Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32019R1154

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1154, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, Välimeren miekkakalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2107 muuttamisesta

PE/18/2019/REV/1

EUVL L 188, 12.7.2019, p. 1–24 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2019/1154/oj

12.7.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/1154,

annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019,

Välimeren miekkakalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2107 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (3) mukaisesti turvata talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät edellytykset meren elollisten luonnonvarojen hyödyntämiselle.

(2)

Unioni on Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä ’ICCAT-yleissopimus’, sopimuspuoli.

(3)

Portugalin Vilamourassa pidetyssä Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission, jäljempänä ’ICCAT’, vuoden 2016 vuosikokouksessa ICCAT-sopimuspuolet ja yhteistyötä tekevät muut kuin sopimuspuolet, yhteisöt ja kalastusyhteisöt, totesivat, että on tarpeen puuttua Välimerellä miekkakalan (Xiphias gladius), jäljempänä ’Välimeren miekkakala’, hälyttävään tilanteeseen, sillä sitä on liikakalastettu 30 viime vuoden aikana. Tätä varten ICCAT hyväksyi kannan romahtamisen välttämiseksi ja pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean (SCRS) antaman tieteellisen lausunnon analysoinnin jälkeen suosituksen 16-05 Välimeren miekkakalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta, jäljempänä ’ICCAT-elvytyssuunnitelma’. Kun otetaan huomioon, että nykytilanteessa Välimeren miekkakalakannan biologian, rakenteen ja dynamiikan vuoksi kestävän enimmäistuoton mukaisten biomassatasojen saavuttaminen lyhyellä aikavälillä ei ole mahdollista, vaikka toteutettaisiin kiireellisesti äärimmäisiäkin hoitotoimenpiteitä, kuten kalastuksen täyskielto, ICCAT-elvytyssuunnitelman on määrä kattaa vuodet 2017–2031. ICCAT:n suositus 16-05 tuli voimaan 12 päivänä kesäkuuta 2017, ja se on unionia sitova.

(4)

Unioni ilmoitti kirjeellä ICCAT:n sihteeristölle joulukuussa 2016, että tiettyjen suosituksessa 16-05 vahvistettujen toimenpiteiden, erityisesti 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän maaliskuuta väliseksi ajaksi vahvistettua kalastuskieltokautta sekä kiintiöiden jakamista Välimeren miekkakalan kalastukselle koskevien toimenpiteiden, oli määrä tulla voimaan tammikuussa 2017. Kaikki muut ICCAT:n suosituksessa 16-05 vahvistetut toimenpiteet olisi eräiden jo toteutettujen toimenpiteiden ohella sisällytettävä tässä asetuksessa säädettyyn elvytyssuunnitelmaan.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä esitettävien unionin kantojen on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin, jotta voidaan varmistaa kalavarojen hoito yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti, erityisesti kalakantojen palauttamista asteittain kestävän enimmäistuoton takaavaa biomassatasoa suuremmaksi ja kantojen pitämistä tällaisella tasolla koskevan tavoitteen mukaisesti, vaikka tässä erityistapauksessa ajankohta, johon mennessä kyseinen tavoite on saavutettava, onkin vasta vuosi 2031, sekä edellytysten luomista taloudellisesti kannattavalle ja kilpailukykyiselle kalastusalan pyynti- ja jalostusteollisuudelle ja maalla toteutettavalle kalastukseen liittyvälle toiminnalle koskevan tavoitteen mukaisesti. Samalla otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 1380/2013 28 artiklan 2 kohdan d alakohta, jossa säädetään, että unionin toimijoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä kolmansien maiden toimijoihin nähden on edistettävä.

(6)

ICCAT-elvytyssuunnitelmassa otetaan huomioon erityyppisten pyydysten ja kalastusmenetelmien erityisominaisuudet. ICCAT-elvytyssuunnitelman täytäntöönpanossa unionin ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään rannikkokalastusta ja valikoivien ja nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia aiheuttavien pyydysten ja kalastusmenetelmien tutkimusta ja käyttöä, mukaan lukien perinteisessä ja pienimuotoisessa kalastuksessa käytettävät pyydykset ja menetelmät, vaarantuneiden lajien sivusaaliiden vähentämiseksi ja paikallistalouksien kohtuullisen elintason tukemiseksi.

(7)

Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetaan säilyttämisen vähimmäisviitekoon käsite. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi ICCAT:n vähimmäiskoon käsite olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä säilyttämisen vähimmäisviitekokona.

(8)

Pyydetty säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempi Välimeren miekkakala on ICCAT:n suosituksen 16-05 nojalla heitettävä pois. Sama koskee Välimeren miekkakalan saaliita, jotka ylittävät jäsenvaltioiden vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan sivusaaliille vahvistamat rajat. Unionille ICCAT:n puitteissa kuuluvien kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseksi komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/98 (4) 5 a artiklassa säädetään purkamisvelvoitetta koskevista poikkeuksista Välimeren miekkakalan osalta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Delegoidulla asetuksella (EU) 2015/98 pannaan täytäntöön tietyt ICCAT:n suosituksen 16-05 määräykset, joissa vahvistetaan velvoite heittää pois aluksella oleva Välimeren miekkakala, siltä osin kuin sen määrä ylittää alukselle myönnetyn kiintiön tai sivusaaliiden sallitun enimmäismäärän. Kyseisen delegoidun asetuksen soveltamisalaan kuuluvat myös virkistyskalastusta harjoittavat alukset.

(9)

Koska tässä asetuksessa vahvistetulla elvytyssuunnitelmalla pannaan täytäntöön ICCAT:n suositus 16-05, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2107 (5) Välimeren miekkakalaa koskevat säännökset olisi kumottava.

(10)

Aiemmin ajoverkoilla tapahtuvan kalastuksen lisääntyessä pyyntiponnistus kasvoi ja valikoivuus heikkeni nopeasti. Kyseisen toiminnan valvomaton yleistyminen merkitsi vakavaa riskiä kohdelajeille, ja ajoverkkokalastus kiellettiin laajasti vaeltavien kalojen pyynnissä, mukaan lukien miekkakala, neuvoston asetuksella (EY) N:o 1239/98 (6).

(11)

Yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen varmistamiseksi on hyväksytty unionin lainsäädäntöä valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmän perustamiseksi, mukaan lukien laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjunta. Erityisesti neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 (7) vahvistetaan unionin valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmä, jossa sovelletaan kokonaisvaltaista ja yhdennettyä toimintamallia yhteisen kalastuspolitiikan kaikkien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 404/2011 (8) säädetään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1005/2008 (9) vahvistetaan yhteisön järjestelmä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Kyseiset asetukset sisältävät jo säännöksiä, jotka kattavat erinäisiä ICCAT:n suosituksessa 16-05 vahvistettuja toimenpiteitä. Sen vuoksi ei ole tarpeen sisällyttää kyseisiä säännöksiä tähän asetukseen.

(12)

Kalastusalusten rahtausjärjestelyissä omistajan, rahtaajan ja lippuvaltion suhteet ovat usein epäselviä. Jotkut laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä toimintaa harjoittavat toimijat kiertävät tarkastuksia käyttämällä väärin kyseisiä järjestelyjä. Rahtaus tonnikalan kalastuksen yhteydessä kielletään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1627 (10). Elpymässä olevan kannan suojelemiseksi ja johdonmukaisuuden säilyttämiseksi on unionin oikeuteen nähden aiheellista hyväksyä ehkäisevänä toimenpiteenä vastaava kielto tässä asetuksessa säädetyssä elvytyssuunnitelmassa.

(13)

ICCAT:n suositukset olisi pantava täytäntöön unionin lainsäädännössä tasapuolisten toimintaedellytysten tarjoamiseksi unionin ja kolmansien maiden kalastajille ja sen varmistamiseksi, että kaikki voivat hyväksyä säännöt.

(14)

Jotta ICCAT-elvytyssuunnitelman muutoksia tai lisäyksiä koskevat tulevat ICCAT:n suositukset voidaan panna täytäntöön nopeasti unionin oikeudessa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän asetuksen liitteitä ja tiettyjä tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat tietojen ilmoittamisen määräaikoja, kalastuskieltoaikoja, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa, sallittuja poikkeamia tahattomien saaliiden ja sivusaaliiden tasoista, pyydysten teknisiä ominaisuuksia, täyttyneen kiintiön prosenttiosuuksia komissiolle ilmoittamista varten sekä pyyntialuksia koskevia tietoja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (11) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(15)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevan jäsenvaltioiden toimittaman vuosiraportin muodon osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (12) mukaisesti.

(16)

Tässä asetuksessa tarkoitetut delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset eivät saisi vaikuttaa ICCAT:n tulevien suositusten täytäntöönpanoon unionin oikeudessa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(17)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 (13) liitteen II mukaan miekkakalaa kohdennetusti kalastavalta alukselta voidaan laskea tai aluksella voidaan säilyttää enintään 3 500 koukkua, kun taas ICCAT:n suosituksen 16-05 mukaan enimmäismäärä on 2 500 koukkua. Suosituksen panemiseksi täytäntöön asianmukaisesti unionin oikeudessa on tarpeen muuttaa asetusta (EY) N:o 1967/2006 vastaavasti.

(18)

Asetuksen (EU) 2017/2107 III luvun 2 jaksossa vahvistetaan tietyt Välimeren miekkakalaa koskevat tekniset toimenpiteet ja valvontatoimenpiteet. ICCAT:n suosituksella 16-05 hyväksytyt toimenpiteet, jotka saatetaan tällä asetuksella osaksi unionin oikeutta, ovat rajoittavampia tai täsmällisempiä, jotta kannan elpyminen olisi mahdollista. Sen vuoksi asetuksen (EU) 2017/2107 III luvun 2 jakso olisi kumottava ja korvattava tässä asetuksessa säädetyillä asiaankuuluvilla toimenpiteillä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt, joiden mukaisesti unioni panee täytäntöön ICCAT:n hyväksymän, vuodet 2017–2031 kattavan Välimerellä tavattua miekkakalaa (Xiphias gladius), jäljempänä ’Välimeren miekkakala’, koskevan monivuotisen elvytyssuunnitelman.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan

a)

unionin kalastusaluksiin sekä virkistyskalastusta harjoittaviin unionin aluksiin, jotka

i)

pyytävät Välimeren miekkakalaa, tai

ii)

jälleenlaivaavat tai kuljettavat, myös ICCAT-yleissopimusalueen ulkopuolella, Välimeren miekkakalaa;

b)

kolmansien maiden kalastusaluksiin ja virkistyskalastusta harjoittaviin kolmansien maiden aluksiin, jotka toimivat unionin vesillä ja jotka pyytävät Välimeren miekkakalaa;

c)

kolmansien maiden aluksiin, jotka tarkastetaan jäsenvaltioiden satamissa ja jotka kuljettavat Välimeren miekkakalaa tai Välimeren miekkakalasta peräisin olevia kalastustuotteita, joita ei ole aiemmin purettu aluksesta tai jälleenlaivattu satamissa.

3 artikla

Tavoite

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 2 kohdasta poiketen tämän asetuksen tavoitteena on saavuttaa Välimeren miekkakalan kestävää enimmäistuottoa vastaava biomassataso viimeistään vuonna 2031 vähintään 60 prosentin todennäköisyydellä.

4 artikla

Suhde muuhun unionin lainsäädäntöön

Tätä asetusta sovelletaan seuraavissa asetuksissa vahvistettujen säännösten lisäksi tai, jos kyseisissä asetuksissa niin säädetään, niistä poiketen:

a)

asetus (EY) N:o 1224/2009;

b)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403 (14);

c)

asetus (EU) 2017/2107.

5 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’kalastusaluksella’ alusta, joka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten;

2)

’unionin kalastusaluksella’ jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta;

3)

’ICCAT-yleissopimusalueella’ Atlantin valtameren ja sen lähimerien kaikkia vesiä;

4)

’Välimerellä’ 5° 36′ läntisestä pituuspiiristä itään sijaitsevia Välimeren merivesiä;

5)

’osapuolilla’ ICCAT-yleissopimuksen sopimuspuolia ja yhteistyötä tekeviä muita kuin sopimuspuolia, yhteisöjä tai kalastusyhteisöjä;

6)

’kalastusluvalla’ unionin kalastusalukselle myönnettyä lupaa, jonka nojalla se voi harjoittaa määrätyin edellytyksin tiettyä kalastustoimintaa määrättynä aikana, tietyllä alueella tai tietyn kalastuksen osalta;

7)

’kalastusmahdollisuudella’ määrällistä kalastusoikeutta, joka ilmaistaan saaliina tai pyyntiponnistuksena;

8)

’kannalla’ tietyllä kalastuksenhoitoalueella esiintyvää meren elollista luonnonvaraa;

9)

’kalastustuotteilla’ mistä tahansa kalastustoiminnasta peräisin olevia vesieliöitä tai niistä saatuja tuotteita;

10)

’poisheitetyillä saaliilla’ takaisin mereen päästettyjä saaliita;

11)

’virkistyskalastuksella’ ei-kaupallista kalastustoimintaa, jossa meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään virkistys-, matkailu- tai urheilutarkoituksiin;

12)

’satelliittiseurantajärjestelmän tiedoilla’ kalastusaluksille asennettujen satelliittiseurantalaitteiden välityksellä lippuvaltion kalastuksenseurantakeskukselle toimitettavia tietoja kalastusalusten tunnisteista, maantieteellisestä sijainnista, päivämääristä, kellonajoista, kurssista ja nopeudesta;

13)

’purkamisella’ minkä tahansa kalastustuotemäärän tyhjentämistä kalastusalukselta maihin;

14)

’jälleenlaivauksella’ kaikkien tai joidenkin aluksella olevien kalastustuotteiden purkamista toiseen alukseen;

15)

’rahtauksella’ järjestelyä, jossa jäsenvaltion lipun alla purjehtivasta kalastusaluksesta tehdään määrätyksi ajaksi vuokrasopimus joko toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan toimijan kanssa ilman aluksen lipun vaihtoa;

16)

’pitkälläsiimalla’ pyydystä, jossa on vaihtelevan pituinen selkäsiima ja lukuisia koukkuja, jotka on kiinnitetty selkäsiimaan tapseilla (perukkeilla), joiden välit vaihtelevat kohdelajin mukaan;

17)

’koukulla’ taivutettua, teroitettua teräslangan palaa;

18)

’vavalla ja siimalla’ kalastajan käyttämää, vapaan sijoitettua kalastussiimaa, joka kierretään siiman kelaamiseen käytettävän pyörivän laitteen (kelan) ympärille.

II OSASTO

HOITOTOIMENPITEET, TEKNISET SÄILYTTÄMISTOIMENPITEET JA VALVONTATOIMENPITEET

1 LUKU

Hoitotoimenpiteet

6 artikla

Pyyntiponnistus

1.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten pyyntiponnistus on oikeassa suhteessa kyseisen jäsenvaltion käytettävissä oleviin Välimeren miekkakalaa koskeviin kalastusmahdollisuuksiin.

2.   Välimeren miekkakalan kiintiöstä käyttämättä olevan osan siirtäminen kielletään.

7 artikla

Kalastusmahdollisuuksien jakaminen

1.   Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan mukaisesti jakaessaan käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia jäsenvaltioiden on käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet, ja myös pyrittävä jakamaan kansalliset kiintiöt oikeudenmukaisesti eri laivastonosien kesken ottaen huomioon perinteinen ja pienimuotoinen kalastus ja tarjoamaan kannustimia unionin kalastusaluksille, jotka käyttävät valikoivia pyydyksiä tai kalastusmenetelmiä, joilla on vähemmän ympäristövaikutuksia.

2.   Kunkin jäsenvaltion on annettava säännös Välimeren miekkakalan kiintiönsä puitteissa sivusaaliina saadusta miekkakalasta ja ilmoitettava siitä komissiolle samalla, kun se toimittaa 9 artiklan mukaisen vuotuisen kalastussuunnitelmansa. Säännöksellä on varmistettava, että kaikki kuolleet Välimeren miekkakalat vähennetään kiintiöstä.

3.   Jäsenvaltioiden on pyrittävä jakamaan tämän asetuksen onnistuneen täytäntöönpanon ansiosta mahdollisesti lisääntyvät kalastusmahdollisuudet kalastusaluksille, joille ei ole aiemmin myönnetty Välimeren miekkakalan kiintiötä ja jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklassa säädetyt kalastusmahdollisuuksien jakoperusteet.

8 artikla

Kapasiteetin rajoitukset

1.   Tässä asetuksessa säädetyn elvytyssuunnitelman aikana kalastusaluksiin on sovellettava kapasiteetin rajoitusta pyydystyypeittäin. Jäsenvaltioiden on rajoitettava pyydystyypeittäin niiden lipun alla purjehtivien ja Välimeren miekkakalan pyyntiin luvan saaneiden kalastusalusten lukumäärää sellaisten niiden lipun alla purjehtivien alusten keskimääräiseen lukumäärään vuodessa, jotka ovat kalastaneet, pitäneet aluksella, jälleenlaivanneet, kuljettaneet tai purkaneet aluksesta Välimeren miekkakalaa vuosien 2013–2016 aikana.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää käyttää sellaisten niiden lipun alla purjehtivien alusten lukumäärää, jotka ovat kalastaneet, pitäneet aluksella, jälleenlaivanneet, kuljettaneet tai purkaneet aluksesta Välimeren miekkakalaa vuonna 2016 kapasiteetin rajoituksen laskemista varten, jos tämä lukumäärä on pienempi kuin alusten keskimääräinen lukumäärä vuodessa vuosien 2013–2016 aikana. Tätä kapasiteetin rajoitusta on sovellettava kalastusaluksiin pyydystyypeittäin.

3.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettuun kapasiteetin rajoitukseen 5 prosentin poikkeamaa vuosina 2018 ja 2019.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä maaliskuuta toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet rajoittaakseen niiden lipun alla purjehtivien ja Välimeren miekkakalan pyyntiin luvan saaneiden kalastusalusten lukumäärää. Nämä tiedot on toimitettava yhdessä vuotuisten kalastussuunnitelmien kanssa 9 artiklan mukaisesti.

9 artikla

Vuotuiset kalastussuunnitelmat

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittaiset kalastussuunnitelmansa komissiolle viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä maaliskuuta. Tällaiset vuosittaiset suunnitelmat on toimitettava ICCAT:n laatimissa tietojen toimittamista koskevissa ohjeissa esitetyssä muodossa, ja niissä on esitettävä yksityiskohtaiset tiedot pyydystyypeittäin myönnetyistä Välimeren miekkakalan kiintiöistä, mukaan lukien tapauksen mukaan virkistyskalastukselle ja sivusaaliille myönnetty kiintiö.

2.   Komissio kokoaa yhteen 1 kohdassa tarkoitetut vuosittaiset kalastussuunnitelmat ja sisällyttää ne unionin kalastussuunnitelmaan. Komissio toimittaa unionin kalastussuunnitelman ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä maaliskuuta.

2 LUKU

Tekniset säilyttämistoimenpiteet

1 jakso

Kalastuskaudet

10 artikla

Kalastuskieltokaudet

1.   Välimeren miekkakalaa ei saa pyytää kohdelajina eikä sivusaaliina, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta kalastuskieltokauden aikana. Kalastuskieltokausi on kunkin vuoden 1 päivästä tammikuuta ja 31 päivään maaliskuuta.

2.   Välimeren miekkakalan suojelemiseksi kalastuskieltoa on sovellettava Välimeren valkotonnikalaa (Thunnus alalunga) kohdennetusti kalastaviin pitkäsiima-aluksiin kunkin vuoden 1 päivän lokakuuta ja 30 päivän marraskuuta välisenä aikana.

3.   Jäsenvaltioiden on seurattava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kalastuskieltokausien vaikuttavuutta ja toimitettava komissiolle viimeistään kaksi kuukautta ja 15 päivää ennen kunkin vuoden ICCAT:n vuosikokousta kaikki olennaiset tiedot asianmukaisista tarkastuksista, jotka edellisenä vuonna on tehty tämän artiklan säännösten noudattamisen varmistamiseksi. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön kunakin vuonna viimeistään kaksi kuukautta ennen ICCAT:n vuosikokousta.

2 jakso

Säilyttämisen vähimmäisviitekoko, tahaton saalis ja sivusaalis

11 artikla

Välimeren miekkakalan säilyttämisen vähimmäisviitekoko

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, on kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, pitää esillä tai saattaa myyntiin Välimeren miekkakalaa, myös virkistyskalastuksessa saatuja, jos

a)

kalan pituus alaleuan kärjestä pyrstön loveen on alle 100 senttimetriä; tai

b)

elopaino on alle 11,4 kilogrammaa tai paino kidukset poistettuina ja suolistettuna on alle 10,2 kilogrammaa.

2.   Ainoastaan kokonaisia Välimeren miekkakaloja, joista ei ole poistettu mitään ulkoisia osia, sekä ilman kiduksia olevia ja suolistettuja yksilöitä saa pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta tai kuljettaa ensimmäisen kerran purkamisen jälkeen.

12 artikla

Säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän miekkakalan tahattomat saaliit

Sen estämättä, mitä 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, Välimeren miekkakalaa kohdelajina kalastavat kalastusalukset voivat pitää aluksella, jälleenlaivata, siirtää, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, pitää esillä tai saattaa myyntiin säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän Välimeren miekkakalan tahattomia saaliita edellyttäen, ettei tällaisten saaliiden osuus asianomaisten kalastusalusten koko Välimeren miekkakalasaaliista ole yli 5 prosenttia yksilöjen painon tai kappalemäärän mukaan laskettuna.

13 artikla

Sivusaaliit

1.   Välimeren miekkakalan sivusaaliit eivät saa missään vaiheessa kalastustoimen jälkeen olla suurempia kuin jäsenvaltioiden vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan vahvistama sivusaaliin enimmäismäärä aluksella olevan saaliin kokonaismäärästä yksilöjen painon tai kappalemäärän mukaan laskettuna.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, kalastusalukset, jotka eivät kalasta Välimeren miekkakalaa kohdennetusti, eivät saa pitää aluksella Välimeren miekkakalaa määrää, joka ylittää kyseisen sivusaalisrajan.

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, elävänä pyydetty Välimeren miekkakala on päästettävä takaisin mereen, jos lippujäsenvaltiolle jaettu Välimeren miekkakalan kiintiö on täyttynyt.

4.   Jos lippujäsenvaltiolle jaettu Välimeren miekkakalan kiintiö on täyttynyt, kuolleiden Välimeren miekkakalojen jalostus ja kaupan pitäminen kielletään, ja kaikki saaliit on kirjattava. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tällaisten kuolleiden Välimeren miekkakalojen määrä vuosittain komissiolle, joka ilmoittaa sen edelleen ICCAT:n sihteeristölle 21 artiklan mukaisesti.

3 jakso

Pyydyksen tekniset ominaisuudet

14 artikla

Pyydyksen tekniset ominaisuudet

1.   Enimmäismääräksi koukkuja, jotka Välimeren miekkakalaa kohdennetusti pyytävät kalastusalukset saavat laskea tai kuljettaa aluksella, vahvistetaan 2 500 kappaletta.

2.   Kalastusaluksilla on 1 kohdasta poiketen sallittua pitää lisäksi 2 500 käyttövalmiin koukun sarja yli kaksi päivää kestävillä matkoilla edellyttäen, että sarja on asianmukaisesti sidottuna ja varastoituna alemmille kansille niin, ettei se ole heti käytettävissä.

3.   Koukun koko ei saa olla alle 7 senttimetriä.

4.   Pelagisten pitkiensiimojen pituus saa olla enintään 30 meripeninkulmaa (55,56 kilometriä).

3 LUKU

Valvontatoimenpiteet

1 jakso

Alusrekisteri

15 artikla

Kalastusluvat

1.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä kalastuslupia asetuksen (EU) 2017/2403 asiaa koskevien säännösten, erityisesti sen 20 ja 21 artiklan, mukaisesti niiden lipun alla purjehtiville Välimeren miekkakalaa kohdennetusti kalastaville kalastusaluksille.

2.   Ainoastaan unionin aluksille, jotka on merkitty 16 ja 17 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti ICCAT:n alusrekisteriin, voidaan myöntää lupa kalastaa kohdennetusti, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, kuljettaa tai jalostaa Välimeren miekkakalaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sivusaaliita koskevien 13 artiklan säännösten soveltamista.

3.   Jäsenvaltioilta luvan saaneet suuret kalastusalukset on kirjattava ICCAT:n alusrekisteriin, johon kirjataan alukset, joiden suurin pituus on vähintään 20 metriä tai joilla on lupa toimia ICCAT-yleissopimusalueella.

16 artikla

Tiedot aluksista, joille on myönnetty lupa pyytää Välimeren miekkakalaa ja valkotonnikalaa kuluvan vuoden aikana

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain komissiolle sähköisessä muodossa ja ICCAT:n laatimissa tietojen toimittamista koskevissa ohjeissa esitetyn mallin mukaisesti seuraavat tiedot:

a)

viimeistään 1 päivänä tammikuuta tiedot niiden lipun alla purjehtivista kalastusaluksista, joille on myönnetty lupa pyytää Välimeren miekkakalaa, sekä aluksista, joille on myönnetty lupa pyytää Välimeren miekkakalaa virkistyskalastuksessa;

b)

viimeistään 1 päivänä maaliskuuta tiedot niiden lipun alla purjehtivista kalastusaluksista, joille on myönnetty lupa pyytää kohdennetusti Välimeren valkotonnikalaa.

Komissio lähettää a alakohdassa tarkoitetut tiedot ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä tammikuuta ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot kunkin vuoden 15 päivänä maaliskuuta.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa kalastusaluksia koskevissa tiedoissa on ilmoitettava aluksen nimi sekä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/218 (15) liitteessä I määritelty unionin kalastuslaivastorekisterin numero (CFR-numero).

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitettujen kalastusaluksia koskevien tietojen muutoksista 30 päivän kuluessa kyseistä ilmoituksesta. Komissio toimittaa nämä tiedot 45 päivän kuluessa muutoksen tapahtumapäivästä ICCAT:n sihteeristöön.

3.   ICCAT:n sihteeristöön tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen lisäksi komissio lähettää tarvittaessa ICCAT:n sihteeristöön viipymättä ajantasaistetut tiedot tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista aluksista asetuksen (EU) 2017/2403 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

17 artikla

Tiedot aluksista, joille on edellisen vuoden aikana myönnetty lupa kalastaa kohdennetusti Välimeren miekkakalaa harppuunoita tai pelagisia pitkiäsiimoja käyttäen

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta niiden lipun alla purjehtivista kalastusaluksista, joilla oli lupa harjoittaa Välimeren miekkakalan kohdennettua pelagista pitkäsiimakalastusta tai harppuunakalastusta edellisenä vuonna, seuraavat tiedot:

a)

aluksen nimi (jos aluksella ei ole nimeä, rekisterinumero ilman maan nimikirjaimia);

b)

täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/218 liitteessä I määritelty unionin kalastuslaivastorekisterin numero (CFR-numero);

c)

ICCAT-rekisterinumero.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava ICCAT:n laatimien tietojen toimittamista koskevissa ohjeissa esitetyn mallin mukaisesti.

3.   Komissio lähettää 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta.

2 jakso

Seuranta ja tarkkailu

18 artikla

Alusten satelliittiseurantajärjestelmä

1.   Valvontaan liittyvistä syistä satelliittiseurantajärjestelmän (VMS) tietojen toimittamista kalastusaluksilta, joilla on lupa pyytää Välimeren miekkakalaa, ei saa keskeyttää kyseisten alusten ollessa satamassa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastuksenseurantakeskukset toimittavat reaaliaikaisesti ja https data feed -formaattia käyttäen komissiolle ja sen nimeämälle elimelle jäsenvaltion lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta saadut VMS-viestit. Komissio lähettää kyseiset viestit sähköisesti ICCAT:n sihteeristöön.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

niiden lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta saadut VMS-viestit toimitetaan eteenpäin komissiolle vähintään joka toinen tunti;

b)

jos satelliittiseurantajärjestelmään tulee tekninen vika, niiden lipun alla purjehtivien kalastusalusten muulla tavoin lähettämät täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastaanotetut viestit toimitetaan edelleen komissiolle 24 tunnin kuluessa viestien saapumisesta jäsenvaltion kalastuksenseurantakeskukseen;

c)

komissiolle toimitetut VMS-viestit numeroidaan järjestysnumeroin (ja yksilöllisin tunnistein) päällekkäisyyksien välttämiseksi;

d)

komissiolle toimitetut VMS-viestit noudattavat täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 24 artiklan 3 kohtaa.

4.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikkia sen tarkastusalusten käyttöön annettuja VMS-viestejä käsitellään luottamuksellisesti ja että ne rajoitetaan merellä tehtäviin tarkastustoimiin.

19 artikla

Unionin kalastusalusten rahtaus

Unionin kalastusalusten rahtaus Välimeren miekkakalan kohdennettua kalastusta varten kielletään.

20 artikla

Pelagisia pitkäsiima-aluksia koskevat kansalliset tieteelliset tarkkailijaohjelmat

1.   Kunkin jäsenvaltion, jolla on Välimeren miekkakalan kiintiö, on toteutettava Välimeren miekkakalaa kohdennetusti kalastavia kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivia pelagisia pitkäsiima-aluksia koskevaa kansallista tieteellistä tarkkailijaohjelmaa tämän artiklan mukaisesti. Kansallisen tarkkailijaohjelman on täytettävä liitteessä I vahvistetut vähimmäisvaatimukset.

2.   Kunkin asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että kansallisia tieteellisiä tarkkailijoita käytetään vähintään 10 prosentissa kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivia pelagisia pitkäsiima-aluksia, joiden suurin pituus on vähintään 15 metriä ja jotka kalastavat kohdennetusti Välimeren miekkakalaa. Prosentuaalinen kattavuus mitataan kalastuspäivien, laskukertojen, aluksien tai kalastusmatkojen määränä.

3.   Kunkin asianomaisen jäsenvaltion on suunniteltava ja pantava täytäntöön tieteellisen seurannan toimintamalli, jolla kerätään tiedot niiden kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivien pelagisten pitkäsiima-alusten toimista, joiden suurin pituus on enintään 15 metriä. Kunkin lippujäsenvaltion on esiteltävä tieteellisen seurannan toimintamallin yksityiskohdat komissiolle 9 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa kalastussuunnitelmassaan viimeistään vuonna 2020.

4.   Komissio esittelee 3 kohdassa tarkoitetun tieteellisen seurannan toimintamallin yksityiskohdat välittömästi ICCAT:n pysyvälle tutkimus- ja tilastokomitealle (SCRS) arviointia varten. Tieteellisen seurannan toimintamalleille on saatava ICCAT:n komission hyväksyntä ICCAT:n vuosikokouksessa ennen niiden täytäntöönpanoa.

5.   Jäsenvaltioiden on annettava kansallisille tieteellisille tarkkailijoilleen virallinen henkilötodistus.

6.   Liitteessä I vahvistettujen tieteellisen tarkkailijan tehtävien lisäksi jäsenvaltiot velvoittavat tieteelliset tarkkailijat arvioimaan ja raportoimaan Välimeren miekkakalan osalta seuraavat tiedot:

a)

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien yksilöjen poisheittämisten taso;

b)

alueelle tyypillinen sukukypsyyskoko ja -ikä;

c)

elinympäristön käyttö vertailtaessa Välimeren miekkakalan saatavuutta saatavuuteen eri kalastuksissa, mukaan lukien perinteisen ja mesopelagisen pitkäsiimakalastuksen vertailu;

d)

mesopelagisten pitkäsiimakalastusten vaikutukset saaliskoostumukseen, pyyntiponnistusyksikköä kohden saatuihin saaliisiin ja saaliiden kokojakaumaan; sekä

e)

kuukausiarvio kutukypsien kalojen ja rekryyttien osuudesta saaliissa.

7.   Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta toimitettava komissiolle tiedot, jotka on kerätty niiden kansallisissa tieteellisissä tarkkailijaohjelmissa edelliseltä vuodelta. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta.

3 jakso

Saaliiden valvonta

21 artikla

Saaliiden kirjaaminen ja ilmoittaminen

1.   Kunkin sellaisen kalastusaluksen päällikön, jolla on lupa kalastaa Välimeren miekkakalaa, on pidettävä kalastuspäiväkirjaa liitteessä II vahvistettujen vaatimusten mukaisesti ja toimitettava kalastuspäiväkirjan tiedot lippujäsenvaltiolle.

2.   Jäsenvaltioiden on lähetettävä neljännesvuosittain komissiolle raportit kaikista niiden lipun alla purjehtivien, luvan saaneiden alusten saamista Välimeren miekkakalan saaliista, jollei tällaisia tietoja lähetetä kuukausittain, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 vahvistettuja jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita. Neljännesvuosiraportit on lähetettävä aggregoitujen saalistietojen ilmoittamisen muotoa käyttäen ja viimeistään 15 päivän kuluttua kunkin vuosineljänneksen päättymisestä (eli kunkin vuoden 15 päivänä huhtikuuta, 15 päivänä heinäkuuta ja 15 päivänä lokakuuta ja seuraavan vuoden 15 päivänä tammikuuta). Komissio lähettää tiedot ICCAT:n sihteeristölle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä huhtikuuta, 30 päivänä heinäkuuta ja 30 päivänä lokakuuta ja seuraavan vuoden 30 päivänä tammikuuta.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta tiedot sellaisista unionin kalastusaluksista, joilla oli edellisenä vuonna lupa harjoittaa Välimeren miekkakalan kohdennettua pelagista pitkäsiimakalastusta tai harppuunakalastusta, seuraavasti:

a)

kohdelajeittain ja alueittain kalastustoimintaa koskevat tiedot, jotka perustuvat otokseen tai koko laivastoon:

i)

aluksen kalastuskausi/kalastuskaudet ja aluksen kalastuspäivien vuotuinen kokonaismäärä;

ii)

ICCAT:n tilastoruutuina ilmoitetut maantieteelliset alueet, joilla alus on harjoittanut kalastustoimintaa;

iii)

aluksen tyyppi;

iv)

aluksen käyttämien koukkujen määrä;

v)

aluksen käyttämien pitkäsiimayksiköiden määrä;

vi)

aluksen käyttämien kaikkien pitkäsiimayksiköiden kokonaispituus;

b)

saaliita koskevat tiedot mahdollisimman tarkasti ajallisesti ja alueellisesti:

i)

saaliiden koko ja mahdollisuuksien mukaan ikäjakaumat;

ii)

saaliit ja saaliiden koostumukset aluskohtaisesti;

iii)

pyyntiponnistus (kalastuspäivien aluskohtainen keskimääräinen lukumäärä, koukkujen aluskohtainen keskimääräinen lukumäärä, pitkäsiimayksiköiden aluskohtainen keskimääräinen lukumäärä, pitkiensiimojen aluskohtainen keskimääräinen kokonaispituus).

Komissio toimittaa kyseiset tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava ICCAT:n laatimien tietojen toimittamista koskevissa ohjeissa esitetyn mallin mukaisesti.

22 artikla

Kiintiöiden täyttymistä koskevat tiedot

1.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava viipymättä komissiolle, kun pyydystyypille jaetusta Välimeren miekkakalan kiintiöstä katsotaan täyttyneen 80 prosenttia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 34 artiklan soveltamista.

2.   Kun Välimeren miekkakalan yhteenlasketut saaliit ovat saavuttaneet 80 prosenttia kansallisesta kiintiöstä, jäsenvaltioiden on lähetettävä saalistiedot komissiolle viikoittain.

4 jakso

Purkamiset ja jälleenlaivaukset

23 artikla

Nimetyt satamat

1.   Välimeren miekkakalan saaliit, mukaan lukien sivusaaliit ja virkistyskalastuksessa pyydetty Välimeren miekkakala, joiden jokaiseen yksilöön ei ole kiinnitetty 30 artiklan mukaista merkkiä, saa purkaa tai jälleenlaivata ainoastaan nimetyissä satamissa.

2.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 43 artiklan 5 kohdan mukaisesti satamat, joissa 1 kohdassa tarkoitetut Välimeren miekkakalan purkamiset ja jälleenlaivaukset on suoritettava.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo nimetyistä satamista viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä helmikuuta. Komissio toimittaa kyseisen luettelon edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä maaliskuuta.

24 artikla

Ennakkoilmoitus

1.   Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen 16 artiklassa tarkoitettuun alusluetteloon kuuluvien unionin kalastusalusten, joiden suurin pituus on vähintään 12 metriä, päälliköihin. Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklassa tarkoitettu ennakkoilmoitus on lähetettävä sen jäsenvaltion tai osapuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja päälliköt aikovat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle sekä lippujäsenvaltiolle, jos se on eri kuin satamajäsenvaltio.

2.   Kyseiseen 16 artiklassa tarkoitettuun alusluetteloon sisältyvien unionin kalastusalusten, joiden suurin pituus on alle 12 metriä, päälliköiden on ilmoitettava sen jäsenvaltion tai osapuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja he aikovat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle sekä lippujäsenvaltiolle, jos se on eri kuin satamajäsenvaltio, vähintään neljä tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa seuraavat tiedot:

a)

arvioitu saapumisaika;

b)

aluksella pidetyn Välimeren miekkakalan arvioitu määrä; ja

c)

tiedot maantieteellisestä alueesta, jolta saalis saatiin.

3.   Jos kalastusalueet ovat alle neljän tunnin päässä satamasta, aluksella olevan Välimeren miekkakalan arvioituja määriä voidaan muuttaa milloin tahansa ennen saapumista.

4.   Satamajäsenvaltioiden viranomaisten on pidettävä kirjaa kaikista kuluvan vuoden ennakkoilmoituksista.

25 artikla

Jälleenlaivaukset

1.   Jälleenlaivaus merellä unionin aluksilta, joilla on Välimeren miekkakalaa, tai kolmansien maiden aluksilta unionin vesillä kielletään kaikissa olosuhteissa.

2.   Alukset saavat jälleenlaivata Välimeren miekkakalaa ainoastaan nimetyissä satamissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2017/2107 51 artiklan, 52 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 54 ja 57 artiklan soveltamista.

5 jakso

Tarkastukset

26 artikla

Vuotuiset tarkastussuunnitelmat

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava vuotuiset tarkastussuunnitelmansa komissiolle viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä tammikuuta. Vuotuiset tarkastussuunnitelmat on laadittava ottaen huomioon

a)

komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2018/1986 (16) tarkastustoimille vahvistetut tavoitteet, prioriteetit, menettelyt ja vertailuarvot; sekä

b)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 46 artiklan nojalla laadittu Välimeren miekkakalan kansallinen valvontaohjelma.

2.   Komissio kokoaa yhteen kansalliset tarkastussuunnitelmat ja sisällyttää ne unionin tarkastussuunnitelmaan. Komissio toimittaa unionin tarkastussuunnitelman ICCAT:n sihteeristöön ICCAT:n hyväksymistä varten yhdessä 9 artiklassa tarkoitettujen vuotuisten kalastussuunnitelmien kanssa.

27 artikla

ICCAT:n yhteinen kansainvälinen tarkastusjärjestelmä

1.   Yhteiset kansainväliset tarkastustoimet on toteutettava liitteessä III esitetyn ICCAT:n kansainvälisen tarkastusjärjestelmän, jäljempänä ’ICCAT:n järjestelmä’, mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden, joiden kalastusaluksilla on lupa pyytää Välimeren miekkakalaa, on nimettävä tarkastajat ja tehtävä ICCAT:n järjestelmän mukaisia tarkastuksia merellä. Komissio tai sen nimeämä elin voi osoittaa ICCAT:n järjestelmään unionin tarkastajia.

3.   Jos enemmän kuin 50 jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa kalastusalusta harjoittaa milloin tahansa Välimeren miekkakalan kalastusta ICCAT-yleissopimusalueella, kyseisellä jäsenvaltiolla on oltava käytössään tarkastusalus, joka suorittaa tarkastuksia ja valvontaa Välimerellä koko sen ajan, jonka kyseiset alukset ovat alueella. Kyseinen velvoite katsotaan täytetyksi myös silloin, kun jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä tarkastusaluksen käytössä tai kun Välimerellä on käytössä unionin tarkastusalus.

4.   Komissio tai sen nimeämä elin koordinoi unionin puolesta toteutettavia valvonta- ja tarkastustoimia. Komissio voi laatia yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa yhteisiä tarkastusohjelmia, joiden avulla unioni voi täyttää ICCAT:n järjestelmän mukaiset velvoitteensa. Niiden jäsenvaltioiden, joiden kalastusalukset harjoittavat Välimeren miekkakalan kalastusta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden yhteisten tarkastusohjelmien täytäntöönpanon helpottamiseksi erityisesti tarvittavien aineellisten ja henkilöresurssien sekä näiden resurssien käyttöön varattujen ajanjaksojen ja maantieteellisten alueiden osalta.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä joulukuuta niiden tarkastajien ja tarkastusalusten nimet, jotka ne aikovat osoittaa ICCAT:n järjestelmään seuraavan vuoden aikana. Näitä tietoja käyttäen komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa vuotuisen suunnitelman unionin osallistumiseksi ICCAT:n järjestelmään ja toimittaa suunnitelman ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä tammikuuta.

28 artikla

Tarkastukset rikkomistapauksessa

Jos jäsenvaltion lipun alla purjehtiva alus on rikkonut tämän asetuksen säännöksiä, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava, että sen satamissa tehdään sen valvonnassa kyseisen aluksen fyysinen tarkastus tai, jos alus ei ole sen satamassa, kyseisen tarkastuksen tekee kyseisen jäsenvaltion nimeämä henkilö.

4 LUKU

Virkistyskalastus

29 artikla

Hoitotoimenpiteet

1.   Kunkin jäsenvaltion, joka sallii Välimeren miekkakalan virkistyskalastuksen, on annettava säännös kansalliseen kiintiöönsä sisältyvästä virkistyskalastuksen kiintiöstä ja ilmoitettava siitä komissiolle samalla, kun se toimittaa 9 artiklan mukaisen vuosittaisen kalastussuunnitelmansa. Säännöksellä on varmistettava, että kaikki kuolleet Välimeren miekkakalat vähennetään kiintiöstä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on varmistettava, että 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut luvan saaneiden alusten tiedot sisältävät niiden lipun alla purjehtivat Välimeren miekkakalan virkistyskalastusta harjoittavat alukset. Aluksille, jotka eivät sisälly näihin tietoihin, ei myönnetä lupaa kalastaa Välimeren miekkakalaa.

3.   Virkistyskalastuksessa pyydetyn Välimeren miekkakalan myynti ja kaupan pitäminen missä tahansa muussa muodossa kielletään.

4.   Sen estämättä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, virkistyskalastusta varten on kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta enempää kuin yksi Välimeren miekkakala alusta kohden päivässä. Asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen mahdollisimman kattavasti virkistyskalastuksessa elävänä pyydetyn Välimeren miekkakalan päästäminen takaisin mereen ja helpottaakseen tätä, ja ne voivat toteuttaa rajoittavampia toimenpiteitä, joilla tehostetaan Välimeren miekkakalan suojelua.

30 artikla

Valvontatoimenpiteet

1.   Ainoastaan ”vapa- ja siima” -aluksille myönnetään lupa pyytää Välimeren miekkakalaa virkistyskalastuksessa.

2.   Luvan saaneita, virkistyskalastusta harjoittavia aluksia koskevissa tiedoissa, jotka lähetetään ICCAT:n sihteeristölle 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, on ilmoitettava

a)

aluksen nimi (jos aluksella ei ole nimeä, rekisterinumero ilman maan nimikirjaimia);

b)

aluksen aiempi nimi, tapauksen mukaan;

c)

aluksen suurin pituus;

d)

aluksen omistajan/omistajien ja käyttäjän/käyttäjien nimi ja osoite.

3.   Saalistiedot, mukaan lukien pituus alaleuan kärjestä pyrstön loveen ja elopaino, jokaisesta virkistyskalastuksessa pyydetystä, aluksella pidetystä ja puretusta Välimeren miekkakalasta on kirjattava ja ilmoitettava 21 artiklan mukaisesti.

4.   Välimeren miekkakalan saa purkaa ainoastaan kokonaisena tai kidukset poistettuna ja suolistettuna joko nimetyssä satamassa 23 artiklan mukaisesti tai siten, että jokaiseen yksilöön kiinnitetään merkintä. Kussakin merkinnässä on oltava maan yksilöllinen numero, ja sen on oltava suojattu väärinkäyttöä vastaan.

5.   Jäsenvaltioiden on perustettava merkintäohjelma tämän asetuksen soveltamiseksi ja esitettävä kyseisen ohjelman tarkka määrittely 9 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa kalastussuunnitelmissa.

6.   Kukin jäsenvaltio saa antaa luvan käyttää merkintöjä, kunhan saaliiden yhteenlaskettu määrä on sille jaetun kiintiön rajoissa.

7.   Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle raportti merkintäohjelman täytäntöönpanosta vuosittain viimeistään kaksi kuukautta ja 15 päivää ennen ICCAT:n vuosikokousta. Komissio kokoaa yhteen jäsenvaltioilta saamansa tiedot ja lähettää ne ICCAT:n sihteeristölle viimeistään kaksi kuukautta ennen ICCAT:n vuosikokousta.

III OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

31 artikla

Vuosiraportti

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä syyskuuta toimitettava komissiolle edellistä vuotta käsittelevä raportti siitä, kuinka ne ovat panneet tämän asetuksen täytäntöön, ja tapauksen mukaan mahdolliset lisätiedot.

2.   Vuosiraportissa on esitettävä tiedot toimista, jotka on toteutettu säilyttämisen vähimmäiskokoa pienemmän Välimeren miekkakalan sivusaaliiden ja poisheittämisten vähentämiseksi, ja alan mahdollisista asiaa koskevista tutkimuksista.

3.   Komissio kokoaa yhteen 1 ja 2 kohdan nojalla saamansa tiedot ja toimittaa ne edelleen ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä lokakuuta.

4.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä tässä artiklassa tarkoitetun vuosiraportin mallia koskevien yksityiskohtaisten vaatimusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

32 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tässä asetuksessa säädetyn elvytyssuunnitelman toiminnasta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025.

33 artikla

Rahoitus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 508/2014 (17) sovellettaessa tässä asetuksessa säädettyä elvytyssuunnitelmaa on pidettävä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklassa tarkoitettuna monivuotisena suunnitelmana.

34 artikla

Muutoksia koskeva menettely

1.   Jotta tarpeen vaatiessa ICCAT:n suositukset, jotka koskevat ICCAT-elvytyssuunnitelman muutoksia tai lisäyksiä ja joista tulee unionia sitovia, voidaan panna täytäntöön unionin oikeudessa ja edellyttäen, etteivät unionin oikeuteen tehtävät muutokset mene ICCAT:n suosituksia pidemmälle, komissiolle siirretään valta antaa 35 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä seuraavien muuttamiseksi:

a)

tietojen ilmoittamisen määräajat, jotka vahvistetaan seuraavissa artikloissa: 9 artiklan 1 ja 2 kohta, 10 artiklan 3 kohta, 16 artiklan 1 ja 3 kohta, 17 artiklan 1 ja 3 kohta, 21 artiklan 2 ja 3 kohta, 22 artiklan 2 kohta, 23 artiklan 3 kohta, 26 artiklan 1 kohta, 27 artiklan 5 kohta sekä 31 artiklan 1 ja 3 kohta;

b)

kalastuskieltoajat, joista säädetään 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa;

c)

säilyttämisen vähimmäisviitekoko, joka vahvistetaan 11 artiklan 1 kohdassa;

d)

sallittu poikkeama, jota tarkoitetaan 12 ja 13 artiklassa;

e)

14 artiklan 1–4 kohdassa säädetyt pyydysten tekniset ominaisuudet;

f)

täyttyneen kiintiön prosenttiosuus, joka vahvistetaan 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa;

g)

aluksia koskevat tiedot, joita tarkoitetaan 16 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 17 artiklan 1 kohdassa, 21 artiklan 1–4 kohdassa ja 30 artiklan 2 kohdassa; sekä

h)

liitteet I, II ja III.

2.   Kaikki 1 kohdan mukaisesti hyväksytyt muutokset on rajoitettava tiukasti vastaavia ICCAT:n suosituksia koskevien muutosten tai lisäysten täytäntöönpanoon unionin oikeudessa.

35 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 15 päivästä heinäkuuta 2019 viiden vuoden ajaksi 34 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 34 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 34 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

36 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

37 artikla

Asetuksen (EU) 2017/2107 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EU) 2017/2107 20–26 artikla.

38 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttaminen

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1967/2006 liitteessä II olevan 6 kohdan 2 alakohta seuraavasti:

”2.

2 500 koukkua miekkakalaa (Xiphias gladius) pyytäviltä aluksilta, missä tämän lajin osuus on vähintään 70 prosenttia saaliin elopainosta lajittelun jälkeen.”

39 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä kesäkuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA


(1)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 174.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 4. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 6. kesäkuuta 2019.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(4)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/98, annettu 18 päivänä marraskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanosta Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja Luoteis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen nojalla (EUVL L 16, 23.1.2015, s. 23).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2107, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta (EUVL L 315, 30.11.2017, s. 1).

(6)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1239/98, annettu 8 päivänä kesäkuuta 1998, tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 894/97 muuttamisesta (EYVL L 171, 17.6.1998, s. 1).

(7)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(8)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, 30.4.2011, s. 1).

(9)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1627, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (EUVL L 252, 16.9.2016, s. 1).

(11)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(13)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 81).

(15)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/218, annettu 6 päivänä helmikuuta 2017, unionin kalastuslaivastorekisteristä (EUVL L 34, 9.2.2017, s. 9).

(16)  Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2018/1986, annettu 13 päivänä joulukuuta 2018, tiettyihin kalastuksiin sovellettavista yksittäisistä valvonta- ja seurantaohjelmista sekä täytäntöönpanopäätösten 2012/807/EU, 2013/328/EU, 2013/305/EU ja 2014/156/EU kumoamisesta (EUVL L 317, 14.12.2018, s. 29).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1).


LIITE I

ICCAT – KALASTUSALUKSIA KOSKEVIEN TIETEELLISTEN TARKKAILIJAOHJELMIEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Yleiset säännökset

1.

Nämä ovat vähimmäisvaatimukset ICCAT:n suosituksen 16-14 mukaisille kalastusaluksia koskeville tieteellisille tarkkailijaohjelmille.

Tarkkailijoiden pätevyysvaatimukset

2.

SCRS:n suosittamia koulutukseen liittyviä ja teknisiä pätevyysvaatimuksia rajoittamatta osapuolten on varmistettava, että niiden tarkkailijoilla on tehtäviensä hoitamiseksi seuraavat vähimmäisvalmiudet:

a)

riittävä tieto ja kokemus ICCAT-lajien ja pyydysmallien tunnistamiseen;

b)

kyky tarkkailla ja kirjata tarkasti ohjelman puitteissa kerättäviä tietoja;

c)

kyky suorittaa 7 kohdassa esitetyt tehtävät;

d)

kyky kerätä biologisia näytteitä; ja

e)

riittävä vähimmäisvaatimukset täyttävä turvallisuus- ja meripelastuskoulutus.

3.

Kansallisen tarkkailijaohjelmansa lahjomattomuuden varmistamiseksi osapuolten on lisäksi varmistettava, että tarkkailijat

a)

eivät ole tarkkailtavan kalastusaluksen miehistön jäseniä;

b)

eivät ole tarkkailtavan kalastusaluksen omistajan tai edunsaajan työntekijöitä; ja

c)

eivät saa tarkkailtavasta kalastuksesta taloudellista tai muuta etua.

Tarkkailijakattavuus

4.

Kunkin osapuolen on varmistettava omien tarkkailijaohjelmiensa osalta seuraavat seikat:

a)

Tarkkailijakattavuus on vähintään 5 prosenttia pyyntiponnistuksesta kussakin pelagisessa pitkäsiimakalastuksessa ja ICCAT:n sanastossa annetun määritelmän mukaisessa vapapyydys-, rysä-, verkko- ja troolikalastuksessa. Kattavuusprosentti lasketaan seuraavasti:

i)

pelagisissa pitkäsiimakalastuksissa kalastuspäivien, laskukertojen määrien tai kalastusmatkojen lukumäärinä;

ii)

vapapyydys- ja rysäkalastuksissa kalastuspäivinä;

iii)

verkkokalastuksissa kalastustunteina tai -päivinä; ja

iv)

troolikalastuksissa vetokertojen määränä tai kalastuspäivinä.

b)

Sen estämättä, mitä a kohdassa säädetään, jos suurimmalta pituudeltaan alle 15 metrin alusten osalta on olemassa poikkeuksellinen turvallisuusriski, joka estää tarkkailijan ottamisen alukselle, osapuoli voi soveltaa vaihtoehtoista tieteellisen seurannan toimintamallia, jossa kerätään ICCAT:n suosituksessa 16-14 täsmennettyihin tietoihin verrattavia tietoja vastaavan kattavuuden varmistavalla tavalla. Tällaisessa tapauksessa osapuolen, joka haluaa käyttää hyväkseen vaihtoehtoista toimintamallia, on esiteltävä toimintamalli yksityiskohtaisesti SCRS:lle arviointia varten. SCRS antaa ICCAT:lle lausunnon vaihtoehtoisen toimintamallin soveltuvuudesta ICCAT:n suosituksen 16-14 mukaisten tiedonkeruuvelvoitteiden täyttämiseen. Tämän säännöksen nojalla käyttöön otettaville vaihtoehtoisille toimintamalleille on saatava ennen täytäntöönpanoa ICCAT:n hyväksyntä ICCAT:n vuosikokouksessa.

c)

Laivaston toimen edustava ajallinen ja alueellinen kattavuus sen varmistamiseksi, että kerätään ICCAT:n suosituksen 16-14 ja mahdollisen muun osapuolen oman tarkkailijaohjelman vaatimusten nojalla edellytetyt riittävät ja asianmukaiset tiedot, ottaen huomioon laivastojen ja kalastusten erityispiirteet.

d)

Kalastustoimen olennaisia osia, kuten saaliita, koskevien tietojen keruu, 7 kohdassa esitetyn mukaisesti.

5.

Osapuolet voivat sopia kahdenvälisistä järjestelyistä, joissa osapuoli sijoittaa omia tarkkailijoitaan toisen osapuolen lipun alla purjehtiville aluksille, kunhan kaikkia ICCAT:n suosituksen 16-14 säännöksiä noudatetaan.

6.

Osapuolten on pyrittävä varmistamaan, että niiden tarkkailijat vaihtavat alusta työkomennustensa välillä.

Tarkkailijan tehtävät

7.

Osapuolten on edellytettävä muun muassa, että tarkkailijat

a)

kirjaavat ja raportoivat tietoja tarkkailtavan aluksen kalastustoiminnasta vähintään seuraavasti:

i)

tietojen keruu kohdelajien saaliiden, poisheitettyjen saaliiden ja sivusaaliiden kokonaismääristä (mukaan lukien hait, merikilpikonnat, merinisäkkäät ja merilinnut), kokojakauman arviointi tai mittaaminen tapauksesta riippuen, tiedot kohtelusta (eli pidetty aluksella, heitetty pois kuolleena, päästetty takaisin mereen elävänä) sekä biologisten näytteiden keruu elinkaaritutkimuksia varten (esimerkiksi sukupuolirauhaset, otoliitit, selkärangat, suomut);

ii)

kaikkien löydettyjen kalamerkkien talteenotto ja niistä ilmoittaminen;

iii)

kalastustoimeen liittyvät tiedot, kuten

pyyntialue pituus- ja leveyskoordinaatein,

pyyntiponnistustiedot (esim. laskukertojen määrä, koukkujen määrä),

kunkin kalastustoimen päivämäärä, mukaan lukien tapauksen mukaan kalastuksen alkamisen ja päättymisen kellonaika,

kalojen yhteenkokoamiseen käytettävien esineiden käyttö, mukaan lukien kalojen yhteenkokoamiseen käytettävät välineet (FAD-välineet), ja

mereen takaisin päästettyjen eläinten yleinen kunto eloonjäämisasteen valossa (eli kuollut/elävä, vahingoittunut jne.);

b)

tarkkailevat sivusaaliiden vähentämistoimenpiteiden toteuttamista ja kirjaavat sen sekä muut asiaan liittyvät tiedot;

c)

mahdollisuuksien mukaan tarkkailevat ympäristöolosuhteita ja raportoivat niistä (esim. meren tila, ilmasto- ja hydrologiset muuttujat);

d)

tarkkailevat FAD-välineitä ja raportoivat niistä trooppisten tonnikalojen monivuotisen säilyttämis- ja hoito-ohjelman puitteissa hyväksytyn ICCAT:n tarkkailijaohjelman mukaisesti; ja

e)

suorittavat mahdollisia muita SCRS:n suosittamia ja ICCAT:n hyväksymiä tieteellisiä tehtäviä.

Tarkkailijan velvollisuudet

8.

Osapuolten on varmistettava, että tarkkailija

a)

ei aiheuta häiriötä aluksen sähkölaitteisiin;

b)

tuntee aluksella hätätilanteissa sovellettavat menettelyt ja tietää pelastuslauttojen, sammuttimien ja ensiapupakkausten sijaintipaikat;

c)

on tarvittaessa yhteydessä aluksen päällikköön tarkkailijaan liittyvistä kysymyksistä ja tarkkailijan tehtävistä;

d)

ei estä eikä häiritse kalastustoimintaa tai aluksen tavanomaisia toimintoja;

e)

osallistuu tarkkailijaohjelman täytäntöönpanosta vastaavan tieteellisen laitoksen tai asianomaisen viranomaisen edustajien kanssa pidettävään yhteenvetokokoukseen tai -kokouksiin.

Aluksen päällikön velvollisuudet

9.

Osapuolten on varmistettava, että sen aluksen päällikkö, jolle tarkkailija on nimetty,

a)

sallii asianmukaisen pääsyn alukselle ja sen toimintoihin;

b)

sallii tarkkailijalle tämän tehtävien suorittamisen tehokkaalla tavalla muun muassa seuraavasti:

i)

järjestää asianmukaisen mahdollisuuden tutustua aluksen pyydyksiin, asiakirja-aineistoon (mukaan lukien sähköisessä ja paperimuodossa olevat kalastuspäiväkirjat) ja saaliisiin;

ii)

on ajankohdasta riippumatta yhteydessä asianomaisiin tieteellisen laitoksen tai kyseisen maan viranomaisen edustajiin;

iii)

varmistaa asianmukaisen pääsyn sähköisiin ja muihin kalastuksen kannalta merkityksellisiin laitteisiin, mukaan lukien seuraavat niihin kuitenkaan rajoittumatta:

satelliittinavigointilaitteet,

sähköiset viestintälaitteet;

iv)

varmistaa, ettei tarkkailtavalla aluksella kukaan peukaloi tai turmele tarkkailijan varusteita tai asiakirjoja; ei vaikeuta, häiritse tai toimi muulla tavoin tavalla, joka saattaisi tarpeettomasti estää tarkkailijaa hoitamasta tehtäviään; ei pelottele, ahdistele tai vahingoita tarkkailijaa millään tavalla; ei lahjo tai yritä lahjoa tarkkailijaa;

c)

järjestää tarkkailijoille majoituksen, mukaan lukien asuminen, ruoka ja riittävät saniteetti- ja terveydenhoitojärjestelyt, jotka ovat vastaavat kuin päällystöllä;

d)

järjestää tarkkailijalle riittävät tilat aluksen komentosillalta tai ohjaushytistä hänen tehtäviensä hoitamiseksi sekä tarkkailutehtävien suorittamiseksi riittävän tilan aluksen kannelta.

Osapuolten velvollisuudet

10.

Kunkin osapuolen on

a)

edellytettävä aluksiltaan, että ne ICCAT-lajeja kalastaessaan ottavat alukselle tieteellisen tarkkailijan ICCAT:n suosituksen 16-14 mukaisesti;

b)

valvottava tarkkailijoidensa turvallisuutta;

c)

kannustettava, jos on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, tieteellistä laitostaan tai toimivaltaista viranomaistaan tekemään sopimuksia muiden osapuolten tieteellisten laitosten tai toimivaltaisten viranomaisten kanssa tarkkailuraporttien ja tarkkailijoiden antamien tietojen vaihtamiseksi;

d)

annettava vuosiraportissaan ICCAT:ia ja SCRS:ää varten ICCAT:n suosituksen 16-14 täytäntöönpanosta tarkempia tietoja, kuten

i)

yksityiskohtaiset tiedot tieteellisten tarkkailijaohjelmiensa rakenteesta ja sisällöstä, muun muassa

tavoiteltu tarkkailijakattavuus kalastuksittain ja pyydystyypeittäin sekä tieto siitä, kuinka tämä mitataan,

mitä tietoja on kerättävä,

käytettävissä olevat tiedonkeruun ja -käsittelyn protokollat,

tieto siitä, kuinka alukset valitaan osapuolen tavoitteena olevan tarkkailijakattavuuden saavuttamiseksi,

tarkkailijoiden koulutusvaatimukset, ja

tarkkailijoiden pätevyysvaatimukset;

ii)

seurattavien alusten määrä, saavutettu kattavuus kalastuksittain ja pyydystyypeittäin; ja

iii)

tiedot siitä, kuinka kyseinen kattavuus on laskettu;

e)

sen jälkeen kun 10 kohdan d alakohdan i alakohdassa vaaditut tiedot on toimitettu ensimmäisen kerran, ilmoitettava vuosiraporteissaan tarkkailijaohjelmiensa rakenteeseen tai sisältöön tehdyt muutokset, jos muutoksia on tehty. Osapuolten on jatkettava 10 kohdan d alakohdan ii alakohdan nojalla vaadittujen tietojen toimittamista ICCAT:lle vuosittain;

f)

ilmoitettava SCRS:lle vuosittain SCRS:n osoittamaa sähköistä muotoa käyttäen omien tarkkailijaohjelmiensa kautta kerätyt tiedot ICCAT:n käyttöön, erityisesti kalakanta-arvioita ja muita tieteellisiä tarkoituksia varten, muihin tietojen raportointivaatimuksiin liittyviä menettelyjä vastaavalla tavalla ja omia luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksiaan noudattaen;

g)

varmistettava, että sen tarkkailijat käyttävät 7 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan luotettavia tiedonkeruun protokollia, käyttäen myös valokuvausta, jos se on tarpeen ja tarkoituksenmukaista.

Pääsihteerin velvollisuudet

11.

Pääsihteeri helpottaa SCRS:n ja ICCAT:n pääsyä ICCAT:n suosituksen 16-14 mukaisesti toimitettuihin relevantteihin tietoaineistoihin ja tietoihin.

SCRS:n velvollisuudet

12.

SCRS:n velvollisuutena on

a)

laatia, jos on tarpeen ja tarkoituksenmukaista, osapuolten vapaaehtoiseen käyttöön niiden omissa tarkkailijaohjelmissa tarkkailijan työkäsikirja, johon sisältyvät tiedonkeruun mallilomake ja yhdenmukaistetut tiedonkeruumenettelyt, ottaen huomioon ne tarkkailijan käsikirjat ja asiaan liittyvä materiaali, jotka ovat jo saatavilla muista lähteistä, kuten osapuolten, alueellisten ja osa-alueellisten elinten ja muiden organisaatioiden kautta;

b)

laatia sähköisiä seurantajärjestelmiä koskevat ohjeet kalastustoimintaa varten;

c)

toimittaa ICCAT:lle tiivistelmä ICCAT:n suosituksen 16-14 nojalla kerätyistä tieteellisistä tiedoista ja kaikista asiaan liittyvistä merkityksellisistä havainnoista;

d)

antaa suosituksia, jos on tarpeen ja tarkoituksenmukaista, siitä, kuinka tieteellisten tarkkailijaohjelmien vaikuttavuutta voitaisiin parantaa ICCAT:n tiedontarpeiden tyydyttämiseksi, mukaan lukien ICCAT:n suosituksen 16-14 tarkistaminen tai siltä osin, kuinka osapuolet ovat noudattaneet näitä vähimmäisvaatimuksia ja protokollia.

Sähköinen seurantajärjestelmä

13.

Jos SCRS on määritellyt sähköisten seurantajärjestelmien olevan tehokkaita tietyn kalastuksen yhteydessä, tällainen järjestelmä voidaan asentaa kalastusalukselle täydentämään tai, SCRS:n lausuntoa ja ICCAT:n päätöstä odoteltaessa, korvaamaan ihmistarkkailija aluksella.

14.

Osapuolten olisi otettava huomioon kaikki sovellettavat ohjeet, jotka SCRS on sähköisten seurantajärjestelmien käytön osalta hyväksynyt.

15.

Osapuolia kannustetaan raportoimaan SCRS:lle kokemuksistaan sähköisten seurantajärjestelmien käytöstä ICCAT-kalastuksissaan ihmistarkkailijoihin perustuvien ohjelmien täydentäjänä. Osapuolia, jotka eivät ole vielä ottaneet kyseisiä järjestelmiä käyttöön, kannustetaan selvittämään niiden käyttöä ja raportoimaan havainnoistaan SCRS:lle.

LIITE II

KALASTUSPÄIVÄKIRJAA KOSKEVAT VAATIMUKSET

 

Kalastuspäiväkirjaa koskevat vähimmäisvaatimukset:

1.

Kalastuspäiväkirjan sivut on numeroitava.

2.

Kalastuspäiväkirja on täytettävä päivittäin (keskiyöhön mennessä) tai ennen satamaan saapumista.

3.

Kalastuspäiväkirja on täytettävä, kun merellä tehdään tarkastus.

4.

Jokaisesta sivusta on jäätävä kalastuspäiväkirjaan yksi jäljennös.

5.

Aluksella on oltava kalastuspäiväkirja, joka kattaa toiminnan yhden vuoden ajalta.

 

Kalastuspäiväkirjan vähimmäisvakiotiedot:

1.

Päällikön nimi ja osoite.

2.

Lähtöpäivä ja -satama, saapumispäivä ja -satama.

3.

Aluksen nimi, rekisterinumero, ICCAT-numero, kansainvälinen radiokutsutunnus ja IMO-numero (jos on).

4.

Pyydys:

a)

FAO:n tyyppikoodi;

b)

mitat (esim. pituus, silmäkoko, koukkujen lukumäärä).

5.

Toiminta merellä, (vähintään) yksi rivi matkapäivää kohden:

a)

toiminta (esim. kalastus, matkanteko);

b)

sijainti: tarkka päivittäinen sijainti (astetta ja minuuttia) kirjataan kunkin kalastustoimen osalta tai keskipäivällä, jos päivän aikana ei ole harjoitettu kalastusta;

c)

saaliiden kirjaaminen, mukaan lukien

i)

FAO-koodi;

ii)

kokonaisen kalan paino, kilogrammaa päivää kohden;

iii)

kappalemäärä päivää kohden.

6.

Päällikön allekirjoitus.

7.

Paino perustuu: arviointiin, punnitukseen aluksella.

8.

Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä elopainoa vastaava luku ja siinä on ilmoitettava arvioinnissa käytetyt muuntokertoimet.

 

Kalastuspäiväkirjan vähimmäistiedot, kun kyseessä on saaliin purkaminen tai jälleenlaivaus:

1.

Purkamis- tai jälleenlaivauspäivä ja -satama.

2.

Tuotteet:

a)

laji ja jalostusaste käyttäen FAO-koodia;

b)

kalojen tai laatikoiden lukumäärä ja määrä kilogrammoina.

3.

Aluksen päällikön tai edustajan allekirjoitus.

4.

Jälleenlaivauksen tapauksessa vastaanottavan aluksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero.


LIITE III

ICCAT:N YHTEINEN KANSAINVÄLINEN TARKASTUSJÄRJESTELMÄ

ICCAT suosittelee ICCAT-yleissopimuksen IX artiklan 3 kohdan nojalla, että otetaan käyttöön seuraavat kansainvälistä valvontaa kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä koskevat järjestelyt, joiden tarkoituksena on varmistaa ICCAT-yleissopimuksen ja siihen sisältyvien voimassa olevien toimenpiteiden soveltaminen:

I.   Vakavat rikkomiset

1.

Kyseisten menettelyjen soveltamiseksi vakavalla rikkomisella tarkoitetaan seuraavia ICCAT:n hoito- ja säilyttämistoimenpiteisiin liittyvien ICCAT:n antamien säännösten rikkomisia:

a)

kalastus ilman lippuosapuolen antamaa lisenssiä, lupaa tai hyväksyntää;

b)

saalistietoja ja saaliiseen liittyviä tietoja koskevan, ICCAT:n raportointivaatimusten mukaisen riittävän kirjanpidon laiminlyönti tai tällaisten saalistietojen tai saaliiseen liittyvien tietojen ilmoittaminen huomattavasti virheellisinä;

c)

kalastaminen kalastuskieltoalueella;

d)

kalastaminen kalastuskieltoaikana;

e)

minkä tahansa sovellettavan ICCAT:n hoito- ja säilyttämistoimenpiteen vastainen lajien tarkoituksellinen pyynti tai pitäminen aluksella;

f)

ICCAT:n sääntöjen mukaisten saalisrajojen tai kiintiöiden merkittävä rikkominen;

g)

kiellettyjen pyydysten käyttö;

h)

kalastusaluksen merkintöjen tai tunnistus- tai rekisteröintitietojen väärentäminen tai tarkoituksellinen peittäminen;

i)

rikkomisen tutkinnan kannalta merkityksellisen todistusaineiston salaaminen, muuttaminen tai hävittäminen;

j)

useat rikkomiset, jotka yhdessä osoittavat vakavaa välinpitämättömyyttä voimassa olevia ICCAT:n toimenpiteitä kohtaan;

k)

valtuutetun tarkastajan tai tarkkailijan pahoinpitely, vastustaminen, uhkailu, seksuaalinen häirintä, tämän työhön puuttuminen taikka aiheeton estäminen tai viivästyttäminen;

l)

tarkoituksellinen puuttuminen aluksen seurantajärjestelmään tai sen toiminnan estäminen;

m)

sellaiset muut rikkomiset, joista ICCAT voi päättää sen jälkeen, kun ne on sisällytetty kyseisten menettelyjen tarkistettuun toisintoon;

n)

satelliittiseurantajärjestelmän häirintä tai aluksen toiminta ilman kyseistä järjestelmää;

o)

jälleenlaivaus merellä.

2.

Jos valtuutettu tarkastaja havaitsee kalastusalukselle noustessaan ja sitä tarkastaessaan jonkin toiminnan tai olosuhteen, joka voi muodostaa 1 kohdan määritelmän mukaisen vakavan rikkomisen, tarkastusalusten lippuvaltion viranomaisten on viipymättä ilmoitettava asiasta kalastusaluksen lippuvaltiolle suoraan sekä ICCAT:n sihteeristön välityksellä. Tällaisissa tilanteissa tarkastajan olisi ilmoitettava asiasta myös mahdollisille kalastusaluksen lippuvaltion tarkastusaluksille, joiden tiedetään olevan lähistöllä.

3.

ICCAT:n tarkastajien on kirjattava suoritetut tarkastukset ja mahdollisesti havaitut rikkomiset kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan.

4.

Lippuvaltiona olevan sopimuspuolen on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen jälkeen kyseinen kalastusalus lopettaa kaikki kalastustoimensa. Lippuvaltiona olevan osapuolen on edellytettävä, että kalastusalus siirtyy 72 tunnin kuluessa sen nimeämään satamaan, jossa on aloitettava asian tutkinta.

5.

Jos tarkastuksessa on havaittu toiminta tai olosuhteet, jotka muodostaisivat vakavan rikkomisen, alus olisi tutkittava uudelleen noudattaen luetteloa aluksista, joiden oletetaan harjoittaneen laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta ICCAT-yleissopimusalueella, koskevan suosituksen 09-10 muuttamisesta annetussa ICCAT:n suosituksessa 11-18 kuvattuja menettelyjä ottaen huomioon kaikki asiaan puuttumiseksi toteutetut toimet ja muu seuranta.

II.   Tarkastusten suorittaminen

6.

Tarkastusten tekijöiden on oltava sopimuspuolten hallitusten nimeämiä tarkastajia. Toimivaltaisten valtion virastojen ja asianomaisten valtioiden tähän tarkoitukseen nimeämien yksittäisten tarkastajien nimet on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle.

7.

Kansainvälisiä aluksille nousuja ja tarkastuksia tämän liitteen mukaisesti tekevillä tarkastusaluksilla on oltava ICCAT:n komission hyväksymä ja ICCAT:n sihteeristön antama erityislippu tai -viiri. Tähän tarkoitukseen käytettävien alusten nimet on ilmoitettava ICCAT:n sihteeristölle niin pian, kuin se on käytännössä mahdollista ennen tarkastustoimien aloittamista. ICCAT:n sihteeristö antaa nimettyjä tarkastusaluksia koskevat tiedot kaikkien sopimuspuolten käyttöön, myös laittamalla ne salasanalla suojatulle verkkosivustolle.

8.

Kullakin tarkastajalla on oltava mukanaan lippuvaltion viranomaisten myöntämä 21 kohdassa esitetyssä muodossa oleva henkilötodistus.

9.

Jollei 16 kohdan nojalla sovituista järjestelyistä muuta johdu, tonnikaloja tai niiden lähilajeja ICCAT-yleissopimusalueella kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä kalastavan, jonkin sopimuspuolen lipun alla purjehtivan kalastusaluksen on pysähdyttävä, kun tarkastajaa kuljettava, 7 kohdassa kuvattu ICCAT:n viirin alla purjehtiva tarkastusalus antaa sille kansainvälisen viestikirjan mukaisen pysähtymismerkin, jollei alus ole sillä hetkellä suorittamassa kalastustoimia, missä tapauksessa sen on pysähdyttävä heti, kun se on saanut nämä toimet päätökseen. Kalastusaluksen päällikön on sallittava tämän liitteen 10 kohdassa täsmennetyn tarkastusryhmän nousu alukselle ja tarjottava tätä varten käyttöön laskuportaat. Päällikön on annettava tarkastusryhmän tehdä sellainen välineiden, saaliin tai pyydyksen ja kaikkien asiaan liittyvien asiakirjojen tarkastus, jonka tarkastaja katsoo tarpeelliseksi, jotta voidaan tarkastaa, että voimassa olevia tarkastettavan kalastusaluksen lippuvaltiota koskevia ICCAT:n suosituksia on noudatettu. Tarkastajat voivat myös pyytää tarpeellisiksi katsomansa lisäselvitykset.

10.

Tarkastusaluksen päällikkö määrittää tarkastusryhmän koon ottaen huomioon kulloisetkin olosuhteet. Tarkastusryhmän olisi oltava niin pieni kuin mahdollista tässä liitteessä vahvistettujen velvollisuuksien täyttämiseksi tehokkaasti ja turvallisesti.

11.

Kalastusalukselle noustessaan tarkastajan on esitettävä 8 kohdassa kuvattu henkilötodistus. Tarkastajan on noudatettava yleisesti hyväksyttyjä tarkastettavan aluksen ja sen miehistön turvallisuutta koskevia kansainvälisiä määräyksiä, menettelyjä ja käytäntöjä, oltava mahdollisimman vähän häiriöksi kalastustoiminnalle ja tuotteiden varastoinnille sekä vältettävä mahdollisuuksien mukaan toimia, jotka vahingoittaisivat aluksella olevan saaliin laatua. Tarkastajan on rajoitettava tutkimuksensa sen varmistamiseen, että voimassa olevia kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevia ICCAT:n suosituksia on noudatettu. Tarkastaja voi tarkastusta tehdessään pyytää kalastusaluksen päälliköltä tarvitsemaansa apua. Tarkastajan on laadittava tarkastuksesta ICCAT:n komission hyväksymässä muodossa oleva raportti. Tarkastajan on allekirjoitettava raportti kalastusaluksen päällikön läsnä ollessa; päälliköllä on oikeus lisätä tai pyytää lisäämään raporttiin sopiviksi katsomansa huomautukset, jotka hänen on allekirjoitettava.

12.

Raportista on annettava jäljennökset kalastusaluksen päällikölle ja tarkastusryhmän valtiolle, joka toimittaa jäljennökset tarkastetun aluksen lippuvaltion asianomaisille viranomaisille ja ICCAT:n komissiolle. Jos ICCAT:n suosituksia havaitaan rikotun, tarkastajan on ilmoitettava asiasta myös mahdollisille kalastusaluksen lippuvaltion tarkastusaluksille, joiden tiedetään olevan lähistöllä.

13.

Tarkastetun kalastusaluksen lippuvaltio käsittelee tarkastajan vastustamista tai hänen ohjeidensa noudattamatta jättämistä samalla tavoin kuin minkä tahansa kyseisen valtion tarkastajan vastustamista tai ohjeiden noudattamatta jättämistä.

14.

Tarkastajan on hoidettava näiden järjestelyjen mukaiset velvollisuutensa tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, mutta heidän toimintaansa valvovat kansalliset viranomaiset, joille he ovat toimistaan vastuussa.

15.

Sopimuspuolten hallitusten on suhtauduttava näiden järjestelyjen mukaisiin muiden valtioiden tarkastajien tarkastusraportteihin, ICCAT:n suosituksen 94-09 mukaisiin havainnoista täytettyihin tietolomakkeisiin sekä asiakirjatarkastuksiin perustuviin lausuntoihin samalla tavoin, kuin ne suhtautuvat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kansallisten tarkastajiensakin raportteihin. Tämän kohdan säännöksillä ei aseteta sopimuspuolena olevalle valtiolle velvollisuutta antaa jonkin muun valtion tarkastajan raportille suurempaa todistusarvoa, kuin sillä olisi tarkastajan omassa maassa. Sopimuspuolina olevien valtioiden on tehtävä yhteistyötä helpottaakseen oikeudellisia tai muita menettelyjä, jotka johtuvat näiden järjestelyjen mukaisesta tarkastajan raportista.

16.

a)

Sopimuspuolten hallitusten on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä tammikuuta alustavista suunnitelmistaan tehdä ICCAT:n suosituksen 16-05 mukaisia tarkastuksia kyseisenä kalenterivuonna, ja ICCAT:n komissio voi tehdä sopimuspuolten hallituksille ehdotuksia alan kansallisten toimien sekä tarkastajien ja tarkastajia kuljettavien tarkastusalusten lukumäärän yhteensovittamiseksi.

b)

ICCAT:n suosituksessa 16-05 vahvistettuja järjestelyjä ja osallistumissuunnitelmia sovelletaan sopimuspuolina olevien valtioiden kesken, elleivät ne ole keskenään muuta sopineet; tällaisista sopimuksista on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle. Järjestelmän täytäntöönpano keskeytetään kahden sopimuspuolen hallitusten välillä, jos jompikumpi niistä on ilmoittanut ICCAT:n komissiolle aikeista tehdä sopimus, siihen saakka kun tällainen sopimus tehdään.

17.

a)

Pyydys on tarkastettava sillä suuralueella voimassa olevien säännösten mukaisesti, jolla tarkastus tehdään. Tarkastajan on ilmoitettava tarkastusraportissa suuralue, jolla tarkastus tehtiin, ja kuvattava mahdolliset havaitut rikkomiset.

b)

Tarkastajalla on valtuudet tarkastaa kaikki käytössä olevat tai aluksella olevat pyydykset.

18.

Tarkastajan on kiinnitettävä ICCAT:n komission hyväksymä tunnistusmerkki kaikkiin tarkastettuihin pyydyksiin, jotka vaikuttavat voimassa olevien asianomaisen kalastusaluksen lippuvaltiota koskevien ICCAT:n suositusten vastaisilta, ja kirjattava tämä raporttiinsa.

19.

Tarkastaja voi valokuvata pyydykset, laitteet, asiakirjat ja kaikki muut tarpeelliseksi katsomansa seikat siten, että kuvasta ilmenevät ne ominaisuudet, jotka hänen mielestään eivät ole voimassa olevien säännösten mukaisia, jolloin kuvatut kohteet on lueteltava raportissa ja valokuvien jäljennökset on liitettävä lippuvaltiolle toimitettavaan raporttijäljennökseen.

20.

Tarkastajan on tarpeen mukaan tarkastettava kaikki aluksella olevat saaliit määrittääkseen, onko ICCAT:n suosituksia noudatettu.

21.

Tarkastajien henkilöllisyyskortin malli on seuraavanlainen:

Mitat: leveys 10,4 cm, korkeus 7 cm

Image 1


Top