Kansalliset parlamentit ja EU:n päätöksenteko

Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille annettiin Lissabonin sopimuksen nojalla useita uusia oikeuksia ja valtuuksia.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 12 artiklassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) pöytäkirjassa N:o 1 kansallisille parlamenteille annetaan oikeus saada tietoa suoraan EU:n toimielimiltä muun muassa lainsäädäntöohjelmista, tausta-asiakirjoista ja Euroopan unionin neuvoston pöytäkirjoista EU:n säädösten lisäksi.

SEU-sopimuksen 5 artiklassa ja SEUT-sopimuksen pöytäkirjassa N:o 2 niille annetaan oikeus vastustaa EU:n ehdotuksia toissijaisuusperiaatteen perusteella. Jos kansalliset parlamentit katsovat, että Euroopan komission ehdottamat säädökset eivät ole toissijaisuusperiaatteen mukaisia, niillä on oikeus lähettää komissiolle perusteltu lausunto kahdeksan viikon kuluessa säädösehdotuksen toimittamisesta kaikilla EU:n virallisilla kielillä.

Kunkin jäsenvaltion kansallisella parlamentilla on kaksi ääntä. Jos komissio saa perusteltuja lausuntoja, jotka edustavat vähintään kolmasosaa kansallisten parlamenttien äänimäärästä (tai neljäsosaa, jos kyse on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevista ehdotuksista), sen on tarkasteltava ehdotustaan uudelleen ja päätettävä, pidetäänkö se voimassa, muutetaanko sitä vai perutaanko se. Sen on sen jälkeen perusteltava päätöksensä. Tätä järjestelmää kutsutaan keltaisen kortin menettelyksi.

Jos komissio saa perusteltuja lausuntoja, jotka edustavat enemmistöä kansallisten parlamenttien äänimäärästä, ja ehdotus kuuluu tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin, komission on tarkasteltava ehdotustaan uudelleen ja päätettävä, pidetäänkö se voimassa, muutetaanko sitä vai perutaanko se. Jos komissio päättää pitää ehdotuksen voimassa, sen on perusteltava päätöksensä Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja selitettävä, miksi ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen. Tätä menettelyä kutsutaan oranssin kortin menettelyksi. Jos enemmistö Euroopan parlamentin jäsenistä tai 55 prosenttia neuvoston jäsenistä katsoo, että ehdotus ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen, ehdotus hylätään.

SEUT-sopimuksen 70 artiklan mukaan kansallisille parlamenteille on tiedotettava vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan jäsenvaltioiden politiikan täytäntöönpanon arviointijärjestelmästä. SEUT-sopimuksen 85 ja 88 artiklan nojalla ne voivat valvoa Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston ja Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston toimintaa.

Perussopimuksissa sallitaan yleisten ja erityisten siirtymälausekkeiden käyttö. Niiden avulla voidaan siirtyä neuvostossa yksimielisyysvaatimuksesta määräenemmistöäänestykseen tai erityisestä lainsäätämisjärjestyksestä tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen. Esimerkkinä voidaan mainita SEUT-sopimuksen 81 artikla. Tällaisia muutoksia koskevista ehdotuksista on ilmoitettava kansallisille parlamenteille, jotka voivat vastustaa ehdotusta kuuden kuukauden kuluessa.

KS. MYÖS

• Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue
• Euroopan unionin neuvosto
• Eurojust
• Euroopan komissio
• Euroopan parlamentti
• Euroopan unioni
• Euroopan unionin toimielimet
• Europol (Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto)
• Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
• Jäsenvaltiot
• Tavallinen lainsäätämismenettely (yhteispäätösmenettely)
• Määräenemmistö
• Erityinen lainsäätämisjärjestys
• Toissijaisuus
• Neuvoston työskentelyn avoimuus
• Yksimielisyys
• Lissabonin sopimus (tiivistelmä)
• Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (tiivistelmä)
• Euroopan unionista tehty sopimus (tiivistelmä)
• Kansallisten parlamenttien lausunnot ja komission vastaukset – verkkosivusto (Euroopan komissio)
• Suhteet kansallisiin parlamentteihin – verkkosivusto (Euroopan parlamentti).