11.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 38/6

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä13 päivänä toukokuuta 2011 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, tukien vastaisen menettelyn, jäljempänä ’tukimenettely’, vireillepanosta Intiasta, jäljempänä ’Intia’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa unioniin.

(2)

Samana päivänä komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (3) polkumyynnin vastaisen menettelyn, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, vireillepanosta Intiasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa unioniin ja käynnisti erillisen tutkimuksen, jäljempänä ’polkumyyntimenettely’.

(3)

Tukimenettely käynnistettiin, kun European Industrial Fasteners Institute (EIFI), jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli tehnyt 31 päivänä maaliskuuta 2011 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tutkimuksen vireillepanoa varten.

(4)

Ennen menettelyn vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Intian viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jossa väitetään, että tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Intian viranomaisia kehotettiin aloittamaan neuvottelut valituksen sisällön selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Neuvotteluissa ei päästy molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun.

(5)

Komissio ilmoitti menettelyn vireillepanosta virallisesti valituksen tehneille unionin tuottajille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Intian viranomaisille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(6)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(7)

Koska Intiassa oli runsaasti vientiä harjoittavia tuottajia, vireillepanoilmoituksessa esitettiin tuen määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(8)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, intialaisia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa menettelyn vireillepanosta ja toimittamaan perustiedot viennistään, kotimarkkinamyynnistään ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon liittyvästä toiminnastaan sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin 1 päivän huhtikuuta 2010 ja 31 päivän maaliskuuta 2011 välisenä aikana osallistuneiden yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta.

(9)

Myös asiaan liittyviä Intian viranomaisia kuultiin edustavan otoksen valinnasta.

(10)

Yhteensä viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa, mukaan lukien etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä Intiassa, toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen vireillepanoilmoituksessa annetussa määräajassa. Nämä yhteistyössä toimineet yritykset ilmoittivat vieneensä tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla. Kun verrattiin tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevia Eurostatin tuontitietoja ja tietoja, jotka yhteistyössä toimineet viisi yritystä ilmoittivat tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin viedyistä määristä, voitiin todeta, että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli lähes 100 prosenttia Otos valittiin näin ollen näiden viiden vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen perusteella.

(11)

Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti otoksen, joka perustui tarkasteltavana olevan tuotteen suurimpaan edustavaan, unioniin suuntautuneen viennin määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valittiin kolme erillistä yritystä, joiden yhteenlaskettu osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä Intiasta unioniin on noin 98 prosenttia.

(12)

Asianomaisia osapuolia ja Intian viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kaksi otoksen ulkopuolelle jätettyä tuottajaa vaati tulla hyväksytyksi otokseen. Koska ehdotettu otos oli jo edustava, kuten edellä johdanto-osan 11 kappaleessa mainitaan, todettiin, ettei otosta ole tarpeen muuttaa tai laajentaa.

(13)

Yksi otokseen kuulumaton vientiä harjoittava tuottaja pyysi yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Pyynnön tarkastelu alustavassa vaiheessa olisi ollut liian työlästä. Päätös siitä, myönnetäänkö tälle yritykselle yksilöllinen tarkastelu, tehdään menettelyn myöhemmässä vaiheessa.

(14)

Koska unionin tuottajia on ilmeisen paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin vahingon määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(15)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se on alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Otos koostui viidestä yrityksestä, jotka oli valittu 15:stä unionin tuottajasta, jotka olivat tiedossa ennen tutkimuksen käynnistämistä, niiden myyntimäärien, koon ja maantieteellisen sijaintinsa perusteella. Niiden osuus koko unionin tuotannosta tutkimusajanjaksona oli 37 prosenttia. Asianomaisia osapuolia pyydettiin tutustumaan asiakirjoihin ja esittämään valintaa koskevat huomautuksensa 15 päivän kuluessa vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta. Yksikään asianomaisista osapuolista ei vastustanut ehdotettua viidestä yrityksestä koostuvaa otosta.

(16)

Yksi viidestä otokseen valituista unionin tuottajista vetäytyi yhteistyöstä. Jäljelle jääneiden neljän otokseen valitun yrityksen tuotanto on yhteensä 32 prosenttia unionin kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksolla. Näin ollen otoksen katsottiin yhä edustavan unionin tuotannonalaa. Tarkastuskäyntejä tehtiin kolmen yrityksen toimitiloihin. Tässä tutkimuksen alustavassa vaiheessa katsottiin riittäväksi tarkastella asiakirja-aineistoa neljän otokseen valitun yrityksen tietojen tarkistamiseksi.

(17)

Menettelyyn kuuluvien tuojien mahdollisesti suuren määrän vuoksi vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisen otantamenettelyn soveltamista tuojiin. Kaksi tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Koska ilmoittautuneita tuojia oli niin vähän, otantaa päätettiin olla soveltamatta.

(18)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kyselylomakkeet lähetettiin näin ollen Intian viranomaisille, otokseen valituille vientiä harjoittaville intialaisille tuottajille, otokseen valituille unionin tuottajille, yhteistyössä toimineille unionin tuojille ja kaikille käyttäjille, joita tutkimuksen tiedettiin koskevan.

(19)

Vastauksia saatiin Intian viranomaisilta, otokseen kuuluneilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja neljältä otokseen kuuluneelta unionin tuottajalta. Yksikään tuojista ja käyttäjistä, joihin otettiin yhteyttä, ei vastannut lomakkeeseen.

(20)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat tiedot, joita se piti tarpeellisina tuetun tuonnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten. Tarkastuskäyntejä tehtiin Intian viranomaisten tiloihin Delhissä ja seuraavien osapuolten tiloihin:

(21)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2010 ja 31 päivän maaliskuuta 2011 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi kauden vuodesta 2008 tutkimusajanjakson päättymiseen, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(22)

Tarkasteltavana oleva tuote on Intiasta peräisin olevat ruostumattomasta teräksestä valmistetut kiinnikkeet ja niiden osat, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, jotka nykyisin luokitellaan CN-koodeihin 7318 12 10, 7318 14 10, 7318 15 30, 7318 15 51, 7318 15 61 ja 7318 15 70.

(23)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella sekä Intian kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella samoin kuin unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja unionin markkinoilla myymällä tuotteella havaittiin olevan samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötavat. Tämän vuoksi näitä tuotteita pidetään alustavasti perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(24)

Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty vientitukea:

(25)

Edellä a–e alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade (Development and Regulation) Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa, jäljempänä ’FT-policy’, koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tapauksen tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon liittyy ulkomaankauppapolitiikkaa koskeva asiakirja FT-policy 09-14. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FT-policy 09-14 -asiakirjaan liittyviä menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures, Volume I”, jäljempänä ’HOP I 09-14’. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(26)

Edellä f alakohdassa mainittu vientiluottojärjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(27)

Edellä g alakohdassa mainittu sähköverosta vapauttaminen sisältyy Maharashtran osavaltion hallituksen kannustinjärjestelmään 2007, josta on annettu 30 päivänä maaliskuuta 2007 päivätty päätös numero PSI-1707/(CR-50)/IND-8.

(28)

DEPBS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 09-14 -asiakirjan luvussa 4.3 ja HOP I 09-14 -käsikirjan luvussa 4.

(29)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(30)

Viejä voi hakea DEPBS-hyvityksiä, jotka lasketaan tiettynä prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPBS-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet on määritetty tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien (Standard Input/Output Norms, SION) perusteella, ja niissä otetaan huomioon tuonnin oletettu osuus vientituotteeseen käytetyistä tuotantopanoksista ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannettu tulli riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei.

(31)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, kuinka suuren edun se saa. Sen jälkeen kun tulliviranomaiset ovat antaneet kyseisen asiakirjan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen.

(32)

Intian kirjanpitonormien mukaisesti DEPBS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteella tulona. Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuotteiden – paitsi tuotantohyödykkeiden ja tuontirajoitusten piiriin kuuluvien hyödykkeiden – myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin. DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 24 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(33)

DEPBS-hyvitysten hakemukset tehdään sähköisesti, ja ne voivat kattaa rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. Tiukkoja määräaikoja ei tosiasiallisesti sovelleta. DEPBS:in hallinnointiin käytettävä sähköinen järjestelmä ei automaattisesti sulje pois vientitapahtumia, joissa ei noudateta HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 4.47 mainittuja hakumääräaikoja. Lisäksi HOP I 09–14 -käsikirjan 9.3 luvussa todetaan selvästi, että määräajan jälkeen jätetyt hakemukset voidaan aina hyväksyä pienen sakkomaksun suorittamista vastaan.

(34)

Kahden otokseen valitun yrityksen (Agarwal Fastners Pvt. Ltd. ja Raajratna Ventures Ltd.) havaittiin hyödyntäneen järjestelmää tutkimusajanjaksolla.

(35)

DEPBS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPBS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi DEPBS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(36)

Lisäksi DEPBS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(37)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa, liitteessä II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteessä III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) vahvistettujen sääntöjen mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän mukaisia etuja.

(38)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Edellä esitetyn perusteella on asianmukaista pitää DEPBS-järjestelmästä saatuna etuna järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summaa.

(39)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson kokonaisviennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(40)

Tämän järjestelmän mukainen tuki asianomaisille yrityksille oli tutkimusajanjaksolla 4,70–6,53 prosenttia.

(41)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 09-14 -asiakirjan kohdissa 4.1.3.–4.1.14 ja HOP I 09-14-käsikirjan luvuissa 4.1–4.30A.

(42)

AAS-järjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin johdanto-osan 43 kappaleessa. Alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuuden perusteella. Tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa FT-policy 09-14 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta koskevista ARO-alajärjestelmistä sekä kotimaisten remburssien ja vastaremburssien järjestelmistä.

(43)

Ennakkolupia voidaan myöntää seuraaviin:

i)   Tosiasiallinen vienti: Tämä on alajärjestelmistä tärkein. Siinä voidaan tuoda tuotantopanoksia tullitta tietyn vientituotteen valmistukseen. Tosiasiallisella viennillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vientituote on vietävä Intian alueelta. Lisenssissä mainitaan tuonnin tullihelpotukset ja vientivelvoitteet sekä vientituotteen tyyppi.

ii)   Vuotuiset tarpeet: Vuotuisia tarpeita koskevia lupia ei ole liitetty tiettyyn vientituotteeseen, vaan laajempaan tuoteryhmään (esimerkiksi kemialliset tuotteet ja niihin liittyvät tuotteet). Lisenssinhaltija voi (aiemman viennin mukaan määräytyvään tiettyyn enimmäisarvoon saakka) tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita käytetään minkä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvan tuotteen valmistukseen. Se voi viedä mitä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvaa valmista tuotetta, jonka valmistukseen on käytetty kyseisiä tullitta tuotuja aineksia.

iii)   Välituotetoimitukset: Tämä alajärjestelmä kattaa tapaukset, joissa kaksi valmistajaa aikoo tuottaa yhtä vientituotetta jakamalla tuotantoprosessin keskenään. Valmistajaviejä, joka tuottaa välituotetta, voi tuoda tuotantopanosmateriaaleja tullitta ja saada tähän tarkoitukseen välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Lopullinen viejä saattaa valmistuksen loppuun, ja sillä on velvollisuus viedä valmis tuote.

iv)   Vientiin rinnastettava toiminta: Tässä alajärjestelmässä pääurakoitsija voi tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita tarvitaan sellaisten tuotteiden valmistukseen, joita myydään vientitavaroihin rinnastettavina tuotteina FT policy 09-14 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille asiakasryhmille. Intian viranomaisten mukaan vientiin rinnastettavalla toiminnalla tarkoitetaan sellaisia liiketoimia, joissa toimitetut tavarat eivät poistu maasta. Eräitä toimituksia pidetään vientiin rinnastettavina edellyttäen, että tavarat on valmistettu Intiassa, esimerkiksi tavaratoimituksia vientiin suuntautuneille yksiköille tai erityistalousalueille sijoittautuneille yrityksille.

v)   Ennakkoluovutusasiakirjat (Advance Release Order, ARO): Ennakkoluvan haltija, joka aikoo suoran tuonnin sijasta hankkia tuotantopanokset kotimarkkinoilta, voi halutessaan käyttää niiden hankkimiseen ARO-asiakirjoja. Tällöin ennakkoluvat vahvistetaan ARO-asiakirjoiksi ja siirretään kotimaiselle toimittajalle niissä eriteltyjen tuotantopanosten toimituksen yhteydessä. ARO-asiakirjat oikeuttavat kotimaisen toimittajan tiettyihin vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviin etuihin, joita selostetaan FT-policy 09-14 -asiakirjan kohdassa 8.3, ts. välitoimituksia tai vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltamiseen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyihin ja lopullisen valmisteveron palautukseen. ARO-järjestelmässä verot ja tullit palautetaan tuotteen toimittajalle eikä lopulliselle viejälle tullinpalautusjärjestelmässä. Verot/tullit voidaan palauttaa sekä kotimarkkinoilta hankittuja että tuotuja tuotantopanoksia käytettäessä.

vi)   Kotimaiset remburssit ja vastaremburssit: Myös tämä alajärjestelmä koskee kotimarkkinatoimituksia ennakkoluvan haltijalle. Ennakkoluvan haltija voi pyytää pankilta kotimaisen remburssin avaamista kotimaisen toimittajan hyväksi. Pankki kirjaa lupaan suorassa tuonnissa ainoastaan sellaisten tavaroiden arvon ja määrän, jotka on hankittu kotimarkkinoilta tuonnin sijaan. Kotimainen toimittaja on oikeutettu tiettyihin vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviin etuihin, joita selostetaan FT-policy 09-14 -asiakirjan kohdassa 8.3, ts. välitoimituksiin tai vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltamiseen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyihin ja lopullisen valmisteveron palautukseen.

(44)

Yksi otokseen kuuluva yritys sai tutkimusajanjaksolla AAS-järjestelmästä etuja, jotka liittyivät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Kyseinen yritys hyödynsi yhtä alajärjestelmää, tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea. Sen vuoksi ei ole tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta muiden, käyttämättömien alajärjestelmien suhteen.

(45)

Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoisen totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen tullitta tuotujen / kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 09-14 -käsikirjan luvut 4.26 ja 4.30 ja lisäys 23) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan / kustannusten ja töiden tarkastajan on varmennettava tämä rekisteri ja annettava todistus, jossa vahvistetaan, että määrätyt rekisterit ja niihin liittyvät tallenteet on tarkastettu ja että lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat kaikilta osin totuudenmukaiset ja asianmukaiset.

(46)

Asianomaisen yrityksen tutkimusajanjakson aikana hyödyntämän alajärjestelmän (tosiasiallinen vienti) osalta Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrän ja arvon, ja ne kirjataan lupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lupaan. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän niin sanottujen SION-vakionormien perusteella; nämä normit ovat olemassa useimmista tuotteista, niin myös tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tietyn vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(47)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että Intian viranomaisten määräämiä tarkastusvaatimuksia ei joko noudatettu tai vielä testattu käytännössä.

(48)

Järjestelmää käyttävä yritys piti tietynlaista tuotanto- ja kulutusrekisteriä. Lisäystä 23 ei täydennetty asianmukaisesti, joten sitä ei voitu pitää HOP I 09-14 –käsikirjan luvuissa 4.26 ja 4.30 tarkoitettuna rekisterinä todellisesta kulutuksesta. Rekisteriä todellisesta kulutuksesta ei ollut saatavilla tutkimusajanjaksolta, minkä vuoksi kulutustallenteita ei voitu todentaa, jotta olisi voitu vahvistaa, mitä panoksia vietyjen tuotteiden tuotannossa käytettiin ja missä määrin, kuten lisäyksessä 23 edellytetään. Edellä johdanto-osan 45 kappaleessa tarkoitettujen tarkastusvaatimusten osalta voidaan todeta, että yritys ei pitänyt rekisteriä siitä, miten todistusten antaminen tapahtui. Saatavilla ei ollut tilintarkastussuunnitelmaa tai muuta todistusaineistoa suoritetusta tilintarkastuksesta (esim. tilintarkastusraporttia) eikä käytetystä menetelmästä ollut kirjattua tietoa; tietoja ei myöskään ollut tämän tehtävän edellyttämistä erityisvaatimuksista (tarkat tekniset tiedot tuotantoprosessista). Lisäyksessä 23 ilmoitetusta yrityksen mahdollisesta liiallisesta tullinpalautuksesta ei aiheutunut mitään asianomaisten viranomaisten suorittamia toimia tai tarkastuksia. Yhteenvetona voidaan todeta, ettei tutkittu viejä kyennyt osoittamaan, että asiaankuuluvia FT-policy 09-14 -asiakirjan vaatimuksia olisi noudatettu.

(49)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska se on Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkitulle viejälle.

(50)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin AAS-tuet ovat selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvaisia, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityisiä ja tasoitustoimenpiteiden alaisia. Yritys ei voi saada tukia tästä järjestelmästä ilman vientisitoumusta.

(51)

Tässä tapauksessa sovellettua alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) sääntöjen mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Tarkasteltavana olevan tuotteen SION-vakionormit eivät olleet riittävän tarkkoja, eikä niitä sinällään voida pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska vakionormit on laadittu niin, että Intian viranomaiset eivät voi riittävän tarkkaan varmentaa niiden perusteella sitä, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi tavallisesti vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 kohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 kohta).

(52)

Kyseinen alajärjestelmä mahdollistaa siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(53)

Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tässä yhteydessä on syytä tuoda esiin, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton ainoastaan, jos perusasetuksen liitteiden II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Näin ollen, jos asianmukaista valvontamenettelyä ei näytetä toteen, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eikä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(54)

AAS-järjestelmää hyödyntäneen yrityksen tuen määrä laskettiin tutkimusajanjaksolla alajärjestelmän nojalla tuotujen raaka-aineiden kantamatta jääneiden tuontitullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tuen määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jos sitä koskeva pyyntö oli perusteltu. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(55)

Tämän järjestelmän osalta yritykselle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 2,94 prosenttia.

(56)

EPCGS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 09-14 -asiakirjan luvussa 5 ja HOP I 09-14 -käsikirjan luvussa 5.

(57)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin.

(58)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja käytettyjä) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Järjestelmässä sovelletaan kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua, 5 prosentin tuontitullia. Maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on vientivelvoitteen täyttämiseksi käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. FT-policy 09–14 -asiakirjan mukaan tuotantohyödykkeitä voi tuoda nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla, mutta tällöin ajanjakso vientivelvoitteen täyttämistä varten on lyhyempi, esimerkiksi 6 vuotta luvanantopäivästä 8 vuoden sijaan. EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(59)

Kaikkien otokseen kuuluneiden vientiä harjoittavien tuottajien todettiin käyttäneen tätä järjestelmää tutkimusajanjaksolla.

(60)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää tämän maksuvalmiutta.

(61)

EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(62)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten, perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädettyjen sallittujen järjestelmien piiriin, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa tai ne eivät ole osana tuotantoa.

(63)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä teollisuudenalalla. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta se paremmin ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun täyttä arvoa. Tutkimusajanjaksolla Intiassa voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tästä määrästä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö.

(64)

Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson asiaa koskevan viennin liikevaihtoon (asiaa koskeva nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(65)

Tämän järjestelmän mukaiset tuet asianomaisille yrityksille olivat tutkimusajanjaksolla 0,11, 0,16 ja 0,19 prosenttia.

(66)

EOU-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 09-14 -asiakirjan luvussa 6 ja HOP I 09-14 -käsikirjan luvussa 6.

(67)

Kaikki yritykset, jotka periaatteessa sitoutuvat viemään koko tavara- tai palvelutuotantonsa – lukuun ottamatta yksinomaan kauppiaina toimivia yrityksiä – voidaan perustaa EOU-järjestelmän mukaisesti. Teollisuusyritysten on kuitenkin tehtävä tietty vähimmäismäärä investointeja käyttöomaisuuteen voidakseen saada tukea EOU-järjestelmästä.

(68)

Vientiin suuntautuneet yksiköt voivat sijaita eri puolilla Intiaa ja niitä voidaan perustaa maan eri osiin.

(69)

Vientiin suuntautuneen yksikön asemaa koskevassa hakemuksessa on esitettävä tiedot muun muassa suunnitelluista tuotantomääristä, viennin arvioidusta arvosta, tuontitarpeista ja kotimarkkinahankintojen tarpeista seuraaviksi viideksi vuodeksi. Jos viranomaiset hyväksyvät yrityksen hakemuksen, yritykselle ilmoitetaan hyväksymisen edellytyksistä. Vientiin suuntautuneen yksikön asemaa koskeva sopimus on voimassa viisi vuotta. Sopimus voidaan uusia useammaksi kaudeksi.

(70)

Olennaista kyseisille yksiköille on FT-policy 09–14 -asiakirjassa asetettu velvoite, jonka mukaan niiden on saavutettava niin sanotut nettovaluutta-ansiot, eli viennin kokonaisarvon on viiden vuoden viitekautena oltava suurempi kuin tuontituotteiden kokonaisarvo.

(71)

Vientiin suuntautuneet yksiköt voivat saada seuraavia etuja:

(72)

Tämän järjestelmän mukaisesti toimivat yksiköt ovat tulliviranomaisten valvonnan alaisia.

(73)

Niillä on oikeudellinen velvoite pitää kirjaa kaikesta tuonnista, kaikkien tuotujen materiaalien kulutuksesta ja käytöstä sekä kaikesta toteutuneesta viennistä HOP I 09–14 -käsikirjan asiaa koskevien kohtien mukaisesti. Nämä asiakirjat on toimitettava Intian toimivaltaisille viranomaisille säännöllisesti neljännesvuosittain tai vuosittain annettavilla toimintakertomuksilla.

(74)

Vientiin suuntautuneen yksikön ei kuitenkaan missään vaiheessa tarvitse osoittaa tuotujen lähetysten yhteyttä vientiin, muihin yksikköihin tehtäviin siirtoihin, kotimarkkinamyyntiin tai varastoihin (HOP I 09-14 -käsikirjan asiaa käsittelevät kohdat).

(75)

Kotimarkkinamyynnin lähetysten ja niiden kirjaamisen varmistus perustuu omavastuisuuteen. Vientiin suuntautuneen yksikön vientilähetysmenettelyjä valvoo tulli-/valmisteverovirkailija.

(76)

Tässä tapauksessa yksi otokseen valittu viejä käytti EOU-järjestelmää. Kyseinen viejä käytti EOU-järjestelmää tuodakseen maahan raaka-aineita, kulutustavaroita ja tuotantohyödykkeitä tuontitulleitta, hankkiakseen tuotteita kotimarkkinoilta valmisteveroitta ja saadakseen liikevaihtoveron palautuksen sekä voidakseen myydä osan tuotannostaan kotimarkkinoilla. Viejä sai siis kaikki johdanto-osan 71 kappaleen i–vi alakohdassa mainitut edut. Tuloverolain 10B §:n mukaisen tuloverovapautuksen osalta tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että yritys ei voinut saada vapautusta 1 päivästä huhtikuuta 2010 lähtien. Näin ollen EOU-järjestelmän tuloverovapautusta koskevia määräyksiä ei tarkasteltu tarkemmin tämän tutkimuksen puitteissa.

(77)

Yritys, jonka todettiin käyttävän EOU-järjestelmää, toimitti erittäin myöhäisessä vaiheessa yksityiskohtaisia huomautuksia järjestelmästä ja väitti muun muassa, että EOU-järjestelmän monenlaiset toimenpiteet eivät ole tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia tukia. Näiden huomautusten tarkastelua ei pystytty saattamaan tuolloin päätökseen, mutta ne käsitellään asianmukaisesti tutkimuksen tulevissa vaiheissa.

(78)

Vientiin suuntautuneiden yksikköjen saama vapautus kolmesta eri tuontitullista (perustulli, koulutusvero ja korkeakoulutusvero) ja liikevaihtoveron palauttaminen ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua Intian viranomaisten taloudellista tukea. Valtio luopuu tulosta, joka kannettaisiin, jos järjestelmää ei sovellettaisi, ja vientiin suuntautunut yksikkö saa etua perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska sen maksuvalmius paranee, kun sen ei tarvitse maksaa yleensä maksettavia tulleja ja se saa liikevaihtoveron palautuksen.

(79)

Lisäksi EOU-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan h ja i alakohdan, liitteen II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) sääntöjen mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Käytössä olevalla tarkistusjärjestelmällä valvotaan nettovaluutta-ansioita koskevaa velvoitetta eikä tuonnin kulutusta suhteessa vietyjen tuotteiden tuotantoon.

(80)

Vapautus valmisteverosta ja sitä vastaavasta tuontitullista ei kuitenkaan merkitse sitä, että valtio luopuu tuloista, jotka muutoin kannettaisiin. Jos valmisteveroa ja lisätullia maksettaisiin, niitä voitaisiin käyttää hyvityksinä omia tulevia vero- ja tullimaksuja vastaan nk. CENVAT-järjestelmässä, joka on alv-järjestelmään verrattava järjestelmä ja antaa intialaisille yrityksille mahdollisuuden kuitata hankinnoista maksettavat verot myynnistä maksettavilla veroilla. Kyseiset verot ja tullit eivät siis ole lopullisia. CENVAT-hyvitysten vuoksi lopulliset verot ja tullit kannetaan ainoastaan lisäarvosta, ei tuotantopanoksista.

(81)

Näin ollen ainoastaan vapautus perustullista, koulutusverosta ja korkeakoulutusverosta sekä valtion liikevaihtoveron palautus ovat perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua tukea. Ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Vientiin suuntautuneen yksikön vientitavoite, josta säädetään FT-policy 09-14 -asiakirjan luvussa 6.1, on etujen saamisen olennainen edellytys.

(82)

Tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien (perustulli, koulutusvero ja korkeakoulutusvero) palautettu määrä sekä valtion liikevaihtoveron palauttaminen tutkimusajanjaksolla.

(83)

Tuen määrä viejille, jotka ovat vientiin suuntautuneita yksiköitä, laskettiin vientiin suuntautuneeseen yksikköön tuotujen materiaalien tuonnissa tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tuontitullien (perustulli, koulutusvero ja korkeakoulutusvero) ja korvatun liikevaihtoveron perusteella. Tuen saamiseksi väistämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Yritykselle näin laskettu tukimarginaali oli 2,68 prosenttia.

(84)

Tuotantohyödykkeet eivät fyysisesti sisälly valmiisiin tuotteisiin. Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti asianomaiselle yritykselle koitunut etu on laskettu tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien määrän perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa yhdessä tutkimuksen kohteena olleessa yrityksessä. Näin laskettua tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä paremmin ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun arvoa ja järjestelmästä edunsaajalle koitunutta kokonaisetua. Tutkimusajanjaksolla Intiassa voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Yritykselle näin laskettu tukimarginaali oli 0,05 prosenttia.

(85)

EOU-järjestelmästä asianomaiselle yritykselle koitunut tukimarginaali on näin ollen yhteensä 2,73 prosenttia.

(86)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 09-14 -asiakirjan kohdissa 3.15–3.17 ja HOP I 09-14-käsikirjan luvuissa 3.9–3.11.

(87)

FT-policy 09-14 –asiakirjan kohdan 3.15.2. mukaan HOP I 09-14 –käsikirjan lisäyksessä 37D mainittujen tuotteiden viejät ovat tukikelpoisia.

(88)

HOP I 09-14 -käsikirjan lisäyksessä 37D olevassa luettelossa mainittujen tuotteiden viejä voi hakea FPS-tullihyvitysoikeutta, joka vastaa kahdesta viiteen prosenttia viennin FOB-arvosta. Edellä mainitun lisäyksen 37D taulukkojen 2 ja 5 mukaiset Special Focus –tuotteet ja alat voivat saada tullihyvitystä koskevaa osinkoa, joka on arvoltaan 5 prosenttia viennin FOB-arvosta. Tutkimuksen kohteena oleva tuote kuuluu näihin Special Focus -tuotteisiin.

(89)

FPS on viennin jälkeinen järjestelmä eli yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava tavaroiden vientiä. Yritys tekee on-line-hakemuksen asiasta vastaavalle viranomaiselle ja toimittaa samalla jäljennökset vientitilauksista ja laskuista, pankkitositteen hakumaksujen suorituksesta, jäljennöksen lähetysasiakirjoista, maksun saantia koskevasta pankkitositteesta tai todistuksen ulkomailta tulleesta rahalähetyksestä, jos välittäjäpankkeja ei ole käytetty. Tapauksissa, joissa alkuperäiset lähetysasiakirjat ja/tai pankkitositteet on toimitettu jonkin muun järjestelmän tukihakemuksen yhteydessä, yritys voi toimittaa yrityksen itsensä varmentamia jäljennöksiä, joihin merkitään, mille viranomaiselle alkuperäiset asiakirjat on toimitettu. FPS-hyvityksiä koskeva on-line-hakemus voi kattaa enintään 50 lähetysasiakirjaa.

(90)

Intian kirjanpitonormien mukaisesti FPS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona. Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuotteiden – paitsi tuotantohyödykkeiden ja tuontirajoitusten piiriin kuuluvien hyödykkeiden – myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin. FPS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 24 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(91)

Kahden otokseen kuuluvan yrityksen todettiin käyttäneen järjestelmää tutkimusajanjaksolla.

(92)

FPS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. FPS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi FPS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(93)

Lisäksi FPS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(94)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa, liitteessä II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteessä III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) vahvistettujen sääntöjen mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada FPS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada FPS-järjestelmän mukaisia etuja.

(95)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä FPS-hyvitys. Edellä esitetyn perusteella on asianmukaista pitää FPS-järjestelmästä saatuna etuna järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summaa.

(96)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson kokonaisviennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(97)

Tämän järjestelmän osalta kahdelle yritykselle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 4,80 prosenttia.

(98)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on esitetty Intian keskuspankin, jäljempänä RBI, kaikille Intian liikepankeille laatimassa asiakirjassa Master Circular DBOD No. DIR.(Exp).BC. 06/04.02.002/2010-10 (Rupee/Foreign Currency Export Credit).

(99)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(100)

Vientiluottojärjestelmä koostuu kahdesta alajärjestelmästä, jotka ovat ennen vientiä sovellettava vientiluottojärjestelmä (Pre-Shipment Export Credit Scheme), joka kattaa viejälle tuotteiden oston, käsittelyn, valmistuksen, pakkaamisen ja/tai kuljetuksen rahoittamista varten ennen vientiä annetut luotot, ja viennin jälkeen sovellettava vientiluottojärjestelmä (Post-Shipment Export Credit Scheme), josta voi saada käyttöpääomalainoja vientisaamisten rahoittamiseen. Liikepankit ovat soveltaneet uutta peruskorkojärjestelmää 1 päivästä heinäkuuta 2010 lähtien kaikkia rupiamääräisiä vientiluottoja koskevien ennakkomaksujen kestoihin. Ulkomaanvaluuttamääräisessä vientiluottojärjestelmässä Intian keskuspankki RBI asettaa liikepankkien viejältä vientiluotoista veloittamille koroille katon. Intian keskuspankki myös velvoittaa pankit osoittamaan tietyn määrän niiden nettopankkiluotoista vientirahoitukseen.

(101)

Mainitun RBI:n yleiskirjeen ansiosta viejät voivat saada vientiluottoja puhtaasti markkinaehtojen mukaan annettavien tavanomaisten kaupallisten luottojen (käteisluottojen) korkoa edullisemmalla korolla. Korkotasojen ero voi olla pienempi erityisen luottokelpoisilla yrityksillä. Erityisen luottokelpoiset yritykset voivat saada vientiluottoja ja käteisluottoja samoin edellytyksin.

(102)

Kaikkien otokseen kuuluneiden vientiä harjoittavien tuottajien todettiin käyttäneen tätä järjestelmää tutkimusajanjaksolla.

(103)

Intian keskuspankin yleiskirjeessä (ks. johdanto-osan 98 kappale) vahvistetut ECS-luottojen edulliset korot voivat alentaa viejän korkokustannuksia verrattuna puhtaasti markkinaolosuhteiden mukaan määräytyviin korkokustannuksiin ja tässä tapauksessa antaa tällaiselle viejälle perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua.

(104)

Huolimatta siitä, että ECS-järjestelmässä näiden edullisten luottojen myöntäjinä ovat kaupalliset pankit, kyseessä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettu viranomaisten taloudellinen tuki. Tässä yhteydessä huomattakoon, ettei perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa eikä tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1.1 artiklan a kohdan 1 alakohdan iv alakohdassa edellytetä, että tuen antamisesta koituisi julkisia menoja eli että Intian valtio maksaisi liikepankeille korvauksen, vaan riittää, että valtio ohjaa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii tai iii alakohdassa tarkoitettuja toimintoja. RBI on julkinen elin ja kuuluu siis perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuihin viranomaisiin. Se on täysin valtion omistuksessa, toteuttaa poliittisia tavoitteita eli esimerkiksi rahapolitiikkaa, ja sen johdon nimittää Intian valtio. RBI ohjaa yksityisiä elimiä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että kaupallisia pankkeja sitovat muun muassa RBI:n yleiskirjeessä vahvistetut vientiluottojen korot sekä RBI:n määräykset siitä, että kaupallisten pankkien on osoitettava tietty määrä nettopankkiluotoistaan vientirahoitukseen. Määräys velvoittaa kaupalliset pankit toteuttamaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja toimia eli tässä tapauksessa antamaan edullisia vientiluottoja. Tällainen varojen suora siirto tiettyjen ehtojen mukaisten lainojen muodossa on yleensä valtiolle itselleen kuuluva tehtävä, eikä käytäntö tosiasiassa eroa valtioiden yleensä harjoittamasta toiminnasta (perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohta). Tukea pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena, sillä edullisia korkoja myönnetään ainoastaan vientirahoitukseen, joten ne ovat vientituloksesta riippuvia perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti.

(105)

Tuen määrä on laskettu tutkimusajanjaksolla käytettyjen vientiluottojen korkojen ja sellaisten korkojen määrien erotuksen perusteella, jotka asianomaisen yrityksen olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(106)

Tämän järjestelmän mukaiset tuet asianomaisille yrityksille olivat tutkimusajanjaksolla 0,25, 0,31 ja 0,44 prosenttia.

(107)

Järjestelmä sisältyy Maharashtran osavaltion hallituksen kannustinjärjestelmään 2007, josta on annettu 30 päivänä maaliskuuta 2007 päivätty päätös numero PSI-1707/(CR-50)/IND-8. Sen jälkeen kun Maharashtran osavaltion hallitus julkisti vuoden 2007 kannustinjärjestelmään tehdyt muutokset 30 päivänä kesäkuuta 2011, lisäaikaa myönnettiin 31 päivään elokuuta 2011 saakka.

(108)

Edellä mainitussa päätöksessä luetellaan sellaiset teollisuus- ja yritystyypit, jotka voidaan katsoa tukikelpoisiksi saamaan vuoden 2007 järjestelmän mukaisia kannustimia.

(109)

Kannustaakseen teollisuuden leviämistä kehitysalueille Maharashtran osavaltion hallitus on ottanut käyttöön kannustinpaketin uusille tuotantoyksiköille tai entisten yksiköiden laajennuksille Maharashtran osavaltion kehitysalueilla. Päätöksen liitteessä I ilmoitetaan osavaltion alue, jolle kyseisen järjestelmän kannustimia voidaan myöntää. Vuoden 2007 järjestelmän kannustimia ei voida kuitenkaan hakea, jollei toimeenpanovirasto (Implementing Agency) ole antanut tukikelpoisuustodistusta vuoden 2007 järjestelmän mukaisesti. Toimeenpanovirasto myöntää tukikelpoisuustodistuksen siten, että sen voimassaolo alkaa samana päivänä kuin tukikelpoisen yksikön kaupallinen tuotanto käynnistyy.

(110)

Vapautus sähköverosta myönnetään tukikelpoisille uusille yksiköille, jotka on perustettu tietyille alueille 15 vuoden ajaksi. Muualla osavaltion alueella myös 100-prosenttisesti vientiin suuntautuneiden yksikköjen (EOU), tietotekniikan ja bioteknologian yksiköt vapautetaan sähköverosta kymmenen vuoden ajaksi.

(111)

Tutkimuksen aikana todettiin, että yksi otokseen kuuluva yritys, Maharashtrassa sijaitseva EOU, hyötyi tästä järjestelmästä tutkimusajanjakson aikana.

(112)

Vapautus sähköverosta on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska se on Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkituille viejille.

(113)

Tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy tiettyihin yrityksiin tietyllä maantieteellisellä alueella.

(114)

Tämän vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(115)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tutkimusajanjakson aikana tarkasteltavana olevan tuotteen yhteydessä. Tämä määrä (osoittaja) on jaettu vientiä harjoittavan tuottajan tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, joka koskee tarkasteltavana olevaa tuotetta, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(116)

Tässä järjestelmässä toimineelle kyseiselle yritykselle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,09 prosenttia.

(117)

Näiden havaintojen perusteella (ks. tiivistelmä jäljempänä olevassa taulukossa) tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien kokonaismäärän – arvo-osuutena ilmaistuna – todettiin olevan 3,2–16,5 prosenttia.

Taulukko 1

(118)

Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimineiden yritysten tukimarginaali on 13,6 prosenttia; se laskettiin sen vahvistetun painotetun keskimääräisen tukimarginaalin perusteella, joka oli määritetty erikseen kullekin ohjelmalle, josta yhteistyössä toimineet yritykset hyötyvät. Otoksen painotetun keskimääräisen tukimarginaalin laskemiseksi vientiin suuntautuneiden yksiköiden saamat tuet ja sähköverosta vapauttaminen Maharashtran osavaltion hallituksen kannustinjärjestelmän mukaisesti (eli ainoastaan vientiin suuntautuneille yksiköille) jätettiin laskelman ulkopuolelle, koska todettiin, että kumpikaan yhteistyössä toimineista otoksen ulkopuolisista yrityksistä ei kuulunut kyseisten kannustinjärjestelmien soveltamisalaan. Varsinkaan vientiin suuntautuneiden yksiköiden osalta ei ollut mahdollista saada sekä EOU-tukia että muista järjestelmistä myönnettäviä tukia. Sähköverosta voidaan vapauttaa ainoastaan sellaisia vientiin suuntautuneita yksiköitä tai yrityksiä, jotka ovat sijoittautuneet tietyille Maharashtran alueille. Tämän vuoksi järjestelmän edunsaajien määrä on liian vähäinen, jotta sitä voitaisiin katsoa sovellettavan otokseen kuulumattomiin yrityksiin.

(119)

Kaikkien muiden intialaisten viejien osalta komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Kun verrattiin tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevia Eurostatin tuontitietoja ja tietoja, jotka yhteistyössä toimineet yritykset ja yritysryhmät, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla, ilmoittivat tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin viedyistä määristä, voitiin havaita – kuten johdanto-osan 10 kappaleessa todettiin – että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli erittäin korkea eli lähes 100 prosenttia. Koska yhteistyöaste on näin korkea, kaikkien yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten tukiprosentti vahvistetaan samalle tasolle kuin otokseen kuuluville yhteistyössä toimineille yrityksille kutakin ohjelmaa varten vahvistettu painotettu keskimääräinen tukimarginaali, eli 16,5 prosenttia.

(120)

Unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia saatavilla olevia tietoja unionin tuottajista, myös valituksessa toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja ja otokseen kuuluneilta unionin tuottajilta saatuja todennettuja kyselyvastauksia.

(121)

Tällä perusteella unionin kokonaistuotannon arvioitiin olevan noin 52 000 tonnia tutkimusajanjakson aikana. Tähän sisältyy kaikkien niiden unionin tuottajien tuotanto, jotka ilmoittautuivat, ja niiden tuottajien arvioitu tuotantomäärä, jotka eivät ilmoittautuneet menettelyssä.

(122)

Kuten edellä johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan, unionin tuottajien tarkastelussa käytettiin otantaa. Ennen menettelyn vireillepanoa tietoja toimittaneista 15:stä unionin tuottajasta valittiin otokseen viisi yritystä. Kuten edellä johdanto-osan 16 kappaleessa todetaan, yksi yritys päätti myöhemmin kieltäytyä yhteistyöstä. Jäljelle jääneet yhteistyössä toimineet otokseen kuuluneet yritykset muodostivat noin 32 prosenttia unionin arvioidusta kokonaistuotannosta tutkimusajanjakson aikana, joten otoksen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa. Otokseen kuuluvat yritykset ovat merkittävimpiä tuottajia ja sijaitsevat Ranskassa ja Italiassa, joissa suurin osa tarkasteltavana olevasta tuotteesta valmistetaan.

(123)

Kaikkien edellä johdanto-osan 120 kappaleessa tarkoitettujen tiedossa olevien unionin tuottajien katsotaan siten muodostavan perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa ja 10 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(124)

Asian kannalta oleellisia Eurostatin tuontitilastoja, valituksen tekijältä saatuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen käynnistämistä ja sen jälkeen kerättyjä tietoja, joihin sisältyivät myös otokseen kuuluvien unionin tuottajien todennetut kyselyvastaukset, käytettiin myös oleellisten vahinkotekijöiden arvioinnissa.

(125)

Siltä osin kuin vahinkoanalyysissä tarkastellaan makrotaloudellisia tietoja kuten tuotantokapasiteettia ja sen käyttöastetta, myynnin määrää, markkinaosuutta, kasvua, työllisyyttä ja tuottavuutta, perustana ovat unionin koko tuotannonalaa koskevat tiedot.

(126)

Mikrotaloudellisiin tietoihin (kauppahinnat, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, sijoitetun pääoman tuotto, pääoman saanti, varastot ja palkat) perustuva vahinkoanalyysi on tehty otokseen kuuluvilta unionin tuottajilta kerättyjen tietojen pohjalta.

(127)

Otokseen kuuluneet neljä unionin tuottajaa olivat mukana otoksessa myös Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, joka saatiin päätökseen 7 päivänä tammikuuta 2012 (4). Kyseisessä tarkastelussa otokseen sisältyi yksi yritys, joka ei kuulunut tämän tutkimuksen otokseen. Koska vahinkoanalyysin tarkastelussa käytetty ajanjakso on limittäin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ajanjakson kanssa, vuosien 2008 ja 2009 tiedot ovat yhdenmukaiset kyseistä yhtä yritystä lukuunottamatta. Jos ilmoitettaisiin vuosien 2008 ja 2009 luvut, olisi mahdollista päätellä tässä tarkastelussa otokseen kuulumattoman yrityksen luvut. Tämän vuoksi mikroindikaattorit kuten varastot, palkat, investoinnit, kassavirta, sijoitetun pääoman tuotto ja kannattavuus on indeksoitu.

(128)

Unionin kulutus määritettiin valituksessa ilmoitetun unionin tuotannonalan unionissa myymän määrän perusteella, ja ne tarkastettiin vertaamalla niitä otoskyselyyn saatuihin vastauksiin ja otokseen kuuluneilta tuottajilta saatuihin todennettuihin tietoihin. Lisäksi otettiin huomioon Eurostatilta saadut tarkastelujaksoa koskevat tiedot tuontimääristä.

(129)

Tämän perusteella unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

(130)

Kaiken kaikkiaan kulutus EU:n markkinoilla kasvoi tarkastelujakson aikana 9 prosenttia. Vuodesta 2008 vuoteen 2009 kulutuksen lasku oli voimakasta, 16 prosenttia, minkä väitettiin johtuvan talouskriisin yleisistä negatiivisista vaikutuksista markkinoihin. Tämän jälkeen kulutus kasvoi 21 prosenttia vuodesta 2009 vuoteen 2010 ja vielä 7 prosenttia vuodesta 2010 tutkimusajanjaksoon mennessä.

(131)

Intiasta tuleva tuonti unioniin kehittyi tarkastelujakson aikana seuraavasti:

Taulukko 3

(132)

Tarkastelujakson aikana tuonti Intiasta kasvoi huomattavasti: 65 prosenttia. Kasvu oli voimakkainta vuodesta 2008 vuoteen 2009, jolloin tuonti kipusi 30 prosenttia, vaikka kulutus laski 16 prosenttia. Vuositasolla tuonti Intiasta jatkoi kasvuaan vuoden 2010 aikana (+ 16 prosenttia) ja tutkimusajanjakson aikana (+ 10 prosenttia).

(133)

Intiasta peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat 9 prosenttia tarkastelujaksona. Tämä selittää Intian markkinaosuuden kasvamisen 12,1 prosentista 18,3 prosenttiin samana ajanjaksona. Suurin kasvu tapahtui vuodesta 2008 vuoteen 2009, jolloin Intian viejät lisäsivät markkinaosuuttaan yli 6 prosenttiyksikköä.

(134)

Jotta voitiin tutkia hinnan alittavuutta tutkimusajanjaksolla, verrattiin otokseen kuuluvien unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille myymien tuotelajien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin Intiasta tulevasta tuonnista ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty cif-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti voimassa olevien tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(135)

Hintavertailu tehtiin tuotetyypeittäin samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta; hintoja oikaistiin tarvittaessa, ja niistä vähennettiin ensin alennukset ja hyvitykset. Vertailun tulos esitettynä prosentteina otokseen kuuluneiden unionin tuottajien tutkimusajanjakson aikana kertyneestä liikevaihdosta osoitti hinnan alittavuuden olleen 3–13 prosenttia.

(136)

Tutkittaessa Intiasta peräisin olevan tuetun tuonnin vaikutuksia unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät, jotka oli vahvistettu unionin tuotannonalalle tarkastelujaksolla.

(137)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että tuotanto laski merkittävästi eli 25 prosenttia tarkastelujaksolla. Kysynnän laskun suuntaisesti tuotanto laski voimakkaasti vuonna 2009, 19 prosenttia, ja elpyi jälleen vuonna 2010, jolloin se nousi noin 10 prosenttia. Vaikka unionin kulutus kasvoi tutkimusajanjaksolla 7 prosenttia, unionin tuotanto laski jälleen noin 17 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

(138)

Unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti väheni noin 21 prosenttia tarkastelujakson aikana. Myös kapasiteetin käyttö laski tarkastelujaksolla, ja pysyi koko ajan alle 50:n prosentin.

(139)

Vaikka kulutus kasvoi 9 prosenttia, samankaltaisen tuotteen myyntimäärä ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionin markkinoilla laski 14 prosenttia tarkastelujaksolla. Markkinaosuus laski vuonna 2008 olleesta 46,5 prosentista 36,6 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Myyntimäärät laskivat voimakkaasti vuonna 2009 (– 20 prosenttia) ja paranivat hieman vuonna 2010 ja tutkimusajanjakson aikana.

(140)

Unionin kulutus kasvoi vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 9 prosenttia. Samaan aikaan unionin tuotannonalan myyntimäärä kuitenkin väheni 14 prosenttia ja markkinaosuus 21 prosenttia. Samaan aikaan tuonti Intiasta kasvoi merkittävästi, 65 prosenttia.

(141)

Unionin tuotannonalan toiminnan supistumisen vuoksi työntekijöiden määrä väheni tarkastelujaksolla vastaavasti 24 prosenttia. Vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana työvoimakustannukset työntekijään kohden nousivat 6 prosenttia.

(142)

Unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus (ilmaistuna tuotantomääränä työntekijää kohti vuodessa) väheni tarkastelujaksolla hieman, eli 1 prosenttia. Se saavutti alhaisimman tasonsa vuonna 2009, minkä jälkeen se alkoi elpyä tutkimusajanjaksoa kohden.

(143)

Keskimääräiset myyntihinnat laskivat 2 prosenttia tarkasteluajanjakson aikana. Vuonna 2009 unionin tuotannonalan oli pakko alentaa myyntihintojaan 36 prosenttia talouden taantuman ja Intiasta peräisin olevan tuonnin hintojen voimakkaan laskun takia (– 21 prosenttia). Vuonna 2010 ja tutkimusajanjakson aikana unionin tuotannonalan myyntihinnat jälleen elpyivät.

(144)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vuonna 2009 tapahtunut myyntihintojen lasku heijastelee kustannuksissa tapahtunutta 18 prosentin laskua vuoden 2008 tasoon verrattuna. Kustannusten lasku johtui pääasiassa raaka-ainehintojen laskusta, mihin vaikutti erityisesti hintakehitykseltään epävakaan nikkelin hinnan lasku. Unionin tuotannonalan oli kuitenkin pakko alentaa myyntihintojaan kustannusten alenemista enemmän, koska intialainen halpatuonti lisääntyi vuonna 2009.

(145)

Tutkimus osoitti, että vaikka myyntihintojen aleneminen osittain ilmensi kustannusten alenemista, unionin tuotannonalan hintaan kohdistui painetta Intiasta tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen vuoksi. Unionin tuotannonalan kannattavuus oli negatiivista tarkastelujakson alusta alkaen. Unionin tuotannonalan oli etenkin vuonna 2009 pakko alentaa myyntihintojaan kustannusten alenemista enemmän, koska intialainen halpatuonti lisääntyi. Tämä johti kannattavuuden merkittävään heikkenemiseen kyseisenä vuonna. Vuonna 2010 ja tutkimusajanjakson aikana kannattavuus kuitenkin parani, vaikka pysyikin yhä negatiivisena.

(146)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä rahoittaa itse toimintaansa, kehittyi samansuuntaisesti kuin kannattavuus. Se saavutti aallonpohjan vuonna 2009, minkä jälkeen se alkoi nousta ja muuttui positiiviseksi tutkimusajanjakson aikana.

(147)

Vuonna 2008 tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon tehtyjen investointien jälkeen investoinnit laskivat noin 94 prosenttia tarkastelujaksolla. Sijoitetun pääoman tuotossa näkyi samanlainen negatiivinen kehitys kuin unionin tuotannonalan negatiivisissa tuloksissa tarkastelujakson aikana. Sijoitetun pääoman tuotto pysyi koko ajan negatiivisena.

(148)

Kannattavuuden ja kassavirran kehitys sekä alhainen investointitaso viittaavat siihen, että otokseen kuuluneilla EU:n tuottajilla on saattanut olla vaikeuksia hankkia pääomaa.

(149)

Otokseen kuuluneen unionin tuotannonalan varastot kasvoivat 3 prosenttia tarkastelujakson aikana. Vuonna 2009 loppuvarastojen määrä väheni 8 prosenttia, vuonna 2010 se kasvoi 8 prosenttia ja tutkimusajanjaksona 3 prosenttia.

(150)

Kun otetaan huomioon Intiasta tulevan tuetun tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten tukimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä.

(151)

Tutkimuksen mukaan useimmat vahinkoindikaattorit, kuten tuotanto (– 25 %), kapasiteetin käyttöaste (– 6 %), myyntimäärä (– 14 %), markkinaosuus (– 21 %) sekä työllisyys (– 24 %), heikkenivät tarkastelujaksolla. Vaikka kulutus kasvoi, sekä myyntimäärä että markkinaosuus alenivat. Myyntimäärä parani hieman vuonna 2010 ja tutkimusajanjaksona vuoteen 2009 verrattuna, mutta unionin tuotannonala ei kyennyt saamaan takaisin menettämäänsä markkinaosuutta, koska tuonti Intiasta kasvoi tarkastelujaksolla koko ajan ja hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat jatkuvasti.

(152)

Vakavia vaikutuksia kohdistui myös unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyviin vahinkoindikaattoreihin, kuten kassavirtaan ja kannattavuuteen. Näiden vuoksi unionin tuotannonalan kyky hankkia pääomaa vaarantui.

(153)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(154)

Perusasetuksen 8 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, onko tuettu Intiasta peräisin oleva tuonti aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Tuetun tuonnin lisäksi tutkittiin muut tiedossa olevat tekijät, jotka saattoivat aiheuttaa samaan aikaan vahinkoa unionin tuotannonalalle, sen varmistamiseksi, että kyseisten muiden tekijöiden mahdollisesti aiheuttaman vahingon ei katsottaisi johtuvan tuetusta tuonnista.

(155)

Tutkimus osoitti, että unionin kulutus kasvoi 9 prosenttia tarkastelujaksolla ja samaan aikaan unionin tuotannonalan myyntimäärä laski 14 prosenttia ja markkinaosuus pieneni 21 prosenttia. Samaan aikaan Intiasta tuleva tuettu tuonti kasvoi voimakkaasti, 65 prosenttia, minkä seurauksena Intian markkinaosuus kasvoi 52 prosenttia.

(156)

Vuonna 2010 ja tutkimusajanjakson aikana kulutus unionissa kasvoi samansuuntaisesti kuin talous elpyi. Unionin tuotannonalan myyntimäärät kasvoivat kuitenkin vain hieman: vuonna 2010 3 prosenttia ja tutkimusajanjakson aikana 4,7 prosenttia. Toisaalta tutkimuksesta käy ilmi, että tuonti Intiasta kasvoi vuositasolla 16 prosenttia vuonna 2010 ja tutkimusajanjakson aikana 10 prosenttia.

(157)

Intiasta tuleva tuettu tuonti aiheutti paineita unionin tuotannonalalle etenkin vuonna 2009, jolloin tuettu tuonti kasvoi 30 prosenttia vuoteen 2008 verrattuna ja lisäsi Intian markkinaosuutta 6,6 prosenttiyksikkö. Saman vuoden aikana unionin tuotannonalan myynti väheni 20 prosenttia.

(158)

Vuoden 2009 hintapaineesta voidaan todeta, että keskimääräiset tuontihinnat Intiasta laskivat 21 prosenttia, mikä pakotti unionin tuotannonalan laskemaan myyntihintojaan 36 prosenttia. Myyntihinnat alenivat enemmän kuin kustannukset. Tilanne johti kannattavuuden merkittävään heikkenemiseen vuonna 2009.

(159)

Intiasta peräisin olevan tuonnin hinta laski tarkastelujaksolla kaikkiaan 9 prosenttia, ja se pysyi koko ajan alempana kuin tuontihinnat muualta maailmasta ja unionin tuotannonalan myyntihinnat.

(160)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että voimakkaasti kasvaneella Intiasta tulleella tuetulla tuonnilla, jonka hinnat jatkuvasti alittivat unionin tuotannonalan hinnat, on ollut ratkaiseva asema unionin tuotannonalan kärsimässä merkittävässä vahingossa, mikä näkyy sen heikossa taloudellisessa tilanteessa, myyntimäärien ja markkinaosuuden huomattavana laskuna ja lähes kaikkien vahinkoindikaattoreiden kehityksessä huonompaan suuntaan.

(161)

Eurostatin tietojen perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärä kolmansista maista unioniin lisääntyi tarkastelujaksolla 18 prosenttia. Samaan aikaan keskimääräiset tuontihinnat laskivat noin 3 prosenttia tarkastelujaksolla, ja markkinaosuus kasvoi noin 9 prosenttia.

(162)

Polkumyyntitoimenpiteet ovat olleet voimassa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnille Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista 19 päivästä marraskuuta 2005 lähtien. Toimenpiteistä huolimatta kyseinen tuonti on huomattavasti kasvanut tarkastelujaksolla, vaikka markkinaosuudet pysyivät tutkimusajanjakson aikana verrattain vähäisinä (2,5 ja 5,1 prosenttia). Muut tärkeimmät tuojamaat olivat Filippiinit ja Malesia. Erityisesti tuonti Filippiineiltä lisääntyi merkittävästi tarkastelujakson aikana, mikä lisäsi maan markkinaosuutta 5,8 prosentista vuonna 2008 tutkimusajanjakson 13,8 prosenttiin.

(163)

Malesiasta peräisin oleva tuonti laski tarkastelujakson aikana, vaikkakin markkinaosuus oli yhä 7,6 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Filippiineiltä tulevan tuonnin määrä kasvoi merkittävästi tarkastelujaksolla. Kuten jäljempänä todetaan, keskimääräinen tuontihinta oli kuitenkin noin 20 prosenttia korkeampi kuin intialaisen tarkasteltavana olevan tuotteen keskihinta.

(164)

Keskimääräiset tuontihinnat muista kolmansista maista pysyivät melko vakaina tarkastelujakson aikana ja olivat koko ajan korkeammat kuin unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat ja Intian keskimääräiset tuontihinnat.

(165)

Edellä esitetty huomioon ottaen pääteltiin alustavasti, ettei muista kolmansista maista tuleva tuonti poistanut syy-yhteyttä Intiasta peräisin olevan tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(166)

Talouskriisi selittää osittain unionin kulutuksen pienenemisen vuonna 2009. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että vaikka kulutus väheni 16 prosenttia vuonna 2009, tuontimäärä Intiasta kasvoi 30 prosenttia.

(167)

Vuonna 2010 ja tutkimusajanjakson aikana kulutus unionissa kasvoi samalla kun talous elpyi. Unionin tuotannonalan myyntimäärät kasvoivat kuitenkin vain hieman: vuonna 2010 3 prosenttia ja tutkimusajanjakson aikana 4,7 prosenttia. Intian tuonti kasvoi vuositasolla 16 prosenttia vuonna 2010 ja 10 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

(168)

Tavanomaisissa taloudellisissa olosuhteissa ja ilman tuetun tuonnin aiheuttamaa voimakasta hintapainetta ja tuonnin kasvua unionin tuotannonalalla olisi saattanut olla joitakin vaikeuksia selviytyä kulutuksen laskusta ja kiinteiden yksikkökustannusten noususta, joka johtui alentuneesta kapasiteetin käyttöasteesta. Tuettu tuonti on kuitenkin voimistanut talouden taantuman vaikutusta, ja vaikka talous yleisesti elpyi, unionin tuotannonala ei kyennyt toipumaan eikä saamaan takaisin intialaiselle tuonnille menettämäänsä markkinaosuutta.

(169)

Vaikka vuosien 2008–2009 talouskriisi saattaakin olla osaltaan heikentänyt unionin tuotannonalan tulosta, sen vaikutus ei ole sellainen, että se poistaisi tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden.

(170)

Otokseen valitun unionin tuotannonalan vientimyynnin määrä laski tarkastelujaksolla 9 prosenttia ja keskimääräiset vientihinnat laskivat 10 prosenttia. Vaikka ei voida sulkea pois sitä, että vientituloksen negatiivinen kehitys on saattanut lisätä unionin tuotannonalaan kohdistunutta negatiivista vaikutusta, katsotaan, että viennin määrä verrattuna myyntiin unionin markkinoilla on niin alhainen, että sen vaikutus ei poistanut syy-yhteyttä tuetun tuonnin ja aiheutuneen vahingon väliltä.

(171)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että Intiasta peräisin olevan halvan tuetun tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi tarkastelujakson aikana. Lisäksi todettiin, että kyseisen tuonnin hinnat jatkuvasti alittivat unionin tuotannonalan hinnat unionin markkinoilla.

(172)

Intiasta tulevan tuetun tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat jatkuvasti jopa vuonna 2009, jolloin unionin kulutus väheni 16 prosenttia. Samaan aikaan unionin tuotannonalan markkinaosuus kehittyi negatiivisesti.

(173)

Vuodesta 2008 lähtien intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat pystyivät lisäämään markkinaosuuttaan huomattavasti, vaikka talous oli taantumassa ja unionin kulutus laski voimakkaasti. Samanaikaisesti unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni ja sen kannattavuus ja muut taloudelliset indikaattorit heikkenivät. Tarkastelujaksolla Intiasta tulviva halpatuonti, jonka hinnat alittivat jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat, vaikutti kokonaisvaltaisesti unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen negatiivisesti. Vaikka tilanne koheni tutkimusajanjaksoa kohti hieman, unionin tuotannonalan ei kyennyt saamaan takaisin menettämäänsä markkinaosuutta, ja sen kannattavuus pysyi negatiivisena.

(174)

Tarkasteltaessa muita tiedossa olleita tekijöitä, talouskriisi mukaan luettuna, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kävi ilmi, että tekijät eivät olleet sellaisia, että ne olisivat poistaneet syy-yhteyden Intiasta tulevan tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(175)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että kyseinen tuettu tuonti Intiasta on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(176)

Perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko vahinkoa aiheuttavaa tuettua tuontia koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat, kuten unionin tuotannonalan sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien ja käyttäjien edut.

(177)

Unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa Intiasta tulevasta tuetusta tuonnista. On muistettava, että useimpien vahinkoindikaattorien kehitys oli negatiivista tarkastelujaksolla. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, unionin tuotannonalan tilanne vääjäämättä heikkenee edelleen.

(178)

Väliaikaisten tasoitustullien käyttöönoton odotetaan palauttavan unionin markkinoille tehokkaat kilpailuedellytykset, jolloin unionin tuotannonala voi mukauttaa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hinnat vastaamaan eri komponenttien kustannuksia ja markkinaolosuhteita. Voidaan olettaa, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto tarjoaisi unionin tuotannonalalle tilaisuuden saada takaisin ainakin osa tarkastelujaksolla menetetystä markkinaosuudesta, mikä edelleen parantaisi sen taloudellista tilannetta ja kannattavuutta.

(179)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, voidaan odottaa markkinaosuuden pienenevän ja unionin tuotannonalan pysyvän kannattamattomana. Tämä olisi kestämätöntä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Aiheutuneiden tappioiden ja tarkastelujakson alussa tuotantoon tehtyjen suurten investointien vuoksi voidaan olettaa, että jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, useimmat unionin tuottajista eivät pysty saamaan investointejaan takaisin. Lisäksi on oletettava, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto ylläpitää työllisyyttä, joka on tarkastelujaksolla jatkuvasti heikentynyt.

(180)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(181)

Käyttäjät eivät toimineet yhteistyössä tässä tutkimuksessa: 20 käyttäjään otettiin yhteyttä, mutta yksikään ei vastannut niille lähetettyyn kyselylomakkeeseen. Kyselylomake lähetettiin kahdelle etuyhteydettömälle tuojalle, jotka olivat ilmoittaneet olevansa valmiita toimimaan yhteistyössä, mutta yhtään vastausta ei saatu.

(182)

On kuitenkin todettava, että myös aiemmissa samaa tuotetta koskeneissa tutkimuksissa käyttäjien yhteistyö oli myös erittäin vähäistä. Äskettäisessä Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa otettiin yhteyttä samoihin käyttäjiin, mutta yksikään ei toiminut yhteistyössä tässäkään tutkimuksessa (5).

(183)

Valituksen mukaan Intiasta peräisin olevalle tarkasteltavana olevalle tuotteelle asetettujen toimenpiteiden vaikutus käyttäjiin olisi olematon, koska tarkasteltavana oleva tuote muodostaa ainoastaan vähäisen osan kokonaiskustannuksista. Valituksessa ilmoitettiin arvio tarkasteltavana olevan tuotteen osuudesta auton ja pyykkikoneen tai astianpesukoneen valmistuskustannuksista Molemmissa tapauksissa todettiin, että tarkasteltavana oleva tuote muodostaa vain vähäisen osan kyseisten tuotteiden valmistuskustannuksista.

(184)

Kun otetaan huomioon unionin tuotannonalan alhainen kapasiteetin käyttöaste (46 prosenttia tutkimusajanjakson aikana), ei ole vaaraa siitä, että markkinoilla olisi puutetta kyseisistä tuotteista, vaikka Intiasta peräisin olevaan tuontiin kohdistettaisiin toimenpiteitä. Lisäksi on olemassa muita keinoja hankkia tarkasteltavana olevaa tuotetta, kuten tuonti maista, jotka eivät ole tällaisten toimenpiteiden kohteena.

(185)

Toimenpiteet ovat lieviä, minkä vuoksi on luultavaa, että tuonti Intiasta EU-markkinoille tulee jatkumaan, mutta hyvän kauppatavan mukaisin hinnoin.

(186)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että unionin edusta saatavilla olevien tietojen perusteella ei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä Intiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(187)

Tukea, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä, jotta tuettu tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(188)

Näiden toimenpiteiden suuruutta määritettäessä otettiin huomioon todetut tukimarginaalit ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä niin, ettei ylitetä todettua tukimarginaalia.

(189)

Vahingollisen tuetun tuonnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että unionin tuotannonala voisi niiden ansiosta kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionissa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman tuetun tuonnin vaikutusta. Katsotaan, että voiton, joka voitaisiin saada ilman tuettua tuontia, pitäisi perustua otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiseen voittomarginaaliin (ennen veroja) vuonna 2007, eli ennen tarkastelujaksoa, jolloin tuotannonala oli vielä kannattava. Näin ollen katsotaan, että 7 prosentin osuutta liikevaihdosta edustavaa voittomarginaalia voidaan pitää sellaisena sopivana vähimmäismääränä, jonka unionin tuotannonalan voitiin odottaa saavuttavan ilman vahinkoa aiheuttavaa tuettua tuontia.

(190)

Tämän perusteella unionin tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla otokseen kuuluvien unionin tuottajien myyntihintaa tutkimusajanjakson tosiasiallisella voitolla/tappiolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali.

(191)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä intialaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin keskimääräisestä cif-kokonaisarvosta.

(192)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Intiasta peräisin olevassa tuonnissa olisi otettava perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttöön väliaikaiset tasoitustoimenpiteet tuki- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(193)

Edellä esitetyn perusteella tasoitustullit on vahvistettu vertaamalla vahingon poistavaa marginaalia ja tukimarginaalia keskenään. Ehdotetut tasoitustullit ovat seuraavat:

(194)

Tässä asetuksessa vahvistetut yrityskohtaiset tasoitustullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Intiasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(195)

Kaikki näiden yrityskohtaisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (6) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa tämän mukaisesti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(196)

Edellä esitetyt alustavat päätelmät ilmoitetaan kaikille asianomaisille osapuolille, joille annetaan tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Niiden huomautukset tutkitaan ja, jos ne ovat oikeutettuja, otetaan huomioon ennen lopullisten päätösten tekemistä. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tasoitustullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia, ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisia lopullisia päätelmiä varten,