Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Euroopan unionin kansalaisuus - Perustamissopimuksen määräykset - Henkilöllinen soveltamisala - Jäsenvaltion kansalainen, joka oleskelee laillisesti toisen jäsenvaltion alueella, kuuluu henkilölliseen soveltamisalaan - Vaikutus - Euroopan unionin kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien nauttiminen - Sellaisen unionin kansalaisen, joka suorittaa yliopisto-opintoja muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalainen hän on, mahdollisuus vedota kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoon

(EY:n perustamissopimuksen 6, 8 ja 8 a artikla (joista on muutettuina tullut EY 12, EY 17 ja EY 18 artikla))

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Jäsenvaltioiden kansalaisten oikeus tulla maahan ja oleskella siellä - Direktiivi 93/96/ETY - Oleskeluluvan myöntämistä koskevat edellytykset - Kansallinen lainsäädäntö, jossa opiskelijoilta, jotka ovat jäsenvaltioiden kansalaisia, vaaditaan määrätty määrä tuloja ja varoja, jotka on näytettävä toteen erityisten asiakirjojen avulla, ei ole sallittu - Vastaanottavan jäsenvaltion mahdollisuus toteuttaa toimenpiteitä sosiaalihuoltoon turvautuneen opiskelijan oleskelun päättämiseksi - Rajat

(Neuvoston direktiivi 93/96/ETY)

3. Yhteisön oikeus - Periaatteet - Yhdenvertainen kohtelu - Kansalaisuuteen perustuva syrjintä - Sosiaalietuus, jolla taataan vähimmäismääräinen toimeentulo - Sellainen kansallinen lainsäädäntö, jossa myönnettäessä tämä etuus ainoastaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta edellytetään, että he kuuluvat asetuksen N:o 1612/68 soveltamisalaan, ei ole sallittu

(EY:n perustamissopimuksen 6 ja 8 artikla (joista on muutettuina tullut EY 12 ja EY 17 artikla); neuvoston asetus N:o 1612/68)

4. Ennakkoratkaisukysymykset - Tulkinta - Tulkintatuomioiden ajalliset vaikutukset - Taannehtiva vaikutus - Yhteisöjen tuomioistuimen tuomion ajallisten vaikutusten rajoittamisen edellytykset - Tuomion taloudellisten seurausten merkitys kyseiselle jäsenvaltiolle ei ole ratkaiseva arviointiperuste

(EY:n perustamissopimuksen 117 artikla (josta on tullut EY 234 artikla))

Tiivistelmä

1. Unionin kansalaisuus on tarkoituksensa puolesta jäsenvaltioiden kansalaisten perustavaa laatua oleva asema, jonka nojalla samassa tilanteessa olevat henkilöt voivat saada osakseen saman oikeudellisen kohtelun kansalaisuudestaan riippumatta, jollei tätä koskevista nimenomaisesti määrätyistä poikkeuksista muuta johdu.

Unionin kansalainen, joka asuu laillisesti vastaanottavan jäsenvaltion alueella, voi vedota perustamissopimuksen 6 artiklaan (josta on muutettuna tullut EY 12 artikla) kaikissa niissä tilanteissa, jotka kuuluvat yhteisön oikeuden asialliseen soveltamisalaan.

Tällaisiin tilanteisiin kuuluvat erityisesti tapaukset, jotka koskevat perustamissopimuksessa taattujen perusvapauksien sekä perustamissopimuksen 8 a artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 18 artikla) myönnetyn vapauden liikkua ja oleskella jäsenvaltion alueella käyttämistä.

Siitä, että unionin kansalainen suorittaa yliopisto-opintoja muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalainen hän on, ei voi siten sellaisenaan seurata, että hän näin ollen menettää mahdollisuutensa vedota perustamissopimuksen 6 artiklassa ilmaistuun periaatteeseen, jonka mukaan kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä. Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella on sisällytetty EY:n perustamissopimukseen unionin kansalaisuus ja lisätty sen kolmannen osan VIII osastoon 3 luku, joka koskee muun muassa koulutusta ja ammatillista koulutusta. Perustamissopimuksen tällä tavoin muutetun sanamuodon perusteella ei voida katsoa, että opiskelijoilta, jotka ovat unionin kansalaisia ja jotka siirtyvät toiseen jäsenvaltioon suorittaakseen siellä opintoja, olisi evätty perustamissopimuksella unionin kansalaisille myönnettyjä oikeuksia. Lisäksi neuvosto on antanut direktiivin 93/96/ETY, jossa säädetään, että jäsenvaltiot myöntävät oleskeluoikeuden kaikille opiskelijoille, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia ja jotka täyttävät tietyt edellytykset.

( ks. 31-33 ja 35-36 kohta )

2. Opiskelijoiden oleskeluoikeudesta annetun direktiivin 93/96/ETY 1 artiklassa ei edellytetä oleskeluluvan myöntämiseksi tietyn suuruisia varoja eikä sitä, että näiden olemassaolo pitäisi näyttää toteen erityisten asiakirjojen avulla. Siinä on kysymys ainoastaan ilmoituksesta taikka muusta vastaavasta tavasta, jolla opiskelija voi vakuuttaa kyseessä olevalle kansalliselle viranomaiselle, että hänellä on käytettävissään itseään sekä tarvittaessa puolisoaan ja lapsiaan varten varoja, jotta he eivät joutuisi oleskeluaikanaan turvautumaan vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään.

Tämä tulkinta ei kuitenkaan poista mahdollisuutta, että vastaanottava jäsenvaltio katsoo, että sosiaalihuoltoon turvautunut opiskelija ei enää täytä oleskelulupansa myöntämisedellytyksiä, ja että kyseinen jäsenvaltio joko toteuttaa yhteisön oikeudessa tämän osalta asetetuissa rajoissa toimenpiteitä tällaisen henkilön oleskeluluvan päättämiseksi tai päättää olla jatkamatta sitä. Tällaisista toimenpiteistä ei kuitenkaan missään tapauksessa saa tulla automaattista seurausta sille, että opiskelija, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, turvautuu vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään.

Direktiivissä 93/96/ETY, samoin kuin myös oleskeluoikeudesta annetussa direktiivissä 90/364/ETY ja ammattitoimintansa lopettaneiden työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien oleskeluoikeudesta annetussa direktiivissä 90/365/ETY, hyväksytään tietty tämän jäsenvaltion kansalaisten taloudellinen solidaarisuus muiden jäsenvaltioiden kansalaisia kohtaan, erityisesti jos oleskeluluvan saaneelle henkilölle aiheutuvat vaikeudet ovat luonteeltaan väliaikaisia. Lisäksi opiskelijan taloudellinen tilanne voi vaihdella ajan kuluessa hänen tahdostaan riippumattomien seikkojen vuoksi. Hänen ilmoituksensa todenperäisyyttä voidaan näin ollen arvioida ainoastaan sen antamisajankohdan perusteella.

( ks. 40 ja 42-45 kohta )

3. Perustamissopimuksen 6 ja 8 artiklan (joista on muutettuina tullut EY 12 ja EY 17 artikla) vastaista on, että myönnettäessä oikeus vähimmäismääräisen toimeentulotuen kaltaisiin, vakuutusmaksuihin perustumattomasta järjestelmästä saataviin sosiaalietuuksiin, vastaanottavassa jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevilta muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta edellytetään, että he kuuluvat työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annetun asetuksen N:o 1612/68 soveltamisalaan, vaikka mitään tällaista edellytystä ei sovelleta vastaanottavan jäsenvaltion omiin kansalaisiin.

( ks. 46 kohta sekä tuomiolauselma )

4. Tulkinta, jonka yhteisöjen tuomioistuin antaa jostain yhteisön oikeuden säännöksestä tai määräyksestä, ainoastaan selventää ja täsmentää säännöksen tai määräyksen merkitystä ja soveltamisalaa sellaisena kuin säännöstä tai määräystä olisi pitänyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulohetkestä lähtien. Yhteisöjen tuomioistuin voi vain poikkeustapauksissa, yhteisön oikeusjärjestykseen erottamattomasti kuuluvaa yleistä oikeusvarmuuden periaatetta soveltaen, ryhtyä rajoittamaan kaikkien asianomaisten henkilöiden mahdollisuutta vedota sen tulkitsemaan oikeussääntöön vilpittömässä mielessä perustettujen oikeussuhteiden pätevyyden kyseenalaistamiseksi. Ennakkoratkaisupyyntöön annetusta tuomiosta jäsenvaltiolle mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset seuraukset eivät sellaisenaan oikeuta rajoittamaan tämän tuomion ajallisia vaikutuksia.

( ks. 50-52 kohta )