15.7.2003

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 176/1

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1228/2003,

annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003,

verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotukset (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

kuultuaan alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY (4) oli tärkeä askel sähkön sisämarkkinoiden toteuttamisessa.

(2)	Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi suorittamaan pikaisia toimia sähkö- ja kaasualojen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja näiden alojen vapauttamisen nopeuttamiseksi, jotta kyseisillä aloilla saavutetaan täysin toimintakykyiset sisämarkkinat.

(3)	Todellisten sähkön sisämarkkinoiden luomista olisi edistettävä lisäämällä sähkön kauppaa, joka on nykyisin vähäistä muihin talouden aloihin verrattuna.

(4)

Olisi otettava käyttöön rajat ylittävää hinnoittelua ja käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin jakamista koskevat oikeudenmukaiset, kustannusvastaavat, avoimet ja sellaisenaan sovellettavat säännöt, joissa otetaan huomioon rakenteellisesti toisiaan vastaavien alueiden tehokkaiden verkko-operaattorien vertailu ja joilla täydennetään direktiivin 96/92/EY säännöksiä, jotta varmistetaan pääsy siirtoverkkoihin sähkön toimittamiseksi yli rajojen.

(5)

Toukokuun 30 päivänä 2000 kokoontunut energianeuvosto kehotti päätelmissään komissiota, jäsenvaltioita sekä kansallisia sääntelyviranomaisia ja hallintoja varmistamaan, että toteutetaan oikea-aikaisesti toimenpiteitä ylikuormituksen hallitsemiseksi ja yhdessä Euroopan siirtoverkko-operaattoreiden (ETSO) kanssa otetaan nopeasti käyttöön pitkän aikavälin vakaa hinnoittelujärjestelmä, joka tarjoaa markkinaosallistujille asianmukaiset perusteet kustannusten jakamiselle.

(6)

Energiamarkkinoiden vapauttamisen tilannetta koskevasta komission toisesta kertomuksesta 6 päivänä heinäkuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti vaati, että jäsenvaltioissa sovelletaan verkkojen käyttöehtoja, jotka eivät vaikeuta rajat ylittävää sähkökauppaa, sekä pyysi komissiota esittämään erityisiä ehdotuksia kaikkien yhteisön sisäisen kaupan nykyisten esteiden poistamiseksi.

(7)	On tärkeää, että kolmannet maat, jotka ovat osa Euroopan sähköverkkoa, noudattavat tässä asetuksessa olevia sääntöjä sekä tämän asetuksen mukaisesti annettuja suuntaviivoja sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi.

(8)	Tässä asetuksessa olisi säädettävä hinnoittelua ja kapasiteetin jakamista koskevista perusperiaatteista. Lisäksi olisi säädettävä muita asiaan liittyviä periaatteita ja menetelmiä koskevien suuntaviivojen hyväksymisestä, jotta voidaan nopeasti mukautua muuttuviin olosuhteisiin.

(9)

Avoimilla kilpailuun perustuvilla markkinoilla siirtoverkko-operaattorien olisi saatava korvaus verkossaan siirrettävistä sähkön rajat ylittävistä virroista aiheutuvista kustannuksista niiltä siirtoverkko-operaattoreilta, joiden verkosta nämä rajat ylittävät virrat ovat peräisin ja joiden verkkoon virrat päätyvät.

(10)	Maksetut ja saadut maksut, jotka aiheutuvat siirtoverkko-operaattorien välisistä korvauksista, olisi otettava huomioon kansallisten verkkojen hinnoittelussa.

(11)

Rajat ylittävästä verkkoon pääsystä maksettavat todelliset summat voivat vaihdella huomattavasti sekä asianomaisten siirtoverkko-operaattorien mukaan että jäsenvaltioissa sovellettavien hinnoittelujärjestelmien rakenteiden erojen vuoksi. Jonkinasteinen yhdenmukaistaminen on siksi tarpeen, jotta kaupan vääristymät vältetään.

(12)

On tarpeen luoda pitkän aikavälin toivottavaa sijaintia koskevien signaalien järjestelmä, joka perustuu sille periaatteelle, että verkkoon pääsystä perittävissä maksuissa olisi otettava huomioon asianomaisen alueen tuotannon ja kulutuksen välinen tasapaino, mikä toteutetaan eriyttämällä tuottajien ja/tai kuluttajien verkkoon pääsystä perittävät maksut.

(13)	Ei ole aiheellista soveltaa etäisyyteen perustuvia tariffeja, tai siinä tapauksessa, että asianmukaiset signaalit toivottavasta sijainnista ovat käytössä, erillisiä tariffeja, jotka koskisivat vain viejiä tai tuojia kansalliseen verkkoon pääsyä koskevan yleisen maksun lisäksi.

(14)

Todellisen kilpailun kehittyminen sisämarkkinoilla edellyttää syrjimättömiä ja avoimia maksuja verkon käytöstä, siirtoverkon yhdysjohdot mukaan luettuina. Näiden johtojen käytettävissä olevan kapasiteetin olisi oltava niin suuri kuin turvatun verkkotoiminnan turvallisuusvaatimukset huomioon ottaen on mahdollista.

(15)

On tärkeää välttää se, että siirtoverkko-operaattorien jäsenvaltioissa käyttämät erilaiset turvallisuus-, toiminta- ja suunnitteluvaatimukset johtavat kilpailun vääristymiseen. Lisäksi käytettävissä olevan siirtokapasiteetin sekä siihen vaikuttavien turvallisuus-, suunnittelu- ja toimintavaatimuksien olisi oltava avoimia markkinaosallistujille.

(16)	Olisi oltava säännöt siitä, miten ylikuormituksen hallinnasta johtuvia tuloja käytetään, ellei poikkeaminen näistä säännöistä ole perusteltua asianomaisen rajayhdysjohdon erityispiirteiden vuoksi.

(17)	Ylikuormitusongelmia olisi voitava käsitellä eri tavoin, kunhan käytetyt menetelmät vain antavat oikeanlaisia taloudellisia signaaleja siirtoverkko-operaattoreille ja markkinaosallistujille sekä perustuvat markkinamekanismeihin.

(18)

Sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan turvaamiseksi olisi säädettävä menettelyistä, joiden avulla komissio voi hyväksyä päätöksiä ja suuntaviivoja mm. hinnoittelusta ja kapasiteetin jakamisesta. Samalla olisi kuitenkin varmistettava, että jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset osallistuvat näihin toimiin tarvittaessa eurooppalaisen yhdistyksensä kautta. Sääntelyviranomaisilla sekä muilla asianomaisilla jäsenvaltioiden viranomaisilla on tärkeä tehtävä sähkön sisämarkkinoiden hyvän toiminnan edistämisessä.

(19)

Jäsenvaltioita ja toimivaltaisia kansallisia viranomaisia olisi vaadittava toimittamaan asiaankuuluvat tiedot komissiolle. Komission olisi käsiteltävä tällaiset tiedot luottamuksellisina. Komissiolla olisi tarvittaessa oltava mahdollisuus pyytää asiaankuuluvia tietoja suoraan niiltä yrityksiltä, joita asia koskee, kunhan siitä ilmoitetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

(20)	Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava tässä asetuksessa annettujen sääntöjen ja sen perusteella hyväksyttyjen suuntaviivojen noudattaminen.

(21)	Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että niitä sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(22)

Koska suunnitellun toiminnan tavoitetta eli rajat ylittävän sähkökaupan yhdenmukaistetun kehyksen käyttöönottoa ei voida saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan tämän toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Sanotussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(23)	Tämän asetuksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet olisi toteutettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (5) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asiasisältö ja soveltamisala

Tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa oikeudenmukaiset säännöt rajat ylittävää sähkökauppaa varten ja edistää siten kilpailua sähkön sisämarkkinoilla kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet huomioon ottaen. Tämä edellyttää sitä, että luodaan rajat ylittävien sähkövirtojen korvausmekanismi ja vahvistetaan yhdenmukaistetut periaatteet rajat ylittäviä siirtoja koskeville maksuille sekä jaetaan kansallisten siirtoverkkojen kesken käytettävissä oleva yhteenliittämiskapasiteetti.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun direktiivin 2003/54/EY (6) 2 artiklan määritelmiä lukuun ottamatta ”rajayhdysjohdon” määritelmää, joka korvataan seuraavalla tekstillä:

”rajayhdysjohdolla” tarkoitetaan voimansiirtojohtoa, joka ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan ja joka yhdistää näiden jäsenvaltioiden kansalliset siirtoverkot;

2.   Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

    ”sääntelyviranomaisilla” tarkoitetaan direktiivin 2003/54/EY 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sääntelyviranomaisia;

b)

    ”rajat ylittävällä sähkövirralla” tarkoitetaan jäsenvaltion siirtoverkossa kulkevaa fyysistä sähkövirtaa, jonka saa aikaan sähkön tuottajien ja/tai kuluttajien toiminnan vaikutus kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella sen siirtoverkkoon. Jos kahden tai sitä useamman jäsenvaltion siirtoverkot kokonaisuudessaan tai osittain ovat osa yhdestä ja samasta valvontalohkosta, kyseisen valvontalohkon katsotaan ainoastaan 3 artiklassa tarkoitetun siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin yhteydessä kokonaisuudessaan olevan osa yhden asianomaisen jäsenvaltion siirtoverkosta, jotta vältetään valvontalohkojen sisäisten virtojen pitäminen rajat ylittävänä sähkövirtana ja niistä johtuvat 3 artiklassa tarkoitetut korvaukset. Asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset voivat ratkaista, kumpaan jäsenvaltioon kyseisen valvontalohkon katsotaan kokonaisuudessaan kuuluvan;

c)

    ”ylikuormituksella” tarkoitetaan tilannetta, jossa kansallisia siirtoverkkoja yhdistävä siirtoyhteys ei pysty asianomaisten rajayhdysjohtojen ja/tai kansallisten siirtoverkkojen kapasiteetin puutteen vuoksi käsittelemään kaikkia markkinaosallistujien pyytämiä kansainvälisestä kaupasta johtuvia fyysisiä virtoja;

d)

    sähkön ”ilmoitetulla viennillä” tarkoitetaan sähkön syöttämistä jäsenvaltion alueella sijaitsevaan verkkoon sopimusjärjestelyn perusteella, jolloin vastaava määrä sähköä on tarkoitus ottaa samanaikaisesti verkosta (”ilmoitettu tuonti”) toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella;

e)

    sähkön ”ilmoitetulla kauttakululla” tarkoitetaan tilannetta, jossa kyseessä on sähkön ”ilmoitettu vienti” ja jossa tapahtumalle valittu reitti kulkee jonkin muun kuin sellaisen maan kautta, jossa sähkö syötetään verkkoon tai jossa se vastaavasti samanaikaisesti otetaan verkosta;

f)

    sähkön ”ilmoitetulla tuonnilla” tarkoitetaan sähkön ottamista verkosta jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella samanaikaisesti toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvan sähkön verkkoon syöttämisen (”ilmoitettu vienti”) kanssa;

g)

    ”uudella rajayhdysjohdolla” tarkoitetaan rajayhdysjohtoa, joka ei ollut valmis tämän asetuksen tullessa voimaan.

3 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden välinen korvausmekanismi

1.   Siirtoverkonhaltijat saavat korvauksen kustannuksista, joita niille aiheutuu niiden verkoissa siirrettävistä rajat ylittävistä sähkövirroista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen maksavat niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijat, joista rajat ylittävät sähkövirrat ovat peräisin, ja niiden, joihin ne päätyvät.

3.   Korvaukset suoritetaan säännöllisesti tietyltä menneeltä ajanjaksolta. Korvauksia on tarvittaessa tarkistettava jälkeenpäin siten, että ne vastaavat todellisia kustannuksia.

Ensimmäinen ajanjakso, jolta korvauksia suoritetaan, määritellään 8 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa.

4.   Komissio päättää maksettavien korvausten määristä 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5.   Verkossa siirrettyjen rajat ylittävien sähkövirtojen sähkömäärä sekä kansallisista siirtoverkoista peräisin oleviksi ja/tai niihin päätyviksi osoitettujen rajat ylittävien sähkövirtojen sähkömäärä määritetään tiettynä ajanjaksona todella mitattujen fyysisten sähkövirtojen perusteella.

6.   Rajat ylittävien sähkövirtojen siirtämisestä aiheutuneet kustannukset vahvistetaan ennakoitujen pitkän aikavälin keskimääräisten lisäkustannusten perusteella ottaen huomioon häviöt, investoinnit uuteen infrastruktuuriin ja asianmukainen osuus nykyisestä infrastruktuurista aiheutuvista kustannuksista, jos infrastruktuuria käytetään rajat ylittävien sähkövirtojen siirtämiseen, ja niissä on erityisesti otettava huomioon tarve turvata toimitusvarmuus. Aiheutuneiden kustannusten määrittämisessä käytetään tunnustettuja tavanomaisia kustannuslaskentamenetelmiä. Rajat ylittävien sähkövirtojen siirrosta verkolle aiheutuvat hyödyt otetaan huomioon saatuja korvauksia alentavasti.

4 artikla

Verkkoon pääsystä perittävät maksut

1.   Verkonhaltijoiden verkkoon pääsystä perimien maksujen on oltava avoimia, niissä on otettava huomioon tarve turvata verkon toimintavarmuus ja niiden on vastattava todellisia kustannuksia sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin, ja niitä on sovellettava tasapuolisesti. Maksut eivät saa olla sidoksissa etäisyyksiin.

2.   Tuottajilta ja kuluttajilta (kuormitus) voidaan periä maksu verkkoihin pääsystä. Tuottajilta perittävä osuus verkkomaksuista on pienempi kuin kuluttajien osuus, jollei asianmukaisten ja tehokkaiden, toivottavaa sijaintia koskevien signaalien viestittämisen tarpeesta muuta johdu. Tarvittaessa tuottajiin ja/tai kuluttajiin sovellettavien tariffien tason avulla on voitava antaa signaaleja toivottavasta sijainnista Euroopan tasolla ja otettava huomioon verkon häviöt sekä aiheutunut ylikuormitus ja infrastruktuurin investointikustannukset. Tämä ei estä jäsenvaltioita viestittämästä toivottavaa sijaintia koskevia signaaleja omalla alueellaan eikä soveltamasta järjestelmiä, joilla varmistetaan se, että kuluttajilta (kuormitus) verkkoon pääsystä perittävät maksut ovat yhdenmukaisia kaikkialla niiden alueella.

3.   Verkkoon pääsyn hinnoittelussa on otettava huomioon seuraavat seikat:

—	siirtoverkonhaltijoiden välisestä korvausmekanismista johtuvat menot ja tulot,

—	suoritetut ja saadut maksut sekä tulevien ajanjaksojen osalta odotettavissa olevat maksut, jotka arvioidaan menneiden ajanjaksojen perusteella.

4.   Edellyttäen, että annetaan asianmukaisia ja tehokkaita signaaleja toivottavasta sijainnista 2 kohdan mukaisesti, verkkoon pääsystä tuottajilta ja kuluttajilta perittävien, kaupallisessa sopimuksessa määriteltyjen maksujen soveltaminen ei saa riippua sähkön määrämaasta eikä alkuperämaasta. Tällä ei rajoiteta sellaisia ilmoitettua vientiä ja ilmoitettua tuontia koskevia maksuja, jotka aiheutuvat 6 artiklassa tarkoitetusta ylikuormituksen hallinnasta.

5.   Sähkön ilmoitettuun kauttakulkuun liittyvistä yksittäisistä liiketoimista ei saa periä erillisiä verkkomaksuja.

5 artikla

Yhteenliittämiskapasiteettia koskevien tietojen antaminen

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on otettava käyttöön yhteensovittamis- ja tiedonvaihtomekanismit, joilla varmistetaan verkon varmuus ylikuormitustapauksissa.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden soveltamat turvallisuus-, toiminta- ja suunnitteluvaatimukset on julkistettava. Julkistettuihin tietoihin on kuuluttava yleinen suunnitelma kokonaissiirtokapasiteetin ja siirron luotettavuusmarginaalin laskemisesta verkon sähköisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella. Sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä kyseinen suunnitelma.

3.   Siirtoverkonhaltijoiden on julkistettava arviot kunakin päivänä käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista ja ilmoitettava jo mahdollisesti varattu siirtokapasiteetti. Nämä tiedot on julkistettava tietyin aikavälein ennen siirtopäivää, ja niihin on joka tapauksessa sisällyttävä arviot viikoksi ja kuukaudeksi eteenpäin sekä määrällinen osoitin käytettävissä olevan kapasiteetin arvioidusta luotettavuudesta.

6 artikla

Ylikuormituksen hallintaa koskevat yleiset periaatteet

1.   Verkon ylikuormitusongelmiin on puututtava syrjimättömin markkinaehtoisin ratkaisuin, jotka antavat markkinaosallistujille ja siirtoverkonhaltijoille tehokkaita taloudellisia signaaleja. Verkon ylikuormitusongelmat on mieluiten ratkaistava muilla kuin liiketoimiin perustuvilla menetelmillä eli käyttämällä menetelmiä, joihin ei liity valintaa yksittäisten markkinaosallistujien tekemien sopimusten välillä.

2.   Toimitusrajoituksia on käytettävä ainoastaan sellaisissa hätätapauksissa, joissa siirtoverkonhaltijan on toimittava kiireellisesti ja ajojärjestyksen uudelleen määrittäminen tai vastakauppa ei ole mahdollinen. Kaikkia tällaisia menettelyjä on sovellettava syrjimättömästi.

Paitsi jos kyseessä on ylivoimainen este, mahdollinen kapasiteetin supistaminen on korvattava markkinaosallistujille, joille kapasiteettia on jaettu.

3.   Yhteenliitäntöjen ja/tai rajat ylittäviin sähkövirtoihin vaikuttavien siirtoverkkojen enimmäiskapasiteetti on asetettava markkinaosallistujien käyttöön turvatun verkkotoiminnan turvallisuusvaatimusten puitteissa.

4.   Markkinaosallistujien on ilmoitettava siirtoverkonhaltijalle hyvissä ajoin ennen asianomaista käyttöajankohtaa, aikovatko ne käyttää jaettua kapasiteettia. Kaikki jaettu kapasiteetti, joka ei tule käytetyksi, on palautettava markkinoille julkisesti, avoimella ja syrjimättömällä tavalla.

5.   Siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, siirtoverkonhaltijoiden on tasautettava ylikuormitettua yhteenliitäntälinjaa vastakkaiseen suuntaan kulkevien sähkövirtojen kapasiteettivaatimukset, jotta linjan koko kapasiteetti voidaan käyttää hyväksi. Ottaen täysin huomioon verkon turvallisuus, ylikuormitusta keventävistä toimituksista ei saa koskaan kieltäytyä.

6.   Yhteenliitännän jakamisesta saatavat tulot on käytettävä yhteen tai useampaan seuraavista tarkoituksista:

a)	jaetun kapasiteetin tosiasiallisen saatavuuden takaaminen;

b)	yhteenliittämiskapasiteettia ylläpitävät tai lisäävät verkkoinvestoinnit;

c)	tulona, jonka sääntelyviranomaiset ottavat huomioon hyväksyessään verkkoja koskevien tariffien laskentamenetelmää ja/tai arvioidessaan, onko tariffeja muutettava.

7 artikla

Uudet rajayhdysjohdot

1.   Uudet tasavirtarajayhdysjohdot voidaan pyynnöstä jättää tämän asetuksen 6 artiklan 6 kohdan ja direktiivin 2003/54/EY 20 artiklan ja 23 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännösten soveltamisalan ulkopuolelle seuraavin edellytyksin:

a)	investoinnin on lisättävä kilpailua sähköntoimitusten alalla;

b)	investointiin liittyvä riski on niin suuri, että investointi ei toteutuisi, jollei vapautusta myönnettäisi;

c)	rajayhdysjohdon omistaa luonnollinen tai oikeushenkilö, joka on ainakin oikeudellisen muotonsa osalta erillinen niistä verkonhaltijoista, joiden verkkoon rajayhdysjohto on tarkoitus rakentaa;

d)	kustannukset peritään kyseisen rajayhdysjohdon käyttäjiltä;

e)	mitään osaa rajayhdysjohtoon investoidusta pääomasta tai johdon käyttökustannuksista ei ole direktiivin 96/92/EY 19 artiklassa tarkoitetun markkinoiden osittaisen avautumisen jälkeen saatu takaisin osana maksuja, joita rajayhdysjohdon yhdistämien siirto- tai jakeluverkkojen käytöstä on peritty;

f)	vapautuksen myöntäminen ei haittaa kilpailua eikä sähkön sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa eikä sen säännellyn verkon tehokasta toimintaa, johon rajayhdysjohto on liitetty.

2.   1 kohtaa sovelletaan poikkeuksellisesti myös vaihtovirtayhdysjohtoihin, jos kyseisen investoinnin kustannukset ja riskit ovat erityisen korkeat verrattuna niihin kustannuksiin ja riskeihin, joita yleensä aiheutuu kahden kansallisen siirtoverkon liittämisestä toisiinsa vaihtovirtayhdysjohdolla.

3.   1 kohtaa sovelletaan myös nykyisten rajayhdysjohtojen kapasiteetin huomattavaan lisäämiseen.

4.

a) Sääntelyviranomainen voi tapauskohtaisesti päättää 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta vapautuksesta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että sääntelyviranomaisten on annettava lausunto vapautusta koskevasta pyynnöstä jäsenvaltion asianomaiselle elimelle muodollista päätöstä varten. Kyseinen lausunto on julkaistava yhdessä päätöksen kanssa. b) i) vapautus voi koskea uuden yhdysjohdon tai olemassa olevan yhdysjohdon, jonka kapasiteettia on huomattavasti lisätty, koko kapasiteettia tai osaa siitä. ii) vapautuksen myöntämisestä päätettäessä on tapauskohtaisesti harkittava, onko tarpeen asettaa vapautuksen kestoa ja rajayhdysjohtojen syrjimätöntä käyttöoikeutta koskevia edellytyksiä. iii) edellä i ja ii kohdassa mainituista edellytyksistä päätettäessä on otettava huomioon erityisesti rakennettava lisäkapasiteetti, hankkeen aikaperspektiivi ja kansalliset olosuhteet. c) Vapautusta myöntäessään asianomainen viranomainen voi hyväksyä tai asettaa kapasiteetin hallintaa ja jakoa koskevia sääntöjä ja/tai järjestelmiä. d) Vapautuksen myöntämistä koskeva päätös ja b kohdassa tarkoitetut edellytykset on perusteltava asianmukaisesti ja julkaistava. e) Ennen vapautusta koskevan päätöksen tekemistä on kuultava muita jäsenvaltioita tai asianomaisia sääntelyviranomaisia.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on tiedotettava vapautuksen myöntämistä koskevasta päätöksestä ja kaikista päätökseen vaikuttavista seikoista viipymättä komissiolle. Tiedot voidaan toimittaa komissiolle kootusti niin, että komissio voi tehdä niiden pohjalta perustellun päätöksen.

Tietoihin on kuuluttava erityisesti seuraavat seikat:

—	yksityiskohtainen selvitys perusteista, joiden pohjalta jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen on myöntänyt vapautuksen, mukaan lukien asiaankuuluvat taloudelliset seikat, joihin vapautuksen tarve perustuu;

—	analyysi siitä, miten vapautuksen myöntäminen vaikuttaa kilpailuun ja sähkön sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan;

—	perustelut ajanjaksolle ja kyseisen yhdysjohdon kokonaiskapasiteetin osalle, jolle vapautus myönnetään;

—	asianomaisten jäsenvaltioiden tai sääntelyviranomaisten välisen neuvottelun tulokset.

Komissio voi kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen saamisesta vaatia asianomaista sääntelyviranomaista tai jäsenvaltiota muuttamaan vapautuksen myöntämispäätöstä tai perumaan sen. Jos komissio pyytää asiasta lisätietoja, kahden kuukauden määräaikaa voidaan pidentää yhdellä lisäkuukaudella.

Ellei asianomainen jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen noudata komission pyyntöä neljän viikon kuluessa, lopullinen päätös asiasta tehdään tämän asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Komissio pitää kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina.

8 artikla

Suuntaviivat

1.   Noudattaen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä komissio antaa ja muuttaa tarvittaessa 3 ja 4 artiklassa mainittujen periaatteiden mukaisesti siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin osalta 2 ja 3 kohdassa lueteltuja kysymyksiä koskevat suuntaviivat. Hyväksyessään nämä suuntaviivat ensimmäistä kertaa komissio varmistaa, että yhteen ehdotettuun toimenpiteeseen sisältyvät ainakin 2 kohdan a ja d alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetut asiat.

2.   Suuntaviivoissa määritetään:

a)

yksityiskohdat menettelystä niiden siirtoverkonhaltijoiden määrittelemiseksi, jotka joutuvat maksamaan korvauksia rajat ylittävistä sähkövirroista, ottaen huomioon jaon niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijoiden, joista rajat ylittävät sähkövirrat ovat peräisin, ja niiden verkkojen haltijoiden, joihin kyseiset virrat päätyvät, välillä 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)	yksityiskohdat noudatettavista maksumenettelyistä, myös siitä, miten määritellään ensimmäinen ajanjakso, jonka osalta korvausta on määrä maksaa, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

c)

yksityiskohdat menetelmistä, joilla määritetään sekä määriltään että tyypeiltään verkossa kulkevat, rajat ylittävät sähkövirrat, joista on maksettava korvausta 3 artiklan mukaisesti, sekä se osa kyseisten sähkövirtojen määristä, joka on peräisin ja/tai joka päätyy yksittäisten jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin, 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

d)	yksityiskohdat menetelmistä, joilla määritetään rajat ylittävistä sähkövirroista aiheutuneet kustannukset ja hyödyt 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

e)	yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten siirtoverkonhaltijoiden välisessä korvausmekanismissa käsitellään sähkövirtoja, jotka ovat peräisin Euroopan talousalueen ulkopuolisista maista tai jotka päätyvät niihin;

f)	tasavirtajohdoilla yhteenliitettyjen kansallisten verkkojen osallistuminen 3 artiklan mukaisesti.

3.   Suuntaviivoissa vahvistetaan myös asianmukaiset säännöt niiden periaatteiden asteittaiseksi yhdenmukaistamiseksi, joiden mukaan määritellään tuottajiin ja kuluttajiin (kuormitus) sovellettavat maksut kansallisissa hinnoittelujärjestelmissä, mukaan lukien siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin huomioon ottaminen kansallisten verkkojen maksuissa sekä toivottavaa sijaintia koskevien signaalien antaminen asianmukaisesti ja tehokkaasti, asetuksen 4 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Suuntaviivoissa määrätään asianmukaisista ja tehokkaista yhdenmukaistetuista toivottavaa sijaintia koskevista signaaleista Euroopan tasolla.

Tähän liittyvä yhdenmukaistaminen ei estä jäsenvaltioita soveltamasta järjestelmiä, joilla varmistetaan se, että kuluttajilta verkkoon pääsystä (kuormitus) perittävät maksut ovat vertailukelpoisia kaikkialla niiden alueella.

4.   Tarvittaessa komissio muuttaa 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteessä vahvistettuja käytettävissä olevan kansallisten verkkojen välisten yhteenliitäntöjen siirtokapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevia suuntaviivoja 5 ja 6 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, erityisesti lisätäkseen yksityiskohtaisia suuntaviivoja kaikista kapasiteetin jakomenetelmistä, joita sovelletaan käytännössä, ja varmistaakseen, että ylikuormituksen hallintajärjestelmät kehittyvät sisämarkkinoiden tavoitteiden mukaisesti. Tällaisten muutosten yhteydessä annetaan tarvittaessa myös yhteisiä sääntöjä 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista verkon käyttöä ja toimintaa koskevista turvallisuuden ja toiminnan vähimmäisvaatimuksista.

Hyväksyessään tai muuttaessaan suuntaviivoja komissio varmistaa, että niillä saavutetaan tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi edellytettävä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso eikä ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

Silloin kun komissio hyväksyy tai muuttaa suuntaviivoja, se ilmoittaa, mitä toimia se on toteuttanut Euroopan sähköverkkoon kuuluvissa kolmansissa maissa sovellettavien sääntöjen ja kyseessä olevien suuntaviivojen vastaavuuden osalta.

9 artikla

Sääntelyviranomaiset

Sääntelyviranomaisten on velvollisuuksiaan täyttäessään varmistettava, että tätä asetusta ja 8 artiklan mukaisesti annettuja suuntaviivoja noudatetaan. Tämän asetuksen tavoitteisiin pääsemiseksi ne toimivat tarvittaessa yhteistyössä keskenään ja komission kanssa.

10 artikla

Tietojen antaminen ja luottamuksellisuus

1.   Jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki 3 artiklan 4 kohdan ja 8 artiklan soveltamisen edellyttämät tiedot.

Erityisesti 3 artiklan 4 kohdan ja 3 artiklan 6 kohdan soveltamista varten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava säännöllisesti tiedot kansallisille siirtoverkonhaltijoille aiheutuneista kuluista sekä tiedot ja kaikki asian kannalta merkittävät yksityiskohdat fyysisistä sähkövirroista siirtoverkonhaltijoiden verkoissa ja verkon kustannuksista.

Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava, ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja tietojen saamisen kiireellisyyden.

2.   Jos asianomainen jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen ei toimita näitä tietoja 1 kohdan mukaisesti asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää kaikkia 3 artiklan 4 kohdan ja 8 artiklan soveltamisen edellyttämiä tietoja suoraan asianomaisilta yrityksiltä.

Kun komissio lähettää yritykselle tietojensaantipyynnön, sen on samanaikaisesti lähetettävä jäljennös pyynnöstä sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella yrityksen kotipaikka on.

3.   Komission pyynnössä mainitaan sen oikeusperusta, määräaika tietojen antamiselle, pyynnön tarkoitus sekä virheellisten, epätäydellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta 12 artiklan 2 kohdassa säädetyt seuraamukset. Komissio asettaa kohtuullisen määräajan ottaen huomioon pyydettyjen tietojen monimutkaisuuden ja niiden saamisen kiireellisyyden.

4.   Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen on yritysten omistajilla tai heidän edustajillaan sekä oikeushenkilöiden osalta henkilöillä, joilla lain tai niiden perustamisasiakirjan mukaan on kelpoisuus edustaa niitä. Asianmukaisesti valtuutetut lakimiehet voivat antaa tiedot asiakkaidensa puolesta. Tässä tapauksessa jälkimmäisillä säilyy täysi vastuu, jos annetut tiedot eivät ole täydellisiä taikka ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia.

5.   Jos yritys ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai se antaa tietoja, jotka eivät ole täydellisiä, komissio voi vaatia päätöksellään tietojen antamista. Päätöksessä täsmennetään, mitä tietoja pyydetään, ja annetaan asianmukainen määräaika tietojen antamiselle. Siinä ilmoitetaan 12 artiklan 2 kohdassa säädetyistä seuraamuksista. Lisäksi siinä ilmoitetaan oikeudesta hakea muutosta päätökseen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

Komission on samanaikaisesti toimitettava päätöksensä jäljennös sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella kyseisen henkilön taikka yrityksen kotipaikka on.

6.   Tämän asetuksen mukaisesti hankittuja tietoja käytetään ainoastaan 3 artiklan 4 kohdassa ja 8 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin.

Komissio ei ilmaise ammattisalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jotka se on saanut tämän asetuksen nojalla.

11 artikla

Jäsenvaltioiden oikeus säätää yksityiskohtaisempia toimenpiteitä

Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeuksia pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka sisältävät tätä asetusta ja 8 artiklassa tarkoitettuja suuntaviivoja yksityiskohtaisempia säännöksiä.

12 artikla

Seuraamukset

1.   Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja toteutettava seuraamusten soveltamisen varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2004 ja ilmoitettava niiden muutoksista viipymättä.

2.   Komissio voi päätöksellään asettaa yrityksille sakon, jonka määrä on enintään yksi prosentti edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos nämä ovat 10 artiklan 3 kohdan mukaiseen pyyntöön vastatessaan antaneet tarkoituksellisesti tai tuottamuksellisesti tietoja, jotka ovat virheellisiä, epätäydellisiä tai harhaanjohtavia, taikka eivät ole antaneet tietoja 10 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tehdyllä päätöksellä vahvistettuun määräaikaan mennessä.

Sakon määrän vahvistamisessa otetaan huomioon ensimmäisen alakohdan vaatimusten rikkomisen vakavuus.

3.   1 kohdan nojalla säädetyt seuraamukset ja 2 kohdan nojalla tehdyt päätökset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

13 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY (7) 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon kyseisen päätöksen 8 artiklan säännökset.

4.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

14 artikla

Komission kertomus

Komissio valvoo tämän asetuksen täytäntöönpanoa. Se esittää viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asetuksen soveltamisesta saaduista kokemuksista. Kertomuksessa tarkastellaan erityisesti, missä määrin asetuksella on onnistuttu varmistamaan, että rajat ylittävään sähkön kauppaan sovelletaan syrjimättömiä ja kustannusvastaavia edellytyksiä verkkoon pääsyssä niin, että edistetään asiakkaiden valinnanvapautta toimivilla sisämarkkinoilla ja pitkän aikavälin toimitusvarmuutta, sekä missä määrin tehokkaat toivottavaa sijaintia koskevat signaalit ovat käytössä. Kertomukseen liitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia ja/tai suosituksia.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2004.

---

(1)  EYVL C 240 E, 28.8.2001, s. 72 ja EYVL C 227 E, 24.9.2002, s. 440.

(2)  EYVL C 36, 8.2.2002, s. 10.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 13. maaliskuuta 2002 (EUVL C 47 E, 27.2.2003, s. 379), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 3. helmikuuta 2003 (EUVL C 50 E, 4.3.2003, s.1) ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 4. kesäkuuta 2003 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20.

(5)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(6)  Katso tämän virallisen lehden s. 37.

(7)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

---

---