Ekotuotemerkki

KEY POINTS

• Euroopan unionin ympäristömerkki voidaan myöntää tuotteille ja palveluille, joilla on saman tuoteryhmän muihin tuotteisiin verrattuna pienimmät ympäristövaikutukset. Merkin myöntämisperusteet perustuvat tieteelliseen näyttöön, joka koskee tuotteiden koko elinkaarta niiden suunnittelusta hävittämiseen.
• Ympäristömerkki voidaan myöntää tavaroille ja palveluille, joita jaellaan, kulutetaan tai käytetään EU:n markkinoilla joko maksua vastaan tai maksutta sillä ehdolla, että ekologiset perusteet on selkeästi vahvistettu. Sitä ei myönnetä ihmisille tarkoitettuihin lääkkeisiin, eläinlääkkeisiin eikä lääkinnällisiin laitteisiin.
• Järjestelmä perustettiin asetuksella (ETY) N:o 880/92, ja sitä on muutettu asetuksella (EY) N:o 1980/2000. Asetuksen (EY) N:o 66/2010 tarkoituksena on parantaa ympäristömerkin myöntämistä, käyttöä ja toimintaa koskevia sääntöjä.

Myöntämisperusteet

• Ympäristömerkkiä myönnettäessä on otettava huomioon EU:n ympäristöpoliittiset ja eettiset tavoitteet. Se edistää myös EU:n siirtymistä kiertotalouteen tukemalla sekä kestävää tuotantoa että kestävää kulutusta. Huomioon on otettava erityisesti seuraavat näkökohdat:
  • tuotteiden ja palvelujen vaikutus ilmastonmuutokseen, luontoon ja biologiseen monimuotoisuuteen, energian ja luonnonvarojen kulutukseen, jätteen syntymiseen, ympäristön pilaantumiseen ja vaarallisten aineiden päästöihin ympäristöön
  • vaarallisten aineiden korvaaminen turvallisemmilla aineilla
  • tuotteiden kestävyys ja uudelleenkäytettävyys
  • lopullinen ympäristövaikutus, mukaan luettuna vaikutus kuluttajien terveyteen ja turvallisuuteen
  • kansainvälisten työnormien ja muiden sosiaalisten ja eettisten normien noudattaminen
  • muita kansallisia tai alueellisia ympäristömerkkejä varten vahvistettujen perusteiden huomioon ottaminen
  • eläinkokeiden vähentäminen.
• Ympäristömerkkiä ei voida myöntää tuotteille, jotka sisältävät asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 myrkyllisiksi, ympäristölle vaarallisiksi, syöpää aiheuttaviksi tai perimää vaurioittaviksi luokiteltuja aineita, tai aineita, joihin sovelletaan kemikaalien hallinnoinnin sääntelykehystä.

Toimivaltaiset elimet

• EU-maiden on nimettävä yksi tai useampi elin, joka vastaa merkintäprosessista kansallisella tasolla. Kyseisten elinten toiminnan on oltava avointa ja mahdollistettava kaikkien sidosryhmien osallistuminen.
• Näiden elinten on muun muassa tarkistettava säännöllisesti, että tuote täyttää ympäristömerkin myöntämisperusteet. Niillä on valtuudet ottaa vastaan valituksia, informoida kansalaisia, valvoa valheellisia mainoksia tai asettaa tuotteille kieltoja.

Ympäristömerkin myöntämisprosessi ja käyttäminen

• Talouden toimijat voivat hakea ympäristömerkkiä seuraavilta tahoilta:
  • yhdeltä tai useammalta EU-maalta, jotka toimittavat hakemuksen toimivaltaiselle kansalliselle elimelle
  • EU:n ulkopuoliselta valtiolta, joka toimittaa hakemuksen EU-maalle, jossa tuotetta markkinoidaan.
• Jos tuotteet täyttävät ympäristömerkin myöntämisperusteet, toimivaltainen elin tekee toimijan kanssa sopimuksen, jossa vahvistetaan merkin käyttö- ja peruuttamisehdot. Tämän jälkeen toimija voi varustaa tuotteensa ympäristömerkin logolla. Ympäristömerkin käytöstä on maksettava hakemus- ja vuosimaksu.
• Euroopan komissio laatii luettelon tuotteista, joille ympäristömerkki on myönnetty.

Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunta (EUEB)

Komissioon vuonna 2010 antamalla päätöksellä (päätös 2010/709/EU) perustetaan EUEB. Sen jäsenet nimittää komissio. Se koostuu EU-maiden ja Euroopan talousalueen (ETA) edustajista, minkä lisäksi siellä on edustajia joistain eurooppalaisista järjestöistä, jotka edustavat muun muassa kuluttajia, elinkeinoelämää ja ympäristöasioita. Komissio kuulee EUEB:tä laatiessaan tai tarkistaessaan ympäristömerkin myöntämisperusteita ja -vaatimuksia.

Ekologiset myöntämisperusteet

• Komissio on hyväksynyt päätöksiä, jotka muodostavat ekologiset arviointiperusteet Euroopan unionin ympäristömerkin myöntämiseksi erityyppisille tuotteille. Näistä monen voimassaoloaika päättyi joulukuussa 2016.
• Komissio on hyväksynyt asetuksen asetuksen (EU) N:o 782/2013, joka korvaa asetuksen (EY) N:o 66/2010 liitteen III, muuttaakseen suurimpia sallittuja maksuja, joilla rahoitetaan tuotevalmistajien tekemien ympäristömerkkipyyntöjen arviointi ja käsittely.