31.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 29/1

(1)

Komissio vastaanotti 26 päivänä syyskuuta 2007 polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96, jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklaan perustuvan valituksen, jonka oli tehnyt European Industrial Fasteners Institute (EIFI), jäljempänä ’valituksen tekijä’, suurta osaa eli tässä tapauksessa yli 25:tä prosenttia tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien kokonaistuotannosta yhteisössä edustavien tuottajien puolesta.

(2)

Valituksessa esitetty näyttö Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, tulevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Menettely aloitettiin 9 päivänä marraskuuta 2007, jolloin menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus (2) julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(4)

Koska tiettyjä näkökohtia oli tarpeen tutkia tarkemmin, tutkimusta päätettiin jatkaa ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä Kiinasta tulevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa.

(5)

Elokuun 4 päivänä 2008 kaikille asianomaisille osapuolille toimitettiin tiedote, jossa esitettiin yksityiskohtaisesti tutkimuksen alustavat päätelmät siinä vaiheessa tutkimusta, jäljempänä ’tiedote’, ja pyydettiin osapuolia esittämään huomautuksia kyseisistä päätelmistä.

(6)

Kyseisen päivän jälkeen tutkimusta jatkettiin tarkastelemalla muun muassa yhteisön etuun liittyviä näkökohtia ja tehtyä yksityiskohtaista analyysia tuotteen määritelmästä / tuotteiden vertailukelpoisuudesta, koska useat asianomaiset osapuolet olivat riitauttaneet sen.

(7)

Menettelyn aloittamisesta ilmoitettiin virallisesti valituksen tehneille yhteisön tuottajille, muille yhteisön tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, käyttäjille, järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan hallituksen edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(8)

Useat asianomaiset osapuolet ilmaisivat näkemyksensä kirjallisesti, ja ne koskivat erityisesti vertailumaan valintaa, kiinalaisten kiinnittimien ja yhteisön tuottajien tuottamien ja myymien kiinnittimien välisiä tyyppi- ja laatueroja, valittajien asemaa ja vahinkoon ja yhteisön etuun liittyviä näkökohtia. Lisäksi mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(9)

Kaikki asianomaiset osapuolet (yhteisön tuottajat, yhteisön tuojat ja kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat), jotka olivat esittäneet huomautuksia tuotteen määritelmästä, osallistuivat kuulemismenettelyn osana järjestettävään kokoukseen, jäljempänä ’kuulemismenettelyyn liittyvä kokous’, joka järjestettiin perusasetuksen 6 artiklan 6 kohdan mukaisesti kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan johdolla 18 päivänä syyskuuta 2008.

(10)

Koska Kiinassa toimivien tunnettujen vientiä harjoittavien tuottajien sekä tunnettujen yhteisön tuottajien ja tuojien määrä on suuri, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa kaavailtiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä polkumyynnin ja vahingon määrittämiseksi.

(11)

Koska Kiinassa oli runsaasti vientiä harjoittavia tuottajia, kuten edellä todettiin, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisen otantamenettelyn käyttöä.

(12)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa tutkimuksen aloittamispäivästä ja toimittamaan perustiedot viennistään ja kotimarkkinamyynnistään sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa ja/tai myyntiä harjoittavien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta. Lisäksi kuultiin Kiinan viranomaisia.

(13)

Yhteensä 120 kiinalaista yritystä ja yritysryhmää ilmoittautui ja toimitti pyydetyt tiedot asetetussa määräajassa. Toimitetuista tiedoista ilmeni kuitenkin, että osa näistä yrityksistä ja ryhmistä ei itse tuottanut kiinnittimiä, ja osa ilmoitti etuyhteydessä olevien yritysten tuottamien kiinnittimien viennistä yhteisöön. Yrityksiä ja ryhmiä, jotka tuottivat ja veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tutkimusajanjakson aikana ja ilmaisivat halunsa kuulua otokseen, pidettiin yhteistyössä toimivina yrityksinä, ja ne otettiin huomioon otoksen valinnassa. Näitä yrityksiä oli 110 niistä yhteensä 120 yrityksestä ja ryhmästä, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamisen jälkeen.

(14)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät ilmoittautuneet edellä mainitussa määräajassa, katsottiin kieltäytyneen tekemästä yhteistyötä tutkimuksessa.

(15)

Perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti valittiin ne viejät, joiden vientimäärä yhteisöön oli suurin, jotta saatiin suurin mahdollinen edustava vientimäärä, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(16)

Tällä perusteella valittiin yhdeksän kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan tai ryhmän otos. Valittujen yritysten osuus yhteistyössä toimineiden yritysten suorittamasta tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä yhteisöön oli 61 prosenttia ja osuus Kiinasta tulevasta koko viennistä 39 prosenttia.

(17)

Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteistyössä toimiville vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan viranomaisille annettiin tilaisuus esittää otoksen valintaa koskevia huomautuksia.

(18)

Useat kiinalaiset viejät väittivät, että ne olisi pitänyt sisällyttää otokseen niiden yrityksiä koskevien erityisolosuhteiden vuoksi, muun muassa siksi, että ne valmistivat erityisiä tuotetyyppejä, joita otokseen valitut yritykset eivät väitteen mukaan tuottaneet. Viejien valmistamien rauta- ja teräskiinnittimien tyyppi ei kuitenkaan kuulunut otoksen valinnassa käytettyihin perusteisiin. Kuten edellä 15 kappaleessa todetaan, perusteena käytettiin sitä, millä viejillä yhteisöön suuntautuva vientimäärä oli suurin. Tämä vastaa perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan vaatimuksia.

(19)

Otokseen valituille yrityksille lähetettiin kyselylomake, ja kaikilta saatiin vastaus annetussa määräajassa.

(20)

Viisi yritystä, joita ei ollut valittu otokseen, toimitti vastaukset kyselylomakkeeseen pyytääkseen yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan ja 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Neljä näistä pyynnöistä hyväksyttiin. Koska viides yritys ei itse tuottanut tarkasteltavana olevaa tuotetta, sen pyyntö evättiin.

(21)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi viejä väitti, että yksilöllisesti tutkitut yritykset olisi laskettava osaksi otosta perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan soveltamiseksi. Toinen viejä väitti, että komission olisi pitänyt laajentaa alkuperäistä otosta eikä hyväksyä yksilöllistä tarkastelua koskevia pyyntöjä 17 artiklan 3 kohdan nojalla. Tässä suhteessa on todettava, että otosta pidetään edelleen riittävän edustavana. Senkin jälkeen, kun neljä otokseen valittua yritystä ei tehnyt yhteistyötä, kuten 62 kappaleessa mainitaan, jäljellä olevien otokseen valittujen yritysten osuus yhteistyössä toimineiden yritysten yhteisöön suuntautuneesta tarkasteltavana olevan tuotteen koko viennistä oli 54 prosenttia. Lisäksi pidetään objektiivisuuden ja avoimuuden vuoksi aiheellisena valita otos menettelyn alussa ja pitäytyä siinä koko menettelyn ajan, ellei ole perusteita katsoa, ettei kyseinen otos enää ole edustava. Samoilla perusteilla otantamenettelyä olisi pidettävä erillisenä menettelynä yksilöllisen tarkastelun myöntämisestä perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(22)

Koska yhteisössä oli runsaasti tuottajia, kuten edellä todettiin, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisen otantamenettelyn käyttöä.

(23)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, yhteisön tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa tutkimuksen aloittamispäivästä ja toimittamaan perustiedot tuotannostaan ja myynnistään sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa ja/tai myyntiä harjoittavien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta.

(24)

Yhteensä 46:ta yhteisön tuottajaa, jotka tuottivat tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisössä tutkimusajanjakson aikana ja ilmaisivat edellä mainitussa määräajassa halunsa kuulua otokseen, pidettiin yhteistyössä toimivina yrityksinä, ja ne otettiin huomioon otoksen valinnassa.

(25)

Näiden yhteisön tuottajien osuus arvioidusta tuotannosta yhteisössä vuonna 2006 oli yli 30 prosenttia. Näiden tuottajien katsotaan muodostavan yhteisön tuotannonalan, kuten jäljempänä 114 kappaleessa mainitaan.

(26)

Jotkin yhteisön tuojat ja myös jotkin vientiä harjoittavat tuottajat asettivat kyseenalaiseksi yhteisön tuotannonalan aseman. Tietyt asianomaiset osapuolet toimittivat menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen julkaisemisen jälkeen luettelot yhteisön tuottajista, joita ei väitteen mukaan ollut kuultu niiden tuen suhteen eikä muutoinkaan menettelyä varten. Kaikille tällaisille tuottajille lähetettiin tämän jälkeen kyselylomake. Lisäksi useat yritykset, jotka eivät olleet saaneet kyselylomaketta, ilmoittautuivat omasta aloitteestaan. Yksikään näiltä tuottajilta saatu vastaus ei kuitenkaan alentanut edellisessä johdanto-osan kappaleessa mainitun aseman tasoa. Itse asiassa monet näistä yrityksistä tukivat valitusta.

(27)

Perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti otokseen valittiin yhteisön tuotannonalan muodostavista yhteisön tuottajista ne, joiden tuotantomäärä oli suurin, jotta saatiin suurin mahdollinen edustava yhteisössä tuotetun samankaltaisen tuotteen tuotantomäärä, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(28)

Tällä perusteella valittiin seitsemän tuottajan otos. Valittujen yritysten osuus yhteisön tuotannonalan tuotannosta oli noin 70 prosenttia. Kun oli katsottu, että yksi otokseen valittu tuottaja ei toiminut yhteistyössä, kyseinen osuus laski 65 prosenttiin.

(29)

Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteistyössä toimiville yhteisön tuottajille annettiin tilaisuus esittää otoksen valintaa koskevia huomautuksia. Sellaisia huomautuksia ei esitetty, jotka olisivat antaneet aihetta otoksen muuttamiseen.

(30)

Otokseen valituille yrityksille lähetettiin kyselylomake, ja kaikilta saatiin vastaus annetussa määräajassa.

(31)

Koska yhteisössä oli runsaasti tuojia, kuten edellä todettiin, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisen otantamenettelyn käyttöä.

(32)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, yhteisön tuojia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa tutkimuksen aloittamispäivästä ja toimittamaan perustiedot tuonnistaan ja myynnistään sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa ja/tai myyntiä harjoittavien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta.

(33)

Yhteensä 45 yhteisössä toimivaa yritystä ja yritysryhmää ilmoittautui ja toimitti pyydetyt tiedot asetetussa määräajassa, ja niiden osuus kokonaistuontimäärästä yhteisössä oli lähes 29 prosenttia.

(34)

Perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti valittiin ne yhteisön tuojat, joilla oli suurin myyntimäärä, jotta saatiin suurin mahdollinen edustava määrä, joka voitiin kohtuudella tutkia. Sen vuoksi otokseen valittiin seitsemän myyntimäärältään suurinta tuojaa. Otokseen valituille yrityksille lähetettiin kyselylomake, ja kaikilta saatiin vastaus annetussa määräajassa.

(35)

Jotta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten lähetettiin niille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, tiedossa oleville viejien järjestöille sekä Kiinan viranomaisille. 106 vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua. Kaikki nämä yritykset pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siltä varalta, että tutkimuksessa todettaisiin, että ne eivät täyttäneet markkinatalouskohtelun myöntämisedellytyksiä. Kaksi muuta yritystä pyysi ainoastaan yksilöllistä kohtelua. Kaikki yhdeksän otokseen valittua yritystä pyysivät markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua.

(36)

Kyselylomakkeet lähetettiin otokseen valituille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja neljälle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jotka pyysivät yksilöllistä tarkastelua ja joille se myönnettiin, otokseen valituille yhteisön tuottajille ja tuojille sekä yhteisössä toimiville käyttäjille. Vastaukset saatiin kaikilta yhdeksältä otokseen valitulta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, neljältä vientiä harjoittavalta tuottajalta, joille oli myönnetty yksilöllinen tarkastelu, yhdeltä kiinalaiselta viejältä, jota ei ollut valittu otokseen ja joka pyysi yksilöllistä tarkastelua mutta jolta se evättiin kuten edellä 20 kappaleessa mainitaan, seitsemältä otokseen valitulta yhteisön tuottajalta, seitsemältä otokseen valitulta etuyhteydettömältä tuojalta, kolmelta käyttäjältä ja kahdelta vertailumaan (Intia) tuottajalta.

(37)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(38)

Niille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille mahdollisesti ei myönnetä markkinatalouskohtelua, on tarpeen vahvistaa normaaliarvo vertailumaata (Intia) koskevien tietojen perusteella, mistä syystä seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti tässä tarkoituksessa:

(39)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten tarkasteltiin tietoja, jotka kattoivat 1 päivän tammikuuta 2003 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(40)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat muusta kuin ruostumattomasta teräksestä valmistetut tietyt rauta- ja teräskiinnittimet eli puuruuvit (lukuun ottamatta kansiruuveja), itsekierteittävät ruuvit, muut kannalliset ruuvit ja pultit (myös niihin kuuluvine muttereineen ja aluslaattoineen, mutta lukuun ottamatta poikkileikkaukseltaan täyteisestä materiaalista sorvattuja ruuveja, varren paksuus enintään 6 mm, ja lukuun ottamatta rautatie- tai raitiotieradan rakennusosien kiinnittämiseen tarkoitettuja ruuveja ja pultteja) sekä aluslaatat, jäljempänä kaikki yhdessä ’kiinnittimet’ tai ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(41)

Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan yleensä CN-koodeihin 7318 12 90, 7318 14 91, 7318 14 99, 7318 15 59, 7318 15 69, 7318 15 81, 7318 15 89, ex 7318 15 90, ex 7318 21 00 ja ex 7318 22 00.

(42)

Kiinnittimiä käytetään liittämään mekaanisesti yhteen kaksi tai useampia elementtejä rakentamisessa, konetekniikassa jne. useilla eri teollisuusaloilla ja myös kuluttajakäytössä. Kaikkien kiinnittimien katsotaan muodostavan tässä menettelyssä yhden tuotteen niiden fyysisten ja teknisten perusominaisuuksien ja käyttötarkoitusten perusteella. Samojen kansallisten tai kansainvälisten standardien puitteissa kiinnittimien olisi täytettävä samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet muun muassa vahvuuden, toleranssin, viimeistelyn ja pinnoituksen osalta.

(43)

Tutkimuksen aikana ja erityisesti kuulemismenettelyyn liittyvässä kokouksessa useat tuojat ja Kiinassa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että jotkin alhaisen kestävyysluokan ruuvit, aluslaatat ja pultit olisi jätettävä tutkimuksessa tuotteen määritelmän ulkopuolelle sillä perusteella, että yhteisön tuotannonala ei tuota niitä eivätkä ne ole samanlaisia kuin yhteisön tuotannonalan tyypilliset tuotteet. Tässä suhteessa tutkimuksessa todettiin, että yhteisön tuotannonala tuottaa merkittävästi samoja tai samantyyppisiä kiinnittimiä. Perusasetuksessa ei myöskään edellytetä, että vietävät tuotteet olisivat identtisiä kaikissa suhteissa, jotta niitä voitaisiin pitää yhtenä tuotteena tutkimuksen tarkoituksia varten. Nämä väitteet oli näin ollen hylättävä.

(44)

Erityisesti yksi yhteisön jakelija väitti, että puuruuvit olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle, koska väitteen mukaan i) yhteisön tuotannonala ei valmistanut niitä suuria määriä ja ii) ne yhteisön tuottajat, jotka ovat erikoistuneet puuruuveihin, eivät tukeneet menettelyä. Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että puuruuvien tuotanto on merkittävää yhteisön tuottajien keskuudessa, mukaan luettuna jotkin niistä tuottajista, jotka tukevat menettelyä. Lisäksi muistutetaan, että perusasetuksessa säädettyä tuen vähimmäistasoa ei vaadita jokaista tuotetyyppiä kohti ja että tämä ei voi olla perusteena määritettäessä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen alaa. Edellä esitetyt väitteet oli näin ollen hylättävä.

(45)

Toinen yhteisön jakelija väitti, että tee-se-itse-markkinasegmentille tarkoitetut kiinnittimet olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle, koska väitteen mukaan ne eivät olleet korvattavissa yhteisön tuotannonalan tuottamilla kiinnittimillä ja koska ne kuuluvat tuotteena erilliseen ”toimialaan”. Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kyseinen jakelija pyysi ja sai ylimääräisen kuulemistilaisuuden, jonka aikana se toisti väitteensä siitä, että tee-se-itse-kiinnittimet voidaan selvästi erottaa muista tuotteista eikä niillä ole merkitystä yhteisön tuotannolle. Ensinnäkin on huomattava, että tee-se-itse-kiinnittimet eivät eroa olennaisesti muista ammattimaisempaan käyttöön tarkoitetuista kiinnittimistä, ja tee-se-itse-käyttöön ja ammattimaiseen ja teolliseen käyttöön tarkoitetut kiinnittimet ovat jossain määrin päällekkäisiä luokkia. Sama jakelija kuvasi joitain niin kutsuttujen tee-se-itse-kiinnittimien tyypillisiä ominaisuuksia, kuten pakkauksen, kestävyyden, merkinnät ja pinnoituksen, ja väitti, että tällä perusteella tee-se-itse-markkinasegmentille tarkoitetut kiinnittimet voitaisiin erottaa muille segmenteille tarkoitetuista kiinnittimistä. Katsottiin kuitenkin, että kyseiset ominaisuudet eivät olleet riittäviä tekemään selvää eroa tee-se-itse-markkinasegmentille tarkoitettujen ja muiden kiinnitintyyppien välillä. Tutkimuksen aikana ja erityisesti kuulemismenettelyyn liittyvässä kokouksessa yhteisön tuotannonalan edustajat myös esittivät esimerkkejä yhteisön yrityksistä, jotka tuottavat ruuveja ja vakiokiinnittimiä, joihin niin kutsutut tee-se-itse-kiinnittimet olisi katsottava kuuluviksi. On myös varmistettu, että muilla yhteisön tuottajilla on tekninen valmius tuottaa kyseisiä kiinnittimiä, jos markkinaolosuhteet antavat siihen mahdollisuuden. Tämän jakelijan väitteet oli näin ollen hylättävä.

(46)

Ankkureita tuottava yhteisön tuottaja toi Kiinasta ruuvinauloja, joita käytetään ankkurien tuotannossa, ja väitti, että sen parhaan tietämyksen mukaan yhteisössä ei ole kyseisten ruuvinaulojen tuotantokapasiteettia. Lisäksi se väitti, että ruuvinauloja ei pitäisi sisällyttää tuotteen määritelmään, koska niitä ei voida käyttää normaaleina ruuveina. Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että ruuvinauloilla on samat fyysiset perusominaisuudet kuin muilla kiinnittimillä ja että yhteisön tuotannonala tuottaa myös niitä. Kyseinen yritys ei ole kiistänyt näitä päätelmiä. Näin ollen ei ollut perusteita jättää näitä tuotteita tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(47)

Kaksi yhteisön tuottajaa väitti, että kannattomat kiinnittimet ja ”naispuoliset” kiinnittimet olisi sisällytettävä tutkimuksen alaan sillä perusteella, että niillä on samat fyysiset ominaisuudet kuin tarkasteltavana olevalla tuotteella ja että Kiinasta peräisin oleva tuonti aiheuttaa vahinkoa myös niille. Tältä osin on todettava, että kyseiset tuotteet eivät sisältyneet 1 kappaleessa mainitun valituksen alaan, ja siitä johtuen tutkimusasiakirjoissa ei ole tietoa näistä tuotteista. Sen vuoksi ei ole mahdollista hyväksyä tässä vaiheessa kyseisenlaisia muutoksia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään.

(48)

Useat osapuolet väittivät, että Kiinassa yhteisöön suuntautuvaan vientiin valmistetut kiinnittimet eivät olleet verrattavissa yhteisön tuotannonalan valmistamiin kiinnittimiin ja että viimeksi mainittuja käytetään sovelluksissa, jotka eroavat Kiinassa tuotetuista kiinnittimistä, eivätkä ne siten kilpaile suoranaisesti niiden kanssa. Ne väittivät erityisesti, että valtaosa Kiinassa tuotetuista kiinnittimistä i) on vakiotuotteita (pääasiassa kestävyysluokkaa 4,8–8,8), joilla ei ole erityisominaisuuksia raaka-aineen, kestävyyden, pinnoituksen tai sertifiointiin/turvallisuuteen liittyvien näkökohtien suhteen; ii) on tarkoitettu vähemmän vaativiin sovelluksiin (ei-ammattimaiseen käyttöön ja yleiseen jakeluun) eikä huipputeknologiasovelluksiin; ja iii) ei täytä erityisten loppukäyttäjien kuten autoteollisuuden, kemianteollisuuden tai ilmailu- ja avaruusteollisuuden tiukkoja vaatimuksia. Kyseiset väitteet esitettiin useissa kirjallisissa kannanotoissa ja kuulemismenettelyyn liittyvässä kokouksessa. Ne esitettiin myös Kiinan viranomaisilta saadussa kirjallisessa kannanotossa.

(49)

Jotkin tuojat ja niiden järjestöt väittivät myös kuulemismenettelyyn liittyvässä kokouksessa, että Kiinassa valmistettuja kiinnittimiä myytiin jatkuvasti alemmilla hintatasoilla verrattuna yhteisön tuotannonalan valmistamiin kiinnittimiin ja että tämä osoitti, että kiinalaiset ja yhteisössä tuotetut kiinnittimet oli tarkoitettu erilaisiin sovelluksiin. Ne huomauttivat niin ikään väitteensä tueksi, että yhteisön tuotannonala oli kyennyt kasvattamaan myyntimääräänsä ja keskimääräistä yksikkömyyntihintaa, vaikka tuonti Kiinasta oli lisääntynyt merkittävästi samalla jaksolla.

(50)

Tässä suhteessa muistutetaan, että kuulemismenettelyyn liittyvässä kokouksessa kaikki osapuolet tunnustivat, että kiinnitinteollisuudessa tehdään merkittävä ero vakiokiinnittimien ja niin sanottujen ”erikoiskiinnittimien” välillä. Vakiokiinnittimet kuvataan yksityiskohtaisesti teollisuuden käyttämissä standardeissa, joita ovat esimerkiksi Saksan standardointilaitoksen (Deutsches Institut für Normung, jäljempänä ’DIN’) standardit. Näillä standardeilla varmistetaan, että eri toimittajien eri maissa valmistamat tuotteet ovat käyttäjän näkökulmasta keskenään vaihdettavissa. Erikoiskiinnittimet sen sijaan vastaavat tietyn käyttäjän suunnitelmaa ja/tai vaatimuksia. On myös yleisesti tunnustettu, että erikoiskiinnittimiä käytetään yleensä vaativammissa sovelluksissa kuten autoteollisuudessa, kemianteollisuudessa ja muilla teollisuudenaloilla, ja ne ovat keskimäärin huomattavasti kalliimpia tuottaa ja myydä kuin vakiokiinnittimet.

(51)

Vaikka ero vakio- ja erikoiskiinnittimien välillä ei alun perin ollut osa tutkimuksessa käytettyä tuotetyypin luokittelua (tuotteen valvontakoodit tai ”PCN”-koodit), kuulemismenettelyyn liittyvän kokouksen jälkeen päätettiin, että se olisi lisättävä tuotteen ominaisuuksiin, jotka otetaan huomioon polkumyynti- ja vahinkomarginaalin laskennassa. Koska valtaosa tutkittujen yritysten suorittamasta tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä oli vakiotuotteita, tämä tarkoittaa, että useimmissa tapauksissa vertailu on tehty Kiinassa, vertailumaassa ja yhteisössä tuotettujen vakiotuotteiden välillä.

(52)

Edellä 48 kappaleessa mainittuun Kiinan viranomaisten kannanottoon sisältyi analyysiraportti, jossa esitetään yksityiskohtaisesti väitetyt laatuerot yhteisössä ja Kiinassa valmistettujen tietyn standardin (DIN 933 -standardia käytetään esimerkkinä) mukaisten kiinnittimien välillä. Kyseisessä analyysissä otettiin huomioon eroavuudet geometrian, kovuuden ja kemiallisen koostumuksen suhteen. Väitettiin, että vaikka molemmat testatut tuotteet olivat DIN-standardin mukaisia, yhteisössä tuotetut tuotteet olivat tasalaatuisempia eli niissä oli vähemmän vaihtelua kaikkien analysoitujen parametrien suhteen kuin Kiinassa tuotetuissa kiinnittimissä. Tällä perusteella Kiinan viranomaiset esittivät päätelmänä, että yhteisössä tuotettua tuotetta ei voitu sen korkeamman laadun vuoksi verrata Kiinassa tuotettuun tuotteeseen. Tässä suhteessa on huomattava, että DIN-standardin ja muiden laajalti hyväksyttyjen standardien tarkoituksena on varmistaa, että tuote täyttää tietyt olennaiset käyttäjän vaatimukset. Mahdollisen jäännösvaihtelun on oltava sellaisissa rajoissa, että se ei vaikuta huomattavasti kiinnittimen laatuun ja toimintaan. Sen vuoksi DIN 933 -pulttina markkinoidun kiinnittimen on oltava olennaisilta osiltaan vertailukelpoinen sellaisen toisen kiinnittimen kanssa, jota markkinoidaan saman standardin mukaisena. Mahdolliset havaittavat laatuerot, joita käyttäjän näkökulmasta voi esiintyä, voidaan hoitaa fyysisiä eroja säätämällä (ks. 103 kappale), mutta ne eivät tarkoita, että kyseiset kaksi tuotetta eivät olisi vertailukelpoisia.

(53)

Samassa kannanotossa väitettiin myös, että yhteisön tuotannonalan valmistamille kiinnittimille on etua paremmasta pinnoitustekniikasta, jota Kiinassa toimivilla valmistajilla ei ole käytettävissään, ja että sen vuoksi kyseisiä tuotteita ei voida pitää samanlaisina. Erot pinnoitustyypeissä on kuitenkin otettu huomioon tutkimuksessa käytetyissä PCN-koodeissa, eivätkä ne tarkoita, että yhteisön tuotannonalan valmistamat kiinnittimet eivät olisi samanlaisia Kiinassa valmistettujen kiinnittimien kanssa siten kuin perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetaan. Kyseisessä artiklassa vaaditaan nimittäin ainoastaan, että samankaltainen tuote muistuttaa ominaispiirteiltään tarkasteltavana olevaa tuotetta. Tätä väitettä ei näin ollen voitu hyväksyä.

(54)

Yhteenvetona voidaan todeta, että mitä tulee väitettyihin fyysisten ja teknisten ominaisuuksien eroihin, tutkimus osoitti, että huolimatta markkinoilla olevien tuotetyyppien laajasta valikoimasta monia Kiinassa yhteisöön vietäväksi valmistetuista tuotetyypeistä ja yhteisön tuotannonalan valmistamista tuotetyypeistä markkinoitiin suurelta osin samojen teollisuuden standardien mukaisina. Lisäksi tässä tutkimuksessa hintavertailut tehtiin lähes yksinomaan vakiotyyppisten kiinnittimien välillä. Tässä suhteessa muistutetaan, että samojen standardien mukaisesti valmistettujen ja luokiteltujen kiinnittimien on periaatteessa täytettävä kaikki vaatimukset, jotka koskevat käytetyn raaka-aineen mekaanisia ominaisuuksia, muotoa, toleranssia jne. Vaikka tunnustetaankin, ettei kaikentyyppisiä kiinnittimiä voida käyttää kaikissa sovelluksissa ja että tämä koskee erityisesti erikoiskiinnittimiä ja vaativia sovelluksia, todettiin, että saman standardin puitteissa kaikentyyppisten kiinnittimien todettiin olevan keskenään vaihdettavissa useimpien muiden sovellusten kohdalla. Lisäksi siitä huolimatta, että Kiinassa havaittiin alhaisempia hintoja, Euroopan rauta- ja terästeollisuuden järjestö (European Association of the Iron and Steel Industry, jäljempänä ’Eurofer’) vahvisti, että Kiinassa tuotetun teräksen ja yhteisössä tuotetun teräksen välillä ei ole suurta laatueroa, kun teräs vastaa standardoitua laatuluokkaa. Tämän tuloksena päätelmänä on, että raaka-aineen laatuerot eivät vaikuta Kiinasta vietyjen sekä yhteisössä tuotettujen ja myytyjen kiinnittimien vertailukelpoisuuteen.

(55)

Mitä tulee erilaisiin hintatasoihin, on katsottava, että tuotteiden väliset hintaerot eivät itsessään oikeuta tekemään päätelmää, jonka mukaan tiettyä tuotetyyppiä olisi pidettävä eri tuotteena. Koska on todettu, että saman standardin piiriin kuuluvilla kaikentyyppisillä kiinnittimillä on samanlaiset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset, edellä kuvattu väite oli hylättävä.

(56)

Lisäksi useat tuojat ja vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että vertailumaassa (Intia) tuotetut kiinnittimet ovat pääasiassa arvoltaan korkeita tuotetyyppejä, jotka on tarkoitettu autoteollisuuteen ja vastaaviin sovelluksiin, eivätkä ne sen vuoksi ole samanlaisia kuin kiinalaisten tuottajien yhteisöön viemät kiinnittimet. Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että sekä erikois- että vakiotuotteita tuotetaan ja myydään myös Intiassa. Kuten edellä on selitetty, kyseisillä kiinnittimillä on todettu olevan samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet kuin Kiinasta viedyillä tuotteilla.

(57)

Sen vuoksi päätelmänä on, että yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamat ja myymät kiinnittimet, Kiinassa kotimarkkinoilla tuotetut ja myydyt kiinnittimet ja Intiassa (joka oli vertailumaa) kotimarkkinoilla tuotetut ja myydyt kiinnittimet sekä Kiinassa tuotetut ja yhteisöön myydyt kiinnittimet ovat samanlaisia perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisessa merkityksessä.

(58)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo määritetään kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(59)

Markkinatalouskohtelun edellytykset ovat lyhyesti seuraavat:

(60)

Kuten 35 kappaleessa mainitaan, 106 vientiä harjoittavaa tuottajaa, mukaan luettuina kaikki yhdeksän otokseen valittua yritystä, pyysi markkinatalouskohtelua.

(61)

Komissio tarkasti kaikki näiden yhdeksän otokseen valitun yrityksen ja ryhmän markkinatalouskohtelua koskevissa pyynnöissä esitetyt tiedot niiden toimitiloihin tehdyillä tarkastuskäynneillä.

(62)

Yhdeksästä markkinatalouskohtelua varten tarkastetusta yrityksestä ja ryhmästä neljän katsottiin toimittaneen vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Asianomaisille neljälle yritykselle ja ryhmälle ilmoitettiin asiasta, ja niille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Yhdeltäkään näistä neljästä yrityksestä ei kuitenkaan saatu mitään uutta näyttöä tai tietoa, joka estäisi soveltamasta perusasetuksen 18 artiklaa näihin yrityksiin. Koska näihin neljään yritykseen sovelletaan mainittua artiklaa, markkinatalouskohtelun edellytysten tarkastelua ei tehty.

(63)

Kaikilta viideltä jäljellä olevalta otokseen valitulta yritykseltä ja ryhmältä evättiin markkinatalouskohtelu sillä perusteella, että huomattavimman tuotantopanoksen eli teräsvalssilangan kustannukset eivät heijastaneet merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla, kuten perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa edellytetään. Todettiin, että Kiinan markkinoilla veloitetut teräsvalssilangan ja joissain tapauksissa vedetyn teräslangan hinnat olivat merkittävästi alhaisemmat kuin muilla markkinoilla kuten Euroopassa, Intiassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa (3). Koska Kiinan on tuotava pääosa rautamalmistaan kansainvälisillä markkinahinnoilla, on selvää, että se ei hyödy mistään luontaisesta suhteellisesta edusta, joka selittäisi nämä epänormaalin alhaiset teräsvalssilangan hinnat Kiinan kotimarkkinoilla. Samanaikaisesti useissa tutkimuksissa (4) ja jopa joidenkin suurten teräsvalssilangan tuottajien (jotka toimittavat raaka-ainetta kiinnittimien tuottajille vaikkakin useimmiten kauppiaiden välityksellä) vuosikertomuksissa (5) mainitaan merkittävä valtion puuttuminen toimintaan tällä alalla. Esimerkiksi edellä tarkoitettujen tuottajien tarkastettujen tilinpäätösasiakirjojen mukaan molemmat niistä saivat huomattavia valtion tukia vuosina 2006 ja 2007. Lisäksi erilaisten verohelpotusten ja avustusten johdosta toinen edellä mainituista yrityksistä maksoi vain noin 4,5 prosenttia veroa 2,8 miljardin CNY:n voitostaan vuonna 2007 tavanomaisen yhteisöveron sijasta, joka oli 33 prosenttia. Yhdessä edellä mainituista raporteista (”Money for Metal”) esitetään tiivistetysti erilaiset valtion tukien tyypit ja määrät, joita suuret kiinalaiset teräksentuottajat saivat viime vuosikymmenen aikana. Samassa raportissa luetellaan yli 393 miljardin CNY:n tuet, jotka myönnettiin kiinalaisille teräksentuottajille, ja esitetään päätelmänä, että tämä on kasvattanut keinotekoisesti Kiinan teräksentuotantokapasiteettia ja -tuotantoa sen kansainvälisten kilpailijoiden kustannuksella.

(64)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitetyistä päätelmistä.

(65)

Useat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että päätös evätä markkinatalouskohtelu kaikilta otokseen valituilta yrityksiltä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan nojalla vääristyneiden raaka-ainekustannusten perusteella oli väärintulkinta kyseisestä artiklasta, jota niiden väitteen mukaan olisi tulkittava siten, että sitä sovelletaan yrityksiin yksittäin eikä koko sektoriin yleisesti. Lisäksi jotkin yritykset väittivät, että kyseisessä artiklassa mainitut markkina-arvot olisi tulkittava markkina-arvoiksi Kiinassa eikä kansainvälisiksi markkina-arvoiksi.

(66)

Vastauksena näihin väitteisiin huomautetaan, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa edellytetään muun muassa, että huomattavien tuotantopanosten kustannukset heijastavat merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla. Kiinnittimien pääasiallisen tuotantopanoksen eli teräsvalssilangan osuus valmistuskustannuksista on noin 50 prosenttia. Tutkimuksen aikana saatujen ja tarkastettujen tietojen sekä riippumattomista markkinalähteistä, kuten ”Steel Bulletin Board”, saatujen tietojen perusteella on kiistatonta, että teräsvalssilangan hinnat Kiinan kotimarkkinoilla ovat merkittävästi alhaisempia kuin hinnat muilla markkinoilla. Koska Kiina ei hyödy mistään luontaisesta suhteellisesta edusta rautamalmin suhteen, jota se tuo kansainvälisillä markkinahinnoilla, katsotaan, ettei ole mitään perustetta epänormaalin alhaisille teräsvalssilangan hinnoille, jotka eivät merkittävässä määrin heijasta sen arvoa markkinoilla. Tämä päätelmä koskee yhtä lailla sekä koko sektoria että kaikkia otokseen valittuja tutkittuja yrityksiä yksittäin. Sen vuoksi 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen edellytyksen ei katsota täyttyvän.

(67)

Kun on kyse ”markkina-arvon” tulkinnasta, ”markkina-arvo” on ymmärrettävä vääristymättömäksi markkinahinnaksi. Kuten edellä on mainittu, tältä osin on useita lähteitä ja tutkimuksia, jotka osoittavat valtion puuttumista toimintaan Kiinan terässektorilla. Lisäksi, kuten edellä on mainittu, jotkin suurimmista kiinalaisista teräsvalssilangan tuottajista saivat monentyyppisiä tukia vuosina 2006 ja 2007, mistä ovat todisteena niiden tarkastetut tilinpäätösasiakirjat. On myös syytä pitää mielessä, että vientiä harjoittavien tuottajien tehtävänä on osoittaa, että ne toimivat markkinatalousolosuhteissa ja että niiden huomattavien tuotantopanosten kustannukset heijastavat merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla. Tätä ei ole osoitettu tässä tapauksessa.

(68)

Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat ovat myös väittäneet, että vaikka raaka-aineiden hinnoissa olikin ero Kiinan kotimarkkinoiden ja muiden kansainvälisten markkinoiden välillä, kyseinen ero voitiin selittää laatueroilla. On kuitenkin selvää, että vaikka joitain laatueroja olisikin, ne eivät voisi selittää valtavaa hintaeroa, joka todettiin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien sekä yhteisön ja Intian tuottajien käyttämän saman laatuluokan teräksen kohdalla. Lisäksi ero kiinalaisten teräsvalssilangan hintojen ja muiden markkinoiden hintojen välillä, sellaisena kuin se ilmenee julkaistuista lähteistä, kun viitataan samantyyppiseen valssilankaan, on erittäin merkittävä; Steel Bulletin Boardin julkaisemien tietojen mukaan teräsvalssilangan kiinalaiset kotimarkkinahinnat olivat 300–350 euroa/tonni tutkimusajanjaksolla, kun taas saman laadun hinnat Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Japanissa olivat 400–500 euroa/tonni. Tutkimuksen aikana saadut ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien toimitiloissa tarkastetut tiedot ovat johdonmukaisia edellä mainittujen julkaistujen tietojen kanssa. Sen vuoksi katsotaan edelleen, että vaikka laatueroja olisikin, ne eivät voisi selittää raaka-aineiden hintojen valtavaa eroa Kiinan kotimarkkinoiden ja muiden kansainvälisten markkinoiden välillä.

(69)

Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat väittivät myös, että mahdollisia raaka-ainehintojen vääristymiä olisi käsiteltävä oikaisemalla normaaliarvoa polkumyyntilaskelmassa ennemmin kuin epäämällä markkinatalouskohtelu. Tässä tapauksessa on kuitenkin selvää – ottaen huomioon teräsvalssilangan suuri osuus kokonaiskustannuksista – että 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan, jossa edellytetään muun muassa, että huomattavien tuotantopanosten kustannukset heijastavat merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla, vaatimukset eivät täyty. Tästä johtuen polkumyyntilaskelman oikaiseminen tuotantopanosten vääristyneiden kustannusten huomioon ottamiseksi tekisi 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan suurelta osin merkityksettömäksi.

(70)

Yksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä kiisti päätelmän, jonka mukaan markkinatalouskohtelu olisi evättävä myös siksi, että todettiin, että Kiinan valtio oli (47,18 prosentin omistusosuudella) asemassa, jossa se voi joko vaikuttaa voimakkaasti yritystä koskeviin päätöksiin tai estää ne, ja ryhmä toimitti näyttöä tästä asiasta. Se väitti erityisesti, että toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtajat tekivät hintoja, kustannuksia ja tuotantopanoksia koskevat päätökset, ja nämä henkilöt nimitti hallitus eivätkä osakkeenomistajat. Sen vuoksi se väitti, että se seikka, että yhtiökokous teki tietyt päätökset kahden kolmasosan enemmistöllä, oli merkityksetön, koska mitkään kyseisistä päätöksistä eivät koskeneet hintoihin, kustannuksiin ja tuotantopanoksiin liittyviä liiketoimintapäätöksiä.

(71)

Katsotaan, että se seikka, että määräysvaltaa käyttävän osakkeenomistajan nimittämä hallitus pysyi muuttumattomana yksityistämisprosessin aikana, aiheuttaa epäilyksiä hallituksen jäsenten riippumattomuudesta valtioon nähden. On myös huomionarvoista, että hallituksen kokoonpano ei heijastanut omistusosuuksien suhteita ryhmässä yksityistämisen jälkeen. Sen vuoksi ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että valtio vaikutti välillisesti liiketoimintapäätöksiin, eikä yritys kyennyt toimittamaan näyttöä päinvastaisesta.

(72)

Sen vuoksi alkuperäinen päätelmä, jonka mukaan markkinatalouskohtelu olisi evättävä tältä ryhmältä, pätee edelleen.

(73)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja, jolta evättiin markkinatalouskohtelu, kiisti komission päätelmät, jotka koskevat sen tilinpäätöksen laadintaperiaatteita ja aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia vääristymiä, ja esitti väitteitä, joiden mukaan näiden tulosten perusteella niiltä ei saisi evätä markkinatalouskohtelua. Nämä päätelmät on tarkasteltu yksityiskohtaisesti. Tilinpäätöksen laadintaperiaatteiden osalta on edelleen kiistatonta, että yritys ei noudattanut kansainvälisiä eikä kiinalaisia tilinpäätösstandardeja käyttöomaisuuden poiston suhteen. Aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvien merkittävien vääristymien osalta, jotka liittyivät ennen tutkimusajanjaksoa tapahtuneeseen yrityksen yksityistämiseen, yritys ei toimittanut mitään uutta näyttöä, joka olisi antanut komissiolle aiheen muuttaa päätelmiään yksityistämisprosessin suhteen.

(74)

Sen vuoksi alkuperäinen päätelmä, jonka mukaan markkinatalouskohtelu olisi evättävä tältä yritykseltä, pätee edelleen myös näillä kahdella muulla perusteella.

(75)

Kolmas vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se seikka, että pääosa sen pääomasta oli ammattiliiton määräysvallassa, ei tarkoittanut, ettei ensimmäinen markkinatalouskohtelun edellytys täyttyisi. Yritys ei kuitenkaan kyennyt osoittamaan, että osakkeenomistajat voivat käyttää valtaa yrityksessä vapaasti ja omistamansa osakemäärän mukaisesti, niin kuin markkinatalousolosuhteissa tapahtuu. Sen vuoksi valtion puuttumista yrityksen toimintaan ei voida sulkea pois. Sama yritys kiisti havainnon, jonka mukaan se oli saanut rahoitustukea valtiolta erityisen edullisilla ehdoilla, koska sen veloista valtiolle perittiin tiettyä korkoa, joka oli lähellä vallitsevia markkinakorkoja. Sovittu korko oli kuitenkin markkinatasoa alhaisempi, ja velkoja valtiolle ei myöskään ollut hoidettu sovittujen aikataulujen mukaisesti. Tämä yritys väitti myös, että ainoastaan kiinalaisia tilinpäätösstandardeja olisi käytettävä edellytyksenä markkinatalouskohtelun myöntämiselle.

(76)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vaaditaan kuitenkin, että yritysten kirjanpito tarkastetaan kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti, kuten edellä on mainittu. Lisäksi todettiin, että tämän yrityksen kirjanpitokäytännöt eivät olleet kiinalaisten kirjanpitosäännösten mukaisia. Nämä väitteet oli näin ollen hylättävä.

(77)

Kuten edellä mainitaan, neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa, joita ei valittu otokseen, pyysi yksilöllistä tarkastelua ja sai sen perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(78)

Yksi tuottajaryhmä toimitti harhaanjohtavaa tietoa, ja sen vuoksi sovellettiin perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan säännöksiä. Markkinatalouskohtelu evättiin kahdelta jäljellä olevista kolmesta yrityksestä samoilla perusteilla kuin edellä kuvattiin otokseen valittujen yritysten osalta, eli ne eivät täyttäneet perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyä markkinatalouskohtelun ensimmäistä edellytystä, koska niiden pääasiallisen tuotantopanoksen eli teräslangan kustannukset eivät heijastaneet merkittävässä määrin kansainvälisiä markkina-arvoja. Neljännen yrityksen kohdalla markkinatalouskohtelu evättiin, koska kyseinen yritys ei täyttänyt markkinatalouskohtelun toista ja kolmatta edellytystä.

(79)

Yksi yrityksistä, joille myönnettiin yksilöllinen tarkastelu, kiisti komission päätelmän, jonka mukaan siltä olisi evättävä markkinatalouskohtelu, koska se ei täyttänyt markkinatalouskohtelun ensimmäistä edellytystä, ja väitti, että teräslanka ei ollut pääsiallinen tuotantopanos sen tuotantoprosessissa ja että osa siitä oli hankittu muista lähteistä kuin kiinalaisista terästehtaista. Kyseisen yrityksen kustannuksia paisuttivat kuitenkin tutkimusajanjaksolla perustamiskustannukset, mikä sai teräslangan osuuden kokonaiskustannuksista näyttämään vähemmän merkittävältä kuin se olisi ollut normaaliolosuhteissa. Mitä tulee kiinalaisista terästehtaista hankitun teräslangan osuuteen, se muodosti pääosan tutkimusajanjaksolla ostetusta teräslangasta. Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(80)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan nojalla vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti, että niiden vientihinnoista ja -määristä sekä myyntiehdoista päätetään vapaasti, että valuuttojen muuntaminen suoritetaan markkinahintaan ja että valtio ei puutu yrityksen toimintaan niin, että se mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos viejille vahvistetaan erilaiset tullit.

(81)

Kaikki viisi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa, joilta evättiin markkinatalouskohtelu, pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Saatavilla olevien tietojen perusteella todettiin aluksi, että neljä näistä yrityksistä täytti kaikki yksilöllisen kohtelun myöntämisedellytykset perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(82)

Kuten asianomaisille osapuolille ilmoitettiin tiedotteessa, jossa esitettiin tutkimuksen alustavat päätelmät, aluksi oli tarkoituksena olla myöntämättä yksilöllistä kohtelua viidennelle yritykselle sillä perusteella, että se ei voinut osoittaa, että ulkomaiset osakkeenomistajat voivat vapaasti kotiuttaa pääomia ja voittoja, kuten perusasetuksessa edellytetään. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yritys kuitenkin toimitti lisäselvityksiä, jotka vahvistettiin ulkomaisen osakkeenomistajan edustajan kuulemistilaisuudessa. Sen vuoksi hyväksytään, että pääomien ja voittojen kotiuttamiselle ei ollut rajoituksia, ja yritykselle voidaan näin ollen myöntää yksilöllinen kohtelu.

(83)

Yksilöllinen kohtelu päätettiin näin ollen myöntää yhdeksästä otokseen valitusta Kiinassa toimivasta vientiä harjoittavasta tuottajasta seuraaville:

(84)

Kaikki kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa, joilta evättiin markkinatalouskohtelu, pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Saatavilla olevien tietojen perusteella todettiin, että ne täyttivät kaikki yksilöllisen kohtelun myöntämisedellytykset perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(85)

Yksilöllinen kohtelu päätettiin näin ollen myöntää seuraaville kolmelle Kiinassa toimivalle vientiä harjoittavalle tuottajalle:

(86)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaassa käytettävien hintojen tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(87)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa ilmoitettiin aikeesta käyttää vertailumaana Intiaa määritettäessä normaaliarvoa Kiinan osalta ja pyydettiin asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(88)

Useat yhteisön tuojat ja Kiinassa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat vastustivat Intian valintaa väittäen, että sen tuotevalikoima ei ollut vertailukelpoinen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotevalikoiman kanssa. Useimmat kyseisistä osapuolista ehdottivat Taiwanin käyttämistä sen sijasta.

(89)

Komissio selvitti tunnettujen kiinnitintuottajien halukkuutta yhteistyöhön aktiivisesti koko maailmassa, Taiwan mukaan luettuna. Yksikään taiwanilaisista tuottajista ei kuitenkaan ollut halukas yhteistyöhön. Myöskään mitkään muut kolmansien maiden tuottajat eivät tarjoutuneet tekemään yhteistyötä menettelyssä. Sitä vastoin kaksi intialaista tuottajaa suostui tekemään yhteistyötä vastaamalla kyselylomakkeeseen, joka oli tarkoitettu vertailumaan tuottajille. Näiden kahden yrityksen kyselylomakevastauksissa esitetyt tiedot tarkastettiin niiden toimitiloissa. Kuitenkin vain toinen näistä yrityksistä toimitti riittävän yksityiskohtaiset tiedot käytettäviksi normaaliarvon määrittämisen perustana.

(90)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat tuojat ja viejät kyseenalaistivat sen, oliko soveliasta käyttää viimeksi mainitulta intialaiselta tuottajalta saatuja tietoja, sillä perusteella, että i) tämän tuottajan Intian kotimarkkinoilla tuottama ja myymä määrä ei väitetysti olisi edustava Kiinasta yhteisöön viedyn määrän suhteen ja ii) tällä intialaisella tuottajalla on väitetysti kaupalliset yhteydet yhden yhteisön tuottajan kanssa, joka tukee valitusta. Tässä suhteessa on huomattava, että i) intialaisen tuottajan myyntimäärää pidettiin riittävän edustavana, jotta luotettavien normaaliarvojen määrittäminen oli mahdollista, ja ii) se seikka, että vertailumaan tuottajalla on yhteyksiä valitusta tukevaan yhteisön tuottajaan, ei tee kyseisen vertailumaan valinnasta perusteetonta. Lisäksi todettiin, että kyseiset yhteydet oli luotu tutkimusajanjakson jälkeen. Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska muut kolmansien maiden tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, Intian valintaa vertailumaaksi pidettiin perusteltuna.

(91)

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan huomioon Intian markkinoiden kilpailuolosuhteet ja avoimuus ja se seikka, että yhteistyössä toiminut intialainen tuottaja myi tuotetyyppejä, jotka olivat vertailukelpoisia Kiinassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien viemien tuotetyyppien kanssa, päätelmänä oli, että Intia oli soveltuva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa, siten kuin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitetaan.

(92)

Normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaassa toimivalta tuottajalta saatujen ja tarkastettujen tietojen perusteella, kuten jäljempänä esitetään.

(93)

Tutkittiin, voitiinko tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tyypin myynnin, joka oli Intian kotimarkkinoilla määrältään edustavaa, katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin kunkin tuotetyypin kannattavan myynnin osuus myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjaksolla.

(94)

Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tuotetyypin kokonaismyynnistä ja kun kyseisen tuotetyypin painotettu keskimääräinen hinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin määrittämällä kyseisen tuotetyypin kaiken tutkimusajanjaksolla tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(95)

Jos tuotetyypin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotetyypin painotettu keskihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan tuon kyseisen tuotetyypin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo.

(96)

Tuotetyypistä riippuen normaaliarvo määritettiin vertailumaan kotimarkkinoilla tapahtuneen kaiken myynnin hintojen painotetun keskiarvon tai pelkästään kannattavan myynnin hintojen painotetun keskiarvon perusteella, ja tämä perustui kyseisen maan yhden tuottajan tarkastettuihin tietoihin.

(97)

Yksi niistä yrityksistä, joille myönnettiin yksilöllinen tarkastelu, ja jotkin tuojat väittivät, että normaaliarvo, joka on saatu yhdeltä ainoalta intialaiselta tuottajalta, joka väitteen mukaan ei tuota samantyyppisiä kiinnittimiä kuin kyseinen yritys, ei ollut paras perusta asianmukaiselle vertailulle. Sen vuoksi se ehdotti, että kuten perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa säädetään, normaaliarvo olisi laskettava millä tahansa muulla hyväksyttävällä perusteella, eli tässä tapauksessa perusteena olisivat viejien omat luvut oikaistuina raaka-ainekustannusten väitettyjen vääristymien suhteen.

(98)

Edellä mainittu väite hylättiin, koska todettiin, että niin kuin 91 kappaleessa mainitaan, intialainen tuottaja myi myös sentyyppisiä kiinnittimiä, jotka olivat vertailukelpoisia Kiinassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien viemien kiinnittimien kanssa. Lisäksi, kuten jäljempänä 103 kappaleessa selvitetään, normaaliarvoon tehtiin asianmukaiset oikaisut, jotka vaikuttivat hintojen vertailukelpoisuuteen.

(99)

Kaikissa niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(100)

Kahden vientiä harjoittavan tuottajan koko vientimyynti yhteisöön tai osa siitä tapahtui yhteisössä sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten välityksellä, ja tuotteet jälleenmyytiin sitten etuyhteydettömille yrityksille yhteisössä. Näissä tapauksissa vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle, ja sitä oikaistiin asianmukaisesti kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneiden kustannusten sekä voiton huomioon ottamiseksi. Voittomarginaali määritettiin yhteistyössä toimivilta etuyhteydettömiltä tuojilta saatujen tietojen perusteella.

(101)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(102)

Hintavertailu Kiinasta vietyjen kiinnittimien ja intialaisen yhteistyössä toimineen tuottajan Intian markkinoilla myymien kiinnittimien välillä tehtiin erottamalla toisistaan vakiotyyppiset ja erikoistyyppiset kiinnittimet.

(103)

Lisäksi paikan päällä kerätyn näytön perusteella sen intialaisen tuottajan laadunvalvontamenettelyt, jonka tietoja käytettiin normaaliarvon määrittelyssä, olivat tasokkaammat kuin mitä havaittiin niiden kiinalaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimitiloissa, jotka tuottivat ja veivät pääasiassa vakiotyyppisiä kiinnittimiä. Näissä tapauksissa Intiaa koskevaan normaaliarvoon tehtiin oikaisu intialaisen tuottajan toimitiloissa todetun laadunvalvonnan kustannusten perusteella.

(104)

Edellä esitetyn lisäksi oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(105)

Niiden viiden otokseen valitun yrityksen, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, polkumyyntimarginaalit määritettiin vertaamalla täydessä yhteistyössä toimineelle intialaiselle tuottajalle määritettyä painotettua keskimääräistä normaaliarvoa kunkin kyseisen yrityksen yhteisöön viennissä veloittamien hintojen painotettuun keskiarvoon, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(106)

Otoksen keskiarvo laskettiin kaikkien viiden otokseen valitun yhteistyössä toimineen yrityksen polkumyyntimarginaalien painotettuna keskiarvona perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(107)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(108)

Polkumyyntimarginaalit määritettiin kuten edellä 107 kappaleessa kuvataan.

(109)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(110)

Kaikkiin muihin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskemiseksi määritettiin ensin yhteistyössä toimimisen aste. Yhteistyössä toimimisen astetta voidaan pitää alhaisena, sillä se oli noin 53 prosenttia kaikesta Kiinasta peräisin olevasta tuonnista. Sen vuoksi yhteistyössä toimimattomien yritysten polkumyyntimarginaali määritettiin Eurostatin tiedoista ilmenevän arvon ja sen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan, jolla oli korkein polkumyyntimarginaali, edustavassa määrin myymien tuotetyyppien korkeimpien marginaalien keskiarvona.

(111)

Tällä perusteella koko maata koskevaksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 115,4 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(112)

Tutkimuksessa todettiin, että samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä suuri tuottajajoukko, jonka määräksi arvioidaan yli 300 pääasiassa pientä ja keskisuurta yritystä, mutta johon kuuluu myös muutamia suurempia yrityksiä. Valtaosa yhteisön tuottajista ei ilmoittautunut menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Valituksen esittäneet tuottajat, joiden puolesta valitus tehtiin, toimivat yhteistyössä tutkimuksessa, vaikkakin yksi yrityksistä, joka valittiin otokseen, ei esittänyt paikan päällä tehdyn tarkastuksen yhteydessä riittäviä tietoja, jotta sen olisi voitu katsoa toimivan yhteistyössä. Kyseistä yritystä ei sen vuoksi sisällytetty yhteisön tuotannonalaa koskeviin tietoihin. Useat muut tuottajat, jotka joko tukivat tai vastustivat valitusta, toimittivat yleisiä tietoja tuotanto- ja myyntimääristään. Koska monet yhteisössä toimivat tuottajat, jotka ovat pääasiassa pieniä yrityksiä, eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa, ei ollut mahdollista määrittää täsmällisesti yhteisön tuotannon kokonaismäärää yksittäisten yritysten tietojen perusteella.

(113)

Näin ollen yhteisön tuotannon määrä arvioitiin käyttäen teollisuustuotantoa koskevia Eurostatin tietoja. Näiden tietojen perusteella yhteisön kokonaistuotanto vuonna 2006 oli 1 431 602 tonnia.

(114)

Valitusta tukeneiden ja tutkimuksessa täydessä yhteistyössä toimineiden yhteisön tuottajien osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta yhteisössä on 27,0 prosenttia. Näiden yritysten katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(115)

Jotkin yhteisön tuojat ja vientiä harjoittavat tuottajat esittivät väitteen, joka vahvistettiin tutkimuksessa ja jonka mukaan useat yhteistyössä toimineet yhteisön tuottajat olivat omien yhteisössä sijaitsevien tuotantolaitostensa lisäksi myös tuoneet merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta jälleenmyytäväksi yhteisön markkinoilla.

(116)

Lisäksi väitettiin, että kolme yhteistyössä toiminutta yhteisön tuottajaa oli osittain siirtänyt tuotantoaan perustamalla tuotantolaitokset Kiinaan ja että sen vuoksi ne olisi jätettävä pois aseman määrittämistä koskevasta laskelmasta. Todettiin kuitenkin, että näiden tuottajien kiinalaiset tytäryritykset oli perustettu pääasiassa palvelemaan Kiinan markkinoita ja että näiden yritysten toiminnan keskus oli jäänyt yhteisön alueelle.

(117)

Mitä tulee yhteistyössä toimineiden yhteisön valmistajien tuontimäärään, tutkimus paljasti, että osa yrityksistä toi Kiinasta peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta suhteellisen vähäisiä määriä verrattuna niiden oman tuotannon myyntiin yhteisössä. Kyseinen myynti etuyhteydessä olevien ja etuyhteydettömien yritysten kautta oli määrältään paljon vähäisempää kuin edellä mainitut osapuolet väittivät.

(118)

Tutkimus paljasti, että näiden yritysten toiminnan keskus oli epäilemättä yhteisössä ja että niiden Kiinasta tulevasta tuonnista huolimatta niitä olisi pidettävä osana yhteisön tuotantoa.

(119)

Yhteisön kulutus vuonna 2006 määritettiin käyttämällä perusteena jäsenvaltioiden viranomaisten Eurostatille ilmoittamaa kokonaistuotantomäärää lisättynä tuonnilla ja vähennettynä viennillä. Todettavissa olevan kulutuksen havaittiin olevan johdonmukainen valituksessa mainitun kulutuksen kanssa. Sen vuoksi ja koska muuta tietoa ei ollut, käytettiin myös vuosia 2004 ja 2005 koskevan valituksen tietoja. Vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisiltä vuosilta tuonti- ja vientimäärät perustuivat Eurostatin tietoihin. Vuodelta 2003 ei ollut käytettävissä tietoja, ja sen vuoksi yhteisön kulutuksen ja markkinaosuuksien arviointi ei ollut mahdollista.

(120)

Näiden tietojen perusteella todettiin, että vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä tarkasteltavana olevan tuotteen kysyntä yhteisössä kasvoi 29 prosenttia.

(121)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä saatiin Eurostatin tiedoista. Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus ovat kehittyneet seuraavasti:

(122)

Samalla kun tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus kasvoi 29 prosenttia vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä, tuonti Kiinasta kasvoi jatkuvasti, 103 prosenttia samana aikana. Tämän tuloksena Kiinan markkinaosuus kasvoi tarkastelujakson aikana 17 prosentista 26 prosenttiin samana aikana.

(123)

Seuraavassa taulukossa esitetään Kiinasta tulevan tuonnin keskihintojen kehittyminen. Tarkastelujakson aikana nämä hinnat pysyivät melko vakaina nousten hieman vuoteen 2005 asti ja laskien vuonna 2006.

(124)

Yhteisön markkinoilla tutkimusajanjakson aikana veloitettuja tarkasteltavana olevan tuotteen myyntihintoja tutkittaessa verrattiin otokseen valittujen yhteisön tuottajien hintoja otokseen valittujen vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien hintoihin. Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat olivat riippumattomilta asiakkailta veloitettuja hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa noudettuna lähettäjältä -tasolle, eli huomioon ei otettu yhteisössä syntyneitä rahtikustannuksia, ja alennukset ja hyvitykset vähennettiin. Näitä hintoja verrattiin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamiin nettomyyntihintoihin, joista vähennettiin alennukset ja joita oikaistiin tarvittaessa CIF-hinta yhteisön rajalla -tasolle, jolloin tehtiin asianmukaiset tulliselvityskustannuksia ja tuonnin jälkeisiä kustannuksia koskevat oikaisut. Yhteisön tuotannonala myy tuotantonsa sekä jakelijoille että loppukäyttäjille, kun taas kiinalaiset tuotteet myydään etuyhteydessä olevien tai etuyhteydettömien tuojien ja/tai kauppiaiden välityksellä, joten tuontihintaan tehtiin oikaisu tarpeen mukaan sen varmistamiseksi, että vertailu tehdään samassa kaupan portaassa.

(125)

Kuten edellä on mainittu, yhteisön tuojat ja vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, että kiinalaiset tuotteet ovat pääasiassa peruslaatuisia vakiokiinnittimiä, kun taas yhteisön tuotannonala palvelee yleensä kalleimpien kiinnittimien markkinasegmenttejä. Sen vuoksi väitettiin, että keskihintoihin perustuvat hintavertailut olisivat harhaanjohtavia. Tässä suhteessa on huomattava, että hinnan alittavuuden marginaali määritettiin yritysten tietojen perusteella tuotetyypeittäin, jolloin otettiin huomioon vertailtavina olevien tuotteiden ominaisuudet. Erityisesti on huomattava, että käytettiin samaa menetelmää kuin 102 ja 103 kappaleessa kuvattiin, ja vakiokiinnittimet, jotka muodostavat valtaosan Kiinan viennistä, eroteltiin erikoiskiinnittimien tyypeistä.

(126)

Vertailu osoittaa, että yhteisöön tuotua tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin yhteisössä tutkimusajanjakson aikana hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat keskimäärin yli 40 prosentilla (ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan hinnoista).

(127)

Tutkittaessa Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan otettiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttivat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen vuodesta 2003 tutkimusajanjaksoon. Yhteisön tuotannonalan tilanteen analysointi suoritettiin otokseen valittujen yritysten osalta kuten edellä mainittiin, lukuun ottamatta tuotantoa, tuotantokapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta, myyntiä, markkinaosuutta, työllisyyttä ja tuottavuutta, joita koskevat luvut koskevat yhteisön koko tuotannonalaa ja perustuvat yhteistyössä toimineiden yhteisön tuottajien toimittamiin tietoihin.

(128)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät seuraavasti:

(129)

Huolimatta kysynnän huomattavasta 29 prosentin kasvusta vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä vaihteli koko tarkastelujakson ajan ja oli vain 6 prosenttia korkeampi tutkimusajanjaksolla vuoteen 2003 verrattuna.

(130)

Tuotantokapasiteetti kasvoi vain hieman tarkastelujaksolla, mikä tarkoittaa sitä, että kapasiteetin käyttöaste pysyi hyvin alhaisella 52–53 prosentin tasolla koko jakson ajan. Jotkin yhteisön tuojat väittivät, että tuotantokapasiteettia koskevat luvut oli yliarvioitu esimerkiksi olettamalla tuotannon olevan jatkuvaa (24 tuntia / 365 päivää) tai aliarvioimalla aika, joka tarvitaan välineiden vaihtamiseen uusia tuotantotyyppejä varten, tai ottamalla mukaan vanhat laitteet. Kapasiteetti laskettiin kuitenkin kolmen vuoron ja 220 päivän perusteella, ja huomioon otettiin asianmukaisesti tuotannon pullonkaulat, joiden todettiin useimmissa tapauksissa sijoittuvan lämpökäsittelylinjalle. Käytettävissä olevien kylmätaontakoneiden lukumäärä on tarkastettu, ja välineiden mukauttamiseen uusia tuotantoeriä varten tarvittava keskimääräinen aika (joka voi olla 2–12 tuntia) on otettu huomioon käytettävissä olevan kapasiteetin laskennassa.

(131)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto- ja kapasiteetti-indikaattoreiden kehitystä voidaan selittää seuraavasti:

(132)

Etuyhteydettömät yhteisön tuojat väittivät myös, että jos yhteisön tuottajat olisivat lisäksi tuottaneet vastaavat määrät kuin Kiinasta tuotiin tarkastelujakson aikana, vaikutus kapasiteetin käyttöasteeseen olisi ollut hyvin pieni, ja se olisi jäänyt alle 60 prosentin. Tässä suhteessa on huomattava, että tarkastelujakson aikana Kiinasta tuodut määrät ovat merkittäviä, koska ne vastaavat noin 26,9:ää prosenttia yhteisön koko tuotannosta vuonna 2006. Näin ollen positiivinen vaikutus kapasiteetin käyttöasteeseen olisi ollut väitettyä merkittävämpi, jos nämä määrät olisi tuotettu yhteisössä, jolla oli kapasiteettia käytettävissä.

(133)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat yhteisön etuyhteydettömät tuojat väittivät, että jos toimenpiteet lopulta otettaisiin käyttöön, ne johtaisivat yli 200 000 tonnin tarjontapulaan yhteisön markkinoilla. Tutkimusajanjaksolla havaitun käyttämättömän kapasiteetin perusteella todellisen yhteisössä käytettävissä olevan tuotantokapasiteetin määräksi arvioidaan yli 2,5 miljoonaa tonnia eli selvästi enemmän kuin yhteisön kulutus, joka on 2,27 miljoonaa tonnia. Näin ollen todettiin, että yhteisössä käytettävissä oleva käyttämätön tuotantokapasiteetti ylittää selvästi väitetyn 200 000 tonnin pulan ja voisi helposti täyttää tarkasteltavana olevan tuotteen kysynnän.

(134)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteisön tuotannonalan varastojen määrä kunkin kauden lopussa.

(135)

Varastot pienenivät 5 prosentilla tarkastelujakson aikana huolimatta 7 prosentin kasvusta tuotannossa. Tämä liittyy pääasiassa vakiotuotteiden pienenevään osuuteen yhteisön tuotannonalan tuotevalikoimassa. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että samankaltaisen tuotteen tuotanto yhteisössä tapahtuu pääasiassa tilausten perusteella, varastojen tasoa ei pidetä kovinkaan merkityksellisenä indikaattorina tämän tuotteen osalta.

(136)

Seuraavan taulukon luvut kuvaavat yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille suuntautunutta yhteisön tuotannonalan myyntiä.

(137)

Yhteisön tuotannonalan myyntimäärät kasvoivat 12 prosentilla tarkastelujakson aikana ja arvoltaan 21 prosentilla sen tuloksena, että asiakkaiden piirustuksiin perustuvien erikoistuotteiden osuus kasvoi.

(138)

Samanaikaisesti todettiin, että keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille ostajille yhteisön markkinoilla kohosivat tarkastelujakson aikana. Tämä hintojen kohoaminen kuvastaa raaka-ainehintojen merkittävää kohoamista ja sitä seikkaa, että yhteisön tuotannonala on keskittänyt voimansa markkinoiden korkeampaan segmenttiin (erikoistuotteisiin), joihin polkumyynnillä tapahtuva tuonti vaikutti vähemmän. Korkealuokkaiset tuotteet, jotka täyttävät asiakkaiden erikoistarpeet, ovat vakiotuotteista poiketen yleensä kalliimpia yksikköhinnoissa tarkasteltuina. Näin ollen myyntihintojen kohoaminen heijastaa sekä raaka-ainekustannusten kohoamista että muutoksia yhteisön tuotannonalan tuottamassa tuotevalikoimassa.

(139)

Vuosien 2003 ja 2004 välisen kasvun jälkeen yhteisön tuottajien myyntimäärä väheni 1 prosentilla. Samanaikaisesti yhteisön kulutus kasvoi 29 prosenttia, mikä tarkoittaa sitä, että yhteisön tuotannonala ei kyennyt hyödyntämään yhteisön kulutuksen kasvua ja että sen vuoksi yhteisön tuottajien markkinaosuus laski 24 prosenttia alle kolmessa vuodessa. Mitä todennäköisimmin yhteisön tuottajien markkinaosuuden lasku olisi vielä suurempi, jos se laskettaisiin koko tarkastelujaksolta (eli vuosi 2003 mukaan luettuna).

(140)

Näin ollen todettiin, että yhteisön tuotannonala ei voinut hyötyä lisääntyneestä yhteisön kulutuksesta johtuneesta markkinoiden kasvusta, koska polkumyynnillä tapahtunut tuonti Kiinasta vei yhteisön tuottajilta mahdollisuuden jatkaa vakiotuotteiden tuotantoa laajemmassa mitassa.

(141)

Yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen myynnistä saaman voiton taso vaihteli koko tarkastelujakson ajan ja saavutti vain kohtalaisen positiivisia tasoja.

(142)

Kannattavuus oli alimmalla tasollaan vuonna 2003 (2,1 %) mutta on sen jälkeen parantunut, mikä johtuu osittain yhteisön tuotannonalan ponnisteluista valmistuskustannusten alentamiseksi ja tuottavuuden lisäämiseksi ja siitä, että se keskitti voimansa korkealaatuisten tuotteiden toimittamiseen, mikä tuottaa vakiotuotteita korkeammat tulot, koska polkumyynnillä tapahtuva tuonti Kiinasta vaikuttaa korkealaatuisiin tuotteisiin vähemmän kuin vakiotuotteisiin.

(143)

On syytä huomata, että kokonaisuudessaan positiivinen kannattavuus tarkastelujakson aikana osui samaan ajankohtaan laajenevien markkinoiden kanssa taloussyklin kasvuvaiheessa, joka tapahtui vuoden 2004 ja 2008 alun välisenä aikana, ja se heikkenee todennäköisesti huomattavasti näiden suuntausten kääntyessä. Kiinnittimet ovat laajalle levinneenä teollisuustuotteena erittäin herkkiä yleisen taloustilanteen ja erityisesti teollisuustuotannon vaihteluille.

(144)

Samankaltaisen tuotteen myynnistä yhteisössä syntynyt kassavirta kasvoi 33 prosenttia vuoteen 2005 mennessä, mutta palasi tutkimusajanjaksolla lähelle alkuperäistä tasoaan.

(145)

Kiinnittimien tuotanto on suhteellisen pääomavaltaista. Yhteisön tuotannonala on väittänyt, että tuotannon optimointi on tarpeen, jotta voidaan reagoida yhä haastavampiin markkinaolosuhteisiin. Tämän joustavuuden saavuttamiseksi yhteisön tuotannonala on pitänyt yllä suhteellisen korkeaa investointitasoa, joka on laskenut jonkin verran tarkastelujaksolla mutta on edelleen merkittävä. Investoinnit kohdistuivat pääasiassa uusien koneiden ostoihin tuotannon optimoimiseksi.

(146)

Tarkastelujakson aikana sijoitetun pääoman tuotto (prosentteina nettomyynnistä) kasvoi 7 prosenttiyksiköllä vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Tätä selitti se seikka, että yhteisön tuotannonala on yrittänyt maksimoida olemassa olevan tuotantokapasiteettinsa käyttöä tekemättä laajamittaisia investointeja. Kuten tutkimuksen aikana ilmeni, kaikki otokseen valitut tuottajat ovat kehittäneet omia sisäisiä laiteresurssejaan mukauttaakseen tuotantolaitteitaan uuteen asiakaskuntaan (asiakkaiden piirustuksiin perustuvat erikoistuotteet).

(147)

Mitään näyttöä ei löydetty heikentyneestä tai parantuneesta pääoman saannista tarkastelujaksolla.

(148)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteisön tuotannonalan työllisyyden, tuottavuuden ja työvoimakustannusten kehittyminen.

(149)

Yhteisön tuotannonala lisäsi työntekijöidensä määrää vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Tämä oli tulosta sekä pyrkimyksestä pitää yllä tuotantomäärää että monimutkaisten tuotteiden monipuolisemman valikoiman tuotannosta, joka vaati jatkuvaa joustavuutta laitteiden ja koneiden suhteen. Tämän strategisen prosessin tulokset yhteisön tuotannonalan piirissä heijastuivat myös tuottavuuteen, joka pysyi vakaana tarkastelujakson aikana, vaikka yritysten olikin mukautettava toimintaansa uuteen asiakaskuntaan (asiakkaiden piirustuksiin perustuvat erikoistuotteet), mikä vaati lisää henkilöresursseja.

(150)

Keskimääräinen palkkataso kasvoi maltillisesti tarkastelujakson aikana.

(151)

Kuten edellä olevassa kappaleessa todetaan, todetut polkumyyntimarginaalit ylittävät selvästi vähimmäistason. Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei myöskään voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat.

(152)

Yhteisön tuotannonala ei ole elpymässä aikaisemman polkumyynnin vaikutuksista, koska tutkimuksia ei ole tehty ennen nyt kyseessä olevaa tutkimusta.

(153)

Vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana polkumyynnillä tapahtuva tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta lisääntyi määrällisesti lähes 180 prosenttia, ja sen markkinaosuus oli 26 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Lisäksi tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat alittivat huomattavasti yhteisön tuotannonalan myyntihinnat tutkimusajanjaksolla. Painotettujen keskihintojen perusteella laskettu hinnan alittavuus oli yli 40 prosenttia.

(154)

Samaan aikaan yhteisön tuotannonalan myyntimäärä väheni vain 1 prosentin, vaikka yhteisön kulutus kasvoi 29 prosenttia. Sen markkinaosuus pieneni 24 prosenttia eikä se voinut siirtää raaka-aineen yleistä hinnannousua kokonaan asiakkailleen, minkä vuoksi kannattavuus pysyi alhaisella tasolla.

(155)

Tämän seurauksena tuotanto ei kasvanut samaa tahtia kuin yhteisön kulutus, ja kapasiteetin käyttöaste pysyi hyvin alhaisena noin 50 prosentissa tarkastelujakson aikana. Tällä on myös ollut negatiivinen vaikutus kannattavuuteen, koska se esti tuotannonalaa hyödyntämästä täysimääräisesti mittakaavaetuja.

(156)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen lievensi tarkastelujaksolla jonkin verran se, että yhteisön markkinat laajenivat ja taloudellinen suhdanne oli edullinen. Tilanne voi kuitenkin kääntyä päinvastaiseksi, kun tämä suhdannejakso päättyy.

(157)

Huolimatta tuotannonalan huomattavista ponnisteluista tuotantomäärän ylläpitämiseksi joustavan tuotannon avulla koko tarkastelujakson ajan ja sen jatkuvista pyrkimyksistä tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen sen kannattavuus, kassavirta ja sijoitetun pääoman tuotto eivät heijastaneet tarkasteltavana olevan tuotteen kysynnän jatkuvaa kasvua yhteisössä. Tämä suuntaus voi vaikuttaa rajusti yhteisön tuotannonalan kykyyn pitää yllä korkealaatuisten osien tuotantoa.

(158)

Kun tiedote oli julkistettu, Kiinassa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat ja yhteisön tuojat väittivät, että koska jotkin indikaattorit kuten myyntimäärä, hinnat ja voitto osoittivat positiivista kehityssuuntausta tarkastelujaksolla, komission olisi tehtävä päätelmä, jonka mukaan yhteisön tuotannonala ei ole kärsinyt merkittävää vahinkoa.

(159)

Yhteisön tuotannonala sen sijaan väitti, että nykyinen alhainen kannattavuustaso vaikuttaa enenevässä määrin sen kykyyn ylläpitää ja parantaa tuotantolaitteita tasolla, joka antaisi sille mahdollisuuden säilyttää merkittävä asema markkinoiden ylätasolla. Tästä syystä vakiotuotteiden korkeiden tuotantomäärien menetys vaikuttaa myös yhteisön tuotannonalan kykyyn jatkaa korkealaatuisten tuotteiden tarjoamista.

(160)

Tutkimuksessa on sittemmin vahvistunut, että merkittävää vahinkoa aiheutui siitä, että tuonti Kiinasta syrjäytti merkittävästi yhteisön tuotteita joillakin tärkeillä markkinasegmenteillä, millä oli kielteinen vaikutus kapasiteetin käyttöasteeseen ja kannattavuuteen, vaikka tätä vaikutusta lievensikin jonkin verran se seikka, että toimialan onnistui kompensoida alhaisemmat tuotantomäärät keskittymällä korkeammat tulot tuottaviin markkinasegmentteihin ja tuotteisiin.

(161)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että yhteisön tuotannonalalle aiheutui perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(162)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkittiin, oliko Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneella merkittävällä vahingolla syy-yhteys. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei näiden tekijöiden yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsota johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(163)

Vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin todettavissa oleva yhteisön kulutus kasvoi (määrältään) 29 prosenttia, yhteisön tuottajien myynti kasvoi vain 17 prosenttia. Yhteisön tuottajat menettivät sen vuoksi yli 6,8 prosenttiyksikköä markkinaosuutta saman jakson aikana.

(164)

Yhteisön etuyhteydettömät tuojat väittivät, että jos myynti ilmaistaisiin arvona eikä määrinä, tilanne olisi merkittävästi erilainen, koska yhteisössä tuotettujen kiinnittimien yksikkömyyntihinta on huomattavasti korkeampi kuin kiinalaisten tuotteiden, ja se on noussut tarkastelujakson aikana. Tarkasteltaessa halpahintaisen tuonnin vaikutusta yhteisön markkinoihin katsottiin kuitenkin asianmukaiseksi aiemman käytännön mukaisesti arvioida tuontisuuntauksia ja markkinaosuuksia ensisijaisesti määrien eikä arvojen perusteella. Myyntiarvoihin vaikuttavat myös tuotevalikoiman muutokset, niin kuin tässäkin tapauksessa, kun yhteisön tuotannonala siirtyi arvokkaampiin tuotteisiin. Lopuksi on huomattava, että myynnin kehityssuuntaukset ovat vain yksi vahinkoa kuvaava tekijä, joka ei ole määräävä sellaisenaan.

(165)

Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin huomattava määrällinen kasvu yli 170 prosentilla vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja kyseisen tuonnin määrällisen markkinaosuuden kasvu yhteisön markkinoilla 17 prosentista 26 prosenttiin vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä tapahtui samanaikaisesti yhteisön tuottajien markkinaosuuden jatkuvan pienenemisen kanssa.

(166)

Tarkastelujakson aikana polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat pysyivät suhteellisen vakaina ja alhaisina huolimatta maailmanlaajuisesta raaka-ainehintojen kohoamisesta. Kiinalaisista viejistä poiketen yhteisön tuottajien käyttämät myyntihinnat seurasivat raaka-ainekustannusten noususuuntausta.

(167)

Yhteisön tuotannonala on reagoinut Kiinasta peräisin olevien vakiotuotteiden tuonnin kasvaviin määriin kehittämällä omaa erikoisosien (jotka perustuvat asiakkaiden piirustuksiin) tuotantotoimintaansa ja onnistunut siten säilyttämään tuotantomääränsä ja välttämään kannattavuuden heikkenemisen entisestään. Nämä tuotteet, jotka kuuluvat markkinoiden ylätasolle, eivät kuitenkaan voi täysin kompensoida vakiotuotteiden suurien tuotantomäärien menetystä.

(168)

Lisäksi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat ja aiheuttivat näin voimakasta hinnanalennuspainetta aikana, jolloin raaka-ainekustannukset kasvoivat huomattavasti. Tutkimus osoitti, että yhteisön tuotannonalalla ei ollut mahdollisuutta siirtää kustannusten koko kasvua asiakkailleen, koska Kiinasta tuotiin tuotteita polkumyynnillä merkittäviä määriä, mikä kohdisti hintoihin valtavaa painetta. Tämä johti riittämättömään kannattavuuteen ja alhaiseen sijoitetun pääoman tuottoon ja kassavirtaan.

(169)

Useat viejät, tuojat ja näiden järjestöt esittivät, että Kiinan vienti ei kilpaile yhteisön tuotannonalan kanssa, koska niiden tuoteluokat ovat erilaisia ja toisiaan täydentäviä. Vaikka vaikuttaakin siltä, että Kiinan vienti tutkimusajanjaksolla keskittyi joihinkin markkinasegmentteihin, kuten vakioruuveihin ja -pultteihin, on pidettävä mielessä, että siitä huolimatta yhteisön tuotannonalan ja kiinalaisten viejien tuottamien ja myymien tuotteiden markkinat ovat merkittävästi päällekkäiset ja että on kyse dynaamisesti kehittyvästä tilanteesta. Yhteisön tuotannonala on jo menettänyt suurimman osan markkinaosuudestaan tuonnille joillain markkinasegmenteillä, mutta se voi myös menettää nykyisten vahvojen tuotteidensa markkinat, jos tämänhetkinen suuntaus jatkuu.

(170)

Lisäksi Eurostatin tiedoista ilmeni huomattavia tuotantomääriä yhteisössä kunkin CN-koodin osalta, ja tämä tuotanto kilpailee Kiinasta tulevan tuonnin kanssa. Jotkin tuojat ovat väittäneet, että vaikka kaikkien CN-koodien kohdalla onkin yhteisön tuotantoa, tämä ei koske joitakin tuotetyyppejä ja -laatuja kunkin CN-koodin sisällä. Tämän väitteen tueksi ei kuitenkaan toimitettu mitään tietoja. Kuten 4.5.1 kohdassa lisäksi osoitetaan, yhteisön tuottajat käyttävät nykyisin noin puolta tuotantokapasiteetistaan ja kykenevät teknisesti tuottamaan kaikenlaisia kiinnittimiä, jos se on perusteltua markkinaolosuhteiden kannalta.

(171)

Näin ollen päätellään, että kyseisestä tuonnista, jonka määrä ja markkinaosuus kasvoivat huomattavasti vuodesta 2003 alkaen ja joka tapahtui polkumyyntihinnoin, johtuva paine vaikutti ratkaisevalla tavalla yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon.

(172)

Kuten edellä mainitaan, Kiina oli merkittävin samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoille vienyt viejä tarkastelujaksolla. Tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta tulevan tuonnin osuus muusta maailmasta tulleesta kokonaistuonnista kasvoi 20 prosentilla tarkastelujakson aikana nousten 61 prosenttiin tutkimusajanjakson lopussa.

(173)

Kuten jäljempänä olevasta kuvasta (lähde: Comext) lisäksi ilmenee, todettiin, että muusta maailmasta tulevan tuonnin keskimääräiset yksikkömyyntihinnat (euroina) eivät noudattaneet samaa suuntausta kuin Kiinasta tuleva tuonti, sillä ensin mainitut kohosivat 19 prosenttia tarkastelujakson aikana kun taas Kiinasta tulevan tuonnin hinnat kohosivat 2 prosenttia. Keskimääräinen yksikköhinta (euroina) tonnia kohti oli muun maailman osalta 180 prosenttia korkeampi kuin Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen yksikköhinta tonnia kohti.

(174)

Tällä perusteella katsotaan, että muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei ole voinut vaikuttaa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Erityisesti jäljempänä oleva taulukko, joka sisältää tiedot tärkeimmistä viejämaista eli Taiwanista, Japanista ja Amerikan yhdysvalloista, osoittaa täsmälleen samoja suuntauksia kuin koko muun maailman osalta.

(175)

Lisäksi tutkittiin, olisiko yhteisön tuotannonalan vienti yhteisön ulkopuolisiin maihin voinut olla osasyynä tuotannonalan tarkastelujaksolla kärsimään vahinkoon. Vienti yhteisön ulkopuolisiin maihin oli vain noin 11 prosenttia yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen tuotannosta vuonna 2006. Kyseinen vienti kasvoi noin 81 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Lisäksi kyseinen vienti tapahtui jatkuvasti hinnoilla, jotka olivat huomattavasti korkeammat kuin myyntihinnat yhteisön markkinoilla. Sen vuoksi päätellään, että kolmansiin maihin suuntautuva vientitoiminta ei aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(176)

Vaikka saatavilla oleva näyttö osoittaa teräksen hintojen nousseen jonkin verran yhteisössä tutkimusajanjakson aikana, vaikuttaa siltä, että kyseinen hintojen nousu ei ollut määräävä tekijä yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemisen taustalla. Tämä heikkeneminen johtui ennemminkin markkinaosuuden menetyksestä, kuten edellä 165 kappaleessa todettiin. Tutkimuksessa paljastui, että tarkastelujaksolla kohonneet keskimääräiset yksikkömyyntihinnat johtuivat pääasiassa erikoistyyppisten tuotteiden osuuden kasvusta yhteisön tuotannonalan tuotevalikoimassa, koska nämä tuotetyypit ovat kalliimpia valmistaa.

(177)

Yhteisön tuotannonala ei kuitenkaan voinut korottaa myyntihintojaan riittävästi korvaamaan ylätason tuotteiden tuotannosta aiheutuneita kohonneita kustannuksia. Hintajousto ei ollut mahdollista, koska Kiinasta peräisin oleva polkumyyntihintainen, merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat alittava tuonti kasvoi äkillisesti kyseisenä aikana. On pääteltävä, että yhteisön tuotannonalaan kohdistui mainituissa olosuhteissa ankaria hintapaineita polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vuoksi, mistä syystä yhteisön tuotannonala ei pystynyt täysin korvaamaan kasvaneita kustannuksia myyntihintojaan nostamalla.

(178)

On vielä syytä huomata, että raaka-ainehintojen nousun olisi pitänyt vaikuttaa markkinoiden kaikkiin toimijoihin, myös kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, ja siksi sitä ei voida pitää yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon erityisesti vaikuttaneena tekijänä erityisesti sen vuoksi, että Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen yksikkömyyntihinnat pysyivät vakaina raaka-ainehintojen noususta huolimatta.

(179)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että raaka-ainehintojen nousu itsessään ei poista Kiinasta tulevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä.

(180)

Tässä tapauksessa vahingossa oli pääasiassa kyse potentiaalisen myyntimäärän menetyksestä kasvavilla markkinoilla ja markkinaosuudessa. Tästä seurannut hintojen aleneminen ja alhaisesta kapasiteetin käyttöasteesta johtunut mittakaavaetujen menetys johtivat kannattavuuden riittämättömään tasoon huolimatta yleisesti edullisista taloudellisista olosuhteista, jotka vallitsivat tarkastelujakson aikana.

(181)

Tutkimus on osoittanut, että useimpien yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa koskevien indikaattorien tilanteessa ei tapahtunut parannusta, kun samaan aikaan tuonti Kiinasta kasvoi jyrkästi sekä määrällisesti että markkinaosuuksina ja kyseisen tuonnin hintojen alittavuus oli huomattavaa. Todettiin myös, että muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei ollut voinut vaikuttaa yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon, koska kyseiset keskimääräiset tuontihinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin Kiinasta tulleen tuonnin hinnat ja muualta kuin Kiinasta tulleen tuonnin markkinaosuus on laskenut verrattuna Kiinasta yhteisöön tulevaan tuontiin.

(182)

Yhteisön tuotannonalan viennissä yhteisön ulkopuolisiin maihin tapahtunut positiivinen kehityssuuntaus tarkoittaa, että kyseisen kehityssuuntauksen potentiaalinen vaikutus ei voi poistaa syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon välillä.

(183)

Lisäksi on todettava, että vaikka raaka-aineiden hinnat nousivat ennennäkemättömästi tarkastelujaksolla, nousun olisi pitänyt vaikuttaa kaikkiin toimijoihin markkinoilla, eikä myöskään vahinkoa osoittavien indikaattorien ajallinen kehitys osoita, että tämä olisi ollut yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon pääasiallinen syy.

(184)

Tästä syystä päätellään, että Kiinasta peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(185)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, oliko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto asianomaisesta maasta tulevassa tuonnissa ei olisi yhteisön edun mukaista. Kyselylomakkeet lähetettiin kaikille valituksessa mainituille tuojille, kauppiaille ja teollisille käyttäjille. Vastaukset kyselylomakkeeseen saatiin seitsemältä tuojalta, ja myös teollisilta käyttäjiltä saatiin joitain tietoja.

(186)

Toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan ehkäisevän markkinoiden vääristymisen jatkumisen ja palauttavan terveet kilpailuolosuhteet markkinoille. Yhteisön tuotannonala on kilpailukykyinen ja elinkelpoinen; tästä on todisteena se, että se kykenee viemään monenlaisia tuotteita vahvasti kilpailluilla maailmanmarkkinoilla. Näin ollen toimenpiteiden käyttöönoton pitäisi antaa sille mahdollisuus saavuttaa kohtuullinen kapasiteetin käyttöaste ja parantaa taloudellista tilannettaan. Tämän avulla se pystyy myös jatkamaan investointeja teknologiaan ja nykyaikaistamaan tuotantovälineitään ja takaamaan siten yhteisön tuotannonalan selviytymisen.

(187)

Jos taas polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei toteuteta, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan tilanne heikkenee. Se ei pystyisi tekemään tarpeellisia investointeja voidakseen kilpailla tehokkaasti kolmansista maista ja erityisesti Kiinasta tulevan tuonnin kanssa. Tämä pakottaisi jotkin yritykset lopettamaan tuotantonsa ja irtisanomaan työntekijänsä lähitulevaisuudessa. Yhteisön tuotannon päättyessä yhteisön tuotannonala tulisi useilla jatkojalostusaloilla riippuvaisemmaksi yhteisön ulkopuolisista toimittajista.

(188)

Tämän vuoksi päätellään, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden toipua sille polkumyynnistä aiheutuneen vahingon vaikutuksista, mikä olisi siten yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

(189)

Seitsemän lopulliseen otokseen valittua tuojaa (katso edellä 28 kappale) toimi yhteistyössä tutkimuksessa toimittamalla vastaukset kyselylomakkeeseen. Näiden seitsemän tuojan osuus tarkasteltavana olevan tuotteen koko tuonnista yhteisöön tutkimusajanjaksolla oli noin 15 prosenttia. Yksi tuoja ei kuitenkaan hyväksynyt tarkastuskäyntiä, ja kyseistä yritystä koskevat tiedot oli jätettävä huomiotta. Tarkasteltavana olevan tuotteen osuus täydessä yhteistyössä toimineiden tuojien liikevaihdosta on merkittävä. Todettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen kannattavuus on keskimäärin korkeampi kuin yritysten yleinen kannattavuus. Voitiin havaita, että näiden tuojien harjoittama tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti kasvoi äkillisesti tarkastelujakson aikana, ja ostot yhteisön tuottajilta vähenivät.

(190)

Useissa yhteisön etuyhteydettömiltä tuojilta saaduissa kannanotoissa väitettiin, että kielteinen vaikutus olisi kahtalainen, jos toimenpiteet otettaisiin käyttöön: a) yhteisössä puuttuisi riittävä kapasiteetti pitää yllä tarkasteltavana olevan tuotteen samaa tarjontatasoa, ja b) tarkasteltavana olevan tuotteen nousevat hinnat, joita ei voitaisi siirtää loppukäyttäjille, johtaisivat tuojien kannattavuuden heikkenemiseen. Tutkimuksessa ilmeni, että tarkasteltavana oleva tuote on vain rajallinen osa yhteisön etuyhteydettömien tuojien tarjoamaa tuotevalikoimaa, ja loput ostetaan pääasiassa yhteisössä. Jotta yhteisön tuojat eivät olisi riippuvaisia yhdestä ainoasta lähteestä, ne ostavat samantyyppisiä tuotteita niin yhteisön kuin Kiinan tuottajilta, vaikkakin suurimmat määrät ostetaan kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta. Lisäksi todettiin, että yhteisön tuojat ovat edelleen riippuvaisia yhteisön tuottajista, kun ne tarvitsevat pieniä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta voidakseen täyttää asiakkaidensa lyhyen aikavälin tarpeet ja jatkaa täydellisen tuotevalikoiman tarjoamista. Yhteisön tuojat eivät kyenneet esittämään mitään vakuuttavaa näyttöä todistaakseen, että yhteisön tuottajat eivät voineet täyttää kaikentyyppisten kiinnittimien kysyntää, olipa kyse vakiotuotteista tai asiakkaiden erityistarpeita vastaavista tuotteista. Tutkimuksessa ilmeni myös, että yhteisön tuojat tarjoavat entistä enemmän erityisiä logistiikan lisäpalveluja asiakkailleen pelkän kiinnittimien toimittamisen lisäksi. Sen vuoksi mahdollisilla toimenpiteillä, joita sovellettaisiin vain rajalliseen osaan tuotevalikoimaa, olisi vieläkin rajallisempi vaikutus, koska logistiikkapalvelujen tarjonta tuottaa uusia kustannuksia ja tuloja. Jos siis toimenpiteet otettaisiin käyttöön, yhteisön tuojat voisivat silti tarjota samantasoisia palveluja asiakkailleen, kun otetaan huomioon yhteisössä käytettävissä oleva merkittävä ja monimuotoinen tuotantokapasiteetti, mikä rajoittaisi toimenpiteiden vaikutusta yhteisön tuojien kannattavuuteen.

(191)

Tutkimuksessa ilmeni, että ne kuusi yhteisön etuyhteydetöntä tuojaa, joiden toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti, lisäsivät merkittävästi kiinalaisten tuotteiden ostojaan tarkastelujakson aikana, ja tällä oli erityisen positiivinen vaikutus niiden kiinnitinmyynnin kannattavuuteen. Tarkasteltavana olevan tuotteen voittomarginaalin todettiin olevan keskimäärin korkeampi kuin niiden kokonaisvoiton ja keskimäärin lähes 10 prosenttia. Niiden kuuden yhteisön etuyhteydettömän tuojan, joiden toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti, kannattavuuden todettiin olevan kokonaisuudessaan positiivinen kaikissa tapauksissa; se oli 5–10 prosenttia.

(192)

Tutkittujen yritysten tarjoama tuotevalikoima on hyvin laaja, ja tarkasteltavana oleva tuote on vain osa siitä. Lisäksi tuojat ostavat edelleen tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisön tuottajilta ja tuovat sitä muista kolmansista maista, jotta ne eivät olisi täysin riippuvaisia kiinalaisten tuottajien tarjonnasta, mutta myös vastatakseen lyhyen aikavälin tarpeisiin. Koska tuojat ovat monipuolistamassa tarjontalähteitään yhteisön ja Kaukoidän tuottajien välillä voidakseen tarjota mahdollisimman laajan tuotevalikoiman asiakkailleen, voidaan katsoa, että mahdollisesti käyttöön otettavan polkumyynnin vastaisen toimenpiteen seuraukset yhdelle vientiä harjoittavalle maalle eivät olisi sellaiset, että ne estäisivät niitä tarjoamasta edelleen samoja tuotteita ja säilyttämästä samalla riittävät voittomarginaalit.

(193)

Edellä esitettyjen päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat tuojat ja niiden järjestöt väittivät, että ehdotetuilla toimenpiteillä olisi vahvasti kielteinen vaikutus niiden liiketoimintaan sen volyymin, kannattavuuden ja työllisyyden kannalta. Tuojat ovat erityisesti väittäneet, että tullien käyttöönotto yhdessä raaka-aineiden hinnannoususta johtuvan kiinnittimien hinnan viimeaikaisen jyrkän nousun kanssa verottaisi raskaasti niiden kassavirtaa ja lisäisi niiden käyttöpääoman ja rahoituksen tarvetta. Lisäksi väitettiin, että asiakkailla olisi vaikeuksia hyväksyä lisää hinnankorotuksia, ja voimassa olevat sopimukset tarkoittaisivat monissa tapauksissa sitä, että tuojat eivät kykenisi siirtämään tulleista aiheutuvia hinnankorotuksia eteenpäin. Jotkin tuojat väittivät myös, että ne ovat voimakkaasti riippuvaisia Kiinasta tulevasta tuonnista ja että olisi vaikeaa löytää vaihtoehtoisia toimittajia yhteisöstä tai muista kolmansista maista. Tämä koskisi erityisesti niitä tuojia, jotka ovat investoineet tuotantolaitoksiin Kiinassa tai jotka ovat luoneet teknisiä suhteita Kiinan tuottajiin esimerkiksi tiettyjen kiinnitintyyppien tuotantoa varten.

(194)

Vaikka edellä mainittuja väitteitä ei voitu varmentaa, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että toimenpiteillä voisi olla kielteinen vaikutus joihinkin tuojiin ja muihin kauppiaisiin yhteisössä ainakin sinä aikana, joka kuluu ennen kuin sopimukset voidaan neuvotella uudelleen ja jakeluketju järjestää uudelleen. Kielteinen vaikutus riippuu todennäköisesti kyseisten toimijoiden yksilöllisestä markkina-asemasta ja myös niiden suhteesta kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin. On kuitenkin huomattava, että yhteisön tuottajilla on merkittävästi käyttämätöntä tuotantokapasiteettia, ja tämä on mahdollinen vaihtoehtoinen tarjonnan lähde niin kuin ovat myös muiden kolmansien maiden toimittajat.

(195)

Mitä tulee hintoihin kohdistuvaan vaikutukseen, on huomattava, että vaikka teräsvalssilangan hinnannousu oli jyrkkä ja ennennäkemätön vuoden 2008 ensimmäisellä puoliskolla, se vaihtui päinvastaiseksi vuoden toisella puoliskolla, joten tullin käyttöönotto tapahtuisi todennäköisesti olosuhteissa, joissa tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat olisivat laskussa.

(196)

Päätelmänä voidaan todeta, että vaikka ehdotettujen toimenpiteiden vaikutusta tuojiin ja jakelijoihin ei pidetä yhtä voimakkaana kuin jotkin kyseisistä osapuolista väittävät, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että vaikutus niihin olisi kielteinen kassavirran ja kannattavuuden suhteen erityisesti alkuvaiheessa toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(197)

Käyttäjille tarkoitetut kyselylomakkeet lähetettiin 16 yritykselle ja yritysryhmälle. Vastauksia saatiin ainoastaan kolme. Kaksi autonvalmistajaa ilmoitti, että nyt kyseessä oleva menettely ei koskenut niitä, koska ne eivät ostaneet tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan Kiinasta eivätkä tienneet toimittajiensa tilannetta. Kun otetaan huomioon erityisvaatimukset, joita autoteollisuudella laajassa merkityksessä (eli autonvalmistajat ja kaikki niiden käyttämien osien toimittajat mukaan luettuina) on, autoteollisuus näyttää tällä hetkellä hankkivan tarkasteltavana olevaa tuotetta pääasiassa yhteisöstä.

(198)

Kolmannen vastauksen lähetti Saksan ajoneuvovalmistajien liitto (Verband der Automobilindustries, jäljempänä ’VDA’), joka ilmoitti vastauksessaan, että VDA:n jäsenet ostavat tarkasteltavana olevaa tuotetta pääasiassa yhteisön tuottajilta, mikä vahvisti kahden edellä mainitun käyttäjän ilmoitukset. VDA kuitenkin vastustaa polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa sillä perusteella, että sen jäsenten etuna on säilyttää mahdollisimman monia vaihtoehtoisia tarjontalähteitä. Tässä suhteessa muistutetaan, että toimenpiteiden tarkoituksena ei ole sulkea yhteisön markkinoita kolmansien maiden toimittajilta, vaan ainoastaan palauttaa tasapuoliset kilpailuedellytykset. Ehdotettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vallitessakin yhteisön, Kiinan ja muiden kolmansien maiden toimijoiden määrän odotetaan olevan riittävä varmistamaan kiinnittimien kilpailuun perustuva tarjonta yhteisön autoteollisuudelle.

(199)

Yksikään niistä käyttäjistä, joihin otettiin yhteyttä, ei reagoinut tiedotteen julkistamiseen. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kuitenkin yksi itse koottavien huonekalujen tuottaja esitti, että ehdotetuilla polkumyyntitulleilla olisi merkittävä vaikutus sen tuotteiden kustannuksiin. On huomattava, että esitettyjä lukuja ei voitu varmentaa, koska tiedot toimitettiin hyvin myöhäisessä vaiheessa tutkimusta. Väitetty vaikutus kyseisen yrityksen huonekalujen kokonaiskustannuksiin vaikuttaa kuitenkin liioitellulta, kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen tyypillinen määrä itse koottavissa huonekaluissa.

(200)

Ennen ja jälkeen lopullisten päätelmien ilmoittamista jotkin tuojat ja niiden järjestöt toivat esiin samanlaisia huolia mahdollisesta vaikutuksesta rakennusalan taloudelliseen tilanteeseen; kyseinen ala on suuri kiinnittimien käyttäjä ja kärsii vakavasta laskusuhdanteesta. Tältä osin on huomattava ensinnäkin, että rakennusala ei ole alttiina kansainväliselle kilpailulle, minkä pitäisi rajoittaa kustannusten nousun vaikutusta sen markkinatilanteeseen. Toiseksi tämänsuuntaisia huomautuksia esittäneet osapuolet eivät ole esittäneet määrällisesti tarkasteltavana olevan tuotteen painoarvoa toimialan kustannuksissa.

(201)

Kaiken kaikkiaan asiassa käytettävissä olevien tietojen perusteella kiinnittimet muodostavat useimmissa tapauksissa vain pienen osan kokonaistuotantokustannuksista, ja polkumyyntitulleilla ei olisi suurta vaikutusta asianomaisten käyttäjätoimialojen kustannuksiin ja kilpailutilanteeseen.

(202)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vähittäismyyjä ja kaksi vähittäismyyjien järjestöä tee-se-itse-segmentiltä väitti, että toimenpiteillä olisi voimakas vaikutus vähittäismyyntihintoihin, millä olisi kielteinen vaikutus inflaatioon, kuluttajien hyvinvointiin ja taloudelliseen tilanteeseen tee-se-itse-sektorilla. Vaikka näitä väitteitä ei voitukaan varmentaa yksityiskohtaisesti, koska nämä huomautukset esitettiin niin myöhäisessä vaiheessa, on huomattava, että ehdotetut tullit eivät olisi enempää kuin muutaman prosentin havaituista kiinnittimien vähittäismyyntihinnoista tee-se-itse-sektorilla. Lisäksi saatavilla olevien tietojen perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen osuus tee-se-itse-sektorin liikevaihdosta on vain noin 0,5 prosenttia, mikä myös osoittaa sitä, että tarkasteltavana oleva tuote ei ole merkittävä osa tyypillisen kuluttajan kulutusrakennetta.

(203)

Yksi tuottaja ja kaksi niin kutsuttujen ankkurien tuottajia edustavaa järjestöä toimitti huomautuksia lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Kaikki nämä osapuolet vastustivat toimenpiteitä, vaikkakin yksi järjestö tunnusti, että sen jäsenten tilanteet vaihtelivat ja niiden näkökannat erosivat tässä suhteessa. Niiden pääasiallinen väite oli, että yhteisön ankkurivalmistajat asetettaisiin epäedulliseen kilpailuasemaan, koska toimenpiteet eivät kattaisi niiden lopullista tuotetta eli ankkureita vaan joitain osia, joita tuodaan Kiinasta. Lisäksi väitettiin, että kyseisiä osia ei voitaisi hankkia yhteisöstä, minkä yhteisön tuotannonala kiisti. Koska edellä mainitut väitteet on esitetty suhteellisen myöhäisessä vaiheessa menettelyä, niitä ei voitu varmentaa asianmukaisesti. On kuitenkin vahvistettu, että yhteisön tuottajat kykenevät tarvittaessa toimittamaan osia, joita nyt tuodaan Kiinasta.

(204)

Eurofer on väittänyt, että varhaisemman jalostusasteen terästeollisuus yhteisössä eli tyssäyssovelluksiin tarkoitettujen valssilankojen ja tankojen tuottajat ovat joutuneet tilanteeseen, jossa niiden kapasiteetin käyttöaste on heikentynyt vuosina 2004–2007, ja tämän väitetään johtuvan sekä suorasta tuontipaineesta niiden tuotevalikoimassa että niiden aseman heikkenemisestä tuotantoketjun myöhempien portaiden markkinoilla epäterveen kilpailun vuoksi. Näin ollen kyseinen organisaatio väitti, että yhteisössä toimivilla tyssäyssovelluksiin tarkoitettujen valssilankojen ja tankojen tuottajilla on myös käytettävissä olevaa kapasiteettia, joka voisi palvella tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia yhteisössä.

(205)

Pian tämän jälkeen kyseistä väitettä tuki kaksi teräslangan tuottajaa, jotka sijaitsevat Espanjassa ja Tšekissä. Näiden yritysten mukaan yhteisössä on riittävästi kapasiteettia palvelemaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannon mahdollista lisäystä yhteisössä.

(206)

Edellä esitetyn perusteella päätelmänä on, että toimenpiteiden käyttöönotto olisi yhteisössä toimivien raaka-aineen toimittajien edun mukaista.

(207)

Useat tuojat, viejät ja näiden järjestöt väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi yhteisön kahden suurimman tuottajan väitetysti määräävän aseman vahvistumiseen.

(208)

Tässä suhteessa todettiin, että yhteisössä on lukuisia tuottajia ja että useista kolmansista maista tuodaan tuotetta runsaasti, mikä varmistaa, että käyttäjillä ja vähittäismyyjillä on jatkossakin runsas valikoima samankaltaisen tuotteen eri toimittajia kohtuullisin hinnoin. Lisäksi katsotaan, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat kykenevät jatkamaan tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiä myös vahinkoa aiheuttamattomilla hinnoilla, koska niillä on vahva markkina-asema yhteisössä.

(209)

Tämän vuoksi markkinoilla tulee olemaan merkittävä määrä toimijoita, jotka voivat tyydyttää kysynnän. Edellä esitetyn perusteella päätellään, että kilpailu todennäköisesti säilyy vahvana polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(210)

Useat tuojat, viejät ja näiden järjestöt esittivät, että tutkimusajanjakson jälkeen raaka-ainekustannuksissa ja Kiinan markkinatilanteessa tapahtuneiden muutosten ja kuljetuskustannusten nousun vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihinnat ovat kohonneet huomattavasti. On väitetty, että tämä johtaisi huomattavasti alhaisempaan polkumyynnin ja vahingon tasoon, minkä vuoksi toimenpiteiden käyttöönotto ei enää olisi aiheellista.

(211)

On syytä huomata, että hyödykkeiden yleismaailmallisiin hintoihin, energiaan jne. liittyvä kehitys vaikuttaa kaikkiin markkinoiden toimijoihin samalla tavalla, eikä sen vuoksi sellaisenaan johda tutkimusajanjaksolla todettujen polkumyynnin tai hinnan alittavuuden tasojen alenemiseen.

(212)

Asiaa kuitenkin tutkittiin. Viimeisimpien käytettävissä olevien tilastotietojen mukaan vuoden 2008 alkupuoliskon aikana Kiinasta tulleessa tuonnissa on havaittavissa vain vähäinen yksikköhinnan nousu edellisvuoteen verrattuna kansainvälisten teräshintojen huomattavasta kohoamisesta huolimatta. Lisäksi Kiinasta tuleva tuontimäärä ei ole pienentynyt vuoden 2008 alkupuoliskolla.

(213)

Sen vuoksi päätellään, että tutkimusajanjakson jälkeen ei ole tapahtunut sellaista kehitystä, joka tekisi toimenpiteiden käyttöönotosta aiheetonta yhteisön edun näkökulmasta.

(214)

Vaikka perusasetuksen 21 artiklassa todetaan, että on aihetta kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu, kyseinen säännös on edellä mainitun artiklan mukaisesti ymmärrettävä yhteisön edun tarkastelun puitteissa. Sen vuoksi on tutkittava toimenpiteiden käyttöönoton tai niistä luopumisen vaikutukset kaikkiin osapuoliin.

(215)

Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että toimenpiteiden käyttöönotolla voi olla kielteinen vaikutus joihinkin tuojiin ja kauppiaisiin yhteisössä. On kuitenkin katsottava, että toimenpiteiden käyttöönotto tuo tiettyjä etuja yhteisön tuotannonalalle sekä sen tavarantoimittajille yhteisössä, kuten lisääntyvän tuotannon ja työllisyyden.

(216)

Vaikka käyttäjien yhteistyö onkin ollut rajallista, voidaan arvioida, että toimenpiteiden vaikutus kyseisten toimialojen kuluihin olisi suhteellisen merkityksetön ja että toimenpiteet eivät johtaisi kilpailun puuttumiseen yhteisön markkinoilla.

(217)

Päätelmänä on, että korkeat polkumyynti- ja vahinkomarginaalit huomioon ottaen voidaan katsoa, että tässä nimenomaisessa tapauksessa ei toimitettujen tietojen perusteella ole riittävästi näyttöä, jonka pohjalta voitaisiin päätellä, että toimenpiteiden mahdollinen käyttöönotto olisi selvästi epäsuhtaista ja yhteisön edun vastaista.

(218)

Komissio sai sitoumuksia koskevat tarjoukset useilta yksittäisiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta sekä Kiinan viejiä edustavalta Kiinan kauppakamarilta (China Chamber of Commerce for Import & Export of Machinery & Electronic Products, jäljempänä ’CCCME’) sen jäsenten puolesta. Useat muut vientiä harjoittavat tuottajat ilmaisivat aikomuksensa tarjota sitoumuksia.

(219)

Ensinnäkin on huomattava, että menettelyssä on mukana yli sata vientiä harjoittavaa tuottajaa. Tosiasiallisten ja mahdollisten vientiä harjoittavien tuottajien määrää pidettiin liian suurena, jotta sitoumus voisi toimia, koska se tekisi minkä tahansa tyyppisen hintasitoumuksen hyvin vaikeaksi valvoa. Lisäksi vain kahdeksalle näistä yrityksistä on tehty tutkimus ja myönnetty yksilöllinen kohtelu.

(220)

Toiseksi tarkasteltavana olevalle tuotteelle on ominaista huomattava määrä tuotetyyppejä, joilla on hyvin erilaiset hinnat ja joitain ominaisuuksia, joita ei ole helppo havaita tuonnin yhteydessä. Tämä tekee käytännössä mahdottomaksi sen, että kullekin tuotetyypille voitaisiin vahvistaa vähimmäishinnat, joilla olisi merkitystä ja joita komissio ja jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voisivat asianmukaisesti valvoa tuonnin yhteydessä. Lisäksi kymmeneen CN-koodiin luokiteltujen erilaisten tuotetyyppien suuri määrä lisää huomattavasti riskiä toimenpiteiden kiertämisestä. Samanaikaisesti on huomattava, että parhaillaan on voimassa polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, jotka koskevat tiettyjä muun muassa Kiinasta peräisin olevia ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kiinnikkeitä (6). Koska vain pieni määrä vientiä harjoittavia tuottajia voitiin tutkia yksilöllisesti, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että jotkin sitoumusta tarjoavat yritykset myös tuottavat ja myyvät kyseisiä ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kiinnikkeitä samoille asiakkaille EU:ssa. Näissä tapauksissa on lisäriski kiertämisestä.

(221)

Lopuksi on todettava, että tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat ovat vaihdelleet huomattavasti, eikä se sen vuoksi sovellu pitkäaikaiseen kiinteään hintasitoumukseen. Hintojen vaihtelevuus johtuu raaka-aineiden ja erityisesti teräsvalssilangan hintojen vaihtelusta erityisesti viime kuukausina. Tämä tekisi sitoumusten valvonnasta vieläkin monimutkaisempaa.

(222)

Näissä olosuhteissa katsottiin, että hintasitoumukset olivat mahdottomia toteuttaa käytännössä, eikä niitä voitu hyväksyä.

(223)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ylittämättä todettuja polkumyyntimarginaaleja. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tätä varten katsottiin, että 5 prosentin voittomarginaali on asianmukainen taso, jonka yhteisön tuotannonalan voidaan odottaa saavan myös samankaltaisen tuotteen osalta silloin, kun vahingollista polkumyyntiä ei esiinny.

(224)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin sitten vertaamalla tuotetyypeittäin hinnan alittavuuden laskemista varten määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla yhteisön tuotannonalan myyntihintaa niin, että siinä otettiin huomioon edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta.

(225)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi viejä huomautti laskuvirheestä vahinkomarginaalin laskennassa. Todettiin, että kyseinen virhe vaikutti kaikkien viejien vahinkomarginaaleihin. Kaikki vahinkomarginaalit korjattiin vastaavasti.

(226)

Edellä mainittu hintavertailu osoitti seuraavia vahinkomarginaaleja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla:

(227)

Niiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joille myönnettiin yksilöllinen tarkastelu, edellä kuvatulla tavalla lasketut vahinkomarginaalit ovat seuraavat:

(228)

Kuten edellä 110 kappaleessa mainitaan, kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen astetta voidaan pitää alhaisena. Sen vuoksi yhteistyössä toimimattomien yritysten vahinkomarginaali määritettiin Eurostatin tiedoista ilmenevän arvon ja sen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan, jolla oli korkein vahinkomarginaali, edustavassa määrin myymien tuotetyyppien korkeimpien marginaalien keskiarvona.

(229)

Tällä perusteella koko maata koskevaksi vahinkomarginaaliksi vahvistettiin 85,0 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(230)

Menettelyn aikana ja erityisesti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin tuojat väittivät, että ne suorittavat useita toimintoja Kiinassa, kuten vähittäismyyntiin pakkaamisen ja laadunvalvonnan, joiden arvoa ei pitäisi sisällyttää CIF-hintaan, jonka perusteella tullia sovelletaan. Tällaista tilannetta ei kuitenkaan havaittu yhdelläkään tutkituista vientiä harjoittavista tuottajista, ja vaikka se näytettäisiinkin toteen, se näyttäisi koskevan vain pientä osaa Kiinasta tulevasta tuonnista. Komissio voi kuitenkin tutkia tätä asiaa tarkemmin.

(231)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti katsotaan, että Kiinasta peräisin olevien tiettyjen kiinnittimien tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitullit olisi otettava käyttöön joko polkumyynti- tai vahinkomarginaalin suuruisena, sen mukaan kumpi on alempi.

(232)

Polkumyyntitullit olisi näin ollen vahvistettava seuraavasti:

(233)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan Kiinasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joita ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava koko maata koskevaa tullia.

(234)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) olisi toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan olisi liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja vientimyynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(235)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottoa aiottiin suositella. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta. Osapuolten huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon, ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(236)

Mahdollisten uusien viejien ja tämän asetuksen liitteessä mainittujen otokseen kuulumattomien mutta tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden yritysten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi olisi säädettävä siitä, että viimeksi mainituille yrityksille määrättyä painotettua keskimääräistä tullia sovelletaan kaikkiin sellaisiin uusiin viejiin, jotka muutoin olisivat oikeutettuja perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaiseen tarkasteluun; 11 artiklan 4 kohtaa ei sovelleta, kun on käytetty otantaa.

(237)

Jotta minimoitaisiin kiertämisen riski, joka johtuu vientiä harjoittavien tuottajien tullien suurista eroista, katsotaan, että tässä tapauksessa tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Näihin erityisiin toimenpiteisiin sisältyy seuraavaa:

(238)

Jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku, joka on tämän asetuksen liitteessä II esitettyjen vaatimusten mukainen. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, on sovellettava kaikkiin muihin viejiin sovellettavaa jäännöspolkumyyntitullia.

(239)

Jos jonkin niistä yrityksistä, joihin sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tullia, vientimäärä kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan aloittaa toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli,