22.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 318/19

1)

Energian loppukäytön tehostaminen on olennaisen tärkeää ympäristön suojelemiseksi, energiatarpeen vähentämiseksi ja Kiotossa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä asiassa energiatehokkuus- ja energiapalvelumarkkinoiden kehittämisellä on tärkeä panos.

2)

Euroopan alue- ja paikallisyhteisöt ovat jo vuosien ajan olleet energiansäästön edelläkävijöitä, esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen käytössä ja älykkäiden energiajärjestelmien kokeilussa.

3)

Lukuisat eurooppalaiset paikallis- ja alueyhteisöt ovat sitoutuneet Kioton tavoitteiden täyttämiseen.

4)

Energiasäästön on ensiksi juurruttava kansalaisten tietoisuuteen, minkä saavuttamisessa paikallis- ja alueyhteisöillä voi kansalaista lähinnä olevana poliittisena tasona olla merkittävä rooli. Euroopan unionin on tarjottava tätä varten riittävä liikkumavara,

1.1

yhtyy Euroopan komission käsitykseen siitä, että energian loppukäytön tehokkuuden lisääminen on tärkeä tavoite. Komitea pitää tervetulleena komission aikomusta osallistua energiatehokkuus- ja energiapalvelumarkkinoiden kehittämiseen. Myös alueiden komitea pitää energiatehokkuus- ja energiapalvelumarkkinoiden vahvistamista tarpeellisena, koska siten voidaan vähentää päästöjä ja edistää kestävää kehitystä.

1.2

pitää ehdotettua direktiiviä periaatteessa oikeana lähestymistapana mainitun tavoitteen saavuttamiseksi.

1.3

antaa varauksettoman tukensa asetetulle ilmastonsuojelutavoitteelle ja siitä aiheutuvan päästöjen vähentämisvelvoitteen noudattamiselle. Myös jäsenvaltioissa, alueilla ja kunnissa on jo olemassa lukuisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on kyseisen velvoitteen täyttäminen (vrt. esimerkiksi Saksan energiansäästölaki, jonka Saksan liittopäivät hyväksyi 1. huhtikuuta 2004). Tähän kuuluvat myös pyrkimykset energiatehokkuuden parantamiseksi kaikilla käyttöaloilla.

1.4

katsoo, että energiatehokkuustoimet (loppukäyttäjien tekemät energiasäästöt, energia-palveluiden tarjonta jne.) tulisi toteuttaa kilpailulle avoimien markkinoiden puitteissa. Samalla on painotettava julkisen palvelun vahvistamisen asettamista etusijalle, jotta se voisi jatkossakin huolehtia laatuun, turvallisuuteen ja saatavuuteen liittyvistä vastuualueistaan.

1.5

pitää selvänä, että on luotava oikea toimintaympäristö, jotta loppukäyttäjien energiankäytön tehokkuutta voidaan parantaa huomattavasti. Tämä voidaan parhaiden saavuttaa kannustamalla ja lisäämällä soveltuvien tekniikoiden ja menetelmien kysyntää. Komitea pitää ongelmallisena ehdotusta, jonka mukaan sen sijasta velvoitettaisiin yritykset tarjoamaan niitä. Siinä tapauksessa yritysten olisi pidettävä varastoissa sellaisia menetelmiä ja tekniikoita, joita kukaan ei ole velvoitettu ostamaan, minkä seurauksena tuotteen kuluttajahinta nousee.

1.6

pitää ehdotettua direktiiviä niiltä osin järjestelmän vastaisena, joissa jätetään huomiotta energian sisämarkkinoiden oleellisia rakenteita. Komission ehdotus sisältää jäsenvaltioiden velvoitteen varmistaa, että vähittäismyyjät tai jakelijat tarjoavat kaikilla loppukäyttöaloilla energiapalveluja ja energiatehokkuustoimia osittain ilmaiseksi. Avoimilla markkinoilla tarjontaa on kuitenkin hyvin vaikea ohjata. Lisäksi asianomaiset markkinatoimijat, kuten eriytetyt energianjakeluyritykset ja vasta markkinoille pyrkivät energiakauppiaat ovat liian erilaisia, jotta niihin voitaisiin kohdistaa samoja tai verrannollisia sääntelypyrkimyksiä.

1.7

katsoo, että siirtoverkonhaltijoiden velvoite tarjota ja toimittaa energiapalveluita loppukäyttäjille rikkoo sisämarkkinadirektiiviä vastaan.

1.8

ei pidä uusien hallinnollisten rakenteiden luomista ja erittäin suuren taakan aiheuttavien seuranta- ja tarkistustoimien edellyttämistä täysin soveltuvana keinona energian loppukäytön tehokkuuden lisäämiseksi ja energiatehokkuus- ja energiapalvelumarkkinoiden kehityksen edistämiseksi. Jäsenvaltioille tulisi antaa mahdollisuus käyttää olemassa olevia elimiä kyseisten tehtävien suorittamiseen. Ehdotetun direktiivin mukaan energiansäästön saavuttamiseksi toteutetuista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset eivät saa olla niistä koituvia etuja suuremmat. Koska kuitenkin jää epäselväksi, millä tavoin tämä kustannustehokkuusanalyysi on tarkoitus toteuttaa, velvoite jää pelkäksi ohjelmakohdaksi ilman käytännön merkitystä. Tästä seuraa, että kustannukset voivat kehittyä täysin epäsuhtaisesti hyötyyn verrattuna. Näin ollen on pelättävissä, että ehdotetun direktiivin 10 artiklan b alakohdassa sallittu tiettyjen kustannusten siirto tulee jakelutariffien kautta loppukäyttäjien maksettavaksi.

1.9

korostaa, että yhtenäinen yhden prosentin säästötavoite kaikille jäsenvaltioille ei saa aiheuttaa kilpailunvääristymiä, koska jo korkean tehokkuustason saavuttaneet valtiot voivat lisätä tehokkuutta entisestään vain suhteellisen suurin kustannuksin. On varmistettava, että jäsenvaltioiden aiemmin toteuttamat toimet otetaan asianmukaisesti huomioon. Ehdotetun direktiivin liitteessä I esitetty menettely, joka koskee jäsenvaltioiden vuodesta 1991 lähtien toteuttamien energiatehokkuustoimien huomioon ottamista, tulee toteuttaa siten, ettei kilpailunvääristymiä synny. Komitea vastustaa suhteettoman suuren taakan sälyttämistä viranomaisille ja esittää, että julkista ja yksityistä sektoria tulee kohdella tasapuolisesti.

1.10

pitää ehdotettuja toimenpiteitä – kuten yhtenäistä säästötavoitetta ja uusien seurantabyrokratioiden sekä energiapalveluiden pakkomarkkinoiden luomista – laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan erittäin voimakkaana puuttumisena jäsenvaltioiden energiapolitiikkaan.

2.1

kehottaa komissiota – säädösehdotuksen erittäin tervetullut tavoiteasettelu huomioon ottaen – vielä muokkaamaan ehdotetun direktiivin keskeisiä kohtia. Tarkistuksen tavoitteena tulisi olla ensisijaisesti energiapalveluiden kysynnän kehittäminen ja vahvistaminen tiedotuksen, neuvonnan ja tuen avulla. Sen vuoksi komitea ehdottaa, että käynnistetään Euroopan laajuinen tiedotuskampanja, jonka tarkoituksena on levittää tietoa energiansäästön tuomista ympäristöhyödyistä.

2.2

pyytää komissiota ottamaan huomioon toissijaisuusperiaatteen siten, että myös tulevaisuudessa jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien tehtäväksi jää huolehtia energiapalvelujen tarjoajien pätevyydestä, sertifioinnista ja akkreditoinnista, valvoa energiakatselmusjärjestelmiä ja energiapalvelumarkkinoita, laatia energiatehokkuusohjelmia sekä luoda julkisessa valvonnassa olevia rahoitusmahdollisuuksia.

2.3

ehdottaa, että säännösten yksityiskohtaisuutta rajoitettaisiin siinä määrin, että se olisi yhteensopiva komission pyrkimyksen kanssa yksinkertaistaa menettelytapoja ja purkaa sääntelyä ja byrokratiaa.

2.4

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, ettei julkiselle sektorille aseteta suhteettoman suurta energiansäästötavoitteeseen liittyvää rasitetta. Sekä julkisen että yksityisen sektorin tulee kantaa yhtäläinen vastuu energiatehokkuuden lisäämistä koskevan yleistavoitteen saavuttamisesta.

2.5

muistuttaa, että ehdotetun direktiivin sisältämien velvoitteiden noudattaminen edellyttää valvontatoimia, tietojen keräämistä sekä komissiolle tarkoitettujen raporttien laatimista. Tämä vaatii täysin uusien henkilöstöresurssien luomista julkishallinnossa mutta myös yrityksissä, esimerkiksi aiemmin tarpeettomien, loppukäyttäjiä koskevien tietojen (esimerkiksi lämmitysöljyn käytöstä) keräämiseksi sekä energiapalveluiden markkinoimiseksi. Tämä tulisi lainsäädännössä ottaa asianmukaisesti huomioon.

2.6

muistuttaa komissiota tarpeesta varmistaa uuden direktiivin täydellinen yhtäpitävyys kaikkien energia-alan oikeudellisten säännösten ja erityisesti energian sisämarkkinoita koskevan direktiivin tavoitteiden kanssa.