31999R0955

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 955/1999,

annettu 13 päivänä huhtikuuta 1999,

neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 muuttamisesta ulkoisen passitusmenettelyn osalta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, ja erityisesti sen 28, 100 a ja 113 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat, että

(1) ulkoisen passitusmenettelyn, sellaisena kuin se on määriteltynä yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92(4) pääasiallisena tarkoituksena on helpottaa muiden kuin yhteisötavaroiden kauppaa yhteisön tullialueella; tarvetta käyttää kyseistä menettelyä yhteisötavaroiden viennissä on arvioitava hyvin erilaisiin tilanteisiin nähden; joka tapauksessa on estettävä se, että tuotteet, joihin vientitoimenpiteitä on kohdennettava tai jotka hyötyvät niistä, voisivat tapauksesta riippuen välttyä näiltä toimenpiteiltä tai hyötyä niistä perusteettomasti, huolehtimalla siitä, että yhteisön tullisäännöstön kokonaisuus varmistaa vähintään yhteisön ulkoista passitusmenettelyä vastaavan valvonnan ja seurannan; kun pidetään ennallaan mahdollisuus soveltaa tietyissä tilanteissa tätä menettelyä on suotavaa uskoa niistä määrääminen komiteamenettelyssä tehtäväksi,

(2) kaikkien komiteamenettelyä noudattaen tehtävien päätöksien on oltava avoimia sekä tulliviranomaisten että talouselämässä toimivien näkökulmasta,

(3) olisi määriteltävä, mihin paikkaan, aikaan ja olosuhteisiin tulliviranomaisten olisi perustettava menettelyn päättäminen, jotta voidaan selkeämmin vahvistaa ulkoisessa passitusjärjestelmässä esiintyvän menettelynhaltijan velvoitteiden jatkuminen ja rajoittuminen sekä taata, että menettelyn päättämisen sallivien seikkojen puuttuessa menettelynhaltijan vastuu jatkuu täysimääräisenä, passitusmenettelyjen turvallisuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi on tehostettava menettelyn päättämistä käytännön toimien ja komiteamenettelyn mukaisesti määriteltävien soveltamissäännösten avulla ja varmistettava, että tulliviranomaiset päättävät menettelyn mahdollisimman nopeasti,

(4) olisi määriteltävä paremmin passitukseen sovellettavaa vakuutta koskevat säännöt, myös erilaisten vakuusjärjestelmien käyttö ja vakuudesta vapauttaminen, erityisesti merikuljetuksina toteutettavan passituksen soveltamisalan muuttamisen vuoksi; kyseisen vakuuden ja sen määrän laskemisen on perustuttava samalla toimijan luotettavuuden ja tavaroihin liittyvien riskien huomioon ottamiseen, jotta varmistettaisiin jäsenvaltioiden ja yhteisön taloudellisten etujen riittävä suoja aiheuttamatta toimijoille suhteetonta rasitusta; on lisäksi suotavaa, että kyseiset passitukseen sovellettavaa vakuutta koskevat säännökset esitetään johdonmukaisemmin ja paremmin jäsenneltyinä,

(5) Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden tulojen turvaamiseksi ja petosten ehkäisemiseksi kauttakulkumenettelyn osalta on syytä perustaa järjestelmä, johon kuuluu asteittaisia toimenpiteitä yleisvakuuden soveltamiseksi; alkuvaiheessa voidaan suunnitella vakuuden määrän alentamisen kieltämistä, kun on olemassa suurempi petoksen vaara; ja kun on syytä pelätä tulojen menetystä; sitä vastoin kun voidaan todistaa, että on kyseessä erityisen kriittinen poikkeustilanne, joka voi johtua erityisesti järjestäytyneestä rikollisuudesta, yleisvakuuden soveltamisen väliaikaisen kieltämisen on myös voitava olla mahdollista; asteittaisia toimenpiteitä sovellettaessa on voitava ottaa huomioon määritettävät erityisperusteet täyttävien taloudellisten toimijoiden erityistilanne; sikäli kun vaaditaan yksittäistä vakuutta eikä yleisvakuutta, toimijoille koituvia kuluja on syytä alentaa yksinkertaistuksin mahdollisimman paljon,

(6) jäsenvaltioiden yhteisön tullikoodeksin, jäljempänä "koodeksi", 97 artiklan 2 kohdan perusteella täytäntöönpanemat yksinomaan kansallisen tason tai kahden- ja monenväliset yksinkertaistetut menettelyt ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, ja ne voivat tietyissä tapauksissa olla ristiriidassa yhteisön passitusmenettelyä koskevien säännösten moitteettoman soveltamisen sekä taloudellisten toimijoiden yhdenvertaista kohtelua koskevan tarpeen kanssa; asettamatta kyseenalaiseksi kyseisessä säännösosassa näille taloudellisille toimijoille tarjottuja etuja olisi säädettävä kunkin jäsenvaltion tällä perusteella täytäntöönpanemien yksinkertaistettujen menettelyjen ilmoittamisesta komissiolle, jotta voitaisiin varmistaa kyseisten toimenpiteiden avoimuus ja arvioida niiden yhteensopivuutta yhteisön passitusmenettelyä ja erityisesti vakuutta koskeviin sääntöihin,

(7) yhteisön passitusmenettelyssä sovellettavat vakuusjärjestelmät koskevat samalla sekä tullivelkaa että tavaroihin liittyviä muita maksuja, ja ne sisältävät erityispiirteitä, jotka liittyvät menettelyn kansainväliseen luonteeseen sekä tarpeeseen luoda tiettyä joustavuutta vakuuden määrän vahvistamisessa menettelyyn tosiasiallisesti sisältyvien riskien ja passituksesta vastaavan luotettavuuden mukaan; tämän vuoksi vaikuttaa suotavalta sisällyttää koodeksin 192 artiklaan passitusta koskeva erityistapaus,

(8) vaikka koodeksin 215 artiklan nykyisen tekstin perusteella on mahdollista määrittää tullivelan syntymispaikka, siinä ei kuitenkaan säädetä, että kyseinen paikka määrittää tileihin kirjaamiseen toimivaltaisen viranomaisen; jos tullimenettelyä ei ole päätetty, kyseisen paikan määrittämistäaa koskeva sääntö on mukautettava tarpeeseen määrittää sen ollessa mahdollista paikka, jossa tullivelan aiheuttavat tosiseikat ilmenevät,

(9) säännösten yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen taloudellisten toimijoiden ja tullivirkamiesten työn helpottamiseksi on Euroopan tullipassitusta koskevan toimintasuunnitelman olennainen osa; näitä sääntöjä on sovellettava myös säännöksiin, jotka on annettu komiteamenettelyä noudattaen, ja

(10) tämä koodeksin muutos sekä täytäntöönpanosäännösten vastaavat muutokset on suunniteltava siten, että ne sopivassa tilanteessa helpottavat uuden automatisoidun passitusjärjestelmän käyttöönottoa ja hyödyttävät sekä passitusmenettelyihin liittyvää yleistä etua että taloudellisten toimijoiden yleistä etua,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetusta (ETY) N:o 2913/92 muutetaan seuraavasti:

1) Korvataan 91 artiklan 1 kohdan b alakohta seuraavasti: "b) yhteisötavarat komiteamenettelyä noudattaen määritettävissä tapauksissa ja määritettävien edellytysten mukaisesti sen välttämiseksi, että vientiin tarkoitetut tai vientitoimenpiteistä hyötyvät tavarat eivät voisi tapauksesta riippuen välttyä näiltä toimenpiteiltä tai hyötyä perusteettomasti niistä."

2) Korvataan 92 artikla seuraavasti: " 92 artikla

1. Ulkoinen passitusmenettely päättyy ja menettelynhaltijan velvoitteet on täytetty silloin, kun menettelyyn asetetut tavarat ja niitä koskevat asiakirjat esitetään määrätullitoimipaikassa kyseistä menettelyä koskevien säännösten mukaisesti.

2. Tulliviranomaiset päättävät ulkoisen passitusmenettelyn silloin, kun he pystyvät lähtötullitoimipaikassa saatavilla olevia ja määrätullitoimipaikassa saatavilla olevia tietoja vertaamalla osoittamaan, että menettely on asianmukaisesti päätetty."

3) Korvataan 94 artikla seuraavasti: " 94 artikla

1. Passituksesta vastaavan on annettava vakuus tavaroista mahdollisesti syntyvien tullivelan ja muiden maksujen maksamisesta.

2. Vakuus on joko:

a) yhtä passitusta koskeva vakuus tai

b) tiettyä määrää passituksia koskeva yleisvakuus, jos passituksesta vastaava on saanut luvan tämäntyyppisen vakuuden käyttöön sen jäsenvaltion tulliviranomaisilta, johon hän on sijoittautunut.

3. Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu lupa myönnetään ainoastaan henkilöille, jotka:

a) ovat sijoittautuneet yhteisöön;

b) käyttävät säännöllisesti yhteisön passitusmenettelyjä tai joiden tulliviranomaiset tietävät pystyvän täyttämään näihin menettelyihin liittyvät velvollisuudet; ja

c) eivät ole syyllistyneet vakavaan tai toistuvaan tulli- tai verolainsäädännön rikkomiseen.

4. Henkilöille, jotka osoittavat tulliviranomaisille täyttävänsä korkeammat luotettavuusvaatimukset, voidaan antaa lupa käyttää määrältään pienempää yleisvakuutta tai antaa vapautus vakuuden antamisesta. Tämän luvan saamisen lisäedellytyksiä ovat:

a) yhteisön passitusmenettelyjen moitteeton käyttö tiettynä aikana;

b) yhteistyö tulliviranomaisten kanssa; ja

c) vakuudesta vapauttamisen osalta sellainen vakavaraisuus, että se riittää kyseisiä henkilöitä koskevien sitoumusten täyttämiseen.

Tämän kohdan mukaisten lupien myöntämisen yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan komiteamenettelyssä.

5. Edellä 4 kohdan mukainen vakuudesta vapauttaminen ei koske niihin tavaroihin kohdistuvia yhteisön ulkoisia passituksia, joihin katsotaan komiteamenettelyn mukaisesti liittyvän lisääntyneitä riskejä.

6. Ottaen huomioon 4 kohdan mukaiset periaatteet määrältään alennetun yleisvakuuden käyttö voidaan yhteisön ulkoisessa passituksessa kieltää väliaikaisesti komiteamenettelyä noudattaen poikkeuksellisena toimenpiteenä erityisissä olosuhteissa.

7. Ottaen huomioon 4 kohdan mukaiset periaatteet yleisvakuuden käyttö voidaan yhteisön ulkoisessa passituksessa kieltää väliaikaisesti komiteamenettelyä noudattaen tavaroilta, joiden on näytetty yleisvakuutta käytettäessä joutuneen laajamittaisen petoksen kohteeksi."

4) Korvataan 95 artikla seuraavasti: " 95 artikla

1. Tarvittaessa komiteamenettelyä noudattaen määritettäviä tapauksia lukuun ottamatta vakuutta ei tarvitse antaa:

a) ilmakuljetuksissa;

b) kuljetettaessa tavaroita Reinillä ja sen väylillä;

c) kuljetettaessa tavaraa putkijohdoissa;

d) jäsenvaltioiden rautatieyhtiöiden suorittamissa kuljetuksissa.

2. Komiteamenettelyä noudattaen määritetään tapaukset, joissa vakuutta ei tarvitse antaa sellaisilla vesiväylillä suoritettavien tavarankuljetusten osalta, jotka ovat muita kuin 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja vesiväyliä."

5) Korvataan 97 artikla seuraavasti: " 97 artikla

1. Menettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja poikkeukset määritetään komiteamenettelyä noudattaen.

2. Jos tavaroita koskevien yhteisön toimenpiteiden soveltaminen voidaan taata:

a) jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön keskinäisin kahden- tai monenvälisin järjestelyin tapauskohtaisesti vahvistettavien perusteiden mukaisia yksinkertaistettuja menettelyjä, joita sovelletaan tiettyihin kuljetuksiin tai tiettyihin yrityksiin;

b) kukin jäsenvaltio voi ottaa käyttöön yksinkertaistettuja menettelyjä soveltaen niitä tietyissä olosuhteissa tavaroihin, joita ei ole tarkoitettu liikkumaan toisen jäsenvaltion alueella.

3. Edellä 2 kohdan nojalla käyttöön otetuista yksinkertaistetuista menettelyistä on ilmoitettava komissiolle."

6) Korvataan 192 artiklan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti: "1. Jos tullilainsäädännön mukaan vakuuden antaminen on pakollista ja jollei komiteamenettelyä noudattaen annetuista passitusmenettelyä koskevista erityissäännöksistä muuta johdu, tulliviranomaisten on vahvistettava vakuuden määrä vastaavalle tasolle."

7) Korvataan 215 artikla seuraavasti: " 215 artikla

1. Tullivelka syntyy:

- siinä paikassa, jossa sen aiheuttavat tosiseikat ilmenevät,

- tai, jos edellä tarkoitettua paikkaa ei voida määrittää, paikassa, jossa tulliviranomaiset toteavat tavaran olevan sellaisessa tilanteessa, jossa tullivelka on syntynyt,

- tai, jos tavara on asetettu tullimenettelyyn, jota ei ole päätetty, ja jos paikkaa ei voida määrittää ensimmäisen tai toisen luetelmakohdan mukaisesti tarvittaessa komiteamenettelyn mukaisesti asetetussa määräajassa, siinä paikassa, jossa tavara on asetettu kyseiseen menettelyyn tai se on tuotu yhteisön tullialueelle kyseiseen menettelyyn asetettuna.

2. Jos tulliviranomaiset voivat käytettävissään olevien tietojen perusteella todeta, että tullivelka on syntynyt jo tavaran ollessa aiemmin muussa paikassa, tullivelan katsotaan syntyneen siinä paikassa, jonka voidaan todeta olleen tavaran sijaintipaikka aikaisempana ajankohtana, jona tullivelan olemassaolo on voitu todeta.

3. Edellä 217 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tulliviranomaiset ovat sen jäsenvaltion tulliviranomaisia, jossa tämän artiklan säännösten mukaisesti tullivelka on syntynyt tai sen katsotaan syntyneen."

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 13 päivänä huhtikuuta 1999.

Euroopan parlamentin puolesta

J. M. GIL-ROBLES

Puhemies

Neuvoston puolesta

L. SCHOMERUS

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 337, 7.11.1997, s. 52.

(2) EYVL C 73, 9.3.1998, s. 17.

(3) Euroopan parlamentin lausunto annettu 13. toukokuuta 1998 (EYVL C 167, 1.6.1998, s. 99), neuvoston yhteinen kanta vahvistettu 24. syyskuuta 1998 (EYVL C 333, 30.10.1998, s. 65), Euroopan parlamentin päätös tehty 16. joulukuuta 1998 (EYVL C 98, 9.4.1999) sekä neuvoston päätös tehty 29. maaliskuuta 1999.

(4) EYVL C 302, 19.10.1992, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 82/97 (EYVL L 17, 21.1.1997, s. 1).

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma

3 artiklan osalta

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio tunnustavat verkolle tai sen toiminnalle aiheutuvien vahinkojen, joista johtuen palvelun laatu heikkenisi tavalla, jota ei voida hyväksyä, ehkäisemiseen liittyvän vaatimuksen merkityksen ottaen erityisesti huomioon tarpeen turvata kuluttajien edut.

Siksi ne panevat merkille, että komissio arvioi jatkuvasti tilannetta saadakseen selville, ilmenevätkö nämä vaarat säännöllisesti, ja löytääkseen siinä tapauksessa asianmukaisen ratkaisun 15 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti toimivassa komiteassa.

Tällaisena ratkaisuna on tarvittaessa 3 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyn olennaisen vaatimuksen järjestelmällinen soveltaminen.

Lisäksi Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ilmoittavat, että edellä kuvatun menettelyn soveltaminen ei rajoita 7 artiklan 5 kohdassa säädettyjä mahdollisuuksia ja vapaaehtoisten varmentamis- ja merkintäjärjestelmien kehittämistä joko palvelun huononemisen tai verkolle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi.