31999D0143

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 14 päivänä heinäkuuta 1998,

valtiontuesta Fabricantes Vascos de Herramientas SA:lle (Favahe SA) ja sen seuraajille (tiedoksiannettu numerolla K(1998) 2362) (Ainoastaan espanjankielinen teksti on todistusvoimainen) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (1999/143/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan,

on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti,

sekä katsoo seuraavaa:

I

Komissio ilmoitti kirjeellä SG (96) D/9851 19 päivältä marraskuuta 1996 Espanjan hallitukselle aloittaneensa 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn, joka koskee Baskimaassa toimivalle käsityökaluja valmistavalle Fabricantes Vascos de Herramientas SA -ryhmälle, jäljempänä `Favahe`, myönnettyä tukea.

Favahen päätoimipaikka ja tuotantolaitokset sijaitsevat Baskimaassa (Vitoriassa ja Irúnissa), joka on 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun aluetukeen oikeutettu alue.

Ryhmä perustettiin vuonna 1982, jolloin tavoitteena oli järkeistää Baskimaassa toimivien käsityökalujen valmistajien tarjontaa ja sopeuttaa sitä kysytään. Odotettuja myönteisiä tuloksia ei kuitenkaan saavutettu. Konserni toteutti erilaisia rakenneuudistustoimia vuoteen 1991 asti onnistumatta parantamaan taloudellista tilannetta. Vuonna 1990 yrityksen tappiot olivat 457 miljoonaa pesetaa ja vuonna 1991 tappiot olivat 686 miljoonaa pesetaa.

Vuonna 1992 laadittiin uusi strateginen suunnitelma, jonka mukaisesti ryhmän odotettiin saavuttavan voitollisen tuloksen vuonna 1994. Suunnitelmaan kuului muiden muassa ryhmään kuuluvien yritysten tarjonnan parantaminen, hallinnollisten rakenteiden yhteensovittaminen ja tuotantotoiminnan uudelleen järjestäminen ja järkeistäminen (jolloin kunkin yrityksen oli määrä keskittyä yhteen markkinalohkoon) sekä työvoiman vähentäminen 1 153 työntekijästä 714 työntekijään vuodesta 1992 vuoteen 1994.

Rakenneuudistukseen liittyvien toimien rahoittamiseksi Favahe pyysi Baskimaan itsehallintoalueen hallitukselta asetuksen 628/91 mukaisia takauksia 825 miljoonan pesetan suuruisten, rakenneuudistuksen käytännön toteuttamiseen tarkoitettujen pankkilainojen kattamiseksi.

Mainitussa asetuksessa säädetään tukiohjelmasta, jonka mukaisesti kyseisellä alueella sijaitseville yrityksille voidaan myöntää rakenneuudistustukea. Tuki annetaan takauksina, joiden suuruus on suhteessa yrityksen kohtaamiin vaikeuksiin. Komissio ilmoitti kirjeessä 28 päivältä huhtikuuta 1992 Espanjan viranomaisille päätöksestään olla vastustamatta tukiohjelmia mutta totesi, että sille olisi ilmoitettava takauksista, joita myönnetään yli 250 työntekijän yrityksille.

Takaus myönnettiin Favahelle joulukuussa 1992 seitsemäksi vuodeksi ja kahden vuoden lyhennysvapaa-aika. Espanjan hallitus ei kuitenkaan ilmoittanut komissiolle tuen myöntämistä, vaikka Fahave-ryhmän yrityksillä oli enemmän kuin 250 työntekijää.

Koska rakennemuutossuunnitelma ei tuottanut odotettuja tuloksia ja Favahen tappiot vuonna 1994 olivat noin 580 miljoonaa pesetaa, yritys hakeutui konkurssiin 7 päivänä huhtikuuta 1995.

Komissio sai useita valituksia mahdollisesta konkurssimenettelyn yhteydessä annetusta tuesta. Valittajien mukaan Fahaven varat oli siirretty uudelle yhtiölle, Herramientas Eurotools SA:lle, jonka hallintoneuvostossa oli useita Fahaven johtajia. Uuden Herramientas Eurotools SA -yhtiön osti myöhemmin amerikkalainen monikansallinen Snap-on, joka maksoi Baskimaan itsehallintoalueen hallitukselle sekä Guipúzcoan ja Álaven aluehallinnolle 1 200 miljoonaa pesetaa. Snap-on markkinoi käsityökaluja Favahen aiemmin käyttämillä tavaramerkeillä, joita ovat Acesa, Irimo ja Palmera.

Komissio katsoi, että Baskimaan hallituksen myöntämä takaus oli EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea ja että se oli laitonta, koska Espanjan hallitus ei ollut sitä myöntäessään noudattanut komission sille 28 päivänä huhtikuuta 1992 myöntämän luvan yhteydessä asetettua ilmoitusvelvollisuutta, joka koskee yli 250 työntekijän yrityksille myönnettäviä takauksia, kuten perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa määrätään.

Komissio ei tuolloin saanut Espanjan hallitukselta muita tietoja, joiden perusteella komissio olisi voinut arvioida, oliko tuen osalta pantu vireille jokin menettely sen seurauksena, että sovitun ohjelman ehtoja ei ollut täytetty, ja oliko takaus suoritettu yrityksen hakeutuessa konkurssiin. Komissio ei myöskään voinut käytettävissään olevien tietojen perusteella selvittää uutta tukea, joita oli mahdollisesti myönnetty Fahaven konkurssin, Herramientas Eurotools SA -yrityksen perustamisen ja Snap-on-yrityksen yritysoston yhteyksissä.

Tämän vuoksi komissio katsoi, että Favahelle myönnettyä takausta sekä mahdollisia muita myöhemmin myönnettyjä tukimuotoja olisi tarkasteltava yksityiskohtaisesti perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jolloin tavoitteena olisi selvittää, voidaanko tuki katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdassa ja ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdassa lueteltujen poikkeusten perusteella.

II

Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistussa Espanjan hallitukselle osoitetussa kirjeessä (1) muita jäsenvaltioita ja asianomaisia kehotettiin lähettämään kyseisiä toimenpiteitä koskevat huomautuksensa. Komissio sai asiaa koskevia huomautuksia kahdelta Favahen kilpailijalta (yksi saksalainen ja yksi brittiläinen) sekä käsityökalujen valmistajien yhdistykseltä Italiasta ja Ranskasta. Huomautuksissa väitettiin, että yritysten saama tuki oli antanut niille aiheettoman kilpailuedun ja auttanut niitä myymään tuotteitaan alle markkinahintojen.

Brittiläinen kilpailija katsoi, että Favahe oli saanut alueviranomaisilta tukea, jonka avulla se oli voinut tarjota tuotteitaan alhaisin hinnoin ja vakiinnuttaa markkina-asemaansa. Kyseisen kilpailijan mukaan Favahen ostanut Snap-on oli näin saanut epäoikeudenmukaisen kilpailuedun muihin eurooppalaisiin ja brittiläisiin käsityökalujen valmistajiin nähden.

Saksalainen kilpailija mainitsi tehneensä Herramientas Eurotoolsista ostotarjouksen, johon ei ollut annettu mitään vastausta.

Italialaisen Assoutensili-yhdistyksen (Assosiazione Nazionale Industrie degli Utensili a Mano e Strumenti di Misura) mukaan yhdistyksen jäsenet, jotka ovat Italian johtavia valmistajia samalla alalla kuin Favahe, olivat joutuneet Favahen voimakkaan kilpailun kohteiksi, mikä todennäköisesti oli seurausta sen saamasta tuesta. Yhdistys totesi myös, että Favahen ostosta ei ollut tehty julkista tarjousta ja että "valittu" ostaja oli hyötynyt kilpailua vääristävästä "suosinnasta".

Ranskan mekaanisen teollisuuden liitto katsoi, että Herramientas Eurotoolsin perustaminen oli ollut "keinotekoinen" toimi, jonka tarkoituksena oli siirtää Favahen varat Eurotoolsille ja samanaikaisesti kuin yrityksen vero- ja sosiaalimaksut jätettiin siirron ulkopuolelle. Näin Eurotools pystyi kilpailemaan voimakkaasti eri jäsenvaltioiden markkinoilla, vääristämään kilpailua ja myymään tuotteitaan halvemmalla kuin muut markkinoilla toimivat.

Lisäksi liitto toimitti tietoja eri jäsenvaltioissa (esimerkiksi Espanja, Italia, Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta) toimivien kilpailijoiden hinnoista verrattuna Palmera- ja Acesa-merkin hintoihin sekä erilaisten Saksasta, Ranskasta, Italiasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Espanjasta peräisin olevien käsityökalujen tuonti- ja vientimääristä (tonneina) vuonna 1995.

III

Espanjan viranomaiset ilmoittivat menettelyä koskevat huomautuksensa kirjeillä 24 päivältä heinäkuuta 1997, 9 päivältä lokakuuta 1997, 20 päivältä lokakuuta 1997 ja 30 päivältä lokakuuta 1997.

Niissä he korostivat vaikeaa rahoitustilannetta, jossa Favahe oli ollut 1990-luvun alussa.

Tilanteen parantamiseksi laadittiin vuonna 1992 "strateginen suunnitelma". Suunnitelmasta lähetettiin jäljennös komissiolle, ja siihen sisältyi muiden toimenpiteiden ohella kaikkien tuotantolinjojen tarkistaminen, markkinoinnin kehittämisstrategia, kokonaislaatujärjestelmän käyttöönotto ja yhteistyökumppanin etsiminen, jotta yrityksen strategista asemaa voitaisiin vahvistaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Suunnitelmassa ei kuitenkaan ollut lainkaan tietoja yrityksen toimialan markkinatilanteesta eikä näillä markkinoilla tapahtuvista kysynnän ja tarjonnan muutoksista, joita voitaisiin ennakoida optimististen, pessimististen tai keskimääräisten oletusten pohjalta.

Favahe ei pystynyt itse rahoittamaan rakennemuutosta, ja tämän vuoksi se haki asetuksen 628/91 puitteissa Baskimaan hallitukselta takausta, jolla katettiin 825 miljoonan pesetan lainat, joilla oli määrä rahoittaa strategisen suunnitelman toteuttaminen käytännössä.

Baskimaan hallitus tutki suunnitelman ja totesi, että sen avulla yrityksen kannattavuus voitaisiin palauttaa pitkällä aikavälillä ja maksuvalmius kohtuullisen ajan kuluessa. Tämän vuoksi se päätti myöntää takauksen joulukuussa 1992.

Annetun tuen laittomuuden osalta Espanjan viranomaiset myönsivät, että ne eivät olleet täyttäneet toimipidettä koskevaa ilmoitusvelvollisuutta, mutta ne totesivat tämän johtuneen siitä, että strateginen suunnitelma edellytti toimenpiteiden välitöntä toteutusta, koska tuen hakemisesta ja suunnitelman esittämisestä oli tuolloin kulunut jo vuosi.

Espanjan viranomaiset myönsivät myös, että yrityksen palauttaminen kannattavaksi oli epäonnistunut, koska markkinat olivat heikentyneet suunnitelmassa ennakoitua enemmän ja talouden yleinen kehitys vuoden 1991 jälkeen oli vaikuttanut kielteisesti Favaheen. Ryhmän myynti supistui jyrkästi ja sen tappiot kasvoivat. Myöhemmin 27 päivänä huhtikuuta 1995 tuomioistuimet julistivat ryhmän konkurssiin.

Espanjan viranomaiset ilmoittivat, että Herramientas Eurotools oli perustettu ennen ryhmän konkurssimenettelyä ja tavanomaisen kauppatavan mukaisesti. Favahe-ryhmän yritykset osallistuivat Eurotoolsin laajentamiseen osalla varoistaan, mutta myös veloillaan; yrityksen pääomaa kasvatettiin vastaavien ja vastattavien välisen eron tasoittamiseksi. Kaikki tämä ilmenee myös Favahe-ryhmän yritysten kirjanpidosta. Varoihin kohdistuvat rasitukset pysyivät ennallaan. Konkurssin jälkeen Eurotoolsin osakkeet sisällytettiin konkurssipesän varoihin yrityksen velkojen kattamiseksi, kuten kaikki muutkin varat.

Tuomioistuimet selittivät konkurssin olevan vapaaehtoinen, mikä Espanjan lainsäädännön mukaan on mahdollista ainoastaan silloin, kun tuomioistuin on todennut, ettei petoksia ole tapahtunut.

Kun amerikkalainen yritys Snap-on sai tiedon Favahen konkurssista, se ilmaisi olevansa kiinnostunut hankkimaan Euratoolsin osakkeet, jotka muiden varojen tavoin kuuluivat konkurssipesälle. Snap-on teki koko osakekannasta 1 200 miljoonan pesetan ostotarjouksen eri yritysten konkurssipesän hoitajille.

Lisäksi Snap-on tarjoutui rahoittamaan Eurotoolsin rahoituksen uudelleenjärjestelyä ja maksamaan tuolloin voimassa olleesta, yritysten ammattiliittojen kanssa tehdystä työvoiman vähentämistä koskevasta sopimuksesta johtuvat erääntyneet kustannukset, jotka Espanjan lainsäädännön mukaan ovat ensisijaisia saatavia ja jotka ovat erikseen täytäntöönpantavissa. Snap-onin tarjoama lisärahoitus oli 1 800 miljoonaa pesetaa, ja sen kokonaispanos oli noin 3 000 miljoonaa pesetaa. Konkurssiin hakeutuneiden yritysten vastattavien kasvu jäi näin pienemmäksi, minkä ansiosta velkojat, joihin kuului myös Baskimaan hallitus, pystyivät perimään saataviaan.

Kun konkurssipesän hoitajat olivat hyväksyneet Snap-onin esittämän ostotarjouksen, se jätettiin tuomioistuimelle, jotka hyväksyivät virallisesti osakkeiden myynnin todettuaan ensin, että konkurssi oli tapahtunut odottamattomasti. Tämän jälkeen Favahe-ryhmään kuuluneet yritykset purettiin lainsäädännön mukaisesti.

Muiden mahdollisten ostajien kuin Snap-onin esittämistä kirjallisista ostotarjouksista Espanjan hallitus totesi, että osakkeiden myynti oli toteutettu konkurssimenettelyn mukaisesti ilman konkurssiin hakeutuneiden yritysten osallistumista. Kaksi Favahen selvitysmiestä oli tuolloin ilmoittanut tuomioistuimelle, että Snap-onin lisäksi kaksi muutakin yritystä oli ilmaissut kiinnostuksensa. Yksi yritys oli myös ilmaissut alustavan kiinnostuksensa, mutta ei ollut tehnyt lopullista tarjousta. Keskusteluja käytiin myös muiden yritysten kanssa, mutta ne eivät tehneet tarjousta. Suurin osa näistä yrityksistä oli valmis maksamaan osakkeista ainoastaan nimellisen korvauksen eli yhden pesetan. Konkurssipesän hoitajat valitsivat Snap-onin tarjouksen, koska he pitivät sitä edullisimpana.

IV

Perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely on selvittänyt Favahen tilaa ja olosuhteita, joiden vallitessa yritys sai julkista rahoitusta. Toimenpiteistä, jotka olivat perusteena 93 artiklan 2 kohdan mukaisten menettelyjen aloittamiselle, voidaan todeta seuraavaa:

a) Espanjan viranomaisten toimittamat tiedot osoittavat, että konkurssi tapahtui voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti ja että yrityksen osakkeiden myynti oli ratkaisu, jonka ansiosta Favahen velkojat saivat parhaan mahdollisen korvauksen. Baskimaan hallitus sisällytti saatavansa konkurssipesään ja pyrki perimään mahdollisimman suuren osan niistä takaisin konkurssimenettelyssä. Velkoja ei ollut annettu anteeksi, ja kansallinen tuomioistuin totesi, että konkurssimenettely oli täysin laillinen eikä Baskimaan hallitus ollut saanut osakseen erityiskohtelua.

b) Espanjan viranomaiset vakuuttivat kirjallisesti, että Eurotools ei ollut saanut minkäänlaista tukea.

c) Epäilemättä vuonna 1992 myönnetty 825 miljoonan pesetan takaus on perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea. Tämän tyyppiseen takaukseen sisältyvän tuen osuus on yleensä tavanomaisen markkinakoron ja takauksen ansiosta maksettavan todellisen koron välinen erotus. Komissio on kuitenkin johdonmukaisesti katsonut, että koko lainasummaa on pidettävä tukena, jos yrityksen vaikean taloudellisen aseman vuoksi mikään luottolaitos ei olisi myöntänyt lainaa ilman valtion takausta (ks. komission päätös 94/696/EY, "Olympic Airways") (2).

Koska takaus oli ennakkoehto pankkien osallistumiselle Favahen rahoitukseen (lainojen myöntämiseen rakennemuutosta varten), kyseiseen takaukseen sisältyy selkeä tukiosuus, jonka takauksen suuren riskin vuoksi vastaa pankkien rahoitusosuutta kokonaisuudessaan.

Tuki vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Käsityökalujen kauppaa käydään Espanjan ja muiden jäsenvaltioiden välillä. Eurostatin (3) tietojen mukaan Espanja vei vuonna 1996 muihin jäsenvaltioihin 11 262 tonnia tähän luokkaan kuuluvia tuotteita, joiden arvo oli 10,2 miljoonaa ecua, ja Espanjaan tuotiin 263 tonnia, minkä arvo oli 0,9 miljoonaa ecua. Vuonna 1997 Espanjan vienti kasvoi 17 345 tonniin, minkä arvo oli 14,5 miljoonaa ecua, ja tuonnin määrä oli 277 tonnia ja arvo 0,8 miljoonaa ecua. Fahave osallistui tähän kauppaan, kuten kolmansien havainnot osoittavat, ja minkä myös Espanjan viranomaiset myöntävät. Tuki saattoi siis parantaa Favahen asemaa yhteismarkkinoilla verrattuna sen kilpailijoihin, jotka eivät saaneet valtiontukea missään muodossa.

Takaus myönnettiin laittomasti, koska Espanjan hallitus ei antanut siitä ilmoitusta, vaikka alueellinen ohjelma, jonka perusteella takaus myönnettiin Favahelle vuonna 1992, edellytti erillistä ilmoitusta yli 250 työntekijän yrityksille myönnettävistä takauksista.

Takauksen ei voida katsoa täyttävän perustamissopimuksen 92 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen poikkeuksen edellytyksiä.

Tuen mahdollista soveltuvuutta koskevat perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdassa mainitut poikkeukset eivät sovellu kyseiseen tukeen sen ominaispiirteiden vuoksi ja koska tuella ei pyritä täyttämään näiden poikkeuksien soveltamisen perusteita.

Lisäksi on huomattava, että Favahe ei sijaitse alueella, joka perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti voi saada aluetukea.

Vaikka Favahen päätoimipaikka ja tuotantolaitokset sijaitsivat alueella, joka on perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti oikeutettu aluetukeen, tuen tarkoituksena oli tietyn taloudellisissa vaikeuksissa olevan yrityksen tukeminen siten, että se pystyi jatkamaan toimintaansa, eikä niinkään taloudeltaan taantuvan alueen kehityksen tukeminen.

Takaukseen ei myöskään sovellu perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mainittu poikkeus, johon liittyvät "vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevat yhteisön suuntaviivat" (4).

Kun Favahelle myönnettiin laina vuonna 1992, se oli epäilemättä suuntaviivoissa (2.1 kohta) tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys, joka ei kyennyt selviytymään vaikeuksista omin varoin.

Baskimaan viranomaisten myöntämällä takauksella pyrittiin osallistumaan ryhmän laatiman rakenneuudistussuunnitelman rahoitukseen. Mainittujen suuntaviivojen 3.2.2.i kohdan mukaisesti rakenneuudistukseen myönnettävä tuki voidaan kuitenkin hyväksyä ainoastaan sillä edellytyksellä, että käytettävissä on soveltuva rakenneuudistussuunnitelma, joka on esitetty komissiolle ja jonka avulla toiminnan kattavuus voidaan palauttaa kohtuullisessa ajassa ja joka erityisesti perustuu realistisiin olettamuksiin yrityksen tulevasta toimintaedellytyksistä. Rakenneuudistussuunnitelmassa on siis otettava huomioon

a) olosuhteet, jotka ovat aiheuttaneet yrityksen ongelmat

b) yrityksen toimialalla vallitseva markkinatilanne

c) tarjonnan ja kysynnän oletettu kehitys kyseisillä markkinoilla, myös erilaiset kehitysnäkymät, jotka perustuvat optimistisiin, pessimistisiin ja keskimääräisiin oletuksiin

d) yrityksen erityiset vahvuudet ja heikkoudet.

Komissiolle esitetyssä Favahen rakennemuutossuunnitelmassa ei viitata käsityökalujen alalla vallitsevaan markkinatilanteeseen eikä markkinoiden kehitykseen erilaisten oletusten pohjalta. Jos näin olisi tehty, suunnitelmassa olisi otettu huomioon käsityökalujen markkinoiden jatkuva heikkeneminen. Komission käytössä olevien tietojen mukaan (5) markkinat heikkenivät siten, että yhteisön käsityökalualan vuosituotanto laski noin 10 prosenttia vuosina 1990 ja 1994, kun se vuosina 1985-1990 kasvoi 9,1 prosenttia vuodessa.

Käsityökalualan talouskehitys oli nähtävissä, kun suunnitelmaa laadittiin. Tämä tapahtui vuonna 1992 eli keskellä markkinoiden lamaa. Suunnitelman olettamukset perustuivat niin lyhyelle ja läheiselle aikavälille (1992-1994), että teollisuuden markkinanäkymät olivat selvitettävissä varsin tarkoin.

Rakennemuutossuunnitelmassa ei kuitenkaan otettu huomioon alalla vallitsevia olosuhteita, eivätkä näin tehneet Baskimaan viranomaiset tarkastellessaan suunnitelmia, joilla pyrittiin palauttamaan Favahen kannattavuus.

Komissio olisi kuitenkin toiminnut näin soveltaessaan rakennemuutostuen hyväksymistä koskevia sääntöjä, jos se olisi voinut tarkastella takausta ennen sen myöntämistä, eikä se olisi tällöin hyväksynyt ehdotettua takausta ilman yksityiskohtaista analyysiä siitä, miten yrityksen oli määrä toimia taantuvilla markkinoilla, joiden näkymät jatkuvasti heikkenivät.

Näin ollen ja koska komissio ei ollut hyväksynyt rakennemutossuunnitelmaa ja ehdotettua takausta vuonna 1992, se ei myöskään voinut edellä mainittujen suuntaviivojen mukaisesti hyväksyä niitä vuonna 1998.

Edellä sanotun perusteella komissio toteaa, että Favahelle myönnettyyn 825 miljoonan pesetan takaukseen ei sovellu mikään perustamissopimuksen 92 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu poikkeus eikä kyseinen takaus ole yhteensopiva valtiontukea koskevien yhteisön sääntöjen kanssa.

V

Kun tuki katsotaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, komissio vaatii jäsenvaltiota perimään tuen takaisin sen saajalta (komission 24 päivänä marraskuuta 1983 antama tiedonanto (6); ks. myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-70/72, komissio v. Saksa (7) 12 päivänä heinäkuuta 1973 antama tuomio ja sekä asiassa C-310/85, Deufil v. komissio (8), 24 päivänä helmikuuta 1987 antama tuomio). Koska tämä koskee tässä päätöksessa tarkoitettuja Favahe SA:n hyväksi toteutettuja toimenpiteitä, tuki on perittävä takaisin. Tähän ei vaikuta se, että Favahe SA on julistettu konkurssiin ja poistunut markkinoilta.

Tuki on perittävä takaisin noudattaen Espanjan lainsäädännön määräyksiä ja erityisesti valtion saatavista perittäviä viivästyskorkoja koskevia määräyksiä siten, että korot peritään siitä ajankohdasta lähtien, jolloin tuki myönnettiin (komission kirje jäsenvaltioille SG (91) D/4577, 4.3.1991; ks. myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-142/87, Belgia v. komissio (9) 21 päivänä maaliskuuta 1990 antama tuomio). Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tuen periminen takaisin tarkoittaa kyseisten säännösten soveltamista siten, ettei se tee yhteisön oikeuden edellyttämää takaisinperintää mahdottomaksi. Mitkään menettelytapaan tai muuhun seikkaan liittyvät vaikeudet toimenpidettä toteuttaessa eivät vaikuta millään tavoin sen laillisuuteen (10).

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Baskimaan hallituksen Fabricantes Vascos de Herramientas SA:lle ja sen seuraajille myöntämä 825 miljoonan pesetan takaus on laiton, koska Baskimaan hallitus sen myöntäessään rikkoi sitä Espanjan viranomaisten velvollisuutta, jonka mukaan niiden on annettava komissiolle ilmoitus hyvissä ajoin, jotta komissio voisi esittää huomautuksensa hankkeista, joilla pyritään myöntämään tai muuttamaan EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tukea.

Tuki on perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltumaton, koska se ei täytä yhtäkään perustamissopimuksen 92 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua poikkeuksia koskevaa edellytystä.

2 artikla

Espanjan on varmistettava, että 1 artiklassa tarkoitettu tuki kumotaan ja peritään kokonaisuudessaan takaisin korkoineen kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta.

Tuki on perittävä takaisin Espanjan oikeuden mukaisesti viivästyskorkoineen, joka lasketaan tuen myöntämispäivästä lukien sen takaisinmaksupäivään asti Espanjan aluetukien nettoavustusekvivalenssien laskemisessa käytetyn tuen myöntämispäivän viitekoron mukaan.

Tätä päätöstä on sovellettava siten, ettei yhteisön oikeuden edellyttämä tuen takaisinperintä tule käytännössä mahdottomaksi. Mitkään menettelytapaan tai muuhun seikkaan liittyvät vaikeudet toimenpidettä toteutettaessa eivät vaikuta millään tavoin takaisinperinnän laillisuuteen.

3 artikla

Espanjan hallituksen on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tämän päätöksen noudattamiseksi.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Espanjan kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 14 päivänä heinäkuuta 1998.

Komission puolesta

Karel VAN MIERT

Komission jäsen

(1) EYVL C 71, 7.3.1997, s. 2

(2) EYVL L 273, 25.10.1994, s. 22

(3) Tuote N:o 4417, Ilmoittaja Espanja.

(4) EYVL C 368, 23.12.1994, s. 12

(5) Panorama of the EU industry 97, luku 12.26.

(6) EYVL C 318, 24.11.1983, s. 3

(7) Kok. 1973, s. 813.

(8) Kok. 1987 s. 901.

(9) Kok. 1990, s. I-959.

(10) Ks. alaviite 9, 58-63 kohta.