(1)

Euroopan komissio pani 13 päivänä elokuuta 2018 vireille Venäjältä, Trinidad ja Tobagosta ja Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien urean ja ammoniumnitraatin seosten tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036, jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklan perusteella. Vireillepanoilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2).

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille sen jälkeen, kun Fertilizers Europe, jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli esittänyt 29 päivänä kesäkuuta 2018 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 50 prosenttia urean ja ammoniumnitraatin seosten kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty näyttö polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi 20 päivänä maaliskuuta 2019 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/455 (3), jäljempänä ’kirjaamisvelvoitetta koskeva asetus’, perusasetuksen 14 artiklan 5 a kohdan nojalla.

(4)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan komissioon yhteyttä tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti erikseen valituksen tekijälle, tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Venäjän federaation, jäljempänä ’Venäjä’, Trinidad ja Tobagon sekä Amerikan yhdysvaltojen, jäljempänä ’Yhdysvallat’, viranomaisille, tiedossa oleville tuojille ja käyttäjiä edustaville järjestöille sekä muille järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, tutkimuksen vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan siihen.

(5)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(6)

Venäjän ja Yhdysvaltojen yhteistyössä toimivat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että valituksen tekijöillä ei ollut edustavuutta ja että polkumyyntiä ja vahinkoa koskevaa riittävää näyttöä tutkimuksen vireillepanemiseksi ei ollut.

(7)

Komissio hylkäsi molemmat väitteet. Komissio tarkisti ja vahvisti päätelmät, jotka esitetään asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun asiakirja-aineistoon sisältyvässä edustavuutta koskeva huomautuksessa, ja sen, että valitus oli tehty sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 50 prosenttia urean ja ammoniumnitraatin seosten kokonaistuotannosta unionissa. Lisäksi komissio tutki valituksen perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti ja tuli siihen tulokseen, että tutkimuksen vireillepanoa koskevat vaatimukset täyttyivät eli valituksen tekijän esittämä näyttö oli tarpeeksi täsmällistä ja riittävää. Perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan valitukseen on sisällyttävä sellaista tietoa, joka on kohtuudella valituksen tekijän käytettävissä siinä esitetyistä seikoista. Komissio katsoi toimitetun näytön perusteella, että vaatimus täyttyi, minkä myös komission oma arviointi vahvisti.

(8)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(9)

Vireillepanoilmoituksessa komissio ilmoitti, että se oli päättänyt rajata tutkittavien unionin tuottajien määrän kohtuulliseksi soveltamalla otantaa ja että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajista otoksen. Komissio valitsi alustavan otoksen unionin tuottajien ilmoittaman tuotannon ja unionin myynnin määrän perusteella vireillepanoa edeltävän tilanneanalyysin yhteydessä. Näin valittu alustava otos koostui kolmesta unionin tuottajasta, joiden osuus saatavilla olevien tietojen oli noin 70 prosentti unionin tuotannosta ja myynnistä. Tätä alustavaa otosta koskevat tiedot esitetään asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitetussa asiakirja-aineistossa, ja komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia.

(10)

Pian vireillepanon jälkeen yksi otokseen alustavasti valituista tuottajista, Yara Sluiskil B.V., ilmoitti komissiolle, että se ei halunnut toimia yhteistyössä. Lisäksi kaksi unionin tuottajaa toimitti vastaukset vireillepanoa edeltävään edustavuuden arviointiin vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Komissio otti huomioon näiden unionin tuottajien tuotantoa ja myyntiä koskevat tiedot voidakseen määrittää lopullisen otoksen.

(11)

Useat asianomaiset osapuolet esittivät lisähuomautuksia alustavasta otoksesta. Komissio tarkasteli huomautuksia ja selvitti 5 päivänä syyskuuta 2018 avoimeen asiakirja-aineistoon liitetyssä huomautuksessa, miksi näillä huomautuksilla ei ollut vaikutusta lopullisen otoksen valintaan.

(12)

Näin ollen pidettiin voimassa komission toimintatapa, jossa polkumyynnin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti sovelletaan otantaa, joka perustuu samankaltaisen tuotteen tuotanto- ja myyntimäärään unionissa tutkimusajanjaksolla.

(13)

Koska Yara Sluiskil B.V. ei halunnut toimia yhteistyössä, komissio päätti korvata sen yrityksellä OCI Nitrogen. Unionin tuottajien lopulliseen otokseen kuuluvat yritykset AB Achema, Grupa Azoty Zaklady Azotowe Pulawy S.A. ja OCI Nitrogen B.V., ja sen osuus on yli 50 prosenttia samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannon ja myynnin määrästä unionissa. Otos on unionin tuotannonalaa edustava.

(14)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(15)

Useat etuyhteydettömät tuojat ilmoittautuivat asianomaisiksi osapuoliksi, vaikka ainoastaan kolme niistä toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Saatujen vastausten vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen. Kaikkia kolmea tuojaa pyydettiin täyttämään kyselylomake.

(16)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Venäjällä, Trinidad ja Tobagossa ja Yhdysvalloissa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Venäjän federaation edustustoa Euroopan unionissa ja Trinidad ja Tobagon edustustoa Euroopan unionissa sekä Amerikan yhdysvaltojen edustustoa Euroopan unionissa nimeämään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jota saattaisivat haluta osallistua tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyden niihin.

(17)

Kaksi venäläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa, yksi Trinidad ja Tobagossa toimiva vientiä harjoittava tuottaja ja yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja toimittivat pyydetyt tiedot ja suostuivat osallistumaan otokseen.

(18)

Vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen vastausten vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(19)

Kaikille tiedossa olleille asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja asianomaisten maiden viranomaisille ilmoitettiin tutkittavien yritysten valinnasta 21 päivänä elokuuta 2018 päivätyllä ilmoituksella. Huomautuksia ei saatu.

(20)

Komissio lähetti kyselylomakkeet otokseen valituille kolmelle unionin tuottajalle, valituksen tekijälle, kolmelle etuyhteydettömälle tuojalle, jotka olivat ilmoittautuneet, neljälle vientiä harjoittavalle tuottajalle asianomaisissa maissa ja kaikille käyttäjäjärjestöille ja talouden toimijoille, jotka olivat ilmoittautuneet ja pyytäneet kyselylomaketta.

(21)

Valituksen tekijä esitti valituksessa riittävästi näyttöä raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä Venäjällä kyseisen tuotteen osalta. Kuten vireillepanoilmoituksessa kerrottiin, tutkimus kattaa näin ollen tällaiset raaka-aineisiin liittyvät vääristymät, jotta voidaan selvittää, sovelletaanko perusasetuksen 7 artiklan 2 a ja 2 b kohdan säännöksiä Venäjän osalta. Tästä syystä komissio lähetti täydentävän kyselylomakkeen Venäjän viranomaisille.

(22)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset kolmelta otokseen valitulta unionin tuottajalta, Fertilizers Europelta, kolmelta etuyhteydettömältä tuojalta, neljältä asianomaisten maiden vientiä harjoittavalta tuottajalta ja seitsemältätoista muulta talouden toimijalta, joista osa edusti käyttäjien etuja.

(23)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaus myös Venäjän viranomaisilta. Vastaus oli kuitenkin huomattavan epätäydellinen, eikä siinä ollut perustietoja, joita komissio tarvitsi tutkiakseen väitteitä Venäjällä esiintyvistä raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä ja arvioidakseen, olisiko polkumyyntimarginaalia pienempi tulli riittävä vahingon poistamiseen. Venäjän viranomaiset eivät vastanneet komission pyyntöön, joka koski kyselyvastauksessa annettujen tietojen paikalla tehtävää tarkastamista.

(24)

Komissio kertoi Venäjän viranomaisille kahdella 22 päivänä lokakuuta ja 19 päivänä joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä kyselylomakkeeseen annettujen vastausten puutteista sekä siitä, että toimitettujen tietojen tarkastamista koskevaan komission pyyntöön ei ollut vastattu. Komissio ilmoitti, että tarvittavien tietojen puuttuessa komissio tekee päätelmänsä raaka-aineisiin liittyvien vääristymien esiintymisestä Venäjällä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Venäjän viranomaiset eivät toimittaneet tarvittavia tietoja vastauksena näihin kirjeisiin.

(25)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, Venäjällä esiintyvien tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineisiin liittyvien vääristymien, aiheutuneen vahingon ja unionin edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(26)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2017 ja 30 päivän kesäkuuta 2018 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi ajanjakson 1 päivästä tammikuuta 2015 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(27)

Tarkasteltavana oleva tuote on Venäjältä, Trinidad ja Tobagosta ja Yhdysvalloista peräisin olevat urean ja ammoniumnitraatin vesi- tai ammoniakkiliuosseokset, jotka luokitellaan CN-koodiin 3102 80 00, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ’urean ja ammoniumnitraatin seos’

(28)

Tarkasteltavana oleva tuote on nestemäinen typpilannoite.

(29)

Tarkasteltavana olevan tuotteen merkittävin ominaisuus on typpipitoisuus. Typpipitoisuus voi olla 28–32 prosenttia urean ja ammoniumnitraatin seoksista. Tämä vaihtelu saadaan yleensä aikaan lisäämällä liuokseen enemmän tai vähemmän vettä. Tuotujen liuosten typpipitoisuus on yleensä 32 prosenttia. Urean ja ammoniumnitraatin seos, jonka typpipitoisuus on 32 prosenttia, on väkevämpää kuin seos, jonka typpipitoisuus on 30 prosenttia tai sitä alhaisempi, ja siksi sen kuljettaminen on edullisempaa. Typpipitoisuudesta riippumatta kaikilla urean ja ammoniumnitraatin liuoksilla katsotaan kuitenkin olevan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet, minkä vuoksi ne muodostavat yhden tuotteen.

(30)

Urean ja ammoniumnitraatin seos on puhdas perushyödyke, jonka laatu ja fyysiset perusominaisuudet ovat samat alkuperämaasta riippumatta. Unionin tuottajat tarjoavat urean ja ammoniumnitraatin seoksia, joiden typpipitoisuus vaihtelee 28–32 prosentinvälillä.

(31)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset:

(32)

Komissio päätti tässä vaiheessa, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(33)

Yksi unionin tuottaja korosti, että vaikka urean ja ammoniumnitraatin seokseen lisätään muita aineita (”lisäaineita”, kuten ammoniumsulfaattia mutta mahdollisesti myös muita aineita), tuloksena saatava seos on edelleen urean ja ammoniumnitraatin seos ja luetaan CN-koodiin 3102 80 00. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yleisenä käytäntönä on lisätä pieniä määriä lisäaineita ja että tuloksena saatavaa tuotetta pidetään markkinoilla edelleenkin urean ja ammoniumnitraatin seoksena.

(34)

Tämän vuoksi komissio päätti tässä vaiheessa selventää, että tutkimuksessa tuotteen määritelmän alaan kuuluvat urean ja ammoniumnitraatin vesi- tai ammoniakkiliuosseokset, joissa voi olla lisäaineita, elleivät lisäaineet ole luonteeltaan ja määrältään sellaisia, että seos olisi luokiteltava muuhun CN-koodiin.

(35)

Tutkimuksen päätelmien mukaan Venäjällä oli tutkimusajanjaksolla kolme urean ja ammoniumnitraatin seosta tuottavaa yritysryhmää: Acron Group, Eurochem Group ja Kuibyshev Azot. Näistä ryhmistä kaksi ensiksi mainittua vei urean ja ammoniumnitraatin seosta unioniin tutkimusajanjaksolla.

(36)

Acron Groupiin kuului yksi urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuottaja, joka toimii Venäjällä. Samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti tutkimusajanjaksolla tapahtui suoraan etuyhteydettömille asiakkaille ja myös epäsuorasti yhden etuyhteydessä olevan kotimaisen kauppiaan kautta. Vientimyynti unioniin tutkimusajanjaksolla tapahtui suoraan riippumattomille asiakkaille tai epäsuorasti joko etuyhteydessä olevan Sveitsissä sijaitsevan viejän tai Ranskassa sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta.

(37)

Eurochem Groupiin kuului kaksi urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuottajaa, jotka toimivat Venäjällä. Samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti tutkimusajanjaksolla tapahtui kokonaan kahden etuyhteydessä olevan kotimaisen kauppiaan kautta. Vientimyynti unioniin tutkimusajanjaksolla tapahtui pelkästään etuyhteydessä olevan Sveitsissä sijaitsevan viejän ja sen jälkeen Saksassa sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta. Saksalainen etuyhteydessä oleva tuoja myi edelleen suoraan etuyhteydettömille asiakkaille tai joko Bulgariassa, Ranskassa tai Espanjassa sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta. Viimeksi mainittu yritys teki vielä osan myynnistään toisen etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta, joka myös sijaitsi Espanjassa.

(38)

Normaaliarvon laskemiseksi komissio tutki ensin, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että tutkimusajanjakson aikana Acron tuotti, myi kotimarkkinoilla ja vei unioniin ainoastaan seoksia, joiden typpipitoisuus oli 32 prosenttia. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin osuus vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(39)

Tältä pohjalta todettiin, että Acronin samankaltaisen tuotteen myynti kotimarkkinoilla ei ollut edustavaa.

(40)

Koska samankaltaista tuotetta ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, komissio muodosti Acronin laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(41)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin valmistuskustannuksiin tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

(42)

Normaaliarvon muodostamiseen käytettyjä valmistuskustannuksia oikaistiin jäljempänä 52–55 sekä 59 ja 60 kappaleessa selitetyllä tavalla.

(43)

Eurochemin osalta todettiin 38 kappaleessa kuvatun edustavuusvaatimuksen perusteella, että samankaltaista tuotetta myytiin edustavassa määrin kotimarkkinoilla. Tutkimuksessa todettiin, että tutkimusajanjaksolla Eurochem tuotti, myi kotimarkkinoilla ja vei unioniin ainoastaan yhtä tuotelajia eli urean ja ammoniumnitraatin seosta, jonka typpipitoisuus on 32 prosenttia.Tämän vuoksi komission ei tarvinnut tutkia, olivatko kunkin kotimarkkinoilla myydyn sellaisen tuotelajin määrät, joka on samankaltainen kuin unioniin vientiä varten myyty tuotelaji tai verrattavissa siihen, edustavia.

(44)

Seuraavaksi komissio määritti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskemisessa tosiasiallista kotimarkkinamyyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(45)

Normaaliarvo perustuu kyseisen yhden tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(46)

Tässä tapauksessa normaaliarvo on kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjakson aikana.

(47)

Normaaliarvo on tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tutkimusajanjakson aikana, jos

(48)

Kotimarkkinamyyntiä koskevasta analyysistä kävi ilmi, että vähemmän kuin 15 prosenttia kaikesta kotimarkkinamyynnistä oli kannattavaa ja että painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia alempi. Normaaliarvo laskettiin sen vuoksi ainoastaan kannattavan myynnin painotettuna keskiarvona.

(49)

Valmistuskustannukset, osana tuotantokustannuksia, joita käytettiin 45–48 kappaleessa kuvattua tavanomaisen kaupankäynnin määrittämistä varten, oikaistiin 52–55 sekä 59 ja 60 kappaleessa selitetyllä tavalla.

(50)

Eurochem väitti, että laskettaessa kotimarkkinoiden nettomyyntihintaa olisi tehtävä lisäoikaisu etuyhteydessä olevan kotimaisen kauppiaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä osittain kahden samaan ryhmään kuuluvan tuottajan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osalta. Se väitti, että nämä kustannukset johtuivat kotimaan myynnin erilaisesta kaupan portaasta verrattuna vientimyyntiin eli siitä, että suurin osa kotimarkkinamyynnistä tapahtuu sen etuyhteydessä olevien kauppiaiden kautta suoraan viljelijöille.

(51)

Tällainen oikaisu ei kuitenkaan kuvastaisi asianmukaisesti kotimarkkinoiden nettomyyntihintaa, sillä etuyhteydessä olevien kotimaisten kauppiaiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja tuottajien vastaavia kustannuksia ei tavanomaisesti vähennetä, jotta se vastaisi asianmukaisesti markkinaehtoista kotimarkkinoilla maksettavaa tai maksettua hintaa. Tästä syystä väite hylättiin.

(52)

Maakaasu on urean ja ammoniumnitraatin seoksen tärkein raaka-aine ja sen osuus tuotannon kokonaiskustannuksista on merkittävää eli yli 50 prosenttia (4). Valituksen tekijän väitteen sekä Venäjältä peräisin olevia lannoitteita koskevien aiempien tutkimusten päätelmien vuoksi komissio tutki, ilmenivätkö tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon liittyvän maakaasun kustannukset kohtuullisesti venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien kirjanpidossa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(53)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Venäjän valtio säätelee maakaasun hintoja federaation laeilla ja että hinnat perustuvat poliittisiin tavoitteisiin. Maakaasun hinnat eivät Venäjällä kuvasta tavanomaisia markkinaolosuhteita. Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa hinnat määräytyvät lähinnä tuotantokustannusten ja tuotto-odotusten mukaisesti. Venäjän hinnat sitä vastoin asettaa valtio, ja Venäjän valtion omistama kaasun toimittaja Gazprom soveltaa hintoja suoraan. Gazprom on maan suurin kaasuntoimittaja, jonka markkinaosuus on yli 50 prosenttia, ja se toimii näin ollen hintojen määrittäjänä. Tutkimuksessa vahvistettiin tämä hinnoittelukäytäntö, jossa kaikki muut kaasun toimittajat myyvät samoilla alhaisilla hinnoilla. Lisäksi Gazprom omistaa ne putket, joiden kautta kaikki kaasu, myös riippumattomien tuottajien toimittama, kuljetetaan hinnoilla, joita myös säädellään.

(54)

Kaasua koskevan oikaisun osalta Venäjän viranomaiset ja kaksi venäläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa huomauttivat seuraavaa:

(55)

Vastauksena näihin huomautuksiin komissio päätteli alustavasti seuraavaa:

(56)

Lopuksi Venäjän viranomaiset ja Venäjän yhteistyössä toimivat vientiä harjoittavat tuottajat viittasivat WTO:n paneelin äskettäiseen päätökseen Venäjän ja Ukrainan välisessä riita-asiassa ”DS493 – Ukraina – Ammoniumnitraatteja koskevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet”, jossa hylättiin Ukrainan tekemä kaasua koskeva oikaisu.

(57)

Olisi huomattava, että WTO:n paneelin asiaa DS493 koskevassa raportissa käsitellään Venäjän ja Ukrainan välistä riitaa, jossa Venäjä kyseenalaisti Ukrainan tekemät määritykset. Unioni ei ollut osallisena tässä tapauksessa. Kuten paneeli totesi tässä asiassa, että kysymystä siitä, vastaako viejien tai tuottajien kirjanpito kohtuullisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia, ”on arvioitava tapauskohtaisesti ottaen huomioon tutkintaviranomaisen saatavilla oleva näyttö ja sen tekemät päätelmät”. (11) Vaikka tämä jo sinänsä osoittaa, että paneelin raportti on nyt käsillä olevan tutkimuksen kannalta merkityksetön, komissio toteaa lisäksi, että paneelin raporttiin haetaan parhaillaan muutosta. Näin ollen komissio hylkää paneelin raporttiin liittyvän huomautuksen.

(58)

Kaikista näistä syistä komissio hylkäsi nämä väitteet ja katsoi, että kaasua koskeva oikaisu on oikeutettu perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti, kuten unionin tuomioistuin on vahvistanut (12).

(59)

Näiden päätelmien mukaisesti komissio oikaisi Venäjän maakaasukustannuksia, kuten aiemmissakin Venäjältä peräisin olevia lannoitteita koskevissa tutkimuksissa, korvaamalla vääristyneen Venäjän kotimarkkinahinnan vääristymättömällä kansainvälisellä vertailuhinnalla, jäljempänä ’kaasua koskeva oikaisu’. Komissio käytti vertailuhintana niin kutsuttua Waidhaus-hintaa, joka on venäläisen vientikaasun hinta Saksan ja Tšekin rajalla. Hinta oikaistiin asianmukaisesti venäläisten tuottajien noudettuna lähettäjältä -tasolle.

(60)

Urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuotannossa on neljä peräkkäistä välituotetta (ammoniakki, typpihappo, ammoniumnitraattiliuos ja urea). Ammoniakin valmistukseen käytetään maakaasua. Oikaistuaan maakaasun kustannukset ammoniakin valmistuskustannusten osalta komissio käytti ammoniakin oikaistuja valmistuskustannuksia toisen välituotteen eli typpihapon (jonka välitön raaka-aine ammoniakki on) valmistuskustannuksissa. Tämä kerrannaisvaikutus jatkui, jolloin kaasua koskeva oikaisu voitiin siirtää ammoniumnitraattiliuokseen, ureaan ja lopulta urean ja ammoniumnitraatin seokseen.

(61)

Koska Acronin kotimarkkinamyynti oli erittäin kannattavaa, kaasua koskeva oikaisu ei vaikuttanut Acronille laskettuun normaaliarvoon. Kaikki Acronin kotimaiset liiketoimet olivat silti kannattavia myös kaasua koskevan oikaisun jälkeen. Muodostettaessa Acronin normaaliarvoa, kuten 41 kappaleessa kuvataan, kannattavassa kotimarkkinamyynnissä saadun voiton pienentyminen vastasi kasvaneita tuotantokustannuksia täsmälleen.

(62)

Kuten 36 ja 37 kappaleessa selitetään, yhteistyössä toimineet venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientiä unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille taikka tuojina, viejinä tai kauppiaina toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(63)

Jos vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, vientihinta oli perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(64)

Kun vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tuojana toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja laimennuskustannusten, sekä kohtuullisen voiton huomioon ottamiseksi.

(65)

Mitä tulee laimennuskustannuksiin, jotka koskevat erityisesti tätä tapausta, venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat veivät tutkimusajanjakson aikana ainoastaan urean ja ammoniumnitraatin seosta, jonka typpipitoisuus oli 32 prosenttia. Etuyhteydessä olevat tuojat myivät kuitenkin riippumattomille asiakkaille urean ja ammoniumnitraatin seosta, jonka typpipitoisuus oli joko 32 prosenttia tai vähemmän. Jos tarkasteltavana olevaa tuotetta laimennettiin vedellä alhaisemman typpipitoisuuden saavuttamiseksi, 64 kappaleessa mainittu oikaisu sisälsi tämän vuoksi myös etuyhteydessä olevalle tuojalle koituneet laimennuksen lisäkustannukset.

(66)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja yhteistyössä toimineiden venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(67)

Kun se oli perusteltua tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin seuraavien huomioon ottamiseksi: tuontimaksut ja välilliset verot; alennukset ja hyvitykset sekä määrien erot; kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannukset; luottokustannukset, etuyhteydessä olevien viejien myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset, voittomarginaali mukaan luettuna.

(68)

Komissio vertasi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta samankaltaisen tuotteen painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(69)

Tällä perusteella väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat: Acron 31,9 prosenttia ja Eurochem 34,0 prosenttia.

(70)

Polkumyyntimarginaalien laskemiseen käytetty CIF-hinta määritettiin laskennallisesti kullekin liiketoimelle (etuyhteydessä olevan tuojan jälleenmyynnin tapauksessa siirtohintojen perusteella) sillä rajalla, jossa tulliselvitys tehtiin mutta joka ei välttämättä ole sama raja, jolla tavarat fyysisesti ylittävät unionin rajan.

(71)

Kaikkien muiden venäläisten mahdollisesti vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin komissio määritti käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten komissio määritti vientiä harjoittavien venäläisten tuottajien yhteistyössä toimimisen asteen. Yhteistyössä toimimisen aste on yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien unioniin suuntautuneen viennin määrä ilmaistuna osuutena asianomaisen maan unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä, sellaisena kuin se ilmoitetaan Eurostatin tuontitilastoissa.

(72)

Yhteistyössä toimineiden venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien vienti muodosti 100 prosenttia Venäjältä unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneen viennin kokonaismäärästä. Tämän perusteella komissio päätti asettaa jäännöspolkumyyntimarginaalin sen yhteistyössä toimineen yrityksen eli Eurochem Groupin tasolle, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(73)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(74)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja, MHTL, vaikutti olevan ainoa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja Trinidad ja Tobagossa tutkimusajanjaksolla.

(75)

Komissio tutki ensin, oliko MHTL:n kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(76)

Koska samankaltaista tuotetta ei myyty lainkaan kotimarkkinoilla, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan ja 6 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(77)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

(78)

MHTL totesi tarkastuskäynnin jälkeen 12 päivänä joulukuuta 2018 toimittamissaan huomautuksissa, että komission olisi käytettävä tuotantoon ja myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä sovellettavia sille koituneita myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia samassa yleisessä tuoteluokassa Trinidad ja Tobagon kotimaan markkinoilla. Koska MHTL antoi riittävät perustelut sille, että tällainen lähestymistapa olisi perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukainen, komissio hyväksyi tämän väitteen.

(79)

2 artiklan 3 kohdan ja 6 kohdan b alakohdan mukaisesti komissio käytti myös MHTL:n saman tuoteluokan myynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä saamaa voittoa, kuten 78 kappaleessa mainitaan.

(80)

MHTL harjoitti tutkimusajanjakson aikana vientiä unioniin ainoastaan tuojina toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta. Kaikki myynti unioniin toteutettiin Saksassa sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta. Tämä etuyhteydessä oleva tuoja myi tarkasteltavana olevaa tuotetta riippumattomille asiakkaille Saksassa tai etuyhteydessä oleville yrityksille Ranskassa ja Espanjassa, jotka puolestaan myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta omilla kansallisilla markkinoillaan.

(81)

Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja laimennus- ja sekoituskustannusten sekä kohtuullisen voiton huomioon ottamiseksi.

(82)

Mitä tulee laimennus- ja sekoituskustannuksiin, jotka koskevat erityisesti tätä tapausta, MHTL vei tutkimusajanjakson aikana ainoastaan urean ja ammoniumnitraatin seosta, jonka typpipitoisuus oli 32 prosenttia. Etuyhteydessä olevat tuojat myivät kuitenkin riippumattomille asiakkaille urean ja ammoniumnitraatin seosta, jonka typpipitoisuus oli joko 32 prosenttia tai vähemmän. Jos tarkasteltavana olevaa tuotetta laimennettiin vedellä tai siihen sekoitettiin rikkiä alhaisemman typpipitoisuuden saavuttamiseksi, 81 kappaleessa mainittu oikaisu sisälsi myös etuyhteydessä olevalle tuojalle koituneet laimennuksen ja sekoittamisen lisäkustannukset.

(83)

Komissio vertasi MHTL:n normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(84)

Kun se oli perusteltua tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin alennusten, hyvitysten ja määrien erojen sekä kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten sekä luottokustannusten huomioon ottamiseksi.

(85)

Komissio vertasi MHTL:n osalta samankaltaisen tuotteen painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(86)

Tällä perusteella väliaikainen painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – on 55,9 prosenttia.

(87)

Kaikkien muiden Trinidad ja Tobagossa vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jos niitä MHTL:n lisäksi olisi, komissio määritti polkumyyntimarginaalin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten komissio määritti vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen asteen. Yhteistyössä toimimisen aste on yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan unioniin suuntautuneen viennin määrä ilmaistuna osuutena Trinidad ja Tobagon unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä, sellaisena kuin se ilmoitetaan Eurostatin tuontitilastoissa.

(88)

Yhteistyössä toimimisen aste on tässä tapauksessa korkea, koska yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan viennin osuus oli 100 prosenttia Trinidad ja Tobagon kokonaisviennistä unioniin tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella komissio päätti asettaa jäännöspolkumyyntimarginaalin MHTL:n tasolle.

(89)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(90)

Valituksen tekijä toimitti valituksessa tietoja, joiden mukaan Yhdysvalloissa on vähintään kaksi urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuottajaa. Tutkimuksessa vahvistui, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia on useampia kuin ainoa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja CFI. On kuitenkin myös ilmeistä, että ainoastaan CFI vei tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(91)

Komissio tutki ensin, oliko CFI:n kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin osuus vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tutkimusajanjakson aikana. Tällä perusteella CFI:n toteuttama samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa.

(92)

Komissio totesi, että CFI vei unioniin tutkimusajanjaksolla ainoastaan yhtä urean ja ammoniumnitraatin seosten tuotelajia eli urean ja ammoniumnitraatin seosta, jonka typpipitoisuus on 32 prosenttia. Tämän jälkeen komissio yksilöi ne CFI:n kotimarkkinoilla myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäviksi myyty tuotelaji tai siihen verrattavissa.

(93)

Tämän jälkeen komissio tutki, oliko CFI:n kotimarkkinamyynti sellaisen tuotelajin osalta, joka oli samanlainen kuin unioniin vietäväksi myyty tuotelaji tai siihen verrattavissa, perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan edustavaa. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana on vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin. Komissio totesi, että sellaisen tuotelajin kotimarkkinamyynti, joka oli samanlainen kuin unioniin vietäväksi myyty tuotelaji tai siihen verrattavissa, oli edustavaa tutkimusajanjakson aikana.

(94)

Seuraavaksi komissio määritti kyseisen tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskemisessa tosiasiallista kotimarkkinamyyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(95)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(96)

Tässä tapauksessa normaaliarvo on kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjakson aikana.

(97)

Normaaliarvo on tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tutkimusajanjakson aikana, jos:

(98)

Kotimarkkinamyynnin tarkastelusta kävi ilmi, että 60–80 (13) prosenttia sellaisen tuotelajin kotimarkkinamyynnistä, joka oli samanlainen kuin unioniin vietäväksi myyty tuotelaji tai siihen verrattavissa, oli kannattavaa ja että painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia korkeampi. Normaaliarvo laskettiin sen vuoksi ainoastaan kannattavan myynnin painotettuna keskiarvona.

(99)

CFI:n vienti unioniin suuntautui suoraan riippumattomille asiakkaille.

(100)

Tällöin vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin suuntautuvaa vientiä varten myydystä tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksetusta tai maksettavasta hinnasta.

(101)

Komissio vertasi CFI:n normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(102)

Kun se oli perusteltua tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin tuontimaksujen ja välillisten verojen; alennusten, hyvitysten ja määrien erojen; kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten sekä luottokustannusten huomioon ottamiseksi.

(103)

Komissio vertasi CFI:n samankaltaisen tuotteen kyseisen tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(104)

Tällä perusteella väliaikainen painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – on 37,3 prosenttia.

(105)

Kaikkien muiden yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jos niitä on ainoan ilmeisen, tässä tutkimuksessa yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan lisäksi, komissio määritti polkumyyntimarginaalin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten komissio määritti vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen asteen. Yhteistyössä toimimisen aste on yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien unioniin suuntautuneen viennin määrä ilmaistuna osuutena Yhdysvalloista unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä, sellaisena kuin se ilmoitetaan Eurostatin tuontitilastoissa.

(106)

Yhteistyössä toimimisen aste on tässä tapauksessa korkea, koska CFI:n viennin osuus oli 100 prosenttia Yhdysvaltojen kokonaisviennistä unioniin tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella komissio päätti asettaa jäännöspolkumyyntimarginaalin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan eli CFI:n tasolle.

(107)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(108)

Samankaltaista tuotetta valmisti tutkimusajanjaksolla 20 tiedossa olevaa unionin tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”unionin tuotannonalan”.

(109)

Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin noin 3,9 miljoonaa tonnia. Komissio vahvisti luvun kaikkien käytettävissä olevien unionin tuotannonalaa koskevien tietojen perusteella eli Fertilizers Europen tuotantotutkimuksen ja Ferteconin pohjalta (Fertecon on tunnettu maailmanlaajuisia lannoitemarkkinoita koskevan markkinatiedon tarjoaja). Kuten 12 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli yli 50 prosenttia.

(110)

Komissio määritti unionin kulutuksen unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tapahtuneen myynnin sekä Eurostatin kirjaaman, kaikista kolmansista maista unioniin tulevan tuonnin perusteella

(111)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (tonnia)

(112)

Tarkastelujaksolla unionin kulutus vaihteli ja supistui kaikkiaan 5 prosenttia. Vuonna 2016 ja tutkimusajanjakson aikana urean ja ammoniumnitraatin seoksen tärkeimmillä markkina-alueilla esiintyi pitkäaikaista kuivuutta, minkä vuoksi viljelijät käyttivät sitä vähemmän.

(113)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko asianomaisista maista peräisin olevan urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuontia arvioitava kumulatiivisesti.

(114)

Säännöksen mukaan tuonti useammasta kuin yhdestä maasta on arvioitava kumulatiivisesti ainoastaan, jos päätellään, että

(115)

Kustakin kolmesta asianomaisesta maasta tulevalle tuonnille vahvistetut polkumyyntimarginaalit olivat perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa säädettyä vähimmäistasoa suurempia. Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin määrä ei ollut vähäpätöinen perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tutkimusajanjaksolla Venäjän tuonnin markkinaosuus oli 13,4 prosenttia, Trinidad ja Tobagon tuonnin 8,1 prosenttia ja Yhdysvaltojen tuonnin 16,2 prosenttia.

(116)

Polkumyynnillä Venäjältä, Trinidad ja Tobagosta sekä Yhdysvalloista tulevan tuonnin väliset sekä toisaalta asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset olivat samankaltaiset. Tarkemmin ilmaistuna tuodut tuotteet kilpailivat keskenään ja unionissa tuotetun urean ja ammoniumnitraatin seoksen kanssa, sillä niitä myydään samojen myyntikanavien kautta ja samanlaisille asiakasryhmille. Tarkasteltavana oleva tuote on yhtenäinen hyödyke, ja kilpailu perustui suurelta osin pelkästään hintaan.

(117)

Sen vuoksi kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa esitetyt perusteet täyttyivät ja Venäjältä, Trinidad ja Tobagosta sekä Yhdysvalloista tulevaa tuontia tarkasteltiin kumulatiivisesti vahingon määrittämistä varten.

(118)

MHTL esitti kuulemistilaisuudessa, että Trinidad ja Tobagosta tulevaa tuontia ei pitäisi kumuloida sillä perusteella, että i) Trinidad ja Tobagon hinnat olivat jatkuvasti korkeammat kun Yhdysvaltojen ja Venäjän hinnat, ii) tuontimäärät laskivat tarkastelujaksolla (toisin kuin Yhdysvaltojen ja Venäjän tuontimäärät), iii) MHTL on osa eurooppalaista ryhmää, iv) MHTL on hintaseuraaja ja v) Trinidad ja Tobago on WTO:n kehitysmaajäsen.

(119)

Komissio hylkäsi nämä väitteet. Päätöksen siitä, arvioidaanko tuontia kumulatiivisesti, olisi perustuttava perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa esitettyihin perusteisiin, jotka tässä asiassa täyttyivät, kuten 114–117 kappaleessa korostettiin. Yksikään MHTL:n esittämistä seikoista ei voi kyseenalaistaa sitä, että Trinidad ja Tobagosta tulevaa tuontia on aiheellista tarkastella yhdessä Venäjältä ja Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin kanssa. (14)

(120)

Komissio määritti tuonnin määrän Eurostatin tietojen perusteella. Tuonnin markkinaosuus määritettiin vertaamalla tuonnin määrää unionin kulutukseen.

(121)

Tuonti asianomaisista maista unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(122)

Tuonti asianomaisista maista kasvoi 64 prosenttia tarkastelujaksolla. Markkinaosuuden kasvu oli vieläkin selvempää, sillä tuonnin markkinaosuus kasvoi 72 prosenttia eli vuoden 2015 21,9 prosentista 37,7 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Koska kulutus laski samana ajanjaksona 5 prosenttia, asianomaisten maiden markkinaosuuden jyrkkä kasvu tapahtui selvästikin muiden markkinatoimijoiden kustannuksella.

(123)

Komissio määritti tuonnin hinnat Eurostatin tietojen perusteella. On tärkeää selventää, että näiden tilastohintojen taso voi olla erilainen kuin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien todennetut hinnat, sillä suurin osa asianomaisista maista tulevasta tuonnista tapahtuu etuyhteydessä olevien tuojien kautta.

(124)

Asianomaisista maista unioniin tulevan tuonnin painotetut keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(125)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat keskimäärin 32 prosenttia. Itse asiassa kaikista kolmesta asianomaisesta maasta tulevan tuonnin hinnat laskivat 30–34 prosenttia. Lasku oli erityisen selvä vuonna 2016, kun raaka-aineen (lähinnä kaasun) hinnat laskivat. Tutkimusajanjakson aikana tuontihinnat kuitenkin laskivat 4 prosenttia, toisin kuin raaka-aineen hinnat, jotka nousivat.

(126)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(127)

Komissio vertaa yleensä vientiä harjoittavien tuottajien CIF-hintaa unionin rajalla unionin tuottajien noudettuna lähettäjältä -hintaan, koska tällainen lähestymistapa mahdollistaa yleensä tasapuolisen vertailun. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että tähän tapaukseen liittyy poikkeuksellisia olosuhteita, koska noin kolmanneksessa otokseen valittujen unionin tuottajien myyntitapahtumista myyntihintojen käyttäminen noudettuna lähettäjältä -tasolla antaisi tuloksena unionin tuotannonalan hinnat, jotka eivät ole verrattavissa tuontihintoihin kilpailun osalta.

(128)

Unionin tuotannonalan sellaisen myynnin osalta, josta koitui merirahtia esimerkiksi Rouenin (Ranska) ja Gentin (Belgia) satamiin, todettiin asianmukaiseksi käyttää kyseiseen satamaan toimituksen hintoja sen sijaan, että laskettaisiin noudettuna lähettäjältä -hinnat tällaiselle myynnille. Tällaista myyntiä oli noin 40 prosenttia unionin tuotannonalan myynnistä. Tätä lähestymistapaa pidettiin luotettavampana kuin noudettuna lähettäjältä -hintoja seuraavista syistä:

(129)

Tämän vuoksi komissio päätteli, että hinnan alittavuuden esiintymisen tarkastelemiseksi oli aiheellista oikaista noin kolmannes otokseen valittujen kahden unionin tuottajan myyntitapahtumista, jotta tällaista myyntiä voidaan verrata niiden todellisessa kilpailussa tutkimuksen kohteena olevan tuonnin kanssa. Unionin tuotannonalan myynnistä kahteen kolmasosaan ei liittynyt merirahtia, ja sen osalta pidettiin voimassa tavanomainen CIF-hinnan ja noudettuna lähettäjältä -hinnan vertailumenetelmä.

(130)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Se osoitti tuonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan oli 3,4 prosenttia Venäjältä peräisin olevassa tuonnissa, 6,2 prosenttia Trinidad ja Tobagosta peräisin olevassa tuonnissa ja 9,9 prosenttia Yhdysvalloista peräisin olevassa tuonnissa. Kun pidetään mielessä, että tarkasteltavana oleva tuote on hyödyke ja että kilpailu perustuu suurelta osin puhtaasti hintaan ja että sen hinnat ovat hyvin avoimet (eli ne tunnetaan markkinoilla), tällainen marginaali katsotaan merkittäväksi. Pienikin hintaero saa ostajan vaihtamaan toimittajaa. Tämä vahvistui myös käyttäjien edustajien vastauksissa.

(131)

Vertailtaessa tuotelajikohtaisesti samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien myyntihintoja tutkimusajanjakson aikana tuonti asianomaisista maista alitti unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 6,8 prosentilla.

(132)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(133)

Kuten 13 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseen käytettiin otantamenetelmää.

(134)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit Fertilizers Europelta saatuun kyselylomakevastaukseen sisältyvien tietojen perusteella. Tiedot koskivat kaikkia unionin tuottajia. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Kummankin tietojoukon todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(135)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus ja polkumyyntimarginaalin suuruus.

(136)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(137)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(138)

Unionissa urean ja ammoniumnitraatin seosta tuotetaan yleensä integroiduissa kemianteollisuuden laitoksissa. Näissä laitoksissa kaasua ja typpeä muunnetaan typpipohjaisiksi lannoitteiksi ja muiksi samankaltaisiksi teollisuustuotteiksi, kuten melamiiniksi. Tuotantoprosessi käsittää erilaisia vaiheita, kuten ammoniakin ja typpihapon tuotannon, ja se on tämän vuoksi suurelta osin riippuvainen kaasun (keskeisen pääraaka-aineen) saatavuudesta joko putkistojen tai terminaalien kautta ja näin ollen erittäin pääomavaltainen. Tuottajat voivat vaihtaa tuotantoa eri lopputuotteiden välillä, mutta tällainen mahdollisuus on rajallinen ja vaihtelee eri tuottajien kesken. Tämä riippuu integroidun laitoksen kokoonpanosta ja tuottajan asiakaskunnasta. Kukin yritys pyrkii maksimoimaan laitoksen kannattavuuden kokonaisuudessaan. Tässä tutkimuksessa keskitytään kuitenkin ainoastaan urean ja ammoniumnitraatin seokseen.

(139)

Kaiken kaikkiaan urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuotanto laski 8 prosenttia tarkastelujaksolla. Tuotanto laski voimakkaasti vuonna 2016, kun tuonti asianomaisista maista kasvoi 50 prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen ja kysyntä kärsi kuivuudesta urean ja ammoniumnitraatin seoksen tärkeimmillä markkinoilla. Vaikka tilanne koheni vuonna 2017, urean ja ammoniumnitraatin seoksen laskevat hinnat ja heikentyvä kannattavuus johtivat siihen, että jotkin unionin tuottajat siirsivät tuotantonsa muihin typpipohjaisiin lannoitteisiin tutkimusajanjaksolla. Kun tuotantosuunnan muutos ei ollut taloudellisesti mahdollista, unionin tuottajat kärsivät tuotantoseisokeista.

(140)

Tuotantokapasiteetti kasvoi 4 prosenttia, mutta kapasiteetin käyttöaste laski 12 prosenttia tarkastelujaksolla. Kuten 138 kappaleessa todetaan, tuotantokapasiteettiin ja kapasiteetin käyttöasteeseen voi tämän tyyppisessä tuotannossa ja tämän tyyppisellä tuotannonalalla vaikuttaa muiden tuotteiden tuotanto, joita voidaan tuottaa samoilla tuotantolaitteilla, ja tämä kuvastuu näissä suuntauksissa.

(141)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(142)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä laskettiin makropohjalta etuyhteydettömille ja etuyhteydessä oleville tahoille toteutuneesta myynnistä. Pieni osuus (noin 3 prosenttia kokonaismäärästä) tästä myynnistä oli kuitenkin eri lähteistä peräisin olevan tuotannon jälleenmyyntiä. Tällainen myynti jätettiin edellä mainittujen myynnin määrää koskevien lukujen ulkopuolelle, sillä niihin pitäisi sisältyä ainoastaan unionin tuottajien tuotannon myynnin. Jotta vältettäisiin kaksinkertainen laskeminen, tällainen jälleenmyynti jätettiin myös 114 kappaleessa tarkoitettujen kulutusta koskevien lukujen ulkopuolelle. Tältä pohjalta unionin tuotannonalan myynti unioniin laski 21 prosenttia tarkastelujaksolla. Tällä jaksolla menetetyn myynnin määrä on lähellä asianomaisten maiden myynnin kasvun määrää.

(143)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui 17 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämä kehitys on seurausta heikoista markkinaolosuhteista, erityisesti alhaisista hinnoista, joiden vuoksi unionin myyntimäärästä menetettiin osa asianomaisista maista peräisin olevalle tuonnille.

(144)

Edellä esitetyt tuotantoa, myyntimääriä ja markkinaosuutta koskevat luvut osoittavat, että unionin tuotannonala ei pystynyt tarkastelujaksolla kasvamaan sen enempää absoluuttisesti kuin suhteessa kulutukseenkaan.

(145)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Työllisyys ja tuottavuus

(146)

Heikentyvien markkinaolosuhteiden vuoksi unionin tuotannonalan työntekijämäärä supistui 7 prosenttia tarkastelujakson aikana. Koska tuotanto supistui vieläkin enemmän, tuottavuus laski 1 prosentin tarkastelujaksolla

(147)

Kaikki polkumyyntimarginaalit olivat merkittävästi vähimmäistasoa suuremmat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan oli merkittävä, kun otetaan huomioon asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(148)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Myyntihinnat unionissa

(149)

Myyntihinnat laskivat tarkastelujakson aikana 28 prosenttia ja tuotannon yksikkökustannukset laskivat 11 prosenttia. Hinnan lasku oli suurinta vuonna 2016, kun asianomaisista maista tuleva halpatuonti kasvoi 50 prosenttia ja kysyntä oli hieman heikompaa. Tuotantokustannusten kehitys määräytyi pääasiassa kaasun hinnan vaihtelun perusteella. Kustannusten kasvu vuonna 2017 ja tutkimusajanjakson aikana ei kuitenkaan näkynyt vastaavana myyntihintojen nousuna samankaltaisen tuotteen osalta, vaan hinnat laskivat entisestään.

(150)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(151)

Keskimääräiset työntekijäkohtaiset työvoimakustannukset kasvoivat otokseen valituilla unionin tuottajilla 10 prosenttia tarkastelujakson aikana. Työntekijäkohtaiset työvoimakustannukset kasvoivat erityisesti vuonna 2017, kun tuotanto ja tuottavuus kasvoivat.

(152)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Varastot

(153)

Loppuvarastot ja varastot prosentteina tuotannosta supistuivat tarkastelujakson aikana. Koska varastot prosentteina tuotannosta olivat kuitenkin alhaiset koko jakson ajan ja loppuvarastoissa on kausivaihteluita, tätä ei pidetä merkityksellisenä vahinkoindikaattorina tässä tutkimuksessa.

(154)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(155)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosenttiosuutena tämän myynnin liikevaihdosta. Kannattavuus heikentyi merkittävästi koko tarkastelujakson ajan 152 kappaleessa kuvatun keskimääräisten myyntihintojen ja tuotantokustannusten kehityksen vuoksi. Tuotantokustannusten nousu vuodesta 2017 ja asianomaisista maista peräisin olevasta tuonnista johtuvat alhaiset myyntihinnat aiheuttivat unionin tuotannonalan tappiollisuuden tutkimusajanjaksolla.

(156)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa toimintaansa itse. Nettokassavirran kehityssuunta oli negatiivinen koko tarkastelujakson ajan.

(157)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Se kehittyi tarkastelujaksolla negatiivisesti ja vastasi edellä kuvattuja kannattavuuden ja kassavirran suuntauksia.

(158)

Unionin tuotannonala jatkoi investointeja tarkastelujaksolla. Investoinnit toteutettiin tuotannon tehokkuuden parantamiseksi, energiankulutuksen vähentämiseksi ja ympäristöseikkojen parantamiseksi. Investoinnit olivat kuitenkin huomattavasti alhaisemmat vuonna 2017 ja tutkimusajanjaksolla kuin vuosina 2015 ja 2016. Investointien vähenemisen syynä oli heikentynyt pääoman hankkimiskyky, mistä on osoituksena kassavirtatilanteen heikkeneminen.

(159)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonala kärsi myyntihintojen laskusta (28 %), mikä yhdessä vuonna 2017 ja tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen kustannusten kasvun kanssa aiheutti sen, että kannattavuus, joka oli 14 prosenttia vuonna 2015, muuttui tutkimusajanjaksolla tappiollisuudeksi. Tämä kehityssuuntaus supisti vastaavasti kassavirtaa ja investointien tuottoa ja vähensi investointeja. Merkittäviä kielteisiä vaikutuksia havaittiin myös määrällisissä indikaattoreissa, kuten tuotannossa, joka supistui 8 prosenttia, myyntimäärissä, jotka vähenivät 21 prosenttia, ja markkinaosuudessa, joka supistui vuoden 2015 69,7 prosentista 57,9 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonala oli näiden muutosten jäljiltä haavoittuvassa asemassa.

(160)

Vain harvat tarkastellut indikaattorit osoittivat myönteistä kehitystä. Tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksolla hieman, mutta tuotanto laski, kuten edellisessä kappaleessa todetaan. Myös varastot ovat pienentyneet, mutta varastojen taso on ollut alhainen koko tarkastelujakson ajan.

(161)

Edellä esitetyn perusteella komissio tuli tässä vaiheessa siihen johtopäätökseen, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(162)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Lisäksi komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei mitään muiden tekijöiden kuin asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Näitä tekijöitä ovat muun muassa seuraavat: tuonti kolmansista maista, kulutuksen väheneminen, (maailman) ureamarkkinoiden kehitys, kaasun hintojen nousu vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson aikana, unionin tuotannonalan vientitoiminta, unionin tuottajien korkeammat kustannukset sekä tietyt unionin tuottajien toteuttamat urean ja ammoniumnitraatin seosten ostot ja myynnit.

(163)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 64 prosenttia tarkastelujaksolla ja sen markkinaosuus kasvoi 72 prosenttia, kuten taulukosta 2 ilmenee. Tämä kehitys tapahtui huolimatta siitä, että kulutus laski 5 prosenttia tarkastelujaksolla.

(164)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat keskimäärin 32 prosenttia. Itse asiassa kaikkien kolmen asianomaisen maan hinnat laskivat 30–34 prosenttia. Tämä myyntihintojen lasku oli erityisen ilmeistä vuonna 2016, kun samaan aikaan asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä kasvoi 50 prosenttia vuodesta 2015. Vertailtaessa tuotelajikohtaisesti samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien myyntihintoja tutkimusajanjakson aikana, tuonti asianomaisista maista alitti unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 6,8 prosentilla.

(165)

On selvää, että tuonnin suuri kasvu laskeviin hintoihin vaikutti merkittävästi unionin tuotannonalan taloudellisten indikaattoreiden nopeaan heikkenemiseen. Kaksi tuotekohtaista tekijää pahensi tätä vaikutusta. Ensinnäkin urean ja ammoniumnitraatin seos on hyödyke, jota myydään asiakkaille lähes yksinomaan hinnan perusteella. Näin ollen pienelläkin hintaerolla voi olla merkittävä vaikutus. Toiseksi urean ja ammoniumnitraatin seos on nestemäinen tuote, joka edellyttää erityisiä varastointisäiliöitä, mikä vuoksi markkinahinnat on hyväksyttävä pian tuotantoajankohdan jälkeen riippumatta siitä, mitkä ovat sillä hetkellä toteutuvat tuotantokustannukset.

(166)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin alhaiset myyntihinnat olivat kaikkein haitallisimpia vuonna 2017 ja tutkimusajanjakson aikana, kun kustannukset nousivat kaasun korkeampien hintojen seurauksena. Unionin tuotannonalan alhaisten myyntihintojen vuoksi, joita ei tuonnin aiheuttaman paineen vuoksi voitu korottaa kasvaneiden tuotantokustannusten mukaisesti, unionin tuotannonalan tehokkuusindikaattorit heikkenivät ja johtivat tappioihin tutkimusajanjaksoon mennessä. Vuonna 2017 ja tutkimusajanjakson aikana useat tuottajat eivät voineet välttää tuotantokatkoksia ja investointien taso laski merkittävästi. Tämä puolestaan entisestään pahensi vahinkoa, sillä jatkuvat investoinnit ovat olennaisen tärkeitä integroitujen kemianteollisuuden laitosten pitkän aikavälin menestykselle.

(167)

Jotkin osapuolet väittivät, että tuonnin tason ja unionin tuotannonalan myyntihintojen välillä ei ollut korrelaatiota siinä mielessä, että unionin tuotannonalan myyntihinnat ja voitot olivat korkeita jaksoina, joina esiintyi merkittävää tuontia, ja päinvastoin. Tässä kohdassa esitetyt seikat ja unionin tuotannonalan kyvyttömyys hyötyä kotimaan markkinoista samassa määrin kuin asianomaisten maiden tuottajat on kuitenkin osoitus polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamasta vahingosta.

(168)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Tuonti kolmansista maista

(169)

Tuonti kolmansista maista (pääasiassa Valko-Venäjältä, Pohjois-Makedoniasta, Serbiasta ja Algeriasta) väheni 50 prosenttia tarkastelujaksolla, ja sen markkinaosuus oli vain 4,1 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(170)

Tämän vuoksi pääteltiin alustavasti, että tällaisella tuonnilla voi olla vain vähäinen vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(171)

Unionin tuotannonalan viennin määrä kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Unionin tuotannonalan vientitulos

(172)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonala kasvatti myyntiään vientimarkkinoilla noin 280 000 tonnilla. Myynnin kasvu vientimarkkinoilla korvasi näin ollen ainoastaan pienen osan noin 700 000 tonnin menestyksestä unionin markkinoilla. Unionin tuotannonalan viennin hinnat olivat hyvin samanlaiset kuin sen hinnat unionin markkinoilla.

(173)

Tämän vuoksi pääteltiin alustavasti, että tällainen vienti ei vaikuttanut unionin tuotannonalalle koituneeseen vahinkoon.

(174)

Tutkimuksen aikana jotkin osapuolet viittasivat kulutuksen vaihteluun ja/tai epäsuotuisiin sääolosuhteisiin keskeisillä markkinoilla unionin tuotannonalalle koituneen vahingon taustatekijöinä. Taulukosta 1 käy ilmi, että kulutus unionin markkinoilla todellakin vaihteli tarkastelujaksolla ja supistui kaikkiaan 5 prosenttia. Näistä vaihteluista ja yleisestä supistumisesta huolimatta tuonti asianomaisista kasvoi kuitenkin tasaisesti tarkastelujakson aikana muun tuonnin ja unionin tuotannonalan myynnin kustannuksella.

(175)

Tämän vuoksi pääteltiin alustavasti, että kysynnän kehitys ei vaikuttanut unionin tuotannonalalle koituneeseen vahinkoon.

(176)

Jotkin osapuolet väittivät, että unionin tuottajille koitunut vahinko johtui urean maailmanmarkkinahinnasta, sillä se laski urean ja ammoniumnitraatin seoksen hintoja. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että urealla ei ole olemassa mitään sellaista maailmanmarkkinahintaa, joka olisi voinut vaikuttaa unionin tuotannonalan tilanteeseen. On riippumattomia toimijoita, jotka julkaisevat urean spot-hintoja eri puolilla maailmaa. Nämä hinnat osoittavat hintojen vaihtelua paikasta toiseen tarkastelujakson aikana. (15) Vaikka maailmanlaajuisesti urea kattaa 56 prosenttia kaikista käytetyistä lannoitteista, urea ei ole yleisin lannoite unionissa, jossa ureaa on noin 19 prosenttia käytetyistä lannoitteista.

(177)

Tämän vuoksi pääteltiin alustavasti, että urean maailmanmarkkinahinnalla ei ole voinut olla merkittävää vaikutusta unionin tuotannonalan myyntihintoihin ja sille koituneeseen vahinkoon.

(178)

Useat osapuolet viittasivat unionin tuottajien kasvaneisiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin ja/tai totesivat, että osalle valituksen tehneistä unionin tuottajista on koitunut vahinkoa, koska ne maksavat kaasusta korkean hinnan.

(179)

Tutkimuksessa ei ilmennyt epätavallista myynti-, hallinto- ja yleiskulujen kehitystä otokseen valittujen unionin tuottajien osalta. Kaasun hintojen kehitys tarkastelujaksolla ei tässä tapauksessa selitä pienenevää voittoa. Korkeat kaasun hinnat voisivat selittää jatkuvan kyvyttömyyden saavuttaa asianmukainen kannattavuusaste, jota ei ole saavutettu sen jälkeen, kun vuoden 2015 ja 2016 kannattavuustasot olivat 14 ja 10 prosenttia.

(180)

Sen vuoksi katsotaan, että kaasun hinnan kehitys oli raskauttava tekijä unionin tuottajien kärsimässä vahingossa. Sen enempää kaasun kuin muidenkaan kustannusten nousu ei kuitenkaan ollut vahingon keskeinen syy. Kyseessä oli asianomaisista maista tulevan tuonnin aiheuttama hintapaine, jonka vuoksi unionin tuotannonala ei voinut siirtää kustannusten nousua myyntihintoihin.

(181)

Useat osapuolet totesivat, että unionin tuottajien mahdollisesti kärsimä vahinko oli itse aiheutettua, koska jotkin unionin tuottajat ostivat urean ja ammoniumnitraatin seoksia.

(182)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että jotkin unionin tuottajat tai niiden kaupankäynnistä vastaavat yksiköt ostivat jonkin verran urean ja ammoniumnitraatin seoksia unionissa toimivilta maahantuojilta tai kauppiailta voidakseen täyttää tiettyjä tilauksia tai logistisista syistä. Koska useista lähteistä peräisin oleva urean ja ammoniumnitraatin seosta sekoitetaan säiliöissä ja koska tällaiset säilöt ovat joskus yhteisiä monille markkinatoimijoille, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että unionin tuottajat itse asiassa ostivat uudelleen osan aiemmin myymästään urean ja ammoniumnitraatin seoksesta. Unionin tuottajien toteuttamat urean ja ammoniumnitraatin seosten ostot olivat joka tapauksesta määrältään merkityksettömiä verrattuna unionin kokonaismyyntiin.

(183)

Yhden venäläisen vientiä harjoittavan tuottajan esittämästä väitteestä, jonka mukaan jotkin unionin tuottajat myyvät urean ja ammoniumnitraatin seosta unionissa markkinahintaa alempiin hintoihin, ei esitetty mitään näyttöä.

(184)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että mikään edellä mainituista toimista ei vaikuttanut merkittävästi unionin tuotannonalalle koituneeseen vahinkoon.

(185)

Tutkimuksen aikana jotkin osapuolet viittasivat muihin seikkoihin unionin tuotannonalalle koituneen vahingon taustatekijöinä. Näihin muihin seikkoihin kuuluvat i) urean ja ammoniumnitraatin seoksen hintojen kausivaihtelu, ii) unionin tuottajien siirtymismahdollisuus, iii) joidenkin unionin tuottajien epäsäännölliset toimitukset ja iv) digitaalinen alusta, jolla myytäisiin lannoitteita verkossa aggressiivisiin hintoihin.

(186)

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että i) kun analyysi tehdään 12 kuukauden jaksolta, urean ja ammoniumnitraatin seoksen hintojen kausivaihtelevuus tasoittuu, ii) unionin tuottajat turvautuvat tuotannon vaihtomahdollisuuksiin suojatoimenpiteenä, iii) tietyt unionin tuottajien toteuttamat epäsäännölliset toimitukset johtuivat tavanomaisista huoltotoimista ja iv) urean ja ammoniumnitraatin seoksen myynti tapahtui verkossa samanlaisilla markkinahinnoilla.

(187)

Tämän vuoksi pääteltiin alustavasti, että mikään näistä seikoista ei voinut olla unionin tuotannonalalle koituneen vahingon taustatekijä.

(188)

Tarkastelujaksolla kulutuksen vähentyessä unionissa tuontimäärät asianomaisista maista ja niiden markkinaosuudet kasvoivat merkittävästi, kun taas asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat keskimäärin 33 prosenttia. Tuonnin markkinaosuuden kasvu osui samaan aikaan unionin tuotannonalan markkinaosuuden samanlaisen pienentymisen kanssa. Kun pidetään mielessä, että urean ja ammoniumnitraatin seos on hintaherkkä hyödyke, että asianomaisista maista tulevan tuonnin markkinaosuus oli 37,7 prosenttia tutkimusajanjakson aikana ja että tällainen tuonti tapahtui hintoihin, jotka alittivat unionin tuotannonalan hinnat, tällaisella tuonnilla oli huomattavia haitallisia vaikutuksia. Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin hintapaine oli erityisen vahingollista vuonna 2017 ja tutkimusajanjakson aikana, kun kustannukset kasvoivat. Tällainen paine heikensi unionin tuotannonalan tehokkuusindikaattoreita ja johti tappioihin tutkimusajanjakson aikana.

(189)

Edellä 171–188 kappaleessa esitetyssä analyysissa ei todettu muita tekijöitä, joilla olisi merkittävä vaikutus unionin tuotannonalalle koituneeseen vahinkoon.

(190)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi tässä vaiheessa, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä oli asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuva tuonti eivätkä muut tekijät yksin tai yhdessä tarkasteltuina heikentäneet syy-yhteyttä.

(191)

Komissio erotti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka ovat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen. Useimpien näiden tekijöiden vaikutus oli käytännössä olematon, mutta kaasun hintojen muutoksella oli rajallinen vaikutus unionin tuotannonalan kielteiseen kehitykseen alan vähäisten voittojen osalta.

(192)

Määrittääkseen toimenpiteiden tason komissio tutki, olisiko polkumyyntimarginaalia alempi toimenpiteiden taso riittävä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

(193)

Nyt käsillä olevassa tapauksessa valituksen tekijät väittivät, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä esiintyi yhdessä tutkimuksen kohteena olevista maista eli Venäjällä. Venäjää koskeva arvio esitetään jäljempänä 6.3 kohdassa.

(194)

Yksi yhteistyössä toimineista venäläisistä vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan säännösten soveltaminen Venäjään olisi syrjivää, sillä mainitussa artiklassa tarkoitetut raaka-aineisiin liittyvät vääristymät koskevat myös Trinidad ja Tobagon sekä Yhdysvaltojen maakaasumarkkinoita.

(195)

Komissio tutki nämä väitteet ja totesi alustavasti seuraavaa:

(196)

Tämän vuoksi komissio hylkäsi alustavasti väitteen, joka koski Venäjän osalta syrjivää kohtelua sovellettaessa perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohtaa.

(197)

Komissio määritti ensin tullin tason, joka oli tarpeen unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi ilman perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja vääristymiä. Tässä tapauksessa vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala pystyisi kattamaan tuotantokustannuksensa, mukaan lukien kustannukset, jotka johtuvat monenvälisistä ympäristösopimuksista ja niihin liitetyistä pöytäkirjoista, joissa unioni on osapuolena, sekä perusasetuksen liitteessä I a luetelluista ILO:n yleissopimuksista, ja saamaan kohtuullisen voiton, jäljempänä ’tavoitevoitto’.

(198)

Perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti komissio otti huomioon tavoitevoiton määrittämiseksi seuraavat tekijät: kannattavuustaso ennen tutkimuksen kohteena olevasta maasta peräisin olevan tuonnin kasvua, kannattavuustaso, joka tarvitaan täysimääräisten kustannusten ja investointien, tutkimuksen ja kehittämisen (T&K) ja innovoinnin kattamiseen, sekä kannattavuustaso, jollaista voidaan odottaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa.

(199)

Kuten taulukosta 2 käy ilmi, tuonti asianomaisista maista alkoi kasvaa voimakkaasti vuonna 2016. Näin ollen voittomarginaalit olisi tätä tarkoitusta varten laskettava sitä edeltäneistä vuosista. Jotta voidaan välttää voiton osalta poikkeuksellisen vuoden käyttäminen, päätettiin käyttää unionin tuotannonalan painotettua keskimääräistä voittoa vuosilta 2013–2015. Näin saadun tavoitevoiton, joka oli 10 prosenttia, katsottiin edustavan tervettä voittoa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa.

(200)

Yksi otokseen valittu unionin tuottaja väitti, että komission olisi lisättävä tavoitevoittoon sellaiset suunnitellut investoinnit, joita ei ollut toteutettu tarkastelujaksolla. Komissio tutki väitteen perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan nojalla. Asianomainen yritys ei kuitenkaan pystynyt toimittamaan asiakirjanäyttöä väitteensä tueksi, joten se hylättiin alustavasti.

(201)

Perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohdan mukaisesti komissio arvioi viimeisessä vaiheessa unionin tuotannonalalle 11 artiklan 2 kohdan mukaisena toimenpiteen soveltamisaikana koituvat kustannukset, jotka johtuvat monenvälisistä ympäristösopimuksista ja niihin liitetyistä pöytäkirjoista, joissa unioni on osapuolena, sekä perusasetuksen liitteessä I a luetelluista ILO:n yleissopimuksista. Saatavilla olevien tietojen perusteella komissio vahvisti lisäkustannuksiksi 3,7 prosenttia, mikä lisättiin vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Huomautus siitä, miten komissio vahvisti nämä lisäkustannukset, on saatavilla asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitetussa asiakirja-aineistossa.

(202)

Näihin kustannuksiin kuuluivat lisäkustannukset, joilla varmistetaan EU:n päästökauppajärjestelmän noudattaminen. EU:n päästökauppajärjestelmä on monenvälisten ympäristösopimusten noudattamista koskevan EU:n politiikan kulmakivi. Tällaiset lisäkustannukset laskettiin sellaisten keskimääräisten arvioitujen lisäpäästöoikeuksien pohjalta, jotka on ostettava toimenpiteiden voimassaoloaikana. Laskelmassa käytetyt lisäpäästöoikeudet olivat nettomääräisiä ilman maksutta jaettavia päästöoikeuksia ja, kuten kaikki tuotantokustannukset, ne tarkastettiin, jotta varmistettiin niiden asianmukainen osoittaminen tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Päästöoikeuksien kustannukset on ekstrapoloitu toimenpiteiden voimassaolon aikana odotettavissa olevan hintojen vaihtelun huomioon ottamiseksi. Näiden hintaennusteiden lähde on 8 päivänä helmikuuta 2019 tehty haku lähteestä Bloomberg New Energy Finance. Päästöoikeuksien keskimääräinen ennustettu hinta tällä kaudella on 24,14 euroa/tuotettu hiilidioksiditonni.

(203)

Tältä pohjalta komissio laski unionin tuotannonalalle samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattoman hinnan.

(204)

Sen jälkeen komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä, yhteistyössä toimineiden Trinidad ja Tobagon sekä Yhdysvaltojen vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta. Näiden laskelmien tulos esitetään seuraavassa taulukossa:

(205)

Perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio tutki ensin Venäjän osalta, olisiko väliaikaisesti vahvistettu polkumyyntimarginaali suurempi kuin unionin tuotannonalalle koituneen vahingon poistamiseksi riittävä marginaali. Tätä varten vertailtiin yhteistyössä toimineiden Venäjän vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa edellä 6.1 kohdassa selvitettyyn unionin tuotannonalan tavoitehintaan. Näiden laskelmien tulos esitetään seuraavassa taulukossa:

(206)

Koska näin laskettu viitehinnan alittavuuden marginaali oli polkumyyntimarginaalia alhaisempi, komissio teki perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan nojalla edellytetyn tutkimuksen.

(207)

Valituksen tekijä esitti valituksessa riittävästi näyttöä perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetuista raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä tarkasteltavana olevan tuotteen osalta Venäjällä. Valituksessa esitetyn näytön mukaan maakaasu, jonka osuus on huomattavasti enemmän kuin 17 prosenttia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantokustannuksista, on Venäjällä kaksoishinnoittelun kohteena.

(208)

Tämän vuoksi, kuten vireillepanoilmoituksessa todettiin, arvioitaessa toimenpiteiden asianmukaista tasoa Venäjän osalta komissio tarkasteli perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti väitettyä vääristymää ja mahdollisia muita perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan piiriin kuuluvia vääristymiä Venäjällä.

(209)

Komissio yksilöi ensin kunkin yhteistyössä toimineen tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa käyttämät tärkeimmät raaka-aineet. Tärkeimmiksi raaka-aineiksi katsottiin ne, jotka todennäköisesti kattavat vähintään 17 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksista.

(210)

Komissio totesi, että maakaasu on tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannon tärkein raaka-aine. Tutkimus vahvisti, että sen osuus on yli 17 prosenttia urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuotantokustannuksista kummankin yhteistyössä toimivan venäläisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, kuten 7 artiklan 2 a kohdassa edellytetään. Yritysten toimittamien tietojen perusteella kaasun osuus oli yli 50 prosenttia kummankin yrityksen urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuotantokustannuksista kyseisten yritysten ilmoittamilla kaasun hinnoilla. Kun otetaan huomioon 52–55 sekä 59 ja 60 kappaleessa kuvattu kaasua koskeva oikaisu, kaasukustannusten osuus urean ja ammoniumnitraatin seoksen kokonaistuotantokustannuksista oli 70–85 prosenttia.

(211)

Tämän jälkeen komissio tutki, vääristääkö jokin seuraavista perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa käytettyä maakaasua: kaksoishintajärjestelyt, vientitullit, viennin lisäverot, vientikiintiöt, vientikiellot, vientiverot, lupavaatimukset, vähimmäisvientihinnat, arvonlisäveron palautusten pienennykset tai poistamiset, viejien tulliselvityspaikkoja koskevat rajoitukset, hyväksyttyjen viejien luettelot, kotimarkkinoita koskevat vaatimukset, raaka-aineen louhiminen kytköskäyttöön. Tätä varten komissio tarkasteli Venäjän federaation asiaa koskevia asetuksia, asianomaisten osapuolten, Venäjän viranomaiset mukana luettuna, esittämiä näkökantoja, julkisesti saatavilla olevia raportteja ja tutkimuksia (16), Venäjän kaasuntoimittajien tarkastettuja tilinpäätöksiä sekä Venäjän hallituksen strategisia asiakirjoja (17).

(212)

Komissio totesi, että yksi 7 artiklan 2 a kohdassa raaka-aineisiin liittyvänä vääristymänä luetelluista toimenpiteistä eli vientivero (30 %) (18) oli käytössä ja vaikutti maakaasun myyntiin Venäjällä tutkimusajanjakson aikana.

(213)

Lisäksi yhdistetyn kaasuntoimitusjärjestelmän, jäljempänä ’UGSS’, omistajalle on myönnetty yksinoikeus kaasun vientiin kaasumaisessa muodossa. Lailla on myös säädetty siitä, että UGSS:n omistaja voi olla vain valtion määräysvallassa oleva yksikkö. Näin ollen Gazpromilla on ainoa maakaasua koskeva vientilupa. Kuvattu tilanne voidaan katsoa joko ”lupavaatimuksiksi” tai ”hyväksyttyjen viejien luetteloksi”.

(214)

Lopuksi valituksen tekijä viittasi maakaasun kaksoishinnoitteluun mahdollisena raaka-aineisiin liittyvänä vääristymänä. Tutkimuksessa löydettiinkin näyttöä, joka viittaa kaksoishinnoittelun esiintymiseen Venäjällä maakaasun kotimaan- ja vientimyynnissä, ja perustana on säännellyn kotimarkkinahinnan määrittämiseen käytettävä kaasun hinnoittelukaava.

(215)

Venäjän kotimarkkinahinta on säännelty valtion omistaman kaasuntoimittajan Gazpromin osalta ja sääntelemätön muiden toimittajien osalta. Muut toimittajat kuin Gazprom seuraavat kuitenkin tarkoin Venäjän viranomaisten Gazpromia varten määrittämää hintaa, kuten todettiin tutkituissa vientiä harjoittavissa tuottajissa mutta myös julkisesti saatavilla olevista tiedoista (19). Kotimainen hinta vahvistetaan vuosikohtaisesti joko kaasun hinnoittelukaavalla tai se määritetään indeksoinnin perusteella. Käytettävä indeksi julkaistaan säännöllisesti sosioekonomisen kehityksen ennusteessa, jonka laatii Venäjän talouskehitysministeriö (20). Kaasun hinnoittelukaavalla lasketaan soveltuva kotimainen hintataso vähentämällä kansainvälisestä maakaasun hinnasta vientiverot, kansainväliset ja kotimaan kuljetuskustannukset ja niin sanottu vähennyskerroin. Komissio katsoi, että kaksoishinnoittelun vaikutuksen voidaan katsoa johtuvan siitä vähennyskertoimesta, joka on riippumaton vientiveron vaikutuksesta.

(216)

Komissio vertasi maakaasun hintaa hintaan edustavilla kansainvälisillä markkinoilla. Tutkimuksessa vahvistui, että Venäjän maakaasun kotimarkkinahinnat ovat merkittävästi eli yli kaksinkertaisesti alhaisemmat verrattuna 59 ja 60 kappaleessa selitetyllä tavalla laskettuun Waidhaus-hintaan.

(217)

Kuten 55 kappaleen ensimmäisen kohdan d alakohdassa selvitetään, komissio katsoi Waidhaus-hinnan asianmukaiseksi vertailuarvoksi edustavalle kansainväliselle markkinahinnalle, jotta voidaan arvioida maakaasun kotimarkkinahinnan vääristymistä Venäjällä.

(218)

Yksi venäläinen yhteistyössä toiminut tuottaja väitti, että maakaasu ei ole urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuotannossa käytettävä raaka-aine eikä siihen tämän vuoksi voida soveltaa perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaista analyysia. Lisäksi kyseinen asianomainen osapuoli väitti, ettei valituksen perusteella ollut selvää, että maakaasun hinta täytti 17 prosentin raja-arvon urean ja ammoniumnitraatin seoksen kokonaistuotantokustannuksista.

(219)

Kuten 52 kappaleessa selitetään, maakaasun osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksista on yli 50 prosenttia. Se, että maakaasua käytetään ammoniakin valmistukseen yhtenä ensimmäisistä tarkasteltavana olevan tuotteen valmistusvaiheista, kuten 60 kappaleessa selitetään, ei muuta sen luonnetta välttämättömänä raaka-aineena tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa. Kumpikin urean ja ammoniumnitraatin seoksen venäläinen tuottaja on täysin integroitu kemianteollisuuden laitos, ja tämän vuoksi kumpikin hyödyntää niitä vääristymiä, joita todettiin tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen käytetyn maakaasun osalta. Tämän vuoksi väite hylättiin alustavasti.

(220)

Kun otetaan huomioon 205–215 kappaleessa esitetty komission arvio, komissio päätteli alustavasti, että maakaasuun kohdistuu perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja vääristymiä.

(221)

Todettuaan, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa säädetyn mukaisia raaka-aineisiin liittyvistä vääristymiä esiintyy, komissio tutki, voitiinko selvästi päätellä, että on unionin edun mukaista määrittää väliaikaisten tullien määrä perusasetuksen 7 artiklan 2 b kohdan mukaisesti. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki tämän tutkimuksen kannalta merkitykselliset tiedot, mukaan lukien viejämaan käyttämätön kapasiteetti, kilpailu raaka-aineista ja vaikutus unionin yritysten toimitusketjuihin, perusasetuksen 7 artiklan 2 b kohdan mukaisesti. Arvioinnin suorittamiseksi komissio esitti kyselylomakkeissa erityiskysymyksiä kaikille asianomaisille osapuolille. Valituksen tekijä ja jotkin valituksen tehneet tuottajat vastasivat näihin kysymyksiin. Eräät muutkin osapuolet vastasivat näihin kysymyksiin, mutta useimmat näiden osapuolten vastauksista olivat puutteellisia.

(222)

Kuten 141 ja 143 kappaleessa todetaan, urean ja ammoniumnitraatin seosta tuotetaan yleensä integroiduissa kemianteollisuuden laitoksissa. Käyttämätön kapasiteetti riippuu näin ollen tällaisten integroitujen laitosten kokoonpanosta ja tuottajan asiakaskunnasta. Kaikki yritykset pyrkivät maksimoimaan koko laitokseen kannattavuuden, ja siksi on vaikeaa määrittää käyttämätöntä kapasiteettia täsmällisesti.

(223)

Tämän ja tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella komissio päätteli, että Venäjän käyttämätön kapasiteetti on 330 000–750 000 tonnia vuodessa, mikä vastaa 7–16 prosenttia unionissa kulutetusta urean ja ammoniumnitraatin seoksesta. Määrät vahvistettiin niiden kahden yhteistyössä toimineen venäläisen vientiä harjoittavan tuottajan tarkastettujen kapasiteettitietojen perusteella, jotka vastaavat suurimmasta osasta Venäjän tuotantoa (todellinen käyttämätön kapasiteetti, lukuun ottamatta kapasiteettia, joka voidaan siirtää muuhun tuotantoon), sekä valituksen tekijöiden toimittamien tietojen (potentiaalinen käyttämätön kapasiteetti, siirrettävissä oleva kapasiteetti huomioiden) perusteella.

(224)

Venäjän urean ja ammoniumnitraatin seosten markkinat (21) ovat suhteellisen pienet verrattuna Venäjän urean ja ammoniumnitraatin tuotantokapasiteettiin (22). Koska tuotanto on huomattavasti suurempi kuin kotimainen kulutus, Venäjä on urean ja ammoniumnitraatin seoksen nettoviejä.

(225)

Vuonna 2017 Venäjä vei yli 100 000 tonnia urean ja ammoniumnitraatin seosta Ukrainaan. Ukrainan otettua käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä Venäjältä peräisin olevan urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuonnissa vuonna 2017, tämä vienti vapautui suunnattavaksi muille kiinnostaville markkinoille, unionin markkinat mukaan luettuina.

(226)

Venäjän vientipotentiaali on ilmeinen. Vaikka venäläisten tuottajien mahdollisuus siirtää kapasiteettia arvioitiin rajalliseksi, on kiistämätöntä, että elokuussa 2018 Venäjältä unioniin suuntautuvan urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuonnin määrä jatkui kasvusuuntausta, joka esitetään taulukossa 2 (ks. myös kirjaamisvelvoitetta koskevan asetuksen taulukko 1). On myös huomattava, että 19 päivänä syyskuuta 2018 päivätyn huomautuksensa sivulla 9 Eurochem ennakoi Venäjältä peräisin olevan urean ja ammoniumnitraatin seoksen viennin kasvavan vuosina 2018 ja 2019.

(227)

Kuten edellä 54 kappaleessa korostettiin, tutkimuksessa kävi ilmi, että valtio sääntelee kaasun hintoja Venäjällä federaation lainsäädännöllä eivätkä hinnat heijastele tavanomaisia markkinaolosuhteita, joissa hinnat asetetaan pääasiassa tuotantokustannusten ja tuotto-odotusten mukaan.

(228)

Acron toimitti Venäjän viranomaisten tämän tutkimuksen ulkopuolella vuonna 2016 laatiman selvityksen Venäjän kaasumarkkinoiden kilpailusta (eli kaasun hinnasta, säänneltyjen ja sääntelemättömien hintojen kannattavuudesta ja toimituslähteistä). Komissio ei kuitenkaan katsonut, että tämä selvitys, jota käsitellään edellä 56 ja 57 kohdassa, asettaisi kyseenalaisiksi edellä mainituissa kappaleissa esitetyt päätelmät.

(229)

Venäjän kaasumarkkinoiden sääntely johtaa venäläisten urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuottajien perusteettomaan etuun, sillä ne voivat hankkia kaasua kotimarkkinoilta keinotekoisen alhaisiin hintoihin edellä 209–217 kappaleessa selvitettyjen kansallisten säädösten vuoksi. Samalla unionin tuottajiin kohdistuu näiden Venäjän säädösten aiheuttaman hintasyrjinnän kielteinen vaikutus, sillä niiden maksama hinta on huomattavasti korkeampi kuin Venäjän tuottajien samasta kaasusta maksama hinta.

(230)

Komissio katsoo, että tilanne ei todennäköisesti muutu lähitulevaisuudessa (23).

(231)

Tämän tutkimuksen havaintojen mukaan odotettu vaikutus toimitusketjuihin on rajallinen. Itse asiassa useimmat osapuolet, tuojat mukaan luettuina, ilmoittivat, että urean ja ammoniumnitraatin seoksen loppukäyttäjät eli maanviljelijät olisivat ainoita osapuolia, joihin toimenpiteiden aiheuttamat hintojen korotukset vaikuttaisivat, koska toimitusketjuun ei kuulu välittäjäosapuolia, jotka voisivat kattaa tullit. Koska kyseessä on nestemäinen ja varsin homogeeninen hyödyke, useista lähteistä peräisin olevaa urean ja ammoniumnitraatin seosta sekoitetaan säiliöissä ja useimmat toimitusketjun toimijat jättävät huomiotta ostetun tai käytetyn urean ja ammoniumnitraatin seoksen alkuperän. Yleisesti toimitusketjujen ei näin ollen odoteta muuttuvan merkittävästi, jos toimenpiteet otetaan käyttöön. Unionin tuottajat jatkavat urean ja ammoniumnitraatin seoksen valmistusta kun taas Venäjältä (ja muista tutkituista maista) tulevan tuonnin odotetaan jatkuvan, kun otetaan huomioon urean ja ammoniumnitraatin seoksen kysynnän ennakoitu kasvu ja se, että unionin tuottajat voivat vaihtaa tuotantoaan tuotteesta toiseen rajoitetusti.

(232)

Tutkimuksen havaintojen mukaan vaikutukset unionin maanviljelijöihin yleisesti olisivat pieniä. Komissio totesi, että urean ja ammoniumnitraatin seoksen osuus on vähemmän kuin 1 prosentti yleisistä maatalouden kustannuksista unionissa. Toimenpiteistä mahdollisesti johtuvalla hinnankorotuksella ei olisi huomattavaa vaikutusta koko unionin maatalouteen.

(233)

Koska urean ja ammoniumnitraatin seosta käytetään lannoitteena hyvin erilaisissa tilanteissa ja sen käyttö vaihtelee paljon viljelykasvista toiseen, alueelta toiselle jne., komissio arvioi erikseen vaikutuksia sellaisilla vehnän (tärkein urean ja ammoniumnitraatin seosta käyttävä viljelykasvi) viljelyyn erikoistuneilla maatiloilla Ranskassa (unionin tärkein vehnäntuottajamaa), joilla urean ja ammoniumnitraatin seosta käytetään ainoana typpilannoitteena.

(234)

Tällaisilla erikoistuneilla maatiloilla lannoitteet kokonaisuudessaan vastasivat 21,94 prosentista niiden kustannuksia vuonna 2013. (24) Komissio arvioi, että kaudella 2017/2018 urean ja ammoniumnitraatin seoksen osuus niiden kokonaistuotantokustannuksista oli enintään 10 prosenttia (25). Korkeimman väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön otto merkitsisi enintään 3 prosentin (26) lisäystä tuotantokustannuksiin, jos toimenpiteiden vaikutus siirrettäisiin samassa suhteessa eteenpäin. Näin ollen komissio päätteli, että toimenpiteillä ei olisi suhteetonta vaikutusta edes tällaisiin tiloihin. Lisäksi monet maatilat unionissa (Ranska mukaan luettuna) viljelevät useita viljelykasveja.

(235)

Arvioituaan kaikki tähän tutkimukseen liittyvät merkitykselliset tiedot komissio päätteli alustavasti, että on unionin edun mukaista määrittää väliaikaisten tullien määrä Venäjän osalta perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti.

(236)

Komissio totesi aluksi, että tarkasteltavana olevan tuotteen osalta Venäjällä on raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä. Toiseksi komissio totesi, että Venäjällä on käyttämätöntä kapasiteettia, joka voidaan ottaa käyttöön unioniin suuntautuvan viennin lisäämiseksi. Lisäksi komissio totesi, että venäläisillä tuottajilla on perusteeton etu unionin tuottajiin nähden maakaasun osalta Venäjän markkinoiden sääntelyn vuoksi. Lopuksi komissio totesi, että toimenpiteet eivät vaikuttaisi kielteisesti toimitusketjuun Euroopassa. Komissio totesi erityisesti, että vaikka toimenpiteiden vaikutukset voisivat kohdistua vähäiseen määrään viljelijöitä unionissa, vaikutukset olisivat vähäisiä eivätkä ne olisi kokonaisuudessaan kohtuuttomia. Lopuksi komissio katsoi, että urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuonti jatkuisi, joten toimenpiteet eivät häiritsisi toimituksia. Tuonnin asianomaisista maista, joiden markkinaosuus tutkimusajanjaksolla oli 37 prosenttia, odotetaan jatkuvan, kun otetaan huomioon urean ja ammoniumnitraatin seoksen kysynnän ennakoitu kasvu ja se, että unionin tuottajat voivat vaihtaa tuotantoaan tuotteesta toiseen rajoitetusti. Unionin tuottajat voivat joka tapauksessa hyödyntää käyttämätöntä kapasiteettia tuottaakseen merkittäviä määriä urean ja ammoniumnitraatin seosta.

(237)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Venäjän tapauksessa polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli ei riittäisi poistamaan unionin tuotannonalalle aiheutuvaa vahinkoa. Unionin tuottajille ei aiheudu vahinkoa ainoastaan polkumyynnistä vaan myös lisävääristymistä verrattuna Venäjän vientiä harjoittaviin tuottajiin. Jotta kauppaa voidaan asianmukaisesti suojata, Venäjän osalta toimenpiteiden tason on tämän vuoksi vastattava alustavasti määritettyä polkumyyntimarginaalia.

(238)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, voisiko se selvästi päätellä, että ei ollut unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä Venäjältä, Trinidad ja Tobagosta ja Yhdysvalloista tulevan tuonnin osalta huolimatta vahingollisen polkumyynnin toteamisesta. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien, käyttäjien ja muiden asianomaisten talouden toimijoiden edut.

(239)

Unionissa on 20 tiedossa olevaa urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuottajaa. Tutkimuksessa yhteistyössä toimineet unionin tuottajat kattavat 80 prosenttia unionin tuotantomäärästä. Kaksi yritystä tai yritysryhmää, joiden tuotanto kattaa 30 prosenttia tuotannosta unionissa, vastusti tutkimusta.

(240)

Toimenpiteiden toteuttamatta jättämisellä on todennäköisesti merkittävä kielteinen vaikutus unionin tuotannonalaan pienempien myyntimäärien ja hintojen jatkuvan laskun myötä, mikä vähentää kannattavuutta ja investointeja. Toimenpiteet antaisivat unionin tuotannonalalle mahdollisuuden hyödyntää potentiaaliaan unionin markkinoilla, joilla on tasapuoliset toimintaedellytykset, saada menetettyjä markkinaosuuksiaan takaisin ja parantaa kannattavuuttaan kestävänä pidettävälle tasolle.

(241)

Kolme etuyhteydetöntä tuojaa vastasi kyselyyn. Ainoastaan kaksi niistä suostui jatkamaan yhteistyötä tutkimuksessa.

(242)

Urean ja ammoniumnitraatin seosten osuus yhdessä näistä kahdesta yhteistyössä toimineesta tuojasta oli vähäinen; kyseessä on itse asiassa jäsentensä puolesta toimiva osuuskuntien liitto. Toinen tuoja, joka on riippuvaisempi urean ja ammoniumnitraatin seoksesta, sopeuttaa myyntihintojaan urean ja ammoniumnitraatin seoksen markkinoiden kehityksen mukaisesti. Nämä kaksi yhteistyössä toiminutta tuojaa tarjoavat laajan palveluiden ja/tai tuotteiden valikoiman, ja niillä on useita hankintalähteitä.

(243)

Toimenpiteistä tuojille mahdollisesti koituvat kielteiset seuraukset eivät voi kumota niiden myönteistä vaikutusta unionin tuotannonalaan. Toimenpiteillä pyritään luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset, joista kaikki osapuolet voivat hyötyä. Lisäksi tuojat tarjoavat yleensä laajan lannoite- ja/tai palveluvalikoiman, ja niillä on useita hankintalähteitä. Useimmat osapuolet, kumpikin yhteistyössä toimiva tuoja mukaan luettuina, ilmoittivat, että urean ja ammoniumnitraatin seoksen loppukäyttäjät eli maanviljelijät olisivat ainoita osapuolia, joihin toimenpiteistä johtuvat hintojen korotukset lopulta vaikuttaisivat.

(244)

Yksitoista käyttäjien etuja edustavaa osapuolta toimitti vastaukset kyselyyn, vaikka niiden tiedot olivatkin todennettavissa vain rajallisesti.

(245)

Aiheen kannalta merkityksellisiä osuuskuntia ja/tai viljelijöitä edustavat järjestöt unionissa (COPA-COGECA), Ranskassa (COOP de France), Irlannissa (Irish Farmers Association) ja Suomessa (MTK) esittivät, että toimenpiteillä olisi kielteinen vaikutus urean ja ammoniumnitraatin seoksen käyttäjiin eli viljelijöihin. Merkittävä osa ranskalaisista osuuskunnista, osuuskuntien liitoista/ryhmistä ja hankinta-alustoista, jotka hankkivat maataloushyödykkeitä viljelijöiden puolesta, esitti huomioita kielteisestä vaikutuksesta, joka toimenpiteillä voisi olla ranskalaisiin viljelijöihin. Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat, joukko etuyhteydettömiä tuojia ja erilaisia talouden toimijoita Ranskassa ja Espanjassa ilmaisivat samanlaisen näkemyksen.

(246)

Yksi suuri ranskalainen välittäjä, joka toimii maatalous- ja elintarviketuotteiden ja lannoitteiden alalla totesi, että mahdollisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ”on oltava kevyitä”.

(247)

Jotkin osapuolet väittivät, että viljelijöille (ja/tai muille talouden toimijoille) oli rajoitetusti/ei lainkaan korvaavia tuotteita, sillä unionissa ei tuoteta riittävästi typpilannoitteita. Mikään asiakirja-aineistossa ei kuitenkaan viittaa siihen, että typpilannoitteista olisi pulaa unionissa; typpilannoitteille on yleisesti tarjolla useita lähteitä, kuten kalsiumammoniumnitraatti, ammoniumnitraatti tai urea.

(248)

Jotkin huomautukset koskivat urean ja ammoniumnitraatin seoksen kustannusten merkitystä maatilalla (vaikka määrällisesti eroa oli merkittävästi osapuolesta toiseen) ja/tai niissä korostettiin, että viljelijät ovat kärsineet vuosia eri syistä (kuten heikosta sadosta vuonna 2016, matalista myyntihinnoista, huonosta säästä tai kovasta markkinakilpailusta) ja että kysymykseen liittyy työpaikkoja. Näiden osapuolten mukaan polkumyynnin vastaiset toimenpiteet pakottaisivat jotkin viljelijät lopettamaan tuotantonsa ja/tai heikentäisivät edelleen toimialaa, joka ei voi siirtää kustannuksia eteenpäin ja jonka on pysyttävä kilpailukykyisenä globalisoituneilla markkinoilla. Joidenkin osapuolten mukaan polkumyynnin vastaiset toimenpiteet merkitsisivät kompromissia yhteisen maatalouspolitiikan kanssa, eikä viimeksi mainittu riitä takaamaan maatilojen tuloja ja kilpailukykyä.

(249)

Komissio hylkäsi nämä väitteet. Komissio myöntää, että vaikutus voi vaihdella maatilan tyypin tai viljelykäytännön mukaisesti, mutta totesi, että urean ja ammoniumnitraatin seos vastaa yleisesti alle 1 prosentista maantalouden kokonaiskustannuksia unionissa. Toimenpiteistä mahdollisesti johtuvalla hinnankorotuksella ei olisi huomattavaa vaikutusta unionin maatalouteen kokonaisuudessaan.

(250)

Koska urean ja ammoniumnitraatin seosta käytetään lannoitteena hyvin erilaisissa tilanteissa ja sen käyttö vaihtelee paljon viljelykasvista toiseen, alueelta toiselle jne., komissio tarkasteli toimenpiteiden potentiaalista vaikutusta sellaisilla vehnän (tärkein urean ja ammoniumnitraatin seosta käyttävä viljelykasvi) viljelyyn erikoistuneilla maatiloilla Ranskassa (unionin tärkein vehnäntuottajamaa), joilla urean ja ammoniumnitraatin seosta käytetään ainoana typpilannoitteena.

(251)

Tällaisilla erikoistuneilla maatiloilla urean ja ammoniumnitraatin seos vastasi 15,4 prosentista niiden kustannuksia vuonna 2013. (27) Komissio arvioi, että kaudella 2017/2018 urean ja ammoniumnitraatin seoksen osuus niiden kokonaistuotantokustannuksista oli enintään 10 prosenttia (28). Korkeimman väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön otto merkitsisi noin 3 prosentin (29) lisäystä tuotantokustannuksiin, jos toimenpiteiden vaikutus siirrettäisiin samassa suhteessa eteenpäin. Näin ollen käyttöön otettavista toimenpiteistä mahdollisesti johtuvalla hinnannousulla ei pitäisi olla suhteettoman suurta vaikutusta tiloihin ”huonoimmassa mahdollisessa tapauksessa”, muun muassa siksi, että viljelijöiden käytössä on välineitä, joilla taataan urean ja ammoniumnitraatin seoksen saanti kohtuullisin hinnoin (esimerkiksi hankintojen yhdistäminen hankinta-alustojen kautta tai vakuutukset marginaalien suojaamiseksi). Lisäksi monet maatilat unionissa viljelevät useita viljelykasveja.

(252)

Mitä tulee maatilojen työpaikkoihin kohdistuvaa vaikutusta koskevaan väitteeseen, on huomattava, että unionin maatalous on jo vuosien ajan ollut muuttumassa teknologiaintensiivisemmäksi ja sen työvoiman määrä on supistunut, minkä ennustetaan myös jatkuvan. (30) Polkumyyntitoimenpiteiden vaikutuksen odotetaan olevan vähäinen verrattuna näihin nyt käynnissä oleviin kehityssuuntauksiin.

(253)

Edellä esitetyistä alustavista päätelmistä huolimatta komissio kannustaa osapuolia, jotka eivät vielä ole esittäneet näkemyksiään, toimittamaan tietoja käyttäjien eduista. Nämä havainnot ja kaikki muut seikat, joita asianomaiset osapuolet toimittavat komission tietoon väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen määräaikaan mennessä, analysoidaan huolellisesti lopullisessa vaiheessa.

(254)

Tässä kohdassa tarkastellaan muita huomautuksia, jotka olivat yhteisiä useille asianomaisille osapuolille. Näitä osapuolia ovat vientiä harjoittavat tuottajat, tuojat, asian kannalta merkityksellisiä osuuskuntia ja/tai viljelijöitä edustavat järjestöt unionissa, Ranskassa ja Irlannissa; ranskalaiset osuuskunnat, osuuskuntien liitot/ryhmät ja hankinta-alustat, jotka hankkivat maataloushyödykkeitä viljelijöiden puolesta, sekä erilaiset talouden toimijat Ranskassa ja Espanjassa sekä muissa osissa unionia.

(255)

Jotkin osapuolet vastustivat toimenpiteitä sillä perusteella, että tuonti on tarpeen, unionin urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuotanto ei ole riittävää, kysynnän ja tarjonnan välinen ero kasvaa ja unionin urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuottajat suosivat muita lisäarvoa tuottavia tuotteita. Komissio hylkäsi nämä väitteet. Urean ja ammoniumnitraatin seoksen hankintalähteitä on yleisesti riittävästi. Se, että urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuotanto on rajallista unionissa, urean ja ammoniumnitraatin seoksen kysyntä kasvaa ja tietyt perinteiset urean ja ammoniumnitraatin seoksen hankintalähteet katoavat (esimerkiksi yksi aiemmin urean ja ammoniumnitraatin seosta Ranskassa tuottanut yritys siirtyi täysin muiden lannoitteiden tuotantoon), ei oikeuta polkumyyntikäytäntöjä. Tutkimus osoitti, että on hyödyllistä säilyttää useita hankintalähteitä unionissa (31), mukaan lukien paikalliset urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuottajat, sen sijaan että lisätään urean ja ammoniumnitraatin seoksen osalta riippuvuutta kolmansista maista, joilla on epäterveitä kaupan käytäntöjä ja/tai raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä ja/tai suurempi hiilijalanjälki (32). Siinä kävi myös ilmi, että unionin urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuottajilla on kyky/mahdollisuus lisätä urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuotantoa, kun tasapuoliset toimintaedellytykset on varmistettu.

(256)

Jotkin osapuolet väittivät, että toimenpiteet vähentävät urean ja ammoniumnitraatin seoksen käyttöä; se on lannoite, jolla on vähemmän haitallisia ympäristövaikutuksia kuin muilla lannoitteilla, mikä merkitsisi ympäristöpoliittista kompromissia. Komissio hylkäsi tämän väitteen. Vaikka urean ja ammoniumnitraatin seoksella on lukuisia maatalouteen liittyviä etuja, se ei ole ympäristön kannalta neutraali ja aiheuttaa periaatteessa suurempia ammoniakin haihtumishäviöitä kuin nitraattipohjaiset lannoitteet.

(257)

Jotkin osapuolet väittivät, että muut talouden toimijat kärsivät, että unionin urean ja ammoniumnitraatin seosten tuottajilla on vähemmän työpaikkoja kuin muilla aloilla, että elintarviketurva on vaakalaudalla (koska toimenpiteillä vähennetään urean ja ammoniumnitraatin seosten käyttöä maatiloilla, mikä pienentää satoja ja näin ollen tuotantoa) ja että kaikki typpilannoitteet kallistuvat (jolloin eri lannoitetyyppien tavanomainen ero säilyy). Komissio hylkäsi nämä väitteet. Urean ja ammoniumnitraatin seokseen liittyvistä työpaikkojen määrästä alan taloudellisissa toimijoissa ei ole luotettavia arvioita, mutta todennettujen lukujen mukaan unionissa toimivissa tuottajissa on yli 1 000 urean ja ammoniumnitraatin seokseen liittyvää työpaikkaa. Kuusi erilaisten talouden toimijoiden etuja edustavaa osapuolta toimitti vastaukset kyselyyn, vaikka niiden tiedot olivatkin todennettavissa vain rajallisesti. Mitä tulee elintarviketurvaan, toimenpiteiden tavoitteena on luoda tasapuoliset toimintaedellytykset, joista kaikki osapuolet voivat hyötyä. Mikään asiakirja-aineistossa ei viittaa siihen, että mahdollinen urean ja ammoniumnitraatin seoksen hinnannousu vaikuttaisi merkittävästi muiden lannoitteiden hintoihin.

(258)

Edellä esitetyn perusteella komissio tuli alustavasti siihen johtopäätökseen, ettei tässä vaiheessa tutkimusta ole pakottavia syitä todeta, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä asianomaisista maista peräisin olevan urean ja ammoniumnitraatin seoksen tuonnissa.

(259)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(260)

Väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet olisi otettava käyttöön Trinidad ja Tobagosta ja Amerikan yhdysvalloista peräisin olevien urean ja ammoniumnitraatin vesi- tai ammoniakkiliuosseosten tuonnissa perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahinkomarginaalia ja polkumyyntimarginaaleja (edellä oleva 208 kappale). Tullien määrä asetettiin polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisiksi.

(261)

Väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet olisi otettava käyttöön Venäjältä peräisin olevien urean ja ammoniumnitraatin vesi- tai ammoniakkiliuosseosten tuonnissa perusasetuksen 7 artiklan 2 b kohdan mukaisesti. Komissio tutki, olisiko polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli riittävä vahingon poistamiseksi. Tutkittuaan tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineisiin liittyviä perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja vääristymiä eli vääristymiä muiden muassa 30 prosentin tuontitullin muodossa komissio päätteli, että olisi perusasetuksen 7 artiklan 2 b kohdassa tarkoitetulla tavalla unionin edun mukaista vahvistaa tullien määrä polkumyyntimarginaalien tasolle, sillä polkumyyntimarginaaleja alhaisempi tulli ei riittäisi korjaamaan unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa.

(262)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(263)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastivat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisista maista peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(264)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (33). Pyynnön on sisällettävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, jotka osoittavat, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyödyntää tullia, jota siihen sovelletaan. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(265)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tarvittavan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien soveltaminen. Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä 1 artiklan 3 kohdassa asetetut vaatimukset. Tuontiin, jonka mukana ei ole tällaista laskua, olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(266)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(267)

Kuten 1.2 kohdassa todettiin, komissio asetti kirjaamisvelvoitteen urean ja ammoniumnitraatin vesi- tai ammoniakkiliuosseosten tuonnille. Kirjaaminen toteutettiin, jotta olisi mahdollista kantaa tullit taannehtivasti perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan nojalla.

(268)

Väliaikaisvaiheessa tehtyjen päätelmien perusteella kirjaaminen olisi lopetettava/keskeytettävä.

(269)

Menettelyn tässä vaiheessa ei ole tehty päätöstä polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisesta taannehtivasta soveltamisesta. Tällainen päätös tehdään lopullisessa vaiheessa.

(270)

Komissio ilmoitti perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti asianomaisille osapuolille väliaikaisten tullien suunnitellusta käyttöönotosta. Nämä tiedot asetettiin myös yleisön saataville kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla. Asianomaisille osapuolille annettiin kolme työpäivää aikaa esittää huomautuksia erityisesti niille ilmoitettujen laskelmien tarkkuudesta.

(271)

Huomautuksia saatiin Fertilizers Europelta ja neljältä vientiä harjoittavalta tuottajalta. Komissio otti huomioon huomautukset, joiden katsottiin olevan luonteeltaan laskuvirheitä, ja oikaisi marginaaleja vastaavasti.

(272)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään kirjallisia huomautuksia 15 päivän kuluessa ja/tai pyytämään tulemista komission ja/tai kuulemismenettelystä kauppaan liittyvissä menettelyissä vastaavan neuvonantajan kuulemaksi 5 päivän kuluessa.

(273)

Väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat alustavia, ja niitä voidaan muuttaa tutkimuksen lopullisessa vaiheessa,