52013DC0659

KOMISSION TIEDONANTO KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta

1            Eurooppa tarvitsee metsiään

Metsät ja muu metsämaa peittävät yli 40 prosenttia EU:n maa-alasta, ja metsien luonne vaihtelee suuresti eri alueilla. Metsitys ja luonnollinen kasvu ovat lisänneet EU:n metsäpinta-alaa noin 0,4 prosenttia vuodessa viime vuosikymmeninä. Maailmanlaajuisesti metsäpinta-ala kuitenkin pienenee edelleen. Tällä hetkellä EU:ssa hakataan vain 60–70 prosenttia vuotuisesta kasvusta, ja siksi kasvavien puiden määrä lisääntyy. Maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (LULUCF) koskevien jäsenvaltioiden ennusteiden mukaan hakkuiden määrän odotetaan vuoteen 2020 mennessä kuitenkin lisääntyvän noin 30 prosenttia verrattuna vuoteen 2010.[1] Noin 60 prosenttia metsistä on useiden miljoonien yksityisten omistajien omistuksessa[2], ja näiden määrä kasvaa, kun metsien omistusoikeuden palauttaminen jatkuu eräissä jäsenvaltioissa. Loppuosa kuuluu valtioille ja muille julkisille omistajille.

Metsät ovat monikäyttöisiä ja palvelevat taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristötarkoituksia. Ne tarjoavat elinympäristöjä eläimille ja kasveille, ja niillä on tärkeä tehtävä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja muissa ympäristöpalveluissa. Lähes neljäsosa EU:n metsien pinta-alasta on suojeltu Natura 2000 -verkoston nojalla, ja suuri osa lopuista metsistä on EU:n luonnonsuojelulainsäädännön nojalla suojeltujen lajien elinympäristönä. Metsät tarjoavat myös runsaasti muun muassa ihmisten terveyteen, virkistykseen ja matkailuun liittyviä yhteiskunnallisia hyötyjä.[3]

Metsien sosioekonominen merkitys on suuri, mutta sitä aliarvioidaan usein. Metsät edistävät maaseudun kehitystä ja tarjoavat noin kolme miljoonaa työpaikkaa. Puu on yhä tärkein metsistä saatavien tulojen lähde. Siksi strategiassa tarkastellaan myös EU:n metsäteollisuutta, joka kuuluu EU:n teollisuuspolitiikan piiriin. Puuta pidetään myös tärkeänä raaka-aineen lähteenä kehittyville biopohjaisille teollisuudenaloille.

Metsien biomassa on tällä hetkellä tärkein uusiutuvan energian lähde, ja se muodostaa nykyisin noin puolet EU:n uusiutuvan energian kokonaiskulutuksesta. Uusiutuvia energialähteitä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien mukaan lämmitykseen, jäähdytykseen ja sähköntuotantoon käytettävä biomassa auttaisi saavuttamaan noin 42 prosenttia vuodeksi 2020 asetetusta uusiutuvan energian 20 prosentin osuutta koskevasta tavoitteesta. Jos tämä saavutetaan, EU:ssa energiantuotantoon käytettävän puun määrä olisi yhtä suuri kuin korjatun puun kokonaismäärä nykyisin.  Metsistä saadaan myös paljon muita tuotteita, kuten korkkia, hartseja, sieniä, pähkinöitä, riistaa ja marjoja.

Kestävän metsänhoidon varmistaminen on erittäin tärkeää, jotta näitä hyötyjä voidaan tuottaa tasapainoisella tavalla.

Kestävä metsänhoito tarkoittaa metsien ja metsäalojen käyttöä sellaisella tavalla ja tehokkuudella, että ne säilyttävät biologisen monimuotoisuutensa, tuottavuutensa, uusiutumiskykynsä, elinvoimansa ja kykynsä täyttää nykyisin ja tulevaisuudessa asiaankuuluvat ekologiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset tehtävänsä paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla aiheuttamatta haittaa muille ekosysteemeille.[4]

Vaikka EU:n toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ei ole erityisiä määräyksiä EU:n metsäpolitiikasta, EU on jo pitkään edistänyt toimillaan kestävän metsänhoidon toteuttamista ja jäsenvaltioiden metsiä koskevia päätöksiä. Merkittäviä kehitysaskelia ovat olleet muun muassa kasvua ja työllisyyttä koskeva Eurooppa 2020 -strategia, resurssitehokkuutta koskeva etenemissuunnitelma, maaseudun kehittämispolitiikka, teollisuuspolitiikka, EU:n ilmasto- ja energiapaketti vuodeksi 2020 asetettuine tavoitteineen, kasvien terveyttä ja lisäysaineistoa koskeva strategia sekä luonnon monimuotoisuutta ja biotaloutta koskevat strategiat.[5]

Vuonna 1998 hyväksytyllä EU:n metsästrategialla[6] perustettiin toissijaisuusperiaatteen ja jaetun vastuun periaatteen perusteella kehys sellaisia metsäalan toimia varten, joilla tuetaan metsien kestävää hoitoa ja käyttöä ja jotka perustuvat EU:n ja jäsenvaltioiden toimintalinjojen ja aloitteiden yhteistyöhön perustuviin ja hyödyllisiin yhteyksiin. Metsänhoitoa koskeva toimintasuunnitelma[7] 2007–2011 oli merkittävä väline strategian täytäntöön panemiseksi, ja siinä käsiteltiin neljää tavoitetta: kilpailukykyä, ympäristöä, elämänlaatua sekä koordinointia ja viestintää. Metsätaloustoimenpiteiden yhteisrahoitus maaseudun kehittämisasetuksen nojalla on ollut ja on jatkossakin tärkein EU:n tason rahoituskeino.

Metsänhoitoa koskevan toimintasuunnitelman jälkiarvioinnissa korostettiin tarvittavan uutta metsästrategiaa, jossa laaditaan ja toteutetaan yhteinen visio monikäyttöisestä ja kestävästä metsänhoidosta Euroopassa, määritellään ensisijaisia toimia ja tavoitteita, kytketään EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusstrategiat ja -suunnitelmat toisiinsa, vahvistetaan johdonmukaista monialaista toimien suunnittelua, rahoittamista ja toteuttamista, luodaan selvät seuranta-, arviointi- ja raportointimekanismit ja tarkastellaan uudelleen sidosryhmien osallistumista. Tässä tiedonannossa tuetaan näitä suosituksia antamalla strategisia suuntaviivoja.

2            Miksi uutta kehystä tarvitaan?

Viidentoista viime vuoden aikana merkittävät yhteiskunnalliset ja poliittiset muutokset ovat vaikuttaneet siihen, miten EU:n yhteiskunta suhtautuu metsiin ja metsäalaan. Yleistilanteelle on tunnusomaista metsiin kohdistuvien vaatimusten ja uhkien lisääntyminen. Samalla metsäalaa koskevien toimintalinjojen lisääntyminen luo monimutkaisen ja hajanaisen metsäpoliittisen toimintaympäristön. Kansainvälisten elintarvike-, rehu-, kuitu- ja polttoainemarkkinoiden välisten yhteyksien lisääntyminen aiheuttaa myös odottamattomia markkinahäiriöitä.

Uutta kehystä tarvitaan, jotta

· varmistetaan, että EU:n metsien monikäyttöpotentiaalia hoidetaan kestävästi ja tasapainoisesti, jotta metsiemme elintärkeät ekosysteemipalvelut voivat toimia asianmukaisesti

· tyydytetään uusia tuotteita (esim. vihreitä kemikaaleja tai tekstiilikuituja) ja uusiutuvaa energiaa varten tarvittavien raaka-aineiden kasvava kysyntä. Tämä kysyntä tarjoaa mahdollisuuden monipuolistaa markkinoita, mutta on myös merkittävä haaste kestävälle hoidolle ja vaatimusten tasapainottamiselle. Uusien käyttötarkoitusten kysyntää biotalouden ja bioenergian aloilla olisi koordinoitava perinteisen kysynnän kanssa, ja sen olisi pysyttävä kestävyyden rajoissa

· vastataan metsäteollisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin, jotka liittyvät resurssi- ja energiatehokkuuteen, raaka-aineisiin, logistiikkaan, rakenteiden mukauttamiseen, innovointiin, koulutukseen ja taitoihin, kansainväliseen kilpailuun, vuoden 2020 jälkeiseen ilmastopolitiikkaan sekä tiedotukseen ja viestintään, kasvun edistämiseksi

· suojellaan metsiä ja biologista monimuotoisuutta myrskyjen ja metsäpalojen huomattavilta vaikutuksilta, vesivarojen jatkuvalta hupenemiselta ja tuholaisilta. Nämä uhat eivät noudata valtioiden rajoja, ja ilmastonmuutos kärjistää niitä

· myönnetään, että EU ei käytä vain omaa tuotantoaan ja että sen kulutuksella on vaikutuksia metsiin kaikkialla maailmassa

· laaditaan asianmukainen tietojärjestelmä kaikkien edellä mainittujen seikkojen seuraamiseksi.

EU tarvitsee poliittisen kehyksen, jolla koordinoidaan metsäalan toimia ja varmistetaan niiden johdonmukaisuus sekä mahdollistetaan yhteisvaikutukset muiden metsänhoitoon vaikuttavien alojen kanssa. Se tarvitsee uuden metsästrategian, joka toimii keskeisenä vertailukohtana metsäalan politiikan kehittämisessä. EU:n metsät ja metsäala on asemoitava siten, että varmistetaan niiden panos EU:n päämäärien ja tavoitteiden hyväksi.

3            Jatkotoimet: uusi EU:n strategia metsien ja metsäalan puolesta

Tällä ehdotuksella edistetään johdonmukaista ja kokonaisvaltaista näkemystä metsänhoidosta, se kattaa metsistä saatavat monenlaiset hyödyt ja siinä yhdistetään sisäiset ja ulkoiset metsäpoliittiset kysymykset sekä käsitellään koko metsäalan arvoketjua.

Siinä määritellään keskeiset periaatteet, joita tarvitaan kestävän metsänhoidon vahvistamiseksi sekä kilpailukyvyn ja työpaikkojen lisäämiseksi erityisesti maaseudulla varmistaen samalla metsien suojelu ja ekosysteemipalvelujen tuottaminen. Siinä täsmennetään myös, miten EU haluaa toteuttaa metsäalan toimia.

Jotta tämä strategia olisi mielekäs niiden toimien kannalta, jotka edellyttävät tai saattavat edellyttää näyttöä kestävästä metsänhoidosta, ja saavuttaisi tavoitteensa, tarvitaan objektiivisia, kunnianhimoisia ja todistettavissa olevia kestävän metsänhoidon kriteerejä, joita voidaan soveltaa kaikkiin metsäbiomassan käyttötarkoituksiin. Tämän strategian ja sen täytäntöönpanon olisi perustuttava voimassa olevaan lainsäädäntöön ja kansainvälisiin aloitteisiin, Forest Europe -prosessissa[8] tehty työ mukaan luettuna, ja siinä olisi otettava huomioon pienmetsänomistajien erityistilanne sekä käsiteltävä markkinalähtöisiä yksityissektorin välineitä, kuten sertifiointia.

Yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja johdonmukaisuuden ja yhteisvaikutuksen lisäämiseksi koordinointi jäsenvaltioiden kanssa ja niiden välillä on tärkeää. Jäsenvaltioita pyydetään ottamaan tämän strategian periaatteet ja tavoitteet huomioon laatiessaan ja toteuttaessaan toimintasuunnitelmiaan ja kansallisia metsäohjelmiaan. Olisi kehitettävä verkottumismahdollisuuksia ja keinoja vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä.

3.1         Pääperiaatteet

- Kestävä metsänhoito ja metsien monikäyttö, joka tuottaa monenlaisia tuotteita ja palveluita tasapainoisella tavalla ja takaa metsien suojelun.

- Resurssitehokkuus, jolla optimoidaan metsien ja metsäalan panos maaseudun kehitykseen, kasvuun ja työpaikkojen luomiseen.

- Maailmanlaajuinen vastuu metsistä, jolla edistetään metsätuotteiden kestävää tuotantoa ja kulutusta.

Euroopalla on pitkät perinteet kestävästä metsänhoidosta, mikä näkyy jäsenvaltioiden toimissa sovelletuissa ja EU:n erityisesti maaseudun kehittämispolitiikalla tukemissa Forest Europe -periaatteissa. Se on dynaaminen käsite, jonka kansainväliset, alueelliset ja paikalliset kerrokset metsänhoitajien on pantava täytäntöön käytännössä.

Forest Europe ‑prosessin sitoumukset velvoittavat jäsenvaltiot hoitamaan metsiään kestävästi kansallisen metsäpolitiikkansa ja ‑lainsäädäntönsä mukaisesti. Tätä strategiaa toteuttaessaan niiden olisi kiinnitettävä huomiota kestävän metsänhoidon perustasoihin, parannettava tietojenvaihtoa ja levitettävä hyviä käytäntöjä.

Metsäalalla resurssitehokkuus tarkoittaa metsävarojen käyttöä sellaisella tavalla, jolla minimoidaan ympäristö- ja ilmastovaikutukset, sekä niiden metsien tuotosten asettamista etusijalle, jotka tuottavat enemmän lisäarvoa, luovat enemmän työpaikkoja ja edistävät paremman hiilitasapainon saavuttamista. Puun kaskadikäyttö[9] täyttää nämä kriteerit. Joissain tapauksissa, esimerkiksi kysynnän muuttuessa tai ympäristönsuojelusyistä, saatetaan tarvita erilaisia lähestymistapoja.

3.2         Vuoden 2020 metsätavoitteet

Varmistetaan ja osoitetaan, että kaikkia EU:n metsiä hoidetaan kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti ja että EU:n panosta kestävän metsänhoidon edistämiseksi ja metsäkadon vähentämiseksi koko maailmassa vahvistetaan, eli:

– edistetään metsien eri toimintojen tasapainottamista, vastataan kysyntään ja tuotetaan elintärkeitä ekosysteemipalveluja;

– tarjotaan metsätaloudelle ja koko metsäalan arvoketjulle perusta, jonka avulla ne voivat edistää kilpailukykyisesti ja kannattavasti biopohjaista taloutta.

Yhdessä jäsenvaltioiden viranomaisten ja sidosryhmien kanssa laadituilla tavoitteilla puututaan kestävän kehityksen kolmeen ulottuvuuteen yhdennetyllä tavalla ja tarjotaan kokonaisvaltainen lähestymistapa metsänhoitoon ja metsäpolitiikkaan.

3.3         Kahdeksan toisiinsa liittyvää ensisijaista alaa: arvoa kaikille

Kestävä metsänhoito edistää tärkeiden yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamista

3.3.1      Maaseutu- ja kaupunkiyhteisöjen tukeminen

Yhteiskunnan metsien tarve kasvaa. Metsät peittävät suuria osia maaseutualueista, ja ne ovat myös elintärkeitä maaseudun väestölle, koska ne tukevat taloudellista hyvinvointia ja työllisyyttä.

Kestävä, koulutettu ja turvallinen työvoima on yksi nykyistä kilpailukykyisemmän metsäalan pilareista. Hyvin hoidetut metsät ja pätevät metsänhoitajat, työntekijät ja yrittäjät avaavat tietä kestävälle ja kilpailukykyiselle metsäalalle, jolla on merkittävä rooli maaseudun kehityksessä ja koko taloudessa ja joka samalla tuottaa yhteiskunnallista hyötyä.

Komissio katsoo, että maaseudun kehittämisvaroja olisi käytettävä kestävän metsänhoidon täytäntöönpanon tukemiseen. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä uudessa maaseudun kehittämisasetuksessa annettuja mahdollisuuksia ja suosittava investointeja, joilla uudenaikaistetaan metsätalouden tekniikkaa, optimoidaan alan biotalouteen antama panos, parannetaan metsäekosysteemien vastustuskykyä, ympäristöarvoa ja ilmastonmuutoksen hillitsemispotentiaalia, sopeudutaan ilmastonmuutokseen, säilytetään geenivaroja, edistetään metsiensuojelua ja tiedotusta sekä luodaan uutta metsämaata ja uusia peltometsätalousjärjestelmiä.

Strategiset suuntaviivat:

– Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä maaseudun kehittämisvaroja kilpailukyvyn parantamiseen, elinkeinoelämän monipuolistamiseen ja elämänlaadun parantamiseen sekä tiettyjen julkisten ympäristöhyödykkeiden tuottamiseen[10] edistääkseen kestävän metsänhoidon sosiaalisia toimintoja.

– Komission ja jäsenvaltioiden olisi arvioitava maaseudun kehittämispolitiikan mukaisten metsätaloustoimenpiteiden vaikutusta ja parannettava sitä.

– Osana valtiontukien uudistuspaketin yksinkertaistamistavoitetta komissio ehdottaa harkittavaksi, että suuret yritykset sisällytetään ryhmäpoikkeusjärjestelmään, ja se tarkistaa parhaillaan ryhmäpoikkeuksien edellytyksiä metsätalousalalla.[11]

– Jäsenvaltioita kehotetaan tukemaan maaseudun kehittämiseen myönnettävän rahoituksen avulla metsäalan neuvontajärjestelmiä tietoisuuden lisäämiseksi, koulutusta sekä paikallisten metsänomistajien ja viranomaisten välistä viestintää.

– Komission ja jäsenvaltioiden olisi parannettava metsien yhteiskunnalle tuottamien hyötyjen arvostamista ja löydettävä kestävän metsänhoidon avulla oikea tasapaino eri tuotteiden ja palvelujen tuottamisen välillä.

3.3.2      EU:n metsäteollisuuden, bioenergia-alan ja laajemman vihreän talouden kilpailukyvyn ja kestävyyden edistäminen

Puu on luonnollinen, uusiutuva, uudelleen käytettävä ja kierrätettävä raaka-aine. Jos se on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja jalostetaan ja käytetään tavalla, jolla minimoidaan haitalliset ilmasto- ja ympäristövaikutukset ja samalla tarjotaan ihmisille toimeentulo, sillä voi olla kestävä rooli.

EU:n metsäteollisuus jalostaa yhteensä 58 prosenttia EU:ssa korjatusta puubiomassasta[12], ja tämä muodostaa noin 7 prosenttia EU:n teollisuuden BKT:stä ja lähes 3,5 miljoonaa työpaikkaa ja edistää EU:n teollisuuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista.[13] Sen kilpailukyky tulevaisuudessa edellyttää kuitenkin uusia resurssi- ja energiatehokkaita ja ympäristöystävällisiä prosesseja ja tuotteita. Kehittyneiden puupohjaisten materiaalien ja kemikaalien odotetaan olevan tärkeässä asemassa EU:n biotaloudessa. Eräässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa kuvaillaan EU:n metsäteollisuuden alasektoreita ja niiden taloudellisia ja teknisiä näkymiä ja määritellään niiden suurimmat haasteet ja korjaavat toimet (2013–2020) niiden maailmanlaajuisen kilpailukyvyn parantamiseksi.

Loput 42 prosenttia käytetään energiantuotantoon, joka muodostaa noin 5 prosenttia EU:n energian kokonaiskulutuksesta. Kansallisten uusiutuvaa energiaa koskevien toimintasuunnitelmien mukaan biomassa on vuonna 2020 yhä tärkein uusiutuvan energian lähde. Komissio arvioi parhaillaan, olisiko ehdotettava lisätoimenpiteitä, kuten yhdenmukaistettuja kestävyyskriteereitä, kiinteän ja kaasumaisen biomassan käyttöön lämmityksessä, jäähdytyksessä ja sähköntuotannossa liittyvien kestävyyskysymysten ratkaisemiseksi.

Näin ollen metsästä saatava biomassa sekä metsän ei-puutuotteet, joita kohtaan kiinnostus markkinoilla lisääntyy, tarjoavat mahdollisuuksia säilyttää tai luoda työpaikkoja ja monipuolistaa tulonlähteitä vähähiilisessä ja vihreässä taloudessa.

Strategiset suuntaviivat:

Komissio aikoo yhdessä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa

– tutkia ja edistää puun täysimääräisempää hyödyntämistä kestävänä, uusiutuvana ja ilmasto- ja ympäristöystävällisenä raaka-aineena metsiä ja niiden ekosysteemipalveluja vahingoittamatta; arvioida materiaalien ja energian korvaamisesta metsien biomassalla ja puunkorjuutuotteilla saatavat ilmastohyödyt sekä metsäbiomassan käytön kannustimien markkinoita vääristävät vaikutukset;

– laatia viimeistään vuoden 2014 lopussa objektiiviset, kunnianhimoiset ja todistettavissa olevat EU:n kestävän metsänhoidon kriteerit, joita voidaan soveltaa erilaisissa poliittisissa yhteyksissä riippumatta metsäbiomassan loppukäytöstä. Komissio tekee ehdotuksia tätä varten tarvittaviksi toimenpiteiksi;

– arvioida mahdollista puuntarjontaa ja helpottaa kestävän puun käytön lisäämistä; laatia hyviä käytäntöjä sisältäviä ohjeita tästä ja ”kaskadikäytöstä” sekä resurssi- ja energiatehokkaista valmistusprosesseista etenkin metsäteollisuutta, pk-yrityksiä ja mikroyrityksiä varten;

 – edistää markkinoiden kasvua ja EU:n metsäteollisuuden tuotteiden kansainvälistymistä sekä parantaa muun muassa huonekalujen kestävää rakentamista ja niitä koskevaa kuluttajatiedotusta koskevaa alakohtaista osaamista;

– helpottaa EU:n metsäteollisuuden tuotteiden ja raaka-aineiden pääsyä kolmansien maiden markkinoille kahdenvälisillä kauppasopimuksilla ja parantamalla tiedotusta tuontiedellytyksistä ja raaka-aineiden viennistä;   

– tukea metsäteollisuuden teknologiafoorumia ja kannustaa uusia aloitteita, kuten biopohjaisten alojen yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksia, joilla luodaan erilaisia resurssi- ja energiatehokkaita tuotteita ja prosesseja koskevaa tutkimusta ja innovointia;

– käynnistää vuonna 2014 metsäteollisuuteen vaikuttavan EU:n lainsäädännön kumulatiivisten kustannusten arvioinnin. Sen tuloksia voidaan käyttää laajemmassa vaikutusten analyysissa, johon sisältyvät toimien ja lainsäädännön kustannukset, hyödyt ja johdonmukaisuus.

3.3.3      Metsät muuttuvassa ilmastossa

Metsät ovat haavoittuvia ilmastonmuutokselle. Siksi on tärkeää säilyttää niiden vastustus- ja sopeutumiskyky ja parantaa sitä muun muassa metsäpalojen torjunnan ja muiden sopeuttamisratkaisujen (esim. asianmukaiset lajit, kasvilajikkeet) avulla.

Samalla metsänhoidolla voidaan lievittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia säilyttämällä metsien rooli hiilen kiertokulun nieluina tai tehostamalla sitä sekä tuottamalla biomateriaaleja, jotka voivat toimia väliaikaisina hiilivarastoina tai ”hiilen korvikkeina”, joilla korvataan hiili-intensiiviset materiaalit ja polttoaineet. EU hyväksyi äskettäin LULUCF-toimien tilinpitoa, seurantaa ja raportointia koskevat säännöt[14], joiden mukaan jäsenvaltiot toimittavat tietoja esimerkiksi suunnitelmistaan laajentaa nieluja ja vähentää metsiin liittyviä päästöjä.  EU ja jäsenvaltiot ovat myös tehneet LULUCF-sektoriin liittyviä sitoumuksia, jotka on täytettävä viimeistään vuonna 2020 Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden aikana.

Metsät myös lievittävät äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksia lauhentamalla lämpötiloja ja vähentämällä tuulen nopeutta ja veden valumista.

Strategiset suuntaviivat:

Jäsenvaltioiden olisi osoitettava,

– miten ne aikovat lisätä metsiensä ilmastonmuutoksen hillitsemispotentiaalia lisäämällä poistumia ja vähentämällä päästöjä, puun kaskadikäyttö mukaan luettuna, kun otetaan huomioon, että uuden LIFE+-välineen ilmastotoimia ja maaseudun kehittämistä koskevan alaohjelman rahoituksella voidaan edistää ja tukea uusia tai nykyisiä metsänhoitokäytäntöjä, joilla rajoitetaan päästöjä tai lisätään biologista nettotuottavuutta (eli hiilidioksidin poistamista). Niiden olisi tehtävä tämä viimeistään vuoden 2014 puolivälissä LULUCF-toimista toimittamiensa tietojen yhteydessä;

– miten ne aikovat lisätä metsiensä mukautumis- ja vastustuskykyä ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa EU:n strategiassa[15] ja vihreässä kirjassa metsien suojelusta ja metsätiedosta ehdotettujen toimien pohjalta, esimerkiksi korjaamalla tietopuutteita ja sisällyttämällä sopeuttamistoimet kaikkiin metsiä koskeviin toimintalinjoihin.

3.3.4      Metsien suojelu ja ekosysteemipalvelujen tehostaminen

Metsät tuottavat ekosysteemipalveluja, joista maaseutu- ja kaupunkiyhteisöt ovat riippuvaisia, ja niiden biologinen monimuotoisuus on valtava. Metsiin kohdistuvat paineet, kuten elinympäristöjen pirstoutuminen, vieraiden tulokaslajien leviäminen, ilmastonmuutos, veden niukkuus, metsäpalot, myrskyt ja tuholaiset edellyttävät suojelun tehostamista. EU:n säännöt kattavat tiettyjen kasvien, kasvituotteiden ja kasvien terveyden mahdollisesti vaarantavien tavaroiden kuljetukset ja kaupan.

Suojelutoimilla olisi pyrittävä säilyttämään, kohentamaan ja palauttamaan metsäekosysteemien vastustuskykyä ja monikäyttöisyyttä, sillä ne ovat EU:n vihreän infrastruktuurin keskeinen osa, joka tuottaa tärkeitä ympäristöpalveluja sekä raaka-aineita.

Olisi painotettava enemmän metsiin kohdistuvien haittavaikutusten ehkäisemistä pikemmin kuin vahinkojen lievittämistä ja ennallistamista. Jotta metsät kykenevät vastaamaan tuleviin uhkiin ja kehityssuuntauksiin, on lisättävä geneettistä monimuotoisuutta ja suojeltava uhanalaisia geenivaroja.

Sekä luonto että tiettyjen uhkien vaikutukset ovat rajatylittäviä, ja siksi tarvitaan EU:n tason toimia.

Kestävän metsänhoidon periaatteisiin perustuvat metsänhoitosuunnitelmat tai vastaavat välineet ovat keskeisiä välineitä tuotettaessa monia erilaisia tuotteita ja palveluja tasapainoisella tavalla. Metsänhoitosuunnitelmat ovat sekä EU:n vuoteen 2020 ulottuvan luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian että EU:n maaseudun kehittämiseen myöntämän rahoituksen ytimessä. Ne sisältyvät strategiaan, jolla edistetään ja tuetaan niiden käyttöä.

Strategiset suuntaviivat:

Jäsenvaltiot

– laativat komission avulla käsitteellisen viitekehyksen ekosysteemipalvelujen arvostamiseksi ja edistävät niiden sisällyttämistä tilinpitojärjestelmiin EU:n ja kansallisella tasolla viimeistään vuonna 2020. Ne hyödyntävät tässä ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen tilan kartoitusta ja arviointia;

– pyrkivät ylläpitämään ja lisäämään metsäpinta-alaa maaperän suojelun sekä veden laadun ja määrän sääntelyn takaamiseksi sisällyttämällä kestäviä metsätalouskäytäntöjä vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vesipiirien hoitosuunnitelmien toimenpideohjelmiin ja maaseudun kehittämisohjelmiin;

– pyrkivät parantamaan merkittävästi ja mitattavasti metsäpuulajien ja -luontotyyppien suojelutasoa panemalla EU:n luonnonsuojelulainsäädännön täysimääräisesti täytäntöön ja varmistamalla viimeistään vuonna 2020, että kansalliset metsäsuunnitelmat edistävät Natura 2000 -verkoston asianmukaista hallinnointia. Niissä olisi hyödynnettävä tulevaa Natura 2000 ‑verkostoa ja metsiä koskevaa opasta;

– panevat täytäntöön luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman vuosiksi 2011−2020 ja saavuttavat sen sisältämät Aichin tavoitteet, jotka on hyväksytty biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen yhteydessä, hyödyntäen tulevaa yhteistä ennallistamisen priorisointikehystä;

– pyrkivät tehostamaan metsägenetiikan suojelua (puulajien monimuotoisuus) sekä lajien ja populaatioiden sisäistä monimuotoisuutta. Komissio voi tukea niitä erityisesti maaseudun kehittämisohjelman avulla.

Komissio

– seuraa jäsenvaltioiden saavuttamaa edistystä metsänhoitosuunnitelmien tai vastaavien välineiden käyttöönotossa sekä luonnon monimuotoisuutta koskevien näkökohtien, myös Natura 2000 -suojelutavoitteiden, sisällyttämisessä niihin;

– pyrkii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vahvistamaan mekanismeja, joilla metsiä suojellaan tuholaisilta, lisäämällä yhteistyötä naapurimaiden kanssa, tutkimustoiminnan lisäämisen sekä kasvinsuojelujärjestelmän meneillään olevan tarkistuksen avulla;

– arvioi vaikutuksia ja harkitsee puisia pakkausmateriaaleja koskevan kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 soveltamista EU:n alueella koskevan velvoitteen mahdollista laajentamista;

– antaa käytettävissään olevia asiaankuuluvia tietoja aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen sopimuspuolille tukeakseen niiden toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa, jotta metsiä ja maaperää suojellaan alueilla, jotka kärsivät pahiten maaperän huonontumisesta ja aavikoitumisesta. Tämä tapahtuu etenkin Euroopan metsätietokeskuksen ja Euroopan maaperän tietokeskuksen avulla.

Tietopohjan parantaminen

3.3.5      Millaisia metsiä meillä on ja miten ne muuttuvat?

Metsiä koskevan tietopohjan vahvistaminen on tarpeen, jotta voidaan ymmärtää paremmin metsäalan monitahoisia yhteiskunnallisia ja ympäristöhaasteita. Metsäekosysteemien ja niiden palvelujen tilan kartoitus ja arviointi edellyttää parempia tietoja EU:n metsistä. Asiaankuuluvat muuttujat ja tekijät yhdenmukaistetaan EU:n tasolla kansainvälisten, Euroopan laajuisten ja kansallisten tiedonhankintajärjestelmien välisen yhteistyön ja EU:n haasteiden yksityiskohtaisen analyysin perusteella. EU:n ohjelmat, kuten LIFE+, voivat auttaa saamaan käyttöön tarvittavat resurssit.

Komissio ja jäsenvaltiot ovat kehittäneet metsätietoa koskevan moduulijärjestelmän, ja biomassaa ja biologista monimuotoisuutta koskeva työ on käynnissä.

Strategiset suuntaviivat:

Komissio ja jäsenvaltiot

– perustavat Euroopan metsätietojärjestelmän keräämällä yhdenmukaistettuja Euroopan laajuisia tietoja metsien ja metsävarojen monikäyttöisyydestä ja yhdentämällä erilaisia tietojärjestelmiä (esim. EFFIS[16]) ja tietoalustoja (esim. EFDAC[17]) dynaamiseksi moduulijärjestelmäksi, joka yhdistää tietoja ja malleja sovelluksiksi;

– yhdenmukaistavat EU:n metsätiedot niin, että ne perustuvat ensisijaisesti jäsenvaltioiden EU:n tietoarkkitehtuuria koskevien vaatimusten – esim. INSPIRE[18], SEIS[19] ja Copernicus[20] – mukaisesti keräämiin tietoihin, ja seuraavat kansainvälisiä ja alueellisia prosesseja;

– kehittävät edelleen EU:n metsänviljelyaineistotietokantaa ja liittävät siihen hyperlinkkejä kansallisiin rekistereihin ja karttoihin;

– parantavat, muuttavat vertailukelpoisiksi ja jakavat metsä- ja seurantatietoja hyödyntäen muun muassa EFFISistä, metsien terveyden seurannasta, EU:n metsätilastoinnista ja EFDACista saatuja menestyksekkäitä kokemuksia.

Tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa komissio

– laatii useita moduuleja, jotka koskevat muun muassa metsiä ja metsäpalojen ja tuholaisten kaltaisia luonnollisia häiriötekijöitä, metsiä ja ilmastonmuutosta sekä metsiä ja ekosysteemipalveluja ja jotka voivat edistää EU:n metsätilastointia ja yhdennettyä metsien ympäristö- ja taloustilinpitoa.

3.3.6      Uusi ja innovatiivinen metsätalous ja lisäarvotuotteet

Innovoinnin edistämiseksi koko metsäalalla tarvitaan johdonmukainen ja kunnianhimoinen EU:n metsäalan tutkimusalue. Siinä olisi otettava huomioon metsien erityispiirteet, kuten pitkät aikajänteet.

EU:n tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmat tukevat metsäalaa Metsäalalla on näkyvämpi asema seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa ja Horisontti 2020 -puiteohjelmassa Euroopan biotalousstrategian[21] mukaisesti. Tavoitteena on lisätä alan kestävyyttä ja sen panosta maaseudun talouteen kestävän metsänhoidon avulla, parantaa sen kykyä selviytyä bioottisesta ja abioottisesta stressistä sekä kehittää parempia metsätalouden tuotantojärjestelmiä ja tuotteita.

Strategiset suuntaviivat:

– Komissio auttaa jäsenvaltioita ja sidosryhmiä siirtämään teknistä ja tieteellistä osaamista metsäalan käytäntöihin ja markkinoille erityisesti Horisontti 2020 -puiteohjelman ja maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden avulla ja tukee näin suurempaa lisäarvoa tuottavien uusien tuotteiden kehittämistä.

– Komission ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä huippututkimusta ja mallintamisvälineitä koskevaa yhteistyötä tieto- ja osaamispuutteiden korjaamiseksi, jotta voidaan ymmärtää paremmin metsiin liittyvien sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristömuutosten monitahoisia kysymyksiä (esim. ympäristöraja-arvojen määrittäminen).

– Maataloustutkimuksen pysyvää komiteaa (SCAR) hyödynnetään tutkimus- ja innovointitoiminnan koordinoinnin tehostamiseksi EU:n, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien välillä.

– Komissio varmistaa, että tuloksia ja hyviä käytäntöjä levitetään EU:n metsähallintorakenteiden ja muiden asiaankuuluvien foorumien välityksellä.

Koordinoinnin ja viestinnän lisääminen

3.3.7      Yhteistyötä metsien hoitamiseksi johdonmukaisesti ja niiden ymmärtämiseksi paremmin

Metsiin liittyy useita monialaisia poliittisia kysymyksiä, joiden tavoitteet ovat joskus erilaisia. Tästä syystä tarvitaan koordinointia, yhteistyötä ja viestintää, jotta politiikasta saadaan johdonmukaista ja yhdenmukaista.

Jäsenvaltioiden kanssa on keskusteltu useista vaihtoehdoista koordinoinnin ja täytäntöönpanon parantamiseksi, ja yksi vaihtoehto oli kestävää metsänhoitoa koskeva puitedirektiivi. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintatapaa pidemmälle menevistä toimista ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen. Joka tapauksessa yhteyksiä metsiin liittyviin toimintalinjoihin on parannettava.

EU:n nykyinen metsähallintorakenne[22] perustuu pysyvään metsäkomiteaan[23] (SFC). SFC:n olisi edelleen toimittava foorumina, jolla keskustellaan kaikista metsiin liittyvistä kysymyksistä ja joka varmistaa metsiin liittyvien toimintalinjojen koordinoinnin ja johdonmukaisuuden. Tarvitaan kuitenkin parannuksia, jotta varmistetaan, että SFC vastaa muiden politiikanalojen antamiin panoksiin. SFC työskenteli metsätalouden ja korkintuotannon neuvoa-antavan ryhmän, luontotyyppikomitean ja Natura 2000 -alueiden hallinnoinnin asiantuntijaryhmän kanssa Natura 2000 -verkostoa ja metsiä koskevan oppaan laatimiseksi – tätä voitaisiin käyttää parhaana käytäntönä. Samoin voitaisiin painottaa nykyistä enemmän SFC:n roolia metsien monikäyttöisyyden säilyttämisessä.

Metsätalouden ja korkintuotannon neuvoa-antava ryhmä[24] pysyy edelleen tärkeimpänä useiden sidosryhmien välisenä foorumina, jolla keskustellaan metsätalouteen ja kestävään metsänhoitoon liittyvistä kysymyksistä, ja metsäteollisuutta käsittelevä neuvoa-antava komitea[25] säilyy tärkeimpänä teollisuuden arvoketjuja käsittelevänä foorumina.

Näiden kolmen foorumin olisi oltava uuden strategian kehittämisen ja seurannan kulmakiviä.

Viestintä muodostaa alalle erityisen haasteen, koska suuri yleisö ei yleensä ole tietoinen siitä, kuinka tärkeää kestävä metsänhoito on, tai niistä eri tavoista, joilla metsäala edistää vihreää taloutta.

Strategiset suuntaviivat:

– Komissio huolehtii siitä, että pysyvän metsäkomitean työ perustuu muihin metsien ja metsäalan kannalta merkityksellisiin EU:n toimintalinjoihin, ja varmistaa, että EU:n metsiä hoidetaan edelleen monikäyttöisyyden pohjalta.

– Komissio ja jäsenvaltiot tutkivat eri vaihtoehtoja kestävän metsänhoidon, yhdenmukaistettujen metsätietojen ja jäsenvaltioiden kanssa tehtävän ja niiden välisen yhteistyön koordinoimiseksi nykyistä paremmin.

– Komissio perustaa Euroopan metsätoimistojen verkoston (kansalliset metsäinventaarit) laatimaan yhdenmukaistettuja kriteereitä kansallisten metsäinventaarien tiedoille. Täydentävää työtä suunnitellaan tehtäväksi COSTin toimilla ja tutkimushankkeilla.

– Jäsenvaltioiden olisi parannettava metsiä ja puuta koskevaa julkista tiedotusta ja hyödynnettävä SFC:n laatimaa EU:n metsiä koskevaa viestintästrategiaa[26].

– Lisäksi komissio arvioi yleistä käsitystä metsistä (viimeistään vuonna 2015 toteutettavalla Eurobarometri-tutkimuksella).

3.3.8      Metsät globaalista näkökulmasta katsottuna

Yleiseurooppalaisella tasolla painopiste on meneillään olevissa neuvotteluissa metsiä koskevasta oikeudellisesti sitovasta sopimuksesta, joissa EU on keskeinen toimija. Tällä sopimuksella EU pyrkii parantamaan kestävää metsänhoitoa koko alueella. Uusi strategia muodostaa sopivan välineen sopimuksen täytäntöönpanoa varten.

Maailmanlaajuisella tasolla EU on metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjunnan eturintamassa. Se edistää kestävää metsänhoitoa keinona suojella biologista monimuotoisuutta, torjua aavikoitumista ja vastata ilmastonmuutokseen sekä varmistaa samalla, että metsäekosysteemit tuottavat tuotteita ja palveluja. Tällä tavoin se edistää kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista. REDD+-mekanismilla, FLEGT-lupajärjestelmällä[27] ja EU:n puutavara-asetuksella[28] pyritään näihin tavoitteisiin. Viimeistään vuonna 2015 komissio tarkastelee uudelleen EU:n puutavara-asetuksen toimintaa ja tehokkuutta.

Tämän strategian tavoitteena on varmistaa EU:n ja jäsenvaltioiden metsiin liittyviä kysymyksiä koskevien politiikkojen, tavoitteiden ja sitoumusten johdonmukaisuus kansainvälisellä tasolla. Se antaa tukea EU:lle ja jäsenvaltioille muotoilemalla selviä ja johdonmukaisia tavoitteita.

Strategiset suuntaviivat:

Komissio ja jäsenvaltiot

– varmistavat EU:n ja jäsenvaltioiden metsiin liittyviä kysymyksiä koskevien politiikkojen ja sitoumusten johdonmukaisuuden kansainvälisellä tasolla;

– edistävät EU:n kehitysyhteistyön ja ulkoisten toimien yhteydessä kestävää metsänhoitoa koko Euroopassa ja maailmanlaajuisesti sekä metsien roolia siirryttäessä vihreään talouteen;

– varmistavat jatkuvan tuen maailmanlaajuisille toimille laittomien hakkuiden torjumiseksi FLEGT-toimintasuunnitelman avulla;

– tukevat kehitysmaiden pyrkimyksiä parantaa niiden metsiä koskevia toimintalinjoja ja sääntöjä, tehostaa metsähallintoa, arvostaa ja seurata metsäekosysteemejä sekä puuttua metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä edistäviin tekijöihin REDD+-mekanismin avulla.

Komissio

– arvioi EU:n tuotteiden ja raaka-aineiden kulutuksen ympäristövaikutuksia, jotka todennäköisesti edistävät metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä EU:n ulkopuolella. Tarvittaessa se harkitsee poliittisia vaihtoehtoja tällaisten vaikutusten rajoittamiseksi, muun muassa metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman laatimista. Tämä tehdään EU:n seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaisesti.

4            Periaatteista toiminnaksi: yhteistyötä metsien ja metsäalan puolesta

Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat oman toimivaltansa rajoissa strategian täytäntöönpanon ja seurannan ja kiinnittävät erityistä huomiota sidosryhmien osallistumiseen.

Asettaakseen virstanpylväitä vuoden 2020 metsätavoitteiden saavuttamiseksi ja vastatakseen metsäpolitiikan ja metsiin liittyvien toimintalinjojen toimien strategisiin prioriteetteihin komissio tekee yhteistyötä pysyvän metsäkomitean kanssa yhteyksien vahvistamiseksi asiaan liittyviin EU:n toimintalinjoihin. Se tekee tarvittaessa yhteistyötä myös muiden komiteoiden ja foorumien kanssa. Kun otetaan huomioon, kuinka tärkeää EU:n rahoitus on metsien ja metsäalan kannalta, EU:n tasolla käytävän keskustelun laatua on parannettava.

Lisäksi määritellään muita aloja, joilla jäsenvaltioiden olisi saavutettava lisäedistystä, kuten metsäpalojen ehkäiseminen, tuholaisten ja sairauksien torjunta, kestävällä tavalla tuotetun puun käytön edistäminen sekä alueellinen/alueiden välinen yhteistyö.

Metsät ja metsäala saavat tällä hetkellä huomattavasti EU:n rahoitusta. Maaseudun kehittämisasetuksen mukaiset metsätaloustoimenpiteet ovat strategian resurssien selkäranka (90 prosenttia EU:n metsätalouteen myöntämästä kokonaisrahoituksesta). Päivitettyjen suunnitelmien mukaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta on varattu 5,4 miljardia euroa metsätaloustoimenpiteisiin vuosina 2007–2013. Kaudella 2014–2020 menojen voidaan odottaa pysyvän nykyisen kauden menojen tasolla, joskin tämä riippuu jäsenvaltioiden maaseudun kehittämissuunnitelmista. Menot olisi osoitettava siten, että niillä edistetään tämän strategian tavoitteiden saavuttamista, ja etenkin sen varmistamiseen, että EU:n metsiä todistettavasti hoidetaan kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti.  LIFE+-ohjelmalla tuetaan luonnonsuojelua, mukautumista ilmastonmuutokseen, tiedotusta ja suojelutarpeita, rakennerahastoista tuetaan koheesiohankkeita ja Horisontti 2020 ‑puiteohjelmalla tuetaan tutkimus- ja innovaatiotoimia, biopohjaisia teollisuudenaloja koskeva julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus mukaan luettuna. Kehitysyhteistyö- ja ilmastonmuutostoimilla tarjotaan myös rahoitusta kolmansille maille etenkin EU:n kehitysrahastojen, REDD+-mekanismin ja FLEGT-järjestelmän kautta.  Järkeistämällä käytettävissä olevien resurssien käyttöä ja parantamalla EU:n ja kansallisen rahoituksen välistä koordinointia voidaan parantaa strategian täytäntöönpanoa.

5            Päätelmät

Metsiä ja metsäalaa koskeva strategia on tarpeen, koska ei ole olemassa EU:n yhteistä metsäpolitiikkaa tai metsiin liittyvien kysymysten ohjaavaa kehystä. Koska yhä useammat EU:n toimintalinjat asettavat jatkuvasti suurempia vaatimuksia metsille, alakohtaisia politiikkoja on koordinoitava. Samoin tarvitaan yhteisesti sovittua kokonaisvaltaista strategista näkemystä metsäkysymyksistä, jotta niihin liittyvät EU:n toimintalinjat otetaan täysimääräisesti huomioon kansallisissa metsäpolitiikoissa.  Näin vahvistetaan metsien ja metsäalan kykyä vastata eri politiikanaloilla tapahtuvaan kehitykseen.

Tämän strategian tavoitteena on asettaa metsät ja metsäala keskeiselle sijalle siirryttäessä kohti vihreää taloutta ja arvottaa ne hyödyt, joita metsät voivat kestävällä tavalla tuottaa, sekä varmistaa samalla niiden suojelu. Tätä varten tarvitaan kaikkien osallistuvien toimijoiden vahvaa sitoutumista ja poliittista tukea.

Viimeistään vuonna 2018 suoritetaan uudelleentarkastelu, jossa arvioidaan strategian täytäntöönpanon edistymistä.

Euroopan parlamenttia ja neuvostoa kehotetaan hyväksymään tämä strategia ja ilmaisemaan näkemyksensä sen täytäntöönpanosta.

[1]               UNFCCC:lle päätöksen CMP.6 mukaisesti toimitettujen EU:n metsänhoidon viitetasoja koskevien ennusteiden perusteella.

[2]               Metsänomistajien arvioiden mukaan määrä on 16 miljoonaa. Vaikka yksityisten metsänomistajien määrä on varsin suuri, heidän omistamiensa metsien osuus metsäpinta-alasta on suhteellisen pieni ja usein hajanainen.

[3]               Lisätietoja on vihreässä kirjassa metsien suojelusta ja metsätiedosta, KOM(2010) 66.

[4]               Euroopan metsiensuojelua käsittelevä ministerikonferenssi, Helsinki, 1993.

[5]               KOM(2011) 244 ja COM(2012) 60.

[6]               Neuvoston päätöslauselma, annettu 15 päivänä joulukuuta 1998, Euroopan unionin metsästrategiasta.

[7]               KOM(2006) 302.

[8]               Yleiseurooppalainen poliittinen prosessi Euroopan metsien kestävän hoidon edistämiseksi.

[9]               Kaskadiperiaatteen mukaan puuta käytetään seuraavassa tärkeysjärjestyksessä: puupohjaiset tuotteet, niiden käyttöiän pidentäminen, uudelleenkäyttö, kierrätys, bioenergia ja hävittäminen.

[10]             Eurooppa-neuvoston 7.–8.2.2013 antamat päätelmät monivuotisesta rahoituskehyksestä.

[11]             Koska metsäala ei kuulu EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteen I ja 42 artiklan soveltamisalaan, EU:n kilpailusääntöjä sovelletaan siihen rajoituksetta.

[12]             Sahatavaran ja puutuotteiden valmistus, huonekalut, massan ja paperin valmistus ja jalostus, painaminen (NACE-koodit 16, 31, 17, 18.1). Tähän sisältyvät myös asiaankuuluvat puunkorjuuta koskevat näkökohdat (NACE-koodi 02.2).

[13]             ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten”, (COM(2012) 582 final) ja ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka” (KOM(2010) 614).

[14]             Päätös N:o 529/2013/EU.

[15]             COM(2013) 216.

[16]             EU:n metsäpalotietojärjestelmä.

[17]             Euroopan metsätietokeskus.

[18]             Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuuri (INSPIRE).

[19]             Yhteinen ympäristötietojärjestelmä (Shared Environmental Information System, SEIS).

[20]             Euroopan komission maanseurantaohjelma.

[21]             COM(2012) 60.

[22]             Se on kuvattu komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

[23]             Neuvoston päätös 89/367/ETY.

[24]             Komission päätös 2004/391/EY.

[25]             Komission päätös 97/837/EY.

[26]             http://ec.europa.eu/agriculture/fore/publi/

[27]             Asetus (EY) N:o 2173/2005 Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta.

[28]             Asetus (EU) N:o 995/2010.