52007DC0512

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 11.9.2007

KOM(2007) 512 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Maahanmuuttoa ja kotouttamista koskeva kolmas vuosikertomus

SISÄLLYSLUETTELO

1. JOHDANTO

2. EUROOPAN UNIONIN MAAHANMUUTTAJAVÄESTÖ

3. YHTEISEN MAAHANMUUTTOPOLITIIKAN KEHITTÄMINEN JA EU:N LAAJUISET PUITTEET KOLMANSIEN MAIDEN KANSALAISTEN KOTOUTTAMISELLE

4. KANSALLISTEN KOTOUTTAMISPOLITIIKKOJEN KEHITTYMINEN

5. PÄÄTELMÄT

Liite (tiedotustarkoituksessa): Yhteenvetokertomus kotouttamispolitiikoista 27 jäsenvaltion EU:ssa

1. JOHDANTO

Maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevissa vuosikertomuksissa[1] analysoidaan kansallisella ja EU:n tasolla toteutettuja toimia, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä ja kotouttamista. Lisäksi niissä esitetään katsaus politiikan kehittämiseen ja tarjotaan apua kotouttamistoimenpiteiden arviointia ja lujittamista varten.

Kotouttamisesta käytävä keskustelu on viime vuonna vilkastunut entisestään niin EU:n kuin kansallisellakin tasolla. Yhä useammassa jäsenvaltiossa toteutetaan uusia kotouttamispolitiikkoja ja mukautetaan strategioita aiemmin saatujen kokemusten perusteella.

Kolmannessa vuosikertomuksessa kuvataan kesäkuuhun 2007 mennessä tapahtunutta kehitystä[2]. Liitteenä oleva ’Yhteenvetokertomus kotouttamispolitiikoista 27 jäsenvaltion EU:ssa’, joka on laadittu yhteistyössä kotouttamista käsittelevien kansallisten yhteysviranomaisten[3] kanssa, koskee vuotta 2005 ja vuoden 2006 ensimmäistä vuosipuoliskoa.

2. EUROOPAN UNIONIN MAAHANMUUTTAJAVÄESTÖ

EU:ssa asui tammikuussa 2006 noin 18,5 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista, eli heidän osuutensa EU:n lähes 493 miljoonasta asukkaasta oli 3,8 prosenttia[4]. Maahanmuutto on edelleen tärkein EU:n väestönkasvun taustatekijöistä, ja useimmissa jäsenvaltioissa nettomuutto on ollut positiivinen[5]. Vuodesta 2002 alkaen nettomuutto on ollut 1,5–2 miljoonaa asukasta vuodessa, kun se 1990-luvulla oli enimmäkseen 0,5–1 miljoonaa asukasta vuodessa.

Maahantulon syiden luokittelun yhteydessä ilmenee huomattavia jäsenvaltioiden välisiä eroja. Perheiden yhdistäminen on merkittävä peruste maahantulolle muun muassa Itävallassa, Ranskassa ja Ruotsissa, kun taas muissa maissa, kuten Irlannissa, Espanjassa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, työnhakuun liittyvän maahantulon prosentuaalinen osuus on huomattava[6]. Espanjassa on toteutettu merkittäviä laillistamistoimia, kun Ranska, Saksa ja Alankomaat laillistavat vain tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä.

Suurimmat kolmansien maiden kansalaisten ryhmät tulevat EU:ssa Turkista (2,3 miljoonaa), Marokosta (1,7 miljoonaa), Albaniasta (0,8 miljoonaa) ja Algeriasta (0,6 miljoonaa). Ulkomaalaissyntyisten kansalaisten määrä on muun muassa Ranskassa, Ruotsissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä eräissä muissakin jäsenvaltioissa silti suurempi kuin kolmansien maiden kansalaisten, koska monet maahanmuuttajat ovat hankkineet vastaanottajamaan kansalaisuuden.

3. YHTEISEN MAAHANMUUTTOPOLITIIKAN KEHITTÄMINEN JA EU:N LAAJUISET PUITTEET KOLMANSIEN MAIDEN KANSALAISTEN KOTOUTTAMISELLE

Kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen on vastavuoroinen prosessi, jonka aikana sekä vastaanottavat yhteiskunnat että maahanmuuttajat joutuvat joustamaan. Se on maahanmuutosta saatavien täysimääräisten etujen olennainen edellytys. Kuten tiedonannossa ’Siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan ensimmäinen soveltamisvuosi: tavoitteena kattava eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka’[7], korostetaan, lailliseen maahanmuuttoon liittyvien politiikkojen ja kotouttamisstrategioiden välistä yhteyttä on jatkuvasti lujitettava.

Jotta voitaisiin kehittää koko EU:n kattava kotouttamista koskeva johdonmukainen lähestymistapa, on konsolidoitava kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskeva oikeudellinen kehys. Olemassa olevassa lainsäädännössä säännellään perheiden yhdistämistä, pitkäaikaista oleskelua sekä kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi[8]. Näissä säädöksissä säädetään muun muassa oikeudesta työllistymiseen ja koulutukseen sekä oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun[9]. Oikeudellista kehystä tukee syrjinnän torjuntaan liittyvä EU:n lainsäädäntö[10].

Kuten laillista maahanmuuttoa koskevassa toimintapoliittisessa suunnitelmassa[11] ilmoitetaan, parhaillaan on valmisteilla komission ehdotus yleiseksi puitedirektiiviksi, jossa määritellään siirtotyöläisten perusoikeudet EU:ssa, ja ehdotus direktiiviksi korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien maahantulon ja oleskelun edellytyksistä[12].

Kansainvälistä suojelua saavia varten tarvitaan heidän erityistilannettaan vastaavia kotouttamistoimenpiteitä. Tämä näkökohta tulee olemaan osa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta annetun vihreän kirjan[13] käynnistämää keskustelua.

3.1 EU:n laajuiset puitteet kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi vuonna 2004 Haagin ohjelman : vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittaminen Euroopan unionissa[14]. Siinä korostettiin, että kansalliset kotouttamispolitiikat ja yhteisiin perusperiaatteisiin pohjautuvat EU:n toimet on sovitettava paremmin yhteen.

Neuvosto hyväksyi maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa Euroopan unionissa koskevat yhteiset perusperiaatteet [15], ja komissio esitti syyskuussa 2005 kotouttamista koskevan yhteisen toimintasuunnitelman , joka antaa puitteet kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiselle EU:ssa[16]. Näiden puitteiden kulmakiviä ovat ehdotukset konkreettisiksi toimiksi, joilla yhteiset perusperiaatteet pannaan täytäntöön sekä kansallisella että EU:n tasolla[17]. Yhteinen toimintasuunnitelma tarjoaa lisäksi EU:n laajuisia järjestelmiä, joilla tuetaan ja edistetään yhteistyöhön ja hyvien toimintatapojen vaihtoon perustuvan kotouttamista koskevan eurooppalaisen lähestymistavan kehittämistä.

Yhteistä toimintasuunnitelmaa koskevissa neuvoston päätelmissä kannatettiin toimintasuunnitelman keskeisiä linjauksia ja todettiin, että kotouttamispolitiikkoja ja -toimenpiteitä koskevaa yhteistä lähestymistapaa on kehitettävä edelleen[18].

Kaikki jäsenvaltiot ovat nykyään aktiivisesti osallisina kansallisten yhteysviranomaisten verkostossa . Sitä käytetään tehokkaasti tietojen vaihtoon ja ensisijaisten toiminnan alojen määrittelyyn, ja lisäksi sen avulla varmistetaan, että pyrkimykset kansallisella tasolla ja EU:n tasolla tukevat toisiaan vastavuoroisesti.

Kansallisten yhteysviranomaisten sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja valtioista riippumattomien sidosryhmien välisenä yhteistyönä laaditut kotouttamiskäsikirjat päättäjille ja käytännön toimijoille [19] ohjaavat tietojen ja hyvien toimintatapojen vaihtoa. Ensimmäisessä painoksessa (2004) käsitellään vastasaapuneiden maahanmuuttajien tutustuttamista sekä pakolaisia, kansalaisosallistumista ja indikaattoreita. Toisessa painoksessa (2007) keskitytään muihin yhteisissä perusperiaatteissa esille tuotuihin keskeisiin kysymyksiin. Valtavirtaistamisen ja kotouttamisen infrastruktuurin yhteydessä tarkastellaan mekanismeja, joiden avulla kotouttamisstrategioita voidaan menestyksellisesti toteuttaa eri politiikanaloilla. Lisäksi kuvataan asumiseen kaupunkiympäristössä ja taloudelliseen integraatioon liittyviltä aloilta saatuja kokemuksia. Kolmas painos on määrä julkaista vuonna 2009.

Kuten Haagin ohjelmassa vaadittiin, komissio kehittää laajalti käytettävissä olevan Internet-sivuston , jonka avulla edistetään kotouttamista koskevien kokemusten ja tietojen jäsenneltyä vaihtoa. Sivusto otetaan käyttöön vuonna 2008.

Kuten Haagin ohjelmassa todetaan, on ratkaisevan tärkeää kehittää tehokasta kotouttamispolitiikkaa, jotta saataisiin aikaan kokonaisvaltainen, kaikkien tasojen sidosryhmät huomioon ottava lähestymistapa. Ratkaisevia askeleita politiikan kehittämisessä ovat olleet viranomaisten, yksityisten yritysten, kansalaisyhteiskunnan ja maahanmuuttajien etujärjestöjen välisen valtion rajat ylittävän yhteistyöprosessin toteuttaminen kunnallisella tasolla sekä Rotterdamissa lokakuussa 2006 pidetty konferenssi ’ Kotouttaminen kaupungeissa’ [20]. Lisäksi on määrä järjestää Euroopan kotouttamisfoorumi , johon kokoontuu EU:n tasolla toteutettavan kotouttamisen alalla aktiivisesti toimivia sidosryhmiä. EU:n kattojärjestöt, joilla on jäseniä monissa jäsenvaltioissa, vaihtavat tietoja ja laativat kotouttamissivustossa julkaistavia suosituksia.

Groningenissa vuonna 2004 järjestetyssä ensimmäisessä kotouttamista koskevassa ministerikokouksessa käynnistetyn poliittisen keskustelun jatkamiseksi pidettiin toukokuussa 2007 Potsdamissa kotouttamispolitiikasta vastaavien EU:n ministerien epävirallinen kokous. Neuvoston päätelmät kotouttamispolitiikkojen vahvistamisesta Euroopan unionissa edistämällä yhtenäisyyttä moninaisuudessa hyväksyttiin kesäkuussa 2007 edellä mainitun tapahtuman seurannan varmistamiseksi.

3.2 Kotouttamisen valtavirtaistaminen

Yhteisessä toimintasuunnitelmassa esitettiin EU:n tason konkreettisia toimia koskevia ehdotuksia. Komissio on kehittänyt niiden mukaisesti ja kotouttamista koskevien EU:n laajuisten puitteiden pohjalta kotouttamista koskevan johdonmukaisen lähestymistavan, joka perustuu yhteisiin perusperiaatteisiin. Kotouttamisen valtavirtaistamisesta tulee olennainen osa politiikan valmistelua ja täytäntöönpanoa monilla EU:n politiikan aloilla.

Jotta voitaisiin edistää maahanmuuton ja siihen liittyvien kotouttamistavoitteiden sisällyttämistä komission aloitteisiin, perustettiin siirtolaisuuskysymyksiä käsittelevä komission jäsenten ryhmä, joka pyrkii yhdistämään kaikki asiaan liittyvät politiikan alat[21].

Työllistyminen on olennainen osa kotoutumisprosessia, ja maahanmuuttajien tehokkaasti hallittu pääsy työmarkkinoille edistää merkittävästi Lissabonin strategian mukaisten työllisyys- ja kasvutavoitteiden saavuttamista. Euroopan työllisyysstrategian mukaisissa yhdennetyissä suuntaviivoissa jäsenvaltioita kehotetaan pohtimaan kysymyksiä, jotka liittyvät maahanmuuttajien pääsyyn EU:n työmarkkinoille[22]. Komissio seuraa kansallisten uudistusohjelmien vaikutusta yhteisten vuosittaisten työllisyysraporttien avulla ja kannustaa jäsenvaltioita ottamaan maahanmuuttajien integroinnin työmarkkinoille selkeämmin osaksi työllisyyspolitiikkaa[23]. Etnisten vähemmistöjen yhteiskuntaan integroitumista ja täysimääräistä osallistumista työmarkkinoille käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä perustettiin analysoimaan työmarkkinoille pääsyä estäviä tekijöitä ja vaihtamaan hyviä toimintatapoja.

Maahanmuuttajat ovat merkittävä mahdollisten tulevien yrittäjien joukko Euroopassa. Heidän yrityksillään on huomattava vaikutus EU:n talouskasvuun. Tietojen vaihtoa varten perustettiin etnisin vähemmistöihin kuuluvien yrittäjien verkosto, joka avustaa yritysten perustamiseen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa. Keväällä 2008 on määrä julkaista tämän alan hyviä toimintatapoja koskeva tutkimus ja järjestää alaan liittyvä konferenssi[24].

Kotouttamisen kulttuuriulottuvuuden merkitys tunnustetaan yhä laajemmin. Uskontojen välisistä ja uskontojen sisäisistä kysymyksistä käytävän keskustelun käsittävästä kulttuurien välisestä vuoropuhelusta on tullut keskeinen väline, jonka avulla voidaan varmistaa kotoutumisen onnistuminen ja torjua rasismia ja ääriliikkeitä. Tämän alan toimia tullaan tehostamaan merkittävästi vuonna 2008, joka on nimetty Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi.

Perusoikeuksien, syrjinnän torjumisen ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämisellä on ratkaiseva merkitys kotouttamisen yhteydessä. Rasismin ja muukalaisvihan torjuntaa käsittelevä toimivaltaisten yksikköjen välinen työryhmä koordinoi politiikkoja komissiossa, ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto tarjoaa alan asiantuntemusta[25]. Pyrkimyksiä purkaa maahanmuuttajiin kohdistuvia rakenteellisia esteitä vahvistetaan Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi nimetyn vuoden 2007 puitteissa käynnistämällä laaja keskustelu moninaisuuden tarjoamista eduista[26]. Koska naiset muodostavat enemmistön EU:n maahanmuuttajaväestöstä[27], heidän erityistarpeensa otetaan yhä paremmin huomioon naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistamismekanismeissa, muun muassa naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa 2006–2010[28].

Komissio lujittaa kotouttamisulottuvuutta yhteisten EU:n tavoitteiden puitteissa toteutettavissa sosiaaliseen osallisuuteen ja sosiaaliseen suojeluun liittyvissä politiikoissa , jotka jäsenvaltiot muuttavat kansallisiksi ja alueellisiksi politiikoiksi sosiaaliseen suojeluun ja sosiaaliseen osallistumiseen käytettäviä strategioita koskevien kansallisten raporttien perusteella. Näiden politiikkojen seurannalla edistetään sellaisia kotouttamistoimenpiteitä, joilla kavennetaan maahanmuuttajien ja kansalaisten välisiä vielä jäljellä olevia eroja[29]. Komissioon on perustettu yksiköiden välinen ryhmä, joka käsittelee kaupunkien kehitystä ja koordinoi kaupunkiulottuvuutta yhteisön politiikoissa[30] ja muissa kaupunkialueita koskevissa aloitteissa (muun muassa Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön koordinoima maahanmuuttajien paikallista kotouttamispolitiikkaa käsittelevä eurooppalaisten kaupunkien verkosto (CLIP)). Ryhmän tehtävänä on levittää kotouttamiseen liittyviä hyviä toimintatapoja. Yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman (2003–2008)[31] puitteissa kiinnitetään eriarvoisuuden vähentämiseksi erityistä huomiota heikossa asemassa olevien ryhmien tarpeisiin.

Maahanmuuttajille on annettava perustaitojen tason parantamiseen tähtäävää yleissivistävää ja ammatillista koulutusta , jotta he voivat olla aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Kotouttamista edistetään koulutusaloitteilla, muun muassa Koulutus 2010 -työohjelmalla[32]. Koska maahanmuuttajalapset ja -nuoret menestyvät koulussa yleensä muita oppilaita heikommin[33], valmisteilla olevassa komission tiedonannossa tutkitaan tämän ilmiön syitä ja määritellään toimenpiteitä näihin koulutuksellisiin haasteisiin vastaamiseksi. Kotoutuminen on erityisesti lasten kannalta hyvinkin omaehtoinen prosessi. Kotouttamisen haasteisiin vastaaminen erittäin varhaisessa vaiheessa on keskeinen lähestymistapa, jolla saavutetaan hyviä tuloksia. Lasten oikeuksia koskevassa EU:n strategiassa[34] otetaan huomioon tämän ryhmän mahdollisuudet. Tämän kohderyhmän erityistarpeiden täyttämistä edistetään lisäksi eurooppalaisen nuorisosopimuksen[35] seurantana toteutettavan nuorisopolitiikan puitteissa EU:n tasolla käytävällä jäsennellyllä vuoropuhelulla. Vuonna 2007 painopisteenä on nuorten yhteiskuntaan ja työelämään integroituminen ja vuonna 2008 kansainvälinen vuoropuhelu.

3.3 EU:n rahoitusvälineet

EU tukee jäsenvaltioiden kotouttamispolitiikkoja useista eri rahoitusvälineistä. Komissio on vuodesta 2003 alkaen yhteisrahoittanut valtioiden välisiä kotouttamishankkeita, joilla edistetään INTI-valmistelutoimien [36] mukaista jäsenvaltioiden, alueellisten/paikallisten viranomaisten ja muiden sidosryhmien välistä yhteistyötä.

Vuosiksi 2007–2013 perustetussa yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevassa puiteohjelmassa tuetaan Eurooppaan kohdistuvien kotouttamishaasteiden ratkaisemista kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevasta eurooppalaisesta rahastosta . Ohjelman tavoitteena on luoda uudenlainen yhteisvastuu jäsenvaltioiden sellaisen toiminnan tukemiseksi, jonka puitteissa maahanmuuttajille annetaan mahdollisuudet oleskelua koskevien edellytysten täyttämiseen ja helpotetaan heidän kotoutumistaan. Ohjelmalla autetaan lisäksi jäsenvaltioita levittämään hyviä toimintatapojaan ja tehostetaan siten yhteistyötä EU:n tasolla[37].

Euroopan pakolaisrahastosta tuetaan tapauskohtaisesti suunniteltuja kotouttamistoimenpiteitä, joiden kohteena ovat rahaston toiminta-alaan kuuluvat ihmiset, muun muassa pakolaiset ja toissijaista suojelua saavat henkilöt, joiden oleskelu EU:ssa on luonteeltaan pysyvää ja vakiintunutta. Yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevassa puiteohjelmassa vuonna 2008 käyttöön otettavasta uudesta Euroopan pakolaisrahastosta jatketaan näiden kohdennettujen hankkeiden rahoittamista[38].

EQUAL- yhteisöaloite on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) puitteissa tarjonnut joukon innovatiivisia hyviä toimintatapoja, joiden avulla voidaan ehkäistä ja torjua maahanmuuttajien syrjimistä työmarkkinoilla[39]. Maahanmuuttajien työmarkkinoille osallistumisen lisääminen ja samalla heidän yhteiskuntaan integroitumisensa lujittaminen on uuden ESR:n erityisenä painopisteenä vuosina 2007–2013[40]. Lisäksi uusi PROGRESS -ohjelma 2007–2013 tukee myös syrjimättömyys- ja sukupuolten tasa-arvoperiaatteiden täytäntöönpanoa.

Maahanmuutto- ja kotouttamistoimia tuetaan myös aluepoliittisista välineistä varsinkin kaupunkialueilla. Erityisesti URBAN II -yhteisöaloitteen keskeisenä painopisteenä on ollut sosiaalinen osallistuminen heikossa asemassa olevilla kaupunkialueilla[41]. Kaupunkien kehittämiskysymyksistä saatujen kokemusten vaihtoa varten perustetussa URBACT -ohjelmassa otetaan huomioon Euroopan kaupunkeihin kohdistuvat erityiset monimuotoisuushaasteet. Tätä lähestymistapaa jatketaan URBACT II -ohjelmassa vuosina 2007–2013[42].

4. KANSALLISTEN KOTOUTTAMISPOLITIIKKOJEN KEHITTYMINEN[43]

Kolmansien maiden kansalaisten kotouttaminen on ollut aiheena syrjintäilmiöistä ja kulttuurisesta ja uskonnollisesta monimuotoisuudesta käytävässä keskustelussa. Joissakin tapauksissa kohtalokkailla tapahtumilla on ollut ratkaiseva vaikutus yleisen käsitykseen maahanmuutosta. Monet jäsenvaltiot ovat määritelleet uusia ensisijaisia tavoitteita ja tarkistaneet politiikkojaan. Suuri osa jäsenvaltioiden kotouttamispolitiikkojen käytännöistä perustuu yhteisiin perusperiaatteisiin, ja ne otetaan ainakin jossain määrin huomioon jäsenvaltioiden kotouttamisstrategioissa.

Yhteinen perusperiaate 1. Jäsenvaltioissa hyväksytään joukko toimenpiteitä, joilla edistetään kotouttamista vastavuoroisena prosessina. Tämän periaatteen toteuttaminen mielekkäällä tavalla on kuitenkin pitkän aikavälin haaste, johon vastaaminen edellyttää toimenpiteitä. Kansallisissa strategioissa on edelleen liian vähän vastaanottavan valtion väestöön kohdistettavia rakenteellisia aloitteita, joilla pyritään parantamaan väestön valmiuksia erilaisten ihmisten kohtaamiseen.

Yhteinen perusperiaate 2. Perusarvot kuten vapaus, demokratia, oikeusvaltion periaatteet sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen katsotaan uusien politiikkojen tärkeiksi osatekijöiksi. Eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä perusarvoja koskevien tietojen antamiseksi kansalaistieto-ohjelmissa.

Yhteinen perusperiaate 3. Maahanmuuttajien pääsy työmarkkinoille pysyy edelleen merkittävänä haasteena kansallisille kotouttamispolitiikoille, ja toimenpiteitä tämän tilanteen parantamiseksi toteutetaan yhä enemmän. Niitä ovat muun muassa työttömyyden ehkäisy koulutuksen avulla, tehokkaammat järjestelmät pätevyyden tunnistamiseksi, työpaikoilla esiintyvän syrjinnän vastainen toiminta ja maahanmuuttajanaisten työllisyyden edistäminen.

Yhteinen perusperiaate 4. Useimmat jäsenvaltiot pitävät perustietoja vastaanottavan yhteiskunnan kielestä välttämättömänä kotoutumisen osatekijänä. Monet valtiot keskittyvät kotouttamisstrategioissaan tutustuttamisohjelmiin, jotka käsittävät (toisinaan pakollisia) kielikursseja ja kansalaistiedon kursseja vastasaapuneille. Yhä useammat jäsenvaltiot järjestävät entistä joustavampia kursseja, joissa otetaan huomioon erityistarpeet. Vain harvat jäsenvaltiot arvioivat näitä toimia perusteellisesti.

Yhteinen perusperiaate 5. Johdonmukaiset kotouttamispolitiikat sisältävät yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, jotka muodostavat olennaisen osan kotouttamisprosessia. Jäsenvaltioiden toimissa keskitytään kohdennettuihin kieltenopetustunteihin sekä opetukseen, jonka tavoitteena on helpottaa kotoutumista kouluympäristössä. Monilla aloitteilla edistetään monimuotoisuuden kunnioittamista koulutusmaailmassa ja tuetaan opettajia. Maahanmuuttajalapsiin ja -nuoriin kohdistuu kuitenkin erityishaasteita, jotka edellyttävät toimenpiteitä.

Yhteinen perusperiaate 6. Vaikka yhä useammassa jäsenvaltiossa kehitetään palveluntarjoajien kykyä kommunikoida maahanmuuttajien kanssa, palveluntarjoajien tälle asialle antama painoarvo vaihtelee. Joissakin jäsenvaltioissa käynnistetään aloitteita, jotka koskevat tasavertaista mahdollisuutta käyttää julkisia laitoksia ja joihin kuuluu myös syrjimättömyys- ja tiedotustoimenpiteitä. Uusia toimenpiteitä ovat julkisten sidosryhmien välisen yhteistyön kehittäminen ja yritysten ottaminen mukaan kotouttamisesta käytävään keskusteluun.

Yhteinen perusperiaate 7. Useimmat jäsenvaltiot korostavat päivittäisen kanssakäymisen merkitystä ja paikallisen toiminnan ratkaisevaa asemaa, vaikka tällaisen toiminnan huomioon ottaminen kotouttamisstrategioissa vaihtelee huomattavasti. Toimenpiteitä, joilla edistetään maahanmuuttajien ja vastaanottavan yhteiskunnan välistä kanssakäymistä, muun muassa kohtauspaikkojen perustamista, toteutetaan vielä varsin vähän.

Yhteinen perusperiaate 8. Jäsenvaltioiden lainsäädännöissä taataan kaikkien uskontojen kunnioittaminen ja varmistetaan oikeus olla joutumatta syrjityksi uskonnollisista syistä. Vaikka uskontojen sisäisistä ja uskontojen välisistä kysymyksistä käytävää keskustelua pidetään yleisesti yhtenä tärkeänä osatekijänä laajoissa kulttuurienvälisissä aloitteissa, tämän näkökohdan vahvistamiseksi toteutettavat toimenpiteet ovat usein tilapäisiä reaktioita ajankohtaisiin tapahtumiin. Edellä mainittua keskustelua aletaan eräissä jäsenvaltioissa kuitenkin edistää paremmin jäsennellyltä pohjalta.

Yhteinen perusperiaate 9. Maahanmuuttajien osallistuminen demokratiakehitykseen mielletään yhä suuremmassa määrin kotouttamisen onnistumisen merkittäväksi osatekijäksi. Maahanmuuttajien edustajat osallistuvat aiempaa useammin kotouttamispolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Kiinnostus erityisesti aktiivista kansalaisuutta ja kansalaistamista kohtaan on kasvamassa, koska näiden tekijöiden katsotaan parantavan mahdollisuuksia osallistua vastaanottavan yhteiskunnan toimiin. Melko harvat jäsenvaltiot antavat kolmansien maiden kansalaisille kunnallisen äänioikeuden.

Yhteinen perusperiaate 10. Useimmat jäsenvaltiot ovat parantaneet valmiuksiaan valtavirtaistaa kotouttamistoimet kaikilla politiikan aloilla samalla, kun ne ovat kehittäneet kohdennettuja toimenpiteitä. Merkittäviä haasteita ovat vielä tehokas tiedon jakaminen, julkisen vallan toiminnan koordinointi sekä sukupuolten tasa-arvon ja maahanmuuttajanuorten ja -lasten erityistarpeiden riittävä huomioon ottaminen sidosryhmien tasolla.

Yhteinen perusperiaate 11. Jäsenvaltiot havaitsevat, että niiden on tehostettava kotouttamiseen liittyvien tietojen, muun muassa sukupuolittain eriteltyjen tilastojen järjestelmällistä keräämistä, analysointia ja levittämistä. Yksityiskohtaisten tietojen avulla voidaan välttää sekaannuksia ja parantaa sen panoksen näkyvyyttä, jonka maahanmuuttajat tuovat vastaanottavan yhteiskunnan kehittämiseen. Kotouttamispolitiikkojen ja -ohjelmien seurantaa ja arviointia sekä erityisten indikaattorien määrittelyä on kehitettävä edelleen.

5. PÄÄTELMÄT

Neuvoston kesäkuussa 2007 antamat päätelmät ovat uusi edistysaskel EU:n kotouttamisohjelman ohjaamisessa. Niissä todetaan, että on tarkasteltava sellaisia lähestymistapoja kotouttamiseen, joihin yhteiskunta kokonaisuudessaan osallistuu, ja että kulttuurien välinen vuoropuhelu on tärkeä väline edistettäessä kotouttamista.

Komissio esittää EU:n laajuisten puitteiden kehittämiseksi uusia aloitteita, jotka perustuvat yhteisiin perusperiaatteisiin ja yhteiseen toimintasuunnitelmaan. Kansallisilla yhteysviranomaisilla on keskeinen asema tässä prosessissa.

Komissio tutkii osallistumista ja kansalaisuutta koskevia erilaisia käsitteitä sekä niiden vaikutusta kotouttamisprosessiin. Mahdollisuuksia sidosryhmien ja maahanmuuttajien edustajien välisiin keskusteluihin tullaan edistämään kaikilla tasoilla.

Komissio tarkastelee myös, mitä lisäarvoa saataisiin, jos kehitettäisiin maahanmuuttajien kotouttamista koskevia, olemassa oleviin hyviin toimintatapoihin perustuvia yhteisiä eurooppalaisia malleja, joiden avulla laadittaisiin kotouttamisprosessin eri osatekijöitä (muun muassa alkuvalmennus, maahanmuuttajien ja muiden kansalaisten paikalliseen elämään osallistumisen edistäminen) koskevat suuntaviivat.

Tiedotusvälineiden vaikutus julkisen keskustelun ohjaamisessa myönnetään laajalti, koska niiden avulla voidaan lisätä tietämystä , selvittää sekaannuksia ja osallistua yhä monimuotoisempien yhteiskuntien toimiin syvällisessä keskustelussa. Komissio tulee tuoreen tutkimuksen[44] perusteella tarkastelemaan keinoja, joilla voidaan tiedottaa yleisölle maahanmuuttajien mukanaan tuomista mahdollisuuksista yhteiskunnan kehittämiseen, talouskasvuun ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen sekä tunnustaa ne laajemmin.

Komissio selvittää myös, kuinka kotouttamisprosesseilla voitaisiin edistää sosiaalisen muukalaistumisen ja maahanmuuttajien syrjinnän torjuntaa keskittymällä erityisesti nuorisoon ja monimuotoisuuden hallintaan vastaanottavan yhteiskunnan hylkäämiseen liittyvien ääritapausten ehkäisemiseksi.

Kotouttamisen eri osatekijöiden mittaamista varten tarvitaan mittapuita, jotta voitaisiin valmistella tehokkaasti politiikkaa ja parantaa tuloksia ottamalla oppia parhaista saavutuksista. Komissio tutkii keinoja, joiden avulla voidaan edistää sellaisten yhteisten indikaattoreiden ja indeksien kehittämistä, joita jäsenvaltiot voisivat käyttää kotouttamisohjelmien arvioimiseksi ja vertailuarvojen vahvistamiseksi vertailevan analyysin tekemistä varten.

Lopuksi komissio tulee harkitsemaan maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevan vuosikertomuksen uudelleen suunnittelua, jotta siitä tulisi ajanmukainen väline kotouttamispolitiikkojen kehittämistä koskevan vertailevan analyysin tekemistä varten. Komission esittämä uusi malli tulee olemaan kokonaisvaltaisempi tiedotuksen ja seurannan väline. Lisäksi komissio seuraa edelleen asianmukaisen EY:n lainsäädännön täytäntöönpanoa ja vaikutusta kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseen.

Annex (for information)

Summary Report on Integration Policies in the EU-27

This Summary Report has been drafted on the basis of a questionnaire completed by the National Contact Points on Integration[45]. The questionnaire refers to third-country nationals who are legally residing in the Member States, both newly-arrived and long-established immigrants and refugees.

The aim of the questionnaire was to gather specific information concerning various dimensions of the integration process in the Member States for the calendar year 2005 and the first half of 2006. The Report is structured along the lines of the Common Basic Principles on integration (CBPs) and in keeping with the Common Agenda for Integration.

The CBPs and the Common Agenda are well known by those directly involved in integration policies at national level. Measures aiming at disseminating them further to a wider group of policy-makers and to civil society are undertaken. In Bulgaria and in the Slovak Republic they are discussed and presented to the broader public. They are increasingly mentioned in official declarations and political statements. Some Member States, such as Austria, the Czech Republic, Denmark and Spain, refer to the CBPs on a regular basis when dealing with immigration and integration issues. In the Czech Republic and Greece, the CBPs enriched the debate leading to the adoption of new legislation. They are also explicitly incorporated in some Member States' programmes. In the Spanish Strategic Plan on Citizenship and Integration, a full text version of the CBPs is reproduced and reference is made to the Common Agenda for Integration. In the consultations held with stakeholders about the content of the Strategic Plan, extensive information was given on integration initiatives taken at the EU level. In Ireland, the CBPs continue to inform the policy making process and all projects submitted for funding from a recently announced Immigrant Integration Fund are required to reflect the CBPs.

1. ‘Integration is a dynamic, two-way process of mutual accommodation by all immigrants and residents of Member States’

In the Czech Republic and Greece, this principle is part of, respectively, the 'Updated Concept of Immigrant Integration' and the new 'Integrated Action Plan'. In Slovenia, a 'Unit for cultural rights of minorities and for the development of cultural diversity' was established within the Ministry of Culture to support the better understanding and co-existence of different cultural identities. In Belgium, the French and Flemish Communities set up programmes for intercultural communication and awareness-raising on the rights of foreigners targeting both the host society and immigrants. In Denmark, a fund supports local projects such as the 'Copenhagen Day of Dialogue' including intercultural activities and debates. For the 'Danish Constitution Day', a competition for young people, focused on subjects of democracy and integration and widely covered by the media, is prepared. The Swedish government declared the year 2006 the Swedish Year of Multiculturalism' to promote opportunities for all to participate in cultural life and to create co-operation between various cultural traditions. In Luxembourg, the 'Neighbours’ Festival', the 'Festival of migrations, cultures and citizenship' and other multicultural initiatives are organised to promote integration. In Finland, immigrants who obtain Finnish nationality are invited to the 'Theme day of nationality' in the city of Turku. A 'Multicultural personality of the year' and a 'New resident of Turku of the year' are elected. In The Netherlands, primary and secondary schools are encouraged to organise initiatives for the promotion of civic citizenship and integration. Within the new Irish National Action Plan against Racism 'Planning for Diversity', local partnership companies support anti-discrimination and integration initiatives. In the Slovak Republic, the new 'Action Plan to Prevent All Forms of Discrimination, Racism, Xenophobia, Anti-Semitism and Other Forms of Intolerance' was adopted. Measures involving the media to promote understanding of immigration are undertaken actively in Belgium, Ireland, Latvia, Lithuania, Luxembourg, Portugal, the Slovak Republic, Spain, Sweden, The Netherlands and the United Kingdom. In Latvia, the 'International Tolerance Day' was organised in collaboration with the media. In Lithuania, a new version of the 'Code of Ethics of Journalists and Publishers' was approved to shape understanding of diversity. In Portugal, many initiatives are carried out to manage cultural diversity including television and radio programmes, such as the 'Week of Cultural Diversity'. In the United Kingdom , the 'Improving Opportunity, Strengthening Society' strategy and the 'Community Cohesion Toolkit' focusing on the role of the media are among the measures launched to foster a sense of common belonging.

2. ‘Integration implies respect for the basic values of the European Union’

A number of Member States, including Belgium , Denmark , Finland , France, Germany, Luxembourg and The Netherlands refer to the basic values of the European Union in introductory programmes for newly-arrived third-country nationals. Some countries increasingly promote EU basic values through broader initiatives. In Belgium, a 'Committee of Seven Wise Men' elaborated on basic values and presented its recommendations to the Flemish government to harmonise civic integration courses. The French Community supports educational programmes targeting school teachers and students. Interdisciplinary citizenship courses will be included in the curriculum of all mandatory educational programmes. In France, the concept of integration includes a strong political and civic dimension reflecting common republican values which are discussed by the 'High Council of Integration.' In Lithuania, civic orientation and integration courses on the host society's culture and history are organised for people granted asylum. In Luxembourg, compulsory civic education courses are provided to those applying for nationality. In Bulgaria, a project 'Civic education – road to Europe' is organised targeting young people. Sweden set up initiatives to raise awareness on basic values including a new 'National Action for Human Rights', as well as a specific programme to combat violence and oppression in the name of honour. In The Netherlands, a declaration of 'Solidarity with The Netherlands', covering respect for common values, is pronounced during naturalisation ceremonies.

3. ‘Employment is a key part of the integration process and is central to the participation of immigrants, to the contributions immigrants make to the host society, and to making such contributions visible’

The contribution of immigrants to the economic growth and development of the host society is increasingly recognised, as underlined by Greece, Italy and Spain . To facilitate the labour market integration of immigrants the Czech Republic has planned a simplification of bureaucracy and the possibility to reside legally while looking for a job. In Spain, a new system 'Catalogue of Labour Shortages in Specific Occupations' has been set up to identify shortages and to allow for a swift processing of residence and working permits. Portugal established 'Offices of Employment and Entrepreneurial Support for Immigrants' within the 'National Immigrant Support Centres', and it launched an advertising campaign 'Immigrant Portugal, Tolerant Portugal'. In Poland , a number of labour market integration measures are carried out by the Intercultural Centre for Vocational Adaptation and the Work Club of the Polish Humanitarian Organisation. In the Slovak Republic, the process of assessment of qualifications and skills and the access to vocational training has been simplified. A specific web-site has been created to advertise vacancies and provide information to employers. The Danish government concluded a political agreement 'A new change for everyone' on access to jobs and education, including new financial incentives to municipalities and obligations for local authorities to provide job offers. In Ireland, publications such as the 'Know before you go' booklet including information on finding employment for newly-arrived immigrants and the 'Employment Rights Information Booklet' are available in multiple languages. The 'Employment for Parents of Irish Born Children Programme' promotes the employment of third-country national parents of an Irish born child and the study 'An Exploration of Local Strategies for the Integration of Migrant Workers and their Families' was carried out. In France, a group of big enterprises drafted a 'Diversity Charter', which is now being signed by many other employers, to commit themselves to create an intercultural environment among their staff. The Finnish Ministry of Trade and Industry established a working group to reinforce immigrant entrepreneurship through networking, interaction, education and training, development of advisory services and information. In The Netherlands, an action plan was adopted to further develop immigrant entrepreneurship and a monitoring system against discrimination at the work place is being set up. A 'Diversity Unit' was established by the Belgian federal government to fight against discrimination at work and to promote equality. The Flemish Community organises individual labour market insertion programmes for newly-arrived third-country nationals as part of introductory programmes. In Greece, interventions in favour of unemployed immigrant women are a priority. In Sweden, the employment office for immigrants created a special team to provide support before and during the initial period in a new job. Austria promotes employment of immigrants in the public sector. In the United Kingdom, within certain industry sectors, language teachers and integration experts are available to develop schemes for labour market integration of immigrants.

4. ‘Basic knowledge of the host society’s language, history, and institutions is indispensable to integration; enabling immigrants to acquire this basic knowledge is essential to successful integration’

In most of the Member States, including Austria, the Czech Republic, Denmark, Germany, Greece , Italy , Latvia, Luxembourg, Portugal and Sweden, information material and welcome packages in various languages are available for newly-arrived third-country nationals. Introduction programmes are established in most Member States and they are compulsory in some countries, i.e. Austria, Belgium, Denmark, France, Germany, Greece and The Netherlands . In Austria, immigrants have to sign an Integration Agreement and to follow German language training in order to receive a residence permit. The City of Vienna provides special cheap courses for young and long-term immigrants. In Denmark, an examination on Danish society, history and culture has to be taken to obtain Danish citizenship and a basic civic test will also be introduced for some categories of immigrants. In the United Kingdom , the 'Life in the United Kingdom: A Journey to Citizenship' syllabus to prepare for the citizenship test was published. In Portugal, the 'Portugal Welcomes You' programme provides language and introductory citizenship courses for newly-arrived third-country nationals. In France, knowledge of the French language, values and institutions is a pre-condition to acquire a long-term residence permit. Language courses, including an examination and a certificate, are compulsory depending on the level of knowledge and they are free of charge for newly-arrived third-country nationals. They are organised in a flexible way according to different needs and child care is available during classes. In Germany, language classes are compulsory depending on the level of knowledge and integration courses provide orientation and basic knowledge of German institutions. In Lithuania , Slovenia, Romania and the United Kingdom a personal integration plan is drafted for every refugee. Italy and Spain foresee introduction courses with a focus on vocational training in their territories, as well as in the immigrants' countries of origin. The Netherlands organises compulsory pre-departure examinations on language and civic orientation for immigrants, with the exclusion of refugees and asylum seekers, to be taken in the country of origin. In Ireland, citizens' information centres are located in every town and cultural orientation programmes and information leaflets are also available. Stakeholders were involved in the organisation of language courses to provide an effective service. In Luxembourg, a pilot project for language classes in French and Luxembourgish 'Cours Inlux' has proved to be very successful and will be renewed. In Poland, a web-site was set up after consultation with refugees, in order to provide them with the most useful information and a newspaper addressing immigrants is drafted with their contribution.

5. ‘Efforts in education are critical to preparing immigrants, and particularly their descendants, to be more successful and more active participants in society’

In Austria , intercultural teaching and learning are principles of federal law, implemented by providing training and support to teachers and promoting anti-discrimination activities in all schools. In Finland, municipalities are granted an increased State subsidy to support young immigrants speaking other languages and teaching in their mother tongue is available. The general school programme includes teaching on foreign cultures. In Spain, half of the 'State Fund for Reception, Integration and Education' is used by schools to develop reception programmes for newly-arrived young immigrants and their families, to provide teaching support during an initial period and to hire intercultural mediators. Teaching exchange programmes with third countries and a movie 'Settlers' on interculturality at school are examples of initiatives undertaken. In Belgium, the French Community develops courses in the language and culture of origin of immigrants and courses promoting openness towards other cultures. In all parts of the country, reception programmes, bridging classes and language courses are organised to facilitate the introduction of newly-arrived young third-country nationals. In Bulgaria, the national programme for the development of education and training foresees specific measures targeted at children speaking another language. Data and research on performance at school are analysed. In Estonia, relevant resources are allocated to train teachers of Estonian as a second language and for bilingual education. In Romania, free courses of Romanian are available for adults and training for teachers is organised to address better the need of students. Finland and Hungary provide classes in various languages as preparatory courses for the integration of immigrant children into the general education system. Greece organises reception and tutorial classes to ease the integration into schools and other measures are set up to ease enrolment and to support families. In Luxembourg, a reception unit for young immigrants who arrive in the course of the school year was created and intercultural mediators and special staff are available to help with language difficulties. In Portugal, the 'Choices Program' aims at preventing low level of achievements and early school-leaving and the 'Between Cultures Secretariat' promotes intercultural education within the wider educational system by training of teachers. Classes of Portuguese as a second language are available in schools. In the United Kingdom , within the framework of the 'Aiming High' strategy, funding and guidance materials are provided to local authorities and school boards in order to address the needs of immigrant children and youth. In The Netherlands, schools and local authorities organise meetings at least once a year to avoid segregation and to promote integration. In Poland , training for teachers is available and a conference was organised on measures tackling language difficulties of immigrant children. A kindergarten project 'Children of the World' addresses integration challenges at an early stage with the interaction of children of different origins through arts and games. In Ireland, the 'Department of Education and Science' established a steering committee to co-ordinate responses to the educational needs of newly-arrived young immigrants and to put in place a system of language support for non-English speakers. New 'Guidelines on Intercultural Education in Primary School' are published to support teachers and school management in developing a more inclusive classroom environment. In Sweden, a specific curriculum for learning Swedish as a second language exists and the 'Higher Education Act' requires higher education institutions to promote actively recruitment of immigrants. In France, language tuition and introductory courses are available at school. Recent measures focus on the participation in preparatory courses for university studies and on the smooth transition into the labour market.

6. ‘Access for immigrants to institutions, as well as to public and private goods and services, on a basis equal to national citizens and in a non-discriminatory way is a critical foundation for better integration’

In Italy, access to social services for immigrants is eased by mediatory services. Legal advice, information and orientation desks are available at the local level. In Lithuania, access to public offices is facilitated by interpretation services and information in other languages. In Austria, special multi-language information desks are available for various services. The User Panel of the Danish Immigration Service is set up to bring together the Danish Immigration Service and immigrant's representatives. In Poland, training is organised for people working with refugees and a centre provides information on legislation and available services within public institutions. In Sweden, all government agencies have to adopt action plans to take into account cultural diversity in recruitment procedures and a system with de-personalised applications for jobs will be tested. In The Netherlands, an anti-discrimination project within the structures of the government is launched. In Finland, the Ministry of Labour produced a 'Handbook on equality data' containing good anti-discrimination practices. In the Czech Republic, multicultural education and improvement of language skills of public administration staff is an increasing priority. Bulgaria implements a training project to teach social assistants to work in multiethnic environments. In Romania, public services may employ interpreters and cultural mediators and train their staff to ease the access of immigrants to services. In the Slovak Republic, training for the staff of labour, social and family affairs offices is available, as well as consulting and mediatory services. In Hungary, desk officers of family support centres and social and labour offices participate in training on integration issues. In Latvia, a 'Centre of trust' is being built for third-country nationals as a contact point with the institutions. In Ireland, the newly established 'Irish Naturalisation and Immigration Service' acts as a one-stop-shop providing a single access point to services. Interpretation support, anti-racism and intercultural training is available for service providers . Government Departments and State Agencies provide information, in multiple languages, on the rights and entitlements of access to a wide range of public services. In Portugal, national and local immigrant support centres are one-stop-shops set up for the delivery of services with the involvement of socio-cultural mediators. An 'SOS Service for Immigrants' and a simultaneous translation service provide help and information in various languages with the assistance of socio-cultural mediators. Within the pilot project 'Strategic Upgrade of National Refugee Integration Services' (SUNRISE), in the United Kingdom a personal caseworker provides information and advice to facilitate access to services.

7. ‘Frequent interaction between immigrants and Member State citizens is a fundamental mechanism for integration. Shared forums, intercultural dialogue, education about immigrants and immigrant cultures, and stimulating living conditions in urban environments enhance the interactions between immigrants and Member State citizens’

Some Member States, such as Greece and Italy, stress in particular the role of cultural mediators, as well as of volunteering and third sector organisations facilitating the interaction between immigrants and the host society. In Austria, a special department for integration and diversity matters forms a point of co-operation between immigrants' organisations, non-governmental organisations and the City of Vienna. In Ireland, local community groups are funded to provide day-to-day support and to promote participation of newly-arrived third-country nationals in local community life. In Bulgaria, the 'Sports Vacation Programme' promotes tolerant inter-ethnic relations. In Estonia, an employment exchange programme between different regions of the country is developed to promote interaction. In Denmark , the participation of immigrants in volunteering organisations is promoted. In Lithuania, a web-site for various minorities' organisations is created to reach a broader public. In Luxembourg, a pilot project to organise entertainment workshops for the interaction of national citizens with immigrants has been successful and will be repeated in many towns. In The Netherlands, many projects in the context of the 'Broad Initiative for Social Cohesion' have been launched including the 'Not beside but with each other' campaign to avoid segregation. A major project to collect examples of co-operation among young people of different cultures is broadly covered by the media. In the United Kingdom , measures to engage together more closely immigrants and the host population include an action plan on intercultural dialogue, a government 'Respect Task Force' and the cohesion guidance 'Leading Cohesive Communities – a guide for leaders and chief executives'.

8. ‘The practice of diverse cultures and religions is guaranteed under the Charter of Fundamental Rights and must be safeguarded, unless practices conflict with other inviolable European rights or with national law’

Denmark set up various initiatives fostering intercultural dialogue and stressing religious diversity, including dialogue meetings between the Danish Prime Minister and the Minister for Integration and various ethnic minority organisations. Germany organised a federal level conference to launch a long-term dialogue process with representatives of Muslim communities. In Finland, a working group on intercultural and inter-religious dialogue was established within the 'Advisory Board for Ethnic Relations'. It acts as a permanent forum for discussion and exchange of information between religious communities and national authorities to increase mutual understanding. In Italy, a 'Council for Italian Islam' was set up to support the central government in gaining an insight on problems faced by Muslim communities and to establish a permanent dialogue. In Latvia, an anti-discrimination project 'Information campaign against Islamophobia' is being implemented and an on-line encyclopaedia on religious diversity and postcards on inter-religious dialogue have been prepared. In Luxembourg, a public conference is organised every year by an inter-religious group representing all major faiths. In Sweden, the Minister responsible for religious affairs holds regular meetings with representatives of different religious communities aimed at reinforcing mutual understanding and trust. In The Netherlands, training for spiritual leaders is organised by Muslims' organisations and the Ministry of Education, Culture and Science and the Ministry for Immigration and Integration.

9. ‘The participation of immigrants in the democratic process and in the formulation of integration policies and measures, especially at the local level, supports their integration’

In Belgium, the Czech Republic, Finland, Hungary , Ireland, Lithuania, Luxembourg, Portugal, the Slovak Republic, Slovenia, Spain, Sweden and soon in Greece , third-country nationals are, in principle, entitled to vote in local elections. However, legislative frameworks regulating political participation vary widely. In most of these countries, such voting rights are linked to the length of regular stay or are only recognised to specific categories of third-country nationals. In other Member States, they are only granted to citizens of third countries with which specific bilateral arrangements exist. In Luxembourg, awareness-raising campaigns will be organised to inform immigrants about their voting rights at the local level and a proposal has been presented to extend the competences of municipal advisory councils for foreigners ('Commissions communales consultatives') to favour their participation in public life. In Belgium, the Walloon and Brussels Capital governments encouraged third-country nationals to register to vote in local elections. Cities and communities with a high concentration of minorities are obliged by the Flemish government to facilitate their participation in local policies through special consultative councils and activities of the 'Forum for Ethnic Minorities'. In a growing number of countries, specific support for immigrant women organisations is provided. The Czech Republic, Denmark, Estonia, Greece, Italy, Portugal and Spain involve immigrants' representatives, as well as other civil society actors and different stakeholders, in the elaboration and/or implementation of integration policies. In Portugal , the Consultation Council for Immigration Affairs (COCAI), consisting of five immigrants communities, plays an important role in drawing immigration policies. A 'Council for Ethnic Minorities' has been established in Denmark to advise the Ministry of Integration and integration councils are active at the local level. In Spain, the 'Forum for the Integration of Immigrants', a three-tiered consultative body created by the government, involving immigrants' associations, social partners, non-governmental organisations and public administration, was renewed with enlarged composition and competences. Its consultation has become mandatory for any legal or practical initiative in the field of integration at national level. In France, the 'National Council for the Integration of Immigrant Population', including representatives of immigrants' associations, has been re-established and is regularly consulted by the Ministry in charge. In Ireland, funding is provided to immigrants' organisations to promote their participation in the democratic process. Irish partnership companies also facilitate the establishment of local level forums which enhance dialogue and interaction between relevant service providers, representatives of the community and voluntary sector and representatives of immigrants' communities. In Italy, a 'Council dealing with third-country nationals and their families' will be established at national level and 'Immigration Territorial Councils' are set up at local level. In Sweden, government funding has been made available to create a network of elected representatives from municipalities and County Councils to promote an intercultural environment. In the United Kingdom , a 'Commission on Integration and Cohesion' has been set up, involving various stakeholders, to elaborate practical steps in order to make local communities more cohesive and integrated.

10. ‘Mainstreaming integration policies and measures in all relevant policy portfolios and levels of government and public services is an important consideration in public-policy formation and implementation’

In the Czech Republic, all relevant Ministries apply integration mainstreaming in the development of departmental policies and legislation. In the French Community of Belgium, all Ministers commit themselves to undertake concrete actions to promote cultural pluralism and mutual comprehension. In Finland, an integration advisory board was established to co-ordinate activities of various Ministries. 'The Integration Act' was amended so that measures focusing on public general services take into account the needs of immigrants. In Greece, an inter-ministerial committee, supported by a special committee involving experts, was established by the Minister of Interior, Public Administration and Decentralisation to improve the level of co-operation and co-ordination on integration. In Romania, inter-institutional co-operation is developed by co-ordination meetings organised with representatives of various governmental institutions and non-governmental organisations. Ireland established the 'Irish Naturalisation and Immigration Service' to bring together the various strands of government activity. Within these revised structures, a new 'Integration Unit' is being established to promote and co-ordinate all social and organisational measures. France strengthens efforts in terms of public services and social measures in the areas where immigrants are more present.

11. ‘Developing clear goals, indicators and evaluation mechanisms are necessary to adjust policy, evaluate progress on integration and to make the exchange of information more effective’

In Denmark, a study on integration indicators is under way and benchmarking of integration efforts at municipal level is published every year by the Minister of Refugee, Immigration and Integration Affairs to identify best practices. The Swedish 'Integration Board' monitors the situation and progress of integration policies, analysing various aspects of Swedish society and producing yearly reports to assist decision-making in this field. In Portugal, the 'Immigration Observatory' carries out research to support the development of integration policy. In Romania, comprehensive research on the situation of persons granted protection, including the analysis of many integration aspects, has been carried out. Its policy recommendations will be used for drafting future measures. Germany and Estonia selected external contractors to evaluate their integration programmes in order to inform future policy-making and enable adjustments for more effective policy outcomes. In Estonia, a public opinion survey was also carried out. In Ireland, all State funding initiatives on integration have clear performance indicators. Procedures are in place to monitor the implementation of funded projects and to inform developing integration policy. In the Czech Republic, within the 'Commission for the Integration of foreigners' one of the working groups deals also with the setting up of integration indicators.

[1] Ensimmäinen vuosikertomus KOM(2004) 508 julkaistiin heinäkuussa 2004 ja toinen SEC(2006) 892 kesäkuussa 2006.

[2] Kertomuksessa otetaan huomioon kesäkuussa 2007 annetut neuvoston päätelmät, neuvoston asiakirja 10267/07.

[3] Komissio perusti kansallisten yhteysviranomaisten verkoston lokakuussa 2002 annettujen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmien mukaisesti.

[4] Lähde: Eurostat. Vaikka Romania ja Bulgaria liittyivät EU:hun vasta vuonna 2007, niiden kansalaiset katsotaan tässä arviossa EU:n kansalaisiksi.

[5] Poikkeuksena ovat Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Alankomaat. Eurostat, Statistics in Focus, Population and social conditions, 1/2006.

[6] International Migration Outlook, OECD:n vuoden 2006 vuosiraportti.

[7] KOM(2006) 735.

[8] Neuvoston direktiivi 2003/86 oikeudesta perheenyhdistämiseen, neuvoston direktiivi 2003/109 pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta ja neuvoston direktiivi 2004/83 kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä. Lisäksi on laadittu lainsäädäntöehdotus pitkään oleskelleiden kolmansien maan kansalaisten asemaa koskevien sääntöjen ulottamisesta koskemaan kansainvälistä suojelua saavia henkilöitä, COM(2007) 298.

[9] Maahanmuutto- ja turvapaikkadirektiivien täytäntöönpanoon liittyvien kansallisten toimenpiteiden vaatimustenmukaisuuden valvontaa koskeva tutkimus saadaan valmiiksi vuonna 2008.

[10] ec.europa.eu/employment_social/fundamental_rights/legis/legln_en.htm.

[11] KOM(2005) 669.

[12] Lisäksi komissio esittää vuonna 2008 kausityöntekijöitä ja palkattuja harjoittelijoita koskevat direktiiviehdotukset sekä vuonna 2009 yhtiönsä toiseen maahan väliaikaisesti lähettämiä henkilöitä koskevan direktiiviehdotuksen.

[13] KOM(2007) 301.

[14] Neuvoston asiakirja 16054/04.

[15] Neuvoston asiakirja 14615/04.

[16] KOM(2005) 389.

[17] Euroopan parlamentti, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea suhtautuivat lausunnoissaan myönteisesti kotouttamista koskeviin EU:n laajuisiin puitteisiin.

[18] Neuvoston asiakirja 14390/05.

[19] ec.europa.eu/justice_home/doc_centre/immigration/integration/doc_immigration_integration_en.htm

[20] Seuraavan tapahtuman järjestää eurooppalaisten suurkaupunkien verkosto Milanossa syksyllä 2007.

[21] ec.europa.eu/commission_barroso/frattini/doc/2006/pr_30_08_06_en.pdf.

[22] KOM(2006) 815.

[23] Neuvoston asiakirja 6706/07.

[24] ec.europa.eu/enterprise/entrepreneurship/ethnic.htm.

[25] eumc.europa.eu/eumc/index.php.

[26] ec.europa.eu/employment_social/eyeq/index.cfm.

[27] UN Population Division, Trends in Total Migrant Stock: The 2005 Revision.

[28] ec.europa.eu/employment_social/gender_equality/gender_mainstreaming/general_overview_en.html.

[29] Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskeva yhteinen raportti 2007 register.consilium.europa.eu/pdf/fi/07/st06/st06694.fi07.pdf.

[30] 'The urban dimension in Community policies (2007-2013)', ec.europa.eu/regional_policy/sources/docgener/guides/urban/index_en.htm#down.

[31] ec.europa.eu/health/ph_programme/programme_fi.htm.

[32] ec.europa.eu/education/policies/2010/et_2010_en.html.

[33] PISA 2006, OECD.

[34] KOM(2006) 367.

[35] KOM(2005) 206.

[36] ec.europa.eu/justice_home/funding/2004_2007/inti/funding_inti_en.htm.

[37] ec.europa.eu/justice_home/funding/integration/funding_integration_en.htm.

[38] ec.europa.eu/justice_home/funding/refugee/funding_refugee_en.htm.

[39] ec.europa.eu/employment_social/equal/index_en.cfm.

[40] ec.europa.eu/employment_social/esf2000/2007-2013_en.html.

[41] ec.europa.eu/regional_policy/urban2/index_en.htm.

[42] urbact.eu/towards-urbact-2.html.

[43] Tämä luku perustuu komission kyselylomakkeeseen annettuihin jäsenvaltioiden vastauksiin. Katso liitteenä oleva yhteenvetokertomus kotouttamispolitiikoista 27 jäsenvaltion EU:ssa.

[44] Migration and public perception, BEPA 2006

[45] Replies have been received from all Member States except Cyprus and Malta