(1)

Asetuksen N:o 19/65/ETY nojalla komissiolla on toimivalta asetuksia antamalla soveltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 101 artiklan 3 kohtaa tiettyihin perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluviin vertikaalisten sopimusten ja vastaavien yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin.

(2)

Komission asetuksessa (EY) N:o 330/2010 (3) määritellään vertikaalisten sopimusten ryhmä, jonka komissio katsoi yleensä täyttävän perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset. Asetuksen (EU) N:o 330/2010, jonka voimassaolo päättyy 31 päivänä toukokuuta 2022, soveltamisesta saatu kokemus on ollut kaiken kaikkiaan myönteistä, mikä käy ilmi asetuksen arvioinnista. Kun otetaan huomioon tämä saatu kokemus sekä markkinoiden uudet kehityssuuntaukset, kuten verkkokaupan kasvu, ja uudentyyppiset tai merkitystään kasvattaneet vertikaaliset sopimukset, on aiheellista antaa uusi ryhmäpoikkeusasetus.

(3)

Niiden sopimusten ryhmä, joiden voidaan katsoa yleensä täyttävän perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset, sisältää tavaroiden tai palvelujen ostoa tai myyntiä koskevat vertikaaliset sopimukset, jotka on tehty keskenään kilpailemattomien yritysten välillä, tiettyjen keskenään kilpailevien yritysten välillä tai tavaroiden vähittäismyyjien tiettyjen yhteenliittymien toimesta. Ryhmä sisältää myös vertikaaliset sopimukset, joihin sisältyy liitännäismääräyksiä immateriaalioikeuksien luovuttamisesta tai käytöstä. Käsitteen ’vertikaaliset sopimukset’ olisi katsottava kattavan myös vastaavat yhdenmukaistetut menettelytavat.

(4)

Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi asetuksia antamalla ei ole tarpeen määritellä niitä vertikaalisia sopimuksia, jotka voivat kuulua perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Kun perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia arvioidaan erikseen, on otettava huomioon useita tekijöitä, erityisesti markkinarakenne tarjonta- ja ostopuolella.

(5)

Tässä asetuksessa vahvistetusta ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu olisi rajoitettava vertikaalisiin sopimuksiin, joiden voidaan riittävällä varmuudella olettaa täyttävän perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

(6)

Tietyntyyppiset vertikaaliset sopimukset voivat parantaa tuotanto- tai jakeluketjun taloudellista tehokkuutta mahdollistamalla sopimuksen osapuolina olevien yritysten toiminnan paremman yhteensovittamisen. Ne voivat erityisesti johtaa sopimuspuolten liiketoimi- ja jakelukustannusten alenemiseen ja myynti- ja investointitasojen optimointiin.

(7)

Todennäköisyys, että tällaiset tehostavat vaikutukset ylittävät vertikaalisiin sopimuksiin sisältyvistä rajoituksista aiheutuvat kilpailunvastaiset vaikutukset, riippuu sopimuspuolten markkinavoimasta ja erityisesti siitä, missä määrin kyseiset yritykset joutuvat kilpailemaan muiden sellaisten toimittajien kanssa, joiden tavaroita ja palveluita asiakkaat pitävät keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina kyseisen tuotteen ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi.

(8)

Voidaan olettaa, että jos kunkin sopimuspuolena olevan yrityksen markkinaosuus merkityksellisistä markkinoista on enintään 30 prosenttia, vertikaaliset sopimukset, jotka eivät sisällä tietynlaisia vakavia kilpailunrajoituksia, johtavat yleensä parannuksiin tuotannossa tai jakelussa ja kuluttajat voivat saada kohtuullisen osuuden saavutetusta hyödystä.

(9)

Kun markkinaosuudelle asetettu 30 prosentin kynnysarvo ylittyy, ei voida olettaa, että perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat vertikaaliset sopimukset yleensä tuottaisivat objektiivisesti arvioituna sen laatuisia tai niin suuria hyötyjä, että ne kompensoisivat sopimuksista kilpailulle aiheutuvat haitat. Samalla ei myöskään oleteta, että tällaiset vertikaaliset sopimukset kuuluvat perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tai että ne eivät täytä perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

(10)

Verkkopohjaisella alustataloudella on yhä tärkeämpi rooli tavaroiden ja palvelujen jakelussa. Verkkopohjaisessa alustataloudessa toimivat yritykset mahdollistavat uusia liiketoimintatapoja, joista osaa ei ole helppo luokitella perinteisen talouden vertikaalisiin sopimuksiin liittyvillä käsitteillä. Varsinkin verkossa toimivat välityspalvelut antavat yrityksille mahdollisuuden tarjota tavaroita tai palveluja muille yrityksille tai loppukuluttajille tavalla, joka helpottaa suorien liiketoimien käynnistämistä yritysten välillä tai yritysten ja loppukuluttajien välillä. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoamista koskevat sopimukset ovat vertikaalisia sopimuksia, ja niihin olisi näin ollen voitava soveltaa tässä asetuksessa säädettyä ryhmäpoikkeusta tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin.

(11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1150 (4) käytetty verkossa toimivien välityspalvelujen määritelmä olisi sovitettava tämän asetuksen tarkoituksiin. Jotta varsinkin perussopimuksen 101 artiklan soveltamisala voitaisiin ottaa huomioon, tässä asetuksessa käytetyssä määritelmässä olisi viitattava yrityksiin. Sen olisi katettava sekä sellaiset verkossa toimivat välityspalvelut, jotka helpottavat yritysten välisten suorien liiketoimien käynnistämistä, että sellaiset verkossa toimivat välityspalvelut, jotka helpottavat yritysten ja loppukuluttajien välisten suorien liiketoimien käynnistämistä.

(12)

Kaksoisjakelulla tarkoitetaan tilannetta, jossa toimittaja myy tavaroita tai palveluja tarjontaketjun varhaisemman vaiheen lisäksi myös tarjontaketjun myöhemmässä vaiheessa ja kilpailee siten riippumattomien jakelijoidensa kanssa. Tässä skenaariossa, ellei vakavimpia kilpailunrajoituksia esiinny, ja edellyttäen, ettei ostaja kilpaile toimittajan kanssa tarjontaketjun varhaisemmassa vaiheessa, vertikaalisen sopimuksen mahdollinen kielteinen vaikutus toimittajan ja ostajan väliseen kilpailusuhteeseen tarjontaketjun myöhemmässä vaiheessa on vähemmän merkittävä kuin vertikaalisen sopimuksen mahdollinen myönteinen vaikutus kilpailuun ylipäätään tarjontaketjun varhaisemmalla tai myöhemmällä tasolla. Tällä asetuksella olisi sen vuoksi myönnettävä poikkeus vertikaalisille sopimuksille, joita tehdään tällaisissa kaksoisjakeluskenaarioissa.

(13)

Toimittajan ja ostajan välinen tietojenvaihto voi edesauttaa vertikaalisten sopimusten kilpailua edistäviä vaikutuksia, erityisesti tuotanto- ja jakeluprosessien optimointia. Kaksoisjakelussa tietyntyyppisten tietojen vaihto voi kuitenkin aiheuttaa horisontaalisia kilpailuongelmia. Näin ollen tällä asetuksella olisi myönnettävä poikkeus ainoastaan sellaiselle kaksoisjakeluskenaariossa tapahtuvalle toimittajan ja ostajan väliselle tietojenvaihdolle, joka sekä liittyy suoraan vertikaalisen sopimuksen täytäntöönpanoon että on välttämätöntä sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai -palvelujen tuotannon tai jakelun parantamiseksi.

(14)

Vertikaalisille sopimuksille kaksoisjakeluskenaarioissa myönnetyn poikkeuksen perustelut eivät päde sellaisiin vertikaalisiin sopimuksiin, jotka liittyvät verkossa toimivien välityspalvelujen tarjontaan tilanteessa, jossa verkossa toimivan välityspalvelun tarjoaja on myös kilpaileva yritys välitettävien tavaroiden tai palvelujen myynnin kannalta merkityksellisillä markkinoilla. Tällaisen hybridifunktion omaavilla verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajilla saattaa olla kyky ja kannustin vaikuttaa kilpailutulokseen välitettävien tavaroiden tai palvelujen myynnin kannalta merkityksellisillä markkinoilla. Sen vuoksi tällä asetuksella ei pitäisi myöntää poikkeusta tällaisille vertikaalisille sopimuksille.

(15)

Tällä asetuksella ei pitäisi myöntää poikkeusta sellaisille vertikaalisille sopimuksille, joiden sisältämät rajoitukset todennäköisesti rajoittavat kilpailua ja aiheuttavat haittaa kuluttajille tai jotka eivät ole välttämättömiä tehostavien vaikutusten saavuttamiseksi. Tässä asetuksessa säädetystä ryhmäpoikkeuksesta saatavaa etua ei etenkään pitäisi soveltaa sellaisiin vertikaalisiin sopimuksiin, jotka sisältävät tietyntyyppisiä vakavia kilpailunrajoituksia, kuten vähimmäis- ja kiinteitä jälleenmyyntihintoja ja tietyntyyppisiä aluerajoituksia, kuten rajoituksia, joilla tosiasiallisesti estetään internetin käyttö myynnin välineenä, tai tiettyjä verkkomainonnan rajoituksia. Näin ollen verkkomyynnin ja verkkomainonnan rajoituksiin olisi sovellettava tällä asetuksella vahvistettua ryhmäpoikkeusta vain jos niiden tarkoituksena ei suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettyinä sopimuspuolten määräysvallassa oleviin muihin tekijöihin, ole estää ostajaa tai sen asiakkaita tosiasiallisesti käyttämästä internetiä sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai -palvelujen myyntiin tietyille alueille tai asiakkaille tai estää kokonaisen verkkomainontakanavan, kuten hintavertailupalveluiden tai hakukonemainonnan, käyttö. Esimerkiksi verkkomyynnin rajoituksiin ei pitäisi soveltaa tämän asetuksen ryhmäpoikkeusta, jos niiden tavoitteena on vähentää merkittävästi sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai -palvelujen verkkomyynnin kokonaismäärää merkityksellisillä markkinoilla tai kuluttajien mahdollisuutta ostaa sopimustavaroita tai -palveluja verkossa. Rajoituksen luokittelussa 4 artiklan e alakohdassa tarkoitettuihin vakavimpiin kilpailunrajoituksiin kuuluvaksi voidaan ottaa huomioon rajoituksen sisältö ja asiayhteys, mutta luokittelun ei pitäisi perustua markkinakohtaisiin olosuhteisiin tai sopimuspuolten yksilöllisiin ominaispiirteisiin.

(16)

Tällä asetuksella ei pitäisi myöntää poikkeusta rajoituksille, joiden ei voida riittävällä varmuudella olettaa täyttävän perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Erityisesti merkityksellisille markkinoille pääsyn varmistamiseksi ja kolluusion estämiseksi merkityksellisillä markkinoilla ryhmäpoikkeukselle olisi asetettava tiettyjä ehtoja. Tämän vuoksi kilpailukieltovelvoitteille myönnettävät poikkeukset olisi rajattava velvoitteisiin, joiden kesto on enintään viisi vuotta. Velvoitteet, jotka johtavat siihen, että valikoivan jakelujärjestelmän jäsenet eivät myy tiettyjen kilpailevien toimittajien tuotemerkkejä, olisi samoin jätettävä tämän asetuksen mukaisen edun ulkopuolelle. Tästä asetuksesta koituvaa etua ei pitäisi soveltaa vähittäiskaupan yhdenvertaisuusvelvoitteisiin, jotka aiheuttavat sen, että verkossa toimivien välityspalvelujen ostajat eivät tarjoa, myy tai jälleenmyy tavaroita tai palveluja loppukäyttäjille suotuisammin ehdoin kilpailevien verkossa toimivien välityspalvelujen kautta.

(17)

Markkinaosuuden rajoittaminen, tiettyjen vertikaalisten rajoitusten jättäminen poikkeuksen ulkopuolelle ja tämän asetuksen mukaiset edellytykset riittävät yleensä varmistamaan, että sopimukset, joihin ryhmäpoikkeusta sovelletaan, eivät anna sopimuspuolina oleville yrityksille tilaisuutta poistaa kilpailua kyseisten tuotteiden tai palvelujen merkittävältä osalta.

(18)

Komissio voi peruuttaa tästä asetuksesta johtuvan edun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (5) 29 artiklan 1 kohdan nojalla, jos se katsoo yksittäisessä tapauksessa, että sopimuksella, johon sovelletaan tässä asetuksessa säädettyä ryhmäpoikkeusta, on kuitenkin vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan kanssa. Jäsenvaltion kilpailuviranomainen voi peruuttaa tästä asetuksesta johtuvan edun, jos asetuksen (EY) N:o 1/2003 29 artiklan 2 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät.

(19)

Jos komissio tai jäsenvaltion kilpailuviranomainen peruuttaa tästä asetuksesta johtuvan edun, sen on todistettava, että kyseinen vertikaalinen sopimus kuuluu perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ja että kyseinen sopimus ei täytä vähintään yhtä perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan neljästä edellytyksestä.

(20)

Erityinen merkitys määritettäessä, olisiko tästä asetuksesta johtuva etu peruutettava asetuksen (EY) N:o 1/2003 29 artiklan nojalla, on niillä kilpailunvastaisilla vaikutuksilla, jotka voivat johtua samankaltaisia vaikutuksia omaavien vertikaalisten sopimusten rinnakkaisista verkostoista, jotka rajoittavat olennaisesti pääsyä merkityksellisille markkinoille tai kilpailua niillä. Tällaisia kumulatiivisia vaikutuksia voi ilmetä varsinkin yksinmyynnin, yksinomaisen toimittamisen, valikoivan jakelun, yhdenvertaisuusvelvoitteiden tai kilpailukieltovelvoitteiden tapauksessa.

(21)

Tehostaakseen sellaisten vertikaalisten sopimusten rinnakkaisten verkostojen valvontaa, joilla on samankaltaisia kilpailunvastaisia vaikutuksia ja jotka kattavat yli 50 prosenttia tietyistä markkinoista, komissio voi säätää asetuksella, ettei tätä asetusta sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin, jotka sisältävät kyseisiin markkinoihin liittyviä tiettyjä rajoituksia, ja palauttaa tällä tavoin kyseisenkaltaiset sopimukset kaikilta osin perussopimuksen 101 artiklan soveltamisalaan,

a)

rajoittaa ostajan mahdollisuutta määrittää myyntihintansa, tämän kuitenkaan rajoittamatta toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin sopimuspuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi;

b)

jos toimittajalla on yksinmyyntijärjestelmä, rajoittaa aluetta tai asiakkaita, joille yksinmyyjä voi aktiivisesti tai passiivisesti myydä sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai -palveluja, lukuun ottamatta rajoitusta, joka:

(c)

jos toimittaja käyttää valikoivaa jakelujärjestelmää,

d)

jos toimittajalla ei ole yksinmyyntijärjestelmää eikä se käytä valikoivaa jakelujärjestelmää, rajoittaa alueita tai asiakkaita, joille ostaja voi aktiivisesti tai passiivisesti myydä sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai -palveluja, lukuun ottamatta rajoitusta, joka:

e)

estää ostajalta tai sen asiakkailta tosiasiallisesti internetin käyttäminen sopimuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai -palvelujen myyntiin, sillä se rajoittaa b, c tai d kohdassa tarkoitetulla tavalla aluetta tai asiakkaita, joille sopimustavaroita tai -palveluja saa myydä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta asettaa ostajalle:

f)

rajoittaa komponenttien toimittajan ja kyseiset komponentit tuotteisiinsa sisällyttävän ostajan sopimalla tavalla toimittajan mahdollisuutta myydä kyseisiä komponentteja varaosina loppukäyttäjille tai korjaamoille, tukkumyyjille tai muille palveluntarjoajille, joita ostaja ei ole valtuuttanut korjaamaan tai huoltamaan tuotteitaan.

a)

toimittajan markkinaosuus lasketaan markkinoilla toteutuneen myynnin arvon perusteella ja ostajan markkinaosuus lasketaan markkinoilla toteutuneiden ostojen arvon perusteella. Jos markkinoilla toteutuneen myynnin tai toteutuneiden ostojen arvoa koskevia tietoja ei ole käytettävissä, voidaan kyseisen yrityksen markkinaosuus osoittaa muihin luotettaviin markkinatietoihin, mukaan lukien markkinoilla toteutuneet myynti- ja ostomäärät, perustuvien arvioiden pohjalta;

b)

markkinaosuudet lasketaan edellistä kalenterivuotta koskevien tietojen perusteella;

c)

toimittajan markkinaosuus sisältää myös vertikaalisesti integroituneille jakelijoille myyntiä varten toimitetut tavarat tai palvelut;

d)

jos markkinaosuus on alun perin enintään 30 prosenttia mutta nousee myöhemmin tämän tason yläpuolelle, 2 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltaminen jatkuu kaksi peräkkäistä kalenterivuotta sen vuoden jälkeen, jolloin 30 prosentin kynnysarvo ensimmäisen kerran ylittyi;

e)

edellä 1 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettujen yritysten markkinaosuus jaetaan tasan niiden yritysten kesken, joilla on mainitun alakohdan a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet.