31996Y0919(03)

Liite I.2

NEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMA, annettu 30 päivänä marraskuuta 1994, jäsenvaltioiden alueelle itsenäisinä ammatinharjoittajina toimimista varten saapuvien kolmansien maiden kansalaisten maahantulon sallimisen rajoituksista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen K.1 artiklan,

ANTAA TÄMÄN PÄÄTÖSLAUSELMAN:

A. Harjoitettavan politiikan yleisiä näkökohtia

1. Neuvosto palauttaa mieleen, että Maastrichtissa 1991 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymässä, maahanmuutosta vastaavien ministerien maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa koskevassa kertomuksessa annettiin etusija itsenäisinä ammatinharjoittajina toimimista varten maahan saapuvia henkilöitä koskevien politiikkojen yhdenmukaistamiselle. Nämä politiikat ovat periaatteessa rajoittavia. Joka tapauksessa on otettava huomioon olemassaolevat velvoitteet ja tuleva kehitys esimerkiksi GATT-, GATS- ja OECD-sopimuksien alalla.

2. Neuvosto panee merkille, että neuvoston Brysselissä 29 ja 30 päivänä marraskuuta 1993 pidetyssä kokouksessaan hyväksymässä, ensisijaisia tehtäviä oikeus- ja sisäasioiden alalla vuonna 1994 koskevassa ohjelmassa määriteltiin ensisijaiseksi toimenpiteeksi itsenäisten ammatinharjoittajien maahantulon sallimista koskevan kysymyksen valmistelun saattaminen päätökseen.

3. Neuvosto panee tyytyväisenä merkille sijoituksia edistävän ja työpaikkoja luovan valtioiden välisen vapaakauppaan johtavan kehityksen, joka tehtiin mahdolliseksi Uruguayn kierroksen päätösasiakirjan ja sopimusten allekirjoittamisella Marrakeshissa 15 päivänä huhtikuuta 1994.

4. Neuvosto on sitä mieltä, että henkilöiden maahanpääsyä palkkatyön tekemistä varten ja itsenäisten ammatinharjoittajien maahanpääsyä tulee tietyssä määrin käsitellä eri kysymyksinä. Henkilöiden päästäminen maahan isäntämaan taloudelle lisäarvoa (sijoitukset, innovaatio, teknologian siirto, työpaikkojen luominen) tuovan itsenäisen taloudellisen toiminnan harjoittamista varten on hyödyllistä. Merkittävää itsenäistä toimintaa harjoittavia taiteilijoita voidaan myös päästää maahan.

5. Neuvosto katsoo, että kolmansien maiden kansalaisten pääsyä jäsenvaltioon ei olisi sallittava itsenäisen taloudellisen toiminnan harjoittamista varten silloin, kun tästä ei ole mitään taloudellista etua kyseiselle valtiolle tai jollekin sen alueelle.

6. Neuvosto pitää tarpeellisena varmistua siitä, että sellaisten henkilöiden, jotka hakevat palkattua työtä toisen palveluksessa, maahantuloa itsenäisinä ammatinharjoittajina ei sallita.

7. Neuvosto katsoo myös, ettei sellaisten henkilöiden sijoittautumista jäsenvaltioon ja toiminnan aloittamista siellä itsenäisinä ammatinharjoittajina tulisi sallia, joilla ei ole tarvittavaa pätevyyttä ja/tai taloudellisia edellytyksiä, sekä ettei sellaisten henkilöiden ryhtymistä palkkatyöhön toisen palvelukseen tulisi sallia.

8. Neuvosto on yhtä mieltä siitä, ettei tässä päätöslauselmassa käsitellä kysymystä niistä kolmansien maiden kansalaisista, jotka pysyvästi ja laillisesti asuvat jonkin jäsenvaltion alueella, vaikka heillä ei ole oikeutta päästä toiseen jäsenvaltioon tai asua siellä. Tätä kysymystä olisi käsiteltävä myöhemmin.

9. Tämän vuoksi neuvosto on yhtä mieltä siitä, että jäljempänä esitettyjen periaatteiden olisi ohjattava jäsenvaltioiden kansallista politiikkaa niiden kolmansien maiden kansalaisten suhteen, jotka pyrkivät pääsemään maahan tai hakevat lupaa jäädäkseen niiden alueelle ryhtyäkseen itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Neuvoston mielestä jäsenvaltioiden ei kansallisessa lainsäädännössään pitäisi lieventää jäljempänä esitettyjä periaatteita. Se on myös yhtä mieltä siitä, että nämä periaatteet olisi otettava huomioon kansallisen lainsäädännön tarkistamista koskevissa ehdotuksissa. Jäsenvaltiot pyrkivät lisäksi 1 päivään tammikuuta 1996 mennessä varmistamaan, että niiden kansallinen lainsäädäntö on sopusoinnussa kyseisten periaatteiden kanssa. Periaatteet eivät sido jäsenvaltioita oikeudellisesti eivätkä anna yksityishenkilöille perustetta kanteen nostamiselle.

10. Neuvosto sopii tarkastelevansa tämän päätöslauselman soveltamista ja sen muuttamisen tarvetta säännöllisin väliajoin.

11. Neuvosto vahvistaa myös, ettei näiden periaatteiden soveltaminen ole esteenä yleistä järjestystä, kansanterveyttä ja kansallista turvallisuutta koskevien kansallisten sääntöjen noudattamiselle.

B. Henkilöt, joihin tätä päätöslauselmaa ei sovelleta

Yhdenmukaistamisperiaatteita ei sovelleta:

- henkilöihin, joilla on yhteisöoikeuden nojalla oikeus vapaaseen liikkuvuuteen eli jäsenvaltioiden kansalaisiin, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevien EFTA-valtioiden kansalaisiin sekä heidän perheenjäseniinsä,

- kolmansien maiden kansalaisiin, joille on perheiden yhdistämiseksi annettu lupa tulla maahan asettuakseen yhteen tai kyseisessä jäsenvaltioissa asuvien jonkin jäsenvaltion tai kolmannen maan kansalaisten kanssa,

- kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on työhön pääsyn osalta yhteisöoikeudet sekä kahden- ja monenvälisistä sopimusjärjestelyistä, kuten GATT-, GATS- ja OECD-sopimuksissa johtuneiden kolmansien maiden kanssa tehtyjen sopimusten mukaiset oikeudet,

- kolmansien maiden kansalaisiin, jotka saapuvat jäsenvaltioon tarkoituksenaan ryhtyä palkkatyöhön. Näihin henkilöihin sovelletaan niitä periaatteita, jotka on esitetty jäsenvaltioihin työhön saapuvien kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn rajoituksista neuvoston 20 ja 21 päivänä kesäkuuta 1994 pidetyssä istunnossa hyväksytyssä päätöslauselmassa,

- kolmansien maiden kansalaisiin, jotka saapuvat jäsenvaltioihin opiskelua varten. Näihin henkilöihin sovelletaan periaatteita, jotka vahvistetaan jäsenvaltioihin opiskelua varten saapuvien kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn rajoituksista annetussa päätöslauselmassa.

C. Pääperiaatteet

1 kohta

1) Tämä päätöslauselma koskee vain yksityisiä henkilöitä eikä sillä ole vaikutusta yritysten perustamiseen.

2) `Itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimisella` tarkoitetaan toimintaa, jota harjoitetaan henkilön omissa nimissä tai EY:n perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhtiön muodossa ilman, että kummassakaan tapauksessa toimittaisiin työnantajan alaisuudessa.

3) Vain sellaisille yhtiökumppaneille, jotka toimivat yhtiössä aktiivisesti ja joiden läsnäolo on yhtiön päämäärien edistämiselle välttämätöntä, voidaan antaa lupa sijoittautua isäntämaana olevan jäsenvaltion alueelle. Jos näillä yhtiökumppaneilla ei ole enemmistöosuutta tai osuutta yhtiön osakkeista, jäsenvaltiot voivat pidättää itselleen oikeuden olla päästämättä heitä maahan, paitsi kun on kyse työluvan saaneista työntekijöistä.

2 kohta

1) Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten kolmansien maiden kansalaisten, jotka haluavat toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina, saapua alueelleen, kun on asianmukaisesti selvitetty, että kyseinen toiminta tuottaa A osan 4 kohdassa tarkoitettua hyötyä tai että se vastaa A osan 4 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettua toimintaa kunkin jäsenvaltion vaatimalla tavalla, ja että on noudatettu maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia yleisiä säännöksiä.

2) Maahantuloa koskevalla menettelyllä olisi varmistettava, että sellaisten henkilöiden ei sallittaisi tulla maahan itsenäisinä ammatinharjoittajina, jotka aivan ilmeisesti aikovat ryhtyä tekemään palkkatyötä tai joiden yhtiökumppanuus tai johtoasema on peiteltyä palkkatyötä. Kun henkilön on sallittu tulla maahan toimimaan itsenäisenä ammatinharjoittajana, myönnetty lupa ei koske työpaikan etsimistä tai vastaanottamista työmarkkinoilla, tämän kuitenkaan rajoittamatta 8 kohdan 2 alakohdan soveltamista.

3 kohta

1) Maahanpääsyä koskevat pyynnöt on osoitettava isäntämaana olevan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltaisille viranomaisille joko tämän valtion konsuli- tai diplomaattiedustuston tai muun tätä varten määrätyn toimivaltaisen kansallisen viranomaisen välityksellä siinä maassa, josta itsenäisenä ammatinharjoittajana toimimista varten maahanpääsyä hakeva henkilö on peräisin tai josta hän tulee.

2) Pyyntöön on liitettävä tiedot, joiden avulla voidaan varmistua siitä, että suunniteltu toiminta täyttää 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset, ja asiakirjat, joista käy ilmi, että toiminnassa noudatetaan asiaan sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä.

3) Esimerkiksi seuraavat asiakirjat voitaisiin vaatia 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten arviointia varten kansallisen lainsäädännön mukaisesti:

- asiakirjat, jotka osoittavat aiotun toiminnan luonteen, laajuuden ja keston,

- asiakirjat, jotka osoittavat todennäköisen työvoimatarpeen,

- kuvaus toiminnan harjoittamista varten tarvittavista toimitiloista, joiden tulisi olla toimintaan soveltuvia,

- todisteet tarkoitukseen käytettävissä olevista varoista.

4) Esimerkiksi seuraavat asiakirjat voitaisiin vaatia voimassa olevan lainsäädännön noudattamisen arviointia varten kansallisen lainsäädännön mukaisesti:

- selvitys siitä, että itsenäinen ammatinharjoittaja täyttää isäntämaana olevassa jäsenvaltiossa ammatilliselle pätevyydelle ja ammattiin pääsylle asetetut ehdot,

- kun on kyse yhtiöistä, yhtiön perustamisasiakirja, merkintä sen julkistamisesta tai rekisteröimisestä sekä johtajien, ylimmän johdon ja yhtiön nimissä toimimaan valtuutettujen yhtiökumppanien nimet,

- todisteet siitä, että kyseisen henkilön maine on moitteeton, esimerkiksi poliisin antamat tai vastaavat asiakirjat.

4 kohta

1) Lupa ryhtyä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi annetaan kansallisen ulkomaalaislainsäädännön mukaisesti ja kirjallisena, esimerkiksi passiin merkittävänä leimana tai muuna asiakirjana. Tällainen lupa on henkilökohtainen eikä se ole siirrettävissä toiselle henkilölle.

2) Ensimmäinen lupa voi olla voimassa rajoitetun ajan. Sen voimassaoloa voidaan hakemuksesta jatkaa tietyksi ajaksi ja/tai lupa voi olla voimassa määräämättömän ajan, mikäli työhönpääsyn edellytykset täyttyvät edelleen kansallisessa lainsäädännössä säädetyllä tavalla.

5 kohta

1) Luvan uudistamista koskevien hakemusten liitteenä on jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön niin vaatiessa oltava asiakirjat, joiden perusteella voidaan varmistua siitä, että itsenäinen ammatinharjoittaja voi taata ammattinsa harjoittamisen jatkumisen säännönmukaisella tavalla.

2) Ainakin kun haetaan 4 kohdan 2 alakohdassa tarkoitetun luvan uudistamista voidaan tarkastaa, harjoitetaanko toimintaa tosiasiallisesti, onko kyse vielä siitä toiminnasta, jota varten lupa oli annettu, kykeneekö henkilö elättämään itsensä tästä toiminnasta saamillaan tuloilla ja onko toiminta edelleen 2 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaista.

3) Jäsenvaltioiden tämän jälkeen mahdollisesti suorittamia lisätarkastuksia voitaisiin periaatteessa rajoittaa.

6 kohta

1) Jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössään säädettyjen ehtojen mukaisesti antaa niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka haluavat tarjota tietyn palvelun, luvan päästä alueelleen siten, että heillä on lupa suorittaa palvelun suorittamisen kannalta tarpeellinen työ.

2) `Palvelun tarjoajalla` tarkoitetaan (ulkomailla asuvaa) itsenäistä ammatinharjoittajaa, jolta jäsenvaltion alueella asuva henkilö vastaanottaa palveluja suorittaakseen korvausta vastaan määrätyn tehtävän tiettynä ajanjaksona.

7 kohta

Henkilöt, jotka jo oleskelevat jäsenvaltion alueella opiskelijoina, harjoittelijoina, kausityöntekijöinä, palvelun tarjoajina, tilapäisinä työntekijöinä tai muista syistä, eivät yleensä saa jatkaa oleskeluaan ryhtyäkseen itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Näiden henkilöiden tulee poistua maasta heti, kun oleskelun tarkoitus, jonka perusteella heille oli annettu lupa saapua maahan, on lakannut olemasta voimassa.

8 kohta

1) Pääsääntöisesti on huolehdittava siitä, että henkilöt, joiden on sallittu tulla maahan toimiakseen siellä itsenäisinä ammatinharjoittajina, eivät myöhemmin siirry palkattuun työsuhteeseen.

2) Jäsenvaltiot voivat sallia itsenäisten ammatinharjoittajien, jotka ovat saaneet oikeuden pitkäaikaiseen/pysyvään oleskeluun, hakea tarvittaessa työlupaa ryhtyäkseen jonkun palvelukseen.

9 kohta

Itsenäisen ammatinharjoittajan puolison sekä jäsenvaltiosta riippuen heidän enintään 16-18-vuotiaiden naimattomien lastensa maahantulo kyseisen henkilön luokse sallitaan pääsääntöisesti Euroopan yhteisön maahanmuuttokysymyksistä vastaavien ministerien 1 päivänä kesäkuuta 1993 hyväksymässä perheiden yhdistämistä koskevassa päätöslauselmassa esitettyjen edellytysten mukaisesti.

10 kohta

1) Tämä päätöslauselma ei vaikuta niihin jäsenvaltioiden järjestelyihin, joiden nojalla ne voivat yleisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen nojalla kieltää maahanpääsyn.

2) Tämän päätöslauselman määräykset eivät vaikuta jäsenvaltioiden säädöksiin, jotka koskevat elinkeinoja ja ammatteja tai ammatillisen pätevyyden vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyviä järjestelyjä.

11 kohta

Mitä tässä päätöslauselmassa määrätään, ei estä jäsenvaltiota pidättämästä itsellään oikeutta kansallisen lainsäädännön mukaisesti sallia sellaisen kolmansien maiden kansalaisten maahantulo, jotka tekevät merkittäviä sijoituksia kyseisen jäsenvaltion kauppaan ja teollisuuteen, kun on olemassa painavia taloudellisia syitä, joiden vuoksi saadaan poiketa niistä tämän päätöslauselman periaatteista, jotka rajoittavat kolmansien maiden kansalaisten harjoittamaa liiketoimintaa.