This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02006R1896-20170714
Regulation (EC) No 1896/2006 of the European Parliament and of the Council of 12 December 2006 creating a European order for payment procedure
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1896/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006 , eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1896/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006 , eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta
Konsolidoituun tekstiin ei välttämättä sisälly seuraavia muutoksia:
| Muutossäädös | Muutoksen tyyppi | Osa, jota muutos koskee | Voimaantulopäivämäärä |
|---|---|---|---|
| 32023R2844 | Myöh. muut. | artikla 7 kohta 6 numeroimaton kohta 1 | 01/05/2025 |
| 32023R2844 | Myöh. muut. | artikla 13 numeroimaton kohta | 01/05/2025 |
| 32023R2844 | Myöh. muut. | artikla 7 kohta 5 | 01/05/2025 |
| 32023R2844 | Myöh. muut. | artikla 16 kohta 5 numeroimaton kohta 1 | 01/05/2025 |
| 32023R2844 | Myöh. muut. | artikla 16 kohta 4 | 01/05/2025 |
02006R1896 — FI — 14.07.2017 — 003.002
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1896/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta (EUVL L 399 30.12.2006, s. 1) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
KOMISSION ASETUS (EU) N:o 936/2012, annettu 4 päivänä lokakuuta 2012, |
L 283 |
1 |
16.10.2012 |
|
|
NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 517/2013, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013, |
L 158 |
1 |
10.6.2013 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/2421, annettu 16 päivänä joulukuuta 2015, |
L 341 |
1 |
24.12.2015 |
|
|
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2017/1260, annettu 19 päivänä kesäkuuta 2017, |
L 182 |
20 |
13.7.2017 |
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1896/2006,
annettu 12 päivänä joulukuuta 2006,
eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta
1 artikla
Kohde
1. Tämän asetuksen tarkoituksena on
a) yksinkertaistaa ja nopeuttaa oikeudenkäyntiä ja pienentää oikeudenkäyntikuluja riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia koskevissa valtion rajat ylittävissä asioissa ottamalla käyttöön eurooppalainen maksamismääräysmenettely;
ja
b) tehdä mahdolliseksi eurooppalaisten maksamismääräysten vapaa liikkuvuus kaikissa jäsenvaltioissa säätämällä vähimmäisvaatimuksista, joiden noudattaminen tekee tunnustamista ja täytäntöönpanoa edeltävät välivaiheen menettelyt tarpeettomiksi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.
2. Tämä asetus ei estä kantajaa esittämästä 4 artiklassa tarkoitettua vaatimusta käyttäen jonkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai yhteisön lainsäädännön mukaista muuta menettelyä.
2 artikla
Soveltamisala
1. Tätä asetusta sovelletaan valtion rajat ylittäviin siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Asetusta ei erityisesti sovelleta vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (”acta iure imperii”).
2. Tätä asetusta ei sovelleta:
a) aviovarallisuusoikeuksiin, testamenttiin ja perimykseen;
b) konkurssiin, akordiin tai muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin;
c) sosiaaliturvaan;
d) sopimukseen perustumattomiin vaatimuksiin, paitsi jos:
i) asianosaiset ovat sopineet niistä tai velka on myönnetty oikeaksi;
tai
ii) on kyse omaisuuden yhteisomistukseen perustuvista täsmällisistä rahamääräisistä veloista.
3. Tässä asetuksessa ”jäsenvaltiolla” tarkoitetaan Tanskaa lukuun ottamatta kaikkia jäsenvaltioita.
3 artikla
Valtion rajat ylittävät asiat
1. Tässä asetuksessa valtion rajat ylittävällä asialla tarkoitetaan asiaa, jossa vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu.
2. Kotipaikka määritetään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 1 ) 59 ja 60 artiklan mukaisesti.
3. Se, onko kyseessä valtion rajat ylittävä asia, määritellään sen ajankohdan mukaisesti, jona eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus tehdään tämän asetuksen mukaisesti.
4 artikla
Eurooppalainen maksamismääräysmenettely
Eurooppalainen maksamismääräysmenettely otetaan käyttöön sellaisten tietyn suuruisten rahamääräisten saatavien perimistä varten, jotka ovat erääntyneet siihen mennessä, kun eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus tehdään.
5 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan
1) ”määräyksen antavalla jäsenvaltiolla” sitä jäsenvaltiota, jossa eurooppalainen maksamismääräys annetaan;
2) ”täytäntöönpanevalla jäsenvaltiolla” sitä jäsenvaltiota, jossa eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoa haetaan;
3) ”tuomioistuimella” jäsenvaltion kaikkia viranomaisia, joilla on toimivalta eurooppalaisten maksamismääräysten tai muiden niihin liittyvien kysymysten osalta;
4) ”määräyksen antavalla tuomioistuimella” tuomioistuinta, joka antaa eurooppalaisen maksamismääräyksen.
6 artikla
Tuomioistuimen toimivalta
1. Tuomioistuimen toimivalta tätä asetusta sovellettaessa määritetään asiaa koskevien yhteisön oikeussäännösten, erityisesti asetuksen (EY) N:o 44/2001 mukaisesti.
2. Jos vaatimus liittyy kuluttajan sellaista tarkoitusta varten tekemään sopimukseen, jota ei voida pitää hänen elinkeinoonsa tai ammattiinsa liittyvänä, ja jos vastaajana on kyseinen kuluttaja, toimivalta on kuitenkin ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa vastaajalla on asetuksen (EY) N:o 44/2001 59 artiklassa tarkoitettu kotipaikka.
7 artikla
Eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus
1. Eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus on tehtävä liitteessä I olevalla vakiolomakkeella A.
2. Hakemuksessa on mainittava:
a) asianosaisten ja tarvittaessa heidän edustajiensa samoin kuin sen tuomioistuimen, jolle hakemus tehdään, nimet ja osoitteet;
b) vaatimuksen määrä, mukaan lukien sen pääoma ja mahdollinen korko, sopimussakko sekä kulut;
c) jos vaatimukselle pyydetään korkoa, korkokanta ja aika, jolta kyseistä korkoa vaaditaan, paitsi jos pääomaan lisätään lakisääteinen korko määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännön nojalla ilman eri pyyntöä;
d) vaatimuksen peruste, mukaan luettuna kuvaus vaatimuksen sekä mahdollisen koron perusteena olevista seikoista;
e) kuvaus vaatimuksen perusteeksi esitettävästä näytöstä;
f) tuomioistuimen toimivallan peruste;
ja
g) asian 3 artiklassa tarkoitettu valtion rajat ylittävä luonne.
3. Kantajan on ilmoitettava hakemuksessaan, että annetut tiedot ovat hänen parhaan tietonsa ja ymmärryksensä mukaan oikeat ja että hän on tietoinen siitä, että tahallinen väärien tietojen antaminen saattaa johtaa määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisiin seuraamuksiin.
4. Kantaja voi hakemuksen lisäyksessä ilmoittaa tuomioistuimelle, kumpaa 17 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa lueteltua menettelyä hän pyytää sovellettavaksi vaatimukseensa myöhemmissä riita-asiain käsittelyissä, jos vastaaja esittää eurooppalaista maksamismääräystä koskevan vastineen.
Kantaja voi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa lisäyksessä myös ilmoittaa tuomioistuimelle vastustavansa asian siirtämistä 17 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuun riita-asiain käsittelyyn, jos vastaaja on vastustanut maksamismääräystä. Tämä ei estä kantajaa ilmoittamasta tästä tuomioistuimelle myöhemmin, kunhan ilmoitus tehdään ennen määräyksen antamista.
5. Hakemus on tehtävä paperimuodossa tai käyttäen muita määräyksen antavan jäsenvaltion hyväksymiä ja määräyksen antavan tuomioistuimen käytettävissä olevia viestintävälineitä, myös sähköisiä.
6. Kantajan tai tarvittaessa hänen edustajansa on allekirjoitettava hakemus. Jos hakemus tehdään 5 kohdan mukaisesti sähköisesti, se on allekirjoitettava sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista13 päivänä joulukuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY ( 2 ) 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Allekirjoitus on tunnustettava määräyksen antavassa jäsenvaltiossa, eikä sille voida asettaa lisäedellytyksiä.
Sähköistä allekirjoitusta ei kuitenkaan vaadita, jos ja siinä laajuudessa kuin määräyksen antavan jäsenvaltion tuomioistuimissa on käytössä sellainen vaihtoehtoinen sähköinen viestintäjärjestelmä, johon on pääsy vain sellaisista rekisteröityneistä käyttäjistä koostuvalla ryhmällä, joiden henkilöllisyys on todennettu ja jotka voidaan tunnistaa suojatulla tavalla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista viestintäjärjestelmistä.
8 artikla
Hakemuksen tutkiminen
Tuomioistuin, jolle eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus on tehty, tutkii hakemuslomakkeen pohjalta viipymättä, täyttyvätkö 2, 3, 4, 6 ja 7 artiklassa säädetyt edellytykset ja vaikuttaako vaatimus perustellulta. Tämä tutkiminen voi tapahtua automaattista menettelyä käyttäen.
9 artikla
Täydentäminen tai oikaisu
1. Jos 7 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty, tuomioistuimen on annettava kantajalle mahdollisuus täydentää tai oikaista hakemusta, paitsi jos vaatimus on selvästi perusteeton tai jos hakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi. Tuomioistuimen on käytettävä liitteessä II olevaa vakiolomaketta B.
2. Jos tuomioistuin pyytää kantajaa täydentämään tai oikaisemaan hakemusta, sen on määrättävä olosuhteisiin nähden sopivaksi katsomansa määräaika. Tuomioistuin voi harkintansa mukaan pidentää tätä määräaikaa.
10 artikla
Hakemuksen muuttaminen
1. Jos vaatimus täyttää 8 artiklassa tarkoitetut edellytykset vain osittain, tuomioistuimen on ilmoitettava siitä kantajalle käyttäen liitteessä III olevaa vakiolomaketta C. Kantajaa on pyydettävä hyväksymään tai hylkäämään ehdotus eurooppalaiseksi maksamismääräykseksi sellaisen määrän osalta, jonka suuruuden tuomioistuin on määrittänyt, ja hänelle on annettava tieto tätä koskevan päätöksensä seurauksista. Kantajan on vastattava palauttamalla tuomioistuimen hänelle lähettämä vakiolomake C tuomioistuimen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti asettamassa määräajassa.
2. Jos kantaja hyväksyy tuomioistuimen ehdotuksen, tuomioistuin antaa eurooppalaisen maksamismääräyksen 12 artiklan mukaisesti siltä vaatimuksen osalta, jonka kantaja on hyväksynyt. Alkuperäisen vaatimuksen jäljelle jäävää osaa koskevat seuraukset määräytyvät kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
3. Jos kantaja ei lähetä vastaustaan tuomioistuimen asettamassa määräajassa tai ei hyväksy tuomioistuimen ehdotusta, tuomioistuimen on hylättävä eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus kokonaisuudessaan.
11 artikla
Hakemuksen hylkääminen
1. Tuomioistuimen on hylättävä hakemus, jos
a) edellä 2, 3, 4, 6 ja 7 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty;
tai
b) vaatimus on selvästi perusteeton;
tai
c) kantaja ei täydennä tai oikaise hakemusta tuomioistuimen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti asettaman määräajan kuluessa;
tai
d) kantaja ei lähetä vastaustaan tuomioistuimen asettaman määräajan kuluessa tai hylkää tuomioistuimen ehdotuksen 10 artiklan mukaisesti.
Kantajalle on ilmoitettava hylkäämisen perusteet liitteessä IV olevaa vakiolomaketta D käyttäen.
2. Hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen ei ole muutoksenhakuoikeutta.
3. Hakemuksen hylkääminen ei estä kantajaa jatkamasta vaatimuksen perimistä tekemällä uuden eurooppalaista maksamismääräystä koskevan hakemuksen tai käyttäen jotain muuta jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista menettelyä.
12 artikla
Eurooppalaisen maksamismääräyksen antaminen
1. Jos 8 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, tuomioistuimen on annettava eurooppalainen maksamismääräys liitteessä V olevaa vakiolomaketta E käyttäen mahdollisimman pian ja tavallisesti 30 päivän kuluessa hakemuksen tekemisestä.
Tähän 30 päivän määräaikaan ei sisälly aika, jonka kantaja on käyttänyt täydentääkseen, oikaistakseen tai muuttaakseen hakemusta.
2. Eurooppalaiseen maksamismääräykseen on liitettävä kopio hakemuslomakkeesta. Siinä ei ilmoiteta tietoja, jotka kantaja on antanut lomakkeen A lisäyksissä 1 ja 2.
3. Vastaajalle on eurooppalaisessa maksamismääräyksessä ilmoitettava hänellä olevasta mahdollisuudesta joko
a) maksaa määräyksessä ilmoitettu määrä kantajalle;
tai
b) vastustaa maksamismääräystä antamalla vastine määräyksen antaneelle tuomioistuimelle lähettämällä se 30 päivän kuluessa siitä, kun maksamismääräys on annettu hänelle tiedoksi.
4. Vastaajalle on eurooppalaisessa maksamismääräyksessä ilmoitettava, että
a) määräys on annettu pelkästään kantajan antamien tietojen perusteella, joita tuomioistuin ei ole tarkistanut;
b) määräyksestä tulee täytäntöönpanokelpoinen, jollei tuomioistuimelle anneta vastinetta 16 artiklan mukaisesti;
c) jos vastine annetaan, menettely jatkuu määräyksen antavan jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa tavanomaista riita-asiain käsittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti, jollei kantaja ole nimenomaisesti pyytänyt menettelyn päättämistä tässä tapauksessa.
5. Tuomioistuimen on huolehdittava, että määräys annetaan vastaajalle tiedoksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti sellaista menettelyä noudattaen, joka täyttää 13, 14 ja 15 artiklassa säädetyt vähimmäisvaatimukset.
13 artikla
Tiedoksianto, johon liittyy vastaajan vastaanottotodistus
Eurooppalainen maksamismääräys voidaan antaa vastaajalle tiedoksi jollakin seuraavista tavoista sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa määräys annetaan tiedoksi:
a) henkilökohtainen tiedoksianto, mikä osoitetaan vastaajan allekirjoittamalla vastaanottotodistuksella, johon on merkitty vastaanottopäivä;
b) henkilökohtainen tiedoksianto, mikä osoitetaan tiedoksiannon toimittaneen toimivaltaisen henkilön allekirjoittamalla asiakirjalla, jossa todetaan, että vastaaja on vastaanottanut asiakirjan tai kieltäytynyt vastaanottamasta sitä ilman laillista perustetta, ja johon on merkitty tiedoksiantopäivä;
c) postitiedoksianto, mikä osoitetaan vastaajan allekirjoittamalla ja palauttamalla vastaanottotodistuksella, johon on merkitty vastaanottopäivä;
d) sähköinen tiedoksianto, esimerkiksi telekopioitse tai sähköpostitse, mikä osoitetaan vastaajan allekirjoittamalla ja palauttamalla vastaanottotodistuksella, johon on merkitty vastaanottopäivä.
14 artikla
Tiedoksianto, johon ei liity vastaajan vastaanottotodistusta
1. Eurooppalainen maksamismääräys voidaan antaa vastaajalle tiedoksi myös jollakin seuraavista tavoista sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa määräys annetaan tiedoksi:
a) henkilökohtainen tiedoksianto vastaajan kotiosoitteessa henkilölle, joka asuu samassa taloudessa kuin vastaaja tai työskentelee siellä;
b) jos vastaaja on itsenäinen ammatinharjoittaja tai oikeushenkilö, henkilökohtainen tiedoksianto vastaajan liiketiloissa henkilölle, joka työskentelee vastaajan palveluksessa;
c) määräyksen toimittaminen vastaajan postilaatikkoon;
d) määräyksen toimittaminen postitoimistoon tai toimivaltaisten viranomaisten haltuun ja tätä koskevan kirjallisen ilmoituksen toimittaminen vastaajan postilaatikkoon, jos kirjallisessa ilmoituksessa on selkeä maininta siitä, että kyse on tuomioistuinasiakirjasta tai että ilmoitus vastaa oikeusvaikutuksiltaan tiedoksiantoa ja käynnistää määräaikojen kulumisen;
e) postitiedoksianto ilman 3 kohdan mukaista todistusta, jos vastaajan osoite on määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa;
f) sähköinen tiedoksianto, mistä on osoituksena tiedoksiannon toimittamisen automaattinen vahvistus, mikäli vastaaja on etukäteen nimenomaisesti hyväksynyt tämän tiedoksiantotavan.
2. Tätä asetusta sovellettaessa 1 kohdan mukainen tiedoksianto on sallittu vain, jos vastaajan osoite on varmuudella tiedossa.
3. Edellä 1 kohdan a, b, c ja d alakohdan mukaisesti toimitettu tiedoksianto on todistettava:
a) tiedoksiannon toimittaneen toimivaltaisen henkilön allekirjoittamalla asiakirjalla, jossa ilmoitetaan:
i) käytetty tiedoksiantotapa,
ja
ii) tiedoksiantopäivä,
ja
iii) jos määräys on annettu tiedoksi muulle henkilölle kuin vastaajalle, kyseisen henkilön nimi ja hänen suhteensa vastaajaan;
tai
b) edellä 1 kohdan a ja b alakohdan osalta tiedoksiannon vastaanottaneen henkilön antamalla vastaanottotodistuksella.
15 artikla
Tiedoksianto vastaajan edustajalle
Edellä 13 tai 14 artiklassa tarkoitettu tiedoksianto voidaan toimittaa myös vastaajan edustajalle.
16 artikla
Eurooppalaisen maksamismääräyksen vastustaminen
1. Vastaaja voi antaa määräyksen antaneelle tuomioistuimelle vastineen eurooppalaiseen maksamismääräykseen käyttämällä liitteessä VI olevaa vakiolomaketta F, joka toimitetaan hänelle eurooppalaisen maksamismääräyksen mukana.
2. Vastine on lähetettävä 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona määräys annettiin tiedoksi vastaajalle.
3. Vastaajan on ilmoitettava vastineessa, että hän vastustaa vaatimusta, mutta hänen ei tarvitse ilmoittaa vastustamisen syytä.
4. Vastine on toimitettava paperimuodossa tai käyttäen muita määräyksen antavan jäsenvaltion hyväksymiä ja määräyksen antaneen tuomioistuimen käytettävissä olevia viestintävälineitä, myös sähköisiä.
5. Vastaajan tai hänen mahdollisen edustajansa on allekirjoitettava vastine. Jos vastine annetaan sähköisesti 4 kohdan mukaisesti, se on allekirjoitettava direktiivin 1999/93/EY 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä allekirjoitus on tunnustettava määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, eikä sille voida asettaa lisäedellytyksiä.
Tällaista sähköistä allekirjoitusta ei kuitenkaan vaadita, jos ja siinä laajuudessa kuin määräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimissa on käytössä sellainen vaihtoehtoinen sähköinen viestintäjärjestelmä, johon on pääsy vain sellaisista rekisteröityneistä käyttäjistä koostuvalla ryhmällä, joiden henkilöllisyys on todennettu ja jotka voidaan tunnistaa suojatulla tavalla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista viestintäjärjestelmistä.
17 artikla
Vastineen antamisen vaikutukset
1. Jos vastine on annettu 16 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, menettely jatkuu määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa, jollei kantaja ole nimenomaisesti pyytänyt, että menettely tässä tapauksessa päätetään. Menettelyä jatketaan noudattaen seuraavissa menettelyissä sovellettavia sääntöjä:
a) asetuksessa (EY) N:o 861/2007 säädetty eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely, jos sitä sovelletaan; tai
b) muu asianmukainen kansallinen riita-asiain oikeudenkäyntimenettely.
2. Jos kantaja ei ole ilmoittanut, kumpaa 1 kohdan a tai b alakohdassa lueteltua menettelyä hän pyytää sovellettavaksi vaatimukseensa vastineen johdosta alkavassa käsittelyssä, tai jos kantaja on pyytänyt, että eurooppalaista vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksessa (EY) N:o 861/2007, sovelletaan vaatimukseen, joka ei kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan, vaatimus siirretään käsiteltäväksi asianmukaisessa kansallisessa riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyssä, ellei kantaja nimenomaisesti ole pyytänyt, että asiaa ei siirretä.
3. Jos kantaja on perinyt saatavaansa eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä käyttäen, kansallisen lainsäädännön säännökset eivät vaikuta hänen asemaansa myöhemmissä riita-asiain käsittelyissä.
4. Asian siirtäminen 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuun riita-asiain käsittelyyn tapahtuu määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.
5. Kantajalle on ilmoitettava, onko vastaaja antanut vastineen sekä siirretäänkö asia 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riita-asiain käsittelyyn.
18 artikla
Täytäntöönpanokelpoisuus
1. Jollei eurooppalaista maksamismääräystä koskevaa vastinetta ole 16 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, ottaen huomioon vastineen perille saapumiseen tarvittava aika, annettu määräyksen antavalle tuomioistuimelle, tuomioistuimen on liitteessä VII olevaa vakiolomaketta G käyttämällä viipymättä ilmoitettava, että määräys on täytäntöönpanokelpoinen. Tuomioistuimen on tarkistettava tiedoksiantopäivä.
2. Täytäntöönpanokelpoisuutta koskeviin muotovaatimuksiin sovelletaan määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädäntöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.
3. Tuomioistuimen on lähetettävä täytäntöönpanokelpoinen eurooppalainen maksamismääräys kantajalle.
19 artikla
Eksekvatuurimenettelyn poistaminen
Määräyksen antavassa jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen eurooppalainen maksamismääräys on tunnustettava ja pantava täytäntöön muissa jäsenvaltioissa vaatimatta sen julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi ja ilman mahdollisuutta vastustaa sen tunnustamista.
20 artikla
Uudelleen tutkiminen poikkeuksellisissa tapauksissa
1. Vastaajalla on 16 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä oikeus pyytää maksamismääräyksen uudelleen tutkimista määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jos
a)
i) maksamismääräys on annettu tiedoksi jollakin 14 artiklassa säädetyistä menettelyistä,
ja
ii) tiedoksiantoa ei vastaajasta riippumattomista syistä ole toimitettu riittävän ajoissa siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa;
tai
b) vastaaja ei ole voinut vastustaa vaatimusta ylivoimaisen esteen tai hänestä riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi,
edellyttäen, että hän toimii kummassakin tapauksessa viipymättä.
2. Vastaajalla on niin ikään 16 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä oikeus pyytää eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jos maksamismääräys on tämän asetuksen vaatimukset huomioon ottaen annettu selvästi virheellisin perustein, tai muiden poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta.
3. Jos tuomioistuin hylkää vastaajan pyynnön sillä perusteella, ettei mitään 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista uudelleen tutkimisen perusteista voida soveltaa, eurooppalainen maksamismääräys pysyy voimassa.
Jos tuomioistuin päättää, että uudelleen tutkiminen on perusteltua jostakin 1 ja 2 kohdassa säädetystä syystä, eurooppalainen maksamismääräys on mitätön.
21 artikla
Täytäntöönpano
1. Täytäntöönpanomenettelyihin sovelletaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion lakia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen säännösten soveltamista.
Eurooppalainen maksamismääräys, josta on tullut täytäntöönpanokelpoinen, on pantava täytäntöön samoin edellytyksin kuin täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa annettu täytäntöönpanokelpoinen päätös.
2. Jotta eurooppalaisen maksamismääräys voidaan panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa kantajan on toimitettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille täytäntöönpanoviranomaisille:
a) määräyksen antaneen tuomioistuimen täytäntöönpanokelpoiseksi ilmoittaman eurooppalaisen maksamismääräyksen jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarpeelliset vaatimukset;
ja
b) tarvittaessa eurooppalaisen maksamismääräyksen käännös täytäntöönpanevan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, oikeudenkäynneissä sillä paikkakunnalla, jossa täytäntöönpanoa haetaan, käytettävälle viralliselle kielelle tai jollekin niissä käytettävistä virallisista kielistä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tai jollekin muulle kielelle, jonka täytäntöönpaneva jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa ne Euroopan unionin toimielinten viralliset kielet, jotka eivät ole sen omia mutta joiden käytön se voi hyväksyä eurooppalaisen maksamismääräyksen osalta. Käännöksen on oltava sellaisen henkilön oikeaksi todistama, jolla on siihen kelpoisuus jossakin jäsenvaltiossa.
3. Kantajalta, joka jossain jäsenvaltiossa hakee toisessa jäsenvaltiossa annetun eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoa, ei saa vaatia minkäänlaista vakuutta, takuuta tai talletusta sillä perusteella, että hän on ulkomaan kansalainen tai että hänellä ei ole kotipaikkaa tai asuinpaikkaa täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.
22 artikla
Täytäntöönpanon epääminen
1. Täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen on vastaajan pyynnöstä evättävä täytäntöönpano, jos eurooppalainen maksamismääräys on ristiriidassa jossakin jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa aiemmin annetun päätöksen tai määräyksen kanssa, mikäli
a) samojen asianosaisten välillä on aiemmin annettu samaa asiaa koskeva päätös tai määräys;
ja
b) aiempi päätös tai määräys täyttää sen tunnustamiselle täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa asetetut edellytykset;
ja
c) tähän ristiriitaan ei ollut voitu vedota määräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuinmenettelyssä.
2. Täytäntöönpano on evättävä pyynnöstä kokonaan tai osittain myös, jos vastaaja on maksanut kantajalle eurooppalaisessa maksamismääräyksessä tuomitun määrän joko kokonaan tai osittain.
3. Eurooppalaista maksamismääräystä ei sen sisältämän asiaratkaisun osalta saa missään tapauksessa ottaa uudelleen tutkittavaksi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.
23 artikla
Täytäntöönpanon keskeyttäminen tai rajoittaminen
Jos vastaaja on pyytänyt maksamismääräyksen uudelleen tutkimista 20 artiklan mukaisesti, täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin voi vastaajan pyynnöstä:
a) rajoittaa täytäntöönpanomenettelyn turvaamistoimiin;
ja
b) asettaa täytäntöönpanon edellytykseksi määrittämänsä vakuuden asettamisen;
tai
c) poikkeuksellisissa olosuhteissa keskeyttää täytäntöönpanomenettelyn.
24 artikla
Oikeudellinen edustus
Asianajajan tai muun oikeudellisen neuvonantajan käyttäminen ei ole pakollista:
a) kantajalle tämän hakiessa eurooppalaista maksamismääräystä;
b) vastaajalle tämän vastustaessa eurooppalaista maksamismääräystä.
25 artikla
Oikeudenkäyntimaksut
1. Jos 17 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetusta riita-asiain käsittelystä aiheutuvat oikeudenkäyntimaksut ovat jäsenvaltiossa yhtä suuret tai korkeammat kuin eurooppalaisesta maksamismääräysmenettelystä aiheutuvat maksut, eurooppalaisesta maksamismääräysmenettelystä ja 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastustamisen vuoksi aloitetusta riita-asiain käsittelystä aiheutuvat oikeudenkäyntimaksut eivät saa kokonaisuudessaan olla suuremmat kuin maksut riita-asiain käsittelystä, jota ei ole edeltänyt eurooppalainen maksamismääräysmenettely kyseisessä jäsenvaltiossa.
Vastustamisen vuoksi 17 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti aloitetusta riita-asiain käsittelystä ei saa periä jäsenvaltiossa ylimääräisiä oikeudenkäyntimaksuja, jos tällaisesta käsittelystä aiheutuvat oikeudenkäyntimaksut ovat kyseisessä jäsenvaltiossa alhaisemmat kuin eurooppalaisesta maksamismääräysmenettelystä perittävät oikeudenkäyntimaksut.
2. Tässä asetuksessa oikeudenkäyntimaksut muodostuvat tuomioistuimelle suoritettavista maksuista ja kuluista, joiden määrät on vahvistettu kansallisessa lainsäädännössä.
26 artikla
Suhde kansalliseen prosessioikeuteen
Kaikkiin prosessioikeudellisiin kysymyksiin, joista ei erikseen säädetä tässä asetuksessa, sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.
27 artikla
Suhde asetukseen (EY) N:o 1348/2000
Tämä asetus ei vaikuta oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 ( 3 ) soveltamiseen.
28 artikla
Tiedoksiantokuluista ja täytäntöönpanosta ilmoittaminen
Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä tiedottaakseen yleisölle ja asianomaisille ammattialoille
a) tiedoksiantokuluista;
ja
b) siitä, mitkä viranomaiset ovat toimivaltaisia täytäntöönpanon osalta 21, 22 ja 23 artiklaa sovellettaessa,
erityisesti neuvoston päätöksellä 2001/470/EY ( 4 ) perustetun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston välityksellä.
29 artikla
Toimivaltaisten tuomioistuinten, uudelleen tutkimista koskevien menettelyjen, viestintävälineiden ja kielten ilmoittaminen
1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 12 päivänä kesäkuuta 2008:
a) millä tuomioistuimilla on toimivalta antaa eurooppalainen maksamismääräys;
b) uudelleentutkimista koskeva menettely ja toimivaltaiset tuomioistuimet 20 artiklaa sovellettaessa;
c) eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä varten hyväksytyt ja tuomioistuinten käytössä olevat viestintävälineet;
d) edellä 21 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla hyväksytyt kielet.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista muutoksista näihin tietoihin.
2. Komissio asettaa 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot yleisön saataville julkaisemalla ne Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja muilla asianmukaisilla tavoilla.
30 artikla
Liitteiden muuttaminen
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 31 artiklan mukaisesti liitteiden I–VII muuttamiseksi.
31 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2. Siirretään komissiolle 13 päivästä tammikuuta 2016 määräämättömäksi ajaksi 30 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 30 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä olevan 30 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
32 artikla
Tarkastelu
Komissio toimittaa viimeistään 12 päivänä joulukuuta 2013 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa tarkastellaan eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöä. Kertomuksessa on oltava arvio menettelyn toimivuudesta ja laaja vaikutusten arviointi kunkin jäsenvaltion osalta.
Tätä varten ja sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin paras käytäntö otetaan huomioon ja että lainsäädännön parempaa laatua koskevia periaatteita noudatetaan, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietoja eurooppalaisen maksamismääräyksen valtion rajat ylittävästä käytöstä. Tietoja on annettava oikeudenkäyntimaksuista, menettelyn nopeudesta, tehokkuudesta, käytön helppoudesta ja jäsenvaltioiden sisäisistä maksamismääräysmenettelyistä.
Komissio liittää kertomukseensa tarvittaessa ehdotuksia asetuksen mukauttamiseksi.
33 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tätä asetusta sovelletaan 12 päivästä joulukuuta 2008 lukuun ottamatta 28, 29, 30 ja 31 artiklaa, joita sovelletaan 12 päivästä kesäkuuta 2008.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.
LIITE I
LIITE II
LIITE III
LIITE IV
LIITE V
LIITE VI
LIITE VII
( 1 ) EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2245/2004 (EUVL L 381, 28.12.2004, s. 10).
( 2 ) EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12.
( 3 ) EYVL L 160, 30.6.2000, s. 37.
( 4 ) EYVL L 174, 27.6.2001, s. 25.