31984L0587

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 29 päivänä marraskuuta 1984,

rehujen lisäaineista annetun direktiivin 70/524/ETY muuttamisesta (84/587/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43 ja 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

rehujen lisäaineista 23 päivänä marraskuuta 1970 annettua neuvoston direktiiviä 70/524/ETY(4), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neljälläkymmenelläseitsemännellä komission direktiivillä 84/547/ETY(5), sovellettaessa on todettu tarpeelliseksi määrittää uudelleen tiettyjä peruskäsitteitä tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehityksen huomioon ottamiseksi sekä eläinten ja ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun varmistamiseksi mahdollisimman hyvin,

kokemus on erityisesti osoittanut, että nykyiset rehujen lisäaineiden käyttöä koskevat säännöt eivät ole antaneet riittäviä takeita tarpeelliselle turvallisuudelle; sen vuoksi on välttämätöntä toteuttaa lisäaineiden ja lisäaine-esiseosten tuotannon tasoa, kaupan pitämistä ja jakelua koskevia lisätoimenpiteitä,

direktiivin soveltamisen helpottamiseksi luetteloa määritelmistä olisi täydennettävä sekä määritelmien luetteloa ja joitakin siihen sisältyviä määritelmiä olisi muutettava; erityisesti käsite lisäaine olisi määriteltävä tarkemmin siten, että luvilla käyttää tietyn ryhmän lisäaineita tarkoitettaisiin erityisvalmisteita, jotka tulevaisuudessa mainitaan direktiivin liitteissä,

liitteet olisi selvyyden vuoksi järjestettävä uudelleen siten, että peräkkäiset muutokset voidaan sisällyttää niihin,

tiettyjen ryhmien lisäaineiden seosten käyttökieltoa olisi laajennettava, jotta voidaan estää seoksissa tietyissä tapauksissa mahdolliset haitalliset vaikutukset,

uutta lisäaineen käyttötapaa hyväksyttäessä on varmistettava perusperiaatteiden huomioon ottaminen; on tarpeen vaatia jäsenvaltiota virallisesti toimittamaan tiettyjen ryhmien lisäaineita koskevat asiakirjat; kyseisten lisäaineiden tutkimisen helpottamiseksi asiakirjat on laadittava neuvoston antamien yhteisten suuntaviivojen mukaisesti,

rehuissa käytettävien lisäaineiden tunnistamiseksi on tärkeää, että antibiooteista, kokkidiostaateista ja muista lääkeaineista sekä kasvunsääteistä tehdään erityisselvitys, josta ilmenevät perusteet hyväksytyn lisäaineen tunnistamiseksi ja kuvaamiseksi,

lisäksi on tarpeen antaa tarkat säännöt yhteisössä kaupan pidettävien lisäaineiden ja lisäaine-esiseosten merkitsemisestä,

on tarkoituksenmukaista, että antibioottien, kokkidiostaattien ja muiden lääkeaineiden, kasvunsääteiden ja näistä lisäaineista valmistettujen esiseosten valmistus ja käyttö rehuseoksissa varataan ainoastaan niille, joilla on tarvittava pätevyys sekä tarkoituksenmukaiset koneet ja laitteet lisäaineiden, esiseosten tai rehuseosten valmistamiseen ja joiden nimet ovat jäsenvaltion valmistajien luettelossa; näiden valmistajien ja kaikkien välittäjien olisi toimivaltaisten viranomaisten tarkastuksia varten pidettävä kirjaa lisäaineista ja tuotettujen lisäaineiden ja esiseosten toimituskohteista,

direktiivien 81/851/ETY ja 81/852/ETY(6) soveltamisesta annettavat säännökset ja lääkeaineita sisältävien rehujen vapaasta liikkuvuudesta annettavat säännöt voisivat koskea antibiootteja, kokkidiostaatteja ja muita lääkeaineita; nämä uudet säännökset voivat aiheuttaa muutoksia näitä tuotteita koskeviin sääntöihin, ja

muita kuin liitteissä tarkoitettuja elintarvikkeissa käytettäväksi sallittuja lisäaineita saa olla rehussa ainoastaan, jos ne ovat rehussa ainoastaan siitä syystä, että ne sisältyvät käytetyn elintarvikkeen syötävään osaan; näillä lisäaineilla ei rehussa saa olla teknistä merkitystä eivätkä ne saa vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1 Korvataan direktiivin 70/524/ETY 1 16 b artikla seuraavasti:

"1 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan rehujen lisäaineisiin.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'lisäaineella` ainetta tai valmistetta, joka sisältää muita aineita kuin h alakohdassa tarkoitettu esiseos sisältää ja joka rehuun lisättynä todennäköisesti vaikuttaa sen ominaisuuksiin tai eläinten tuotantoon;

b) 'rehulla` eläinten ruokintaan tarkoitettua kasvi- tai eläinperäistä tuotetta luonnollisessa olomuodossaan, tuoreena tai säilöttynä, ja teollisuuden sivutuotetta, sekä orgaanista tai epäorgaanista ainetta, käytettynä sellaisenaan tai seoksena, sisältäen lisäaineita tai ei;

c) 'päiväannoksella` 12 prosenttia kosteutta sisältävän rehun keskimääräistä kokonaismäärää, jonka tietyn lajin, tietyn ikäinen ja tiettyä tarkoitusta varten kasvatettu eläin tarvitsee tyydyttääkseen koko ravinnontarpeensa;

d) 'täysrehulla` rehuseosta, joka sellaisenaan on koostumuksensa takia riittävä tyydyttämään päiväannoksen;

e) 'täydennysrehulla` rehuseosta, joka sisältää korkeat pitoisuudet tiettyjä aineita, mutta joka koostumuksensa takia on riittävä tyydyttämään päiväannoksen ainoastaan käytettynä yhdessä muiden rehujen kanssa;

f) 'suoraan käytettävällä rehulla` sellaisenaan eläinten ruokintaan käytettävää kasvi- ja eläinperäistä tuotetta luonnollisessa olomuodossaan, tuoreena tai säilöttynä, ja teollisuuden sivutuotetta, sekä orgaanista tai epäorgaanista ainetta, sisältäen lisäaineita tai ei;

g) 'rehuseoksella` eläinten ruokintaan tarkoitettua kasvi- ja eläinperäisten tuotteiden seosta luonnollisessa olomuodossaan, tuoreena tai säilöttynä, tai teollisuuden sivutuotetta, taikka orgaanista tai epäorgaanista ainetta, sisältäen lisäainetta tai ei;

h) 'esiseoksella` lisäaineseoksia tai yhden tai useamman lisäaineen seoksia sidottuna kantaja-aineeseen, jotka on tarkoitettu rehujen valmistukseen;

i) 'eläimellä` niiden lajien eläimiä, joita tavallisesti pidetään ja ruokitaan tai ihmiset käyttävät kulutukseen;

j) 'lemmikkieläimellä` niiden lajien eläimiä, turkiseläimiä lukuun ottamatta, joita tavallisesti pidetään ja ruokitaan, mutta ihminen ei käytä kulutukseen.

3 artikla

1 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ainoastaan tämän direktiivin liitteessä I lueteltuja, tämän direktiivin mukaisia lisäaineita voidaan pitää kaupan ja niitä voidaan lisätä rehuihin ainoastaan tässä liitteessä vahvistettujen vaatimusten mukaisesti. Näitä lisäaineita ei muulla tavoin saa käyttää eläinten ruokintaan.

2 Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että lisäaineita voidaan lisätä suoraan käytettäviin rehuihin ainoastaan, kun niiden käyttö nimenomaisesti vahvistetaan liitteessä I tai II.

4 artikla

1 Poiketen 3 artiklan 1 kohdan säännöksistä, jäsenvaltiot voivat alueellaan sallia sellaisten lisäaineiden kaupan pitämisen ja käytön,

a) jotka luetellaan liitteessä II, jos ne vastaavat tämän direktiivin lisäaineita koskevia säännöksiä;

b) jotka kuuluvat muihin lisäaineryhmiin kuin liitteessä I tai II lueteltuihin, jos testit osoittavat 7 artiklan 2 kohdan A alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyvän. Tätä poikkeusta ei sovelleta aineisiin, joilla on hormonaalisia tai anti-hormonaalisia vaikutuksia.

2 Jäsenvaltioiden on toimitettava

- muille jäsenvaltioille ja komissiolle ennen 3 päivää tammikuuta 1985 luettelo 1 kohdan b alakohdan mukaisesti sallituista lisäaineista ja ryhmistä,

- ennen 3 päivää joulukuuta 1985 ne asiakirjat, joissa perustellaan nämä luvat 7 artiklan 2 kohdan A alakohdassa säädettyjen vaatimusten osalta.

5 artikla

Edellä 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisista kansallisista luvista on päätettävä ennen 3 päivää joulukuuta 1988 noudattaen 23 artiklassa säädettyä menettelyä.

6 artikla

1 Liitteissä I ja II luetellut enimmäis- ja vähimmäispitoisuudet viittaavat täysrehuihin, joiden kosteuspitoisuus on 12 prosenttia, jollei näissä liitteissä vahvisteta erityisiä määräyksiä.

Jos lisäaineeksi hyväksytty aine esiintyy myös luonnostaan rehun tietyissä raaka-aineissa, lisäaineen osuus saadaan laskemalla yhteen lisättävä ja rehussa luonnostaan oleva ainemäärä; kokonaispitoisuus ei saa olla suurempi kuin liitteissä I ja II määrätty enimmäispitoisuus.

2 Tässä direktiivissä lueteltujen lisäaineiden sekoittaminen esiseoksiin ja rehuihin on sallittua ainoastaan, kun seoksen ainesosat ovat fysikaalisesti ja kemiallisesti seostuvia toivotuin vaikutuksin.

3 Ellei kyseistä seosta vahvisteta liitteessä I tai II, jäsenvaltioiden on säädettävä, että

a) antibiootteja ja kasvunsääteitä ei saa sekoittaa keskenään, ei oman eikä toisen ryhmän aineiden kanssa;

b) kokkidiostaattien vaikuttaessa samassa eläinluokassa antibioottina tai kasvunsääteinä, niitä ei saa sekoittaa antibioottien tai kasvunsääteiden kanssa;

c) kokkidiostaatteja ja muita lääkeaineita ei saa sekoittaa keskenään, jos niiden vaikutukset ovat samankaltaiset.

4 Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksia 3 artiklan tai tämän artiklan 2 tai 3 kohdan säännöksistä, kun kysymyksessä on kokeellinen ja tieteellinen toiminta edellyttäen kuitenkin, että riittävä virallinen valvonta järjestetään.

7 artikla

1 Muutokset liitteisiin tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehityksen perusteella on annettava noudattaen 23 artiklassa säädettyä menettelyä.

Liitteistä on annettava säännöllisin väliajoin uusittu toisinto noudattaen samaa menettelyä, kokoamalla yhteen tämän kohdan perusteella tehdyt peräkkäiset muutokset.

2 Liitteisiin I ja II tehtävien muutosten osalta sovelletaan seuraavia periaatteita:

A Lisäaine sisällytetään liitteeseen I ainoastaan, jos

a) sillä rehuun lisättynä on edullinen vaikutus rehun ominaisuuksiin tai eläinten tuotantoon;

b) se ei sallittuina pitoisuuksina vaikuta haitallisesti ihmisten tai eläinten terveyteen taikka ympäristöön eikä aiheuta vahinkoa kuluttajille muuttamalla eläintuotteiden ominaisuuksia;

c) sen esiintymistä rehussa voidaan valvoa;

d) sen käyttöä rehuissa sallittuina pitoisuuksina ei voida pitää eläintautien ehkäisynä tai hoitona; tätä edellytystä ei sovelleta liitteessä I olevan D ryhmän lueteltuihin aineisiin;

e) erityisen painavista ihmisten ja eläinten terveyttä koskevista syistä aineen käyttöä ei saa rajoittaa lääkinnällisiin tai eläinlääkinnällisiin tarkoituksiin.

B Lisäaine on poistettava liitteestä I, jos jokin A alakohdassa luetelluista edellytyksistä ei enää täyty. Tällainen lisäaine voidaan kuitenkin lisätä määräajaksi liitteeseen II, jos se täyttää vähintään A alakohdan b ja e alakohdan edellytykset.

C Uusi lisäaine tai lisäaineen uusi käyttötapa voidaan lisätä liitteeseen II ainoastaan, jos A alakohdan b, c ja e alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja jos saatavilla olevien tulosten perusteella voidaan olettaa, että myös muut A alakohdassa luetellut edellytykset täyttyvät.

Lupa uudelle lisäaineelle tai lisäaineen uudelle käyttötavalle voidaan hyväksyä enintään viideksi vuodeksi sen tähän liitteeseen ottamisesta.

8 artikla

1 Kun lisäaine, joka kuuluu ryhmiin "antibiootit", "kokkidiostaatit" ja "muut lääkeaineet" tai "kasvunsääteet", lisätään liitteeseen I tai II, on siitä tieteellinen ja tekninen tietämys huomioon ottaen laadittava noudattaen 23 artiklassa säädettyä menettelyä direktiivillä erityisselvitys, josta ilmenevät lisäaineen tunnistamismenettely sekä perusteet lisäaineen tunnistamiseksi ja kuvaamiseksi, erityisesti lisäaineen koostumus ja puhtausaste sekä sen fysikaalis-kemialliset ja biologiset ominaisuudet.

2 Erityisselvitykset on laadittava viimeistään 31 päivään joulukuuta 1988 myös niiden lisäaineiden osalta, jotka kuuluvat niihin 1 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin, jotka lisätään liitteeseen I tai II ennen tämän direktiivin antamispäivää.

3 Erityisselvitys voidaan laatia 1 kohdan mukaisesti myös niiden lisäaineiden osalta, jotka kuuluvat muihin kuin 1 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin.

4 Tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehityksestä johtuvat, erityisselvityksiin myöhemmin tehtävät muutokset on annettava noudattaen 23 artiklassa säädettyä menettelyä.

9 artikla

1 Sen tarkastamiseksi, ovatko lisäaineet 7 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen periaatteiden mukaisia, jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan mukaiset asiakirjat toimitetaan virallisesti jäsenvaltioille ja komissiolle.

2 Neuvosto voi komission ehdotuksesta päättää direktiivillä 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen laatimisen suuntaviivoista siten, että niitä voidaan soveltaa viimeistään 3 päivänä joulukuuta 1986.

Tämän jälkeen tehtävät tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehityksestä johtuvat muutokset suuntaviivoihin on annettava noudattaen 23 artiklassa säädettyä menettelyä.

3 Hakijan perustellusta pyynnöstä jäsenvaltioiden ja komission on huolehdittava, että tiedot, joita käsitellään ja jotka voivat vaikuttaa teollisen tai kaupallisen omaisuuden oikeuksiin, pidetään luottamuksellisina.

Teollista ja kaupallista salassapitoa ei sovelleta

- lisäaineen nimityksiin ja koostumukseen,

- lisäaineen fysikaalis-kemiallisiin ja biologisiin ominaisuuksiin,

- farmakologisen, toksikologisen ja ympäristötoksikologisen tiedon tulkintaan,

- analyyttisiin tutkimusmenetelmiin, joilla valvotaan rehun lisäaineita.

10 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että lisäaineita ja esiseoksia voidaan pitää kaupan ainoastaan suljetuissa pakkauksissa tai säiliöissä. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että pakkaukset tai säiliöt on suljettava siten, että pakkausta avattaessa suljin vahingoittuu eikä sitä voida käyttää uudelleen.

11 artikla

1 Kun jäsenvaltiolla uuden tiedon tai jo olemassa olevan tiedon uudelleen arvioinnin tuloksena on perusteltua syytä olettaa, että liitteessä I lueteltujen lisäaineiden käyttö tai niiden käyttö mahdollisesti vahvistetuissa olosuhteissa muodostaa vaaran eläinten tai ihmisten terveydelle taikka ympäristölle, vaikka se on tämän direktiivin mukaista, jäsenvaltio voi väliaikaisesti lakata soveltamasta kyseisiä säännöksiä tai rajoittaa niiden soveltamista alueellaan. Tästä on viipymättä ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle ja perusteltava päätös.

2 Komission on niin pian kuin mahdollista tutkittava asianomaisen jäsenvaltion perustelut ja kuultava jäsenvaltioita pysyvässä rehukomiteassa; komission on tämän jälkeen viipymättä annettava lausuntonsa ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet.

3 Jos komissio pitää muutoksia direktiiviin välttämättöminä 1 kohdassa tarkoitettujen haittojen vähentämiseksi ja ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelemiseksi, komission on aloitettava 24 artiklassa säädetty menettely muutosten antamiseksi; jäsenvaltio, joka on jo ottanut käyttöön suojatoimenpiteitä, voi tällöin pidättäytyä noudattamasta niitä siihen saakka, kunnes edellä tarkoitetut muutokset tulevat voimaan.

12 artikla

1 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että käytettäviksi laimennettujen täydennysrehujen tässä direktiivissä lueteltujen lisäaineiden pitoisuudet eivät saa olla suuremmat kuin täysrehuille vahvistetut enimmäispitoisuudet.

2 Jäsenvaltiot voivat säätää, että antibioottien, kokkidiostaattien ja muiden lääkeaineiden, kasvunsääteiden, D-vitamiinien ja hapettumisen estoaineiden pitoisuudet täydennysrehuissa saavat olla suuremmat kuin täysrehuille vahvistetut enimmäispitoisuudet,

a) jos täydennysrehut on jäsenvaltiossa hyväksytty yleisesti saatavilla pidettäviksi kaikille käyttäjille sillä edellytyksellä, etteivät niiden antibioottien, D-vitamiinien tai kasvunsääteiden pitoisuudet ole enempää kuin viisi kertaa suuremmat kuin vahvistetut enimmäispitoisuudet;

b) kun kyseessä ovat tietyille lajeille tarkoitetut täydennysrehut ja jäsenvaltiolla on oikeus sallia ne alueellaan yleisesti saatavilla pidettäviksi kaikille käyttäjille erityisen ruokintajärjestelmän perusteella ja edellytyksellä, että niiden pitoisuudet eivät ole suuremmat kuin:

- antibiooteille ja kasvunsääteille 1 000 mg/kg ja jos näiden aineiden käyttö on sallittua lihakarjalle 2 000 mg/kg;

- hapettumisen estoaineille, kokkidiostaateille ja muille lääkeaineille enintään viisi kertaa vahvistettu enimmäispitoisuus;

- D-vitamiineille 200 000 IU/kg.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos täydennysrehuja valmistetaan b alakohdan mukaisesti, samanaikaisesti ei voi nojautua a alakohdan säännöksiin.

3 Edellä 2 kohdan mukaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on säädettävä, että rehulla on yksi tai useampi koostumuksellinen ominaispiirre (esimerkiksi valkuaisaineessa tai kivennäisaineessa), mikä varmistaa sen, että lisäainepitoisuudet eivät ole suuremmat kuin täysrehulle vahvistetut ja rehun väärinkäyttö muille eläinlajeille on käytännöllisesti katsoen poissuljettu.

13 artikla

1 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että liitteissä I ja II lueteltuja antibiootteja, kokkidiostaatteja ja muita lääkeaineita, kasvunsääteitä, näistä lisäaineista valmistettuja rehuseoksiin lisättäviksi tarkoitettuja esiseoksia ja rehuseoksia, jotka sisältävät näitä esiseoksia, voidaan saattaa markkinoille ainoastaan liitteessä III tarkoitetuilla edellytyksillä ja ainoastaan, jos niiden valmistaja ainakin yhdessä jäsenvaltiossa on täyttänyt liitteessä III luetellut vähimmäisedellytykset.

Edelleen jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja lisäaineita, esiseoksia tai rehuseoksia valmistetaan kolmansissa maissa tarkoituksena pitää niitä kaupan yhteisössä, valmistajalla on oltava yhteisön alueelle sijoittautunut edustaja, joka täyttää liitteessä III vahvistetut vähimmäisedellytykset.

Yhteisöön sijoittautuneen edustajan nimen on oltava 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa valmistajan nimen vieressä.

2 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 1 kohdassa tarkoitettuja lisäaineita saa markkinoille saattamisen loppuvaiheessa toimittaa

- ainoastaan esiseosten valmistajille ja

- esiseoksina ainoastaan rehuseosten valmistajille,

jotka täyttävät liitteessä III luetellut vähimmäisedellytykset.

3 Jäsenvaltioiden on julkaistava vuosittain viimeistään 30 päivänä marraskuuta luettelo lisäaineiden, esiseosten ja rehuseosten valmistajista, jotka kyseisessä jäsenvaltiossa täyttävät liitteessä III luetellut vaatimukset.

Jäsenvaltion on toimitettava tämä luettelo muille jäsenvaltioille ja komissiolle vuosittain ennen 31 päivää joulukuuta.

Ne muutokset, jotka näihin luetteloihin tehdään 30 päivän marraskuuta jälkeen, on toimitettava erikseen muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

4 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 1 kohdassa tarkoitettuja lisäaineita voidaan lisätä rehuseokseen ainoastaan esiseoksena, joka sisältää kantaja-aineen. Näitä esiseoksia voidaan lisätä ainoastaan rehuseoksiin suhteessa vähintään 0,2 prosenttia täysrehun painosta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia esiseoksia lisättävän rehuseoksiin vähäisempiäkin määriä aina 0,05 prosenttiin.

5 Jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 ja 2 kohtaa karotenoideihin, ksantofylleihin, hivenaineisiin ja vitamiineihin.

14 artikla

1 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että liitteissä I ja II lueteltuja lisäaineita voidaan pitää kaupan käytettäviksi rehuissa ainoastaan, jos seuraavat tiedot ovat selvästi näkyvällä, helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla merkittyjä pakkaukseen, säiliöön tai näihin kiinnitettävään etikettiin ja niistä ilmenee vastuussa oleva yhteisöön sijoittautunut tavaran valmistaja, pakkaaja, maahantuoja, tukku- tai vähittäismyyjä:

A kaikkien lisäaineiden osalta:

a) lisäaineen erityinen nimi liitteiden I ja II mukaisesti;

b) tässä kohdassa tarkoitetuista tiedoista vastuussa olevan nimi tai toiminimi ja osoite tai kotipaikka;

c) nettopaino tai, kun kysymyksessä on nestemäinen lisäaine, joko nettotilavuus tai nettopaino;

B lisäksi:

a) antibioottien, kasvunsääteiden, kokkidiostaattien ja muiden lääkeaineiden osalta: valmistajan nimi tai toiminimi ja osoite tai kotipaikka, vaikkakaan valmistaja ei ole vastuussa pakkausmerkinnöistä, vaikuttavan aineen pitoisuus, pitoisuustakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä, erän viitenumero ja valmistuspäivämäärä, merkintä: "ainoastaan esiseosten valmistajille käytettäväksi rehuseosten valmistukseen", käyttöohjeet, ja tarvittaessa lisäaineen turvallisuussuositus niiden lisäaineiden osalta, joihin sovelletaan liitteiden "muut määräykset" kohdan mukaisia erityisiä määräyksiä;

b) E-vitamiinin osalta: alfa-tokoferolipitoisuus ja pitoisuustakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä;

c) vitamiinien, E-vitamiinia lukuun ottamatta, vitamiinien esiasteiden ja muiden samalla tavoin vaikuttavien aineiden osalta: vaikuttavan aineen pitoisuus ja säilyvyystakuun päättymispäivämäärä tai säilyvyys valmistuspäivästä;

d) hivenaineiden, väriaineiden mukaan lukien pigmentit, säilöntäaineiden ja muiden lisäaineiden osalta: vaikuttavan aineen pitoisuus;

e) edellä b, c ja d kohdassa tarkoitettujen lisäaineiden osalta merkintä: "käytettäväksi ainoastaan rehujen valmistuksessa".

2 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että lisäaineen erityiseen nimitykseen voidaan liittää:

a) kauppanimi ja ETY-numero;

b) valmistajan nimi tai toiminimi ja osoite tai kotipaikka, vaikkakaan valmistaja ei ole vastuussa etiketin tiedoista, käyttöohjeet ja tarvittaessa turvallisuussuositus niissä tapauksissa, joissa kolmea viimeksi mainittua tietoa ei vaadita 1 kohdan B alakohdan a alakohdan perusteella.

3 Jäsenvaltiot voivat sovellettaessa 13 artiklan 5 kohtaa vaatia merkittäväksi: "ainoastaan esiseosten valmistajien käyttöön".

4 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että muita kuin 1, 2 ja 3 kohdan mukaisia tietoja saa merkitä pakkaukseen, säiliöön tai etikettiin, jos ne merkitään selvästi erilleen edellä tarkoitetuista merkintätiedoista.

15 artikla

1 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että esiseoksia voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos seuraavat tiedot ovat selvästi näkyvällä, helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla merkittyjä pakkaukseen, säiliöön tai siihen kiinnitettävään etikettiin ja niistä ilmenee vastuussa oleva yhteisöön sijoittautunut tavaran valmistaja, pakkaaja, maahantuoja, tukku- tai vähittäismyyjä:

A kaikkien esiseosten osalta:

a) nimitys "esiseos";

b) merkintä "käytettäväksi ainoastaan rehujen valmistuksessa", lukuun ottamatta B alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja esiseoksia, käyttöohjeet ja turvallisuussuositukset esiseoksen käytöstä;

c) eläinlaji tai -luokka, jolle esiseos on tarkoitettu;

d) tässä kohdassa tarkoitetuista tiedoista vastuussa olevan nimi tai toiminimi ja osoite tai kotipaikka;

e) nettopaino tai nestemäisistä joko nettotilavuus tai nettopaino;

B lisäksi jäljempänä lueteltujen lisäaineita sisältävien esiseosten osalta:

a) antibiootit, kasvunsääteet, kokkidiostaatit tai muut lääkeaineet: valmistajan nimi tai toiminimi ja osoite tai kotipaikka, vaikkakaan valmistaja ei ole vastuussa etiketin merkinnöistä, lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi, vaikuttavan aineen pitoisuus ja pitoisuustakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä sekä merkintä "ainoastaan rehuseosten valmistajien käyttöön";

b) hapettumisen estoaineita sisältävät aineet: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi ja vaikuttavan aineen pitoisuus, jos sille täysrehujen osalta vahvistetaan enimmäispitoisuus liitteessä I tai II;

c) väriaineet, mukaan lukien väripigmentit: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi ja vaikuttavan aineen pitoisuus, jos sille täysrehujen osalta vahvistetaan enimmäispitoisuus liitteessä I tai II;

d) E-vitamiini: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi, alfa-tokoferolipitoisuus ja pitoisuustakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä;

e) vitamiinit, muut kuin E-vitamiinit, vitamiinien esiasteet ja muut samalla tavoin vaikuttavat aineet: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi, vaikuttavan aineen pitoisuus ja pitoisuustakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä;

f) hivenaineet: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi ja eri lisäaineiden pitoisuudet, jos niille täysrehujen osalta vahvistetaan enimmäispitoisuudet liitteessä I tai II;

g) säilöntäaineet: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi ja vaikuttavan aineen pitoisuus, jos sille täysrehujen osalta vahvistetaan enimmäispitoisuus liitteessä I tai II;

h) muut b g alakohdassa tarkoitettujen ryhmien lisäaineet, joille ei ole säädetty enimmäispitoisuuksia, sekä liitteen I tai II mukaisten muiden ryhmien lisäaineet: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi ja vaikuttavan aineen pitoisuus, jos näillä lisäaineilla sellaisenaan on tietty tarkoitus rehussa ja jos lisäainepitoisuudet voidaan määrittää virallisilla analyysimenetelmillä tai, jos niitä ei ole, pätevillä tieteellisillä analyysimenetelmillä.

2 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että

a) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen hyväksytyn lisäaineen erityinen nimi on ilmoitettava esiseoksen pakkauksessa, säiliössä tai etiketissä. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että kyseisen lisäaineen vaikuttavan aineen pitoisuus on ilmoitettava;

b) lisäaineen kauppanimi voidaan liittää lisäaineen nimeen;

c) lisäaineen 1 kohdan B alakohdan a alakohdassa tarkoitettu valmistajan nimi voidaan ilmoittaa esiseoksen merkinnöissä. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tämä merkintä on pakollinen;

d) liitteessä I luetellun lisäaineen erityiseen nimeen voidaan liittää ETY-numero.

3 Kun 1 kohdan mukaisesti usean samaan tai eri lisäaineryhmään kuuluvan lisäaineen pitoisuustakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä on ilmoitettava, jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikille lisäaineille ilmoitetaan yksi pitoisuustakuun päättymispäivä tai yksi säilyvyyspäivä, nimittäin se, mikä on aikaisin.

4 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että muita kuin 1 3 kohdan mukaisia tietoja saa merkitä pakkaukseen, säiliöön tai etikettiin, jos ne merkitään selvästi erilleen edellä tarkoitetuista merkintätiedoista.

16 artikla

1 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että jäljempänä lueteltujen ryhmien lisäaineita sisältäviä rehuja voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos seuraavat tiedot ovat selvästi näkyvällä, helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla merkittyjä pakkaukseen, säiliöön tai siihen kiinnitettävään etikettiin ja niistä ilmenee vastuussa oleva yhteisöön sijoittautunut tavaran valmistaja, pakkaaja, maahantuoja, tukku- tai vähittäismyyjä:

a) antibiootit, kokkidiostaatit ja muut lääkeaineet sekä kasvunsääteet: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi, vaikuttavan aineen pitoisuus ja pitoisuustakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä;

b) hapettumisen estoaineita sisältävät aineet:

- lemmikkieläinten ruokien osalta: merkintä "sisältää hapettumisen estoainetta" lisäaineen liitteen I tai II mukaisen erityisen nimen kanssa,

- muiden rehuseosten kuin lemmikkieläinten ruokien osalta: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi;

c) väriaineet, mukaan lukien väripigmentit, jos niitä käytetään rehujen tai eläintuotteiden värjäämiseen:

- lemmikkieläinten ruokien osalta: merkintä "väriaine" tai "värjätty... " lisäaineen liitteen I tai II mukaisen erityisen nimen kanssa,

- muiden rehuseosten kuin lemmikkieläinten ruokien osalta: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi;

d) E-vitamiini: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi, alfa-tokoferolipitoisuus sekä pitoisuustakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä;

e) A- ja D-vitamiinit: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi, vaikuttavan aineen pitoisuus ja pitoisuustakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä;

f) kupari: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi sekä aineen pitoisuus Cu:na ilmaistuna;

g) säilöntäaineet:

- lemmikkieläinten ruokien osalta: merkintä "säilöntäaine" tai "säilötty..." lisäaineen liitteen I tai II mukaisen erityisen nimen kanssa,

- muiden rehuseosten kuin lemmikkieläinten ruokien osalta: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi muita rehujen tarkoituksenmukaista käyttöä koskevia tietoja voidaan määrätä liitteissä I ja II noudattaen 23 artiklassa säädettyä menettelyä.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että nämä tiedot merkitään pakkaukseen, säiliöön tai niihin kiinnitettävään etikettiin.

3 Hivenaineiden, kuparia lukuun ottamatta, vitamiinien, A-, D- ja E-vitamiineja lukuun ottamatta, vitamiinien esiasteiden ja muiden samalla tavoin vaikuttavien aineiden esiintyminen voidaan ilmoittaa, jos näiden aineiden pitoisuudet voidaan määrittää virallisilla analyysimenetelmillä tai, jos näitä ei ole, pätevillä tieteellisillä analyysimenetelmillä. Tällöin seuraavat tiedot on ilmoitettava:

a) hivenaineet, kuparia lukuun ottamatta: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi ja eri hivenaineiden pitoisuudet,

b) vitamiinit, lukuun ottamatta A-, D- ja E-vitamiineja, vitamiinin esiasteet ja muut samalla tavoin vaikuttavat aineet: lisäaineen liitteen I tai II mukainen erityinen nimi, vaikuttavan aineen pitoisuus ja pitoisuustakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä.

4 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset sallittujen lisäaineiden erityiset nimet on ilmoitettava rehun pakkauksessa, säiliössä tai etiketissä. Jäsenvaltiot voivat säätää, että lisäaineen vaikuttavan aineen pitoisuus on myös ilmoitettava.

5 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että:

a) edellä 1 4 kohdassa säädetyt tiedot on merkittävä niiden tietojen yhteyteen, jotka rehuja koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti on merkittävä pakkaukseen, säiliöön tai niihin kiinnitettävään etikettiin;

b) kun lisäaineen pitoisuus tai määrä ilmoitetaan 1 4 kohdan mukaisesti, sillä tarkoitetaan rehun sisältämän lisäaineen määrää;

c) ETY-numero tai kauppanimi voidaan merkitä lisäaineen 1-4 kohdassa tarkoitettujen tietojen yhteyteen.

6 Kun 1 kohdan mukaisesti usean samaan tai eri lisäaineryhmään kuuluvan lisäaineen pitoisuustakuun päättymispäivä tai säilyvyys valmistuspäivästä on ilmoitettava, on jäsenvaltioiden säädettävä, että kaikille lisäaineille ilmoitetaan yksi pitoisuustakuun päättymispäivä tai yksi säilyvyyspäivä, nimittäin se päivä, mikä on aikaisin.

7 Kun rehuja pidetään kaupan säiliöautoilla tai vastaavilla ajoneuvoilla tai irtotavarana, on 1 4 kohdassa säädetyt tiedot esitettävä mukana seuraavassa asiakirjassa.

Loppukäyttäjälle tarkoitettujen vähäisten määrien osalta on riittävää ilmoittaa nämä tiedot ostajalle sopivaksi katsottavalla tavalla.

8 Poiketen 1 kohdan b, c ja g alakohdan säännöksistä, ja 3 päivään joulukuuta 1986 asti, jäsenvaltiot voivat sallia hapettumisen estoaineiden, väriaineiden ja säilöntäaineiden erityisten nimien korvaamisen ilmoituksella sen lisäaineryhmän, johon lisäaine kuuluu, nimestä sekä siihen liitettävällä merkinnällä "sallittu".

9 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että enintään kymmenen kiloa painaviin pakkauksiin pakattuihin lemmikkieläinten ruokiin, jotka sisältävät väriaineita, säilöntäaineita tai hapettumisen estoaineita, riittää merkintä "värjätty..." tai "säilötty..." taikka "sisältää hapettumisen estoainetta", minkä jälkeen merkintä "ETY-lisäaine", jos

a) pakkauksessa, säiliössä tai etiketissä on viitenumero, josta rehu voidaan tunnistaa ja

b) valmistaja ilmoittaa pyydettäessä käytetyn lisäaineen tai lisäaineiden erityisen nimen tai erityiset nimet.

10 Kaikki muut lisäaineita koskevat merkinnät kuin tässä direktiivissä säädetyt ovat kiellettyjä.

17 artikla

1 Rajoittamatta direktiivin 79/373/ETY(1) säännösten soveltamista jäsenvaltioiden on säädettävä, että lisäaineita enemmän kuin täysrehuille vahvistetut enimmäispitoisuudet sisältäviä täydennysrehuja voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos käyttöohjeissa ilmoitetaan suurin sallittu määrä päivässä ilmaistuna grammoina tai kilogrammoina täydennysrehua tietyn lajin, tietyn ikäiselle eläimelle.

Näiden tietojen on oltava liitteen I tai II määräysten mukaisia.

Tätä säännöstä ei sovelleta tuotteisiin, jotka toimitetaan rehuseosten valmistajille tai heidän tavarantoimittajilleen.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on muotoiltava siten, että kun sitä noudatetaan, lisäaineiden määrä ei ole

suurempi kuin täysrehuille vahvistettu lisäaineiden enimmäispitoisuus.

(1) EYVL N:o L 86, 6.4.1979, s. 30

18 artikla

Kun rehuja pidetään kaupan jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon, 14 17 artiklassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava vähintään yhdellä määrämaan virallisista kielistä.

19 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tämän direktiivin mukaisia lisäaineita, esiseoksia ja rehuja eivät koske muut kuin tässä direktiivissä säädetyt kaupan pitämisen rajoitukset.

20 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kotieläintuotteita eivät koske tämän direktiivin soveltamisesta johtuvat kaupan pitämisen rajoitukset.

21 artikla

1 Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaupan pidettäessä lisäaineet, esiseokset ja rehut virallisesti tarkastetaan vähintään pistokokein käytettyjen lisäaineiden tunnistamiseksi ja tässä direktiivissä säädettyjen säännösten noudattamisen tarkastamiseksi.

Tätä varten jäsenvaltioiden on erityisesti säädettävä, että yritysten, jotka aikovat valmistaa tai saattaa markkinoille lisäaineita, on ensin ilmoitettava siitä toimivaltaisille viranomaisille.

2 Sallitut liikkumarajat voidaan vahvistaa noudattaen 23 artiklassa säädettyä menettelyä, kun virallisen tarkastuksen tulos ja ilmoitettu rehuseoksen lisäainepitoisuus eroavat toisistaan.

22 artikla

Tätä direktiiviä ei sovelleta lisäaineisiin, esiseoksiin ja rehuihin, jotka vähintään asianmukaisin merkinnöin osoitetaan vietäviksi kolmansiin maihin.

23 artikla

1 Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, saattaa asian pysyvän rehukomitean, jäljempänä 'komitean`, käsiteltäväksi puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä viipymättä.

2 Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3 Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa toimenpiteistä määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan 45 äänen enemmistöllä.

4 Komissio päättää toimenpiteistä ja panee ne täytäntöön viipymättä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset. Jos toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole päättänyt toimenpiteistä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia tuli neuvostossa vireille, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä ja panee ne täytäntöön viipymättä, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

24 artikla

1 Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa komitean käsiteltäväksi puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä viipymättä.

2 Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3 Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen toteutettavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa toimenpiteistä kahden päivän kuluessa. Lausunto annetaan 45 äänen enemmistöllä.

4 Komissio päättää toimenpiteistä ja panee ne täytäntöön viipymättä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset. Jos toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen päätettävistä toimenpiteistä. Neuvosto päättää toimenpiteistä määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole päättänyt toimenpiteistä 15 päivän kuluessa siitä, kun ehdotus neuvostolle tehtiin, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä ja panee ne täytäntöön viipymättä, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

25 artikla

1 Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa päätöksen antibioottien, kokkidiostaattien ja muiden lääkeaineiden ja niistä tehtyjen valmisteiden siirtämisestä direktiiviin 81/851/ETY sekä tuleviin lääkeaineita sisältäviä rehuja koskeviin sääntöihin heti, kun yhdenmukaistamisessa on tuotteiden vapaan liikkuvuuden osalta eläinlääkinnän ja lääkeaineita sisältävien rehujen alalla saavutettu lisäaineisiin verrattavissa oleva taso."

2 Direktiivin 70/524/ETY 17 ja 18 artikla siirtyy 26 ja 27 artiklaksi.

3 Lisätään direktiiviin 70/524/ETY liite seuraavasti:

"LIITE III

Vähimmäisedellytykset, jotka 13 artiklassa tarkoitettujen lisäaineiden, esiseosten ja rehuseosten valmistajien ja välittäjien on täytettävä:

1 Valmistajalla on oltava lisäaineiden, esiseosten tai esiseoksia sisältävien rehuseosten valmistusta ja varastointia varten tarkoituksenmukaiset tilat ja tekniset laitteet.

2 Valmistajalla tai henkilökunnalla on oltava lisäaineiden, esiseosten tai rehuseosten valmistamiseen tarvittava pätevyys.

3 Valmistajalla on oltava tarkoituksenmukaiset keinot varmistaa

a) lisäaineiden tämän direktiivin säännösten mukaisuus;

b) esiseosten osalta eri lisäaineiden laatu ja pitoisuudet, lisäaineiden tasalaatuisuus ja pysyvyys esiseoksissa;

c) rehuseosten osalta lisäaineiden laatu ja pitoisuudet sekä näiden lisäaineiden tasalaatuinen sekoittuminen rehuseoksiin.

4 Esiseosten valmistukseen tarkoitetut lisäaineet ja rehuseosten valmistukseen tarkoitetut esiseokset on varastoitava siten, että ne voidaan helposti tunnistaa ja sekaantuminen muihin lisäaineisiin, esiseoksiin, lääkeaineisiin, lääkeaineita sisältäviin rehuihin tai rehuihin voidaan välttää. Ne on varastoitava sopivissa, lukittavissa ja näiden tuotteiden varastointiin tarkoitetuissa paikoissa.

5 Valmistajan tai, jos valmistaja on sijoittautunut kolmanteen maahan, hänen yhteisöön sijoittautuneen edustajansa on kirjattava seuraavat tiedot:

a) lisäaineiden osalta: laatu, lisäaineiden valmistusmäärät ja valmistuspäivä, niiden esiseosten valmistajien tai välittäjien nimet ja osoitteet, joille lisäaineet on toimitettu merkinnöin toimitetun lisäaineen laadusta ja määrästä;

b) esiseosten osalta: esiseoksen valmistajien ja toimittajien nimet, käytettyjen lisäaineiden laatu ja määrä, valmistuspäivä, niiden rehuseosten valmistajien tai välittäjien nimet ja osoitteet, joille esiseos on tarkoitettu, sekä toimitetun esiseoksen laatu ja määrä;

c) rehuseosten osalta: esiseoksen toimittajan nimi ja osoite sekä valmistajan nimi ja osoite, jos valmistaja ei ole toimittaja, esiseoksen laatu ja määrä sekä maininta siitä mihin esiseosta käytetään.

6 Jos valmistaja toimittaa lisäaineita tai esiseoksia muulle kuin esiseosten tai rehuseosten valmistajalle, tämän henkilön tai välittäjän on kirjattava 5 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt tiedot."

2 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava

- direktiivin 70/524/ETY uuden 13 artiklan 3 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan neljän vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta(7);

- muut tämän direktiivin säännösten noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta.

Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

3 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 1984.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. DESMOND

(1) EYVL N:o C 197, 18.8.1977, s. 3

(2) EYVL N:o C 63, 13.3.1978, s. 53

(3) EYVL N:o C 84, 8.4.1978, s. 4

(4) EYVL N:o L 270, 14.12.1970, s. 1

(5) EYVL N:o L 297, 15.11.1984, s. 40

(6) EYVL N:o L 317, 6.11.1981, s. 1 ja 16

(7) Tämä direktiivi on annettu tiedoksi jäsenvaltioille 3 päivänä joulukuuta 1984