EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 01998R2532-20150204
COUNCIL REGULATION (EC) No 2532/98 of 23 November 1998 concerning the powers of the European Central Bank to impose sanctions
Consolidated text: NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2532/98, annettu 23 päivänä marraskuuta 1998, Euroopan keskuspankin valtuuksista määrätä seuraamuksia
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2532/98, annettu 23 päivänä marraskuuta 1998, Euroopan keskuspankin valtuuksista määrätä seuraamuksia
1998R2532 — FI — 04.02.2015 — 001.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.
|
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2532/98, annettu 23 päivänä marraskuuta 1998, Euroopan keskuspankin valtuuksista määrätä seuraamuksia (EYV L 318, 27.11.1998, p.4) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
No |
page |
date |
||
|
NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/159, annettu 27 päivänä tammikuuta 2015, |
L 27 |
1 |
3.2.2015 |
|
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2532/98,
annettu 23 päivänä marraskuuta 1998,
Euroopan keskuspankin valtuuksista määrätä seuraamuksia
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, jäljempänä ”perustamissopimus”, ja erityisesti sen 108 a artiklan 3 kohdan, sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä, jäljempänä ”perussääntö”, tehdyn pöytäkirjan (N:o 3) 34 artiklan 3 kohdan,
ottaa huomioon Euroopan keskuspankin, jäljempänä ”EKP”, suosituksen ( 1 ),
ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon ( 2 ),
ottaa huomioon komission lausunnon ( 3 ),
toimii Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 106 artiklan 6 kohdassa ja perussäännön 42 artiklassa määrätyn menettelyn sekä perustamissopimuksen 109 k artiklan 5 kohdassa sekä eräistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä määräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 11) 7 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti,
sekä katsoo, että|
(1) |
perussäännön 34 artikla 3 kohta yhdessä sen 43 artiklan 1 kohdan ja pöytäkirjan N:o 11 8 kohdan ja eräistä Tanskaa koskevista määräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 12) 2 kohdan mukaan tässä asetuksessa ei anneta oikeuksia eikä aseteta velvollisuuksia rahaliittoon osallistumattomille jäsenvaltioille, |
|
(2) |
perussäännön 34 artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto vahvistaa ne rajat ja ehdot, joita noudattaen EKP voi määrätä yrityksille sakkoja tai uhkasakkoja, jollei sen antamista asetuksista ja sen tekemistä päätöksistä johtuvia velvoitteita noudateta, |
|
(3) |
EKP:n asetuksista ja päätöksistä johtuvia velvoitteita saatetaan rikkoa EKP:n toimivaltaan kuuluvilla eri aloilla, |
|
(4) |
seuraamusten määräämiskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi EKP:n toimivaltaan kuuluvilla eri aloilla on tarkoituksenmukaista sisällyttää kaikki seuraamusten määräämistä koskevat yleiset ja menettelysäännökset yhteen neuvoston asetukseen; muissa neuvoston asetuksissa säädetään yksittäisten alojen erityisseuraamuksista ja niissä viitataan seuraamusten määräämisen periaatteiden ja menettelyjen osalta tähän asetukseen, |
|
(5) |
seuraamusten hallinnointijärjestelmän tehokkuuden takaamiseksi tässä asetuksessa on annettava EKP:lle tietty harkintavalta sekä asianmukaisten menettelyjen määräämisessä että niiden täytäntöönpanossa tässä asetuksessa säädettyjen rajojen ja ehtojen mukaisesti, |
|
(6) |
Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja EKP:n tehtäväksi on uskottu valmistautuminen täysimääräiseen toimintaan talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa, jäljempänä ”kolmas vaihe”; oikea-aikainen valmistelu on olennaisen tärkeää, jotta EKPJ voi suorittaa tehtävänsä kolmannessa vaiheessa; keskeinen osa valmistelua on sellaisiin yrityksiin kohdistuvien seuraamusten määräämistä koskevan säännöstön antaminen ennen kolmatta vaihetta, jotka eivät noudata EKP:n asetuksista ja päätöksistä johtuvia velvoitteita; on suotavaa ilmoittaa markkinaosapuolille niin pian kuin mahdollista niistä yksityiskohtaisista säännöksistä, jotka EKP voi katsoa tarpeellisiksi antaa seuraamusten määräämisestä; EKP:lle on siten annettava tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen oikeus antaa säännöksiä, |
|
(7) |
tämän asetuksen säännöksiä voidaan soveltaa tehokkaasti ainoastaan, jos rahaliittoon osallistuvat jäsenvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että niiden viranomaisilla on valtuudet perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisesti avustaa EKP:ia ja olla sen kanssa täysimääräisesti yhteistyössä määräysten rikkomista koskevan menettelyn toimeenpanossa siten kuin tässä asetuksessa edellytetään, |
|
(8) |
EKP käyttää EKPJ:n tehtävistä huolehtiakseen apunaan kansallisia keskuspankkeja silloin, kun sen katsotaan olevan mahdollista ja tarkoituksenmukaista, ja |
|
(9) |
tämän asetuksen nojalla tehtävät päätökset maksuvelvollisuuden määräämisestä ovat täytäntöönpanokelpoisia perustamissopimuksen 192 artiklan mukaisesti, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan
1) ’rahaliittoon osallistuvalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka on ottanut käyttöön yhtenäisvaluutan perustamissopimuksen mukaisesti;
2) ’kansallisella keskuspankilla’ rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion keskuspankkia;
3) ’yrityksellä’ rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa olevaa luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, jota EKP:n asetuksista ja päätöksistä johtuvat velvollisuudet koskevat, lukuun ottamatta julkisyhteisöjä niiden käyttäessä julkista valtaa; yrityksellä tarkoitetaan myös rahaliittoon osallistuvassa jäsenvaltiossa sijaitsevaa sivuliikettä tai muuta pysyvää toimipaikkaa, jonka päätoimipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion alueen ulkopuolella;
4) ’määräysten rikkomisella’ yrityksen laiminlyöntiä noudattaa EKP:n asetuksesta tai päätöksestä johtuvaa velvoitetta;
5) ’sakolla’ yksittäistä rahasummaa, jonka yritys on velvollinen maksamaan seuraamuksena;
6) ’uhkasakolla’ rahasummaa, jonka yritys on velvollinen maksamaan jatketusta määräysten rikkomisesta joko rangaistuksena tai kyseessä olevien henkilöiden pakottamiseksi noudattamaan valvontaan liittyviä EKP:n asetuksia ja päätöksiä. Uhkasakko lasketaan kultakin kokonaiselta päivältä, jona määräysten rikkomista on jatkettu,
a) sen jälkeen kun päätös määräysten rikkomisen lopettamista koskevasta vaatimuksesta on 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetun menettelyn mukaisesti annettu tiedoksi yritykselle, tai
b) tämän asetuksen 4 b artiklassa vahvistettua menettelyä noudattaen, jos jatkettu määräysten rikkominen kuuluu neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 ( 4 ) 18 artiklan 7 kohdan soveltamisalaan.
7) ’seuraamuksilla’ sakkoja tai uhkasakkoja.
1 a artikla
Yleiset periaatteet ja soveltamisala
1. Tätä asetusta sovelletaan seuraamuksiin, joita EKP määrää yrityksille EKP:n päätöksistä tai asetuksista johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä.
2. Säännöt, joita EKP:n on sovellettava määrätessään valvontatehtäviensä hoidossa seuraamuksia EKP:n asetuksen tai päätöksen rikkomisesta, poikkeavat 2–4 artiklassa vahvistetuista säännöistä niiltä osin kuin 4 a–4 c artiklassa säädetään.
3. EKP:n on julkaistava mikä tahansa päätös, joka koskee seuraamusten määräämistä yritykselle EKP:n valvonta-alan asetuksen tai päätöksen rikkomisesta, riippumatta siitä, onko päätöksestä valitettu.
EKP:n on huolehdittava tällaisesta julkaisemisesta verkkosivustollaan ilman aiheetonta viivästystä ja sen jälkeen, kun päätös on annettu tiedoksi asianomaiselle yritykselle. Julkaisemisen on sisällettävä tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä asianomaisen yrityksen henkilöllisyydestä, ellei tällainen julkaiseminen:
a) vaarantaisi rahoitusmarkkinoiden vakautta tai vireillä olevaa rikostutkintaa; tai
b) aiheuttaisi, siltä osin kuin voidaan yksilöidä, kohtuutonta vahinkoa asianomaiselle yritykselle.
Näissä olosuhteissa seuraamuksia koskevat päätökset on julkaistava nimettömästi. Jos tällaiset olosuhteet todennäköisesti päättyvät kohtuullisen ajan sisällä, tämän kohdan mukaista julkaisemista voidaan vaihtoehtoisesti lykätä täksi ajaksi.
Jos seuraamuksen määräävää päätöstä koskeva muutoksenhaku on vireillä unionin tuomioistuimessa, EKP:n on ilman aiheetonta viivästystä julkaistava virallisella verkkosivustollaan myös tiedot kyseisen muutoksenhaun tilanteesta ja sen lopputuloksesta.
EKP:n on varmistettava, että tämän kohdan nojalla julkaistut tiedot pysyvät sen virallisella verkkosivustolla vähintään viiden vuoden ajan.
2 artikla
Seuraamukset
1. Jollei erityisissä neuvoston asetuksissa toisin säädetä, EKP voi määrätä sakkoja ja uhkasakkoja yrityksille seuraavissa rajoissa:
a) sakot: enintään 500 000 euroa, ja
b) uhkasakot: enintään 10 000 euroa rikkomuspäivää kohti. Uhkasakkoja voidaan määrätä enintään kuuden kuukauden ajalta siitä lukien, kun päätös on annettu tiedoksi yritykselle 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
2. Päättäessään, onko seuraamus määrättävä ja myös asianmukaista seuraamusta määritellessään EKP:n on noudatettava suhteellisuusperiaatetta.
3. EKP:n on tarvittaessa otettava huomioon kyseiseen tapaukseen liittyvät seikat, kuten
a) toisaalta se, toimiiko yritys tulkitessaan ja täyttäessään EKP:n asetuksesta tai päätöksestä johtuvaa velvoitetta vilpittömässä mielessä ja sen tuolloin noudattama avoimuuden aste sekä missä määrin yritys pyrkii huolellisuuteen ja yhteistyöhön, ja toisaalta se, onko olemassa todisteita yrityksen toimihenkilöiden tahallisesta vilpistä;
b) määräysten rikkomisen vaikutusten vakavuus;
c) yrityksen rikkomuksen toistuvuus, esiintymistiheys tai kesto;
d) yritykselle määräysten rikkomisesta koitunut hyöty;
e) yrityksen talouden koko, ja
f) seuraamukset, jotka muut viranomaiset ovat aikaisemmin määränneet samalle yritykselle samojen seikkojen johdosta.
4. Jos määräysten rikkomisessa on kyse velvoitteen noudattamatta jättämisestä, seuraamuksen soveltaminen ei vapauta yritystä tästä velvoitteesta, ellei 3 artiklan 4 kohdan tai 4 b artiklan mukaisesti tehdyssä päätöksessä nimenomaisesti toisin todeta.
3 artikla
Menettelysäännöt
►M1 1. Päätöksen siitä, aloitetaanko määräysten rikkomisesta johtuva menettely, tekee EKP omasta aloitteestaan tai sen jäsenvaltion kansallisen keskuspankin esityksestä, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella väitetty määräysten rikkominen on tapahtunut. ◄ Päätöksen voi omasta aloitteestaan tai EKP:n tekemästä esityksestä tehdä myös sen jäsenvaltion kansallinen keskuspankki, jonka toimivaltaan kuuluvalla alueella väitetty määräysten rikkominen on tapahtunut.
Tieto menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä on annettava kirjallisena kyseiselle yritykselle, asianomaiselle valvontaviranomaiselle ja sen jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella väitetty määräysten rikkominen on tapahtunut, tai EKP:lle. Tiedoksiannossa on ilmoitettava yritykselle yksityiskohtaiset tiedot siihen kohdistuvista väitteistä ja niiden perusteeksi esitetystä näytöstä. Päätöksessä on tarvittaessa vaadittava yritystä lopettamaan väitetty määräysten rikkominen ja sille on ilmoitettava mahdollisuudesta määrätä uhkasakkoja.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä voidaan vaatia yritystä alistumaan määräysten rikkomisesta johtuvaan menettelyyn. Menettelyä täytäntöönpantaessa EKP:lla tai tapauksen mukaan kansallisella keskuspankilla on oikeus:
a) vaatia esittämään asiakirjoja;
b) tutkia yrityksen kirjanpito ja arkistot;
c) ottaa jäljennöksiä tai otteita kirjanpidosta ja arkistoista, ja
d) saada kirjallisia tai suullisia selvityksiä.
Jos yritys estää määräysten rikkomisesta johtuvan menettelyn täytäntöönpanon, sen rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion, jossa asianomaiset toimitilat sijaitsevat, on edellä mainittujen oikeuksien käyttämiseksi annettava tarpeellista apua, mukaan lukien EKP:n tai kansallisen keskuspankin yrityksen toimitiloihin pääsyn varmistaminen.
3. EKP:n tai kansallisen keskuspankin on annettava yritykselle tilaisuus tulla kuulluksi. Yritykselle on annettava vähintään 30 päivää aikaa esittää puolustuksensa.
4. Saatuaan määräysten rikkomisesta johtuvan menettelyn aloittaneelta kansalliselta keskuspankilta asiaa koskevan esityksen tai kuultuaan sen jäsenvaltion kansallista keskuspankkia, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella väitetty määräysten rikkominen on tapahtunut, EKP:n johtokunnan on mahdollisimman pian tehtävä perusteltu päätös siitä, onko yritys rikkonut määräyksiä sekä päätettävä mahdollisesti määrättävistä seuraamuksista.
5. Päätös on annettava yritykselle kirjallisesti tiedoksi ja samalla sille on ilmoitettava sen oikeudesta asian uudelleen käsittelyyn. Päätös on annettava tiedoksi myös asianomaisille valvontaviranomaisille ja sen jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella määräyksiä on rikottu.
6. Yrityksellä on oikeus pyytää EKP:n neuvostoa käsittelemään uudelleen johtokunnan päätös. Pyyntö on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta, ja sen on sisällettävä kaikki sitä koskevat tiedot ja väitteet. Pyyntö on osoitettava kirjallisena EKP:n neuvostolle.
7. EKP:n neuvoston 6 kohdan mukaisesti esitetyn pyynnön johdosta antamassa päätöksessä on ilmoitettava päätöksen perustelut, ja se on annettava kirjallisena tiedoksi yritykselle, asianomaiselle yritystä valvovalle viranomaiselle ja sen jäsenvaltion kansalliselle keskuspankille, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella määräyksiä on rikottu. Tiedoksiannossa on ilmoitettava yritykselle sen oikeudesta tuomioistuimessa tapahtuvaan asian uudelleen käsittelyyn. Jollei EKP:n neuvosto ole tehnyt päätöstä kahden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä, yritys voi pyytää johtokunnan päätöksen uudelleen käsittelyä perustamissopimuksen mukaisesti.
8. Yritykselle määrättyä seuraamusta ei saa panna täytäntöön ennen kuin päätös on tullut lopulliseksi sen johdosta, että
a) yritys ei 6 kohdassa mainitun 30 päivän määräajan kuluessa ole pyytänyt EKP:n neuvostolta päätöksen uudelleen käsittelyä, tai
b) neuvosto on antanut päätöksensä tiedoksi yritykselle tai neuvosto ei ole tehnyt päätöstä 7 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa.
9. EKP:n määräämistä seuraamuksista kertyvät tulot kuuluvat EKP:lle.
10. Jos määräysten rikkominen liittyy yksinomaan EKPJ:lle tai EKP:lle perussopimuksessa ja perussäännössä uskottuun tehtävään, määräysten rikkomisesta johtuva menettely voidaan aloittaa ainoastaan tämän asetuksen perusteella riippumatta siitä, säädetäänkö jossakin kansallisessa laissa tai asetuksessa erillisestä menettelystä. Jos määräysten rikkominen liittyy myös yhteen tai useampaan sellaiseen alaan, joka ei kuulu EKPJ:n tai EKP:n toimivaltaan, toimivaltaisen kansallisen viranomaisen mahdollinen oikeus aloittaa tällaisiin EKPJ:n tai EKP:n toimivaltaan kuulumattomiin aloihin liittyviä erillisiä menettelyjä ei vaikuta oikeuteen aloittaa määräysten rikkomisesta johtuva menettely tämän asetuksen perusteella. Tämä säännös ei rajoita rikoslain eikä vakavaraisuusvalvontaa koskevaan toimivaltaan liittyvän kansallisen lainsäädännön soveltamista osallistuvissa jäsenvaltioissa neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 mukaisesti.
11. Yrityksen on vastattava määräysten rikkomisesta johtuvan menettelyn kustannuksista, jos sen todetaan rikkoneen määräyksiä.
4 artikla
Määräajat
1. Tässä asetuksessa säädetty oikeus päättää, aloitetaanko määräysten rikkomisesta johtuva menettely, lakkaa vuoden kuluttua siitä, kun EKP tai sen jäsenvaltion kansallinen keskuspankki, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella väitetty määräysten rikkominen on tapahtunut, on ensimmäisen kerran saanut tiedon väitetystä määräysten rikkomisesta, ja joka tapauksessa viiden vuoden kuluttua rikkomisen tapahtumisesta tai viiden vuoden kuluttua jatketun määräysten rikkomisen päättymisestä.
2. Tässä asetuksessa säädetty oikeus päättää seuraamuksista määräysten rikkomisen johdosta lakkaa vuoden kuluttua siitä, kun 3 artiklan 1 kohdan mukainen päätös menettelyn aloittamisesta on tehty.
3. Oikeus aloittaa täytäntöönpanomenettely lakkaa kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun päätös on 3 artiklan 8 kohdan mukaisesti tullut täytäntöönpanokelpoiseksi.
4 a artikla
EKP:n valvontatehtäviään hoitaessaan määräämien seuraamusten enimmäismääriä koskevat erityiset säännöt
1. Poiketen 2 artiklan 1 kohdasta, niihin sakkoihin ja uhkasakkoihin, joita EKP voi määrätä valvontatehtäviään hoitaessaan hyväksymänsä päätöksen tai asetuksen rikkomisesta, sovelletaan seuraavia enimmäismääriä:
a) sakot voivat olla enintään kaksi kertaa niin suuret kuin rikkomisella saadut voitot tai vältetyt tappiot, jos ne voidaan määrittää, tai enintään 10 prosenttia yrityksen vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta;
b) uhkasakot voivat olla enintään 5 prosenttia keskimääräisestä päivittäisestä liikevaihdosta kultakin rikkomispäivältä. Uhkasakkoja voidaan määrätä enintään kuuden kuukauden ajalta uhkasakon määräämisestä tehdyssä päätöksessä vahvistetusta päivämäärästä lukien.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa:
a) ’vuotuisella liikevaihdolla’ tarkoitetaan asianomaisen yrityksen vuotuista liikevaihtoa edellisenä tilikautena, sellaisena kuin se on määritelty asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä ja, jollei tällaista ole saatavilla, tällaisen henkilön viimeisimpään saatavilla olevaan vuositilinpäätökseen perustuvaa vuotuista liikevaihtoa. Jos asianomainen yritys on jonkin emoyrityksen tytäryritys, vuotuisella kokonaisliikevaihdolla tarkoitetaan vuotuista kokonaisliikevaihtoa, joka ilmenee viimeisimmästä saatavilla olevasta konsolidoidusta vuositilinpäätöksestä edellisenä tilikautena ja, jos tällaista ei ole saatavilla, tällaisen henkilön viimeisimpään saatavilla olevaan vuositilinpäätökseen perustuvaa vuotuista kokonaisliikevaihtoa;
b) ’keskimääräisellä päivittäisellä liikevaihdolla’ tarkoitetaan a alakohdassa määriteltyä vuosittaista liikevaihtoa jaettuna 365:llä.
4 b artikla
EKP:n valvontatehtäviään hoitaessaan määräämiä seuraamuksia koskevat erityiset menettelysäännöt
1. Poiketen tämän asetuksen 3 artiklan 1–8 kohdasta tämän artiklan sääntöjä sovelletaan EKP:n valvontatehtäviään hoitaessaan hyväksymien päätösten ja asetusten rikkomiseen.
2. Jos EKP sille asetuksen (EU) N:o 1024/2013 nojalla kuuluvia tehtäviä hoitaessaan katsoo, että on syytä epäillä yhtä tai useampaa asetuksen (EU) N:o 1024/2013 18 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun EKP:n asetuksen tai päätöksen rikkomista sellaisen yrityksen toimesta, jolla on päätoimipaikka jossain euroalueen jäsenvaltiossa, EKP:n on suoritettava asiaankuuluvat tutkinnat seuraavien säännösten mukaisesti.
3. Päätettyään tutkinnan EKP:n on toimiessaan valvonta-alalla rikkomusten tutkijana ennen täydelliset tiedot sisältävää päätösluonnosta koskevan ehdotuksen laatimista ja antamista valvontaelimelle ilmoitettava kirjallisesti asianomaiselle yritykselle suoritetun tutkinnan havainnoista ja mahdollisista sitä vastaan esitetyistä väitteistä.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa EKP:n on toimiessaan valvonta-alalla rikkomusten tutkijana kerrottava asianomaiselle yritykselle sen oikeudesta esittää EKP:lle kirjallisia lausumia tosiseikkoja koskevista tuloksista ja niissä yhteisöä vastaan esitetyistä väitteistä, mukaan lukien yksittäiset säännökset, joita väitetään rikotun, sekä asetettava kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa lausumia voidaan esittää. EKP ei ole velvollinen ottamaan huomioon kirjallisia lausumia, jotka on esitetty valvonta-alalla rikkomusten tutkijana toimivan EKP:n asettaman määräajan päättymisen jälkeen.
Toimiessaan valvonta-alalla rikkomusten tutkijana EKP voi myös ensimmäisen alakohdan mukaisen ilmoituksen jälkeen kutsua asianomaisen yrityksen suulliseen käsittelyyn. Tutkinnan osapuolet voivat olla suullisessa käsittelyssä asianajajien tai muiden pätevien henkilöiden edustamina ja/tai avustamina. Suulliset käsittelyt eivät ole julkisia.
Asianomaiselle yritykselle taataan oikeus tutustua asiakirja-aineistoon tutkinnan aikana. Se ei ulotu luottamuksellisiin tietoihin.
4. Valvontaelimen on ehdotettava EKP:n neuvostolle täydelliset tiedot sisältävää päätösluonnosta, jossa vahvistetaan, onko asianomainen yritys rikkonut määräyksiä, sekä täsmennetään mahdollisesti määrättävät seuraamukset asetuksen (EU) N:o 1024/2013 26 artiklan 8 kohdan mukaista menettelyä noudattaen.
5. Asianomaisella yrityksellä on asetuksen (EU) N:o 1024/2013 24 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen oikeus pyytää oikaisulautakunnalta EKP:n neuvoston 4 kohdan mukaisesti tekemän päätöksen uudelleenkäsittelyä.
4 c artikla
EKP:n valvontatehtäviään hoitaessaan määräämiä seuraamuksia koskevat erityiset määräajat
1. Poiketen 4 artiklasta oikeus päättää seuraamuksen määräämisestä siinä tapauksessa, että EKP:n valvontatehtäviin liittyvää asetusta tai päätöstä rikotaan, lakkaa viiden vuoden kuluttua määräysten rikkomisesta tai viiden vuoden kuluttua jatketun määräysten rikkomisen päättymisestä.
2. Mikä tahansa toimenpide, jonka EKP toteuttaa tutkiakseen määräysten rikkomista tai toteuttaakseen määräysten rikkomista koskevan menettelyn, katkaisee 1 kohdassa tarkoitetun vanhentumisajan. Vanhentumisaika keskeytyy päivämäärästä, jona toimenpiteestä ilmoitetaan asianomaiselle valvottavalle yhteisölle. Vanhentumisajan katkaiseminen merkitsee, että määräaika alkaa alusta. Määräaika ei kuitenkaan saa olla pidempi kuin kymmenen vuotta määräysten rikkomisesta tai jatketun määräysten rikkomisen päättymisestä.
3. Tätä kohtaa edeltävissä kohdissa tarkoitettua määräaikaa voidaan pidentää, jos:
a) EKP:n neuvoston päätös on uudelleenkäsittelyssä oikaisulautakunnassa tai muutoksenhakumenettelyssä Euroopan unionin tuomioistuimessa, tai jos
b) rikosoikeudellinen menettely on vireillä kyseistä yritystä vastaan samojen tosiseikkojen perusteella. Tällaisessa tapauksessa edeltävissä kohdissa tarkoitettuja määräaikoja pidennetään, kunnes oikaisulautakunta tai unionin tuomioistuin on käsitellyt päätöksen uudelleen tai kunnes rikosoikeudellinen menettely asianomaista yritystä vastaan on saatettu päätökseen.
4. EKP:n oikeus panna täytäntöön seuraamuksia koskeva päätös lakkaa viiden vuoden kuluttua päätöksen tekemisestä. Mikä tahansa EKP:n toimi, jolla peritään maksu tai asetetaan määrätylle seuraamukselle maksuajat tai -ehdot, keskeyttää täytäntöönpanoa koskevan vanhentumisajan.
5. Seuraamusten täytäntöönpanoa koskeva vanhentumisaika keskeytyy:
a) kunnes määrätyn seuraamuksen maksamiselle asetettu määräaika on kulunut umpeen;
b) jos määrätyn seuraamuksen maksua on lykätty EKP:n neuvoston tai unionin tuomioistuimen päätöksellä.
5 artikla
Tuomioistuimessa tapahtuva uudelleen käsittely
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta on perustamissopimuksen 172 artiklan mukaisesti rajoittamaton toimivalta käsitellä uudelleen ne lopulliset päätökset, joilla seuraamuksia on määrätty.
6 artikla
Yleiset säännökset ja oikeus säännösten antamiseen
1. Jos tämän asetuksen säännökset ja muiden neuvoston asetusten säännökset, joiden perusteella EKP voi määrätä seuraamuksia, ovat keskenään ristiriidassa, sovelletaan jälkimmäisiä säännöksiä.
2. EKP voi tässä asetuksessa säädettyjä rajoja ja ehtoja noudattaen antaa asetuksia niiden järjestelyjen täsmentämiseksi, joilla tämän asetuksen mukaisesti voidaan määrätä seuraamuksia, sekä suuntaviivoja, joilla sovitetaan yhteen ja yhdenmukaistetaan määräysten rikkomisesta johtuvaan menettelyyn liittyviä menettelytapoja.
7 artikla
Loppusäännökset
Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
Edellä olevaa 6 artiklan 2 kohtaa sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen. Muita artikloja sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1999.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
( 1 ) EYVL C 246, 6.8.1998, s. 9
( 2 ) EYVL C 328, 26.10.1998
( 3 ) Lausunto annettu 8. lokakuuta 1998 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).
( 4 ) Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).