29.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 204/92

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan nojalla käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’ tai ’Kiina’, peräisin olevan aspartaamin tuonnissa 26 päivänä helmikuuta 2016 antamallaan komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/262 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Tutkimus pantiin vireille 30 päivänä toukokuuta 2015 sen jälkeen, kun Ajinomoto Sweeteners Europe SAS, jäljempänä ’ASE’, joka on ainoa aspartaamin tuottaja unionissa, oli esittänyt valituksen 16 päivänä huhtikuuta 2015. Hyet Holding BV osti ASE:n 15 päivänä lokakuuta 2015, minkä jälkeen unionin tuottajan nimeksi muuttui Hyet Sweet SAS, jäljempänä ’Hyet’. Hyet edustaa aspartaamin koko tuotantoa unionissa ja muodostaa siten perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2014 ja 31 päivän maaliskuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2011 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(5)

Kiinan kansainvälisen kauppakamarin pyynnöstä järjestettiin kuuleminen, johon osallistui yhden vientiä harjoittavan tuottajan, Sinosweet Co., Ltd:n, edustajia. Keskusteluissa käsiteltiin pääasiassa mahdollisuutta saada hintasitoumus sekä muita pyyntöjä ja polkumyyntilaskelmia koskevia huomautuksia. Huomautukset esitettiin myöhemmin virallisessa muodossa, ja niitä käsitellään tässä asetuksessa.

(6)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja, Changmao Biochemical Engineering Co., Ltd, pyysi kuulemisesta kauppaan liittyvissä menettelyissä vastaavan neuvonantajan osallistumista asian käsittelyyn. Keskusteluissa käsiteltiin pääasiassa markkinatalouskohtelun epäämisen perusteita, vertailumaan valintaa, mukautusten tarvetta hinnan alittavuuden määrittämisen yhteydessä ja väitettä, jonka mukaan merkittävän vahingon ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä ei ole syy-yhteyttä.

(7)

Komissio tutki asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset ja muutti tarvittaessa alustavia päätelmiä niiden mukaisesti.

(8)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan aspartaamin tuonnissa ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(9)

Asianomaisten osapuolten toimittamat huomautukset tutkittiin ja otettiin tarvittaessa huomioon.

(10)

Koska tuojia koskevasta otannasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 8–10 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(11)

Koska kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskevasta otannasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 ja 12 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(12)

Koska yksilöllisestä tarkastelusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(13)

Koska markkinatalouskohtelua koskevista pyynnöistä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(14)

Tarkasteltavana oleva tuote, jonka määritelmä ja tarkempi kuvaus esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19–22 kappaleessa, on Kiinasta peräisin oleva aspartaami (N-L-α-aspartyyli-L-fenyylilalaniini-1-metyyliesteri, 3-amino-N-(α-karbometoksi-fenetyyli)-sukkinamiinihappo-N-metyyliesteri), jonka CAS-numero on 22839-47-0 ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 2924 29 98, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ’samankaltainen tuote’.

(15)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen unionin tuotannonala toisti huolensa toimenpiteiden mahdollisesta kiertämisestä aspartaamia sisältävien seosten ja valmisteiden avulla. Unionin tuotannonala väitti myös, että jos kyseisille seoksille ja valmisteille asetettaisiin tullit, täytäntöönpano ei aiheuttaisi vaikeuksia. Se mainitsi esimerkkinä erään toisen, mononatriumglutamaattia koskevan tutkimuksen Yhdysvalloissa.

(16)

Vastauksena tähän huomautukseen todetaan, että samankaltaista tuotetta koskevan hiljattain tehdyn tutkimuksen lopullisessa vaiheessa pääteltiin, että useissa jäsenvaltioissa ja Sveitsissä oli huomattavia täytäntöönpano-ongelmia, jotka johtuivat mainitunlaisten seosten ja valmisteiden sisällyttämisestä tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Tämän seurauksena ne päätettiin lopullisessa vaiheessa poistaa tuotteen määritelmästä. Kun otetaan huomioon tuotteiden samankaltaisuus (molemmat ovat makeutusaineita, joilla on samat käyttötarkoitukset elintarvike-, juoma- ja lääketeollisuudessa), on erittäin todennäköistä, että samanlaisia ongelmia esiintyisi myös käsillä olevassa tapauksessa.

(17)

Vielä merkittävämpää on, että tutkimuksen tulokset eivät tukeneet väitettä siitä, että seokset ja valmisteet aiheuttaisivat suuren toimenpiteiden kiertämisen vaaran. Yhteistyössä toimineet käyttäjät vahvistivat, että kuhunkin jatkojalostustuotteeseen ja kunkin jatkojalostustuotteen eri lajeihin/tuotemerkkeihin tarvitaan eri makeutusaineita erilaisissa suhteissa, minkä vuoksi kunkin seoksen erillinen maahantuonti olisi täysin mahdotonta. Myös nestemäisessä muodossa (kuten seoksena veden kanssa) olevan aspartaamin tuonti edellyttäisi täysin toisenlaisia ja huomattavasti kalliimpia pakkaamis- ja kuljetusjärjestelyjä.

(18)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 22 kappaleessa esitetty tuotteen määritelmä pidetään ennallaan.

(19)

Koska samankaltaisesta tuotteesta ei tehty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(20)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa mainitaan, yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan esittämä markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö hylättiin, koska tutkimuksessa kävi ilmi, että kyseinen tuottaja ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisia vaatimuksia 2 ja 3. Osapuoli väitti toistamiseen täyttävänsä kyseiset vaatimukset. Se ei kuitenkaan toimittanut vaatimuksen 2 osalta sellaista uutta näyttöä tai perusteluja, joiden vuoksi alustavaa arviota olisi ollut syytä tarkastella uudelleen.

(21)

Vaatimuksen 3 osalta osapuoli viittasi hiljattaiseen yleisen tuomioistuimen tuomioon (3), jossa tuomioistuin oli eri mieltä tähän vaatimukseen liittyvästä verokannustimia koskevasta komission analyysistä. On huomattava, että tuomio ei ole tullut vielä voimaan. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31 kappaleessa muistutetaan, kukin tapaus arvioidaan omana tapauksenaan, kaikkien komission käytettävissä olevien tietojen pohjalta. Koska tähän tapaukseen liittyvästä verokannustimia koskevasta konkreettisesta analyysistä ei esitetty muita huomautuksia eikä uusia tosiseikkoja, päätelmiä ei voitu muuttaa.

(22)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa pidetyn kokouksen aikana kyseinen osapuoli esitti uudelleen väitteen, jota käsitellään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29 kappaleessa ja jonka mukaan etuuskohteluun oikeuttavista verotusjärjestelmistä saatu etu olisi katsottava tueksi, ja näin ollen tukea ei pitäisi luokitella aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvaksi vääristymäksi.

(23)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 32 kappaleessa muistutetaan, markkinatalouskohtelua koskevalla arvioinnilla ja tukien vastaisella tutkimuksella on eri tarkoitukset. Markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin tarkoituksena on määrittää perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan perusteella, toimiiko yritys markkinatalouden edellytysten mukaisesti, kun taas tukien vastaisen tutkimuksen tarkoituksena on määrittää muista kuin EU:n jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumista koskevan asetuksen (4) säännösten perusteella, onko yritys saanut etua tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavista tuista. Näillä kahdella kysymyksellä on näin ollen omat oikeusperustansa, ja niitä on käsiteltävä erikseen. Markkinatalouskohtelun osalta yksi asiaankuuluvista näkökohdista vaatimuksen 3 täyttymisen arvioimiseksi on se, kohdistuuko tutkittujen yritysten tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä, mutta ei se, onko yritys saanut etua tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavista tuista.

(24)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29 kappaleessa selitetään joka tapauksessa, että mainittu vientiä harjoittava tuottaja ei täyttänyt vaatimusta 3, koska se sai etua paitsi verokannustimista myös maankäyttöoikeuksiensa ostosta. Mitä tulee maankäyttöoikeuksiin, osapuoli väitti, että käsillä olevan tapauksen yhteydessä toimitetut asiakirjat olivat täsmälleen samat kuin ne, jotka toimitettiin kahdessa aikaisemmassa tutkimuksessa, joissa sille myönnettiin markkinatalouskohtelu. Päätelmä vaatimuksen 3 täyttymättä jäämisestä ei kuitenkaan perustunut ainoastaan aikaisemmissa tutkimuksissa toimitettuihin asiakirjoihin vaan myös uuteen näyttöön, jota kerättiin käsillä olevan tutkimuksen aikana, eli riippumattoman auditoijan laatimaan omaisuudenarviointiraporttiin. Kyseinen asiakirja on liitetty Hongkongin pörssin esitteeseen, joka on julkaistu potentiaalisia investoijia silmällä pitäen. Raportista käy ilmi, että mainitun vientiä harjoittavan tuottajan maankäyttöoikeudestaan maksaman hinnan ja markkina-arvon välillä on huomattava ero. Sillä perusteella katsottiin, että asianomainen osapuoli ei maksanut maankäyttöoikeudesta sen markkina-arvoa ja että siksi vaatimus 3 ei täyty.

(25)

Edellä esitetyn perusteella kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väite hylättiin, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24–37 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(26)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kolme asianomaista osapuolta ilmaisi huolensa Japanin valinnasta vertailumaaksi (etenkin kun on kyseessä tuottaja Ajinomoto Co., Japan, jäljempänä ’Ajinomoto Japan’, valituksen tekijän emoyhtiö) ja Kiinaa koskevan normaaliarvon määrittämisestä kyseisen maan perusteella.

(27)

Kyseiset osapuolet väittivät erityisesti, että Ajinomoto Japanilla on monopoliasema kotimarkkinoillaan, missä se pystyy saamaan tuotteistaan huomattavasti korkeamman hinnan kuin muilla markkinoilla, kuten Koreassa tai Kiinassa, joissa esiintyy kilpailua. Kuulemisesta vastaavan neuvonantajan järjestämän kuulemisen aikana yksi asianomainen osapuoli väitti Ajinomoto Japanin olevan määräävässä asemassa sen kotimarkkinoilla ja sen markkinaosuuden olevan käytännössä 100 prosenttia, joten asianomaista tuotetta ei tuoda Japaniin eikä siellä esiinny kilpailua. Lisäksi osapuolet katsovat, että Japani ei selvästikään sovellu vertailumaaksi, koska Japanin ja Kiinan markkinoiden väliset erot ovat ilmeisiä, mistä ovat osoituksena väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todetut suuret polkumyyntimarginaalit. Ne väittivät myös, että koska Kiinassa on useita kotimaisia tuottajia, sen kotimarkkinoilla on enemmän kilpailua, ja että kiinalaisten tuottajien kotimarkkinoillaan kirjaama voitto on olennaisesti pienempi kuin vertailumaan tuottajien ilmoittama voitto.

(28)

Eräs toinen osapuoli väitti, että Japani on huonoin mahdollinen valinta vertailumaaksi ja että japanilaisten hintojen ja kiinalaisten hintojen välisen vertailun tulos osoittaa, että valinta ei ole järkevä eikä perusteltu.

(29)

Komissio yritti tutkimuksen alkuvaiheessa saada muita kolmansia maita osallistumaan yhteistyöhön voidakseen valita sopivan vertailumaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että aspartaamin tuotanto maailmassa keskittyy vain muutamaan maahan, jotka ovat Kiina, Ranska, Japani ja Korea. Tiedossa oleviin tuottajiin Koreassa ja Japanissa otettiin yhteyttä. Ainoa tiedossa oleva korealainen tuottaja kieltäytyi yhteistyöstä. Kuten alustavassa vaiheessa todettiin, ainoastaan Japanissa toimiva tuottaja suostui yhteistyöhön, joten Japani oli ainoa markkinataloutta toteuttava kolmas maa, jota voitiin käyttää vertailumaana. Sen tietoja käytettiin normaaliarvojen määrittämiseen väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa.

(30)

Komissio panee merkille, että useat osapuolet vastustavat Japanin valintaa vertailumaaksi etenkin Ajinomoto Japanin suuren kotimarkkinaosuuden ja siitä johtuvaksi väitetyn rajallisen kilpailun vuoksi. Osapuolet eivät kuitenkaan toimittaneet näyttöä asiaa koskevien väitteidensä tueksi. Tutkimus ei osoittanut, että Japanin markkinat eivät olisi avoimet tuontirajoitusten, kuten korkeiden tullimaksujen tai muiden tariffien ja määrällisten rajoitusten vuoksi, vaan se osoitti, että Japanin markkinoille ilmoitetaan tuotavan aspartaamia muun muassa Kiinasta ja Koreasta.

(31)

Siitä huolimatta komissio tarkasteli lähemmin kilpailuolosuhteita, joissa samankaltaisen tuotteen hinnat Japanissa muodostuvat, jotta voitiin arvioida Japanin soveltuvuutta vertailumaaksi Kiinan osalta. Kuten aiemmin on jo todettu, Japanin markkinoilla toimii vain yksi tuottaja, joka kilpailee Kiinasta ja Koreasta tulevan tuonnin kanssa. Vielä merkittävämpää on, että kyseisen japanilaisen tuottajan asiakkailta saamien voittomarginaalien todettiin vaihtelevan huomattavasti asiakkaiden tyypin ja koon mukaan. Tutkimus ei tuonut ilmi mitään järkevää syytä voittomarginaalien suureen vaihteluun. Erityisesti todettiin, että selityksenä voittomarginaalin vaihtelulle ei ole esimerkiksi myyty määrä. Koska tämä kysymys on edelleen avoin, katsottiin, että normaaliarvon määrittäminen kyseiseen selittämättömään voittojen vaihteluun johtavien hintojen perusteella olisi todellakin epäasianmukaista ja kohtuutonta.

(32)

Sillä perusteella komission oli lopullisessa vaiheessa käytettävä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti muuta hyväksyttävää perustetta normaaliarvon määrittämiseksi. Näin ollen Kiinaa koskevan normaaliarvon perustana käytettiin unionin tuotannonalan hintoja, joita oikaistiin asianmukaisesti sisällyttämällä niihin kohtuullinen voittomarginaali.

(33)

Ainoan unionin tuottajan unionin markkinoilla samankaltaisesta tuotteesta veloittamia hintoja käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan nojalla hyväksyttävänä perusteena normaaliarvon määrittämiseksi niille Kiinassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua.

(34)

Komissio tutki ensiksi perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko samankaltaisen tuotteen kokonaismyyntimäärä riippumattomille asiakkaille unionissa yleisesti edustava. Sitä varten kyseistä kokonaismyyntimäärää verrattiin kunkin otokseen kuuluvan kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan unioniin viemään tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismäärään. Tältä pohjalta todettiin, että unionin tuottaja myi samankaltaista tuotetta unionin markkinoilla edustavassa määrin.

(35)

Sen jälkeen komissio yksilöi ne unionin tuottajan kotimarkkinoilla myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin otokseen kuuluvien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien unioniin vientiä varten myymät tuotelajit. Se vertasi tuotelajeittain myyntimäärää unionissa kunkin otokseen kuuluvan vientiä harjoittavan tuottajan unioniin suuntautuneeseen vientiin. Vertailussa kävi ilmi, että vain yksi unionissa tuotettu tuotelaji vastasi täysin otokseen kuuluvien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemää tuotelajia.

(36)

Sen jälkeen komissio tutki unionin tuottajan osalta, voitiinko kyseisen unionin markkinoilla myydyn tuotelajin myynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia kyseisen tuotelajin kokonaismyynnistä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen. Koska asianomaisen tuotelajin myynti ei ollut kannattavaa, normaaliarvoa ei voitu määrittää tutkimusajanjakson aikaisten kotimarkkinamyynnin hintojen painotetun keskiarvon perusteella, vaan se oli muodostettava jäljempänä 37 kappaleessa selitetyllä tavalla.

(37)

Lopuksi komissio yksilöi Kiinasta unioniin viedyt tuotelajit, joita unionin tuotannonala ei myynyt unionin markkinoilla, ja muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan perusteella. Näiden tuotelajien sekä edellä olevassa kappaleessa käsitellyn kannattamattoman tuotelajin laskennallisen normaaliarvon muodostamiseksi komissio käytti läheisimmin näitä tuotelajeja muistuttavien unionin tuottajan tuottamien tuotelajien keskimääräisiä tuotantokustannuksia, joihin lisättiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voitto, jotka vastasivat unionin tuottajalle samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnissä tavanomaisessa kaupankäynnissä tutkimusajanjakson aikana aiheutuneita painotettuja keskimääräisiä määriä.

(38)

Lisäksi selvennetään vastauksena erään osapuolen esittämään väitteeseen tuotteen tarkkoja ominaisuuksia koskevista puutteellisista tiedoista, että tässä tutkimuksessa tarkasteltavana oleva tuote ja samankaltainen tuote – päinvastoin kuin eräät muut polkumyyntitutkimusten kohteena olevat tuotteet, kuten tietyt Kiinasta tuotavat raudasta tai teräksestä valmistetut kiinnikkeet – ovat melko yhtenäisiä ja niissä on vain vähän tuotelajeja ja vaihtelua. Useimmilla kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myymillä tuotelajeilla oli esimerkiksi täsmälleen samat perusominaisuudet, kun on kyse käyttötarkoituksesta, pitoisuudesta, pakkauksesta ja koostumuksesta.

(39)

Jotta normaaliarvon määrittämiseen käytetty menetelmä kävisi selvemmäksi, on syytä vielä huomata, että komissio yksilöi kuusi erityistä ominaisuutta, jotka olivat merkityksellisiä tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien täsmällisen määrittelyn kannalta: fyysinen muoto, pitoisuus, pakkaustyyppi, pakkauskoko, käyttötarkoitus ja koostumus. Kiinasta vietiin unioniin viittä tuotelajia, ja kyseisten tuotelajien osalta vain yhden ominaisuuden todettiin olevan erilainen kuin unionin tuotannonalan unionissa myymillä tuotelajeilla.

(40)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä komissio ilmoitti kullekin kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ne ominaisuudet ja tuotelajit, joita se käytti määrittäessään laskennallisia normaaliarvoja kaikkien tuotelajien osalta, mukaan luettuina ne Kiinasta unioniin viedyt tuotelajit, jotka eivät täysin vastanneet unionin tuotannonalan unionissa myymiä tuotelajeja, kuten edellä 35 ja 39 kappaleessa selostetaan.

(41)

Koska vientihinnasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51–53 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(42)

Yksi osapuoli vastusti sitä, että sen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan perusteella esittämä oikaisupyyntö, joka koski valuutan muuntamista sen toimitussopimuksissa, hylättiin. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleessa selitetään, tutkimuksessa kävi ilmi, että ulkomaan valuuttaa koskevien sopimusten ja vientimyyntiä koskevan sopimuksen välillä ei ollut suoraa yhteyttä. Osapuoli ei toimittanut mitään sellaista uutta näyttöä tai perusteluja, joiden vuoksi alustavaa arviota olisi ollut tarkasteltava uudelleen.

(43)

Edellä esitetyn perusteella kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väite hylättiin. Kun lisäksi otetaan huomioon, että normaaliarvon määrittämiseen käytettiin unionin tuotannonalan hintoja, ei ole tarpeen vastata huomautuksiin, jotka koskevat japanilaisen samankaltaisen tuotteen ja tarkasteltavana olevan tuotteen välistä vertailua.

(44)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai huomautuksia kolmelta asianomaiselta osapuolelta.

(45)

Ensimmäinen asianomainen osapuoli väitti, että valituksen tekijän tietoja ei pitäisi käyttää normaaliarvon määrittämiseen, koska ne eivät ole puolueettomia ja neutraaleja. Kyseisen asianomaisen osapuolen mukaan ainoa vaihtoehto on käyttää kiinalaisia tietoja.

(46)

Unionin tuottajan tiedot, joiden perusteella normaaliarvo määritettiin, tarkastettiin paikan päällä ja todettiin luotettaviksi ja täsmällisiksi. Näissä olosuhteissa japanilaisen tuottajan ja unionin tuottajan välinen yhteys ei ole esteenä unionin tuottajan tietojen käytölle. Unionia koskevien tietojen käytöstä normaaliarvon määrittämiseen säädetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa. Sen vuoksi väite hylätään.

(47)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että päätös käyttää unionin tuotannonalan tietoja loukkasi sen oikeutta saada tietoa kohtuullisessa ajassa. Tältä osin komissio katsoo ilmoitettujen tietojen olleen riittävät, koska ne sisälsivät unionin tuottajaa koskevia tietoja. Lisäksi kyseiselle asianomaiselle osapuolelle annettiin tilaisuus esittää huomautuksia.

(48)

Sama asianomainen osapuoli väitti vielä, että unionin tuottajan ja kiinalaisen tuottajan aspartaamia koskevissa tuotantokustannuksissa oli eroja, erityisesti tuotantoprosessin, tarjottujen täydentävien palvelujen ja käytetyn energiatyypin osalta sekä spesifikaatioita koskevien lainsäädäntöön perustuvien lisävaatimusten soveltamisen (esim. raskasmetalleja, arseenia, koliformeja ja E. Colia koskevat vaatimukset), raaka-aineiden saatavuuden, patenttikustannusten, 13 kuukauden palkan ja pakkauskustannusten vuoksi. Kyseinen asianomainen osapuoli väitti, että nämä erot vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen normaaliarvon ja vientihinnan välillä. Toinen asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonala maksoi lisenssimaksuja liukoisesta aspartaamista, jota ei tuoteta Kiinassa, joten se pyysi polkumyyntiä koskevien laskelmien tarkistamista vastaavasti.

(49)

Kyseiset asianomaiset osapuolet eivät esittäneet näyttöä tukemaan väitteitään, joiden mukaan väitetyt erot tuotantokustannuksissa vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen, kuten perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa edellytetään. Mitään näyttöä erityisesti siitä, että asiakkaat maksavat pysyvästi eri hintoja kotimarkkinoilla tällaisten tekijöiden eron vuoksi, ei toimitettu. Kuluttajien kannalta kotimaisten tuotteiden ja vietyjen tuotteiden katsotaan olevan samanlaisia, eivätkä nämä ole valmiita maksamaan eri hintoja. Tällä perusteella väitteet hylätään.

(50)

Kolmas asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei täsmentänyt, käytettiinkö normaaliarvon laskennallisessa määrittämisessä kaikkiin unionissa myytäviin tuotteisiin liittyviä myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton keskimääräisiä määriä vai ainoastaan lähimpään tuotelajiin liittyviä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Ensimmäinen asianomainen osapuoli väitti, että kannattavuus ei saa olla yli 3 prosenttia aspartaamiin liittyvän liiketoiminnan tilanteen vuoksi. Komissio muistuttaa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 kappaleessa selitetään, että normaaliarvojen laskennallista määrittämistä varten se lisäsi myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa kohtuulliset määrät, jotka vastaavat unionin tuottajan samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä tutkimusajanjakson aikana maksamien tai saamien tosiasiallisten määrien painotettua keskiarvoa, kuten perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa edellytetään.

(51)

Kolmas asianomainen osapuoli toisti oikaisuvaatimuksensa, joka koskee valuutan muuntamista sen toimitussopimuksissa. Koska asiasta ei kuitenkaan esitetty mitään uutta näyttöä tai perusteluja, jotka olisivat oikeuttaneet alustavan arvion uudelleentarkastelun, väite hylätään.

(52)

Ensimmäinen asianomainen osapuoli toisti väitteensä, jonka mukaan markkinatalouskohtelun epääminen oli perusteetonta ja ristiriidassa komission aiempien päätösten kanssa, sekä väitteen siitä, että verokannustimia ja avustuksia ei pitäisi katsoa keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvaksi vääristymäksi. Näitä väitteitä käsitellään 21–23 kappaleessa.

(53)

Lisäksi kyseinen osapuoli väitti, että 24 kappaleessa mainittu esite otettiin huomioon aiemmissa markkinatalouskohtelun määrittämisissä.

(54)

Kyseinen asianomainen osapuoli ei osoittanut, että mainitulla asiakirjalla olisi ollut mitään vaikutusta maankäyttöoikeuksien arvon määritystä koskevaan selvitykseen aiempien markkinatalouskohtelun määrittämisten yhteydessä. Markkinatalouskohtelua koskeva päätös tehdään joka tapauksessa kussakin tutkimuksessa muista riippumattomasti, kyseisen tutkimuksen kannalta merkityksellisten olosuhteiden perusteella.

(55)

Kyseinen osapuoli väitti myös, että esitteen mukaista arviota ei voida verrata hankintasopimuksen hintaan, koska myyty maa-alue oli käsittelemätön ja valmistelematon.

(56)

Maankäyttöoikeuksien arvon määrityksen osalta komissio ilmoitti kyseiselle asianomaiselle osapuolelle yksityiskohtaisen menetelmän, jota käytettiin käyvän markkina-arvon ja todellisten kustannusten välisen erotuksen arvioimiseksi. Sitä varten rakentamisen kokonaiskustannukset vähennettiin kyseistä maa-aluetta koskevasta kokonaisarviosta kohdassa ”rakennukset ja rakennelmat”. Erotusta, joka oli +35 prosenttia, pidettiin merkittävänä, ja selityksenä sille voi olla ainoastaan reilusti alle kyseisen liiketoimen aikaisen käyvän markkina-arvon oleva siirtohinta yrityksen ja paikallisviranomaisten välillä. Se, että aiemmissa tutkimuksissa käyvän markkina-arvon ja todellisten kustannusten ero arvioitiin eri tavalla, kuten asianomainen osapuoli väittää, ei muuta tämän tutkimuksen tuloksia.

(57)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61–67 kappaleessa esitetyt väliaikaiset polkumyyntimarginaalit vahvistetaan, joten lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(58)

Koska unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmästä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68 ja 69 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(59)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 70–73 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(60)

Yksi osapuoli väitti, että sen puolustautumisoikeuksia oli loukattu, koska tuontitilastoja ei julkistettu. Lisäksi kyseinen osapuoli pyysi selitystä sille, miten tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat määrät ja arvot poimittiin esiin käytettävissä olevista tilastoista, ja selvennystä siitä, miten ja mihin tietokantoihin kyseisiä määriä ja arvoja verrattiin (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71 kappale). Osapuoli pyysi saada nähtäväkseen kyseiset tuontitilastot.

(61)

Komissio vahvistaa, että Kiinasta tulevan tuonnin määrät ja hinnat määritettiin kiinalaisen tutkimusyrityksen, CMM:n (5), toimittamien tietojen perusteella. Nämä tiedot ristiintarkastettiin vertaamalla niitä virallisesta Kiinan vientitietokannasta, joka on Kiinan tulliviranomaisten ylläpitämä, saatavilla oleviin tietoihin. Kiinan vientitietokannasta saadut tiedot on asetettu saataville asianomaisten osapuolten tarkasteltavissa olevissa ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa. Lisäksi tiedot ovat yleisesti saatavilla maksua vastaan. Sekä CCM:llä että Kiinan vientitietokannassa on erityinen koodi (29242930) yksinomaan aspartaamille, joten ne olivat riittävän täsmällisiä eikä rajaaminen ollut tarpeen.

(62)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleessa ja taulukossa 3 olevassa mittayksikössä on kirjoitusvirhe. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleessa ja taulukossa 3 ilmoitetut hinnat koskevat määrää euroa/kg, ei euroa/tonni.

(63)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 74–77 kappaleessa esitetyt Kiinasta tulevan tuonnin määrää, markkinaosuutta ja keskimääräisiä hintoja koskevat päätelmät vahvistetaan, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleessa ja taulukossa 3 oleva mittayksikkö korjataan muotoon euroa/kg.

(64)

Yksi asianomainen osapuoli pyysi komissiota tarkistamaan hinnan alittavuuden analyysiä ottamalla huomioon pakkaustyyppien erot. Kyseinen osapuoli toimitti eri pakkausmateriaaleja koskevia hintanoteerauksia väitteensä tueksi. Eräs toinen osapuoli väitti, että hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa on otettava huomioon tuotantoprosessien erot ja raaka-aineen hankintahinta merirahdista ja kansainvälisestä vakuutuksesta aiheutuvien kustannusten vuoksi, koska se väitti näiden muuttujien vaikuttavan huomattavasti lopputuotteen yksikköhintaan.

(65)

Yksi asianomainen osapuoli väitti myös, että koska unionin tuotannonala ei menettänyt markkinaosuuttaan, hinnan alittavuudella ei ole seurauksia, koska se olisi merkityksellistä vain silloin, jos tuonti Kiinasta valtaisi unionin tuotannonalan markkinaosuutta.

(66)

Ensinnäkin, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappaleessa selitetään, tutkimuksessa kävi ilmi, että pakkaus ei ole hinnan määräytymiseen vaikuttava tekijä. Lisäksi komissio analysoi kyseisen osapuolen toimittamat hintanoteeraukset ja totesi, että ne osoittavat pakkauskustannusten eroksi enintään 0,33 RMB/kg (vastaa 0,046:ta euroa/kg), joka on merkityksetön tuotteessa, jonka keskimääräinen hinta on noin 10 euroa/kg tai enemmän.

(67)

Toiseksi vahinkolaskelmat perustuvat vertailukelpoisiin unionin hintoihien ja tuontihintoihin tutkimusajanjakson aikana, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78 kappaleessa selitetään. Mahdolliset Kiinan ja unionin väliset erot raaka-aineen hinnoissa on osoitettava, jotta niillä olisi vaikutusta hintojen vertailukelpoisuuteen. Ei ole harvinaista, että tietyn maan tuottajat ostavat raaka-aineita eri hintaan kuin tuottajat jossakin toisessa maassa. Tällainen kustannusero ei kuitenkaan välttämättä saa aikaan hintaeroja eikä vaikuta väistämättä hintojen tasapuoliseen vertailuun, koska se on vain yksi monista hintaan vaikuttavista tekijöistä. Joka tapauksessa asianomainen osapuoli ei kyennyt perustelemaan väitettään siitä, miten väitetyt erot raaka-ainekustannuksissa vaikuttaisivat hintojen vertailtavuuteen. Tämän seurauksena väite hylätään.

(68)

Kolmanneksi tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuottajan ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämä tuotantoprosessi ovat samanlaisia. Kyseinen asianomainen osapuoli ei myöskään pystynyt osoittamaan, millainen oikaisu mahdollisen tuotantoprosessin eron vuoksi olisi tehtävä. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(69)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomainen osapuoli toisti väitteensä, jonka mukaan hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot, jotka luetellaan 48 kappaleessa, olisi otettava huomioon myös hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa. Lisäksi kyseinen asianomainen osapuoli väitti, että yhden sen asiakkaan – joka on kauppias – osalta hintojen alittavuutta koskeviin laskelmiin olisi sisällytettävä tietty voittomarginaali.

(70)

Tutkimuksessa ei havaittu, että samankaltaisessa tuotteessa, joka on hyödyketuote, olisi hinnanlisää. Tutkimuksessa todettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen välillä ei ole laatueroa tai muita eroja, jotka näkyisivät järjestelmällisesti hinnoissa. Väitteestä, jonka mukaan kauppiaan tuonnin jälkeisiin kustannuksiin pitäisi lisätä voittomarginaali, komissio muistuttaa, että laskelmat perustuvat ensimmäisen riippumattoman asiakkaan maksamiin hintoihin riippumatta siitä, ovatko kyseiset asiakkaat kauppiaita vai eivät. Tämän vuoksi nämä väitteet hylätään.

(71)

Väite siitä, että hinnan alittavuudella on merkitystä ainoastaan niissä tapauksissa, joissa polkumyynnillä tapahtunut tuonti valtaa tuotannonalan markkinaosuutta, ei pidä paikkaansa eikä ole perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan säännöksen mukainen. Tämä väite hylätään.

(72)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli kiisti komission päätelmän ja väitti, että hinnan alittavuus ei olennaisesti vaikuttanut unionin tuotannonalan taloudellisiin muuttujiin.

(73)

Komissio katsoo, että perusasetuksen 3 artiklan 3 ja 6 kohdan perusteella vahinko voidaan määrittää määrää ja/tai hintaa koskevien indikaattoreiden perusteella. Hinnan alittavuuden merkityksellisyyttä koskevaa väitettä käsitellään tarkemmin jäljempänä 4.5 kohdassa.

(74)

Koska hinnan alittavuudesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–80 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(75)

Unionin tuotannonalan taloudellista tulosta arvioitiin tarkastelemalla kaikkia perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa eriteltyjä taloudellisia tekijöitä. Kaikki taloudelliset indikaattorit (markkinaosuutta ja tuotantokapasiteettia lukuun ottamatta) heikkenivät tarkastelujaksolla. On tärkeää korostaa, että vahingon todentamiseksi kaikkien vahinkoindikaattoreiden ei tarvitse osoittaa vahinkoa aiheuttavaa suuntausta, sillä perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan mikään niistä ei ole yksinään ratkaiseva.

(76)

Erityisesti tutkimuksessa todettiin, että Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin, jonka hinnat alittivat merkittävästi unionin hinnat (21,1 prosentilla tutkimusajanjakson aikana), suuren määrän vuoksi unionin tuotannonalan oli pakko alentaa myyntihintojaan kustannustilanteen heikkenemisestä huolimatta. Tällä myyntihintojen laskulla oli välitön kielteinen vaikutus sen kannattavuuteen, kassavirtaan, investointeihin ja sijoitetun pääoman tuottoon. Näiden vahinkoindikaattoreiden merkittävä heikkeneminen on näin ollen selvä merkki merkittävästä vahingosta, jota Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti aiheuttaa. Asianomainen osapuoli ei toimittanut uutta näyttöä tai perusteluja tämän päätelmän kumoamiseksi.

(77)

Asianomainen osapuoli kyseenalaisti sen, oliko unionin tuotannonalan tosiaan pakko laskea hintojaan säilyttääkseen markkinaosuutensa, koska 21,1 prosentin suuruisesta hinnan alittavuudesta huolimatta se laski hintojaan vain 7 prosentilla.

(78)

Tämän väitteen osalta on tärkeää korostaa, että hinnan alittavuus ei ole pelkkä hintojen vertailu, vaan sen määrittämiseksi noudatetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–80 kappaleessa kuvattua menetelmää, ja siksi sen suuruus ei välttämättä heijastu unionin tuotannonalan hintojen kehitykseen. Joka tapauksessa on muistettava, että unionin tuotannonalan oli pakko alentaa hintojaan jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan, vaikka sen taloustilanne huononi ja muuttui tappiolliseksi jo vuonna 2013. Näin ollen 7 prosentin hinnanalennusta ei voida pitää merkityksettömänä.

(79)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa, vahvistetaan.

(80)

Jotkin osapuolet väittivät, että jotkin indikaattorit, muun muassa tuotantokapasiteetti, eivät noudata vahingollista kehityssuuntausta ja eräiden muiden, kuten myyntimäärän, markkinaosuuden ja myyntihinnan tasoa oli analysoitava tarkastelujakson aikaisen vähenevän kulutuksen taustaa vasten.

(81)

Tuotantokapasiteetti pysyikin vakaana koko tarkastelujakson ajan. Tämä johtuu siitä, että unionin tuotannonala käsittää vain yhden tuottajan, jolla on integroitu tuotantolaitos, joka koostuu huolellisesti yhteensovitetuista tuotantovaiheista, jotka rajoittavat mahdollisuutta vähentää kapasiteettia äkillisesti ilman merkittäviä ja kalliita uudelleenjärjestelyjä. Unionin tuotannonala kuitenkin lievensi kysynnän laskun vaikutuksia pidennetyillä tuotantoseisokeilla, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84 kappaleessa selitetään. Lisäksi unionin tuotannonala vähensi kiinteitä kustannuksiaan lieventääkseen kysynnän laskun vaikutuksia tuotantokustannuksiin.

(82)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että siitä, miten unionin tuotannonala vähensi kiinteitä kustannuksiaan, ei ole annettu yksityiskohtaisia tietoja. Lisäksi sama asianomainen osapuoli väitti, että mahdolliset kiinteiden kustannusten pienenemiset olivat parhaimmillaankin vain marginaalisia. Kyseinen asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonala ei kyennyt mukautumaan muuttuviin unionin markkinoihin ja että mahdollisesti aiheutunut vahinko oli itse aiheutettu.

(83)

Komissio muistuttaa, että yksityiskohtaiset tiedot unionin tuotannonalan kiinteiden kustannusten pienenemisestä annettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84 kappaleessa. Lisäksi unionin tuotannonala mukautui kysynnän laskuun muuttamalla tuotantoprosessiaan siten, että tuotantonopeus aleni. Komissio analysoi huolellisesti kiinteiden kustannusten kehitystä tarkastelujaksolla. Tutkimus osoitti, että unionin tuotannonala onnistui alentamaan merkittävästi kiinteiden kustannustensa kokonaismäärää, ja sen tuloksena kiinteät kustannukset tonnia kohden nousivat vain 24 prosenttia samalla ajanjaksolla. Jos unionin tuotannonala ei olisi toteuttanut edellä ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84 kappaleessa kuvattuja toimenpiteitä, kiinteät kustannukset olisivat nousseet 66 prosenttia. Tämän perusteella komissio pitäytyy päätelmässään, jonka mukaan unionin tuotannonala toteutti asianmukaiset toimenpiteet mukautuakseen myynnin vähenemiseen ja pystyi alentamaan kiinteitä kustannuksiaan merkittävästi. Edellä esitetyn perusteella tutkimuksen tulokset eivät vahvista väitettä, jonka mukaan vahinko olisi itse aiheutettu, mikä vuoksi väite hylätään.

(84)

Tutkimuksessa todettiin, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti Kiinasta laski 12 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tätä hinnoittelukäytäntöä ei voida selittää raaka-aineiden hintojen kehityksellä. On myös tärkeää korostaa, että kiinalainen polkumyyntituonti muodostaa suuren osan myynnistä unionin markkinoilla, joten sillä on merkittävä vaikutus kyseisiin markkinoihin, joka on unionin tuotannonalan tärkein markkina. Kuten 76 kappaleessa todetaan, marginaali, jolla Kiinasta tuleva tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnat, oli niinkin korkea kuin 21,1 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Näin ollen unionin tuotannonalalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alentaa myyntihintojaan pysyäkseen riittävän houkuttelevana ja rajoittaakseen myyntimääränsä ja markkinaosuutensa pienenemistä. Komissio on kerännyt näyttöä aspartaamin käyttäjien ja jakelijoiden sopimusneuvotteluista, ja sen mukaan Kiinasta tulevan tuonnin hinnan avulla kohdistetaan painetta unionin tuotannonalaan. Tällä oli suora negatiivinen vaikutus erityisesti unionin tuotannonalan kannattavuuteen, kassavirtaan, investointeihin ja sijoitetun pääoman tuottoon. Näiden vahinkoindikaattorien heikkenemisellä on siis suora yhteys Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneeseen tuontiin, eikä unionin kulutuksen väheneminen poista tätä yhteyttä.

(85)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleen osalta yksi osapuoli väitti, että raaka-aineen hintakehitystä koskeva tilastolähde olisi julkistettava, ja kyseenalaisti päätelmän, jonka mukaan kahden pääraaka-aineen kustannukset kattavat vain 25 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen/samankaltaisen tuotteen kaikista tuotantokustannuksista. Kyseisen osapuolen kustannustietojen perusteella kyseisten kahden raaka-aineen kustannukset muodostaisivat lähes 50 prosenttia vientiä harjoittavien tuottajien kokonaistuotantokustannuksista, minkä vuoksi komission olisi tarkasteltava uudelleen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa esittämiään päätelmiä.

(86)

Raaka-aineiden hintoja koskevat tiedot saatiin CCM:ltä, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen saatujen kommenttien perusteella julkinen tiivistelmä tiedoista sisällytettiin ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi.

(87)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa selitetään, tarkasteltavana olevaa / samankaltaista tuotetta valmistetaan sekoittamalla kahta aminohappoa (L-aspartiini ja L-fenyylialaniini) suunnilleen samoina määrinä. Sen jälkeen, kun saatiin lisää tutkimusajanjakson kattavia tilastotietoja kalenterivuoden 2014 tietojen sijasta, raaka-aineiden hintakehitystä tarkistettiin. Tarkastelujakson aikana L-aspartiinin hinta nousi 1 prosentin ja L-fenyylialaniinin hinta laski 23,6 prosenttia. Kyseinen raaka-aineen hinnan tarkistus ei kuitenkaan muuttanut alustavan vaiheen päätelmää siitä, että näiden kahden aminohapon osuus yhteensä on noin 25 prosenttia unionin tuotannonalan kaikista tuotantokustannuksista. Tämä vastaa myös vertailumaan tuottajan tietoja. Toisin kuin kyseinen asianomainen osapuoli väitti, komissio ei todentanut sen kustannustietoja, koska sille ei myönnetty markkinatalouskohtelua. Näin ollen sen kustannustietoja ei voida ottaa huomioon. Sen vuoksi päätelmä, jonka mukaan kahden tärkeimmän raaka-aineen osuus on noin 25 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen / samankaltaisen tuotteen kokonaistuotantokustannuksista, pidetään ennallaan sellaisena kuin se esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa.

(88)

Päivitettyjen tilastotietojen perusteella raaka-aineiden kustannusten enimmäisvaikutus tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kustannusten/hintojen kehitykseen on 4,6 prosentin aleneminen. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen hinnanlasku oli 12 prosenttia tutkimusajanjakson aikana, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77 kappaleessa todetaan. Näin ollen, toisin kuin asianomainen osapuoli väittää, raaka-aineen hintojen lasku ei voi selittää mielekkäällä tavalla tarkasteltavana olevan tuotteen hintojen laskua eikä siksi muuta päätelmää, joka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa; toisin sanoen kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat melko aggressiivista hinnoittelua unionin markkinoilla, mikä aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(89)

Eräs toinen osapuoli väitti, että se seikka, että unionin tuotannonala pystyi säilyttämään markkinaosuutensa, on selkeä osoitus siitä, että tuonti Kiinasta ei aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(90)

Tämän väitteen osalta on todettava, että markkinaosuuksien kehittyminen on vain yksi näkökohta syy-yhteyttä koskevassa analyysissä. Myös se, että kiinalaisen tuonnin aiheuttama huomattava hintapaine tarkastelujakson aikana ei ole vielä johtanut unionin tuotannonalan markkinaosuuden menetykseen ja että näin ollen sekä kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat että unionin tuotannonala säilyttivät markkinaosuutensa, näyttää osoittavan, että unionin markkinat ovat jäykemmät kuin olisi odotettu hyödyketuotteen osalta. Tarkasteltavana olevan / samankaltaisen tuotteen merkitys käyttäjien tuotantokustannuksissa on melko vähäinen (alle 3 %), mutta elintarvike- ja lääketeollisuuden toimittajilta edellytetään erittäin pitkällisiä ja kalliita todentamismenettelyjä. Tästä syystä – ainakin tutkimusajanjakson loppuun asti – suurin osa käyttäjistä katsoi parhaaksi pitäytyä jo sertifioiduissa ja luotettavissa toimittajissa mieluummin kuin aloittaa sertifiointiprosessi hintanoteerausten perusteella.

(91)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonala laski hintojaan kyseisen ajanjakson aikana ”vain” 7 prosenttia, josta 4,6 prosenttia johtuu raaka-aineiden hintojen laskusta. Kyseisen asianomaisen osapuolen mukaan todellinen syy myyntihinnan laskulle on näin ollen raaka-aineen hintakehitys. Lisäksi kyseinen asianomainen osapuoli vuotuisti muista tekijöistä johtuvan hintojen laskun, eli 2,4 prosenttia, joka havaittiin tarkastelujaksolla, ja päätyi määrään 0,056 euroa/kg vuodessa. Tämän perusteella kyseinen asianomainen osapuoli päätteli, että lasku on samaa luokkaa kuin pakkausmateriaalien osalta havaittu hintaero, jonka komissio totesi merkityksettömäksi 66 kappaleessa. Tällä perusteella asianomainen osapuoli väitti, että muiden tekijöiden vaikutusta hintaan ei voida pitää merkittävänä.

(92)

Tähän väitteeseen vastatessa on tärkeää selventää, että komissio totesi kappaleessa 88, että raaka-aineen hintakehitys olisi voinut selittää enintään 4,6 prosentin laskun tarkasteltavana olevan tuotteen hinnassa. Tämä on teoreettinen enimmäismäärä eikä merkitse sitä, että hinnat välttämättä alenisivat saman verran saman ajanjakson aikana. Tämä pätee erityisesti aspartaamin kaltaiseen tuotteeseen, jota ei myydä ad hoc -hintojen vaan vuotuisten tai monivuotisten kiinteähintaisten myyntisopimusten perusteella. Tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonalaan kohdistui jatkuvaa ja voimakasta hintapainetta Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vuoksi ja että sen oli pakko alentaa myyntihintojaan yleisesti heikkenevästä kustannusrakenteesta huolimatta. Lisäksi kyseisen asianomaisen osapuolen esittämää vuotuistettua lähestymistapaa ei voida hyväksyä. Niin myyntihinnoissa kuin raaka-aineiden hinnoissa havaittujen vuotuisten vaihtelujen vuoksi tällainen vuotuistettu lähestymistapa ei vastaa taloudellista todellisuutta eikä ole menetelmällisesti asianmukainen. Sen sijaan pakkausmateriaalien hinnanero on todellinen ero tiettynä vuonna ja sellaisena merkityksetön, kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen hinta.

(93)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että asiakirja-aineisto tarjoaa riittävän näytön hintapaineesta ja sen merkittävästä kielteisestä vaikutuksesta unionin tuotannonalaan.

(94)

Koska muita huomautuksia polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksista unionin tuotannonalan tilanteeseen ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108–113 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(95)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät tai esittivät uudelleen väitteen, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä oli unionin kulutuksen väheneminen. Tässä yhteydessä yksi asianomainen osapuoli väitti, että kulutuksen lasku johtuu muiden makeutusaineiden ja erityisesti asesulfaamikaliumin, jäljempänä ’Ace-K’, aiheuttamasta lisääntyneestä kilpailusta sekä tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen terveellisyyteen liittyvistä lisääntyneistä huolista. Lisäksi eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui sen vientitoiminnan heikkenemisestä ja/tai oli itse aiheutettua johtuen siitä, että tuotannonala ei kyennyt mukautumaan kysynnän laskuun.

(96)

Yksi osapuoli väitti myös, että unionin tuotannonalan tappiot johtuvat huomattavista arvonalentumiskirjauksista, joilla oli kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan kustannuksiin ja jotka selittävät unionin tuotannonalan tappiot. Yksi osapuoli väitti, että unionin tuottajan myyntiä pian käsillä olevan tutkimuksen vireillepanon jälkeen ei otettu huomioon arvioitaessa vahingon syytä.

(97)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 121 ja 122 kappaleessa myönnetään, unionin kulutuksen lasku on saattanut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tutkimus ei kuitenkaan osoittanut, että väheneminen oli riittävä selittämään unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon laajuuden ja suuruuden eikä se näin ollen poistanut syy-yhteyttä kiinalaisen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(98)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan komissio ei ole arvioinut muiden makeutusaineiden ja erityisesti Ace-K:n vaikutusta aspartaamimarkkinoihin, ei ole osoitettu, miksi ja miten väitetysti haitallisemmat vahinkoa osoittavat luvut Ace-K:n (6) tapauksessa olisivat merkityksellinen seikka tässä tutkimuksessa.

(99)

Vielä tärkeämpi seikka on, että tutkimuksessa todettiin, että vaikka tiettyä korvaamista eri makeutusaineiden välillä tapahtuu, se on melko vähäistä, koska uusien valmistuskaavojen kehittäminen ja hyväksyminen on riskialtis, aikaa vievä ja kallis prosessi. Joka tapauksessa Kiinasta peräisin olevalle Ace-K:lle asetetut tullit saattavat vain vahvistaa tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen nykyistä markkina-asemaa unionin markkinoilla eikä vaikuttaa kielteisesti ja ainoastaan unionin tuotannonalaan, kuten väitettiin.

(100)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseinen asianomainen osapuoli toisti väitteensä, jonka mukaan vahingon pääasiallinen syy on terveysnäkökohdista johtuva kulutuksen lasku ja siitä seuraava korvaaminen muilla makeutusaineilla kuten Ace-K:lla. Asianomainen osapuoli katsoi, että komission päätelmä muilla makeutusaineilla korvaamisen vähäisyydestä on ristiriidassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen kanssa, ja se toisti väitteensä siitä, että komissio ei käsitellyt Ace-K:ta koskevan polkumyyntitutkimuksen päätelmiä ja niiden vaikutusta käsillä olevaan tutkimukseen.

(101)

Komissio päätteli 97 kappaleessa, että kulutuksen lasku ja sen rajallinen vaikutus eivät voi selittää unionin tuotannonalan kärsimää vahinkoa. Kyseinen asianomainen osapuoli ei esittänyt mitään uutta tähän liittyvää tietoa, ja sen vuoksi väite siitä, että kulutuksen lasku poistaisi syy-yhteyden, hylätään.

(102)

Koska kulutuksen vähenemisestä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 122 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(103)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 10 oli kirjausvirhe (keskimääräisten vientihintojen indeksien sijaan siinä esitettiin unionin markkinoilla havaittuja hintoja koskevat indeksit). Tästä kirjausvirheestä huolimatta analyysi ja päätelmät perustuivat oikeisiin lukuihin. Oikeat hintaindeksit ovat seuraavat:

Taulukko 10

Unionin tuotannonalan vientitulos

(104)

Sen väitteen osalta, jonka mukaan unionin tuotannonalan vientitulos aiheutti vahingon, on muistettava, että kyseisen tekijän todettiin tosiaankin vaikuttaneen aiheutuneeseen vahinkoon, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115 kappaleessa selitetään. Sen ei kuitenkaan todettu poistavan syy-yhteyttä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 116 ja 118 kappaleessa selitetään. On muistettava, että tutkimuksessa kävi ilmi, että tutkimusajanjakson aikana tuotannosta vientiin mennyt osuus oli huomattavasti pienempi kuin tuotannosta unionin markkinoilla myyty osuus.

(105)

Lisäksi on syytä mainita, että tutkimuksessa kävi ilmi, että juuri Kiina onnistui työntämään unionin tuotannonalan pois muiden kolmansien maiden markkinoilta. Saatavilla olevat tilastot (7) osoittavat, että unionin tuotannonalan tärkeimmissä vientikohteissa, joita ovat Brasilia, Argentiina, Meksiko ja Turkki, Kiina myi merkittäviä ja jatkuvasti kasvavia määriä hinnoilla, jotka olivat samanlaisia tai jopa alhaisempia kuin unionin markkinoilla. Ei voida olla ottamatta huomioon yleistä tilannetta maailmassa, jonka mukaan Kiina on käytännössä ottamassa haltuunsa kyseisen tuotteen maailmanlaajuisen tarjonnan (8). Kiinalaisten viejien hinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat myös kolmansien maiden markkinoilla. Jos maailmanmarkkinoilla ei käytännössä ole muita toimijoita – lukuun ottamatta Japania, joka myy unionin tärkeimpiin vientikohteisiin huomattavasti pienempiä määriä huomattavasti korkeampaan hintaan kuin Kiina –, voidaan päätellä, että myös vientimyynnin määrien ja hintojen aleneminen johtui pääasiassa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäytännöstä.

(106)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet pyysivät komissiota esittämään määrällisesti, millä tavalla unionin kulutuksen laskun ja vientituloksen vaikutus oli rajallinen eikä poistanut syy-yhteyttä.

(107)

Komissio palauttaa mieleen, että perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi on arvioitava muut tekijät eikä niiden aiheuttamaa vahinkoa saa pitää polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Sen vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että myös muut tekijät vaikuttavat osaltaan unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa ei kuitenkaan edellytetä muiden tekijöiden vaikutuksen määrällistä määrittämistä. Määrittämällä ja erottamalla toisistaan muiden tekijöiden vaikutukset komissio täytti sille perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan nojalla kuuluvan velvollisuuden.

(108)

Koska unionin tuotannonalan vientituloksesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 114–118 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(109)

Vastauksena väitteeseen, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko oli itse aiheutettu, on todettava, että tätä väitettä käsitellään edellä 81 kappaleessa. Kun otetaan huomioon, että unionin tuotannonalan kokonaistuotantokapasiteetti on vielä huomattavasti pienempi kuin unionin kulutus, ei voida puhua itse aiheutetusta vahingosta, joka johtuisi yleisestä ylikapasiteetista.

(110)

Erään asianomaisen osapuolen esittämän arvonalentumisen kirjaamista koskevan väitteen kohdalla on muistettava, että unionin tuotannonalan kirjanpitoon tehtyä arvonalentumiskirjausta ei otettu huomioon kustannusten ja kannattavuuden arvioinnissa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98 kappaleessa todetaan.

(111)

Sen väitteen osalta, jonka mukaan unionin tuottajan myyntiä olisi pitänyt arvioida syy-yhteyttä koskevassa tarkastelussa, on huomattava seuraavat näkökohdat. Asianomainen osapuoli ei ole osoittanut, missä mielessä unionin tuotannonalan omistussuhteiden muutos olisi pitänyt ottaa huomioon syy-yhteyttä koskevassa analyysissä. Entisellä omistajalla (Ajinomoto Co.) on aina ollut keskeinen tuotantolaitoksensa Japanissa, jossa se on äskettäin kehittänyt uuden tuotantomenetelmän. Ajinomoto Co. teki liiketoiminnallisen päätöksen vahvistaa aspartaamin tuotantorakenteitaan Japanissa. Tutkimus vahvisti, että uusi omistaja antaa valitukselle täyden tuen ja on sitoutunut jatkamaan aspartaamin tuotantoa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68 kappaleessa todetaan.

(112)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseinen asianomainen osapuoli väitti, että koska aikomus myydä unionin tuotantolaitos oli tiedossa jo vuonna 2014, kyseisen tuotantolaitoksen omistaja ei tehnyt tarvittavia mukautuksia ja investointeja ja parannuksia mukautuakseen vaikeisiin markkinaolosuhteisiin. Asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei arvioinut tätä seikkaa asianmukaisesti syy-yhteyttä koskevassa analyysissa.

(113)

Vastauksena tähän väitteeseen komissio muistuttaa, että tutkimuksessa tarkasteltiin unionin tuottajan toimia ja todettiin, että taantuvien markkinoiden ja kiinalaisen polkumyynnin kielteisten vaikutusten lieventämiseksi toteutettiin monia toimenpiteitä. Tätä koskevat päätelmät esitetään 83 kappaleessa. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 8 osoittaa, että investoinnit jatkuivat, vaikkakin vähenivät, ja joinakin vuosina tarkastelujakson aikana ne jopa kasvoivat. Lisäksi on selvää, että Ajinomotolla oli vahva intressi välttää kielteisiä vaikutuksia unionin tuottajan liiketoimintaan, koska se aikoi myydä yrityksen toimintaa jatkavana yrityksenä. Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että unionin tuottajan myyntiä analysoitiin riittävästi ja että asiakirja-aineisto ei tarjoa näyttöä asianomaisen osapuolen väitteiden tueksi.

(114)

Koska muita huomautuksia väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 119 ja 120, 123 ja 124 ja 126 ja 127 kappaleesta ei esitetty, niissä esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(115)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama jatkuva hintapaine ja tämän tuonnin vahva läsnäolo unionin markkinoilla aiheuttivat merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Kiinasta tulevan tuonnin jo valmiiksi alhaiset hinnat laskivat merkittävästi tarkastelujaksolla, eikä tätä hinnanalennusta voida kokonaan selittää raaka-aineiden hintojen kehityssuuntauksella. Hintojen laskulla oli suora negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen, ja se vaikutti osaltaan unionin tuotannonalan muuttumiseen tappiolliseksi unionin markkinoilla.

(116)

Edellä esitetyn perusteella komissio pitää voimassa päätelmän, jonka mukaan polkumyynnillä tuleva tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(117)

Komissio tutki huolellisesti kaikkien muiden tiedossa olevien tekijöiden vaikutuksia, jotka olisivat voineet huonontaa unionin tuotannonalan tilannetta. On totta, että tietyt tekijät (unionin kulutuksen lasku ja unionin tuotannonalan vientitulos) ovat saattaneet vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Niiden vaikutus oli laajuudeltaan tai syvyydeltään taikka molempien osalta rajallinen, eivätkä ne siksi poista syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja aiheutuneen vahingon väliltä.

(118)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 128–131 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(119)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että toimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin edun vastaista, koska ehdotetut toimenpiteet käytännössä sulkisivat unionin markkinat kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja jättäisivät käyttäjät yhden toimituslähteen (eli unionin tuotannonalan) varaan. Asianomaisen osapuolen mukaan tämä merkitsee myös sitä, että toimenpiteet antaisivat unionin tuotannonalalle määräävän markkina-aseman, jota se pystyisi hyödyntämään täysimääräisesti. Osapuolet kyseenalaistivat myös valituksen tekijän myynnin ja valituksen tekemisen välisen yhteensattuman.

(120)

Komissio on eri mieltä tästä väitteestä. Kiinan lisäksi tuotantoa on huomattavasti myös Japanissa. Tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjillä on vaihtoehtoisia hankintalähteitä. Erityisesti on huomattava, että väitteen, jonka mukaan ehdotetut toimenpiteet sulkisivat markkinat kiinalaisilta tuottajilta, tueksi ei ole esitetty näyttöä eivätkä tutkimuksessa tehdyt päätelmät tue sitä. Ehdotetut tullit laskettiin kaikkia tähän tapaukseen liittyviä sidosryhmiä koskevien todennettujen lukujen perusteella. Tutkimusajanjakson ajalta havaittujen hintojen perusteella tullit poistavat ainoastaan epäterveiden ja kestämättömien kauppatapojen vaikutuksen unionin hintatasoon. Se, että unionissa on vain yksi tuottaja, ei merkitse sitä, että se olisi määräävässä asemassa, ja vaikka se saisi tällaisen aseman tulevaisuudessa, ei ole merkkejä siitä, että se käyttäisi asemaansa väärin, koska on olemassa vaihtoehtoisia hankintalähteitä, kuten Kiina ja Japani. On odotettavissa, että toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen unionin tuotannonala kykenee lisäämään tuotanto- ja myyntimääräänsä markkinoilla, joilla on tosiasiallista kilpailua. Kiinalaisten viejien veloittamien hintojen pitäisi kohota ja unionin tuotannonalan vapautua ankarasta hintapaineesta, jota polkumyynnillä tapahtuva tuonti tällä hetkellä aiheuttaa unionin markkinoilla. Lopuksi on todettava, että kyseiset osapuolet eivät kyenneet osoittamaan, millä tavoin ajallinen yhteys unionin tuotantolaitosten myynnin ja valituksen tekemisen välillä vaikuttaisi unionin etuun. Komissio katsoo joka tapauksessa, että tällä seikalla ei ole merkitystä unionin edun arvioinnin kannalta. Sen vuoksi nämä väitteet katsotaan perusteettomiksi.

(121)

Toisaalta on syytä korostaa, että tutkimuksessa todettiin, että jos nykyisten kaupallisten käytäntöjen annetaan jatkua, unionin tuotannonalan on todennäköisesti pakko poistua kokonaan markkinoilta, jolloin käyttäjien ainoaksi vaihtoehdoksi jää tuonti, mikä ei missään tapauksessa ole unionin tuotannonalan edun mukaista. Komissio katsoo, että tuotannon säilyttäminen unionissa on olennaisen tärkeää kilpailun kannalta.

(122)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että kun otetaan huomioon unionin tuotannonalan myynnin alhainen kauppa-arvo, omistaja ei voinut varmuudella taata aspartaamin tuotannon jatkumista.

(123)

Tämä väite on täysin spekulatiivinen. Joka tapauksessa komissio toteaa, että aspartaamin tuotanto on jatkunut omistajanvaihdoksen jälkeen. Komissio analysoi huolellisesti kaikkien asianomaisten osapuolten edun ja päätteli, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleessa selitetään, että toimenpiteiden käyttöönotto on perusteltua eikä se ole kokonaisuudessaan unionin edun vastaista.

(124)

Koska unionin edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 133–145 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(125)

Yksi asianomainen osapuoli pyysi, että komissio erottaa toisistaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttaman ja vientituloksesta johtuvan vahingon ja laskee erilliset vahinkomarginaalit näille kahdelle tekijälle. Sama osapuoli pyysi myös, että vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan tehtäisiin oikaisu tuotantomäärän laskusta johtuvan kiinteiden kustannusten nousun kompensoimiseksi. Osapuoli ehdotti, että käytetään kustannuksia, jotka havaittiin unionin tuotannonalan parhaan tuotantokapasiteetin käyttöasteen aikana eli kolmena tutkimusajanjaksoa edeltävänä vuonna. Lopuksi kyseinen osapuoli pyysi vielä, että oikaistaisiin vahinkoa aiheuttamatonta hintaa, jota siirtohinnoilla ostettujen raaka-aineiden väitettiin kohottaneen.

(126)

Kuten edellä 4 ja 5 kohdassa selitetään vahingon ja syy-yhteyden osalta, komissio totesi, että 3 artiklan 1–7 kohdassa säädetyt edellytykset vahingon ja syy-yhteyden määrittämiseksi täyttyvät. Lainsäädännössä ei vaadita erillisten vahinkomarginaalien laskemista vahinkoon vaikuttaneille eri tekijöille, eikä se ole komission käytäntönä. Komissio määritti asianmukaisesti muiden tekijöiden vaikutukset aiheutuneeseen vahinkoon ja erotti ne polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksista. Komissio totesi, että kyseiset muut tekijät eivät poista syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(127)

Lisäksi vahinkoa aiheuttamaton hinta määritetään tutkimusajanjakson osalta sitä koskevien tietojen perusteella, ja tämä koskee kaikkia muuttujia, myös kapasiteetin käyttöastetta. Lopuksi on todettava, että tutkimus ei vahvistanut väitettä, jonka mukaan unionin tuotannonala olisi ostanut raaka-aineita siirtohinnoilla siihen etuyhteydessä olevilta osapuolilta. Tutkimuksessa päinvastoin tuli selvästi esiin (kuten myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 125 kappaleessa mainitaan), että unionin tuotannonala osti raaka-aineita markkinahinnoilla koko tarkastelujakson ajan.

(128)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että komission pitäisi tutkia, näkyikö maailmanlaajuinen raaka-aineiden hintojen aleneminen unionin tuotannonalan raaka-aineiden hintojen alenemisena. Se väitti, että jos raaka-aineen hinnat ovat korkeammat kuin kansainvälisillä markkinoilla, vahinkolaskelmaa olisi mukautettava vastaavasti. Tässä yhteydessä komissio muistuttaa, että se totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 125 kappaleessa, että unionin tuotannonala osti raaka-aineet tavanomaisin markkinaehdoin, ja että ei ole tullut ilmi mitään uusia tekijöitä, jotka asettaisivat päätelmän kyseenalaiseksi.

(129)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella vahinkoa aiheuttamattoman hinnan oikaisuja koskevat pyynnöt hylätään. Koska vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty muita huomautuksia, alustavassa vaiheessa sovellettu menetelmä, joka selostetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147–152 kappaleessa, säilytetään ennallaan.

(130)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että Kiinasta peräisin olevan aspartaamin tuonnissa olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Alhaisemman tullin säännön mukaisesti toimenpiteet olisi tässä tapauksessa otettava käyttöön marginaaleista alemman suuruisina.

(131)

Edellä esitetyn perusteella lopullisten polkumyyntitullien määrät ovat CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(132)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastivat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(133)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (9). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(134)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että myös tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(135)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat vientiä harjoittavat tuottajat ja Kiinan kansainvälinen kauppakamari (CCOIC) ilmoittivat haluavansa toimittaa hintasitoumustarjoukset tai yhteisen sitoumustarjouksen. Kuitenkin ainoastaan yksi yritys toimitti riittävän perustellun sitoumustarjouksen perusasetuksen 8 artiklassa asetetussa määräajassa. Ehdotettu vähimmäistuontihinta muodostui vaihtelevasta osasta, joka heijasteli tärkeimmän raaka-aineen (eli L-fenyylialaniinin) kustannusten hintakehitystä, ja kiinteästä osasta, joka vastasi muita kustannuksia.

(136)

Komissio arvioi tarjouksen ja yksilöi useita tuotekohtaisia riskejä.

(137)

Aspartaamia myydään suurille asiakkaille, jotka ostavat sitä merkittäviä määriä unionin sisällä ja sen ulkopuolella maailmanlaajuisten sopimusten kautta. Viejät pystyisivät korvaamaan unionin hintojen nousun alentamalla hintojaan viennissä kolmansiin maihin. Näin ollen tällainen korvaaminen mitätöisi tullin korjaavan vaikutuksen. Tämä kysymys on erityisen merkityksellinen nyt käsiteltävässä tapauksessa, koska korvaamista olisi mahdotonta (tai ainakin hyvin vaikeaa) havaita.

(138)

Lisäksi aspartaamin raaka-aineiden hinnat ovat epävakaita, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa selitetään. Hintasitoumukset eivät ole tehokkaita korjauskeinoja sellaisten tuotteiden osalta, joiden tuotantokustannukset ovat epävakaat. Kustannusten pienetessä ne estävät viejiä reagoimasta markkinavoimiin. Tämä vaihtelu on vahvistettu, kuten tuoreimmat vientitilastot osoittavat, kun taas kiinalaisen aspartaamin hintojen on todettu laskevan tasaisesti.

(139)

Koska yhdellekään yritykselle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, komissio ei pystynyt täysin arvioimaan niiden tilien luotettavuutta, mikä on yksi ratkaisevista tekijöistä sitoumuksen perustana olevan luottamussuhteen luomiseksi.

(140)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että hintasitoumustarjousta ei voitu hyväksyä.

(141)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

(142)

Asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

a)

se ei vienyt unioniin tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa kuvattua tuotetta tutkimusajanjakson (1 päivän huhtikuuta 2014 ja 31 päivän maaliskuuta 2015 välisenä) aikana,

b)

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään Kiinan kansantasavallassa toimivaan viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä, ja

c)

se on tosiasiallisesti vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän määrän viemiseksi unioniin,