Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan toissijaisuusperiaate. Tämä periaate on olennainen Euroopan unionin (EU) toiminnan ja erityisesti EU:n päätöksenteon kannalta. Se määrittää erityisesti, milloin EU:lla on toimivalta antaa lainsäädäntöä. Toissijaisuusperiaatteen ohella EU:n päätöksenteon kannalta kahtena keskeisenä periaatteena pidetään myös annetun toimivallan periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.
Lissabonin sopimuksessa tarkistettiin toissijaisuusperiaatetta (joka otettiin alun perin käyttöön Maastrichtin sopimuksella) ottamalla käyttöön valvontamekanismeja periaatteen soveltamisen seuraamiseksi:
- Pöytäkirja (N:o 2) toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta, jossa määritellään myös toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpano
- Pöytäkirja (N:o 1) kansallisten parlamenttien roolista EU:n päätöksenteossa.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Toissijaisuusperiaatteen määrittely

Toissijaisuusperiaatteen tarkoituksena on määritellä kaikkein tarkoituksenmukaisin toiminnan taso EU:n ja EU:n jäsenvaltioiden jaetun toimivallan piiriin kuuluvilla aloilla. Kyseeseen voivat tulla EU:n, kansallisen tai paikallisen tason toimet. Kaikissa tapauksissa EU voi toteuttaa toimia vain, jos se pystyy toimimaan tehokkaammin kuin jäsenvaltiot omilla kansallisilla tai paikallisilla tasoillaan.
Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta tehdyssä pöytäkirjassa (N:o 2) vahvistetaan seuraavat kolme perustetta, joiden tarkoituksena on määrittää EU:n tasolla toteutettavien toimien aiheellisuus:
- Liittyykö toimiin ylikansallisia näkökohtia, joita jäsenvaltiot eivät itse pysty ratkaisemaan?
- Olisivatko kansalliset toimet tai niiden toteuttamatta jättäminen vastoin perussopimuksen määräyksiä?
- Olisiko EU:n tason toimien toteuttamisesta selvää etua?
Toissijaisuusperiaatteen tavoitteena on myös lähentää EU:ta ja sen kansalaisia varmistamalla, että paikallisen tason toimia toteutetaan tarpeen mukaan.

Täydentävyys annetun toimivallan periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kanssa

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määritellään EU:n ja sen jäsenvaltioiden välinen toimivallan jako. Siinä viitataan ensinnäkin annetun toimivallan periaatteeseen, jonka mukaan EU:lla on vain ne toimivaltuudet, jotka perussopimukset sille antavat.
Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate ovat erottamaton osa annetun toimivallan periaatetta. Ne ratkaisevat, missä määrin EU voi käyttää sille perussopimuksissa annettua toimivaltaa.
Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti keinot, joita EU käyttää perussopimuksissa määrättyjen tavoitteiden toteuttamiseksi, eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Näin ollen EU voi toteuttaa toimia tietyllä politiikanalalla vain, jos
- se toimii EU:lle perussopimuksissa myönnetyn toimivallan rajoissa (annetun toimivallan periaate)
- perussopimuksissa määrätyt tavoitteet voidaan EU:n ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan piiriin kuuluvilla aloilla saavuttaa parhaiten EU:n tason toimilla (toissijaisuusperiaate)
- toiminnan sisältö ja muoto eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen perussopimuksissa määrättyjen tavoitteiden saavuttamiseksi (suhteellisuusperiaate).

Toissijaisuusperiaatteen seuranta

Lissabonin sopimuksella uudistettiin edellä mainittua käytäntöä valvonnan parantamiseksi ja tehostamiseksi.

Mekanismeja toissijaisuusperiaatteen seuraamiseksi otettiin käyttöön toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta tehdyssä pöytäkirjassa (N:o 2) ja kansallisten parlamenttien asemasta EU:ssa tehdyssä pöytäkirjassa (N:o 1).
Alun perin Amsterdamin sopimuksella käyttöön otetussa pöytäkirjassa (N:o 2) määrätään tiettyjen velvoitteiden noudattamisesta varsinaisen lainsäädännön laadinnan aikana. Ennen säädösten ehdottamista Euroopan komission on näin ollen – poikkeuksellisen kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta – kuultava laajasti eri tahoja ja tarvittaessa otettava huomioon suunnitellun toiminnan alueelliset ja paikalliset ulottuvuudet. Kuulemisten avulla komissio voi hankkia kansallisten ja paikallisten elinten sekä kansalaisyhteiskunnan lausuntoja säädösehdotuksen aiheellisuudesta etenkin toissijaisuusperiaatteen kannalta.
Pöytäkirjassa komissio velvoitetaan myös liittämään säädösluonnoksiin yksityiskohtainen selvitys, jossa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen näytetään toteen.

Pöytäkirjan (N:o 1) nojalla Lissabonin sopimuksella lisätään uudistus, jossa kansalliset parlamentit liitetään tiiviisti toissijaisuusperiaatteen valvontaan. Kansalliset parlamentit harjoittavat seuraavaa kaksinkertaista valvontaa:

Parlamenteilla on oikeus vastustaa säädösehdotuksia niiden laadinnan aikana. Näin ollen parlamentit voivat hylätä komissiolle esitetyn lainsäädäntöehdotuksen, jos ne katsovat, että toissijaisuusperiaatetta ei ole noudatettu.
Ne voivat riitauttaa säädöksen Euroopan unionin tuomioistuimessa, jos säädös ei parlamenttien mielestä ole toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Lissabonin sopimuksella myös Euroopan alueiden komitea liitetään toissijaisuusperiaatteen valvontaan. Kansallisten parlamenttien tavoin myös komitea voi riitauttaa EU:n tuomioistuimessa säädöksen, joka ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Komissio laatii vuosittain kertomuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta ja suhteista kansallisiin parlamentteihin. Se myös julkaisee osana paremman sääntelyn aloitteen täytäntöönpanoa vuosikertomukset toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista.

ASIAKIRJAT

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – I osasto – Yhteiset määräykset – 5 artikla (aiempi SEU-sopimuksen 5 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 18).

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Pöytäkirja (N:o 2) toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta (EUVL L 202, 7.6.2016, s. 206–209).

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Pöytäkirja (N:o 1) kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa (EUVL L 202, 7.6.2016, s. 203–205).

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission kertomus: Vuosikertomus 2020 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta ja suhteista kansallisiin parlamentteihin (COM(2021) 417 final, 23.7.2021).

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015) 215 final, 19.5.2015).

Viimeisin päivitys: 17.05.2024

Top