31997D0266

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 18 päivänä joulukuuta 1996,

ehdotettujen Natura 2000 -alueiden ilmoituslomakkeesta (97/266/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymissopimuksella, ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo, että

direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo direktiivin 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainituista ehdotetuista Natura 2000 -alueista yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa direktiivin 21 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti,

kunkin ehdotetun Natura 2000 -alueen ilmoituslomakkeen on sisällettävä alueen kartta, nimi, sijainti ja laajuus sekä alueen valinnassa käytettyjen perusteiden soveltamisesta saadut tiedot, ja

tässä päätöksessä määrätyt toimenpiteet ovat direktiivin 92/43/ETY 20 artiklan mukaisesti perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa mainittujen tietojen ilmoituslomake, joka on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 18 päivänä joulukuuta 1996.

Komission puolesta

Ritt BJERREGAARD

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 206, 22.7.1992, s. 7.

LIITE

>VIITTAUS FILMIIN>

Neuvoston direktiivi 79/409/ETY luonnonvaraisten lintujen suojelusta ja Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta

TIETOLOMAKE

EUR 15 versio

Lopullinen versio 27.5.1994, jossa on huomioitu muutokset, jotka sisältyvät Itävallan, Suomen ja Ruotsin liitymissopimuksiin (EYVL N:o L 1, 1.1.1995, s. 135-137)

ja

Maaliskuun 1995 painos Eurostatin NUTS-nimikkeistöstä

>KAAVION ALKU>

TIETOLOMAKE

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

2. ALUEEN SIJAINTI

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

3. TIEDOT ALUEEN EKOLOGIASTA

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

4. ALUEEN KUVAUS

4.1. Alueen yleiskuvaus

Luontotyyppi luokat

peitto %

Merialueet, merenlahdetVuorovesijoet, jokisuistot, mutakentät, hiekkakentät ja laguunit (mukaan lukien suola-altaat)Marskimaat, laidunnetut suolamaat, suola-arotRannikon hiekkadyynit, hiekkarannat, machairKivikot, soraikot, somerikot, merenrantakalliot, pienet saaretSisävedet (järvet ja lammet sekä virtaavat vedet)Suot ja rantakasvillisuusNummet ja pensastot, maquis ja garrigue, phryganaKuivat niityt ja stepitKosteat ja tuoreet niitytAlpiiniset ja subalpiiniset niitytLaajaperäiset viljanviljelyalueet (mukaan lukien säännöllisen kesannoinnin sisältävät vuoroviljelyalueet)RiisipellotViljellyt nurmet ja heinäpellotMuut viljelymaatLehtipuumetsätHavupuumetsätAinavihannat metsätSekametsätEi-luonnonvaraiset istutusmetsät (esim. poppelimetsät, vieraat puulajit)Puustoiset viljelysmaat (mukaan lukien viinitarhat, hedelmätarhat, dehesas)Sisämaan kalliot, vyörysoramaat, hietikot, pysyvän lumen alueet ja jäätikötMuut maa-alueet (mukaan lukien kaupungit, kylät, tiet, kaatopaikat, kaivokset, teollisuusalueet)LUONTOTYYPPIEN KOKONAISPEITTÄVYYS100 %Muut yleispiirteet:

4.2. Alueen luonne ja merkitys

4.3. Alueen haavoittuvuus

4.4. Alueen asema (alla olevaa määrällistä tietoa koskevat huomautukset)

4.5. Omistusolot

4.6. Tietolähteet

4.7. Muutokset alueen tiedoissa (Komissio täyttää)

PVMMuutettu kenttäKuvaus

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

5. ALUEEN SUOJELU JA SUHDE CORINE-BIOTOOPPIALUEISIIN

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

6. VAIKUTUKSET SEKÄ TOIMINNOT ALUEELLA JA SEN YMPÄRISTÖSSÄ

>KAAVION LOOPU>

>KAAVION ALKU>

7. ALUEEN KARTTA

>KAAVION LOOPU>

NATURA 2000

TIETOLOMAKE

TÄYTTÖOHJEET

SISÄLLYSLUETTELO

Sivu

Johdanto 21

1. ALUEEN TUNNISTUS . 24

1.1 Aluetyyppi . 24

1.2 Alueen koodi . 24

1.3 Lomakkeen täyttöajankohta . 24

1.4 Päivitys . 24

1.5 Yhteydet muihin kuvattuihin alueisiin . 25

1.6 Vastuutaho . 25

1.7 Alueen nimi . 25

1.8 Ajankohta, jolloin alue on osoitettu erityisalueeksi . 25

2. ALUEEN SIJAINTI . 25

2.1 Alueen keskipiste . 25

2.2 Alueen pinta-ala . 26

2.3 Alueen pituus . 26

2.4 Korkeus merenpinnasta . 26

2.5 Hallinnollisen alueen koodi ja nimi sekä peittävyysprosentti kullakin alueella . 26

2.6 Luonnonmaantieteelliset alueet . 26

3. TIEDOT ALUEEN EKOLOGIASTA . 28

3.1 Alueen luontotyypit sekä alueen arviointi luontotyyppien suojelun kannalta . 28

3.2 Neuvoston direktiivin 79/409/ETY 4 artiklassa tarkoitetut lajit sekä neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteen II lajit sekä alueiden arviointi näiden suojelun kannalta . 31

3.3 Muut tärkeät lajit . 34

4. ALUEEN KUVAUS . 34

4.1 Alueen yleiskuvaus . 35

4.2 Alueen luonne ja merkitys . 35

4.3 Alueen haavoittuvuus . 35

4.4 Alueen asema . 35

4.5 Omistusolot . 35

4.6 Tietolähteet . 35

4.7 Muutokset alueen tiedoissa . 35

5. ALUEEN SUOJELU JA SUHDE CORINE-BIOTOOPPIALUEISIIN . 36

5.1 Alueen suojelutilanne kansallisella ja alueellisella tasolla . 36

5.2 Alueen yhteydet muihin alueisiin (viereiset alueet ja eri tyypin luonnonsuojelualueet) . 36

5.3 Alueen yhteydet Corine-biotooppialueisiin . 36

6. YMPÄRISTÖTEKIJÄIN VAIKUTUKSET JA TOIMINNOT ALUEELLA JA SEN YMPÄRISTÖSSÄ . 37

6.1 Yleiset vaikutukset ja vaikutuksen kohteena olevan alueen suuruus . 37

6.2 Alueen hoito . 37

7. ALUEEN KARTTA . 37

8. DIAT JA MUUT VALOKUVAT . 38

Johdanto

Natura 2000 -hankkeen onnistumisen kannalta on keskeistä se, minkä tasoista tietoa yhteisön tärkeinä pitämistä luontotyypeistä ja lajeista tulevina vuosina kerätään. Euroopan tasolla on vastaavanlaisen tiedon hankinnasta saatu kokemuksia Corine biotooppi -hankkeessa, joka tällä hetkellä kattaa tiedot yli 6 000:sta Euroopan unionin alueella olevasta luontokohteesta. Keskeisten tietokenttien perusta ottaa huomioon tämän kokemuksen, tiedon keruuta on lisäksi muutettu ja laajennettu vastaamaan direktiivien asettamia vaatimuksia. Koska Natura 2000 -luonnonsuojelualueverkostoon on tarkoitus sisällyttää sekä lintu- että luontodirektiivin mukaan ilmoitetut tai ehdotetut alueet, ovat yhteiset tiedonkeruun menetelmät näille molemmille tarpeen yhtenäisen alueverkoston luomiseksi. Tietolomakkeet sisältävät siten molempien direktiivien mukaiset tiedot ja kustakin alueesta tarvitaan vain yhdet lomakkeet. Kaikki lintudirektiiviin perustuvan vanhan tietolomakkeen mukaiset tietokentät ovat yhteneviä uuden lomakkeen kanssa ja ne voidaan suoraan siirtää uusille lomakkeille. Tapauksissa, joissa tietoja on nykyisistä 1 100:sta lintudirektiivin mukaisesta SPA-alueesta, tiedot voidaan siirtää automaattisesti.

Tätä lomaketta käytetään siten jatkossa kaikille lintudirektiivin mukaisille suojelukohteille samoin kuin luontodirektiivin mukaisille suojelukohteille 4 artiklan 1 kohtaa soveltaen (vaihe 1) kokoamaan tarvittavat tiedot yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi ehdotettavilta kohteilta. Direktiivin mukainen aikaraja työn loppuun saattamiseksi on kesäkuu 1995.

Laillinen perusta Natura 2000 -hankkeen tämän vaiheen toteuttamiselle on esitetty luontodirektiivin 4 artiklassa, jossa määritellään että aluetietoihin tulee sisältyä alueen kartta, nimi, sijaintitiedot, koko ja liite III:n mukaisten kriteerien (vaihe 1) soveltamisessa tarvitut tiedot esitettynä komission ohjeiden mukaisesti (ne luodaan 21 artiklassa määritellyn menettelyn kautta [tarkoittaa käytännössä Natura 2000 -tietolomakkeiden mukaisia tietoja]). Myös lintudirektiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot ovat velvoitettuja lähettämään komissiolle kaiken olennaisen tiedon, jotta komissio voi tehdä tarpeellisia, yhteensovittamista koskevia aloitteita, joilla taataan, että 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut alueet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.

Tietokannan päätavoitteet ovat:

1) tuottaa kaikki tarpeellinen informaatio, jotta komissio voi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa koordinoida tarvittavat toimenpiteet yhtenäisen Natura 2000 -verkoston luomiseksi sekä toimenpiteet sen tehokkuuden arvioimiseksi neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteen I luontotyyppien ja liitteen II lajien sekä neuvoston direktiivin 79/409/ETY liitteen I lajien ja muiden muuttolintujen elinympäristöjen suojelussa,

2) tuottaa informaatiota, joka auttaa komissiota sen muussa päätöksenteossa varmistamaan, että Natura 2000 -verkosto tulee yksityiskohtaisesti huomioiduksi muilla komission toiminta-alueilla, kuten erityisesti alue-, maatalous-, energia-, liikenne- ja matkailupolitiikassa,

3) auttaa komissiota ja asiaankuuluvia komiteoita LIFE-rahaston ja muiden rahoituskeinojen käytöstä päätettäessä, silloin kun alueiden suojeluun liittyvä tieto, kuten maanomistustiedot tai tiedot alueen hoidosta, voivat helpottaa rahoituspäätösten tekoa,

4) tarjota käyttökelpoiset mahdollisuudet yhteisön tärkeinä pitämiä luontotyyppejä ja lajeja koskevan tiedon vaihdolle ja jakamiselle kaikkien jäsenvaltioiden hyödyksi.

Tässä kirjoituksessa käydään läpi kaikki Natura 2000 -lomakkeiden kohdat. Sen lisäksi joistain lomakkeiden osista, kuten luontotyyppien selityksistä, julkaistaan oma ohjeisto.

Lomakkeet on suunniteltu sekä paperimuistiinpanojen että tietokonetallennuksen ja -käsittelyn tekoa varten.

Ne kentät, jotka tulee täyttää yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi ehdotettavia alueita (SCI) valittaessa, on lomakkeissa merkitty lihavoidulla kursiivilla sekä merkitty "pakollisiksi" oheisissa selityksissä. Nämä kentät ovat pakollisia myös SPA-alueille. Ekologisia tietoja koskevat kohdat selvitetään täyttöohjeiden kappaleessa 3.

Muut kentät tulee täyttää SPA-alueita ilmoitettaessa tai erityisten suojelutoimien SAC-alueita osoitettaessa, silloin kun ko. tieto on merkityksellinen kohteen suojelun tai hoidon kannalta. Nämä kohteet on oheisissa selityksissä merkitty ilmauksella "täytetään tarvittaessa".

Kaikki tieto, mikä on merkityksellistä alueiden valinnan ja perustamisen kannalta, tulee ilmoittaa. Tämä koskee erityisesti alueiden valitsemisen perusteisiin liittyviä tietoja sekä tietoja, jotka auttavat arvioimaan alueen merkitystä Natura 2000 -verkoston kattavuudelle ja tehokkuudelle. Muut tiedot tulee ilmoittaa niin pian kuin mahdollista. Joka tapauksessa niistä alueista, jotka lopulta sisällytetään Natura 2000 -alueverkostoon, toivotaan täytettäväksi kaikki lomakkeen kohdat, sillä lomakkeiden sisältämät tiedot on rajoitettu niihin, joiden on arveltu olevan sekä kansalliselta että yhteisön kannalta tärkeimpiä alueiden suojelussa ja seurannassa.

Yhteistyössä asiaankuuluvien tahojen kanssa, tavoitteena on kehittää Natura 2000 -tietokantaa siten, että sen tiedot olisivat yhteensopivassa muodossa muiden kansainvälisten sopimusten ja hankkeiden kuten Euroopan Neuvoston biogeneettisten alueiden ja Euroopan diplomi alueiden perusteella koottujen tietojen kanssa.

On huomioitava, että luontotyyppejä kussakin alueessa koskevien tietojen lisäksi jäsenmaiden tulee toimittaa luontodirektiivin liitettä III noudattaen jokaisen direktiivin luontotyypin kokonaispinta-ala maassaan sekä jokaisen alueen populaatio tietojen lisäksi lajin koko maan populaation arvioitu koko liitteen III mukaista tarkastelua varten. Nämä tiedot sekä tiedot lintupopulaatioista ilmoitetaan erillisessä tiedostossa. ORNIS-komitean toimesta ollaan parhaillaan laatimassa tietokantaa, johon kerätään tiedot lintupopulaatioista yhteisön kaikilla alueilla.

>VIITTAUS FILMIIN>

Natura 2000 -tiedonkeruulomake ja tietokanta

Tässä Natura 2000:n kehittelyvaiheessa käytetään kaikkia alueita, ilmoitettuja SPA-erityissuojelualueita ja yhteisölle tärkeiksi alueiksi (SCI) esitettäviä alueita, varten yhtä lomaketyyppiä. On mahdollista, että kahden tai useamman Natura 2000 -alueen välillä on yhteyksiä. Kuva 1 esittää erilaiset mahdolliset yhteydet, joita voi olla kahden Natura 2000 -alueen välillä. Tapauksissa, joissa kaksi aluetta on päällekkäisiä tai joissa yksi alue on kokonaan toisen sisällä, tulee täyttää kaksi erillistä lomaketta. Syynä ovat erilaiset lailliset vaikutukset, jotka johtuvat alueiden ilmoittamis- tai ehdotusmenettelystä.

1. ALUEEN TUNNISTUS

1.1. Aluetyyppi (pakollinen)

Tämä yhden kirjaimen koodi koskee mahdollisia yhteyksiä hyväksyttäväksi ehdotettujen yhteisölle tärkeiden alueiden (SCI) ja ilmoitettujen SPA-erityissuojelualueiden välillä. Kukin näistä koodeista (A-K) viittaa erityiseen tilanteeseen kuten kuvassa 1 esitetään. Jos yhteys on useampaan kuin yhteen muuhun alueeseen, käytetään koodia, joka kuvaa vallitsevinta yhteyttä. Koodi mahdollistaa myös aluetyypin (SPA, mahdollinen SCI tai molemmat) tunnistamisen.

1.2. Alueen koodi (pakollinen)

Tietokannassa jokainen kohde on tunnistettavissa yksiselitteisen koodin avulla. Nämä koodit muodostavat tietokannan tärkeimmän osan. Yksiselitteinen koodi koostuu yhdeksästä merkistä ja käsittää kaksi osaa:

1) Ensimmäiset kaksi merkkiä ilmaisevat maan koodin.

AT Itävalta

BE Belgia

DE Saksa

DK Tanska

ES Espanja

FI Suomi

FR Ranska

GR Kreikka

IE Irlanti

IT Italia

LU Luxembourg

NL Alankomaat

PT Portugal

SE Ruotsi

UK Yhdistynyt kuningaskunta

2) Loput seitsemän merkkiä, joiden avulla luodaan yksiselitteinen aakkosnumeerinen koodi jokaiselle alueelle, annetaan seuraten loogista ja yhdenmukaista kansallisten vastuuviranomaisten luomaa järjestelmää.

On huomioitava, että kuvatulla alueella ja alueilla, jotka kuuluvat Corine-biotooppialueisiin, voi myös olla yhteys. Tämä tieto ilmoitetaan lomakkeen kohdassa 5, joka koskee yhteyksiä muihin ilmoitettuihin tai ehdotettuihin alueisiin.

1.3. Lomakkeen täyttöajankohta (pakollinen)

Ilmoitetaan numeromuodossa ajankohta, joka halutaan ilmoittaa "täyttöajankohtana", jolloin tieto on koottu. Tietokenttä muodostuu vuodesta (4 numeroa), jota seuraa kuukausi numeromuodossa (2 numeroa).

Esimerkki: 199305: tieto ensiksi rekisteröity toukokuussa 1993.

1.4. Päivitys (pakollinen)

Merkitään ajankohta, jolloin lomakkeen tietoa on viimeksi muutettu, käyttäen samaa muotoa kuin "täyttöajankohdassa". Kun on kyse uuden kohteen ilmoittamisesta, jätetään "täyttöajankohdan" kenttä kuuden merkin osalta täyttämättä. Jos tietoa päivitetään useita kertoja, ilmoitetaan tässä kentässä se päivämäärä, jolloin tietoa on viimeksi muutettu. Väliaikana tehdyt päivitykset sekä muutoksen selitys talletetaan lomakkeeseen "alueen historia" (katso 3.7).

1.5. Yhteydet muihin kuvattuihin alueisiin (pakollinen, jos on yhteys)

Tämä kenttä antaa mahdollisuuden kaikkien Natura 2000 -lomakkeella kuvattujen alueiden (ehdotetut mahdolliset yhteisölle tärkeät [SCI] ja ilmoitetut SPA-erityissuojelualueet) välisiin keskinäisiin viittauksiin. Sitä tullaan tulevaisuudessa käyttämään alueille, jotka osoitetaan SAC-erityissuojelualueiksi. Annetaan alueen koodi jokaiselle toisiinsa yhteydessä olevalle alueelle.

1.6. Vastuutaho (pakollinen)

Ilmoitetaan tiedot koonneen henkilön tai organisaation nimi, toimipaikka sekä osoite. Jos pääosan tietoa on koonnut useampi kuin yksi henkilö tai järjestö, niin jokaisen nimi, toimipaikka ja osoite ilmoitetaan.

1.7. Alueen nimi (pakollinen)

Alueiden nimet ilmoitetaan paikallisella kielellä. Siten vältetään hankalat käännökset ja mahdollistetaan se, että olemassaolevan tiedon käyttö kansallisella tai paikallisella tasolla on yksinkertaista. Jos kirjaimisto on erilainen (esim. kreikka), nimet translitteroidaan.

1.8. Ajankohta, jolloin alue on osoitettu erityisalueeksi (pakollinen)

Neljä ajankohtaa ovat mahdollisia; ajankohta, jolloin alue ehdotetaan valittavaksi mahdolliseksi yhteisön tärkeäksi alueeksi (SCI), ajankohta, jolloin alue vahvistetaan SCI-alueena, ja kaksi osoittamisen tai ilmoittamisen ajankohtaa (SAC ja SPA), joiden kaikkien ajankohtien tallentaminen on tarpeen. Neljä alakenttää osoittavat vuoden ja kuukauden, jolloin alue ehdotettiin valittavaksi mahdolliseksi yhteisölle tärkeäksi alueeksi (SCI), ajankohdan, jolloin alue vahvistettiin SCI-alueena, ajankohdan, jolloin alue on virallisesti jäsenmaan ilmoittamana SPA-erityissuojelualueena, ja/tai lopuksi ajankohdan, jolloin se osoitettiin SAC-erityissuojelualueeksi. Tapauksissa, joissa alue on ilmoitettu tai ehdotettu ja myöhemmin laajennettu, esitetään alkuperäisen nimeämisen vuosi ja annetaan viimeisin kokonaispinta-ala.

2. ALUEEN SIJAINTI

2.1. Alueen keskipiste (pakollinen)

Alueen keskipisteen maantieteelliset koordinaatit (pituus- ja leveysaste) ilmoitetaan kaaren asteina, minuutteina ja sekunteina. Asteet, minuutit ja sekunnit Greenwichin meridiaanista länteen merkitään tavan mukaan miinusmerkillä ja itäiset pituusasteet plusmerkillä, joka voidaan osoittaa +-merkillä tai jättää ilman etumerkkiä. Täten vältytään yhteensovittamisongelmilta, jos tietoja siirretään myöhemmin GIS-paikkatietojärjestelmään. Kun koordinaatit on täsmällisesti tallennettu, muut tietokentät voidaan täyttää nopeasti automaattisesti.

Jos alue koostuu useasta erillään olevasta osa-alueesta, koordinaatit ilmoitetaan tärkeimmän osa-alueen mukaan.

Lähes kaikki maat käyttävät erilaisia mittakaavoja, projektiotyyppejä ja muuttujia omissa topografisissa kartoissaan. Keskipisteen koordinaattien ilmoittamisessa voidaan käyttää myös muita koordinaattijärjestelmiä (UTM, Lambert Conformal, Azimuthal, Gauss-Kruger jne.) edellyttäen, että käytetty projektiotyyppi ja sen parametrit ilmoitetaan lomakkeen kohdassa 7 (alueen kartta). Tällaiset koordinaattitiedot muutetaan GIS-paikkatietojärjestelmässä pituus- ja leveysasteiksi lopullista tietokantaa varten.

Vaikka alueiden keskipistekoordinaattitietoja ei yleensä ole saatavilla valmiina mistään lähteestä, tämä kohta toivotaan silti täsmällisesti täytettäväksi. Koordinaattitiedot ovat tarpeen yhdisteltäessä tietoja muihin teemakarttoihin (maankäyttö, maaperä, ilman laatu, ...). Sen, joka siirtää tietoja keskustietokantaan ja joka haluaa käyttää muita koordinaatistojärjestelmiä, tulee olla yhteydessä komission toimivaltaiseen yksikköön. Kun koordinaatit on täsmällisesti tallennettu, muut tietokentät voidaan täyttää nopeasti automaattisesti.

Jos alueiden rajaukset siirretään digitoidussa muodossa, tämä kenttä voidaan laskea automaattisesti polygonien keskipisteiden avulla.

2.2. Alueen pinta-ala (pakollinen)

Alueen pinta-ala ilmoitetaan hehtaareissa. Vaikka kyseessä on pakollinen tieto, jos alueen pinta-ala ei ole vielä tiedossa, annetaan arvoksi -99. Jos alueena on luola tai kalliotörmä, oikea pinta-ala voi olla 0. Silloin kenttä 2.3. on pakollinen.

Jos alueen pinta-ala on muuttunut ajan mittaan, ilmoitetaan viimeisin pinta-alatieto.

2.3. Alueen pituus (pakollinen jos 2.2. ≥ 0)

Tämä kenttä on pakollinen vain, jos pinta-alatieto ei ole järkevä (esim. luolat, jyrkänteet). Alueen pituus ilmoitetaan kilometreinä. Jos alueen pituus on muuttunut ajan mittaan, ilmoitetaan viimeisin pituus.

2.4. Korkeus merenpinnasta (täytetään tarvittaessa)

Ilmoitetaan alueen korkeus merenpinnasta kolmena alakenttänä, joihin merkitään minimi-, maksimi- ja keskimääräinen korkeus metreinä merenpinnan yläpuolella. On syytä huomioida myös negatiiviset (merenpinnan alapuoliset) arvot silloin kun niitä esiintyy. Alueen keskimääräinen korkeus merenpinnasta lasketaan painotettuna keskiarvona alueen korkeusarvoluokista. Jotta korkeustiedot olisivat laskettavissa tietokoneen GIS-paikkatietojärjestelmässä digitaalisen korkeusmallin (DEM) avulla, on erittäin tärkeää käyttää riittävästi aikaa alueen koordinaattien ja rajojen tallentamiseen. Tällainen malli tulee käyttöön komissiossa Eurostatin Gisco-projektin ansiosta.

2.5. Hallinnollisen alueen koodi ja nimi sekä peittävyysprosentti kullakin alueella (pakollinen)

Eurostat on kehittänyt hierarkkisen peruskoodijärjestelmän tilastotiedoille, jotka koskevat Euroopan yhteisön alueita. Tätä koodijärjestelmää tulee käyttää kaikissa tapauksissa, joissa komissiossa käytetään alueellista koodausta. Täydellinen kuvaus asiasta on löydettävissä Eurostatin julkaisusta sekä liitteestä A.

Kullekin alueelle annetaan NUTS-koodi sekä kyseisen alueen osuus prosentteina hallinnollisesta alueesta. Jos alue esiintyy usealla eri hallintoalueella, ilmoitetaan tietokantaan yksityiskohtaisesti (5 merkkiä) yhtä monta koodia kuin aluettakin. Alueen nimi tarvitaan eri osien välistä tarkastusta varten.

Jos alueen rajaukset ovat digitaalisessa muodossa, alueen peittävyysprosentti eri NUTS-alueilla voidaan laskea digitaalisessa muodossa. Jos alueeseen kuuluu meriosuuksia, joita ei esiinny NUTS-järjestelmässä, ilmoitetaan myös alueen peittävyysprosentti tästä komponentista.

2.6. Luonnonmaantieteelliset alueet (pakollinen)

Luonnonmaantieteellisten alueiden kartan (kuva 2: Doc. Hab. 95/10) perusteella merkitään asiaankuuluva ruutu, joka osoittaa mihin luonnonmaantieteelliseen alueeseen tai alueisiin kohde kuuluu.

>VIITTAUS FILMIIN>

3. TIEDOT ALUEEN EKOLOGIASTA

Lista yhteisölle tärkeistä alueista (SCI) neuvoston direktiivin 92/43/ETY mukaisesti

jäsenvaltioiden tulee toimittaa asiaankuuluva tieto liitteen I luontotyypeistä (kohta 3.1.) sekä liitteen II kasvi- ja eläinlajeista (kohdat 3.2.c-3.2.g).

Lopullisessa vaiheessa, kun alueiden osoittamisesta tai ilmoittamisesta päätetään jommankumman direktiivin perusteella, alueen ekologiasta tulee toimittaa kaikki tiedot, jotka auttavat arvioimaan alueen merkitystä Natura 2000 -alueverkoston tehokkuudelle ja yhtenäisyydelle.

Alueista, jotka on ilmoitettu tai tullaan ilmoittamaan SPA-alueina

- tulee ilmoittaa (pakollinen tieto) kaikki asiaankuuluvat tiedot liitteen I lajeista (kohta 3.2.a) sekä liitteessä I mainitsemattomista muuttolinnuista (kohta 3.2.b)

- jos kyseessä on kokonaan tai osaksi myös neuvoston direktiivin 92/43/ETY perusteella yhteisölle tärkeäksi todettu alue tai joka on samanaikaisesti osoitettu erityisten suojelutoimien SAC-alueeksi, tulee ilmoittaa alueesta tai sen osasta myös sen liitteen I luontotyyppejä koskevat tiedot (kohta 3.1.) sekä liitteen II eläin- ja kasvilajeja koskevat tiedot (kohdat 3.2.c-3.2.g)

- on toivottavaa ilmoittaa myös kaikki muu merkityksellinen eläin- ja kasvilajeja koskeva tieto (kohta 3.3.)

- jos kyseessä on SPA:ksi ilmoitettu alue, joka ei ole kokonaan tai osaksi neuvoston direktiivin 92/43/ETY perusteella yhteisölle tärkeäksi todettu alue, mutta josta on kuitenkin tietoja luontotyypeistä tai eläin- ja kasvilajeista, joilla on merkitystä niiden lintulajien suojelulle, jota varten alue ilmoitettiin SPA:na, nämä tiedot ovat toivottavia.

Alueista, jotka tullaan osoittamaan erityisten suojelutoimien alueiksi (SAC)

- tulee ilmoittaa kaikki liitteen I luontotyyppejä koskevat tiedot (kohta 3.1) ja liitteen II eläin- ja kasvilajeja koskevat tiedot (kohdat 3.2.c-3.2.g) sekä kaikki asiaankuuluva tieto neuvoston direktiivin 79/409/ETY mukaisesti liitteen I lintulajeista ja muuttolinnuista (kohdat 3.2.a ja 3.2.b), koskien koko aluetta tai sitä osaa alueesta, joka on samalla ilmoitettu tai tullaan ilmoittamaan SPA-alueeksi

- on toivottavaa ilmoittaa myös kaikki muu merkityksellinen eläin- ja kasvilajeja koskeva tieto (kohta 3.3.).

3.1. Alueen luontotyypit sekä alueen arviointi luontotyyppien suojelun kannalta

i) Luontotyyppien koodit ja peittävyys

- Liitteen I luontotyypit: koodit ja peittävyys (peitto %) alueella (liite B)

Tähän merkitään alueella esiintyvien direktiivin 92/43/ETY liitteen I luontotyyppien koodit, jotka käyvät ilmi liitteestä B. Tämä neljämerkkinen koodi seuraa luontotyyppien hierarkkista esitystä, joka on direktiivin liitteessä I. Kaikki direktiivin liitteen I luontotyypit, joita alueella on, tulee ilmoittaa samoin kuin näiden luontotyyppien prosenttiosuus (peitto %) (yhteys direktiivin III liitteen A.b. kohtaan).

Esimerkki: 4110/005: liitteen I luontotyyppiä 4110 esiintyy alueella 5 prosentilla alueen pinta-alasta.

ii) Alueen arviointiperusteet kullekin liitteen I luontotyypille (liitteen III A kohdan mukaisesti)

- EDUSTAVUUS = Liitteen III kohta A.a: Luontotyypin edustavuus kyseisellä alueella

Liitteen III mukaista valintaperustetta A.a. pitää tarkastella yhdessä liitteen I luontotyyppien tulkintakäsikirjan kanssa, koska tämä käsikirja sisältää luontotyyppien määritelmät, luettelon tyypillisistä lajeista ja muita asiaan liittyviä tietoja. Edustavuus ilmentää sitä, miten "tyypillisenä" luontotyyppi alueella on. Arvioinnissa huomioidaan tarvittaessa luontotyyppiryhmän tai erityisen tyyppiyhdistelmän edustavuus.

Jos maastotietoa, erityisesti kvantitatiivista aineistoa, vertailua varten ei ole tai jos näiden kriteerien mittaaminen ei ole mahdollista, arvioidaan edustavuus "parasta mahdollista asiantuntija-arvioita" käyttäen.

Arvioinnissa käytetään seuraavaa luokittelujärjestelmää:

A: erinomainen edustavuus

B: hyvä edustavuus

C: merkittävä edustavuus

Kaikissa niissä tapauksissa, joissa luontotyyppi esiintyy kyseessä olevalla paikalla, mutta ei merkittävällä tavalla, tämä ilmoitetaan neljännessä luokassa:

D: ei merkittävä edustavuus

Tapauksissa, joiden alueen edustavuuden kyseessä olevan luontotyypin suhteen katsotaan olevan luokkaa D, luontotyypin osalta ei alueella tarvita ilmoitusta muiden valintaperusteiden kohdalla. Näissä tapauksissa valintaperusteita "suhteellinen pinta-ala", "luonnontila" ja "yleisarviointi" ei tämän luontotyypin osalta täytetä.

- SUHTEELLINEN PINTA-ALA = Liitteen III kohta A.b.: Luontotyypin pinta-ala alueella verrattuna kyseisen luontotyypin kokonaispinta-alaan koko maassa

Teoreettisesti valintaperusteen A.b. käyttö edellyttää luontotyypin pinta-alan selvittämistä sekä kyseisellä alueella että saman luontotyypin peittävyyden mittaamista koko maassa. On selvää, että näiden mittausten, etenkin luontotyypin kokonaispinta-alan mittauksen koko maan alueella, suorittaminen voi olla vaikeaa.

Tämä valintaperuste esitetään prosenttiosuutena "p". Mikäli kaksi mittaustulosta on saatavilla (ja prosenttiosuus voidaan täten laskea) tai tulos saadaan käyttämällä parasta mahdollista asiantuntija-arviota (mikä on todennäköisempi tilanne), "p:n" arviointi tulee suorittaa käyttäen seuraavaa progressiivista luokittelumenettelyä:

A: 100 ≥ p > 15 %

B: 15 ≥ p > 2 %

C: 2 ≥ p > 0 %

- LUONNONTILA = Liitteen III kohta A.c.: Kyseisen luontotyypin rakenteellinen ja toiminnallinen luonnontila sekä ennallistamismahdollisuudet

Tämä valintaperuste koostuu kolmesta osatekijästä:

i) rakenteen luonnontila

ii) toiminnan luonnontila

iii) ennallistamismahdollisuudet

Vaikka yllämainitut osatekijät voidaan arvioida erillisinä, ne pitäisi kuitenkin yhdistää kansalliseen luetteloon tulevien alueiden valintaa varten, koska niillä on monimutkainen ja toisiinsa vaikuttava merkitys tässä menettelyssä.

i) Rakenteen luonnontila

Tätä osatekijää tulee tarkastella liitteen I luontotyyppien tulkintakäsikirjan pohjalta, koska käsikirja sisältää luontotyyppien määritelmät, luettelon tyypillisistä lajeista ja muita asiaan liittyviä tietoja.

Vertaamalla kunkin luontotyypin rakennetta tarkasteltavalla alueella yhdessä tulkintakäsikirjan aineiston (ja muun asiaankuuluvan tieteellisen tiedon) kanssa ja myöskin saman luontotyypin kanssa toisilla alueilla, pitäisi olla mahdollista arvioida luontotyypin rakenne parasta mahdollista asiantuntija-arvioita käyttäen seuraavan luokittelun mukaisesti:

I: erinomainen rakenne

II: hyvä rakenne

III: kohtalainen tai huonontunut rakenne

Jos alueen luontotyypillä arvioidaan olevan "erinomainen rakenne", valintaperuste A.c. tulee kokonaisuudessaan luokitella "A: luonnontila erinomainen" riippumatta siitä, kuinka muut kaksi osatekijää arvioidaan.

Mikäli alueen kyseessä oleva luontotyyppi ei omaa erinomaista rakennetta, on tarpeellista arvioida kaksi muuta osatekijää.

ii) Toiminnan luonnontila

Voi olla vaikeaa määrittää ja mitata tietyn luontotyypin toimintaa määrätyllä alueella ja toiminnan luonnontilaa ja suorittaa tämä muista luontotyypeistä riippumattomasti. Tästä syystä on hyödyllistä korvata "toiminnan luonnontila" alueen kyseisen luontotyypin mahdollisuuksilla (kyky ja todennäköisyys) säilyttää rakenteensa luonnotilassa kyseisellä alueella myös tulevaisuudessa mahdolliset epäsuotuisat tekijät ja toisaalta kaikki mahdolliset, kohtuullisesti toteutettavissa olevat suojelutoimet huomioon ottaen.

I: erinomaiset mahdollisuudet

II: hyvät mahdollisuudet

III: kohtalaiset tai epäsuotuisat mahdollisuudet

Tapauksissa, joissa osatekijät "I: erinomaiset mahdollisuudet" tai "I: hyvät mahdollisuudet" yhdistyvät I osatekijän arvioon "II: rakenne hyvä", valintaperuste A.c. tulee kokonaisuudessaan asettaa tilanteen mukaan luokkaan "A: luonnontila erinomainen" tai "B: luonnontila hyvä" riippumatta kolmannen osatekijän saamasta arvoista, jota ei enää oteta huomioon.

Tapauksissa, joissa osatekijä "III: kohtalaiset tai epäsuotuisat mahdollisuudet" yhdistyy I osatekijän arvioon "III: kohtalainen tai huonontunut rakenne", valintaperuste A.c. tulee kokonaisuudessaan asettaa luokkaan "C: luonnontila kohtalainen tai heikentynyt" riippumatta kolmannen osatekijän saamasta arviosta, jota ei enää oteta huomioon.

iii) Ennallistamismahdollisuudet

Tätä osatekijää käytetään arvioitaessa, missä määrin alueen kyseisen luontotyypin ennallistaminen olisi mahdollista.

Ensiksi arvioidaan ennallistamisen toteutettavuutta tieteelliseltä kannalta; onko nykytiedon pohjalta mahdollista ratkaista sellaisia kysymyksiä, kuin "mitä tehdään ja miten"? Tämä edellyttää perinpohjaista tietoa luontotyypin rakenteesta ja toiminnasta ja sen ennallistamiseen sopivista hoitosuunnitelmista ja -ohjeista eli toimista vakauttamaan ja lisäämään luontotyypin peittämän alueen prosenttiosuutta, ennallistamaan erikoisrakenteet ja -toiminnot, jotka ovat tarpeen sen pitkäaikaiselle säilymiselle sekä ylläpitämään tai palauttamaan sen tyypillisten lajien suotuisan suojelutason.

Toinen kysymys, joka voidaan tehdä, on, onko ennallistaminen kannattavaa luonnonsuojelun näkökulmasta? Tämän arvion tulee ottaa huomioon luontotyypin uhanalaisuus ja harvinaisuus.

Arviointijärjestelmän tulisi olla seuraavanlainen parasta mahdollista asiantuntija-arviota käyttäen:

I: ennallistaminen helppoa

II: ennallistaminen mahdollista kohtalaisella panostuksella

III: ennallistaminen vaikeaa tai mahdotonta

Synteesi: sovelletaan kolmen osatekijän yleisarviointiin.

A: luonnontila erinomainen

= rakenne erinomainen, riippumaton muista kahdesta osatekijästä

= rakenne hyvä ja erinomaiset mahdollisuudet toimia ja säilyä riippumatta kolmannen osatekijän arvioinnista

B: luonnontila hyvä

= rakenne hyvä ja hyvät mahdollisuudet toimia ja säilyä riippumatta kolmannen osatekijän arvioinnista

= rakenne hyvä, kohtalaiset tai epäsuotuisat mahdollisuudet toimia ja säilyä, sekä ennallistaminen helppoa tai mahdollista kohtalaisella panostuksella

= rakenne on kohtalainen tai huonontunut, erinomaiset mahdollisuudet toimia ja säilyä ja ennallistaminen helppoa tai mahdollista kohtalaisella panostuksella

= rakenne on kohtalainen tai huonontunut, hyvät mahdollisuudet toimia ja säilyä ja ennallistaminen helppoa

C: luonnontila kohtalainen tai heikentynyt

= kaikki muut yhdistelmät

- YLEISARVIOINTI = Liitteen III kohta A.d.: Kokonaisarvio alueen merkityksestä kyseisen luontotyypin suojelulle

Tätä valintatekijää tulee käyttää edellisten tekijöiden yhdennettyyn arviointiin ottamalla huomioon mahdollinen erilainen merkitys, joka niillä voi olla kullekin luontotyypille. Myös muut seikat voidaan huomioida tärkeimpien osatekijöiden arvioinnissa, jotta näiden yleinen myönteinen tai kielteinen vaikutus luontotyypin suojelun mahdollisuuksiin voidaan arvioida. "Tärkeimmät osatekijät" voivat vaihdella luontotyypeittäin; ne voivat sisältää ihmisen vaikutuksen sekä itse alueella että sen ympäristössä toimintaa, joka todennäköisesti vaikuttaa luontotyypin suojelutilanteeseen: maanomistuksen, alueen laillisen aseman, eri luontotyyppien ja lajien väliset ekologiset vaikutussuhteet jne.

Parasta mahdollista asiantuntija-arvioita käyttäen tehdään tämä kokonaisarviointi, ja se esitetään käyttämällä seuraavaa arvoluokittelua:

A: alue on erittäin tärkeä

B: alue on tärkeä

C: alueella on merkitystä

3.2 Neuvoston direktiivin 79/409/ETY artiklassa 4 tarkoitetut lajit sekä neuvoston direktiivin 92/43/ETY liitteen II lajit sekä alueiden arviointi näiden suojelun kannalta

i) Lajin koodi, nimi ja populaation koko

Tilanteen mukaan annetaan alueella esiintyvien kaikkien neuvoston direktiivin 79/409/ETY 4.1. artiklan ja 2 kohdassa tarkoitettujen lintulajien sekä neuvoston direktiivin 92/43/ETY II liitteessä lueteltujen eläin- ja kasvilajien tieteelliset NIMET sekä populaatiotiedot alueella (ohje alempana). Jokainen asiaankuuluva laji, mukaan lukien kaikki neuvoston direktiivin 79/409/ETY 4. artiklan 2 kohdassa tarkoitetut muuttolinnut, ilmoitetaan neljän merkin KOODILLA, joka saadaan liitteestä C.

Useat eläinlajit, erityisesti linnut, ovat muuttavia, ja alueilla voi olla merkitystä lajille sen elämän eri vaiheissa. Lajit luokitellaan seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Jos laji ei ole ympärivuotinen, mutta kuitenkin esiintyy useampina em. kausina, ilmoitetaan kantojen suuruus asianmukaisissa kentissä.

Populaation runsaudesta ilmoitetaan aina tarkka numeerinen tieto, jos se on saatavissa. Jos tarkkaa yksilö- tai parimäärää ei ole tiedossa, ilmoitetaan arvio oikeissa kokoluokissa (1-5, 6-10, 11-50, 51-100, 101-250, 251-500, 501-1 000, 1 001-10 000, > 10 000). Jos ei tiedetä populaation koon rajoja, mutta tietoja on populaation minimi- tai maksimikoosta, ilmoitetaan tämä merkkien (pienempi kuin) avulla. Runsausluvun perään merkitään (p), jos kyse on parimäärästä tai (i), jos kyse on yksilömäärästä. Tiettyjen lajien kohdalla, joilla pesimisjärjestelyt ovat epätavalliset, yksilöiden määrä voidaan ilmoittaa eri sukupuolista erikseen; runsauslukujen perään merkitään tällöin koirailla (m) ja naarailla (f). Erityisesti nisäkkäistä, sammakkoeläimistä, matelijoista ja kaloista saattavat tarkat tiedot populaation koosta puuttua kokonaan. Silloin ilmoitetaan populaation koko/tiheys merkitsemällä, onko laji yleinen (C), harvinainen (R) tai hyvin harvinainen (V). Jos populaation tiedot puuttuvat kokonaan, laji merkitään esiintyväksi (P).

Selkärangattomien ja kasvien osalta niissä harvoissa erikoistapauksissa, joissa lajin runsaus alueella tiedetään, annetaan arvio populaatiosta tai sen kokorajoista kuten yllä on esitetty. Muussa tapauksessa ilmoitetaan populaation koko/tiheys merkitsemällä, onko laji yleinen (C), harvinainen (R) tai hyvin harvinainen (V). Jos populaation tiedot puuttuvat kokonaan, laji merkitään esiintyväksi (P).

Jos arvioita populaation koosta ei pystytä tekemään, mutta alueen tiedetään silti olevan yhteisölle tärkeä kyseisen lajinkannalta, kuvataan lajin populaation luonne aluekuvauksen kentässä "Luonne ja merkitys" ilmoittamalla populaation luonne (esim. tiheä, hajaantunut tai eristynyt).

Seuraavat eliöryhmät käsitellään erillisinä: linnut, nisäkkäät, sammakkoeläimet ja matelijat, kalat, selkärangattomat ja kasvit.

ii) Alueen arviointiperusteet II liitteen lajeille (III liitteen B kohdan mukaisesti).

- POPULAATION KOKO = Liitteen III kohta B.a): Lajin kannan koko ja tiheys alueella suhteessa lajin koko maan populaatioihin

Tämän arviointiperusteen tarkoituksena on arvioida lajin kyseisellä alueella esiintyvän populaation suhteellinen koko ja tiheys verrattuna koko maan populaatioon.

Viimeksimainittua asiaa on yleisesti melko vaikea arvioida. Paras tulos olisi prosenttiluku, joka tulisi alueella olevan populaation osuudesta koko maan populaatioon. Kuten valintaperusteen A.b) yhteydessä, tulee arvio tai vaihtelurajat sijoittaa seuraavan progressiivisen mallin mukaisesti:

A: 100 % ≥ p > 15 %

B: 15 % ≥ p > 2 %

C: 2 % ≥ p > 0 %

Lisäksi kaikki tapaukset, joissa kyseessä olevan lajin populaatio esiintyy kyseisellä paikalla ei-merkittävissä määrin, ilmoitetaan neljännessä luokassa.

D: ei-merkittävä populaatio

Tapauksissa, joissa alueen edustavuus kyseessä olevan populaation suhteen on luokassa "D: ei-merkittävä", tietoja ei tarvita muiden arviointiperusteiden suhteen tämän luontotyypin osalta kyseisellä paikalla. Näissä tapauksissa arviointiperusteita "Luonnontila", "Isolaatio" ja "Yleisarvio" ei tule merkitä.

- LUONNONTILA = Liitteen III kohta B.b): Kyseisen lajin kannalta tärkeiden elinympäristötekijöiden luonnontila ja ennallistamismahdollisuudet alueella

Tämä arviointiperuste koostuu kahdesta osatekijästä:

i) lajille tärkeiden elinympäristötekijöiden luonnontila

ii) ennallistamismahdollisuudet

i) Lajille tärkeiden elinympäristötekijöiden luonnontila

Arviointiperuste edellyttää yleisarviointia luontotyypin ominaisuuksista, jotka koskevat käsiteltävän lajin biologisia vaatimuksia. Populaation dynamiikkaan vaikuttavat elinympäristön piirteet ovat yleensä soveltuvimpia sekä eläinten että kasvien kannalta. Elinympäristön rakenne ja jotkin abioottiset tekijät tulee myöskin arvioida.

Elinympäristötekijäin luonnontila arvioidaan parasta mahdollista asiantuntija-arvioita käyttäen seuraavasti:

I: elinympäristötekijäin tila erinomainen

II: elinympäristötekijäin tila hyvä

III: elinympäristötekijäin tila kohtalainen tai huonontunut

Jos elinympäristötekijäin luonnontilalle annetaan arvio "I: elinympäristötekijäin tila erinomainen", valintaperuste B.b) tulee kokonaisuudessaan luokitella "A: luonnontila erinomainen", tai jos arvio on "II: elinympäristötekijäin tila hyvä", tulee valintaperuste luokitella "B: luonnontila hyvä". Toisella osatekijällä ei ole merkitystä arviolle.

ii) Ennallistamismahdollisuudet

Tämä osatekijä täytyy huomioida vain, mikäli elinympäristötekijöiden luonnontila on kohtalainen tai huonontunut, ja asiassa tulee käyttää analogista lähestymistapaa valintaperusteen A:c) iii) kanssa lisäämällä arvio populaation elinkykyisyydestä. Tuloksena tulisi olla seuraavankaltainen arvosteluasteikko:

I: ennallistaminen helppoa

II: ennallistaminen mahdollista kohtalaisella panoksella

III: ennallistaminen vaikeaa tai mahdotonta

Synteesi: sovelletaan kahden osatekijän luokitteluun

A: luonnontila erinomainen

= elinympäristötekijäin tila erinomainen, riippumaton ennallistamismahdollisuuksista

B: luonnontila hyvä

= elinympäristötekijäin tila hyvä, riippumaton ennallistamismahdollisuuksista

= elinympäristötekijäin tila kohtalainen tai huonontunut ja ennallistaminen helppoa

C: luonnontila kohtalainen tai heikentynyt

= kaikki muut yhdistelmät

- ISOLAATIO = Liitteen III kohta B.c): Alueella elävän populaation eristyminen verrattuna lajin luontaiseen levinneisyyteen

Tämä arviointiperuste voidaan tulkita summittaiseksi mitaksi toisaalta kyseisen lajin alueella elävän populaation merkityksestä lajin geneettiselle monimuotoisuudelle ja toisaalta tämän nimenomaisen populaation haavoittuvuudesta. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että mitä enemmän populaatio on eristynyt (suhteessa lajin luontaiseen levinneisyysalueeseen), sitä suurempi on sen merkitys lajin geneettiselle monimuotoisuudelle. Tästä syystä käsitettä "isolaatio" tulisi tarkastella laajemmassa yhteydessä, soveltaen sitä puhtaasti kotoperäisiin (endeemisiin) lajeihin, alalajeihin, muunnoksiin, rotuihin ja metapopulaation osiin. Tässä yhteydessä tulisi käyttää seuraavaa luokittelua:

A: populaatio (lähes) eristynyt

B: populaatio ei ole eristynyt, mutta on lajin levinneisyysalueen reunalla

C: populaatio ei ole eristynyt lajin levinneisyysalueella

- YLEISARVIO = Liitteen III kohta B.d): Yleisarvio alueen merkityksestä kyseisen lajin suojelulle

Tämä valintaperuste viittaa alueen arvon yleiseen arviointiin kyseisen lajin suojelun kannalta. Sitä voi käyttää edellisten valintaperusteiden yhteenvetona ja myös arvioitaessa muita alueen tekijöitä, joiden katsotaan olevan kyseisen lajin kannalta merkityksellisiä. Nämä tekijät voivat vaihdella lajista toiseen ja voivat käsittää ihmisen toimia alueella ja sen ympäristössä, jotka voivat vaikuttaa lajin suojelutilanteeseen sekä maanomistuksen, alueen laillisen aseman, eri luontotyyppien ja lajien väliset ekologiset vaikutussuhteet jne.

Yleisarvio voidaan tehdä parasta mahdollista asiantuntija-arvioita käyttäen seuraavan luokittelun mukaisesti:

A: erittäin tärkeä

B: hyvin tärkeä

C: merkittävä

3.3. Muut tärkeät lajit (täytetään tarvittaessa)

Kaikki muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit, jotka ovat oleellisia alueen suojelua ja hoitoa ajatellen, ilmoitetaan seuraavasti:

- merkitään rasti oikean eliöryhmän kohdalla

- ilmoitetaan lajin tieteellinen nimi

- ilmoitetaan populaation säännöllinen maksimikoko, mikäli mahdollista. Jos lukumäärä ei ole tiedossa ilmoitetaan koko runsausluokittain tai käyttämällä osan 3.2.i kuvauksia

- esitetään perusteet lajin listaukselle käyttäen seuraavaa luokittelua:

- A. laji esiintyy kansallisella punaisella listalla

- B. kotoperäinen (endeemi)

- C. kansainväliset sopimukset (ml. Bernin, Bonnin ja biodiverstiteetti sopimukset)

- D. muu syy

Lisätietoja lajin listauksen perusteista, erityisesti kohta D, voidaan antaa osassa 4.2., joka on vapaata tekstiä varten ja tarkoitettu kuvaamaan alueen laatua ja tärkeyttä.

Liitteen III koodeja ei käytetä tässä eikä myöskään lajeja varten tehdä alueiden arviointia.

4. ALUEEN KUVAUS

Tämä osa on tarkoitettu vapaata, alueen tärkeistä ominaisuuksista tekstimuodossa esitettävää tietoa varten, ja sillä on kaksi tarkoitusta:

- mahdollistaa sellaisen tärkeän tiedon esille tuleminen, joka ei sisälly riittävästi koodiluetteloon;

- tarjota suppea ja jäsennelty kuvaus esitetyistä yksityiskohdista.

4.1. Alueen yleiskuvaus (pakollinen)

Tämän kentän tulisi antaa yleiskuva alueesta. Alueen yleisten piirteiden yhteenveto aloitetaan ilmoittamalla alueen jakautuminen karkeisiin luontotyyppeihin käyttäen parasta mahdollista asiantuntija-arviota arvioimaan niiden peittävyys (nämä luontotyypit on luetteloitu kaavakkeen asianomaisessa kohdassa). Luontotyyppien kokonaispeittävyyden tulee olla 100 prosenttia ja vastata alueen kokonaispinta-alaa. Tärkeimmät geologiset, geomorfologiset ja maisemalliset piirteet tulee kuvata tässä. Jos on tarpeen, ilmoitetaan pääkasvillisuustyypit. Mainitaan myöskin muut liitteeseen I kuulumattomat luontotyypit, jotka ovat tärkeitä alueen suojelun kannalta. Mikäli luontotyyppejä koskevan tiedon tarkempi jaottelu (esim. onko kyseessä dehesas vai viinitarha) on tärkeää alueen suojelun kannalta, tämä kuvataan kohdassa "Muut yleispiirteet". Tiedot pienialaisista, pitkänmuotoisista ja mosaiikkimaisista metsäisistä alueista (pensasaidat, bocage, puukujanteet) tulee myös kuvata tässä.

4.2. Alueen luonne ja merkitys (pakollinen)

Arvioidaan yleisesti alueen luonnetta ja merkitystä direktiivien suojelutavoitteiden näkökulmasta.

Kansainvälisesti arvokkaiden lintuvesien osalta ilmoitetaan, mikäli kohteessa esiintyy säännöllisesti yli 20 000 vesilintua. Lomakkeen kohdassa 3.3 ilmoitetuista lajeista tärkeyden D-perusteen selitykset kirjataan tähän kohtaan.

4.3. Alueen haavoittuvuus (pakollinen)

Kuvataan alueen luontoa uhkaavien tekijöiden (ihmisen vaikutus ja muu vaikutus) luonnetta ja laajuutta sekä alueen elinympäristöjen ja ekosysteemien haavoittuvuutta. Tähän kirjataan kuvaus tärkeistä tekijöistä, jotka eivät tule riittävästi ilmi lomakkeen kohdassa 6.1 olevista koodatuista vaihtoehdoista.

4.4. Alueen asema (täytetään tarvittaessa)

Tähän kirjataan kaikki se, mikä ei tule riittävästi esille lomakkeessa alueen suojelutilannetta kuvaavista koodeista (katso kohtaa 5).

4.5. Omistusolot (täytetään tarvittaessa)

Ilmoitetaan yleisellä tasolla alueen omistus (esim. yksityinen, valtio, luonnonsuojeluyhdistys). Mikäli mahdollista, ilmoitetaan kunkin omistajaryhmän arvioitu osuus alueesta.

4.6. Tietolähteet (täytetään tarvittaessa)

Jos saatavissa, ilmoitetaan jokaiseen alueeseen liittyvät oleelliset julkaisut tai tieteelliset aineistot. Tiedot annetaan tieteellisten kirjallisuusviitteiden vakiintuneeseen tapaan. Julkaisemattomat ja suulliset tietolähteet, jotka liittyvät lomakkeisiin kirjattuihin tietoihin, ilmoitetaan, jos niillä on merkitystä.

4.7. Muutokset alueen tiedoissa (ei täytetä)

Tämä kenttä on komission toimivaltaista yksikköä varten, joka voi pitää kirjaa vaiheista, joiden kautta alueen kuvaus kehittyi. Esimerkkejä kirjattavasta tiedosta ovat:

- alkuperäinen notifikaatio

- virheiden korjaus

- alueen fyysisestä muuttumisesta johtuneet muutokset.

Kaikissa tapauksissa muutoksille varattu tila käsittää kolme osakenttää, jotka ovat:

- muutoksen ajankohta

- muutettavan kentän nimi

- kuvaus tehdyistä muutoksista

5. ALUEEN SUOJELU JA SUHDE CORINE-BIOTOOPPIALUEISIIN

Alla kohdissa 5.1. ja 5.2. ilmoitettuihin yhteyksiin liittyvä kartta, joka selvästi osoittaa näiden yhteyksissä olevien alueiden rajat, täytyy toimittaa (katso ohjeiden osaa 7 lisäselvityksiä varten).

5.1. Alueen suojelutilanne kansallisella ja alueellisella tasolla (lisäys D) (pakollinen)

Lisäys D sisältää jokaisen jäsenmaan osalta luettelon asiaankuuluvista luonnonsuojelua varten osoitetuista alueista, joilla on lakiin perustuva suoja, kansallisesti/alueellisesti käytettyine nimineen. Suojelualueiden luettelo käsittää seuraavat kolme ryhmää:

A. Alueet, joiden tarkoitus on suojella eläimistöä, kasvistoa, luontotyyppejä ja maisemaa (viimeksi mainittua siten kuin sillä on merkitystä eläimistön, kasviston tai luontotyyppien suojelun kannalta).

B. Alueet, joiden eläimistölle, kasvistolle ja luontotyypeille jonkin sektorin (erityisesti metsätalouden) lainsäädännölliset ja hallinnolliset määräykset antavat riittävän suojan.

C. Yksityiset, lakiin perustuvat alueet, jotka takaavat eläimistön, kasviston tai luontotyyppien pysyvän suojelun.

Suojelualueet on lueteltu suojelun tiukkuuden mukaisessa järjestyksessä alkaen tiukimmin suojelluista alueista. Tapauksissa, joissa aluetta ei ole suojeltu, on tärkeää ilmoittaa tämä käyttäen kansallista koodia "Ei suojeltu".

Jokaiselle alueelle tulee ilmoittaa suojelualuetyyppiä osoittava koodi sekä kunkin suojelualuetyypin peittävyys prosentteina alueen sisällä. Tähän kenttään taltioitu tieto koskee eri tyyppisten suojelualueiden tasoa. Jos käsiteltävään alueeseen kuuluu useita saman tyypin luonnonsuojelualueita, ilmoitetaan näiden alueiden kattama yhteispinta-ala.

Alueen sisältämien erillisten suojelualueiden yhteydet ilmoitetaan erikseen (katso 5.2).

5.2. Alueen yhteydet muihin alueisiin (viereiset alueet ja eri tyypin luonnonsuojelualueet) (ilmoitetaan tarvittaessa)

Tämä osa tietolomaketta mahdollistaa tietojen ilmoittamisen viereisistä alueista tai alueista, jotka kuuluvat eri suojelualuetyyppiin ja ovat päällekkäin tai vierekkäin. Tämä eri suojelualuetyyppien välinen suhde tulee esille myös keskinäisillä viittauksilla. Kaikki mahdolliset alueiden väliset yhteydet ilmoitetaan yhdellä seuraavista koodeista:

- alueet ovat päällekkäisiä (käytä koodia =)

- kuvattava alue sisältää toisen alueen kokonaan (käytä koodia +)

- toinen alue sisältää kuvattavan alueen kokonaan (käytä koodia -)

- kaksi aluetta on osittain päällekkäin (käytä koodia *)

Näiden koodien ilmoittamisen lisäksi tulee ilmoittaa prosentteina, paljonko kuvattu alue on päällekkäin toisen alueen kanssa.

- Vierekkäiset alueet ilmoitetaan merkillä "/".

Lisäksi lomake on tarkoitettu mahdollisia kansainvälisiä suojelualuetyyppejä varten (esim. Ramsar-alueet, Biogeneettiset alueet, Barcelona-alueet, Biosfäärialueet, Maailman perintö -alueet, ...), mutta ensiksi on joitakin vapaita kenttiä, joissa voidaan ilmoittaa kansallinen suojelualuetyyppi alueen nimen kera sekä yhteystyyppi ja peittävyysprosentti kuvattavan alueen kanssa. Tämä tekee mahdolliseksi keskinäiset viittaukset Suojelualue-tietokantaan.

5.3. Alueen yhteydet Corine-biotooppialueisiin (täytetään tarvittaessa)

Kaikista kuvatuista alueista, jotka ovat päällekkäin Corine-biotooppialueiden kanssa, ilmoitetaan Corine-aluekoodi, päällekkäisyyden tyyppi (käytetään kohdan 5.2 merkintöjä) ja kuvatun alueen peittävyysprosentti Corine-alueen kanssa.

6. YMPÄRISTÖTEKIJÄIN VAIKUTUKSET JA TOIMINNOT ALUEELLA JA SEN YMPÄRISTÖSSÄ

6.1. Yleiset vaikutukset ja vaikutuksen kohteena olevan alueen suuruus (lisäys E) (täytetään tarvittaessa)

Vaikutuksilla tarkoitetaan kaikkea ihmistoimintaa ja luonnon tapahtumia, joilla voi olla vaikutus, joko myönteinen tai kielteinen, alueen suojeluun tai hoitoon (lueteltu lisäyksessä E).

Alueen sisäisten vaikutusten ja toimintojen osalta:

- ilmoitetaan asiaankuuluva koodi lisäyksestä E

- ilmoitetaan vaikutuksen voimakkuus alueella käyttämällä seuraavaa luokittelua:

- A: voimakas vaikutus

- B: keskimääräinen vaikutus

- C: pieni vaikutus

- vaikutuksen kohteena olevan alueen osuus koko alueen pinta-alasta prosentteina

- ilmoitetaan, onko vaikutuksen luonne myönteinen (+), neutraali (0) tai kielteinen (-).

Kuvataan myöskin vaikutukset ja toiminnot alueen ympäristössä. Ympäristö on alue, jolta ulkopuoliset vaikutukset ja toiminnot voivat ulottua kuvattuun alueeseen. Vaikutukset riippuvat mm. paikallisista korkeussuhteista, alueen luonteesta ja ihmistoiminnan luonteesta. Jos oleelliset vaikutukset tai toiminnot ovat sellaisia, joita ei mainita luettelossa, ne ilmoitetaan vapaassa kentässä "alueen haavoittuvuus" osassa 4.3.

6.2. Alueen hoito (täytetään tarvittaessa)

Alueen hoidosta vastaava taho (täytetään tarvittaessa)

Ilmoitetaan alueen hoidosta vastaavan viranomaisen ja/tai yksityisen henkilön täydelliset yhteystiedot eli nimi, osoite ja puhelin-/telekopionumerot.

Tiedot alueen hoitosuunnitelmista ja -menetelmistä mukaan lukien perinteiset ihmisen toiminnot (täytetään tarvittaessa)

Tiivis yleiskatsaus toteutettuihin tai valmisteilla oleviin hoitosuunnitelmiin, joihin sisältyy toimenpideluettelo. Näiden tulisi ottaa huomioon kuvattavaan alueeseen liittyvät ihmisen toimista seuraavat uhkatekijät sekä alueen haavoittuvuus (4.3.). Kuten jo johdannossa on todettu, tämäntyyppinen tieto voi monesti olla tärkeää onnistumismahdollisuuksien ennakoinnissa harkittaessa ehdotettuja suojelutoimenpiteitä LIFEn tai muiden rahoitusvälineiden yhteydessä. Pyydetään ilmoittamaan julkaistut hoitosuunnitelmat.

7. ALUEEN KARTTA (pakollinen)

Alueen karttarajauksella voidaan aluetta koskeva tieto sijoittaa paikan suhteen tarkemmin. Jos rajaukset digitoidaan, tietoja voidaan käyttää laajemmassa yhteydessä asettamalla digitaalisesti päällekkäin useita aineistokerroksia (esim. tuloksia maankäyttöprojektista, maaperästä, veden laadusta tai aluesuunnittelun tietoa). Tämä mahdollistaa tiedon käyttämisen monenlaisissa sovellutuksissa, jotka edellyttävät tarkkaa sijaintitietoa. Tiedot tulevat paljon hyödyllisemmäksi apuvälineeksi esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointia varten.

Kaikki alueet tulee rajata kartoille virallisten, julkaistujen topografikarttojen tarkkuudella ja laadukkuudella, siten että pätevän kartoituslaitoksen kaikki vaatimukset täytetään, mittakaavassa 1:100 000 tai lähimmässä mahdollisessa siten, että viivan paksuus on pienempi kuin 0,4 mm. Käyttämällä tätä mittakaavaa tapauksissa, joissa on useita lähekkäisiä alueita, samaa karttaa tulee käyttää kaikille alueille.

Jos alueen rajaus on myös saatavissa jostakin paikkatietojärjestelmästä viittaamalla karttasarjaan, jota on käytetty digitointiin, mittakaavaan, karttaprojektioon ja muuttujiin, tämä digitaalinen tieto pitäisi olla käytettävissä ja tähän liittyvän viittauksen pitäisi sisältyä lomakkeeseen.

Alueet, jotka kuuluvat tärkeimpiin suojelualuetyyppeihin ja joilla on tiukimmat suojelumääräykset, täytyy rajata toiselle kartalle aivan samoin ominaisuuksin kuin ensimmäiselle kartalle.

Lisäksi alueen ilmakuvan, jos se on saatavissa, katsotaan olevan hyvin hyödyllinen alueen luonteen "ymmärtämiseksi".

8. DIAT JA MUUT VALOKUVAT (liitetään, mikäli tarpeellista)

Luettelo dioista ja muista valokuvista, jotka lähetetään lomakkeen mukana ja joissa on tiedot kuvan aiheesta, kuvauspaikasta ja -ajasta. Tämä ei ole pakollinen, mutta on erittäin hyödyllistä saada valokuvia alueen yleisten piirteiden "ymmärtämiseksi", erityisesti, kun tulee aluetta koskevia ongelmia tai valituksia. Lisäksi komissio voi käyttää näitä dioja Natura 2000 -verkkoa koskeviin tiedotus- tai opetustarkoituksiin.

Dian numero, joka on lomakkeessa, tulee olla myös dian kopiossa. Kaikista dioista ja valokuvista tulee toimittaa myös tiedot kuvaajista ja käyttöoikeuksista.

NATURA 2000 -VERKOSTO

TIETOLOMAKKEEN LIITTEET

Lisäys A

Luettelo kaikista Euroopan unionin alueista Eurostatin NUTS-koodijärjestelmän mukaisesti

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

>VIITTAUS FILMIIN>

Lisäys B

>TAULUKON PAIKKA>

Lisäys C

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Lisäys D

Suojelualuetyypit kaikissa jäsenvaltioissa kansallisella ja alueellisella tasolla

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>

TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>

TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Lisäys E

>TAULUKON PAIKKA>