32004A0219(01)

Neuvoston lausunto,

annettu 10 päivänä helmikuuta 2004,

Italian tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2003-2007

(2004/C 43/01)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97(1) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission suosituksen,

on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa,

ON ANTANUT TÄMÄN LAUSUNNON:

Neuvosto tarkasteli 10 päivänä helmikuuta 2004 Italian tarkistettua vakausohjelmaa, joka kattaa vuodet 2003-2007. Ohjelma annettiin 1 päivänä joulukuuta, ja se vastaa pääpiirteissään tietovaatimuksia, jotka vakaus- ja lähentymisohjelmien sisältöä ja muotoa koskevissa tarkistetuissa käytännesäännöissä asetetaan. Tiedot lisätoimenpiteistä, joilla julkisen talouden tavoitteet aiotaan saavuttaa vuoden 2004 jälkeen, olisivat olleet hyödyllisiä tehtäessä tarkkaa arviota sopeutustoimien urasta ja koostumuksesta ottaen huomioon sitoumus vähentää asteittain kertaluonteisiin toimenpiteisiin turvautumista.

Julkisen talouden strategia perustuu perusjäämän asteittaiseen lisäämiseen niin, että suurin osa sopeuttamistoimenpiteistä, joilla tavoitellaan lähellä tasapainoa olevaa tai ylijäämäistä rahoitusasemaa, toteutetaan ohjelmakauden myöhempinä vuosina. Koska hallitus on ilmoittanut pyrkivänsä alentamaan veroja ja sosiaaliturvamaksuja, sopeuttamistoimista suurin osa kohdistuu muihin kuin korkomenoihin. Suunnitellut suuret perusylijäämät ja mittavat yksityistämiset johtavat velkasuhteen tasaiseen supistumiseen koko ohjelmakauden ajan.

Reaalisen kokonaistuotannon kasvun ennustetaan tarkistetun ohjelman kansantalousnäkymissä kiihtyvän vuoden 2003 arvioidusta 0,5 prosentista 1,9 prosenttiin vuonna 2004. Vuosina 2005-2007 kasvun arvioidaan olevan keskimäärin 2,4 prosenttia. Työllisyyden kasvun (kokoaikavastaavuus kansantalouden tilinpidon määritelmän mukaisesti) odotetaan vahvistuvan vuoden 2004 arviolta 0,9 prosentista keskimäärin 1,1 prosenttiin vuosina 2005-2007. YKHI-inflaation, joka oli 2,8 prosenttia vuonna 2003, ennakoidaan hidastuvan 1,8 prosenttiin vuonna 2004 ja edelleen 1,4 prosenttiin vuoteen 2007 mennessä. Tällä hetkellä käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että ohjelman perustana oleva ennustettu kasvu näyttää olevan nykyisen ennustemarginaalin ylärajoilla. Erityisesti keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun kehityksessä näkyvät pääomanmuodostuksen vaikutusta koskevat melko suotuisat oletukset.

Vuoden 2003 alijäämän oletetaan olevan 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja se jää alle 3 prosentin rajan huolimatta haitallisesta suhdannekehityksestä. Hallituksen tavoite on, että julkisen talouden alijäämä olisi 2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2004. Yhteisesti hyväksyttyihin menetelmiin perustuvien komission laskelmien mukaan suhdannetasoitetun alijäämän arvioidaan kasvavan 0,2 prosenttiyksikköä eli 1,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden alijäämän suhteessa BKT:hen ennustetaan olevan 1,5 prosenttia vuonna 2005 ja 0,7 prosenttia vuonna 2006. Vuonna 2007 talouden ennustetaan olevan tasapainossa. Suhdannetasoitetuin luvuin tilanne kohenisi keskimäärin noin puoli prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen.

Riskit huomioon ottaen ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys ei näytä tarjoavan riittävää varmuusmarginaalia sen varmistamiseksi, ettei alijäämä ylitä 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa. Riskit johtuvat menojen kehitystä (ilman korkomenoja) koskevien perusennusteiden aliarvioinnista ja edellä mainitusta kansantalouden näkymien heikkenemisriskistä. Jos taloudelliset olosuhteet osoittautuvatkin tällä hetkellä ennakoitua heikommiksi, alijäämän raja-arvo saattaa ylittyä jo vuonna 2004. Myös ohjelman myöhemmille vuosille suunnitellut toimenpiteet kuten vuonna 2004 päätetty kertaluonteisten menojen korvaaminen on vielä määriteltävä. Tarkistetun ohjelman finanssipolitiikan viritys saattaa samoista syistä olla riittämätön takaamaan, että vakaus- ja kasvusopimuksen keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva lähellä tasapainoa oleva tai ylijäämäinen rahoitusasema saavutettaisiin ohjelmakaudella.

Velkaantuneisuuden, joka aleni vuonna 2003 enemmän kuin ohjelmassa oletettiin, ennustetaan vähenevän ohjelmakaudella vuoden 2003 106 prosentista suhteessa BKT:hen 98,6 prosenttiin vuonna 2007. Tämä kehitys on vaatimattomampaa kuin edellisessä tarkistuksessa oletettiin. Velkasuhde ei välttämättä kehity niin suotuisasti kuin on ennustettu. Tähän ovat syynä edellä mainitut alijäämiä koskevat riskit sekä yksityistämisohjelmasta oletettavasti saatava tuotto. Velan vähentymisvauhti aiheuttaa huolestumista, joten Italian viranomaisten olisi käytettävä kaikki mahdollisuudet sen nopeuttamiseksi.

Nykyisen politiikan perusteella ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että julkinen talous joutuu tulevaisuudessa epätasapainoon väestön ikääntymisen vuoksi. Riittävän perusylijäämän varmistaminen on keskeisen tärkeää, jotta velan vähentämisellä olisi havaittava vaikutus väestön ikääntymisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Tämän lisäksi olisi toteutettava toimenpiteitä etenkin iäkkäämpien työntekijöiden ja naisten työllisyysasteen nostamiseksi ja hillittävä väestön ikääntymiseen liittyvien menojen kasvua. Vuoden 2003 lopulla julkistetut eläkejärjestelmän uudistamissuunnitelmat edistävät toteutuessaan merkittävästi näiden tavoitteiden saavuttamista. Eläkeuudistusta koskevan lainsäädäntöehdotuksen täytäntöönpanon lykkääminen edelleen ei vastaa pyrkimystä kestävyyteen tähtäävään julkisen talouden strategiaan.

Tarkistetun ohjelman mukainen talouspolitiikka vastaa osittain talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esitettyjä suosituksia, etenkin sellaisia, joilla on julkistaloudellisia seurauksia. Niihin kuuluu vaatimus parantaa suhdannekorjattua rahoitusasemaa vuosittain vähintään 0,5 prosentilla suhteessa BKT:hen yhdessä hyväksytyn menetelmän mukaisesti laskettuna. Suunniteltuun kertaluonteisten toimenpiteiden korvaamiseen, rakenteellisten menojen leikkausten toteuttamiseen ja velkasuhteen kohentamisvauhtiin liittyy edelleen riskejä. Hallituksen eläkeuudistusta koskevan lainsäädäntöehdotuksen ajallaan tapahtuva täytäntöönpano on välttämätöntä, jotta voidaan heikentää ennakoitua eläkemenojen kasvua suhteessa BKT:hen seuraavien 20 vuoden aikana.

(1) EYVL L 209, 2.8.1997.