Tento dokument je výňatkem z internetových stránek EUR-Lex
Dokument 32009L0111
Directive 2009/111/EC of the European Parliament and of the Council of 16 September 2009 amending Directives 2006/48/EC, 2006/49/EC and 2007/64/EC as regards banks affiliated to central institutions, certain own funds items, large exposures, supervisory arrangements, and crisis management (Text with EEA relevance)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/111/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009 , direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/111/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009 , direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUVL L 302, 17.11.2009, s. 97—119
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV) Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa
(HR)
Již není platné
17.11.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 302/97 |
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/111/EY,
annettu 16 päivänä syyskuuta 2009,
direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan,
ottavat huomioon komission ehdotuksen,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),
ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (2),
ovat kuulleet alueiden komiteaa,
noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Eurooppa-neuvoston ja Ecofin-neuvoston päätelmien ja tätä alaa koskevien kansainvälisten aloitteiden, kuten 2 päivänä huhtikuuta 2009 pidetyn G20-huippukokouksen, mukaisesti tämä direktiivi on ensimmäinen tärkeä askel, jolla puututaan rahoituskriisin paljastamiin puutteisiin, ja sitä seuraa muita aloitteita, joista komissio on ilmoittanut ja jotka se esitti 4 päivänä maaliskuuta 2009 julkaistussa tiedonannossaan ”Elvytys Euroopalle”. |
(2) |
Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (4) 3 artiklassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus säätää sellaisten luottolaitosten erityisistä vakavaraisuusjärjestelmistä, jotka ovat kuuluneet 15 päivästä joulukuuta 1977 pysyvästi keskuslaitokseen, edellyttäen että kyseisistä järjestelmistä säädettiin kansallisessa lainsäädännössä viimeistään 15 päivänä joulukuuta 1979. Näiden määräaikojen vuoksi erityisesti ne jäsenvaltiot, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin vuonna 1980 tai sen jälkeen, eivät voi ottaa käyttöön tai ylläpitää tällaisia järjestelmiä samankaltaisia, niiden alueella perustettuja luottolaitosten yhteenliittymiä varten. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista poistaa kyseisen direktiivin 3 artiklassa säädetyt määräajat, jotta varmistettaisiin tasavertaiset kilpailuolot eri jäsenvaltioiden luottolaitosten välillä. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi annettava ohjeet valvontakäytäntöjen lähentämiseksi tältä osin. |
(3) |
Hybridipääomainstrumentit ovat merkittävässä asemassa luottolaitosten jatkuvassa pääomanhallinnassa. Kyseisten instrumenttien avulla luottolaitokset voivat monipuolistaa pääomarakennettaan ja houkutella erilaisia sijoittajia. Baselin pankkivalvontakomitea hyväksyi 28 päivänä lokakuuta 1998 sopimuksen hyväksyttävyyskriteereistä ja rajoituksista, jotka koskevat tietyntyyppisten hybridipääomainstrumenttien sisällyttämistä luottolaitosten ensisijaisiin omiin varoihin. |
(4) |
Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa kriteerit kyseisten pääomainstrumenttien luokittelemiseksi luottolaitosten ensisijaisiin omiin varoihin ja mukauttaa direktiivin 2006/48/EY säännökset kyseiseen sopimukseen. Direktiivin 2006/48/EY liitteen XII muutokset johtuvat suoraan kyseisten kriteereiden vahvistamisesta. Direktiivin 2006/48/EY 57 a artiklassa tarkoitettuihin ensisijaisiin omiin varoihin olisi kuuluttava kaikki instrumentit, joita pidetään kansallisen lainsäädännön mukaan omana pääomana, jotka ovat selvitystilassa tasavertaisia tavallisten osakkeiden kanssa ja jotka kattavat tappiot kokonaisuudessaan toimintaa keskeyttämättä tasavertaisesti tavallisten osakkeiden kanssa. Näihin instrumentteihin olisi voitava kuulua instrumentteja, jotka antavat etuoikeuksia osingonjaossa kumuloitumattomalta perustalta edellyttäen, että ne sisältyvät pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY (5) 22 artiklan soveltamisalaan, ovat selvitystilassa tasavertaisia tavallisten osakkeiden kanssa ja kattavat tappiot kokonaisuudessaan toimintaa keskeyttämättä tasavertaisesti tavallisten osakkeiden kanssa. Direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a kohdassa tarkoitettuihin ensisijaisiin omiin varoihin olisi lisäksi kuuluttava kaikki muut instrumentit, joissa luottolaitosten lakisääteisten ehtojen mukaan otetaan huomioon sijoitusrahastojen, osuuskuntien ja vastaavien laitosten erityinen yhtiömuoto ja jotka katsotaan erityisesti tappioiden kattamisessa pääomalaadultaan tavallisia osakkeita vastaaviksi. Instrumentit, joita ei pidetä selvitystilassa tasavertaisina tavallisten osakkeiden kanssa tai jotka eivät kata tappioita toimintaa keskeyttämättä tasavertaisina tavallisten osakkeiden kanssa, kuuluvat direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan c a alakohdassa tarkoitettujen hybridien luokkaan. |
(5) |
On tarpeen säätää pääomainstrumentteja koskevan uuden järjestelmän erityisistä siirtymäjärjestelyistä, jotta voidaan välttää markkinahäiriöt ja säilyttää omien varojen kokonaismäärät tietyllä tasolla. Kun elpyminen on taattu, ensisijaisten omien varojen laatua on vahvistettava edelleen. Tältä osin komission olisi toimitettava 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä kertomus mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. |
(6) |
Kriisinhallintaa koskevan yhteisön kehyksen tiukentamiseksi on olennaista, että toimivaltaiset viranomaiset yhteensovittavat toimensa muiden toimivaltaisten viranomaisten ja tarpeen mukaan keskuspankkien kanssa tehokkaasti pyrkimyksenään myös systeemisten riskien vähentäminen. Valvontatoimet olisi yhteensovitettava tehokkaammin, jotta pankkiryhmittymien konsolidoitua vakavaraisuusvalvontaa tehostettaisiin. Sen vuoksi olisi perustettava valvontakollegioita. Valvontakollegioiden perustaminen ei saisi vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten direktiivin 2006/48/EY mukaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Niiden perustamisen olisi tarjottava tehokkaamman yhteistyön väline, jonka turvin toimivaltaiset viranomaiset voivat päästä sopimukseen keskeisistä valvontatehtävistä. Valvontakollegioiden olisi helpotettava jatkuvasta valvonnasta huolehtimista ja kriisitilanteiden hoitamista. Konsolidointiryhmän valvojan olisi yhdessä kollegion muiden jäsenten kanssa voitava päättää järjestää kokouksia tai toimintoja, jotka koskevat muuta kuin yleistä etua, minkä vuoksi osanottajaluetteloa voidaan järkeistää tarpeen mukaan. |
(7) |
Toimivaltaisten viranomaisten valtuuksissa olisi otettava tarkoituksenmukaisesti huomioon yhteisönlaajuinen ulottuvuus. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi harkittava asianmukaisesti tekemiensä päätösten merkitystä rahoitusjärjestelmän vakaudelle kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa. Jollei kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, tämä periaate olisi käsitettävä laajana tavoitteena edistää rahoitusjärjestelmän vakautta koko Euroopan unionissa, eikä sen tulisi oikeudellisesti sitoa toimivaltaisia viranomaisia saavutettavaan tulokseen nähden. |
(8) |
Toimivaltaisten viranomaisten olisi pystyttävä osallistumaan kollegioihin, jotka on perustettu sellaisten luottolaitosten valvomiseksi, joiden emoyritys sijaitsee kolmannessa maassa. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi tarpeen mukaan annettava ohjeita ja suosituksia lisätäkseen direktiivin 2006/48/EY mukaisten valvontakäytäntöjen lähentämistä. Jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet ja sääntelyn sattumanvaraisuus, joita saattaisi aiheutua eri kollegioiden soveltamien lähestymistapojen ja sääntöjen erilaisuudesta sekä jäsenvaltioiden harkintavallan käytöstä, Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi laadittava kollegioiden menettelyjä ja sääntöjä koskevat ohjeet. |
(9) |
Direktiivin 2006/48/EY 129 artiklan 3 kohdan ei tulisi muuttaa keskinäistä vastuunjakoa toimivaltaisten valvontaviranomaisten välillä konsolidoidulla, alakonsolidointiryhmän ja erillisen yrityksen tasolla. |
(10) |
Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten väliset tietovajeet saattavat osoittautua haitallisiksi vastaanottavan jäsenvaltion rahoitusjärjestelmän vakaudelle. Vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten tiedonsaantioikeuksia olisi sen vuoksi parannettava erityisesti, jos kyseessä on kriisi, johon liittyy merkittäviä sivukonttoreita. Merkittävien sivukonttorien käsite olisi tämän vuoksi määriteltävä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava tiedot, jotka ovat olennaisia, jotta keskuspankit ja valtiovarainministeriöt voivat jatkaa tehtäviään rahoituskriisin aikana ja systeemisten riskien vähentämiseksi. |
(11) |
Nykyisiä valvontajärjestelyjä olisi kehitettävä edelleen. Valvontakollegiot ovat uusi tärkeä askel kohti EU:n valvontayhteistyön selkeyttämistä ja valvonnan lähentämistä. |
(12) |
Ryhmittymien ja holdingyhtiöiden sekä niiden tytäryritysten ja sivukonttoreiden valvonnasta huolehtivien valvontaviranomaisten välinen yhteistyö kollegioissa on kehitysvaihe kohti sääntelyn lähentämistä ja valvonnan yhtenäistämistä. Valvontaviranomaisten välinen luottamus ja niiden vastuualueiden kunnioittaminen on olennaisen tärkeää. Jos kollegion jäsenten välillä ilmenee kyseisiin erilaisiin vastuualueisiin liittyviä konflikteja, on tärkeää, että yhteisön tasolla on saatavilla puolueettomia ja riippumattomia neuvonta-, sovittelu- ja konfliktinratkaisumekanismeja. |
(13) |
Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kriisi on osoittanut, että on tarpeen tutkia edelleen Euroopan unionin rahoitusalan sääntely- ja valvontamallin uudistuksen tarvetta. |
(14) |
Komissio ilmoitti 29 päivänä lokakuuta 2008 päivätyssä tiedonannossaan ”Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys”, että se on asettanut Jacques de Larosièren johtaman asiantuntijatyöryhmän, jäljempänä ’de Larosièren työryhmä’, jonka tehtävänä on pohtia, miten EU:n rahoituslaitokset olisi organisoitava, jotta voidaan varmistaa niiden toiminnan vakauden valvonta ja markkinoiden asianmukainen toiminta ja lujittaa EU:n yhteistyötä rahoitusalan vakauden valvonnan alalla, selvittää, millaisia varoitusjärjestelmiä ja kriisinhallintatoimia tarvitaan, erityisesti rajat ylittävien ja useita aloja koskettavien riskien hillitsemiseksi, sekä tarkastella myös Euroopan unionin ja muiden merkittävien lainkäyttöalueiden välillä tehtävää yhteistyötä, jonka avulla voitaisiin turvata rahoitusalan vakaus maailmanlaajuisesti. |
(15) |
Euroopan unionin valvontakäytäntöjen ja yhteistyön lähentämisen riittävän tason saavuttaminen ja rahoitusjärjestelmän vakauden tukeminen edellyttävät ehdottomasti EU:n rahoitusalan sääntely- ja valvontamallin laaja-alaisten uudistusten jatkamista, ja komission olisi esitettävä ripeästi sitä koskevia ehdotuksia ja otettava niissä asianmukaisesti huomioon de Larosièren työryhmän 25 päivänä helmikuuta 2009 esittämät päätelmät. |
(16) |
Komission olisi laadittava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus ja esitettävä asianmukaista lainsäädäntöä, jonka avulla voidaan puuttua valvontakäytäntöjen yhtenäistämisen jatkamista koskevissa säännöksissä havaittuihin ongelmiin, viimeistään 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä pitäen mielessä, että Euroopan unionin tason valvontajärjestelmää olisi vahvistettava 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä. |
(17) |
Vastuiden liiallinen keskittyminen yhteen asiakkaaseen tai keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmään voi johtaa sellaisten tappioiden mahdollisuuteen, joita ei voida hyväksyä. Tällaisen tilanteen voidaan katsoa olevan haitallinen luottolaitoksen vakavaraisuudelle. Luottolaitosten suurten riskikeskittymien valvonnan ja tarkastamisen olisi sen vuoksi oltava olennainen osa niiden valvontaa. |
(18) |
Suuria riskikeskittymiä koskeva nykyinen järjestelmä on peräisin vuodelta 1992. Sen vuoksi suuria riskikeskittymiä koskevia nykyisiä vaatimuksia, joista säädetään direktiivissä 2006/48/EY ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/49/EY (6), olisi tarkistettava. |
(19) |
Koska sisämarkkinoilla toimivat luottolaitokset kilpailevat suoraan keskenään, luottolaitosten suurten riskikeskittymien valvontaa ja tarkastamista koskevia keskeisiä sääntöjä olisi edelleen yhdenmukaistettava. Jäsenvaltioiden vaihtoehtoja suurten riskikeskittymien suhteen olisi vähennettävä luottolaitosten hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi. |
(20) |
Määriteltäessä keskenään sidossuhteessa olevien asiakkaiden ryhmän olemassaoloa ja siten yhden ainoan riskin muodostavia saamisia, on tärkeää ottaa huomioon myös ne riskit, jotka johtuvat huomattavasta yhteisestä rahoituslähteestä, jonka tarjoaa itse luottolaitos tai sijoituspalveluyritys, sen rahoitusryhmittymä tai siihen sidossuhteessa olevat osapuolet. |
(21) |
Vaikka on suotavaa, että vastuuarvon laskenta perustuu vähimmäispääomavaatimusta varten laadittuun vastuuarvoon, on aiheellista vahvistaa suurten riskikeskittymien valvontaa koskevat säännöt soveltamatta riskipainoja tai riskiryhmiä. Lisäksi todettakoon, että vakavaraisuusjärjestelmässä sovelletut luottoriskin vähentämistekniikat suunniteltiin olettaen, että luottoriski on hyvin hajautunut. Kun kyseessä ovat suuret riskikeskittymät ja näin ollen yhteen riskikohteeseen perustuva keskittymäriski, luottoriski ei ole hyvin hajautunut. Näiden tekniikoiden vaikutusten osalta olisi sen vuoksi varmistettava vakavaraisuusvaatimuksen täyttyminen. Tässä yhteydessä on tarpeen säätää luottosuojan tehokkaasta toteuttamisesta suurten riskikeskittymien ollessa kyseessä. |
(22) |
Koska luottolaitokselta tai sijoituspalveluyritykseltä olevan saamisen aiheuttama tappio voi olla yhtä ankara kuin mistä tahansa muusta saamisesta aiheutuva tappio, tällaisia saamisia olisi kohdeltava kuin mitä tahansa muita saamisia ja niistä olisi ilmoitettava samaan tapaan. Vaihtoehtoinen määrällinen rajoitus on kuitenkin otettu käyttöön, jotta kyseisestä lähestymistavasta ei aiheutuisi suhteetonta vaikutusta pienempiin laitoksiin. Rahoitusmarkkinoiden ja niihin liittyvän infrastruktuurin sujuvan toiminnan mahdollistamiseksi ulkopuolelle jätetään lisäksi hyvin lyhytaikaiset saamiset, jotka liittyvät maksujen välitykseen, mukaan luettuina asiakkaille tarjotut maksu-, selvitys- ja säilytyspalvelut. Nämä palvelut kattavat muun muassa käteismaksujen selvityksen ja vastaavat selvityksen mahdollistavat toimenpiteet. Tähän liittyviä saamisia ovat muun muassa saamiset, jotka eivät ehkä ole ennustettavissa eivätkä siten ole luottolaitoksen täydessä hallinnassa, kuten pankkien välisillä tileillä olevat saldot, jotka aiheutuvat asiakkaiden maksuista, mukaan luettuina hyvitetyt tai veloitetut maksut ja korot, sekä muista asiakkaiden palveluihin liittyvistä maksuista, samoin kuin annetut tai vastaanotetut vakuudet. |
(23) |
Ulkoisiin luottoluokituslaitoksiin liittyvien direktiivin 2006/48/EY säännösten olisi vastattava luottoluokituslaitoksista 16 päivänä syyskuuta 2009 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1060/2009 (7). Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olisi erityisesti tarkistettava ulkoisten luottoluokituslaitosten hyväksymistä koskevia ohjeitaan, jotta vältetään päällekkäinen työ ja vähennetään hyväksymismenettelyn aiheuttamaa rasitetta, kun ulkoinen luottoluokituslaitos rekisteröidään luottoluokituslaitokseksi yhteisön tasolla. |
(24) |
On tärkeää poistaa epäsuhta, joka vallitsee lainoja vaihdantakelpoisiksi arvopapereiksi ja muiksi rahoitusinstrumenteiksi uudelleenjärjestelevien yritysten (alullepanijat tai järjestäjät) ja näihin arvopapereihin tai instrumentteihin sijoittavien yritysten (sijoittajat) etujen välillä. On myös tärkeää, että alullepanijan tai järjestäjän edut ja sijoittajien edut ovat yhtenevät. Tämän saavuttamiseksi alullepanijalla tai järjestäjällä olisi säilyttävä merkittävä osuus kohde-etuudesta. Sen vuoksi on tärkeää, että alullepanijat tai järjestäjät kantavat osan kyseisiin lainoihin liittyvistä riskeistä aiheutuvasta vastuusta. Yleisesti ottaen arvopaperistamistransaktioita ei pitäisi strukturoida niin, että vältetään säilyttämisvaatimuksen soveltamista, eritoten palkkio- tai preemiorakenteen taikka molempien avulla. Kyseistä riskin säilyttämistä olisi voitava soveltaa kaikissa tilanteissa, joissa voidaan soveltaa arvopaperistamisen taloudellista sisältöä direktiivin 2006/48/EY määritelmän mukaisesti, riippumatta siitä, mitä oikeudellisia rakenteita tai välineitä tämän taloudellisen sisällön saavuttamiseksi käytetään. Erityisesti jos luottoriski siirretään arvopaperistamisella, sijoittajien olisi tehtävä päätöksensä vasta pohdittuaan asiaa perusteellisesti, mihin ne tarvitsevat riittävät arvopaperistamista koskevat tiedot. |
(25) |
Näiden rakenteiden mahdollista epäsuhtaa korjaavien toimenpiteiden on oltava yhtenäisiä ja johdonmukaisia kaikessa asiaankuuluvassa rahoitusalan sääntelyssä. Komission olisi esitettävä aiheellisia lainsäädäntöehdotuksia tämän yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Säilyttämisvaatimuksia ei tulisi soveltaa moninkertaisesti. Mihin tahansa arvopaperistamiseen riittää, että ainoastaan joko alullepanijaan, järjestäjään tai alkuperäiseen luotonantajaan sovelletaan säilyttämisvaatimusta. Samoin jos arvopaperistamistransaktiot sisältävät muita arvopaperistamisia kuin kohde-etuuden, säilyttämisvaatimusta olisi sovellettava ainoastaan investoinnin kohteena olevaan arvopaperistamiseen. Säilyttämisvaatimusta ei vastaavasti tulisi soveltaa ostettuihin saamisiin, jos ne ovat peräisin yritystoiminnasta, jossa ne siirretään tai myydään alikurssiin kyseisen toiminnan rahoittamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava riskipainoa suhteessa arvopaperistamiseen liittyvien asianmukaista huolellisuutta ja riskinhallintaa koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämiseen sellaisten toimintatapojen ja menettelyjen merkityksellisten rikkomusten osalta, joilla on merkitystä asiaan liittyvien riskien analysoinnissa. |
(26) |
G20-maiden johtajat vaativat rahoitusjärjestelmän vahvistamisesta 2 päivänä huhtikuuta 2009 antamassaan julistuksessa Baselin pankkivalvontakomiteaa ja viranomaisia tarkastelemaan asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden ja määrällisten säilyttämisvaatimusten käyttöönottoa arvopaperistamisessa vuoteen 2010 mennessä. Tämän kansainvälisen kehityksen valossa ja arvopaperistamismarkkinoista johtuvien systeemisten riskien vähentämiseksi komission olisi päätettävä ennen vuoden 2009 loppua ja Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteaa kuultuaan, olisiko säilyttämisvaatimusten lisäämistä ehdotettava ja saavutetaanko säilyttämisvaatimusten laskentamenetelmillä tavoite alullepanijan tai järjestäjän etujen ja sijoittajien etujen paremmasta yhteneväisyydestä. |
(27) |
Asianmukaista huolellisuutta olisi noudatettava, jotta arvopaperistetuista omaisuuseristä sekä kaupankäyntivarastolle että sen ulkopuolella aiheutuvia riskejä voidaan arvioida asianmukaisella tavalla. Lisäksi asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden olisi oltava oikeasuhteisia. Asianmukaista huolellisuutta koskevien menettelyjen olisi osaltaan lisättävä luottamusta alullepanijoiden, järjestäjien ja sijoittajien välillä. Näin ollen on toivottavaa, että asianmukaista huolellisuutta koskeviin menettelyihin liittyvät tiedot julkistetaan asiaankuuluvasti. |
(28) |
Jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on riittävästi henkilöstöä ja resursseja, jotta ne voivat täyttää direktiivin 2006/48/EY mukaiset valvontavelvoitteensa, ja että luottolaitosten valvontaan kyseisen direktiivin mukaisesti osallistuvilla työntekijöillä on riittävästi tietoa ja kokemusta hoitamistaan tehtävistä. |
(29) |
Direktiivin 2006/48/EY liitettä III olisi mukautettava tiettyjen säännösten selkeyttämiseksi, jotta valvontakäytäntöjen lähentäminen tehostuu. |
(30) |
Viimeaikainen markkinakehitys on korostanut, että likviditeetin riskinhallinta on luottolaitosten ja niiden sivukonttoreiden vakauden keskeinen tekijä. Direktiivin 2006/48/EY liitteessä V ja XI säädettyjä kriteerejä olisi tiukennettava, jotta kyseiset määräykset voitaisiin mukauttaa Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean ja Baselin pankkivalvontakomitean tekemään työhön. |
(31) |
Direktiivin 2006/48/EY täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti. |
(32) |
Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa direktiivin 2006/48/EY liitettä III rahoitusmarkkinoilla tai yhteisön lainsäädännön huomioon ottavissa tilinpäätösstandardeissa tai -vaatimuksissa tapahtuvan kehityksen taikka valvontakäytäntöjen lähentämisen huomioon ottamiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa direktiivin 2006/48/EY muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. |
(33) |
Rahoituskriisi on osoittanut, että on tarpeen parantaa makrotalouden vakauden valvontaan liittyvien ongelmien – makrotalouspolitiikan ja rahoitusjärjestelmän sääntelyn rajapinnassa sijaitsevien ongelmien – analyysia ja niiden ratkaisuja. Tässä yhteydessä on tutkittava muun muassa seuraavia seikkoja: toimenpiteitä, jotka lieventävät suhdannekierron nousu- ja laskuvaiheita, mukaan lukien luottolaitosten tarve koota hyvinä aikoina suhdannepuskureita, joita voidaan käyttää laskusuhdanteen aikana, ja näihin voi sisältyä mahdollisuus koota lisävarantoja, ”suhdannevarauksia”, ja mahdollisuus vähentää pääomapuskureita vaikeina aikoina ja siten varmistaa pääoman riittävä saatavuus koko suhdannekierron aikana; perusteluja direktiivin 2006/48/EY mukaisten pääomavaatimusten laskennalle; lisätoimenpiteitä luottolaitoksia koskeville riskiperusteisille vaatimuksille, jotta rajoitetaan pankkijärjestelmän velkaantuneisuuden lisääntymistä. |
(34) |
Komission olisi sen vuoksi 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä arvioitava direktiiviä 2006/48/EY kokonaisuudessaan kyseisten tekijöiden ottamiseksi huomioon sekä esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus ja mahdolliset ehdotukset. |
(35) |
Rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamiseksi komission olisi laadittava arvio ja kertomus toimenpiteistä, joilla lisätään sopimusmarkkinoiden avoimuutta, lievennetään vastapuoliriskejä ja yleisesti vähennetään kokonaisriskejä, muun muassa edellyttämällä luottoriskinvaihtosopimusten selvitystä keskusvastapuolen kautta. Olisi kannustettava sellaisten keskusvastapuolien perustamiseen ja kehittämiseen Euroopan unionissa, joihin sovelletaan korkeita toiminta- ja vakavaraisuusstandardeja. Komission olisi toimitettava kertomuksensa ja mahdolliset ehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle ottaen tarvittaessa huomioon samansuuntaiset kansainväliset aloitteet. |
(36) |
Komission olisi laadittava arvio ja kertomus direktiivin 2006/48/EY 113 artiklan 4 kohdan soveltamisesta, myös siitä, olisiko vapautuksiin sovellettava kansallista harkintavaltaa. Komission olisi toimitettava tämä kertomus mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Vapautukset ja vaihtoehdot olisi kumottava, jos niiden jatkamiselle ei voida osoittaa olevan tarvetta, yhtenäisten ja yhdenmukaisten sääntöjen aikaansaamiseksi kaikkialla yhteisössä. |
(37) |
Riskinarvioinnissa olisi otettava huomioon mikroluottojen erityispiirteet, ja mikroluottojen kehittämistä olisi edistettävä. Mikroluottojen vähäisen kehittämisasteen vuoksi olisi myös edistettävä sopivien luokitusjärjestelmien, kuten mikroluottotoiminnan riskeihin mukautettujen standardiluokitusjärjestelmien, kehittämistä. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä siihen, että mikroluottotoiminnan vakavaraisuusvalvonta ja sitä koskeva sääntely olisi oikeasuhteista. |
(38) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli luottolaitosten liiketoiminnan aloittamista ja sen harjoittamista sekä luottolaitosten vakavaraisuuden valvontaa koskevien sääntöjen vahvistamista, joka edellyttää useiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin tällä hetkellä sisältyvien lukuisten erilaisten sääntöjen yhdenmukaistamista, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. |
(39) |
Neuvoston olisi paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (9) 34 kohdan mukaisesti kannustettava jäsenvaltioita laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen liittyvien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne. |
(40) |
Sen vuoksi direktiivejä 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY (10) olisi muutettava, |
OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Direktiivin 2006/48/EY muuttaminen
Muutetaan direktiivi 2006/48/EY seuraavasti:
1) |
Muutetaan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:
|
2) |
Muutetaan 4 artikla seuraavasti:
|
3) |
Lisätään 40 artiklaan kohta seuraavasti: ”3. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yleisten velvollisuuksiensa hoitamisen yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten mahdollinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen kaikissa muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa ja erityisesti kriisitilanteissa kyseisenä ajankohtana saatavissa olevan tiedon pohjalta.” |
4) |
Lisätään artiklat seuraavasti: ”42 a artikla 1. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää konsolidointiryhmän valvojalta, kun 129 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, tai kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, että luottolaitoksen sivukonttori katsotaan merkittäväksi. Pyynnössä on esitettävä perusteet sivukonttorin katsomiselle merkittäväksi erityisesti seuraavilta osin:
2. Jos sivukonttorin merkittävyys todetaan, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille 132 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot ja suoritettava 129 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tehtävät yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tietoon tulee 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kriisitilanne jossakin luottolaitoksessa, sen on mahdollisimman pian varoitettava 49 artiklan neljännessä kohdassa ja 50 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia. 3. Jos 131 a artiklaa ei sovelleta, sellaista luottolaitosta, jolla on merkittäviä sivukonttoreita muissa jäsenvaltioissa, valvovien toimivaltaisten viranomaisten on perustettava valvontakollegio ja johdettava sitä helpottaakseen tämän artiklan 2 kohdan ja 42 artiklan mukaista yhteistyötä. Kollegion perustamisen ja toiminnan on perustuttava kirjallisiin järjestelyihin, jotka kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat kuultuaan asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, mitkä toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai tiettyyn toimintaan. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätöksessä on otettava huomioon suunniteltavan tai yhteensovitettavan valvontatoiminnan merkitys kyseisten viranomaisten kannalta, erityisesti mahdollinen vaikutus kyseisten jäsenvaltioiden 40 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun rahoitusjärjestelmän vakauteen ja tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaikille kollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot tällaisten kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä sekä suunniteltavista toimista. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myös toimitettava kaikille kollegion jäsenille viipymättä täydelliset tiedot toimista, joihin kyseisissä kokouksissa on ryhdytty, tai toteutetuista toimenpiteistä. 42 b artikla 1. Tehtäviään hoitaessaan toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon valvontavälineiden ja -käytäntöjen lähentäminen tämän direktiivin nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamisessa. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että
2. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kertomus valvonnan lähentämisessä tapahtuneesta edistyksestä joka vuosi 1 päivästä tammikuuta 2011 alkaen.” |
5) |
Muutetaan 49 artikla seuraavasti:
|
6) |
Lisätään 50 artiklaan kohta seuraavasti: ”Jäljempänä 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kriisitilanteessa jäsenvaltioiden on sallittava se, että toimivaltaiset viranomaiset antavat tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuille laitoksille kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa niille merkitykselliset tiedot.” |
7) |
Muutetaan 57 artikla seuraavasti:
|
8) |
Korvataan 61 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti: ”Edellä 57 artiklan a–h alakohdassa määriteltyyn omien varojen käsitteeseen sisältyvät kaikki sallitut erät ja näiden määrät. Jäsenvaltiot voivat päättää kyseisten erien käytöstä ja muiden kuin 57 artiklan i–r alakohdassa lueteltujen erien vähentämisestä.” |
9) |
Lisätään 63 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti: ”Edellä 57 artiklan c a alakohdassa tarkoitettujen instrumenttien on täytettävä tämän artiklan a, c, d ja e alakohdassa säädetyt edellytykset.” |
10) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”63 a artikla 1. Edellä 57 artiklan c a alakohdassa tarkoitettujen instrumenttien on täytettävä tämän artiklan 2–5 kohdassa säädetyt edellytykset. 2. Instrumenttien on oltava eräpäivättömiä tai niiden alkuperäisen maturiteetin on oltava vähintään 30 vuotta. Kyseiset instrumentit voivat sisältää yhden tai useamman yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavaltaan perustuvan osto-option, mutta ne saa lunastaa vasta viiden vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä. Jos eräpäivättömiä instrumentteja koskevissa määräyksissä määrätään toimivaltaisten viranomaisten määrittämästä luottolaitokselle tarjotusta kohtuullisesta kannustimesta takaisinlunastamiseen, tällainen kannustin voi toteutua vasta 10 vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä. Eräpäivättyjä instrumentteja koskevissa määräyksissä ei saa olla muita kannustimia takaisinlunastamiseen kuin eräpäivä. Eräpäivätyt ja eräpäiväämättömät instrumentit voidaan ostaa takaisin tai lunastaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten etukäteissuostumuksella. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan edellyttäen, että pyyntö tehdään luottolaitoksen aloitteesta ja ettei luottolaitoksen rahoitus- tai vakavaraisuusedellytyksiin kohdistu aiheettomia vaikutuksia. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitoksia korvaamaan instrumentin 57 artiklan a tai c a alakohdassa tarkoitetuilla saman- tai parempilaatuisilla erillä. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava eräpäivättyjen instrumenttien lunastuksen keskeyttämistä, jos luottolaitos ei täytä 75 artiklassa säädettyjä pääomavaatimuksia, ja ne voivat vaatia keskeyttämistä muulloin luottolaitosten rahoitus- tai vakavaraisuustilanteen perusteella. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää milloin tahansa luvan eräpäivättyjen tai eräpäiväämättömien instrumenttien varhaiseen lunastukseen, jos näiden instrumenttien verotuskohtelussa tai sääntelyyn pohjautuvassa luokituksessa tapahtuu muutos, joka ei ollut ennakoitavissa liikkeeseenlaskupäivänä. 3. Instrumenttia koskevien määräysten on mahdollistettava se, että luottolaitos peruuttaa tarvittaessa koron- tai osingonmaksun rajoittamattomaksi ajaksi kumuloitumattomalta perustalta. Luottolaitoksen on kuitenkin peruttava tällaiset maksut, jos se ei täytä 75 artiklassa säädettyjä pääomavaatimuksia. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia tällaisten maksujen peruuttamista luottolaitoksen rahoitus- tai vakavaraisuustilanteen perusteella. Mikään tällainen peruuttaminen ei vaikuta luottolaitoksen oikeuteen korvata koron- tai osingonmaksu maksuna, joka suoritetaan 57 artiklan a alakohdassa tarkoitetun instrumentin muodossa, edellyttäen että tällainen mekanismi mahdollistaa sen, että luottolaitos säilyttää taloudelliset resurssinsa. Tällaiseen korvaamiseen voidaan soveltaa toimivaltaisten viranomaisten vahvistamia erityisedellytyksiä. 4. Instrumenttia koskevissa määräyksissä on määrättävä, että pääoma, maksamaton korko tai osinko on käytettävissä tappioiden kattamiseen eikä saa estää luottolaitoksen pääomapohjan vahvistamista Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean 6 kohdan mukaisesti laatimien asianmukaisten menettelyjen kautta. 5. Jos luottolaitos joutuu konkurssiin tai selvitystilaan, instrumenttien on sijoituttava 63 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erien jälkeen. 6. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on laadittava ohjeet tämän artiklan 1 kohdassa ja 57 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja instrumentteja koskevien valvontakäytäntöjen lähentämiseksi, ja sen on seurattava niiden soveltamista. Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä tämän artiklan soveltamista ja antaa asiasta kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle omien varojen laadun varmistamiseksi.” |
11) |
Korvataan 65 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:
|
12) |
Muutetaan 66 artikla seuraavasti:
|
13) |
Korvataan V osaston 2 luvun 2 jakson 2 alajakson alaotsikko ”Vaatimusten laskeminen” alaotsikolla ”Laskenta- ja ilmoitusvaatimukset”. |
14) |
Lisätään 74 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti: ”Toimivaltaisten viranomaisten on kyseisten luottolaitosten laskelmien toimittamisessa sovellettava 31 päivästä joulukuuta 2012 alkaen raportoinnin yhtenäistä muotoa, jaksoja ja määräpäiviä. Tämän helpottamiseksi Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea laatii suuntaviivat raportoinnin yhtenäisen muodon käyttöönottamisesta yhteisössä ennen 1 päivää tammikuuta 2012. Raportointimuotojen on oltava oikeasuhteisia luottolaitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.” |
15) |
Korvataan 81 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa 80 artiklan soveltamista varten hyväksytyksi luottoluokituslaitokseksi ainoastaan luottoluokituslaitokset, joiden luokitteluprosessi täyttää objektiivisuutta, riippumattomuutta, jatkuvaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset ja joiden laatimat luokitukset täyttävät luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon liitteessä VI olevassa 2 osassa asetetut tekniset vaatimukset. Kun ulkoinen luottoluokituslaitos rekisteröidään luottoluokituslaitokseksi luottoluokituslaitoksista 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (11) mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, että sen luokitteluprosessi täyttää objektiivisuutta, riippumattomuutta, jatkuvaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset. |
16) |
Muutetaan 87 artikla seuraavasti:
|
17) |
Korvataan 89 artiklan 1 kohdan d alakohdassa johdantokappale seuraavasti:
|
18) |
Korvataan 97 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat ulkoisen luokituslaitoksen tämän artiklan 1 kohdan mukaiseksi hyväksytyksi luottoluokituslaitokseksi ainoastaan silloin, kun kyseinen luottoluokituslaitos täyttää 81 artiklassa asetetut vaatimukset ja liitteessä VI olevan 2 osan tekniset vaatimukset ja kun se voi osoittaa toimintansa olevan yleisesti tunnettua arvopaperistamisen alalla. Kun ulkoinen luottoluokituslaitos on rekisteröity luottoluokituslaitokseksi asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on katsottava, että sen luokitteluprosessin objektiivisuutta, riippumattomuutta, jatkuvaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset täyttyvät.” |
19) |
Muutetaan 106 artikla seuraavasti:
|
20) |
Korvataan 107 artikla seuraavasti: ”107 artikla Laskettaessa vastuiden arvoa tämän jakson soveltamiseksi ’luottolaitoksella’ tarkoitetaan myös jokaista yksityistä tai julkista yritystä, mukaan lukien sen sivukonttorit, joka täyttää luottolaitoksen määritelmän ja joka on saanut toimiluvan kolmannessa maassa.” |
21) |
Korvataan 110 artikla seuraavasti: ”110 artikla 1. Luottolaitoksen on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot kaikista suurista riskikeskittymistä, mukaan lukien 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta vapautetut suuret riskikeskittymät:
Jos luottolaitokseen sovelletaan 84–89 artiklaa, toimivaltaisten viranomaisten käyttöön on annettava luottolaitoksen 20 suurinta riskikeskittymää konsolidoidulla tasolla, lukuun ottamatta suuria riskikeskittymiä, jotka on vapautettu 111 artiklan 1 kohdan soveltamisesta. 2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ilmoitukset on tehtävä vähintään kahdesti vuodessa. Toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava 31 päivästä joulukuuta 2012 raportoinnin yhtenäistä muotoa, jaksoja ja määräpäiviä. Tämän helpottamiseksi Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea laatii suuntaviivat raportoinnin yhtenäisen muodon käyttöönottamiseksi yhteisössä ennen 1 päivää tammikuuta 2012. Raportointimuotojen on oltava oikeasuhteisia luottolaitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden. 3. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että luottolaitokset analysoivat mahdollisimman kattavasti vastuunsa vakuuden liikkeeseenlaskijoille, takauksen luonteisen luottosuojan ja 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti omaisuuserän suojan tarjoajille mahdollisten keskittymien varalta ja toteuttavat tarvittaessa toimia tai ilmoittavat merkittävistä löydöistä toimivaltaiselle viranomaiselle.” |
22) |
Muutetaan 111 artikla seuraavasti:
|
23) |
Muutetaan 112 artikla seuraavasti:
|
24) |
Muutetaan 113 artikla seuraavasti:
|
25) |
Muutetaan 114 artikla seuraavasti:
|
26) |
Korvataan 115 artikla seuraavasti: ”115 artikla 1. Tämän jakson soveltamiseksi luottolaitos voi alentaa vastuuarvoa enintään 50 prosenttia asianomaisen asuinkiinteistön arvosta, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
Kiinteistön arvo lasketaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien laissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä määriteltyjen kohtuullisten arviointiperusteiden mukaan. Arviointi suoritetaan asuinkiinteistöjen osalta vähintään kerran kolmessa vuodessa. Tämän kohdan soveltamiseksi sovelletaan liitteessä VIII olevan 2 osan 8 kohdan ja liitteessä VIII olevan 3 osan 62–65 kohdan vaatimuksia. Asuinkiinteistö tarkoittaa omistajan käytössä olevaa tai vuokralle antamaa kiinteistöä. 2. Tämän jakson soveltamiseksi luottolaitos voi alentaa vastuuarvoa enintään 50 prosenttia asianomaisen liikekiinteistön arvosta ainoastaan, jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa liikekiinteistö sijaitsee, myöntävät seuraaville vastuille 50 prosentin riskipainon 78–83 artiklan mukaisesti:
Kiinteistön arvo lasketaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien laissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä määriteltyjen kohtuullisten arviointiperusteiden mukaan. Liikekiinteistön on oltava täysin valmiiksi rakennettu, vuokrattu ja sen on tuotettava asianmukaista vuokratuloa.” |
27) |
Kumotaan 116 artikla. |
28) |
Muutetaan 117 artikla seuraavasti:
|
29) |
Kumotaan 119 artikla. |
30) |
Lisätään 2 lukuun jakso seuraavasti: ”7 jakso Siirrettyyn luottoriskiin liittyvät vastuut 122 a artikla 1. Muu luottolaitos kuin alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen luotonantaja voi ottaa vastuun arvopaperistettujen omaisuuserien luottoriskistä kaupankäyntivarastonsa puitteissa tai sen ulkopuolella ainoastaan, jos alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen luotonantaja on nimenomaisesti ilmoittanut luottolaitokselle aikovansa säilyttää jatkuvasti merkittävän nettomääräisen taloudellisen osuuden, joka on kuitenkin vähintään 5 prosenttia. Tässä artiklassa nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämisellä tarkoitetaan:
Nettomääräinen taloudellinen osuus mitataan alussa ja se säilytetään jatkuvasti. Siihen ei sovelleta minkäänlaista luottoriskin vähentämistekniikkaa, lyhyitä positioita eikä muita suojauksia. Nettomääräinen taloudellinen osuus määritellään taseen ulkopuolisten erien nimellisarvoa käyttäen. Tässä artiklassa ’jatkuvalla’ tarkoitetaan sitä, että säilytettyjä omaisuuseriä, kertyneitä korkoja tai vastuita ei suojata eikä myydä. Säilyttämisvaatimuksia ei sovelleta mihinkään arvopaperistamiseen moninkertaisesti. 2. Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos, Euroopan unionissa toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai sen tytäryritys arvopaperistaa alulle panevana tai järjestävänä luottolaitoksena useista konsolidoidun valvonnan alaan kuuluvista luottolaitoksista, sijoituspalveluyrityksistä tai muista rahoituslaitoksista peräisin olevia vastuita, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vaatimuksen täyttämiseksi riittää siihen liittyvän Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tai Euroopan unionissa toimivan rahoitusalan holdingyhtiön konsolidoitu asema. Tätä kohtaa sovelletaan vain, kun arvopaperistetut vastuut luoneet luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset tai rahoituslaitokset ovat sitoutuneet noudattamaan 6 kohdan mukaisia vaatimuksia ja toimittavat oikea-aikaisesti alullepanevalle tai järjestävälle luottolaitokselle ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle luottolaitokselle tai rahoitusalan holdingyhtiölle 7 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi tarvittavat tiedot. 3. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos arvopaperistetut vastuut ovat saamisia tai ehdollisia saamisia seuraavilta tahoilta tai näiden tahojen kokonaan, ehdoitta ja peruuttamattomasti takaamia:
Edellä olevaa 1 kohtaa ei myöskään sovelleta seuraaviin:
4. Luottolaitosten on ennen sijoituksia ja tarvittaessa niiden jälkeen pystyttävä osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kunkin yksittäisen arvopaperistetun omaisuuseränsä osalta, että luottolaitoksilla on kattava ja syvällinen käsitys seuraavista seikoista ja että luottolaitokset ovat ottaneet näiden seikkojen osalta käyttöön muodolliset kaupankäyntivarastoonsa tai muuhun rahoitustoimintaansa soveltuvat toimintatavat ja menettelyt, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden arvopaperistettuihin omaisuuseriin tehtyjen sijoitusten riskiprofiiliin, analyysi- ja kirjaustarkoituksissa:
Luottolaitosten on säännöllisesti toteutettava arvopaperistettuihin omaisuuseriinsä soveltuvia omia stressitestejään. Tässä tarkoituksessa luottolaitokset voivat käyttää luottoluokituslaitoksen kehittämiä rahoitusmalleja edellyttäen, että luottolaitokset voivat pyydettäessä osoittaa, että ne ennen sijoituksia huolehtivat asianmukaisesti asiaan liittyvien oletusten validoimisesta ja mallien strukturoinnista ja ymmärtävät menetelmän, oletukset ja tulokset. 5. Muiden luottolaitosten kuin alullepanijan, järjestäjän tai alkuperäisen luotonantajan on otettava käyttöön muodolliset kaupankäyntivarastoonsa tai muuhun rahoitustoimintaansa soveltuvat menettelyt, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden arvopaperistettuihin omaisuuseriin tehtyjen sijoitusten riskiprofiiliin, jotta ne voivat jatkuvasti ja oikea-aikaisesti seurata arvopaperistettujen omaisuuseriensä perustana olevien vastuiden kehitystä. Tarpeen mukaan tähän on sisällyttävä vastuutyyppi, niiden lainojen prosenttiosuus, jotka ovat olleet erääntyneinä yli 30, 60 ja 90 päivää, maksukyvyttömyysasteet, ennakkomaksuasteet, ulosmittauksessa olevat lainat, vakuuden tyyppi ja hallinta, arvopaperistamisen kohteena olleiden vastuiden luottopisteytyksen tai muiden luottokelpoisuusmittareiden mukainen frekvenssijakauma, toimialoittainen tai maantieteellinen hajaantuneisuus, lainan ja vakuuden suhdetta koskeva frekvenssijakauma soveltaen luokkarajoja, jotka helpottavat riittävää herkkyysanalyysiä. Jos suojattavat vastuut itse ovat arvopaperistettuja omaisuuseriä, luottolaitoksilla on oltava tässä alakohdassa mainittujen arvopaperistamisen etuoikeusluokkia koskevien tietojen, kuten liikkeeseenlaskijan nimen ja luottoluokan, lisäksi myös tiedot arvopaperistamisen etuoikeusluokkien suojattavien vastuuryhmien ominaispiirteistä ja kehityksestä. Luottolaitoksilla on oltava perinpohjainen ymmärrys kaikista arvopaperistamistransaktioiden rakenteellisista piirteistä, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa niiden transaktioon liittyviin vastuisiin, kuten sopimusperustaisista pankkivekseleistä ja vekseleihin liittyvistä laukaisijoista, erillisistä takauksista, likviditeettisopimukseen edullisesti vaikuttavista takauksista, markkina-arvolaukaisijoista ja sopimuskohtaisista maksukyvyttömyyden määritelmistä. Jos 4 ja 7 kohdan ja tämän kohdan mukaiset vaatimukset eivät täyty millään merkityksellisellä tavalla, mikä johtuu luottolaitoksen tuottamuksellisesta menettelystä tai laiminlyönnistä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset määräävät suhteellisen ylimääräisen riskipainon, joka on 250 prosenttia siitä riskipainosta (joka rajataan 1 250 prosentiksi), jota sovellettaisiin asianomaisiin arvopaperistettuihin omaisuuseriin liitteessä IX olevan 4 osan mukaisesti, jollei tätä kohtaa sovellettaisi, ja nostettava vähitellen riskipainoa kunkin seuraavan asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden rikkomisen seurauksena. Toimivaltainen viranomainen ottaa huomioon tiettyjä arvopaperistamisia koskevat 3 kohdassa säädetyt vapautukset alentamalla seuraamusta, jonka se muussa tapauksessa määräisi tämän artiklan nojalla sellaisen arvopaperistamisen osalta, johon sovelletaan 3 kohtaa. 6. Järjestävien ja alullepanevien luottolaitosten on sovellettava arvopaperistettaviin vastuisiin samoja, liitteessä V olevan 3 kohdan vaatimusten mukaisia vakuuttavasti perusteltuja ja hyvin määriteltyjä luotonmyöntämiskriteereitä kuin vastuisiin, jotka ne pitävät varastonsa ulkopuolella. Alullepanevien ja järjestävien luottolaitosten on tässä tarkoituksessa sovellettava samoja prosesseja niin luottojen myöntämisessä kuin tapauksen mukaan luottoehtojen muuttamisessa ja uudistamisessa sekä uudelleenrahoituksessa. Luottolaitosten on myös sovellettava samoja analysointistandardeja kolmansilta osapuolilta ostettuihin arvopaperistamisemissioiden omistusosuuksiin tai merkintäsitoumuksiin riippumatta siitä, säilytetäänkö näitä omistusosuuksia tai merkintäsitoumuksia niiden kaupankäyntivarastossa tai sen ulkopuolella. Jos tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut vaatimukset eivät täyty, alullepaneva luottolaitos ei saa soveltaa 95 artiklan 1 kohtaa, eikä sen sallita jättää arvopaperistettuja vastuita pois tämän direktiivin mukaisten pääomavaatimusten laskennasta. 7. Järjestävien ja alullepanevien luottolaitosten on ilmoitettava sijoittajille, minkä tasoinen on niiden 1 kohdan mukainen sitoumus säilyttää nettomääräinen taloudellinen osuus arvopaperistamisesta. Järjestävien ja alullepanevien luottolaitosten on varmistettava, että mahdollisten sijoittajien saatavilla on helposti kaikki olennaisen tärkeät tiedot yksittäisten suojattavien vastuiden luottoluokasta ja kehityksestä sekä arvopaperistettua vastuuta tukevista kassavirroista ja vakuuksista sekä tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan tehdä kattavia ja asiantuntevia stressitestejä suojattavia vastuita tukevista kassavirroista ja vakuusarvoista. Tätä varten ’olennaisen tärkeät tiedot’ määritetään arvopaperistamispäivänä ja tarvittaessa arvopaperistamisen luonteen mukaan sen jälkeen. 8. Edellä olevaa 1–7 kohtaa sovelletaan uusiin arvopaperistamisiin, jotka lasketaan liikkeeseen 1 päivänä tammikuuta 2011 tai myöhemmin. Edellä olevaa 1–7 kohtaa sovelletaan 31 päivän joulukuuta 2014 jälkeen olemassa oleviin arvopaperistamisiin, jos niihin lisätään uusia suojattavia vastuita tai vastuita korvataan kyseisen päivämäärän jälkeen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää olla väliaikaisesti soveltamatta 1 ja 2 kohdan mukaisia vaatimuksia markkinoiden yleisen likviditeettikriisin aikana. 9. Toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava seuraavat tiedot:
10. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on annettava komissiolle vuosittain kertomus siitä, kuinka toimivaltaiset viranomaiset ovat noudattaneet tätä artiklaa. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on laadittava ohjeet valvontakäytäntöjen lähentämiseksi tämän artiklan soveltamista varten, mukaan lukien toimenpiteet asianmukaista huolellisuutta ja riskinhallintaa koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevissa tapauksissa.” |
31) |
Muutetaan 129 artikla seuraavasti:
|
32) |
Korvataan 130 artiklan 1 kohta seuraavasti: ”1. Kun ilmenee kriisitilanne, mukaan lukien kielteiset muutokset rahoitusmarkkinoilla, joka mahdollisesti vaarantaa markkinoiden likviditeetin ja rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa ryhmittymään kuuluville yrityksille on myönnetty toimilupa tai johon 42 a artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivukonttoreita on sijoittautuneena, konsolidointiryhmän valvojan, jollei 1 luvun 2 jaksosta muuta johdu, on varoitettava asiasta mahdollisimman pian 49 artiklan neljännessä alakohdassa ja 50 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia ja ilmoitettava niille kaikki niiden toiminnan jatkamiseksi olennaiset tiedot. Nämä velvoitteet koskevat kaikkia 125 ja 126 artiklan nojalla nimettyjä toimivaltaisia viranomaisia ja 129 artiklan 1 kohdan nojalla nimettyä toimivaltaista viranomaista. Jos 49 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun viranomaisen tietoon tulee tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuvailtu tilanne, sen on mahdollisimman pian varoitettava 125 ja 126 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia. Toimivaltaisen viranomaisen ja 49 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun viranomaisen on käytettävä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia määriteltyjä viestintäkanavia.” |
33) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”131 a artikla 1. Konsolidointiryhmän valvojan on perustettava valvontakollegioita helpottamaan 129 artiklassa ja 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä ja tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjä luottamuksellisuusvaatimuksia ja yhteisön oikeutta noudattaen tarpeen mukaan varmistamaan asianmukainen yhteensovittaminen ja yhteistyö asianomaisten kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Valvontakollegion on tarjottava konsolidointiryhmän valvojalle ja muille toimivaltaisille viranomaisille kehys seuraavien tehtävien suorittamiseksi:
Valvontakollegioihin osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Edellä 1 luvun 2 jakson mukaiset luottamuksellisuusvaatimukset eivät saa estää toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta luottamuksellisia tietoja valvontakollegioissa. Valvontakollegioiden perustaminen ja toiminta eivät saa vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten tämän direktiivin mukaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. 2. Kollegioiden perustamisen ja toiminnan on perustuttava 131 artiklassa tarkoitettuihin kirjallisiin menettelyihin, jotka konsolidointiryhmän valvoja vahvistaa kuultuaan asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on laadittava ohjeet kollegioiden operatiiviselle toiminnalle myös 42 a artiklan 3 kohdan osalta. Valvontakollegioihin voivat osallistua Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja sellaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, johon on sijoittunut 42 a artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivukonttoreita, keskuspankit tapauksen mukaan sekä kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset tapauksen mukaan ja jos toimivaltaisten viranomaisten lausunnoissa olevista 1 luvun 2 jakson mukaisia vaatimuksia vastaavista luottamuksellisuusvaatimuksista ei muuta johdu. Konsolidointiryhmän valvojan on toimittava kollegion kokousten puheenjohtajana ja päätettävä, mitkä toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai tiettyyn toimintaan. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava kaikille kollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot tällaisten kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä sekä suunniteltavista toimista. Konsolidointiryhmän valvojan on myös toimitettava kaikille kollegion jäsenille riittävän ajoissa täydelliset tiedot toimista, joista kyseisissä kokouksissa on päätetty, tai toteutetuista toimenpiteistä. Konsolidointiryhmän valvojan päätöksessä on otettava huomioon suunniteltavan tai yhteensovitettavan valvontatoiminnan merkitys kyseisille viranomaisille, erityisesti mahdolliset vaikutukset asianomaisten jäsenvaltioiden 40 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun rahoitusjärjestelmän vakauteen ja 42 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin. Jollei 1 luvun 2 jakson mukaisista luottamuksellisuusvaatimuksista muuta johdu, konsolidointiryhmän valvojan on tiedotettava Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitealle valvontakollegion toiminnasta, myös kriisitilanteissa, ja toimitettava kyseiselle komitealle kaikki tiedot, jotka ovat erityisen merkityksellisiä valvontakäytäntöjen lähentämiseksi.” |
34) |
Muutetaan 132 artikla seuraavasti:
|
35) |
Muutetaan 150 artikla seuraavasti:
|
36) |
Korvataan 153 artiklan kolmas alakohta seuraavasti: ”Laskettaessa liitteessä VI olevan 1 osan 4 kohdan mukaisesti riskipainotettujen saamisten yhteismäärää 31 päivään joulukuuta 2015 asti sellaisten jäsenvaltioiden tai keskuspankkien vastuisiin, jotka ovat jonkin jäsenvaltion valuutan määräisiä ja rahoitettu jonkin jäsenvaltion valuutassa, on sovellettava samoja riskipainoja kuin jos ne olisivat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa.” |
37) |
Lisätään 154 artiklaan kohdat seuraavasti: ”8. Luottolaitosten, jotka eivät täytä 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä rajoituksia, joista säädetään 66 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, on kehitettävä tarvittavia toimenpiteitä koskevat strategiat ja prosessit ratkaistakseen tämän tilanteen ennen tämän artiklan 9 kohdassa mainittuja päivämääriä. Kyseisiä toimenpiteitä arvioidaan 124 artiklan mukaisesti. 9. Instrumenttien, joita 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä kansallisen lainsäädännön mukaan pidettiin 57 artiklan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja eriä vastaavina mutta jotka eivät kuulu 57 artiklan a alakohdan soveltamisalaan tai jotka eivät täytä 63 a artiklassa säädettyjä vaatimuksia, katsotaan kuuluvan 57 artiklan c a alakohdan soveltamisalaan 31 päivään joulukuuta 2040 saakka seuraavin rajoituksin:
Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea valvoo 31 päivään joulukuuta 2010 saakka kyseisten instrumenttien liikkeeseenlaskua. 10. Edellä olevan 5 jakson soveltamiseksi varoihin, jotka ovat saamisia laitoksilta ja laitoksiin liittyviä muita vastuita ja jotka ovat muodostuneet ennen 31 päivää joulukuuta 2009, sovelletaan edelleenkin samaa kohtelua kuin sovellettaessa 115 artiklan 2 kohtaa ja 116 artiklaa, sellaisina kuin ne ovat ennen 7 päivää joulukuuta 2009 kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 2012 saakka. 11. Edellä olevassa 129 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ajanjakso on 31 päivään joulukuuta 2012 saakka kuusi kuukautta.” |
38) |
Korvataan 156 artikla seuraavasti: ”156 artikla Komissio seuraa säännöllisesti yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja Euroopan keskuspankkia kuullen, onko tällä direktiivillä ja direktiivillä 2006/49/EY tuntuvia vaikutuksia suhdannekiertoon, ja tämän tarkastelun perusteella se pohtii, tarvitaanko korjaavia toimenpiteitä. Tämän analyysin perusteella ja Euroopan keskuspankkia kuultuaan komissio laatii joka toinen vuosi kertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä mahdollisesti tarvittavien ehdotusten kanssa. Luottoa ottavien ja luottoa antavien tahojen panos on otettava riittävällä tavalla huomioon kertomusta laadittaessa. Komissio arvioi tätä direktiiviä kokonaisuudessaan 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä ottaakseen huomioon tarpeen parantaa makrotalouden vakauden valvontaan liittyvien ongelmien analyysia ja niiden ratkaisuja, mukaan luettuna seuraavien seikkojen tutkiminen:
Komissio toimittaa edellä mainittuja kysymyksiä koskevan kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio esittää mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tarpeesta uudistaa lisää valvontajärjestelmää, mukaan lukien tämän direktiivin asianomaiset artiklat ja siihen liittyvät säännökset, mahdollisine ehdotuksineen perustamissopimuksen mukaisesti sovellettavaa menettelyä noudattaen. Komissio tarkastelee 1 päivään tammikuuta 2011 mennessä edistymistä, jota Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea on saanut aikaan 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun raportoinnin yhtenäisen muodon, jaksojen ja määräpäivien osalta. Komissio raportoi tarkastelun perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä arvion ja kertomuksen direktiivin soveltamisesta kiinnittäen erityistä huomiota 68–73 artiklan ja 80 artiklan 7 ja 8 kohdan kaikkiin näkökohtiin sekä sen soveltamisesta mikroluottojen rahoitukseen ja toimittaa kyseisen kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä arvion ja kertomuksen 113 artiklan 4 kohdan soveltamisesta, myös siitä, olisiko vapautuksiin sovellettava kansallista harkintavaltaa, ja toimittaa kyseisen kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Edellä olevan 113 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisen kansallisen harkintavallan mahdollisen poistamisen ja sen mahdollisen soveltamisen Euroopan unionin tasolla suhteen arviossa otetaan eritoten huomioon ryhmän riskinhallinta, samalla kun varmistetaan, että kaikissa jäsenvaltioissa, joihin joku ryhmään kuuluva yksikkö on sijoittunut, on käytössä riittävät suojatoimenpiteet rahoitusjärjestelmän vakauden takaamiseksi. Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä arvion ja kertomuksen toimenpiteistä, joilla lisätään sopimusmarkkinoiden, myös luottoriskinvaihtosopimusten markkinoiden, avoimuutta, esimerkiksi edellyttämällä selvitystä keskeisten vastapuolten kautta, ja toimittaa kyseisen kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä kertomuksen 122 a artiklan ennakoidusta vaikutuksesta ja toimittaa kyseisen kertomuksen mahdollisine ehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio laatii kertomuksen kuultuaan Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteaa. Kertomuksessa tarkastellaan eritoten, saavutetaanko 122 a artiklan 1 kohdassa säädetyllä säilyttämistä koskevalla vähimmäisvaatimuksella tavoite alullepanijoiden tai järjestäjien etujen ja sijoittajien etujen paremmasta yhteneväisyydestä ja vahvistetaanko sillä rahoitusjärjestelmän vakautta sekä olisiko tarpeen nostaa säilyttämisen vähimmäistasoa kansainvälisen kehityksen huomioon ottamiseksi. Komissio raportoi 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä Euroopan parlamentille ja komissiolle 122 a artiklan soveltamisesta ja toimivuudesta kansainvälisten markkinoiden kehityksen huomioon ottaen.” |
39) |
Muutetaan liite III seuraavasti:
|
40) |
Muutetaan liite V seuraavasti:
|
41) |
Lisätään liitteessä IX olevan 3 osan 2 jaksoon alakohta seuraavasti:
|
42) |
Muutetaan liite XI seuraavasti:
|
43) |
Korvataan liitteessä XII olevan 2 osan 3 kohdan a ja b alakohta seuraavasti:
|
2 artikla
Direktiivin 2006/49/EY muuttaminen
Muutetaan direktiivi 2006/49/EY seuraavasti:
1) |
Korvataan 12 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti: ”’Ensisijaisilla omilla varoilla’ tarkoitetaan direktiivin 2006/48/EY 57 artiklan a–c a alakohdassa tarkoitettujen erien summaa, josta on vähennetty kyseisen artiklan i, j ja k alakohdassa tarkoitettujen erien summa.” |
2) |
Muutetaan 28 artikla seuraavasti:
|
3) |
Korvataan 30 artiklan 4 kohta seuraavasti: ”4. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että varoja, jotka ovat kolmansien maiden tunnustettuihin sijoituspalveluyrityksiin, tunnustettuihin selvitysyhteisöihin tai rahoitusvälineillä liiketoimintaa harjoittaviin markkinoihin kohdistuvia saamisia tai muita niihin liittyviä vastuita, käsitellään noudattaen direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa ja 106 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyä menettelyä.” |
4) |
Muutetaan 31 artikla seuraavasti:
|
5) |
Korvataan 32 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ”1. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava menetelmät sen estämiseksi, että laitokset pyrkisivät tietoisesti kiertämään omia varoja koskevia lisävaatimuksia, joita niiden on noudatettava direktiivin 2006/48/EY 111 artiklan 1 kohdassa säädetyn rajan ylittävien riskien osalta, kun nämä riskit jatkuvat pidempään kuin 10 päivää, siirtämällä kyseiset riskit väliaikaisesti toiseen yritykseen, joka on tai ei ole samassa ryhmässä, ja/tai suorittamalla keinotekoisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on poistaa riski 10 päivän kuluessa ja luoda uusi riski.” |
6) |
Lisätään 35 artiklaan kohta seuraavasti: ”6. Direktiivin 2006/48/EY 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu raportoinnin yhtenäinen muoto, jaksot ja määräpäivät koskevat sijoituspalveluyrityksiä.” |
7) |
Lisätään 38 artiklaan kohta seuraavasti: ”3. Direktiivin 2006/48/EY 42 a artiklaa sovelletaan kyseisen artiklan 1 kohdan a alakohtaa lukuun ottamatta vastaavin osin sijoituspalveluyritysten valvontaan, jolleivät sijoituspalveluyritykset täytä tämän direktiivin 20 artiklan 2 ja 3 kohdassa tai 46 artiklan 1 kohdassa säädettyjä kriteereitä.” |
8) |
Korvataan 45 artiklan 1 kohdassa päivämäärä ”31 päivään joulukuuta 2010” päivämäärällä ”31 päivään joulukuuta 2014”. |
9) |
Korvataan 47 artiklassa päivämäärä ”31 päivään joulukuuta 2009” päivämäärällä ”31 päivään joulukuuta 2010” ja viittaus direktiivin 93/6/ETY liitteessä V olevaan 4 ja 8 kohtaan viittauksella liitteessä VIII olevaan 4 ja 8 kohtaan. |
10) |
Korvataan 48 artiklan 1 kohdassa päivämäärä ”31 päivään joulukuuta 2010” päivämäärällä ”31 päivään joulukuuta 2014”. |
3 artikla
Direktiivin 2007/64/EY muuttaminen
Korvataan direktiivin 2007/64/EY 1 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:
”a) |
direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetut luottolaitokset, mukaan luettuina kyseisen direktiivin 4 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetut niiden luottolaitosten yhteisössä sijaitsevat sivukonttorit, joilla on pääkonttori yhteisössä tai kyseisen direktiivin 38 artiklan mukaisesti yhteisön ulkopuolella;”. |
4 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 31 päivään lokakuuta 2010 mennessä.
Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 31 päivästä joulukuuta 2010.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
5 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
6 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Strasbourgissa 16 päivänä syyskuuta 2009.
Euroopan parlamentin puolesta
Neuvoston puolesta
J. BUZEK
Puhemies
Puheenjohtaja
C. MALMSTRÖM
(1) Lausunto annettu 24.3.2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).
(2) EUVL C 93, 22.4.2009, s. 3.
(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 6. toukokuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 27. heinäkuuta 2009.
(4) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.
(5) EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1.
(6) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.
(7) Katso tämän virallisen lehden sivu 1.
(8) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.
(9) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.
(10) EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1.
(11) EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1”.