Euroopan unionin johdettu oikeus

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJOISTA:

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 288 artikla

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 289 artikla

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artikla

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 291 artikla

SEUT-SOPIMUKSEN 288, 289, 290 JA 291 ARTIKLAN TARKOITUS

Euroopan unionin (EU) johdettu oikeus on lainsäädäntö, joka perustuu EU:n perussopimuksiin. Tämä erottaa sen EU:n primaarioikeudesta, joka koostuu pääasiassa perussopimuksista, erityisesti Rooman sopimuksesta (ks. tiivistelmä), josta tuli Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT) (ks. tiivistelmä), Euroopan unionista tehdystä sopimuksesta (ks. tiivistelmä), joka perustuu Maastrichtin sopimukseen (ks. tiivistelmä), ja Euratomin perustamissopimuksesta (ks. tiivistelmä). Primaarioikeudessa säädetään toimivallan ja vastuun jakautumisesta EU:n ja EU:n jäsenvaltioiden välillä sekä oikeudellisista puitteista, joissa EU:n toimielimet laativat ja panevat täytäntöön politiikkoja.

Lissabonin sopimuksella (ks. tiivistelmä) tarkistettiin EU:n säädöstyyppejä. EU:n toimielimillä on käytössään viisi erityyppistä säädöstä.

• SEUT-sopimuksen 288 artiklassa luetellaan viisi erityyppistä säädöstä, jotka EU:n toimielimet voivat hyväksyä.
• Sen 289 artiklassa erotetaan toisistaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset ja muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset sekä tavallinen lainsäätämisjärjestys ja erityinen lainsäätämisjärjestys.
• SEUT-sopimuksen 290 artiklassa annetaan Euroopan komissiolle mahdollisuus hyväksyä uudenlaisia säädöksiä, joita kutsutaan delegoiduiksi säädöksiksi.
• Sen 291 artiklassa annetaan komissiolle ja erityistapauksissa Euroopan unionin neuvostolle valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

EU:n säädökset ja säädöstyypit

SEUT-sopimuksen 288 artiklan nojalla Euroopan toimielimet voivat hyväksyä viiden tyyppisiä säädöksiä

• asetuksen
• direktiivin
• päätöksen
• suosituksen
• lausunnon.

Asetukset, direktiivit ja päätökset ovat oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä. Jos ne hyväksytään 289 artiklan mukaisessa lainsäätämisjärjestyksessä, niitä pidetään lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävinä säädöksinä. Päätös voidaan osoittaa yhdelle tai usealle vastaanottajalle (jäsenvaltiot, luonnolliset tai oikeushenkilöt). On olemassa myös päätöksiä, joita ei ole tarkoitettu tietylle vastaanottajalle, erityisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla.

Suositukset ja lausunnot ovat muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä ei-sitovia säädöksiä.

On myös säädöksiä, joita ei ole lueteltu SEUT-sopimuksen 288 artiklassa.

• Joitakin aiempiin perussopimuksiin perustuvia erityissäädöksiä esimerkiksi rikosasioihin, vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa, ”puitepäätöksiä”, sovelletaan edelleen (ne hyväksyttiin ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, kun rikosasioissa tehtävällä oikeudellisella ja poliisiyhteistyöllä oli erityinen asema).
• ”Ei-normatiivisia säädöksiä” ovat toimielinten väliset sopimukset (esim. talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta (ks. tiivistelmä) ja työjärjestykset (esim. Euroopan parlamentin työjärjestys (ks. tiivistelmä) ja komission työjärjestys (ks. tiivistelmä)), jotka ovat oikeudellisesti sitovia säädöksiä, sekä päätöslauselmat ja päätelmät, joilla ei ole oikeusvaikutuksia. Ne mainitaan EU:n perussopimusten muissa artikloissa, tai ne johtuvat EU:n toimielinten käytännöistä.

Johdetun oikeuden oikeudellinen muoto

• EU:n toimielimet voivat valita säädöstyypin, jonka ne katsovat soveltuvan parhaiten politiikkansa täytäntöönpanoon.
• Koska EU:lla on kuitenkin vain perussopimuksissa sille myönnetyt toimivaltuudet, kaikissa säädöksissä on mainittava oikeudellinen perusta alalla, jolla EU:n toimielimet toteuttavat toimia.
• Lisäksi SEUT-sopimuksen 296 artiklan mukaisesti säädöksissä on oltava johdanto-osan viitekappaleita (joiden alussa on ilmaus ”ottaa huomioon”) ja perustelukappaleita (joiden alussa on ilmaus ”sekä katsoo seuraavaa”) viittauksena niiden oikeusperustaan.
• SEUT-sopimuksen 297 artiklassa määrätyin edellytyksin säädökset julkaistaan joko Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai niistä ilmoitetaan vastaanottajille. Jos ne julkaistaan, ne voivat tulla voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä niiden julkaisemisesta, jollei niissä toisin mainita. Muut säädökset, joille on osoitettu vastaanottaja, annetaan tiedoksi niille, joille ne on osoitettu, ja ne tulevat voimaan, kun ne on annettu tiedoksi.
• Monissa tapauksissa niiden lainmukaisuus voidaan riitauttaa Euroopan unionin tuomioistuimessa kumoamiskanteella (SEUT-sopimuksen 263 artiklan nojalla). Tätä ei kuitenkaan sovelleta suosituksiin ja lausuntoihin.

Delegoidut säädökset

• SEUT-sopimuksen 290 artiklassa määrätään, että unionin lainsäätäjä (yleisimmin Euroopan parlamentti ja neuvosto) voi delegoida komissiolle valtuuden hyväksyä muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan muita kuin säädöksen keskeisiä osia. Tämän ansiosta lainsäätäjä voi keskittyä politiikan määrittelyyn ja tavoitteisiin menemättä liiaksi teknisiin yksityiskohtiin.
• Delegoitujen säädösten antamisvallan siirtäminen voi kuitenkin tapahtua vain hyvin tiukkoja sääntöjä noudattaen. Vain komissio voidaan valtuuttaa hyväksymään delegoituja säädöksiä. Lisäksi aihealueen keskeisiin kysymyksiin ei voi soveltaa säädösvallan siirtoa. Myös säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, laajuus ja kesto on määritettävä säädöksissä. Lopuksi lainsäätäjän on asetettava selkeät ehdot, joiden rajoissa säädösvallan siirto voi tapahtua. Parlamentti ja neuvosto voivat käyttää oikeutta peruuttaa siirto tai ilmaista vastalauseen delegoitua säädöstä koskien.
• Tätä menettelytapaa käytetään yleisesti monilla alueilla, kuten sisämarkkinat, maatalous, ympäristö, kuluttajansuoja, liikenne sekä oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasiat.

Täytäntöönpanosäädökset

• EU:n lainsäädännön täytäntöönpano EU-maiden alueella kuuluu etupäässä kunkin jäsenvaltion tehtäviin. Jotkin laillisesti velvoittavat EU:n säädökset edellyttävät kuitenkin yhdenmukaista täytäntöönpanoa kaikkialla EU:ssa. Näissä tapauksissa komissio tai tietyissä, asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 24 ja 26 artiklassa määrätyissä tapauksissa neuvosto valtuutetaan hyväksymään täytäntöönpanosäädökset (SEUT-sopimuksen 291 artikla).
• Asetuksessa (EU) N:o 182/2011 vahvistetaan säännöt ja yleiset periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (ks. tiivistelmä). Valvonnassa käytetään EU-terminologiassa komitologiana tunnettua menettelyä, jossa jäsenvaltioiden edustajista koostuvat komiteat avustavat komissiota ja joiden puheenjohtajana toimii komission edustaja. Puheenjohtaja toimittaa komitealle ehdotukset täytäntöönpanosäädöksiksi.

TAUSTAA

Lisätietoja:

• EU:n lainsäädäntö (Europa).

ASIAKIRJAT

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – kuudes osa – Institutionaaliset ja varainhoitoa koskevat määräykset – I osasto – Institutionaaliset määräykset – 2 luku – Unionin säädökset, hyväksymismenettelyt ja muita määräyksiä – 1 jakso – Unionin säädökset – 288 artikla (aiempi SEU-sopimuksen 249 artikla (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 171–172)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – kuudes osa – Institutionaaliset ja varainhoitoa koskevat määräykset – I osasto – Institutionaaliset määräykset – 2 luku – Unionin säädökset, hyväksymismenettelyt ja muita määräyksiä – 1 jakso – Unionin säädökset – 289 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 172)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – kuudes osa – Institutionaaliset ja varainhoitoa koskevat määräykset – I osasto – Institutionaaliset määräykset – 2 luku – Unionin säädökset, hyväksymismenettelyt ja muita määräyksiä – 1 jakso – Unionin säädökset – 290 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 172)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – kuudes osa – Institutionaaliset ja varainhoitoa koskevat määräykset – I osasto – Institutionaaliset määräykset – 2 luku – Unionin säädökset, hyväksymismenettelyt ja muita määräyksiä – 1 jakso – Unionin säädökset – 291 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 173)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus, tehty 16 päivänä joulukuuta 2020, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi (EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28–46)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13–18)

Eurooppa-neuvoston päätös 2009/882/EU, tehty 1 päivänä joulukuuta 2009, Eurooppa-neuvoston työjärjestyksen hyväksymisestä (EUVL L 315, 2.12.2009, s. 51)

Viimeisin päivitys: 02.12.2021