9.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 39/30

(1)

Öljysäiliöalus Erikan onnettomuuden johdosta perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1406/2002 (3) Euroopan meriturvallisuusvirasto, jäljempänä ’virasto’, varmistamaan meriturvallisuuden ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyn korkea, yhdenmukainen ja tehokas taso.

(2)

Vuonna 2002 tapahtuneen öljysäiliöalus Prestigen onnettomuuden jälkeen asetusta (EY) N:o 1406/2002 muutettiin lisäämällä viraston tehtäviä pilaantumisen torjuntatoimien alalla.

(3)

On tarpeen selventää, millaisen merien pilaantumisen pitäisi kuulua asetuksen (EY) N:o 1406/2002 tavoitteisiin. Niinpä kaasun- ja öljynporauslaitteistojen aiheuttaman merien pilaantumisen olisi ymmärrettävä tarkoittavan pilaantumista, joka johtuu öljystä tai sellaisista vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttaman pilaantumisen torjuntavalmiutta, torjuntaa ja torjuntayhteistyötä koskevassa vuoden 2000 pöytäkirjassa määritetyistä muista aineista kuin öljystä, jotka meriympäristöön joutuessaan todennäköisesti aiheuttavat vaaraa ihmisten terveydelle, vahingoittavat elollisia luonnonvaroja ja meren eliöstöä, pilaavat maisemaa tai aiheuttavat häiriötä muulle lailliselle meren käytölle.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1406/2002 22 artiklan mukaisesti toimien viraston hallintoneuvosto, jäljempänä ’hallintoneuvosto’, teetti vuonna 2007 riippumattoman ulkopuolisen arvioinnin asetuksen täytäntöönpanosta. Tämän arvioinnin perusteella se antoi kesäkuussa 2008 suosituksia viraston toimintaan, sen toimivaltaan kuuluviin aloihin ja sen työskentelytapoihin tehtävistä muutoksista.

(5)

Ulkoisen arvioinnin tulosten sekä hallintoneuvoston suositusten ja sen maaliskuussa 2010 hyväksymän monivuotisen strategian perusteella eräitä asetuksen (EY) N:o 1406/2002 säännöksiä olisi selvennettävä ja ajantasaistettava. Vaikka viraston päätehtävänä on meriturvallisuutta koskeva toiminta, sille olisi myös annettava uusia keskeisiä tehtäviä ja lisätehtäviä, jotka kuvastavat meriturvallisuuspolitiikan kehitystä unionissa ja kansainvälisellä tasolla. Ottaen huomioon unionin talousarvion asettamat rajoitteet, merkittävät tehostus- ja henkilöstötoimet ovat tarpeen kustannus- ja budjettitehokkuuden takaamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Uusien keskeisten tehtävien ja lisätehtävien edellyttämä henkilöstötarve olisi lähtökohtaisesti katettava viraston sisäisillä siirroilla. Samalla viraston olisi saatava tarvittaessa rahoitusta unionin talousarvion muista osista, erityisesti eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä. Mahdollisten uusien keskeisten tehtävien ja lisätehtävien hoitamisen virasto toteuttaa nykyisen rahoituskehyksen ja viraston talousarvion rajoissa, tämän kuitenkaan rajoittamatta neuvotteluja ja päätöksiä tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä. Koska tämä asetus ei ole rahoituspäätös, budjettivallan käyttäjän olisi päätettävä viraston resursseista vuotuisen talousarviomenettelyn puitteissa.

(6)

Viraston tehtävät olisi määriteltävä selkeästi ja tarkasti ja päällekkäisiä toimintoja olisi vältettävä.

(7)

Virasto on osoittanut, että tietyt tehtävät voidaan toteuttaa tehokkaammin Euroopan tasolla, mikä voisi eräissä tapauksissa tarjota jäsenvaltioille mahdollisuuden säästöihin niiden kansallisissa talousarvioissa ja, kun ne toteutuvat, merkitä aitoa eurooppalaista lisäarvoa.

(8)

Joitakin viraston hallinnointia koskevia säännöksiä olisi selvennettävä. Koska Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisten unionin toimenpiteiden täytäntöönpano on erityisesti komission vastuulla, komission olisi annettava virastolle sen tehtävien hoitamista koskevia toimintapoliittisia ohjeita ottaen kuitenkin täysimääräisesti huomioon viraston oikeudellisen aseman ja sen pääjohtajan riippumattomuuden, joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 1406/2002.

(9)

Nimitettäessä hallintoneuvoston jäseniä, valittaessa hallintoneuvoston puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa ja nimitettäessä osastopäälliköitä olisi otettava täysimääräisesti huomioon tarve varmistaa sukupuolten tasapuolinen edustus.

(10)

Viittaukset asiaankuuluviin unionin säädöksiin olisi katsottava viittauksiksi meriturvallisuutta, merenkulun turvatoimia, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyä ja torjuntaa sekä öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen aiheuttaman merien pilaantumisen torjuntaa koskeviin säädöksiin.

(11)

Tässä asetuksessa ’merenkulun turvatoimilla’ tarkoitetaan – alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 725/2004 (4) mukaisesti – sellaisten ennalta ehkäisevien toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tarkoituksena on suojella meriliikennettä ja satamarakenteita tahallisten lainvastaisten tekojen uhalta. Turvatavoite olisi saavutettava hyväksymällä tarvittavat toimenpiteet merenkulkupolitiikan alalla, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden sääntöihin kansallisten turvatoimien, puolustuksen ja yleisen turvallisuuden alalla sekä valtioon kohdistuvien talousrikosten torjunnassa.

(12)

Viraston olisi toimittava unionin etujen mukaisesti. Tämä koskee myös tilannetta, jossa viraston tehtävänä on toimia jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella toimivaltaansa kuuluvilla aloilla ja antaa teknistä apua asiaankuuluville kolmansille maille unionin meriturvallisuuspolitiikan edistämisessä.

(13)

Viraston olisi tarjottava jäsenvaltioille teknistä apua, jolla olisi helpotettava unionin säännöstön täytäntöönpanossa tarvittavien kansallisten valmiuksien luomista.

(14)

Viraston olisi tarjottava jäsenvaltioille ja komissiolle operatiivista apua. Tähän pitäisi sisältyä sellaiset palvelut kuin unionin merenkulun tiedonvaihtojärjestelmä (SafeSeaNet), eurooppalainen öljyvahinkoja koskeva satelliittitarkkailu- ja havaitsemisjärjestelmä (CleanSeaNet), alusten kaukotunnistusta ja seurantaa koskeva Euroopan unionin tietokeskus (EU:n LRIT-tietokeskus) ja EU:n satamavaltiovalvonnan tarkastustietokanta (Thetis).

(15)

Aluksia koskevia ilmoitusmuodollisuuksia olisi yksinkertaistettava hyödyntäen viraston asiantuntemusta sähköisen tiedonsiirron ja merenkulun tiedonvaihtojärjestelmien alalla meriliikenteen esteiden poistamiseksi ja esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen luomiseksi. Viraston olisi erityisesti annettava jäsenvaltioille apua jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista 20 päivänä lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/65/EU (5) täytäntöönpanossa.

(16)

Viraston olisi avustettava enemmän komissiota toimivaltaansa liittyvässä tutkimustoiminnassa. Olisi kuitenkin vältettävä päällekkäistä työtä olemassa olevien unionin tutkimuspuitteiden kanssa. Viraston ei varsinkaan pitäisi olla vastuussa tutkimushankkeiden hallinnoinnista.

(17)

Koska esteettömään eurooppalaiseen meriliikennealueeseen tähtäävät uudet innovatiiviset sovellukset ja palvelut ovat kehittyneet ja nykyisiä sovelluksia ja palveluita on parannettu, viraston olisi esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen toteuttamiseksi hyödynnettävä täysipainoisesti Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien (EGNOS ja Galileo) ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan (GMES) tarjoamat mahdollisuudet.

(18)

Sen jälkeen kun Euroopan parlamentin ja päätöksellä N:o 2850/2000/EY (6) luotujen unionin yhteistyöjärjestelyjen soveltaminen onnettomuuksista tai tahallisista päästöistä aiheutuvan meren pilaantumisen alalla päättyy, viraston olisi jatkettava joitakin kyseisten järjestelyjen puitteissa aiemmin suoritettuja toimintoja hyödyntämällä erityisesti meren pilaantumisen torjuntavalmiuksia ja torjuntaa käsittelevän neuvoa-antavan teknisen ryhmän asiantuntemusta. Viraston toimet tällä alalla eivät saisi vapauttaa rannikkovaltioita niiden vastuusta ylläpitää asianmukaisia pilaantumisen torjuntamekanismeja, ja niissä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden tai jäsenvaltioiden ryhmien olemassa olevat yhteistyöjärjestelyt.

(19)

Virasto toimittaa pyynnöstä jäsenvaltioille CleanSeaNetin kautta yksityiskohtaista tietoa mahdollisista alusten aiheuttamaa pilaantumista koskevista tapauksista, jotta jäsenvaltiot voivat täyttää alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35/EY (7) mukaiset velvollisuutensa. Täytäntöönpanon tehokkuus vaihtelee kuitenkin suuresti siitä huolimatta, että tällainen pilaantuminen saattaa päätyä muille kansallisille vesialueille. Komission olisi siksi seuraavassa tuon direktiivin 12 artiklan mukaisesti antamassaan kertomuksessa annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle tietoa siitä, miten tehokkaasti ja johdonmukaisesti direktiivi on pantu täytäntöön, ja muuta asiaankuuluvaa tietoa sen soveltamisesta.

(20)

Jäsenvaltioiden, joihin vaikutukset kohdistuvat, virastolle esittämät pyynnöt pilaantumisen torjuntatoimien aloittamisesta olisi välitettävä neuvoston päätöksellä 2007/779/EY, Euratom (8), perustetun unionin pelastuspalvelumekanismin kautta. Komissio voi kuitenkin katsoa, että muissa kuin pilaantumisen torjuntaan käytettävien valmiusaluksien ja -laitteiden käyttöönottopyyntöihin liittyvissä tapauksissa voi olla parempi käyttää vaihtoehtoisia kehittynyttä tietotekniikkaa hyödyntäviä viestintäkeinoja, ja täten se voi ilmoittaa apua pyytävälle jäsenvaltiolle.

(21)

Viimeaikaiset tapahtumat ovat korostaneet riskejä, joita öljyn ja kaasun etsintään ja tuotantoon liittyvistä offshore-toiminnoista aiheutuu meriliikenteelle ja meriympäristölle. Viraston öljyvahinkojen torjuntavalmiuksia ja sen asiantuntemusta vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttaman pilaantumisen alalla olisi käytettävä myös tällaisista toiminnoista aiheutuvan pilaantumisen torjuntaan sen valtion pyynnöstä, johon vaikutukset kohdistuvat.

(22)

Viraston olisi erityisesti käytettävä CleanSeaNetia, jonka avulla nykyään tuotetaan todistusaineistoa alusten öljypäästöistä, myös öljyn ja kaasun etsintään ja tuotantoon liittyvistä offshore-toiminnoista aiheutuvien öljypäästöjen havaitsemiseen ja raportointiin, aiheuttamatta mitään haittaa tarjotulle meriliikennepalvelulle.

(23)

Virastolla on vakiintunutta ja tunnustettua arvokasta asiantuntemusta ja välineistöä meriturvallisuuden, merenkulun turvatoimien sekä alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyn ja torjunnan aloilla. Tämä asiantuntemus ja nämä välineet voivat olla merkityksellisiä muillekin unionin merikuljetuspolitiikkaan liittyville unionin toimille. Viraston olisi sen vuoksi avustettava komissiota ja jäsenvaltioita pyynnöstä tällaisten unionin toimien kehittämisessä ja toteuttamisessa, edellyttäen että hallintoneuvosto on hyväksynyt sen viraston vuotuisen työohjelman yhteydessä. Näiden avustustehtävien osalta olisi suoritettava yksityiskohtainen kustannus-hyötyanalyysi, eivätkä ne saisi olla haitallisia viraston keskeisten tehtävien kannalta.

(24)

Antamansa teknisen avun myötä virasto edistää myös ympäristöystävällisemmän meriliikenteen kehitystä.

(25)

Useimmat luokituslaitokset käsittelevät sekä meri- että sisävesialuksia. Merialusten luokituslaitoksista saamiensa kokemusten perusteella virasto voisi antaa komissiolle tarpeellisia tietoja sisävesialusten luokituslaitosten osalta ja näin mahdollistaa tehokkuuden lisääntymisen.

(26)

Kuljetustietojärjestelmien välisen vuorovaikutuksen osalta viraston olisi avustettava komissiota ja jäsenvaltioita kartoittamalla, yhdessä jokiliikenteen tietopalvelujärjestelmän osalta toimivaltaisten viranomaisten kanssa, mahdollisuutta tietojen vaihtamiseen tällaisten järjestelmien välillä.

(27)

Viraston olisi avustettava komissiota ja jäsenvaltioita tulevan eMaritime-aloitteen, jonka tarkoituksena on parantaa Euroopan merikuljetusalan tehokkuutta edistämällä kehittyneiden tietotekniikoiden käyttöä, kehittämisessä ja täytäntöön panemisessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimivaltaisten viranomaisten vastuuta.

(28)

Sisämarkkinoiden ja esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen luomiseksi olisi vähennettävä varustamoiden hallinnollista rasitetta, mikä edistäisi muun muassa lyhyen matkan merenkulkua. Tässä yhteydessä voitaisiin ”sinisen vyöhykkeen” käsitteen ja eMaritime-aloitteen avulla mahdollisesti vähentää jäsenvaltioiden satamiin saapuvilta tai satamista lähteviltä kaupallisilta aluksilta vaadittuja ilmoitusmuodollisuuksia.

(29)

On muistettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja toimielinten välisen tasapainon periaatteen noudattamiseksi toimivaltaa tehdä yleisesti sovellettavia päätöksiä ei saa siirtää erillisvirastolle.

(30)

Komission olisi vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä läheisessä yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa laadittava ja esitettävä toteutettavuustutkimus, jossa arvioidaan ja kartoitetaan mahdollisuuksia tehostaa eri rannikkovartiotoimintojen koordinointia ja yhteistyötä. Tässä tutkimuksessa olisi otettava huomioon nykyinen oikeudellinen kehys ja asianomaisten unionin foorumien asiaa koskevat suositukset ja EU:n merenkulkualan yhteisen tietojenvaihtojärjestelmän (CISE) nykyinen kehitysvaihe, ja siinä olisi täysimääräisesti noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta, ja selvitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kustannukset ja hyödyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1406/2002 säädettyjä tavoitteita ja tehtäviä.

(31)

Hyvin koulutettujen eurooppalaisten merenkulkijoiden houkutteleminen on tärkeää unionin merenkulkualan kilpailukyvylle. Ottaen huomioon pätevien merenkulkijoiden nykyisen ja tulevan kysynnän unionissa viraston olisi siksi tarvittaessa tuettava jäsenvaltioita ja komissiota niiden edistäessä merenkulkualan koulutusta helpottamalla parhaiden käytäntöjen vapaaehtoista vaihtoa ja tarjoamalla tietoa merenkulkualan koulutusta koskevista unionin vaihto-ohjelmista. Tukea voitaisiin kohdistaa muun muassa ammattitaitoisiin eurooppalaisiin sidosryhmiin kehitettäessä huippuosaamista merenkulkualan koulutuksessa ja vapaaehtoiselta pohjalta tapahtuvaa valmennusta, ottaen kuitenkin täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden vastuun merenkulkualan koulutuksen sisällöstä ja järjestämisestä.

(32)

Lisääntyneen merirosvouden uhkan torjumiseksi viraston olisi edelleen toimitettava tarvittaessa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja muille asiaankuuluville tahoille, mukaan lukien operaatiot kuten EU:n merivoimien sotilasoperaatio Atalanta, erittäin riskialttiiksi luokiteltujen alueiden läpi kulkevien jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien alusten tarkka sijainti. Virastolla on myös käytössään keinoja, joista voisi olla hyötyä EU:n merenkulkualan yhteisen tietojenvaihtojärjestelmän (CISE) kehittämisen yhteydessä. Viraston olisi siksi syytä pyynnöstä ilmoittaa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja unionin elimille, kuten Frontex ja Europol, asiaankuuluvia aluksen sijainti- ja maahavainnointitietoja helpottaakseen ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä määriteltyjen laittomien tahallisten tekojen torjumiseksi, rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia ja noudattaen sovellettavaa unionin lainsäädäntöä erityisesti tietoja pyytävien elinten osalta. Kaukotunnistus- ja -seurantajärjestelmien (LRIT) tietojen antamiseen olisi saatava lupa asianomaiselta lippuvaltiolta hallintoneuvoston vahvistamien menettelyjen mukaisesti.

(33)

Julkaistessaan satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/16/EY (9) mukaisesti tietoja komission ja viraston olisi johdonmukaisuuden varmistamiseksi hyödynnettävä satamavaltioiden suorittamia tarkastuksia koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan, jäljempänä ’Pariisin yhteisymmärryspöytäkirja’, nojalla kertynyttä asiantuntemusta ja kokemusta.

(34)

Viraston jäsenvaltioille ja komissiolle kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen asiaankuuluvan työn osalta antaman tuen ei pitäisi vaikuttaa näiden järjestöjen ja jäsenvaltioiden väliseen suhteeseen, joka johtuu jäsenvaltioiden kuulumisesta näihin järjestöihin.

(35)

Unioni on liittynyt seuraaviin sopimuksiin, joilla on perustettu alueellisia järjestöjä, joiden toimet kuuluvat myös viraston tavoitteiden piiriin: yleissopimus Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusta (vuonna 1992 tarkistettu Helsingin yleissopimus) (10); yleissopimus Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemisesta (Barcelonan yleissopimus) (11) ja sen vuoden 1995 tarkistus (12) sekä sen useat pöytäkirjat; sopimus öljyn ja muiden vaarallisten aineiden aiheuttaman Pohjanmeren pilaantumisen torjuntayhteistyöstä (Bonnin sopimus) (13); yleissopimus Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta (OSPAR-yleissopimus) (14); 17 päivänä lokakuuta 1990 allekirjoitettu yhteistyösopimus Koillis-Atlantin rannikkojen ja vesien suojelemisesta pilaantumiselta (Lissabonin yhteistyösopimus) (15) ja sen 20 päivänä toukokuuta 2008 allekirjoitettu lisäpöytäkirja, joka ei ole vielä tullut voimaan (16). Lisäksi unioni neuvottelee liittymisestä huhtikuussa 1992 allekirjoitettuun yleissopimukseen Mustanmeren suojelemisesta pilaantumiselta (Bukarestin yleissopimus). Sen vuoksi viraston olisi tarjottava jäsenvaltioille ja komissiolle teknistä apua näiden alueellisten järjestöjen asiaankuuluvaan työhön osallistumiseksi.

(36)

Mainittujen alueellisten järjestöjen lisäksi on olemassa useita muita alueellisia, osa-aluetta koskevia ja kahdenvälisiä koordinointi- ja yhteistyöjärjestelyjä, jotka liittyvät pilaantumisen torjuntaan. Kun virasto antaa apua pilaantumisen torjuntaan kolmansille maille, jotka jakavat alueellisen merialueen unionin kanssa, sen olisi toimittava nämä järjestelyt huomioon ottaen.

(37)

Unioni jakaa alueellisina merialueina Välimeren, Mustanmeren ja Itämeren naapurimaidensa kanssa. Viraston olisi komission pyynnöstä annettava kyseisille maille apua pilaantumisen torjuntaan.

(38)

Tehokkuuden maksimoimiseksi viraston olisi tehtävä mahdollisimman tiivistä yhteistyötä satamavaltion suorittamaa alusten valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan puitteissa. Komission ja jäsenvaltioiden olisi tutkittava edelleen tehokkuuden lisäämistä koskevia vaihtoehtoja, joita voitaisiin esittää tarkasteltavaksi Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan yhteydessä.

(39)

Sen varmistamiseksi, että unionin sitovat säädökset meriturvallisuuden ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisen alalla pannaan käytännössä moitteettomasti täytäntöön, viraston olisi avustettava komissiota tekemällä tarkastuskäyntejä jäsenvaltioissa. Näiden kansallisissa hallinnoissa tehtävien tarkastuskäyntien olisi annettava virastolle mahdollisuus kerätä kaikki tarvittavat tiedot kattavan raportin esittämiseksi komissiolle sen jatkoarviointia varten. Tarkastuskäynnit olisi suoritettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen periaatteiden hengessä ja siten, että kansallisille merenkulkuviranomaisille koituva hallinnollinen rasitus minimoidaan. Lisäksi käynnit olisi suoritettava noudattaen vahvistettua menettelyä, muun muassa hallintoneuvoston hyväksymiä vakiomenetelmiä.

(40)

Viraston olisi avustettava komissiota suorittamalla tunnustettujen järjestöjen tarkastuksia alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 391/2009 (17) mukaisesti. Nämä tarkastukset voidaan suorittaa myös kolmansissa maissa. Komission ja viraston olisi varmistettava, että kyseessä oleville jäsenvaltioille ilmoitetaan asianmukaisesti. Viraston olisi myös suoritettava komission virastolle siirtämät, merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/106/EY (18) mukaiset merenkulkijoiden koulutukseen ja pätevyystodistusten myöntämiseen kolmansissa maissa liittyvät tarkastustehtävät. Asetus (EY) N:o 1406/2002 ei saisi kattaa sellaisen teknisen avun yksityiskohtia, jota virasto tarjoaa merenkulun turvatoimiin liittyvissä tarkastuksissa, joita komissio suorittaa merenkulun turvatoimien alalla suoritettavissa komission tarkastuksissa noudatettavista tarkistetuista menettelyistä 9 päivänä huhtikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 324/2008 (19) mukaisesti.

(41)

Varmistaakseen johdonmukaisuuden unionin toimintapoliittisten tavoitteiden ja toimielinrakenteen sekä sovellettavien hallinto- ja rahoitusmenettelyjen kanssa komission tulisi antaa viraston monivuotisen strategian ja vuotuisten työohjelmien luonnoksista virallisia neuvoja kirjallisina lausuntoina, jotka hallintoneuvoston olisi otettava huomioon ennen näiden asiakirjojen hyväksymistä.

(42)

Pääjohtajan nimittämismenettelyn oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden varmistamiseksi olisi noudatettavan valintamenettelyn oltava unionin virastojen johtajien valintaa ja nimittämistä koskevien komission suuntaviivojen mukainen. Suuntaviivoissa edellytetään, että kaikkien jäsenvaltioiden kansalaiset voivat tehdä hakemuksen. Samoista syistä hallintoneuvostolla olisi oltava edustajana tarkkailija esivalintakomiteassa. Tarkkailija olisi pidettävä ajan tasalla valintamenettelyn myöhempien vaiheiden aikana. Kun viraston hallintoneuvosto tekee nimityspäätöksensä, sen jäsenten olisi voitava esittää komissiolle kysymyksiä valintamenettelystä. Lisäksi hallintoneuvostolla olisi oltava mahdollisuus haastatella parhaiden hakijoiden joukossa olevia hakijoita tavanomaisen käytännön mukaisesti. Viraston pääjohtajan valintamenettelyn ja virkaan nimittämisen kaikissa vaiheissa kaikkien asianosaisten olisi varmistettava, että hakijoiden henkilötietoja käsitellään yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (20) mukaisesti.

(43)

Vaikka viraston toiminta rahoitetaan pääasiassa unionin rahoitusosuudella, sillä on myös tuloja, jotka se saa palveluihinsa liittyvistä palkkioista ja maksuista. Nämä palkkiot ja maksut liittyvät erityisesti EU:n LRIT-tietokeskuksen toimintaan, ja niitä sovelletaan EU:n LRIT-tietokeskuksen perustamista koskevien 1 ja 2 päivänä lokakuuta 2007 ja 9 päivänä joulukuuta 2008 annettujen neuvoston päätöslauselmien mukaisesti ja erityisesti LRIT-raporttien rahoittamiseen liittyvien kohtien mukaisesti.

(44)

Komission olisi tarkasteltava tilannekatsauksen, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 1406/2002 nojalla, yhteydessä myös viraston mahdollista osallistumista öljyn ja kaasun offshore-etsinnän, hyödyntämisen ja tuotannon turvallisuutta koskevan tulevan säädöksen, joka on parhaillaan käsiteltävänä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa, täytäntöönpanoon öljyn- ja kaasunporauksen offshore-laitteistojen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyn osalta, ottaen huomioon viraston vakiintunut ja tunnustettu asiantuntemus ja välineistö.

(45)

Viraston toimien olisi tarvittaessa myös vaikutettava osaltaan esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen luomiseen.

(46)

Olisi otettava huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä 25 päivänä lokakuuta 2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 (21), ja erityisesti sen 208 artikla.

(47)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1406/2002 olisi muutettava vastaavasti,

1)

Korvataan 1–3 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Tavoitteet

1.   Tällä asetuksella perustetaan Euroopan meriturvallisuusvirasto, jäljempänä ’virasto’, jotta varmistetaan meriturvallisuuden, merenkulun turvatoimien, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyn ja torjunnan sekä öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen aiheuttaman meren pilaantumisen torjunnan korkea, yhdenmukainen ja tehokas taso.

2.   Tässä tarkoituksessa virasto toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa ja tarjoaa niille teknistä, operatiivista ja tieteellistä apua tämän artiklan 1 kohdassa mainituilla aloilla 2 artiklassa kuvattujen keskeisten tehtävien sekä soveltuvin osin 2 a artiklassa kuvattujen lisätehtävien rajoissa erityisesti auttaakseen jäsenvaltioita ja komissiota asiaankuuluvien unionin säädösten asianmukaisessa soveltamisessa. Pilaantumisen torjunnan alan osalta virasto antaa operatiivista apua ainoastaan sen valtion tai niiden valtioiden pyynnöstä, johon tai joihin vaikutukset kohdistuvat.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettua apua tarjoamalla virasto edistää tarvittaessa meriliikenteen ja -kuljetusten kokonaistehokkuutta tämän asetuksen mukaisesti helpottaakseen esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen luomista.

2 artikla

Viraston keskeiset tehtävät

1.   Sen varmistamiseksi, että 1 artiklassa esitetyt tavoitteet saavutetaan asianmukaisesti, virasto hoitaa tässä artiklassa luetellut keskeiset tehtävät.

2.   Virasto avustaa komissiota

3.   Virasto toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

4.   Virasto helpottaa jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä seuraavasti:

5.   Komission pyynnöstä virasto voi antaa asiaankuuluvia unionin säädöksiä koskevaa teknistä apua, mukaan lukien asiaankuuluvien koulutustoimien järjestäminen, unionin jäsenyyttä hakeville valtioille, ja soveltuvin osin Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaille ja maille, jotka osallistuvat Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjaan.

Alusten aiheuttaman pilaantumisen samoin kuin öljyn- ja kaasunporauslaitteistojen aiheuttaman meren pilaantumisen, joka vaikuttaa alueellisen merialueen unionin kanssa jakaviin kolmansiin maihin, osalta virasto voi myös antaa apua päätöksellä 2007/779/EY, Euratom perustetun EU:n pelastuspalvelualan mekanismin mukaisesti ja tämän artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioihin sovellettavia ehtoja mukaillen. Nämä tehtävät sovitetaan yhteen meren pilaantumista koskevien nykyisten alueellisten yhteistyöjärjestelyjen kanssa.

2 a artikla

Viraston lisätehtävät

1.   Virasto avustaa tarvittaessa komissiota ja jäsenvaltioita tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa mainittujen, viraston tavoitteisiin liittyvien unionin toimien kehittämisessä ja toteuttamisessa siltä osin, kuin virastolla on vakiintunutta ja tunnustettua asiantuntemusta ja välineistöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklassa tarkoitettujen keskeisten tehtävien suorittamista. Tässä artiklassa tarkoitetut lisätehtävät

2.   Virasto avustaa komissiota

3.   Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraavasti:

3 artikla

Vierailut jäsenvaltioihin ja tarkastuskäynnit

1.   Suorittaakseen sille osoitetut tehtävät ja avustaakseen komissiota sen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisessä, erityisesti asiaankuuluvan unionin lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon arvioinnissa, virasto tekee vierailuja jäsenvaltioihin hallintoneuvoston vahvistaman menettelyn mukaisesti.

2.   Viraston on ilmoitettava asianomaiselle jäsenvaltiolle hyvissä ajoin suunnitellusta vierailusta, sitä suorittamaan valtuutettujen virkamiesten nimet, vierailun alkamisajankohta ja sen odotettu kesto. Vierailuja suorittamaan valtuutettujen viraston virkamiesten on tehtävänsä suorittaakseen esitettävä viraston pääjohtajan kirjallinen päätös, jossa määritellään heidän tehtävänsä kohde ja tarkoitus.

3.   Virasto suorittaa komission puolesta tarkastuskäyntejä unionin sitovien säädösten vaatimusten mukaisesti unionin alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 391/2009 (32) mukaisesti tunnustamien järjestöjen osalta sekä kolmansien maiden merenkulkijoiden koulutuksen ja pätevyyden tunnustamisen osalta 2008/106/EY mukaisesti.

4.   Viraston on kunkin vierailun tai tarkastuskäynnin päätteeksi laadittava raportti ja lähetettävä se komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle.

5.   Tarvittaessa ja aina vierailu- tai tarkastuskierroksen päätyttyä virasto analysoi kyseisen kierroksen raportit horisontaalisten havaintojen ja yleisten päätelmien tekemiseksi käytössä olevien toimenpiteiden tehokkuudesta ja kustannustehokkuudesta. Virasto esittää tämän analyysin komissiolle keskusteltavaksi jäsenvaltioiden kanssa mahdollisten päätelmien tekemiseksi ja hyvien toimintatapojen levittämisen helpottamiseksi.

2)

Korvataan 4 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3.   Hallintoneuvosto hyväksyy käytännön järjestelyt 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi, mukaan lukien tarvittaessa järjestelyt jäsenvaltioiden kuulemisesta ennen tietojen julkistamista.

4.   Komission ja viraston tämän asetuksen mukaisesti keräämiin ja käsittelemiin tietoihin sovelletaan yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (33), ja virasto toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen luottamuksellisten tietojen turvallisen käsittelyn.

3)

Korvataan 5 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Hallintoneuvosto voi komission pyynnöstä ja asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella ja niiden kanssa yhteistyötä tehden ja ottaen asianmukaisesti huomioon talousarviovaikutukset, mukaan luettuna asianomaisten jäsenvaltioiden mahdollisesti antamat osuudet, päättää perustaa aluekeskuksia hoitamaan joitakin viraston tehtävistä mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti. Päätöksen tekemisen yhteydessä hallintoneuvosto määrittelee aluekeskuksen täsmällisen toiminta-alan välttäen tarpeettomia kustannuksia ja tehostaen yhteistyötä olemassa olevien alueellisten ja kansallisten verkostojen kanssa.”

4)

Muutetaan 10 artiklan 2 kohta seuraavasti:

5)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

6)

Muutetaan 13 artikla korvaamalla 4 kohta seuraavasti:

”4.   Hallintoneuvosto voi, jos kyseessä on luottamuksellinen aihe tai eturistiriita, päättää käsitellä tiettyjä esityslistansa kohtia ilman asianomaisten jäsenten läsnäoloa. Tämän säännöksen soveltamisesta annetaan yksityiskohtaiset säännöt työjärjestyksessä.”

7)

Muutetaan 15 artikla seuraavasti:

8)

Korvataan 16 artikla seuraavasti:

”16 artikla

Pääjohtajan ja osastopäälliköiden nimittäminen ja erottaminen

1.   Hallintoneuvosto nimittää ja erottaa pääjohtajan. Pääjohtaja nimitetään viideksi vuodeksi ansioiden ja asiakirjoin osoitetun hallinnollisen ja johtamiskyvyn sekä 1 artiklassa tarkoitetuilla aloilla hankitun asiakirjoin osoitetun kokemuksen perusteella sen jälkeen, kun 10 artiklassa tarkoitettua tarkkailijaa on kuultu. Pääjohtaja nimitetään komission ehdottamien vähintään kolmen hakijan luettelosta, joka perustuu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja muualla julkaistua kiinnostuksenilmaisupyyntöä seuraavaan avoimeen kilpailuun. Hallintoneuvoston valitsema ehdokas voidaan kutsua antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin. Hallintoneuvosto käsittelee erottamista, jos komissio taikka kolmannes hallintoneuvoston jäsenistä sitä pyytää. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä nimittämisestä tai erottamisesta kaikkien äänivaltaisten jäsentensä neljän viidesosan enemmistöllä.

2.   Hallintoneuvosto voi komission ehdotuksesta arviointikertomuksen huomioon ottaen jatkaa kerran pääjohtajan toimikautta enintään neljällä vuodella. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä kaikkien äänivaltaisten jäsentensä neljän viidesosan enemmistöllä. Hallintoneuvoston on ilmoitettava Euroopan parlamentille aikeestaan jatkaa pääjohtajan toimikautta. Pääjohtaja voidaan toimikauden jatkamista edeltävän kuukauden aikana kutsua antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin. Jos toimikautta ei jatketa, pääjohtaja jatkaa tehtävässään seuraajansa nimittämiseen asti.

3.   Pääjohtajaa voi avustaa yksi tai useampi osastopäällikkö. Pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt yksi osastopäälliköistä hoitaa hänen tehtäviään.

4.   Osastopäälliköt nimitetään ansioiden ja asiakirjoin osoitettujen hallinnollisten ja johtamistaitojen sekä ammatillisen pätevyyden ja 1 artiklassa tarkoitetuilla aloilla hankitun kokemuksen perusteella. Pääjohtaja nimittää ja erottaa osastopäälliköt saatuaan hallintoneuvostolta myönteisen lausunnon.”

9)

Muutetaan 18 artikla seuraavasti:

10)

Korvataan 22 artikla seuraavasti:

”22 artikla

Arviointi

1.   Hallintoneuvosto teettää säännöllisin väliajoin ja vähintään joka viides vuosi riippumattoman ulkopuolisen arvioinnin tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Komissio antaa virastolle kaikki tiedot, joita tämä pitää tarpeellisina arviointia varten.

2.   Arvioinnissa arvioidaan tämän asetuksen vaikutusta sekä viraston ja sen työskentelytapojen hyödyllisyyttä, asianmukaisuutta, saavutettua lisäarvoa ja tehokkuutta. Arvioinnissa otetaan huomioon eri osapuolten näkökannat sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla. Siinä on erityisesti käsiteltävä mahdollista tarvetta muuttaa viraston tehtäviä. Hallintoneuvosto laatii yksityiskohtaiset ohjeet yhteisymmärryksessä komission kanssa asianomaisia osapuolia kuultuaan.

3.   Hallintoneuvosto saa arvioinnin ja antaa tämän asetuksen, viraston ja sen työskentelytapojen muuttamista koskevia suosituksia komissiolle. Komissio toimittaa sekä arvioinnin tulokset että suositukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ja ne julkaistaan. Tarvittaessa niihin sisällytetään toimintasuunnitelma ja sen aikataulu.”

11)

Lisätään artikla seuraavasti:

”22 a artikla

Edistymiskertomus

Komissio toimittaa 2 päivään maaliskuuta 2018 mennessä ja 22 artiklassa tarkoitetun arviointikertomuksen huomioon ottaen Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa selvitetään, miten virasto on hoitanut tällä asetuksella säädetyt lisävastuunsa, jotta voitaisiin määrittää lisää tehokkuushyötyjä ja päättää tarvittaessa uusista tavoitteiden ja tehtävien muutoksista.”

12)

Kumotaan 23 artikla.