This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52012DC0299
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE EUROPEAN COUNCIL, THE COUNCIL, THE EUROPEAN CENTRAL BANK, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE, THE COMMITTEE OF THE REGIONS AND THE EUROPEAN INVESTMENT BANK ACTION FOR STABILITY, GROWTH AND JOBS
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPPA-NEUVOSTOLLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE, ALUEIDEN KOMITEALLE JA EUROOPAN INVESTOINTIPANKILLE VAKAUDEN, KASVUN JA TYÖLLISYYDEN EDISTÄMINEN
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPPA-NEUVOSTOLLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE, ALUEIDEN KOMITEALLE JA EUROOPAN INVESTOINTIPANKILLE VAKAUDEN, KASVUN JA TYÖLLISYYDEN EDISTÄMINEN
/* COM/2012/0299 final - 2012/ () */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPPA-NEUVOSTOLLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE, ALUEIDEN KOMITEALLE JA EUROOPAN INVESTOINTIPANKILLE VAKAUDEN, KASVUN JA TYÖLLISYYDEN EDISTÄMINEN /* COM/2012/0299 final - 2012/ () */
1.
Johdanto
Kriisi, joka nyt vaikuttaa
niin moniin Euroopan maihin, on horjuttanut luottamusta poliittisen ja
talousjärjestelmän kykyyn täyttää EU:n perussopimuksen kunnianhimoinen tavoite
edistää tasapainoiseen talouskasvuun perustuvaa kestävää kehitystä. Monet
kansalaiset ovat vihaisia ja hämmentyneitä siitä, miten nopeasti pitkään
jatkunut elintason koheneminen on kääntynyt syväksi finanssikriisiksi, jonka
myötä on menetetty valtavasti työpaikkoja samalla kun tulevaisuudennäkymiä
synkentää raskas velkataakka, jota kannamme vuosia. EU:ta parhaillaan
koettelevat velat, alijäämät ja epätasapainotilat eivät ole syntyneet yhdessä
yössä, vaan vähitellen vuosien mittaan, ja niiden aiheuttamat sosiaaliset
seuraukset ovat kauaskantoiset. Kriisi on koettelemus sekä jäsenvaltioiden
hallituksille että EU:lle. Osa nykyisistä vaikeuksista on tullut EU:hun
maailmalta finanssikriisin myötä, osa taas on kotoperäisiä. Olennaista on nyt
se, miten tehokkaasti pystymme vastaamaan näihin haasteisiin. Talous- ja finanssikriisi
on korostanut sitä, miten tiiviisti kaikki EU:n taloudet ja toisaalta EU ja
maailman muut taloudet ovat sidoksissa toisiinsa. Se on myös paljastanut sekä
maailmanlaajuisessa että EU:n ja jäsenvaltioiden poliittisessa päätöksenteossa
huomattavia puutteita ja epätasapainotiloja. EU ja sen jäsenvaltiot ovat
kriisin alusta lähtien pyrkineet uudistamaan EU:n talousmallia ja palauttamaan
sen kilpailukyvyn. Kuten komissio totesi lokakuussa 2011 hyväksymässään Etenemissuunnitelmassa
kohti vakautta ja kasvua[1],
tämä on tarkoittanut mm. seuraavia toimenpiteitä: ·
toteutetaan vakautta ja kasvua lisääviä
politiikkoja etupainotteisesti niin, että EU voi palata kestävään kasvuun ja
korkeaan työllisyysasteeseen; ·
rakennetaan kestävämpi ja yhdennetympi talouden
ohjausjärjestelmä, niin että epätasapainot voidaan havaita ja korjata paljon
aiemmin, alistamalla kansalliset politiikat tiukemmin EU:n tason valvontaan,
jotta voidaan ottaa huomioon se tosiseikka, että jokaisen jäsenvaltion tuleva
vahvuus ja vauraus on sidoksissa kaikkiin muihin jäsenvaltioihin; ·
lujitetaan pankkijärjestelmää vaatimalla pankkeja
paljastamaan koko velkaantuneisuutensa, hoitamaan luottotappiot ja
organisoimaan uudelleen liiketoimintamallinsa niin, että ne pystyvät myös
tulevaisuudessa myöntämään luottoja yrityksille ja kotitalouksille ilman
veronmaksajien rahoittamia pelastustoimia; ·
vastataan Kreikan ongelmiin määrätietoisesti kahden
merkittävän rahoitustukipaketin avulla ja tukemalla intensiivisesti
kasvuhakuista elpymisohjelmaa; ·
parannetaan euroalueen turvaverkkoja ottamalla
käyttöön uusia keinoja tukea jäsenvaltioita, joiden velkataso on hyvin korkea,
samalla kun ne palauttavat julkisen taloutensa kestävyyden saattamalla tulot ja
menot tasapainoon niin, että ne voivat rahoittaa sosiaalipalvelut, terveydenhuollon,
eläkkeet, koulutuksen ja julkisen infrastruktuurin myös tulevaisuudessa. Noudattamalla tätä
etenemissuunnitelmaa on saatu tuloksia vakaasti, mutta epätasaisesti. Näkyvissä
on selkeitä merkkejä siitä, että EU:n talouden tasapaino on palautumassa talouden
toimeliaisuuden hidastumisen jälkeen. Vuosista 2007–2008 alkaen muodostuneet
suuret vaihtotaseen alijäämät ovat supistumassa, palkkoja on sopeutettu ns.
ylijäämämaissa ylöspäin ja ns. alijäämämaissa alaspäin. Asuntojen hinnat ovat
useissa jäsenvaltioissa palaamassa tasolle, joka on lähempänä taloudellista
tilannetta. Uuden talouden ohjausjärjestelmän avulla EU:n talous nousee
raskaiden vakauttamis- ja uudistustoimien myllerryksestä uutena ja entistä
vahvempana. Pysyvä, kestävä kasvu ja
korkeampi elintaso tarvitsevat perustakseen terveen julkisen talouden,
perusteellisia rakenneuudistuksia ja kohdennettuja investointeja. Tästä
johtuviin haasteisiin voidaan kuitenkin vastata vain, jos kasvu on riittävän
vahvaa tukemaan tätä prosessia. Vakaus ja kasvu eivät ole keskenään
ristiriidassa, vaan ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Jäsenvaltioiden on
vastattava talouteen kohdistuvaan luottamuspulaan toteuttamalla rohkeita
uudistuksia, joiden avulla kilpailukykymme kääntyy jälleen nousuun. Meidän on
toimittava nyt, jotta voimme korjata EU:n ja euroalueen sisäisiä hälyttäviä
kilpailukykyeroja. EU on kokonaisuutena onnistunut säilyttämään osuutensa
maailmankaupasta, mutta nyt on puututtava myös siihen kansainvälisen
kilpailukyvyn heikkenemiseen ja markkinaosuuksien vähenemiseen, joka näkyy
selkeästi monien jäsenvaltioiden suorituskyvyssä. Lyhyellä aikavälillä
ihmiset tarvitsevat toivoa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Jos tällaista
tulevaisuususkoa ei ole, tarvittavien uudistusten toteuttaminen törmää
kasvaviin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin, mikä puolestaan
viivyttää elpymistä. Meidän on vahvistettava yhteisymmärrystä ja luottamusta
siihen, että muutosta tarvitaan, ja valintoihin, joita se edellyttää.
Työmarkkinaosapuolilla on tässä vuoropuhelussa merkittävä osa. Tämän vuoksi EU:n on
korostettava kasvua koskevaa kokonaisstrategiansa osa-aluetta. Tässä on
yhdistettävä EU:n tason toimet ja se, mitä jäsenvaltiot voivat tehdä
kansallisella tasolla. Kaikkien toimien tulee perustua Eurooppa 2020 ‑strategiaan
ja uuteen ohjausjärjestelmään. Eräät tämän kasvualoitteen keskeiset tekijät
ovat jo olemassa, mutta ne on vielä pantava täysimääräisesti täytäntöön.
Toisiin tarvitaan näkemystä, rohkeutta ja johtajuutta, jotta niistä saadaan
irti täysi hyöty. EU:n nykyiset haasteet edellyttävät rohkeaa ja tuloksellista
toimintaa. Komissio ehdottaa tässä
tiedonannossa useita toimenpiteitä, jotka yhdessä voisivat muodostaa osan
kasvualoitteen kahdesta toisiaan tukevasta pilarista: ·
EU-pilari, joka perustuu EU:n tasolla tehtävästä
yhteistyöstä saatavaan voimaan ja synergiaan. ·
Jäsenvaltioiden pilari, joka perustuu
EU-ohjausjakson myötä toteutettavien rakenneuudistusten kasvupotentiaalin
vapauttamiseen. Komissio jatkaa kaikkien
mahdollisten vahvempaa kasvua ja kilpailukykyä edistävien toimenpiteiden
työstämistä 23. toukokuuta pidetyn epävirallisen Eurooppa-neuvoston kokouksen
pohjalta kesäkuun Eurooppa-neuvoston kokousta silmällä pitäen.
2.
EU:n rooli uudessa kasvualoitteessa
EU:n tasolla on hyväksytty
Eurooppa 2020 ‑strategia[2],
jonka tavoitteena on älykäs, kestävä ja osallistava Eurooppa. Se tarjoaa pohjan
myös uudelle kasvualoitteelle. Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet, jotka
koskevat työllisyyttä, energiaa, yleissivistävää ja ammatillista koulutusta,
tutkimusta ja köyhyyden vähentämistä, ovat kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymiä.
Ne ovat indikaattoreita, jotka osoittavat, miten uudistuksia olisi tehtävä
Euroopassa. Niiden toteuttaminen parantaa kilpailukykyä ja edistää
lähentymistä, mikä nostaa EU:n korkeammalle kasvu-uralle. Pyrkimällä entistä
aktiivisemmin T&K-tavoitteeseen, jonka mukaan T&K-investointien määrä
on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, voitaisiin luoda 3,7 miljoonaa
työpaikkaa ja kasvattaa EU:n BKT:tä 800 miljardilla eurolla vuoteen 2020
mennessä. Ilmastonmuutokseen ja energia-alaan liittyvien tavoitteiden
toteuttaminen vuoteen 2020 mennessä toisi muassaan jopa 5 miljoonaa työpaikkaa,
parantaisi Euroopan energiaturvallisuutta ja auttaisi saavuttamaan
ilmastonmuutokseen liittyvät tavoitteet. Jos vähintään 20 miljoonaa ihmistä
saataisiin nostettua köyhyydestä, se ei parantaisi ainoastaan heidän elämäänsä,
vaan toisi samalla taloudellista hyötyä koko yhteiskunnalle. Nämä luvut
osoittavat, että kaikkialla EU:ssa on mahdollista luoda uusia työpaikkoja ja
liiketoimintamahdollisuuksia ja vähentää siten merkittävästi työttömyyttä ja
tarjota kansalaisille parempi, vihreämpi tulevaisuus.
2.1.
Talous- ja rahaliiton kasvupotentiaalin
hyödyntäminen
Viime vuosina on tehty
paljon työtä talous- ja rahaliiton tueksi tarvittavien vahvojen valvontamekanismien
luomiseksi. Toimien vaikuttavuus ja markkinoiden luottamus riippuvat siitä,
miten EU ja sen jäsenvaltiot panevat uuden järjestelmän täytäntöön. Pidemmällä
aikavälillä yhdentymistä on tarpeen syventää talous- ja rahaliiton
täydentämiseksi. Vahva EU tarvitsee vakaan valuutan. Siitä on hyötyä kaikille
jäsenvaltioille riippumatta siitä, kuuluvatko ne euroalueeseen vai eivät.
Kansainvälisten markkinoiden luottamus euroon vaikuttaa siihen, saako Eurooppa
lainaa kohtuulliseen hintaan ja pystyykö se maksamaan lainansa takaisin vahvan
talouden turvin. ·
Vahvistettu vakaus- ja kasvusopimus antaa
EU:lle ne sääntöperusteiset, vahvat toimintavälineet, jotka se tarvitsee
voidakseen turvata terveen julkisen talouden. Useimpien jäsenvaltioiden
ensisijaisena tavoitteena on nyt liiallisten alijäämien korjaaminen. Koska
äskettäin on esitetty budjettikurin tiukentamista koskeva lainsäädäntöpaketti,
hiljattain sovittuja sääntöjä ei ole välittömästi tarpeen muuttaa. Voimassa
olevat säännöt jättävät liikkumavaraa toimenpiteiden toteuttamiseen ja
mahdollisuuden eriyttää toimia jäsenvaltioiden julkisen talouden liikkumavaran
ja makrotalouden olosuhteiden mukaan, samalla kun niillä varmistetaan julkisen
talouden pitkän aikavälin kestävyys. Näiden sääntöjen täytäntöönpano edellyttää
ennen kaikkea jäsenvaltioiden toteuttamien julkisen talouden toimien arviointia
erityisesti rakenteellisesti mitattuna. Komissio seuraa tiukkojen
budjettirajoitteiden vaikutusta kasvua edistäviin julkisiin menoihin ja
julkisiin investointeihin. Se antaa tarvittaessa ohjeita siitä, minkä verran
EU:n ja kansallisten julkisen talouden kehysten puitteissa on liikkumavaraa
toimien toteuttamiselle. Se tarkastelee näitä kysymyksiä lähikuukausina
laadittavassa julkisten menojen laatua koskevassa kertomuksessa. ·
Rahoitusvakauden turvaverkkojen
vahvistamisessa on edistytty huomattavasti. Euroopan vakausmekanismin (EVM) on
määrä tulla voimaan 1. heinäkuuta 2012 – vuosi aikataulusta edellä. Se on
euroalueen kriisinhallintaan tarkoitettu pysyvä rahoitusmekanismi. Kun
lasketaan yhteen Euroopan vakausmekanismi, Euroopan
rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM) ja muut kriisirahoitusvälineet,
käytettävissä on yhteensä 800 miljardin euron luotonantokapasiteetti. Yhdessä
Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) resurssien äskettäin hyväksytyn
korotuksen kanssa Euroopan rahoitusvakauden turvaverkot tukevat merkittävällä
tavalla globaaleja rahoitusvakauden turvaverkkoja. Ratkaisevaa on kuitenkin
myös se, miten näitä turvaverkkoja käytetään. Euroopan vakautusmekanismi tarjoaa
vakaussopimuksen ratifioiville jäsenvaltioille joukon uusia välineitä, joiden
avulla EU voi vastata kriisitilanteisiin tehokkaasti. Tämä edellyttää
joustavuutta ja nopeaa toimintaa. ·
EU:n pankkisektorin vahvistaminen: Rahoitusmarkkinoiden romahtaminen on vältetty, ja rahoitussektorin
valvonta on kokonaan uudistettu. Useassa jäsenvaltiossa toimivien pankkien
toimintaa seuraavat nyt valvontakollegiot, minkä lisäksi on perustettu kolme
uutta EU:n valvontaviranomaista. Lisäksi on perustettu Euroopan järjestelmäriskikomitea
valvomaan makrotason vakautta EU:n tasolla. Eräiden pankkien pääomapohjan
vahvistaminen on vielä saatettava päätökseen osana Euroopan pankkiviranomaisen
koordinoimaa strategiaa. Vaikka jotkut pankit ovat jo ryhtyneet maksamaan
takaisin kriisin aikana valtiolta saamiaan lainoja, veronmaksajille aiheutuneet
kulut ovat suunnattoman suuret. Jotta voitaisiin varmistaa, että
yksityissektori maksaa osansa tulevien pelastustoimien rahoittamisesta,
komissio esittää kesäkuussa lainsäädäntöehdotuksen pankkien ja
sijoituspalveluyritysten elvyttämistä ja kriisinratkaisua koskevasta yhteisestä
kehyksestä. Näin saadaan käyttöön välineet, joiden avulla järjestelmän kannalta
tärkeiden rahoituslaitosten ongelmat voidaan tarvittaessa ratkaista hallitusti. ·
Talous-
ja rahaliiton syventäminen: EU:n talous- ja rahaliiton tulevaisuutta on
aiheellista tarkastella välitöntä ennustejaksoa pidemmällä tähtäimellä.
Komissio kannattaa kunnianhimoista ja jäsenneltyä ratkaisua. Vallitseva
luottamuspula euroaluetta kohtaan vaikuttaa EU:n kasvunäkymiin. Niin kauan kuin
tietyt keskeiset epävarmuustekijät, kuten Kreikan tilanne, ovat vailla
ratkaisua, meiltä puuttuu investointien ja uusien työpaikkojen luomiseen
tarvittava luottamus. Jotta voitaisiin rakentaa uutta tähänastisten saavutusten
pohjalta, on kartoitettava keskeiset vaiheet kohti täysimääräistä talous- ja
rahaliittoa. Osoittamalla, että olemme määrätietoisesti päättäneet jatkaa
pidemmälle tällä tiellä, ja vahvistamalla jäsenvaltioiden poliittisen
sitoutumisen euroon voimme palauttaa luottamuksen euroalueeseen ja siihen, että
pystymme voittamaan tämänhetkiset vaikeudet. Tämä edellyttää laaja-alaista
prosessia, jossa otetaan huomioon oikeudelliset kysymykset. Sen rinnalle
tarvitaan myös poliittinen prosessi, joka takaa uusien yhdentymistoimien
demokraattisen oikeutuksen ja niitä koskevan vastuuvelvollisuuden. Keskeisten
komponenttien kartoittamiseen voisi kuulua siirtyminen kohti pankkiunionia,
johon sisältyisi myös yhdennetty finanssivalvonta ja yhteinen
talletussuojajärjestelmä. Komissio on jo esittänyt marraskuussa 2011
antamassaan vihreässä kirjassa[3] ajatuksiaan siitä,
miten euroalue voisi siirtyä kohti yhteistä velkakirjojen liikkeeseenlaskua.
Tämän kehityksen tahti ja eri vaiheet ovat vielä avoinna ja aikataulu ja
etenemissuunnitelma laatimatta, mutta nopea päätös toteuttavista toimista
korostaa euron vakautta ja päätöstämme olla luopumatta siitä.
2.2.
Sisämarkkinoiden potentiaalin hyödyntäminen
Tavarakaupan sisämarkkinat
toimivat pääpiirteittäin hyvin, mutta samaa ei voida sanoa palvelujen eikä
verkkokaupan sisämarkkinoista. Sisämarkkinoiden potentiaalin parempi
hyödyntäminen on tehokkaimpia keinoja lisätä kasvua koko EU:ssa.
Innovatiivisten yritysten tilanne paranisi välittömästi, jos EU-patentti
vihdoin hyväksyttäisiin. Vuosien harkinnan jälkeen on tullut päätöksenteon
aika. Komissio ehdottaa
kesäkuussa toimenpiteitä palveludirektiivin täytäntöönpanon
parantamiseksi. Monet jäsenvaltiot ovat halunneet säilyttää esteitä ja
rajoituksia, jotka estävät niitä ja muita jäsenvaltioita saamasta direktiivistä
täyttä hyötyä kilpailukyvyn ja kasvun edistämisessä. Komission analyysi
osoittaa, että jos kaikki tällaiset rajoitukset poistettaisiin, BKT:n kasvuun
voitaisiin lisätä vielä jopa 1,8 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen sen noin
0,8 prosentin lisäksi, joka on jo saavutettu direktiivin osittaisen
täytäntöönpanon ansiosta. Analyysista käy ilmi myös se, että esteiden
vähentäminen tai poistaminen lisää kauppavirtoja ja suoria ulkomaisia
sijoituksia sekä tuottavuutta kussakin jäsenvaltiossa. Tämä edistäisi myös ns.
ylijäämä- ja alijäämämaiden välisen tasapainon löytämistä. Myöhemmin tänä vuonna
komissio esittää sisämarkkinoiden II toimenpidepaketin, jonka
tarkoituksena on täydentää sisämarkkinoita eräillä keskeisillä osa-alueilla
kuten digitaali- ja verkkotoimialoilla, missä EU:n suorituskyvyssä on nykyään
parantamisen varaa. Kasvua ja työllisyyttä voidaan luoda rakentamalla EU:hun
2000-luvun haasteiden edellyttämä fyysinen ja virtuaalinen infrastruktuuri.
Uuden teknologian ja verkkojen avulla voidaan vähentää Euroopan lento- ja
maantieliikenteen ruuhkia ja perustaa uusiutuvalla energialla toimivia
älykkäitä sähköverkkoja, joissa voidaan ladata sähköautoja. Tuottavuutta
tehostava teknologia voidaan saattaa kaikkien yritysten saataville edullisemmin
pilvipalvelujen kautta. Jotta EU myös jatkossa säilyttää teollisuuden
kilpailukyvyn, sen on investoitava keskeisiin mahdollistaviin teknologioihin,
kuten bio-, nano- ja mikroteknologioihin, kehittämällä uusia tavaroita ja
palveluja ja modernisoimalla teollisuutta tuotantoprosessien järkeistämiseksi. Komissio on
johdonmukaisesti korostanut, miten tärkeää on puuttua valtioiden rajat
ylittäviin veroesteisiin sisämarkkinoilla. Edistyminen EU:n tasolla voi tukea
ja helpottaa yksittäisten jäsenvaltioiden toimia niiden pyrkiessä toteuttamaan
omien kasvustrategioidensa tavoitteet ja auttaa luomaan vankan
kokonaiskehyksen, jonka avulla voidaan lujittaa veronkantoa, torjua petoksia ja
varmistaa tasapuoliset ja terveet kilpailuolosuhteet. Neuvoston on tätä varten jatkettava
niiden komission ehdotusten käsittelyä, jotka koskevat säästöjä ja kolmansien
maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviä toimivaltuuksia. Komissio antaa
myöhemmin tänä vuonna tiedonannon, jossa hahmotellaan vaihtoehtoja
veroparatiiseihin ja aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyvien ongelmien
ratkaisemiseksi. Komissio katsoo, että petostentorjunnan ohella on puututtava
myös aggressiiviseen verosuunnitteluun. Tämä edellyttää yksityiskohtaista
teknistä suunnittelua ja selkeää poliittista sitoutumista, mutta edut voisivat
olla huomattavat paitsi tulojen lisääntymisen myös tasapuolisten ja parempien
kilpailuolosuhteiden muodossa. Hyvä esimerkki EU:n ja
jäsenvaltioiden tasolla toteutettujen toimien myönteisestä yhteisvaikutuksesta
on saatu energiaverotuksen alalla. Komission ehdotus energiaverotuksen
rakenteen muuttamisesta voisi tukea tavoitetta siirtymisestä vähähiiliseen ja
energiatehokkaaseen talouteen. Samalla vähennettäisiin vääristymiä, jotka
aiheutuvat siitä, että samanlaisia ja samaan tarkoitukseen käytettäviä
tuotteita verotetaan eri tavoin. Verotuksen neutraaliuden vahvistaminen ja
vihreämpien energialähteiden käytön palkitseminen auttaisi saavuttamaan
hiilidioksidin vähentämistä, energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöä
koskevat EU:n tavoitteet.
2.3.
Inhimilliseen pääomaan liittyvän potentiaalin
hyödyntäminen
Komissio
ehdotti äskettäin esittämässään työllisyyspaketissa useita konkreettisia
toimenpiteitä, joiden avulla voitaisiin tukea työllistävää elpymistä kaikkialla
EU:ssa. Yhteistyö komission, jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten sekä
julkisten ja yksityisten sidosryhmien kanssa on tarpeen, jotta ehdotetut
erityistoimet voidaan panna täytäntöön ja hyödyntää niiden avulla keskeisten
alojen kuten tieto- ja viestintäteknologian (ICT), terveydenhuollon ja vihreän
talouden työllisyyspotentiaalia. Kansallisten työllisyyssuunnitelmien
tehostettu seuranta esikuva-analyysin ja tulostaulun avulla komission
ehdotuksen mukaisesti antaa lisäpontta työpaikkojen luomiseen tähtääville
uudistuksille. Uudistuksille olisi etua myös siitä, että maakohtaiset
suositukset kytkettäisiin tiiviimmin rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan
sosiaalirahaston käyttöön, mitä komissio on ehdottanut seuraavalle
ohjelmakaudelle (2014–2020). Kun
otetaan huomioon, että koko EU:ssa on yli kolme miljoonaa avointa työpaikkaa,
on panostettava enemmän osaamiseen, jotta voidaan parantaa ammattitaidon
kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Erasmuksen ja Leonardon kaltaiset EU:n
ohjelmat edistävät merkittävästi opiskelua ja työharjoittelua toisissa
jäsenvaltioissa. Uudet EU:n tason välineet, kuten osaamispanoraama ja
eurooppalainen osaamispassi, edistävät puolestaan yhdessä jäsenvaltiossa
hankitun osaamisen tunnustamista kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Komissio
pyrkii parantamaan työvoiman liikkuvuutta ja edistämään käytettävissä olevan
työvoiman, osaamisen ja avoimien työpaikkojen kohtaamista. Vielä enemmän
voidaan saada aikaan poistamalla oikeudellisia ja käytännön esteitä
työntekijöiden vapaan liikkuvuuden tieltä. Tämä koskee erityisesti eläkkeiden
siirrettävyyttä ja sosiaaliturvasäännösten koordinointia. Avoimien työpaikkojen
ja työnhakijoiden kohtaamista voitaisiin parantaa myös kehittämällä EURESista
todellinen eurooppalainen työnhaku- ja rekrytointiväline.
2.4.
Kasvun ulkoisten lähteiden hyödyntäminen
Vaikka EU:n ulkomaankauppa
on yleisellä tasolla tasapainossa, komission maakohtainen analyysi osoittaa,
että eräät jäsenvaltiot ovat jo pidemmän aikaa menettäneet
vientimarkkinaosuuksiaan huolestuttavalla tavalla. Toisaalta analyysi kertoo,
että parhaiten suoriutuneet jäsenvaltiot ovat käyttäneet viennin kasvua
taloutensa tukemiseen. Lisäksi kaksi kolmasosaa EU:n tuonnista suuntautuu
uudelleen vientiin korkeammalla arvolla, mikä osoittaa, että EU:lla on kaikki
edellytykset hyötyä kauppa- ja investointisuhteidensa kehittämisestä keskeisten
kumppaniensa kanssa. Suuri osa tulevasta globaalista kasvusta tapahtuu
kehittyvissä talouksissa, joiden kasvupotentiaali on suuri. EU:n on
hyödynnettävä tätä kasvua tekemällä keskeisten kumppanien kanssa kahdenvälisiä
ja alueellisia kauppa- ja investointisopimuksia. Äskettäin voimaan tullut
vapaakauppasopimus Korean kanssa on osoittanut hyödyllisyytensä, kun EU:n
vienti lisääntyi 20 prosentilla vuonna 2011. EU neuvottelee parhaillaan useista
muista vapaakauppasopimuksista, ja muita sopimuksia valmistellaan. Neuvottelu-
ja ratifiointitahtia on kiristettävä, jotta sopimusten tuoma hyöty voi
toteutua.
2.5.
EU-rahoituksen kasvupotentiaalin hyödyntäminen
Myös julkisen talouden
tiukan vakauttamisen aikana tarvitaan kohdennettuja julkisia menoja ja
investointeja. Komissio on kehottanut jäsenvaltioita toteuttamaan kasvua
edistävää julkisen talouden vakauttamista niin, että tutkimus- ja
koulutusmenoja sekä luonnonvarojen kestävää hoitoa, energia-asioita ja sosiaalipalveluja
koskevia menoja suojataan leikkauksilta. Vaikka EU:n talousarvion kokonaissumma
on vain 1 prosentti suhteessa EU:n BKT:hen, se tuo valtavaa lisäarvoa ja voi
siten toimia kasvun moottorina koko EU:ssa. ·
Monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2014–2020: Komissio on esittänyt EU:lle seuraavaa rahoituskehystä varten kasvua
ja investointeja tukevia määrärahoja. Komission ehdotuksissa kytketään
rakenneuudistuksia koskevat maakohtaiset suositukset EU:n talousarviotukeen,
jolla jäsenvaltioita autetaan toteuttamaan tarvittavat muutokset ja
investoinnit. Ehdotuksiin sisältyy innovatiivisia ideoita, jotka koskevat
tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusta, liikenne-, energia- ja
laajakaistaverkkoja sekä maatalouspolitiikan uudistamista ja maaseudun
kehittämisen lujittamista. Komission ehdottamista määrärahoista yli 600
miljardia euroa käytettäisiin tutkimuksen, Euroopan laajuisten verkkojen,
inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien, koheesiopolitiikan ja maaseudun
kehittämisen rahoitukseen. Kun tämä summa yhdistetään kansallisen
osarahoituksen tuomaan vipuvaikutukseen ja innovatiivisiin rahoitusvälineisiin,
tuloksena on merkittävät määrärahat älykkään, kestävän ja osallistavan
kasvun tukemiseksi. Komissio on ehdottanut,
että tiettyjen infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseen käytettäisiin hankejoukkolainoja,
jotta EU:n talousarviosta myönnettävät avustukset riittäisivät pidemmälle.
Hankejoukkolainat perustuvat siihen, että vieraan pääoman ehtoiset markkinat
otetaan käyttöön infrastruktuurihankkeiden lisärahoituslähteeksi. Niiden avulla
pyritään lisäämään investointeja EU:n keskeisiin strategisiin liikenne-,
energia- ja laajakaistainfrastruktuurihankkeisiin. Tarkoituksena on houkutella
yhteisösijoittajia sellaisten kaupallisesti tuottavien hankkeiden pääomarahoitusmarkkinoille,
joiden rahavirrat ovat vakaita ja ennakoitavissa, parantamalla yksityisten
yritysten liikkeeseen laskemien hankejoukkolainojen laatua. Menetelmän
testaamiseksi komissio on ehdottanut hankejoukkolainoja koskevan pilotin
toteuttamista vuosina 2012–2013. EU:n lainsäätäjät toimivat nopeasti, jotta EIP
voi aloittaa pilottihankkeet jo tänä vuonna. ·
EU:n vuoden 2013 talousarvio: Komissio on esittänyt maksumäärärahoihin 7 prosentin lisäystä,
joka tarvitaan, jotta voidaan täyttää odotettavissa olevat jäsenvaltioiden
maksupyynnöt. Lisäys jää alle EU:n nykyisen rahoituskehyksen puitteissa sovitun
maksumäärärahojen enimmäismäärän. Kaikki nämä maksut menevät tuottavien
investointien, työllisyyden, koulutuksen ja tutkimusrahoituksen tukemiseen
jäsenvaltioissa. Eräissä jäsenvaltioissa EU-varoilla osarahoitetaan yli
50 prosenttia kaikista julkisista investoinneista, minkä vuoksi EU:n
sitoumusten täyttäminen on merkittävä keino edistää kasvua. ·
Rakennerahastoista tukea kasvulle ja
lähentymiselle vuosina 2012–2013: EU:n
koheesiopolitiikan puitteissa osoitetaan vuosittain keskimäärin 65 miljardia
euroa kasvua ja työllisyyttä tukeviin investointeihin. Jotta voitaisiin vastata
paremmin kriisistä johtuviin tarpeisiin, peräti 17 miljardia euroa on
kohdennettu uudelleen tutkimukseen ja innovointiin, pk-yritysten tukemiseen ja
työmarkkinatoimenpiteisiin muita heikommassa asemassa olevien ryhmien hyväksi
sekä infrastruktuuri- ja energiatehokkuusinvestointeihin. Näitä toimia
jatketaan. Sittemmin on kohdennettu uudelleen yli 7 miljardia euroa osana
komission pilottitoimiryhmän toimia, joiden tavoitteena on lisätä tukea
nuorisotyöttömyyden torjuntaan ja pk-yritysten rahoituksen saatavuuden
parantamiseen. ·
Euroopan investointipankin (EIP) maksetun
pääoman korottaminen: Hyvän pankkitavan mukaisesti
EIP:n maksettua pääomaa olisi korotettava, jos sen on tarkoitus säilyttää
nykyinen vuotuisen antolainauksen korkea, noin 65 miljardin euron taso. Kuten
komissio on esittänyt, EIP:n osakkaina olevien jäsenvaltioiden olisi
hyväksyttävä sen maksetun pääoman korottaminen 10 miljardilla eurolla osana
uutta EU:n kasvualoitetta. Tämä lisäisi kokonaisluotonantoa huomattavasti, jopa
180 miljardilla eurolla. Pääomankorotuksen mahdollistama uusi lainakapasiteetti
olisi jaettava eri puolille EU:ta, myös kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin
maihin. Se olisi ohjattava pk-yritysten tueksi, esimerkiksi energiatehokkuuden
parantamiseen ja asuntojen remontointiin, joilla voidaan luoda kipeästi
kaivattuja työpaikkoja rakennusalalle ja edistää EU:n ilmasto- ja
energiatavoitteiden saavuttamista. Jos tällainen pääomankorotus hyväksytään,
komissio tekee jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä auttaakseen niitä käyttämään
osan niille myönnetyistä rakennerahastomäärärahoista EIP:n luottoriskin
jakamiseen ja lainatakuiden myöntämiseen pk-yrityksille. Tällainen
rahoitusvälineiden yhdistelmä voisi vauhdittaa talouden toimintaa kaikilla
sektoreilla ja alueilla ja edistää osaltaan pk-yritysten luotonsaantia, joka
tätä nykyä vaikeuttaa niiden toimintaa. ·
Finanssitransaktiovero:
Komissio on ehdottanut finanssitransaktioveron käyttöönottoa. Ehdotuksen
mukaisesti[4]
veron tuotto (arviolta noin 57 miljardia euroa) voitaisiin käyttää kasvua
edistävien investointien ja/tai pankkien pääomapohjan vahvistamisen
rahoittamiseen. Komissio on ehdottanut, että osalla EU:n talousarvioon
kohdennettavista tuloista supistettaisiin jäsenvaltioiden talousarvioon
suorittamia maksuosuuksia.
3.
Jäsenvaltioiden rooli uudessa kasvualoitteessa
3.1.
Vuoden 2012 EU-ohjausjakson potentiaalin
hyödyntäminen
Edistääkseen Eurooppa 2020
‑strategian tavoitteiden saavuttamista komissio on toimittanut neuvostolle
maakohtaiset suositukset vuoden 2012 EU-ohjausjakson ja tuntuvasti vahvistetun
vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa. Suosituksissa otetaan huomioon
perusteellinen analyysi kunkin jäsenvaltion tilanteesta sekä vuoden 2011
talouspolitiikan koordinoinnin EU-ohjausjakson[5]
yhteydessä annettujen suositusten täytäntöönpano ja vuoden 2012
kasvuselvityksessä[6]
annettujen ohjeiden noudattaminen jäsenvaltioissa. Jokaisella jäsenvaltiolla on
omat erityispiirteensä, ja komission maakohtaiset suositukset on räätälöity
ottaen huomioon niiden vahvuudet, heikkoudet ja kyky vastata haasteisiin.
Kaikkien jäsenvaltioiden taloudet ovat kuitenkin erottamattomasti sidoksissa
toisiinsa – paitsi poliittisten valintojen, historian ja maantieteen, myös
uuden teknologian mukanaan tuoman dynamiikan ansiosta, jonka vuoksi
markkinoiden yhdentyminen on nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin. EU:n
kokonaissuunta muodostuu kansallisten tilanteiden yhteisvaikutuksesta.
Kansallisista toimista (tai niiden laiminlyömisestä) aiheutuu väistämättä sekä
myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia muualla EU:ssa. Siksi tarvitaan EU:n
laajuinen talouden ohjausjärjestelmä, joka pannaan täytäntöön EU-ohjausjakson
avulla (ks. liite 1). Komissio
on nyt myös ensi kertaa laatinut perusteelliset tarkastelut, jotka perustuvat
makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn[7]. Menettely on otettu käyttöön,
jotta voitaisiin edistää makrotaloudellista vakautta ja kasvua yleensä ja luoda
vipuvaikutusta kilpailukyvyn parantamiseksi. Ensimmäinen uuden menettelyn
mukainen varoitusmekanismia koskeva kertomus julkaistiin helmikuussa 2012.
Kertomuksessa esitettyjen havaintojen mukaisesti ensimmäiset perusteelliset
tarkastelut koskivat kahtatoista maata (Belgia, Bulgaria, Tanska, Espanja,
Ranska, Italia, Kypros, Unkari, Slovenia, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt
kuningaskunta)[8].
Tarkastelut vahvistivat, että maissa on epätasapainotiloja, jotka eivät ole
liiallisia, mutta vaativat silti huomiota. Tähän liittyy myös parhaillaan
toteutettava ns. ylijäämä- ja alijäämämaiden välisen tasapainon hakeminen.
Maakohtaisissa suosituksissa esitetään ennaltaehkäiseviä suosituksia. Ne
liittyvät toimiin, joilla tuetaan kilpailukykyä ja työmarkkinoiden sopeuttamista,
velkavivun purkamista yksityisellä ja julkisella sektorilla sekä
varallisuusmarkkinoiden vakaata kehitystä.
3.2.
Komission arvio ja suositukset
Komission
yleisarvion mukaan jäsenvaltioiden toteuttamat toimet riittävät korjaamaan
niiden julkisen talouden epätasapainotilat ja varmistamaan julkisen talouden
kestävyyden. Tämä ei kuitenkaan aina tapahdu kasvua parhaiten edistävällä
tavalla. Työttömyys ja erityisesti nuorten työttömyys on vakava ongelma, jonka
ratkaiseminen ei onnistu hetkessä. Välittömät toimet ovat kuitenkin tarpeen
työllisyyden parantamiseksi ja työpaikkojen ja ammattitaitoisen työvoiman
yhteen saattamiseksi ja koulutuksen tukemiseksi, jotta ihmisiä voidaan auttaa
palaamaan toimiville työmarkkinoille. Yleensäkin on puututtava kriisin
kielteisiin sosiaalisiin vaikutuksiin, kuten köyhyyteen. Monet
jäsenvaltiot, etenkin ne, joissa on käynnissä rakennesopeutusohjelma tai jotka
ovat markkinoiden erityistarkkailussa, toteuttavat merkittäviä rakenteellisia
uudistuksia muun muassa työmarkkinoillaan. Nämä toimet ovat olennaisen
tärkeitä, jotta voidaan tukea elpymistä ja pysyvää kasvua ja edistää
makrotaloudellisten epätasapainotilojen yleistä vähentämistä Euroopassa.
Kaikkialla EU:ssa tarvitaan kuitenkin vielä paljon enemmän toimia
kasvupotentiaalin vapauttamiseksi, yritysten kehitysmahdollisuuksien luomiseksi
ja esimerkiksi vihreän talouden, palvelu- ja energiasektorin, matkailun ja
digitaalitalouden työllisyyspotentiaalin hyödyntämiseksi sekä osaamis- ja
innovointitason parantamiseksi. Elpymisen ja elintason tukeminen ja
ikääntymiseen liittyviin haasteisiin puuttuminen edellyttävät kiireellisiä
toimia. Komissio
on huolissaan siitä, että EU ei jäsenvaltioiden sitoumusten perusteella pysty
saavuttamaan vuoden 2020 yleistavoitteita esimerkiksi työllisyysasteen,
T&K-toimien, koulutuksen ja köyhyyden torjunnan kaltaisilla keskeisillä
osa-alueilla. Näiden tavoitteiden saavuttaminen on kuitenkin Euroopan
tulevaisuuden kannalta olennaisen tärkeää. Miten jäsenvaltiot
voivat vapauttaa oman kasvupotentiaalinsa? Komissio totesi vuoden
2012 kasvuselvityksessä, että jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla olisi vuonna 2012
keskityttävä seuraaviin viiteen ensisijaiseen osa-alueeseen: ·
eriytetyt, kasvua edistävät strategiat julkisen
talouden vakauttamiseksi ·
talouden normaalin luotottamisen palauttaminen ·
nykyisen ja tulevan kasvun ja kilpailukyvyn
edistäminen ·
työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin
puuttuminen ·
julkishallinnon nykyaikaistaminen. Tässä jaksossa esitetään
yhteenveto komission maakohtaisten analyysien tärkeimmistä havainnoista
jäsenvaltioiden vakaus- tai lähentymisohjelmien tai kansallisten
uudistusohjelmien ja tarvittaessa niiden Euro Plus ‑sopimuksen nojalla tekemien
sitoumusten perusteella. Kunkin jakson alussa olevassa tekstilaatikossa
esitetään yhteenveto maakohtaisista suosituksista ja kerrotaan, miten niiden
toteuttaminen voi edistää kansallisia kasvunäkymiä. Eriytetyt, kasvua
edistävät strategiat julkisen talouden vakauttamiseksi Kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista koskevien
maakohtaisten suositusten tarkoituksena on varmistaa, että ajan mittaan
jäsenvaltiot toteuttavat tervettä finanssipolitiikkaa. Tällaisen
finanssipolitiikan on oltava eriytettyjen julkisen talouden strategioiden
mukaista ja siinä on otettava huomioon jäsenvaltioiden erityispiirteet, etenkin
niiden julkiseen talouteen ja makrotalouteen liittyvät riskit. Julkisen
talouden alijäämien ja velkatason alentamisessa jäsenvaltioita neuvotaan
turvaamaan julkiset investoinnit tutkimukseen ja innovointiin, koulutukseen ja
energia-alaan sekä tekemään sosiaalisen suojelun järjestelmistä, kuten
eläkejärjestelmistä, kestävämpiä ja tehokkaampia. Verotuksesta annetaan useita
suosituksia, joiden tarkoituksena on siirtää verorasitusta työn verotuksesta
ympäristö- ja kulutusveroihin, lisätä tehokkuutta poistamalla erilaiset
poikkeusmahdollisuudet (mm. alennetut verokannat) sekä torjua veronkiertoa ja
harmaata taloutta. Lisäksi suositellaan, että jäsenvaltioiden olisi
varmistettava julkisen talouden kurinalaisuus myös alueellisella tasolla. Liiallisia
alijäämiä koskeva menettely koskee vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti tällä
hetkellä 23:a jäsenvaltiota. Niiden osalta tähän pakettiin sisältyvät
maakohtaiset suositukset perustuvat tarpeeseen noudattaa neuvoston aiemmin
antamia korjaavia suosituksia. Saksan ja Bulgarian tapauksessa komissio päätti
erikseen 30. toukokuuta ehdottaa niiden liiallisen alijäämätilanteen
kumoamista. Lisäksi komissio on Unkarin toteuttamien toimien arvioinnin
perusteella ja EU:n koheesiorahastoasetuksen mukaisesti hyväksynyt ehdotuksen
neuvoston päätökseksi, jolla maaliskuussa 2012 tehty koheesiorahaston
sitoumuksia koskeva lykkäys poistetaan. Niiden jäsenvaltioiden viranomaisia, joita
liiallisia alijäämiä koskeva menettely ei koske, kehotetaan maakohtaisissa
suosituksissa toteuttamaan finanssipoliittisia suunnitelmia, jotka sekä
edistävät kasvua että tähtäävät sellaisen rahoitusaseman saavuttamiseen ja
säilyttämiseen, jotka varmistavat julkisen talouden pitkän aikavälin
kestävyyden, ikääntymiseen liittyvät kustannukset mukaan lukien. Komission analyysin mukaan
jäsenvaltiot ovat julkisen talouden vakauttamispyrkimyksissään yleensä ottaen
oikealla uralla ja pystyvät vähentämään julkisen talouden alijäämää. Alijäämiä
on tarkoitus supistaa 4,5 prosentista (vuonna 2011) 3,5 prosenttiin suhteessa
BKT:hen (vuonna 2012). Julkisen talouden velkasuhde kuitenkin kasvaa edelleen
ja nousee 86 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012, mikä johtuu myös
hitaammasta kasvusta. Komissio katsoo, että liiallisten alijäämien
korjaamisessa on erittäin tärkeää pitäytyä sovituissa määräajoissa ja edetä
nopeasti kohti neuvoston määrittelemiä julkisen talouden keskipitkän aikavälin
tavoitteita. Tällaiset finanssipoliittiset sopeutustoimet olisi toteutettava
niin, että tuetaan kestävämpää talouskasvua, kuten jäljempänä esitetään. Tämä
on vakaus- ja kasvusopimuksen mukaista, koska siinä annetaan automaattisille
vakauttajille liikkumavaraa liiallisten alijäämien korjaamiseen ja viime
kädessä keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävällä rakenteellisella
sopeutusuralla. Samalla analyysissa korostetaan, että kaikkein tiukimmin
markkinoiden tarkkailussa olevien jäsenvaltioiden on jatkettava kunnianhimoista
julkisen talouden vakauttamista, myös odotettua huonommissa makrotalouden
olosuhteissa. Käytettävissä olevan julkisen talouden liikkumavaran
hyödyntämistä kasvua edistäviin investointeihin suositellaan myös niille
jäsenvaltioille, jotka ovat pääsemässä pois liiallisia alijäämiä koskevasta
menettelystä. Käyttöön otetaan vahvistetut kansalliset julkisen talouden
kehykset, niin kuin EU:n lainsäädännössä edellytetään. Tarvitaan kuitenkin
erityistoimia sen varmistamiseksi, että julkisen talouden kurinalaisuus
toteutuu yhtä tiukkana sekä keskushallinnon että aluehallinnon tasolla.
Tämä muodostaa erityisen haasteen useissa liittovaltiomuotoisissa tai eri
alueista muodostuvissa jäsenvaltioissa. On tärkeää parantaa
julkisen talouden laatua asettamalla etusijalle Eurooppa 2020 ‑tavoitteisiin
liittyvät menot ja varmistamalla, että nämä menot toteutetaan mahdollisimman
tehokkaasti. EU:n harjoittama valtiontukien valvonta edistää osaltaan menojen
laadukkuutta ja minimoi vääristymät. Komissio on äskettäin käynnistänyt kunnianhimoisen
valtiontukisääntöjen uudistusehdotuksen, ja jäsenvaltioiden on
varmistettava, että sääntöjä noudatetaan tiukemmin ja että valtiontukitoimia
koordinoidaan paremmin kansallisella tasolla. Eläkejärjestelmiä mukautetaan, jotta voidaan vastata väestön ikääntymisen tuomiin
haasteisiin. Useissa maissa toteutetaan mittavia uudistuksia, joille on
yhteistä työurien pidentäminen. Nämä uudistukset ovat olennaisen tärkeitä,
jotta kustannuksia voidaan hillitä ja varmistaa asianmukaisten
hyvinvointijärjestelmien rahoituksen pitkän aikavälin kestävyys. Lisäksi on
tarpeen saada ikääntyneet työntekijät pysymään työmarkkinoilla nykyistä
pidempään elinajanodotteen noustua. Samalla on pohdittava eläkkeiden tason
riittävyyttä, jotta voidaan estää vanhusväestön köyhtyminen.
Terveydenhuoltojärjestelmien alalla edistyminen on ollut heikompaa, ja
terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon tarve on saatava tasapainoon
väestörakenteen kehityksestä johtuvien kasvavien taloudellisten paineiden
kanssa. Monet jäsenvaltiot tukevat
julkisen talouden vakauttamista korottamalla veroja. Komissio on
kehottanut siirtämään verorasitusta pois työn verotuksesta kohti ympäristön
kannalta haitallisia käytäntöjä, kulutusta ja kiinteistöjä. Samalla on
varmistettava, että verorasitus ei koettele suhteettomasti yhteiskunnan
vähävaraisimpia. Vaikka monet jäsenvaltiot ovat huomattavasti korottaneet
kulutusveroja ja alkaneet jälleen kiristää myös ympäristöverotusta, merkkejä
työverotuksen yleisestä keventämisestä ei ole näkyvissä. Verovapautusten ja
avustusten sekä (mm. alv:n) alennettujen verokantojen poistamiseksi on
toteutettu jonkin verran toimenpiteitä, joita olisi jatkettava. Verosäännösten
noudattamisen parantamiseksi toteutetaan toimenpiteitä, mutta harmaan
talouden torjumiseksi tarvitaan voimakkaampia toimia. Talouden normaalin
luotottamisen palauttaminen Jotta voitaisiin edistää talouden normaalin luotottamisen palautumista,
maakohtaisissa suosituksissa keskitytään pankkisektorin rakenneuudistuksen
loppuunsaattamiseen samalla kun vältetään liiallista velkavivun purkamista. Finanssisektorin
rakenneuudistusta jatketaan ja sen valvontakehystä
vahvistetaan EU:n lainsäädännön ja suositusten mukaisesti. Pahiten kriisille
altistuneiden ja edelleen heikkouksista kärsivien pankkien tilanne aiheuttaa
edelleen huolta. Siksi tiettyjä maita koskevissa suosituksissa vaaditaan lisää
rakenneuudistus- ja varautumistoimia. Luottovirtojen
tavanomaisen tason palauttaminen reaalitalouteen on
monissa maissa edelleen haasteellista erityisesti pk-yritysten osalta. Tämä
johtuu osittain yritysten taseiden ja näkymien heikkoudesta, mutta merkittävä
syy on ollut myös se, ettei ole sopivia kanavia luototuksen ohjaamiseen
pk-yrityksille. Olisi tuettava uusia yrityksille tarkoitettuja
pääomayhteenliittymiä sekä vertaistasolla tapahtuvaa luototusta ja
pääomasijoittamista. Joissain jäsenvaltioissa EU:n rakennerahastot voivat olla
tässä tilanteessa merkittävässä asemassa, koska niiden avulla voidaan rahoittaa
lainoja ja takauksia erityisvälineiden kautta. Monet pk-yritykset
kärsivät viranomaisten suorittamien maksujen viivästymisestä. Tähän ongelmaan
on puututtu uudella maksusuoritusten myöhästymistä koskevalla direktiivillä,
joka tulee voimaan maaliskuussa 2013. Viranomaisten saattaa olla tarpeen
toteuttaa lisätoimia ennen direktiivin voimaantuloa kertyneiden maksamattomien
suoritusten purkamiseksi. Nykyisen ja tulevan kasvun
ja kilpailukyvyn edistäminen Jotta voitaisiin edistää kasvun ja kilpailukyvyn parantamista,
maakohtaisissa suosituksissa keskitytään parantamaan liiketoimintaympäristöä
muun muassa vähentämällä yritysten hallinnollista rasitusta ja avaamalla
kilpailulle verkkotoimialat, kuten energia, rautatiet ja televiestintä, jotta
ne voivat tarjota yrityksille ja kansalaisille parempaa palvelua edullisemmin
hinnoin. Joissain tapauksissa suositellaan sääntelyviranomaisten itsenäisyyden
lisäämistä. Palveludirektiivin täytäntöönpanoa halutaan parantaa poistamalla
palvelujen tarjoamista koskevat perusteettomat tai kohtuuttomat rajoitukset,
kuten syrjintä kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella. Suosituksissa
käsitellään myös vähittäiskaupan alalla sovellettavia rajoituksia. Muut
suositukset koskevat tutkimuksen ja innovoinnin vahvistamista,
resurssitehokkuuden parantamista sekä koulutuksen kytkemistä tiiviimmin
työmarkkinoiden vaatimuksiin. Useiden palvelujen saatavuus
on monissa jäsenvaltioissa riittämätöntä. Tässä olisi apua palveludirektiivin
kunnianhimoisemmasta täytäntöönpanosta samoin kuin toimista, joilla lisätään
kilpailua ja parannetaan kilpailukykyä vähittäiskaupan alalla, vähennetään
esteitä yritysten markkinoille tulolta ja sieltä poistumiselta sekä poistetaan
perusteettomat rajoitukset, jotka koskevat yrityksiä, asiantuntijapalveluja,
oikeusalan ammatteja, kirjanpitoa ja teknistä neuvontaa sekä terveydenhuolto-
ja sosiaalialoja. Julkisten hankintojen markkinoiden avaaminen
edistämällä aktiivisesti valtioiden rajat ylittäviä tarjouskilpailuja voisi
niin ikään luoda uusia toimintamahdollisuuksia, prosesseja ja innovointia. Keskeisten verkkotoimialojen
– liikenteen, energian ja laajakaista-alan – suorituskykyä on parannettava
tuntuvasti. Monissa maissa on tarpeen investoida infrastruktuureihin, jotta
voidaan parantaa liitäntäverkkoja, laajentaa tarjontaa ja luoda edellytykset
hintakilpailulle. Koska julkisessa taloudessa on rajoitetusti liikkumavaraa,
olisi käytettävä innovatiivisia rahoitusmuotoja, joissa yhdistetään yksityisiä
ja julkisia rahoituslähteitä, kuten EU:n hankejoukkolainoja. Kilpailua on
monilla markkinoilla edelleen vähän, eikä EU:n laajuinen sääntelykehys ole
vielä kokonaan voimassa: puolet jäsenvaltioista ei ole edelleenkään saattanut
energia-alan sisämarkkinadirektiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai on
tehnyt sen puutteellisesti. Useissa jäsenvaltioissa on lisättävä kilpailua
energiantoimittajien välillä, poistettava säännellyt hinnat ja lisättävä
sääntelyviranomaisten itsenäisyyttä. Liikenteen alalla on toteutettava
lisätoimia sääntelyrasituksen vähentämiseksi sekä vähennettävä
rautatieliikenteen markkinoille pääsyn esteitä suurissa ja
kauttakulkujäsenvaltioissa. Laajakaistan keskimääräinen levinneisyys on
edelleen alhainen, joten on huomattavasti varaa parantaa palveluja ja turvata
verkkokaupan käyttö. On olennaisen
tärkeää parantaa resurssitehokkuutta ja siirtyä kohti vähähiilistä taloutta,
jotta Euroopan kilpailukykyä voidaan edelleen kehittää resurssien niukkuuden ja
hintojen vaihtelun lisääntyessä ja ilmastonmuutoksen edetessä. Resurssien
tehokkaampi käyttö ja luonnonvarojen parempi hallinnointi avaa merkittäviä
taloudellisia mahdollisuuksia tulevalle kasvulle ja työllisyydelle ja johtaa
tuottavuuden kasvuun, kustannusten alenemiseen ja laajempaan innovointiin. T&K-toimien ja
innovoinnin korkea taso on Euroopan kilpailukyvyn
säilyttämisen kannalta välttämätön. Vaikka eräät jäsenvaltiot ovat tällä
hetkellä monilla aloilla maailmassa johtavassa asemassa, kaiken kaikkiaan
Eurooppa menettää ajan myötä jalansijaa. Julkiset tutkimusmenot ovat monissa
jäsenvaltioissa joutuneet kärsimään julkisen talouden vakauttamistoimista sen
sijaan, että ne olisi suojattu tai että niitä olisi lisätty. Yksityisiä
T&K-investointeja on selvästi lisättävä, ja tarvittaessa niihin olisi
houkuteltava julkisin kannustimin. Tutkimustuloksia olisi tuotava lähemmäs
markkinoita esikaupallisten hankintojen myötä. Yleensäkin tarvitaan selvästi
enemmän kumppanuuksia koulutusjärjestelmän ja elinikäistä oppimista edistävien
instituutioiden ja tutkimuslaitosten ja yritysten välille, jotta käytettävissä
olevia EU:n välineitä voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Työttömyyteen ja
kriisin sosiaalisiin seurauksiin puuttuminen Monissa suosituksissa käsitellään korkeamman työllisyysasteen
edellytysten luomista ja sitä, miten työmarkkinoille osallistumista voitaisiin
lisätä ja työuria pidentää. Erityisenä painopisteenä on nuorisotyöttömyyden
torjunta, koulun keskeyttämisen vähentäminen ja koulutuksen, muun muassa
ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen kehittäminen. Useissa
suosituksissa käsitellään myös köyhyyden vähentämistä ja muita heikommassa
asemassa olevien ryhmien auttamista. Lisäksi eräissä suosituksissa kehotetaan
vahvistamaan työnhakijoille tarkoitettuja palveluja ja tekemään niistä
yksilöllisempiä sekä edistämään naisten osallistumista kokopäivätyöhön.
Jäsenvaltioita kehotetaan myös varmistamaan, että niiden
palkanmuodostusmekanismeissa otetaan asianmukaisella tavalla huomioon
tuottavuuden kehitys ja että ne edistävät työpaikkojen luomista. Kriisi on lisännyt
merkittävästi työttömyyttä ja huonontanut tuntuvasti työllisyysnäkymiä,
minkä vuoksi monet ihmiset ovat vaarassa joutua syrjään työmarkkinoilta.
Työttömyysluvut pysynevät korkeina vielä jonkin aikaa, koska työmarkkinat eivät
kohene samaan tahtiin talouden elpymisen kanssa. Aktiivinen
työmarkkinapolitiikka, kuten työttömien kouluttaminen ja julkisten
työvoimapalvelujen tarjoama ohjaus, on jo otettu käyttöön, mutta toimet
kärsivät usein siitä, että niitä ei ole kohdennettu riittävästi eivätkä ne ole
kyllin tuloksellisia. Kriisin sosiaaliset
seuraukset tuntuvat yhä voimakkaampina. Köyhyys ja köyhyysriski
lisääntyvät, ja julkisiin menoihin kohdistuvat paineet johtavat vaikeisiin
kompromisseihin sosiaalipalvelujen ja -etuuksien tarjoamisessa. Nuorisotyöttömyys on lisääntynyt jyrkästi, ja nuorten todennäköisyys joutua työttömäksi
on aikuisväestöön verrattuna kaksinkertainen. Nuorten työttömyysaste on koko
EU:ssa 22 prosenttia, mutta eräissä jäsenvaltioissa jopa 50 prosenttia.
Nuorisotakuusta on jo saatu jonkin verran lupaavia kokemuksia, ja sitä olisi
sovellettava laajemmin kaikkialla EU:ssa esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston
tuella. Kohtuuhintaisten lasten-
ja vanhustenhoitopalvelujen saatavuuden parantaminen, palkkaerojen kaventaminen
ja kotitalouksien toisen tulonsaajan verotuskohtelun parantaminen eivät ole
merkittävästi lisänneet naisten osallistumista työmarkkinoille.
Aktiivisen ikääntymisen strategioihin ei ole vieläkään kiinnitetty riittävästi
huomiota. Niihin sisältyvät työjärjestelyjen uudistaminen ja laajempi
osallistuminen elinikäiseen oppimiseen, jotka ovat olennaisia tekijöitä kun
halutaan lisätä erityisesti ikääntyneiden tekijöiden osallistumista
työmarkkinoille. Eräät jäsenvaltiot ovat
toteuttaneet palkkaneuvottelujen ja palkkojen indeksointijärjestelmien
laajakantoisia uudistuksia varmistaakseen, että palkkakehitys vastaa ajan myötä
paremmin tuottavuuden kehitystä. Toisissa maissa taas on edistytty vähemmän,
kun tiettyjen palkkojen indeksointijärjestelmien on todettu mahdollisesti
muodostavan uhkan kilpailukyvylle. Näissä maissa on löydettävä yhdessä
työmarkkinaosapuolten kanssa keinoja pienentää tätä haittaa tulevaisuudessa.
Maissa, joissa on vaihtotaseen ylijäämä, on havaittavissa jonkin verran tasapainottamista
kotimaisen kysynnän edistämiseksi muun muassa palkankorotusten avulla. Näitä
toimia olisi jatkettava. Olisi löydettävä oikea tasapaino niin, että palkkataso
ei ole liian korkea, koska se vähentää erityisesti nuorten ja alhaisen
taitotason työntekijöiden työllistymistä, mutta ei myöskään liian matala, koska
silloin on riski lisätä työssäkäyvien köyhyyttä. Eräät jäsenvaltiot ovat
aloittaneet laajakantoisia työlainsäädännön uudistuksia
mahdollistaakseen joustavampien työsopimusten ja työjärjestelyjen käytön.
Toisissa tapauksissa taas uudistusprosessi vaikuttaa hitaalta verrattuna
tilanteen vaatimuksiin ja työmarkkinoiden lohkoutumisriskiin, kun suuri osa
väestöstä on edelleen epävarmoissa työsuhteissa tai kokonaan työmarkkinoiden
ulkopuolella. Työajan lyhentämistä koskevat järjestelyt ja muut sisäiset
joustot ovat osoittautuneet monissa jäsenvaltioissa tehokkaiksi keinoiksi
säilyttää työllisyysaste kriisin huippuaikoina erityisesti teollisuudessa.
Edistääkseen työpaikkojen luomista komissio on esittänyt ehdotuksia, joissa
jäsenvaltioita kannustetaan vahvistamaan työllisyyspolitiikkaansa[9] niin, että voidaan hyödyntää
vihreän talouden sekä terveydenhuolto- ja ICT-alan työllisyyspotentiaalia,
jonka avulla on arvioitu voitavan luoda yli 20 miljoonaa työpaikkaa. Lisäksi
EURES-järjestelmän työnhakupalvelujen avulla voidaan edistää liikkuvuuden
lisääntymistä jäsenvaltioiden välillä sekä ammattitaitoisen työvoiman ja
työpaikkojen kohtaamista yli valtioiden rajojen. Parhaillaan toteutettavia
toimia, joiden tarkoituksena on vähentää koulunkäynnin keskeyttämistä
myös ennaltaehkäisevin toimin, sekä yleissivistävän ja ammatillisen
koulutusjärjestelmien uudistuksia muun muassa oppisopimuskoulutuksen
parantamiseksi, on nopeutettava. Tämä on olennaisen tärkeää paitsi uusien
sukupolvien työllistettävyyden myös talouden yleisen kilpailukyvyn
turvaamiseksi, sillä EU on jäänyt siinä suhteessa jälkeen tärkeimmistä
kauppakumppaneistaan. Lisäksi väestöpyramidin muutokset luovat uusia riskejä
ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta ja osaamispulasta, mikä
aiheuttaa lisäpaineita työurien pidentämiselle ja tuottavuuden lisäämiselle.
Useissa maissa on toteutettava erityistoimia koulupudokkaiden suuren määrän ja
nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi ja nuorten työllistymismahdollisuuksien
parantamiseksi. Yleensäkin on syytä parantaa koulutustuloksia, myös
ammatillisessa koulutuksessa ja yliopistotasolla. Monissa jäsenvaltioissa olisi
parannettava oppisopimuskoulutusta. Kaiken kaikkiaan on tehtävä paljon enemmän,
jotta yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen piirissä voidaan valmistautua
työmarkkinoiden tuleviin tarpeisiin ja helpottaa siten siirtymistä
koulutuksesta työelämään. Julkishallinnon
nykyaikaistaminen Julkishallintoa koskevissa maakohtaisissa suosituksissa käsitellään
yrityspalveluja, oikeusjärjestelmän käsittelyaikojen pituutta ja sähköisen
asioinnin käyttöä kansalaisten ja yritysten välisten suhteiden helpottamisessa.
Useiden suositusten aiheena on myös hallintokapasiteetin vahvistaminen
EU-varojen käsittelyn tehostamiseksi. Julkishallintoon kohdistuu tällä hetkellä paineita kaikkialla EU:ssa. Sen lisäksi, että
määrärahoja leikataan ja henkilöstöä vähennetään, hallinnossa on mukauduttava
yhä suurempiin yhteiskunnan ja yritysmaailman asettamiin odotuksiin. Kun
poliittinen ja taloudellinen yhdentyminen etenee, myös julkishallintojen on
pantava täytäntöön yhä yksityiskohtaisempia ja vaativampia EU:n sääntöjä.
Eräiden jäsenvaltioiden heikko hallinto aiheuttaa ongelmia liiketoiminnalle
aiheutuvista hankaluuksista EU-varojen kehnoon täytäntöönpanoon ja EU:n
oikeuden puutteelliseen soveltamiseen. Laadukkaiden julkishallinnon palvelujen
tarjoamiseen liittyvä haaste edellyttää teknologista ja organisatorista
innovointia, kuten määrätietoista siirtymistä kohti sähköistä
viranomaisasiointia. Monien maiden hallintoelimille olisi hyötyä tiiviimmästä
parhaiden käytänteiden vaihdosta. Yksityisoikeudellisia järjestelmiä on
tehostettava monissa maissa erityisesti purkamalla asioiden käsittelysumaa,
nopeuttamalla oikeudellisia menettelyjä ja ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia
riidanratkaisumenettelyjä. Kun otetaan huomioon
julkiseen talouteen kohdistuvat paineet, EU-varat ovat olennaisen tärkeä
väline, jonka avulla voidaan vauhdittaa taloutta ja rahoittaa kasvua edistäviä
hankkeita kentällä monissa maissa. Julkisten laitosten hallintoa on
vahvistettava lisäämällä virkamieskunnan ammattimaisuutta, kehittämällä
henkilöstöhallintoa, parantamalla analyysikapasiteettia ja varmistamalla
pätevän henkilöstön jatkuvuus ja vakaus. EU:n tason sääntöjä on
yksinkertaistettu, ja komissio avustaa jäsenvaltioita niiden kohdentaessa
uudelleen toimia rahoituksen ohjaamiseksi kasvutarpeiden tukemiseen. Monien jäsenvaltioiden on
tehostettava toimiaan veropetosten ja veronkierron torjumiseksi. Kaikissa
jäsenvaltioissa esiintyy ns. harmaata taloutta, ja eräissä jäsenvaltioissa se
on varsin kehittynyt. Veropetoksiin ja veronkiertoon liittyviä ongelmia on
torjuttava eri tasoilla: jäsenvaltioiden on tehostettava omia
veronkantojärjestelmiään, ja jäsenvaltioiden on lujitettava ja tehostettava
keskinäistä yhteistyötään. Lisäksi tarvitaan selkeää ja johdonmukaista EU:n
politiikkaa suhteessa kolmansiin maihin, jotta voidaan varmistaa tarvittavien
toimenpiteiden toteuttaminen sellaisten petosten ja veronkierron torjumiseksi,
jossa hyödynnetään sellaisia EU:n ulkopuolisia lainkäyttöalueita, joissa ei
noudateta samoja standardeja kuin EU:ssa.
4.
Päätelmät
Kriisi paljasti syvään
juurtuneita epätasapainotiloja ja kyvyttömyyden toteuttaa tarvittavia
uudistuksia eri puolilla EU:ta. Aivan kuten nämä ongelmat eivät ole
muodostuneet hetkessä, myöskään EU:n talouden nostaminen takaisin jaloilleen ei
onnistu hetkessä. Vuoden 2012 EU-ohjausjaksoa varten laadittu analyysi
osoittaa, että EU:n uusi talouden ohjausjärjestelmä alkaa toimia. Se auttaa
jäsenvaltioita keskittymään olennaisiin uudistuksiin, joiden avulla voidaan
luoda kestävää kasvua ja työpaikkoja. On myös selvää, että jäsenvaltiot eivät
julkisen talouden vakauttamista koskevissa päätöksissään valitse aina parhaiten
kasvua edistävää uraa. Kaiken kaikkiaan kasvua
edistäville toimenpiteille on annettava seuraavien 12 kuukauden aikana enemmän
näkyvyyttä ja tehoa, samalla kuin julkisen talouden ja rahoitussektorin
vakauttamista jatketaan. Tämä edellyttää koordinointia sekä kansallisella että
EU:n tasolla, jotta toimenpiteistä ja uudistuksista saadaan mahdollisimman
suuri hyöty. Komissio ehdottaa tässä
tiedonannossa ja yksityiskohtaisemmissa maakohtaisissa suosituksissa
konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla EU voidaan palauttaa kasvu-uralle ja
luoda työpaikkoja, jotka kohentavat elintasoa, vähentävät köyhyyttä ja takaavat
kestävämmän kasvun tulevaisuutta silmällä pitäen. Näiden suositusten
täytäntöönpano on asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi. Komissio valvoo ja
arvioi edistymistä tulevana vuonna uuden talouden ohjausjärjestelmän eri
välineiden avulla. Samalla komissio keskittyy
edelleen vahvasti lokakuussa 2011 hyväksytyn etenemissuunnitelman
täysimääräiseen täytäntöönpanoon varmistaakseen tasapainoisen lähestymistavan,
jonka tuella EU voi selviytyä kriisistä. Komissio tekee tiivistä
yhteistyötä jäsenvaltioiden ja muiden EU:n toimielinten kanssa kasvualoitteensa
toteuttamiseksi ja talous- ja rahaliiton täydentämiseen tarvittavien
komponenttien ja aikaperspektiivin laatimiseksi. Liite 1: Talouspolitiikan
EU-ohjausjakso Liite 2: Perusteellisten
tarkastelujen tulokset Liite 1: Talouspolitiikan
EU-ohjausjakso Komissio ehdotti
maaliskuussa 2010 Eurooppa 2020 -strategiaa, ja Eurooppa-neuvosto
hyväksyi sen. Kyseinen strategia koskee EU:n kasvua tulevan vuosikymmenen
aikana. Strategian viisi
yleistavoitetta koskevat työllisyyttä, T&K:ta, ilmastoa ja energiaa,
koulutusta ja köyhyyden torjuntaa. Jäsenvaltioista
23 hyväksyi maaliskuussa 2011 myös Euro Plus -sopimuksen nopeuttaakseen
uudistusten koordinointia aloilla, joita ei vielä säännellä täysimääräisesti
EU:n tasolla (ks. tekstilaatikko). Komissio ehdotti myös
kuudesta säädöksestä muodostuvaa talouspolitiikan ohjauspakettia, jonka EU:n
lainsäätäjät hyväksyivät. Ohjauspaketti tuli voimaan 13. joulukuuta 2011. Tämä uusi lainsäädäntö on antanut EU:lle uusia ja
tehokkaita välineitä syventää jäsenvaltioiden talous- ja finanssipolitiikan
valvontaa ja panna säännöt täytäntöön. Sillä muutettiin vakaus- ja kasvusopimusta julkisen talouden
yhteisen valvonnan vahvistamiseksi. Perussopimuksen
sisältämää velkasuhdetta koskevaa kriteeriä painotetaan enemmän, ja uusia
täytäntöönpanomekanismeja (mukaan lukien seuraamukset) on otettu käyttöön sekä
vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevässä että sen korjaavassa osiossa. Koska on tärkeää puuttua
voimakkaasti sellaisiin makrotalouden epätasapainotiloihin, jotka eivät liity
julkiseen talouteen, valvontakehystä laajennettiin uudella makrotalouden
epätasapainoa koskevalla menettelyllä. Sen tavoitteena on estää sellaisten epätasapainotilojen syntyminen,
jotka uhkaavat talouden vakautta. Menettelyllä
varmistetaan korjaavien toimien toteuttaminen epätasapainotilanteessa. Uusi menettely sisältää seuraamusjärjestelmän,
jota sovelletaan sovittujen toimien toistuvan laiminlyönnin tapauksessa. Ensimmäinen uuden menettelyn mukainen
varoitusmekanismia koskeva komission kertomus julkaistiin helmikuussa 2012. Kyseisessä kertomuksessa esitettyjen havaintojen
perusteella suoritettiin ensimmäiset perusteelliset tarkastelut, jotka koskivat
kahtatoista maata (Belgia, Bulgaria, Tanska, Espanja, Ranska, Italia, Kypros,
Unkari, Slovenia, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta)[10]. Voidakseen täyttää yhdessä
nämä tavoitteet ja koota yhteen kaikki sitoumukset sekä varmistaakseen
päätösten paremman etukäteiskoordinoinnin ja seurannan, jäsenvaltiot sopivat
uudesta tavasta koordinoida kansalliset politiikat (ns. talouspolitiikan
EU-ohjausjakso, joka toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2011). Jakso
alkaa Euroopan komission julkaisemalla vuotuisella kasvuselvityksellä, jossa
tarkastellaan talouden haasteita ja vahvistetaan koko EU:n painopisteet. Vuotuinen kasvuselvitys esitetään Euroopan
parlamentille, ja valtion- tai hallitusten päämiehet keskustelevat sen pohjalta
Eurooppa-neuvoston kevään huippukokouksessa. Heidän antamiensa ohjeiden
perusteella jäsenvaltiot esittävät huhtikuussa vakaus- tai lähentymisohjelmansa
(joissa tarkastellaan julkisen talouden tilannetta) ja kansalliset
uudistusohjelmansa (joissa tarkastellaan toimenpiteitä kasvun ja työllisyyden
edistämiseksi), jotta komissio voi arvioida niitä yhtä aikaa. Komissio esittää arviointinsa ehdotuksina
vuotuisiksi maakohtaisiksi suosituksiksi, joista sitten keskustellaan neuvoston
eri kokoonpanoissa ja jotka Eurooppa-neuvosto hyväksyy alkukesästä ennen
neuvoston lopullista hyväksyntää. Vuoden
jälkipuoliskolla jäsenvaltiot viimeistelevät talousarvionsa ja
uudistusstrategiansa, ja komissio ja asiaankuuluvat EU:n elimet keskustelevat
jäsenvaltioiden suorituskyvystä ja edistyksestä ja seuraavat sitä. Tänään
hyväksytty paketti mahdollistaa talouspolitiikan toisen eurooppalaisen
ohjausjakson päättämisen kesäkuussa 2012 järjestettävässä Eurooppa-neuvoston
kokouksessa. Vuoden 2011 suositusten
täytäntöönpanosta saadut kokemukset, kahtatoista jäsenvaltiota koskevista
perusteellisista tarkasteluista saadut tulokset ja automaattisuuden lisääminen
ehdotettujen toimenpidesuositusten hyväksynnässä vahvistavat prosessin
tuloksellisuutta ja annettujen ohjeiden vaikutusta viime vuoteen verrattuna. Taulukko 1: Katsaus vuosien 2012–2013 maakohtaisiin suosituksiin* * Irlannille, Kreikalle, Portugalille ja Romanialle suositellaan
ainoastaan, että ne panevat täytäntöön nykyiset EU:n/IMF:n rahoitusapuohjelmien
mukaiset sitoumukset. Taulukko 2: Katsaus Eurooppa 2020 -tavoitteisiin[11] Jos kansallinen tavoite
on ilmaistu eri indikaattorilla kuin EU:n yleistavoite, ilmaistaan se
asteriskilla (*). Jäsen-valtioiden tavoitteet || Työllisyys-aste (%) || T&K, % suhteessa BKT:hen || Päästöjen vähentämis- tavoitteet (verrattuna vuoden 2005 tasoihin)[12] || Uusiutuva energia || Energiatehokkuus – energian kulutuksen väheneminen Mtoe-yksikköinä[13] || Koulun keskeyttäminen ( %) || Korkea-asteen koulutus (%) || Köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien määrän vähentäminen EU:n yleistavoite || 75 % || 3 % || – 20 % (verrattuna vuoden 1990 tasoihin) || 20 % || Energiatehokkuu-den nostaminen 20 % (eli 368 Mtoe-yksikköä) || 10 % || 40 % || 20 000 000 EU arviolta || 73,70–74 % || 2,65–2,72 % || – 20 % (verrattuna vuoden 1990 tasoihin) || 20 % || 206,5 || 10,3–10,5 % || 37,6–38,0 %[14] || AT || 77–78 % || 3,76 % || – 16 % || 34 % || 7,16 || 9,5 % || 38 % (ml. ISCED 4a, jonka osuus vuonna 2010 oli noin 12 %) || 235 000 BE || 73,2 % || 3,0 % || – 15 % || 13 % || 9,80 || 9,5 % || 47 % || 380 000 BG || 76 % || 1,5 % || 20 % || 16 % || 3,20 || 11 % || 36 % || 260 000* CY || 75–77 % || 0,5 % || – 5 % || 13 % || 0,46 || 10 % || 46 % || 27 000 CZ || 75 % || 1 % (vain julkinen sektori) || 9 % || 13 % || ei saatavilla || 5,5 % || 32 % || Köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa elävien määrän pitäminen vuoden 2008 tasolla (15,3 % kokonaisväestöstä) ja pyrkiminen pienentämään määrää 30 000 hengellä DE || 77 % || 3 % || – 14 % || 18 % || 38,30 || <10 % || 42 % (ml. ISCED 4, jonka osuus vuonna 2010 oli 11,4 %) || 320 000 (pitkäaikaistyöttömät)* DK || 80 % || 3 % || – 20 % || 30 % || 0,83 || <10 % || Vähintään 40 % || 22 000 (erittäin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa asuvat henkilöt)* EE || 76 % || 3 % || 11 % || 25 % || 0,71 || 9,5 % || 40 % || Köyhyysriskin poistaminen 61 860 ihmiseltä* EL || 70 % || Ei tavoitetta saatavilla || – 4 % || 18 % || 2,70 || alle 10 % || 32 % || 450 000 ES || 74 % || 3 % || – 10 % || 20 % || 25,20 || 15 % || 44 % || 1 400 000 - 1 500 000 FI || 78 % || 4 % || – 16 % || 38 % || 4,21 || 8 % || 42 % (suppea kansallinen määritelmä) || 150 000 FR || 75 % || 3 % || – 14 % || 23 % || 34,00 || 9,5 % || 50 % || Köyhyysriskiasteen alentaminen kolmanneksella eli 1 600 000 ihmisellä kaudella 2007–2012 HU || 75 % || 1,8 % || 10 % || 14,65 % || 2,96 || 10 % || 30,3 % || 450 000 IE || 69–71 % || noin 2 % (2,5 % suhteessa BKTL:ään) || – 20 % || 16 % || 2,75 || 8 % || 60 % || 200 000* IT || 67–69 % || 1,53 % || – 13 % || 17 % || 27,0 || 15–16 % || 26–27 % || 2 200 000 LT || 72,8 % || 1,9 % || 15 % || 23 % || 1,14 || <9 % || 40 % || 170 000 LU || 73 % || 2,3-2,6 % || – 20 % || 11 % || 0,19 || <10 % || 66 % || 6 000 LV || 73 % || 1,5 % || 17 % || 40 % || 0,67 || 13,4% || 34–36 % || 121 000* MT || 62,9 % || 0,67 % || 5 % || 10 % || 0,24 || 29 % || 33 % || 6 560 NL || 80 % || 2,5 % || – 16 % || 14 % || ei saatavilla || <8 % || >40% 45 % odotusten mukaan vuonna 2020 || 93 000* PL || 71 % || 1,7 % || 14 % || 15,48 % || 13,6 || 4,5 % || 45 % || 1 500 000 PT || 75 % || 3 % || 1 % || 31 % || 6,00 || 10 % || 40 % || 200 000 RO || 70 % || 2 % || 19 % || 24 % || 10,00 || 11,3 % || 26,7 % || 580 000 SE || Selvästi yli 80 % || Noin 4 % || – 17 % || 49 % || 12,80 || <10 % || 40–45 % || Työvoimaan kuulumattomien naisten ja miesten (lukuun ottamatta kokoaikaisia opiskelijoita), pitkäaikaistyöttömien tai pitkällä sairauslomalla olevien osuuden alentaminen selvästi alle 14 prosenttiin* SI || 75 % || 3 % || 4 % || 25 % || ei saatavilla || 5 % || 40 % || 40 000 SK || 72 % || 1 % || 13 % || 14 % || 1,65 || 6 % || 40 % || 170 000 UK || Ei tavoitetta kansallisessa uudistus-ohjelmassa || Ei tavoitetta kansallisessa uudistus-ohjelmassa || – 16 % || 15 % || ei saatavilla || Ei tavoitetta kansallisessa uudistus-ohjelmassa || Ei tavoitetta kansallisessa uudistusohjelmassa || Vuonna 2010 annetussa lasten köyhyyden torjumista koskevassa laissa asetetut numeeriset tavoitteet* Liite 2: Perusteellisten
tarkastelujen tulokset Euroopan
komissio antoi 14. helmikuuta 2012 ensimmäisen varoitusmekanismia koskevan
kertomuksen, joka oli laadittu makrotalouden epätasapainon ennalta
ehkäisemisestä ja korjaamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1176/2011
mukaisesti. Varoitusmekanismia
koskevassa kertomuksessa tarkasteltiin tilannetta kaikissa jäsenvaltioissa
lukuun ottamatta neljää ohjelmamaata (Kreikka, Irlanti, Portugali ja Romania). Ennakkovaroitusten tulostaulusta tehtyjen
talouspoliittisten päätelmien perusteella komissio katsoi, että oli aiheellista
analysoida perusteellisesti makrotalouden kehitystä 12 jäsenvaltiossa. Nämä jäsenvaltiot ovat Belgia, Bulgaria,
Tanska, Espanja, Ranska, Italia, Kypros, Unkari[15], Slovenia, Suomi, Ruotsi
ja Yhdistynyt kuningaskunta. Komission yksiköt
ovat tehneet kustakin näistä maista perusteellisen maakohtaisen analyysin. Ne on julkaistu komission yksiköiden
valmisteluasiakirjoina osana tätä pakettia. Valmisteltaessa tätä analyysia tehtiin erityisiä tiedonhankintamatkoja,
kuten on säädetty[16]. Tällä tiedonannolla täytetään asetuksen (EU) N:o
1176/2011 5 artiklan 3 kohdassa säädetty velvollisuus, jonka mukaan komission
on tiedotettava neuvostolle ja Euroopan parlamentille perusteellisen
tarkastelun tuloksista ja julkistettava ne. Asetuksen (EU) N:o
1176/2011 5 artiklan mukaisesti tehtyjen perusteellisten tarkastelujen
perusteella komissio on päätellyt seuraavaa: ·
Belgiassa on
epätasapainoa. Makrotalouden
kehitykseen hyödykkeiden ulkoisen kilpailukyvyn ja velkaantuneisuuden
(varsinkin julkisen velan suuri määrä) osalta on kiinnitettävä enemmän
huomiota, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä
voidaan pienentää. ·
Bulgariassa on
epätasapainoa. Ulkomaiseen
velkaantuneisuuteen ja makrotalouden kehitykseen, joka liittyy yritysten
velkavivun purkamiseen ja työmarkkinoiden sopeutusprosessiin, on kiinnitettävä
huomiota, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä
voidaan pienentää. ·
Tanskassa on
epätasapainoa. Tiettyyn
makrotalouden kehitykseen, varsinkin maan ulkoisen kilpailukyvyn taustalla
oleviin tekijöihin ja kotitalouksien velkaantuneisuuteen liittyviin
mahdollisiin riskeihin, on kiinnitettävä huomiota, jotta talouden toimintaan
kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä voidaan pienentää. ·
Espanjassa on erittäin
vakavaa epätasapainoa. Makrotalouden
kehitys, varsinkin yksityisen sektorin suureen velkataakkaan, voimakkaasti
negatiiviseen ulkoiseen velka-asemaan ja finanssialaan liittyvä kehitys,
edellyttää tarkkaa seurantaa ja kiireellistä talouspoliittista huomiota, jotta
voidaan välttää kielteiset vaikutukset talouden sekä talous- ja rahaliiton
toimintaan. ·
Ranskassa on vakavaa
epätasapainoa. Makrotalouden
kehitykseen viennin ja kilpailukyvyn osalta on kiinnitettävä huomiota, jotta
talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä voidaan
pienentää. ·
Italiassa on vakavaa
epätasapainoa. Julkisen
sektorin korkeaan velkaantumisasteeseen ja makrotalouden kehitykseen viennin
osalta on kiinnitettävä huomiota, koska Italian ulkoinen kilpailukyky on
heikentynyt euron käyttöönoton jälkeen. Julkisen velan suuren määrän vuoksi kasvupotentiaalin lisääminen olisi
asetettava etusijalle, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten
vaikutusten riskiä voidaan pienentää. ·
Kyproksessa on erittäin
vakavaa epätasapainoa. Vaihtotaseessa,
julkisessa taloudessa ja finanssisektorilla näkyvä makrotalouden kehitys
edellyttää tarkkaa seurantaa ja kiireellistä talouspoliittista huomiota, jotta
voidaan välttää kielteiset vaikutukset talouden sekä talous- ja rahaliiton
toimintaan. ·
Unkarissa on vakavaa
epätasapainoa. Tiettyyn makrotalouden kehitykseen, kuten voimakkaasti negatiiviseen
ulkomaiseen nettovarallisuuteen ja julkiseen velkaan, on kiinnitettävä erittäin
tarkkaa huomiota, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten
vaikutusten suurta riskiä voidaan pienentää. Lisäksi komissio on Unkarin
toteuttamien toimien arvioinnin perusteella ja EU:n koheesiorahastoasetuksen
mukaisesti hyväksynyt ehdotuksen neuvoston päätökseksi, jolla maaliskuussa 2012
tehty koheesiorahaston sitoumuksia koskeva lykkäys poistetaan. ·
Sloveniassa on
vakavaa epätasapainoa. Makrotalouden
kehitys, joka liittyy yritysten velkavivun purkamiseen ja pankkialan vakauteen,
sekä ulkoisen kilpailukyvyn epäsuotuisa mutta vähemmän uhkaava kehitys
edellyttävät tarkkaa seurantaa, jotta talouden toimintaan kohdistuvien
kielteisten vaikutusten suurta riskiä voidaan pienentää. ·
Suomessa on
epätasapainoa. Kilpailukykyyn liittyvään makrotalouden kehitykseen on kiinnitettävä huomiota, jotta talouden
toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä voidaan pienentää. ·
Ruotsissa on
epätasapainoa. Yksityisen
sektorin velkaa ja asuntomarkkinoita koskevaan makrotalouden kehitykseen on
kiinnitettävä huomiota, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten
vaikutusten riskiä voidaan pienentää. ·
Yhdistyneessä kuningaskunnassa on epätasapainoa. Makrotalouden
kehitykseen kotitalouksien velkaantuneisuuden ja asuntomarkkinoiden osalta on
kiinnitettävä huomiota, samoin kuin epäsuotuisaan ulkoisen kilpailukyvyn
kehitykseen, jotta talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutuksen
riskiä voidaan pienentää. Näitä
epätasapainotiloja seurataan makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn
ennalta ehkäisevässä osiossa ja ne sisällytetään EU-ohjausjakson maakohtaisiin
suosituksiin. [1] KOM(2011) 669. [2] KOM(2010) 2020. [3] KOM(2011) 818. [4] KOM(2011) 594 ja KOM(2011) 510. [5] KOM(2011) 400.
[6] KOM(2011) 815.
[7] Makrotalouden epätasapainon
ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta annettu asetus (EU) N:o 1176/2011. [8] ”Ohjelmamaat” (Kreikka, Irlanti,
Portugali ja Romania) eivät olleet mukana tarkastelussa. [9] COM(2012) 173. [10] ”Ohjelmamaat” (Kreikka, Irlanti,
Portugali ja Romania) eivät olleet mukana tarkastelussa. [11] Kansallisissa uudistusohjelmissa huhtikuussa 2012
vahvistetut kansalliset tavoitteet. [12] Päätöksessä 2009/406/EY (ns.
vastuunjakopäätös) määritellyt kansalliset päästöjen vähentämistavoitteet
koskevat päästöjä, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvia
päästöjä vähennetään 21 prosenttia vuoden 2005 tasoista. Päästöjen kokonaisvähennys on 20 prosenttia vuoden 1990 tasoista. [13] On syytä huomata, että kansalliset
ennusteet vaihtelevat myös riippuen siitä, mihin vuoteen (vuosiin) säästöjä
verrataan. [14] Lukuun ei sisälly ISCED 4 -taso
(Saksa, Itävalta), eikä Yhdistynyt kuningaskunta, tulos ISCED 4 -tason kanssa:
40,0–40,4 %. [15] Unkarin hallitus pyysi
virallisesti marraskuussa 2011 EU:lta ja IMF:ltä ennakoivaa rahoitustukea. [16] Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5
artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan mukaisesti perusteellinen tarkastelu
suoritetaan valvontakäyntien yhteydessä. Valvontakäynnit tehtiin maalis-huhtikuussa.