Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 51 artikla)

2. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, joka muodostuu kilpailunvastaisen sopimuksen tekemisestä

(EY 81 artiklan 1 kohta)

3. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Näyttö

(EY 81 artiklan 1 kohta)

4. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Riittämättömät tai ristiriitaiset perustelut – Tutkittavaksi ottaminen

5. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Näyttö

6. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion sellaista perustelua koskeva valitusperuste, joka ei ole tarpeen tuomiolauselman perustelemiseksi – Tehoton valitusperuste

7. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäynnin kesto ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa – Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto – Arviointiperusteet

Tiivistelmä

1. Muutoksenhaun yhteydessä yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa eikä lähtökohtaisesti myöskään tarkastaa sitä selvitystä, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin, kun tämä selvitys on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu, ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitettu aineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.

Yhteisöjen tuomioistuimen valta valvoa sitä, miten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on määrittänyt tosiseikat, ulottuu siis siihen, käykö määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys ilmi asiakirja-aineistosta, siihen, onko selvitysaineisto otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämän aineiston oikeudelliseen luonnehdintaan ja siihen, onko todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevia sääntöjä noudatettu.

Kysymys siitä, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin soveltanut oikeaa oikeusnormia tutkiessaan todisteita, on oikeuskysymys.

Näin ei sitä vastoin ole sellaisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvioinnin osalta, jonka mukaan todisteet eivät olleet moniselitteisiä vaan päinvastoin niin täsmällisiä ja yhtäpitäviä, että niiden perusteella voitiin vakuuttua siitä, että kilpailusääntöjä oli rikottu.

Samoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointia, jonka mukaan lausuntoja on pidettävä täsmällisenä todisteena, ei myöskään lähtökohtaisesti voida kyseenalaistaa yhteisöjen tuomioistuimessa.

(ks. 38–40, 56, 64, 65, 100 ja 101 kohta)

2. Koska komissio on onnistunut kokoamaan asiakirjatodisteita väitetystä kilpailusääntöjen rikkomisesta ja koska näitä todisteita on pidettävä riittävinä osoittamaan kilpailua rajoittavan sopimuksen olemassaolo, ei ole tarpeen tutkia, onko rikkomisesta syytetyllä yrityksellä ollut kaupallinen intressi kyseiseen sopimukseen.

Siltä osin kuin erityisesti on kyse kilpailua rajoittavista sopimuksista, jotka ovat kilpailevien yritysten välisten kokousten aiheena, EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rikkominen on kysymyksessä, kun kokousten tarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua ja kun niissä näin pyritään keinotekoisesti järjestämään markkinoiden toimintaa.

Tällaisessa tapauksessa riittää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa. Jos osallistuminen tällaisiin kokouksiin on toteennäytetty, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että se osallistui näihin kokouksiin eri tarkoituksessa kuin ne.

Tämän säännön taustalla on se perustelu, että koska yritys on osallistunut kyseiseen kokoukseen sanoutumatta julkisesti irti sen sisällöstä, se on antanut toisille osallistujille sen vaikutelman, että se hyväksyi sen tuloksen ja noudattaisi sitä.

(ks. 46–48, 58 ja 74 kohta)

3. On tavanomaista, että näihin kilpailunvastaisiin menettelytapoihin ja sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Tästä seuraa, että vaikka komissio löytää asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti taloudellisten toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, nämä ovat normaalisti vain hajanaisia ja vähäisiä, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Vaikka tilanne, jossa vallitsee epätietoisuus, on syyttömyysolettaman periaatteen mukaisesti ratkaistava epäilyksenalaisen yrityksen hyväksi, mikään ei kuitenkaan estä rikkomisen toteamista silloin, kun se on näytetty toteen.

(ks. 51 ja 52 kohta)

4. Kysymys ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perustelujen ristiriitaisuudesta tai puutteellisuudesta on oikeuskysymys, minkä vuoksi se voi sellaisena olla muutoksenhaun kohteena.

(ks. 77 kohta)

5. Yhtiön edustajana toimivan henkilön antama lausunto, jossa myönnetään yhtiön toteuttaman kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolo, merkitsee huomattavia oikeudellisia ja taloudellisia riskejä, minkä vuoksi on erittäin epätodennäköistä, että lausunto annettaisiin ilman, että sen antajalla olisi käytettävissään tietoja, jotka ovat peräisin yhtiön työntekijöiltä, joilla puolestaan on välitön tieto kyseessä olevista tosiseikoista. Näin ollen se, että yhtiön edustajalla itsellään ei ole välitöntä tietoa tosiseikoista, ei vaikuta todistusarvoon, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on voinut tälle lausunnolle antaa.

(ks. 103 kohta)

6. Muutoksenhaun yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion ylimääräisistä perusteluista esitetyt väitteet on heti hylättävä, koska ne eivät voi johtaa tuomion kumoamiseen.

(ks. 106 kohta)

7. Yhteisön oikeuden yleistä periaatetta, joka on saanut vaikutteita Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleesta ja jonka mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja erityisesti oikeutta kohtuullisen ajan kuluessa käytävään oikeudenkäyntiin sovelletaan myös niihin oikeudenkäynteihin, joiden kohteena on komission päätös siitä, että yritykselle määrätään sakkoa kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Käsittelyajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja erityisesti sen perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella sekä kantajan ja toimivaltaisten viranomaisten käyttäytymisen perusteella.

Tältä osin arviointiperusteiden luettelo ei ole tyhjentävä eikä käsittelyajan kohtuullisuuden arviointi edellytä asian olosuhteiden järjestelmällistä tarkastelua kunkin arviointiperusteen valossa, kun menettelyn kesto on perusteltu yhden ainoan arviointiperusteen nojalla. Niinpä asian monitahoisuudella, joka ilmenee siten, että on nostettu useita kanteita, jotka on laadittu eri oikeudenkäyntikielillä, jotka on ollut tutkittava rinnakkain ja jotka ovat edellyttäneet perusteellista tutkimista, voidaan perustella menettelyn ensi näkemältä liian pitkää kestoa.

(ks. 115–117 ja 121 kohta)