01999L0062-20220324

EUR-Lex

Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 01999L0062-20220324 - EN

Help

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

Document 01999L0062-20220324

Help

Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/62/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 1999, verojen ja maksujen kantamisesta ajoneuvoilta tieinfrastruktuurien käytöstä

Access initial legal act

(

Legal status of the document In force

)

24/03/2022

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/1999/62/2022-03-24

HTML

PDF

01999L0062 — FI — 24.03.2022 — 009.003

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B	▼M9 EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/62/EY annettu 17 päivänä kesäkuuta 1999 verojen ja maksujen kantamisesta ajoneuvoilta tieinfrastruktuurien käytöstä ▼B (EUVL L 187 20.7.1999, s. 42)

Muutettu:

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/38/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006,	L 157	8	9.6.2006
►M2	NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/103/EY, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006,	L 363	344	20.12.2006
►M3	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/76/EU, annettu 27 päivänä syyskuuta 2011,	L 269	1	14.10.2011
►M4	NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/22/EU, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013,	L 158	356	10.6.2013
M5	Liitteen II ja liitteessä III b olevien taulukoiden 1 ja 2 päivitys sovellettavien euromääräisten arvojen osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/62/EY, sellaisena kuin se on muutettuna, 10 a artiklan mukaisesti 2014/C 46/05	C 46	3	18.2.2014
M6	Liitteen II ja liitteessä III b olevien taulukoiden 1 ja 2 päivitys sovellettavien euromääräisten arvojen osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/62/EY, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/76/EU, 10 a artiklan mukaisesti 2016/C 101/01	C 101	1	17.3.2016
M7	Liitteen II ja liitteessä III b olevien taulukoiden 1 ja 2 päivitys sovellettavien euromääräisten arvojen osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/62/EY, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/76/EU, 10 a artiklan mukaisesti 2018/C 205/01	C 205	1	14.6.2018
M8	Liitteen II ja liitteessä III b olevien taulukoiden 1 ja 2 päivitys sovellettavien euromääräisten arvojen osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/62/EY, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/76/EU, 10 a artiklan mukaisesti 2020/C 223/01	C 223	1	7.7.2020
►M9	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2022/362, annettu 24 päivänä helmikuuta 2022,	L 69	1	4.3.2022

Muutettu:

►A1

ASIAKIRJA Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu

L 236

23.9.2003

Oikaistu:

C1	Oikaisu, EUVL C 194, 1.6.2016, s. 15 (2016/C031)
C2	Oikaisu, EUVL L 005, 8.1.2019, s. 3 (2006/38/EY,)
►C3	Oikaisu, EUVL L 227, 1.9.2022, s. 133 (2022/362)

▼B

▼M9

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/62/EY

annettu 17 päivänä kesäkuuta 1999

verojen ja maksujen kantamisesta ajoneuvoilta tieinfrastruktuurien käytöstä

▼B

I LUKU

Yleiset säännökset

▼M9

1 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan

raskaista tavaraliikenteen ajoneuvoista kannettaviin ajoneuvoveroihin;

ajoneuvoista kannettaviin tietulleihin ja käyttäjämaksuihin.

Tätä direktiiviä ei sovelleta ajoneuvoihin, joita käytetään yksinomaan jäsenvaltioiden Euroopan ulkopuolisilla alueilla.

Tätä direktiiviä ei sovelleta Kanariansaarilla, Ceutassa ja Melillassa, Azoreilla tai Madeiralla rekisteröityihin ajoneuvoihin, joita käytetään kuljetuksiin yksinomaan kyseisillä alueilla tai kyseisten alueiden välillä sekä kyseisten alueiden ja Manner-Espanjan ja Manner-Portugalin välillä.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

’Euroopan laajuisella tieverkolla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1315/2013 ( 1 ) II luvun 3 jaksossa tarkoitettua ja kyseisen asetuksen liitteessä I kartoin kuvattua maantieliikenneinfrastruktuuria;

’Euroopan laajuisella liikenne-ydinverkolla’ liikenneinfrastruktuuria, joka on yksilöity asetuksen (EU) N:o 1315/2013 III luvun mukaisesti;

’rakennuskustannuksilla’ rakentamiseen liittyviä kustannuksia, mukaan luettuina tarvittaessa rahoituskustannukset, jotka koskevat jotain seuraavista:

uudet infrastruktuurit tai uudet infrastruktuuriparannukset, myös merkittävät rakenteelliset kunnostukset;

enintään 30 vuotta ennen 10 päivää kesäkuuta 2008 valmistuneet infrastruktuurit tai infrastruktuuriparannukset, myös merkittävät rakenteelliset kunnostukset, jos tietullijärjestelyt olivat 10 päivänä kesäkuuta 2008 jo käytössä, tai enintään 30 vuotta ennen uusien 10 päivän kesäkuuta 2008 jälkeen käyttöön otettujen tietullijärjestelyjen vahvistamista valmistuneet infrastruktuurit tai infrastruktuuriparannukset; tai

ennen b alakohdassa tarkoitettuja aikoja valmistuneet infrastruktuurit tai infrastruktuuriparannukset, jos

jäsenvaltio on ottanut käyttöön tietullijärjestelmän, jossa määrätään näiden kustannusten korvaamisesta tietullijärjestelmän käyttäjän kanssa tehtävän sopimuksen tai muiden vaikutukseltaan vastaavien säädösten nojalla, jotka tulivat voimaan ennen 10 päivää kesäkuuta 2008; tai

ii)

jäsenvaltio voi osoittaa, että kyseisen infrastruktuurin rakentaminen riippui siitä, että sille suunniteltu käyttöikä ylitti 30 vuotta;

’rahoituskustannuksilla’ lainojen korkoja ja osakkeenomistajien rahoittamien pääomasijoitusten tuottoja;

’merkittävillä rakenteellisilla kunnostuksilla’ rakenteellisia kunnostuksia, lukuun ottamatta kunnostuksia, joista ei enää ole hyötyä tien käyttäjille, erityisesti jos kunnostustyön on korvannut tien uusi pinnoitus tai muu rakennustyö;

’moottoritiellä’ tietä, joka on erityisesti suunniteltu ja rakennettu moottoriajoneuvoliikennettä varten ja jolle sen varrella olevilta kiinteistöiltä ei ole välittömiä liittymiä ja joka täyttää seuraavat vaatimukset:

siinä on, yksittäisiä alueita lukuun ottamatta tai muutoin kuin tilapäisesti, molempiin ajosuuntiin kulkevat erilliset ajoradat, jotka erotetaan toisistaan joko maa-alueella, jota ei ole tarkoitettu liikenteelle, tai poikkeustapauksissa jollain muulla tavalla;

se ei risteä samassa tasossa minkään tien, rautatien, raitiotien, pyörätien tai jalankulkutien kanssa; ja

se on erityisesti osoitettu moottoritieksi;

’tietullilla’ tiettyä ajoneuvon osalta maksettavaa määrää, joka perustuu tietyssä infrastruktuurissa kuljettuun matkaan ja ajoneuvotyyppiin ja jonka maksaminen antaa kyseiselle ajoneuvolle oikeuden infrastruktuurien käyttöön, ja tietulliin sisältyy yksi tai useampi seuraavista maksuista:

infrastruktuurimaksu;

ruuhkamaksu; tai

ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu;

’infrastruktuurimaksulla’ maksua, joka on tarkoitettu infrastruktuuriin liittyvien, jäsenvaltiolle aiheutuneiden rakentamis-, ylläpito-, käyttö- ja kehittämiskustannusten kattamiseen;

’ulkoisiin kustannuksiin perustuvalla maksulla’ maksua, joka on tarkoitettu yhteen tai useampaan seuraavista liittyvien kustannusten kattamiseen:

liikenneperäinen ilman pilaantuminen;

liikenneperäiset meluhaitat; tai

liikenneperäiset hiilidioksidipäästöt;

10)

’liikenneperäisen ilman pilaantumisen kustannuksilla’ ihmisten terveydelle aiheutuneiden sellaisten haittojen ja sellaisten ympäristövahinkojen kustannuksia, jotka johtuvat hiukkaspäästöistä sekä otsonia muodostavien yhdisteiden kuten NOx:n ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöistä ajoneuvoa käytettäessä;

11)

’liikenneperäisten meluhaittojen kustannuksilla’ ihmisten terveydelle aiheutuneiden sellaisten haittojen ja sellaisten ympäristövahinkojen kustannuksia, jotka johtuvat ajoneuvojen tuottamasta tai ajoneuvojen ja tienpinnan vuorovaikutuksessa syntyvästä melusta;

12)

’liikenneperäisten hiilidioksidipäästöjen kustannuksilla’ sellaisten vahinkojen kustannuksia, jotka johtuvat hiilidioksidipäästöistä ajoneuvoa käytettäessä;

13)

’ruuhkalla’ tilannetta, jossa liikennemäärät lähestyvät tien kapasiteettia tai ylittävät sen;

14)

’ruuhkamaksulla’ ajoneuvoilta perittävää maksua, joka on tarkoitettu jäsenvaltiossa aiheutuneiden ruuhkiin liittyvien kustannusten kattamiseen ja ruuhkien vähentämiseen;

15)

’painotetulla keskimääräisellä infrastruktuurimaksulla’ kokonaistuloja infrastruktuurimaksusta tiettynä aikana jaettuna raskaiden hyötyajoneuvojen kyseisen maksun kohteena olevilla tieosuuksilla kulkemien ajoneuvokilometrien määrällä samana aikana;

16)

’käyttäjämaksulla’ tiettyä määrää, jonka maksaminen oikeuttaa ajoneuvon käyttämään tietyn ajan 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja infrastruktuureja;

17)

’ajoneuvolla’ neljä- tai useampipyöräistä moottoriajoneuvoa tai auton ja perävaunun yhdistelmää, joka on tarkoitettu tai jota käytetään matkustajien tai tavaroiden kuljetukseen maanteillä;

18)

’raskaalla hyötyajoneuvolla’ ajoneuvoa, jonka suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on suurempi kuin 3,5 tonnia;

19)

’raskaalla tavaraliikenteen ajoneuvolla’ tavaroiden kuljetukseen tarkoitettua raskasta hyötyajoneuvoa;

20)

’linja-autolla’ raskasta hyötyajoneuvoa, joka on tarkoitettu kuljettajan lisäksi enemmän kuin kahdeksan matkustajan kuljettamiseen;

21)

’kevyellä ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jonka suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on enintään 3,5 tonnia;

22)

’henkilöautolla’ kevyttä ajoneuvoa, joka on tarkoitettu kuljettajan lisäksi enintään kahdeksan matkustajan kuljettamiseen;

23)

’museoajoneuvolla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/45/EU ( 2 ) 3 artiklan 7 alakohdassa määriteltyä historiallisesti merkittävää ajoneuvoa;

24)

’pienoisbussilla’ kevyttä ajoneuvoa, joka on tarkoitettu kuljettajan lisäksi enemmän kuin kahdeksan matkustajan kuljettamiseen;

25)

’matkailuautolla’ ajoneuvoa, jossa on istuimet ja pöydän käsittävä majoitustila, joko erillinen tai istuimista muunnettava yöpymistila, keittomahdollisuus ja säilytystiloja;

26)

’kevyellä hyötyajoneuvolla’ tavaroiden kuljetukseen tarkoitettua kevyttä ajoneuvoa;

27)

’umpikorisella tavarankuljetukseen tarkoitetulla ajoneuvolla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 ( 3 ) liitteessä I olevan C osan 4.2 kohdassa tarkoitettua kevyttä hyötyajoneuvoa;

28)

raskaan hyötyajoneuvon ’hiilidioksidipäästöillä’ komission asetuksen (EU) 2017/2400 ( 4 ) liitteessä IV olevassa osassa II määritellyn, asiakkaan tiedotuslomakkeen kohdassa 2.3 ilmoitettuja ajoneuvokohtaisia hiilidioksidipäästöjä;

29)

’päästöttömällä ajoneuvolla’

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1242 ( 5 ) 3 artiklan 11 alakohdassa määriteltyä ’päästötöntä raskasta hyötyajoneuvoa’; tai

henkilöautoa, pienoisbussia tai kevyttä hyötyajoneuvoa, jossa ei ole polttomoottoria;

30)

’vähäpäästöisellä raskaalla hyötyajoneuvolla’

asetuksen (EU) 2019/1242 3 artiklan 12 alakohdassa määriteltyä ’vähäpäästöistä raskasta hyötyajoneuvoa’; tai

raskasta hyötyajoneuvoa, joka ei kuulu kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan soveltamisalaan ja jonka hiilidioksidipäästöt ovat alle 50 prosenttia sen ajoneuvoryhmän CO2-vertailupäästöistä, ei kuitenkaan päästötöntä ajoneuvoa;

31)

’liikenteenharjoittajalla’ yritystä, joka kuljettaa tavaroita tai matkustajia maanteitse;

32)

’päästöluokan ’Euro 0’, ’Euro I’, ’Euro II’, ’Euro III’, ’Euro IV’, ’Euro V’, ’EYA’ ja ’Euro VI’ -ajoneuvolla’ liitteessä 0 vahvistettujen päästörajojen mukaista raskasta hyötyajoneuvoa;

33)

’raskaan hyötyajoneuvon tyypillä’ ajoneuvoluokkaa, johon raskas hyötyajoneuvo kuuluu sen akselien lukumäärän mukaan, sen mittojen tai massan mukaan taikka muun ajoneuvon tielle aiheuttamia vahinkoja kuvaavan luokituksen, kuten liitteessä IV esitetyn tievahinkoluokituksen mukaan, edellyttäen että käytetty luokitusjärjestelmä perustuu ajoneuvon ominaisuuksiin, jotka esitetään kaikissa jäsenvaltioissa käytössä olevissa ajoneuvoa koskevissa asiakirjoissa tai jotka ovat silmin havaittavia;

34)

’ajoneuvojen alaryhmällä’ asetuksen (EU) 2019/1242 3 artiklan 8 alakohdassa määriteltyä ajoneuvojen alaryhmää;

35)

’ajoneuvoryhmällä’ asetuksen (EU) 2017/2400 liitteessä I olevassa taulukossa 1 lueteltua ajoneuvojoukkoa;

36)

’vuoden Y raportointikaudella’ asetuksen (EU) 2019/1242 3 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä vuoden Y raportointikautta;

37)

’päästövähennyspolulla’ vuoden (Y) raportointikauden ja ajoneuvojen alaryhmän (sg) osalta, eli ETY,sg, tuloa, joka saadaan kertomalla vuotuisten hiilidioksidipäästöjen vähennyskerroin (R-ETY) alaryhmän (sg) CO2-vertailupäästöillä (rCO2sg); eli ETY,sg = R-ETY x rCO2sg; vuosien Y ≤ 2030 osalta R-ETY ja rCO2sg määritellään molemmat asetuksen (EU) 2019/1242 liitteessä I olevan 5.1 kohdan mukaisesti; vuosien Y> 2030 osalta R-ETY on 0,70; rCO2sg:tä sovelletaan sellaisena kuin se on mukautettuna asetuksen (EU) 2019/1242 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetuilla delegoiduilla säädöksillä raportointikausilla, jotka alkavat kyseisten delegoitujen säädösten soveltamispäivän jälkeen;

38)

’ajoneuvoryhmän CO2-vertailupäästöillä’

asetuksen (EU) 2019/1242 soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen osalta kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 3 kohdassa olevan kaavan mukaisesti laskettua määrää;

asetuksen (EU) 2019/1242 soveltamisalaan kuulumattomien ajoneuvojen osalta kyseisen ajoneuvoryhmän ajoneuvojen kaikkien niiden hiilidioksidipäästöjen keskimääräistä arvoa, jotka on raportoitu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/956 ( 6 ) mukaisesti ensimmäiseltä raportointikaudelta, joka alkaa sen päivän jälkeen, jona asetuksen (EU) 2017/2400 24 artiklan mukaisesti kielletään kyseiseen ajoneuvoryhmään kuuluvien sellaisten ajoneuvojen rekisteröinti, myynti tai käyttöönotto, joiden osalta ei ole noudatettu asetuksen (EU) 2017/2400 9 artiklassa tarkoitettuja velvollisuuksia;

39)

’käyttöoikeussopimuksella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU ( 7 ) 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa määriteltyä käyttöoikeusurakkaa tai sen b alakohdassa määriteltyä palvelujen käyttöoikeussopimusta;

40)

’käyttöoikeusmaksulla’ maksua, jonka käyttöoikeusurakan saaja perii käyttöoikeussopimuksen mukaisesti;

41)

’merkittävästi muutetulla tietulli- tai maksujärjestelmällä’ tietulli- tai maksujärjestelmää, jossa tullien ja maksujen muutoksen odotetaan lisäävän tuloja vähintään 10 prosenttia edelliseen tilivuoteen verrattuna liikenteen lisääntymisen vaikutus pois lukien ja inflaatiokorjauksen jälkeen, kun inflaatio mitataan komission (Eurostatin) julkaiseman EU:n laajuisen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI), josta on poistettu energian ja jalostamattomien elintarvikkeiden vaikutus, muutosten perusteella.

Edellä olevan 1 kohdan 2 alakohdan soveltamiseksi:

rakennuskustannuksista huomioon otettava osuus ei saa missään tapauksessa ylittää osuutta, joka infrastruktuurin osien nykyisestä suunnitellusta käyttöiästä on jäljellä 10 päivänä kesäkuuta 2008 tai päivänä, jona uudet tietullijärjestelyt otetaan käyttöön, jos se on myöhäisempi ajankohta;

infrastruktuurien tai infrastruktuuriparannusten kustannuksia voivat olla erityiset meluhaittojen vähentämiseen, innovatiivisen teknologian käyttöönottoon tai liikenneturvallisuuden parantamiseen liittyvät infrastruktuurikulut sekä todelliset maksut, jotka infrastruktuurin haltija on suorittanut objektiivisista ympäristönäkökohdista, kuten maaperän suojelu pilaantumiselta.

Jäsenvaltiot voivat kohdella matkailuautoa joko linja-autona tai henkilöautona, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 d a artiklan 3 kohdan soveltamista.

▼B

II LUKU

Ajoneuvovero

3 artikla

Ajoneuvoverot, joita tarkoitetaan 1 artiklassa ovat seuraavat:

—

Belgia:

taxe de circulation sur les véhicules automobiles / verkeersbelasting op de autovoertuigen,

▼M2

—

Bulgaria:

данък върху превозните средства,

▼A1

—

Tšekin tasavalta:

silniční daň,

▼B

—

Tanska:

vægtafgift af motorkøretøjer m.v.,

—

Saksa:

Kraftfahrzeugsteuer,

▼A1

—

Viro:

raskeveokimaks,

▼B

—

Kreikka:

Τέλη κυκλοφορίας,

—

Espanja:

impuesto sobre vehículos de tracción mecánica,

impuesto sobre actividades económicas (ainoastaan moottoriajoneuvoista kannettavien maksujen määrän osalta),

—

Ranska:

taxe spéciale sur certains véhicules routiers,

taxe différentielle sur les véhicules à moteur,

▼M4

—

Kroatia:

godišnja naknada za uporabu javnih cesta koja se plaća pri registraciji motornih i priključnih vozila,

▼B

—

Irlanti:

vehicle excise duty,

—

Italia:

tassa automobilistica,

addizionale del 5 % sulla tassa automobilistica,

▼A1

—

Kypros:

Τέλη Κυκλοφορίας Οχημάτων,

—

Latvia:

transportlīdzekļa ikgadējā nodeva,

—

Liettua:

Transporto priemonių savininkų ar valdytojų naudotojo mokestis,

Mokestis už Lietuvoje įregistruotas krovinines transporto priemones,

▼B

—

Luxemburg:

taxe sur les véhicules automoteurs,

▼A1

—

Unkari:

gépjárműadó,

—

Malta:

liċenzja tat-triq/road licence fee,

▼B

—

Alankomaat:

motorrijtuigenbelasting,

—

Itävalta:

Kraftfahrzeugsteuer,

▼A1

—

Puola:

podatek od środków transportowych,

▼B

—

Portugali:

imposto de camionagem,

imposto de circulação,

▼M2

—

Romania:

Taxa asupra mijloacelor de transport,

▼A1

—

Slovenia:

letno povračilo za uporabo javnih cest za motorna in priklopna vozila,

—

Slovakia:

cestná daň,

▼B

—

Suomi:

varsinainen ajoneuvovero/egentlig fordonsskatt,

—

Ruotsi:

fordonsskatt,

—

Yhdistynyt kuningaskunta:

vehicle excise duty,

motor vehicles license.

Jäsenvaltion, joka korvaa jonkun 1 kohdassa tarkoitetuista veroista toisella samankaltaisella verolla, on ilmoitettava siitä komissiolle, joka tekee tarvittavat mukautukset.

4 artikla

Kukin jäsenvaltio vahvistaa 3 artiklassa tarkoitettujen verojen kantamis- ja perimismenettelyt.

5 artikla

Ainoastaan rekisteröinnin suorittanut jäsenvaltio voi kantaa 3 artiklassa tarkoitetut verot siellä rekisteröidyistä ajoneuvoista.

6 artikla

Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen verojen rakenteesta riippumatta jäsenvaltiot vahvistavat veromäärät siten, että kunkin liitteessä I tarkoitetun ajoneuvoluokan ja -alaluokan veromäärä ei alita liitteessä vahvistettua vähimmäismäärää.

Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja voivat kahden vuoden ajan direktiivin voimaantulosta soveltaa alennettua vähimmäisveroa, jonka on kuitenkin kussakin tapauksessa oltava vähintään 65 prosenttia liitteessä I vahvistetuista vähimmäismääristä.

Jäsenvaltiot saavat soveltaa alennettuja määriä tai poikkeuksia seuraaviin ajoneuvoihin:

kansalliseen maanpuolustukseen tai väestönsuojeluun käytetyt ja palokuntien, muiden pelastuspalvelujen tai poliisin käyttämät ajoneuvot sekä teiden kunnossapitoon käytetyt ajoneuvot;

ajoneuvot, joita käytetään ainoastaan satunnaisesti ne rekisteröineen jäsenvaltion yleisillä teillä ja joita käyttävät sellaiset luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden päätoimi ei ole tavaraliikenteen harjoittaminen, jos näillä ajoneuvoilla suoritetut kuljetukset eivät vääristä kilpailua ja jos komissio hyväksyy asian.

Neuvosto voi yksimielisesti komission esityksestä sallia jäsenvaltion jatkaa verovapautuksia tai ajoneuvoveron alennuksia sosiaalis-taloudellisten erityistoimintaperiaatteiden tai kyseisen valtion infrastruktuuriin liittyvien syiden perusteella. Tällaiset vapautukset tai alennukset voivat koskea ainoastaan kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjä ajoneuvoja, joita käytetään liikenteessä yksinomaan kyseisen valtion tarkkaan määritellyllä alueella.

Jäsenvaltio, joka haluaa jatkaa tällaisia vapautuksia tai alennuksia, ilmoittaa siitä komissiolle ja toimittaa komissiolle myös kaikki tarvittavat tiedot. Komissio ilmoittaa muille jäsenvaltioille ehdotetuista vapautuksista tai alennuksista kuukauden kuluessa.

Neuvoston katsotaan sallineen ehdotettujen vapautuksien tai alennusten jatkaminen, jolleivät komissio tai toiset jäsenvaltiot ole pyytäneet kahden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin muille jäsenvaltioille ilmoitettiin asiasta edellisen alakohdan mukaisesti, että neuvosto tutkii asian.

Rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sekä 2 ja 3 kohdan sekä tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä 7 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/106/ETY ( 8 ) 6 artiklan soveltamista jäsenvaltiot eivät saa myöntää sellaisia poikkeuksia tai alennuksia 3 artiklassa tarkoitetuista veroista, jotka tekisivät maksettavan veromäärän alemmaksi kuin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vähimmäismäärät.

III LUKU

Tietullit ja käyttäjämaksut

▼M9

7 artikla

Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tietulleja ja käyttäjämaksuja Euroopan laajuisessa tieverkossa tai sen tietyissä osissa ja lisäksi kaikissa muissa moottoritieverkkonsa osissa, jotka eivät kuulu Euroopan laajuiseen tieverkkoon, tämän artiklan 4–14 kohdassa ja 7 a–7 k artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan 1 a kohdan soveltamista.

Tämän artiklan 1 kohta ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen soveltaa Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta noudattaen tietulleja ja käyttäjämaksuja muilla teillä, edellyttäen ettei tietullien ja käyttäjämaksujen veloittamisella tällaisilla muilla teillä syrjitä kansainvälistä liikennettä ja ettei se johda kilpailun vääristymiseen liikenteenharjoittajien välillä. Muilla kuin Euroopan laajuiseen tieverkkoon kuuluvilla teillä ja muilla teillä kuin moottoriteillä sovellettavien tietullien ja käyttäjämaksujen on täytettävä tämän artiklan 4 ja 5 kohdassa, 7 a artiklassa ja 7 j artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset.

Eri ajoneuvoluokkiin, kuten raskaat hyötyajoneuvot, raskaat tavaraliikenteen ajoneuvot, linja-autot, kevyet ajoneuvot, kevyet hyötyajoneuvot, pienoisbussit ja henkilöautot, sovellettavia tietulleja ja käyttäjämaksuja voidaan ottaa käyttöön tai pitää voimassa toisistaan riippumatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin muiden säännösten soveltamista. Kun jäsenvaltiot kuitenkin veloittavat henkilöautoja, niiden on veloitettava myös kevyitä hyötyajoneuvoja.

Jäsenvaltiot eivät saa kantaa miltään tietyltä ajoneuvoluokalta sekä tietullia että käyttäjämaksua yksittäisen tieosuuden käytöstä. Jäsenvaltio, joka kantaa verkossaan käyttäjämaksua, voi kuitenkin kantaa tietulleja myös siltojen, tunnelien ja vuoristosolien käytöstä.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 7 c a artiklan 3 kohtaa, 7 g a artiklan 1 kohtaa ja 7 g b artiklan 2 kohtaa tällaisiin siltojen, tunnelien ja vuoristosolien käytöstä kannettaviin tietulleihin, jos vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

7 c a artiklan 3 kohdan, 7 g a artiklan 1 kohdan ja 7 g b artiklan 2 kohdan soveltaminen ei olisi teknisesti toteutettavissa tällaisten erisuuruisten maksujen käyttöön ottamiseksi asianomaisessa tietullijärjestelmässä;

7 c a artiklan 3 kohdan, 7 g a artiklan 1 kohdan ja 7 g b artiklan 2 kohdan soveltamisesta seuraisi saastuttavimpien ajoneuvojen siirtyminen kiertoteille ja haittavaikutuksia liikenneturvallisuuteen ja kansanterveyteen.

Jäsenvaltion, joka päättää olla soveltamatta 7 c a artiklan 3 kohtaa, 7 g a artiklan 1 kohtaa ja 7 g b artiklan 2 kohtaa tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti, on ilmoitettava päätöksestään komissiolle.

Tietullit ja käyttäjämaksut eivät saa olla suoraan eivätkä välillisesti syrjiviä perustein, jotka johtuvat

tienkäyttäjän kansalaisuudesta;

jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, johon liikenteenharjoittaja on sijoittautunut;

jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, jossa ajoneuvo on rekisteröity; tai

kuljetuksen alkuperästä tai määräpaikasta.

Jäsenvaltiot voivat säätää tietullien tai käyttäjämaksujen alentamisesta tietyillä tieosuuksilla tai jättää tietyt tieosuudet kokonaan tiemaksujen soveltamisalan ulkopuolelle, erityisesti siellä, missä liikennöinti on vähäistä harvaan asutuilla alueilla.

Käyttöoikeussopimusten kattamien tieinfrastruktuurien tapauksessa silloin, jos sopimus on allekirjoitettu ennen 24 päivää maaliskuuta 2022 tai on vastaanotettu tarjouksia tai vastauksia pyyntöihin käydä neuvotteluja neuvottelumenettelyn puitteissa julkisen hankintamenettelyn perusteella ennen 24 päivää maaliskuuta 2022, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 7 c a artiklan 3 kohtaa, 7 g artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 7 g a ja 7 g b artiklaa tietulleihin ja käyttäjämaksuihin kyseisillä tieinfrastruktuureilla siihen saakka, kun käyttöoikeussopimus uusitaan tai tietulli- tai maksujärjestelmää muutetaan merkittävästi.

Edellä olevaa 7 kohtaa sovelletaan myös julkisen ja ei-julkisen yhteisön välillä tehtyihin pitkän aikavälin sopimuksiin, jotka on allekirjoitettu ennen 24 päivää maaliskuuta 2022 rakennusurakan toteuttamisesta ja/tai muiden kuin rakennusurakan toteuttamiseen liittyvien palvelujen hallinnoimisesta, joissa kysyntäriski ei siirry.

Jäsenvaltiot voivat säätää tietullien tai käyttäjämaksujen määrien alentamisesta tai tietullien tai käyttäjämaksujen maksuvelvoitetta koskevista vapautuksista

niiden raskaiden hyötyajoneuvojen osalta, jotka on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 165/2014 ( 9 ) nojalla vapautettu valvontalaitteiden asentamis- ja käyttövelvoitteesta;

niiden raskaiden tavaraliikenteen ajoneuvojen osalta, joiden suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on yli 3,5 tonnia mutta alle 7,5 tonnia ja joita käytetään kuljettajan työssään tarvitsemien materiaalien, laitteiden tai koneiden kuljettamiseen tai käsiteollisuustuotteina valmistettujen tavaroiden toimittamiseen, kun kuljetusta ei harjoiteta toisen lukuun;

niiden ajoneuvojen osalta, jotka kuuluvat 6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen edellytysten soveltamisalaan, tai niiden ajoneuvojen osalta, joita vammaiset henkilöt käyttävät tai omistavat; ja

niiden päästöttömien ajoneuvojen osalta, joiden suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on enintään 4,25 tonnia.

10.

Jäsenvaltiot eivät saa 25 päivästä maaliskuuta 2030 alkaen soveltaa raskaisiin hyötyajoneuvoihin käyttäjämaksuja Euroopan laajuisessa liikenne-ydinverkossa.

11.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot saavat soveltaa raskaisiin hyötyajoneuvoihin käyttäjämaksuja Euroopan laajuisen liikenne-ydinverkon osissa mutta vain asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa tietullin soveltaminen

aiheuttaisi kohtuuttomia hallinto-, investointi- ja toimintakustannuksia niihin odotettuihin tuloihin tai hyötyihin verrattuna, joita tällaisesta tietullista koituisi esimerkiksi asianomaisten tieosuuksien rajallisen pituuden, suhteellisen harvan asukastiheyden tai suhteellisen vähäisen liikenteen vuoksi; tai

johtaisi liikenteen siirtymiin, joilla olisi haittavaikutuksia liikenneturvallisuuteen tai kansanterveyteen.

Ennen kyseisten käyttäjämaksujen soveltamista jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä aikomuksestaan komissiolle. Kyseiseen ilmoitukseen on sisällytettävä syyt, joilla perustellaan objektiivisin kriteerein käyttömaksun soveltamista ensimmäinen alakohta huomioon ottaen, ja selkeät tiedot käyttäjämaksun piiriin kuuluvista ajoneuvoista ja tieosuuksista.

Jäsenvaltiot voivat yhdellä ainoalla ilmoituksella ilmoittaa useammasta poikkeusten piiriin kuuluvasta tieosuudesta edellyttäen, että kullekin osuudelle esitetään perusteet.

12.

Kun jäsenvaltiot soveltavat 8 artiklan mukaista yhteistä käyttäjämaksujärjestelmää, kyseisten jäsenvaltioiden on mukautettava yhteistä järjestelmää tai lakkautettava se viimeistään 25 päivänä maaliskuuta 2032.

13.

Jäsenvaltio voi 25 päivään maaliskuuta 2027 saakka päättää soveltaa raskaiden tavaraliikenteen ajoneuvojen osalta tietulleja tai käyttäjämaksuja ainoastaan raskaisiin tavaraliikenteen ajoneuvoihin, joiden suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on vähintään 12 tonnia, jos se katsoo, että tietullien tai käyttäjämaksujen kantaminen alle 12 tonnin painoisilta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta

aiheuttaisi liikenteen siirtymisestä johtuvia huomattavia haittavaikutuksia liikenteen sujuvuuden, ympäristön, melutasojen, ruuhkautumisen, terveyden tai liikenneturvallisuuden kannalta;

aiheuttaisi hallinnollisia kuluja, jotka ovat enemmän kuin 15 prosenttia soveltamisalaa laajentamalla saatavista lisätuloista; tai

koskisi ajoneuvoluokkaa, joka aiheuttaa korkeintaan 10 prosenttia perittävistä infrastruktuurikustannuksista.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät soveltaa tietulleja tai käyttäjämaksuja tai molempia ainoastaan raskaisiin tavaraliikenteen ajoneuvoihin, joiden suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on vähintään 12 tonnia, on ilmoitettava komissiolle päätöksestään ja perusteluista, joihin se perustuu.

14.

Jos tietulleja sovelletaan kaikkiin raskaisiin hyötyajoneuvoihin, jäsenvaltiot voivat päättää periä linja-autoilta ja matkailuautoilta eri prosenttiosuuden kustannuksista kuin raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta.

15.

Komissio arvioi tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja vaikuttavuutta kevyiden ajoneuvojen maksujen osalta 25 päivään maaliskuuta 2027 mennessä.

Kyseisessä arvioinnissa on otettava huomioon kevyisiin ajoneuvoihin sovellettavien maksujärjestelmien kehitys eri ajoneuvoluokkiin sovellettavien maksujen tyypin, maksujen piiriin kuuluvan verkon laajuuden, hinnoittelun oikeasuhteisuuden ja muiden asiaankuuluvien tekijöiden osalta.

Komissio antaa tarvittaessa kyseisen arvioinnin pohjalta lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin asiaankuuluvien säännösten muuttamiseksi.

7 a artikla

Käyttäjämaksujen on oltava oikeassa suhteessa infrastruktuurin käytön kestoon.

Jos käyttäjämaksuja sovelletaan raskaisiin hyötyajoneuvoihin, infrastruktuurin käyttöoikeus on voitava saada vähintään seuraaviksi ajanjaksoiksi: päivä, viikko, kuukausi ja vuosi. Kuukausimaksu saa olla enintään 10 prosenttia vuosimaksun määrästä, viikkomaksu saa olla enintään 5 prosenttia vuosimaksun määrästä ja päivämaksu saa olla enintään 2 prosenttia vuosimaksun määrästä.

Jäsenvaltio voi päättää, että kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityihin ajoneuvoihin sovelletaan ainoastaan vuosimaksuja.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kaikkia raskaita hyötyajoneuvoja koskevat käyttäjämaksut, mukaan lukien hallintokulut, tasolle, joka ei ylitä liitteessä II säädettyjä enimmäismääriä.

Jos käyttäjämaksuja sovelletaan henkilöautoihin, infrastruktuurin käyttöoikeus on voitava saada vähintään seuraaviksi ajanjaksoiksi: päivä, viikko tai 10 päivää taikka molemmat, kuukausi tai kaksi kuukautta taikka molemmat ja vuosi. Kahden kuukauden maksu saa olla enintään 30 prosenttia vuosimaksun määrästä, kuukausimaksu saa olla enintään 19 prosenttia vuosimaksun määrästä, 10 päivän maksu saa olla enintään 12 prosenttia vuosimaksun määrästä, viikkomaksu saa olla enintään 11 prosenttia vuosimaksun määrästä ja päivämaksu saa olla enintään 9 prosenttia vuosimaksun määrästä.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa päivittäisen käyttäjämaksun ainoastaan kauttakulkutarkoituksiin.

Jäsenvaltiot voivat antaa infrastruktuurin käyttöoikeuden myös muiksi ajanjaksoiksi. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on sovellettava maksujen määriä käyttäjien tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisesti ottaen huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, erityisesti vuosimaksu ja muihin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin ajanjaksoihin sovellettavat maksut, vallitsevat käyttötavat ja hallintokulut.

Jäsenvaltiot voivat ennen 24 päivää maaliskuuta 2022 hyväksyttyjen käyttäjämaksujärjestelmien osalta pitää voimassa ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä rajoja korkeammat maksut, edellyttäen että ne olivat voimassa ennen kyseistä ajankohtaa, ja voivat pitää voimassa vastaavat korkeammat maksut muille käyttöajoille, tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisesti. ►C3 Niiden on kuitenkin noudatettava ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä rajoja ja kolmatta alakohtaa heti kun merkittävästi muutetut maksujärjestelyt tulevat voimaan ja viimeistään 25 päivänä maaliskuuta 2030. ◄

Pienoisbussien ja kevyiden hyötyajoneuvojen osalta jäsenvaltioiden on noudatettava joko 2 tai 3 kohtaa. Jos jäsenvaltiot asettavat kevyille hyötyajoneuvoille eri käyttäjämaksut kuin henkilöautoille, niiden on asetettava kevyille hyötyajoneuvoille korkeammat käyttäjämaksut kuin henkilöautoille.

Komissio arvioi 25 päivään maaliskuuta 2027 mennessä, onko teknisesti ja oikeudellisesti mahdollista eriyttää erilaisten kevyiden hyötyajoneuvojen kohtelu sen perusteella, onko asianomainen kevyt hyötyajoneuvo varustettu ajopiirturilla vai ei. Komissio antaa tarvittaessa kyseisen arvioinnin pohjalta lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin muuttamiseksi vastaavasti.

▼M9

7 a a artikla

Jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet tietulleja Euroopan laajuisessa liikenneverkossaan tai osassa sitä ennen 24 päivää maaliskuuta 2022, voivat ottaa käyttöön yhdistetyn maksujärjestelmän kaikille raskaille hyötyajoneuvoille tai tietyntyyppisille raskaille hyötyajoneuvoille.

Sen estämättä, mitä 7 artiklan 10 kohdassa säädetään, kyseisessä yhdistetyssä maksujärjestelmässä jäsenvaltiot voivat soveltaa 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttäjämaksuja kaikkiin raskaisiin hyötyajoneuvoihin tai tietyntyyppisiin raskaisiin hyötyajoneuvoihin, mukaan lukien raskaiden hyötyajoneuvojen tietyt painoluokat, Euroopan laajuisessa liikenne-ydinverkossa tai sen osissa.

Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut käyttäjämaksut on porrastettava 7 g a artiklan ja Euro-päästöluokan mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden on vahvistettava asianomaisia raskaita hyötyajoneuvoja koskevat käyttäjämaksut, mukaan lukien hallintokulut, tasolle, joka ei ylitä liitteessä II säädettyjä enimmäismääriä.

Jäsenvaltioiden, jotka ottavat käyttöön yhdistetyn maksujärjestelmän, on tehtävä vaikutustenarviointi tai -analyysi, jossa selvitetään ja perustellaan järjestelmän käyttöönottoa ja joka on annettava komissiolle tiedoksi vähintään kuusi kuukautta ennen yhdistetyn maksujärjestelmän käyttöönottoa.

▼M9

7 b artikla

Raskaiden hyötyajoneuvojen infrastruktuurimaksun on perustuttava infrastruktuurikustannusten kattamisen periaatteeseen. Raskaiden hyötyajoneuvojen painotetun keskimääräisen infrastruktuurimaksun on liityttävä asianomaisen infrastruktuuriverkon rakennus-, käyttö-, kunnossapito- ja kehittämiskustannuksiin. Painotettuun keskimääräiseen infrastruktuurimaksuun voidaan sisällyttää myös pääoman tuotto ja/tai markkinaehtoinen voittomarginaali.

Huomioon otettavien kustannusten on liityttävä siihen verkkoon tai verkon osaan, jolta raskaiden hyötyajoneuvojen infrastruktuurimaksut peritään, ja niihin ajoneuvoihin, joilta kyseiset maksut peritään. Jäsenvaltiot voivat päättää periä ainoastaan prosenttiosuuden kyseisistä kustannuksista.

7 c artikla

Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun, joka liittyy liikenneperäisen ilman pilaantumisen, meluhaittojen, hiilidioksidipäästöjen tai näiden yhdistelmien kustannuksiin.

Jos raskaisiin hyötyajoneuvoihin sovelletaan ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua, jäsenvaltioiden on porrastettava se ja määritettävä se liitteessä III a tarkoitettujen vähimmäisvaatimusten ja menetelmien mukaisesti sekä liitteissä III b ja III c vahvistettuja viitearvoja noudattaen. Jäsenvaltiot voivat päättää periä ainoastaan prosenttiosuuden kyseisistä kustannuksista.

Asianomaisen jäsenvaltion on vahvistettava ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun määrä. Jos jäsenvaltio nimeää viranomaisen hoitamaan kyseistä tehtävää, kyseisen viranomaisen on oltava oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumaton maksun tai sen osan hallinnoinnista tai keruusta vastaavasta organisaatiosta.

Jäsenvaltiot saavat soveltaa poikkeuksia, joilla ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja voidaan mukauttaa museoajoneuvojen osalta.

▼M9

7 c a artikla

Kun peritään ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua ilman pilaantumisen tai meluhaittojen vuoksi, jäsenvaltioiden on otettava huomioon kustannukset, jotka liittyvät siihen verkkoon tai verkon osaan, jolta kyseiset maksut peritään, ja ajoneuvot, joilta kyseiset maksut peritään.

Liikenneperäiseen ilman pilaantumiseen liittyvää ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua ei sovelleta raskaisiin hyötyajoneuvoihin, jotka täyttävät kaikkein tiukimmat Euro-päästönormit.

Ensimmäisen alakohdan soveltaminen päättyy neljän vuoden kuluttua niiden sääntöjen soveltamisen alkamispäivästä, joilla kyseiset normit otettiin käyttöön.

Jäsenvaltioiden on 25 päivästä maaliskuuta 2026 alkaen sovellettava raskaisiin hyötyajoneuvoihin liikenneperäisestä ilman pilaantumisesta perittävää ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tietullillisessa verkossa.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua kyseisillä tieosuuksilla, jos siitä seuraisi saastuttavimpien ajoneuvojen siirtyminen muille reiteille, mikä aiheuttaisi haittavaikutuksia liikenneturvallisuuteen ja kansanterveyteen.

Jäsenvaltiot voivat arvioida mahdollisuutta soveltaa hiilidioksidipäästöjen sekä ilman pilaantumisen ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua tai kyseisiin päästöihin liittyviä alennuksia, jos käyttöoikeusmaksuja ei porrasteta 7 g ja 7 g a artiklan mukaisesti raskaiden hyötyajoneuvojen osalta eikä 7 g b artiklan mukaisesti kevyiden ajoneuvojen osalta.

Kyseisen valinnaisen arvioinnin tulos, mukaan lukien perustelut sille, miksi ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua tai alennusta ei sovelleta, on ilmoitettava komissiolle.

7 c b artikla

Jäsenvaltiot voivat soveltaa liitteessä III c vahvistettuja viitearvoja korkeampia hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja edellyttäen, että tämä tapahtuu syrjimättömästi ja on tasoltaan enintään kaksi kertaa liitteessä III c esitettyjen arvojen suuruinen. Kun jäsenvaltiot soveltavat tätä kohtaa, niiden on perusteltava päätöksensä ja annettava se tiedoksi komissiolle liitteen III a mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa linja-autoihin samoja tai alempia arvoja kuin raskaisiin tavaraliikenteen ajoneuvoihin.

Hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu voidaan yhdistää 7 g a artiklan mukaisesti porrastettuun infrastruktuurimaksuun.

Komissio arvioi 25 päivään maaliskuuta 2027 mennessä hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen täytäntöönpanoa ja vaikuttavuutta sekä johdonmukaisuutta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY ( 10 ) ja neuvoston direktiivin 2003/96/EY ( 11 ) kanssa. Komissio antaa tarvittaessa kyseisen arvioinnin pohjalta lainsäädäntöehdotuksen tämän artiklan muuttamiseksi. Jos tätä artiklaa ei ole muutettu vastaavasti 1 päivään tammikuuta 2027 mennessä, mutta direktiiviä 2003/87/EY tai direktiiviä 2003/96/EY on muutettu siten, että ainakin osa tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen ulkoisista kustannuksista on tosiasiallisesti sisällytetty hintoihin, komissio hyväksyy tämän direktiivin 9 d artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän direktiivin liitettä III c hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun viitearvojen mukauttamiseksi ottaen huomioon hiilen tosiasiallisen hinnan, jota unionissa sovelletaan tieliikenteen polttoaineisiin.

▼M9

7 d artikla

Komissio antaa viimeistään kuuden kuukauden kuluessa uusien ja tiukempien Euro-päästönormien hyväksymisestä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen liitteessä III b olevien vastaavien viitearvojen määrittämiseksi ja liitteessä II olevien käyttäjämaksujen enimmäismäärien mukauttamiseksi.

▼M9

7 d a artikla

Jäsenvaltiot voivat liitteessä V vahvistettujen vaatimusten mukaisesti ottaa käyttöön ruuhkamaksun millä tahansa tieverkkonsa osuudella, joihin ruuhkat vaikuttavat. Ruuhkamaksua saa soveltaa ainoastaan niillä tieosuuksilla, joilla esiintyy säännöllisesti ruuhkia, ja ainoastaan niinä ajanjaksoina, jolloin ruuhkia tyypillisesti esiintyy.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä 1 kohdassa tarkoitetut tieosuudet ja ajanjaksot sellaisten objektiivisten kriteerien perusteella, jotka liittyvät siihen, kuinka paljon ruuhkat vaikuttavat teihin ja niiden lähialueisiin; tämä mitataan muun muassa keskimääräisten viivästysten ja jonojen pituuksien avulla.

Mille tahansa tieverkon osalle asetettua ruuhkamaksua on sovellettava syrjimättömällä tavalla kaikkiin ajoneuvoluokkiin liitteessä V vahvistettujen vakiovastaavuuskertoimien mukaisesti. Jäsenvaltiot saavat kuitenkin vapauttaa pienoisbussit ja linja-autot ruuhkamaksusta osittain tai kokonaan joukkoliikenteen, sosioekonomisen kehityksen ja alueellisen koheesion edistämiseksi. Matkailuautoja, riippumatta niiden suurimmasta teknisesti sallitusta kuormitetusta massasta, ei kohdella kuten linja-autoja tätä kohtaa sovellettaessa.

Ruuhkamaksu on määritettävä liitteessä V tarkoitettujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Sen on vastattava kustannuksia, jotka ajoneuvo aiheuttaa muille tienkäyttäjille ja välillisesti yhteiskunnalle, ja siinä on otettava huomioon liitteessä VI määritetyt tietyyppikohtaiset viitearvot. Jos jäsenvaltio aikoo soveltaa liitteessä VI vahvistettuja viitearvoja korkeampia ruuhkamaksuja, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle liitteessä V tarkoitettujen vaatimusten mukaisesti.

Ruuhkamaksujen tuottamat tulot tai kyseisiä tuloja vastaava taloudellinen arvo on käytettävä ruuhkaongelman ratkaisemiseen tai kestävän liikenteen ja liikkuvuuden kehittämiseen yleisesti.

Jos tällaiset tulot osoitetaan yleiseen talousarvioon, jäsenvaltion on katsottava soveltaneen toista alakohtaa, jos se toteuttaa ruuhkaongelman ratkaisemiseksi tai kestävän liikenteen ja liikkuvuuden kehittämiseksi rahoitustukipolitiikkaa, joka arvoltaan vastaa ruuhkamaksuista saatavia tuloja.

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön riittävät järjestelmät ruuhkamaksujen vaikutuksen seuraamiseksi ja niiden tason tarkistamiseksi. Kunkin jäsenvaltion on tarkasteltava maksujen tasoa säännöllisesti vähintään kolmen vuoden välein sen varmistamiseksi, etteivät ne ylitä kyseisessä jäsenvaltiossa esiintyvien ruuhkien kustannuksia niillä tieosuuksilla, joihin ruuhkamaksua sovelletaan.

▼M3

7 e artikla

▼M9

Jäsenvaltioiden on laskettava raskaiden hyötyajoneuvojen infrastruktuurimaksun enimmäistaso käyttämällä 7 b artiklassa ja liitteessä III vahvistettuihin laskennan perusperiaatteisiin perustuvaa menetelmää.

Käyttöoikeusmaksujen osalta raskaiden hyötyajoneuvojen infrastruktuurimaksun enimmäistason on oltava samansuuruinen tai alempi kuin se taso, joka olisi saatu käyttämällä 7 b artiklassa ja liitteessä III vahvistettuihin laskennan perusperiaatteisiin perustuvaa menetelmää. Tason vastaavuus on arvioitava käyttöoikeussopimuksen luonteeseen sopivan, riittävän pitkän viiteajanjakson perusteella.

▼M3

Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetyt velvoitteet eivät koske tietullijärjestelyjä, jotka olivat jo käytössä 10 päivänä kesäkuuta 2008 tai joiden osalta on vastaanotettu tarjouksia tai vastauksia pyyntöihin käydä neuvotteluja neuvottelumenettelyn puitteissa julkisen hankintamenettelyn perusteella ennen 10 päivää kesäkuuta 2008, niin kauan kuin kyseiset järjestelyt pysyvät voimassa ja edellyttäen, ettei niitä merkittävästi muuteta.

▼M9

7 f artikla

Jäsenvaltio voi korottaa infrastruktuurimaksua tietyillä tieosuuksilla sen jälkeen, kun asiasta on ilmoitettu komissiolle, jos näillä tieosuuksilla esiintyy säännöllisiä ruuhkia tai jos ajoneuvojen käyttö näillä tieosuuksilla aiheuttaa merkittäviä ympäristövahinkoja, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

korotuksen tuottamat tulot investoidaan liikennepalvelujen kehittämisen rahoittamiseen tai Euroopan laajuisessa liikenne-ydinverkossa sellaisen liikenneinfrastruktuurin rakentamiseen tai ylläpitoon, joka edistää suoraan ruuhkautumisen tai ympäristövahinkojen lievittämistä ja joka sijaitsee samassa liikennekäytävässä kuin tieosuus, johon korotusta sovelletaan;

korotus on enintään 15 prosenttia tämän direktiivin 7 b artiklan 1 kohdan ja 7 e artiklan mukaisesti lasketusta painotetusta keskimääräisestä infrastruktuurimaksusta, paitsi jos saadut tulot investoidaan asetuksen (EU) N:o 1315/2013 IV luvun mukaisesti yksilöidyn ydinverkkokäytävän rajat ylittäville osuuksille, jolloin korotus saa olla enintään 25 prosenttia kyseisestä painotetusta keskimääräisestä infrastruktuurimaksusta, tai jos kaksi jäsenvaltiota tai sitä useampi jäsenvaltio soveltaa korotusta samassa liikennekäytävässä; tässä tapauksessa kaikkien kyseiseen liikennekäytävään kuuluvien jäsenvaltioiden ja niiden jäsenvaltioiden naapureina olevien jäsenvaltioiden, joiden alueella sijaitsee se liikennekäytävän osuus, johon korotusta on määrä soveltaa, suostumuksella kyseinen korotus saa olla suurempi kuin 25 prosenttia mutta enintään 50 prosenttia kyseisestä painotetusta keskimääräisestä infrastruktuurimaksusta;

korotuksen soveltaminen ei johda kaupallisen liikenteen epäoikeudenmukaiseen kohteluun muihin tienkäyttäjiin verrattuna;

tiedot korotuksen tarkasta soveltamispaikasta ja näyttö a alakohdassa tarkoitettujen liikenneinfrastruktuurin tai liikennepalvelujen rahoituspäätöksestä toimitetaan komissiolle ennen korotuksen soveltamista;

ajanjakso, jona korotusta sovelletaan, määritetään ja rajataan ennakolta, ja se on tulo-odotusten osalta korotuksesta saatavilla tuloilla osarahoitettavien hankkeiden rahoitussuunnitelmien ja kustannus-hyötyanalyysin mukainen.

Uuden rajat ylittävän hankkeen osalta korotusta voidaan soveltaa ainoastaan, jos kaikki hankkeeseen osallistuvat jäsenvaltiot hyväksyvät sen.

Jäljempänä olevan 7 g, 7 g a tai 7 g b artiklan mukaisesti porrastettuun infrastruktuurimaksuun voidaan soveltaa korotusta.

Vastaanotettuaan vaaditut tiedot korotuksen soveltamista suunnittelevalta jäsenvaltiolta komissio toimittaa kyseiset tiedot 9 c artiklassa tarkoitetun komitean jäsenille. Jos komissio katsoo, ettei suunniteltu korotus täytä tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia tai että suunnitellulla korotuksella on merkittäviä haittavaikutuksia syrjäseutualueiden talouskehitykselle, se voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä kyseisen jäsenvaltion esittämien maksusuunnitelmien hylkäämiseksi tai niiden muuttamisen pyytämiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 9 c artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Korotusta ei saa soveltaa niihin tieosuuksiin, joilla peritään ruuhkamaksua.

7 g artikla

Infrastruktuurimaksu voidaan porrastaa ruuhkien vähentämiseksi, infrastruktuurin vahingoittumisen minimoimiseksi ja asianomaisen infrastruktuurin käytön optimoimiseksi tai liikenneturvallisuuden edistämiseksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

porrastus on läpinäkyvä, julkinen ja kaikkien käyttäjien saatavilla tasavertaisin edellytyksin;

porrastusta sovelletaan kellonajan, viikonpäivän tai kauden mukaan;

mikään infrastruktuurimaksu ei ylitä 175 prosenttia 7 b artiklassa tarkoitetun painotetun keskimääräisen infrastruktuurimaksun enimmäistasosta;

ruuhka-ajat, joiden aikana peritään korkeampia infrastruktuurimaksuja ruuhkien vähentämiseksi, eivät ylitä kestoltaan kuutta tuntia päivässä;

ruuhkaisella tieosuudella porrastus suunnitellaan ja sitä sovelletaan avoimesti ja siten, ettei se vaikuta tuloihin, tarjoamalla alennettuja tietulleja niille tienkäyttäjille, jotka käyttävät kyseistä tieosuutta muina kuin ruuhka-aikoina, ja korotettuja tietulleja niille tienkäyttäjille, jotka käyttävät tätä samaa tieosuutta ruuhka-aikoina;

asianomaisella tieosuudella ei peritä ruuhkamaksua.

Jäsenvaltion, joka haluaa ottaa käyttöön tällaisen porrastuksen tai muuttaa käytössä olevaa porrastusta, on ilmoitettava siitä komissiolle ja toimitettava sille tarvittavat tiedot edellytysten täyttymisen arvioimiseksi.

Siihen saakka kunnes 7 g a artiklassa tarkoitettua infrastruktuurimaksujen ja käyttäjämaksujen porrastusta sovelletaan raskaiden hyötyajoneuvojen osalta, jäsenvaltioiden on porrastettava infrastruktuurimaksu ajoneuvon Euro-päästöluokan mukaan niin, ettei mikään infrastruktuurimaksu ole yli 100:aa prosenttia korkeampi kuin sama maksu, joka peritään sellaisilta vastaavilta ajoneuvoilta, jotka täyttävät tiukimmat Euro-päästönormit. Heti kun infrastruktuurimaksuja ja käyttäjämaksuja porrastetaan 7 g a artiklan mukaisesti, jäsenvaltiot saavat keskeyttää Euro-päästöluokan mukaisen porrastuksen.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta infrastruktuurimaksun porrastamista koskevaa vaatimusta, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

se vaarantaisi vakavasti sen alueella käytössä olevien tietullijärjestelmien yhdenmukaisuuden;

tällaisen porrastamisen käyttöönotto ei olisi teknisesti toteutettavissa asianomaisessa tietullijärjestelmässä;

se johtaisi saastuttavimpien ajoneuvojen siirtymiseen muille reiteille sekä kielteisiin vaikutuksiin liikenneturvallisuuteen ja kansanterveyteen;

tietulliin sisältyy ilman pilaantumisen ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu.

Poikkeuksista tai vapautuksista on ilmoitettava komissiolle.

Tässä artiklassa tarkoitettujen porrastusten tarkoituksena ei saa olla lisätulojen tuottaminen.

▼M9

7 g a artikla

Jäsenvaltioiden on porrastettava infrastruktuurimaksuja ja käyttäjämaksuja raskaiden hyötyajoneuvojen osalta tämän artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on sovellettava kyseistä porrastusta asetuksen (EU) 2019/1242 2 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan soveltamisalaan kuuluviin raskaiden hyötyajoneuvojen alaryhmiin viimeistään kahden vuoden kuluttua kyseisiä ajoneuvojen alaryhmiä koskevien CO2-vertailupäästöjen julkaisemisesta kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä.

Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen hiilidioksidipäästöluokkien 1, 4 ja 5 osalta kyseistä porrastusta on sovellettava asetuksen (EU) 2019/1242 2 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan soveltamisalaan kuulumattomiin raskaiden hyötyajoneuvojen ryhmiin viimeistään kahden vuoden kuluttua asiaankuuluvaa ryhmää koskevien, tämän artiklan 7 kohdan nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä olevien CO2-vertailupäästöjen julkaisemisesta. Jos asetuksen (EU) 2019/1242 liitteessä I olevaa 5.1 kohtaa muutetaan unionin säädöksellä kattamaan jonkin raskaiden hyötyajoneuvojen ryhmän asiaankuuluvat CO2-vertailupäästöt, tällaisia CO2-vertailupäästöjä ei enää saa määrittää tämän artiklan 7 kohdan nojalla, vaan kyseisen asetuksen liitteessä I olevan 5.1 kohdan mukaisesti.

Jos päästövähennyspolkuja asetuksen (EU) 2019/1242 2 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan soveltamisalaan kuulumattomille raskaiden hyötyajoneuvojen ryhmille määritellään unionin säädöksellä, jolla muutetaan kyseisen asetuksen liitteessä I olevaa 5.1 kohtaa, tämän artiklan 2 kohdassa määriteltyjä hiilidioksidipäästöluokkiin 2 ja 3 perustuvia porrastuksia on sovellettava uusien päästövähennyspolkujen voimaantulopäivästä alkaen.

Jäsenvaltiot voivat säätää infrastruktuuri- tai käyttäjämaksujen alentamisesta tai infrastruktuuri- tai käyttäjämaksuja koskevista vapautuksista minkä tahansa ajoneuvoryhmän päästöttömille ajoneuvoille 24 päivästä maaliskuuta 202231 päivään joulukuuta 2025 saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdassa säädettyjen alennustasojen soveltamista. Tällaiset alennukset on rajoitettava 1 päivästä tammikuuta 2026 alkaen 75 prosenttiin verrattuna 2 kohdassa määritellyn hiilidioksidipäästöluokkaan 1 sovellettavaan maksuun.

Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on vahvistettava raskaiden hyötyajoneuvojen kullekin tyypille seuraavat hiilidioksidipäästöluokat:

hiilidioksidipäästöluokka 1 – ajoneuvot, jotka eivät kuulu mihinkään b–e alakohdassa tarkoitetuista hiilidioksidipäästöluokista;

hiilidioksidipäästöluokka 2 – ajoneuvojen alaryhmän sg ajoneuvot, jotka on rekisteröity ensimmäisen kerran vuoden Y raportointikaudella ja joiden hiilidioksidipäästöt ovat vuoden Y raportointikauden osalta yli 5 prosenttia päästövähennyspolkua pienemmät, ja ajoneuvojen alaryhmän sg ajoneuvot, jotka eivät kuulu yhteenkään c, d ja e alakohdassa tarkoitetuista hiilidioksidipäästöluokista;

hiilidioksidipäästöluokka 3 – ajoneuvojen alaryhmän sg ajoneuvot, jotka on rekisteröity ensimmäisen kerran vuoden Y raportointikaudella ja joiden hiilidioksidipäästöt ovat vuoden Y raportointikauden osalta yli 8 prosenttia päästövähennyspolkua pienemmät, ja ajoneuvojen alaryhmän sg ajoneuvot, jotka eivät kuulu yhteenkään d ja e alakohdassa tarkoitetuista hiilidioksidipäästöluokista;

hiilidioksidipäästöluokka 4 – vähäpäästöiset raskaat hyötyajoneuvot;

hiilidioksidipäästöluokka 5 – päästöttömät ajoneuvot.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hiilidioksidipäästöluokkaan 2 tai 3 kuuluvan ajoneuvon luokitusta arvioidaan uudelleen kuuden vuoden välein sen ensimmäisestä rekisteröinnistä alkaen ja että tarvittaessa ajoneuvo luokitellaan uudelleen asiaankuuluvaan päästöluokkaan tuolloin sovellettavien kynnysarvojen perusteella. Uusi luokitus tulee käyttäjämaksun osalta voimaan viimeistään sen ensimmäisenä voimassaolopäivänä, joka on sama päivä, jolloin kyseinen uudelleenluokittelu suoritettiin, tai sitä seuraava päivä.

Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista alennettuja maksuja on sovellettava hiilidioksidipäästöluokkien 2, 3, 4 ja 5 ajoneuvoihin seuraavasti:

hiilidioksidipäästöluokka 2-5-15 prosentin alennus verrattuna hiilidioksidipäästöluokan 1 maksuun;

hiilidioksidipäästöluokka 3-15-30 prosentin alennus verrattuna hiilidioksidipäästöluokan 1 maksuun;

hiilidioksidipäästöluokka 4-30-50 prosentin alennus verrattuna hiilidioksidipäästöluokan 1 maksuun;

hiilidioksidipäästöluokka 5-50-75 prosentin alennus verrattuna hiilidioksidipäästöluokan 1 maksuun.

Jos infrastruktuurimaksu tai käyttäjämaksu on myös porrastettu Euro-päästöluokan mukaisesti, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja alennuksia sovelletaan verrattuna maksuun, jota sovelletaan tiukimpien Euro-päästönormien tapauksessa.

Tässä artiklassa tarkoitettujen porrastusten tarkoituksena ei saa olla lisätulojen tuottaminen.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta infrastruktuurimaksun porrastamisvelvoitetta 2 kohdan mukaisesti, jos peritään hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua, joka on porrastettu liitteessä III c olevien, hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun viitearvojen mukaisesti.

Niillä tieosuuksilla, joilla ajoneuvo ei todennettavasti aiheuta hiilidioksidipäästöjä, jäsenvaltiot voivat soveltaa kyseiseen ajoneuvoon alennettuja maksuja hiilidioksidipäästöluokan 5 mukaisesti. Kyseistä mahdollisuutta käyttävien jäsenvaltioiden on sovellettava hiilidioksidipäästöluokkaan 1 sovellettavia maksuja kyseiseen ajoneuvoon muilla tieosuuksilla.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä määrittääkseen CO2-vertailupäästöt asetuksen (EU) 2019/1242 2 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan soveltamisalaan kuulumattomille ajoneuvoryhmille.

Kyseisissä täytäntöönpanosäädöksissä toistetaan jokaista ajoneuvoryhmää koskevat tiedot, jotka on julkaistu asetuksen (EU) 2018/956 10 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa. Komissio hyväksyy kyseiset täytäntöönpanosäädökset viimeistään kuuden kuukauden kuluttua asetuksen (EU) 2018/956 10 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan kertomuksen julkaisemisesta.

Komissio arvioi viimeistään 25 päivänä maaliskuuta 2027 tässä artiklassa tarkoitetun, hiilidioksidipäästöihin perustuvien maksujen porrastuksen täytäntöönpanoa ja vaikuttavuutta sekä sitä, onko se edelleen tarpeellinen, ja sen johdonmukaisuutta direktiivien 2003/87/EY ja 2003/96/EY kanssa. Komissio antaa tarvittaessa kyseisen arvioinnin pohjalta lainsäädäntöehdotuksen hiilidioksidipäästöihin perustuvien maksujen porrastusta koskevien tämän direktiivin asiaankuuluvien säännösten muuttamiseksi.

Komissio tarkastelee uudelleen viiden vuoden välein 24 päivän maaliskuuta 2022 jälkeen liitteessä II olevien käyttäjämaksujen enimmäismääriä ja 3 kohdassa tarkoitettuja alennustasoja ja antaa tarvittaessa kyseisen uudelleentarkastelumenettelyn tuloksiin perustuvan lainsäädäntöehdotuksen kyseisten säännösten muuttamiseksi.

10.

Komissio laatii 30 kuukauden välein 24 päivän maaliskuuta 2022 jälkeen kertomuksen, jossa se arvioi tämän direktiivin 7 g a artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen hiilidioksidipäästöluokkien 2 ja 3 kynnysarvojen asianmukaisuutta suhteessa asetuksen (EU) 2019/1242 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistuihin vertailupäästöihin tai asetuksen (EU) 2018/956 mukaisesti raportoituihin hiilidioksidipäästöihin, ja antaa tarvittaessa kyseisen arvioinnin tuloksiin perustuvan lainsäädäntöehdotuksen kyseisten kynnysarvojen muuttamisesta.

11.

Tässä artiklassa tarkoitetun hiilidioksidipäästöihin perustuvien maksujen porrastuksen soveltaminen ei ole pakollista, jos hiilen hinnoittelussa sovelletaan tieliikenteen polttoaineen osalta muuta unionin toimenpidettä.

7 g b artikla

Jäsenvaltiot voivat porrastaa tietullit ja käyttäjämaksut kevyiden ajoneuvojen osalta ajoneuvon ympäristötehokkuuden perusteella; ympäristötehokkuus määritellään ajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistuksen kohdassa 49 ilmoitetun hiilidioksidipäästöjen yhdistetyn määrän tai painotetun yhdistetyn määrän ja Euro-päästötehokkuuden perusteella.

Rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista alempia tietulleja ja käyttäjämaksuja on sovellettava henkilöautoihin, pienoisbusseihin ja kevyisiin hyötyajoneuvoihin, jotka täyttävät molemmat seuraavat edellytykset:

niiden komission asetuksen (EU) 2017/1151 ( 12 ) mukaisesti määritetyt hiilidioksidipäästöt ovat nolla tai vähemmän kuin seuraavat tasot:

vuosina 2021–2024 EU:n koko ajoneuvokantaa koskevat tavoitteet, jotka määritetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/631 ( 13 ) liitteessä I olevan A osan 6 kohdan ja B osan 6 kohdan mukaisesti;

ii)

vuosina 2025–2029 EU:n koko ajoneuvokantaa koskevat tavoitteet, jotka määritetään asetuksen (EU) 2019/631 liitteessä I olevan A osan 6.1.1 kohdan ja B osan 6.1.1 kohdan mukaisesti;

iii)

vuodesta 2030 eteenpäin EU:n koko ajoneuvokantaa koskevat tavoitteet, jotka määritetään asetuksen (EU) 2019/631 liitteessä I olevan A osan 6.1.2 kohdan ja B osan 6.1.2 kohdan mukaisesti.

niiden asetuksen (EU) 2017/1151 mukaisesti määritetyt epäpuhtauspäästöt ovat tämän direktiivin liitteessä VII olevan taulukon mukaiset. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tämän direktiivin liitteessä VII tarkoitettua päästöttömiä ajoneuvoja koskevaa alennusta soveltamatta alennuksia muihin kyseisessä liitteessä tarkoitettuihin päästötehokkuusluokkiin.

Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2026, jos se on teknisesti mahdollista, porrastettava umpikoristen tavarankuljetukseen tarkoitettujen ajoneuvojen ja pienoisbussien tietullit ja käyttäjämaksujen vuosimaksut ajoneuvon ympäristötehokkuuden perusteella liitteessä VII vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan säännösten on oltava ohjeellisia.

Jos jäsenvaltiot päättävät soveltaa muita kuin 1 kohdassa säädettyjä päästötehokkuuskriteerejä tai alennusten tasoja tai sisällyttää erilaisia kriteerejä tai lisäkriteerejä, niiden on ilmoitettava valinnoistaan komissiolle ja perusteltava ne vähintään kuusi kuukautta ennen minkään porrastuksen käyttöönottoa.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää alennusten soveltamisesta ainoastaan päästöttömiin ajoneuvoihin soveltamatta minkäänlaista porrastusta muihin ajoneuvoihin ja ilmoittamatta asiasta komissiolle.

Jollei 1 ja 2 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon ajoneuvon ympäristötehokkuuden parantumisen, joka tapahtuu ajoneuvon siirtyessä vaihtoehtoisiin polttoaineisiin.

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön poikkeuksellisia toimenpiteitä maksujen perimiseksi museoajoneuvoista.

Tässä artiklassa tarkoitettujen porrastusten tarkoituksena ei saa olla lisätulojen tuottaminen.

▼M3

7 h artikla

▼M9

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kuusi kuukautta ennen uuden tai merkittävästi muutetun infrastruktuurimaksuja koskevan tietullijärjestelyn täytäntöönpanoa:

▼M3

muiden kuin käyttöoikeusmaksuja edellyttävien tietullijärjestelyjen osalta

—

infrastruktuurin eri kustannustekijöiden laskennassa sovellettavat yksikköarvot ja muut parametrit, ja

—

selkeät tiedot tietullijärjestelyjen piiriin kuuluvista ajoneuvoista, kussakin kustannuslaskennassa käytettävä verkon tai sen osan maantieteellinen laajuus sekä prosenttiosuus kustannuksista, jotka on tarkoitus kattaa, ja

▼M9

—

tarvittaessa selkeät tiedot sähköisen tietullijärjestelmän pääominaisuuksista, myös yhteentoimivuudesta.

▼M3

käyttöoikeusmaksuja edellyttävien tietullijärjestelyjen osalta

—

käyttöoikeussopimukset tai tällaisiin sopimuksiin tehdyt merkittävät muutokset,

—

perustapaus, jonka perusteella luvan myöntäjä on laatinut julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY ( 14 ) liitteessä VII B tarkoitetun käyttöoikeusurakkaa koskevan ilmoituksen; perustapauksen on sisällettävä käyttöoikeuden mukainen 7 b artiklan 1 kohdassa määritelty kustannusarvio, ajoneuvotyypeittäin jaoteltu liikenne-ennuste, suunnitellut tietullien tasot sekä käyttöoikeussopimuksen piiriin kuuluvan verkon maantieteellinen laajuus.

▼M9

1 a.

Jäsenvaltio voi sisällyttää komissiolle 1 kohdan mukaisesti toimitettavaan ilmoitukseen tietoja useammasta kuin yhdestä infrastruktuurimaksuja koskevan tietullijärjestelyn muutoksesta. Jos komissiolle on jo ilmoitettu jostakin muutoksesta, jäsenvaltion on katsottava jo täyttäneen 1 kohdan mukaiset ilmoitusvaatimukset, ja kyseinen muutos voidaan panna täytäntöön ilman komissiolle toimitettavaa uutta ilmoitusta.

▼M3

Komissio antaa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kaikki tarvittavat tiedot 1 kohdan mukaisesti, lausunnon siitä, onko 7 e artiklan mukaisia velvoitteita noudatettu. Komission lausunnot toimitetaan 9 c artiklassa tarkoitetulle komitealle.

▼M9

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ennen uuden tai merkittävästi muutetun ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua tai ruuhkamaksua koskevan tietullijärjestelyn täytäntöönpanoa asianomainen verkko, maksujen suunnitellut määrät ajoneuvoluokittain ja päästöluokittain sekä soveltuvilta osin annettava komissiolle ilmoitus liitteessä III a olevan 2 kohdan tai liitteessä V olevan 2 kohdan mukaisesti.

▼M9 —————

▼M3

7 i artikla

Jäsenvaltiot eivät saa säätää tietulliin sisältyvän ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun vähennyksistä tai alennuksista minkään käyttäjän osalta.

Jäsenvaltiot voivat säätää infrastruktuurimaksun vähennyksistä tai alennuksista edellyttäen, että

tuloksena oleva maksurakenne on oikeasuhteinen, julkinen ja käyttäjien saatavilla tasavertaisin edellytyksin, eikä se aiheuta muille käyttäjille lisäkustannuksia korkeampien tietullien muodossa;

▼M9

tällaiset vähennykset tai alennukset vastaavat tosiasiallisia säästöjä, joita hallintokuluissa saavutetaan säännöllisten käyttäjien käsittelyssä satunnaisiin käyttäjiin verrattuna;

alennukset eivät ylitä 13 prosenttia sellaisten vastaavien ajoneuvojen maksamasta infrastruktuurimaksusta, joilla ei ole oikeutta vähennykseen tai alennukseen.

▼M9

2 a.

Jäsenvaltiot voivat säätää infrastruktuurimaksun vähennyksistä tai alennuksista henkilöautoille, erityisesti haja-asutusalueilla ja esikaupunkialueilla asuville säännöllisille käyttäjille. Säännöllisille käyttäjille myönnetystä vähennyksestä syntyvää tulonvähennystä ei saa maksattaa vähemmän säännöllisillä käyttäjillä.

▼M9

Jollei tämän direktiivin 7 g artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 7 g artiklan 3 kohdassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, tietullien määriä voidaan Euroopan laajuisen liikenne-ydinverkon, jonka kartat on yksilöity asetuksen (EU) N:o 1315/2013 liitteessä I, suurissa hankkeissa porrastaa muulla tavoin tällaisten hankkeiden kaupallisen elinkelpoisuuden turvaamiseksi silloin, kun ne joutuvat välittömään kilpailuun muiden liikennemuotojen kanssa. Tuloksena olevan maksurakenteen on oltava lineaarinen ja oikeasuhteinen. Sen yksityiskohdat on julkistettava ja sen on oltava kaikkien käyttäjien saatavilla tasavertaisin edellytyksin. Se ei saa aiheuttaa muille käyttäjille lisäkustannuksia korkeampien tietullien muodossa.

▼M3

7 j artikla

▼M9

Tietulleja ja käyttäjämaksuja on sovellettava ja kerättävä ja niiden maksamista valvottava siten, että aiheutetaan mahdollisimman vähän häiriötä liikenteen sujuvuudelle ja vältetään pakollista valvontaa tai tarkastuksia unionin sisärajoilla. Jäsenvaltioiden on tätä varten tehtävä yhteistyötä sellaisten menetelmien vahvistamiseksi, joiden avulla tienkäyttäjillä on ympäri vuorokauden mahdollisuus maksaa tietullit ja käyttäjämaksut tavanomaisia maksuvälineitä käyttäen ainakin sähköisesti tai rajalla taikka tärkeimmissä myyntipisteissä jäsenvaltioissa, joissa maksuja sovelletaan, sekä näiden jäsenvaltioiden ulkopuolella. Jäsenvaltioita ei velvoiteta järjestämään fyysisiä maksupisteitä.

▼M3

Tietullien ja käyttäjämaksujen keruujärjestelyt eivät saisi taloudellisesti tai muutoin asettaa tieverkon satunnaisia käyttäjiä perusteettomasti epäedulliseen asemaan. Erityisesti jos jäsenvaltio kerää tietullit tai käyttäjämaksut yksinomaan sellaisen järjestelmän avulla, joka edellyttää ajoneuvoon asennettavaa laitetta, sen on varmistettava, että sähköisten tiemaksujärjestelmien yhteentoimivuudesta yhteisössä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/52/EY ( 15 ) vaatimusten mukaiset asiankuuluvat ajoneuvoon asennettavat laitteet ovat kaikkien käyttäjien saatavilla kohtuullisin hallinnollisin ja taloudellisin järjestelyin.

▼M9

2a.

Jos kuljettaja tai tapauksen mukaan liikenteenharjoittaja tai eurooppalaisen sähköisen tiemaksujärjestelmän (EETS) palveluntarjoaja ei pysty esittämään todisteita ajoneuvon päästöluokasta 7 g artiklan 2 kohdan, 7 g a artiklan tai 7 g b artiklan soveltamista varten, jäsenvaltiot voivat soveltaa korkeimpia perittäviä tietulleja tai käyttäjämaksuja.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tienkäyttäjä voi ilmoittaa ajoneuvon päästöluokan ainakin sähköisesti ennen infrastruktuurin käyttöä. Jäsenvaltiot voivat tarjota sähköisiä ja muita keinoja, joilla käyttäjä voi esittää todisteet hyötyäkseen tietullialennuksista tai tarvittaessa tarkastuksen yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että todisteet toimitetaan sähköisesti ennen infrastruktuurin käyttöä.

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että on hyväksyttyä toimittaa todisteet infrastruktuurin käytön jälkeen 30 päivän kuluessa tai pidemmän ajan, jonka jäsenvaltiot määrittävät infrastruktuurin käytön jälkeen, kuluessa, ja sen varmistamiseksi, että sovellettavan määräajan kuluessa toimitettujen todisteiden perusteella korvataan sovellettujen tietullien tai käyttäjämaksujen ja kyseisen ajoneuvon päästöluokkaa vastaavan tietullin tai käyttäjämaksun erotus.

▼M9

Kun jäsenvaltio perii ajoneuvosta tietullia, tietullin kokonaismäärä, infrastruktuurimaksun määrä, ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun määrä ja ruuhkamaksun määrä, jos sellaista sovelletaan, on ilmoitettava tienkäyttäjälle annettavassa maksutositteessa mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa. Tienkäyttäjä voi hyväksyä, ettei maksutositetta tarjota.

Jäsenvaltioiden on perittävä ja kerättävä infrastruktuurimaksut, ulkoisiin kustannuksiin perustuvat maksut ja ruuhkamaksut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/520 ( 16 ) 3 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisen sähköisen tietullijärjestelmän avulla, jos se on taloudellisesti toteutettavissa. Komissio edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, joka osoittautuu tarpeelliseksi, jotta voidaan varmistaa sähköisten tietullien keruujärjestelmien yhteentoimivuus Euroopan tasolla.

7 k artikla

Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita, jotka ottavat käyttöön tietullijärjestelmän, säätämästä asianmukaisesta korvauksesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamista.

▼B

8 artikla

Kaksi tai useampi jäsenvaltio voi toimia yhteistyössä ottaakseen käyttöön koko niiden alueella sovellettavan yhteisen käyttäjämaksujärjestelmän. Jäsenvaltioiden on siinä tapauksessa huolehdittava, että käyttäjämaksujärjestelmän käyttöönottaminen, toteuttaminen ja mahdolliset myöhemmät muutokset tehdään kiinteässä yhteistyössä komission kanssa.

Yhteiseen järjestelmään sovelletaan 7 artiklan lisäksi seuraavia vaatimuksia:

▼M9

Yhteisen käyttäjämaksun maksamalla on päästävä kunkin järjestelmään osallistuvan jäsenvaltion 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määrittelemään verkkoon.

Järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden on vahvistettava yhteisten käyttäjämaksujen määrät siten, että ne eivät ole korkeammat kuin 7 a artiklassa tarkoitetut enimmäismäärät.

▼B

Muut jäsenvaltiot saavat liittyä yhteiseen järjestelmään.

Järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot kehittävät jakojärjestelmän, jonka mukaan kukin niistä saa kohtuullisen osuuden käyttäjämaksuista saaduista tuloista.

▼M9

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisen käyttäjämaksujärjestelmän tapauksessa 7 g a artiklan 1 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettua porrastusten soveltamisen määräaikaa pidennetään 25 päivään maaliskuuta 2025 tai, jos CO2-vertailupäästöt julkaistaan 24 päivän maaliskuuta 2022 jälkeen, kunnes kolme vuotta on kulunut CO2-vertailupäästöjen julkaisemisesta.

▼M1

8 a artikla

Kunkin jäsenvaltion on valvottava tietulli- ja/tai käyttäjämaksujärjestelmää sen varmistamiseksi, että se toimii avoimella ja syrjimättömällä tavalla.

▼M3

8 b artikla

Kaksi jäsenvaltiota tai tätä useammat jäsenvaltiot voivat toimia yhteistyössä ottaakseen käyttöön koko niiden yhdistetyllä alueella sovellettavan yhteisen tietullijärjestelmän. Jäsenvaltioiden on siinä tapauksessa varmistettava, että komissiolle tiedotetaan tällaisesta yhteistyöstä sekä järjestelmän toteuttamisesta ja mahdollisesta muuttamisesta.

Yhteiseen tietullijärjestelmään sovelletaan 7–7 k artiklassa säädettyjä edellytyksiä. Muut jäsenvaltiot voivat liittyä yhteiseen järjestelmään.

▼B

IV LUKU

Loppusäännökset

9 artikla

▼M1

Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita soveltamasta syrjimättömästi

erityisveroja tai -maksuja, joita kannetaan

—

ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä, tai

—

epätavallisen painavista tai suurista ajoneuvoista tai kuormista;

pysäköintimaksuja ja erityisiä kaupunkiliikennemaksuja.

▼M9

1 a.

Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita soveltamasta

säänteleviä maksuja, jotka on erityisesti suunniteltu vähentämään liikenneruuhkia tai torjumaan ympäristövaikutuksia, huono ilmanlaatu mukaan lukien, millä tahansa kaupunkialueilla sijaitsevilla teillä, kaupunkialueilla kulkevat Euroopan laajuisen verkon tiet mukaan lukien;

liikenteessä olevilta vähäpäästöisiltä ja päästöttömiltä ajoneuvoilta perittäviä maksuja, joiden tarkoituksena on erityisesti rahoittaa tällaisille ajoneuvoille energiaa siirtävien sisäänrakennettujen tai teiden varsille tai ylle sijoitettujen energiaa siirtävien laitteistojen rakentamista, käyttöä, huoltoa ja kehittämistä.

Kyseisiä maksuja on sovellettava syrjimättömästi.

▼M3

Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten tämän direktiivin tuottamia tuloja käytetään. Koko liikenneverkon kehittämisen varmistamiseksi infrastruktuurimaksujen ja ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen tuottamat tulot tai näitä tuloja vastaava määrä olisi käytettävä liikennealan hyväksi ja koko liikennejärjestelmän optimoimiseen. Erityisesti ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen tuottamat tulot tai näitä tuloja vastaava määrä olisi käytettävä liikenteen tekemiseksi kestävämmäksi, muun muassa yhdellä tai useammalla seuraavalla tavalla:

helpotetaan tehokasta hinnoittelua;

vähennetään tieliikenteen aiheuttamaa ympäristön pilaantumista sen lähteellä;

lievennetään tieliikenteen aiheuttaman ympäristön pilaantumisen vaikutuksia sen lähteellä;

parannetaan ajoneuvojen hiilidioksidi- ja energiatehokkuutta;

kehitetään liikenteen käyttäjille vaihtoehtoista infrastruktuuria ja/tai lisätään nykyistä kapasiteettia;

tuetaan Euroopan laajuista liikenneverkkoa;

optimoidaan logistiikkaa;

parannetaan liikenneturvallisuutta; ja

tarjotaan valvottuja pysäköintialueita.

▼M9 —————

▼M1

9 a artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava riittävä valvonta ja säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavasta seuraamusjärjestelmästä. Niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

▼M3

9 b artikla

Komissio edistää jäsenvaltioiden välistä vuoropuhelua ja teknisen taitotiedon vaihtoa tämän direktiivin ja erityisesti sen liitteiden täytäntöönpanon osalta.

9 c artikla

Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 ( 17 ) tarkoitettu komitea.

Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

▼M9

Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

▼M9

9 d artikla

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 9 e artiklan mukaisesti tämän direktiivin muuttamiseksi liitteen 0, liitteessä III a olevassa 4.1 ja 4.2 kohdassa esitettyjen kaavojen sekä liitteiden III b t ja III c taulukoissa esitettyjen määrien osalta niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Komissio antaa 7 c b artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa delegoituja säädöksiä 9 e artiklan mukaisesti tämän direktiivin muuttamiseksi liitteessä III c vahvistettujen, hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun viitearvojen osalta ottaen huomioon hiilen tosiasiallisen hinnan, jota unionissa sovelletaan tieliikenteen polttoaineisiin. Tällaisilla muutoksilla on rajoituttava varmistamaan, että hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen taso ei ylitä sitä, mikä on tarpeen kyseisten ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin.

9 e artikla

Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

Siirretään komissiolle 24 päivästä maaliskuuta 2022 viiden vuoden ajaksi 9 d artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 9 d artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ( 18 ) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Edellä olevan 9 d artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

▼M9 —————

▼B

10 artikla

Tämän direktiivin soveltamiseksi euron ja jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, kansallisten valuuttojen väliset vaihtokurssit ovat ne, jotka ovat voimassa lokakuun ensimmäisenä työpäivänä ja jotka julkaistaan ►M3 Euroopan unionin ◄ virallisessa lehdessä; näitä kursseja sovelletaan seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivästä.

Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, voivat pitää voimassa ne määrät, jotka ovat voimassa 1 kohdassa säädetyn vuosittaisen mukautuksen aikana, jos näiden euroina ilmoitettujen määrien muuntaminen kansalliseksi valuutaksi aiheuttaisi alle 5 prosentin muutoksen.

▼M9

10 a artikla

Liitteessä II säädettyjä, euroina annettuja määriä ja liitteissä III b ja III c olevissa taulukoissa säädettyjä, sentteinä annettuja määriä mukautetaan kahden vuoden välein, jotta otettaisiin huomioon muutokset komission (Eurostat) julkaisemassa EU:n laajuisessa yhdenmukaistetussa kuluttajahintaindeksissä (YKHI), josta on jätetty pois energia ja jalostamattomat elintarvikkeet. Ensimmäinen mukautus tehdään viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2025.

Määriä päivitetään automaattisesti mukauttamalla euro- tai senttimääräistä perusarvoa kyseisessä indeksissä tapahtuneen prosentuaalisen muutoksen verran. Tuloksena saadut määrät pyöristetään ylöspäin täysiksi euroiksi liitteen II osalta ja sentin kymmenesosiksi liitteiden III b ja III c osalta.

Komissio julkaisee 1 kohdassa tarkoitetut mukautetut määrät Euroopan unionin virallisessa lehdessä31 päivään maaliskuuta 2025 mennessä. Kyseiset mukautetut määrät tulevat voimaan julkaisemista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.

11 artikla

Jäsenvaltioiden on julkaistava viimeistään 25 päivänä maaliskuuta 2025 ja sen jälkeen viiden vuoden välein koostetussa muodossa kertomus alueellaan perityistä tietulleista ja käyttäjämaksuista.

Tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistavassa kertomuksessa on oltava seuraavat tiedot:

tieinfrastruktuurin käyttömaksujen kehitys eli niiden piiriin kuuluvat verkot ja ajoneuvoluokat, mukaan lukien mahdolliset vapautukset 7, 7 c tai 7 g b artiklan nojalla;

infrastruktuurimaksujen tai käyttäjämaksujen porrastus ajoneuvoluokan ja raskaan hyötyajoneuvon tyypin mukaan;

infrastruktuurimaksujen tai käyttäjämaksujen porrastus ajoneuvojen ympäristötehokkuuden mukaan 7 g, 7 g a tai 7 g b artiklan nojalla;

soveltuvin osin infrastruktuurimaksujen porrastus kellonajan, viikonpäivän tai vuodenajan mukaan 7 g artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kultakin ajoneuvoluokan, tietyypin ja ajankohdan yhdistelmältä peritty ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu;

painotettu keskimääräinen infrastruktuurimaksu ja infrastruktuurimaksun tuottamat kokonaistulot;

ulkoisiin kustannuksiin perustuvien maksujen tuottamat kokonaistulot;

ajoneuvoluokkiin perustuvien ruuhkamaksujen tuottamat kokonaistulot;

korotusten tuottama kokonaistulo ja se, millä tieosuuksilla ne on peritty;

tietullien tai käyttäjämaksujen tai tapauksen mukaan molempien tuottama kokonaistulo;

tätä direktiiviä soveltamalla tuotettujen tulojen käyttö ja se, kuinka tämä käyttö on auttanut jäsenvaltiota saavuttamaan 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tavoitteet tai kun tällaiset tulot osoitetaan yleiseen talousarvioon, tiedot tieliikenteen infrastruktuuriin ja kestäviin liikennehankkeisiin kohdennettujen menojen tasosta; ja

eri päästöluokkiin kuuluvien ajoneuvojen osuuden kehitys tietullillisilla teillä.

Jäsenvaltiot, jotka asettavat kyseiset tiedot julkisesti saataville verkossa, voivat päättää olla laatimatta kertomusta.

▼B

12 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivään heinäkuuta 2000 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. Komission on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille.

13 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

14 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

▼M1

LIITE 0

PÄÄSTÖRAJAT

1. EURO 0 -ajoneuvo

Hiilimonoksidin massa (CO) g/kWh	Hiilivetyjen massa (HC) g/kWh	Typen oksidien massa (NOx) g/kWh
12,3	2,6	15,8

2. EURO I- ja EURO II -ajoneuvot

	Hiilimonoksidin massa (CO) g/kWh	Hiilivetyjen massa (HC) g/kWh	Typen oksidien massa (NOx) g/kWh	Hiukkasten massa (PT) g/kWh
EURO I -ajoneuvo	4,9	1,23	9,0	0,4 (1)
EURO II -ajoneuvo	4,0	1,1	7,0	0,15
(1) Teholtaan enintään 85 kW:n moottoreiden hiukkaspäästöjen raja-arvoon sovelletaan kerrointa 1,7.

3. EURO III-, EURO IV-, EURO V- ja EYA-ajoneuvot

Hiilimonoksidin, kaikkien hiilivetyjen, typen oksidien ja hiukkasten ESC-testissä määritetyt massat sekä ERL-testissä määritetty savun tiheys eivät saa ylittää seuraavia arvoja (1):
	Hiilimonoksidin massa (CO) g/kWh	Hiilivetyjen massa (HC) g/kWh	Typen oksidien massa (NOx) g/kWh	Hiukkasten massa (PT) g/kWh	Savu m-1
EURO III -ajoneuvo	2,1	0,66	5,0	0,10 (2)	0,8
EURO IV -ajoneuvo	1,5	0,46	3,5	0,02	0,5
EURO V -ajoneuvo	1,5	0,46	2,0	0,02	0,5
EYA-ajoneuvo	1,5	0,25	2,0	0,02	0,15
(1) Testisyklillä tarkoitetaan useiden testipisteiden, joille kullekin on määritetty nopeus ja vääntömomentti, muodostamaa jaksoa; moottorin on noudatettava määritettyä nopeutta ja vääntömomenttia joko tasaisella nopeudella (ESC-testi) tai vaihtuvissa käyttöolosuhteissa (ETC- ja ELR-testit). (2) 0,13 moottoreilla, joiden iskutilavuus sylinteriä kohti on alle 0,7 dm3 ja joiden nimellistehon kierrosnopeus on yli 3 000 min-1.

▼M9

Euro VI -päästörajat

	Raja-arvot
	CO (mg/kWh)	Hiilivedyt yhteensä (mg/kWh)	Muut hiilivedyt kuin metaani (mg/kWh)	CH4 (mg/kWh)	NOX (1) (mg/kWh)	NH3 (ppm)	Hiukkasten (PM) massa (mg/kWh)	Hiukkas-määrä (#/kWh)
WHSC (CI)	1 500	130			400	10	10	8,0 x 1011
WHTC (CI)	4 000	160			460	10	10	6,0 x 1011
WHTC (PI)	4 000		160	500	460	10	10	6,0 x 1011
Huomautus: PI = kipinäsytytys CI = puristussytytys (1) NOx-raja-arvoon sisältyvä NO2-komponentin hyväksyttävä taso voidaan määrittää myöhemmässä vaiheessa.

▼M1

4. Ajoneuvojen uusia päästöluokkia, siten kuin ne on määritelty direktiivissä 88/77/ETY, ja niihin myöhemmin tehtäviä muutoksia voidaan harkita.

▼B

LIITE I

AJONEUVOIHIN SOVELLETTAVAT VEROJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄT

MOOTTORIAJONEUVOT

Akseleiden lukumäärä ja suurin sallittu kokonaispaino (tonneina)		Veron vähimmäismäärä (EUR/vuosi)
Vähintään	Vähemmän kuin	Ilmajousituksella tai sitä vastaavaksi tunnustetulla järjestelmällä (1) varustettu vetoakseli/varustetut vetoakselit	Muut vetoakselin/vetoakselien jousitusjärjestelmät
2 akselia
12	13	0	31
13	14	31	86
14	15	86	121
15	18	121	274
3 akselia
15	17	31	54
17	19	54	111
19	21	111	144
21	23	144	222
23	25	222	345
25	26	222	345
4 akselia
23	25	144	146
25	27	146	228
27	29	228	362
29	31	362	537
31	32	362	537
(1) Tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista 25 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/53/EY (EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59) liitteessä II olevan määritelmän mukaisesti vastaavaksi tunnustettu jousitus.

AJONEUVOYHDISTELMÄT (AUTON JA VARSINAISEN TAI PUOLIPERÄVAUNUN YHDISTELMÄ)

Akseleiden lukumäärä ja suurin sallittu kokonaispaino (tonneina)		Veron vähimmäismäärä (EUR/vuosi)
Vähintään	Vähemmän kuin	Ilmajousituksella tai sitä vastaavaksi tunnustetulla järjestelmällä (1) varustettu vetoakseli/varustetut vetoakselit	Muut vetoakselin/vetoakselien jousitusjärjestelmät
2 + 1 akselia
12	14	0	0
14	16	0	0
16	18	0	14
18	20	14	32
20	22	32	75
22	23	75	97
23	25	97	175
25	28	175	307
2 + 2 akselia
23	25	30	70
25	26	70	115
26	28	115	169
28	29	169	204
29	31	204	335
31	33	335	465
33	36	465	706
36	38	465	706
2 + 3 akselia
36	38	370	515
38	40	515	700
3 + 2 akselia
36	38	327	454
38	40	454	628
40	44	628	929
3 + 3 akselia
36	38	186	225
38	40	225	336
40	44	336	535
(1) Tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista 25 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/53/EY (EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59) liitteessä II olevan määritelmän mukaisesti vastaavaksi tunnustettu jousitus.

▼M9

LIITE II

KÄYTTÄJÄMAKSUJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT EUROISSA, MUKAAN LUKIEN 7 a ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUT HALLINTOKULUT

Vuosittaiset

	Enintään kolme akselia	Vähintään neljä akselia
Euro 0	1 899	3 185
Euro I	1 651	2 757
Euro II	1 428	2 394
Euro III	1 242	2 073
Euro IV	1 081	1 803
Euro V	940	1 567
Euro VI	855	1 425

Kuukautta, viikkoa ja päivää kohti

Kuukausittaiset, viikoittaiset ja päiväkohtaiset enimmäismäärät on suhteutettava infrastruktuurin käytön kestoon.

▼M1

LIITE III

KUSTANNUSTEN JAKAMISEN JA TIETULLIEN LASKENNAN PERUSPERIAATTEET

▼M3

Tässä liitteessä säädetään painotetun keskimääräisen infrastruktuurimaksun laskennan perusperiaatteet 7 b artiklan 1 kohtaa vastaavasti. Velvoite suhteuttaa infrastruktuurimaksut kustannuksiin ei vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen päättää 7 b artiklan 2 kohdan mukaisesti olla kattamatta kustannuksia kokonaisuudessaan infrastruktuurimaksuista saatavilla tuloilla eikä vapauteen porrastaa 7 f artiklan mukaisesti erityisten infrastruktuurimaksujen määriä keskiarvosta poiketen.

▼M1

Periaatteiden soveltamisen on oltava täysin ►M3 unionin ◄ oikeuden voimassa olevien velvoitteiden mukaista, erityisesti velvoitteen tehdä käyttöoikeussopimukset julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2004/18/EY ja muiden julkisia hankintoja koskevien ►M3 unionin ◄ välineiden mukaisesti.

Kun jäsenvaltio aloittaa neuvottelut yhden tai useamman kolmannen osapuolen kanssa tehdäkseen käyttöoikeussopimuksen infrastruktuurinsa osan rakentamisesta tai toiminnasta, tai ryhtyy tätä tarkoitusta varten vastaavanlaiseen järjestelyyn, joka perustuu kansalliseen lainsäädäntöön tai jäsenvaltion hallituksen tekemään sopimukseen, näiden periaatteiden noudattaminen arvioidaan neuvottelujen tulosten perusteella.

1. Verkon ja siihen kuuluvien ajoneuvojen määritelmä

—

Jos yhtä ainoaa tietullijärjestelmää ei sovelleta koko Euroopan laajuiseen tieliikenneverkkoon, jäsenvaltion on erityisesti täsmennettävä verkon osa, johon (tai verkon osat, joihin) tietullijärjestelmää sovelletaan, sekä ajoneuvojen luokittelujärjestelmä, jota se käyttää tietullien porrastamista varten. Jäsenvaltioiden on myös tarkennettava, aikovatko ne laajentaa tietullijärjestelmäänsä niin, että se koskee myös alle 12 tonnin painoisia ajoneuvoja.

—

Jos jäsenvaltio päättää kustannusten kattamisen osalta soveltaa erilaista politiikkaa verkon eri osissa (mikä on mahdollista ►M3 7 b artiklan 2 kohdan ◄ nojalla), kustakin selkeästi määritetystä verkon osasta on tehtävä erillinen kustannuslaskenta. Jäsenvaltio voi päättää jakaa verkkonsa useisiin selvästi määritettyihin osiin luodakseen erillisiä vastaavanlaisia käyttöoikeusjärjestelyjä kutakin osaa varten.

2. Infrastruktuurikustannukset

2.1 Investointikustannukset

—

Investointikustannuksiin on sisällytettävä rakennuskustannukset (myös rahoituskustannukset) ja infrastruktuurin kehittämiskustannukset sekä tarvittaessa investoidun pääoman tuotto tai voittomarginaali. Mukaan on sisällytettävä myös maanhankinnasta, kaavoituksesta, suunnittelusta, rakennussopimusten ja hankkeiden hallinnon valvonnasta, arkeologisista tutkimuksista ja maaperätutkimuksista aiheutuvat kustannukset sekä muut asiaankuuluvat satunnaiset menot.

—

Rakennuskustannusten kattamisen on perustuttava joko infrastruktuurin suunniteltuun käyttöikään tai sellaisen muuhun (vähintään 20 vuoden) kuoletusjaksoon, jota voidaan pitää asianmukaisena käyttöoikeussopimuksella saatavan rahoituksen takia tai muutoin. Kuoletusjakson pituus voi olla avainmuuttuja neuvoteltaessa käyttöoikeussopimuksista, erityisesti jos asianomainen jäsenvaltio haluaa osana sopimusta asettaa enimmäismäärän sovellettavalle painotetulle keskimääräiselle tietullille.

—

Kustannukset voidaan kattaa

—

jakamalla ne tasaisesti kuoletusjaksolle tai painottamalla ne alku-, keski- tai loppuvuosiin edellyttäen, että painotus tehdään avoimella tavalla,

—

määräämällä tietullien sitomisesta indeksiin kuoletusjakson aikana, tämän kuitenkaan vaikuttamatta investointikustannusten laskentaan.

—

Kaikkien alkuperäisten kustannusten on perustuttava maksettuihin määriin. Myöhemmin aiheutuvat kustannukset perustuvat kohtuullisiin kustannusennusteisiin.

—

Julkisia investointeja voidaan pitää rahoitettuina lainoina. Alkuperäisiin hankintakustannuksiin sovellettava korko on se, jota kyseisellä kaudella sovellettiin valtion lainanottoon.

▼M9

—

Kustannusten jakaminen raskaille hyötyajoneuvoille on tehtävä objektiivisin ja avoimin perustein ottamalla huomioon raskaiden hyötyajoneuvojen osuus verkon liikenteestä ja siihen liittyvät kustannukset. Raskaiden hyötyajoneuvojen ajokilometrejä voidaan tätä varten mukauttaa objektiivisesti perustelluilla 4 kohdan mukaisilla vastaavuuskertoimilla ( 19 ).

▼M1

—

Pääoman tuottoa tai voittomarginaalia koskevan arvion on oltava markkinaolosuhteiden perusteella kohtuullinen, ja se voi vaihdella suorituksen parantamista edistävien kannustimien antamiseksi sopimuspuolena olevalle kolmannelle taholle palvelun laatuvaatimusten suhteen. Pääoman tuottoa voidaan arvioida talouden tunnuslukujen kuten IRR:n (sisäisen korkokannan) tai WACC:n (pääomakustannusten painotetun keskiarvon) perusteella.

2.2 Vuosittaiset kunnossapitokustannukset ja rakenteelliset kunnostuskustannukset

—

Näihin kustannuksiin on sisällytettävä sekä verkon kunnossapidosta aiheutuvat vuosittaiset kustannukset että jaksottaiset kustannukset, jotka liittyvät kunnostukseen, vahvistamiseen ja tienpinnan uusimiseen verkon toimivuuden varmistamiseksi ajan kuluessa.

▼M9

—

Nämä kustannukset on jaettava raskaiden hyötyajoneuvojen ja muun liikenteen välillä eri ajoneuvojen todellisten ja ennakoitujen ajokilometrien perusteella ja niitä voidaan mukauttaa objektiivisesti perustelluilla 4 kohdan mukaisilla vastaavuuskertoimilla.

▼M1

3. Toiminnasta, hallinnoinnista ja tietulleista aiheutuvat kustannukset

Näihin kustannuksiin on sisällytettävä kaikki infrastruktuurin hallinnolle koituvat kustannukset, joita ei kateta 2 luvun nojalla ja jotka liittyvät infrastruktuurin ja tietullijärjestelmän käyttöönottoon, toimintaan ja hallinnointiin. Niihin on sisällyttävä erityisesti

—

tietullien perimiskoppien ja muiden maksujärjestelmien rakentamisesta, pystyttämisestä ja kunnossapidosta aiheutuvat kustannukset,

—

tietullien keruujärjestelmän päivittäisestä toiminnasta, hallinnoinnista ja valvonnasta aiheutuvat kustannukset,

—

käyttöoikeussopimuksiin liittyvät hallinnolliset maksut ja kulut,

—

infrastruktuurin toimintaan liittyvät hallinto- ja huoltokustannukset.

Kustannuksiin voidaan sisällyttää pääoman tuotto tai voittomarginaali, joka vastaa siirretyn riskin astetta.

Nämä kustannukset on jaettava tasapuolisin ja avoimin perustein kaikkien ajoneuvoluokkien kesken, joihin tietullijärjestelmää sovelletaan.

▼M9

4. Raskaan hyötyajoneuvoliikenteen osuus, vastaavuuskertoimet ja oikaisumekanismi

—

Tietullien laskennan on perustuttava raskaiden hyötyajoneuvojen todelliseen tai ennakoituun osuuteen ajokilometreistä mukautettuna haluttaessa vastaavuuskertoimilla, jotta raskaiden hyötyajoneuvojen käytöstä aiheutuvien infrastruktuurin rakennus- ja kunnostuskustannusten nousu voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon.

▼M1

—

Seuraavassa taulukossa annetaan joukko viitteellisiä vastaavuuskertoimia. Kun jäsenvaltio käyttää vastaavuuskertoimia, joiden suhdeluvut poikkeavat taulukossa esitetyistä luvuista, näiden vastaavuuskertoimien on perustuttava objektiivisiin kriteereihin ja ne on julkistettava.

Ajoneuvoluokka (1)	Vastaavuuskerroin
Ajoneuvoluokka (1)	Rakenteellinen kunnostus (2)	Investoinnit	Vuosittainen kunnossapito
3,5 t–7,5 t, luokka 0	1	1	1
> 7,5 t, luokka I	1,96	1	1
> 7,5 t, luokka II	3,47	1	1
> 7,5 t, luokka III	5,72	1	1
(1) Katso liite IV, ajoneuvoluokan määritys. (2) Ajoneuvoluokat vastaavat seuraavia akselipainoja: 5,5, 6,5, 7,5 ja 8,5 tonnia.

—

Tietullijärjestelmissä, jotka perustuvat ennakoituihin liikennemääriin, on oltava oikaisumekanismi, jonka mukaisesti tietulleja mukautetaan säännöllisesti ennakointivirheistä johtuvan kustannusten mahdollisen ali- tai yliperinnän oikaisemiseksi.

▼M9

LIITE III a

ULKOISIIN KUSTANNUKSIIN PERUSTUVAN MAKSUN PERIMISTÄ KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Tässä liitteessä vahvistetaan ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun perimistä ja, jos sellaista sovelletaan, ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun enimmäismäärän laskemista koskevat vähimmäisvaatimukset.

1. Tieverkon osat, joihin maksua sovelletaan

Jäsenvaltion on määritettävä tarkasti tieverkkonsa osa tai osat, joihin ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua on tarkoitus soveltaa.

Kun jäsenvaltio aikoo periä ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua vain osassa tai osissa tieverkkoa, joka koostuu sen osuudesta Euroopan laajuisesta tieverkosta tai sen moottoriteistä, kyseinen osa tai kyseiset osat on valittava sen jälkeen, kun on arvioitu, että ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun käyttöönotolla muissa osissa edellä mainittua tieverkkoa voisi olla haittavaikutuksia ympäristöön, kansanterveyteen tai liikenneturvallisuuteen.

Jäsenvaltion, joka ei aio periä ilman pilaantumisen ulkoisiin kustannuksiin perustuvaa maksua tietullillisen tieverkkonsa tietyissä osuuksissa, on 25 päivästä maaliskuuta 2026 myös valittava kyseiset tietyt osuudet tällaisen arvioinnin pohjalta.

2. Ajoneuvot, tiet ja ajankohdat, joihin maksua sovelletaan

Kun jäsenvaltio aikoo soveltaa liitteessä III b tai III c määriteltyjä viitearvoja korkeampia ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, sen on ilmoitettava komissiolle ajoneuvoluokitus, jonka mukaan ulkoisiin kustannuksiin perustuva maksu on porrastettu. Tarvittaessa sen on ilmoitettava komissiolle sellaisten teiden sijainti, joihin sovelletaan korkeampia ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, jäljempänä ”taajamatiet (moottoritiet mukaan lukien)”, ja sellaisten teiden sijainti, joihin sovelletaan alempia ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, jäljempänä ”kaupunkien väliset tiet (moottoritiet mukaan lukien)”.

Jäsenvaltion on tapauksen mukaan ilmoitettava komissiolle myös tarkat ajankohdat, joilla määritellään yöaika, jonka aikana voidaan periä korkeampaa ulkoisiin melukustannuksiin perustuvaa maksua suurempien meluhaittojen ottamiseksi huomioon.

Teiden luokittelussa taajamateihin (moottoritiet mukaan lukien) ja kaupunkien välisiin teihin (moottoritiet mukaan lukien) ja ajankohtien määrittelyssä on käytettävä objektiivisia perusteita, jotka liittyvät teiden ja niiden lähialueiden altistumiseen ympäristön pilaantumiselle, kuten väestötiheyttä, vuotuista keskimääräistä ilman pilaantumista (erityisesti PM10:n ja NO2:n osalta) sekä niiden päivien (PM10) ja tuntien lukumäärää (NO2), joina direktiivin 2008/50/EY nojalla vahvistetut raja-arvot ovat ylittyneet. Käytetyt perusteet on liitettävä ilmoitukseen.

3. Maksun määrä

Tätä jaksoa sovelletaan, jos jäsenvaltio aikoo soveltaa liitteessä III b tai III c määriteltyjä viitearvoja korkeampia ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja.

Jäsenvaltion tai tarvittaessa riippumattoman viranomaisen on määritettävä yksi maksu tapauksen mukaan kullekin ajoneuvoluokalle, tietyypille ja ajankohdalle. Tuloksena olevan maksurakenteen on oltava läpinäkyvä, julkinen ja kaikkien käyttäjien saatavilla tasavertaisin edellytyksin. Se olisi julkaistava hyvissä ajoin ennen täytäntöönpanoa. Kaikki parametrit, luvut ja muut tiedot, joita tarvitaan sen ymmärtämiseen, miten eri ulkoiset kustannustekijät on laskettu, on julkistettava.

Jäsenvaltion tai tarvittaessa riippumattoman viranomaisen on maksuja asettaessaan noudatettava tehokkaan hinnoittelun periaatetta, jonka mukaan hinnan on oltava lähellä ajoneuvon, johon maksua sovelletaan, käytön yhteiskunnallisia rajakustannuksia.

Ennen maksun vahvistamista on selvitettävä, onko olemassa riski liikenteen siirtymisestä muille teille, sekä mahdolliset haittavaikutukset liikenneturvallisuuteen, ympäristöön ja ruuhkiin ja ratkaisut näiden riskien pienentämiseksi.

Jäsenvaltion tai tarvittaessa riippumattoman viranomaisen on seurattava maksujärjestelmän tuloksellisuutta tieliikenteestä johtuvien ympäristövahinkojen vähentämisessä. Sen on kahden vuoden välein tarvittaessa mukautettava maksurakennetta ja tietylle ajoneuvoluokalle, tietyypille ja ajankohdalle asetetun maksun määrää liikenteen tarjonnan ja kysynnän muutoksiin.

4. Ulkoiset kustannustekijät

4.1 Liikenneperäisen ilman pilaantumisen kustannukset

Kun jäsenvaltio aikoo soveltaa liitteessä III b määriteltyjä viitearvoja korkeampia ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, kyseisen jäsenvaltion tai tarvittaessa riippumattoman viranomaisen on laskettava liikenneperäisestä ilman pilaantumisesta perittävät kustannukset seuraavan kaavan avulla:

jossa:

— PCVij

luokan i ajoneuvon tietyypillä j aiheuttaman ilman pilaantumisen kustannus (euroa/ajoneuvokilometri)

— EFik

epäpuhtauden k ja ajoneuvoluokan i päästökerroin (grammaa/ajoneuvokilometri)

— PCjk

epäpuhtauden k rahallinen kustannus tietyypillä j (euroa/gramma).

Päästökertoimet ovat samat kuin ne, joita jäsenvaltiot käyttävät laatiessaan direktiivin (EU) 2016/2284 ( 20 ) mukaisia kansallisia päästökartoituksia (joissa on käytettävä ilman epäpuhtauksien päästöjen inventaariota koskevia EMEP/EEA Guidebook –ohjeita ( 21 )). Jäsenvaltion tai tarvittaessa tämän direktiivin 7 c artiklan 2 kohdassa tarkoitetun riippumattoman viranomaisen on arvioitava epäpuhtauksien rahalliset kustannukset tieteellisesti todennettuja menetelmiä käyttäen.

Jäsenvaltio tai tarvittaessa riippumaton viranomainen voi soveltaa ilman pilaantumisen aiheuttamien kustannusten arvojen laskentaan tieteellisesti todennettuja vaihtoehtoisia menetelmiä, joissa käytetään ilman epäpuhtauksien mittaustietoja ja ilman epäpuhtauksien rahallisten kustannusten paikallista arvoa.

4.2 Liikenneperäisten meluhaittojen kustannukset

Kun jäsenvaltio aikoo soveltaa liitteessä III b määriteltyjä viitearvoja korkeampia ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, kyseisen jäsenvaltion tai tarvittaessa riippumattoman viranomaisen on laskettava liikenneperäisistä meluhaitoista perittävät kustannukset seuraavien kaavojen avulla:

NCVj (päivä) = a × NCVj

NCVj (yö) = b × NCVj

joissa:

— NCVj

yhden raskaan tavaraliikenteen ajoneuvon tietyypillä j aiheuttaman meluhaitan kustannus (euroa/ajoneuvokilometri)

— NCjk

meluhaitan kustannus melutasolle k altistunutta henkilöä kohden tietyypillä j (euroa/henkilö)

— POPk

päivittäiselle melutasolle k altistunut väestö kilometriä kohden (henkilöä/kilometri)

— WADT

painotettu keskimääräinen vuorokausiliikenne (henkilöautoekvivalenttia)

— a ja b

ovat painotuskertoimet, jotka jäsenvaltio on määrittänyt niin, että tuloksena saatu painotettu keskimääräinen melumaksu ajoneuvokilometriä kohden vastaa arvoa NCVj (päivittäinen).

Liikenneperäiset meluhaitat liittyvät melun vaikutuksiin tien ympäristössä asuvien kansalaisten terveyteen.

Melutasolle k altistunut väestö otetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY ( 22 ) 7 artiklan nojalla laadituista strategisista melukartoista tai muista vastaavista datalähteistä.

Jäsenvaltion tai tarvittaessa riippumattoman viranomaisen on arvioitava kustannukset melutasolle k altistunutta henkilöä kohden tieteellisesti todennettuja menetelmiä käyttäen.

Painotetun keskimääräisen vuorokausiliikenteen vastaavuuskerroin ”e” raskaiden tavaraliikenteen ajoneuvojen ja henkilöautojen välillä johdetaan keskimääräisen henkilöauton ja keskimääräisen raskaan tavaraliikenteen ajoneuvon melupäästötasojen perusteella ja ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 540/2014 ( 23 ).

Jäsenvaltio tai tarvittaessa riippumaton viranomainen voi määrittää eriytettyjä melumaksuja antaakseen hyvitystä hiljaisempien ajoneuvojen käytöstä edellyttäen, että se ei johda ulkomaisten ajoneuvojen syrjimiseen.

4.3 Liikenneperäisiin hiilidioksidipäästöihin liittyvät kustannukset

Kun jäsenvaltio aikoo soveltaa liitteessä III c esitettyjä viitearvoja korkeampia hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuvia maksuja, kyseisen jäsenvaltion tai tarvittaessa riippumattoman viranomaisen on laskettava perittävät kustannukset tieteellisen näytön perusteella käyttäen toimintamallia, joka perustuu kustannuksiin, jotka olisi voitu välttää, ja jossa otetaan huomioon ja selitetään erityisesti seuraavat seikat:

päästötavoitteen tason valinta;

arviointi vaihtoehdoista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi;

arviointi perusuraskenaariosta;

riskiaversio ja tappioaversio;

pääomapainotus.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle viimeistään kuusi kuukautta ennen tällaisen hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun täytäntöönpanoa.

LIITE III b

ULKOISIIN KUSTANNUKSIIN PERUSTUVAN MAKSUN VIITEARVOT

Tässä liitteessä vahvistetaan ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun viitearvot, mukaan lukien viitearvot kustannuksille ilman pilaantumisesta ja melusta.

Taulukko 1

Raskaiden tavaraliikenteen ajoneuvojen ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun viitearvot

Ajoneuvoluokka	senttiä/ajoneuvokilometri	Taajama (1)	Kaupunkien välinen (2)
Raskas tavaraliikenteen ajoneuvo, jonka suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on alle 12 tonnia tai jossa on kaksi akselia	Euro 0	18,6	9,9
	Euro I	12,6	6,4
	Euro II	12,5	6,3
	Euro III	9,6	4,8
	Euro IV	7,3	3,4
	Euro V	4,4	1,8
	Euro VI	2,3	0,5
	Vähemmän saastuttavat kuin Euro VI -luokan ajoneuvot, päästöttömät ajoneuvot mukaan lukien	2,0	0,3
Raskas tavaraliikenteen ajoneuvo, jonka suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on 12–18 tonnia tai jossa on kolme akselia	Euro 0	24,6	13,7
	Euro I	15,8	8,4
	Euro II	15,8	8,4
	Euro III	12,5	6,6
	Euro IV	9,2	4,5
	Euro V	5,6	2,7
	Euro VI	2,8	0,7
	Vähemmän saastuttavat kuin Euro VI -luokan ajoneuvot, päästöttömät ajoneuvot mukaan lukien	2,3	0,3
Raskas tavaraliikenteen ajoneuvo, jonka suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on 18–32 tonnia tai jossa on neljä akselia	Euro 0	27,8	15,8
	Euro I	20,4	11,3
	Euro II	20,4	11,2
	Euro III	16,3	8,9
	Euro IV	11,8	6,0
	Euro V	6,6	3,4
	Euro VI	3,1	0,8
	Vähemmän saastuttavat kuin Euro VI -luokan ajoneuvot, päästöttömät ajoneuvot mukaan lukien	2,5	0,3
Raskas tavaraliikenteen ajoneuvo, jonka suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on yli 32 tonnia tai jossa on vähintään viisi akselia	Euro 0	33,5	19,4
	Euro I	25,0	14,1
	Euro II	24,9	13,9
	Euro III	20,1	11,1
	Euro IV	14,2	7,5
	Euro V	7,6	3,8
	Euro VI	3,4	0,8
	Vähemmän saastuttavat kuin Euro VI -luokan ajoneuvot, päästöttömät ajoneuvot mukaan lukien	2,8	0,3
(1) ”Taajamalla” tarkoitetaan alueita, joiden väestötiheys on 150–900 asukasta/km2 (mediaaniväestötiheys 300 asukasta/km2). (2) ”Kaupunkien välisellä ”tarkoitetaan alueita, joiden väestötiheys on alle 150 asukasta/km2.

Taulukon 1 arvot voidaan kertoa kertoimella, joka on enintään 2 vuoristoalueilla ja agglomeraatioiden ympärillä, siinä määrin kuin se on perusteltua epäpuhtauksien heikomman hajaantumisen, teiden kaltevuuden, korkeuden tai käänteisen lämpötilakerrostuneisuuden perusteella. Jos korkeammalle vuoristoalueita ja agglomeraatioita koskevalle kertoimelle on tieteellistä näyttöä, viitearvoa voidaan nostaa yksityiskohtaisen perustelun pohjalta.

▼M9

LIITE III c

HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖJEN ULKOISIIN KUSTANNUKSIIN PERUSTUVAN MAKSUN VIITEARVOT

Tässä liitteessä vahvistetaan ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun viitearvot ottaen huomioon hiilidioksidipäästöjen kustannukset.

Taulukko 1

Hiilidioksidipäästöjen ulkoisiin kustannuksiin perustuvan maksun viitearvot raskaille tavaraliikenteen ajoneuvoille

Ajoneuvoluokka		senttiä/ajoneuvokilometri	Kaupunkien väliset tiet (moottoritiet mukaan lukien)
Raskas tavaraliikenteen ajoneuvo, jonka suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on alle 12 tonnia tai jossa on kaksi akselia	Hiilidioksidipäästöluokka 1	Euro 0	4,5
		Euro I Euro II Euro III Euro IV Euro V Euro VI	4,0
	Hiilidioksidipäästöluokka 2		3,8
	Hiilidioksidipäästöluokka 3		3,6
	Vähäpäästöiset ajoneuvot		2,0
	Päästöttömät ajoneuvot		0
Raskas tavaraliikenteen ajoneuvo, jonka suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on 12–18 tonnia tai jossa on kolme akselia	Hiilidioksidipäästöluokka 1	Euro 0	6,0
		Euro I Euro II Euro III	5,2
		Euro IV Euro V Euro VI	5,0
	Hiilidioksidipäästöluokka 2		4,8
	Hiilidioksidipäästöluokka 3		4,5
	Vähäpäästöiset ajoneuvot		2,5
	Päästöttömät ajoneuvot		0
Raskas tavaraliikenteen ajoneuvo, jonka suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on 18–32 tonnia tai jossa on neljä akselia	Hiilidioksidipäästöluokka 1	Euro 0	7,9
		Euro I	6,9
		Euro II
		Euro III
		Euro IV	6,7
		Euro V
		Euro VI
	Hiilidioksidipäästöluokka 2		6,4
	Hiilidioksidipäästöluokka 3		6,0
	Vähäpäästöiset ajoneuvot		3,4
	Päästöttömät ajoneuvot		0
Raskas tavaraliikenteen ajoneuvo, jonka suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa on yli 32 tonnia tai jossa on vähintään viisi akselia	Hiilidioksidipäästöluokka 1	Euro 0	9,1
		Euro I	8,1
		Euro II
		Euro III
		Euro IV	8,0
		Euro V
		Euro VI
	Hiilidioksidipäästöluokka 2		7,6
	Hiilidioksidipäästöluokka 3		7,2
	Vähäpäästöiset ajoneuvot		4,0
	Päästöttömät ajoneuvot		0

▼M1

LIITE IV

VIITTEELLINEN AJONEUVOLUOKAN MÄÄRITYS

Ajoneuvoluokat on määritelty jäljempänä olevassa taulukossa.

Ajoneuvot jaetaan luokkiin 0, I, II ja III sen perusteella, kuinka paljon ne vahingoittavat tien pintaa. Luokat ovat kasvavassa järjestyksessä, eli luokka III vahingoittaa tieinfrastruktuuria eniten. Vahingot kasvavat eksponentiaalisesti akselipainon kasvaessa.

Kaikki moottoriajoneuvot ja ajoneuvoyhdistelmät, joiden suurin sallittu kokonaispaino on alle 7,5 tonnia, kuuluvat luokkaan 0.

Moottoriajoneuvot

Ilmajousituksella tai sitä vastaavalla tunnustetulla järjestelmällä varustetut vetoakselit (1)		Muut vetoakseleiden jousitusjärjestelmät		Vahinkoluokka
Akseleiden lukumäärä ja suurin sallittu kokonaispaino (tonneina)		Akseleiden lukumäärä ja suurin sallittu kokonaispaino (tonneina)
Vähintään	Vähemmän kuin	Vähintään	Vähemmän kuin
Kaksi akselia
7,5 12 13 14 15	12 13 14 15 18	7,5 12 13 14 15	12 13 14 15 18	I
Kolme akselia
15 17 19 21 23 25	17 19 21 23 25 26	15 17 19 21	17 19 21 23
		23 25	25 26	II
Neljä akselia
23 25 27	25 27 29	23 25	25 27	I
		27 29 31	29 31 32	II
29 31	31 32
(1) Tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista 25 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/53/EY (EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/7/EY (EYVL L 67, 9.3.2002, s. 47), liitteessä II olevan määritelmän mukaisesti vastaavaksi tunnustettu jousitus.

▼M9

Ajoneuvoyhdistelmät (auton ja varsinaisen tai puoliperävaunun yhdistelmät)

Ilmajousituksella tai sitä vastaavalla tunnustetulla järjestelmällä varustetut vetoakselit		Muut vetoakseleiden jousitusjärjestelmät		Vahinkoluokka
Akseleiden lukumäärä ja suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa tonneina)		Akseleiden lukumäärä ja suurin teknisesti sallittu kuormitettu massa (tonneina)
Vähintään	Vähemmän kuin	Vähintään	Vähemmän kuin
2 + 1 akselia
7,5 12 14 16 18 20 22 23 25	12 14 16 18 20 22 23 25 28	7,5 12 14 16 18 20 22 23 25	12 14 16 18 20 22 23 25 28	I
2 + 2 akselia
23 25 26 28	25 26 28 29	23 25 26 28	25 26 28 29
29	31	29	31	II
31	33	31	33
33 36	36 38	33	36	III
2 + 3 akselia				II
36 38	38 40	36	38
		38	40	III
2 + 4 akselia				II
36 38	38 40	36	38
		38	40	III
3 + 1 akselia				II
30 32	32 35	30	32
		32	35	III
3 + 2 akselia				II
36 38	38 40	36	38
		38 40	40 44	III
40	44
3 + 3 akselia
36 38	38 40	36	38	I
		38	40	II
40	44	40	44
7 akselia
40	50	40	50	II
50	60	50	60	III
60		60
Vähintään 8 akselia
40	50	40	50		I
50	60	50	60	II
60		60		III

▼M9

LIITE V

RUUHKAMAKSUN PERIMISTÄ KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Tässä liitteessä vahvistetaan ruuhkamaksun perimistä koskevat vähimmäisvaatimukset.

1. Verkon osat, ajoneuvot ja ajankohdat, joihin ruuhkamaksua sovelletaan

Jäsenvaltioiden on määritettävä tarkasti

7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verkkonsa, joka koostuu niiden osuudesta Euroopan laajuisesta tieverkosta tai niiden moottoriteistä, se osa tai ne osat, johon/joihin ruuhkamaksua on tarkoitus soveltaa 7 da artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti;

verkon osien, joihin ruuhkamaksua sovelletaan, luokittelu ”suurkaupunkialueen” teiksi tai ”suurkaupunkialueen ulkopuolisiksi” teiksi. Jäsenvaltioiden on käytettävä taulukossa 1 esitettyjä perusteita kunkin tieosuuden luokituksen määrittämiseen.

Taulukko 1

Perusteet a alakohdassa tarkoitetun verkon teiden luokittelemiseksi ”suurkaupunkialueen” teiksi tai ”suurkaupunkialueen ulkopuolisiksi” teiksi

Tieluokka	Luokitusperuste
”suurkaupunkialue”	Sellaisten agglomeraatioiden sisällä kulkevat verkon osuudet, joiden asukasluku on vähintään 250 000 .
”suurkaupunkialueen ulkopuolinen”	Sellaiset verkon osuudet, joita ei luokitella ”suurkaupunkialueen” teiksi.

ajankohdat, joina maksua sovelletaan kullakin yksittäisellä osuudella. Kun maksullisen ajanjakson aikana sovelletaan erilaisia maksutasoja, jäsenvaltioiden on määriteltävä selvästi kunkin sellaisen ajanjakson alkamis- ja päättymisajankohta, jonka aikana tiettyä maksua sovelletaan.

Jäsenvaltioiden on käytettävä taulukossa 2 esitettyjä vastaavuuskertoimia eri ajoneuvoluokkien maksutasojen välisen suhteen määrittämiseksi:

Taulukko 2

Vastaavuuskertoimet eri ajoneuvoluokkien ruuhkamaksutasojen välisen suhteen määrittämiseksi

Ajoneuvoluokka	Vastaavuuskerroin
Kevyet ajoneuvot	1
Niveltämättömät raskaat tavaraliikenteen ajoneuvot	1,9
Linja-autot	2,5
Nivelletyt raskaat tavaraliikenteen ajoneuvot	2,9

2. Maksun määrä

Jäsenvaltion tai tarvittaessa riippumattoman viranomaisen on määritettävä tämän liitteen 1 jakson säännösten mukaisesti yksi maksu kullekin ajoneuvoluokalle, tieosuudelle ja ajankohdalle ottaen huomioon liitteen VI taulukossa vahvistettu vastaava viitearvo. Tuloksena olevan maksurakenteen on oltava läpinäkyvä, julkinen ja kaikkien käyttäjien saatavilla tasavertaisin edellytyksin.

Ennen ruuhkamaksun täytäntöönpanoa jäsenvaltion on julkaistava hyvissä ajoin kaikki seuraavat tiedot:

kaikki parametrit, luvut ja muut tiedot, joita tarvitaan sen ymmärtämiseen, miten teiden ja ajoneuvojen luokitus ja maksun soveltamisaikojen määrittely on tehty;

täydellinen kuvaus kuhunkin ajoneuvoluokkaan kullakin tieosuudella kunakin ajanjaksona sovellettavista ruuhkamaksuista.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki a ja b alakohdan nojalla julkaistavat tiedot.

Jos jäsenvaltio aikoo soveltaa liitteen VI taulukossa vahvistettuja viitearvoja korkeampia ruuhkamaksuja, sen on ilmoitettava komissiolle:

niiden teiden sijainti, joihin ruuhkamaksuja sovelletaan;

ii)

luokittelu ”suurkaupunkialueen” teiksi tai ”suurkaupunkialueen ulkopuolisiksi” teiksi 1 jakson b kohdassa esitetyn mukaisesti;

iii)

ajankohdat, joina maksua sovelletaan 1 jakson c kohdassa esitetyn mukaisesti;

iv)

pienoisbusseihin ja linja-autoihin mahdollisesti sovellettu osittainen tai täysi vapautus.

3. Seuranta

Jäsenvaltion tai tarvittaessa riippumattoman viranomaisen on seurattava maksujärjestelmän tuloksellisuutta ruuhkien vähentämisessä. Sen on joka kolmas vuosi tarvittaessa mukautettava maksurakennetta, maksullisia aikoja ja tietylle ajoneuvoluokalle, tietyypille ja ajankohdalle asetetun maksun määrää liikenteen tarjonnan ja kysynnän muutoksiin.

LIITE VI

RUUHKAMAKSUN VIITEARVOT

Tässä liitteessä vahvistetaan ruuhkamaksun viitearvot.

Jäljempänä olevassa taulukossa esitettyjä viitearvoja on sovellettava kevyisiin ajoneuvoihin. Muihin ajoneuvoluokkiin sovellettavat ruuhkamaksut määritetään kertomalla kevyisiin ajoneuvoihin sovellettava maksu liitteen V taukukossa esitetyillä vastaavuuskertoimilla.

Taulukko

Kevyiden ajoneuvojen ruuhkamaksun viitearvot

senttiä/ajoneuvokilometri	Suurkaupunkialue	Suurkaupunkialueen ulkopuolinen
Moottoritiet	25,9	23,7
Päätiet	61,0	41,5

LIITE VII

PÄÄSTÖTEHOKKUUS

Tässä liitteessä määritetään päästötehokkuus, jonka perusteella tietullit ja käyttäjämaksut on eriytettävä 7 g b artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Taulukko

Kevyiden ajoneuvojen epäpuhtauksia koskevat päästötehokkuuskriteerit

Tietullit ja käyttäjämaksut	5–15 % pienempi kuin korkein maksu	15–25 % pienempi kuin korkein maksu	25–35 % pienempi kuin korkein maksu	Enintään 75 % pienempi kuin korkein maksu
Päästötehokkuus	Euro-6d-temp-x (1)	Euro-6d-x (1)	Epäpuhtauspäästöjen ilmoitetut RDE-enimmäisarvot (2) < 80 % sovellettavista päästörajoista	Päästöttömät ajoneuvot
(1) x voi olla tyhjä tai yksi seuraavista (EVAP, EVAP-ISC, ISC tai ISC-FCM) (2) sekä NOx että PN, sellaisena kuin se on komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/683 (1) (1) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/683, annettu 15 päivänä huhtikuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 panemisesta täytäntöön siltä osin kuin kyse on moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntään ja markkinavalvontaan sovellettavista hallinnollisista vaatimuksista (EUVL L 163, 26.5.2020, s. 1).

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1315/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1).

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/45/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaiskatsastuksista sekä direktiivin 2009/40/EY kumoamisesta (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 51).

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1).

( 4 ) Komission asetus (EU) 2017/2400, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 595/2009 täytäntöönpanosta raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen määrittämisen osalta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY ja komission asetuksen (EU) N:o 582/2011 muuttamisesta (EUVL L 349, 29.12.2017, s. 1).

( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1242, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille raskaille hyötyajoneuvoille ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 595/2009 ja (EU) 2018/956 sekä neuvoston direktiivin 96/53/EY muuttamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 202).

( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/956, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2018, uusien raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen seurannasta ja raportoinnista (EUVL L 173, 9.7.2018, s. 1).

( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1).

( 8 ) EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38.

( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 165/2014, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kumoamisesta sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 1).

( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

( 11 ) Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).

( 12 ) Komission asetus (EU) 2017/1151, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2017, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täydentämisestä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) N:o 1230/2012 muuttamisesta ja komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 kumoamisesta (EUVL L 175, 7.7.2017, s. 1).

( 13 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/631, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille ja uusille kevyille hyötyajoneuvoille ja asetusten (EY) N:o 443/2009 ja (EU) N:o 510/2011 kumoamisesta (EUVL L 111, 25.4.2019, s. 13).

( 14 ) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.

( 15 ) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 124.

( 16 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/520, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2019, sähköisten tietullijärjestelmien yhteentoimivuudesta ja tiemaksujen laiminlyöntiä koskevien tietojen rajatylittävän vaihtamisen helpottamisesta unionissa (EUVL L 91, 29.3.2019, s. 45).

( 17 ) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

( 18 ) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

( 19 ) Jäsenvaltiot voivat vastaavuuskertoimia soveltaessaan ottaa huomioon tien rakentamisen vaiheittain tai pitkään elinkaareen perustuvaa lähestymistapaa käyttäen.

( 20 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).

( 21 ) Euroopan ympäristökeskuksen menetelmät: EMEP/EEA air pollutant emission inventory guidebook 2019 – Technical guidance to prepare national emission inventories (http://www.eea.europa.eu//publications/emep-eea-guidebook-2019).

( 22 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12).

( 23 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 540/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, moottoriajoneuvojen ja varaosaäänenvaimennusjärjestelmien melutasosta, direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta ja direktiivin 70/157/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 27.5.2014, s. 131).

Top

Choose the experimental features you want to try