Lainsäädäntöehdotukset

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklassa säädetään Euroopan komission tehtävistä ja tehtävistä. Sen toisessa kohdassa todetaan nimenomaisesti, että ”lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä unionin säädös voidaan antaa ainoastaan komission ehdotuksesta, jollei perussopimuksissa toisin määrätä”. Tämä aloiteoikeus antaa komissiolle huomattavan vallan muotoilla EU:n politiikkaa ja lainsäädäntöä. Kuten perustamissopimuksen artiklasta käy ilmi, komissiolla ei kuitenkaan ole yksinoikeutta tehdä lainsäädäntöehdotuksia.

Euroopan parlamentti voi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan nojalla ja ”jäsentensä enemmistöllä pyytää komissiota tekemään sille aiheellisia ehdotuksia asioista, joissa se katsoo, että on valmisteltava unionin säädös perussopimusten panemiseksi täytäntöön”. Perussopimuksissa määrätään myös tapauksista, joissa parlamentilla on suora aloiteoikeus: päätökset, jotka liittyvät sen omaan kokoonpanoon (SEU-sopimuksen 14 artikla), jäsenten valitsemista koskeviin määräyksiin (SEUT-sopimuksen 223 artiklan 1 kohta), jäsentensä tehtävien hoitamista koskeviin yleisiin ehtoihin (SEUT-sopimuksen 223 artiklan 2 kohta), tutkintaoikeuden käyttöä koskeviin sääntöihin (SEUT-sopimuksen 226 artikla) sekä oikeusasiamiehen toimintaa koskeviin asetuksiin ja yleisiin ehtoihin (SEUT-sopimuksen 228 artikla).

Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa voidaan kehottaa komissiota laatimaan poliittisia ehdotuksia.

SEUT-sopimuksen 241 artiklan nojalla Euroopan unionin neuvosto, ”joka tekee ratkaisunsa yksinkertaisella enemmistöllä, voi pyytää komissiolta tutkimuksia, joita se pitää yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi tarpeellisina, ja se voi pyytää komissiota tekemään sille aiheellisia ehdotuksia”.

SEU-sopimuksen 11 artiklan ja SEUT-sopimuksen 24 artiklan mukaan kansalaiset voivat kansalaisaloitteen avulla pyytää komissiota esittämään ehdotuksia, joista he katsovat, että EU:n lainsäädäntöä olisi hyväksyttävä. Kun aloite on saanut miljoona allekirjoitusta vähintään seitsemästä EU:n jäsenvaltiosta (jokaisella maalla on vähimmäisraja), komission on päätettävä, mihin toimiin – jos mihinkään – se ryhtyy.

Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen yhteydessä lainsäädäntöehdotuksia voivat tehdä myös seuraavat:

neljännes jäsenvaltioista (SEUT-sopimuksen 76 artiklan nojalla),
unionin tuomioistuin (SEUT-sopimuksen 257 artiklan nojalla) ja
Euroopan keskuspankki (pöytäkirjassa N:o 4 olevan 40 artiklan mukaisesti).

Lainsäädäntöehdotusten hyväksymisessä käytettävä lainsäädäntöprosessi (tavallinen lainsäätämisjärjestys tai erityinen lainsäätämisjärjestys) määräytyy lain oikeusperustana olevan perustamissopimuksen artiklan mukaan.

KS. MYÖS

Top

Choose the experimental features you want to try

Lainsäädäntöehdotukset