26.9.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/18

---

EUROOPAN YHTEISÖN JA TURKIN TULLIYHTEISTYÖKOMITEAN PÄÄTÖS N:o 1/2006,

tehty 26 päivänä syyskuuta 2006,

EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

(2006/646/EY)

TULLIYHTEISTYÖKOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisestä assosiaatiosta 12 päivänä syyskuuta 1963 tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 tehdyn EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 (1), jäljempänä ’peruspäätös’, ja erityisesti sen 3 artiklan 6 kohdan, 13 artiklan 3 kohdan ja 28 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tulliyhteistyökomitean tehtävänä on säätää asianmukaisista toimenpiteistä päätöksen N:o 1/95 3, 13 ja 28 artiklassa tarkoitettujen tulliliittosäännösten täytäntöönpanemiseksi. Tätä tarkoitusta varten komitea on tehnyt 28 päivänä maaliskuuta 2001 päätöksen N:o 1/2001 EY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/95 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn päätöksen N:o 1/96 muuttamisesta (2).

(2)

On tarpeen saattaa päätöksen N:o 1/2001 säännökset yhdenmukaisiksi tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annettuun komission asetukseen (ETY) N:o 2454/93 (3) hiljattain tehtyjen muutosten kanssa, jotka koskevat erityisesti mahdollisuutta evätä arvonlisäysmenetelmän soveltaminen laskettaessa osittaista vapautusta tuontitullista ulkoisen jalostusmenettelyn yhteydessä. On myös tarpeen sallia jäsenvaltioiden tulliviranomaisten myöntää ”yhteisölupia” valtuutetuille viejille ja antaa Turkille mahdollisuus hyväksyä tällaisten lupien perusteella annetut A.TR.-tavaratodistukset.

(3)	Euroopan unionin laajentumisen seurauksena on myös tarpeen lisätä eri vahvistusten tekstit Euroopan unionin toimielinten uusilla virallisilla kielillä.

(4)

Menettelyistä, joiden tarkoituksena on helpottaa EUR.1-tavaratodistusten antamista ja kauppalaskuilmoitusten laatimista Euroopan unionin, Turkin ja tiettyjen Euroopan maiden välistä etuuskohteluun oikeutettua kauppaa koskevien säännösten mukaisesti, 28 päivänä toukokuuta 1999 tehdyllä Euroopan yhteisön ja Turkin tulliyhteistyökomitean päätöksellä N:o 1/1999 (4) on pyritty oli yksinkertaistamaan yhteisön tai Turkin osalta etuuskohtelualkuperää koskevien selvitysten antamista sovellettaessa sellaisia sekä yhteisön että Turkin tiettyjen maiden kanssa tekemiä etuuskohtelukauppasopimuksia, jotka mahdollistavat samanlaisiin alkuperäsääntöihin ja asianomaisista tavaroista kannettavien tullien palautus- tai suspendointikieltoon perustuvan alkuperäkumulaation sopimuspuolten kesken. Mainitulla päätöksellä yhteisön ja Turkin viejät velvoitetaan käyttämään hankkijan ilmoituksia, joissa todetaan tavaroiden edellä mainittujen sääntöjen mukainen alkuperäasema yhteisössä tai Turkissa, kun tavarat on toimittanut tulliliiton toiseen osaan sijoittautunut hankkija. Päätöksessä säädetään myös samassa yhteydessä sovellettavista hallinnollisen yhteistyön menetelmistä.

(5)

Tiettyjen yhteisön tai Turkin kanssa etuuskohtelusopimuksen allekirjoittaneiden maiden antamien yhteisön tai Turkin alkuperän osoittavien EUR.1-tavaratodistusten tai kauppalaskuilmoitusten hyväksymisestä 25 päivänä heinäkuuta 2000 tehdyn EY:n ja Turkin tulliyhteistyökomitean päätöksen N:o 1/2000 (5) tarkoituksena on ollut varmistaa, että tulliliiton soveltamisalaan kuuluviin tavaroihin sovelletaan peruspäätöksessä annettuja vapaata liikettä koskevia säännöksiä myös silloin, kun tulliliiton toiseen osaan tuotavien tavaroiden mukana on sekä yhteisön että Turkin kanssa etuuskohtelukauppasopimuksen tehneessä maassa annettu alkuperäselvitys ja kyseiset sopimukset mahdollistavat samanlaisiin alkuperäsääntöihin ja asianomaisista tavaroista kannettavien tullien palautus- tai suspendointikieltoon perustuvan alkuperäkumulaation sopimuspuolten kesken.

(6)

Päätökset N:o 1/1999 ja N:o 1/2000 on tehty, jotta voidaan helpottaa tulliliittosäännösten ja -määräysten sekä etuuskohtelukauppaa koskevien menettelyjen yhteistä soveltamista yhteisön tai Turkin ja tiettyjen maiden välisessä kaupassa. Jollei yhteisön säännöstön edellyttämistä välttämättömistä mukautuksista muuta johdu, tähän päätökseen on aiheellista sisällyttää säännökset, jotka ovat nykyisellään päätöksissä N:o 1/1999 ja N:o 1/2000, ja kumota viimeksi mainitut päätökset.

(7)

Kun paneurooppalainen alkuperäkumulaatiojärjestelmä on ulotettu myös muihin maihin, jotka osallistuvat 27 ja 28 päivänä marraskuuta 1995 pidetyssä Euro–Välimeri-konferenssissa annettuun Barcelonan julistukseen perustuvaan Euro–Välimeri-kumppanuusyhteistyöhön, päätöksessä olisi tarpeen mainita EUR–MED-alkuperäselvitykset.

(8)	Päätöksen N:o 1/95 soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen täytäntöönpanon helpottamiseksi päätös N:o 1/2001 on aiheellista korvata uudella päätöksellä,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

I   OSASTO

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Tässä päätöksessä annetaan EY–Turkki-assosiointineuvoston tekemää päätöstä N:o 1/95, jäljempänä ’peruspäätös’, koskevat soveltamissäännökset.

2 artikla

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

1.	’kolmannella maalla’ maata tai aluetta, joka ei kuulu EY:n ja Turkin tulliliiton tullialueeseen;

2.	’tulliliiton osalla’ yhteisön tullialuetta tai Turkin tullialuetta;

3.	’valtiolla’ joko yhteisön jäsenvaltiota tai Turkkia;

4.	’yhteisön tullikoodeksilla’ neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2913/92 (6) säädettyä yhteisön tullikoodeksia;

5.	’yhteisön tullikoodeksin soveltamissäännöksillä’ tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annettua komission asetusta (ETY) N:o 2454/93.

II   OSASTO

TULLILIITON OSIEN VÄLISESSÄ TAVARAKAUPASSA SOVELLETTAVAT TULLISÄÄNNÖKSET

1   LUKU

Yleistä

3 artikla

Yhteisön tullialueella sovellettavia yhteisön tullikoodeksia ja sen soveltamissäännöksiä sekä Turkin tullialueella sovellettavia Turkin tullikoodeksia ja sen soveltamissäännöksiä sovelletaan tulliliiton osien välisessä tavarakaupassa tässä päätöksessä vahvistettujen edellytysten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta peruspäätöksessä annettujen vapaata liikettä koskevien säännösten soveltamista.

4 artikla

1.   Peruspäätöksen 3 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa tuontimuodollisuuksien katsotaan tulleen täytetyiksi viejävaltiossa, kun kyseisten tavaroiden vapaan liikkeen mahdollistava asiakirja on vahvistettu.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vahvistaminen aiheuttaa tuontitullivelan syntymisen. Se johtaa myös peruspäätöksen 12 artiklassa kuvattujen, kyseisiä tavaroita mahdollisesti koskevien kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltamiseen.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetun tullivelan katsotaan syntyvän ajankohtana, jona tulliviranomaiset hyväksyvät kyseisiin tavaroihin liittyvän vienti-ilmoituksen.

4.   Velallisena on tavaranhaltija. Välillisen edustuksen yhteydessä velallisena on myös henkilö, jonka lukuun ilmoitus tehdään.

5.   Tätä tullivelkaa vastaavien tullien määrä määritetään samojen edellytysten mukaisesti kuin tapauksessa, jossa tullivelka syntyisi samana päivänä tapahtuvasta, kyseisistä tavaroista sisäisen jalostusmenettelyn päättämiseksi tehtävän vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta.

2   LUKU

Tavaroiden liikkumiseen liittyvää hallinnollista yhteistyötä koskevat säännökset

5 artikla

Peruspäätöksessä annettujen vapaata liikettä koskevien säännösten täytäntöönpanon kannalta välttämättömien edellytysten täyttyminen on osoitettava todistusasiakirjalla, jonka Turkin tai jäsenvaltion tulliviranomaiset antavat viejän pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 ja 17 artiklan soveltamista.

6 artikla

1.   Edellä 5 artiklassa tarkoitettu todistusasiakirja on A.TR.-tavaratodistus. Tällaisen lomakkeen malli on liitteessä I.

2.   A.TR.-tavaratodistusta voidaan käyttää ainoastaan kuljetettaessa tavaroita suoraan tulliliiton osasta toiseen. Yhden lähetyksen muodostavat tavarat voidaan kuitenkin kuljettaa kolmansien maiden kautta, tarvittaessa uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden näissä maissa, jos tavarat pysyvät kauttakuljetus- tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja niille ei tehdä muita toimenpiteitä kuin purkaminen, uudelleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Tavarat voidaan kuljettaa tulliliiton osasta toiseen putkijohdoissa kolmansien maiden kautta.

3.   Edellä 2 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen on osoitettava tuojavaltion tulliviranomaisille esittämällä:

a)	yksi ainoa kuljetusasiakirja, jolla tuotteet on kuljetettu viejämaasta kolmannen maan kautta; tai

b)

kolmannen maan tulliviranomaisten antama todistus, jossa: i) on tarkka kuvaus tuotteista; ii) ilmoitetaan tuotteiden purkamisen ja uudelleenlastauksen päivämäärät ja tarvittaessa käytettyjen alusten tai muiden kuljetusvälineiden nimet; ja iii) vahvistetaan ne olosuhteet, joissa tuotteet ovat olleet kolmannessa maassa; tai

c)	muita asian vahvistavia asiakirjoja, jos edellä mainittuja ei ole.

7 artikla

1.   Viejävaltion tulliviranomaisten on vahvistettava A.TR.-tavaratodistus siihen merkittyjä tavaroita vietäessä. Se on annettava viejän käyttöön heti, kun vienti on tosiasiallisesti tapahtunut tai varmistunut.

2.   A.TR.-tavaratodistus voidaan vahvistaa ainoastaan, jos sitä voidaan käyttää todistusasiakirjana, jota vaaditaan peruspäätöksessä annettujen vapaata liikettä koskevien säännösten täytäntöönpanemiseksi.

3.   A.TR.-tavaratodistusta hakevan viejän on oltava valmis milloin tahansa esittämään kyseisen todistuksen antavan viejävaltion tulliviranomaisten pyynnöstä tarvittavat asiakirjat, joilla osoitetaan tavaroiden tullioikeudellinen asema sekä peruspäätöksen ja tämän päätöksen muiden vaatimusten täyttyminen.

4.   A.TR.-tavaratodistuksen antavien tulliviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tavaroiden tullioikeudellisen aseman sekä peruspäätöksen ja tämän päätöksen muiden vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän kirjanpitoaineistoa tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia. Tavaratodistuksen antavien tulliviranomaisten on valvottava myös, että todistukset täytetään asianmukaisesti. Niiden on tarkastettava erityisesti, että tavaran kuvaukselle varattu kohta on täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä.

8 artikla

1.   A.TR.-tavaratodistus on esitettävä tuojavaltion tulliviranomaisille neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona viejävaltion tulliviranomaiset ovat todistuksen antaneet.

2.   A.TR.-tavaratodistukset, jotka esitetään tuojavaltion tulliviranomaisille 1 kohdassa mainitun esittämiselle asetetun määräajan päätyttyä, voidaan hyväksyä, jos nämä asiakirjat ovat jääneet esittämättä ennen määräajan päättymistä poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

3.   Muissa myöhästymistapauksissa tuojavaltion tulliviranomaisten on hyväksyttävä A.TR.-tavaratodistukset, jos tavarat on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

9 artikla

1.   A.TR.-tavaratodistukset on laadittava jollakin yhteisön virallisista kielistä tai turkin kielellä ja viejävaltion sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Jos todistukset laaditaan turkin kielellä, ne on laadittava myös jollakin yhteisön virallisista kielistä. Ne on kirjoitettava koneella tai käsin musteella painokirjaimin.

2.   Lomakkeen koon on oltava 210 × 297 mm. Käytettävän paperin on oltava valkoista liimakäsiteltyä hiokkeetonta kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 25 g/m2. Siinä on oltava vihreä painettu aaltomainen taustakuvio, jonka ansiosta mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennökset voidaan havaita paljain silmin.

Jäsenvaltiot ja Turkki voivat varata itselleen oikeuden painaa lomakkeet tai painattaa ne hyväksytyissä kirjapainoissa. Jälkimmäisessä tapauksessa jokaisessa lomakkeessa on oltava maininta tästä hyväksymisestä. Jokaisessa lomakkeessa on oltava kirjapainon nimi ja osoite tai merkki, josta kirjapaino voidaan tunnistaa. Lomakkeessa on oltava myös sarjanumero, josta se voidaan tunnistaa.

3.   A.TR.-tavaratodistukset on täytettävä liitteessä II olevien selittävien huomautusten ja muiden tulliliiton puitteissa vahvistettujen täydentävien säännösten ja määräysten mukaisesti.

10 artikla

1.   A.TR.-tavaratodistukset on esitettävä tuojavaltion tulliviranomaisille kyseisen valtion vahvistamien menettelyjen mukaisesti. Nämä viranomaiset voivat vaatia todistuksesta käännöksen. Ne voivat myös vaatia, että tuonti-ilmoitukseen liitetään tuojan ilmoitus siitä, että tavarat täyttävät vapaan liikkeen edellytykset.

2.   Pienet poikkeavuudet A.TR.-tavaratodistusten merkintöjen ja tavaroiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tulliviranomaisille esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee todistuksista mitättömiä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että todistukset vastaavat tulliviranomaisille esitettyjä tavaroita.

3.   A.TR.-tavaratodistuksissa olevat selvät muotovirheet kuten lyöntivirheet eivät saa johtaa todistusten hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä todistuksissa annettujen tietojen oikeellisuutta.

4.   Jos A.TR.-tavaratodistus varastetaan tai se katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneelta tulliviranomaiselta kaksoiskappaleen, joka laaditaan sen hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella. Näin annetun A.TR.-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen 8 kohtaan on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä sekä merkittävä alkuperäisen todistuksen antopäivämäärä ja sarjanumero:

11 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 7 artiklassa säädetään, A.TR.-tavaratodistuksia annettaessa voidaan käyttää seuraavien säännösten mukaista yksinkertaistettua menettelyä.

2.   Viejävaltion tulliviranomaiset voivat antaa sellaiselle viejälle, jäljempänä ’valtuutettu viejä’, joka vie usein tavaroita, joille voidaan antaa A.TR.-tavaratodistuksia, ja joka antaa toimivaltaisten viranomaisten tarpeellisina pitämät takeet tavaroiden tullioikeudellisen aseman tarkastamiseksi, luvan olla esittämättä viejävaltion tullitoimipaikalle vientihetkellä joko tavaroita tai niihin liittyvää A.TR.-tavaratodistuksen hakemusta A.TR.-tavaratodistuksen saamiseksi 7 artiklassa säädetyin edellytyksin.

3.   Tulliviranomaisten on evättävä 2 kohdassa tarkoitettu lupa viejiltä, jotka eivät anna kaikkia tulliviranomaisten tarpeellisina pitämiä takeita. Toimivaltaiset viranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvan. Niiden on peruutettava lupa, kun valtuutettu viejä ei enää täytä edellytyksiä tai ei enää anna tarvittavia takeita.

4.   Tulliviranomaisten antamassa luvassa on mainittava erityisesti:

a)	todistusten ennakkovahvistamisesta vastuussa oleva toimipaikka;

b)	tapa, jolla valtuutetun viejän on todistettava, että kyseisiä todistuksia on käytetty;

c)	jäljempänä 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa viranomainen, jolla on toimivalta tehdä 16 artiklassa tarkoitettu jälkitarkastus.

5.   Luvassa määrätään toimivaltaisten viranomaisten valinnan mukaan, että tullin vahvistukselle varattu kohta on:

a)	joko varustettava etukäteen viejävaltion toimivaltaisen tullitoimipaikan leimalla ja kyseisen toimipaikan virkailijan omakätisellä tai painetulla allekirjoituksella; tai

b)	varustettava valtuutetun viejän erikoisleimalla, jonka viejävaltion tulliviranomaiset ovat hyväksyneet ja joka on liitteessä III esitetyn mallin mukainen. Tämä leima voidaan painattaa lomakkeisiin etukäteen.

6.   Edellä 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on A.TR.-tavaratodistuksen 8 kohtaan ”Huomautuksia” tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä:

7.   Täytetty todistus, jossa on 6 kohdassa mainittu merkintä ja jonka valtuutettu viejä on allekirjoittanut, vastaa asiakirjaa, jolla todistetaan, että 5 artiklassa tarkoitetut edellytykset on täytetty.

12 artikla

1.   Viejä, joka vie tavaroita säännöllisesti jostakin muusta yhteisön jäsenvaltiosta kuin siitä, johon hän on sijoittautunut, voi saada valtuutetun viejän aseman tätä vientiä varten.

Valtuutetun viejän aseman saadakseen hänen on esitettävä hakemus sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon hän on sijoittautunut ja jossa hän säilyttää asianomaisten tavaroiden tullioikeudellisen aseman sekä peruspäätöksen ja tämän päätöksen muiden vaatimusten täyttymisen todistavat asiakirjat.

2.   Kun 1 kohdassa tarkoitetut viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että 11 artiklan edellytykset täyttyvät, ja myöntävät luvan, niiden on ilmoitettava asiasta asianomaisten jäsenvaltioiden tulliviranomaisille.

3.   Jos A.TR.-tavaratodistuksen 14 kohtaan ei ole esipainettu tarkastuspyyntöjen lähetysosoitetta, viejän on merkittävä A.TR.-tavaratodistuksen 8 kohtaan ”Huomautuksia” luvan antanut jäsenvaltio, jolle Turkin viranomaisten on lähetettävä 16 artiklan mukaiset jälkitarkastuspyynnöt.

13 artikla

Kun tavarat asetetaan tulliliiton jossakin osassa tullitoimipaikan valvontaan, alkuperäinen A.TR.-tavaratodistus voidaan korvata yhdellä tai useammalla A.TR.-tavaratodistuksella kaikkien näiden tavaroiden tai niistä osan lähettämiseksi muualle tulliliiton tullialueelle. Yhden tai useamman korvaavan A.TR.-tavaratodistuksen antaa se tullitoimipaikka, jonka valvontaan tuotteet asetetaan.

14 artikla

1.   Yhteisön jäsenvaltioiden ja Turkin tulliviranomaisten on toimitettava toisilleen Euroopan yhteisöjen komission välityksellä tullitoimipaikoissaan A.TR.-tavaratodistusten antamisessa käytettävien leimasinten leimanäytteet ja niiden tulliviranomaisten osoitteet, jotka vastaavat kyseisten todistusten tarkastamisesta.

2.   Sen varmistamiseksi, että tätä päätöstä sovelletaan asianmukaisesti, yhteisö ja Turkki avustavat toisiaan toimivaltaisten tulliviranomaisten välityksellä tarkastaessaan A.TR.-tavaratodistusten aitoutta ja niissä annettujen tietojen oikeellisuutta.

15 artikla

1.   Sen estämättä, mitä 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, A.TR.-tavaratodistus voidaan antaa poikkeuksellisesti siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos:

a)	sitä ei ole annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi; tai

b)	tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että A.TR.-tavaratodistus on annettu, mutta sitä ei ole hyväksytty tuonnissa teknisistä syistä.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa viejän on ilmoitettava hakemuksessaan A.TR.-tavaratodistukseen merkittyjen tuotteiden vientipaikka ja -päivä sekä perusteet pyynnölleen.

3.   Tulliviranomaiset voivat antaa A.TR.-tavaratodistuksen jälkikäteen vasta todettuaan viejän hakemuksessa annettujen tietojen olevan vastaavien asiakirjojen mukaisia.

4.   Jälkikäteen annettujen A.TR.-tavaratodistusten 8 kohtaan on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä:

16 artikla

1.   A.TR.-tavaratodistusten jälkitarkastus tehdään pistokokein tai aina silloin, kun tuojavaltion tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä todistusten aitoutta, tavaroiden tullioikeudellista asemaa tai muiden peruspäätöksessä tai tässä päätöksessä säädettyjen vaatimusten täyttymistä.

2.   Sovellettaessa 1 kohdan säännöksiä tuojavaltion tulliviranomaisten on palautettava viejävaltion tulliviranomaisille A.TR.-tavaratodistus ja kauppalasku, jos se on esitetty, tai näiden asiakirjojen jäljennökset ja esitettävä tarvittaessa perusteet tiedustelulleen. Jälkitarkastuspyynnön tueksi on toimitettava kaikki asiakirjat ja tiedot, joiden perusteella A.TR.-tavaratodistuksessa olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

3.   Tarkastuksen tekevät viejävaltion tulliviranomaiset. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän kirjanpitoaineistoa tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

4.   Jos tuojavaltion tulliviranomaiset päättävät evätä kyseisiltä tavaroilta peruspäätöksessä annettujen vapaata liikettä koskevien säännösten mukaisen kohtelun siihen asti, kun tarkastuksen tulokset on saatu, ne voivat luovuttaa tavarat tuojalle, jos tarpeellisiksi katsotut varmuustoimenpiteet toteutetaan.

5.   Tarkastuksen tulokset on ilmoitettava tarkastusta pyytäneille tulliviranomaisille mahdollisimman pian. Näistä tuloksista on käytävä selvästi ilmi, ovatko asiakirjat aitoja, voidaanko kyseisten tavaroiden katsoa olevan vapaassa liikkeessä tulliliitossa ja täyttävätkö tavarat muut peruspäätöksen ja tämän päätöksen vaatimukset.

6.   Jos perustellun epäilyn tapauksessa vastausta ei ole saatu kymmenen kuukauden kuluessa tarkastuspyynnön päivämäärästä tai vastauksessa annettujen tietojen perusteella ei voida päätellä, ovatko kyseiset asiakirjat aitoja tai mikä on tavaroiden tosiasiallinen tullioikeudellinen asema, tarkastusta pyytäneiden tulliviranomaisten on, poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta, evättävä peruspäätöksessä annettujen vapaata liikettä koskevien säännösten mukainen kohtelu.

17 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 5 artiklassa säädetään, peruspäätöksessä annettuja vapaata liikettä koskevia säännöksiä sovelletaan myös tulliliiton toiseen osaan tuotaviin tavaroihin, jos niiden mukana on Turkin tai yhteisön alkuperän osoittava asiakirja, joka on annettu etuuskohtelukauppasopimuksen mukaisesti maassa, maaryhmässä tai alueella, jonka kanssa sekä yhteisö että Turkki ovat tehneet kyseisen sopimuksen, ja sopimus mahdollistaa samanlaisiin alkuperäsääntöihin ja tullinpalautuksen tai tulleista vapauttamisen kieltoon perustuvan alkuperäkumulaation.

2.   Asianomaisten etuuskohtelukauppasopimusten alkuperäsäännöissä vahvistettuja hallinnollisen yhteistyön menettelyjä sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuihin alkuperän osoittaviin asiakirjoihin.

18 artikla

Jos 16 artiklassa säädetyistä tarkastusmenettelyistä syntyy riita, jota tarkastusta pyytävät tulliviranomaiset ja sen tekemisestä vastuussa olevat tulliviranomaiset eivät pysty keskenään sopimaan, tai jos syntyy kysymys tämän päätöksen tulkinnasta, asia on saatettava tulliyhteistyökomitean ratkaistavaksi.

Tuojan ja tuojavaltion tulliviranomaisten väliset riidat on ratkaistava aina kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

19 artikla

Seuraamuksia määrätään jokaiselle, joka laatii tai laadituttaa vääriä tietoja sisältävän asiakirjan saadakseen peruspäätöksessä annettujen vapaata liikettä koskevien säännösten mukaisen kohtelun.

3   LUKU

Matkustajien tuomia tavaroita koskevat säännökset

20 artikla

Matkustajien tulliliiton toisesta osasta tulliliiton toiseen osaan tuomiin tavaroihin, joita ei ole tarkoitettu kaupalliseen käyttöön, sovelletaan peruspäätöksessä annettuja vapaata liikettä koskevia säännöksiä ilman 2 luvussa tarkoitettua todistusta, kun ne ilmoitetaan tavaroina, jotka täyttävät vapaan liikkeen edellytykset, eikä ilmoituksen oikeellisuudesta ole mitään epäilystä.

4   LUKU

Postilähetykset

21 artikla

Postilähetyksiin (postipaketit mukaan luettuina) sovelletaan peruspäätöksessä annettuja vapaata liikettä koskevia säännöksiä ilman 2 luvussa tarkoitettua todistusta, jos pakkauspäällyksessä tai mukana olevissa asiakirjoissa ei ole merkintää siitä, että lähetykseen sisältyvät tavarat eivät täytä peruspäätöksessä vahvistettuja edellytyksiä. Tämä merkintä on liitteessä IV esitetyn mallin mukainen keltainen lipuke, jonka viejävaltion toimivaltaiset viranomaiset näissä tapauksissa kiinnittävät lähetykseen.

III   OSASTO

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄÄN TAVARAKAUPPAAN SOVELLETTAVAT TULLISÄÄNNÖKSET

1   LUKU

Tavaroiden tullausarvoa koskevat säännökset

22 artikla

Tullausarvoa määritettäessä ei oteta huomioon kuljetus- ja vakuutuskustannuksia eikä lastaus- ja käsittelymaksuja, jotka aiheutuvat kolmansien maiden tavaroiden kuljetuksista sen jälkeen, kun tavarat on tuotu tulliliiton alueelle, edellyttäen että nämä kustannukset ja maksut ilmoitetaan erillään siitä hinnasta, joka kyseisistä tavaroista on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava.

2   LUKU

Ulkoinen jalostus

23 artikla

Tässä luvussa ’kolmikantaliikenteellä’ tarkoitetaan järjestelmää, jossa jalostetut tuotteet luovutetaan ulkoisen jalostuksen jälkeen vapaaseen liikkeeseen osittain tai kokonaan tuontitulleitta toisessa tulliliiton osassa kuin siinä, josta tavarat on väliaikaisesti viety.

24 artikla

Jos jalostetut tai korvaavat tuotteet luovutetaan vapaaseen liikkeeseen kolmikantaliikenteessä, INF 2 -tiedotuslomaketta käytetään väliaikaisesti vietyjä tavaroita koskevien tietojen toimittamiseen osittaisen tai täyden tullittomuuden saamiseksi jalostetuille tai korvaaville tuotteille.

25 artikla

1.   INF 2 -tiedotuslomake on laadittava menettelyyn asetettujen tavaroiden paljouksille yhtenä alkuperäiskappaleena ja yhtenä jäljennöksenä yhteisön tullikoodeksin soveltamissäännösten liitteessä 71 esitetyn mallin mukaisille lomakkeille, kun se annetaan yhteisössä, ja Turkin tullilainsäädännössä olevan, kyseiseen liitteeseen soveltuvin osin perustuvan mallin mukaisille lomakkeille, kun se annetaan Turkissa. Lomakkeet on täytettävä jollakin yhteisön virallisista kielistä tai turkin kielellä. Menettelyyn asettavan toimipaikan on tehtävä vahvistusmerkintä INF 2 -tiedotuslomakkeen alkuperäiskappaleeseen ja jäljennökseen. Sen on säilytettävä jäljennös ja palautettava alkuperäiskappale tavaranhaltijalle.

2.   Menettelyyn asettavan toimipaikan, jonka tehtävänä on vahvistaa INF 2 -tiedotuslomake, on ilmoitettava lomakkeessa olevassa 16 kohdassa väliaikaisesti vietyjen tavaroiden tunnistamisessa käytetyt keinot.

3.   Jos on otettu näytteitä tai käytetty kuvia tai teknisiä kuvauksia, 1 kohdassa tarkoitetun toimipaikan on todistettava niiden aitous kiinnittämällä toimipaikan tullisinetti joko kyseisiin näytteisiin, kuviin tai kuvauksiin, jos niiden luonne sen sallii, tai pakkauspäällykseen siten, ettei sitä voida avata jälkiä jättämättä.

Näytteisiin, kuviin tai teknisiin kuvauksiin on liitettävä niiden korvaamisen estävällä tavalla lipuke, jossa on toimipaikan leima ja vienti-ilmoituksen viitetiedot.

Tämän kohdan mukaisesti aidoiksi todistetut ja sinetöidyt näytteet, kuvat ja tekniset kuvaukset on palautettava viejälle, jonka on esitettävä ne sinetit vahingoittumattomina jalostettuja tai korvaavia tuotteita jälleentuotaessa.

4.   Käytettäessä analyysia, jonka tulokset tiedetään vasta sen jälkeen, kun tullitoimipaikka on vahvistanut INF 2 -tiedotuslomakkeen, analyysin tulokset sisältävä asiakirja on annettava viejälle sinetöidyssä, asiattomalta käytöltä suojatussa kirjekuoressa.

26 artikla

1.   Poistumistoimipaikan on todistettava alkuperäiskappaleessa, että tavarat ovat poistuneet tullialueelta, ja palautettava alkuperäiskappale sen esittäneelle henkilölle.

2.   Jalostettujen tai korvaavien tuotteiden maahantuojan on esitettävä INF 2 -tiedotuslomakkeen alkuperäiskappale ja tarvittaessa tunnistamisvälineet menettelyn päättävässä toimipaikassa.

27 artikla

1.   Jos tiedotuslomakkeen antava tullitoimipaikka katsoo, että INF 2 -tiedotuslomakkeessa olevien tietojen lisäksi tarvitaan muita tietoja, sen on merkittävä nämä tiedot lomakkeeseen. Jos tilaa ei ole riittävästi, lomakkeeseen liitetään lisälehti. Tästä on oltava maininta alkuperäiskappaleessa.

2.   INF 2 -tiedotuslomakkeen vahvistanutta tullitoimipaikkaa voidaan pyytää tarkastamaan jälkikäteen lomakkeen aitous ja sen sisältämien tietojen oikeellisuus.

3.   Jos on kyse osalähetyksistä, INF 2 -tiedotuslomakkeita voidaan laatia määrä, joka tarvitaan menettelyihin asetettujen tavaroiden tai tuotteiden koko paljoutta varten. Alkuperäinen tiedotuslomake voidaan myös korvata uusilla tiedotuslomakkeilla tai, jos käytetään vain yhtä tiedotuslomaketta, lomakkeen vahvistanut tullitoimipaikka voi merkitä tavaroiden tai tuotteiden paljoudet alkuperäiskappaleeseen. Jos tilaa ei ole riittävästi, lomakkeeseen liitetään lisälehti, josta on oltava maininta alkuperäiskappaleessa.

4.   Kun on kyse useita toimintoja käsittävästä kolmikantaliikenteestä, tulliviranomaiset voivat antaa luvan käyttää kokoavia INF 2 -tiedotuslomakkeita, jotka kattavat tietyn ajanjakson tuonnin/viennin koko paljouden.

5.   INF 2 -tiedotuslomake voidaan poikkeuksellisissa olosuhteissa antaa jälkikäteen, ei kuitenkaan asiakirjojen säilytykselle säädetyn määräajan päätyttyä.

28 artikla

Jos INF 2 -tiedotuslomake varastetaan tai se katoaa taikka tuhoutuu, toimija voi pyytää kyseisen asiakirjan vahvistaneelta tullitoimipaikalta kaksoiskappaleen. Kyseisen tullitoimipaikan on annettava pyydetty kaksoiskappale edellyttäen, että voidaan osoittaa, että väliaikaisesti vietyjä tavaroita, joiden osalta kaksoiskappaletta pyydetään, ei ole vielä jälleentuotu.

Näin annetun tiedotuslomakkeen alkuperäiskappaleeseen ja jäljennöksiin on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä:

29 artikla

Vapaaseen liikkeeseen luovutettaville jalostetuille tuotteille on pyynnöstä myönnettävä osittainen tuontitullittomuus niin, että jalostustoiminnon kustannukset otetaan tullin arvon perustaksi.

Tulliviranomaisten on evättävä tämän säännöksen mukainen osittainen tuontitullittomuus, jos ennen jalostettujen tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta todetaan, että väliaikaisesti viedyt tavarat, jotka eivät ole peräisin kummastakaan tulliliiton osasta yhteisön tullikoodeksin II osaston 2 luvun 1 jaksossa ja Turkin tullikoodeksin II osaston 2 luvun 1 jaksossa määritellyn mukaisesti, on luovutettu vapaaseen liikkeeseen tullitta yksinomaan siitä syystä, että niihin sovellettaisiin tämän säännöksen mukaista osittaista tullittomuutta.

Tavaroiden tullausarvoa koskevia yhteisön tullikoodeksin ja Turkin tullikoodeksin sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin jalostuskustannuksiin, joissa ei oteta huomioon väliaikaisesti vietyjä tavaroita.

3   LUKU

Palautustavarat

30 artikla

1.   Tulliliiton toisesta osasta viedyt tavarat, jotka palautetaan tulliliiton toiseen osaan ja luovutetaan vapaaseen liikkeeseen kolmen vuoden kuluessa, on asianosaisen pyynnöstä vapautettava tuontitulleista.

Tätä kolmen vuoden määräaikaa voidaan pidentää erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi.

2.   Jos palautustavarat on ennen niiden vientiä tulliliiton toisen osan tullialueelta luovutettu vapaaseen liikkeeseen alennetulla tuontitullilla tai tullitta niiden tietyn käyttötarkoituksen perusteella, 1 kohdassa tarkoitettu tullittomuus voidaan myöntää ainoastaan, jos ne jälleentuodaan samaan käyttötarkoitukseen.

Jos kyseisiä tavaroita ei tuoda samaan käyttötarkoitukseen, niistä kannettavia tuontitulleja on alennettava tavaroista ensimmäisen kerran vapaaseen liikkeeseen luovutettaessa mahdollisesti kannetulla tullien määrällä. Jos jälkimmäinen määrä on suurempi kuin se määrä, joka kannetaan luovutettaessa palautustavaroita vapaaseen liikkeeseen, tullinpalautusta ei myönnetä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua vapautusta tuontitulleista ei myönnetä tulliliiton toisen osan tullialueelta ulkoisessa jalostusmenettelyssä viedyille tavaroille, elleivät nämä tavarat ole samassa tilassa, jossa ne on viety.

31 artikla

Edellä 30 artiklassa tarkoitettu vapautus tuontitulleista voidaan myöntää ainoastaan, jos tavarat jälleentuodaan samassa tilassa, jossa ne on viety.

32 artikla

Edellä 30 ja 31 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin jalostettuihin tuotteisiin, jotka on alun perin viety tai jälleenviety sisäisen jalostusmenettelyn jälkeen.

Lain mukaan kannettavien tuontitullien määrä on laskettava sisäisessä jalostusmenettelyssä sovellettavien sääntöjen mukaisesti siten, että ajankohtaa, jona jalostetut tuotteet on jälleenviety, pidetään ajankohtana, jona ne on luovutettu vapaaseen liikkeeseen.

33 artikla

Palautustavaroille on myönnettävä vapautus tuontitulleista, vaikka ne muodostaisivat ainoastaan osan tulliliiton toisesta osasta aikaisemmin viedyistä tavaroista.

Edellä tarkoitettua on sovellettava myös, kun tavarat ovat osia tai tarvikkeita, jotka kuuluvat tulliliiton toisesta osasta aikaisemmin vietyihin koneisiin, kojeisiin, laitteisiin tai muihin tuotteisiin.

34 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 31 artiklassa säädetään, palautustavaroille on myönnettävä vapautus tuontitulleista seuraavissa tilanteissa:

a)	tavaroita ei tulliliiton toisesta osasta viennin jälkeen ole käsitelty muuten kuin niiden kunnon säilyttämisen edellyttämällä tavalla tai muokattu ainoastaan ulkonäköön vaikuttavalla tavalla;

b)

tavaroita on tulliliiton toisesta osasta viennin jälkeen käsitelty muuten kuin niiden kunnon säilyttämisen edellyttämällä tavalla tai muokattu muuten kuin ainoastaan ulkonäköön vaikuttavalla tavalla, mutta ne ovat osoittautuneet viallisiksi tai käyttötarkoitukseensa soveltumattomiksi, ja jos toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy: — tavaroita on käsitelty tai muokattu ainoastaan niiden korjaamiseksi tai kunnostamiseksi, — tavaroiden soveltumattomuus käyttötarkoitukseensa on todettu vasta käsittelyn tai muokkauksen aloittamisen jälkeen.

2.   Jos käsittelystä tai muokkauksesta, joka palautustavaroihin on voitu 1 kohdan b alakohdan mukaisesti kohdistaa, olisi seurannut tuontitullien kantaminen, jos kyseiset tavarat olisivat olleet ulkoisessa jalostusmenettelyssä, on sovellettava mainitun menettelyn osalta voimassa olevia tullin määräytymisen sääntöjä.

Jos tavaroille on kuitenkin tehty välttämättömäksi käynyt korjaus tai kunnostus sellaisen tulliliiton molempien osien ulkopuolella sattuneen ennalta arvaamattoman tapahtuman johdosta, joka on todistettu tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla, vapautus tuontitulleista on myönnettävä, jollei palautustavaroiden arvo tämän toimenpiteen seurauksena ole suurempi kuin niitä tulliliiton toisen osan tullialueelta vietäessä.

3.   Edellä 2 kohdan toisessa alakohdassa:

a)

’välttämättömäksi käyneellä korjauksella tai kunnostuksella’ tarkoitetaan toimenpidettä, jonka tarkoituksena on korjata toiminnallisia vikoja tai tavaroille tulliliiton molempien osien ulkopuolella olon aikana aiheutuneita aineellisia vahinkoja ja jota ilman tavaroita ei voitaisi enää käyttää tavanomaisella tavalla käyttötarkoitukseensa;

b)	palautustavaroiden arvoa ei pidetä niihin kohdistetun toimenpiteen seurauksena suurempana kuin niiden arvoa tulliliiton toisesta osasta vietäessä, jos tämä toimenpide rajoittuu siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä tavaroiden käytön jatkamiseksi samalla tavalla kuin vientihetkellä.

Jos tavaroiden korjaaminen tai kunnostaminen edellyttää varaosien käyttöä, käyttö rajataan koskemaan ainoastaan osia, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä tavaroiden käytön jatkamiseksi samalla tavalla kuin niiden vientihetkellä.

35 artikla

Tulliviranomaisten on asianomaisen henkilön pyynnöstä annettava viennin tullimuodollisuuksien yhteydessä asiakirja, joka sisältää tarvittavat tiedot tavaroiden tunnistamiseksi, jos ne palautetaan tulliliiton toisen osan tullialueelle.

36 artikla

1.   Palautustavaroina voidaan tuoda seuraavat:

—

tavarat, joista vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen tueksi esitetään: a) joko tulliviranomaisten viejälle antama vienti-ilmoituksen kappale tai näiden viranomaisten oikeaksi todistama jäljennös tästä asiakirjasta; tai b) 37 artiklassa tarkoitettu tiedotuslomake. Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ei vaadita, jos jälleentuontitoimipaikan tulliviranomaiset pystyvät käytettävissään olevista tai asianomaiselta mahdollisesti vaatimistaan todisteista toteamaan, että vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi ilmoitetut tavarat on aikaisemmin viety tulliliiton toisesta osasta ja että ne ovat vientihetkellä täyttäneet edellytykset, jotka vaaditaan niiden tuontiin palautustavaroina,

—	tavarat, joille on tulliliiton toisessa osassa annettu ATA-carnet. Nämä tavarat voidaan tuoda palautustavaroina 30 artiklan asettamissa rajoissa myös sen jälkeen, kun ATA-carnetn voimassaoloaika on päättynyt.

Kaikissa tapauksissa on suoritettava seuraavat muodollisuudet:

—	tarkastetaan jälleentuontilehden A–G kohdassa annetut tiedot,

—	täytetään jälleentuontilehden kantaosa ja H kohta,

—	säilytetään jälleentuontilehti.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa ei sovelleta kansainvälisessä liikenteessä oleviin pakkauspäällyksiin, kuljetusvälineisiin eikä tiettyihin erityisessä tullimenettelyssä oleviin tavaroihin, jos yksipuolisesti tai sopimuksissa määrätään, ettei tulliasiakirjoja näissä olosuhteissa vaadita.

Sitä ei sovelleta myöskään tapauksissa, joissa tavarat voidaan ilmoittaa vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi suullisesti tai muulla toimella.

3.   Jälleentuontitoimipaikan tulliviranomaiset voivat sen tarpeelliseksi katsoessaan pyytää asianomaista henkilöä toimittamaan lisätodisteita erityisesti palautustavaroiden tunnistamista varten.

37 artikla

INF 3 -tiedotuslomake on laadittava yhtenä alkuperäiskappaleena ja kahtena jäljennöksenä yhteisön tullikoodeksin soveltamissäännösten liitteessä 110 esitettyjen mallien mukaisille lomakkeille, kun se annetaan yhteisössä, ja Turkin tullilainsäädännössä olevan, kyseiseen liitteeseen soveltuvin osin perustuvien mallien mukaisille lomakkeille, kun se annetaan Turkissa. Lomakkeet on täytettävä jollakin yhteisön virallisista kielistä tai turkin kielellä.

38 artikla

1.   Vientitoimipaikan tulliviranomaisten on viejän pyynnöstä annettava INF 3 -lomake siinä tarkoitettuja tavaroita koskevia vientimuodollisuuksia suoritettaessa, jos viejä ilmoittaa olevan todennäköistä, että kyseiset tavarat palautetaan tulliliiton toisessa osassa sijaitsevan tullitoimipaikan kautta.

2.   Vientitullitoimipaikan tulliviranomaiset voivat antaa INF 3 -lomakkeen viejän pyynnöstä myös sen jälkeen, kun siinä tarkoitettuja tavaroita koskevat vientimuodollisuudet on suoritettu, jos nämä viranomaiset voivat käytettävissään olevien tietojen perusteella todeta, että viejän pyyntöön sisältyvät tiedot vastaavat vietyjä tavaroita.

39 artikla

1.   INF 3 -lomakkeessa on mainittava kaikki tiedot, joita tulliviranomaiset tarvitsevat vietyjen tavaroiden tunnistamisessa.

2.   Kun vietyjen tavaroiden palauttamisen tulliliiton toiseen osaan tai tulliliiton molempiin osiin ennakoidaan tapahtuvan useamman muun tullitoimipaikan kuin vientitoimipaikan kautta, viejä voi pyytää annettavaksi useita INF 3 -lomakkeita, jotka vastaavat vietyjen tavaroiden kokonaispaljoutta.

Samoin viejä voi pyytää INF 3 -lomakkeen antaneita tulliviranomaisia korvaamaan sen useilla INF 3 -lomakkeilla, jotka vastaavat alun perin annettuun INF 3 -lomakkeeseen merkittyä tavaroiden kokonaispaljoutta.

Viejä voi myös pyytää, että INF 3 -lomake annetaan ainoastaan osalle vietyjä tavaroita.

40 artikla

INF 3 -lomakkeen alkuperäiskappale ja yksi jäljennös on palautettava viejälle jälleentuontitoimipaikassa esitettäviksi. Toinen jäljennös on säilytettävä sen antaneiden tulliviranomaisten arkistossa.

41 artikla

Jälleentuontitoimipaikan on merkittävä INF 3 -lomakkeen alkuperäiskappaleeseen ja jäljennökseen tuontitulleista vapautettujen palautustavaroiden paljous, säilytettävä alkuperäiskappale ja lähetettävä lomakkeen jäljennös sen antaneille tulliviranomaisille merkittyään siihen sitä koskevan vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen numeron ja päivämäärän.

Mainittujen tulliviranomaisten on verrattava jäljennöstä hallussaan olevaan jäljennökseen ja säilytettävä se arkistossaan.

42 artikla

Jos INF 3 -lomakkeen alkuperäiskappale varastetaan tai se katoaa tai tuhoutuu, asianomainen voi pyytää sen antaneilta tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen. Näiden on suostuttava tähän pyyntöön, jos se on olosuhteiden vuoksi perusteltua. Näin annetussa kaksoiskappaleessa on oltava jokin seuraavista merkinnöistä:

Tulliviranomaisten on tehtävä kaksoiskappaleen antamisesta merkintä hallussaan olevaan INF 3 -lomakkeen jäljennökseen.

43 artikla

1.   Vientitoimipaikan tulliviranomaisten on lähetettävä jälleentuontitoimipaikan tulliviranomaisille näiden pyynnöstä kaikki käytettävissään olevat tiedot, joiden avulla jälkimmäiset viranomaiset voivat päätellä, täyttävätkö tavarat tämän luvun säännösten soveltamiseksi vaadittavat edellytykset.

2.   INF 3 -lomaketta voidaan käyttää 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja pyydettäessä ja lähetettäessä.

4   LUKU

Tullietuuskohteluun oikeuttavan alkuperän osoittavien selvitysten antaminen tulliliiton osissa

44 artikla

Tämän luvun säännösten tavoitteena on helpottaa:

a)

EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistusten antamista ja kauppalaskuilmoitusten tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitusten laatimista sellaisten etuuskohtelukauppasopimusten mukaisesti, jotka sekä yhteisö että Turkki ovat tehneet tiettyjen maiden, maaryhmien tai alueiden kanssa ja joissa määrätään samanlaisiin alkuperäsääntöihin ja tullinpalautuksen tai tulleista vapauttamisen kieltoon perustuvasta yleiseurooppalaisesta alkuperäkumulaatiojärjestelmästä;

b)	tätä tarkoitusta varten tehtävää yhteisön jäsenvaltioiden tulliviranomaisten ja Turkin tulliviranomaisten välistä hallinnollista yhteistyötä.

45 artikla

1.   Edellä 44 artiklan a alakohdan soveltamista varten hankkijoiden on sellaisten tulliliitossa vapaassa liikkeessä olevien tavaroiden osalta, jotka toimitetaan tulliliiton osasta toiseen, annettava ilmoitus tavaroiden alkuperäasemasta kyseisten etuuskohtelukauppaa koskevien sopimusten alkuperäsääntöjen suhteen, jäljempänä ’hankkijan ilmoitus’.

2.   Viejien on käytettävä hankkijan ilmoituksia todisteina erityisesti EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistushakemusten tukena tai kauppalaskuilmoitusten tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitusten laatimisen perustana.

46 artikla

Jäljempänä 47 artiklassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta hankkijan on laadittava jokaisesta tavaralähetyksestä erillinen ilmoitus.

Hankkijan on sisällytettävä tämä ilmoitus joko lähetykseen liittyvään kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai lähetykseen liittyvään muuhun kaupalliseen asiakirjaan, jossa tavarat kuvataan riittävän yksityiskohtaisesti, jotta ne voidaan tunnistaa.

Hankkija voi tehdä ilmoituksen milloin tahansa, myös tavaroiden toimittamisen jälkeen.

47 artikla

1.   Kun hankkija toimittaa tietylle asiakkaalle säännöllisesti tavaroita, joiden alkuperäaseman oletetaan pysyvän samana pitkähkön ajan, hän voi esittää yhden hankkijan ilmoituksen, joka koskee myös tavaroiden myöhempiä lähetyksiä, jäljempänä ’hankkijan pitkäaikaisilmoitus’. Hankkijan pitkäaikaisilmoitus voidaan antaa enintään yhdeksi vuodeksi ilmoituksen antamispäivästä.

2.   Hankkijan pitkäaikaisilmoitus voidaan antaa taannehtivasti. Tällöin sen voimassaoloaika ei saa olla pidempi kuin yksi vuosi sen voimaantulopäivästä.

3.   Hankkijan on ilmoitettava ostajalle viipymättä, kun hankkijan pitkäaikaisilmoitus ei enää ole voimassa toimitettujen tavaroiden osalta.

48 artikla

1.   Hankkijan ilmoitus on laadittava liitteessä V esitetyssä muodossa ja hankkijan pitkäaikaisilmoitus liitteessä VI esitetyssä muodossa.

2.   Hankkijan ilmoitus on varmennettava hankkijan käsin kirjoittamalla alkuperäisellä allekirjoituksella, ja se voidaan laatia valmiille lomakkeelle. Kun kauppalasku ja hankkijan ilmoitus laaditaan tietokoneella, ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse allekirjoittaa käsin, jos hankkija antaa asiakkaalle kirjallisen sitoumuksen siitä, että hän ottaa täyden vastuun jokaisesta hänen nimellään laaditusta hankkijan ilmoituksesta niin kuin hän olisi sen käsin allekirjoittanut.

49 artikla

1.   Edellä 44 artiklan b alakohdan soveltamista varten yhteisön jäsenvaltioiden ja Turkin tulliviranomaiset avustavat toisiaan hankkijan ilmoituksissa annettujen tietojen oikeellisuuden tarkistamisessa.

2.   Tarkistaakseen hankkijan ilmoituksen oikeellisuuden tai aitouden sen valtion tulliviranomaiset, jossa selvitys alkuperäasemasta on annettu tai laadittu, voivat pyytää viejää hankkimaan hankkijalta INF 4 -tiedotustodistuksen. INF 4 -tiedotustodistus on laadittava Euroopan yhteisön ja tiettyjen maiden välistä etuuskohteluun oikeutettua kauppaa koskevisssa säännöksissä vahvistetusta menettelystä EUR.1-tavaratodistusten antamisen, kauppalaskuilmoitusten ja EUR.2-lomakkeiden laatimisen ja tiettyjen valtuutetun viejän lupien antamisen helpottamiseksi sekä asetuksen (ETY) N:o 3351/83 kumoamisesta 11 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1207/2001 (7) liitteessä V esitetyn mallin mukaisille lomakkeille, kun se annetaan yhteisössä, ja Turkin tullilainsäädännössä olevan, kyseiseen liitteeseen soveltuvin osin perustuvan mallin mukaisille lomakkeille, kun se annetaan Turkissa. Lomake on täytettävä jollakin yhteisön virallisista kielistä tai turkin kielellä. Sen valtion tulliviranomaiset, jonka on toimitettava tiedot tai joka pyytää tietoja, voivat pyytää niille esitetyissä asiakirjoissa olevien tietojen kääntämistä yhdelle tai useammalle kyseisen valtion virallisista kielistä.

3.   INF 4 -tiedotustodistuksen antavat sen valtion tulliviranomaiset, johon hankkija on sijoittautunut. Kyseisillä viranomaisilla on oikeus vaatia todisteita sekä tarkastaa hankkijan kirjanpitoaineistoa tai tehdä muita tarpeellisina pitämiään tarkastuksia.

4.   Sen valtion tulliviranomaisten, johon hankkija on sijoittautunut, on annettava INF 4 -tiedotustodistus kolmen kuukauden kuluessa hankkijan hakemuksen vastaanottamisesta ja ilmoitettava, onko hankkijan antama ilmoitus oikea.

5.   Laadittu todistus on annettava hankkijalle toimitettavaksi viejälle, joka toimittaa sen edelleen sen valtion tulliviranomaiselle, jossa selvitys alkuperäasemasta on annettu tai laadittu.

50 artikla

1.   Hankkijan, joka laatii hankkijan ilmoituksen, on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan kaikki asiakirjat, joilla ilmoituksessa annetut tiedot todistetaan oikeiksi.

2.   Tulliviranomaisen, jolle INF 4 -tiedotustodistushakemus on esitetty, on säilytettävä hakemuslomake vähintään kolmen vuoden ajan.

51 artikla

1.   Jos viejä ei pysty esittämään INF 4 -tiedotustodistusta neljän kuukauden kuluessa sen valtion tulliviranomaisten esittämästä pyynnöstä, jossa selvitys alkuperäasemasta on annettu tai laadittu, nämä tulliviranomaiset voivat pyytää suoraan sen valtion viranomaisia, johon hankkija on sijoittautunut, vahvistamaan kyseisten tuotteiden alkuperäaseman etuuskohtelukauppasopimusten alkuperäsääntöjen suhteen.

2.   Sovellettaessa 1 kohdan säännöksiä tarkastusta pyytävien tulliviranomaisten on lähetettävä sen valtion tulliviranomaisille, johon hankkija on sijoittautunut, käytettävissään olevat tiedot ja esitettävä sisältöä tai muotoa koskevat perusteet pyynnölleen.

Viranomaisten on pyyntönsä tueksi toimitettava saamansa asiakirjat tai tiedot, joiden perusteella voidaan epäillä, että hankkijan ilmoituksessa on virheellisiä tietoja.

3.   Tarkastusta tehdessään voivat sen valtion tulliviranomaiset, johon hankkija on sijoittautunut, vaatia todistusaineistoa, tarkastaa valmistajan kirjanpitoaineistoa tai tehdä muita aiheellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

4.   Tarkastuksen tulokset on ilmoitettava tarkastusta pyytäneille tulliviranomaisille mahdollisimman pian INF 4 -tiedotustodistuksella.

5.   Jos vastausta ei ole saatu viiden kuukauden kuluessa tarkastuspyynnön päivämäärästä tai vastauksessa ei ole riittävästi tietoja tuotteiden tosiasiallisen alkuperän osoittamiseksi, sen valtion tulliviranomaisten, jossa selvitys alkuperäasemasta on annettu tai laadittu, on mitätöitävä tämä kyseisten asiakirjojen perusteella annettu selvitys.

IV   OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

52 artikla

Kumotaan päätökset N:o 1/1999, N:o 1/2000 ja N:o 1/2001. Viittauksia kumottuihin päätöksiin pidetään viittauksina tämän päätöksen vastaaviin säännöksiin. Ennen tämän päätöksen voimaantuloa annetut hankkijan ilmoitukset, myös hankkijan pitkäaikaisilmoitukset, jäävät voimaan.

Päätöksessä N:o 1/1999 olevien lomakkeiden mukaisia hankkijan ilmoituksia voidaan laatia kahdentoista kuukauden ajan tämän päätöksen voimaantulosta, paitsi tapauksissa, joissa viejät käyttävät niitä todisteina EUR–MED-tavaratodistushakemusten tukena tai EUR–MED-kauppalaskuilmoitusten laatimisen perustana.

Tämä päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se tehdään.

---

(1)  EYVL L 35, 13.2.1996, s. 1.

(2)  EYVL L 98, 7.4.2001, s. 31. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä N:o 1/2003 (EYVL L 28, 4.2.2003, s. 51).

(3)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 402/2006 (EUVL L 70, 9.3.2006, s. 35).

(4)  EYVL L 204, 4.8.1999, s. 43.

(5)  EYVL L 211, 22.8.2000, s. 16.

(6)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 648/2005 (EUVL L 117, 4.5.2005, s. 13).

(7)  EYVL L 165, 21.6.2001, s. 1. Sellaisena kuin se on oikaistuna EYVL L 170, 29.6.2002, s. 88.

---

---

---

---

---

---

---