Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Yleisluonteiset tai hypoteettiset kysymykset – Unionin tuomioistuimen suorittama oman toimivaltansa tutkiminen – Luonteeltaan hypoteettinen ennakkoratkaisukysymys – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 267 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1782/2003 42 artikla)

Tiivistelmä

SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltävikseen saatetut asiat.

Tässä yhteistyössä olettamana on, että unionin oikeuteen liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkinnalla ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen hyödyllisen vastauksen antamiseksi sille esitettyihin kysymyksiin. Ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on nimittäin myötävaikuttaa lainkäyttöön jäsenvaltioissa eikä antaa neuvoa-antavia lausuntoja yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä.

Ennakkoratkaisupyyntö, joka koskee yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen N:o 1782/2003 42 artiklan 3 kohdan tulkintaa ja joka on esitetty asiassa, joka koskee kannetta kansallisen oikeuden säädöksen, jolla on tarkoitus luoda kansallinen perussäännöstö, jota sovelletaan tiettyihin mainitun asetuksen mukaisiin tukijärjestelmiin, kumoamiseksi, on jätettävä hypoteettisuutensa vuoksi tutkimatta, kun tällainen säädös on kumottu ja kun kansallinen tuomioistuin ei ole esittänyt unionin tuomioistuimelle seikkoja, joiden perusteella voidaan ymmärtää, mikä tosiasiallinen ja konkreettinen merkitys pyynnöllä kuitenkin on kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa.

(ks. 16–18, 23 ja 25 kohta)