) mukaisesti,

—

tukevat jatkossakin pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkia näkökohtia koskevaa YK:n toimintasuunnitelmaa sekä neuvotteluja, jotka koskevat kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirjaa ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumisesta, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 31 päivänä toukokuuta 2001

—

pyrkii käsittelemään konflikteja ruokkivia taloudellisia tekijöitä,

—

pyrkii edistämään Afrikan integroimista edelleen maailman talouteen ja tukemaan siitä saatavien etujen ja mahdollisuuksien tasapuolista jakautumista yhteiskunnissa,

—

tukee taloudellista ja poliittista yhteistyötä, kuten alueellisia vakautusjärjestelyjä, osapuolten välisten suhteiden lujittamiseksi ennaltaehkäisevänä ja konfliktin jälkeisenä rauhanrakentamistoimenpiteenä,

—

työskentelee sen varmistamiseksi, että kaupan alueellista yhdentymistä koskevat toimenpiteet tukevat konfliktinestoa ja -ratkaisua poliittisessa kontekstissa, jossa on suojaverkostoja haavoittuvia ryhmiä varten.

—

tekee yhteistyötä edistääkseen arvohyödykkeiden laittomaan hyödyntämiseen ja kauppaan liittyvien vientikieltojen sekä muiden asiaan liittyvien Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätösten maailmanlaajuista noudattamista sekä tukee tällaisten toimenpiteiden tehokasta toteuttamista koskevia aloitteita,

—

pyrkii aktiivisesti löytämään keinoja luonnonvarojen laittoman hyväksikäytön lopettamiseksi, jos hyväksikäyttö myötävaikuttaa väkivaltaisten konfliktien puhkeamiseen, leviämiseen tai jatkumiseen,

—

käyttää tarvittaessa rajoittavia toimenpiteitä, kuten taloudellisia ja rahoitusta koskevia pakotteita, jotka kohdistuvat toimijoihin, jotka hyötyvät väkivaltaisista konflikteista ja pahentavat niitä. Tässä yhteydessä on tarkasteltava lähemmin yksityisen sektorin (positiivista tai negatiivista) roolia konfliktinestossa ja -ratkaisussa.

—

arvioi sitä tärkeää roolia, joka valtioista riippumattomilla toimijoilla voi olla konfliktien aiheuttamisessa tai niiden ratkaisemisessa tai estämisessä. Kummassakin tapauksessa niiden rooli ja mahdollinen positiivinen vaikutus olisi selvitettävä,

—

kannustaa soveltamaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1325 varmistamalla, että sukupuolinäkökulma vaikuttaa suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja konfliktin vaikutusten arviointiin, konfliktin eri toimijoiden tarpeisiin sekä konfliktinestoa, -hallintaa ja -ratkaisua, myös rauhanprosesseja ja -neuvotteluja, koskevaan päätöksentekoon osallistumisen tasoon ja luonteeseen,

—

tarkastelee tehokkaalla ja kattavalla tavalla aseellisten konfliktien lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia lapsiin hyödyntäen erilaisia käytettävissään olevia apuvälineitä ja aikaisempaan ja käynnissä olevaan toimintaan perustuen sekä lapsia aseellisten selkkausten yhteydessä koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1460 ja 1539 ja lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti. Se pyrkii myös vaikuttamaan kolmansien maiden toimijoihin (sekä hallituksiin että valtioista riippumattomiin toimijoihin, myös aseellisiin ryhmiin), jotta nämä toteuttaisivat tehokkaita toimenpiteitä aseellisten selkkauksien piiriin joutuneiden lasten oikeuksien suojelemiseksi.

—

kehittää ja jäsentää omia voimavarojaan tukeakseen turvallisuussektorin uudistusta demokratian periaatteiden, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallintotavan puitteissa erityisesti maissa, joissa ollaan siirtymässä väkivaltaisesta konfliktista kestävään rauhaan,

—

jatkaa ja vahvistaa tukeaan käsiaseiden epävakauttavaan keskittymiseen ja hallitsemattomaan leviämiseen liittyvien ongelmien käsittelemiseksi,

—

tehostaa tukeaan aseidenriisunnalle ja kotiutettujen taistelijoiden yhteiskuntaan palaamiselle kestävältä pohjalta, kiinnittäen erityistä huomiota sukupuoleen perustuviin tarpeisiin ja sotilaallisiin toimiin värvättyjen lasten tarpeisiin,

—

lisää apuaan olemassa olevien jalkaväkimiinojen raivaamiseksi ja lisää tietoisuutta miinoista sekä kannustaa ja tukee Afrikan miinanraivauskapasiteetin kehittämistä,

—

jatkaa sellaisten toimien tukemista, joiden tarkoituksena on konfliktin jälkeisessä tilanteessa helpottaa kotiseudultaan siirtymään joutuneiden väestöjen uudelleensopeuttamista yhteiskuntaan ottaen huomioon kyseeseen tulevat Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin edustajan maan sisäistä pakolaisuutta koskevat ohjaavat periaatteet,

—

kannustaa sovittelua ja tukee jälleenrakentamista, jota tarvitaan, jotta konfliktista toipuva maa voi ryhtyä jälleen toteuttamaan pitkän ajan kehityspolitiikkoja,

—

toistaa afrikkalaisten osapuolten kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa neuvoston 16 päivänä kesäkuuta 2003 Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta hyväksymän yhteisen kannan 2003/444/YUTP (3) mukaisesti vahvan sitoutumisensa Kansainvälisen rikostuomioistuimen tukemiseen ja kantansa Yhdysvaltojen esittämiin, luovuttamisen estäviin kahdenvälisiin sopimuksiin.