Aiheuttamisperiaate ja ympäristövastuu

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Direktiivissä ympäristövastuu määritellään seuraavasti:

• vahinko, joka vaikuttaa merkittävästi ympäristön vesivarojen (ekologiseen, kemialliseen tai määrälliseen) tilaan, siten kuin se määritellään direktiivissä 2000/60/EY, EU:n vesidirektiivissä ja direktiivissä 2008/56/EY ja meristrategiadirektiivissä
• vahinko, joka aiheutuu maaperälle ja aiheuttaa merkittävän riskin ihmisten terveydelle
• vahinko, joka aiheutuu suojeltaville lajeille ja luontotyypeille ja vaikuttaa haitallisesti suojeluun, siten kuin se määritellään direktiivissä 2009/147/EY, lintudirektiivissä, direktiivissä 92/43/ETY ja luontotyyppidirektiivissä.

Määritelmä käsittää pilaavien aineiden päästöt ilmakehään (koska tämä vaikuttaa maaperään tai vesiolosuhteisiin), sisämaan pinta- ja pohjavesiin sekä direktiivissä 2001/18/EY määriteltyjen geneettisesti muunneltujen organismien tarkoituksellisen levittämisen ympäristöön.

Soveltamisala

Vastuuta sovelletaan kahteen alaan:

1. Ympäristövahinko on aiheutunut direktiivin liitteessä III luetteloidusta toiminnasta, kuten:
   • energiateollisuus
   • metallien tuotanto ja jalostus
   • mineraaliteollisuus
   • kemianteollisuus
   • jätehuolto
   • suurimittainen sellun-, paperin- ja kartongintuotanto; tekstiilin värjäys ja nahkatuotanto
   • suurimittainen lihan, meijerituotteiden ja elintarvikkeiden tuotanto.
2. Suojeltaviin lajeihin ja luontotyyppeihin kohdistuva ympäristövahinko (tai välitön uhka) aiheutuu muusta kuin liitteessä III luetteloidusta ammattitoiminnasta ja mikäli yritys on todettu syylliseksi tai toimii piittaamattomasti.

Poikkeukset

Poikkeustilanteeksi katsotaan aseellinen selkkaus, luonnonkatastrofi, kansainvälisten yleissopimusten mukaisten ympäristövahinkotyyppien soveltamisalojen vahinkovastuu (esim. merten saastuminen) sekä ydinriskit, jotka kuuluvat Euratom-sopimukseen.

Ehkäisevät ja korjaavat toimet

• Mikäli vahinko aiheuttaa välitöntä uhkaa, yrityksen on ryhdyttävä viipymättä ehkäiseviin toimenpiteisiin.
• Jos vahinko on jo ehtinyt tapahtua, yrityksen on ilmoitettava asiasta välittömästi viranomaisille ja ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin tilanteen hallitsemiseksi sekä laajempien ympäristövahinkojen ja ihmisten terveyden vaarantamisen estämiseksi.

Yrityksen on maksettava ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja korjaavat toimenpiteet, lukuun ottamatta tiettyjä tilanteita, esimerkiksi mikäli vahingon aiheuttajana on ollut kolmas osapuoli asianmukaisista suojatoimenpiteistä huolimatta tai vahinko on tapahtunut, vaikka virallisia ohjeita on noudatettu.

Täytäntöönpano

• Vuoden 2016 täytäntöönpanokertomuksessa tarkasteltiin direktiivin täytäntöönpanon jälkeen saatuja kokemuksia vuosilta 2007–2013 sekä arviota, joka tehtiin Euroopan komission sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan REFIT-ohjelman puitteissa.
• Kertomus vahvistaa, että vaikka direktiivi ei ole vielä saavuttanut täysimittaista potentiaaliaan, sen avulla on korjattu ympäristövahinkoja tehokkaasti ja kannustettu ennaltaehkäisyyn.

Muutetaan asetusta (EU) 2019/1010.

Direktiiviä muutettiin vuonna 2019 asetuksella (EU) 2019/1010, jolla yhdenmukaistetaan ja virtaviivaistetaan raportointivelvoitteita ympäristöön liittyvän lainsäädännön alalla. Uudet käyttöönotetut säännöt, joita on sovellettu 26. kesäkuuta 2019 alkaen, ovat seuraavat.

• EU-maat raportoivat komissiolle kokemuksesta, joka on saatu tämän direktiivin täytäntöönpanosta. Tiedot, jotka niiden on toimitettava, ovat direktiivin liitteessä VI, ja ne on kerättävä 30. huhtikuuta 2022 mennessä ja sen jälkeen joka 5. vuosi.
• Komissio julkaisee 30 huhtikuuta 2023 mennessä ja sen jälkeen joka 5. vuosi arvioinnin, jonka se on laatinut tästä direktiivistä EU-maiden toimittamien tietojen pohjalta.
• Komission on 31. joulukuuta 2020 mennessä laadittava suuntaviivat, jotta saadaan aikaan yhteisymmärrys termistä ”ympäristövahinko” siten kuin se on määritelty tässä direktiivissä.