1) ’Euroopan laajuisella tieverkolla’ päätöksen N:o 1692/96/EY liitteessä I olevassa 2 jaksossa osoitettua ja kartoin kuvattua ja/tai kyseisen päätöksen liitteessä II kuvailtua tieverkkoa.

2) ’Pelastuspalveluilla’ kaikkia paikallisia palveluja, sekä julkisia että yksityisiä, tai osaa tunnelihenkilöstöstä, jotka toimivat onnettomuustilanteissa, mukaan luettuina poliisi, palolaitos ja pelastuspartiot.

3) ’Tunnelin pituudella’ pisimmän liikennöidyn kaistan pituutta mitattuna tunnelin täysin katetulla osalla.

a) tunnelit testataan ja tarkastetaan säännöllisesti ja niille laaditaan asianmukaiset turvallisuusvaatimukset;

b) laaditaan organisaatio- ja toimintamallit (hätätoimintasuunnitelmat mukaan luettuina) pelastuspalvelujen kouluttamiseksi ja varustamiseksi;

c) määritellään menettely tunnelin sulkemiseksi välittömästi hätätapauksissa;

d) tarvittavat toimenpiteet riskien vähentämiseksi pannaan täytäntöön.

a) varmistaa koordinointi pelastuspalvelujen kanssa ja osallistua toimintamallien laatimiseen;

b) osallistua hätätilannetoimintojen suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arvioimiseen;

c) osallistua turvallisuusjärjestelmien määrittelyyn ja rakenteen, laitteistojen ja toiminnan määrittämiseen sekä uusien tunnelien että olemassa olevien tunnelien muutostöiden osalta;

d) tarkistaa, että käyttö- ja pelastuspalveluhenkilöstö saa koulutusta, ja osallistua määräajoin pidettävien harjoitusten järjestämiseen;

e) antaa neuvoja tunnelien rakenteen ja laitteistojen käyttöönotossa ja toiminnan käynnistämisessä;

f) tarkistaa, että tunnelin rakenne ja laitteistot huolletaan ja korjataan;

g) osallistua huomattavan vaaratilanteen tai onnettomuuden arviointiin 5 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

1. Perusta turvallisuustoimenpiteitä koskevien päätösten tekemiselle

1.1 Turvallisuusparametrit

1.1.1 Tunneleissa toteutettavien turvallisuustoimenpiteiden on perustuttava kaikkien infrastruktuuria, käyttöä, käyttäjiä ja ajoneuvoja koskevien näkökohtien järjestelmälliseen tarkasteluun.

1.1.2 Seuraavat parametrit on otettava huomioon:

1.1.3 Kun tunnelilla on jokin vaatimuksista merkittävästi poikkeava erityisominaisuus edellä mainittujen parametrien osalta, on tehtävä 13 artiklan mukainen riskianalyysi sen määrittämiseksi, tarvitaanko lisää turvallisuustoimenpiteitä ja/tai täydentäviä varusteita tunnelin turvallisuuden korkean tason varmistamiseksi. Riskianalyysissa on otettava huomioon tunnelin käyttövaiheen aikana mahdolliset onnettomuudet, jotka selvästi vaikuttavat tienkäyttäjien turvallisuuteen tunneleissa, sekä niiden mahdollisten vaikutusten luonne ja laajuus.

1.2 Vähimmäisvaatimukset

1.2.1 Ainakin seuraavissa kohdissa edellytettävät turvallisuustoimenpiteet on pantava toimeen kaikkien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tunnelien turvallisuuden vähimmäistason varmistamiseksi. Rajoitetut poikkeukset näistä vaatimuksista voidaan sallia, edellyttäen että seuraava menettely on saatettu päätökseen.

Jäsenvaltioiden tai hallintoviranomaisen on toimitettava komissiolle seuraavia seikkoja koskevat tiedot:

Komissio toimittaa rajoitettua poikkeusta koskevan hakemuksen jäsenvaltioille mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta.

Jos komissio tai jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet vastustavansa hakemusta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on vastaanottanut pyynnön, rajoitettu poikkeus katsotaan hyväksytyksi ja komissio ilmoittaa asiasta kaikille jäsenvaltioille. Jos hakemusta vastustetaan, komissio tekee ehdotuksen 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Jos päätös on kielteinen, lupaa rajoitettuun poikkeukseen ei myönnetä.

1.2.2 Kaikkien tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tunnelien käyttäjäympäristön yhdenmukaistamiseksi seuraavissa kohdissa esitetyistä vaatimuksista ei saa poiketa tunnelin käyttäjiä varten suunniteltujen turvajärjestelyjen osalta (hätäasemat, opasteet, pysähtymispaikat, varauloskäynnit ja tarvittaessa toistuvat radiolähetykset).

1.3 Liikenteen määrä

1.3.1 Kun tässä liitteessä mainitaan ”liikenteen määrä”, sillä tarkoitetaan tunnelin vuotuista keskimääräistä vuorokausiliikennettä kaistaa kohti. Liikenteen määrää määritettäessä kukin moottoriajoneuvo lasketaan yhdeksi yksiköksi.

1.3.2 Jos yli 3,5 tonnin painoisten raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen osuus vuotuisesta keskimääräisestä vuorokausiliikenteestä on yli 15 prosenttia tai jos kausiluonteinen vuorokausiliikenne on selvästi vuotuista keskimääräistä vuorokausiliikennettä vilkkaampaa, lisäriski arvioidaan ja otetaan huomioon lisäämällä tunnelin liikenteen määrää seuraavien kohtien soveltamista varten.

2. Infrastruktuuriin liittyvät toimenpiteet

2.1 Tunnelikäytävien ja kaistojen lukumäärä

2.1.1 Liikenteen määrän ja turvallisuuden on oltava tärkeimmät perusteet päätettäessä, rakennetaanko yksi- vai kaksikäytäväinen tunneli, ja huomioon on otettava myös muita näkökohtia kuten raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen prosenttiosuus, tunnelin kaltevuus ja pituus.

2.1.2 Joka tapauksessa jos suunnitteluvaiheessa olevan tunnelin 15 vuoden ennuste osoittaa, että liikenteen määrä ylittää 10 000 ajoneuvoa päivässä kaistaa kohti, on kaksikäytäväisen tunnelin, jossa liikenne on yhdensuuntaista, oltava rakennettu siihen ajankohtaan mennessä, jolloin tämä määrä ylittyy.

2.1.3 Hätäkaistaa lukuun ottamatta kaistoja on oltava yhtä monta sekä tunnelin sisällä että sen ulkopuolella. Kaistojen lukumäärän muutokset on toteutettava riittävän etäällä tunnelin suuaukosta. Kyseisen etäisyyden on vastattava vähintään etäisyyttä, jonka ajoneuvo etenee suurimmalla sallitulla nopeudella 10 sekunnissa. Jos tätä etäisyyttä ei voida noudattaa maantieteellisten seikkojen vuoksi, turvallisuuden takaamiseksi on toteutettava lisätoimenpiteitä ja/tai tehostettuja toimenpiteitä.

2.2 Tunnelin rakenteelliset ominaisuudet

2.2.1 Turvallisuus on otettava erityisesti huomioon suunniteltaessa tunnelin poikkileikkauksen muotoa sekä tunnelin ja siihen johtavien teiden vaaka- ja pystylinjauksia, koska nämä tekijät vaikuttavat laajalti onnettomuuksien todennäköisyyteen ja vakavuuteen.

2.2.2 Yli 5 prosentin pitkittäissuuntaista kaltevuutta ei saa sallia uusissa tunneleissa, paitsi jos se on ainoa mahdollisuus maantieteellisten seikkojen vuoksi.

2.2.3 Jos tunnelin kaltevuus on yli 3 prosenttia, turvallisuuden varmistamiseksi on toteutettava lisätoimenpiteitä ja/tai tehostettuja toimenpiteitä riskianalyysin perusteella.

2.2.4 Jos hitaalle liikenteelle tarkoitetun kaistan leveys on alle 3,5 metriä ja raskaat tavarankuljetusajoneuvot ovat sallittuja, turvallisuuden varmistamiseksi on toteutettava lisätoimenpiteitä ja/tai tehostettuja toimenpiteitä riskianalyysin perusteella.

2.3 Varakäytävät ja -uloskäynnit

2.3.1 Uusissa tunneleissa, joissa ei ole hätäkaistaa, on suunnitteluvaiheessa varattava joko korotettuja tai korottamattomia varakävelyteitä, joita tunnelin käyttäjät voivat käyttää ajoneuvon rikkoutuessa tai onnettomuuden sattuessa. Tätä säännöstä ei sovelleta, jos se on tunnelin rakenneominaisuuksien vuoksi mahdotonta tai suhteettoman kallista ja jos tunneli on yksisuuntainen ja siinä on pysyvä valvonta- ja kaistansulkujärjestelmä.

2.3.2 Nykyisissä tunneleissa, joissa ei ole hätäkaistaa eikä varakävelytietä, on toteutettava lisätoimenpiteitä ja/tai tehostettuja toimenpiteitä turvallisuuden huomioon ottamiseksi.

2.3.3 Varauloskäynnit mahdollistavat tunnelin käyttäjien poistumisen tunnelista ilman ajoneuvojaan ja pääsyn turvaan onnettomuuden tai tulipalon sattuessa, jonka lisäksi pelastuspalvelujen on päästävä jalan tunneliin. Esimerkiksi voidaan rakentaa seuraavanlaisia varauloskäyntejä:

2.3.4 Turvapaikkoja, joista ei pääse ulos johtavalle poistumistielle, ei saa rakentaa.

2.3.5 Varauloskäyntejä on rakennettava, jos asiaankuuluvia riskejä koskeva analyysi, jossa otetaan huomioon myös savun laajenemis- ja leviämisvauhti paikallisissa olosuhteissa, osoittaa, että ilmanvaihto ja muut turvamääräykset eivät riitä takaamaan tienkäyttäjien turvallisuutta.

2.3.6 Joka tapauksessa uusiin tunneleihin on rakennettava varauloskäyntejä, jos liikenteen määrä ylittää 2 000 ajoneuvoa kaistaa kohti.

2.3.7 Yli 1 000 metrin pituisissa olemassa olevissa tunneleissa, joiden liikenteen määrä ylittää 2 000 ajoneuvoa kaistaa kohti, uusien varauloskäyntien rakentamisen toteutettavuus ja tehokkuus on arvioitava.

2.3.8 Jos varauloskäyntejä rakennetaan, kahden varauloskäynnin välinen etäisyys saa olla enintään 500 m.

2.3.9 Savun ja kuumuuden leviäminen varauloskäynnin takana sijaitseviin varakäytäviin on estettävä asianmukaisilla keinoilla kuten ovilla, jotta tunnelin käyttäjät voivat päästä turvallisesti ulos ja pelastuspalvelut pääsevät tunneliin.

2.4 Pelastuspalvelujen pääsy tunneliin

2.4.1 Kaksikäytäväisissä tunneleissa, joissa käytävät ovat samalla tasolla tai lähes samalla tasolla, pelastuspalvelujen käytettävissä on oltava yhdysteitä enintään 1 500 metrin välein.

2.4.2 Aina kun se on maantieteellisesti mahdollista, keskialue (keskikaista) on voitava ylittää kaksi- tai monikäytäväisen tunnelin jokaisen suuaukon edessä. Tämän toimenpiteen ansiosta pelastuspalvelut pääsevät välittömästi kumpaankin käytävään.

2.5 Pysähtymispaikat

2.5.1 Uusiin kaksisuuntaisiin tunneleihin, joiden pituus on yli 1 500 metriä ja joiden liikennetiheys on yli 2 000 ajoneuvoa kaistaa kohti, on rakennettava pysähtymispaikkoja enintään 1 000 metrin välein, jos hätäkaistoja ei ole.

2.5.2 Olemassa olevien kaksisuuntaisten tunneleiden osalta, joiden pituus on yli 1 500 metriä ja joiden liikennetiheys on yli 2 000 ajoneuvoa kaistaa kohti ja joissa ei ole hätäkaistoja, pysähtymispaikkojen rakentamisen toteutettavuus ja tehokkuus on arvioitava.

2.5.3 Pysähtymispaikkoja ei tarvitse rakentaa, jos se on tunnelin rakenneominaisuuksien vuoksi mahdotonta tai suhteettoman kallista ja jos ajokelpoisen tunneliosuuden kokonaisleveys korotettuja osia ja tavanomaisia ajokaistoja lukuun ottamatta on vähintään yhden tavallisen ajokaistan levyinen.

2.5.4 Pysähtymispaikoilla on oltava hätäasema.

2.6 Viemäröinti

2.6.1 Tunneleissa, joissa vaarallisten aineiden kuljetus on sallittu, tulenarat ja myrkylliset nesteet on voitava poistaa hyvin suunniteltujen, tunnelien poikkileikkauksiin sijoitettujen kourujen tai muiden toimenpiteiden kautta. Lisäksi on suunniteltava ja pidettävä kunnossa viemäröintijärjestelmä, jolla estetään tulen sekä tulenarkojen ja myrkyllisten nesteiden leviäminen käytävään ja käytävien välille.

2.6.2 Jos näitä vaatimuksia ei voida täyttää olemassa olevien tunneleiden osalta tai jos ne voidaan täyttää vain suhteettomin kustannuksin, tämä on otettava huomioon päätettäessä siitä, voidaanko vaarallisten aineiden kuljetus sallia asianmukaisen riskianalyysin perusteella.

2.7 Rakenteiden palonkestävyys

Kaikkien sellaisten tunneleiden päärakenteen riittävä palonkestävyys on varmistettava, joissa paikallinen rakenteen luhistuminen voi johtaa vakaviin seurauksiin, esimerkiksi jos tunnelit ovat veden vallassa tai jos ne voivat aiheuttaa niitä ympäröivien tärkeiden rakenteiden luhistumisen.

2.8 Valaistus

2.8.1 Tunneleihin on asennettava tavanomainen valaistus sen varmistamiseksi, että kuljettajilla on yötä päivää asianmukainen näkyvyys tunnelin sisäänmenoalueella ja tunnelin sisällä.

2.8.2 Tunneleihin on asennettava turvavalaistus, jotta tunnelin käyttäjät näkisivät poistua tunnelista ajoneuvoissaan energiansyötön katketessa.

2.8.3 Tunnelin käyttäjien ohjaamista varten on asennettava evakuointia varten valaistus, esimerkiksi poistumistien osoittavat merkkivalot korkeintaan 1,5 metrin korkeudelle, jotta he voivat poistua tunnelista hätätilanteessa jalan.

2.9 Ilmanvaihto

2.9.1 Ilmanvaihtojärjestelmän suunnittelussa, rakentamisessa ja toiminnassa on otettava huomioon:

2.9.2 Mekaaninen ilmanvaihtojärjestelmä on asennettava kaikkiin yli 1 000 metriä pitkiin tunneleihin, joissa liikenteen määrä on yli 2 000 ajoneuvoa kaistaa kohti.

2.9.3 Tunneleissa, joissa liikenne on kaksisuuntaista ja/tai ruuhkautunutta yksisuuntaista, pitkittäissuuntaista ilmanvaihtoa saa käyttää vain, jos se on 13 artiklan mukaisen riskianalyysin mukaan hyväksyttävää ja/tai toteutetaan erityisiä toimenpiteitä, kuten parannetaan liikenteenhallintaa, lyhennetään varauloskäyntien välisiä etäisyyksiä ja asennetaan savunpoistolaitteita tietyin välimatkoin.

2.9.4 Poikittaisia tai osittain poikittaisia ilmanvaihtojärjestelmiä on käytettävä tunneleissa, joissa edellytetään mekaanista ilmanvaihtojärjestelmää ja joissa ei 2.9.3 kohdan mukaisesti sallita pitkittäissuuntaista ilmanvaihtoa. Tällaisilla järjestelmillä on voitava imeä savu tulipalon syttyessä.

2.9.5 Tunneleissa, joissa on kaksisuuntainen liikenne, joissa liikenteen määrä on yli 2 000 ajoneuvoa kaistaa kohti, jotka ovat yli 3 000 metriä pitkiä ja joissa on valvontakeskus sekä poikittainen tai osittain poikittainen ilmanvaihto, on toteutettava seuraavat toimenpiteet ilmanvaihdon osalta:

2.10 Hätäasemat

2.10.1 Hätäasemiin on tarkoitus sijoittaa erilaisia turvalaitteita kuten hätäpuhelimia ja sammuttimia, mutta niiden ei ole tarkoitus suojella tienkäyttäjiä tulipalolta.

2.10.2 Hätäasema voi olla seinälle asennettu kaappi tai mielummin seinään tehty syvennys. Hätäasemat on varustettava ainakin hätäpuhelimella ja kahdella palosammuttimella.

2.10.3 Hätäasemia on rakennettava kaikkien suuaukkojen läheisyyteen ja tunnelien sisälle enintään 150 metrin välein uusien tunnelien osalta ja enintään 250 metrin välein olemassa olevien tunnelien osalta.

2.11 Vesihuolto

Kaikkiin tunneleihin on järjestettävä vesihuolto. Vesiposteja on oltava tunnelien suuaukkojen läheisyydessä ja tunnelien sisällä enintään 250 metrin välein. Jos vesihuoltoa ei ole, on tarkistettava, että veden riittävyydestä on huolehdittu muulla tavoin.

2.12 Liikennemerkit

Tunnelin käyttäjiä varten asennettuja kaikkia turvallisuustoimintoja varten on käytettävä erityisiä merkkejä. Tunneleissa käytettävät liikennemerkit ja kilvet esitetään liitteessä III.

2.13 Valvontakeskus

2.13.1 Valvontakeskus on rakennettava kaikkiin yli 3 000 metriä pitkiin tunneleihin, joissa liikenteen määrä ylittää 2 000 ajoneuvoa kaistaa kohti.

2.13.2 Useiden tunnelien valvonta voidaan keskittää yhteen valvontakeskukseen.

2.14 Seurantajärjestelmät

2.14.1 Kaikkiin tunneleihin, joissa on valvontakeskus, on asennettava videoseurantajärjestelmä ja järjestelmä, joka pystyy automaattisesti havaitsemaan liikenteessä esiintyvät vaaratilanteet (kuten pysähtyneet autot) ja/tai tulipalot.

2.14.2 Tunneleihin, joissa ei ole valvontakeskusta, on asennettava automaattisia palonhavaitsemisjärjestelmiä, mikäli savunpoistoon käytettävän mekaanisen järjestelmän toiminta ohjataan erikseen pakokaasujen/päästöjen poistoon käytettävästä automaattisesta järjestelmästä.

2.15 Tunnelin sulkemislaitteet

2.15.1 Kaikkien alle 1 000 metriä pitkien tunnelien suuaukkojen eteen on asennettava liikennevalot, jotta tunneli voidaan hätätapauksissa sulkea. Lisäksi voidaan varautua lisävälinein kuten muuttuvanäyttöisin merkein tai puomein sen varmistamiseksi, että sääntöjä noudatetaan.

2.15.2 Kaikkien sellaisten yli 3 000 metriä pitkien tunnelien sisäpuolelle, joissa on valvontakeskus ja joissa liikenteen määrä on yli 2 000 ajoneuvoa kaistaa kohti, suositellaan asennettavaksi enintään 1 000 metrin välein laitteisto ajoneuvojen pysäyttämiseksi hätätilanteessa. Se koostuisi liikennevaloista ja mahdollisista lisävälineistä kuten kovaäänisistä, muuttuvanäyttöisistä merkeistä ja puomeista.

2.16 Viestintäjärjestelmät

2.16.1 Kaikkiin yli 1 000 m pitkiin tunneleihin, joissa liikenteen määrä on yli 2 000 ajoneuvoa kaistaa kohti, on asennettava radiolähetyslaitteet pelastuspalveluja varten.

2.16.2 Jos on olemassa valvontakeskus, täytyy olla mahdollista katkaista tunnelin käyttäjille tarkoitettujen mahdollisten radiokanavien lähetykset hätäviestien antamista varten.

2.16.3 Turvapaikat ja muut tilat, joissa evakuoitavien tunnelin käyttäjien on odotettava ennen ulos pääsemistä, on varustettava kovaäänisin käyttäjille annettavia tiedotuksia varten.

2.17 Energiansyöttö ja sähköpiirit

2.17.1 Kaikissa tunneleissa on oltava varavoimanlähde, jolla voidaan varmistaa tunnelin evakuoinnin kannalta välttämättömien turvallisuuslaitteiden toiminta siihen saakka, että kaikki tunnelin käyttäjät ovat poistuneet tunnelista.

2.17.2 Sähkö-, mittaus- ja valvontapiirit on suunniteltava siten, että paikallinen vika, kuten tulipalosta johtuva, ei vahingoita vioittumattomia piirejä.

2.18 Varusteiden palonkestävyys

Tunnelin kaikkien varusteiden palonkestävyydessä on otettava huomioon tekniikan mahdollisuudet, ja päämääränä on oltava välttämättömien turvallisuustekijöiden toiminnan varmistaminen palon sattuessa.

2.19 Taulukko, jossa on yhteenveto vähimmäisvaatimuksista

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto edellisissä kohdissa tarkoitetuista vähimmäisvaatimuksista. Vähimmäisvaatimukset on esitetty tämän liitteen varsinaisessa tekstiosassa.

3. Käyttöön liittyvät toimenpiteet

3.1 Käyttöön osoitetut varat

Tunnelin käyttö on järjestettävä siten, että tunnelin läpi kulkevan liikenteen jatkuvuus ja turvallisuus voidaan varmistaa, ja siihen on osoitettava riittävät varat. Käyttöhenkilökunnalle ja pelastushenkilökunnalle on annettava asianmukainen peruskoulutus ja jatkuvaa täydennyskoulutusta.

3.2 Hätätoimintasuunnitelmat

Kaikilla tunneleilla on oltava hätätoimintasuunnitelmat. Tunneleille, joiden alku ja loppu ovat eri jäsenvaltioissa, on laadittava yksi yhteinen kahdenvälinen hätätoimintasuunnitelma, jossa kumpikin maa on mukana.

3.3 Tunneleissa suoritettavat työt

Kaistojen täydellinen tai osittainen sulkeminen etukäteen suunniteltujen rakennus- tai ylläpitotöiden vuoksi on aina aloitettava jo tunnelin ulkopuolella. Sitä varten voidaan käyttää muuttuvanäyttöisiä merkkejä, liikenneopasteita ja mekaanisia esteitä.

3.4 Onnettomuus- ja häiriötilanteiden hallinta

Vakavan onnettomuuden tai häiriön sattuessa kaikki asiaankuuluvat tunnelikäytävät on suljettava liikenteeltä välittömästi.

Tämä tehdään käyttämällä suuaukkojen edessä olevia edellä mainittuja varusteita ja asettamalla samanaikaisesti erilaisia muuttuvanäyttöisiä merkkejä, liikenneopasteita ja mekaanisia esteitä tunneliin, jos niitä on käytettävissä, jotta liikenne saadaan kokonaan pysäytetyksi mahdollisimman pian tunnelissa ja sen ulkopuolella. Alle 1 000 metrin tunnelit voidaan sulkea muilla keinoilla. Liikenne on ohjattava niin, että vahingoittumattomat ajoneuvot voivat päästä nopeasti ulos tunnelista.

Vaaratilanteen ilmaantuessa tunnelissa pelastuspalvelujen saapumisajan on oltava mahdollisimman lyhyt, ja se on mitattava määräaikaisharjoituksissa. Lisäksi aikaa voidaan mitata häiriöiden aikana. Suurissa kaksisuuntaisissa tunneleissa, joissa liikenteen määrä on suuri, on määriteltävä 13 artiklan mukaisella riskianalyysilla, onko pelastuspalvelupartioita sijoitettava tunnelin molempiin päihin.

3.5 Valvontakeskuksen toiminta

Kaikissa tunneleissa, joissa edellytetään valvontakeskusta, mukaan lukien ne, jotka alkavat ja loppuvat eri jäsenvaltioissa, on oltava yksi ainoa valvontakeskus, jonka on vastattava täydestä valvonnasta kaiken aikaa.

3.6 Tunnelin sulkeminen

Jos tunneli suljetaan (pitkäksi tai lyhyeksi ajaksi), tienkäyttäjille on tiedotettava parhaista vaihtoehtoisista reiteistä helposti saatavilla olevien ilmoitusjärjestelmien avulla.

Tällaiset vaihtoehtoiset reitit kuuluvat osana järjestelmällisiin varasuunnitelmiin. Niiden avulla olisi pyrittävä pitämään liikennevirrat mahdollisimman ennallaan ja minimoimaan ympäröiviin alueisiin kohdistuvat toissijaiset turvallisuusvaikutukset.

Jäsenvaltioiden olisi kaikin kohtuullisin toimin pyrittävä ehkäisemään sellaisten tilanteiden syntyminen, joissa kahden jäsenvaltion alueella sijaitsevaa tunnelia ei voida käyttää huonojen sääolosuhteiden seurausten vuoksi.

3.7 Vaarallisten aineiden kuljetus

Vaarallisia aineita kuljettavien ajoneuvojen pääsyyn tunneleihin on sovellettava seuraavia toimenpiteitä sellaisena kuin ne määritellään vaarallisten aineiden tiekuljetuksia koskevassa asiaankuuluvassa eurooppalaisessa lainsäädännössä:

3.8 Ohittaminen tunneleissa

On suoritettava riskianalyysi, jotta voidaan päättää, pitäisikö raskaille tavarankuljetusajoneuvoille sallia ohittaminen tunneleissa, joissa on enemmän kuin yksi kaista kumpaankin suuntaan.

3.9 Ajoneuvojen välinen etäisyys ja nopeudet

Ajoneuvojen sopiva nopeus ja turvaväli ovat erityisen tärkeitä tunneleissa, ja niihin on kiinnitettävä tarkoin huomiota. Tähän kuuluu tunnelinkäyttäjien opastaminen sopivan nopeuden ja turvavälin osalta. Valvontatoimenpiteitä otetaan käyttöön tarvittaessa.

Henkilöautolla ajavien tienkäyttäjien olisi normaaleissa olosuhteissa pidettävä edeltävään ajoneuvoon vähintään etäisyyttä, joka vastaa etäisyyttä, jonka ajoneuvo liikkuu kahdessa sekunnissa. Raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen osalta kyseiset etäisyydet olisi kaksinkertaistettava.

Jos liikenne tunnelissa pysähtyy, tienkäyttäjien olisi pidettävä edeltävään ajoneuvoon vähintään viiden metrin etäisyyttä, paitsi jos se on mahdotonta hätäpysähdyksen vuoksi.

4. Tiedotuskampanjat

Tunnelien turvallisuutta koskevia tiedotuskampanjoita on järjestettävä säännöllisesti, ja ne on toteutettava yhdessä asianomaisten tahojen kanssa kansainvälisten järjestöjen yhdenmukaistettujen säännöstöjen perusteella. Tiedotuskampanjoissa on käsiteltävä tienkäyttäjien oikeaa liikennekäyttäytymistä tunneleita lähestyttäessä ja niiden läpi ajettaessa, erityisesti ajoneuvon rikkoutumisen, ruuhkan, onnettomuuksien ja tulipalojen yhteydessä.

Käytettävissä olevista turvalaitteista ja asianmukaisesta liikennekäyttäytymisestä tunneleissa on asetettava esille tietoa tienkäyttäjien kannalta sopivissa paikoissa (esimerkiksi levähdyspaikoilla ennen tunneleita, tunnelin suuaukoilla liikenteen ollessa pysähtyneenä tai Internetissä).

1. Tunnelisuunnitelman hyväksyminen

1.1 Tämän direktiivin säännöksiä on sovellettava alustavasta suunnitteluvaiheesta lähtien.

1.2 Ennen kuin rakennustyöt aloitetaan, tunnelin hallinnoija kokoaa 2.2 ja 2.3 kohdassa kuvatut suunnitteluvaiheessa olevan tunnelin turvallisuusasiakirjat ja kuulee turvallisuusvastuuhenkilöä. Tunnelin hallinnoija toimittaa suunnitelman hallintoviranomaiselle ja liittää siihen turvallisuusvastuuhenkilön lausunnon ja/tai tarkastusyksikön lausunnon, jos se on saatavilla.

1.3 Asiasta vastaava viranomainen hyväksyy suunnitelman, kun se on asianmukaista, ja ilmoittaa päätöksestään tunnelin hallinnoijalle ja hallintoviranomaiselle.

2. Turvallisuusasiakirjat

2.1 Tunnelin hallinnoija kokoaa kutakin tunnelia koskevia turvallisuusasiakirjoja ja pitää niitä jatkuvasti ajan tasalla. Tunnelin hallinnoija toimittaa jäljennöksen turvallisuusasiakirjoista turvallisuusvastuuhenkilölle.

2.2 Turvallisuusasiakirjoissa kuvaillaan käyttäjien turvallisuuden takaamiseksi tarvittavat ennalta ehkäisevät ja turvatoimet, joissa otetaan huomioon liikuntarajoitteiset ja vammaiset, reitin luonne, tunnelirakenteen ominaisuudet, sen ympäristö, liikenteen luonne ja direktiivin 2 artiklassa kuvattu pelastuspalvelujen toiminta-ala.

2.3 Suunnitteluvaiheessa olevan tunnelin turvallisuusasiakirjoihin kuuluu erityisesti

2.4 Käyttöön otettavan tunnelin turvallisuusasiakirjoihin kuuluu suunnitteluvaiheen tunnelia koskevien asiakirjojen lisäksi:

2.5 Toiminnassa olevan tunnelin turvallisuusasiakirjoihin kuuluu myös suunnitteluvaiheen tunnelia koskevien asiakirjojen lisäksi:

3. Käyttöönotto

3.1 Uuden tunnelin voi avata yleiselle liikenteelle sen jälkeen, kun hallintoviranomainen on myöntänyt (käyttöönottoa koskevan) luvan jäljempänä selostettavan menettelyn mukaisesti.

3.2 Kyseistä menettelyä sovelletaan myös tunnelin avaamiseen yleiselle liikenteelle silloin, kun rakenteeseen tai toimintatapaan on tehty merkittäviä muutoksia tai kun tunneliin on tehty sellaisia huomattavia muutostöitä, jotka saattavat vaikuttaa merkittävästi johonkin turvallisuusasiakirjojen osaan.

3.3 Tunnelin hallinnoija toimittaa 2.4 kohdassa mainitut turvallisuusasiakirjat turvallisuusvastuuhenkilölle, joka antaa lausuntonsa tunnelin avaamisesta yleiselle liikenteelle.

3.4 Tunnelin hallinnoija toimittaa turvallisuusasiakirjat hallintoviranomaiselle ja liittää mukaan turvallisuusvastuuhenkilön lausunnon. Hallintoviranomainen päättää, salliiko se tunnelin avaamisen yleiselle liikenteelle vai asettaako se avaamiselle joitakin rajoituksia, ja ilmoittaa päätöksestään tunnelin hallinnoijalle. Päätöksen jäljennös toimitetaan pelastuspalveluille.

4. Muutokset

4.1 Tunnelin hallinnoija hakee 3 kohdassa kuvatun menettelyn mukaisesti uutta käyttölupaa kaikkien rakenteeseen, varusteisiin tai toimintatapaan tehtävien sellaisten oleellisten muutosten osalta, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä muutoksia johonkin turvallisuusasiakirjojen osaan.

4.2 Tunnelin hallinnoija ilmoittaa turvallisuusvastuuhenkilölle kaikista muista rakenteeseen ja toimintatapaan tehtävistä muutoksista. Tunnelin hallinnoija toimittaa lisäksi turvallisuusvastuuhenkilölle ennen tunnelin muutostöitä asiakirjat, joissa ehdotukset on esitetty yksityiskohtaisesti.

4.3 Turvallisuusvastuuhenkilö tutkii muutoksen seurauksia ja antaa joka tapauksessa tunnelin hallinnoijalle lausuntonsa. Tunnelin hallinnoija toimittaa jäljennöksen hallintoviranomaiselle ja pelastuspalveluille.

5. Määräaikaisharjoitukset

Tunnelin hallinnoijan ja pelastuspalvelujen on järjestettävä yhteistyössä turvallisuusvastuuhenkilön kanssa yhteiset määräaikaisharjoitukset tunnelin henkilöstölle ja pelastuspalveluille.

Harjoitusten

1. Yleiset vaatimukset

Tässä jaksossa esitetään tunneleissa käytettävät liikennemerkit ja symbolit. Tässä jaksossa mainitut liikennemerkit on kuvattu liikennemerkkejä ja -opasteita koskevassa vuoden 1968 Wienin yleissopimuksessa, jollei toisin mainita.

Merkkien kansainvälisen ymmärtämisen helpottamiseksi tässä liitteessä säädetty merkki- ja opastejärjestelmä perustuu kutakin merkkiluokkaa kuvaavien muotojen ja värien sekä mahdollisuuksien mukaan graafisten symbolien käyttöön eikä niinkään kirjoitukseen. Jos jäsenvaltiot pitävät tarpeellisena muuttaa säädettyjä merkkejä ja symboleja, muutoksilla ei saa muuttaa niiden olennaisia piirteitä. Jos jäsenvaltiot eivät sovella Wienin yleissopimusta, säädettyjä merkkejä ja symboleja voidaan muuttaa edellyttäen, että tehdyt muutokset eivät muuta niiden olennaista tarkoitusta.

1.1 Seuraavat turvalaitteet on merkittävä liikennemerkein:

1.2 Radio:

Jos tunnelin käyttäjät voivat vastaanottaa tietoja radioteitse, on tunnelin sisäänkäynti varustettava asianmukaisin opastein, joissa käyttäjille ilmoitetaan, miten kyseiset tiedot ovat vastaanotettavissa.

1.3 Merkit ja merkinnät on suunniteltava ja sijoitettava siten, että ne voidaan havaita selvästi.

2. Liikennemerkkien ja kilpien kuvaus

Jäsenvaltioiden on käytettävä asianmukaisia merkkejä tarvittaessa tunnelia edeltävällä varoitusalueella, tunnelin sisällä sekä tunnelin päätyttyä. Suunniteltaessa tunnelin merkkejä on otettava huomioon paikalliset liikennettä ja rakenteita koskevat seikat sekä muut paikalliset olosuhteet. On käytettävä liikennemerkkejä ja -opasteita koskevassa Wienin yleissopimuksessa kuvattuja merkkejä, paitsi niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät sovella Wienin yleissopimusta.

2.1 Tunnelia tarkoittava merkki

Tunnelin kuhunkin suuaukkoon on sijoitettava seuraava merkki:

Merkki E11A Wienin yleissopimuksissa tarkoitettuihin maantietunneleihin.

Tunnelin pituus on ilmoitettava joko kilven alaosassa tai lisäkilvessä H2.

Yli 3 000 m pitkien tunneleiden osalta tunnelin jäljellä oleva pituus on ilmoitettava aina 1 000 metrin välein.

Myös tunnelin nimi voidaan ilmoittaa.

2.2 Vaakasuorat merkinnät

Tien reunat olisi merkittävä pitkittäisin viivoin.

Kaksisuuntaisissa tunneleissa olisi käytettävä selvästi näkyviä merkkejä pitkin (yksin tai kaksinkertaista) keskiviivaa erottamaan kahta suuntaa toisistaan.

2.3 Merkit ja kilvet turvallisuustoimintojen merkitsemiseksi

Hätäasemat

Hätäasemilla on oltava tiedottavia merkkejä, joiden on oltava Wienin yleissopimuksen mukaisia F-merkkejä, ja niillä on ilmoitettava tienkäyttäjille käytettävissä olevista varusteista kuten

Tunnelista ovella eristetyillä hätäasemilla on oltava helposti luettavissa oleva, tarkoituksenmukaisilla kielillä kirjoitettu teksti, jossa ilmoitetaan, että hätäasema ei suojaa tulipalolta. Jäljempänä annetaan esimerkki:

TÄMÄ TILA EI SUOJAA TULIPALOLTA

Seuraa varauloskäyntiä osoittavia merkintöjä

Pysähtymispaikat

Pysähtymispaikoista ilmoittavien merkkien olisi oltava Wienin yleissopimuksen mukaisia E-merkkejä. Puhelimet ja palosammuttimet on merkittävä lisäkilvillä tai ne voidaan sisällyttää itse pysähtymispaikan merkkiin.

Varauloskäynnit

Varauloskäynnit olisi merkittävä Wienin yleissopimuksen mukaisilla G-merkeillä. Seuraavassa esimerkkejä:

Tunnelin seiniin on myös merkittävä kaksi lähintä poistumistietä. Seuraavassa esimerkkejä:

Kaistamerkinnät

Nämä merkit voivat olla pyöreitä tai neliskulmaisia

Muuttuvanäyttöiset opasteet

Muuttuvanäyttöisillä merkeillä tunnelin käyttäjiä on varoitettava selkeästi ruuhkista, rikkoutuneista ajoneuvoista, onnettomuuksista, tulipalosta tai muista vaaroista.